29.5.2022 sunnuntai
02.02
Ilvekselle mennessä kävin Päivärannan Citymarketissa. Kun olin poistumassa, viereisen kassan jonossa isänsä sylissä oleva vauva alkoi itkeä kovasti. Mulle jysähti joku näkemäni lohduton uutiskuva lapsesta venäläissaatanoiden pommien repimässä maisemassa. Autossa mietin hetken, jatkanko matkaa vai palajanko takaisin Unimäkeeni.
Menin kuitenkin humpalle ja muutamasta pelistä ehkä nautinkin, mutta sodan aiheuttaman maailmanlaajuisen, kollektiivisen surun kasvot nousevat koko ajan pinnalle. Tanssitettavien kanssa ei juuri tule puhetta sodasta. Ahdistavat asiat halutaan häivyttää takaraivon puolelle, ja kauemmaksikin jos vain mahdollista. Psykologian sanastosta kieltäytyminen ajattelemasta ahdistavia asioita löytyy itsesuojeluvaiston kohdalta.
Kaikkia vaaranmerkeistä kertovia vaistojaan ei saisi hyvinvoivastikaan elävät ihmiset turruttaa. Se nähdään nyt Venäjällä mihin sellainen voi johtaa. Tai Trumpin Amerikassa ihan hetki sitten.
Ilveksellä ei väenpaljoutta ollut ja hyvin vähän tuttuja, sopivasti tuli kuitenkin liikuntaa vaikka mieli ei sen kummemmaksi kohentunut. Läksin ennen puoltayötä ajelemaan pois. Kerkesin kuunnella Areenalta lauantaisen Frit&Framin ja vähän Vega Dansiakin ennen Um. Vinha oli pottupellossa makaamassa kun kurvasin pihaan.
06.37
Hemmetinmoiseen nälän tunteeseen heräsin. Viimeksi olenkin ruokaillut eilen kahden jälkeen. Ilveksellä join kupillisen kahvia ja pois ajellessa söin banaanin. Um tultua hörppäsin lasillisen piimää ja huuhtelin suuni kaivovedellä. Nyt juon kahvit, että jaksan odottaa hautumaan laittamani puuron.
Vettä ripeksii. +11.5°.
Mustikka onkin jo kukalla, että hyvää vesi tekee. Näyttäisi Forecan mukaan satelevan pikkuhiljaisesti koko pvn. Ehkä nousviikollakin lisää.
Saunatuomissa aukesivat kaikki nuput. Ompuissa on vasta lehdet silmullaan.
Ovatkohan kyyhkyläiset käyneet jo aamupalalla? Laskin Vinhan tupaan yöllä, että ainakin siltä rauhasa ovat saaneet ruokailla. Jos syöttäisi niitä kauranjyvillä koko kesän saisi maukkaat paistilihat syksyllä. Mutta en minä niitä raskisi ampua. Yhdestä kyyhkystä saa juuri ja juuri yhden miehen aterialle kastikelihat. Ehkä kahdelle kun lisää jauhoja ja vettä ja mausteita.
Jos maailmaa jo ravisteleva ruokakriisi hintojen älyttömine nousuineen tuppaa likemmä, alamme kyllä täyttämään pakastimiamme kaikella "lähilihallakin".
Ampumisesta tuli nyt mieleen blogini kuvagadget jossa olen haulikko kädessä; rekvisiittakuvastoa. Vaihdoin sen samaan aikaan kun Venäjän Teurastussota alkoi ja aloin kirjoittaa mitä mieleen tuon hirvittävyyden ohella juolahtaa.
Nyt voisin vaihtaa kuvan pois. En pidä aseiden kanssa esiintymisistä.
Edellinen blogin esittelykuva esitti kalevalaista patsasta Petroskoin Äänisen rantaan rajoittuvassa bulevardipuistossa. Otin sen Krimin katalan valtauksen kesänä kun pyöräilin siellä.
07.12
Lueksin Hesaria tabletilta. Olisivat ne Anu ja Marj´-vaenoot ihmeissään näistä laitteista jotka valtakunnan uutiset Unimäessäkin alati päivittävät. Ei viime vuosisadan alkupuolella, eikä paljon myöhemminkään savupirtin kiukaan kiilapuita edes Savon Sanomilla sytytelty.
Hesari toi "50 vuotta sitten"-palstansa takaisin. Tulikohan toimitukseen vähän aikaa olleesta kaksvitosesta niin paljon kielteistä palautetta, että muuttivat?
HS tahtoo olla tällaisten pikkudetaljien suhteen ylimielinen. Ei se vaivaudu asiaa maksaville asiakkailleenkaan avaamaan vaihdoksen syitä, mulkkaa vain miten tahtoo vakiintuneitakin ilmeitään.
08.00
Miksikähän ei tullut hoksattua aamupuuron haudutusta ruokatermoksessa silloin, kun lapset olivat pieniä? Olisi voinuti investoida kaikille omat, puolen litran hauduttimet ja niistä olisi sitten aikuisillekin jäänyt lautaselliset. Nykyisillä eloveeneilla tunninkin haudutus riittää ja tarvitsee välillä vain yhden kerran hämmentää. Jää pois hellan päällä kuplivan kattilan vahtimiset. Eikä haudutuskattilassakaan tule niin hyvää puuroa kuin termoksessa.
Mielessä soi valssi jonka ytimenä ovat syystuulilta lakaisematta unohtuneet metsäorvokit. Ja että laulun sanoittaja on aikoinaan jopa kimpun käynyt niistä tekemässä! Orvokit kylläkin kukkivat näin kesän alussa, tuolla kiviraunion kupeella minunkin katseltavina niitä sinisenä mattona leviää enkä niistä kyllä kimppua viitsisi tehdä: nuupahtavat välittömästi vaikka maljakkoveteen niiden amputoidut raajat istuttaisin.
Suosittukin se valssi on edelleen. Ei edes musiikkitoimittaja Tarja Närhi ole huomauttanut epäloogisuudesta kukinnan ajankohdasta ja niiden poimimattomuudesta. "Syysorvokkia" ei edes erillisenä lajina ole.
Taidan vaihtaa tuon metsäkukkia-persevetaation (korvamadon) valssiin "Valhetta valhetta valhetta vain...".
Pienet ja suuret valheet, jotka tavoittavat niihin uskovaa yleisöä ovat sukua keskenään ja vaarallisia yhtä kaikki kun ne alkavat laajentaa kannattajakuntaansa.
Metsäorvokistakin voisi ajan mittaa kasvaa valtava lihansyöjäkasvi joka haluaa aina vain lisää ahmittavaa ruokapöytäänsä.
Moskovan Saatana valloitti ensiksi pienten vihreiden miesten valheellisella operaatiolla Krmin ja osia Donbassin alueesta. Sitten se alkoi kuvitella itselleen lisälihaksia jotka tarvitsevat proteiinia (elintilaa) ja niin se alkoi tämän mielettömän Teurastussodan Ukrainassa.
Jos Moskovan Saatanalta ei nyt murskata sitä Pohjoisen puolen eturaajaa joka nivelet naksuen naputtelee Karjalapöydän kanteen tälläkin hetkellä, niin pian sen valtava kita kuolaa Suomineidon hameenhelmoissa ja sitä tehden kiipeilee reisiä pitkin käsivarteen ja Jäämeren rannoilta hyiset pehmikkeensä saavaan, ydinlatauksilla varustettuun Muurmanskityynyyn.
09.10
Tarja Närhi tuli mainituksi jo tällen aamullen. Nyt alkoi hänen jo vuosia toimittamansa iskelmäradio. Tällä kertaa aiheena on säveltäjä Erik Lindströmin 100-vuotis syntymäpäivä. EL kuoli v. 2015 93-vuotiaana. Äitini kanssa saman ikäinen. Äiti vain ei elänyt niin pitkään (1995), mutta voin näin ajatella häntäkin tässä, sillä radiohan meillä oli ahkeraan auki ja varmasti äidin korviin helähtelivät aikansa muusikoiden instrumenteista Lindströminkin edelleen tutut sävelet: linkki äidin muistoon siis tästäkin.
Harvassa ovat äidit joita ei pitäisi muistaa muulloinkin kuin äitienpäivinä.
On ne elokuvantekijät löytäneet hirviöäitejäkin, mutta harvassa ne ovat. Ja jos tarpeeksi tongitaan, niin äitien mailmaan synnyttäneet niehet monesta niitä ovat tehnneet.
Moskovan Saatanallakin on äiti ollut, mutta ei liene äidin vika kun pojasta kasvoikin 2000- luvun kaiken edessään orastavan elämän tuhoaja, monsteri jonka ei pitänyt enää Hitlerin ja Stalinin jälkeen olla mahdollinen Euroopassa ja sen rajoilla.
10.02
Kun sataa, ei huvita lähteä ulos hommiin koska ei ole pakko. Tai oikeastaan olisi, koska tänään on lähdettävä Kniin sillä ensi viikolla on ensin PR:n hommat Oulujärven rannalla ja sitten yksi isompi homma. Kesemmällä täytyy varautua yhteen tosi veemäiseen savottaan josta kieltäytyisin jos en rahan takia pakosta tarvitsisi vastaanottaa.
17.07
Lopetti lyhyeen aamuiset sateet. Ei paljoa kasvimaan multa kastunut. Äsken sitten ryöpsäytti ukkoskuuro rakeiden kera, mutta niin vain pottumaalla multa pölähtelee jos käy kouraisemassa.
Täytyisi jaksaa lastausrumba. On otettava työkalutkin mukaan. Peräkärryssä saisi olla kuomu niin olisi helpompaa peittelyt.
Saunakin lämmittää...
Ei huvittaisi lähteä ollenkaan. Kesä on oikeastaan tässä vaiheessa parasta.
19.21
En ole vielä lähtenyt. Saunoin kaikessa rauhassa ja haistelin tovin sateenjälkeistä luonnonraikkautta.
Kun kävin kiipeämässä katolta muutamat kuvat kasvimaasta niin tuomen kukkien tuoksu virtasi talon harjalle hyvin voimakkaana.
Ennen ei kärsinyt tuomenkukkaa huoneeseen tuoda kun piti pelätä migreeniä, mutta enpä ole kokeillut sietokyvyn kasvamista. Eilenillalla joku erikoisesti tälläytynyt vanhempi frouva, jolla ei oikeastaan jalka noussut, haki jollekin hitaalle ja hän kyllä tuoksui niin voimakkaille hajuvesiaromeille, että jos yhtään pitempään olisi kestänyt, olisi pitänyt joko lopettaa tai päänsärky olisi alkanut.
Juon nyt ne toiset päivän kahvit ja sitten lähden ajeleen. Pitää muistaa vielä raparperit ja ruohosipulit leikata mukaan.
...minnehän se Vinha?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti