tiistai 31. toukokuuta 2022

Sotapäiväkirja 98

31.5.2022 tiistai

05.55

Unohdin eilenillalla pyykit pesukoneeseen joten vein ne sateenuhasta huolimatta ulkonaruille tuulettumaan. Kyllä ne kuivuvatkin jos muutamankin tunnin tämmöisessä tuulessa ilman sadetta saavat heilahdella.

08.12

Nyt tarvitsi herätellä vain nuorimmainen poika koulutielle. Lukiolaisella oli eilen kevään viimeiset kokeet ja joku lounashetki loppuviikosta ennen kesälomaa. "...lomaa", hmh; menee kesätöihin ensi maanantaina.

Vanhin poika on hyväksytty opintielle Ouluun ensi syksystä lähtien. Puhui jo muutosta sille kantille Suomea.

Puutarhuri olisi vailla kauppakierrokselle kaveriksi. En viitsisi lähteä...

17.23

Nyt on kukkia pihassa taas. Minäkin raskin ostaa kaupan tarjouksesta kaksi alppiruusua Unimäkeen, toisen punervaa ja toisen valkoista kukkaa pukkaavan. Niiden kasvinalusta on sitten siinä isoimman männyn lähellä kasvimuan alapuolella. Täällä Knissa niitä kasvaa pohjoispäädyn korkeaksi kasvaneen tuijan kivikehässä ja ovat kovasti komeita kukkiessaan.

22.22

Uutisissa haastattelivat oikeushammaslääkäri Helena Rantaa (evp) joka on ollut monissa konfliktipaikoissa tutkimassa sotarikoksia. Vaikka hänkin on paljon nähnyt, ei hän ole voinut olla kauhistumatta jälleen uusista ulottuvuuksista pahuuden rintamalla. Venäjän Teurastusarmeijan sotilaiden (voiko niitä sotilaiksikaan kutsua?) raiskaukset ovat olleet yllätys "kaiken nähneelle" sotarikostutkijallekin.

Ei ole ihme, jos täällä näemme painajaisia mekin, joilta suora kosketus sotaan puuttuu.

Ja viha, miten avuton tunne sekin on vaikka tunteiden kategoriassa psykologisestikin arvottuna on niitä voimakkaampia tunteita joita ihmiselukka voi tuntea.

Onko viha, jota esimerkiksi minä tunnen Moskovan Saatanaa ja hänen kätyreitään kohtaan sitä oikeaa ja hyväksyttävää koska se tunne kumpuaa avuttomien hädän näkemisestä?

Millaisen "vihan" ja joukkohysterian vallassa venäläisteurastajat Ukrainassa rynnivät avuttomiin siviileihin sitä purkaessaan? Miten se on saatukaan aikaan kun yhtä näkyvää ja värikästä, massoihin kohdistunutta aivopesua kuin Hitlerin Saksassa oli, ei ainakaan ulospäin näkynyt kuin erään vuosipäivän aikoina Venäjällä?

Onko tuo kaikki raakuus saatu aikaan pelkällä alistamispolitiikalla? Sitä kyllä on 30 vuotta ollut nähtävissä.

Kuten näiden sotapäiväkirjojen alussa jo kirjoitin, kuinka vihaan Moskovan Saatanaa (silloin kutsuin häntä vielä rotaksi) ja voisin tappaa hänet vaikka paljain käsin, niin se tunne on vain voimistunut. Nyt vihaan on sekoittunut myös kostontunne, joka tekee vihasta erilaisen, koska rinnalle on tullut suunnitelmia siitä, millä tavalla olisin valmis kostamaan tahallaan aiheutetut, koskaan korjaamattomat vääryydet avuttomia kohtaan.

Sen kyllä pystyy ymmärtämään täällä kauempanakin, ettei Ukraina valtiona pysty ajattelemaankaan anteeksiantoa, eikä alueluovutuksia sodan lopettamiseksi tulla hyväksymään. 

23.33

"Lopulta kyse on elämästä ja kuolemasta" sanoi Moskovan Saatana 24.2.2022 kun hänen käskyttämänsä Teurastussota Ukrainassa alkoi. Puhe on pitkä ja polveileva, ja painotusta tarvitsevia kohtia "toistan"-sanojen vahvistamina aika monia.

"Erimielisetkin" painetaan Saatanan kuvitellun vastustajan toimesta "polvilleen". 

Nyt tuota sodanalustuspuhetta tuntuu kammottavalta lukea koska siitä ei todellakaan löydy niin vankkoja perusteita niihin kammottavuuksiin joihin sfääreihin se on Ukrainassa päätynyt tähän mennessä ja voi vain hieman arvailla, mihin se tulee päättymään.

Niin, ja Navalnyikin on jälleen saamassa uuden, jopa 15 vuoden vankilatuomion juuri äsken lätkäistyn 9 vuoden tuomion päälle.

Eikä moskovan Saatanalla ole lainkaan globaalikaan lähimenneisyys hallussa? Miten kävi Nelson Mandelan pitkien vankilavuosien jälkeen?

Eikö se saatana älyä, että "sitä kirkkaamman kruunun" hänen vastustajansa saa mitä kauemmin vankityrmässä sitä kiillottaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti