Sotapäiväkirja92

25.5.2022 keskiviikko

05.47

En saa uinutuksi sivu kuuden sitten millään. 

Joka päivä on kuitenkin se lopunelämän ensimmäinen päivä käsillä, kuluneella fraasilla asiaa sanoittaakseni, että hyvä ommella elämisensä tilkkutäkkiin aamusta varhain sekin. Ainahan se voi olla myös viimeinen päivä jota omalta kohdaltaan on sanoittamassa.

Jos olisin nukkunut pitempään, en ehkä olisi nähnyt ensimmäistä kertaa tälle keväälle sepelkyyhkyä ruokinnalla ja neljää oravanpoikaa, jotka emonsa kanssa ramusivat ruokinta-automaatin rakenteissa. Jostain syystä ne puhaltautuivat risukkoon ja sitä tietä metsään ennen kuin kerkesin kameraan tarttua. Oli ne kyllä pieniä. Kuin koivuhiiriä melkein karvattomine häntineen.

Harvinaisen koivuhiiren olen kerran tavannut täällä Unimäessä, että kai se muistista nuljahti assosioimaan oravanpoikiakin.

Kyyhkyille pitää viedä kauraa ja kynsiä nurmea vaikka haralla, että saan siihen juurtumaan jonkinlaisen alan kauranjyviä. "Suorakylvöä" siis. Meinasin tuon ikkunasta aukevan nurmialanäkymän kylvää kokonaan. Mitähän olisi aarin, vähän toista, kokoinen ala.

Minä täällä tällaiseen kesäiseen auvoon saan herätä ja maassa nimeltä Ukraina elää valtava hätä ja huoli niin tästä päivästä kuin määrättömäksi osoittautuneista murheiden huomisistakin.

Rauhassa elävän maailman tulisi lyödä perseet kenttään Venäjän Teurastussodan takia, mutta ne jaksavat yhä paksusti voivissa yhteiskunnissakin vaatia alati aina vain lisää liksaa vaikka entinenkin hyvinvointi pursuaa kauluksista läskeinä rinnuksille.

Yhteiskuntajärjestelmät eivät ole demokratioissakaan tämän järkeään mainostavan lajin bravuurisuorituksia. Ne ovat kuin naru; vetävä voittaa vedätettävän aina.

Tuossa tuli tuo viheliänen sana "voittaa". Kilpailuvietti, joka on sukua ahneudelle (sisaruksia vähintään) ei ehdi poistua tämän lajin aivorakenteista koskaan ja siksi esimerkiksi työmarkkinaneuvottelut ovat aina kuin kehnoa dekkaria seuraisi.

Venäläiset eivät hallitse edes passiivista vastarintaa. 

100 miljoonaa 141 miljoonasta venäläisestä istumassa kaupunkiensa ja kyliensä toreilla ja kaduilla niin mitä mahtaisi Kremlin saatanoiden klaani suurillakaan tykeillä asialle?

Vielä parempi idea olisi, että kaikki jäisivät koteihinsa. Töihin ei tultaisi, puhelimiin ei vastattaisi, ovia ei aukaistaisi, ikkunoista ei vilkuiltaisi...

Kaikessa muussa homo sapiens-laji käyttäytyy ääliömäisyyteen saakka kuin älyttömät porotokat valtateillä hellepäivinä, mutta kun pitäisi saada lajikumppaneiden täysin turha teurastaminen loppumaan, tämä samainen laji valistaa kollektiivikasvonsa muualle.

22.12

Kävin aamupvllä hakemassa Iisalamesta muutamia puutarhatarvikkeita. 

Sain juurittua sipulille varaamastani alasta vajaat puolet. Kukkura kottikärryllinen lähti pelkkää ohdakkeenjuurta! 

Ei ole tullut seurattua sitä tanskalaista maanviljelijää joka telkkarisarjassa esittelee maatilansa tekemisiä, että kuinka se kaiken rikkaruohon kanssa oikein pärjää kun käsittääkseni ei hänkään myrkkyjä käytä niidenkään torjunnassa. Joskus kun olen pätkän ohjelmaa katsonut, on kasvimaat yleensä sadonkorjuun aikaan olleet tukossa muustakin kuin vain kasvatettavasta hyötylajista.

Lapsuudestani en kyllä ohdakeongelmaa muista. Juolavehnää piti kaivella juurineen pois, mutta ei se ollut koskaan niin valtava ongelma kuin nuo ohdakkeet nyt ovat.

Mitään muuta luomukponstia ohdakkeen kurissapitämiseksi en ole löytänyt kuin käsin juurimisen. Toinen on tietysti se, että kylvää alalle ohraa tms. parina kasvukautena ja aloittaa siten taas puutarhanpidon. Ei ole kyllä enää jaksua käsin ruveta vaihtoalaa kivikkoiseen peltoon toisaalle kuokkimaan. Eikä kukkarossa ole rahaa, että konetta käyttäisi.

Sikaa tai paria jos tuolle kasvimaalle aitaisi pariksi kesäksi peräkkäin, tekisivät ne kyllä melko hyvän puhdistustyön juuristolle, mutta silloinkin pitäisi vaihtomaa toisaalla olla.

Alkaa ikä painaa niin tulee pohdituksi tämmöisiä.

Tietysti kun minusta aika jättää, niin tämän paikan kyllä valtaa luonto takaisin perusteellisesti. Ei ole olemassa kenelläkään jälkeläisistäni intressiä tänne tulla kuokkimaan niin kuin minulla on ollut. Kukaan ei enää tämän tuvan ikkunasta koskaan tule seuraamaan tikkojen ja muiden lintujen elämää. (Elähän ennustele ennustamattomia!)

Minultakin tämä melkein katkesi jo mökin rakentamisen jälkeisinä Tampere vuosinani enkä Kittilästä käsin käynyt sitäkään vertaa. Enhän minä loppujen lopuksi ole täällä oleillut tällä tavalla tiiviisti ennen kuin pojista nuorinkin kasvoi hieman isommaksi. Paitsi ne "hädänvuodet" vanhimpien tyttärien pieniä ollessa.

Voisin oikeastaan alkaa Unimäen alasajon vielä eläessäni.

Istuttaisin puita kaikkialle. Purkaisin rakennukset pois. Panisin suojelukohteeksi koko persesilimän kokoisen alan maapalloa ja se olisi sitten siinä. Vähemmän menisi kiinteistö-ym. verojakin.

Ei vain mahda täyttää suojelukohteeksi asetettuja määritelmiä tämä pläntti sijoitusmetsiköiden puristuksessa.

22.47

Käkien kukuntaa aivan jokaiselta ilmansuunnalta! Teltassa olisi mukava nukkua niiden helskytellessä kurkkuja kuristavassa kiimassa. Ja väliin kuhauttelevat kyyhkyt. Ihan kuin siellä Karjalapyöräilylläni vielä juhannuksen jälkeenkin sain telttaleireissäni nukahtaa niiden ääntelyihin.

Miksikähn ihmiset ovat niin vaiti näin keväisin? 

Ei minunkaan tee mieli tuolla huudahdella vaikka kuinka panettaisi!

Alan muate! Klo on 23.43