6.10.2022 torstai
04.45
Oli pakko nousta ja painua sateeseen laskemaan vesiseisokkinesteet pellolle. Vinha kuorsasi seinänvierustalla osittain sateelta suojassa. Kynnet rappukivillä rapsuen tassutteli perässäni sisälle kun kysyin, lähetkö tupaan?
Unet olivat monipuolisia. Heräsin pari kertaa makustelemaan edellisiä ennen kuin aloitin uusien näkemisen.
Vilkkaimmassa, aineettomasti tapahtuvassa näytelmässä juttelin Zelenskyin kanssa ja sittenpä jo tanssin ruohikkoisen mäkipellon alle notkoon tehdyllä lavalla kevyt vietävä sylissäni. Hän suuteli minua lämpimästi tanssin lopuksi.
Tanssin jälkeen istuin Suutelijan kyytiin ja hän ajoi mäkipellon päältä lähtevälle tielle. Tienhaarassa jututin takaikkunasta baskeripäistä "tuttua" (kuka lie ollut?). Sanoi odottavansa kyytiä jonka pitäisi tulla tuolta (viittilöi metsään päin). Suutelija lähti ajamaan viittilöinnin suuntaan korkeaa mäntyä kasvavaa kangasta halkovaa tieuraa pitkin. Maisemat muuttuivat yhä vain mahtavimmiksi petäjiköiksi joiden välistä siinteli järvenulappa. Sinua odotetaan rannassa, sanoi Suutelija siinä siunaamassa hetkessä kun heräsin.
Kenethän siellä rannassa olisin tavannut kun jo niin mukavaa seuraa oli muutenkin?
12.07
Sateen lomassa kävin Unipuron varresta hakemassa pyypaistin. Ammuin sen lentoon ja Vinha haki. Nyljin ja paloittelin ja annoin koko linnun koiralle. Se pärjää melkein sillä tämän päivää, pieni iltapala vain enää.
Itselleni olisin tietty kerta-aterian kastiketarpeiksi siitä täkät voinut irroittaa, mutta kyllä se tarpeellisempi pihavahdille oli. Ja miten mieluikkaammin Vinha sen ratusteli luineenpäivineen kupuunsa kuin aina vain niitä teollisella volyymilla kasvatettujen teuraiden kinnake- tai höttölihoja. Eikä maksanutkaan kuin jotain 60 senttiä koko ateria. (Panoksen hinta)
22.32
Olipa märkä ja pimeä päivä joka sitten muuttui hämärän tullen kuutamoillaksi. Tähdetkin alkoivat ikuiset tuikintansa ja länsituuli huokailla pienemmin painein kuin päivällä.
S:n luona kävin ip. Vaihdoin yhdelle seinälle levytystä ja höyrysulkua ja tein väliseinään lv-venttiilille reiän. M onki mulle palkkioksi kiloisen lohen jonka sipaisin halki, suolasin kevyesti (tilliäkin) ja kääräisin voipaperiin kellarinkylmään maustumaan.
Euroopan johtajat ja johtajattaret kokoontuivat tänään Prahassa. Hymyileviä kuvia sieltä ainakin välittyi paria lerppahuulista mököttäjää lukuunottamatta.
Tällä porukalla on paljon pelissä. Kuinkahan ne talven ylitse ilman isompaa eripuraa selviävät? Saatika että johtamansa eri kansallisuudet, kun kylmä tunkee EU:n tähtipeiton alle luista polveaan?
Uskaltaako tuota edes ajatella, että Euroopalla (maapallolla ylejään) on ylipäätään edes siedettävän kalsaa talvea odotettavissa Moskovan Zaatanan uhatessa Ydintalvella?
Päätän tämän päivän aforismiin:
"Hän osoitti, ettei väistyvä hallitsija ole korvaamaton, ja asettui hänen tilalleen. Ja juuri sitä hän ei pystynyt osoittamaan." EP
7.10.2022 perjantai
04.45
Panetusuneen heräsin. Tai oikeastaan olin juuri aloittamassa tuon iänikuisen touhun kun piti vetäistä vehkeensäkin hereille.
Jos nisäkkään on pakonomaisen säännöllisesti lauettava, niin miksi se ei tapahdu itsestään kun mielihyväkeskus ja/tai "säiliöiden" täyttyminen niin vaatii? Eihän muuhunkaan ulostamiseen tarvita kuin että huolehtii, jottei pasko minne sattuu!
Tämänkertaisenkin unen seksikumppani oli niin hekumallisen sopiva, että olisi unen suonut jatkuvan vaikka kuinka pussilakana olisi vaihtoon pitänyt laittaa. Tahtoopihan ne liinavaatteet oikeastikin paritellessa nussiutua pyykättävään kuntoon.
Ainakin meillä, miten lie teillä?
Vuan on se yhtä perkelettä, jotta tällä iällä pittää näistäkin vielä lorsata! Pikkuisen meinaa välillä tympäistäkin tuo perin merkillisiäkin piirteitä saanut lajiominaisuus.
Mutta: Pilivetön on taevas eelleenkin.
Tähdetkään eivät ole vielä lakanneet morsettelujaan samoista, miljardisvuotisista tarinoistaan eivätkä ne silti kiroile saman ratansa junnaamisen yksitotisuutta. Mitenkäpä kiroisivatkaan, mykät, elämästä autiot, kiviset planeetat.
Vain satusetätopeliukset mielikuvttelevat tähtiäkin koivunoksistoiden väleistä kuiskailemaan.
Toisekseen jos ei olisi lapsena luettavaksi sattunut Zakrahiaksen "Koivu ja tähti" niin millaisen loven pehmeitä asioita kuvittelemaan kykenevään mielikuvitukseeni sen puute olisi olisi johtanut?
18.06
Touhusinpa ulkona koko pvn. Omppupuut ovatten nyt jäneksiltä suojattu ja kääräisin yhden huussin kupeen haavankin ympärille suojusta kun viime talvena pupu sitä jo maisteli. Istutin tienvarresta kaivamani haapapuun taimen pari vuotta sitten ja nyt se lienee jo 3 metrinen hujoppi.
Huapa on yksi lempipuistani. Sen havina tuo mukavia muistoja mieleen. Liittyy siihen surunkin haikuja, mutta mihinkäpä ei.
Pilkoin jonkinmoisen pinon saunaklapeja katokseen seuraavan kevään lämmityksiä ajatellen.
21.02
Saunonut. Iltapalaksi uunilohta ja piimää. Vettä alkoi jälleen ropistelemaan.
Lauteilla hyräilin Nurmion lasten mehuhetkeä.
"lasten mehuhetki päättyi ikävästi
kun musta enkeli
vei päivänsankarin..."
Tänään ovat viettäneet "riemujuhlia" pilapiirtäjät ja muut globaalin maailman irvileuat kun Moskovan Zaatana täytti 70 v..
Se on valtava määrä toinen toistaan lahjakkaampia videoanimaatoita ja piirroksia joita internetissä nyt kiertää verisennaurettavaksi itsensä tehneestä diktaattorista.
Luulisi sen valjukallen kuolevan jo häpeästä, mutta kuten tiede on jo osoittanut, psykopaateilla ei häpeä-ominaisuutta ole.
Pekka Hakalakin kirjoitti Hesariin nasevan, avoimen synttäripvkirjeen Moskovan Zaatanelle.
Kohteelle itselleen irvailuilla ei ole merkitystä kun se ei niistäkään provosoituneena kuitenkaan hirttäydy itse, ei ammu kuulaa kalloonsa eikä myrkkymaljaa kumoa. Mutta niille kätyreilleen, joille Zaatanan olemassaolon politiikka on vaurautta näihin päiviin saakka tarjoillut kun ovat hännystellä jaksaneet, niin niille kaikella parodiasonnalla, jota Moskovan kasvoille nyt muumaailma ripuloi, tulee olemaan se merkitys, että kohta ne lopettavat hännystelynsä.
Venäjältä Suomeen paennut ja täältä jo Tsekkiin jatkanut professori Andrei Zubov sanoo haastattelussa, että venäjällä hallinto kaatuu muutaman kuukauden kuluessa; sotilasvallankaappaus on mahdollinen.
Erilaisia skenaarioita Venäjän tapahtumista liimataan näytöille median haastatteluissa, esseissä ja dokumenteissa miltei joka tunti uusia, että mihinkään ei kyllä kannata vakavissaan tarttua niin, että niissä sanotusti myös tapahtuisi. Niistä kaikista yhteensä voi kyllä mielessään kukainenkin tehdä osuviakin päätelmiä.
Ydinaseella uhkailun nouseminen puheidenaiheiksi on kyllä sen verran arvaamatonta aihealuetta, että siinä menee viisaskin vipuun.
Mutta eiköhän, kun tarpeeksi hyppii, joskus tahtiinkin satu, sanoi Mötys-Vaenoo kun epäilivät hänen tanssitaitoaan.
Mitähän minä ennustaisin?
Pikaista kuolemaa diktaattorille ja sumeilematonta murha-aaltoa ja maanpakolaisuutta Venäläisen eliitin keskuudessa.
Kuka äkkiä revenneen valtatyhjiön täyttää?
Navalnyi, jos häntä ei ehditä murhata, vapautuu, mutta onko hänestä enää vallankahvaan nousijaksi?
Sotilasvallankaappauksen sattuessa, Navalnyi murhataan joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti