Merkintöjä

27.12.2016 Tiistai

Unimäessä. Paikalla Eve, G, P, E ja minä. Tietenkin myös Vinha.

On pilkkosen pimeää, keli muutaman asteen pakkasella. Tultiin vasta iltapäivällä, hämärän kiivaasti rynnistäessä maisemanpiilotukseen. Tie oli aurattu Nälkämäen tienhaaraan saakka ja lopun matkaa kävin tamppaamassa Lynxillä lunta kovaksi. Neliveto päällä tyrskyttelin sitten Tojotan pihatien suulle saakka. Tavaroita oli kuitenkin jonkin verran kun on tätä sakkiakin.

Lämmitin uunia, mutta saunaa en viitsinyt kun ei keretty vielä puusouvin kanssa hikoilemaan.

Luen Martta Koskisen ompelijattaren elämäkertaa ja kun nukahdan, liu´un 1930-luvulle kuin olisin itsekin sitä ollut elämässä. Vintageuniin sekoittuvat tietenkin vain kaikki luettu ja sitähän riittää Haanpäästä alkaen.

Olisi se kyllä lysti jos kykenisi muuttumaan aikaukausissa rajattomasti siirtyileväksi astraalihahmoksi. Unet jäävät aina neljänneskokemuksiksi vaikka kuinka kuvailevaa dokumenttia mistäkin aikakaudesta näkisi tai lukisi.

Pääasia kuitenkin, että vähän kerrallaan jotain on edes ymmärtävinään ihmisten motiiveista elää aikaansa. Sen ainakin tajuaa, ettei historiasta oppiminen ole ilmiselvää, ja etteikö ihminen samoja virheitä olisi valmis toistamaan. Lähitulevaisuuden suhteen saa olla pessimistinen sillä eihän historiaa enää lueta eikä kunnolla yritetä opettaakaan enää. Ei kai uusnatsiryhmittymienkään elossa sinnittely ja esiinnouseminen muuten olisi mahdollista.

28.12.2016 Keskiviikko

Klo nyt ½4. Heräsin unennäköön jossa olivat Kongon pojat Jozue, Jonathan ja Roger. Käveltiin afrikkalaista savannitietä joita olen telkkarissa ja kuvissa vain nähnyt. Pitkään jo taivallettuamme, etsimme teltalle paikkaa, mutta sitä ennen juututtiin punaisen saven mäkeen. Minä vajosin haarojani myöten, mutta poikia vain nauratti kun kiskoivat minua keppien ja narujen avulla pois. Pääsinköhän pinteestä?

Nyt tässä mietin Jonathania joka kotiutui viime viikolla Suomen armeijasta siviiliin vänrikkinä. Fb-päivitystensä mukaan hän on jälleen saanut lukemattomat määrät uusia ystäviä, enkä sitä ihmettele yhtään on se niin harvinaisen avoin ja mukava kaveri.

Iltamyöhällä jälleen.

Aamupäivän valostuessa menin ensiajelulle ajourille. Kahden ison koiraeläimen jälkijotos oli Unipuron varrella. Ovat siis vielä elossa, mutta missä kolmas, tai mahdolliset kesän lisääntymiset?

Laitoin sitten ruokaa ja jo piti lähteä maidonhakureissulle. Toin myös munia, leipää sun muuta ruokaa kassillisen. Knissa tehdyn makaronilaatikon annoin lämmetä päivän mittaan kuumahkolla uuninarinalla.

Koko valoisa aika ajettiin puita. Minä lastasin ja pojat ajoivat vuorollaan kuorman pihaan jossa nakkelin pölkyt pinoon. Eve ei halua kokeilla ajamista edes tasaisella, mutta kyydissä kyllä istuu mielellään.

Vinha on elementissään lumisessa maisemassa. Ei lähde itsekseen pihapiiristä mihinkään, mutta juoksee kelkan perässä puunhakulenkit. Eikä käy muksuillakaan aika pitkäksi vaikka älyvehkeistä akut loppuivat. Kun tekivät nyt saunan jälkeen illalla parvelle asennon, ei mennyt kauaakaan kun olivat unessa.

Luin Martta Koskisen loppuun ja olen samaa mieltä kuin telkkarissa esitetyn, samaan kirjaan perustuvan dokumentin katsomisen jälkeen, että tasavallan presidentti Risto Ryti oli lopullinen syyllinen Suomen viimeisen teloitettavan naisen lynkkaamiseen. Hänellä olisi ollut voima ja valta panna sille typeryydelle piste ennen laukausten kajahtamista. Hän on syyllinen myös Martan teloittajien mahdollisiin loppuelämän painajaisiin. Mikähän heidän kohtalonsa lie ollutkaan? Niitäkin voisi joku tutkia.

Teloitettava kuolee sekunneissa, mutta teloittajat eivät pääse vielä pitkään aikaan piinastaan jonka toiselta hengen riistäminen ainakin herkimmille käskyläistappajille aiheuttaa. Vai tunteeko historia yhtäkään selväjärkistä, onnellista pyöveliä?

Kuin uneni olisi jotain ennettä merkinnyt niin Jonathanilta tuli viesti, että olisi Kajaanissa nyt ja tulisi käymään huomenna. Vastasin, että harmittaa kun ollaan täällä. Olisi ollut mukava nähdä.

Ei meinaa uni tulla. Kun klo vyöryi juuri ylitse puolenyön kävin Vinhan kanssa ulkona. Siellä alkaa ilma suvikelin puolelle kääntyillä. Ei sada kuitenkaan. Ei tullut muita kirjoja mukaan. Tämä pvk-kirjoittelu ei kohdallani mitään uutta luo.

Kääntelemästäni lehtipinkasta tipahti lappu, johon olen vuosi sitten pannut muistiin muutaman päivämäärän. Niiden merkinnöistä voin päätellä, että yhden tulos selvisi jo, mutta kahdelta taholta en ole vastausta edelleenkään saanut.

29.12.2016 Torstai

Kameralaukku jäi Kniin. Olisi pitänyt ottaa muutama kuva muksuista jotka ajelevat puukuormien kanssa metsästä pihapiiriin Lynxillä, ja kun Vinha vinttaa perässä. Kännykkäkameralla en näköjään hoksaa kuvia ottaa vaikka omassani on akkuakin jäljellä.

Aamupäivällä mentiin Villelän rinteeseen laskemaan mäkeä. Ajettiin ensin jälki umpihankeen Lynxillä ja sitten pulkilla puhallettiin muutamat kerrat alas. Ei oikein pulkanpohjat luistaneet, mutta kunhan malliksi jykällettiin. On ihan nuoska keli. Vinhan perskarvoissa roikkui raskaita lumipalleroita eikä se oikein tykännyt, kun niitä piti litistellä välillä pois.

Puupinoja ei montaa jäänyt huomiseksi. Lynxi temppuilee taas.

Lämmitin jälleen saunan. Penskat tykkää kun on pitkälti ja leveälti lauteita jossa makailla. Lumessakin kahlattiin löylyjen välissä. Onni on Sauna täällä pimeän keskellä. Lyhty ikkunan takana jää varmaan nousevankin sukupolven muistiin ja sitten aikanaan löytää heidänkin saunanikkunan taakse tuijaamaan. Panin merkille, etteivät edes muista pelätä kun huussiin tulee vaikka kesken unien asiaa. Sinne Elias sytytti kynttilän joka jopa yön ylitse siellä häilähtelee.

Ruuaksi laitoin seitikeittoa josta unohdin sipulin ja sen takia se kelpasi paremmin. Muuten syötiin aamupuuron jälkeen leipää ja munakasta. Kylän kaupassa oli tarjousmaitoa 50 centtiä/l. Ostin 10 litraa, mutta näyttää siltä, että se on kohta kaikki.

Kun en muuta luettavaa löytänyt, aloitin F.Forsythin Shakaalin lukemisen. Etulehtien merkinnän mukaan olen saanut sen joululahjaksi 1972 ja sen jälkeen lukenut sen ties kuinka monasti. Hyväkuntoisena se on säilynyt vaikka on varmasti kulkenut paikassa jos toisessakin ja monet muutkin sen lukeneet jännityksen tarpeeseensa. Ainakin tyttäret.

Meni ihan märäksi keli. Huomenna varmaan sataa vettä.

30.12.2016 Perjantai

Niin satoi. Loppuja puita metsästä roudatessa kastuin litimäräksi. Pojat ja Ewe rakentelivat kaiken aikaa lumesta teoksia, eivät lähteneet kuin parille metsäkeikalle. Mutta ei puukasoja montaa enää ollutkaan.

Lynxistä piti kaasutin purkaa ja puhdistaa, mutta ei se silti tahtonut töitä tehdä. Sitten vaihdoin tulpat ja alkoi taas rallattelemaan, eli jokin virtapiikki särkee edelleen niitä. Viimeisen kuorman jälkeen alkoi nykimisensä uudestaan, mutta kerkesin ajaa viimeisillä voimillaan lavojen päälle parkkiin.

50 litraa bensaa kerkesi kuluttaa näinä päivinä se.

Keijon Lauri käveli ohitse ja kohta takaisin vaimonsa ja ison koiran kanssa. Ne olivat kiertäneet Kyntöläiseltä vastaan. Jokunen sana vaihdettiin.

Lämmitin saunan, kävin Eliaksen kanssa, toiset eivät halunneet kylpeä. Kotiin lähtö jo mielessä. Soila haki viiden hujakoilla Ewen ja mekin lähdettiin samoilla ovien naukaisuilla. Oli vain melkoiset lähtöselvittelyt sitä ennen. Likapyykit, astioiden pesut, märät vaatteet, koira, likasankko, vesien kaatelut astioista pois, pellit auki, tarkistusten tarkistukset ja silti varmaan jotain jäi. Ainakin joitain paitoja ja kalsareita, hanskoja, sukkia. Vajaaksi syöty leipäkin keskelle pöytää.

Oli kurja ajella pimeässä ja vesisateessa, liukastakin loppumatkasta kun koloisen polanteen päällä vesi ajelehti.

Olisi tehnyt mieli kaatua suoraan sänkyyn kun tultiin, mutta piti vielä tuhkasankko käydä tyhjentämässä että sopi takan pesästä uudet siihen. Muuta en nyt kyllä tee kuin alan lukemaan ja nukun. Puutarhuri on hieman kireällä päällä, mutta olkoot.

Merkintöjä

24.12.2016 Lauantai

Sattui viikonlopuksi joulu. Siivottiin vielä aamupäivä kun eilen jäi jaksamisen puutteessa kesken kaikilta. Kerkesihän tuon. Muutenkaan ei ole hötkyilty joulun takia.

Mummolaan mennessä käytiin Ristijärven hautausmaalla jossa Puutarhuri kävi poikien kanssa viemässä kynttilöitä sukulaistensa haudoille. Minä soitin sillä aikaa Heimolle joka istui lapsen lapsensa Bemarin takapenkillä menossa joulua viettämään Oulunkylästä Vantaalle. Niitä näitä jouluisia sanoja vaihdettiin ja hyvät joulut toivotettiin. Muistutti vielä siitä reseptistä joka kipuja lievittää: inkivääriä pari palaa, 8 kpl valkosipulin kynsiä, 2:n sitruunan mehu, hunajaa desi ja ruokaöljyä toinen desi. Tehosekoittimessa sekaisin ja jääkaapissa säilytettävää seosta ruokalusikallinen tai kaksi päivässä. En ole vielä kokeillut.

Mummolassa ruokailtiin, availtiin muutamat lahjat, joissa mummin kutomia sukkia ja G:lle legopaketit ym. Ukki ei enää paljon puhele, kävely on hiipimistä ja ruokamäärät niukkoja joita sisäänsä saa. Laihtunuthan tuo oli viime näkemän. Lääkemäärät ovat joltisenkinlaiset. Paritalon toisenpään asukas, ukin veli, Penttikin sairastelee. Hänellä aivoverenkierronhäiriöitä. He ovat kaikki reilusti alle 80 vuotiaita, lapsena tirripaistilla ja voilla voideltuja eikä vieläkään punainen maito ole pöydästä väistynyt. Miksi pitäisikään.

Kotona takaisin kahdeksan huitteilla jo. Lämmitin saunan, pojat availivat lahjojaan ja askartelivat sisällysten kanssa jonkin aikaa.

Yritin illan päätteeksi katsoa Wallanderin Jokeria, mutta ei niitä toisintoina enää jaksa. Paulus jatkoi jonkun robottiohjelman töllöttämistä, kaikki muut ovat nyt unessa jo ennen puoltayötä. Nukahdanpahan itse sitten Ompelijatarta lukiessani.

25.12.2016 Sunnuntai

Pitihän sitä kolata vähän lunta tänäänkin. Nippanappa plussan puolella keli.

Pojat ovat pelailleet lautapelejä ja lukeneet akuankkoja joita tuli lahjakääreissä. Panin elektroniset vehkeet piiloon. Poikien pöytäkoneeseen tuli jokin vika, joten siitä ei tarvinnut "trageta".

Vinhapirkele oksensi matolle ja kohta toiselle. Niiden pesu olikin sitten hyhhyh. P meinasi niitä siivotessa oksentaa vuorostaan pöydälle johon voipuneena nojasi. Meinasin nauruun tikahtua. Sitten kakoilin itsekin tovin. Miten voi pienen koiran oksennus haistakin niin hirvittävälle?

Lukenut olen. Ompelijatar Martta Koskisen tarina kaikkine aikansa ilmentymineen on kiehtova. Tarinan ympärille kietoutuvaa 1920-30 lukulaisuutta kun vertaa nykyhetkeen, niin eipä asiat ole kuin agiteerausvälineiden osalta muuttuneet. Nehän mahdollistavat paljon tehokkaamman ja pelottavan globaalin illegaalisen toiminnan kuin silloin. Eikä enää ole kyse edes mistään aatteen palosta monellakaan maanalaisella toimijalla. Mikä aatteenpalo esimerkiksi Jussi Halla-ahon poskia punastuttaa? Ei mikään. Kunhan vain omaa, surkeaa itsetuntoaan helpolla populismillaan alkoi pönkittämään ja sattumalta siihen vastasivat ne samankaltaiset ajattelemattomat lajityypit jotka aikoinaan ovat miestä ala-asteella ja jo päiväkodissa retuuttaneet. Mitään mahtavaa yhteiskunnan pelastamisskenaartiota joltakin tuholta hänen teeseihinsä ei kuulu. Martta Koskiselle kuului vaikka sen aatteen kokeilusta tulikin sitten julman tuhoava voima niiden voimien toimesta, jotka kokeilun järjestivät.

Satuin selaamaan facebook sivustoja. Tamperelainen äärinatsi Lehto Seppo räkäisee seinällään seuraavasti:

"Elämä on kuolemista: Joulupäivän uroteko: Ammuin matun pihaan (rusakko vierasperäinen Suomen valkoisen jäniksen syrjäyttäjä). Kurasta rusakkoa en ala nylkemään. Nytkähteli kuiviin ensimmäiset 3 harakkaa sitä jo nokkivat, varikset puissa valmiina tulemaan paloittelemaan. Toimikaa tekin Hymiö wink;) toimikaa vääränlaisen toiseuden torjumiseksi käytännön toimin aina ja kaikkialla. Luonnon vastarinta ei auta kun ihminen hölmöyksissään päästää luontoon toiseuden edustajia. Joulupukin joulupäivän esimerkki muulle Suomen kansalle. Muistakaa: Valkoisen alkuperäisen jäniksemme raiskaajista ei pääse eroon kuin tappamalla ne kaikki, sukupuuttoon. Kansallinen hätätila on julistettu: Vierasperäisten torjuntatalkoot käynnistetty: Ei pidä kansamme keskuuteen päästää koleraa, hiviä, neekerisankkeria, ne kaikki ymv loiset tulevat toisten loisten mukana oli sitten tarkastamattomista koirista, kissoista tai pahemmista kyse. Toimikaa! http://kansanmurha.blogspot.fi Kansakuntamme joutunut liki vastaavan joukkotuhonnan kohteeksi Bryssän ja Ryssän väestönsiirroin ja alueriistoin. Vuoden 1918 ja vapaussotiemme talvi- ja jatkosodassa osoitimme elinkykymme kansaamme lahdannutta imperialista miehittäjä-Ryssää kohtaan. Toivokaamme ettei ko geeni ole kadonnut. Kansakuntamme selviytymisen vuoksi olennaisinta on se että kansa nousee ja taistelee, uhreja on jo tullut väärinpäin. Todellisuuden ohittaminen toteutuu hallituksenkin kansakuntaamme raatelevana: Meillä on unelma-projektina. Seppo Lehto Joulupäivän sanomaa kansakunnalle"

Kuinka on mahdollista, että Lehto on saanut pitää aseensa vaikka lukuisat linna- ja sakkotuomiot ovat tulleet viharikoksista joihin tuokin teksti viittaa? Vai tritsallako se rusakon? Tuon tekstin se on jakanut esim. JH-A:n seinälle eikä tämä Brysseliin palkkaamamme edustaja ole sitä poistanut joten siitä voimme päätellä paljon.

Puna-armeijan kuoro räiskähtänyt Tupolevin mukana Mustaan mereen. Olivat lähteneet Sotsista armeijan kuljetuskoneen kyytiin päämääränään Syyrian Latak. Osallistuin Hesarin jutun kommenttirimpsuun asiallisella kommentillani asialliseen kommenttiin.

26.12.2016 Maanantai

Aamupv lumien kolaamista. Sitten meni iltaan Unimäkireissulla. Uunia, hellaa ja saunaa lämmitellessäni tamppasin metsässä ajouria pinolta pinolla. Pihaankin sataneen lumikerroksen litistelin tasaiseksi ja tällä kertaa Lynxi ei sammahtanut. Puita en alkanut kelekkuamaan metsästä koska oli jo pimeää kun menin sinne.

Paistoin hellalla lohta, söin näkkileipää. Kahvitkin horaisin. Saunoin kunnolla ja sitten ajelin lumisia maisemia pöllyytellen maakuntarajan tullitta ylittäen takaisin. Pari aura-autoa ajoi vastaan, muuten oli liikenne hiljaista.

Autossa kuuntelin Taiteilijan joulusaarnan. Tehokkaasti sen lateli eetteriin Elina Knihtilä. Teatteri-ihmisiä hän. Papeilta ei tuollaiset saarnat onnistuisikaan.

Huomenna jos saisin pojat ja Vinhan nosteltua kyytiin niin mentäisiin pariksi päiväksi ajamaan puita Unimäen rantteelle.

Joku kuuluisa muusikko oli kuollut 53 vuotiaana. En muista koko miestä, mutta kun kuulin jonkun sen lauluista, niin sen kyllä tunnistin. Huvitti kyllä, kun uutisten lukija vakavalla äänensävyllä kertoi Elton Johnin twiitanneen menneensä sokkiin tapauksen vuoksi. Miten twiittaaminen sokissa onnistuu?

Muusikoita onkin tänä vuonna mennyt runsainmitoin mananmajoille. Venäläisiä musikantteja tälle joululle kerralla yli 40.

Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Kirjoittamaan, lukemaan ja nukkumaan.

Merkintöjä

19.12.2016 Maanantai

Isän kuolinpäivä. Siitäkin jo 34 vuotta, mutta päivämäärä kun koloonsa vierähtää, yhä vain muistan.

Paulus kuumeessa. Aamulla vajaat 38 astetta. Kun kävin välillä otsaa koettamassa, niin oli varmasti enämpikin. Nukkui miltei koko päivän. Nyt illalla näytti vähän helpottavan.

Turkissa kuula kulki, tällä kertaa venäläisdiplomaatin selkään kesken puheenpidon. Myös ampuja tapettiin. Kun katsotaan huomiseen, tapettuja tulee lisää kun nämä molemmat surmat puolin ja toisin kostetaan.

Juutuubesta näin videon jossa lähettiläs ammutaan, ja aika kivuttomasti hän lähti. Toisin kuin venäläisten pommittamien kaupunkien sadattuhannet lapset. Elikä ymmärrän kyllä ampujan motiivit eikä toimeen ryhtymisensä sen kummempia selityksiä tarvitse.

Sitten murhauutisia Berliinistä: Joku tuntematon ajoi jouluiseen väkijoukkoon puoliperävaunurekan. Kuolleita tietenkin tuli sekä loukkaantuneita. Onko selitys yhtä yksinkertainen kuin venäläisdiblomaatin murhassakin; aivoihin laskeutui sinisen hämärän hetki.

Siinä missä joku maatalon emäntä lellittelee ja paijaa suden sukulaista, ihmisen kauan sitten väen vängällä kesyttämää, koulimaa, jalostamaa, sairaaksi syöttämää koiraeläintä niin kohta se samainen emäntä löytyy kiväärin kanssa samanlaista karvaturria, vapaana metsässä jolkottelevaa sutta murhaamassa.

Tästä "naisnäkökulmasta" on todisteena luontokuvaaja Kimmo Ohtosen video oikein telkkarissa esitettynä. Ohjelman jälkipyykkimylläkässä lukuisten naistenkin verenkarvaiset lausunnot löytyvät facebookista. Miesten lausunnoistahan ei tarvitse erikseen mainita, kyllä ne yhtä vähäisen järjen kanssa mietittyinä sinne sekaan on huudeltu.

Naisia onkin jo kauan houkuttanut tappamaan opettelu. Toistaiseksi se on verhottu puolustuksellisilla näkökohdilla, mutta päämäärä on tiedossa, että "jos, ja mahdollisesti kun...".

Mistä tämä murhanhimo, joka maapallon pyörimisliikkeen mukaisesti on alati voimissaan pysyttelevä tahtotila, on alkusysäyksen saanut? Selityksiä etsiessämme menemmekö ihmishistoriassa viidakoissa mesoamisiimme saakka vai vaikka vain ns. arabikevääseen josta tappamishistorian tämänkertainen sivupyörre nytkähti liikkeelle?

Lyhyin tie vastaukseen on kurkistaa oman pääkoppansa sisälle.

20.12.2016 Tiistai

Se tuli suvikelit ja puotteli lumet ja kuurat puista ales.

P jäi vielä kotiin. Kuume on pois, yskä jäljellä, ja kurkkukipu. Gaiukseen vuorostaan nousi kuume nyt iltasella, ja nopeasti. Meni nukkumaan, mutta kohta jo näki painajaisia. Rauhoittui vasta kun otin syliin. Vein sitten äitinsä viereen jossa tuntuu vieläkin levottomia juttelevan. Iso se on jo poika, kohta en jaksa enää syliin ottaa.

Vinha on osoittatunut melkoisen kivaksi otukseksi. Huoltahan siitä on, mutta kai se siinä menee niin kuin kaikki nämä muutkin huolet.

Luin Tuomiojan pvkirjat loppuun. Ei se tule mitenkään helposti toimeen "norsu Lipposen" kanssa. Tuomiojan taksista kieltäytyminen Arkadialta rautatieasemalle ja samaan syssyyn jonkun typerän korttelirallin hyihyittely näyttää oman matkustamisen paljoudessaan mitättömältä tekopyhyydeltä. Varsinkin jos vaivalloisten lentomatkojen päässä pidetty kokous osoittattuu turhaksi lätinäksi. Siinä on ehtinyt kuitenkin polttaa ilmakehäämme sellaisen saastepilven, että hyi hyi tosiaan. Ja näitä matkoja on useita jossa ainoa hyvä ja kannatettava puoli on ollut, että on saanut syödä, juoda ja majoittua hyvin. Kirjoittaa se pentele kyllä hyvin. Norsu Lipposelta se ei ole sanottavammin onnistunut vaikka valtio kustantaa työhuoneet ja välineet.

21.12.2016 Keskiviikko

Aivomyrskyjä aiheuttavia puheluja tänään aamupvllä. Odotettavissa myös tinkaisa työmaa suomenkielen parissa. On "suomennettava" jo "suomennetut" lopputyötehtävät eräille niitä kipeästi tarvitseville.

I siis soitti lopputyönsä tiimoilta, ja paljon oli muutakin juteltavaa. Muunmuassa uimahallin burkhajuttu jota ei kannata monelle selittää. Sitten olin vielä M:n kanssa juttusilla. Tuli äkkipäätös lahjasta, jonka hoidin. Se pitää huomenaamulla laittaa Matkahuollon kautta etp. Jotenkin sellainen kutittava tunne ujui hihoista sisään tästä prosessista. Ei millään muotoa epämiellyttävä.

Puutarhurin käyttäminen sen ruokatunnilla Seppälän maatalouskoululla. Sieltä kukat mummolan porukoille ja itsellekin yksi valkoinen atsalea.

Rautavaaran fb:ssa pöljät jatkavat susi"keskustelua" samaan aikaan kun pommit kylvävät tuhoa lasten niskaan Syyriassa. Taitaa se kuitenkin nyt loppua kun ei ole enää mitä pommittaa. Kaikki on tuusannuuskana Aleppossa. Kymmeniltä-sadoiltatuhansilta lapsilta päät halki, äidit ja vanhukset pommitettu lihaluujauhoksi ja miehet, jotka kiinni on saatu, on sysitty seinää vasten, tai ammuttu juoksuun kuin jänikset.

Helsingin asemanaukion potkijanatsi oli ensi kertaa tuomionluvulla käräjäoikeudessa. Viittä ja puolta vuotta käräjäsalissa virnuillen esiintyvälle poikaparalle luvataan istumista.

22.12.2016 Torstai

Vein heti kahdeksalta aamulla Pauluksen ja Eliaksen kouluun ja kävin hakemassa Gaiuksen todistuksen joka oli enemmän kuin hyvä. Samoin isommilla pojilla keskiarvo pilkkua vaille 9.

Lahjapaketti Matkahuoltoon, jospa se ehtisi määränpäähänsä ennen joulua.

Siivosin koko päivän, mutta en päässyt etenemään eteisestä ja sähköpääkeskuksesta minnekään kun siellä on paljon kaikenlaista työkampetta ja tarviketta joiden siirtelyssä paikoilleen meni jälleen tovi. Samoin poikien vaatenaulakkojen järjestelyssä. Lattia jäi kaaoksen valtaan. Kerkesin kuitenkin lumipestä pöydänalusmaton, ja karvalankaisen olohuoneesta. Pojat imuroida huitaisi ja illalla, kun Puutarhuri luutusi, piti sen kuljettaa harjaa ja rikkalapiota mukana loppuroskien takia. Vinha oli jälttänyt muutamaa halkoa ja sälöjä oli siellä sun tääällä.

Eliakseen nousi kuume kun toisilla alkoi hellittää. Minullakin tuntuu enteenä kurkussa ja lihaksissa, että flunssa kynsii huokosia huomenna.

Romppainen soitti veriarvot. Sokerit ja kolesterolit samalla tavalla hieman koholla kuin 20 viimeistä vuotta, joten ei mitään hätää. Muut kaikki ok. Luuhäkkiin rinnassa silti pakottaa kun selälleni alan. Yöllä heräjän muutamat kerrat kivuntuntemuksiin. Romppainen tarjosi taas aloitettavaksi kolesterolilääkityksen, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Yksi pykälä ylitse suositusten ei merkitse mitään. Ja sitä paitsi korkeahko "hyvä"kolesteroliarvo on kompensoimassa sitä huonoa. Tavoitteeni on, kun laskeskelen nuorimman lapseni ikää, että jos elän 80-vuotiaaksi, niin sitten ne poistumiseni ikävän jo kestävät. Eli jos röörit ilman lääkitystä vielä 22 vuotta tukkeentumatta verta kuljettavat, niin mulle tämä elämisenherkun ahtaminen riittää, kiitos.

Rekkamurhaajaksi epäillyn joutuivat vapauttamaan ja nyt ovat eilisestä lähtien hakeneet pitkin Eurooppaa jotain tunisialaista tyyppiä jonka nimi on Anis, mutta toinen nimi ei Pentti.

Aloitin Ompelijattaren luvun.

23.12.2016 Perjantai

Vinha oli vääntänyt yöllä vetelähkön tortun olohuoneen lattialle. Kukaan ei ollut tietenkään sen vinkumiseen havahtunut. Vai liekö edes vinkunut?

Ne ampuivat sen Berliinin joulutorimurhaajan Milanossa.

Venäjän Putin haluaa tehostaa ydinaseistusta vaikka entisilläkin murentelisi koko Telluksen tomusokeriksi. Ja koska ketjureaktiosta seuraisi, että muiden tuhoaseiden yhtyessä infernoon, tulisi viimeinen välähdys entisen maapallon seutuvilla olemaan vain yksi ydinpieru koko tämän murikan haihtuessa avaruuteen takaisin siihen olemattomuuden asentoon, jossa se ennen alkuräjähdyksen ensimmäistä sekuntia vielä oli.

Sekö skenaario on ihmisaivojen tuloshakuisuuden perimmäinen päämäärä?

Erkka Mikkonen, toimittajamme Moskovassa kertoi kylläkin, että Putin on esiintynyt kaikkiin ilmansuuntiin rauhaatahtovasti.

Uskotaanko me?

Nehän vetävät vain henkeä nyt, kun Aleppo on murskattu ja Assadin veriset kourat tarttuvat entistä lujemmin vallankahvaan. Seuraavaksi aloittavat Donetskin "puhdistamisen" ja jos homma näyttää hyvin luistavan, saapastelevat Kiovaan ja sivu siitäkin.

Herääkö Venäjän kansa milloinkaan ajoissa?

Paketti on nyt perille mennyt, eli ehti se ennen joulua. Suorilla reiteillä matkahuolto näkyy olevan nopeampi kuin posti. Hintakin taisi olla vitosen halvempi.

Tänään meinasi nostattaa kuumeen, mutta nukuin 2 tuntia, niin meni ohitse. Veltto on kyllä ollut olo koko pvn. Eivätkä pojatkaan ole seinille loikkineet. Yskittää kaikkia pirusti.

Rakentelin uunissa ruuat tälle ja huomiselle päivälle. Puuronkin aamuksi haudutin.

Katsoin Teemalta Ikuiset liittolaiset-elokuvan. Idea eläkeikään ehtineiden aktivistien menneisyyden haamujen ylösnoususta oli hyvä, mutta toteutus ei mennyt kaikilta osin nappiin. Ohjaajan olisi pitänyt omata tulisieluisuutta asialleen tässäkin toteutuksessa.

I lähetti kiitollisen tekstarin lahjapaketin noutoretkestään.

Ehkä se flunssa todellakin sivuutti minut vain vähän nipistämällä?

Merkintöjä

17.12.2016 Lauantai

G:lla joulupukkiturnaus pallohallilla. Tuli aamulla kiirus kun ei kelloja soimaan ollut viritelty, mut kerkeshän tuo.

Tyhjentelin Tojotanrottelon takaosan työkaluista ja rojuista, kytkin peräkärryn koukkuun ja nytkäytin Lynxin lumipenkan päältä kyytiin. Sidoin tukevasti. Ajelin sitten Unimäkeen. Nälkämäen tienhaaraan saakka olivat metsäyhtiön toimesta auranneet lumet syrjään, lopun matkaa pöläytin Lynxillä. Vein tinttien ruokinta-automaattiin säkillisen jyviä ja ajelin metsään ajouria polttopuukasojen luokse. Kaikkia en kerennyt sillä alkoi hämärtää ja tuntui, että jos jään suota ylittäessä kiinni, niin en jaksa lapioida ummenajokkia enää irti. Lumi höttöä, maa roudaton ja Pahanunensuota halkova Unipuro lirisee kuin keväällä.

Olin Knissa takaisin viiden maissa. Heti piti G viedä kaverinsa synttäreille kun tuli pelaamasta. Olivat voittaneet yhtä vaille kaikki turnaukset. Päivän urakka.

Nyt illasta katselin satojen gigatavujen muistilaatikkoon säilöttyjä valokuvia. Viimeisimmätkin 20 vuotta ovat huomaamatta täyttyneet elämänmaulla. Mausteitakaan ei ole puuttunut, pippuria ehkä olisi voinut olla vähemmän. Mutta olisiko näin, jos olisin yksin dallaillut? Jos siemenjohtimet olisi katki nipsaistu kuten joskus ajattelin?

Kittilää mietin loppusijoituspaikkanani sinne muuttaessani, mutta nyt vuosien kuluttua tajuan, miten helppoa sieltäkin oli lähteä. Ei kuitenkaan yhtään sen helpompaa kuin monesta muusta paikasta jossa olen majaillut. Elävä ihminen on altis juurtumaan toisiin ihmisiin, vaikka ei aina vieraisiin multiin. Kittiläänkin jäi monet hyvät kaverit joiden seuraa joskus kaipaan. Kajaanista poismuuttoa en pidä enää mahdollisena vaikka ikinään en tänne tule juurtumaan. Paitsi kompostoitua mullaksi jonkin muun elollisen juurtumiselle. Tai tuulen viemäksi tuhkalannoitteeksi.

Vaikeimmaksi kaikista lähdöistä lienee kuitenkin ensimmäinen ajolähtö 1968 kun olin yhdeksän vanha ja toinen viisi vuotta myöhemmin.

Jos lapsena rauhanaikaiset kotiseuduilta pois köijäämiset tuntuvat vielä kymmenien vuosien kuluttuakin psyykeä vaivaavilta tapahtumilta niin mitä tuntevatkaan Syyrian sotasukupolven lapset tulevaisuudessa, jos se heille edes elämisen arvoisena koskaan valkenee? Kuvat sieltä ovat jälleen olleet raastavan lohduttomia, uniin vaikuttavia.

Luulevatko ne Pääperkeleet, että siviilejä pommittamalla äärijärjestöt saadaan juurittua maailmasta pois? Onko sellaisesta historialla esimerkkejä antaa?

Kun vähän pintaa raaputtaa, niin sata vuotta sitten omiemmekin kesken suoritetut väkivallan teot pulpahtavat katkeruutena pintaan. Ei tarvita kuin muutama halla-aho kynsimään niin kaduilla jo marssitaan astalot paljastettuina. Pahinta se, kun marssijoilla ei edes ole käsitystä siitä, miksi marssivat.

18.12.2016 Sunnuntai

I tekstitteli fb:ssa, että tarvitsee suomenkielessä apua; vuodenvaihteessa opiskelunsa lopputyön deadline. Lupasin.

Menin Unimäkeen aamupvllä. Vinhan otin mukaan. Se oksensi heti alustalleen ja kuolasi kauheasti koko matkan ajan. Myös tullessa sama. Perillä se kyllä tykkäsi puhtaan lumen äärettömyydestä.

Mennessä Heikinsuon pitkän suoran toisessa päässä Rautavaaran Erän metsästäjiä passissa yleisellä tiellä. Yksi ukko oli kiikarikivääri tanassa kallionkielekkeen päällä tienlaidassa ja yksi nousi notkelmaa keskellä tietä haulikko kainalossa minua vastaan ja samalla iso saksanpaimenkoira uppuroi penkalta tielle. Oli lähellä, etten ajanut kaksikon päälle. Tiekin liukas kuin papin mulukku. Muutamia ukkoja oli levikkeellä autojensa luona. Mitä riistaa ne olivat hakemassa? Ei ainakaan hirvimetsällä haulikko ole luvallinen eikä se, että yleisen maantien raviin asetetetaan passipaikat. Entä se saksanpaimenkoira? Susien peräänkö se on koulutettu?

Ajoin Lynxillä kauempana olevien pinojen luokse ajouran, mutta sitten kone saakeli hyytyi jälleen. Tulin metsästä pehmeällä ajouralla uppuroiden pois ja panin saunaan tulet. Otin palasta, syötin Vinhan, join kahvit. Alkoi sitten jo pimeyttä lykätä maisemaan. Lisäsin isompia halkoja saunanpesään ja läksin Lynxin luo. Kertavetäisyllä se lähti käyntiin ja ajoin mokomankin riesan pihaan. Enkä kalikkaakkaan kerennyt käyntini aikana rekeen lastata kun valoisan aika oli ohitse. Kylpy oli kuitenkin erinomainen ja tulomatka meni vuodelta 1973 olevan kuunnelman seurassa.

Luin nyt iltamyöhällä Erkki Tuomiojan päiväkirjoja jossa olen menossa 1995 loppupuolella. Sivulla 207 tökkäsi silmään merkintä Sunnuntailta 17 joulukuuta: "Matti Wuori, pitkään kulttuuritiedottajien suosikki, on saanut tuta harvinaista kritiikkiä. Ensin Putte Wilhelmsson Hesarissa, sitten Jyrki Lehtola eilen IS:ssa ja nyt Mattiesko Hytönen taas Hesarissa ottavat hänet uusimpine kirjoineen vähemmän ystävälliseen käsittelyyn. Sanoisin, että syystäkin, vaikka arvostan Wuorta kuitenkin eri tavalla kuin Esa Saarista."

Olipa perustelematon kannanotto kriitikoiden kritiikkiin tuo "sanoisin että syystäkin".

Matti Wuorelta ilmestyi vuonna 1995 Faustin uni joka mielestäni oli, ja on yhä, erinomaisen monitasoisesti mieltä ja mieliä ärsyttävä kritiikki siitä touhusta jota ihmislaji täällä harrastaa. Mikähän siinä kirjassa itse Tuomiojaa otti pattiin, tai mikä meni politiikan älyköltä hilseen ylitse? Olisi selittänyt. Kaltaisensa kevyet heitot tuolta tasolta vaativat sen. Ja varsinkin kun kyse on Matti Wuoren ajatuksista.

Mainittujen kriitikoiden tekstit olisi kyllä nyt hyvä lukea minunkin kun en muista niitä. Hesarista olen varmaan ne aikoinaan lukenut koska lehti tuli tuolloinkin säännöllisesti laatikkooni, mutta enpä kyllä muista sisällöstä otettakaan. Eivätkä ole leikkeenä Faustin unenkaan välissä jonka asian juuri hyllystäni tarkistin.

Merkintöjä

12.12.2016 Maanantai

Aamulla Paulus piti viedä autolla kun polkupyörä oli pakkasjykkelissä, vein tuntia myöhemmin Gaiuksenkin. Eliaksen pyörä on pakkasenkestävä.

Kävin terkkarilla, se antoi jo huomiseksi ajan Romppaiselle. Kiristää ja koskee rintaan. Kylkikipu on levinnyt luita pitkin laajemmalle rintakehään. Ehkä se on vain luiden hapristumista, vanhuutta, psykosomaattista kipua.

Rouvalle uusi bide-letku ja kahva, tiiviste altaan viemäriputken siivilään. Oli opetellut uutta uunia, mutta vielä eivät piparit olleet onnistuneet.

13.112.2016 Tiistai

Lääkärissä. Rintakivut eivät sydämestä johdu sen enempää kuin keuhkoistakaan. Määräsi verikokeita. Pyysin reseptin glucosaminille. Luontaishyllyjen vastaavassa on enämpi kuin puolet muita aineita kuin nivelrikon hoitoon tarkoitettua g-samiinia.

Kranssintekotarpeita, kuusenoksia, ja katajan, ja laatikoita koululle kärryllinen. Myöhäillalla vanhempien ja oppilaiden sitomia valmiita kyytiin, ja roskat. Torstaina myyvät Prisman käytävillä hyvään hintaan.

Elias Tietomaa-tutustumisreissulla Oulussa luokan kanssa. Piti viedä aamuseitsemäksi bussille. Tulivat illalla seitsemän hujakoilla pois.

Kirjastossa. En ole lukenut kaikkia aiempiakaan lainoja, mutta koska pöydillä kirjoja tyrkyllä lojui, otin Karl Dönitzistä ja III:n valtakunnan viimeisistä päivistä kertovan kirjan ja myös Umberto Ecoa numero zeron tapauksen verran. Lukusalissa luin SK:n. Piätoimittaja Ville Pernaa (Pelle Virnaa!) vittuili pääkirjoituksessaan Ylen ja Sipilän kahnauksesta asenteellisesti. Sananmuunnoksesta tuli mieleeni, että jonkun Pentin sukunimi on Anis (=Antti Penis).

Muutamatkin palstametrit oli tuhlattu myös Knausgårdiin. Kirjailija oli hävinnyt henkilökohtaisen "taistelunsa", eli akka otti ja lähti.

A-studiossa käsiteltiin Syyrian Aleppon lohdutonta tilannetta. Lähi-idän asiantuntija Hannu Juusola vastasi toimittajan kysymykseen "tullaanko sodan jälkeen jakelemaan tuomioita sotarikoksista?", että sellaista ihmettä ei tulla näkemään; ei Al-Assadia eikä Putinia käräjäsaleihin kuljeteta.

Tänään olivat Syyrian hallituksen joukot syyllistyneet siviilien teloittamiseen edetessään Venäjän hävittäjien tuella Aleppon raunioissa. Ei se ole ensimmäinen eikä viimeinen samankaltainen uutinen. Paha on kokonaan valloillaan siinä kaupungissa. Ketään ei säästetä kun aseenkantaman päähän sattuu. Seuraavat sata vuotta, jos maailma hajoamatta radallaan pyörii, on verinen epäsopu arkipäivää jos yleensäkään sotatila koskaan päättyy.

Putinin taktiikka on testattu Tsetsenian sodassa jossa Groznyi pommitettiin tuusannuuskaksi asukkaineen, kapinallisineen. Aleppossa murhaaminen ja infan särkeminen on yksyhteen Groznyin raakalaismaisuuden kanssa. Tsetseniankaan sotarikoksista ei Putinia eikä muita Venäjän sotapäälliköitä ole tuomiolle köijätty. Jälkiputsariksikin saivat värvätä Kadyrov-juntin joka on kaikesta infosta päätellen täysroisto jolle ei väliä ole, kenet murhaa tai murhauttaa kunhan valtaa ja rahaa saa.

Sanovat, että historia on armottomin tuomitsija, mutta mitä hyötyä historiankirjojen sivuilla käytävistä, loputtomista käräjistä on kun ne unohdetaan muutaman sukupolven aikana ja aloitetaan sotarikosten kierre uudestaan. Valmiiksi suihin hiottu ja päihin taottu sanontakin takaa kuinka historia toistaa itseään. Solzenitsyn oli Vankileirien saariston käsikirjoitusta piilotellessaan sitä mieltä, ettei Venäjän, silloisen Neuvostoliiton laajentumispyrkimykset tule koskaan päättymään. Oikeassa oli; Pikku Stalin, eli Putin vastasi äskettäin pienen lapsen rajoja koskevaan kysymykseen, ettei Venäjän rajoilla ole äärtä ei määrää.

Tyrannien pienuudesta tuli kylläkin mieleeni, että Stalin oli yhtälainen ukonkäppyrä kuin myöhempi seuraajansakin.

Natsi-ideologiakaan ei ole maailmasta hävinnyt vaikka niistä rikoksista muutamia hirtettiin 1945 jälkeen. Tyhjäpäiden kalloja maailmassa riittää täytettäväksi fasismin ihailuilla. Se nähtiin itsenäisyyspäivänä Suomessakin, eikä pitkä matka ole siihen, kun aate valtaa jälleen alaa oppineimmissakin piireissä. Tai niiden piirien pakastimissahan natsismin ohjekirjaa on säilötty ja jonka sulattelu jo aloitettu.

JH-A on esimerkki yliopistoa käyneestä, yli-ihmisopin sisäistäneestä kielitieteilijästä jonka propagandistiset kyvyt ovat kuin Goebbelsilla. Mies on ulkoisestikin kuin reinkarnaatio Hitlerin hallituksen propagandaministeristä. Alan uskoa ainakin Pahan sielunvaellukseen minä muuten jumalaton.

14.12.2016 Keskiviikko

Aamulla verikokeissa. Labran odotustilaan tunki sähkösilmällä varustetuista pariovista niiden levyinen, vihainen akka joka rähisi siitä, kun ei henkilökuntaa ole jolta kysyä asiaansa. Sitten se syöksyi näytteenottohuoneeseen kun sieltä tuli edellinen asiakas pois ja viipyi 20 minuuttia, eli varausajat menivät ainakin sen verran koko päiväksi sekaisin. Minunkin myöhästyi. Labraan pitää nykyään varata ajat etukäteen, paitsi ne, jotka tuodaan talon sisältä kiirepotilaina. Muuten asia ei olisi ottanut pattiin, mutta samaan aikaan kun se siinä toohotti, niin aulan tekkarista tuli aamu-uutiset jossa näytettiin elävää kuvaa Aleppon pommituksia pakenevista ihmislaumoista. Minulla sappi kiehahti, mutta en saanut noustuksi, että olisin ämmälle sanonut, että vilkaisepa uutisten suuntaan ja arvioi oma hätäsi sen jälkeen uudestaan.

Siellä oli myös lierihattunsa kuivakukilla koristellut, ylen pullakka nainen joka puhui kovalla äänellä jollekin joka vissiin asusti kaulan ympärille kietaistun villahuivin sisällä. Kun tämä asiakas kutsuttiin sisään, meni huoneeseen myös joku henkilökuntaa edustava mies näyteenottajan turvaksi. Muu vuoroaan odottava, mykkä väki oli tasaisen harmaapäistä, joukossa yksi kongolainen, raskaana oleva rouva ja pari nuorta naista. Oli myös yksi vanhusparisko jonka hennompi puolisko eteni rollaattorin avulla. Mies vaikutti hyvin avuttomalta kun ei osannut takkiakaan sairaan vaimonsa päälle avittaa.

Labran jälkeen Pauluksen päivystyskäyttö hampissa. Muotit hankasivat ja ne hioivat niitä käypäsemmäksi. Loppupäivä Eliaksen luokkaretkimyyjäisiin leipomista. Lämmitin uunin, sotkin aineet joista tuli kolme taatelikakkua ja kolme puolukkapiirakkaa. Onnistuivat ihan käsivaralta, kävin paistamisten välissä koululla asioilla ja kirjastossa, josta hain varaamani Ville Suhosen Ompelijattaren ja Tuomiojan päiväkirjojen koosteen vuosilta 1995-97.

Kittilän Kelontekemään Penalle pikkuinen joulupaketti. Laitoin siihen pipon jonka ostin Kääpälästä 2014 pyöräillessäni kohti Raaseporia Venäjän Karjalan reissun jatkoksi. Penaa kutsuttiin Kääpäseksi silloin joskus ja koska pipossa luki "Mie viihlyn Kääpäläs", niin siinä sen vitsi. Mutta nyt vasta sain tuonkin asian toimitettua! Penaa ajatellessani hihittelen tässä ittekseni, koska näen silmissäni kuinka siellä paketin aukaisijalta hymyn virne leviää korvasta korvaan...

15.12.2016 Torstai

Pojat söivät aamiaiseksi padallisen uuniohrapuuroa. Makaronilaatikontähteitä ja paistolohta oli sitten illaksi. Aamukymmeneksi vein myyjäistarvikkeet Prismaan ja oli niitä päivän mittaan mennyt melkoiset määrät. Minun leipomukset yhtä puolukkapiirakkaa vaille kaikki. Kransseja oli jäänyt tähteeksi 3 kpl. Koululaisten  matkakassaan oli kilissyt liki 500 euroa.

Rouvalle kävin vaihtamassa sytyttimet ja loisteputket verhokonsolin taakse. Kymmenen molempia, yksi vanha putki räjähti silmille poistettaessa. Siinä ährätessäni Rouva keksi vielä, että alakerrankin vessaan pitää laitata pideellä varustettu vesihana. Kävin rautakaupassa mutkan ja vaihdoin, vaikka ei se ihan ehlposti käynyt koska entiset olivat 8 millin kupareja ja uudet kymppejä. Piti väliliitos kehitellä, mutta onnistuihan tuo. 2 tuntia sitä laittaessa meni.

Illasta kävin vielä Ladyn vessan katsastamassa kun hän itse oli paikalla. Huomenaaamulla käyn hiomassa ja maalaan. Maanantaina pöytätaso ja hylly ja allas ja hana ja valo ja peili...

Kirjastostosta Orlando Figesin Kuiskaajat; ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa. Pirun paksu opus. Jäin jututtamaan oululaisia sarjakuvaihmisiä kirjaston aulaan jossa heillä oli asiakkaille tarkoitettu infopiste. Piirsin muutamatkin ukkeleiden kuvat juttelun lomassa tarjolla oleviin papereihin. Gaiuksen kuskaamista jalisharjoituksiin. Elias ei kerennyt omiinsa kun oli ne myyjäistouhut Prismassa.

Sonjalle soitto. Flunssaa ja väsymystä potee. Kakruillakin kaikenlaista köhää.

Puutarhuri järjesti saunan yhteyteen yllätyksen jota nyt tässä makustelen.

16.12.2016 Perjantai

Kittilän kultakaivoksella joku ajanut työkoneella jyrkänteeltä alas ja kuollut. Tapiota heti ajattelin, mutta ei se siellä koneineen tiettävästi ole. Pitää kuitenkin jossain  välissä soittaa.

Radiossa kertoivat Filippiinien huumemafiaan kohdistetusta, presidentti Rodrigo Duterten siunaamasta valtioterrorismikokeilusta. Rikollisia ja niiksi arveltuja on tapettu jo kolmattatuhatta, kertoo ulkomaantoimittajamme Pertti Pesonen.

Ykkösaamun lopuksi panivat ääniaalloilta kuuluviin Hilkka Hyrkön raportin kahdenkymmenen vuoden takaa tapauksesta, jossa Tsetsenian sodan kyteviä rauhanhaaveita koeteltiin Venäjän järjestämällä provokaatioiskulla Punaisen ristin kenttäsairaalaan. Kenet on siitä murhatyöstä oikeuteen raahattu? Ei ketään. Ei edes joukkomurhatutkimuksia ole aloitettu. Kremlin sätkynukke, "presidentti" Kadyrov on käynyt korkeintaan kusella tekopaikalla. Hän on ollut siihen aikaan vain yksi rivijäsen salaisissa kommandojoukoissa, jotka näitä tekoja omassa maassaan ovat toisen valtion kustantamana tehneet.

Ladyn vessanseinän hionta ja maalaus.

Kurkkuun koskee ja yskittää. Nukuin tunnin verran iltapvllä, sitten olin kuskina sinne ja tänne. Kaupasta uusi lumilapio, parit ledipolttimot eteisen valoihin ja muuta pientä. Soila soitti, että Unimäen tietä on ainakin jonkin matkaa aurattu. Oli ohitse ajanut Iisalmeen mennessään. Pitäisi kai se m.kelkka sinne käydä kurauttamassa ja polkea samalla ne ajourat polttopuille. Jospa kone nyt korjailujen jälkeen pelittäisi.

Voi olla, että huomenna menen, Tai sunnuntaina.

Puutarhurin vein työpaikkansa pikkujouluihin Musiikkiopistolle. Soittaa sitten jatkoilta jos hakuria tarttee.

Aleppon hetken kestänyt siviilien evakuointi on keskeytynyt. Murhaajat eivät halua murhattaviksi suunniteltujen karkaavan. Eikö sen sodan malja koskaan täyty?

Merkintöjä

10.12.2016 Lauantai

Siri Hustvedt on omistanut esseekokoelmansa "Elää, ajatella, katsoa" Frances Coadylle. Lie luultavasti joku hänen läheisensä? Luin tälle illalle kirjasta Kriittisiä huomioita sanallisesta ilmastosta-kirjoituksen.

Näitä pitäisi lukea muidenkin, mutta mitä tämän ajan ihmiset tekevätkään?

Tämä trumbbien, erdoganien ja putinien aikakausi kaivaa syvän kuopan kaikelle sille, mitä ihmiskunta ehkä olisi alkanut olla kypsä myös käytäntöön soveltamaan. Ainakin opettelemaan sitä. Lopun huomion vie hipaisunäyttöjen hipelöinti.

11.12.2016 Sunnuntai

Nouseva kuu. Aika isona ja punervana se kattojen takaa kohoili kun yläparvekkeelle valoja olin virittelemässä.

Elias 15 vuotta. Kavereita juhlimassa. Yksi balkanilaislähtöinen ja yksi Afrikasta, loputkin kutsutut olivat syntyneet muualla kuin Kainuussa, eli yksi Kuopiossa, kaksi Ivalossa. Eliaksen syntymäpaikkakunnaksi on merkitty Kittilä vaikka Rovaniemellähän se synnytyssairaala oli.

Kun itselläni oli 15-vuotispäivä olin ollut työelämässä jo kokonaisen vuoden, kesän verran ylikin. Aloitin säästämisen ajokorttia ja autoa varten, mopoa en edes harkinnut vaikka sellainenkin minulla kaksi viikkoa oli sattuman kautta käytössäni. Polkupyörällä, jalan, bussilla, junilla tai kavereiden kyydillä kuljin kaikki kulkuni. Olin aina menossa. Olin levoton. Kirjan kerrallaan lukemisen verran kykenin olemaan aloillani. Kalastin ja metsästin paljon. Kävin humpalla, elokuvissa, toreilla, asemilla. Helsinkiin läksin junailemaan jos vain siltä tuntui. Kaikkialle oli pitkä matka.

Merkintöjä

4.12.2016 Sunnuntai

Suomalaisittain hirmuiseen aamuun herättiin, varsinkin Imatralla.

Pötkyillyt vain, paitsi että tyhjentelin Tojotanrottelon tavaratilan, että huomenna sopii työkalut ja remppatarvikkeet kyytiin. Myös uusi vessanpytty. Pihakuuseen ripustelin Puutarhurin apuna kaksi tähtivalosarjaa. Iltasella osallistuin tekstinpätkällä turhaakin turhempaan susidebattiin. Rupesi tuiskuamaan.

Nyt alan lukemaan Solzenitsynin elämästä ja nukahdan.

5.12.2016 Maanantai

Imatran murhat pääotsikoita uutisissa. Mielessä ne minullakin ovat, mutta miksi niitä tämän kummemmin kommentoisin. Mielettömyyttä asian ryhtyneeltä ei ole puuttunut. Murhaajan motiiveista ei ole tutkijoillakaan hajua.

Kymmeneltä rautakaupasta pytty ynnämuut romppeet kyytiin ja Rouvan vessan kimppuun. 40 vuotta paikoillaan nitkumatta istunut vanha vessanpytty oli niin tiukassa, ettei lähtenyt muuta kuin särkemällä. Se oli vielä sitä tyyliä kun pyttyjen jalkaosan ontto kupura painettiin tuoreeseen betonimassapaakkuun ja ruuvit tökättiin reikiin jolloin se kuivuttuaan jämähti siihen tiukemmin kuin Junttilan tuvan seinään roiskaistu rappauskakka. Betonikakkuakin piti moukaroida kunnolla ennen kuin se pala kerrallaan lohkeili lattiasta irti.

Kuumailmapuhaltimen avulla sain aika helposti muovimaton irroteltua, mutta liimoja piti talttailla ja skrapata hampaat irvessä. Kuuden tunnin päivä, klinkkeröintiin niistä meni kaksi. Ylihuomenna saumaan. Uuden pytyn liittäminen ja liimaus jää torstaille. Keittiöönkin Rouva on suunnitellut muutoksia.

6.12.2106 Tiistai

Jälleen tämä itsenäisyyspäivä. Juhlijoilta on jo mielistä haihtuneet Imatran yösurmat, mutta harva jaksaa murehtia aleppolaistenkaan hätää joka varmasti on ylitse ymmärryksen menevää.

Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien yhteydessä kirjoitin, että maailman pitäisi seisahtua aina, kun tappamiset alkavat. Kyynisesti voi vain todeta, että eihän täällä sitten liikahtaisi puiden lehdetkään.

Kävin maitokaupassa. Tojotaan jäi valot päälle eikä se lähtenyt enää käyntiin. Nuoripari tyrkkäsi vähän keulasta, panin peruutusvaihteen päälle ja moottori alkoi heti hyrskästä.

Linnan juhlien sijaan katsoin hilpeän dokumentin surrealisti René Magrittesta. Päivemmällä samaan aikaan, kun armeija marssia jyhmi Kajaanin katuja itsenäisyyspäivän paraatissa kolasin loput pihan osat lumesta. Ruma, vihreä helikopteri rumisteli ylitse niin, että ilmavirta tuntui alhaalla asti. Myös hävittäjät tekivät ylilennon joten ihmiskuntaa vaivaavasta militarismista sai tuntuman ilman katujen varsille lähtemistä.

7.12.2016 Keskiviikko

Selasin sen verran nettiä, että katsoin, ovatko linnanjuhlien katutaistelijat miten verisesti yhteen ottaneet. Ei olleet. Mutta kalliiksi tuli itsepäiselle Suomelle Helsinki jälleen. Järjestyksen valvontaan komennetun poliisimäärän kustannuksilla olisi voinut monet pakolaislapset ruokkia vuosikausia. Ja ketkä tällaisen varotoimenpiteen kustannuksiin syypäitä jälleen olivatkaan? Ne samat natsit, jotka kauhistelevat pakolaisten aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle.

JH-A, se punaposkinen kansankiihottajamme Brysselissä oli kirjoittanut fb-päivitykseensä, että juhlimisen sijaan tekee töitä. Millaisiahan töitä ne lienevät? Kuka vahtii, että tekee myös? Missä sen miehen kovaa palkkaa ja muita valtiolle aiheuttamiaan kuluja vastaavat tulokset ovat nähtävillä? Se olisi ainakin kilometrin mittainen halkopino jonka oikea työmies olisi siihen aikaan mykyttänyt vaikka tylsälläkin kirveellä, mitä hän on euroopassa tyhjän panttina lennellyt.

Montako pakolaislasta elättäisimmekään JH-A:n kaltaisen tyhjäntoimittajan palkalla, päivärahoilla, syöttämisellä, juottamisella, lentolippujen ja taksimatkojen hinnalla? Vähintään miljoona euroa sen miehen momentille joka vuosi menee samoin kuin yhtä vähän aikaan saavien hakkaraisten ja oinosten kustannuksiin. Tällaiset kitkuiitaprovokaattorit olisivat tarpeellisimpia syksyissä marjametsissä ja pakollisina vapaaehtoisina pakolaisten vastaanottopisteissä. Karkeampiakin ajatuksia mielessä kävi saunantaakse köijäilyineen, mutta enpä nyt alennu heidän itsensä käyttämään kieliköyhyyteen.

Saumasin Rouvalle vessan lattian klinkkerit. Käytiin hakemassa uuni ja induktioliesi sekä uusi mikro. Myös levyt tilattiin komeroa varten.

8.12.2016 Torstai

Levyt Autiolta Rouvalle. Samalla keittiöön kalustetarjous. Vessanpytyn liimaus ja vesijohdon kytkentä. Silikonit lattia- ja seinäkaakelisaumoihin.

Ladyn vessan kalustejutunkin kävin katsastamassa, mutta vielä puuttui allas, hana ja viemäriputket. Oulusta aikoi Ladyn isä ne tuoda. Myös peilin.


9.12.2016 Perjantai

Helsingissä äiti ja kolme lasta kuollut kerrostalohuoneiston tulipalossa.

Pakkanen alkoi kirrata iltaa kohti.

Rouvalle komeron teko. Hankala homma mittailla hyllyjen paikat ja ruuvailla ne kiinni keittiön lattialla, mutta paikoilleenkin sen ehdin asentaa ovineen päivineen, ja uunin sekä mikron kytkeä sähkövirtaan. Kuusi tuntia ähellystä jälleen. Rouva itse oli vähän ärtyneellä päällä aamusta kun oli hävittänyt laitteiden ohjekirjapumaskan jonnekin. Oli niiden sisällä kyllä toiset, että se siitä.

Ei ole kerennyt asioiden mietintään, kotonakin kaikenlaista. Uunipuuron yöllinen huolehtiminen esimerkiksi.

Lukenut Solzenitsynin elämästä, mutta nukahtanut aina kesken lauseen. Unet kulkemista paikasta paikkaan. Viime yönä Kuopiossa isoikkunaisessa talossa jossa itkevä, tuttu nainen ja pikkupoika joka luki Nakke Nakuttajaa.

Merkintöjä

2.12.2016 Perjantai

Lapua klo 06.45, 330 km:n pätkä takana.

Hyvä keli tähän saakka ajella, lunta ei lakeuksilla ole, vain jäisenä pimeydessä kuultava asvaltti arvelutti mutkaisilla poluilla.

Huoltoasemalla oli aamupuuro juuri pantu hautumaan, oli riisipiirakkaa munavoilla, sämpylää, kaakaota ja kahvia. Jostain syystä kassaneiti laskutti vain 3,5 euroa kukkuritarjottimista syötävää ja juotavaa.

Rekkamiehiä ja muuta ammattiväkeä käy kahvilla tiuhaan, nälkäisimmät syövät tukevasti, menevät sitten ulos tupakalle ennen kuin jatkavat kuka minnekin. Muutamat juuttuvat peliautomaatteja syöttämään. Jokunen työhaalareissa oleva nainenkin kävi hakemassa kannelliset pahvimukikahvit. Yksi ryysti siitä tupakkia poltellen ulkona tovin ennen kuin hyppäsi sinisen pakettiauton ratin taakse ja kurvasi tiehensä.

Kajaanista lähdettiin puolenyön jälkeen ajelemaan. En osannut nukkua ennen lähtöä kuin  ehkä puoli tuntia joten Kortesjärven ohitettuamme pysäköin levikkeelle ja laskin selkänojan alas nukahtaen heti. Tunnin korsasin ennen kuin jatkettiin. Paulus meni jo kotona illasta aikaisin nukkumaan ja jatkoi uniaan autossa.

Häijää klo 13.00, 530 km.

Lapuan jälkeen pysähdyttiin Noormarkussa josta otettiin koera kyytiin. Musta se on ja pieni. Tankkaamassa käynnin jälkeen pentu oksensi heti mahansa tyhjäksi. Pysähdyttiin levikkeelle putsaamaan istuinsuojaksi laitetut aluskankaat ja muovilakanan joka oli suojien alla, niin ei penkeille pahastikaan käynyt. Laitettiin uudet suojukset joita mukana on.

Olihan se kummallinen asunto josta pentu haettiin. Tuli mieleen, että jokin kiertotie koirakaupalle siinä mummotarinassa oli. Muuten se ja sama kun oli niinkin edullinen. Rokotustodistukset ym. kuitenkin  löytyivät, ruokaa pussillinen mukaan, hihna ja puruleluja. Sen oma alustäkkikin joka okseentui muiden mukana heti matkan alussa. Koiran luovutus kävi mutkattomasti, tunteilematta vaikka muuta puhelimessa puhutusta käsitin.

Syötiin Häijään huoltoasemalla hampurilaiset kun ei muuta keksitty. Vessaan tuli siivooja ja sanoin sille, ettenpä älynnyt äsken hoihkaista, että äetii, pyyhkimmään! Käsiäni pestessä kyselin naiselta, että onko Häijään humppalava vielä aktiivikäytössä. Se sanoi, että siellon nykyään viikonloppuiltojen lisäksi päivätanssejakin.

Tampereen Hervannassa on oltava 15.30, mutta eihän tästä ole matkaa enää kuin 40 km.

Hervanta klo 15.00, 678 km.

Odotellaan Opiskelijankadun varrella autossa Amarinia. Lähetti juuri tekstarin, että tulee kävellen tähän. Kiinteistövälittäjä tulee puolen tunnin päästä aukomaan asunnon ovea. Ja kenties päätään.

Matka on mennyt hyvin. Pysähdyttiin Koivistonkylän kauppakeskusten parkkipaikalla. Paulus juoksutti pentua kävelytiellä sekä Hämeenlinnaan ja Helsinkiin menevän moottoritien alittavan tunnelin päässä lepikossa. Täällä on muutamat sentit lunta ja vähän tupruttaa koko ajan. Kävin Prismasta halvan, pitkähihaisen paidan sillä jostakin syystä jäi taas lämpimämmät vaatekerrat matkasta pois. Takin alla on vain lyhythihainen kauluspaita ja talvinen viima puhaltelee, ehkä pakastuukin.

Neuvoin Paulukselle kerrostalon, jossa 1980-luvulla asuin silloisen perheeni kanssa. Tuntui erikoiselta; samalla kun elän tätä elämää niin samaan aikaan voin kuvitella sen ensimmäisenkin elämäni parkkipaikalta lähtevän lyhyen kujan päähän entisenlaisenaan töröttävään, vanhuuttaan kulahtaneeseen kerrostalo-osakkeeseen kuin ei ajallista välimatkaa olisi olemassakaan. Tapahtumia, ihmisiä, asioita vilahtelee ajatuksissa. Ja ne naapurihuoneistojen koskaan mielestäni kuolemattomat ihmiset siellä keittiöissään keittelevät keittojaan, lämmittävät mustaamakkaraa paistinpannuillaan, kuorivat pottuja, kyttäävät katujen kulkijoita verhojen raoista... voi perhana!

Suonenjoki 3.12.2016 Lauantai klo 00.45. 892 km.

Eskon luona. Paulus ja Pentu nukahtivat jo. Mulla vähän sydän tutisee ja ajatukset lilluvat.

E:lle soitin ennen Jyväskylää, että jos yöpaikka olisi, en jaksa Kajaaniin asti ajaa. Otin lyhyet torkut Jämsänkosken seutuvilla. Aterioitiin Vaajakosken eibiisiillä. Paulus tunnisti viereiseesä pöydässä mukaan otettavaa ateriapussia odottelevan Samuli Edelmanin verkkareissaan ja joku julku kai se oli hänen seurassaankin. Minä en kyllä olisi tuntenut.

Pentu on ollut rauhallinen kuljetettava, nukkunut suurimman osan ajasta kuten lasten kuuluukin. Ei ole oksennellutkaan enää.

Hervannassa käytiin  katsomassa kymmenennessä kerroksessa oleva Amarinin asuntoehdokas. Siisti se oli ja hyvin hoidetussa yhtiössä. Kaikki asunnon pinnat lattioista laipioon oli rempattu täydellisesti, vain keittiökalusteet olisivat piakkoin uusinnan tarpeessa, mutta ei niissäkään edes allaskaapiston levyt olleet miltään kulmalta turvoksissa. Alkuperäiset ne eivät olleet, eli olivat 1990-luvun alkupuolen genreä. Kiinteistövälittäjä oli harvinaisen asiallinen henkilö, ei vedellyt suuntaan eikä toiseen vaan sanoi, että omilla silmillä minkä näette niin tuskin pahalta näyttää. Sain sanoa A:lle mielipiteeni, ettei asunnonostossa suuria riskejä olisi. Putkiremonttikin saattaa olla vasta 10-15 vuoden päästä koska ne on nyt kuvatttu eikä ongelmia ole havaittu. Kaikista äskettäin suoritetuista remonteista löytyi mustaa valkoisella. Hintakaan ei Tampereen huomioon ottaen ollut ylimitoitettu kun vertailukohteita katsottiin. Välittäjä lupasi etsiä vielä verrokkikohteita samasta taloyhtiöstä tai vastaavasta siitä lähempää.

Amarinin vanhempien luona istuttiin muutama tunti, syötiin ja juotiin. Sivuttiin asuntohankkeen lisäksi politiikkaa heidän kotimaassaan; pahentunut se on toisinajattelijoiden kannalta joihin heidänkin perheensä kuuluu. Isä Nao on kuulunut siellä asuessaan aktiividemokraatteihin, mutta valtaapitävät ovat vielä vanhojen Pol Potin aikaisten aivopesuohjelmien perua ja meno on sen mukaista. Äiti Navy oli laittanut valmiiksi joululahjoja meille mukaan ja ison laatikollisen erilaisia tuoresalaatteja ja yrttikasveja. Hän on perheen pojan kanssa töissä puutarhayrityksessä joka kasvattaa ja pakkaa mm. Lidliin meneviä tuotteita. Isän on pitänyt jättää työhaaveet sikseen, on sen selkä niin pahassa jamassa. Tukiliivit vyöttämällä pystyy istumaan, muuten menee kävelyksi tai makailuksi elämä.

Siellä oli mukava käydä.

Väsyttää aikatavalla.

La klo 22 Kajaani 1168 km.

Aamulla heräiltiin Suonenjoella jotain yhdeksän kieppeillä. Syötiin aamupala, katseltiin Eskon pihapiirin hommailut ja lähdettiin. Kuopiossa käytiin Ikeasta 2 lampunvarjostinta ja yksi joulutähti. Paulus söi siellä ruotsalaiset lihapullat ja tikkupotut joiden hinta oli 2,79. Minä join pelkän kahvin, 1 euro. Tungos oli käsittämätön. Ja se, kuinka ihmiset, nekin jotka eläisivät ympärysmitoistaan päätellen entisillä eväillä puoli vuotta, ottivat yksi toisensa perään kukkuralautaselliset pyöryköitä ja tikkupottuja joiden koristeeksi oli laitettu kaksi vihreää pavunversoa. Inhottavaa ajatella, kuinka paljon tyhjäkäyntiä tämän päivän ihmiselämään sisältyykään ja miten paljon sekin energiaa vaatii. Enkä itse ole sellaiseen syyllistymätön jonka tajuaminen kaksikertaistaa pahanolon ihan jo samaa ilmakehää asuttavien muiden  elollisten puolesta.

Siilinjärvellä käytiin velipojille näyttämässä pentua ja Lapinlahdella kyläiltiin Hanten luona muutamat tunnit. Kotona oltiin yhdeksän kieppeillä. Eliaksesta ja Gaiuksestakin taisi tuntua aika mahtavalta tuo koiranpentu.

Nyt en jaksa muuta kuin ruveta nukkumaan. En edes kirjaa avaa.

Merkintöjä

28.11.2016 Maanantai

Miinus 13͒.

Elias aloitti Veikon Koneessa viikon mittaisen TETin.

Hammaslääkärissä käynti. Tarkka oli täti joka suutani tonki. Valitin hänelle särkyneen, kruunuproteesilla korvatun kulmahampaan muutama vuosi sitten suoritetusta juurenpoistosta jolle ei perustetta selostettu. Silloinen h.lääkäri, joka on nyt jäänyt eläkkeelle, ei ollut operaatiosta kirjoittanut hoitoselostustakaan, vain ylimalkainen "Poisto, ubis. juuri".

Nyt ikenessä on monttu ja viereiset hampit ovat kallistelleet tyhjää hammaskoloa päin niin, että etuhampaiden rakoon mahtuu kielenkärki.

Varasi pohjalaisittain murtava hampitohtori ajan seuraavaa käyntiä varten jossa raaputetaan pari pientä kivipilkkua pois ja "valutetaan muovia" lohjenneeseen vanhaan paikkaan. Varaus tuli myös erikoishampille jonka kanssa mietitään proteesia tms.

Lämmitin uunia ja takkaa. Leivoin puolukkapiirakkaa, ruuaksi oli makaronilaatikon tähteitä ja lauantaisen lohikeiton jämät. Nyt iltasella oli vanhempainyhdistyksen pikkujouluntapainen hallituksen kokouksen lomassa.

Telkkarissa Beck-toisinto vuosien takaa. Oli siinä pari aitoa vaimonhakkaaja-näyttelijäsuoritusta.

29.11.2016 Tiistai

Puoli päivää kului Vanhan Rouvan asioita hoidellessa. Käytiin yhdessä katsomassa keittiöön uutta uunia, mikroa ja hellantasoa.

K-Rautaan klinkkeritilaus tykötarpeineen, ovat ensi maanantaina viimeistään haettavissa.

Kuuntelin Rouvan muisteluita joita riitti. Ei sekään ihminen helpolla ole elämässään päässyt. Lapsena jäänyt orvoksi vanhemmistaan, isä kuollut nelikymppisenä hänen ollessaan niin pieni, ettei muista koko miestä, äitikin joutunut pian Kuopioon (Siilinj. Tarinaharju?) tuberkuloosiparantolaan jonne kuollut niin, ettei lapsetkaan ole päässeet kuolinvuoteen vierelle hyvästelemään. On eletty 1930-luvun Lapuanliikkeen kyyditysten vuosia, Hitlerin hallinnon terrorin nousukautta ja rajan toisella puolella Stalinin teloituskampanjan kammottavia aikoja.

1800 luvun alkutaipaleilla Rouvan isän puolen suvussa on käyty kirjeenvaihtoa Lönrothinkin kanssa ja kirjeet ovat yhä tallella. Jostain yhteisestä rakennushankkeestakin Rouva puhui joita silloiset suvun jäsenet ovat piirilääkärin kanssa kirjeiden perusteella atimoineet. Tämä asia minun pitää vielä muistaa udella tarkemmin, sillä kyseessähän olisi kenties kulttuuriaarteena säilytettävää aineistoa.

Pojat olivat viime viikolla vuoronperään flunssassa, vieläkin yskivät. Ei ole menemistä jalisharkkoihin.

Sivistystoimesta tuli heti vastaus kyselyihini ja pani tiedot jakoon vanhempainyhdistykselle. Lähetin postia myös potilasasiamiehelle hamppiongelmastani.

Kimmo Ohtosen salametsästys/susidokumentti pani jälleen perussuomalaiset torahampaat juurineen näkyville eivätkä ne sivistyksenhiomia ainakaan ole. Siihen "keskusteluun" ei ole juuri haluja sekaantua sillä vaikka kuinka pohditun ja perustellun mielipiteen esittäisi, niin järkeä vailla oleva mölinä ja murhahimo siitä vain kiihtyy.

30.11.2016 Keskiviikko

Lumitöitä satanut. Kolasin omieni lisäksi aikaisin aamulla A&A:n pihan ja Ristoltakin pihatiensuun aurauspaltteen. Iltasella uudestaan. G meni koulukaverinsa luokse ja pian soitti sen äiti, että on juuttunut Casamban jyrkkään mäkeen kun oli vienyt lastaan tanssiharjoitukseen. Menin auttamaan, mutta oli kuitenkin saanut auton käännettyä niin, että pääsi luiskahtamaan jalkakäytävää pitkin alapuolen kadulle. Satoi lumirännän lisäksi silkkaa vettäkin välillä.

Päivällä soitin P:n opelle ja sovin pojalle perjantaiksi vapaapäivän kun lähdemme yhdessä koiranpennun noutoretkelle Noormarkkuun ja sieltä vielä asuntokatsastukseen Tampereelle.

Kävin maalaamassa M:n makuuhuoneen perä- ja sivuseinän ja uusin revenneitä tapetteja. Hommassa meni 3 tuntia.

1.12.2016 Torstai

Setä Oskarikaan ei enää nimipäiviään vietä.

Guggenheimia ei Helsinkiin tule. Tulipa kielteinen päätös sitten järjen tahi tunteen avustamana, niin ei Suomi eikä maailma siinä mitään menettänyt. Onpahan ollut pitkäkestoinen jatustelunaihe poliitikoilla, virkamiehillä ja medialla eikä rahan törsäämiseltäkään ole säästytty joka niin luvattoman usealle on tärkeintä. Moni konsultti on taskunpohjiaan päässyt paikkailemaan maailmalla lennellessään. Muutamaa hallinnonpattia siellä nyt kiristää tällainen demokratia, mutta mitäpä siitä.

Putin on pitänyt vuosittaisen puheensa alamaisilleen. Koska Venäjän käyttäytyminen hänen valtakaudellaan on ollut kovin sotaisaa ja epärehellistä, niin kuinka sellaiseen toimintaan ajautuneen valtion päämies voi puhua rauhantahtoisuudestaan uskottavasti?

Aleppon tilanne on tällä viikolla pahentunut. Kuuntelin päivällä ohjelman, jossa SPR:n Kalle Löfi ja joku toinen asiantuntija oli haastateltavana eikä epäselvyyttää ainakaan minulle jäänyt, etteikö Syyriassa olisi kyseessä näiden aikojen pahimmasta sotarikoksesta.

Ja jotkut ne ilkeävät tällaisessa maailmassa möyrytä jos susi syö joutoajanviihdykkeeksi hankitun lemmikkihurtan. Kohtahan sellainen meidänkin pihassa haukahtelee, mutta sudentappouhoa ei aiota kasvattaa vaikka se Unimäen reissulla joutuisikin saalistajan hampaisiin. Se riski on otettava huomioon.

Pitäisi keretä nukkua vähän sillä puolenyön jälkeen lähden P:n kanssa tien päälle.

Merkintöjä

21.11.2016 Maanantai

Ei mittään, paitsi että koko päivän kotihommia hösäsin. Ulos ei ollut asiaa rankan vesisateen takia.

Iltasella luin Erkki Vettenniemen Solzenitsyniä. Lokakuun lapsi-otsikolla alkaa prologin jälkeen ensimmäinen jakso ja hetken luulin sitä S:n syntymäkuukaudeksi, mutta kirjoittajat maalailivatkin tekstiään bolshevikkivallakumouksen alkamisajankohdalla päästäkseen kerronnan vauhtiin.

S syntyi joulukuussa 1918 ja kuoli elokuussa 1988 vaikka mitäpä väliä synty- tai kuolinkuulla lienee. Myyttisiä tarinoita kertaamalla saadaan ihmismieli kaikenlaisia kohtalokkaita syntymänsä hetkestä ajattelemaan. Jopa toimimaan kuin tarinoilla totuuspohjaakin olisi.

"Syysyönä synkkänä synnyin, ei tuikkineet tähtösetkään..."

Historiallisilla hetkillä syntymisellä ja elämisellä on merkityksensä sellaisilla ihmisillä kuten Solzenitsyn. Ei hänelle aikansa kuvaajana vaihtoehtoja voi oikein kuvitella. Kukaan muu ei olisi voinut kirjoittaa miljoonia ihmispoloisia kidutukseen ja kuolemaan kuljettaneesta Gulag-liukuhihnasta juuri kuten hän.

22.11.2016 Tiistai

Tänään jälleen ajatusteni karsinoissa töytäilivät luokkajakojen molemmilla rannoilla sikiävä ja yksilö yksilöltä aina aikanaan vainajoitumaankin altis sukuni. Syynä se, kun tuli soitettua Heimosedälle. Ne puhelut tarkentavat kerta kerran jälkeen joitakin hämärissäkin piilleitä asioita.

Isäni, ja veljensä Oskari sekä Heimo ovat syntyneet jokainen syyskuussa, eli 19, 19 ja 20 pv., mutta sattumaksi ne ajattelen. Tai sitten niin, että Annilla on ollut tapana antaa Adamille vain talvisydämen pimeimmillä hetkillä. Kaksoissiskojensa Lahjan ja Lainan syntymä on tapahtunut elokuussa.

Lahja kuoli Issakan koulun keittiössä  saamiinsa palovammoihin 18 vuotiaana 25.9.1956. Aarne, sen juuri vihitty mies oli yrittänyt pian hautajaisten jälkeen hirttäytyä, mutta isäni oli ollut lähettyvillä ja "pelastanut". Keskeytetyn hirttäytymisen jälkeen Aarne oli ottanut armomurha-avustajakseen pulloissa hölskyvät aineet ja kuoli lopulta kenenkään häiritsemättä narunjatkona 32 vuotiaana 11 vuotta kestäneen nestemäisen avustusohjelman avittamana 15.10.1967.

Oskarin vanhin poika syntyi 9.1.1951 ja ampui hirvikiväärillä suuhunsa 26.5.1981. Osittaiseksi syyksi aprikoitiin joskus Oskarin kanssa tirmoolia naukkaillessamme, että P häpesi pienen kylän reaktioita mielisairaalahoitoon joutumisestaan äkkinäisen psykoosin vuoksi.

Toiseksi vanhin poika syntyi 1955, eli repaleisen elämän jonka päätti lääkkeillä ja viinalla 2004. Sukevat ja kakolat olivat hänelle koulutusta kohti kuolleeksi valmistumistaan.

Sisarusparven isä, Adam joutui ikämiehenä talvisotaan, selvisi Taipaleen verimyllystä hengissä ja oli jatkosodan loppuvaiheen Karhumäessä varastomiehenä. Jokin epämääräinen synkkyys vaivasi häntäkin, mutta sen hän piilotti kovaan työhön ja kunnallispolitiikkaan.

Jatkosodassa isäni jykälsi Rukajärven suunnalla, haavoittui Ontrosenvaarassa ja toi sieltä saadut henkiset ja ulkoiset arvet kotikonnuille, ryyppäsi lajinsa, siitti kymmenen lasta joista neljä oli kehitysvammaisia. Hukkui hirvirokkaoksennukseensa Ladan takapenkille 19.12.1982. Äiti kuskasi, järkyttyi, mutta pääsi asiasta ylitse eläen vielä 13 vuotta ja yhä vain huolehtien kehitysvammaisista pojistaan. Mutta mitä me muut lapset teimme kun äiti olisi halvauksensa jälkeen tarvinnut täyden hoivan ja kohtelun? Luovutimme hänen hoitovastuunsa vanhimmalle sisarellemme jolla ei toisen ihmisen hoitamiseen tarvittavia resursseja pään sisällä ole koskaan ollut.

Se on niin kipeä ja häpeällinen asia, etten vieläkään kykene asiaa käsittelemään.

Elisabeth Tuovinen os. Ahonen kuoli munuaistautiin vuosi sen jälkeen kun oli synnyttänyt äitini 15.11.1922.

Äitini isoveli Kyösti, tuolloin seitsemän vuoden ikäinen, vetäisi liemuhellan ringiltä kuuman kahvipannun päällensä ja kuoli palovammoihin hevosen vetämään rekeen matkalla korvesta maalikyliin.

Äidillä oli siskoja kolme. Vanhimman Mirjamin evakelisluterilainen fundamentalisti-isä, Aabraham nimeltään, ajoi 16 vuotiaana mieron tielle tämän hankkiuduttua naimisissa olevalle miehelle raskaaksi. Kasvatti myös muut tytöt raskaalla kädellä maailman suuntaan kiroten Gunilla-äitini kun tämä meni jakolinjojen vastarannan maalarin kanssa yhteen.

Mirjami matkusti Maaningalle jossa synnytti pojan, teki piian hommia eri puolilla maata kunnes päätyi Tampereelle jossa liki yhdeksänkymppisenä kuoli. Hänenkin jäljiltään on minulla sukulaisia lukuisia, mutta heistä tiedän vain haituvan sieltä, toisen tuolta. Yksi poika on asunut Kuopiossa ja ollut VR:llä töissä. Tampereella asuessani törmäsin asuinkerrostaloni parkkipaikalla erääsen torvensoittajaherrasmieheen joka oli Mirjamin tyttären appiukko. Se neuvoi Mirjamin asuinpaikan ja jossa sitten vierailinkin muutamat kerrat.

Mirjami oli melkoisen virkeä vielä silloin. Poltti punaista Norttia niin, että Nekalassa sijaitseva ullakkohuoneen sisäpinnat olivat savusta pinttyneen keltaisia.

Kitkerän katkeralle täti Hellillekin syntyi kaksi kehitysvammaista lasta ja hänen kolmannelle, terveelle tyttärelleen kaksi jotka molemmat olivat kehitysvammaisia. Hellin perheessä kehitysvammaisuutta hävettiin ja lapset pidettiin niin piilossa, etten ole tähän päivään heihin päässyt tutustumaan, elänevätkökään enää?

Äitini kolmannen siskon, täti Allin luonne oli lempeän lauhkea, empaattinen tunteiden peränurkkia myöten, mutta se ei kuitenkaan pelastanut sitäkään perhettä tragedioilta. Allin mies Aarne kävi vanhemmiten hermoheikoksi joka masennus päättyi Nilsiän Syvärinjärvellä dynamiittilastin räjäytykseen. Jäljelle jäi veneestä vain kokka. Päivämäärä oli 18.8.1974.

Aarnen ja Allin vanhin poika Mauri kärsi isänsä tästä tempusta muiden luonteenominaisuuksiensa lisäksi niin kovasti, että hirtti itsensä Siilinjärvelle juuri valmistumaisillaan olevan omakotitalon räystääseen sinkkivaijerilla 9.8.1984.

23.11.2016 Keskiviikko

Eilen ja tänään tein Mummulaiselle eteisen maalausta. Myös listat käsittelin. Nostettiin makuuhuoneen rojuen takaa kapioarkkukin maalattavaksi. Sen oli hänen äitinsä suku lahjoittanut kesäisenä hääpäivänä 1962. Kannen vaaleanpunaiseen sisäpuoleen oli päivämääräkin pykäisty. Mummulaisella oli paljon kerrottavaa elämästään joka ei ole aina helposti sujunut. Sota-aikaan hän oli sen loppuvaiheilla täyttänyt 6 vuotta ja muisti vielä ne pelot, joita Oulujärven rannalla sijaitsevaan pirttiin kantautuneet uutiset lietsoivat. Varuillaan olo desanttejakin varten kalvoi mieliä.

Katsottiin Rukajärven suunna sotamatrikkelista, että hänen isänsä ja minun isäni olivat olleet samalla suunnalla taistelemassa. Siitähän sitten juttu jatkui taas omaan suuntaansa. Mummulaisella oli erittäin kirkas järki ja muisti ja vieläpä ymmärryskin jolla vetää muistojen lankoja yhteen selityksineen. Mummulaisen mies oli kuollut 30 vuotta sitten juuri 54 täytettyään. Kiikkustuoliin se oli nyykähtänyt saappaat, tai vaimon kutomat villasukat jalassa, ja vaimolle ja lapsille jäänyt kova isänikävä.

24.11.2016 Torstai

Tänään kävin toisen 84-vuotiaan vanhuksen tykönä. Hän asuu isossa, tiiliverhoillussa omakotitalossa kaupungin keskustasta hieman etelään. Mies on kuollut 2 vuotta sitten. Sairastunut Alzheimeriin kuusi vuotta aiemmin. Vaimo hoitanut hautaan. Nyt rouva sitten miettii mitä tehdä kun yksinäisyys vaivaa eikä kuolemakaan ole vielä kolkutellut.

Miehen eläessä viettivät talvet Espanjassa, mutta ei sinne enää osaa lähteä. Paikkakunnan samalla yhteiskunnan rappusilla oleva paikallinen eliitti, josta nuorempana seurusteluväki koostui on yksi toisensa jälkeen käynyt vanhaksi, sairastunut, kuollut pois. Lapset ovat maailmalla, vain yksi poika perheineen asuu samassa kaupungissa.

Vaeltelee suureessa, uima-altaalla varustetussa talossaan Vanha Rouva ja muistelee mennyttä elämää josta ei työtä ei bisnestä puuttunut.

Niin on yksin köyhä, niin rikaskin kun sen aika tulee.

Lupasin ensi viikolla vaihtaa alakerran vessan hanan, yläkerran vessanpytyn ja sinne myös uudet lattiaklinkkerit. Alakertaan menevien kierreportaiden hionnasta ja lakkauksestakin keskusteltiin kuten myös vanhan jääkaapin poistosta ja sen tilalle pelkän hyllykön tekoa. Sen järkevyyttä tosin epäilin, sillä jääkaapin alapuolisen osan kalustelevyt oli aika ja kosteus turvottanut. Sama sitten vaihtaa koko kaapisto, tai jos huokumista aikoo sataan ikävuoteen siinä jatkaa, kannattaa pyyhkäistä vanhat kalusteet pois ja laittaa uudet. Tai remontoida talo sokkelista kattoon. Uima-allaskin, jonka tyhjänä kymmenen vuotta olleesta montusta kaakelit kauttaaltaan ovat irti poksahdelleet.

Mielenkiintoinen tapaus tämäkin.

Uunissa haudutin kaksi padallista ohrapuuroa.

25.11.2016 Perjantai

Minua niin mietitytti Vanhan Rouvan vessanhana, että menin jo aamusta uuden kanssa ja vaihdoin sen. Vuotikin se aika pahasti, lattialla oli sentti vettä. Rouva maksoi osat ja käyntini. Puhetta sitten siinä piisasi ja piti melkein väkisin itsensä irtaista kun oli vielä koululle meno hakemaan G:n läksykirjoja. Pojat ovat olleet vuorollaan flunssakuumeessa tällä viikolla, nyt on G:n vuoro.

Oli ahvenanmaalainen kassikala tarjouksessa ja ostin parikiloisen. Puolet viiltelin keittoon ja toisen puolen kuutioin rasiaan johon lisäsin omantekemäni valkosipulimarinadin. Sen laitoin pakkaseen.

Lunta on satanut. Kolasin jo viideltä aamulla oman pihan, ja Arvon&Anelmankin asvaltin silittelin. Anelma kävi pyytämässä sitten kahville. Menin kahdelta.

Jalattomaksi käynyt Arvo muisteli Kiannanniemen lapsuuttaan, oravien ja teerien pyydystämistä ja talvisotaa, evakkoretkeä Muhokselle ja sieltä paluuta poltettuun maahan. Heidän kotiaan ei oltu tuhottu, mutta monelta kyllä, ja kansakoulu sekä sen kirjasto. Kotipellon laidalla ollut venäläisten suuri ammusvarasto oli saanut lentopommista täysosuman ja ruuti ja rakennus palanut räjähdellen taivaan tuuliin. Ammusten lyijy oli sulanut ja valunut maata vasten paksuksi lyijymatoksi, Siitä oli sitten louhineet tuota arvokasta metallia jonka köijänneet hevosreessä pajaan, sulattaneet padassa jossa ollut pohjassa reikä ja valuttaneet 20 kg muotteihin. Seuraavaksi lyijyharkot on lähetetty Tampereen haulitehtaaseen josta takaisin on tullut puolet lähetetyksen painosta valmiita hauleja. Palkkioksi tehtaalle on riittänyt se toinen puoli. Myös 7,62 kiväärin panoksia on löytynyt laatikkotolkulla ehyissä, tukevissa kuljetuslaatikoissa ympäristön pelloilta niiden lentäessä pommin voimasta mikä minnekin. 7,62 on ollut metsästystä harrastavien taloissa yleinen kaliiperi ja panokset ylen kalliita. Kuten myös haulikoissa tarvitut lyijyhaulit. Oravan nahkan arvo on ollut tuona aikana vielä 80 mk kappale. Viidellä oravalla on saanut melkein yhtä paljon kuin työmiehen kuukausipalkan jos oikein muistan Arvon sanoneen. Kertareissulla hyvän koiran kanssa on päivässä saattanut saada kolmekymmentä oravaa.

Sitten soitti M. Kävin hakemassa sen siivoamasta, myyntiin tulevasta isosta lukaalista pari hyvää joustinpatjaa ja petaukset sekä Eliakselle painavan, täyspuisen piirustuspöydän yläkertaan. Myös puinen, ovaalin muotoinen keittiönpöytä sieltä oli roskalavalle menossa.

Siitäkin talosta on äveriään suvun vanhukset viimeisinä lähteneet ja perilliset maailmalle levinneet. Kuka näitä, hirveän isoja asuntoja täällä kykenee ostamaan? Tavalliselle lapsiperheelle ne ovat pelkkiä rahareikiä jo ylläpidon suhteen. Lisäksi niihin pitäisi satojen tuhansien remontit tehdä ennen kuin asumaan muuttaa. Sijoituskohteita ne eivät näillä sijainneillaan ole.

Sattumalta huomasin netissä myynnissä olevan Suomenlapinkoiran pennun, 4 kk. Soitin välittömästi ja juteltuani aikani myyjän kanssa varasi pennun. Lähetin vielä tekstarin ikään kuin allekirjoitukseksi sitoumuksestani. Lähden sitten ensi perjantaina tekemään Noormarkussa mutkan. Samalla koukkaan Tampereelle katsomaan kambodzalaisystäviemme asuntoehdokkaan Hervannassa. Paulus lähtee mukaan, että koiranpentu leimautuu heti häneen kun matkustaa sylissä koko pitkän paluumatkan.

Illasta meni Puutarhuri Anelman avustajana teatteriesitystä katsomaan. Anelmalla on näkö heikentynyt, mutta vielä se teatteriin haluaa.

Tuli vähän harmittavaa postia Teokselta.

26.11.2016 Lauantai

Lisää lumitöitä satoi. Kolasin taas pari pihaa. Sitten rassasin Lynxin kaasaria ja sytytystä, mutta kun en hoksaa vikaa, niin antaahan nukkua yön ylitse. Kolasin perennanreunaan lumitönkyrän yön ajaksi kovenemaan jonka päälle ajamalla saan Lynxin sitten koeajoa varten pois kärrystä.

Makaronilaatikkoa teki Puutarhuri.

Nyt illasta oli salametsästyksestä Rautavaaralla dokumentti. Ilkeitä olivat esille kaivellut asiat enkä ainakaan myötätuntoa kokenut vaikka kuinka susi oli jonkun rouvan koiraa hampinut.

Kaikkinainen kokonaisuuden ymmärtämättömyys. joka petovihaisista paistaa paksun nahkankin alta on käsittämätöntä tämän päivän tiedonpaljouden maailmassa. Valistuksen vastaanotttaminenkaan ei kuulu perukkalaisten arvomaailmaan. On aivan sama, mitä niille sanoo tai mitä näyttöjä antaa. Ihan kuin maahanmuutosta halla-aholaisten ja hakkaraisten kanssa juttelisi. Poseerauskuvaus kuolleen suden havuvuoteella oli varsin irvokas näytelmä. Joskus Gallen Gallelan samantyylisiä Afrikan ryöstöretkellään otattamia valokuvia katsoessani tuli aivan samanhappoiset ajatukset mieleeni. Enemmän kuin puolet hänen taiteestaan koki inflaation niitä kuvia katsellessa.

27.11.2016 Sunnuntai

Lumitöitä sadellut jälleen. Sitten lakkasi ja kirrasi pakkaselle. Panin rassaten Lynxiä, mietin pääni puhki, mikä tauti sitä vaivaa. Purin kaasarinkin, kokosin, sain vehkeen käyntiin, ajoin pois kärrystä ja ajeltiin sitten porukalla ympäri taloa kone kuumaksi eikä se sammunut tällä kertaam, mutta kaasari tulvi yhä. Kun sitten kohta kohdalta tarkastin letkut, liittimet, suuttimet ja siittimet niin hoksasin perkules, että olin laittanut bensansuodattimen väärin päin letkujen väliin! Siinähän oli oikein nuoli mihin suuntaan menovesi pitää sen lävitse virrata. Ja kun käänsin sen, lakkasi kaasutin tulvimasta. Kyllä otti pattiin moinenkin huolimattomuus. Kun en koneiden suhteen ole niitä, joka opikseen osaisi ottaa, niin turha sekin ajatus, että opissa variksen poika tuulessa.

Molempia itkettäviä asioita Puutarhurin kanssa. On se raskasta.

Lynxi on nyt takaisin kärryssä, mutta mikähän päivä tässä pääsen Unimäkeen sillä hyödyllistäkin harrastamaan.

Olipa vakavanhauska elokuva telkkarissa. Ruotsista.

Viikon sotauutiset kuittaan raskain ajatuksin niin, että valtioiden johtoon päätyvät barbaarit ovat todellinen lajimme riesa. Uutiskuvien kerronnan toistamisella en tule miksikään, mutta niiden ajattelusta en eroon pääse. Pahinta se, ettei mitättömyydessään kykene mitään tekemään asioiden laidan kääntämiseksi. Mielipiteenilmaisulla ei ole tässä maailmassa enää valtaa. Niin kuin ei milloinkaan kun sotahurmos leviää maailmanympäri ulottuvaksi, päitä kiristäväksi pannaksi. Se on vallanut jo pienessä Suomessakin alaa. Meillekin ollaan hankkimassa miljardien arvosta tappajahävittäjiä eikä juurikaan parrikaadeilel ole joukkoja kasaantumassa. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle elintärkeistä susista kyllä kouhotetaan. Ne tämän maailman pienimmät vahinkoeläimet ovat, enkä sen takeiksi tarvitse mitään muuta kuin peilin johon vilkaisen. Ei susien ruokintaa varten tarvita maapallon voimavaroja kuluttavaa, ilmakehää saastuttavaa, valtavaa tehdas- ja logistiikkaketjuja rakentaa.

Surkeita olioita ovat metsästäjät maastoautoissaan kauheine kanuunoineen kiitämässä kaikenkattavilla metsäautotieverkostoilla mielessään vain villieläimen murhaaminen.

Merkintöjä

18.11.2016 Perjantai

Mitä lie yksitoista illalla jo kello.

Läksin Knista vasta, kun Puutarhuri oli tullut töistä ja oli ruokailtu.

Mutta eipä mulla tänne pitkiin, pimeisiin iltoihin kiire olekaan.

Lämmittää en tarvinnut vaikka oli uuninkuve keskiviikolta jo haaleaksi käynyt. Marraskuinen vesikeli ulkona, vähäiset lumet saavat kyytiä. Saunan lämmitin ja lauteilla makailin. Yritän välillä olla ajattelematta, mutta miten osaisivat käskyttää ajattelemattomuuteen samat aivot, jotka ajattelevat?

Kävin viemässä Soilalle käsienpesualtaan hajulukkosysteemin. Siellä enterorokko on jo hellittämässä. OP:lle oli rupia kinttuihin tullut, mutta Ewelle ei mitään ulkoista. Aapollakin kai vain kuumeena esiintynyt.

Unohdin Kniin ruokaostoksista suurimman osan. Maitopurkki, leipäpussi, omenat ja kananmunat olivat vain kassissa. Mitenhän sitä taas silleen läksin? Pistäydyinpä sitten samalla kaupassa kun kävin S:n luona.

Siwaa ei kohta tälläkään kylällä ole eivätkä K-markettia sen tilalle perusta. 1600:n asukkaan kannattavuuspohja ilmeisen kannattamaton. "Kilpailutus" kai menee sitten täällä niin, että ihmispöljät ajelevat isompiin kyliin ettei yksi ja sama kauppias rikastuisi heidän rahoillaan. Vai onko tällä kylällä kohta autonrattiin kykeneviä kun keski-ikä huitelee nyt jo likellä seitsemääkymppiä?

Nyt tuhoutuvan Siwan paikalla on muistini aikana ehtinyt olla vaikka minkä nimistä ja taustaista kauppaa. Raja-Karjalan muistan kouluajoilta. Se oli kai jotenkin kompuksessa Nurmeksen osuusliikkeisiin. Sitten tulivat Ekamarket-taustaiset, punapääoma keräävät osuuskunnat ja kun asiakkaiden lompsien tiristely meni niiltä ohitse oli siwojen vuoro. Sen jälkeen kaupan toimijoina onkin ollut silmänlumeeton, täysin paljas ja raaka markkinatalous, jota tosin sitäkin pehmennellään "asiakasomistajuus"-valheilla ja muilla halpuutuskuplilla, mutta jonka jokainen vähänkin tajuissaan oleva ymmärtää hyödyn kerääjien jalostuneeksi vittuiluksi, että edes jotain hupiakin maitomme mukana saadaan kurkkuumme kaataa.

Tullessa soitin Kyöstille, että panee hakemukset Uudenkaupungin mersutehtaalle. Siellon samaa hommaa tarjolla kuin mitä nyt paljon pienemmällä palkalla ja epävarmemmassa, työolosuhteiltaan sotkuisessa firmassa ähertäessä.

19.11.2016 Lauantai

Herättyäni panin uuniin ja hellaan tulet, kannoin vesiä, keitin kahvit, mutta ei tehnyt puuroa mieli joten hapaisin vain leipää. Kahdeksalta oli vielä aivan pimeää joten asetuin kuuntelemaan Kuusi kuvaa-ohjelman. Unicefin hommissa kierrelleen Liisa Susiluodon albumia ne katselivat samalla kuvien taustoista jutellen. Mieleeni jäi ainakin yksinkertainen, vankka motto: "Ne auttavat jotka voivat, ne eivät joilla siihen ei ole mahdollisuuksia, ei voimia, ei varoja."

Vahvemman oikeudet ja luonnon valinta siis nurinniskoin käännettynä. Loogista: jos kerta ihmislaji on sen verran kehittynyt, että ainoana maapallon ötökkänä on kehityksen kulussa saanut aivot joilla ajatella. Ehkä jopa ymmärtää mitä ajattelee. Tajuta, mitä muita asioita se voi ajattelunsa tuloksilla muutakin tehdä kuin vain  hyrsältää oma suu edellä elämänsä lävitse.

Pitää tästä lähteä päivän askareisiin.

Iltasella

On jo pimeää vaikka kello vasta kolmea lähentelee. Sataa vettä. Sauna lämpiää.

Vaihdoin Lynxiin CDI-boxin. Moottori lähti käyntiin eka nykäisyllä ja ajelin tielle polkeutuneella lumella puolisen tuntia. Sitten vehje jälleen hyytyi eikä lähtenyt käyntiin ennen kuin jäähtyi. Alkaa käydä mystiseksi sen temppuilu. Nyt olen sytytystulpista alkaen vaihtanut ulkoiset, magnetoon menevät sähköosat, mutta pitääkö kaivautua syvemmälle? Ja mitä se sitten tulee kustantamaan? Olisiko sama jo ostaa lämmityspuut lähempää?

Vitutuksissani menin sitten metsään ja harvensin muun puuston seasta kymmenen koivua, pätkin ne ja tein Rajapolun varteen uuden kasan odottamaan sitä päivää, että kulkupeli kuntoutuu, ja että sataa pysyvämmät lumet kuin miltä nyt näyttää.

Vanha moottorisahani on turvaton kun siitä on rikki takaiskun estävä mekanismi. Huomasin tämän kun karsin eräästä kuusesta alimpia oksia ylettääkseni sen takana olevaa koivua kaatamaan. Teräketju kävi niin lähellä poskea, että partakarvoissa tuntui hipaisu. Siitä tuli mieleeni Tennilän Lassi-vainaa joka oli nuorena miehenä halkaissut kasvonsa samalla tavalla kuusen alimpia oksia karsiessaan. Se arpi oli viston näköinen. Lassi kärsi siitä niin paljon, että naissuhteistakaan ei oikein tullut mitään. Ja humalassa aika pahapäinenkin se oli. Kerran Viirinkankaan saunareissulla meinasi pieksää minut kun kävin sen piirittämää tyärtä vokottelemassa. Lassia näin viimeksi Rovaniemen Kitumarketin peliautomaateilla pyöräillessäni Kittilään muutama vuosi sitten. Jututinkin, mutta vaisu se oli. Sillä oli seuranaan paljon vanhempi, alkon kanssa seurustelleen oloinen nainen eikä L itsekään liene lasiin syleksinyt. Siitä ei mennyt kauaakaan, kun Tapsa sitten soitti ja sanoi, että Lapin Kansassa oli Lassin kuolinilmoitus. Kumma, että törmäsin mieheen kuitenkin. Sitä ennen on nähty viimeksi 1981 syksyn läksiäisjuhlissa. Lassi oli samoja tennilöitä kuin kuuluisampi sukukaimansa Esko-Juhani.

Kaverimuistoja tulee mieleeni jopa moottorisahasta vaikka silloin ei fasepookiakaan ollut, että eletyn elämän jälkiä voisi huoneensa nurkassa rojottavasta matolaatikosta etsiä.

20.11.2016 Sunnuntai

Heti aamun valjettua aloin rassata Lynxiä, lähti pyörimään ja usutin sen kiipeämään peräkärryyn. Nykäisin liinat tiukkaan ja ajoin yhdistelmän Juhanilaan jossa porukalla pähkäiltiin, missä vika. Ehkä se nyt löytyy, tai saan neuvotuin konstein rajoitettua ainakin alueen, josta sitä on turha etsiä. Jos vika on magnetossa, on pikkuisen enämpi töitä tiedossa. Jätin Lynxin kärryyn ja ajelen sen kanssa Kniin. On ainakin varaosaliikkeet lähempänä jos jotain tarvitsee.

Saunaa lämmitellessäni katselin lintujen touhuja ruokintapaikalla. Oli oikein, että järjestin sen tuohon ikkunan alle. Siinä niitä pyrähtelee sankoin joukoin niin, että ei erottaa meinaa, mikä lintu milloinkin on asialla. Uusina syötettävinä näkyy olevan urpiaisia, ja närhet ovat lisääntyneet kahdella eli niitä on nyt kuusi nokkimisjärjestystä yllä pitämässä. Ne joutuvat kylläkin tyytymään siihen, mitä pienempien "pöydältä" maahan roiskahtelee sillä eivät ne mahdu pitelemään itseään kaukalon reunalla. Joku aina yrittää, mutta kynnet lipsuu. Äsken tempaisi ruokintapaikan ylitse haukkakin, mutta  tyhjän haraisi, sillä sekuntia ennen joku huomasi sen ja ilmeisesti kirkaisi hälytyksen jolloin koko päivällisväki säntäsi viisaasti jokainen eri suuntiin. Närhiä se ehkä yritti, mutta nekin olivat nopeimpia kuin haukan aikomukset. Hetken oli aterioitsemispaikka hiljainen, mutta nyt ne taas ovat kuin vaaraa muistamatta kaikki paikalla. Punatulkut tosin näyttäisivät empivän koivujen oksilla vieläkin.

Eli tunnistustyöni antaa taas kerran olettaa, että lintuparvessa on tali-sini-töyhtö- ja hömötiaisia, keltasirkkuja, punatulkkuja ja urpiaisia. Yksi tummempi pikkulintu on kuin keltasirkku, mutta sen nokka on kuin varpusella. Eräällä talitiaisella on vasemmassa siivessä vikaa kun se ei pysy kylkeä vasten tiiviisti kuten muilla. Siellä se silti joukonjatkona terhakkana kiipeilee ja pyrähtelee. Närhet vierailevat satunnaisesti. Yksi niistä on joko kastellut untuvia myöten itsensä tai muuten vain tummempi kuin toiset. Se näyttäisi olevan parvensa pomo jonka on saatava syödä ensimmäisenä. Vein närhejä ajatellen pottutähteitä ja niistä ne nyt tuossa kiistelevät. Pomonärhi tunki kaulakupunsa kukkuroilleen potunpalasia ja vielä nokkaankin niin paljon kuin pysyi ja lähti piilotusreissulle. Sitten oli seuraavan kellokaan vuoro ja kun viimeinen sai myös piilotettavaa kaulakupuraansa, tuli pomonärhi jo takaisn ja aloitti hamsterinhommansa.

Ilta jo. Nukahdin jälleen radiota kuunnellessa. Siellä alkoi oululaisten rakentelema kuunnelma Raskas kaupunni. Sananvaihtoa muistan vielä kuulleeni, kun äiti nosteli sapuskaa pöytään kotiin palaavan pojan syötäväksi. Sitten syvennyinkin omiin unikuunnelmiini joissa oli värikkäitä kuvia mukana. Varmaan se raskas kaupunnikin...

Mökki on jälleen poistumiskunnossa ja tavarat autossa. Lisäsin Lynxin ympärille vielä pitkän ja vahvan liinan, että pysyy varmasti kärryssä vaikka metsään luisteltaisiin.

Sumuinen tulee olemaan matka korpien halki umpituttua tietä myöten Kniin.

Merkintöjä

14.11.2016 Maanantai

Amerikkalainen aamu; Trumbin voiton myötä hampurilaismajoneesin makuisena se seuraavat neljä vuotta meillekin sarastaa.

Puutarhurin Rellun käsijarrun irroittelu ja raidetangon pään vaihto. K:n sonni vilkaisi, allekirjoitti ja kuittasi 28 euroa. Koko lysti katsastuksineen ja korjauksineen 233 euroa.

Ladylle loppuja maaleja seiniin, ja kattoon. Siivosin tähän astiset, karkeimmat työnjäljet.

"Kuuta ei ole, meidän mieltämme ohjaillaan"-ohjelma salaliittoteorioista on taiten tehty, hyvä kuunneltava. Tosin tarkkana saa olla, missä parodioidaan ja ollaanko välillä tosissaankin.

Piti ottaa Beckettiä luettavaksi kun vielä vaivasi vkonloppuna nähty uni. Vähän on jäljellä myös fasismikirjaa.

Ärsyttää Talvivaara-konseptin hyvien puolien paisuttelu. Pääministeri Sipilä taitaa pipoa myöten olla liikemiesten pyöriteltävissä kaivoksen tulevaisuuden suhteen, vai olisiko sillä parempaa tietoa asioiden tolasta kuin esimerkiksi ympäristöjärjestöillä, tai jo alunperin Geologisen tutkimuslaitoksen asiantuntijoilla?

Talousalan analyytikkokin sanoi haastattelussa epäilevänsä kovasti nikkelisinkkiuraanimyrkytyskaivoksen kannattavuutta. Hänen argumentointinsa ainakin oli selkeä kuin pakkasaamu, yhtä kainostelemattoman kylmäkin.

15.11.2016 Tiistai

Äiti tänään 94 v jos.... Katselin ikävissäni muutama vuosi takaperin otettuja kesäisiä lasteni kuvia, että oikein haikeus kaivelisi. Kovin helposti se minua kaiveleekin.

Listoitukset Ladyn huoneistoon, ja verhotangot. Neidistä oli alkanut tuntua myös, että vessan jos vielä remppaisin. Mikäpä se siinä. Rakennustarvikekauppaan vain niin kyllä minä ne hankinnat seinille levittelen ja ruuvailen.

Ladyn äiti antoi vähän käytetyn monikerrosjousisen patjan. Panin Eliaksen sänkyyn vaahtomuovisen tilalle. Ja metallisia putkiverhotankojakin sillä oli autotallissa. Niistä saan yläkerran ikkunoihin sopivat.

16.11.2016 Keskiviikko

Ladyn vessanseinästä lavuaaria irrottaessani rojahti kiinnityspulttien mukana lattialle nyrkinkokoiset lohkareet vanhaa betonia. Tuli paikattavaa. Rapsin välitilakaakelit irti ja jyystin liimat pois. Maalasin seinät kertaalleen. L oli tilannut uudet kalusteet. Toimitus parin vkon sisällä.

H lähetti Lynxin luovarin ja rek.otteen ja tänään rekisteröin sen omiin nimiini. Vakuutuksenkin otin vaikka tarpeettoman kallis se käyttöön nähden on; 208 euroa/v.

Iltapvllä ajelin Unimäkeen. Panin uuniin ja Saunalle tulet, kannoin vesiä 8 sankollista. Sähkölampun valossa vaihdoin Lynxiin tulpat. Lähti kerralla pyörimään. Kerkesin polkea metsään uraa ja ajella pihamaallakin, mutta kun läksin tielle, kone hyytyi vähän matkan päähän ja lähti käyntiin vasta jäähdyttelyn jälkeen. Eli vielä se saakelin CDI-boxikin pitää uusia.

Soilan kakrujen neniin hypännyt kouluissa riekkuva enterorokkovirus niin en mennyt pistäytymään.

Saunomisen jälkeen panin tuvassa uuninpellit kiinni vaikka sinistä liekkiä oli vielä. Hiiriparat saavat häkämyrkytyksen. Olin Knissa takaisin yhdeksän jälkeen.

Talvivaaran ohitse pimeässä ajellessani loisti kaivoksen valaistus kirkkaana aukeaksi hakattujen suoalueiden takana kuin pieni kaupunki siellä olisi. Ja vähän matkan päässä sitten Mondo Minerals valaisi Sotkamon puoleisen, pimeän päälle kaartuvan, sumuisen taivaan.

Se on asian tietäviltä julkisuuteen ynnäämättä, kuinka paljon nämä molemmat kaivoshirvitykset miljardien vuosien takaisia alkuräjähdyksen jälkeisten kosmisten tapahtumien säilöntämyrkkyjä maasta kaivelevatkaan pilaamaan hitaan evoluution jonkinlaiseen järjestykseen kehittelemää biosfääriä.

Voi ...kele tätä kaikella tavalla minimittaiseksi luonnehdittavaa ihmislajia! Älyllisesti varsinkin.

Katsoin hieman aneemisesti toteutetun, mutta idealtaan varsin omaperäisen saksalaisen Phoenix-elokuvan. Luin Becketiä ja sitten fasismikirjaa. Kävin poikia vilkaisemassa, kohensin peittoja, silitin poskia. Niin kuin melkein jokainen ilta teen. Vähän haikeutta tunnen kun ovat jo niin isoja ja pian kaikki tämä kasvatuksen vaiva sekä ilo ovat ohitse. Niinpä tietysti elämänikin. Tajuaisipa Puutarhurikin saman. Ei se ainakaan tämänkaltaisia koskaan ääneen aprikoi.

17.11.2015 Torstai

Kiinalaiset tisleinsinöörit tulevat! Nyt Kemijärvelle ja Kemiin, ja luultavasti ovat tyrkyllä myös Talvivaaraan mikäli illan A-Talkissa esitettyjä arveluja oikein tulkitsee. Muuten ohjelma vain lisäsi epävarmuutta kuin Trumbin valinta USA:n presidentiksi. Kävi ilmi, että uraanitehdaskin sinne voidaan rakentaa koska sitä myrkkyä on jo nyt alueelle varastoituna huimat määrät.

Metsien puiminen tisleiksi siis käy yhä vain varmemmaksi. Samalla kierto metsien osalta kiihtyy vaikka se kasvaisi miljardeja kuutioita enemmän kuin sata vuotta sitten. Ainuttakaan satavuotiasta puuta ei kuitenkaan enää koskaan metsistä toimiemme jälkeen löydetä, eikä puukiipijöitä, metsoja, oravia, hippiäisiä jne. jne. jne.. Mutta paskaaks niistä, tuhahtaa pörssianalyytikon kylkeen kiinni kasvanut insinööri joka ei ole koskaan metsää niiden puista puristettuja selluliemiä kummempina tavannut.

Myös Uudenkaupungin mersutehtaan ja Turun laivateollisuuden tilausten lisääntyminen jo pelkästään tarkentavat kuvaa lajimme laajentuvasta maapallon kuokkimisesta sellaiseen kuntoon, ettei tästä tähdestä edes maailmanloppua ole odottelemaan. Ja kaikki tämä vain piskuista Suomea tarkastelemalla. Mitä tapahtuu Karjalan metsistä Siperiaan ulottuvalla laajalla alueella? Tai kunhan ne saavat tekniikan kuntoon Arktisen alueen varojen hyödyntämiseen, niin viimeistään silloin voidaan työntää kädet kyynäspäitä myöten housuihimme ja istahtaa kiikkustuoliin kuolemaan. Afrikan mantereen luonnontilaa ei hirviä enää edes pohtia kun ei siellä norsujenkaan sukupuuttoon tappamista osata lopettaa.

Norsujenkin murhaaminen tapahtuu pääasiassa vain siksi, että aasialaishedonistit saisivat norsunluujauhetta imeskelemällä ja niistä vuoltuja talismaneja hipelöimällä kyrpänsä seisomaan.

Suomalaiset fasistit-kirjassa sivulta 403 pongahti silmille Vapaan Suomen Avustusliiton perustavan kokouksen (v.1944) jäsenistöstä tuttu nimi: Perttulan Tylsämielisten kasvatuslaitoksen johtaja, filosofian maisteri Reidar Hedman. Hän oli ko. laitoksen perustajien, Edvin ja Emma Hedmanin jälkeläinen ja johti laitosta 1927-1944. Kuoli vuonna 1961. Vaikka laitoksen historiikeissa kerrotaan, että lääkintöhallitus kielsi siellä suoritettavat kehitysvammaisten ("tylsämielisten") sterilioinnit "jo" vuonna 1927, niin onko kielto pätenyt koska viimeiset "potilaiden" tahdonvastaiset steriloinnt loppuivat valtakunnan mitassa vasta 1970 kun laki viimein ratifioitiin eduskunnassa?

Että sellaisten rotupuhatudenvaalijafasistien perustamassa laitoksessa ne minunkin kehitysvammaiset veljeni 1960-70 luvuilla olivat!

Sain Laatukoneesta ehjän CDI-boxin Lynxiin. Maksoi 60 euroa. Kävin vakuutusyhtiössä perumassa kelkan vakuutuksen. Täytin myös Trafin sivuilla liikenteestä poistoilmoituksen samalle kelkalle. En hemmetti soikoon ala maksamaan muutamien puukuutioiden omasta, pienestä metsästä hilaamisen takia koko vuoden annosta vakuutusmaksuja. Ja kun ei tiedä, milloin leviää koko peli. Olisi pitänyt harkita tuokin asia kun tein omistajanvaihdosilmoituksen eilen, sillä laskuttavathan ne tästäkin mulkkauksesta jotakin. 6 euroa pihistivät jo nettilomakkeen täytöstä; sekin noussut pari euroa viime käynnin.

18.11.2016 Perjantai

Vessa kalusteita vaille simpsitelty. Betonin paikkauksetkin  onnistuivat. Ruuvailin lähtiessä lamppuja varten uudet kattopistokkeet, siistin jälkeni ja kannoin romppeet autoon. Ladyn äiti tuli käymään niin säästyi muutama askel vähemmän tavaroiden kantamisessa kun se koppasi imuria ja porakonetta kainaloonsa. Kohde sijaitsi ylimmässä kerroksessa, eikä hissiä.

Kotona lämmitin takan ja uunin, pesetin koneella pyykkiä, laitoin sapuskoita ja kokosin mökille mukaan lähtevää tavaraa kasseihin. Koko ajan jotakin vaikka ei yhtään merkittävää askarta jolla kehua. Gaius sanoi eilen jalsiharkoista tullessamme, että muuttakaa hänen nimensä Gabrieliksi. Vastasin, että sittenhän sulle olisi oma näytelmäkin olemassa; Gabriel, tule takaisin.

FB:iin tuli sitten Oskarin hautajaisten pari sukulaiskaveria, ja Salusjärvi, jolle itse lähetin kaveripyynnön, että muistan lukea hänen mietteitään ja postauksiaan. Ajattelijat ovat oikeasti tässä valtakunnasa vähissä, tai heitä ei erota välkkeen ja vilinän seasta enää niin, kuin entisinä, harmaimpina aikoina. Salusjärvestä voi ajattelija kehittyäkin kun nuori on hän vielä.

Pitää tästä laittautua kohta taipaleelle. Sataisi lunta, että saisin ajourat metsään jos se kelkankurjuus suostuisi pyörimään. Pitää joitakin puita kaataa lisääkin.