Ajan harhasta toiseen

30.10.2022 sunnuntai

Klo on joko 05.42 taikka 06.42; ajanharhaiset hetket; hetket harhaisen ajan.

Ajan hetken harhasta toiseen. Ajan harhasta hetkeen kolmanteen.

Voisin olla ajamatta ihan yhtään mihinkään!

Älyvehkeisiin on talviaika nitkahtanut itestään, mutta en ole vielä kiännellyt seinillä olevia tikuttajia, ja kannattaneekokaan. Kuka niitä tiällä talavella olisi vahtaamassa? Ainiin, Anun ja Marin huamut!

Lunta on pikkuisen yölliten myrskytuulien tuomana maisemaa valkaisemaan hivaissut. Se sulahtelee kyllä pois sitä mukaa sillä nollakeli on. Tähessä on nyt taevas ja tuulee edelleen.

Eilen aamulla oli lämpötila vielä miltei +10. Unehin merkata sen vaikka ei sillä merkitystä ole muuten, kuin jos ajattelee, että nyt on sentäs lokakuun viimeisistä päivistä kyse ja periaatteessa voisi olla pakkasta -20°.

Kittilästä soitti eilenillalla Tapio. Siellä lumenhölsettä sanoi olevan kymmenisen senttiä. Olivat ampuneet kauriin jota olivat menossa ripustamaan Hormakummun savusaunan orteen  savustumaan.

Monet itsensä savustamislöylyt tuli otettua siinäkin saunassa joskus. Ihanpa tuluvahti nytkin nenään tuoksut sen.

Kamalia olivat yölliset unet, paitsi ihan viimeisin. Kauhuelokuvat ovat sellaisten rinnalla räpiköintejä tuonelan kulissiportilla.

En silti paniikkikohtauksiin havahtunut sillä tietoisuus unieni eri äärilaidoista on niin vahvaa, että voin hallita tunteitani, ja lopulta jopa "säädellä" unieni kulkua jos ne alkavat männä mahottomuuksiin.

Käsikirjoittanenko lopulta joillakin tietoisuudentasoilla unielokuviani ihan itse?

Pienten lasten kuolemista oli ainakin yhdessä unessa kyse. Liittyivät Venäjän Suureen Isänmaalliseen Teurastussotaan vuosimallia 2022.

12.00

Aurinkoinen päivä. Tuulee edelleen ravakasti. Hirvienjahtaajia ajelee tiellä. Yksi oli passissa suoran piässä. Mitä tuumannevat noin yleisessä mielessä makkaranpaistotulillaan kun irtisanoin muutama vuosi sitten maaplänttini vuokrasopimuksen metsästysseuralle? Ei päätöksestä kokouspöytäkirjan otetta ole kuulunut, että ovatko sitten nuijineet hyväksytyksi. Hirvikeitolle ei ole kyllä kutsua enää kuulunut. En koskaan ole niissä käynytkään. Isä kävi 1982 viimeisellä ateriallaan hirvirokkaa B2:lla (eläintentäyttämisessä käytettävä kakkosluokan pirtu) terästetyn boolin kera maistelemassa ja oksensi ne sitten keuhkoihinsa paluumatkalla... 

Mökki ja sen ympäristö saunoineen on aseteltu talviteloille. Peräkärryssä on kamat, ja auton sisuskin niin täynnä, että kun itseni ja Vinhan kyitiin sullon, on meno tunnelmaa tulvillaan. Riistakameraan vaihdoin kortin ja patterit, että eiköhän sen valvova silmä talven ylitse pelitä. Jäneksistäpähän se vain kuvia näppäilee, joku tinttikin saattaa kameran silmään kurkata.

Jos lunta ei ihan heti mahottomasti tule, käyn syksyn mittaa pistäytymässä. Tinteille pitäisi raskia ostaa automaatteihin muutamat säkilliset jyviä&akanoita.

Näkemiin Unj'mäki!

20.23

Sivukadulla asiat suurinpiirtein ok. Ei ole pommeja pihassa räjähdellyt, eikä naapureidenkaan. Pojillakaan eivät nenät enää fuskanneet.

Pesetin koneella Unimäkipyykkiä kolme kierrosta. Jäi vielä petivaatteita ja farkkuja vino läjä.

Puutarhuri oli lämmittänyt uunia ja nyt vielä takkaankin raapaisi popat. Laitoin Vinhalle kalanroipe-jauheliha-kananmuna sekoitusta pataan ja uuniin hautumaan ainakin kolmen päivän tarpeet. Puoliraa'aksi paistan, ei suolaa, ei mausteita, eikä ainakaan "hehkutusjäännöksiä" tule niin kuin kaupan vetisissä teollisissa.

Viljankuljetukset Ukrainasta mualimalle ovat tyssääntyneet jälleen Venäjän zaatanoiden irtaannuttua sopimuksista. Pakenevat ryssäjoukot piilottavat pommeja lastenleluihin, koulujen ja päiväkotien tiloihin ja ihan minne vain, joita joko koteihinsa palailevat siviilit tai ukrainalaissotilaat eivät osaa varoa. Jälki on pahempaa kuin pahimmissakaan kauhuelokuvissa voidaan edes fiktiona esittää.

Sotapainajaiset seurannevat myös teurastaja-armeijan nuoria sotilaita hamaan hautaan saakka.

Seuraavat vuosikymmenet sodan päättymisestä yhteiskunnat kantavat aivojensa muistojen tuskia potevia, jalka- ja silmäpuolia, alkoholisoituneita ja läheisväkivaltaa harrastavia jäseniään harteillaan. Silloinkin kärsijöinä ovat useimmiten lapset, äidit ja muut fyysisesti heikommat ihmiset.

Perhesurmat yleistyvät kunhan nyt uhoa täyteen pumpatut "wagnerit" siviiliin pääsevät.

Suomineito, pidä huivistas kii!

28.10.2022 perjantae

04.17

Aikaiseen heräilen hissukseen. Avaan Ahon hajamietteet ja luen sen sivuilta jotakin ennen kuin nousen petiltä panemaan kahvivettä porajamaan.

Torstaina 31.1.1918 kirjoittaa kirjailija J.Aho kapitaaliketun ajojahtiin osallistuvista punaisten johtohahmoista kuinka "Manner on uljas ajokoira, herrasrotuinen, joka haukkuu jälkiä; Tokoi on talonpoikaissiisti, joka seuraa miten kuten perässä, viekkaana ja varovaisena, useimmiten ääneti, ärähtäen silloin tällöin; Kuusinen on viekas sekarotuinen kylän piski, joka jäniksen jäleltä haihtuen heitäkse nalkuttamaan oravaa. Valpas on itse metsästäjä, joka on päästänyt koppelin liikkeelle ja yhä usuttaa ja vie haihtuvat jälille ja seisoo hiiskumatta passissa ampuakseen, mitä muut ajavat. Gylling on hienokarvainen foxterrieri, joka päästetään luolaan ajamaan ulos sinne piiloutunutta kapitaalikettua. Saa nähdä, saako ne sen sieltä ulos. Kapitaaliketulla on monet salakäytävät, joita myöten se pärjää päänsä."

06.47

Olinkin nukahtanut uudestaan. Juhani Ahon merkinnät olivat tipahtaneet lattialle ja akkulamppu veteli viimeisiään. Silmälasien sankakin painoi ilkeästi tyynyä vasten olevaa vasenta korvantaustaani. Kopsasin yllä olevan hajamieteotteen jonka aikana olen uneen vaipunut.

Naton Stoltenberg lopetteli juuri ennen heräämistäni mukamas kovastikin viisaita sanojaan.

Ei ne tietenkään olleet itsensä piäsihteerin ajatuksista kumpuavia puheita, koska niiden julkistamisareena oli minun unimaailmani, minun piäni, minun ajatukseni, minun sanomisentarpeeni.

Tuskin ne silloin kovin viisaita puheita olivat.

Ei unen Stoltenberg puhunut Natosta niin kuin se hänen lempilapsena ja uraputkena kaikissa julkiesiintymisissään oikeasti näyttäytyy.

 Uni-Stoltenberg sanoi mm. näin:

"Natoa täytyy ruoskia! Sitä täytyy lyödä kuin vierasta sikaa. Rapsuttaa sitä ei saa sen enempää korvan takaa kuin saparon altakaan. Nato täytyy pitää kurissa, sitä ei saa sääliä! Sen täytyy pysyä tottelevaisena isännilleen eivätkä nämä isännät saa olla kenraaleita vaan tavallisia kansalaisia kaikista sen jäsenmaista. Kaikkien täytyy Naton suhteen olla kriittisempiä kuin mistään milloinkaan. Nato käy rengistä ja piiasta, vuan elekkee helevetissä piästäkö sitä isännäksi mualiman tupaan. Suomineitokin siinä, pijä huivistas kii! Tae ainakin silimäs..."

Paninkohan minä unen norjalaisen viäntämään jopa savoakin?

08.01

Tulikin päivän tekemisiin muutos. Täytyy lähteä pistäytymään Sivukadulla;  E lähtee tänään Ouluun.

Vienpähän samalla syksyn viimeisen halakokuorman. Vinha suapi jiähä pihavahdiksi, tuun pian takas.

22.34

Menihän siellä Knissa sittenkin miltei pimeään saakka. P oli flunsassa, ei kuumetta kuitenkaan. G ei vielä ehtinyt tulla koulusta ja Puutarhuri työpaikkansa jo vakiintuneeseen tapaan lienee päässyt kotio vasta kuudeksi. E on lähtenyt Ouluun puoli kolmen junalla. Itse lähdin kauppa-asioilleni ja ajelemaan takaisin tänne Um hieman ennen sitä.

Tienvarressa Laakajärveltä pikkuisen matkaa etp oli ikäkulu Madza stopattuna sivutienhuaraan. Autosta olivat karanneet ilimat tien puoleisesta takakumista. Pysähdyin kysymään tarviiko avitusta. Hentoinen rouvakuski oli vaihtamassa varakumia alle, mutta käsivarsissa ei riittänyt vipuvoimaa narskauttamaan kiinnityspultteja auki. Tiukassa ne olivatkin. 

Mulla on takakontissa putkenpätkä jonka panin jatkeeksi ristikkoavaimeen, ja johan parahti ruosteinen pultti. Kun laitoin takaisin, kastoin jokaisen pultin kierteet öljytippaan. 

Kun oli takakontin rojut (niitä oli!) nosteltu puhjenneine renkaineen takaisin asvaltilta, lähti rouva kovasti kiiteltyään edelläni jatkamaan aikamoista haipakkaa, häipyen jo ekasuoran jälkeen näkyvistä. Kaaville oli rouvan meno, siitä mainitsi muun puheliaisuutensa lomassa.

 En tullut varoittaneeksi varakumin kestävyydestä kun sekin oli kyljiltään jo kovasti pykiintynyt. Ilmaa siinä kyllä oli: ei mennyt litteäksi kun lunksautin pullotunkin varasta auton alas. Lie rouvalla jo talvikumienkin vaihto mielessä...

Täällä kerkesin pestä mattopyykin loppuun ennen täyspimeää. Nyt ne ovat saunanlämmössä kuivumassa.

Väsyttää makiasti.

29.10.2022 laavantae

04.04

Ee sitä ossoo nukkua uamun hämärään asti ies, tämä mies.

Ulukona on ilima kuivahtanna, pikkuisen tuuleksii, mutta ei edes enteitä meteorologien ennustamista myrskytuulista. Ehkä ne sitten illemmalla...

Kahvia juon ja sama iänikuisella reseptillä valmistettu kaurapuuro on tekeytymässä. Tällen  aamullen keitän myös kananmunia ja siivutan kylmäsavulohta jonka sain Sonjalta kun kävin hakemassa Vinhalle kalanroipesäilökkeet.

Herkkuaamiainen siis tiijossa.

Internetin hyviä puolia jos mairittelisi, niin ainakin sen, että saapi lehtensä ja rationsa luettavakeen ja kuunneltavakseen aamuvarhain, tossujaan sateisinakaan uamuina kastelematta. Toisaalta olisi se mukavaa lampsia puolitoista kilometriä tienvarren postilaatikollekin hesarinsa ja mullikkansa hakemaan vaikka näinkin aikaisin. Joskus sekin on ollut aamujen raitistus hetken aikaa. 

Ei taida kyllä enää kovin aikaisin Savon Sanomatkaan näille kulmille enää laatikoihin tupsahdella, saatika että Hs.

Tampereella tuli HS Aamulehden kanssa samalla luukun lompsauksella, Iisalmessa Iisalmen Sanomien (myös SS), tiällä Savon Sanomien, mutta Kittilässä jakoivat Hesarin eri aikaan kuin Lapin Kansan. 

Kalannissa ei siellä oloni talvena tullut Pekalle minkäänlaisia lehtiä, luin niitä sitten huoltsikoitten ja ruokaloitten tiloissa joissa lounasteltiin. Pankkia kun rempattiin iltamyöhillä, oli Hesarit ja Turun Sanomat menossa roskiin. Läjästä joskus otin päivän vanhettuneet uutiset kainalooni. En kyllä tainnut niitä sitten jaksaa lukea kun makuuksille ajeltiin.

Kajaanissa ollessa olen tilannut takavuosina Hesaria satunnaisesti ja sitten sain pitkän aikaa sen naapurin Anelmalta, mutta nykyisin lehti on kylmän kalseana, liukkaana nettiaukeamana purtavaksi/nieltäväksi aina tarjolla kuin Kotkan Ruusu.

Hankala on ollut opetella sen lukemista. Enkä muutamia sivuhörsellysten funktioita ymmärrä. Miksi mm. uutistarjontaa pitää vieruspalkissa vielä toistamiseen kuljetella kuten Yle-uutisissakin? 

"Päivän lehtenä" selaaminen kyllä menettelee vaikka eilen jo julkaistut ja luetut uutiset sielläkin pääosiltaan ovat vastassa.

13.12

Alkoipas se sateeksi jälleen. Kerkesin kuitenkin heti aamusta vaihtaa lambdatunnistimen auton pakoputkeen. Oli aika veemäinen laittaa kun johtojen liitosmokkula olikin keskikonsolissa, vaihdekepin viereisessä ontossa tilassa jonne ei kädet ei mitkään pihdit yltäneet suatikka olisivat sopineet. 

Olisi ollut liian työlästä ruveta purkamaan konsolia niin rutaisin rasiaporalla siistin, 50 mm reiän sen kylkeen ja sitä kautta sain uuden tunnistimen liitoksen vaihdetuksi. Saas nähdä, paraniko vaiva. Pitää luultavasti käydä testerillä kuittaamassa uuden osan vaihto...

Tuonkin yksinkertaisen osan vaihdon  vaikeusasteesta voi kyllä noitua suunnitteluinsinöörien käytännön ymmärrystä. Olisivat laittaneet kymmenen senttiä lisää johtoa ja liitoskohdan sinne kumitulpan taakse alas yhtä kuivaan, onttoon tilaan niin eipä olisi kerennyt ruveta vituttamaan lainkaan kun se olisi ollut jo vaihdettu. 

Poraamani reikä ei kyllä harmita yhtään kun ei ole enää mikään uusi kosla, ja suapihan sen  paikattua. Sekin olisi muuten ollut yksi konsti laittaa jo autoa rakentaessa pieni luukku säännöllisesti vaihdettavaa osaa ajatellen...

19.03

Mualimalla soditaan, tapellaan ja tapetaan. Juuri nyt ajattelen, että vitunkos väliä sillä. Niinhän lajimme on aina tehnyt. 

Pahasti kyllä järsii tunnepuolta lasten ja muiden avuttomien kärsimys ja valtavat ympäristötuhot, mutta välittääkös niistä lopulta muut kuin itse niistä kärsivät? Ei ainakaan siltä näytä kun katsoo vaikkapa sokerisen sonnan määrää jota medioiden kanavat näköelinten tukkeiksi teurastusuutisten rinnalla suoltavat.

Elonkehän voinnin puolesta kun pitäisi hallitustenkin kyetä yhdessä järkeviin ratkaisuihin, niin mitä ne alkavatkaan ensimmäiseksi tehdä kun yksikin vakava ehdotus sanoista tekoihin siirtymisestä tulee? 

No, ne alkavat tehdä pelkkää politiikkaa niin kuin nyt tästä EU:n määrittelemästä luonnon ennallistamisprojektistakin!

Sinänsä koko "ennallistamis"-sana tässä yhteydessä (varsinkin metsien ja soiden) on täysin absurdi ilmaus.

 Ihan kuin se, että vuosituhansia muotoutuneita ekosysteemejä, jotka lajimme muutamassa kymmenessä vuodessa on nurinut ja kaapinut rikki, tämä sama höseltäjälaji takaisin kykenisi rakentamaan. Ja varsinkin kun se kaiken jättää viime tippaan, tai joku mistään piittaamaton isompi toimija, tai jättivaltio runttaa teräsvahvisteisilla saappaillaan valmiit suunnitelmat ennaltamista huutavaan suohon.

Saasteisiinsa hukkuvat Moskovan zaatanatkin pyllistivät ihan vastottain jo valmiiksi radioaktiiviset, pelkkää räjähtävää ruutia pukkaavat kankkunsa ilmastosopimuksille...

22.01

Alkaahan se pikkuhiljaa luvattu myrskytuulikin voimistelunsa puiden latvoissa, peltikatolla ja missä vain irtonaista kolkuteltavaa löytää. Jos ei sataisi, lähtisin vielä tietä pitkin pimeänkävelylle.

Olen viettänyt tätä iltaa sitä silmällä pitäen, että se on menneen sulakauden viimeinen täällä Unimäessä. Tai sitten huomisilta.

Lämmitin saunan ja löylyttelin kunnolla. Sitten laitoin lämpimiä ruisleipiä kylmäsavulohisiivuilla ja tiputin kupillisen kahvia. 

Istun nyt pelkän tabletinnäytön luomassa kalseassa valonkajossa tuvassani ja kuuntelen ulkona möykkäävää myrskyä. Joku autokin ajoi hyvin hitaasti Kyntöläiselle päin ja tuli kohta takaisin. Vinha vaivautui vain pikkuisen haukkumaan sille.

Sen verran Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussota Ukrainassa vaikuttaa tännekin että huolehdin oven aina lukkoon heti kun ilta pimenee. Joskus säpsähdän yölläkin jos jotain kovempaa ääntä kuuluu, joka huonon kuuloni huomioonottaen täytyy kyllä olla todella kova.  Koiran haukun sävyt tulee kuunneltua ehkä tarkemmin kuin ennen.

Toisinaan mieleen tunkevat kertomukset viime sotien rssädesanttien tekemistä murharetkistä korpiasutusten perimmäisiin mökkeröisiin, mutta aika utooppiselta sellaisten toteuttamiset nykyisessä Suomessa ovat. 

Kerta se tietenkin olisi ensimmäinenkin, tai eihän se ensimmäinen olisi. Kyllä vuosien mittaan on saanut lukea koteihin tunkeutuvista "kirvesmiehistä" ihan nokko. Sekin poliitikko Katajan pahoinpitelyjuttu ihan  vastottain...

Onhan mullekin muutamia outoja puheluja tullut ja mielipiteeni zaatanoiden aloittamasta sodasta ja näillä main kammoksutuista susista on varmasti tiedossa. 

Se olisi tietenkin äärimmäistä elonironiaa, että mielipiteitäni lukisi joku todella niin tärähtänyt, Venäjän toimia tai susien sukupuuttoon murhaamista kannattava kahjo, joka tulisi varta vasten puukoinpuntarein tänne kallonhalkaisuun. 

Mutta tässä minunkin mitättömyyteni marginaalissa se nähdään, miten mielikuvituksensa saisi oudoille raiteille jos sille vallan vain antaisi.

Lukaisempa iltapalan painikkeeksi, ja muutenkin,  Ylellä eilen julkaistun artikkelin lähiserkuistamme:  "Neandertalilaisten DNA:n analyysit osoittavat naisten olleen luotuja liikkumaan".

Siperialaisissa luolissa saavat venäläiset paleontologit edelleen työrauhan sen suunnan perimämme kartoituksissakin, mutta kuinkahan kauan?

Tuas puhui Zarathust... Ei kun Moskovan Zaatana

 

27.10.2022 torstai

22.25

Olipa märkä päivä. Kaatamalla ei satanut, silleen hiljaksiin sihisten sumusadetta leijutteli. Tuon "sihinän" kuvittelin vain.

Vinha haukkui oravaa muutamat tunnit. Sitä innosti jatkamaan se, kun orkku puitti puu kerrallaan n. puolen kilometrin verran kiertäen ensin tämän mökkialan lepikon reunaa tienvarresta Kaivonkorvelle ja rajaa myötäillen aina Unipurolle saakka ja siitä taas hieman viistottain taakse päin. Piti hämärän laskeutuessa hakea koira pois muuten se vissiin haukkuisi siellä edelleen. Saivathanpa molemmat tylsään arkeensa virikettä. Tiijä sitten, tykkäsikö orava moisesta niin kuin kaupunkiorkut jotka vasiten käyvät narunenissä tempoilevia hurttia härnäämässä. Tai ehkäpä se vain näyttää ilkeilyjä mieluusti ajattelevasta ihmilajista härnäämiseltä.

Saunoin äsken kunnolla sillä kastuin moneen otteeseen päivällä ja vähän kylmetyin. 

Haudutin uunissa Vinhalle sekaliharuokaa padallisen. S oli ehdotukseni mukaisesti jauhanut lihamyllyssä lohien teurastamisista aina jääviä roipemassoja, ruotoja ja päitä, pakastimeen rasioihin. Kävin niitä hakemassa ja sekoitin kanankoipi-sikanautaseokseen lisukkeeksi. Nyt illasta tarjosin sekoitusta Vinhalle ja olipa pitkästä aikaa sellainen annos, ettei pitkin kuononvartta minua katsellut, että taasko tätä samaa... Olipahan sillä tietty nälkäkin moisen oravanhaukuntaurkon jälkeen.

Laitoin päivällä 2 kesäkäytön likaamaa lattiamattoa muovisuaviin mäntysuopaveteen likoamaan. Vuolin sitä varten pyykkipulikan  mallia Gunilla Tuovinen (Äet) kun entinen on minnelie viskautunut, ts. hävinnyt kuin kuula tuiskuun. Nyt saunareissulla vaihdoin vain vedet, täytyy huomenna mulskuttaa huuhtelut jne.

Tänään on Moskovan Zaatana pitänyt jälleen puheen ilmeettöminä kuunteleville kumartelijoilleen (yksi niistä torkkui kuulokkeet korvilla). Paikalla olisi ollut muka 40 eri maailmanmaan edustajia, mutta oliko? Ei ole tainnut uuvuttava puheenvuodatus jatkua yleisön tai pressinedustajien kiperillä kysymyksillä.

Uutisiin oli sen verran Zaatanan puheita suomennettu (ja median kirkaisuihin), että kaiken voi tosiaan M.Aaltolan kommenttien mukaisesti kiäntee "nurikurin".

Mieltäni on kairannut jo jonkin aikaa se, kun ukrainalaisten natsismi on tuon inhan Moskovan Rotan kielenkäytössä muuttunut satanismiksi. 

Jos sillä mitään merkitystä maailman sotatilanteisiin olisi, niin voisin kyllä hähätellen onnitella itseäni, että ennen Moskovaa hoksasin itse näissä merkinnöissäni nimetä teurastajapuolen edustajia, ja varsinkin tuota pikku-hirviöukkoa niiden keulilla, zaatanoiksi.

Tuskin kirjailija Bulgakovilla tai hänen oikeudenomistajillaan olisi asiaan  moittivaa sanaa sanottavanaan sillä asettuihan tuorekuosinen Zaatana jälleen Moskovaan. Ei sitä Ukrainassakaan muualla näy kuin Venäjän zaatanoiden valtaamilla, kaikin tavoin raiskaamilla alueilla.

Nyt ei muuta. Alan lukemaan ja sitä tietä uinahtelemaan yön tummaan syliin.

Siiman molemmissa päissä on...

 26.10.2022 keskiviikko

05.46

Nyt heräilin semmoista unta makustelemaan, jotta jos siitä pitäisi tuntemuksineen tarkka kertomus luoda, olisin milteipä mahdottoman tehtävän edessä.

Unen juoni oli kuin Ernst Hemingwayn "Vanhus ja meri" tarinassa jossa suuri kala tarttuu ikämieskalastajan  onkeen ja alkaa kuljettaa venettä yhä kauemmas ulapalle.

Unen minä ei ollut veneessä vaan heitteli viehettä mereen rannalta.  Paikalla oli muitakin (kilpa?)onkijoita, mutta minun vieheeseen iski ensimmäisenä. 

Sittenpä olinkin jo sisällä haltex-pahvilla vuoratussa mökinhönnässä jonka katonrajan raosta virvelinsiima kulki tiukalla ja kala eteni etenemistään kilometrien päähän jalasmajaa perässään vetäen, mutta en voinut kelata siimaa koska hentoinen veivi luiskahti irti ja kela muuttui suureksi Rapalan uistimeksi jonka koukut tekivät haavoja kämmeniini, mutta hammasta purren päätin olla irti päästämättä.

Suuri "nokkakala" siiman toisessa  päässä, kaukana ulapalla jatkoi vain rajua uimistaan kohti taivaanrantaa ja molempia siimapäiden pitelijöitä raatelivat terävät koukut...

Oikeassa olin; lauseisiin ei tule sitä tunnetta, joka unessa oli.

16.47

Hieman sateista on ollut puolilta päivin asti. Hommailin silti kastumiseen asti ulkona. On jo melkein pimeätä.

Martti Siirala, liäkäri ja Juhani Aho, kirjailija kirjoittavat samaan aikaan samoista punaisten johtohahmoista (O.W.Kuusisesta, Gyllingistä, Mannerista, Tokoista, Sirolasta; 'et consortes' ) yhtenevin sanankääntein ja kaiketikin toisistaan tietämättä. Eivätkä ne lauseet puoltavia ole. Helvetin tuleen mainitut toivotetaan, varsinkin Siiralan merkinnöissä.

Siirala ei anna armoa rivisotilaillekaan. Ryökäleiksi, pakanoiksi jne. hän heitä kuvaa. Susiliskoiksikin. Iloitsee häpeilemättä kun luotien lävistämä punainen resupekka ruumishuoneelle tuodaan. Sävyt ovat samaa luokkaa kuin aikalaiskirjailija Ilmari Kiannolla joka puhkui ilmoille ajatuksiaan punaisten susinartuista jotka täytyy tappaa jottei jälkeläisiä enää syntyisi.

Siirala: "Viekööt teidät aasialainen hevoskuppa, jokaikisen viimeistä miestä myöten!"

Aho sentään jonkin verran miettii veljessodan syntyjä syviä, syitä ja seurauksia.

20.02

Viime Lauantaina törmäsin kaupan parkkipaikalla L:saan joka on mamujen kieltenopettaja, lähtöisin Kalevasta, Uhtualta. Sanoi asuvansa nyt Helsingissä ja tekee samaa hommaa johon on kouluttautunut. Oli viemässä äitiään rajan taakse. Aikuiseksi jo kasvaneet pojat olivat kyydissä myös.

Lyhyt juttutuokio kääntyi tietenkin Teurastussotaan Ukrainassa.  Minulle jäi hieman ilkeä tunne, että L on tässä atakissa Moskovan Zaatanan myötäilijä, ainakin jonkin verran. Ei hän uskaltanut, tai halunnut, puoltaan selkeästi ilmaista, mutta rivien välit jäivät tukkimatta häneltä. Ehkä oli ymmälläänkin nykytilanteesta...

Mukava tunne näkemisestä hyytyi jotenkin. Pojistaan se kuitenkin sanoi, etteivät ne rajan taakse lähde vaan jäävät isänsä luo Kniin. Voisivat pakottaa rintamalle kun ovat vissiin Venäjänkin kansalaisia. Kieltähän ne eivät kyllä taida koska ovat syntyneet ja eläneet Suomessa. Paitsi jos L on ollut aktiivinen kielenopettaja myös kotonaan josta minä en tiedä.

Päivä ja nyt iltakin säineen mietteineen on kuin suttuisessa kuvassa jonka saunaa lämmittessäni näpsäisin.

Sisältöjen sodat

Nuorimmainenkin poika alkaa tavoitella vanhimman pituutta. Keskimmäinen on jo pitempi. Mukavaa kun E tuli syyslomalle Oulusta.

25.10.2022 tiistai

Um

05.46

-8°, kuurassa mua, kirkkaita pisteitä taevaalla, jänis pottumuan laidalla lampun valokiilassa: Tuli sille kiire kun Vinha siitä vainun sai.

Viikonloppu meni Knissa. 

La Sivukadulla pihan laittoa, loppujen omenoiden keruu ja semmoista. Iltasella Napiksella humpalla. Sielloli Puutarhurin sukulaispoika Heikki lauleskelemassa ja toisena Heleminauha-orkesteri. Porukkaakin molemmille lavaosuuksille ihan tarpeeksi.

Su käytiin anopin synttärikakkukahveilla. Paulus ei lähtenyt kun sillä se Lahti-neiti kylässä ja könysivät vissiin koko yön kavereidensa kanssa pitkin kyliä.

Ma-aamuna keräilin tänne tulevat romppeet peräkärryyn, kävin kaupoilla ja olin iltapvllä lämmittämässä jäähtynyttä mökinuunia. Kolakkaa oli silti vielä pitkälle yöhön vaikka uuninkuve kuumana hehkui. Uni onkin parempaa viileässä.

Kirjoitusvälineisiin en muutamaan pvään koskenut, mutta Siiralaa ja Juhani Ahon "Merkintöjä kapinaviikoilta" luen nyt rinnakkain kun merkinnät  osuvat molemmilta siihen aikaan (27.1.1918-etp) kun sisällissota lopulta täysmittaisena alkoi.

Nyt voi jo aprikoida viimeinkin, että sisällissotamme kaiut alkavat vähitellen muuttua taustakohinaksi kun Ukrainan hirveydet tulevat niin lähelle. Mutta uusia ja outoja, epäsovusta  kertovia haikuja herkkävainuisemmat täällä saavat neniinsä kyllä helpostikin. Rauhallinen tulevaisuus riippuunyt myös siitä,  rynniikö valeuutiset tosien edelle vaikuttamaan.

Koko ajan täytyy epäillä muutenkin, mikä onkaan tosi. Medioiden sisältöjen sodat ovat vaarallisesti eskaloitumisvaiheissa, mutta sotatieteilijät ovat niistä oikeasti hipihiljaa.

"Maailma on totta" hönkii pelletmiljoonat, mutta onko tosi kans?

20.22

Siinä se tiistakipv kulahti valoisa aika ulkona ollen. Tein kevyen talvisuojauksen laudoista ja pressusta saunan kuistin eteen jotta saan sinne talveksi rojua säilöön. Kävin hakemassa melkoisen läjän pystyynkuivuneita petäjänrotkuloita pihaan ja pienin ne saunatarpeiksi niin ei tarvitse hellapilikkeitä tuhlata. Viimeksi pilkkomani ovat tuoretta puuta ja vasta ensi kesän löylytyksiä varten.

Toin uudet, 125:n putkenosat ja tekaisin mutkineen ja suorineen uuden, kiukaalta piippuun lähtevän "pakoputken" kun se edellinen satasen hormi meni niin herkästi tukkoon. Koelämmitys ainakin osoitti, että vedot ovatten nyt paremmat. 

Enpä taida jaksaa jatustella tämän enempää. 

Median kertomia sotauutisa lienee turha toistaa jos ei itsellä ole kommentteja niihin antaa. Ja miksipä olisi? Kommentoijia ja "asiantuntijoita" sekä asiantuntijoita kyllä miljarditolkulla riittää vaikken koskaan lausuisi yhtään sanaa enää koko perkeleellisestä teurastamisesta.

Alanpa lukemaan ja muate!

Tikkuja kynsien alla

21.10.2022 perjantai

04.04

On ollut tiistai kun synnyin. Onkohan ollut lunta jo vai mustaa maisemaako mulle  on ensimmäiseksi näytetty?

Tänä aamuna ulkona ei lampunkaan valokiilassa nenäänsä pidemmälle näe kun on niin sumuntihkuinen, lumeton nollakeli.

Toisaalta kun tuolla pimeässä seisoo, tuntuu se ylen turvalliselta maailmannavalta jossa voi itsensä pelkäksi mitään harmeja aiheuttamattomaksi nöyhtäksi kuvitella ja ajatella, ettei ainakaan teurastajadiktaattorien siemenistä ole kylvetty elämäänsä elämään.

Peräkärryn lastasin eilen haloilla, nyt täytyy pakata autoon pyykit, akut, kylmälaukku jossa lohet ja vajava prkki kahvikauraa ja koira. On oltava aikaisin Knissa kun ne verikokeet...

Halkoja lastatessa meni vasemman käden peukalonkynnen alle sälö ja kohta tirskahti toinen oikean käden keskisormeen. Pitäisikö opetella vielä vanhoilla päivillään hanskojakin pitämään?

18.11

Aamuisten verikokeiden tulokset olivat jo omasotessa tulkittavissa ja niistä kiinnostavin kolesteroliarvot 3,6! Viime keväinen 5,7. Glukoosi oli hieman yläkantissa. Saattaa kyllä olla, että testit menivät nyt pieleen koska en muistanut olla syömättä&juomatta 12 h! (Aamupuuro leipäpalasten kera ja kahvia.)

Käytiin lounaalla ABC-asemalla kun ei muuta paikkaa keksitty synttäriaterialleni. Tai oikeastaan siksi, kun ei oikein mieluisia aterioita olisi muualla ollut tarjolla. Toki jos olisi valmiuksia maksaa, niin niitäkin löytyisi. Eikä ruoka nuinkin proosallisessa paikassa huonoa ollut.

21.21 

Pihahommia kaikille koko pv. P ja G ahkeroivat myös. Renkaatkin vaihdettiin molempiin autonrotteloihin. Tojotan etumaiset kumitassut sakkopinnoilla jo. 

Pakoputkivuodon tyrehdyttäminen taisi kuitenkin kadottaa moottorinhäiriövalon kojetaulusta. Josta taas voi piätellä, ettei korjaamojen ynn muiden pellinallekurkkijoiden asiantuntemuksiin voi aina luottaa. 

Yksikään, ei edes merkkiliikkeen korjaamo Nopan Auto, jolle jo neljä vuotta sitten ostovaiheessa jurnutin vikavalosta, epäillyt, että testerin antama analyysi katalysaattoriviasta voisi olla väärä (olisi pitänyt perua kauppa koska vikavalo syttyi kun olin liikkeestä lähdön jälkeen 50 km ajanut). 

Tämä tuli minulle maksamaan noin 700€ ylimiäräistä koska näiden vuosien varrella vaihdoin ensin halvimmista halvimman katan ja sitten vielä sen kalliimman eikä lamppu sammunut sittenkään. Selvinnyt olisin kuuden euron tiivisteellä koko harmista, perkele! Olisi jäänyt myös ne typerät "100 metriä ennen katsastuskonttoria akunkengän irtikäyttö"-varotoimenpiteeltä vikavalon takia!

Jos vikavalo kuitenkin vielä nyt syttyy, kunhan olen ajanut jonkin aikaa, voi olla, että asia edelleen paranee vaihtamalla takimmainen lambda-anturi, 49€.

Tuo kirottu vikavalo on tähän mennessä syttynyt akunkengän irtikäytön tai testerillä poiston 50-70 km ajamisen jälkeen. Nyt olen ajanut jo 120 km eikä keltainen valo ole vielä vilahdellut.

1,6 VVT-moottorin "tyyppivika"; pitäkää typpivikanne pöljät. Nimenomaan typpi-.

22.45

P:lle tuli lahtelainen neiti kylään ja G:n luoksekin parit tytöt yläkertaan livahtivat. Vai jokohan ne pois lähtivät?

Huomenna iltapv junalla tulee E Oulusta.

Stora Enso, suurudellaan pröystäilevä maailmoita Brasialiaa myöten kiertävä metsänraiskaaja rakentaa Ouluun miljardeja maksavan sellutehdaslaajennuksen!

Tällä tavalla kun mottaa yhtä miljardivoittoja tahkoavaa yritystä niin sama sanojen nyrkki paukahtaa myös omaan turpaan: ei mikään firma voittoa tee ilman meitä, siis "kuluttajia". Ei ne myöskään metsiä raiskaisi jos ME ei sitä perseitämme pyyhkimällä ja muulla tavalla "kulutustavaroita" törsäämällä edesautettaisi.

Selasimpa vanhoja kirjoituksiani jotka ovat täynnä natinoitani maailmantilasta ja kopsaanpa sieltä tämänkin yön haudekattilaan juuri edellä mainittua metsäjättiä runtelevan tekstinpätkän.

https://kivaniemi07.blogspot.com/2010/10/syksyn-huurut.html

Lukekaapa uutisia Stora Enson vähättelevästä suhtautumisesta paikallisen väestön maanomistuksiin, koteihin ja alkuperäisiin keinoihin elannontuotannossa  Brasiliassa, Kiinassa ja minne ikinä yhtiö onkaan lonkeroitaan soluttanut. Ylen pääuutisissa Röngän pikku haastattelu pani Stora Enson edustajan kiemurtelemaan tuolissaan ja vastailemaan mitä sattuu eli ihan muuta kuin kysyttiin. Se pelkäsi. Ei Matti Rönkää eikä meitä katsojia vaan työnantajaansa. Studiossa varmaan haisi pitkään hänen poistumisensa jälkeen pelon maustamalle virtsalle. Jouko Karvinen tietysti odotti mustan auton takapenkillä Pasilan pihalla kuin mafioso Corneleone juoksupoikaansa.

Stora Ensokin on ihmisen luomus. Ensin luotiin kuitenkin ihmisen tarpeet. Sanottiin, että tätä sinä tarvitset välttämättä. Ota lainaa ja hanki. Ja alamainen teki kuten "neuvottiin". Sitten alkoi tuotteiden mainostaminen. Haluja ja tarpeita laajennettiin. Perustettiin työryhmiä miettimään ihmisille näitä. Ja taas mainostoimistot saivat töitä, konsultit työsuhde-etuja ja -autoja. Ja niin edelleen. Me kaikki tiedämme kuvion mistä tähän kulutusyhteiskuntaan ollaan tultu vuosituhansien aikana. Evoluutio on kohdallamme tätä. Mitenkään muuten ei ole kehitytty, vain taannuttu bloireleiksi tehtaiden lihakoukkuihin.

Korsolaiset korsoottako?

20.10.2022 torstai

07.07

Onkohan unia säätelevissä aivojen osissa minkäännäköistä stopparirelettä, joka laittaisi unimaailman jäihin kun niiden näkijästä alkaa tuntua siltä, että nyt riittää jo vähäksi aikaa?

Uutisten lukua ja kuunteluja. Kahvia ja kaurapuuroa. Piimää ja leipää.

Itärajan aitaamiseen löytyy miljoonia tuosta nuin vuan hallituksen toista kättä kääntäen. Toinen koura, se ahneempi, hamuaa samalla kansalaisten taskuja, mutta siitä ei hiiskahdetakaan.

Onkohan aidasta auttajaksi jos zaatanat Venäjällä päättävät mitä tahansa massaa, rautaa tai lihaa, panna tulemaan?

Harkintaa ei ainakaan ehditä tällä menolla suorittaa, kun jo nyt nuijaa pöytään ollaan rakentamisen puolesta mätkimässä!

Olisivat odottaneet sen verran, että jäsenmaksulomakkeiden maksatukset Natoon alkavat. Pointtina se, että silloin voisi muilta jäsenmailta (Natolta itseltään ja EU:lta könttänä) vuatia kustannuksiin osallistumista. Tullaanhan aidalla "suojelemaan" koko yhteisön maaperää eikä vain yhden laitimmaisen korpikansan risukoita.

21.16

Kaikki pölökyt ovatten nyt pieninä palasina katoksenkötöksessä. Huvittaa kun en isompaa halkolatoa ole vuosikymmenienkään aikana saanut tekaistuksi. Onko se saamattomuutta vai sitä, koska muutakin tekemistä tahtoo siunautua? Tuossa yksikin aitankehikko on jo vuosia odottanut korotusvuoluja ja katetta harteilleen... Pian se alkaa lahoamisensa niille sijoilleen ennen kuin tarpeensa ihmishamsterin romunsäilytys paikkana on edes aloittanut.

Kävin tänäänkin katselemassa tuosta Kaivonkorvelta pitkiä petäjänrotkuloita joista yhdestä tulisi aina kaksi sopivan mittaista hirttä seinätarpeiksi. Sen kuin vain kaataisi noin 25-30 runkoa, katkoisi mittaansa ja nykisi ne köydellä vetäen pihaan (ainakin 100 kg/kpl), parkkaisi vuoluraudalla kuoret pois, ja alkaisi koirankaulailla hirsiä piällekkäin. Ensin tietenkin pitäisi lapioida maahan nurkkatolpat vaikka kyllästetyistä tolpan pätkistä joita mulla kyllä vielä piisaisi.

Sitten pitäisi olla katetarpeet; laudat ja huovat, tai pellit. Mistäs niihin manit?

Sonjan porukka toi juuri pyydettyä, vakuumiin fileoitua lohta ainakin 5 kg. Pienimmät olivat mukana, mutta eipä ukilla koskaan ole edes kompiaisia nakata. Toisaalta on tullut nähtyä niitäkin isovanhempia joilla ei muuta tarjottavaa olekaan kuin pullaa ja namiaisia. Tällaisena imeläkulttuurinaikana pitää olla myös näitä ankeuden saarekkeita jossa ei suuhunpantavilla patsastella.

Lähden aamulla varhain Kniin. Labrassa käynti aamupvstä, ja onhan se taas aika kiertyä vanhenemisessa jälleen uudelle vuosilusto-istutuksellekin. Käydään sitten syömässä ikäsuruun porukalla, lupasin pojille ja Puutarhurille.

Eliaskin tulee Oulusta syyslomalle.

La-iltana Napikselle humpalle.

Eilen lämmitin uunia ja laitoin pellit kiinni kun katsoin, että hiillos sen sallii.  Kohtapa alkoi häkähälytin, jonka Kuopionreissulla hankin, parkumisensa. Minulla ei moista kapinetta ole ikänään ollut, että olipa yllätys sen reagointiherkkyys. Kun tuuletin ja vedin häkäpellin auki, ei se enää iltapäivällä parkunut.

Onkohan mulla aina ollut tuvassa hieman häkää lämmityksen jälkeen? Se voisi selittää joitakin päänjomotuksiakin.

Savupelleistä otettiin kulma pois kun uunia muurattiin, mutta tulikohan katsottua, ettei ne mene tukkoon pellinohjaimen takahyllyn urassa kun pohjaan saakka ne painetaan?

 Saattaahan se olla niinkin, ettei pieni poistoreikä kaikkia hääryjä pois ehdi imeäkään.

Luultavasti hyvä ostos. Sen voi kulettaa mukana myös kaupunkiasuntoon jossa tulisijoja lämmitetään ahkerasti talvikausina.

Tätä ruhveltajaa rupesi nukuttamaan. Tällen päivälle  en saarnannut sen enempää sodista kuin ympäristöstäkään, että sorry siitä.

Korsoomaan mänen. (En onneksi Korsoon vaekka korsoonkin!)

Korsoomisesta ja Korsostahan saisi riimejä vaikka...

Korsoominen on savoa ja tarkoittaa tietenkin kuorsaamista.

Vinha muuten korsoo, ja lujasti! Onkohan sillä uniapnea?

Unimäestä Mekongjoelle käyvät mietteet

Pilkkeistäkin on kuulema jo pulaa Moskovan Zaatanan aloittaman Suuren Isänmaallisen Teurastussodan takia!

18.10.2022 tiistai

06.09

Vinha herätteli jälleen kylmällä kuonollaan. Halusi pihalle.

"Suomen sairain maakunta on Pohjois Savo", sanotaan uutisen otsikossa. Jäljempänä on sitten perustelut ja selitykset verrokkipalkituksineen. 

Mitäs tuohon nyt sanoisi? 

Lajimme elämien mitta on kuitenkin jatkunut jo ylitse elintilan resurssien, että ei se mikään huono uutinen ole, joskaan ei savolaisista silti ole edes pelastusrenkaaksi Titanicin kannen koukkuihin vaikka kaikki kerralla ahtaumatauteihin nyykähtäisivät.

Sitäpaitsi savolaistenkin sairastamisten syyt ovat liikkumattomuudessa, lihansyönnissä ja kaljankittaamisissa jotka valmistusprosessiensa raskauden takia rasittavat  yleismaailmallisestikin elonkehää enämpi kuin olisi siedettävää.

Siinä tämänaamuinen ympäristöpoliittinen "saarnani" kun se toissayön unessa jäi pitämäti.

08.08

Puurot ja kahvit on syöty ja juotu, pihalle hommiin siitä: Mars!

Näin täytyy pomottoman itseään pomottaa.

21.23

Tulipa autonrottelokin huollettua; öljyt ja suodatin, pakoputken liitoksen tiivistys. 

Ilimansuodatin ja tulupat olisi ollut syytä vaihtaa myäs, mutten muistanut niitä hankkia.

Kesärenkaissa alkaa urasyvyydet olla sakkorajoilla, mutta ei se ihme ole ajettuihin kilometrimiäriin kun vertaa. Halpisrenkailla ei kauas suksita, mutta piäsennöökö kalliimmillakaan pitemmälle? En lue tekniikanmualimoita niin en tiijä. Ja vaikka lukisinkin, niin niiden tarjoamaa tietoa en kykene muistiini säilömään.

Talavirenkaat täytyy jokatapauksessa Sivukadulle kotiutuessani alle vaihtaa.

Jälleen yhden pölkkykasan pirstoin klapeiksi ja pinosin. Kärräsin vielä melkoisen rankaläjän laaniin, mutta pimeä kun veti täkin Unimäen silmille, päättyi työteliäs päivä saunomiseen.

Nyt nukuttaa terveentuntuisesti.  Toivottavasti sotien raakuudet eivät uniini sotkeudu.

Sen verran vielä uutisia selasin, että Britannian tuore piäministeri ei näyttäisi kauaa enää suitsia kätösissään pitelevän. 

Tuon kolkosta kolonialismihistoriastaan muistettavan suarivaltion ylähuoneessa ei edes lihaisa Boris Johnsson näyttänyt norsulta porsliiniputiikissa niin miten hentoinen Liz Truss voi pärjätä puhureille, joita muut täyteen ilkeyksiä itseensä imeneet edustajajäsenet molemmista päistään saliin pierevät?

Ukrainassa infraa ja lajitovereitamme ovat iranilaisvalmisteiset suicidedroonit murskanneet urakkavauhtia ja Belgodrodissa Venäjän puolella on "laitevikainen" Suhoihävittäjä rymistellyt parin kerrostalon lävitse.

Suhoista tulee mieleen eräästä monista Suomen Heinämäki-nimisistä kylistä kotoisin ollut Hutoi-mies. Korkonimi tarkoittaa vähän samaa, kuin että hehtaaripyssyllä pyytä tärskäyttäisi. Kelpaisi synonyymiksi Belgodrodissa kerrostaloon törmänneelle venäläiszaatanoiden siivekkäällekin; "Hutoi-Suhoi!"

19.10.2022 keskiviikko

07.08

Nukuin hyvin, heräilemättä.

Unessa uuden ok-talon tasoitehommissa. A&A olivat mennet naimisiin ja rakensivat Kuopiolaiseen lähiöön uutta taloa ja toinen A pyysi minua maalarinhommiin kun sattumalta nähtiin viitostiellä(?).

Sumusadetta, kolakkaa, nollakeli.

Hesarissa Puavo Rautio kirjoittaa katumustekstiä itsensä, lehtensä ja päättäjien menneistä Venäjä-viärinarvioinneista. Varsinkin kaasuputkilinjausten suhteen. "Kun kaikki ovat väärässä niin kukaan ei ole väärässä..."

Sopii siis kysyä, olisiko median syytä pidättäytyä kokonaan ja kaikissa asioissa asettautumasta yhtään millekään kannalle yhtään missään asiassa vaan raportoida ja uutisoida aina vain asioista ja tapahtumista niin kuin ne kunakin uutisoinnin hetkenä silmin ja korvin näkyvät? 

Asiantuntijoita ja "asiantuntijoita" riittää muutenkin, antaa niiden istua kiehumassa olevaan tervapataan kukin vuorollaan. Höyhennetään sitten niitä jälkikäteen porukalla kun erehdykset ja oikeassaolemiset on selvitelty.

Sekin, että Greanbeasea ja vihreitä nyt tukistellaan ydinvoimanvastaisuuksistaan on vikatilaista politikointia. Pitkässä kantamassa oikeassa he niiden vastustamisissa joka tapauksessa ovat olleet. 

Ydinvoimalat eivät maailmaa pelasta kuin vain hetkellisesti. Ja siinäkin tapauksessa vain yhtä lajia, ihmistä, jatkamaan luonnonvarojen tarpeetonta törsäämistä.

Eivätkä pelastustoimiin  kykene myöskään nyt hehkutusten alla olevat tuuli- ja aurinkovoimalatkaan.

Piä tullee vetävän kätteen kaikilla suunnilla missä energialla ja sen saannin loputtomasti kasvavilla "tarpeilla" ja tarpeilla politikoidaan ja kauppaa käydään.

Vedyllä toimivia lentokoneitakin testaillaan jo, mutta ei sekään mitään auta jos ei itse lentäviä tuholaisia ajeta alas ja romuteta 

Ajatteleepa ajattelemaan kykenevä miljoonaa vetylentokonetta ja niiden tarvitsemaa rakennusmateriaalia ja kysyy, mistä niihin tarpeet kaivellaan.

Samalla typeryyksien viivalla ovat sähköautoilua ylistävien keralla.

Ainoa, josta jotain hyötyä saattaisi olla, olisi, että lajimme opettelisi jälleen kävelemään. Mutta aivan ensimmäiseksi sen pitäisi oppia olemaan nussimatta niin, että tuloksena ei olisi aina uusi ihmisklooni suunnattomine tarpeineen ja "tarpeineen".

Näiden jatusteluitteni päälle kun kuulen ratiosta Kiinan uusista vesivoimalahankkeista Mekongjoella, niin senkin valossa mitätön osallistumiseni tuulimyllyjen vastaiseen taisteluun osoittautuu täysin turhaksi. 

Koetapa potkaista kiinalaisena, saastesumujen kitkeröittämänä toisinajattelijana puolitoistamiljardista diktatuurivaltiota koipeen niin, että se edes pikkuisen inahtaisi...

19.56

Ihan koko pv ulkohommissa. Pilkkeiden klipsimistä ja uuden pinon telojen ja tukien teko. Kötöstelin jonkinmoisen katoksenkin siihen koska on nuita katepeltejä, jotka purettiin uusien tieltä Simonsalosta kun Sepe järjesti vielä äidin eläessä sinne täysremontin.

Kattopeltien vuosimalli on siis 1978. Itse olen niitä ollut paikoilleen naulaamassakin rakentaessamme sitä taloa jonka kohtalo oli sitten mikä oli kun ensin isä ja sitten Äet vainajoituivat. 

Tuskinpa onnellisesta perhe-elämästä siellä on kukaan voinut nauttia, meni se niin överiksi koko homma kun äitiäkään ei enää ollut.

Kaikkea sitä pelleistäkin voisi ruveta laulelemaan kuin Tapio Rautavaara isoisän olkihatusta.... Joku päivä olisi kuiten tämäkin "laulu" loppuun sanoitettava.

22.23

Saunonut. Näkkileipää ja yxi keitetty kananmuna iltapalaksi. Voitelin näkkärinpalaset sinapilla kuin Tikkaskalle.

Hesarissa artikkeli "Osa tutkijoista sitä mieltä, että aika on pelkkä aivojemme luoma illuusio."

Nytkö ne vasta uskaltavat iäneen tuotakin aprikoida? Minulle se on ollut ihan häntäluuntuntumalta ajatteluni perustan yksi sokkelikivistä niin pitkään kuin ylipäätään olen aivojani ajattelulla rasittanut.

Ja mitenkä sen tiimoilta ovat muutamatkin pesserwisserit räteillä naamaani rätkineet!

Aikahan on vain yksi niistä biljoonista lajimme kehittelemistä asioiden ja ilmiöiden nimityksistä. 

Valheellisen vakuuttavasti on kuitenkin "aika"järjestelmän avulla luotu vuorokaudenaikojen ja vuodenkiertojen kuukausinimittelyjen rytmittelyt joiden avulla ruodussa pysymisemme vahtiminen on ollut kätevän helppoa.

Ilman nimityksiäkin maapallo veivautuisi kuitenkin radoillaan. Luonnolliset rajat ja elämisten rytmitykset asioille ja tapahtumille ovat olleet olemassa ennen kelloja ja almanakkojakin.

Ilman lajimme kaltaista älyjärjestelmää yksikään toinen lajihiukkanen ei moista asiaa edes pohtisi.

Apinaksi muiden apinoiden joukkoon jymähtäneenä eläisimme häntäluutuntemuksinemme auringonkierron mukaisesti ilman kelloa, täysin tressittä. 

Ja varsinkin ilman, että kenelläkään kiire kuolemaansa olisi. Kyllä keho kertoisi, koska pitäisi syödä, paskantaa ja nukkua. Milloin kuolla.

Mutta kun nuo aivot... 

Katsokaa maailman tilaa, mihin ihmisaivojen älyjenvälähdykset sen ovat lyhyessä, keksimässään ajassa tahkonneet!

23.45

Piti käydä vielä pihalla. Vinha tuli nyt houkuttelematta sisälle. Ei siellä kyllä kylmä ole.

Pälähti Siiralaa lukiessa mieleen, että pihaharakka on saapunut takaisin. Olin jo huolissani, että sen on joku ampunut kun ei viikkoon, kahteen näkynyt. Tänään se keikkui jälleen ruokintapaikan orrella ja muuallakin tässä ympärillä.

Joku voi aprikoida, että mistä jonkun yksittäisen harakan voi erottaa toisesta samanlaisesta, mutta kyllä tämän Vinsetin minä erotan. Jo sen tietynlaiset manööverit sen yksilöllisydestä tarvittavat tuntomerkit kertoo. Ja sitä paitsi se vastaa minulle kun "hazatan" sen omalla kielellä.

Minnehän saakka se retkensä uletti? Vai oliko se viikon tai kaksi jossain kauempaa tarkkailevana vakoilijana vain? Ehkä haukka yritti sitäkin kynsiinsä saada aukealta pihalta ja se piti taukoa pihaharakan toimestaan? Mää tiijä.

Mutta nyt tämä harakka muate!

"Päevvee!"

Messinki"tuohesta" valetut virsut Kuopion Lyseonkampuksen vieruksen promedanin levähdyspenkin alla.

17.10.2022 maanantai

06.33

Olinpa yöllisten kuvajaisten vietävänä jälleen. Viimeisimmässä ympäristöpoliittinen puhetilaisuus jossa minullekin puheenvuoro oli varattu. Pahimmoilleen heräsin kun olisin kohta päässyt paasaamaan.

Aloitin eilen Pandora-sarjan katsomisen. Pitkästä aikaa sorruin sellaiseen kun en muuta enää illan pimetessä ja sateen ropistellessa voinut tehdä. Akuista saattaapi virta loppua ja sittenpä loppuu katselutkin. Uudessa 100 wattisessa onkin virtaa riittänyt jo viikoksi näihin latailuihin. Vanha akku täytynee viedä mökkikauden lopuksi kiertoon. Jos jossakin vaiheessa saisin aurinkopanelin hommattua...

Hesarin "päivän lehdestä(kään)" ei enää uusia uutisia tarvitse lukea. Tämän aamuisetkin miltei kaikki on jo eilen julkaistuja. Nimipäivälaatikko, pari negrologia ja mielipidekirjoitukset taisivat olla vain uusia. Ja piirrostripit. 

Ehkä urheilusivuilla olisi joitain tuoreita, mutta ne ovat minulle merkityksetöntä taustakohinaa vaikka urheilu pornon, muun viihdeteollisuuden ja sotien ohella käyttääkin lajimme tyhjäkäynnin kulutuksesta liki kaiken Elonkehästä revittävissä olevasta uusiutumattomasta energiasta. Nykyisestä kokonaiskulutuksesta 5%:n sisään mahtuisi lajimme elossa säilymisen mahdollistavat, maapallon vuosittain uusiutuvat resurssit.

"Tuore lehti" on siis vainaa jo syntyessään. 

Pilailupiirtäjäjarlan tilalle saisivat palkata jonkun toisen tekemään viikonloppujen pääkarikatyyrit, jos toisinaan tuntuukin siltä, että lehtien pilailupiirrosten  aika on jäänyt auttamatta nettimeemitarjonnan jalkoihin.

Jarlan poliittiset pilat ovat jotenkin niin raskain vedoin jykerrettyjä, eikä oikeastaan näköisiä lainkaan kun jostain poliitikosta yrittää karikatyyriä luoda hän. Petteri Orpo varsinkin on kuin tylsillä kaluilla kiveen veistetty.

Edeltäjiään karlsonneja voisi jopa kaivata. Kari Suomalainen oli aikansa legenda, mutta oli hyvä, että hänen pestinsä päättyi juuri siihen, mihin päättyi -napinoista huolimatta.

Jarlalle ohuempaa kynää toivoisi tai kevennysrullat kämmensyrjän alle. Harvoin kuplien lohkaisutkaan elähdyttävät.

20.12

Saunoin juuri.

Eilen aloittamaani Pandoran katsomista jatkoin saunaa lämmitellessä. Niin sortuu tämänkin trillerin käsikirjoitus ja toteutus tyhjänjauhantaan ja parisuhteiden kieputukseen loppua kohden vaikka asetelmat poliittisen jännärin luomiseen olisivatkin olleet oivalliset.

Kävin päivällä Kuopiossa. Tori oli melkoisen tyhjä niin dallaajista kuin torimyyjistäkin vaikka ei enää satanutkaan. Sokoksen vaateosastolla pistäydyin jututtamassa myyjää. Sanoin  hänelle, että tulin sinua katsomaan jotta oletko vielä täällä duunissa. Mukavasti sanoo asiakkaille tämä jostain Ranskan perukoilta naisen perässä Suomeen muuttanut, polkupyörällä Jynkästä töihinsä kesät talvet viilettävä, puhelias kaveri leveästi "päevvee!".

Yksi tanssituttu jututti kauppahallissa. En olisi itse häntä huomannutkaan, muttakun nykäisi hihasta.

 Päivärannan Kitumarketissa kävin lähtiessä evästäydennyksellä. Istahdin sitten jäätelötuutin ajaksi käytävänvarren jakkaralle katselemaan asiakasvirtaa. Viereeni istahti Alkossa asioinut ikämies korkkaamaton Absolut-vodkapullo kädessään. Ei hän humalassa ollut. Autolla liikkeellä. Sanoi lirauttavansa iltaisin vodkaa vesilasiin korkillisen jotta pääsee sitten uneen paremmin. Ikää miehellä omien sanojensa mukaan oli paria kuukautta vaille 90. Oli päivittäisellä "huokaisuretkellään" jolloin hoitaja tulee katsomaan dementoitunutta puolisoa. Tuumi väsymystä äänessään, ettei sitä semmoinen tiijä, joka ei tarvitse aikuisomaishoitajaksi ikänsä lopulla hyytyä, miten raskaaksi elämän loppuvuodet käyvät niin hoidettavalle kuin  hoitajallekin.

Kerkesi vanhus siinä kertoa suurinpiirtein elämäntarinansa muutenkin. Eikä siitä tapahtumia ollutkaan puuttunut. Syntymäkyläänsä, Kuavin Kortteiseen löytyi pieniä yhtymäkohtia minunkin suhteen. Kerroin hänelle, että isä ja setä Oskari ovat sotien jälkeen urakoineet sinne sen kansakoulun. Ja että itse kävin sieltä hakemassa vuonna 1990 pystykorvanpennun.

Olisipa siinä juttua riittänyt, mutta kohta Ikämies kiitteli kovasti juttuseurasta ja sanoi, että nyt täytyy lähteä, loma on loppu tältä päivältä. Kipiät olivat polvet hänellä kun penkiltä nousi ja lähti känkkäsemään ulko-ovia kohti.

Niinpä sitten läksin minäkin.

Siilissä kävin isän ja äidin haudalla. Laitoin Unimäen metsästä löytämäni pienen kiven hautapaaden päälle. Olen siihen joskus aiemminkin jonkun pikkumurikan vienyt, mutta jonnekin ne vain siitä häviävät.

Vaan eipä sillä väliä. Jos jotain tuollaista tekee, ei sillä ole merkitystä kuin itsensä tekijän mielelle. Sanoinpa vaan mielessäni, että tämmöisten pikkutyperyyksien kautta teitä haudassa atomeiksi jo miltei muuttuneita vielä joku muistaa. Kun se loppuu, loppuu muistamisetkin, ja niin loppuu kohdaltanne sitten aivan kaikki.

Joku hoitaa aidosti ikävöiden läheistensä hautoja. Joillekin se on pakonomainen riitti. Hautojen hoitojen, taikka vaikka pikkukivien vientien keston pituisia ne "sielujen ikuisuudet" ovat josta papit haudoilla lorsaavat.

Kun paadet sitten sammalta alkavat kasvaa, nimet kalkkiutua näkymättömiin, on makuuksien  paikat jälleen seuraaville atomeiksi muuttuville seurakuntien kanslioissa kaupattavina.

Paitsi niille arvokkaille aatelisnimille joita esimerkiksi Hietaniemessäkin naftaliiniin on säilötty vaikka sukua ei enää koskaan hautakumpujen äärillä muistelemassa kävisikään.

23.30

Mitäänsanomattomiin ratkaisuihin päättyi Pandoran viimeinen jakso. Tai sitä se oli jo toiseksi viimeisestä lähtien. Kallista turhuutta sekin. Alanpa lukemaan Siiralaa. Paljon toempaa se. 

Vapaus on räätälöity houre

16.10.2022 sunnuntai

03.43

Ei puutu lämpöä tästäkään aamuyöstä: +10° ja samanlaista sumusadetta kuin eilisaamunakin.

Mutta jopas olen aikaisin aamukaffella!

Vinha tökki paljasta kuvettani kylmällä kuonollaan kun halusi pihalle. Tuoreen pyyn eilinen nautintako lie laittanut vatsan toimintaan. Pintti suoraan tuonne korkean ruohikon sekaan selkä köyryssä änkeämään kun valolampun kiilassa sitä seurasin.

22.23

"Molokkakeli" aamusta iltaan ja satelikin väliin melkoisen rankasti. Kävin Vinhan kanssa kuitenkin melkoisen metsä- ja suolenkin sillä sade ei ollut mitenkään kalsaa. Oikeastaan oli mukava kastua sukujuuriaan myöten. 

Yksi koppelo ja puolenkymmentä pyytä hyppäsi siivilleen eri paikoista retken varrelta. Se koppelo rymisteli varvikosta ihan nenän edestä Rajalta juuri Unipuron ylitettyäni.

Villelänsuolla ei ollut yhen yhtä karpaloa, muille soille en taida sen perusteella edes lähteä katselemaan. Olkoot ne marjat tältä syksyltä. Joitain rasiallisia on vielä pakkasessa muistaakseni.

Tällen illallen en lämmittänyt saunaa. Päivällä tein katilallisen kanakeittoa. Laitoin siihen hiukan myös sikanautaa, mutta enimmäkseen juureksia, sipuleita ja pottuja. Maustoin sinihomejuustolla.

Raakuudet jatkuvat Ukrainassa. Twiittien mukaan toverit ja aaltolat eivät juuri sen kummempia viisauksia päivittäin esitä kuin yksikään meistä muista sormensa näihin älyvehkeisiin liimanneista lajitovereista.

Mitättömien  twiittien sijaan Hesarin viikonlopun kiinnostavin Venäjä/Moskova Zaatana-aiheinen artikkeli on Sami Sillanpiän Historian orjat-otsikolla Anne Abblebaumista ja hänen juuri suomennetusta kirjastaan Gulag-vankileirien saariston historia.

Artikkelia lukiessa olen yhä vakuuttuneempi siitä, että vapaus on pelkkä houre kaikissa yhteiskuntamalleissa. Ne vain jokaiselle sukupolvelle uusiksi muka "räätälöidään".

Olisi sitä luettavaa jos olisi vara kaikkiin näihin...

Siiralan kirjaakaan en ole lukenut vasta kuin kolmanneksen, että ennätän ehkä rikastua sitten sen verran, että voin alekorista edellisenkin mainitun tilata.

Tällen päivällen en muuta nyt julki mieti. Jätän muutamat ajatukset hautumaan. Tai hautautumaan. Ei ole niillä mitään muutosten merkitystä lajimme käyttäytymisvietteihin olipa aihe ihan mikä tahansa.

"Ja kesän heinä kuolee"

13.10.2022 torstai

07.45

Otsikko kesäheinän kuolemasta, joka nyt jälleen on luonnossa totisinta totta, on Timo Kustaa Mukan erään minua ja varmaan monia muitakin aikanaan kovastikin puhutelleen kertomuksen nimi. 

Jo nuo neljä sanaa puristavat rintaa kun katsoo syystummaa, sateentihkussa makaavaa maisemaa ja ajattelee 1950-60 luvun pellolaista, ahdasmielisten lestadiolaisuskovaisten ja/tai minkä tahansa, suomalaisen lahkolaisuskovaisuuden homehduttamaa elämänkirjoa. Ihan kuin ilman niidenkin älynsytykkeitä vailla olevista, aiheettomista synnintuntojen nostattamisista ei elämä jo olisi ollut jokapäiväistä selviytymistaistelua.

Kesäheinän kuolema-tarina tuli ensimmäiseksi mieleen kun HS:n "50 vuotta sitten"-palstalla on kuva Timo K. Mukasta ja Rauni Molbergistä. Lisäksi piässä alkoivat  helähdellä soinnut Leinon Lapin kesästä: " ...ja nuori mies on hautaan valmis jo..."

Niin, Timo Kustaa kuoli 1973 eikä ikää ollut kuin vajaat 29 v. Jos hänen kohtaloaan haluaisi mystifioida lisää, niin hesarin 13.10.1972 jutun kuvituskuvassa "kuolema on merkinnyt jo hänet". Joka tapauksessa ilman ikätietoa arvelisi kuvan perusteella hänet vähintään 15 vuotta vanhemmaksi.

Kiire Timolla olikin.  Minne, se ei käy koskaan nuorten kiireisten kohdalla selväksi. Sisäisen tien nopeusrajoitusten puuttumisen syyt ovat usein näkymättömiä. 

 Kirjoittamisen palolla oli kuitenkin syynsä; piti ehättää mahdollisimman monta aivoissa kiehuvaa tarinaa paperille saada. "Maa on syntinen laulu" oli se hiuksia harmaannuttavin ja mieltä haurastuttavin laulu, joka korvien välissä soi ja lakkasi vasta, kun sen kirjaksi sai lapioitua.

Mutta nyt tämän entisen nuoren miehen on lähdettävä halkosiirtolaan  töihin. Pilkkeitä ja uunihalkoja on 5 pinoa kotattavana katoksen alle.

Sanoi Atoksen Kalle.

22.56

Vukelon Hannu pistäytyi päivällä ohitse mennessään pihassa.  Ei sillä muuta asiaa ollut, kuin että oli saanut Nimettömästä kuhan. Viimeksihän laskemiimme verkkoihin oli uinut 4 siikaa ja hauki.

Ei H:n kalansaaliissa mitään ihmeellistä ole, mutta että Nimettömästä! Tuosta lapsuuden mutapohjaisesta uimaputrakosta, kiiskien, mateiden ja ahventen valtakunnasta. Joku niitä on sinne kurillaan istutttanut (höh, ei kalat osaa istua, sanoo Elli 4v.) ja ovat kai ne jollain tavalla menestyneet. Siialle ei kyllä kutusoraikkoja siitä lammesta löydy, että sukujen jatkuminen niillä lienee aika olematonta. Kuha niinkin voi jopa lisääntyäkin jossain keskellä lammikkoa olevan luodon kivikoissa, mateita väistellen.

Tuntuupa mukavalta kun väsyttää ihan oikeasti. 

Kävin vasta äsken saunassa. Vajaaksi jälleen kylkensä äärettömyyksien kanteen hangannut kuu valaisee maisemaa miltei suoraan mökin yläpuolelta. Avaruuen poimuihin toiselta kantiltaan painahtaneelta navalta se nyt näyttää. Pilvenriekaleilla on hoppu niilläkin jonnekin. Ehkä täältä reservistä vaihtojoukkoihin Ukrainan yläpuolella vereen värjäytyviin.

Alan lukemaan Siiralaa, mutta luulenpa nukahtavani jo avatun päiväkirjansivun ensimmäisen lauseen kolmannen sanan tavul-...

14.10.2022 perjantai

07.01

Voi vitsi että nukuin hyvin. Myöhällä juodut kahvikupilliset kävin lorottelemassa kolmen aikaan pellon multiin lannoitteeksi, mutta jatkoin korsaamistani kuin hereillä en olisi käynytkään.

Unien merkityksestä ja niiden syntysyistä kun oli jokin päevä sitten kirjoituksia lehdessä, niin siinähän tutkijat(kin) väittivät niiden selvittelevän näkijälleen edellispäivän tapahtumia. Jutussa oikein painotettiin, että ikään kuin unessa saisi elää jo koetun päivän uudelleen.

Nyt kyllä täytyy olla tutkijoiden kanssa eri mieltä: En sen enempää eilen kuin koskaan  ikänäni ole ajanut paskanruskealla Chysler Voyagerin tila-autolla kierreportaita alas ja juuttunut sen lumisesta puskurista keskellä olleeseen teräspilasteriin!

(G, P tai E kutsui pienenä tätinsä Voyageria "voesaakeliksi. Eikös se niin lausuta?)

Enkä niitä paria ihmistä, joita avukseni pälkähästä päästäkseni ajattelin pyytää edes ajatellut eilen.

Selvittämättömiä ongelmia näihin tyyppeihin kyllä liittyy ja se heijasteli unessakin niin, että kun ne lopulta tulivat portaikkoon olin jo kehitellyt itselleni vinssin ja propannut vankan kierrekoukun betoniseinään josta aioin vinssata auton irti ja jatkan sitten matkaani. Heräsin kun taljan sinkistä katkennut säie painui kämmeneen kipeästi.

Klo onkin jo yli 09. Pittää lähtä pihahommiin. Niitä riittää kun tienoo täytyy talven alle suojella.

Helakkaiäninen nainen soitti. Kysyi vasarointiin. Sovittiin marraskuun puolelle se.

20.23

Saunonut. 

Iltapalaksi palmuöljyttömällä Keijumargariinilla voideltua näkkileipää ja AB-piimää. Huomenna on pakko käydä kaupassa. Itselle olisi vielä huomiseksi aamupuuro- ja iltapäiväateriat, mutta kun Vinhalta masuntäyte loppuu aamulla. Ei ole näkynyt hirveäkään "liian lähellä pihhoo"! Ei se kyllä mun asearsenaalilla suolistettavaksi köntsähtäisikään. Paitsi jos haulikon täyteisellä läheltä piäsisi parskauttamaan.

Sivukadulle taidan lähteä vasta ensviikolla. Ei ole G:n skootterikaan Nurmeksessa vielä kunnostettuna, jotta sen hakisin mänökuormaan.

Kohtahan tiällä olo tyssää muuteniin kun talavi alakaa.

22.34

Puoli päivää järjestelin aittaa kun sateeksi herkesi. Pari hyllyä lisäsin ja ruuvasin jo vuonna 2010 (yhden kanteen olen jyystänyt vuosiluvun) tekemiini seinustan mitan täyttävien, isojen puulaatikoiden kansiin saranat (viimeinkin!). 

Kuka saatana lie kesän aikana jälleen aitankin sotkenut moiseen kuntoon ja ylimiärästä tavaraa lattioille tulvehtimaan ovensuusta nakellut!

Iltapvllä sade lakkasi kuin leikaten ja nyt ovatten kaikki pihalla pressujen alla kesän kuivaamat polttopuut katoksen suojissa, että antaapi vain märän romistella.

Lääkäri Siiralan 1917-1918 päiväkirjat ovat tietyllä tavalla kiinnostavasti aikaansa avaavia. Kovasti se punikkeja tuntuu vihaavan rumasti toistuvista luonnehdinnoistaan päätellen. Sitä kautta hän oman paikkansa Suomen oraalla olevassa itsenäisyyden politiikassa tulee paljastanneeksi. Sen aikainen tiedonvälitys antaa tietenkin jokaisen mielikuvituksellekin sijansa, ja huhut!

Eivät niskan päälle hetkeksi Helsingissäkin päässeet punaiset ole siivosti käyttäytyneetkään, että ei sen puoleen. Juurisyiden pohtiminen vain ontuu näissä Siiralan hektisissä päiväkirjamerkinnöissä. Ainakin näillä alkupuolen sivuilla.

Saa nähdä, kunhan 1918 puolen kovempien kahinoiden puolelle merkinnät kääntyvät, että löytääkö lääkäri mitään syvempiä syitä kansalaisten kapinaan ryhtymisille. Juhani Aho koetti taiteilla "hajamietteissään" osaksi myös ymmärtäen, alkuun hänenkin merkintänsä olivat varsin yksipuolisia.

Lääkärinetiikka horjuu Siiralalla ikävästi. Kun kollega kertoo kieltäytyneensä ottamasta hoidettavaksi työläisäidin vastaanotolle kiikuttamaa sairasta lasta, Siirala hyväksyy tämän poikkitelaista sanaa sanomatta. Kehuu jopa sitä päätöstä.

En minä, eikä kovin moni muukaan eurooppalainen kyllä Moskovan Zaatanan aloittamalle ja edelleen jatkamalle Suurelle Isänmaalliselle Teurastussodalle näe minkäänlaista puolustavaa pointtia. Koko sota kauttaaltaan on niin hirvittävä vääryys, ettei sitä voi kuin tuomita raskaimman  kautta. Puolustusasianajajia mahdollisiin  sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin on turha palkata.

Koko sodan ajan olen toivonut kaikille pääpiruille lyijyistä nappia otsaan ilman mitään ennakkotuomitsemisia.

Kiinan ja Taiwanin välilläkin voi sota syttyä. Eikä se ole yhtään sen kunniakkaampi kuin Venäläinen teurastuserikoisuuskaan Ukrainassa.

Xi on sanonut vuoteen 2049 mennessä Taiwanin liimattavaksi Kiinan kylkeen, mutta koska Xikään ei ole kuolematon, tulee sille viirukallelle kohta kiire, että hänet ehdittäisiin seppelöidä elintilan laajentamisurakasta.

Kiinan ja Taiwanin välinen sota on seuraava maailman seurattavaksi tarjoiltava verinen show! Se voi alkaa jopa ennen, kuin teurastaminen Ukrainan kamaralla loppuu.

Kiina arvelee maailman olevan kauttaaltaan niin väsynyt Ukrainan takia jo nyt, että se ei jaksa enää sen valloituseskalaatioihin puuttua.

15.10.2022 laavantae

03.46

On kyllä lämmintä! +10, paljaalla iholla höyhenenhipaisuilta tuntuvaa sumusadetta. Vinha halusi silti sisälle. Katseli takahuoneen kynnykselle makaamaan jääden, kuono ales painettuna minua kun kehotin pysymään tuvan lattialla. "Elä tule tänne haesemaan", sanoin sille.

Mutta enpä saanut itsekään enään unen hännästäkään kiinni joten nousin kahven keittoon ja laitoin samalla puuron termokseen hautumaan.

 Puuron sekaan olen ruvennut laittamaan höysteeksi auringonkukan siemeniä pari lusikallista. Lidlissä ovat halvimpia, ja ainakin paljon halvempia missä vain kuin monenlaiset pähkinät. Ravintoarvotkin taitavat olla samaa luokkaa jos niistä nyt kannattaa meteliä pitää.

Muuten po. siemenien hinta on pompannut järkyttävän paljon. Linnuillekin 25 kg:n säkin hp on nyt 36,90€ kun vielä viime talvena niitä sai alta 20€:n!

Moskovan Zaatanan syytä sekin!

21.02

Aamupäivästä ajoin Iisalammeen. Kävin kaupoilla ja siskontytön luona kylässä. En ollut aiemmin käynytkään vaikka ovat kai neth asuneet siinä osoitteessa vaikka kuinka monta vuotta.

Motonetin hyllyssä ei ollutkaan pakoputkentiivistettä! Otin sieltä kuiten öljyt ja suodattimen.

Tieltä keräsin jonkun autoon kopsahtaneen, täysin ehyen, vielä lämpimän pyyn jonka Vinha ratusteli suurella mielihalulla nälkäiseen vatsaansa. En edes paloitellut, poistin vain suolet ja kynin enimmän höyhenpeitteen pusikkoon.

Toin minä kaupasta sille muutakin. Mm. Hommoojalta kun kävin linnuille siemeniä (36,90€! sielläkin) niin koiranruokapakasteista valitsin siipikarjan täyslihapullia pussillisen. Sen kilohinta ei ollut kuin 2,90€ tai jotain sitä luokkaa. Mikä lie sitten "kosteusprosentti" siinäkin,niin eipä tullut pussinkyljestä sitä etsittyä. Ovat niin pienellä präntillä, että kehnoilla silmälaseilla niitä eivät lue valheiden tavaamisiin tottuneet pirutkaan.

23.56

Kävin saunassa. Lueskelin mualiman uutisia. 

Keskustelin puhelimessakin puolisen tuntia erään Pohjanperukoilla kotailevan tutun kanssa joka oli kerrannut Venäjän Karjalaan tekemäni polkupyörämarssin vaiheita blogistani ja ihan sen tiimoilta päätti sitten soittaa pitkästä aikaa ja kiitellä.

Yksi asia lähimenneisyydessäni onkin pienen ylpeilyn aihe. Elikä edellä mainittu Karjala-pyöräilyaikomukseni toteutus kesällä 2014. Harmittaa ainoastaan kun en ole sen kokemuksen loppuosaa Suomen puolelta Raaseporiin päättyneistä vaiheista saanut tähän päivään mennessä vihkoistani blogiini siirrettyä. Kymenlaakson seutuville kuvaukseni töksähtivät kuin olisin tielle poikittain kaatuneeseen mäntyyn törmännyt.

Matkakuvaus ontuu nyt siksi, koska sisältyihän siihen makuukselle laittautuminen Sammatissa sijaitsevan Lönrothinkin mökin seinusvierustalle. Sillä menneisyden tarinoiden keruujepellä oli oma vaikutuksensa olla yhtenä primusmotorina retken suunnittelussa.

Jos olisin vielä matkapäiväkirjaksi retkeni saanut jonkun kustantamaan, niin tyytyväisyyteni olisi liki täydellinen. Osittain sellaisesta oli eräänkin kanssa sananvaihtoa, mutta eipä innostus eikä usko riittänyt toteutukseen saakka.

Marissut olen tätä monasti:

Kivenä kengässä hiertää köyhällä aina tuollaisten retkien todelliset kustannukset. Taitaa olla rimpsujen verran vieläkin lainaa maksettavana.

Kaikki lönrotitkin ovat kimpoilleet tutkimusretkiensä kustannusten kanssa ja me jäljissään elävät vain hymähtelemme niille, mutta  mieluusti olemme nauttineet niiden retkien tuloksista aina kansallisella tasolla asti.

Jälkikäteen on helppo levitellä voeta jo syötyjen leipien piälle. Lippuja liehumaan on helppo merkkipäivinä kuolleille nostella.

Vaan nytpä nukuttaa tätä marisijaa jälleen makiasti

Ytimennäivertäjistä tuhoisin

11.10.2022 tiistai

07.07

Unessa olin Leviä rakentamassa, taas!

 "Leville lasken ruotoni..."

22.02

Viimeöisistä turistiunista sitten tämänpäiväiset mietteeni saivatkin täysrehunsa.

Jos maailma olisi puulaji, sen ytimennäivertäjistä katalin olisi Homo sapiens-laji.

Kyllästyttääkö ketä jo nämä minun lajipuheeni? 

Ei se mitään, en välitä. 

Toistoa harrastavat päivittäin muutkin, kuten laajoilla alueilla jyskävät tykit ja avaruuden rajoilla kiitävät ohjukset sekä niiden liikkeelle lähettämisen funktioita pohtivat miljoonat lajitoverini mualimalla.

Samassa tappavalla materiaalilla lastaamassamme, kaiken lopun partaalla keikkuvassa paatissa seilataan suunnattomine typeryydensäkkeinemme; me, älyllä ja "viisaudella" rasitettu apinalaji.

Siis:

Turismi on lajimme valloitusretkien jatkumona elonkehän pahoinvoinnin kannalta rikollisinta laatua olevaa halujen tyydyttämissinfoniaa.

Vastauksen etsiminen kysymykseen, mitä kaikki miljardit turistivalloitukset Telluksen kaikkien "lappien" luonnoille ovat tehneet, on tänä luontokatojen ja sukupuuttoaaltojen aikaan nähden relevantti, joka päivä ajattelemisen arvoinen asia. Tietoa oikein vastaamiseen ei puutu, todellisia haluja vain.

Hitlerin Saksa ei saanut valloitussodillaan niin paljon korvaamatonta pahaa aikaan kuin turismi-genren alla suoritettavat massojen liikuttamiset ympäriämpäri maapallon. 

Homo sapiensin typeryyksien moninaisuudesta ristiretket ovat nykyturismiin nähden olleet lasten eväsretkiä läheisiin metsiin. Poislukien sen, että ne kyllä viitoittivat tietä myös natsien elintilaharhoille samalla, kun kättenpäällepanemistensa ohessa tuhosivat väkivallalla ja viemillään taudeilla alkuperäisväestöt olemattomiin.

Merten "valloitusten" ja ristiretkien alku- ja juurisyihin voidaan lukea myös edistämämme luontokadot ja sukupuuttojen aallot maapallon lajikirjossa.

Ristiretket, ja muun muassa ns. viikinkien suorittamat ryöstöretket,  olivat niitä ensimmäisiä turistiretkiä maapallon eksoottisiin paikkoihin. Matkamuistoista tosin ei ole suostuttu maksamaan kuin miekkojen ja nuijien iskuilla.

"Eksotismi" ei turistimatkojen kauppaamisessa ole vieläkään unehduksiin painunut genre. Se näyttää nykyisin vain äärimmilleem vietynä lajimme täydellisen idiotismin määritelmät.

Jos ihminen liikkuisikin vaikka maanääriin kävellen tahi polkien, mutta kun sille pitää repiä maata auki hirvittäville määrille lomarakennusneliöitä, golfratoja, laskettelurinteitä ym. ym. ja varata sadoille tuhansille hylkeitä muistuttaville alastomille ihrapötkyille vesistöjen rannoilta hiekkadyyni toisensa jälkeen vuosittan, voisi rajuin toimin rajoitettuna turisminkin hyväksyä. Mutta sen veroisena elementtinä kuin se maapallolla esiintyy, sen tuhovoima on kavalampi kuin juuri nyt ohjuksien pirstottavina olevat ukrainalaiskaupunkien kohtalot.

12.10.2022 keskiviikko

23.32

Maapallon ilmaston elonkehän yhtenä suurtuhoajana kulutin menneestäkin, almanakkaan keskiviikoksi nimetystä päivästä puolet etsimällä Tojotanrottelosta pakoputken vuotokohtaa. 

Kuorin pakosarjan hyvin vaivalloisin toimenpitein esille, mutta täysin ehjä se tiivisteineen oli. Sitten ajoin rotteloni tienojan ylle edellispäivänä rakentamani rassausmontun hirrenpuolikkaiden päälle ja irroitin pakoputken takapöntön, että jos se vuotaa päälliosastaan; ehyt perkule sekin.

Seuraavaksi tukin klemmarin ja pressunsuikaleen avulla pakoputken ja käynnistin moottorin. Pitkään piti alla kontata sillä pakokaasuhöyryjä ei mistään silmin erottanut. Korviini en puolikuurona voi luottaa, että jokin ohivuodon vinkunakaan olisi vuodon paljastanut.

Sitten hoksasin kokeilla paljain sormin lähellä katalysaattoria olevan kuuman putken liitoskohtaa ja sieltä se perkele vuosi niin, ettei moottori edes sammunut vaikka poistoreikä oli täysi  ummessa.

Eikähän mulla siihen sopivaa tiivistettä tietenkään ollut. Otin vanhan, messinkilankaisen, murentuneen ja katkeilleen tiivisten pois ja laitoin pakoputken paikkausmassaa putken saumakohtaan niin paljon kuin sain pysymään ja ruuvasin kiristimen äkkiä päälle.

Nyt pakoputki ei vuoda, mutta kyllä siihen täytyy alkuperäismallinen tiivistekin vielä ährätä.

Vissiin säästin kuitenkin jotain korjaamokuluissa?

Ukrainassa venäläisiltä jäänyttä sotakalustoa remontteeraavat (Heikki Aittokosken raportti aiheesta Hesarissa) miehet nauraisivat partaansa minun pikku Tojota-röpöstelyilleni, mutta kyllä minua silti vitutti niin paljon koko päiväinen autonraadon korjaus, että ruokailun jälkeen, kun nukahdin sohvalle, menin unessa sodanvastaiseen mielenosoitukseen polttamaan autoja kaduille!

Vitutus helpotti vasta sitten, kun kävin yhden viime myrskyjen tielle kaataman koivun sahailemassa peräkärryyn, toin pihaan, panin saunan lämpiämään ja pilkoin koivupölökyt pieniksi ja pinosin katokseen. 

Kyllä siitä yli puoli kuutiota poltettavaa tuli ensi kesän saunomisia varten. Joka sekin syntyvine pienhiukkasineen on aivan kaameaa ilmaston tuhoamista! Ihan niin kuin kaikki viime päivieni ähräämiset muutenkin vaikka en stockmannien vaaterekkitankoja ole selaamassa ollut enkä lattekupposia turkulaisten börsseissä pikkurilli ojossa kumoamassa pörhistellytkään.

Näine ajatuksineni alan lukemaan Martti Siiralan päiväkirjaa jossa on menossa vuoden 1917 marraskuu ja suomalaisten ääriväet ovat aloittaneet jo toistensa pahoinpitelyt ja murhaamiset ryssien tehdessä siinä ohessa omia kaameuksiaan.

Koetan mielikuvitella, mitä täällä, silloisen sankan kuusikon kätköissä, korpimaiden keskellä Unimäessä, pienen tupasensa tanhuvilla ovat isoisoukkini Ananias (Anu) ja isoisomummini Mari juuri sinä syksynä puuhastelleet?

Laholattialla ja kuuraisella, kivisellä jäkkiheinähehtaarilla ovat tassutelleet vielä ainakin tuleva mummini Anni ja siskonsa Olga. Eeva on vanhimpana ollut jo piikomaan lähettettynä Nilsiässä. Ehkä Annikin, sillä onhan hän ollut jo 15 tai 16 v. (Korj. Anni on ollut 17, synt. 1900)

Maailmansodan, ja aloitusvaiheessa olleen kansalaissodan kaiut ovat varmaan tännekin kulkeutuneet, mutta koska radiota ei ole vielä ollut eikä lehtiä pirttiin luettavaksi kannettu, kaikki tieto maailmantapahtumista on ollut kirkollakäyntien ja ohitsekulkijoiden varassa. Ehkä joku jommankumman puolen punainen tai valkoinen värvärikin on mökin elämää metsänrajasta käynyt tiirailemassa.

Periaatteessa mistään ei ole kuitenkaan mitään tiedetty. Herrankukkarossa on eletty. Syöty pottuvoita, riistalinnuntäkkää, särkeä, muikkua, haukea, matikkaa. Päreet on nurkkipielissä kärynneet, polttopuut ovat olleet ihan äärellään mitä nyt vielä silloin sisäänlämpiävän tuvan kiuas ja pihanperän savusauna ja pyykkikodan padat ovat vaatineet. Suhteesssa siis yhtä paljon kuin yhä nyt täällä ollessani  viilenevän  vuodenajan kohdalla kuluu.

Navetassa ovat ynähdelleet lehmä tai pari, vasikka ja ehkä pian teurasläskissä oleva sikakin on karsinassa röhkinyt, pari kanaa orrella kotkotellut; näistä minulle ei ole muistitietoa jaettu, joten arvelen vain...

Luunsiruja yönpieluksiin

10.10.2022 maanantai

21.28

Unimäessä jälleen.

Saunonut olen. Kuutamo täysi ja taevas pilivetön. Komeaa olisi jos ei tuon saman kuun toinen kylki värjäytyisi sodan väreihin, punaiseen ja mustaan.

Knissa meni yli puolen päivän asioilla juostessa. Unohdinkin muutaman pienemmän, esim. saunankiukaan rostiritilän!

Pojille ja Puutarhurille muistin kuiten Aleksin päivän pullat kotio ostaa. Itselle otin alekorista (-30%) wienerit jotka nautin täällä iltakahvilla.  

P:n toinen nimi on Aleksis, että Kivikaimansa lisäksi sen kunniaks jotain makkeeta kahavin kanssa. Pojat eivät kyllä kahvetta juo...

Ukrainan isille ja äideille järjesti Moskovan Zaatana jälleen tietoiskun siitä, mikä hyvän mielen hinta on! (Meni ajatus eiliseen blogiotsikkooni)

Moskovan Zaatanan zappi kiehuu sillalleen sytyten nuotion takia ja nyt se kostaa. Tosin tietoa taitaa olla siitäkin, että näitä massiivipommituksia siviilien joukkoon olisi suunniteltu jo viikkoja, että sattumaako se vain tähän saumaan lie?

Voipi se nuotio olla venäläiszaatanoiden omakin provo malliin kerrostaloräjähdykset ennen Tsetsenian toista teurastusretkeä.

Ei liene enää olemassa vapaana ja käyttämättömänä sellaisia kirosanoja joita huutaisi kuutamoiselle taivaalle ilkeän Idän suuntaan jo huudettujen painoksi!

Eikä löydy päästä käyttämättömiä selityksiäkään pommittamisten syille joilla mieltään balsamoisi. Niitä ei löydy tälle teurastussodalle kokonaisuudessaankaan. Ainoa järkeenkäypä syy lienee ettei siinä järkeä olekaan käytetty. 

Muurahaisyhdyskuntia tutkimalla syyt ehkä löytyisivät. Niistähän löytyy lajeja jotka käyvät ajoittain järjestelmällisiin sotaretkiin toisia yhdyskuntia kohtaan, valloittavat niiden asuissijoja, tuhoavat ja tappavat, ottavat orjia. (Tätä aprikoinut aiemminkin.)

Että niin kauaksi "sivistys" lajimme viidakosta on saatellut; juuri ja juuri kynnyksen ylitse josta osa porukkaa jo on takaisin luiskahtanut.

Sota-asiantuntijat pysyvät viileinä, samoin tutkijat ja alan professorit, eivätkä rahamaailman kurttuturvatkaan kuin hymähtelevät koko teurastussodalle (eilen viimeksi B.W. Hesarin 70-vuotishaastattelussa.)

Ei niillä kyllä olekaan syytä itkuun: jokaiselle toimitetulle pommille ja ruutinyssäkälle on hinta laitettu ja markkinavoimat ovat kermat päältä kuorineet, ja kuorivat jatkossakin.

Kun sodan tuhoja korjataan (jos korjaajia tai niitä, jotka korjaamisen tuloksia sitten tarvitsisivat, on enää olemassakaan), markkkinahemulit ovat ensimmäisiä jotka raunioden päälle kolehtihaaveineen kerääntyvät.

Matti Vanhanen, vaikka haastattelussa muuta väittikin, asettui loppujen lopuksi puolustamaan kaasuputkilobbareita, erityisesti Paavi Lipposta. Olikohan sen aikainen pääministeri Vanhanen lukenut ja myös sisäistänyt sunnuntaisen jutun ytimet ja kerrotut faktat kun niin tomerasti yritti oikoa sen antamaa kuvaa kaasuputkihankeprosessista?

Vähän kuin olisi sanonut, että nyt te toimittajat valehtelette tai ainakin liioittelette raportissanne.

Voivat liioitellakin kostuttaakseen sensaatioliemeen jutun kärkeä, että "kohuihin" totuteltu, nuutunut yleisö sen paremmin pureskelisi, mutte ydin lienee tosi. Jos Lipponen&kumpp. haastavat kirjoittajat käräjille, niin sitten vasta voi totuutta alkaa epäillä.

Tällen päivällen ei muuta. Uusimmassa murha-aallossa Ukrainaan on ihan tarpeeksi yönpielukseen luunsiruja ripottunut.

Hyvä mieli, mitä se maksaa?

9.10.2022 sunnuntai

05.34

On se yhtä hittoa kun ei osaa enää nukkua pitempään! 

Toisaalta mitäs väliä sillä on. Nukuttaahan se sitten illasta makeammin. Niin kuin eilenillallakin kun olen nukahtanut ensimmäisten lukemieni lauseiden keskelle. Joskus sitä sitten luisuu rivien väliin sellaisten unien näkemiseen, että ei ehkä muuten onnistuisi. (Riippuu luettavan laadusta.)

Eilenillallakin uinahtaessani oli kuin joku olisi ollut valmiina neuvomaan, että nyt kun kiännyt  heti unenalun tienhuarasta mieluumminkin Hermannikujalle kuin sille toiselle, jonka kyltti on katkaistu niin piäset näkemään semmosia, joit'et muutoin koskaan. Kiännyin kuitenkin neuvojen vastaisesti Katkaistunkyltinkujalle koska se tuntui minusta paljon mielukkaammalta. Ehkäpä "neuvoja" uhmani arvasikin ja siksi neuvoi mitä neuvoi.

Aamun lehdessä laaja artikkeli "Putkimiehistä" eli Suomalaisesta Puavo Lipposesta, saksalaisista Gerdhard Schröderistä ja Matthias Warningista.

Puavo ei ole suostunut antamaan Hesarille haastattelua, kiukustunut lopulta tapansa mukaan kun toimittaja oli useampaan kertaan suostutellut.

Siinäpä meillä olisi toisen Keminmuan etunimikaimansa kanssa ollut oikeastikin diktaattorin mallikappale jos yhteiskuntarakenteet olisivat autoritääriselle kehitykselle myöten antaneet.

21.22

Paulus tuli Oulusta ehjänä kotio. G oli kotona, mutta hänkin kömpi vasta yhdeltä yöllä  Kertun(?) luota yläkertaan vaikka ukaasi kuului, että iltakymmeneltä. Ja että tuopi Vinhan sisälle ja panee ovet lukkoon. Koira oli kyllä aamulla tuvan lattialla, mutta ovet säppiin panemati. Eikä pyykkiäkään ollut kuivumaan ripustanut vaikka sekin yhtenä pykälänä viestissä luki.

Mitäpä nämä unohtamiset haetannoo. Hyvä että pojat ovat. 

Katselin jälleen valokuvia lasteni kehityspolun varrelta ja täytyy vain sanoa, että on se kaikesta huolimatta kannattanut. Mitä elämäni ilman lapsia olisi ollut?

Kysymyksen edessä takaraivossa on vakavammat kysymykset maapallon ylikuorittuneesta tilasta lajimme helpon siittäytymisen takia, mutta juuri nyt painan ne aprikoinnit siihen sekasotkumutaan, mikä planeetan pinnalle on elämistämme syntynyt.

Koko pv pihatouhuja. Eikä siksi tänään muuta jaksa.

Piste tähän kuin Siiralalta.

Tai laitetaan viimeisimmistä ajatusteni aiheista valokuva ihan tänne loppuun niin tulee hyvä mieli teillekin.

Haese pahalle

8.10.2022 lauantai

05.00

+6, sumusadetta. Leuhkanleppeä tuuli länsilounaasta.

Unessa luin uutisia joita luin eilen ja toissapäivänä oikeastikin. Niissä olivat esillä Nobelin kirjallisuus- ja rauhanpalkinnonsaajat ja niiden päältä syntynyt sanasota palkinnonsaajien liepeidenpitelijöiden kesken. Tyytyväisyydelle kukaan ei syitä löytänyt.

Mikä se semmoinen rauhanpalkinto on joka sotia vain sytyttelee (olkoonkin vaikka vain sanasota)?

Sanoillahan veriset sodatkin aloitetaan.

Unen viimosena näkynä oli, että Annie Ernaux nousi sanasodassa syntyneen muurin päälle ja tukisti turpiaan pieksäviä sanasotilaita niin että höyhenet (sic!) pöllysivät!

Tällä kohtaa heräsin omaan aivastukseeni.

07.34

Oi mikä twiitti! Kertsillä polttoainejuna liekeissä. 

Kyllä nyt Kremlissä puristellaan munia, omia ja toistensa: Siitäs saitte perkeleet.

olen miljoonien muiden lailla

odottanutkin

tätä uutista

muuten niin hullusta tuutista

Vaikka ympäristötuhot ovat tuonkin tulipalon seurauksena mittavat, en voi olla olematta hyvilläni kun Moskovan Zaatanan "ylpeys", Kertsinsalmen silta on tuhon partaalla. 

Eikä se Zaatana suinkaan itse rekalla saattanut ensimmäistä rekkasaattuetta mantereelta Krimille. Sehän oli vain Kiovan Maidanin kapinanvärein (oranssi) maalattu Kamazin maansiirtokuorma-auto, pelkkä ns. "nuppi" vain. 

Edellinen on siis merkityksetön kannanottoni sillan avajaisista kirjoittaneen, rekkakorttia omistamattoman toimittajan kuvatekstiin jossa itse Moskovan Zaatanan sanotaan rekalla huristelleen.

Tulee paljon zaatanoita, mutta eivät ne yllä miljoonien pommien määrään joita Zaatanan halusta on ukrainalaisten niskaan lähetetty. Mutta jos oikein paljon zaatanoin, niin jospa sitä vähitellen yltäisin Zaatanan itsensä peräänkuuluttamaan  zatanismiin....

08.09

Unimäen kohdalla pilivet pyyhältävät lujien syyspuhurien tyrkkiminä raskaissa vesilasteissaan ja hornetit jatkavat jo monta viikkoa kestäneitä hyrsällyksiään pilvissä ja niiden ylä- ja alapuolella. 

Eilen ei pilviä ollut kun nuo julmetut koneherhiläiset rymistelivät puiden latvoja hipoen ylitse. Maa tärisi jalkojen alla ja yhä illemmallakin, eivätkä yöksikään kiitoradoilleen jääneet. 

Olin illalla tullut juuri saunalta puita kiukaan alle lisäämästä ja istuin kaikessa rauhassa kahvia hörppimässä, kun joku herhiläisistä kiihdytti kulkunsa äänennopeuden ylittäviin lukemiin ja valtaisa pamaus helisytti ikkunoita järähdyttäen betonisia tolppia joidenka päälle tämän mökinhönnäni olen rakentanut. Säikähdin niin, että piti katsella ikkunoista, mihin kohtaan pihamaata jotain taivaalta putosi.

09.46

Perkules kun puottaa niin raskaasti märkää, ettei viitsi ulos mennä. Olisi lapettava kärry täyteen halakoja ja lähettävä Kniin, mutta en hommaan ala, koska puut ovat kuivia eikä huvita niiden tieten kastelu vaikka eihän ne kuin pinnalta vähän kostuisivatkin. Pressu on kuorman ylitse kuitenkin vedettävä menomatkaksi kun 100 km:n matkalla ehtii vielä ropistella vaikka täällä laantuisikin.

10.49

Yhä vain maisemaa kastelee.

Huomasin leivän loppuneen. En viitsinyt lähteä kauppaan joten tekaisin itse muutaman yrteillä maustetun kaura-sämpyläjauholeipäsen. Paistoin ne lättyjen tapaan paistinpannulla eivätkä yhtään häpeä leipomoiden aamutuoreiden tusinapullien rinnalla.

Näinhän ne yhä ja edelleen leipäsensä paistelevat savanniheimolaisetkin risutulilla kuumennettavien linttikivien piällä joka päivä vaikka pannu puuttuisi.

Jauhoja ainakin riittäisi vaikka kuukauden pikaleipätarpeiksi. Keväällä tuli hamstrattua...

Pikaleivän repetsi:

kauraryynejä

sämpyläjauhoja (mitä vaan jauhoja)

vettä (puuromainen seos)

yrttejä (mm. basilikaa, mäkimeiramia, hampunsiemeniä, nokkosen siemeniä tai niiden kuivattuja lehtiä)

kasvisöljyä

suolaa

Paestinpannulle ohuehkoja "lättösiä" ja melko kovalla kuumuudella paisto molemmin puolin.

Luin leipiä paistellessani Yleltä Camilla Nissisen jehovalaisista eroamisprosessista ja mikä siihen oli johtanut. Ahdistava juttu tässä vapaaksi yhteiskunnaksi mainostetussa onnellisten ihmisten muassa vaikka haastateltavan kohdalla jokseenkin helpottavaan tulokseen johtikin.

Kaikki lahkot syyllistyvät samaan eikä luiterilaisuus kaikilta osiltaan kestä juurimutien kaiveluja. Puhutapa vain vaikka tämän pikkupaikkakunnan pappia, niin helevettiin olet ajatuksinesi joutumassa kun niitä hänelle esittelet. Hän on näitä ääri...

13.12

Nukahin sohovalle. 

Jaeekunsattaa!

Kertsillä suurimmat liekit ovat sammuneet, mutta videoista ja valokuvista piätellen on räjäytys osunut niin hyvin kuin se voi olla mahdollista. Pilastereita ei ole särkynyt, että kyllä sillat korjattavissa vielä ovat, mutta psykologisesti tuho on venäläisille murskaavan masentava; Krimillä hilluneilla turisteilla ei olo liene kovinkaan turvallinen. Venakoiden lomakohteena tuo niemimaa on mennyttä.

Moni minun laillani haluaisi varmaan olla tupajumina Kremlin kullitettujen paneleiden raoissa nähdäkseen Itze Zaatanan kiukkupauhinat ja pikkuzaatanoiden pelosta väräjävät rivistöt tuon kiukun kuulijoina ja syyllistettävinä.

Laitoin saunalle tulet. Kiukaasta hajosi rosti kappaleiksi ja siitä tuli mieleen Vicky ja Vickystä taas Chigago ja Chigagosta Tex Willer ja Willeristä Vexi ja Vexistä Äiti ja Äitistä isä ja isästä metsonsoidin ja ... ...

16.33

Kärryssä halot, takakontissa säkeissä kottikärryllinen pottuja ja porkkanoita. Saunonut olen ja nyt juon lähtökahvit. 

Kahvia hörppiessä luin Ylen sivuilta artikkelin Annalaura Jokiniemen väitöskirjatutkimuksesta: "Haju voi johtaa harhaan - naiset suosivat geeneiltään samankaltaisia miehiä, kun siittiötasolla erilaisuudesta olisi hyötyä"

Nenillä lieneekin aina osuutensa lajimme elämänhuteihin, kuten täydellisiin maaleihinkin.

Tuon tutkimustiedon hyödyntäminen on omalta kohdaltani myöhäistä, mutta voinhan spekuloida sen valossa, miten omat naissuhteeni ovat syntyneet. Nuuskimalla vai käsj´kopelolla, vai ovatko naiset jäljittäneet minua nenä maassa perässäni. 

Ja höpönpöpö!

Eipä nuita tarvitse enää ruveta dokumentoimaan kun niistä on tullut rivi jos toinenkin väleineen puustaavattua; tapahtuneet karvanhalkomisineen käsiteltyä vaikkakaan ei psykologien sohvilla vaan ihan omin avuin.

Voivatpa ne sitten olla männikköön männeitä analyysejä, mutta minkäs sillä väliä jos itse on selityksiinsä tyytyvä? 

Samoinhan voi käydä pitkien psykoterapioiden kanssa laidasta lukien; lumehoitoja kaikki muu, paitsi yksityisterapiaklinikoiden tilien lihavoituminen.

Suurin on ollut surujen määrä ainakin ensimmäisen äidiksi lapsilleni ryhtyneen kohdalla elonpäivien summat vaikka hajuaisteilla sitä arvioisi. Ei alkanut nuuskuttelulla se suhde. Silmäpelistä Kuopion linja-autoasemalla...

Pitänee kerätä pyykit, kirjat ja muu pientavara ja lähteä ajelemaan. Jospa se nyt ei uudestaan aloittaisi veden kanssa lotraamista.

22.22

Kun sade lakkasi, taivas kirkastui nopeasti eikä ripaustakaan vettä koko matkalla satanut. Rapakoita kyllä riitti. 

Sivukadulla olin jotain ½19. Toin tullessa Käpykujalle Soilan Torilla myymät kaiuttimet. Se on tuossa ihan lähellä, ettei siitä mutkaa matkaan tullut.

Puutarhuri oli virkkaamassa käsitöitään. Tekee vaivalloisia kuvioita pieniin ruudukkoihin jotka sitten, kun niitä on ehkä kymmeniä, satoja(?) neuloo vielä yhteen; päiväpeitto tms. siitä pitäisi kai sukeutua. 

Ei olisi minusta tuollaiseen pikkutarkkuuteen. Eikä nykyisin monesta muustakaan. Edes mustalaismammat eivät juurikaan käsitöitä enään harrasta, kysyin juuri tätä asiaa Pitkältä Unelmalta Iisalamessa.

Maailma menee kallelleen, silimät luppasee, nukkumaan on alettava.

"...siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan..."

6.10.2022 torstai

04.45

Oli pakko nousta ja painua sateeseen laskemaan vesiseisokkinesteet pellolle. Vinha kuorsasi seinänvierustalla osittain sateelta suojassa. Kynnet rappukivillä rapsuen tassutteli perässäni sisälle kun kysyin, lähetkö tupaan?

Unet olivat monipuolisia. Heräsin pari kertaa makustelemaan edellisiä ennen kuin aloitin uusien näkemisen.

Vilkkaimmassa, aineettomasti tapahtuvassa näytelmässä juttelin Zelenskyin kanssa ja sittenpä jo tanssin ruohikkoisen mäkipellon alle notkoon tehdyllä lavalla kevyt vietävä sylissäni. Hän suuteli minua lämpimästi tanssin lopuksi. 

Tanssin jälkeen istuin Suutelijan kyytiin ja hän ajoi mäkipellon päältä lähtevälle tielle. Tienhaarassa jututin takaikkunasta baskeripäistä "tuttua" (kuka lie ollut?). Sanoi odottavansa kyytiä jonka pitäisi tulla tuolta (viittilöi metsään päin). Suutelija lähti ajamaan viittilöinnin suuntaan korkeaa mäntyä kasvavaa kangasta halkovaa tieuraa pitkin. Maisemat muuttuivat yhä vain mahtavimmiksi petäjiköiksi joiden välistä siinteli järvenulappa. Sinua odotetaan rannassa, sanoi Suutelija siinä siunaamassa hetkessä kun heräsin.

Kenethän siellä rannassa olisin tavannut kun jo niin mukavaa seuraa oli muutenkin?

12.07

Sateen lomassa kävin Unipuron varresta hakemassa pyypaistin. Ammuin sen lentoon ja Vinha haki. Nyljin ja paloittelin ja annoin koko linnun koiralle. Se pärjää melkein sillä tämän päivää, pieni iltapala vain enää. 

Itselleni olisin tietty kerta-aterian kastiketarpeiksi siitä täkät voinut irroittaa, mutta kyllä se tarpeellisempi pihavahdille oli. Ja miten mieluikkaammin Vinha sen ratusteli luineenpäivineen kupuunsa kuin aina vain niitä teollisella volyymilla kasvatettujen teuraiden kinnake- tai höttölihoja. Eikä maksanutkaan kuin jotain 60 senttiä koko ateria. (Panoksen hinta)

22.32

Olipa märkä ja pimeä päivä joka sitten muuttui hämärän tullen kuutamoillaksi. Tähdetkin alkoivat ikuiset tuikintansa ja länsituuli huokailla pienemmin painein kuin päivällä.

S:n luona kävin ip. Vaihdoin yhdelle seinälle levytystä ja höyrysulkua ja tein väliseinään lv-venttiilille reiän. M onki mulle palkkioksi kiloisen lohen jonka sipaisin halki, suolasin kevyesti (tilliäkin) ja kääräisin voipaperiin kellarinkylmään maustumaan.

Euroopan johtajat ja johtajattaret kokoontuivat tänään Prahassa. Hymyileviä kuvia sieltä ainakin välittyi paria lerppahuulista mököttäjää lukuunottamatta. 

Tällä porukalla on paljon pelissä. Kuinkahan ne talven ylitse ilman isompaa eripuraa selviävät? Saatika että johtamansa eri kansallisuudet, kun kylmä tunkee EU:n tähtipeiton alle luista polveaan?

Uskaltaako tuota edes ajatella, että Euroopalla (maapallolla ylejään) on ylipäätään edes siedettävän kalsaa talvea odotettavissa Moskovan Zaatanan uhatessa Ydintalvella?

Päätän tämän päivän aforismiin:

"Hän osoitti, ettei väistyvä hallitsija ole korvaamaton, ja asettui hänen tilalleen. Ja juuri sitä hän ei pystynyt osoittamaan." EP

7.10.2022 perjantai

04.45

Panetusuneen heräsin. Tai oikeastaan olin juuri aloittamassa tuon iänikuisen touhun kun piti vetäistä vehkeensäkin hereille. 

Jos nisäkkään on pakonomaisen säännöllisesti lauettava, niin miksi se ei tapahdu itsestään kun mielihyväkeskus ja/tai "säiliöiden" täyttyminen niin vaatii? Eihän muuhunkaan ulostamiseen tarvita kuin että huolehtii, jottei pasko minne sattuu!

Tämänkertaisenkin unen seksikumppani oli niin hekumallisen sopiva, että olisi unen suonut jatkuvan vaikka kuinka pussilakana olisi vaihtoon pitänyt laittaa. Tahtoopihan ne liinavaatteet oikeastikin paritellessa nussiutua pyykättävään kuntoon.

Ainakin meillä, miten lie teillä?

Vuan on se yhtä perkelettä, jotta tällä iällä pittää näistäkin vielä lorsata! Pikkuisen meinaa välillä tympäistäkin tuo perin merkillisiäkin piirteitä saanut lajiominaisuus.

Mutta: Pilivetön on taevas eelleenkin. 

Tähdetkään eivät ole vielä lakanneet morsettelujaan samoista, miljardisvuotisista tarinoistaan eivätkä ne silti kiroile saman ratansa junnaamisen yksitotisuutta. Mitenkäpä kiroisivatkaan, mykät, elämästä autiot, kiviset planeetat.

Vain satusetätopeliukset mielikuvttelevat tähtiäkin koivunoksistoiden väleistä kuiskailemaan.

Toisekseen jos ei olisi lapsena luettavaksi sattunut Zakrahiaksen "Koivu ja tähti" niin millaisen loven pehmeitä asioita kuvittelemaan kykenevään mielikuvitukseeni sen puute olisi olisi johtanut?

18.06

Touhusinpa ulkona koko pvn. Omppupuut ovatten nyt jäneksiltä suojattu ja kääräisin yhden huussin kupeen haavankin ympärille suojusta kun viime talvena pupu sitä jo maisteli. Istutin tienvarresta kaivamani haapapuun taimen pari vuotta sitten ja nyt se lienee jo 3 metrinen hujoppi. 

Huapa on yksi lempipuistani. Sen havina tuo mukavia muistoja mieleen. Liittyy siihen surunkin haikuja, mutta mihinkäpä ei.

Pilkoin jonkinmoisen pinon saunaklapeja katokseen seuraavan kevään lämmityksiä ajatellen.

21.02

Saunonut. Iltapalaksi uunilohta ja piimää. Vettä alkoi jälleen ropistelemaan.

Lauteilla hyräilin Nurmion lasten mehuhetkeä.

"lasten mehuhetki päättyi ikävästi

kun musta enkeli

vei päivänsankarin..."

Tänään ovat viettäneet "riemujuhlia" pilapiirtäjät ja muut globaalin maailman irvileuat kun Moskovan Zaatana täytti 70 v..

Se on valtava määrä toinen toistaan lahjakkaampia videoanimaatoita ja piirroksia joita internetissä nyt kiertää verisennaurettavaksi itsensä tehneestä diktaattorista. 

Luulisi sen valjukallen kuolevan jo häpeästä, mutta kuten tiede on jo osoittanut, psykopaateilla ei häpeä-ominaisuutta ole.

Pekka Hakalakin kirjoitti Hesariin nasevan, avoimen synttäripvkirjeen Moskovan Zaatanelle. 

Kohteelle itselleen irvailuilla ei ole merkitystä kun se ei niistäkään provosoituneena kuitenkaan hirttäydy itse, ei ammu kuulaa kalloonsa eikä myrkkymaljaa kumoa. Mutta niille kätyreilleen, joille Zaatanan olemassaolon politiikka on vaurautta näihin päiviin saakka tarjoillut kun ovat hännystellä jaksaneet, niin niille kaikella parodiasonnalla, jota Moskovan kasvoille nyt muumaailma ripuloi, tulee olemaan se merkitys, että kohta ne lopettavat hännystelynsä.

Venäjältä Suomeen paennut ja täältä  jo Tsekkiin jatkanut professori Andrei Zubov sanoo haastattelussa, että venäjällä hallinto kaatuu muutaman kuukauden kuluessa; sotilasvallankaappaus on mahdollinen. 

Erilaisia skenaarioita Venäjän tapahtumista liimataan näytöille median haastatteluissa, esseissä ja dokumenteissa miltei joka tunti uusia, että mihinkään ei kyllä kannata vakavissaan tarttua niin, että niissä sanotusti myös tapahtuisi. Niistä kaikista yhteensä voi kyllä mielessään kukainenkin tehdä osuviakin päätelmiä. 

Ydinaseella uhkailun nouseminen puheidenaiheiksi on kyllä sen verran arvaamatonta aihealuetta, että siinä menee viisaskin vipuun.

Mutta eiköhän, kun tarpeeksi hyppii, joskus tahtiinkin satu, sanoi Mötys-Vaenoo kun epäilivät hänen tanssitaitoaan.

Mitähän minä ennustaisin?

Pikaista kuolemaa diktaattorille ja sumeilematonta murha-aaltoa ja maanpakolaisuutta Venäläisen eliitin keskuudessa.

Kuka äkkiä revenneen valtatyhjiön täyttää?

Navalnyi, jos häntä ei ehditä murhata, vapautuu, mutta onko hänestä enää vallankahvaan nousijaksi?

Sotilasvallankaappauksen sattuessa, Navalnyi murhataan joka tapauksessa.