Sotapäiväkirja 98

31.5.2022 tiistai

05.55

Unohdin eilenillalla pyykit pesukoneeseen joten vein ne sateenuhasta huolimatta ulkonaruille tuulettumaan. Kyllä ne kuivuvatkin jos muutamankin tunnin tämmöisessä tuulessa ilman sadetta saavat heilahdella.

08.12

Nyt tarvitsi herätellä vain nuorimmainen poika koulutielle. Lukiolaisella oli eilen kevään viimeiset kokeet ja joku lounashetki loppuviikosta ennen kesälomaa. "...lomaa", hmh; menee kesätöihin ensi maanantaina.

Vanhin poika on hyväksytty opintielle Ouluun ensi syksystä lähtien. Puhui jo muutosta sille kantille Suomea.

Puutarhuri olisi vailla kauppakierrokselle kaveriksi. En viitsisi lähteä...

17.23

Nyt on kukkia pihassa taas. Minäkin raskin ostaa kaupan tarjouksesta kaksi alppiruusua Unimäkeen, toisen punervaa ja toisen valkoista kukkaa pukkaavan. Niiden kasvinalusta on sitten siinä isoimman männyn lähellä kasvimuan alapuolella. Täällä Knissa niitä kasvaa pohjoispäädyn korkeaksi kasvaneen tuijan kivikehässä ja ovat kovasti komeita kukkiessaan.

22.22

Uutisissa haastattelivat oikeushammaslääkäri Helena Rantaa (evp) joka on ollut monissa konfliktipaikoissa tutkimassa sotarikoksia. Vaikka hänkin on paljon nähnyt, ei hän ole voinut olla kauhistumatta jälleen uusista ulottuvuuksista pahuuden rintamalla. Venäjän Teurastusarmeijan sotilaiden (voiko niitä sotilaiksikaan kutsua?) raiskaukset ovat olleet yllätys "kaiken nähneelle" sotarikostutkijallekin.

Ei ole ihme, jos täällä näemme painajaisia mekin, joilta suora kosketus sotaan puuttuu.

Ja viha, miten avuton tunne sekin on vaikka tunteiden kategoriassa psykologisestikin arvottuna on niitä voimakkaampia tunteita joita ihmiselukka voi tuntea.

Onko viha, jota esimerkiksi minä tunnen Moskovan Saatanaa ja hänen kätyreitään kohtaan sitä oikeaa ja hyväksyttävää koska se tunne kumpuaa avuttomien hädän näkemisestä?

Millaisen "vihan" ja joukkohysterian vallassa venäläisteurastajat Ukrainassa rynnivät avuttomiin siviileihin sitä purkaessaan? Miten se on saatukaan aikaan kun yhtä näkyvää ja värikästä, massoihin kohdistunutta aivopesua kuin Hitlerin Saksassa oli, ei ainakaan ulospäin näkynyt kuin erään vuosipäivän aikoina Venäjällä?

Onko tuo kaikki raakuus saatu aikaan pelkällä alistamispolitiikalla? Sitä kyllä on 30 vuotta ollut nähtävissä.

Kuten näiden sotapäiväkirjojen alussa jo kirjoitin, kuinka vihaan Moskovan Saatanaa (silloin kutsuin häntä vielä rotaksi) ja voisin tappaa hänet vaikka paljain käsin, niin se tunne on vain voimistunut. Nyt vihaan on sekoittunut myös kostontunne, joka tekee vihasta erilaisen, koska rinnalle on tullut suunnitelmia siitä, millä tavalla olisin valmis kostamaan tahallaan aiheutetut, koskaan korjaamattomat vääryydet avuttomia kohtaan.

Sen kyllä pystyy ymmärtämään täällä kauempanakin, ettei Ukraina valtiona pysty ajattelemaankaan anteeksiantoa, eikä alueluovutuksia sodan lopettamiseksi tulla hyväksymään. 

23.33

"Lopulta kyse on elämästä ja kuolemasta" sanoi Moskovan Saatana 24.2.2022 kun hänen käskyttämänsä Teurastussota Ukrainassa alkoi. Puhe on pitkä ja polveileva, ja painotusta tarvitsevia kohtia "toistan"-sanojen vahvistamina aika monia.

"Erimielisetkin" painetaan Saatanan kuvitellun vastustajan toimesta "polvilleen". 

Nyt tuota sodanalustuspuhetta tuntuu kammottavalta lukea koska siitä ei todellakaan löydy niin vankkoja perusteita niihin kammottavuuksiin joihin sfääreihin se on Ukrainassa päätynyt tähän mennessä ja voi vain hieman arvailla, mihin se tulee päättymään.

Niin, ja Navalnyikin on jälleen saamassa uuden, jopa 15 vuoden vankilatuomion juuri äsken lätkäistyn 9 vuoden tuomion päälle.

Eikä moskovan Saatanalla ole lainkaan globaalikaan lähimenneisyys hallussa? Miten kävi Nelson Mandelan pitkien vankilavuosien jälkeen?

Eikö se saatana älyä, että "sitä kirkkaamman kruunun" hänen vastustajansa saa mitä kauemmin vankityrmässä sitä kiillottaa?

Sotapäiväkirja 97

30.5.2022 maanantai

05.56

Unessa paksun kirjan lukemista. Luin ja luin ja etsin ja etsin kirjan sivuilta selitystä Sotaan. 

Yritin ymmärtää jotain mitä ei kukaan voi ymmärtää. 

Kun aloin heräillä, unen kirja putosi käsistäni lattialle. "Totalitarismin historia, toistuva kollektiivinen unohdus; Yrjö Kallisen `nukkuminen´..." Aiheet vilisivät silmissäni vieläkin laittaessani kahvia tippasemaan.

Otin sitten käteeni kirjan, jossa totalitarismin selitystä riittää. Aukaisin sen kuin tietäen, minkä sivun haluan lukea ja kyllä niillä sivuilla vivahteita unen "oppitunnistani" oli. 

"Terrori toteuttaa liikkeen lakia", sanoo Hannah Arendt "Sen tavoite on päästää luonnon tai histroian voima kiitämään vapaasti ihmiskunnan läpi minkään spontaanin ihmistoiminnan estämättä. .... .... .... ...eikä mikään opposition vapaa toiminta eikä sympatia saa puuttua asiaan eliminoitaessa Historian ja Luonnon, luokan ja rodun ´objektiivista vihollista`".

Moskovan Saatanan kolmekymmentä vuotta rakentama "objektiivinen vihollinen", synkänsyysöinen olkiukko on nyt tulessa Ukrainassa, ja mulla alkaa soida päässä Miljoonasateen Olkinainen vaikka ei se muuten miettimääni asiaan kuulukaan. Tai ehkä alitajuisesti kuuluu koska kirjoitin sanan syysöinenolkiukko. (Olkiukoista alettiin puhua vasta, kun janttelut internetin miljardeilla alustoilla yleistyivät. Miljoonasateen Olkinainen-sanoituksen syntyhetket sijoittuvat aikoihin ennen internettiä;1989.)

"Nyt lähden etsimään kuokkaa/haen bensaa kanisteriin/joko minä tai olkinainen/olen ymmärtänyt niin..." 

Niinkö Moskovan Saatanakin syyn sotaan (olkiukkonsa=Ukrainan) "ymmärsi"?

18.33

Se olikin sinisuohaukka (uros) joka Unimäessä on liidellyt useampana päivänä. Luulin paljaalla silmällä kauempana nähtynä piekanaksi. Siitä räpsäisemääni kuvaa kun katsoin isolta näytöltä, niin laji tarkentui. Muuttomatkalla se lie vaikka kai ne pesivät Savonkin korkeudella. 

Istutin tännekin Unimäen ruohosipuleita. Tein kasvihuoneen kupeelle nurmeen kuopan, reunustin sen tiilillä ja laitoin niitä vasten kehän ulkopuolelta tunkeutuvien juurien estoksi auki leikkaamiani maitopurkin pahveja. Ostomultaa kasvualustaksi ja kanankakkaa lannoitteeksi. Tuli sitten mansikkamaakin puhdistettua rönsyistä, ja mitäpähän kaikkea lienen ehtinyt puuhastellakaan.

Minkähän ikäinen lieneekään noiden ruohosipulien historia? Olisiko jo äidillä ollut, tai jopa Anulla ja Marilla?

Jos jälkimäisillä, niin sata vuotta ei olisi ihme eikä mikään. Itse en muista niitä istuttaneeni. 

Unimäen ruohosipulitupsut ovat vähän kuin ne Valamonruusut jotka alkoivat hyötyä alkuperäisen mökin multiaispenkan kupeessa muutamia vuosia sitten.

Ruisleipäjuurellakin jotkut leipurit brassailevat vaikka eihän se voi olla oikeasti sataa tai kahtasataa vuotta vaikka kuinka samassa korvossa juurta palvottaisiin. Uudet vedet, uudet suolat, uudet jauhot aina juureen sotketaan. 

Ei tarvinnut vielä tänään lähteä Oulujärven rannalle.

21.12

"IPCC maalaa tuoreessa raportissaan entistä synkemmän kuvan maapallon ja ympäristön tilasta."

Edellinen lause oli lehdessä neljä päivää Venäjän aloittaman Teurastussodan jälkeen. Juttu oli "jättimäisestä ilmastoraportista", mutta joku toinen "jättiläinen" kiilasi medianäkyvyyteen niin verisesti, ettei ilmaston muutoksesta ole piipityksiä suurempia ääniä päässyt otsikoihin.

Tietysti jos lukee kritiikittä amerikkalaisen Steven Pinkerin käsityksen ihmiskunnan tämänhetkisestä oloilasta, niin eipä meillä mitään hätää minkään suhteen olekaan. 

Hesarin juttu (29.5.) alkaa Pinkerin väitteellä:  "Maailma on menossa parempaan suuntaan" ja päättyy yhtä ihanaan satuun: "Hyvä tästä tulee. Ja kaikki on itse asiassa jo nyt melko upeasti."

Tarvinneeko tuota Amerikkaan saakka mennä tällaisia kyselemään ja vieläpä siellä tuotettuja kirjoja lukemaan kun saman sävyinen, ikioptimistinen Esko Valtaojammekin on olemassa?

Sotapäiväkirja 96

29.5.2022 sunnuntai

02.02

Ilvekselle mennessä kävin Päivärannan Citymarketissa. Kun olin poistumassa, viereisen kassan jonossa isänsä sylissä oleva vauva alkoi itkeä kovasti. Mulle jysähti joku näkemäni lohduton uutiskuva lapsesta venäläissaatanoiden pommien repimässä maisemassa. Autossa mietin hetken, jatkanko matkaa vai palajanko takaisin Unimäkeeni.

Menin kuitenkin humpalle ja muutamasta pelistä ehkä nautinkin, mutta sodan aiheuttaman maailmanlaajuisen, kollektiivisen surun kasvot nousevat koko ajan pinnalle. Tanssitettavien kanssa ei juuri tule puhetta sodasta. Ahdistavat asiat halutaan häivyttää takaraivon puolelle, ja kauemmaksikin jos vain mahdollista. Psykologian sanastosta kieltäytyminen ajattelemasta ahdistavia asioita löytyy itsesuojeluvaiston kohdalta.

Kaikkia vaaranmerkeistä kertovia vaistojaan ei saisi hyvinvoivastikaan elävät ihmiset turruttaa. Se nähdään nyt Venäjällä mihin sellainen voi johtaa. Tai Trumpin Amerikassa ihan hetki sitten.

Ilveksellä ei väenpaljoutta ollut ja hyvin vähän tuttuja, sopivasti tuli kuitenkin liikuntaa vaikka mieli ei sen kummemmaksi kohentunut. Läksin ennen puoltayötä ajelemaan pois. Kerkesin kuunnella Areenalta lauantaisen Frit&Framin ja vähän Vega Dansiakin ennen Um. Vinha oli pottupellossa makaamassa kun kurvasin pihaan.

06.37

Hemmetinmoiseen nälän tunteeseen heräsin. Viimeksi olenkin ruokaillut eilen kahden jälkeen. Ilveksellä join kupillisen kahvia ja pois ajellessa söin banaanin. Um tultua hörppäsin lasillisen piimää ja huuhtelin suuni kaivovedellä. Nyt juon kahvit, että jaksan odottaa hautumaan laittamani puuron.

Vettä ripeksii. +11.5°.

Mustikka onkin jo kukalla, että hyvää vesi tekee. Näyttäisi Forecan mukaan satelevan pikkuhiljaisesti koko pvn. Ehkä nousviikollakin lisää.

Saunatuomissa aukesivat kaikki nuput. Ompuissa on vasta lehdet silmullaan.

Ovatkohan kyyhkyläiset käyneet jo aamupalalla? Laskin Vinhan tupaan yöllä, että ainakin siltä rauhasa ovat saaneet ruokailla. Jos syöttäisi niitä kauranjyvillä koko kesän saisi maukkaat paistilihat syksyllä. Mutta en minä niitä raskisi ampua. Yhdestä kyyhkystä saa juuri ja juuri yhden miehen aterialle kastikelihat. Ehkä kahdelle kun lisää jauhoja ja vettä ja mausteita.

Jos maailmaa jo ravisteleva ruokakriisi hintojen älyttömine nousuineen tuppaa likemmä, alamme kyllä täyttämään pakastimiamme kaikella "lähilihallakin". 

Ampumisesta tuli nyt mieleen blogini kuvagadget jossa olen haulikko kädessä; rekvisiittakuvastoa. Vaihdoin sen samaan aikaan kun Venäjän Teurastussota alkoi ja aloin kirjoittaa mitä mieleen tuon hirvittävyyden ohella juolahtaa.

Nyt voisin vaihtaa kuvan pois. En pidä aseiden kanssa esiintymisistä.

Edellinen blogin esittelykuva esitti kalevalaista patsasta  Petroskoin Äänisen rantaan rajoittuvassa bulevardipuistossa. Otin sen Krimin katalan valtauksen kesänä kun pyöräilin siellä.

07.12

Lueksin Hesaria tabletilta. Olisivat ne Anu ja Marj´-vaenoot ihmeissään näistä laitteista jotka valtakunnan uutiset Unimäessäkin alati päivittävät. Ei viime vuosisadan alkupuolella, eikä paljon myöhemminkään savupirtin kiukaan kiilapuita edes Savon Sanomilla sytytelty.

Hesari toi "50 vuotta sitten"-palstansa takaisin. Tulikohan toimitukseen vähän aikaa olleesta kaksvitosesta niin paljon kielteistä palautetta, että muuttivat? 

HS tahtoo olla tällaisten pikkudetaljien suhteen ylimielinen. Ei se vaivaudu asiaa maksaville asiakkailleenkaan avaamaan vaihdoksen syitä, mulkkaa vain miten tahtoo vakiintuneitakin ilmeitään.

08.00

Miksikähän ei tullut hoksattua aamupuuron haudutusta ruokatermoksessa silloin, kun lapset olivat pieniä? Olisi voinuti investoida kaikille omat, puolen litran hauduttimet ja niistä olisi sitten aikuisillekin jäänyt lautaselliset. Nykyisillä eloveeneilla tunninkin haudutus riittää ja tarvitsee välillä vain yhden kerran hämmentää. Jää pois hellan päällä kuplivan kattilan vahtimiset. Eikä haudutuskattilassakaan tule niin hyvää puuroa kuin termoksessa.

Mielessä soi valssi jonka ytimenä ovat syystuulilta lakaisematta unohtuneet metsäorvokit. Ja että laulun sanoittaja on aikoinaan jopa kimpun käynyt niistä tekemässä! Orvokit kylläkin kukkivat näin kesän alussa, tuolla kiviraunion kupeella  minunkin katseltavina niitä sinisenä mattona leviää enkä niistä kyllä kimppua viitsisi tehdä: nuupahtavat välittömästi vaikka maljakkoveteen niiden amputoidut raajat istuttaisin.

Suosittukin se valssi on edelleen. Ei edes musiikkitoimittaja Tarja Närhi ole huomauttanut epäloogisuudesta kukinnan ajankohdasta ja niiden poimimattomuudesta. "Syysorvokkia" ei edes erillisenä lajina ole.

Taidan vaihtaa tuon metsäkukkia-persevetaation (korvamadon) valssiin "Valhetta valhetta valhetta vain...".

Pienet ja suuret valheet, jotka tavoittavat niihin uskovaa yleisöä ovat sukua keskenään ja vaarallisia yhtä kaikki kun ne alkavat laajentaa kannattajakuntaansa.

Metsäorvokistakin voisi ajan mittaa kasvaa valtava lihansyöjäkasvi joka haluaa aina vain lisää ahmittavaa ruokapöytäänsä.

Moskovan Saatana valloitti ensiksi pienten vihreiden miesten valheellisella operaatiolla Krmin ja osia Donbassin alueesta. Sitten se alkoi kuvitella itselleen lisälihaksia jotka tarvitsevat proteiinia (elintilaa) ja niin se alkoi tämän mielettömän Teurastussodan Ukrainassa.

Jos Moskovan Saatanalta ei nyt murskata sitä Pohjoisen puolen eturaajaa joka nivelet naksuen naputtelee Karjalapöydän kanteen tälläkin hetkellä, niin pian sen valtava kita kuolaa Suomineidon hameenhelmoissa ja sitä tehden kiipeilee reisiä pitkin käsivarteen ja Jäämeren rannoilta hyiset pehmikkeensä saavaan, ydinlatauksilla varustettuun Muurmanskityynyyn.

09.10

Tarja Närhi tuli mainituksi jo tällen aamullen. Nyt alkoi hänen jo vuosia toimittamansa iskelmäradio. Tällä kertaa aiheena on säveltäjä Erik Lindströmin 100-vuotis syntymäpäivä. EL kuoli v. 2015 93-vuotiaana. Äitini kanssa saman ikäinen. Äiti vain ei elänyt niin pitkään (1995), mutta voin näin ajatella häntäkin tässä, sillä radiohan meillä oli ahkeraan auki ja varmasti äidin korviin helähtelivät aikansa muusikoiden instrumenteista Lindströminkin edelleen tutut sävelet: linkki äidin muistoon siis tästäkin.

Harvassa ovat äidit joita ei  pitäisi muistaa muulloinkin kuin äitienpäivinä.

On ne elokuvantekijät löytäneet hirviöäitejäkin, mutta harvassa ne ovat. Ja jos tarpeeksi tongitaan, niin äitien mailmaan synnyttäneet niehet monesta niitä ovat tehnneet.

Moskovan Saatanallakin on äiti ollut, mutta ei liene äidin vika kun pojasta kasvoikin 2000- luvun kaiken edessään orastavan elämän tuhoaja, monsteri jonka ei pitänyt enää Hitlerin ja Stalinin jälkeen olla mahdollinen Euroopassa ja sen rajoilla.

10.02

Kun sataa, ei huvita lähteä ulos hommiin koska ei ole pakko. Tai oikeastaan olisi, koska tänään on lähdettävä Kniin sillä ensi viikolla on ensin PR:n hommat Oulujärven rannalla ja sitten yksi isompi homma. Kesemmällä täytyy varautua yhteen tosi veemäiseen savottaan josta kieltäytyisin jos en rahan takia pakosta tarvitsisi vastaanottaa.

17.07

Lopetti lyhyeen aamuiset sateet. Ei paljoa kasvimaan multa kastunut. Äsken sitten ryöpsäytti ukkoskuuro rakeiden kera, mutta niin vain pottumaalla multa pölähtelee jos käy kouraisemassa.

Täytyisi jaksaa lastausrumba. On otettava työkalutkin mukaan. Peräkärryssä saisi olla kuomu niin olisi helpompaa peittelyt.

Saunakin lämmittää...

Ei huvittaisi lähteä ollenkaan. Kesä on oikeastaan tässä vaiheessa parasta.

19.21

En ole vielä lähtenyt. Saunoin kaikessa rauhassa ja haistelin tovin sateenjälkeistä luonnonraikkautta.

Kun kävin kiipeämässä katolta muutamat kuvat kasvimaasta niin tuomen kukkien tuoksu virtasi talon harjalle hyvin voimakkaana. 

Ennen ei kärsinyt tuomenkukkaa huoneeseen tuoda kun piti pelätä migreeniä, mutta enpä ole kokeillut sietokyvyn kasvamista. Eilenillalla joku erikoisesti tälläytynyt vanhempi frouva, jolla ei oikeastaan jalka noussut, haki jollekin hitaalle ja hän kyllä tuoksui niin voimakkaille hajuvesiaromeille, että jos yhtään pitempään olisi kestänyt, olisi pitänyt joko lopettaa tai päänsärky olisi alkanut.

Juon nyt ne toiset päivän kahvit ja sitten lähden ajeleen. Pitää muistaa vielä raparperit ja ruohosipulit leikata mukaan.

...minnehän se Vinha?

Sotapäiväkirja 95

28.5.2022 lauantai

05.00

Aurinkoa pilvien lomasta, +8°. 3 sepelkyyhkyä ruokinnalla.

Nukuin hyvin 6 tuntia. Unesta hauskin oli se, jossa punatulkku puhui. Paha vain, että latinaa joka ei minulta luonnista. Saattoi olla, että juuri se teki unesta hauskan.

Tutkivan journalismin kanavat väittävät venäläisperkeleiden raahanneen 1,2 miljoonaa ukrainalaista Venäjälle eri paikkoihin "suodatusleireille". Mariupolinkin runnellun kaupungin kaduilla liikkuu jo zombievaunuja jotka suoltavat venäläistämispropagandaa eikä lasten koulunkäynnin jatko lupaa mitään hyvää niille ukrainalaisrippeille, joita kaupunkien kellareista esiin nyt kaivautuu, tai kaivetaan.

Järkyttävät sodan raakuudet syöksyvät jokaiseen päivään aikaansa seuraavien ihmisten silmille kaikkialla maailmassa. 

Pahuus, se on kaikkialla olemassa. Kenelle kasvaa valta ilmentää ja tehostaa sitä valtavien armeijoiden ja aseistuksen voimin, ei sekään ole välttämättä sattumaa. 

Joku ja jotkut yrittävät aina.

 Venäjällä se jälleen onnistui koskaMoskovaan Saapui Saatana joka osasi hivuttavan propagandan eikä tuntenut sääliä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ja koska 141 miljoonainen kansa ei opposition ääntä kuunnellut eikä millään tavalla osannut olla tuntokarvat suittuina haistelemassa alati synkienevää, itsevaltaiseen politiikkaan pyrkivää ilmastoa.

Mikä turrutti Stalinin ja muun kommunismin ajan perillisten aistit?

Amerikoissa pahuus olisi halunnut valtaan porkkanapäisen Saatanan. Ja haluaa yhä, mutta ehkä siellä se ei onnistu. Mutta Pahuus on siellä laitettu kerälle kuin siili talviunille keräämään voimia ja jälleen se herätellään, tai herää ihan itse, kun aika on kypsä.

Pohjois Koreassa ja Kiinassa pahuus ei ole lepoon päässyt koskaan. Mihin sellainen hermorauniosaatana kuin mitä PK on, vielä pystyykään, ei ole arvoitus. Sillä on tuhon avaimet ihan pian kynsissään.

Suomen saatanat ovat näpertelijöitä suurten maiden saatanoiden rinnalla. Eivät pysty mihinkään koska taustakankaasen ei voi miljoonia nukkeja ommella kannattajiksi. Mutta jos naapurimaan Saatana saa jalansijan tännekin, apureina omammekin ovat vaarallisia.

17.14

Tänään sain vanhimpien marjapuskien tuennat tehtyä (6 pensasta). Vanhoja, lasittomianikkunapokia oli juuri se miärä. Uudemman alueen puskat ovat pystylajia, syntymässää  Viagraveteen upotettuja, niin ne eivät välttämättä tuentaa kaipaa. 

...kyyhkyt tulivat tankkaamaan jyviä kupuunsa...

Olen käynyt saunassa ja meininki on humpalle. Luultavasti Ilvekselle vaikka Maaningan Kasinollakin on avajaiset. Siellolis Souvarit, mutta en sinne niin halaja koska sen yhtyeen tahtiin on tullut kohta 50 vuotta siellä sun tiällä tanssittua.

Jos Moskovan Saatanat olisivat tainneet humpalluksen ja tyytyneet sen tuomiin mielihyväntuntemuksiin, niin sotia ei tarvitsisi. Mutta minkäs pölökkykoivilleen mahtavat.

Sotapäiväkirja 94

27.5.2022 perjantai

05.45

+4°

Oikeanpuoleisen lonkan yläosaan särki herätessä. Unessa siihen tulikin pienoiskiväärin luoti peltoaukeiden takaa kun olin paskalla pajupuskan juuressa. Hävetti, kun henkselit rötvääntyivät ulosteeseen ja olisi pitänyt lääkäriin lähteä.

Tulikohan tässäkin unessa kaukainen muistuma tapauksesta, jolloin olin tuossa mökkini alapuolella olevassa, nyt jo edesmenneessä, murhatussa, vankassa kuusikossa (silloin ei tätä mökkiä vielä ollut olemassa) metsästysretkellä ja alkoi paskattaa?

Kun heitin repun ja haulikon kuusen juurelle, housut kinttuun ja pyllistin, niin samassa koira ajoi kauempaa ukkometson juuri sen kuusen oksalle yläpuolelleni jonka juurella kyykistelin. No, ei kun haulikko käteen ja hankalasta asennosta suoraan yläpuolen kohteeseen laukaisu pudotti linnun, mutta siinä metsästäjäverien kuohuessa polkaisin omaan tuotteeseeni kenkien lisäksi sivuilla roikkuvat henkselitkin.

07.09

Ikkunaan lentänyt tikka on saattanut selevitä törmäyksestään kun tälläkin hetkellä neljä tikkaa kisaa ruokinnalla toisiaan hätistellen.

Halkaisin ruohosipulipenkin päädyssä tarkoituksella vuosia lahoamassa olleen ison kuusipölkyn jonka sisuksen ovat kusiaiset ja muut kovertelijat käytäväiseksi kaivelleet ja nyt puolikkaat ovat olleet mieluista nakuteltavaa tikoillekin. Ne mustakusiaiset, joita sisuksissa vielä on, joutuvat tikkojen kupuihin sitä mukaa kun ne sitä sälöille pieksävät.

Eilenillalla hoksasin pyöritellä orastavaa nurmea ja kuloheinää trimmerillä silpuksi ja samalla myös maanpinta rikkoontui joten pääsin kylvämään kauransiemenen aikomalleni alalle. Nyt tarvitsisi vain sadetta, että oraalle hyppäisi. Aamukaste ei mahda itämisen alkamiselle riittää.

Harmi vain, että trimmein siima jyysti varomattomuuttani tuon taalainmaankoivunkin tyvestä pintaa aika pläntin pois. Täällä ei ole yhtään sitä tahnaa, jolla kuorivikoja korjata niin hain kuusenpihkaa melkoisen klöntin ja muokkasin siitä suojakertoimen puunpipin päälle. Tuleepahan sekin testattua, että tehoaako niin kuin se varpaiden haavaumiin yms. mitä kultaakin kalliimmalla hinnalla apoteekit myyvät. (Se businestehtaissa sekoiteltu, monella muulla aineella ja vedellä jatkettu tökötti.) 

Hintaa tällä steriilillä tuotteella on 27,5 millilitran tuubissa 14,50€ eli 527€ litralta! (Yliopiston verkkoapteekki) Pihkaa siinä on 10%. Eli vähän kuin kauramaidoksi väitetyssä maidossa kauraa on suhteessa kymmeneen muuhun ainesosaan nimeksi vain. Vai olisiko edes sen vertaa. Hyvä se kyllä kahviin on, muuten juon mieluummin piimää.

Hesarissa hyvä maailmanpoliittinen historiaessee Henrik Meinanderilta. Siinä ei yksitäisilä detaljientuntemuksella brassailla vaan kerrotaan kokonaiskuvasta niin paljon, kuin sellainen ylipäätään voi olla mahdollista. Aihe on Venäjä.

Perhana, klo on ihan kohta 9 ja minä tässä vain kuuntelen Ykkösaamua ja joutavia mietiskelen. Hellassa pidin kylläkin tulta kun alkoi tupa mennä kolakkaan olotilaan.

Nyt pihalle ja hommiin!

21.50

Sillä aikaa kun ukrainalaiset isät ovat jälleen puolustautuneet Venäjän Teurastaja-armeijaa vastaan verissävartaloin, minä täällä vain raavin isänmaani multaista orvaskettä talikoin, lapioin ja haravin.

Sain tavalliset ja punasipulit penkkeihinsä ja lanttuakin laitoin yhteensä n. 8 metriä pitkälti. Jos onnistuu, niin 40 lanttua pitäisi syksyllä maasta saada nostaa. Se on ihan riittävä määrä ryöpättäväksi pakastimeen kun porkkanoita tulee kuitenkin myös ihan nokko. Viime kesäisiäkin on vielä pakkasessa vaikka kuinka monet pussilliset.

Tilliä on nyt niin iso ala, että moneen purkkiin saa sitäkin kuivatella. Muiden yrttien kasvatus on Puutarhurin "heiniä".

Valkosipuleissa on jo mahtavat varsikasvustot harson alla. Niille pitää tehdä pian lisäravinneliuokset vaikka voimakkaaseen kompostimultaan kanankakan ja kalkin kanssa ne syksyllä seisotinkin... ei kun istutin.

Nyt alan laittautua itse pätkälleni olipa se sitten muate männöö tahika nukkumaan urvahtamista. En istuta, en seisota ennen uutta uamuamua... Kirjoitusvirhe, mut en korjjoo kun tuli mieleen se Oumuamua, elikä tähtienvälinen taevaankappale joka liippasi 30 miljardin kilometrin piästä Mua-planeettaamme jotain 5 vuotta sitten. Mistä ne tiesi, että se on alakujaan savolaenen? Ei kai sille muuten semmosta nimeä olisi pläjäytetty.

Sotapäiväkirja 93

26.5.2022 torstai

07.10

Täyspilvessä. +10°.

Tänä aamuna nukuin sivu kuuden. Unet olivat kauttaaltaan sotaisia niin, että oli paha olla herätessä.

Piekana lenteli mökkitonttini sivuilla kun ulos menin. Sekö lie eilen säikäyttänyt tikan, että se syöksyi ikkunaan ja oli tovin niin pökrässä, että antoi minun kantaa itsensä raitapajun haarukkakoloon toipumaan?

Äkäisesti tikkanen kyllä äänteli ja riuhtoi aluksi, mutta pani sitten silmänsä kiinni ja tyytyi kuljetettavaksi. En hoksannut laittaa maalarinteipin palaa sen selkämykseen, että olisin erottanut nyt myöhemmin muiden tikkojen joukosta ja saanut varmistuksen sen selviämisestä. Jos tuli sisäisiä vammoja, se on saattanut menehtyä. Tikkoja on paikalla nyt kolme, viisi parhaillaan, ehkä enemmänkin. Näinä viikkoinahan niillä on munat haudottavina, että pariskoista aina niistä joku on sitäkin hommaa hoitelemassa.

Pazkamaista kun ihmisellä pitää ikkunoita olla!

Kyyhkyjen pesän saattaisi löytää helpostikin tuosta läheltä jos menisi vähäksi aikaa kannonnenään istuksimaan. Ne menevät aina samalle kulmalle ja sieltä kuuluu niiden ääntelyäkin useimmiten.

Kellarin oven luona multapenkassa riippuvan kuloheinäverhon takana pesii punakylkirastas. Neljä turkoosia, ruskeilla pilkuilla kaunistettua munaa se on ängennyt haudottavakseen. Siinäpä vähäksi aikaa kehityksen seurantaa jos tiällä kerkii olemaan.

20.12

Sain kiännettyä ja juurittua sipulipenkit kokonaan. Kottikärryllinen pelkkiä ohdakkeidenjuuria alalta jälleen irtosi! Pitäisi keksiä jokin hyötykäyttö niillekin. Olisivatkohan ryöpättyinä syötäviä? Möisin roskaruokakioskeille kastiketarpeiksi. Voikukanjuuret ovat syötäviä. Puhdistin eilenkin muutaman jorkulan, pesin hyvin, halkaisin ja poistin kovettumaan jo ehtineet sydänosat, kiehautin ja lopuksi paistoin sipulin kera mausteöljyssä leivän päällä syötävän mössön. Ei siinä juuri muu maistunut kuin sipuli.

"juurimuu" ...hmh.

Selkää meinaa kipeyttää. Panin nurmelle pyöreän pölkyn ja rupesin sen päälle hetkeksi selälleni, niin se vähän auttoi. 

Sanna Marin on ollut tänään Kiovassa Zelenskyitä tapaamassa ja käynyt myös siviilien  joukkotuhontakaupungissa Butsassa. 

Olisipa näistä lukemattomista länsijohtajien käynneistä Moskovan Saatanan aloittamaan Teurastussotaan edes jotain vaikutusta, mutta aikaansaannokset ovat liki nollaa mitä murhaamisiin tulee. Edes siviiliuhrien välttämisiin ei Venäjä pyri, päin vastoin, perkele!

Eikä elokuvateollisuuttakaan näytä nämä järkyttävät murhasodat jarruttavan, että edes hieman miettisivät, onko kassavirtojen tasaisina pitämisen vuoksi valjastettava kaikki inhimillisyyden perikuvatkin väkivaltanäyttämöiden roolipeleihin. Vai niinkö vain annetaan Millnen Nalle Puh niille holliwootien vituroille muokattavaksi peräti sarjamurhaajaksi!

Kauhistellaan USA:n kouluissa tapahtuneita lastenampumisia, mutta sitten kuitenkin valjastetaan pelkästään lapsille tarkoitettu herttainen satuhahmo niihin hommiin!

Ei tarvitse ihmetellä, että missä näitä nuoria sarjamurhaajia hommiinsa haudotaan.

(Kuvan punakylkirastaan pesä ei liity sarjamurhaajahautomisiin mitenkään)

Sotapäiväkirja92

25.5.2022 keskiviikko

05.47

En saa uinutuksi sivu kuuden sitten millään. 

Joka päivä on kuitenkin se lopunelämän ensimmäinen päivä käsillä, kuluneella fraasilla asiaa sanoittaakseni, että hyvä ommella elämisensä tilkkutäkkiin aamusta varhain sekin. Ainahan se voi olla myös viimeinen päivä jota omalta kohdaltaan on sanoittamassa.

Jos olisin nukkunut pitempään, en ehkä olisi nähnyt ensimmäistä kertaa tälle keväälle sepelkyyhkyä ruokinnalla ja neljää oravanpoikaa, jotka emonsa kanssa ramusivat ruokinta-automaatin rakenteissa. Jostain syystä ne puhaltautuivat risukkoon ja sitä tietä metsään ennen kuin kerkesin kameraan tarttua. Oli ne kyllä pieniä. Kuin koivuhiiriä melkein karvattomine häntineen.

Harvinaisen koivuhiiren olen kerran tavannut täällä Unimäessä, että kai se muistista nuljahti assosioimaan oravanpoikiakin.

Kyyhkyille pitää viedä kauraa ja kynsiä nurmea vaikka haralla, että saan siihen juurtumaan jonkinlaisen alan kauranjyviä. "Suorakylvöä" siis. Meinasin tuon ikkunasta aukevan nurmialanäkymän kylvää kokonaan. Mitähän olisi aarin, vähän toista, kokoinen ala.

Minä täällä tällaiseen kesäiseen auvoon saan herätä ja maassa nimeltä Ukraina elää valtava hätä ja huoli niin tästä päivästä kuin määrättömäksi osoittautuneista murheiden huomisistakin.

Rauhassa elävän maailman tulisi lyödä perseet kenttään Venäjän Teurastussodan takia, mutta ne jaksavat yhä paksusti voivissa yhteiskunnissakin vaatia alati aina vain lisää liksaa vaikka entinenkin hyvinvointi pursuaa kauluksista läskeinä rinnuksille.

Yhteiskuntajärjestelmät eivät ole demokratioissakaan tämän järkeään mainostavan lajin bravuurisuorituksia. Ne ovat kuin naru; vetävä voittaa vedätettävän aina.

Tuossa tuli tuo viheliänen sana "voittaa". Kilpailuvietti, joka on sukua ahneudelle (sisaruksia vähintään) ei ehdi poistua tämän lajin aivorakenteista koskaan ja siksi esimerkiksi työmarkkinaneuvottelut ovat aina kuin kehnoa dekkaria seuraisi.

Venäläiset eivät hallitse edes passiivista vastarintaa. 

100 miljoonaa 141 miljoonasta venäläisestä istumassa kaupunkiensa ja kyliensä toreilla ja kaduilla niin mitä mahtaisi Kremlin saatanoiden klaani suurillakaan tykeillä asialle?

Vielä parempi idea olisi, että kaikki jäisivät koteihinsa. Töihin ei tultaisi, puhelimiin ei vastattaisi, ovia ei aukaistaisi, ikkunoista ei vilkuiltaisi...

Kaikessa muussa homo sapiens-laji käyttäytyy ääliömäisyyteen saakka kuin älyttömät porotokat valtateillä hellepäivinä, mutta kun pitäisi saada lajikumppaneiden täysin turha teurastaminen loppumaan, tämä samainen laji valistaa kollektiivikasvonsa muualle.

22.12

Kävin aamupvllä hakemassa Iisalamesta muutamia puutarhatarvikkeita. 

Sain juurittua sipulille varaamastani alasta vajaat puolet. Kukkura kottikärryllinen lähti pelkkää ohdakkeenjuurta! 

Ei ole tullut seurattua sitä tanskalaista maanviljelijää joka telkkarisarjassa esittelee maatilansa tekemisiä, että kuinka se kaiken rikkaruohon kanssa oikein pärjää kun käsittääkseni ei hänkään myrkkyjä käytä niidenkään torjunnassa. Joskus kun olen pätkän ohjelmaa katsonut, on kasvimaat yleensä sadonkorjuun aikaan olleet tukossa muustakin kuin vain kasvatettavasta hyötylajista.

Lapsuudestani en kyllä ohdakeongelmaa muista. Juolavehnää piti kaivella juurineen pois, mutta ei se ollut koskaan niin valtava ongelma kuin nuo ohdakkeet nyt ovat.

Mitään muuta luomukponstia ohdakkeen kurissapitämiseksi en ole löytänyt kuin käsin juurimisen. Toinen on tietysti se, että kylvää alalle ohraa tms. parina kasvukautena ja aloittaa siten taas puutarhanpidon. Ei ole kyllä enää jaksua käsin ruveta vaihtoalaa kivikkoiseen peltoon toisaalle kuokkimaan. Eikä kukkarossa ole rahaa, että konetta käyttäisi.

Sikaa tai paria jos tuolle kasvimaalle aitaisi pariksi kesäksi peräkkäin, tekisivät ne kyllä melko hyvän puhdistustyön juuristolle, mutta silloinkin pitäisi vaihtomaa toisaalla olla.

Alkaa ikä painaa niin tulee pohdituksi tämmöisiä.

Tietysti kun minusta aika jättää, niin tämän paikan kyllä valtaa luonto takaisin perusteellisesti. Ei ole olemassa kenelläkään jälkeläisistäni intressiä tänne tulla kuokkimaan niin kuin minulla on ollut. Kukaan ei enää tämän tuvan ikkunasta koskaan tule seuraamaan tikkojen ja muiden lintujen elämää. (Elähän ennustele ennustamattomia!)

Minultakin tämä melkein katkesi jo mökin rakentamisen jälkeisinä Tampere vuosinani enkä Kittilästä käsin käynyt sitäkään vertaa. Enhän minä loppujen lopuksi ole täällä oleillut tällä tavalla tiiviisti ennen kuin pojista nuorinkin kasvoi hieman isommaksi. Paitsi ne "hädänvuodet" vanhimpien tyttärien pieniä ollessa.

Voisin oikeastaan alkaa Unimäen alasajon vielä eläessäni.

Istuttaisin puita kaikkialle. Purkaisin rakennukset pois. Panisin suojelukohteeksi koko persesilimän kokoisen alan maapalloa ja se olisi sitten siinä. Vähemmän menisi kiinteistö-ym. verojakin.

Ei vain mahda täyttää suojelukohteeksi asetettuja määritelmiä tämä pläntti sijoitusmetsiköiden puristuksessa.

22.47

Käkien kukuntaa aivan jokaiselta ilmansuunnalta! Teltassa olisi mukava nukkua niiden helskytellessä kurkkuja kuristavassa kiimassa. Ja väliin kuhauttelevat kyyhkyt. Ihan kuin siellä Karjalapyöräilylläni vielä juhannuksen jälkeenkin sain telttaleireissäni nukahtaa niiden ääntelyihin.

Miksikähn ihmiset ovat niin vaiti näin keväisin? 

Ei minunkaan tee mieli tuolla huudahdella vaikka kuinka panettaisi!

Alan muate! Klo on 23.43

Sotapäiväkirja 91

24.5.2022 tiistai

05.34

Tänään on kulunut 3 kuukautta Venäjän Teurastussodan alkamisesta.

Miljoonia kiloja räjähtetä ja yhtä lailla miljardeja tonneja särkynyttä infraa jonka seassa inhimillistä tuskaa, hätää ja elävää biomassaa miljoonien teurastamoiden kapasiteettien verran.

Puhumattakaan mitkä peruuttamattomat ympäristö- ja ilmastovaikutukset kaiken tuhlatun ruuti- ynnämuiden myrkkyjen muodossa elonkehään on tahallisesti tuprauteltu.

Sen lisäksi, että Moskovan Saatana alisteisine pikkusaatanoineen ja sotateollisuuden kätyreineen täytyisi taluttaa ihmisoikeus- ja sotarikoksista tuomiolle Haagiin ja hirttää, olisi koko venäläinen sotatrusti tuomittava erikseen ympäristörikoksista raskaimman mukaan: hirttää vähintään kahdesti.

Tuntuu, että viimeöinen unten mailla olemiseni oli alituista sotaa tai ainakin sen uhkan alla käyskentelyä. Tällennaamullen ei herätessä hyrissyt rakkauslaulut, eivät tosin sotaisat fanfaaritkaan raikuneet. Unen henkilöt selvittelivät verisen maailman ongelmia kuin kalastajat imekkeisiä pyyntivälineitään ja selittämätön ahdistus täytti mielet.

Muuten on kyllä kaunis aamu jälleen. En vaihtaisi etelän veteliin aurinkolomiin tälläisia hetkiä vaikka iliman tarjottaisiin. Mitä helevettiä siellä hiekoilla tekisin? Tai että suolaisissa merivesissä nahkani pilaisin. Eihän siellä linnutkaan laula. Joku tsirppi terassien muovituolien käsinojilla kerjäämässä ja lokki taivaalla ruikkimassa guanoa aurinkovarjon kankaalle.

Eilen oli käärmeet kunnolla liikkeellä. Yksi paksu rantakäärmekin ja eri paikoissa tavattujen kolmen vihertävän kyyn lisäksi peltiläjän päällä pitkä, musta kyy. Liekö Mr Bean vielä elossa vai sen jälkeläisiä? Oli niissä Vinhalla haukkumista. Yhden siirsin kauemmas narulenkin avulla. Minäkin kuulin sen pelästyneen suhinan ja sihinä  kun yritti kiemurrella hirttosilmukasta pois. 

Uskaltaisiko jälleen toistaa ihan iäneen, kuinka hienoja ja kiehtovia eläimiä kiärmeet ovat. Minkäänmoista vaaraa ne eivät aiheuttaneet. Koirakin on luontaisen tietoinen niiden myrkkyhampaista, että kauempaa vain rähisee. Oikeastaan sillekin jotain tekemistä kun vahtii ja päästelee kuonostaan "kiärmeitä näkyvissä"-haukkunsa.

07.09

Hesarista luin montakin mielenkiintoista artikkelia. 

Eräässäkin kirjoittaa Moskovasta turvallisuussyistä nimimerkki Jan kuinka Venäjää kohtaan asetetut pakotteet eivät vieläkään näy moskovalais-keskiluokkaisten kulutuskäyttäytymisessä muutoin kuin hinnannousuna. Sodan vaikutukset tuntuvat enemmänkin ilmapiirin henkisessä olemuksessa. Suuren maan suuressa kaupungissa näkyy muutokset tietenkin hitaammin kuin pienissä yhteisöissä, mutta entä kun todellisuus jysähtää viimein niskaan?

Eikähän yhden Janin näkemykset tilastorealismista paljoa kerro muutenkaan.

14.33

Ruokailin vasta nyt. Sain potut ja porkkanat multiin. Vasemman olkapään solisluussa alkoi julmettu särky. Otin burana kuussatasen, että jospa se kohta hellittää.

On helteistä, mutta koska tuuli puhaltelee vielä enämpi pohjoisenkantilta, niin varjoissa on viileää.

Olen tähän päivännotkoon mennessä laskenut 16 kiärmettä. Vain yksi niistä rantakiärme. Se Mustakyy luikerteli juuri valmistuneen pottupellon halki kulkemaan niin, että vana vain jäi. Melko pitkä, polkupyörän sisuskumia muistuttava luikertelija. Sille tuli kova hätä kiirehtiä karkuun kun videoin sen etenemistä ja Vinha piti meteliä kynnöksen laidalla.

Tämä on Paratiisi: tiältä löytyvät kiärmeetkin. Ieva vaen puuttuu.

21.45

Turkin kanssa jahnausta natojäsenyyden kanssa. On se kyllä absurdi tilanne kun yhden suunnan Saatanan sotatoimien takia ollaan sotilasliittoon hakeutumassa niin toisen suunnan vähintään yhtä Paha Saatana saa lyödä kapuloita rattaisiin. Eikä tätä Turkin Saatanaa kukaan edes uskalla nyt arvostella kun se saattaapi suuttua ja pyyhkiä anomuksillamme karvaisen turkkilaisen persvakonsa!

Diblomatiasta joutuvat molempien maiden ulkoministeritkin läyryämään epätodesti aivan samalla tavalla kuin Moskovan Saatanan kanssa tekivät kaikki 24.2. annettuun valomerkkiin saakka.

Erdogan on tyranni pahimmasta päästä enkä ymmärrä, asiasta perusteita luettuanikaan, että miksi Turkki pääsi natoon.

Sehän on seniin jälkeen toiminut aivan kammottavalla tavallavähemmistöjensä ja toisinajattelijoiden kanssa ja pommittanut Syyrian siviilejä Venäjän rinnalla aivan tolkuttomasti. Eikä se ole edes eilisen asia vaan sama tappamisen peli aiotaan laittaa Syyriassa jälleen käyntiin kunhan valmistelut on saatu päätökseen. Ilmeisesti Venäjä on jatkossakin sitten mukana?

Ei tätä sodilla asioita ratkovien maailmaa voi ymmärtää.

Mutta minä olen nyt saunonut ja kypsä nukkumaan. Tappaisivat toisiaan nuo maailman Saatanat!

Sotapäiväkirja 91

23.5.2022 muanantae

05.45

"Kaunis on luoksesi kaipuu"-laulu soi unessa herätessä. Kenenpä luo tai kuka siellä kaipaili, ei jiänyt mieleen. Kuitenkin uni, jossa eivät aseet pauhanneet. Olisin halunnut kirjoittaa runon, mutten löytänyt kynää rojuläjästä jossa vyötäisiä myöten törötin. Ei jäänyt edes riiminpätkää mieleen runon aiheestakaan.

Viileää on, piliveessä, muutama aste lämmintä kuitenkin.

11.23

Aamulla verryttelyksi raivasin vähän aluskasvillisuutta ennen muita hommia. niihin kuului jälleen kerran kaivolla muurahaisinvaasion torjuntatoimet. Olivat pirulaiset pesiytyneet betonikannen muovitiivisteen saumakohdasta sen putkimaiseen sisukseen ja myös kaikista mahdollisista raoista niiden bunkkereita ja juoksuhautoja löytyi. 

Otin kannen pois, puhdistin tiivisteen kusiaississeistä ja ankkuroin sen takaisin paikoilleen lyöntipropuilla. Sitten pyöritin "ylimääräisenä" kaivon lähellä vuosikymmenet maanneen kaivonrenkaan paikoilleen. Homma ei tosin käynyt yhtä kätevästi kuin sen kirjoittaa, painaahan tuollainen betonirengas sen sata kiloa. Piti ihan metallinen oven kahva kiinnittää pikafixeillä kylkeen, jotta sain kallistettua renkaan sijoilleen. Lopuksi tein saumamassan jolla tiivistin kaikki raot, jotta muurahaislauttoja ei jatkossa veden pinnalta tarvitse pois kauhoa.

Siinä aamu vilahtikin. Aurinkokin alkoi paahtaa niin, että paita piti heittää vek.

13.30

Nukuin tunnin. Söin lohikeittoa ja nyt olen tomerana menossa pottupellolle möyrimään.

21.02

Kuokin ja kynnin eka alan pottumaata. Akkauatrasta katkesi aisa joten piti sitäkin remontoida. Aitan alla oli G:n rikkonainen skuuttilauta josta irroitin ohjaustangon putkineen. Ronteloin uatrasta aisaparin irti ja kas, skuutin putki mahtui sisään tiukasti eikä tarvinnut kuin heittää lähelle itseporautuvia kansiruuveja niin kohta piäsin taas vakoa auki runnomaan.

En jaksanut kaiken tonkimisen ja juurimisen jälkeen aurata kuin kolmen vaollisen verran siemenpottua piiloon. Klo oli jo yli 20 kun lopetin. Saunaa lämmittelin touhuamisen ohessa niin nyt olen jo käynyt pesulla ja voin alkaa pian tutimaan.

Iltapalaksi söin mustaherukkamansikkakauraryynisekoitusta.

22.13

Venäjän YK:n edustuston diblomaatti Boris Bondarev on eronnut tehtävästään. Haukkunut ensin kuitenkin Moskovan kaksi Pääsaatanaa pystyyn niiden sotatoimien vuoksi. Sanoo häpeävänsä syvästi kotimaansa järjetöntä sotaretkeä Ukrainaan.

Enempi vain näitä vaikka se tietääkin pitkäkestoista maanpakolaisuutta ja poikkeuksetta tuomiota "saa tappaa tavattaessa"-lausekkeella ja Kremlin leimalla vahvistettuna.

Joku munapää soitti nyt ja haukkui minut pystyyn! En saanut sanaa väliin sanoa mutta ei sillä merkitystä ole koska tämän tyyppisille soittelijoille dialogilla ei ole väliä. Kurnutti hento mies?altto muutaman minuutin (luki paperista?) ja lunttasi luurin kiinni.

Oli hänelläkin kyse näistä nykyisistä kirjoitteluistani, mutta lähellekään tervettä kritiikkiä tämä ei ollut vaan pelkkää uhkailua niiden täyslopettamisen puolesta.

Samapa tuolle. Mietin ehkä hetken, mutta en yöuniani mänetä.

Sotapäiväkirja 90

 22.5.2022 sunnuntai

05.03

Näin unta historiantunnilta jonka kaltaiselle en elävässä elämässä ole osallistunut.  Luokassa istuivat ainakin Stalin, Hitler, Mao ja Kekkonen. Mauno Koivisto oli opettajanpöydän takana. Minun paikkani oli Stalinin manttelin varjossa pyörivällä pianotuolilla jonka päällä perse ei millään meinannut pysyä.

Karttojen, kirjapinojen ja tomun määrä oli valtaisa. Aina kun joku liikahti, pölypilvi peitti näkyvyyden. Koivistolla olikin karttakepin sijaan suuri veneilijän valaisinlamppu pöydällään joka vilkutteli naksuen kuin majakka pimeydessä.

07.34

Lähden kahvit juotuani ja aamupuuron syötyäni ajelemaan Unimäkeen. Kaikki muut jäävät nukkumaan tänä pilveen vetäytyneenä aamuna.

Näinä sodankuukausina kun olen lähtenyt mökkireissuilleni, niin ajatukset siitä, että sillä aikaa alkaakin rymistelyt näillä rajavyöhykkeillä, ovat ahdistavia.

Entä jos ohjuksia alkaa tähän varuskuntakaupunkiin todella sataa? Kerkeänkö hakemaan omiani pois niiden alta vai onko tälläkin tontilla valtava kraatteri vain kun sataa ja tuhatta ajaen kiidän sadan km:n päästä pihaan?

Miten kestäisin semmoisen menetyksen? 

Miten kestävät ne, joille se on kerennyt olla jo konkretiaa ja uusia menetyksiä räjähtelee maailmaan lisää?

En mitenkään!

Toistelen jo toistelemiani, mutta niin tekevät pommitkin.

19.30

Ennätti se Puutarhuri hereille ennen aamuista lähtöäni. Olin kymmenen maissa Unimäessä, sytytin ensimmäiseksi tulet uunii  sillä tupa oli viilennyt koleaksi. Sitten vasta aloin purkaa kuormaa ja suunnitella tekemisiä.

Istutin luumupuun ja muovisäkkiin kietaisemani ompuntorson. Saas nähdä lähteekö enää juurtumaan kun sen paksu kyrpäjuurikin napsahti kaivaessa poikki. Mutta onpahan haudassaan valamiina.

Mansikkapenkkin tein huolelliset alkuvalmistelut. Sen paksut hirsiraamit valelin kovalla suolavedellä sillä mustia ja keltaisia muurahaispopulaatioita oli pesiytynyt valtavasti reunasuojujusten alle. Ne tuhosivat edelliset mansikantaimet muovin alle muuttaessaan, että saapi nähdä, tepsiikö suolakonsti näille. Penkkikin on huomattavasti pienempi. Ei siihen mahtunut kuin juuri ja juuri ne 20 mansikantainta jotka toin. 100 oli edellisessä. Tilliä istutin mansikkapenkin päähän jättämääni siivuun.

Vähän kynsin pottupelloksikin aikomiani kohtia. Perkeleesti paljastui ohdakkeenjuuria. Jos olisi myrkkyjen kanssa touhuaja, ei olisi sitäkään ongelmaa, mutta ei olisi matojakaan eikä muuta terveellistä biomassaa jossa puhdasta syötävää kasvattaa. Juuriminen ottaa selän päälle ja hidastahan kasvimaan pito luomuna on muutenkin. Mutta kun lukee uutisia kuinka maailman ruokahuolto kriisiytyy mm. pölyttäjäkadon vuoksi, niin ehkä edes omat, pienet plantaasinsa voisi myrkyiltä yrittää suojella.

Pajupensaiden kukinnotkin, joita olen sinne tänne jättänyt kasvamaan, ovat nyt kylminä kevätpäivinä kuhisseet kimalaisia ja muita pörriäisiä heti, kun aurinko vähänkin lämmittää. Moni vihaa pajuja sen helpon leviämisen takia, mutta aika oudolta se tuntuu, kun on raivaussahat ja muut helpot konstit niiden kurissa pitämiseksi olemassa.

21.15

Sanomakonsernin (Hesarin) käenpoikanen Iltasanomat on sellainen julkaisu, että sen olemassaolon funktiota saa todella miettiä eikä se selvemmäksi tule.

Miksi ihmiset sitä ostavatja sen suoltamaa "disinformaatioita" (=sontaa) kustantavat, on mulle suuri mysteeri. 

Miksi sen ylipäätään annetaan touhuta lööppiensä ja sisällön ristiriitaisuuksien kanssa juuri niin kuin se touhuaa? 

Sehän touhuaa rimaa hipoen julkisen sanan neuvoston ohjeistusten ja lainsäädännön näkökulmasta tarkasteltuna nytkin, kun on vakavista vakavimman, planeettaamme kokonaisuudessaan koskevasta tragediasta, elikä Venäjän Teurastussodasta seurauksineen kysymys ja sitä pitäisi tiedotusvälineiden seurata silti asiallisesti.

Mitään erilaista näkökulmaa Iltasanomat eivät ole kyenneet esiintuomaan sen enempää viruspandemiasta kohistessaan kuin tästä karmeasta sodastakaan.

Sananvapauden kanssakaan ei po. lehden olemassaololla ole mitään tekemistä. 

Iltasanomien vaikutus on näkynyt pitkään jo uusien toimittakasukupolvienkin kynänjäljissä. Ne kuvittelevat, että klikkiotsikot ovat lukijoiden houkuttelemiseksi laatulehdissäkin välttämättömiä. 

Voihan se ollakin että niihin tottuneet lukijatkin alkavat olla yhtä ja samaa klikkimassaa jota ei asian ääreen saa ellei sitä kohutyylillä hereille sätkäytellä.

Moskovan Saatanaa vaivaamasta muka-syövästä toistoinen uutisointi olkoon yhtenä esimerkkinä viime päivien Iltasanomien ääliömäisestä klikkien kalasteluyrityksestä.

Mutta minä klikkaan nyt itteni unten maille!

Sotapäiväkirja 89

 21.5.2022 lauantai

04.04

Heräsin laittamaan ohrapuuron uuniin hautumaan enkä saanut enää unen päästä kiinni. Puutarhuri veteli sikeitä unia eikä herännyt vaikka sanoin ihan iäneen "perkele!" kun löin varpaani seinänvierustan muovilaatikon kulmaan.

Unohdin eilen Hommoojalta ostamani mansikantaimet ulkoportaille, mutta ei ole halla vieraillut. Niissä oli jo nuppuja ja kukkia.

Tännään käydään hakemassa ainakin Laatokan Helemi-luumupuun taimi rusakoiden talvella kalttaaman omppupuun paikalle.

 Venäläisen kaasun tulo lakkaa tänään Suomeen. Minua se ei kai hetkauta kun Unimäen vähäiset kaasut ostan pullossa. Hinta niillekin on kyllä muutaman euron noussut, mutta jospa tuon kestäisi.

17.09

Suamen Niinistö ja Ruotsin Anderson olivat eilen Bidenin käsikynkässä White Housen rappusilla. Yksi niistä tuhansista asiantuntijoista, Amerikkkaa ymmärtävä Risto E.J. Penttilä lupaa, että saamme nyt kokea olevamme erittäin turvassa.

Onhan otettu kaikki momentumit huomioon? Se on käynyt selväksi mallikollekin, että Turkki jarnaa edelleen natojäsenyyttämme vastaan, mutta taustalla vaikuttavan Erdoganin Kreml-kaverin pään sisällöstä ei ole vielä yksikään asiantuntija oikeaa arviota osannut laaia. Valo puuttuu pimeimmästä maapallon nurkasta jonneka nyt täytyisi jonkun katuvalot vetää.

20.23

Monta hommaa piti nykäistä tänäänkin. Hommoojalta kaksi luumupuuta joista toisen istutan Um, sieltä myös tomaatin- ja kurkuntaimet. Prisman puutarhapuolelta löytyi ainakin yrtit, en katsonut, mitä kaikkea Puutarhuri laatikoihin nosteli, kanneksin vain autoon. Prismassa olisivat mansikantaimet olleet melkein puolta halvemmat!

Revin E:n kanssa rusakoiden hampittaman omppupuun pois ja seuloin juurakkokuopan siistiksi.  Syntyneeseen kuoppaan kaadoin puolitoista säkillistä ostomultaa ja istutin Laatokan Helemen. Ovat parimetrisiä jo ja niiden luvataan kantavan satoa seuraavana vuonna, ehkä jos kukinta ja pöllyytys onnistuu, niin tälle kesälle maistiaiset. Harrylla naapurissa on myös luumupuu heti aidan toisella puolella, että omankin lajin pöllyytystä saattaapi kulkeutua.

Sitten nosteltiin Rellunpippanaa tunkilla ylös ja vaihdettiin pakoputken kannatinkumi. Toinen jäi vielä vaihtamati kun sen oli E palauttanut koska oli ollut rikki jo valmiiksi. Löysättiin kuiten pultit valmiiksi, että pojat voivat itte viikolla vaihtaa. Puutarhuri lähtee E:n kanssa to Jyväskylään kun E:lla on yliopiston pääsykokeet perjantaina.

22.22

Lähden huomenaamulla Um jälleen. 

Peräkärry on lastattu.  Tein tuhkasaaviin tiivistetyn kannen ja ruuvasin kiinni, jotta saan vietyä tuhkat kerralla Unimäen metsänpuille lannoitteeksi. 

250 litraa tuhkaa koko talven puiden poltosta takassa, uunissa ja saunassa kertyi. Painoa sillä ei ole viittäkymmentä kiloa koska jaksoin pyöritellä ja nostella saavia ihan tostnoinvaan. Teholannoitteeksi jos meinaisi, niin tuhannen kilon hehtaaritarvista omakotitalon lämmityksellä ei tavoittaisi koskaan minunkaan 8,34 hehtaarin palstalleni.

Tänäänkin olen tehnyt koko päivän kaikenlaisia askareita ja on pitänyt niihinkin keskittyä, mutta aina kun hetkeksi herkiää aloilleen, muljahtavat sodan raakalaismaiset kasvot mielenpinnalle kellumaan. 

Sitä vain yht`äkkiä, kun vaikka lakaisee haravalla roskia nurmelta, saa päähänsä kuvan jostain samankaltaiselta pihalta jossa ukrainalaisäiti tai isä on aiempina kesinä haravoinut nurmeaan tai tehnyt jotain tarpeellisempaakin hommaa ja nyt siellä ohjuksen valtava voima on synnyttänyt pihanurmeen suuren kuopan ja ympäristön perheiden kodit rehjottavat rikkonaisin ikkunoin eikä ketän ole eloon jäänyt...

Eikä eräänlaista varuillaanolon pelkoa tai ennettä voi vatsanpohjastaan pois oksentaa. Mielikuvitusten sepät takovat alasimillaan alkukantaista pelontunnetta, etteikö sama helvetti voisi jonain hetkenä täälläkin läsnä olla.

Realiteetitkin puoltavat pahimman mahdollisen toteutumisen puolesta.

Moskovaan ei voi luottaa eikä sillä suunnalla oleviin rauhantahtoisiinkaan ihmisiin koska siellä eivät sellaiset voimat pysyvään valtaan koskaan pääse. 

Silloin ei voi luottaa myöskään niihin alati esilläoleviin talouden, historian, yhteiskuntatieteiden ja kansainvälisten suhteiden siviili- ja/tai armeijan aktiivi- tai evp-henkilöihin, joiden tehtäväksi on siunautunut asiantuntijuuteensa vedoten kansalaisten rauhoittelu, ettei mitään "uhkaavaa rajan tuolla puolen ole näkyvissä". 

He ovat kuitenkin vain paniikkipuskureita ja heidät korvataan välittömästi sotilasasiantuntijoilla kun alkaa paukkua.

Koronapandemian paniikkitunnelinsuullahan käytiin jo ja sen aikaisesta prosessista pystyy tavallinenkin ihminen lukemaan kaavan, jolla vaikkapa tällaisessa valtiossa kuin mitä me eletään, vakavia kriisejä ja niiden seurauksia ainakin yritetään hoitaa. 

Ukrainassa riehuvan teurastus- ja tuhoamissodan kaltaisen tilanteen tullessa eteen, se kuitenkin yhtäkaikki on opeteltava alusta vaikka tuore esimerkki nyt onkin nähtävissä.

 Viruspandemiassa kuoli vain ihmisiä ja joutava liikehdintä rauhoittui, turha tuhlaaminen ja "elämästä rajoituksitta nauttiminen" järkevöityi (hetkeksi), mutta sodan vaikutuksia onkin jo vaikeampi hallita.

Perheen ruokapöytään rajan takaa aivastettu hypersooninen ohjus on eri asia kuin nenästä nenään hyppäävä virus.

Moskovan Saatana kätyreineen ei tule ennalta ilmoittamaan Suomelle ja Ruotsille natoon pyrkimisen vuoksi annettavaa "suloisen koston" kellonlyömää, mutta lienevät sensorit asetettu idän valtimolle siten, että verenpaineen nousu havaitaan kuitenkin?

Klo on jo puoliyö, väsyttää. G tuli äskettäin parin kaverin kanssa vielä oleilemaan yläkertaan. Käskin olemaan metelöimättä.

Sotapäiväkirja 88

20.5.2022 perjantai

16.09

Tänään en avannut tietokonetta ennen kuin nyt. Tai no, tietokonehan se kännykkäkin nykyään on ja tuli sen kanssa keskimmäisen pojan vanhojen tansseja videoitua järkkärin lisäksi. Mukavat "humpat". Noin 60 paria oli salin lattialla. P:n jalat kulkivat tahdissa ja oli sattunut sopiva parikin.

19.45

Hitsasin käytetyn saunankiukaan ratkeamat. Jäi kerran yhdestä remontista romukuormaan pantavaksi, mutta "pelastin" sen varakiukaaksi. Luukusta puuttui lasi. Sen paikalle leikkasin loppuun sahatusta sirkkelinterästä umpipeiton jonka terän kiinityspultin reikä jäi keskelle luukua; hassu happiaukko savukaasuille.

Hesarissa oli nyt semmoinen otsikko, että itse artikkelia en kyennyt lukemaan: Venäläissotilaat raiskanneet jopa pikku vauvoja!

Ukrainan presidentti Zelenskyi sanoo viimeisimmässä puheessaan, että venäläisillä ei ole minkäänmoisia sotilaallisia tarkoitusperia enää hyökkäillä Ukrainassa, vain ja ainoastaan aiheuttaa mahdollisimman paljon murhia ja kaupunkien sekä kylien särkemistä. Donbassin alue on jo kauttaaltaan kivikaudessa eikä Mariuopolista ole jäljellä kuin rakennusten rangat, kuolleitten ruumiit ja eloonjääneiden tuska.

Tällaisten uutistenko jälkeen täytyisi edelleen katsella idän suuntaan toiveikkain mielin että sieltä sivistyksen aurinko joskus vielä nousee?

22.33

"Tutkijat" joita jokaiselle uutiskanavalle ja kohujulkaisuihin riittää kuin harakoita tunkioille, toppuuttelevat nyt jokaisella suunnalla, ettei paniikkia pidä lietsoa: Eei Venäjällä ole mitään aikeita Suomen tai Ruotsin nato-jäsenyyshakemuksen takia ruveta tänne päin tykkiensä piippuja suuntailemaan.

Sitten kuitenkin uutisoidaan mustin otsikoin, kuinka korkein mahdollinen sotilasprenikkaSaatana kertoo aikovansa järjestää rajojemme tuntumaan sotilasosastoja.

Parempiko lienee sitten odottaa vain viileänä kuin ihmiskalmo sairaalan kylmiössä obduktioteknikon puukkoa ja sitä seuraavaa patologin toimenpiteitä?

Mitä menetettävää on vuosiin enää ollut Moskovan Ikälopuilla Saatanoilla, jotka elämänsä loppupuolen kliimaksin kokeakseen aloittivat Teurastussodan Ukrainan siviilien keskuudessa?

Jos he kuuluvat kaikki siihen kängiin, joka Venäjän Roistovaltion ydinaseiden koodisalkkua pitelee ja lopulta sen näppäinyhdistelmän käyttämisestä päättää, niin eikö Ukrainassa tapahtuva tappaminen ja tuhoaminen ole vain puoliaika ennen välähdyksen verran kestävää päänäytöstä? 

Tämä kaikkihan alkoi Jeltsinin viimeisestä kättelystä ja sitä seuranneista Kaukasuksen sodista ja kronologisesti ruudukoituna on menty kuten käsikirjoitukseen on hahmoteltu. 

Ukrainaan tehdyn invaasion lopputuloksella ei ole ollut näissä suunnitelmissa mitään väliä. Samanlaisia hautaan kaatuvia ikäloppuja sotakaakkeja Kremlin saatanat olisivat joka tapauksessa heidän kannaltaan onnistuneelta vaikuttavan alkunäytöksen jälkeenkin olleet.

Sotapäiväkirja 87

19.5.2022 torstai

04.45

Aurinko on jo korkealla, pakkasta 2°.

Olin eilenillalla niin poikki, että tiskitkin jääneet likaisiksi. Eihän niitä montaa kipposta päivittäin kerry, mutta eipä monasti jää huolehtimati. Tuon saunanpadasta tiskiä varten tulista vettä ruskealla 7 litran sankolla niin ei tartte erikseen enää sitä lämmittää.

Eipä tiskit, selevittämättömät tahi jos, mikään murhe olekaan. Joillakin on viikonkin tiskit nykäisemäti. Erään pariskunnan luokse kun menin käymään Messukylässä kerran, niin siellä olivat vielä samat kahvikupit pesemättä mistä join edellisellä kerralla siellä käydessäni. Ja siitä oli kulunut yli vuosi. Tunnistan omani siitä, että kuppini pohjalle pudotan melkein joka kerta suussa sulamatta jääneen sokerinjytysen.

...ja voi kauhistus sitä muuta lian ja tomun määrää siinä huushollissa...

Uni, jota viimeiseksi koin oli perin merkillinen. 

Olin lääkäriä odotellessani niitannut pyöreäksi fileioidun naudanpaistin vastaanoton pöytään ja koetin repiä sitä sitten irti ennen kuin tohtori ehtii sisään. Sillä oli ongelmia oven kanssa kun rapisteli jo eteisessä, joten kerkesin kiskoa paistin pois. Istuin sitten muina miehinä seinustan jakkaralla paisti perseeni alla piilossa kun lääkäritäti rumin sanankääntein parskautteli:  "... miksi pöydän kulmalla on verinen läntti?! Ja mi. mi.....mitä perkeleitä ovat nämä terävät joita pöyvän kannessa törröttää!?" Suurmuotilla valetun lääkäritädin naama oli punainen kuin pakettiauton kylki joka ikkunasta näkyi ja kohta olisin saanut turpaani jos en olisi herännyt.

Hesarissa muuttui palsta "50 vuotta sitten" osioksi "Hs 25 vuotta sitten". Minusta olisi ollut parempi se vanhempia aikoja muisteleva. Tai että olisivat vain lisänneet toiseksi tuon viimeksi mainitun.

Mitähän varten sitäkin mulukkasivat?

Nyt elettävää aikaammekin hipaiseva pikkujuttu tämänaamuisessa 90-luvun muistelussa oli, kun yhä elossa oleva, silloinen meppi (nyt dementikko) vasemmistoliiton Esko Seppänen moittii Hesarin myyneen itsensä markkinavoimille kun se ilmoitti kannattavansa Suomen viemistä osaksi Emu-rahajärjestelmää. 

Sehän nyt on aina ollut selvää, että mitä valtakunnan piälehti ja Sanomakonserni edustaa, että sen päivittely on melkolailla joutavaa sanojen tuhlausta. Ei ne voi voittoa tavoittelevana firmana muuta kuin puolustaa pääomaa ja kaikkea mitä se edustaa. 

Eri asia sitten, edustaako ja puolustaako se sananvapaudenkin kannalta tärkeitä seikkoja yhtä tehokkasti kuin konserninsa osakkeenomistajien salkkuja."Tavallisten" lukijoiden/kansan mielipiteiden kirjo on kyllä vaikuttava joita se kommenttipalstoilleen moderoiden ja säätäen päästää, mutta se on usein pelkkää silmänlumetta. Ei se suuryrityksen raakaan linjaan vaikuta jos ne vain maksavina asiakkaina pysyvät.

Tänä päivänä vinouma onkin erityisen räikeä, mutta eipä ole enää eskoseppäsiä eikä eskojuhanitennilöitäkään kritisoimassa. Meidän pikkupiipittäjien kritiikeillä ei ole tässä internetin pauhinassa yhtään mitään merkitystä.

Nämä politiikankin nyhveröt, jotka yrittävät jotain toistamieltä olla, keskittyvät toistamieltäolemisissaan aivan käsittämättömiin seikkoihin yhteiskunnassa. Niinkuin se yksi juvalainen Turtiainen tai kyseenalaisin ansioin europarlamenttiin ujuttautunut sahuri Viitasuarelta kera siellä liehuvan, outoja näkyjä totena pitävän pirkanmualaisen. Puhumattakaan eräästä oululaisesta Tynkkysestä!

Laitetaanpa mielikuvituksessa Esko Seppänen ja Teuvo Hakkarainen debattipöytään puhumaan asioista, niin millaisen kontrasti rakentuu? Huihai saatana! Esko luultavasti päihittäisi keskustelun nyt sairaanakin.

Ei tarvitse kummankaan kanssa olla samaa mieltä, mutta kyllä lukeneisuuden ja asioihin perehtymisen näiden herrojen väliltä helposti erottaisi koskaan yhtään kirjaa lukeakseen avannut, lantatunkiossa seisova perusjunttikin joka ei edes ruotsia taida.  

Mutta silti juuri nämä hakkaraisiakin iänestävät kun luulevat, että yhteisiä, suuria asiakokonaisuuksia sisältäviä asioita osataan hoitaa mututuntumaltakin, ja ettei niihin tarvitse edustajapaikoille valittunakaan yrittää itselleen lukemalla selvittää.

Millainen lieneen Teuvon lukutaito yleensä?

Laura Huhtasaaren luulisi edes tavata osaavan onhan hän yliopistoakin käynyt (blagioimaan oppiakseen), mutta kovin syvällisiin analyyseihin maailmantilasta ei hänkään yllä.

En minä näitä ihmisiä muuten kritisoisi jos dallaisivat sateessa omilla kaduillaan, mutta kun ovat yhteisiä asiota hoitamaan hankkiutuneet, niin vastuuta ottaa selvää siitä, mitä sellainen työ sisältää ja toimimista sen mukaisesti, täytyisi olla. Me ne sinne parlamentteihin kustannamme ja kovat eläkkeensä aikanaan maksamme.

21.22

Tiällä Knissa olin  20 jälkeen.

Päivällä soitti joku Jake tai Jare. En saanut nimestä kunnolla selvää kun juuri silloin olin aitan nurkalla ja Eskelisen tuulikannel alkoi puhurin vaikutuksessa helähdellä.

"Eskelisen".., hmh. 

Tulipahan vain nyt mieleen se rouva Eskelinen, jonka rimuramupuodista tuulikanteleen 30 vuotta sitten ostin. Sain häneltä kaupanpäälliseksi vielä pienen luonnonmateriaaleista emeroidun "tuvanhaltijan". Sekin on tallessa Um tuvassa kahtelemassa kuapin piältä ovelle päin.

Niin se soittaja. Ihan oli asiallinen puhelu. Kyseli näiden kirjoitusteni "sodantunnun" perään. Että enhän minä kovin paljoa itse sodasta kirjoita. Sanoinkin hänelle, että se häiritsee itseänikin. Olisi pitänyt laittaa sodan vaikutuspiirissä, ei keskellä, eläviä ja olevia tarkoittava nimitys.

Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä me sotaa nyt podemme kaikki koska se tulee aikaa seuraavan silmille joka ikinen päivittyvä hetki kaikista medioista ja tuntuu sekä ruuan että polttoaineiden hinnassa puhumattakaan muista elämisen vaatimuksista. Onhan moni joutunut jo sähkönhinnankin takia melkein  mierontielle tai ainakin velkakierteeseen josta selviäminen tulee ottamaan lujille.

Että kirjoittipa ihan mitä vain, tykkien jyly taustalta kuuluu, sanoin.

"No niin", se "Jere" lausahti lopuksi. Ja: "Menhään nytten sitten näin. Heippa."

22.33

Mökiltä ajellalirutellessani kuuntelin Areenalta taltioinnin Tuuli Saksalan Keitaalta. 

Yleensä Saksalan kokonaan musiikillisen ohjelman lopulla oli ukrainalaisen "Oksanan" kellaripäiväkirjoista dramatisoitu kuunnelma sodan keskeltä Mariuopolista. Itku sitä kuunnellessa tuli, että siinäkin todiste siitä, kuinka ainakin me tuntevammat yksilöt tuota terurastussotaa koko ajan podemme. 

Osasin siirtää dramatisoinnin keskeisen viestin aivan helposti tilanteesen, joka meillä itsellämme perheinemme olisi koettavana jos Moskovan Saatana ja ne muut sen suunnan sotaperkeleet niitä kokemuksia alkaisivat meille ohjuksillaan tarjoilemaan.

Sotapäiväkirja 86

18.5.2022 keskiviikko

06.37

Mukavasti nukutti eikä viimeisin uni ollut niin kitkerä kuin eilenaamulla herätessä. Näin nyt samanlaatuista kuin se yöllisempi silloin oli. 

Herättyäni olin pätkälläni vielä tovin ja ajattelin noiden samankaltaisten unien merkitystä. Kaipa ne ilmentivät sitä, että edelleen kaipaa hivenen niitä juttuja, jotka nuorempana olivat äärimmäisen tärkeitä. Tai ainakin luuli niiden sitä olevan.

Tällen aamullen rouvateeri ikkunan alla. Onkohan nokkinut jyviäkin ruokinnalla? On se kaunis lintu hänkin.

Silloin joskus, kun vielä metsästäjäkeräilijän veri suuonissa kiersi, olisi  tuonkin linnun nähnyt pelkkänä kynittynä, pataan pantavana suupalana. Pakon edessä edelleenkin alkaisin metsästää, mutta niin kuin joskus kun Vinhalle otan suurista jänispopulaatioista luonnonruokaa, tekee tappaminen ytelän olon. Tämä jos 17 vuotiaalle minulle olisi aikoinaan ennustettu, niin olisin varmaan katsonut kummissani semmosista utopioijaa.

08.09

Tässä puuroa syödessä selvisi laulurastaan pesäntekomateriaalinhankinnoista ainakin yksi osuus: lintu repii nokallaan kuloheinää yksi kerrallaan irti, kerää ne vierelleen läjään ja kun arvelee niitä olevan tarpeeksi, nappaa heinänippua keskeltä kiinni ja lähtee lentää viilettämään rakennustyömaalleen. Aika hauskan näköinen on siinä lentäessään pitkine heinäviilekkeineen. Kerkesi kolme kertaa kortensa hakea siihen, kun olin aamiaiseni syönyt.

Olisi hyvä tuntea kaikkien pienempienkin lintujen nimet ja heimot joita joka päivä tontillani näen. Kuinka monta lajia, ja yksilöityä nimikettä jne. Oppisihan ne jos oikein olisi aikaa paneutua, mutta kun on niin paljon muuta, ja paljonhan niitä tunnistankin. Se yksi "siperialainen" keltajalaka kyllä teetätti töitä ennen kuin selvisi mikä hiän lajiaan on.

Toisaalta kyllähän nuo osaavat hommansa tehdä iliman nimeämistäkin. Paljon niitä joka tapauksessa.  

Joitakin jiäpi nimeämättä. Eilen oli kirvisen oloinen pariskunta joka ei kuitenkaan kirvisiä ole. Ja mikä lie semmoinen, peukalonpään kokoinen, lyhytpurstoinen, vihertävä palleroinen pajujen kukinnoissa? Peokaloinen se ei ole eikä varsinainen pajulintukaan.

Ykkösaamussa alkoivat käydä lävitse Turkin vastahankaa natojäsenyytemme suhteen. En jouda kuuntelemaan, lähden ruatamaan.

21.35

Turkkiko lie vastahankaisine natokantoineen ollut päivän piäspekulaatioiden kohde?

Turkki on harrastanut monella rintamalla Venäjän kaltaisia toimia, että ihmetellä pitää, mitä se itse natossa tekee kun ei ole Euroopan Unioniinkaan kelvannut vaikka hakijamaana on jo pitkään killunut?

Erdoganin diktaattoriluonteesta lienee harvalla muita mielipiteitä.

Venäjällä Mihail Horarjonok-niminen eversti evp on saanut poikkitelaisen suunvuoron valtakunnan television keskusteluohjelmassa. On laukonut suorat sanat Ukrainassa käytävästä Teurastussodasta. Onkohan vielä huomenna mies elossa? Uutisen lopussa oli kyllä arvio, että tämä oli tarkoituksellisesti päästetty sanomaan sanottavansa, mutta aika oudolta sekin tuntuu.

Olisi murjaissut puheidensa loppuun, että se yksi Kremlin Saatana pitää tappaa!

Tulee harvoin kirjoiteltua omista lapsista vaikka ovat ihan joka päivä jollakin tavalla mietittävinä ajatuksissa. Pojilla ei mitään hätää ole eivätkä ole järjestäneet minkäänlaisia ylitsepääsemättömiä kämmejä tähän mennessä. Tyttärien kanssa oli aikoinaan melkoista roisketta välillä, mutta niistäkin yli tuli kömmittyä. Itse kai pahiten vanhemmuuden velvoitteissa silloin kompastelin ...vaan en kai nyt tarvitse miettiä niitä kun väsyttää päivän rekkasut niin kovasti.

Huomenna täytyy lähtä Kniinnkin on P:n vanhojen tanssit perjantaina. Ehkä selviää nekin työhommat. 

Tänään soitti KH ja kertoi, että viime kesänä rempaamassani osakkeessa oli jälleen ollut sellaiset vuokralaiset, että joutuu lattiasta kattoon kaiken korjaamaan uudestaan. Vessastakin olivat särkeneet kaikki posliinit jne... Väliovista ainakin yhden uusin viimeksi, että liekö nyt potkittu kaikki hajalle? Arveli kuitenkin koettavansa myydä osakkeen tuoltaan jos joku remonttitaitoinen sattuisi ostamaan, mutta epäili myyntiaikeen onnistumista.

Muttajoo nyt korsoomaan. 

Sotapäiväkirja 84

17.5.2022 tiistai

05.45

Ainakin yksi uni oli leppoisa hyvänmielen lähde. Heräsin siihen joskus kolmen maissa ja painoin mieleeni makusteltavaksi. Mutta aamuinen, johon heräsin ei enää ollutkaan samaa genreä vaan raastavan kitkuinen ja traagisin sävelin taustoitettu. Vitutti herätä varsinkin kun muistin sen "paremman" unen yhä.

Sataa. Koleaa on. Koira oli koko yön pihalla ja tuli mielellään tupaan kuivattelemaan paksua turkkiaan. Haiseehan se aika pahalle, mutta ei hajussa tikkuja ole. Isä niin lohkaisi kun joskus yököteltiin navettatunkiolla lannanluonnissa. 

Ukrainan sotashakissa pelinappuloina olleita Azoval-tehtaan haavoittuneita sotilaita on siirretty vajaat 300 separatissien maille jonnekin Donetskiin. Nyt heitä käytetään vaihdonvälineinä vankien vaihdossa. Ensin tietenkin kohdellaan mahdollisimman kehnosti, ettei heistä takaisin sotaan palaajiksi ole. Poikkimurjotaan jäseniä lisää jos ei muuta keksitä.

07.45

Satelee yhä, mutta on kai se jotain lähdettävä kynsimään. Oevalta tuli tekstari, että raivuri on korjattu. Elikä hänellä oli yhä niinkin iäkkääseen koneeseen varaosia. Onpa hyvä.

14.45

Tulinpa ruokailemaan.

Kävin hakemassa raivurin. Ei tyristörissä se vika ollut vaan polttoainepuolella. Letku ja kaasarin kalavot uusiksi ja säätöjä. Oli hitsannut myös pakoputkesta jotain, testannut puristukset jne. 129€ se korjaus. 

Oeva sanoi lopettavansa tämän kesän lopulla pienkonekorjaamonsa. Alakaa ikä paenaa kun on jo 69 v. Vuodesta 1989 on korjaillut tämän korpipitäjän pienkoneita, välillä hieman suurempiakin kun mönkkärit yleistyivät. En kysynyt, onko paikkakunnalle kukaan perustamassa uutta, täällä kyllä luulisi pärjäävän koska joka mökissä kaikenmaailman koneita riittää eikä niitä kannata lähteä muualle kuskaamaan korjattavaksi. Varaosiahan saa joka mökkeröiseen tilattua netin kauatta, mutta ei se auta jos ei hallitse niiden asentamista. 

Pilkoin edelliset pölökyt ja käyn vielä yhden kuorman hakemassa illan päälle, niin sitten on pienempiäkin polttopuita sekä kaupungin saunan lämmittämiseen ja tännekin.

PR ei ole soitellut siitä pikkuhommasta? Onkohan jotain sattunut?

Se isompi homma alkaa ehkä viikon päästä. Ei mulla hoppua niihin ole kun on tätä raatamista tiälläkin, mutta rahaa olisi kiva saada.

Kasvimaiden laitto on sitten jonkinlainen ponnistus. Mansikantaimia pitää hankkia, lantun ja porkkanansiemenet muistaa. Sipulit on hankittu jo ja itupotut. Tilliä pitäisi laittaa isompi ala. Kun sen kuivaa, niin pienestä tupsusta ei kummoista purkillista tule. Puutarhuri laittaa Knissa kasvihuonejutut ja yrtit, myös tilliä, mutta siellä ei ole kovin paljon tilaa muulle. Olisi pitänyt kasketa joku neliö vaikka tuolta kellarin luota naurista varten, mutta unohin. Nyt ei uskalla tulia sytytellä vaikka vähän sateleekin kun on tuota kulolle altista heinää kaikkialla. Tietysti jos tuolta harvennushakkuualueelta jaksaisi raahata saatanasti oksia ja muuta pärtöä ja kaatosateella sytytellä ne, niin äkkiäkös tuo kaskialue syntyisi. On se joskus tehty sekin.

22.11

Eiköhän tämäkin päivä lie jo hommien osalta nukkumaan alkamista vaille valamis.

Natoonkin hakeminen kera Ruotsin on nytten selevää pässinpäiden lihaa. Vain 8 kansanedustajaa pani raajansa ristiin ja pissi housuunsa, 3 oli äänestyksen aikana poissa salista ja 188 edustajaa urahtivat "jaa".

Ei ne väärin tehneet nekään, jotka vastaan äänestivät. Ano Turtiaisen vastahangalla on kyllä kieronlaiset perusteet, mutta onneksi se on vain yksi turta turtiainen jolla ei merkitystä ole eikä tule.

Monet artikkelitoimittajat ovat nyt sitten ihmetelleet Moskovan Saatanan ja lähimmän kätyrisaatanansa Lavrovin mielipiteen vaihdosta Suomen ja Ruotsin natoon menemisestä, mutta äläköön kukaan sen takia alkako silmiä ummistaa. Niillä on varmasti varattuna suuri saavillinen tulista paskaa kaadettavaksi niskaamme.

Tälle illalle toivonkin, että se muille tarkoitettu saavillinen tulista mitä tahansa kaatuukin tuulten suuntien muutoksista johtuen niiden itsensä saatanoiden niskaan.

Tuulten muutoksilla tarkoitan sitä, että Venäjällä on ääneen päässyt kovaakin kritiikkiä tarjoileva nettiyhteisö joka Ukrainan teurastussotaa seuraa. Eikä se kritiikki koskenutkaan enää ulkovaltoja tai "vieraitten agenttien" vaikutusta vaan verisesti perseelleen mennyttä joenylitystä ja sen surauksena kokonaisen pataljoonan tuhoutumista. Siinä samalla taisivat ruveta nälvimään koko sodankäyntiä muutenkin.

Lisäksi jos Moskovan Saatana alkaa itse kenraaleiksi kenraalien (jo tapettujen ja pian vuorossa olevien) paikalle ja ryhtyy enämpikin kauko-ohjaamaan sodankulkua, niin katastrofi saa sinetin ja homma on sitä myöten selevä.

Klo on 22.30 ja minä ruppeen muate! 

Hyvvee yötä uuninpiäliset huamut,  Anu ja Marj'. Niin ja Vinha siellä pihamualla!

Sotapäiväkirja 83

16.5.2022 maanantai

05.57

Pilivinen, hieman kosteantuntuinen uamu. Ehkä se ropsauttaa sataakin.

Näinpä todentuntuista unta: Oltiin Puutarhurin sedän, Penan hautajaisissa. P ja G työnnältelivät hautajaissimpsetit päällä potkulaudoilla portaissa ja kaikissa hurjissa paikoissa samalla kun hautajaisseremonia oli käynnissä...

 Elossa se setä on vaikkakaan ei enää kovin varmassa elon kunnossa. Taitaa olla n. 75 vuotias.

Eilenillalla pöläytin rikkonaisen untuvatyynyn sisältöjä tuonne kentälle. Äskenkin kävi jokin hyvin pieni tintti (pajulintu?) hakemassa untuvia nokkaan niin paljon kuin sai kiinni. Kokoisensa valkean palleron kanssa se pesäpaikkaansa lähti viilettämään.

Tuomoinen "sotkeminen" olisikin kaupungissa kiellettyä. Mutta kyllä höyhen on luonnontuote ja vaikka nuo valkeat läntit erottuvatkin nyt hyvin kulonurmesta, ei mene kauaa, kun niistä ei näy jälkeäkään. Ja miten tarpeellista pesänrakennusmateriaalia maapallon pienimmille  loppuunkulutetun tyynyn sisältö onkaan. Olen niitä laittanut uusien pönttöjen pohjillekin. Tai jotain muuta pehmeää.

...nyt tuli orava nakertamaan jyviä ruokinnalle. Siellä on myös mustiksia, tikkoja, punatulkkuja jne...

On näitä mukavempi kevätaamui  seurata kuin asvaltilla ärtyneen oloisesti lampsivia, kiireisiä lajitovereita tai ohitse paukahtavia mopoja ja rämähteleviä autonrotteloita. Tai vaikka ne lipuisivat sähköisen äänettöminä kuin vainajoitunut Elon Musk avaruuden kiertoradalla.

...nyt tuli peippo hakemaan nokkaansa untuvaa... ...ja tikka tökkimään nokallaan nurmea kuin rastas ikään. Elikä osaa sekin matoa maasta hakea vaikka yleinen luulo on, että lahopuusta se vain... ja nytten saapui paikalle taivaanjääräkin... Se ei jyviä syöne, mutta koska ruokinnan alla oleva maa on kävijöiden ansiosta muuten myllääntynyt, löytää sekin ehkä matoa ja muuta nilviäistä helpommin aamupalakseen.

Eilenillalla lensi ensin neljä sepelkyyhkyä maantien myötäisesti kuin ukrainalaisten dronet ja niiden perässä syöksyi piekana. Ei sillä ollut toivoakaan saada kyyhkyjä kiinni, mutta yrittipähän ainakin. 

...oravia onkin kaksi. Toinen loikki juuri taloa kohti ja tuntui rumuavan nurkkalautaa pitkin ylös räystään kainaloon. Eipä ole etupihaa vahtiva Vinha vielä niitä vainunnut.

21.32

Vedinpä tiukan päivän. Aamulla vein Husqvarnan Oevan pajalle joka epäili, ettei tyristöriä niin vanhaan raivuriin löydy, mutta aikoi tarkistaa asian.

Keräsin ja lajittelin romukuorman, asensin 3 uutta lintupönttöä, kannoin tuosta harvennuskuviolta hakkuutähteitä pihaan ja viimeiseksi nyt illasta hajin kauempaa tuota puunrosua yhden kärryllisen.

En jaksanut enää alkaa pienimään vaan saunoin ja olen nyt aika nuatti!

Ukrainassa ovat sillä aikaa tappaneet toisiaan ja särkeneet paikkoja, ajaneet evakkoon satoja ja taas satoja avuttomia eikä hommalle loppua näy. 

Moskovan Saatanan teurastajahäntyrit ovat joutuneet ainakin Harkovassa perääntymään kotomaansa kamaralle saakka eikä sota taida odotettua ilonpäivää venäläisille enää tuoda. Joutuvat lopulta lähtemään Krimiltäkin jos hommansa lisää kusee. Pamauttaisivat nyt sen Kertsinsalmen sillan romuksi niin nähtäisiin, kuinka Moskovan Pääsaatanalla piä alakaa tutista. Jos sitä enää sen jälkeen missään näytettäisiin.

Suomessa ja Ruotsissa piättivät tänään, että natoon männään käskäessä. Niinistö menee huomenna Tukholmaan ja sieltä käsin..., eekäkun etäyhteydellä siunaa eduskunnan natoon liittymisanomuksen. Ja menikö se jopa niin, että maidemme tietyt edustajat vievät ihan henk.kolhtaisesti ko. paperit Stolttenbergille?

Samapa sille. Sotaisaan liittoon ollaan liittoutumassa ja venäläisiä saatanoita vituttaa.

Tällekin pienelle R.vuaran kylälle saapuu tällä viikolla kymmenkunta (ainakin) ukrainalaispakolaista. Vein täältä kaksi venytettävää lastensänkyä, yhden syöttötuolin ja kolme kangaspäällysteistä nojatuolia. Syöttötuolin mukaan "liimasin" kaksi pientä pehmolelua. Ei ole mulla muuta antaa, mutta jospa niistä pikkutarpeeseen on.

Väsy painaa silmiä. Ei kai ole pakko mitään enää kirjiä? Anu ja Mari (paikalliset aaveet uunin päällä) ovat hiljaa, että kaipa sitä saan huokaista muutamat tunnit minäkin.

Moskovan Saatanan kätyreineen haluaisin edelleen hengiltä! 

Halutahan aina saa, sanoi ikuinen peräkammarin poikakin, asia erikseen toentaako sekään.

Sotapäiväkirja 82

15.5.2022 sunnuntai

08.08

Nukuinpahan hyvin, mutta olinkin Um vasta kahden maissa. 

Elisiltainen lähtöni Ilvekselle meinasi tyssätä Lepolan kohdalle ennen Kyntöläistä kun liejuinen tie imaisi Tojotanrottelon mahaansa myöten isänmaan syleilyyn.

Ja puhelin samassa mykäksi! Sillä voi soittaa, mutta mitään ei kuulunut eikä viestitkään kulkeneet.

Menin sitten kävellen ensin Akulaan jossa Topi oli kovasti sairaana eikä siksi voinut lähteä traktorilla vetäisemään joten jatkoin matkaa Juhanilaan jossa oli menossa iltalypsy (ei kuitenkaan turkkilainen). Odottelin jonkin aikaa ja sitten L ja J lähtivät katsomaan tilannetta Unimän liejuisella polulla. Pantiin liina vetokoukkuun ja kyllähän se Rottelo mönkijän avulla ui takaisin liejujälkiään kovalle josta pääsin kääntyilemään ja kiertämään kylän kautta matkalle kohti Kuopion Vehmasmäkeä ja kesän avajaishumpalluksia. "Myöhästyin" 45 minuuttia alusta, mutta eipä se haitannut. Talo pullisteli täynnä tanssiväkeä ja meni hetken, ennen kuin pääsin mukaan rientoon.

"Tohtori Raimolta" muistin kysyä varpaisjärveläisestä sotaveteraani Hanneksesta, että tunteeko hän tämän, ja kas, R sanoi H:n olevan hänen enonsa! 

Juotiin sitten kahvit juuri paljastuneen uuden sukulaissuhteemme kunniaksi. Monta vuotta on tunnettu, mutta nyt vasta tämä selvisi.

Hannes on äitini puolen tuovisia Itäkosken korvesta ja ollut esillä tuon sotaveteraaniutensa takia aina valtakunnan Linnanjuhlia myöten.

Mukava juttu.

"Valkeapaitainenkin" oli vaikka paita ei kauttaaltaan valkea ollutkaan. Oli ommellut ihan itse nätin hameen ja mukavan värisen kuvion myös paidan selkämykseen. Toiset ne osaa. Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa.

Muitakin tuttuja oli. Ranekin, mutta en ehtinyt puhuttaa.

Puhelimen mykäksi meno jiänee mysteeriksi. Oli se joskus kahden jälkeen lähettänyt ne muutamat viestit itsestään, mutta asiathan olivat jo ehtineet vanheta. Nyt pelaa älylaite ihan hyvin.

14.45

Tulin nyt vasta syömään. Hitsailin "akkauatraan" akselin jossa on pienet renkaat niin pystyy itekseen sillä vakoa vetämään. On se ollut mulla jo klemmareilla kiinni kötösteltynä joskus käytössä, mutta nyt pysyy reutoamatta kun on hitsattu. Agregaatissa vain ei meinaa puhti riittää kun hitsinhitsi tarttee virtaa tasaisesti. Enkä minä muutenkaan oikeastaan osaa hitsata lainkaan. Talvellahan tuon pikkuinvertterin vasta hankinkin.

Eilen uutisoitiin Niinistön soittaneen Moskovan Piäsaatanalle. Saulin pitää varmasti pidätellä kuvotustaan näiden soittojen aikana sillä ei niin rautahermoista ihmistä olekaan joka normimoraalijärjellä kykenisi kokonaan pakottamaan takaraivonsa kaivoon kaikki ko. Saatanan aiheuttamat hirvittävyydet Ukrainassa. Lie tullut oksennus puhelun jälkeen välittömästi. Minä ainakin yökkäisin.

Kuka Moskovan Saatanan yhteenkään sanaan, saatika kokonaisiin lauseisiin, voi luottaa? Olihan se kai jotain luvannut, ettei mitään Suomen vastaista uhkaa natoon hakemisen ja menemisen suhteen ole odotettavissa. Vain sitten, jos nato tuo ydinaseita rajoillemme.., ei saatana, kaikki lupaukset sieltä puolelta kannattaa nakata lietelantalaan! Mutta kylläpä kaikki muutamia "bäckmanneja" lukuunottamatta tämän tietänevät.

Soitot Kremliin ovat vain rekvisiittaa kansainvälisissä kontekteissa. Tuskin Ranskan Mackronkaan soitteluitaan sinne vakavasti ottaa. Siellä on sellaiset paskaläjät vastaamassa, että siihen liejuun kaikki häviää ja unohdetaan. Saattaa niitä nämä puhelut hihityttää jos vihaltaan Ukrainan tappioiden takia kykenevät.

Luin juuri, että Venäjä on menettänyt kolmanneksen Teurastussotaan lähetetyistä joukoistaan ja kalustostaan. Se on niin hirvittävä osuus, että jos järjenhiventäkään Kremlin kenraaleilla olisi, he teloittaisivat ensitilassa itse Piäsaatanan ja käskisivät teurastajansa pois Ukrainasta.

Mutta kun ne ovat itsensä kytkeneet Moskovan Saatanaan, ja kun kukaan ei tiedä, millä se kätyreitään uhkaa, jottei liekojen kytkimet irti ravistaudu, niin siinäpä keikkuu koko itäisen valtakunnan suurvene verisillä aalloilla myrskyssä joka yhä vain etsii uutta tuhottavaa....

...kunnes tuhoutuu itse.

21.48

Laitoin "sissipottua" läheiseen harvennushatelikkoon. Motojen ajourat ovat hyviä paikkoja kopertaa vakoja ja laittaa siemenpotut. Sitten vain multaa ja turvetta piälle, sitten sanomalehtiä kerros ja ne vielä kertaalleen maamöyhyllä peittoon. Laitoin ihan päälimäiseksi vielä ruskean harson ja painokepit että jos halla vierailee kun alkavat tainta pukkaamaan, niin eivät palellu. Lehemänpaskaa kun olisi...

Oikeastaan kaikki siemenpotut voisin tuonne motojen urille istuttaa ja käyttää kasvimaa kaiken muun kasvattamiseen. Siellä on satoja metrejä valmiiksi möyhennettyä, muhevaa maata jossa pottu varmasti kasvaa. Olen muutamia kertoja laittanut syöntipotut sammaliin kasuamaan ja hyviä ovat olleet. Ei pottuja tule paljoa juurestaan eivätkä kooltaankaan jättiläisiä ole, mutta maku!

Nämä konstit kriisin sattuessa olisi hyvä useammankin opetella. Edes että pottua olisi pöytään laittaa kun Prismat paskaksi joku saatana pommittaa...

Taidan ruveta nukkumaan. Unilukemiseksi kertaan jälleen Hararia. Jäin tähän viimeksi:

 "8. LUKU Pommi tikittää laboratoriossa

Vuonna 2016 maailmaa hallitsee yksilöllisyydestä, ihmisoikeuksista, demokratiasta ja vapaista markkinoista koostuva liberaali paketti. 2000-luku tulee kuitenkin horjuttamaan liberaalin järjestyksen perustaa. Koska tiede ei käsittele arvokysymyksiä, se ei pysty sanomaan, ovatko liberaalit oikeassa pitäessään vapautta suuremmassa arvossa kuin tasa-arvoa tai arvostaessaan yksilöä enemmän kuin kollektiivia. Mutta kuten kaikki muutkin uskonnot, liberalismi perustuu paitsi abstrakteille eettisille arvioille myös asioille, joiden se uskoo olevan faktuaalisia väitteitä. Eivätkä nämä faktuaaliset väitteet kestä tiukkaa tieteellistä tarkastelua."

....

Sotapäiväkirja 81

14.5.2022 lauantai

04.43

Olisi se hieno aamu kun kaikilla olisi hieno aamu!

Mikä äänimailmakin olisi jos itse kuulisi kaiken sen linnunlaulun nyansseineen joka ilmaa täyttää. Kuulenko edes puolia siitä "metelistä" mitä nuo pienet lintujen kurkut aikaan saavat?

Käenkukunnoista lähellä olevien talitinttien titityyt kuulen, mutta jo kauempana laulavan mustarastaan sävelistä jää luultavasti parhaat äänialat pimentoon. Kirjosiepon sipellyksenomaisen säksätyksen kuulin kun se tuossa koiran juoksulangalla minulle motkotti, mutta heti kun käänsin oikean korvan pois päin, inisi ja kilisteli kuuloluissa vain omien korvien tinnitukset.

"Juttelin" västäräkin kanssa rappusilla. Se melkein hyppäsi kädelleni kun nitskutin huulien välistä vähän semmoista kitinää kuin mitä ne itse pitävät keskenään. Ehkä se meni lähelle niiden oman nirskuttelun äänialaa, ei kai se muuten niin kauaa olisi minua kuunnellut ja tullut tykö.

08.08

Kävin Vinhan kanssa metsälenkin. Teeriä, pari pyytä ja koppelo nähtiin. Koppelo jäi vähäksi aikaa Vinhaa kuuntelemaan petäjän oksalle, sanoi sitten kovan sanan ja poistua rumisteli kauniinruskeine värityksineen.

Olen syönyt aamupuuron joten eiköhän ole aika lähteä puuhasteluihin. Hain eilen M:lta raivurin lainaan, että jos vähän aluskasvillisuutta rassaisin nurin. 

On hyvän lepikon alku mulla pyille tarjolla mökin ympärillä. Ne olivat viime talvenakin asustelleet tässä kieppien sontaläjistä päätellen ihan parvina.

Metsänhoitoyhdistyksissä eikä vissiin metsäalan koulutuksissakaan sitä puolta ole koskaan tajuttu, että kaikenlajisia puita täytyy säästää kasvamaan. Pajuakin raitoineen vihataan vaikka se on elintärkeä kimalaisille ja perhosille ensimmäisinä kukkivina puskina kun hyönteiset alkavat horroksistaan konkoilla. Kimalaisia näkee jo hankien aikaan lämpiminä päivinä ja tänä keväänä olen nähnyt sitruuna- ja nokkosperhosten, sekä ainakin suruvaippojen käyvän ensi imaisujaan juuri pajunkukista ryystämässä.

12.34

Olipa työlästä raivailla. Kone ei ole kunnossa. Rassasin kaasuttimen auki ja puhdistin, mutta ei se silti toimi. Kalvot eivät kovin venyneiltä näyttäneet ja polttoainesuodatinkin  oli ihan puhdas. Pitää huomenna rassata lisää, jos kehtoon.

16.09

Sauna on jo lämmin. Käyn pesulla ja valmistaudun Ilveksen avajaisiin lähtöön.

Uutisista luin kuinka vanha horisko, Turkin Erdogan yrittänee survoa kapuloita Suomen ja Ruotsin natorattaiden pinnoihin. Samanlaista luonnetyypiähän se Moskovan Saatanan kanssa onkin, ettei se ihme ole.

Sotapäiväkirja 80

13.5.2022 perjantai

05.45

Mustien kissojen päivä. Tai oikeastaan taikauskovaisten. Ja tänä kolmantenatoistapäivänä, joka sattuu perjantaiksi päästäänkin päivittelemään mistä  salaliittoteoriat ynnä muut lajimme aivoja askarruttaneet "mystiset" kuvitelmat juontuvat.

Vastaus: aivoista.

Ei ihmisen aina tarvitse lähteä vastauksia asioihin kaukaa etsimään. Ottaapi vain piänsä lautaselle ja ryhtyy viipaloimaan. 

"Lautanen" ja "viipalointi" tarkoittvat ajattelua.

06.34

Natoon ajautumisprosessimme kertoo jotain siitä, kuinka mutkatonta on aivojen peseminen kritiikittömään mukaan menemiseen. Venäjän aloittaman Teurastussodan aiheuttama kollektiivinen shokkihoito antoi asialle dramaattiset edellytykset onnistua. 

Muuta mahdollisuutta ei historia tällä kertaa tarjonnutkaan. Vaihtoehdottomuus on jo itsessään traagista. 

Suunnitelma, jonka pohjalle seuraavat vaiheemme kansakuntana pohjautuvat, ei ole lujin mahdollinen. Nato ei ole kallio jonka päälle mitään kestävää voi rakentaa. Se on alusta, joka sisältää täyden tuhon elementit. Tulemme kellumaan pommin päällä.

Mutta moniko kerkesi tajuta tämän ennen manttelinsa nurin riuhtomista? 

Minä tajusin, vähän viiveellä kylläkin. Myllerrys on kova sisälläni edelleen. Lyhyellä aikavälillä vaihtoehtoja ei kuitenkaan venäläisen, totaaliseen tuhoamiseen perustuvan sotakulttuurin edessä ole lainkaan. Tai olisihan se, että olisi alistuttu etupiiriajatteluun ja jopa miehitykseen. Samalla olisimme antaneet moraalisestikin periksi ja hylänneet Ukrainan puolustuksen. Olisimme joutuneet Venäjän rinnalla hylkiö-genreen.

Ruotsalaisten hitaamman reagoinnin natoon liittymispakon edessä ymmärtää täten ihan hyvin.

Mutta.

Aika kävi vähiin.

Tähän sopii hyvin Jerzy Lecin aforismi: "Kun kaikki laulavat yksiäänisesti ei tekstillä ole merkitystä."

21.02

Pölökyt on pienitty ja pinoissa. Elias kävi olemassa kaverina ja siitä oli suurapu.

Aamuisten ajatusten parissa aivopoloiseni jatkoi.

Palaamme totaaliseen, vähintään kahtiajakautuneeseen kauhuntasapainon aikaan. Tulevan ajanjakson pituutta ei kyetä ennustamaan sen enempää kuin kykenivät toisen maailmansodan jälkeisetkään kansakunnat kun Rautaesirippu Idän ja Lännen välille ripustui.

Kiina ja Intia ovat arvoitus ja lisäksi ovat tulossa suurimmat koskaan kriisit kunhan saadaan ilmasto pilattua siihen kuntoon, että se alkaa irtisanoa kaikki "sopimukset" ihmislajin kanssa. Eikä siihen mene kauaakaan. Jopa minä ehdin nähdä sen kriisin lopullisen synnyn. Pää on jo hartioita myöten käsillä. Kuka valmistautuu katkaisemaan napanuoran?

Maapallon lämpötila ylittää 1,5 astetta (jopa 2°) viiden vuoden sisällä. Luin myös  tiedeartikkelista arvion, että siihen ei mene kuin 3 vuotta. Pian jossakin päin maailmaa (Pakistan, Afrikka...) koetaan mittaushistorian järkyttävimmät hellelukemat...

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo pohjoisenkin ruuantuotannon määrien vaihtelevuuteen. Kunkin satokauden ennustaminen on aina vain vaikeampaa kuin se ehkä joskus on saattanut olla.

Kun jo se, että Ukrainasta ei saada Venäjän Teurastussodan takia viljaa markkinoille aiheuttaa nälänhätää, niin miten sitten suu pannaan kun satokauden tuotot alkavat ilmaston takia muuallakin minimoitua?

Tiällä piennessä Suomessa teeriä ja jäneksiä on "valtavasti", mutta mistä tiedät onko syksyllä enää jos metsästä aiot osan ruuasta hankkia. Tai miten marjasato onnistuu ja kalat pyydyksiin järvissä uivat...

Suuret eläinpopulaatiot ovat ylensä romahtaneet yhtä nopeasti kuin ovat siinneetkin. Jänisrutto vie liiat puput ja teerille käy samoin kun poikastuotanto vaikkapa kylmän kesän takia puoliintuu tai jää jopa likelle nollaa niin kuin on minun elinaikana säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt

Sama mekanismihan se alkuun rajoitti homo sapiensnkin lisääntymistä, mutta se pirulainen kun sai evoluutiolta lahjaksi alati kehittyvät aivot, niin mikään muu sitä ei enää pysäytä kuin joku Moskovan Saatanan tapainen, saman evoluutiokehityksen tuholainen joka istuu ydinasearsenaalin laukaisunappien äärellä. Tai ei suostu ilmastokriisin vaatimiin toimenpiteisiin muiden kansojen rinnalla.

Mitä saatanoita tai niiden kätyreitä olivatkaan ne suuresti ylistetyt ja palkitut "Manhattan-projektiinkin" osallistuneet tiedehenkilötkin! Ja se pikkusaatana, Leo Szliard joka vuonna 1934 atomiaseen toiminnan periatteen ensiksi keksi!

Niitä saatanoita ei kannata kenenkään esikuvinaan pitää. Pentti Linkola menee niistä ohitse arvostuksessani että heilahtaa vaikka kaikkien tiedehenkilöiden takiahan hänestäkin tuli se mikä tuli. Eikä mitään hänenkään räpistelynsä mahdotoman edessä auttanut. Enempää kuin Ardt Pekurisenkaan.

Aina vain pikkulintupopulaatiot takiamme taantuvat ja aina vain tehokkaammiksi kaiken alleen jauhavat aseet kyetään rakentamaan.

Sotapäiväkirja 79

 12.5.2022 torstai

Kuudelta

Unessa äsken lojui maassa kaksi käsivartta paksua petäjänoksaa joilla piti olla jokin merkitys tapahtumiin, mutta koska unenselittäjä makasi hengetönnä talven painamien rannan kaislojen päällä, niin kaikki mitä oli tai oli ollut jäivät arvoituksiksi. Kuin sekin, mitä olisin sulle tehnyt jos et olisi herännyt, kuiskasi korvaani Sinikkatukkainen nainen joka oli ollut koko ajan paikalla, mutta tajusin sen vasta kun piti herätä.

"Sinikkatukkainen", hmh.

Sumuinen tienoo. Satelee hiljaksiin. Käki kukkui lähellä. 

Normi aamutoimet puuroineen kahveineen ja sitten pätkimään pöllejä pienemmiksi satoi tai paistoi.

13.44

Lämmitin pinaattikeiton johon sipelsin keitetyn kananmunan. Söin ruisleivän ja piimän kanssa. 

Piti ihan ensimmäiseksi aamulla nuohota taas saunanpiippu. En taida saada aikaiseksi senkään isontamista.

Pidin pieniä tulia kiukaan pesässä sillä on mukava hommien välissä käydä sateesta märkänä levähtämässä lämpimässä.

Pöllien pätkimisessä ei mennyt tuntiakaan, mutta alkoi sataa sen verran rankasti, etten viittinyt ruveta halkomishommiin. Sen sijaan kuokin tienvarren raveihin nousseita petäjäntaimia 11 kpl jotka istutin samanmittaisin välein siistiin riviin ohjurinarun kera entisten yhdeksän jatkoksi. Olisi pitänyt samaan aikaan istuttaa kuin aiemmatkin niin olisi pitkä rivi jo korkeita petäjiä siinä. Mutta kaipa se oli vasta nyt sekin hetki. 

Ei tarvitsisi taimikauppaan mennä jos puidentaimia tarvitsisi enämpikin istuttaa. Niitä on näidenkin metsäautoteiden varsilla tuhansia nousemassa joka suvi. Aika-ajoin rämistelee sitten piennarleikkuritraktori ja silppuaa kasvuston unohduksiin. Isotöisiähän taimien siirtely tietenkin on, mutta eipä mualimassa ole hommaa joka tekemättä tapahtuisi.

Korjasin ennen ruokailua kolme lintupönttöä ja yhteen matalaan kantopönttöön uusin katteen. Siellä olikin jo sinitianen joka työnnälsi itsensä kainaloni alitse pois remontin ajaksi. Säksätti kiukkuisesti mennessään. Lieköhän jo muninut?

Kahden uutisissa sanoivat juuri piäministerin (Marin) ja resitentin (Niinistö) kertoneen omat kantansa viedä Suomi naton jäseneksi. En nyt jouda asiaa vatvomaan, herkesi satamasta joten lähden pilkkeitä klipsimään.

21.39

Jonkunmoisen läjän klipsin hellapuiden mittaisia. Sitten kävin vielä kärryllisen tuulenkuatoja yheltä toiselta kulmalta. Mittasin huvikseni rasitusverenpaineet välillä: 123/77/78.

Muutamana päivänä olen lepomittaukset aamuin iloin tehnyt ja nyt ei enää vaihteluja suuresti ole kuten oli syyspuolella ja talvella.

Suomi siis piätti hakea natoon. Ruotsikin, kunhan nyt vähän malliksi vielä aikailevat.

Epäilyjä liikkuu, että valtiojohdon ylimmällä askelmalla on jotain sellaista tiedustelutietoa joka joudutti prosessia. Niinistön äkkimatka Bidenin juttusille sisälsi varmasti jotain sellaista, jota ei julkituoda ennen kuin vuosien päästä kun joku skriivaa tutkimusta ajasta jota nyt elämme.

Minä kyllä pelkään nyt oikeasti, että tämä "harmaa aika" ennen naton jäseneksi pääsyämme ei suju väkivallatta. 

Moskovan Saatanaa ottaa nyt ohtaluuhu  niin kovasti, että sarvet sille vielä kasvaa. Nyt se kätyreineen parhaillaan miettii kostokeinoja Suomen ja Ruotsin suhteen. Se voi ihan hyvin kokeilla hypersoonisella kepillään valitsemaansa kaupunkiin iskua nuitten puheenaiheina olevien kyberhaittojen tehtailujen ohessa.  

Jos Venäjän Teurastussota olisi sujunut niin kuin olivat Kremlissä hekumoineet, olisi Venäjä hyökännyt seuraavaksi Suomeen. Tästä skenaariosta on joillakin tietoa joten tietoa on myös siitä, mitä on kaavailtu tapahtuvaksi kun puheet natohakemuksesta alkoivat laajeta. Tämän päiväisten tapahtumien takia se "optio" alkoi kasvaa Venäjällä korkoa, lunastusyritys onkin sitten eri juttu.

Tämäkin kevät on taas erilainen. Karmean erilainen suorastaan. Jäljet, jotka Venäjän Teurastussodan seuraaminen jättää meihin vanhempiin hemmoihin, ei tietenkään kauaa ehdi enää vaikuttaa, mutta nuorempiin vaikutus voi olla moninainen.

Vaan sitä en nyt jaksa miettiä, onneksi, sillä väsyttää päivän reuhkasut.

Moskovan Saatanalle kiukaallinen  tulikuumia kiviä patjaksi sänkyyn ja kiehuvaa öljyä peitoksi.

Sotapäiväkirja 78

 11.5.2022 keskiviikko

03.33

Havahduin hereille perhananmoiseen olkapääsärkyyn! Laskin Vinhan ulos ja kävin itsekin hanaa raottamassa. Virtsa on ukrainanlipun väristä elikä tarkoittaa sitä, etten ole nesteyttänyt itseäni tarpeeksi. En kyllä eilenkään muistanut edes kotimehua hörpätä vaikka sitä jiäkuappiin pulloon laimensin. Vettä kun pumppasin saunalle ja tuvan sankkoihin, ryystin putkensuulta jiäkylymee kirkasta minkä hampaat sieti ja siinä se.

 Millainen lie tuo elimistöni kun se ei janosta monasti ilmoittele? Pyöräretkilläkin vain sadan kilometrin välein. Hyvin olen silti aina pärjännyt ja sankasti ihmetellyt kun joillain täytyy limettipullo olla aina kainalossa. Saattaa olla monella pelkkä tapa vain. Moni myös pitää uskonkappaleenaan alati uusiutuvia, samoja "neuvoja" juomisen tärkeydestä. En minä sitä kiellä etteikö se tärkeää ole, mutta kyllä miljoonien vuosien aikana kehittynyt ruuansulatusjärjestelmä ihan itse ilmoittaa milloin minkäkin ruoka-aineen, johon vesikin kuuluu, on aika suuhun ajautua.

Miten "ihanaa" onkaan puraista "käestä kakkua" ja lipaista lasista vettä päälle kun oikea nälkä ja jano on. 

Seksikin on parempaa harvoin nautittuna. Sitä ei nuorena tajunnutkaan kun aina mahdollisuksien mukaan ja sauman kohdalle sattuessa piti olla Aratatille kiipeilemässä. 

Luonnollista on, ettei sitäkään enää tässä iässä niin tarvitse. Mitäpä sitä kun ei lisääntyä enää missään nimessä halua. On nuita jo maapallon rasitteeksi tullut tehtailtuakin. Jos tämä "järki" olisi kammennut muun ajatusvouhotuksen takaa esiin muutamia kymmeniä vuosia sitten, en yhtään ainutta siementä olisi lisääntymistarkoituksessa herkullisimpaankaan kohteeseen ruilauttanut.

Tämä maailma on nimenomaan lapsille hyvin julmanraaka elämänkehto kun katastrofien tuulet alkavat puhallella. 

Millaisia aikuisia niistäkin elämisenaluista tulee, jotka Moskovan Saatanan teurastussodasta Ukrainassa selviävät? 

Väkivallan perintö tulee olemaan massiivinen eikä sota tule koskaan heidän mielessään loppua saamaan.  Siitäkin sukupolvesta pitäisi silti kasvaa populaatio, joka sisältää myös valtioiden hallitsimiseen henkilöt ja muut elementit. Niille päättäjille sota tulee olemaan aina yksi vaihtoehdoista joka täytyy ottaa päätöstenteoissa huomioon varteenotettavana vaihtoehtona. Ja vähintään niin, että vaikka itse ei sotia aikoisi koskaan sytytellä, joku toinen valtio voi sen tehdä.

Tämän vaihtoehdon ehdottomuuteen joutuivat nyt kaksi ns. puolueetonta pohjoista, suhteellisen iäkästä demokratiaa; Ruotsi ja Suomi. 

Eikä tämä mikään joskus koittavan sodan mahdollisuus ole vaan olemme parhaillaan Ukrainan takia, ja puolesta,  kaulaamme myöten siinä mukana. Vain pommien pauke, haavoittuneiden valitus, kuolevien viimeiset kirskaukset ja rakennetun infran särkemiset puuttuvat. Toistaiseksi.

08.45

Lähdössä Kniin hampilääkäriin. Takahampaasta lohkesi paikka ja nyt viimein on sille hoitoa luvassa.

Vettä sataa, että siinä mielessä tästä joudan lähtemään. Vinha jiäköön talonvahdiksi, tulen ip takas. On kiirehdittävä nuo pölökyt haloiksi ja pinoon, ensi vkolla tai seuraavalla viimeistään alkaa vasarointihommat parissakin paikassa.

22.18

Hampi on nyt väliaiakaisen paikan suojissa. Oli niin kenkusti rikki ja isotöinen, että ei päivystysaika olisi riitänyt koko korjauksen. Korjaavat kesäkuussa kun menen muutenkin koko kaluston korjaustarpeet kartoittamaan ja alkaa tarvittavat toimenpiteet muutenkin. Ei kai siellä ole muuta kuin hammaskiven rapsutusta enimmäkseen. Uutta nastahammasta en edelleenkään pysty eteen kustantamaan.

Britannian Booris pistäytyi meillä ja Ruotsissa. Mustaa valkoiselle allekirjoittivat molempien valtioiden kanssa jonkinlaisista "turvatakuista" natoon hakemisen ajaksi. Niinistön eräässä vastauksessa toimittajien kysymykseen hän sanoi vähän siihen suuntaan kuin että sitä saa mitä tilaa; katsoo peiliin Venäjä!

Moskovan Saatana jos peiliin uskaltaisi katsoa, räjähtäisi se sen supersoonisen kyrvän silimille, on sillä niin kammottavat kasvot jälleen. Pohjalta paistavat vielä entisetkin, millään tavalla käsittelemättömät ja anteeksiantamattomat historianjuonteet ja Isä Aurinkoisen Janus! (Tai anus!)

Toissa pvnä näin eka piäskin, mutta eiköhän lennähtänyt hieman takaisin päin kun viileni näin kovasti. Eiväthän jäätkään ole järvistä vielä lähteneet, että mikähän lämmin tuulenmutka sen tänne pyöräytti.

Kylvin tuohon tienvarren penkkaan auringonkukan siemeniä. Tongin ensin pehminnyttä maa-ainesta ja poljin sitten siemenet piiloon. Karu ja mauton alustahan siinä on, mutta pitää sitä sitten vaikka kuseksimalla lannoittaa. Tai kuten Karjalaismummojen näin tekevän, että laimentavat sankkoon lorottelemiaan virtsoja vedellä ja kastelevat kaalintaimia sillä sekoituksella. 

Pitäisiköhän ruveta nukkumaan kun on tullut reuhkastua liäninrajojen ulkopuolellakin eikä viime yönä tullut unta kupoliin kuin nelisen tuntia.

Kremlin saatanoille toivotan turkinhihaan tunkemista ja uutta juputusta, mutta niin, että joku Piru käy tökkimässä hiilinhangolla keskenmenot.