Ruhmuisia rohmuja ja Maan valitusta

18.9.2019 keskiviikko

Kerkesin vielä tämän vrkn puolella takaisin Knin reissulta. Reilu puolikas kuu kulki välillä rinnalla, välillä siirtyi eteen, vai tiekö se mutkia lie silleen umpitutulla matkalla ehtinyt tehdä. Ollaan menossa pakkasaamua kohti. Auton mittari näytti vielä kahta astetta lämmintä.

Aamuinen arkisto-ohjelma ydinsodan mahdollisuudesta Yle Puheelta jäi mieleeni ja sitä aivot jauhoivat vielä tullessakin. Ohjelma oli 1980-luvulta, eli niiltä ajoilta, kun itsekin osallistuin muutamaan rauhanmarssiin ja keskustelutilaisuuteen joissa luennoivat vileniukset, paloheimot, haavistot ja muut uraa luomassa olleet kalpeanaamat. Minne lienevät niidenkin luentojen ja marssien kaiut loppusijoitettu kun eivät edes säteile enää; maailma on yhtä valmis ihmisen aiheuttamaan täystuhoon kuin aina ennenkin. Naamat, kalpeat tai vähemmän kalpeat, vain vaihtuva eikä päiden sisällöt, yhä laajenevien aivojen solibiologiset kerrokset, kovin suuria muutoksia sotimishalujen hillitsemiseksi ole kokeneet.

Yksi uusi teknologian "huippusaavutus" joka on pian kaikkien tuhoa haluavien ulottuvilla, ovat dronet joiden avulla voi pienen likaisen pommin kuljettaa täsmänä minne haluaa. Tai vaikkapa umpimähkään, silkasta poikamaisesta mustasta huumorista sätkyjä saaden, mäjäyttää jonnekin vain.

Knissa en ehtinyt kuin kieli vyön alla töytäilyyn. Pilkekuoramn purkivat pinoon Elias ja Puutarhuri, Paulus livahti Juuliansa mukaan heti kun tuli koulusta. Kerkesin kuitenkin jututtaa tyttöä jonka eka kertaa näin.

Kitumarketista Vinhalle sianluita. Sattui T paikalle ja muutama sana vaihdettiin.

Käsiä särkee kaikki touhu ja ajaminen. Nukuttaa. Luen vielä Putinia sen minkä kiinni lumpsahtelevat silmät periksi antavat.

19.9.2019 torstai

Aamulla pakkasta muutama aste, auton lasit jäässä.

Työmualla vetelin loput silikonit, asensin pesualtaan kannattimet, mutta allasta en voinut laittaa, kun pidikkeitä ei ollut. Asensin pesuhuoneen ja saunan lasiset ovet paikoilleen.

Greta Thunberg on saanut nuoret kautta läntisen pallonpuoliskon liikehtimään ilmaston puolesta. Mitään muuta he eivät asioiden jamalle mahdakaan kuin mielensä osoittamisen.

Käykö kuten rauhanliikkeiden ja muiden vastaavien on aina käynyt, että ne ennen pitkää väsyvät, tai väsytetään, ja äänet hiipuvat eikä mikään enää liikahda? Nyt aihe on kyllä niin vakava, ettei lopputulos tule olemaan yhdentekevä. Sitä eivät voi väistää markkinavoimajumalatkaan vaikka kuinka matkoja ulkoavaruuden tähdille alkaisivat kaupata.

Putinin elämäkerrassa niillä sivuilla, jossa "Volodjasta" alkaa leipoutua varapresidentti Jeltsinin ilmoittaessa erostaan.

Kuunpuolikas valaisee tähtien kanssa ihmeen kirkkaasti muuten niin pimeää yötä.

20.9.2019 perjantai

Isä tänään 96 v jos eläisi. Suvuissamme on ollut myös pitkäikäisiä, että mahdollistahan se olisi.

Jossittelu on turhaa, mutta voihan sitä vainajoituneeseen isäänsä mielikuvitushenkeä vähän puhaltaa. Kuvitella hänet mieleisekseen ihmiseksi, korjata viat ja puutteet, tai ainakin yrittää itse isänä olla tekemättä samoja virheitä. Vai jokohan akuutit isänäolemisen päiväni ovat luetut kun nuorimmainenkin alkaa parrankasvun ihan pian?

Brittien prexit osoittautuu pikkuhiljaa suureksi virheeksi joka paitsi että tulee maksamaan paljon, sekoittaa yhteiskuntajärjestyksiä muuallakin kuin vain saarivaltakunnassa. Eikä suinsurminkaan periksi voida antaa, so. perua koko järjetöntä hanketta.

Työmualla saunanoven sisäpuolen myykit ja listat ja muuta pientä sipsehtimistä.

Kävin Nimettömän sivuitse revityn metsätieuran männikköisiltä suonlaidoilta ja tien varsilta 2 isoa sankollista puolukoita. Toin myös saavillisen hylättyä kusiaispesää huussinkuivikkeeksi.

Joku oli unneuttanut tai tahallaan jättänyt itetehdyn puolukkarohmun kannokkoon. Aika ruhmuinen rohmu.

Saunoin vasta 22 jälkeen. Kroppa kokonaan kipeä.

21.9.2019 lauantai

Markku Kuha (Kurkkumaha) radion 6 kuvaa ohjelmassa. Puhuivat ekologisesta elämisenmallista jota mies Ranuan tilallaan harrastaa.

Työmualla kävin antamassa neuvokkeja talkooporukalle. Olisiko tarvinneet, niin se on makukysymys.

Puolukkaretken tein Näläkölammin kankaalle, mutta kovin oli turha retki. Poistullessa sitten ruavin Pohjoismäen tien varrelta lisää, mutta en sankkoa täyteen saanut. Sitten klo olikin jo yli 15.

Tulin p.reissulta, laitoin saunalle tulet, kannoin vedet, otin palasta, join kahvit, vaihdoin talvirenkaat autoon (kesät jo aika kaljut) ja kerkesin ottaa pienet nokkaunet ennen löylyihin menoa.

Laitoin Puutarhurille viestin : "Napis?" Vastaus oli, että päätä särkee, mutta jospa sitä silti...

Pojilla ollut yökylävieraita. Paulus Juuliansa luona.

Jussi Halla-aho on sanonut haastattelussa, että ilmastonmuutoksen ympärille on Gretan johdolla muodostunut maailmanlaajuinen, hurmoshenkinen herätysliike. Mitähän se hänen johtamansa liike sitten on pitkin matkaa ollut muuta kuin hurmoshenkinen? Omat opetuslapsensa  ovat Mestariksi hänetkin isolla mölyllä äänestäneet moneen kertaan. Ymmärtäisipä vain, minkä lajin mestariksi.

22.9.2019 sunnuntai

Kovasti on kuuraa maassa. Pakkasta -2.

Eilisiltaiset Napiksen humpallukset ihan ok. Puutarhurikin tuli. Muutamia tuttuja oli ja tulihan tuota lajinsa ryyhällettyä. Orkestereina Neitoset ja Finlanders. Nyt ei poistullessa eikä nukkuesssa suonenvetoja esiintynyt.

Tanssien jälkeen istuttiin Puutarhurin kanssa autossa tovi ja juteltiin poikiemme asioista. Hassuja tällaiset tapaamiset.

Puolukkamättäitä kävin kampailemassa Nimettömän kohdalla aivan tienvieren aukeilta. 2 kymmenen litran sankollista. Toisissa paikoissa oli isoterttuisia marjaesiintymiä, mutta harppoa piti lajinsa.

Vinha otti jäniksen kiinni Pohjoispurolta. Pupu putosi ojaan eikä päässyt heti ylös märästä sammallietteestä joten koira kerkesi puremaan niskat poikki. Nyt on Vinhalle jäniksen lihaa syödä asti sillä yöllä Napikselta tullessa keräsin tieltä 2 auton kolhaisemaa kyytiini.

Mukava päivä maastossa. Tein taukotuletkin vaikka mitään lämmitettävää ei mukana ollut. Vain voileipää ja termoskahvit, pari aprikoosipiirakkaa.

Marjoja kerätessä mietin moraalifilosofisia ajatuksia malliin Marja-Riitta Ollila.

Tässä(kin) ajassa massojen moraali olisi yhtä kysymysmerkkiä jos se niitä pysähtyisi miettimään. Onnistuuko kollektiivinen moraali kuinka kauan estämään eurooppalaiset sodat? Onko sotakysymyksissä ylipäätään moraalikysymyksillä mitään väliä? Jos kansa vaikka olisikin moraaliltaan periksiantamaton, sen murtamiseen tarvitaan kuitenkin vain muutamat "Mainilan laukaukset". Tai joku pöljä prexit, umpikyynikko Trump tai ketunviekas Putin. Melkoisia yleisen moraalin murtamisen esimerkkejä ovat Krimin miehitys, Itä-Ukrainan konflikti ja Amazonasin valtavat maastopalot Syyrian ja Palestiinan jatkuvia murhaamiskierroksia mainitsemattakaan.

Filosofiseen pohdiskeluun kuuluvat enimmäkseen vain kysymykset, vastauksia ei ehkä koskaan. On vain aprikointeja kuten nuo minunkin edellä esittämäni yksinkertaistukset.

Mutta olenpahan ainakin ajatellut ja se jo on filosofiaa. Olen kysellyt ajatuksen ajattelun perään kuten eräs kotimainen filosofikin sanoi aina tehneensä. Ja että vastauksia ei välttämättä hänenkään mielestä ole, on vain kysymyksiä jotka jossakin sattumanrakosessa saattavat vaikka näyttää vastauksilta. Jotka nekin kohta herättävät vain lisää kysymyksiä.

Hyräilin metsässä Fredin Maan valitusta.

23.9.2019 muanantae

Kuopioon puoliltapäivin. Vein puolukoita Herkkuhetkeen. Söin siellä tarjotun lounaan. Hyvää oli. Juttelin hetkisen Pian kanssa joka paikkaa pitää. Ajattelin, että siinä on yritys joka on omistajansa genreen nappivalinta.

Motonetistä hankin pienen kompressorin joka on hyvä listoitushommisaa, ei maksanut paljoa. Otin sieltä myös kaksi keittiön työpistevalaisinta remppakohteeseen.

Ikeassa kävin. Tuslan, kahvisuodattimen ja pari kannellista, lasista säillöntärasiaa keräsin kassiin. Ostoskeskuksen hehtaarihallin käytävää kulkiessani menin Marimekon ohitse ja näin tansseista tutun Valkopaidan (ei ollut valkeaa paitaa nyt). Pysähdyin hetkeksi juttelemaan. Mukava näkeminen.

Prismassa ruokaostoksilla. Siellä vessaneduspenkiltä joku huikkasi, että "Valtsu!" En tunnistanut turjakemaista olomuotoa, mutta kun jäin siihen juttelemaan, niin muistin. Hänet olen nähnyt viimeksi 30-35 vuotta sitten Siilinjärvellä jossa asuin silloin itsekin. Sanoi majailevansa milloin missäkin, mutta ulkomuodon raihnaisuudesta päättelin, ettei "milloin missäkin" kovin  laajaa reviiriä tarkoita. Sai hän sitten pyydetyksi euron almuakin. Annoin vitosen setelin, ei mulla enempää irtorahaa ollutkaan.

Tullessa mietin tuotakin ihmiskohtaloa. Hyvät olivat lähtöasetelmat, mutta mikä lie nyrjäyttänyt pois radaltaan? En tullut kysyneeksi vaikka ehkä olisi pitänyt. En luultavasti näe kaveria enää milloinkaan.

Kun tuuli kenen elämänporstuasta paiskaa oven saranoiltaan, niin eivät kaikki osaa eivätkä jaksa siihen uusia saranoita ruuvata. Ei ole aina varaa niitä hankkiakaan. Ja niin maailman tuulet huljuavat sisään kuin tulvavesi ja vievät kaiken mennessään. Lopulta asujankin.

Olin Um takaisin 21 maissa. Väsyttää aivan hirveästi, mutta eihän tuo uni tule. Kaikenlaiset ajatukset huljuavat pääni sisällä kuin edellä mainitun kaverin tuvassa pistäytymään tulleet maailmantuulet. Olkapäitäkin särkee tavattomasti.

24.9.2019 tiistai

Työmualle olivat tippapellit saapuneet joten paneloin etupuolen entisen autotallinoven kohdan. Nyt se jo näyttää joltain. Vielä myykit ikkunaa kiertämään ja maalia pintaan niin ihan hyvä seinänpätkä siitä tuli. Takapihan ovenreiälle huomenna sama. Se on vain metrin levyinen. Tänäinen oli 2,6 m. Oma värkkäämisensä pienissäkin kohteissa. Sisällä ehdin paikata entisen kylmiön kohdalta laipion ennen kuin läksin.

Puolukkaa löytyi vielä omalta mualta yksi sankollinen. Meni siinä silti pimeään saakka. Lämmitin saunan.

Pitää vielä laittaa muistiin: Jussi Halla-aho on kulttijohtaja itse; hän väitti Gretasta samaa.

Tuli myös mieleen Hesarin erään liitteen "Kuin kaksi marjaa". JH-a ja Greta Thunberg kävisivät siihen trippiin aika hyvin ajatuksella että molemmilla on asberger-oireyhtymä, toisella diagnosoitu, toisella vain tarkkailijan arvelemana, ja että kun heitä kuuntelee, puheen ulosannissa on samankaltaisuutta sen monotoonisuudessa,  joskus jopa hypnotisoivassa tempossa.

JH-a sanoo saavansa outoja kiksejä siitä kun saa härnätyksi ihmisistä häntä ja hänen politiikkaansa vastustavia kannanottoja. Parasta tietenkin, jos joku jopa raivoaa hänelle, esittää uhkauksia tai käy kraiveliin kiinni. (Nämä tällaiset eivät kai kuulu normaalisti tunteensa hallitsevien ihmisten tuntemuksiin?)

Thunbergin ja Halla-ahon asbergerit panevat toisen toimimaan hyvän, toisen pahan palvelukseen. Toisen sanomaan rehellisen raikkaasti isoiksikin tunteville miten maa makaa, toisen kieroilemaan niin akateemisen viekkaasti, että kohteiksi valikoidut kuulijat menevät lankaan kuin jänis rihmaseen.

Trump, joka YK:n ilmastokokoukseen etukäteen ilmoittelematta saapasteli mollaamaan Gretaa, kuulunee jonkun sairauden, vajavaisuuden tai itse hankitun mielenpuutteen genreen myös. Maailman suurimpiin (hänen kaudellaan ei voi puhua enää maailman mahtavimmasta) valtioihin kuuluvan maan johtajan poikkeuksellinen käytös on pakko selittyä jollain omituisella mielenvikaisuudella ja puutteella, sillä jos selitystä ei ole, tuollaisesta saattaa tulla uusi normaali (on ehkä jo tullutkin).

Luin vielä Pekka Juntin Gretaan liittyvän kolumnin Ylen sivuilta. Hyvin laadittu.

Nyt korsoomaan!

25.9.2019 keskiviikko

Heräsin viiden jälkeen kipuihin. Pari astetta pakkasta. Kuun kuppi jo kumoilleen menossa. Sormien päät, ja peukalon, aivan halkipykineet. En kahvipakettia auki meinannut saada.

Laitoin pyykkiä likoamaan saunalle. Illalla sitten saunoessa pesaisen.

Tilastojen mukaan persujen kannattajien joukoissa 85%:a ei usko ilmastonmuutokseen. Kulttijohtajansa Halla-ahon psalmit ovat olleet tehokkaita järjensalpaajia niin, että vakavasti otettavien tiedemiesten tutkimuksiin perustuvat arviot elonkehän tilasta muuttuvat niitä nieltäessä silkaksi soopaksi.

Työmualla takapihan oviaukon panelointi ja muuta pientä käpsehtimistä.

Sitten vielä Vinhan kanssa puolukkaa etsimään. Kampasin ruohikkoisista mättäistä kaksi sankollista. Oli jo melkoisen pimeää kun tulin  takaisin Um pihaan. Saunomaan alkaessani pesin ja huuhtelin pyykit ja laitoin  ulos ottamaan raikkautta. Pitää aamulla siirtää sitten sisälle saunaan, eivät kuiva enää ulkona jos ei ala tuulla kovaa ja kuivasti.

26.9.2019 torstai

Klo on ½3. Heräsin outoon uneen poluista, polkujen kartastoista, valtavista puupuistoista, ikimetsistä ja lopuksi hirveästä surusta kun niitä ei yht´äkkiä enää ollutkaan.

Kun olin iltapäivällä puolukassa Rappurinteen ja Ruunanrinteen (vanhoja, poiskuihtuneita nimityksiä maastokohdille), niin äkkiä havahduin kummalliseen, säpsähdyttävään tunteeseen, että jalkojeni alla on jotain tuttua. Kun tutkin maastoa, niin siinä oli selvästi vanhan polun pohja. Ja tarkatessani vielä ympäristöä, tiesin aivan varmasti, että siitä erkani joskus Pohjoismäkeen johtavalta kärrytieltä polku Armaalaan ja joka taas vei mummolaan, ja jos halusi, niin voi mummolan kaivon takana kiivetä veräjän ylitse ja valita polun, joka vei joko Nimettömän rantaan (Mummolanrantaan) tai vasemmalle josta pääsi Vukelon mökille. Ja jos halusi sieltä jatkaa minne tahansa, voi mennä alas rinnettä Nimettömän suuntaan ja kääntyä Uotilaan jne. Tai voi kääntyä vastamäkeen Iekkilään josta taas jne.,  tai jatkaa Vukelon pihan lävitse suoraan Kellomäen polulle jolta pian taas erkani polunsuu vaikka Ottolaan. Tai jos jatkoi vasempaan Holin rinnettä, tuli Kellomäkeen jossa taas voi valita vaikka minkä ilmansuunnan ja aina oli polku edessä joka vei jonnekin. Lopulta vaikka sinne kuuluisaan Roomaan.

Tuo metsässä nopeasti tullut tunne oli tuttu kuin migreeniaura. Se lienee uinunut aivojen jossakin kolkassa häiritsemättä jo vuosikymmeniä. Tunnetta on vaikea kuvailla vaikka migreeniauraan vertaavan tunteen ylös kirjasinkin. Se ei ollut mikään yliluonnollinen säpsäytys, päinvastoin alkukantaisen luonnollinen. Kuin viidakon eläimellä jokin kuudes aisti joka varoittaa joko vaarasta tai muusta yhtä tärkeästä havannoitavasta.

Kuin tuulenpyörteen kuiskaus niskavilloissa, silläkin tavalla sitä voisi yrittää kuvailla.

Tunsin sen myös jalkapohjissani vaikka välissä oli kaksi villasukkaa ja kumisaappaan pohja.

Panee ajattelemaan surumielisiä asioita.

Mitä ihminen on asuttamalleen maalle, sen kasvustolle, puille ja eliöstölle tehnytkään.

Toisen maailmansodan pahimpia kauheuksia alettiin kutsua holokaustiksi. Kun nyt ollaan eletty sotien jälkeistä aikaa pian 80 vuotta, voitaisiin ruveta puhumaan myös holokaustista joka on kohdistunut zsiljooniin puihin jotka erilaisiin krematorioihin on metsistä runnoen ja särkien rahdattu, liemissä myrkytetty, litistelty vessapaperiksi ja pahveiksi, räävittömimmillään sanomalehdiksi joiden toistoa lataavat uutiset ovat ihmisen mielestä vanhoja jo, kun ne postilaatikoihin ovat kolahdelleet.

Ja mitä sanovatkaan tämän kaiken tuhon toteutuksen mahdollistaneet metsäkonekuskit, metsurit,  krematorioiden työntekijät, me kaikki jotka kapoina kulutuksen kidassa huidomme?

Emme tienneet, emme me ymmärtäneet, sitä me hoemme kuin natsien keskitysleirien vartijat kaiken karmeuden maailmalle avautuessa.

Piti tulla lievästi kehitysvammainen tyttö, Greta Thunberg joka silmiä nyt avaa, mutta pelkään pahoin, että hän myöhästyi.

Miksi Pentti Linkola ei kelvannut? Hän alkoi nähdä jo 1950-60 luvuilla muutaman muun Telluksen pinnalla asialle havahtuneen näkijän mukana, mihin ollaan menossa. Olisiko äkkijarrutus vielä 1970 antanut enemmän toivoa selviytyä kuin nyt, kun yksi teini kuiskaa, että lopettakaa kuluttava liikkeenne!

Puolukkaa ja käsisärkyjä

 10.9.2019 tiistai

Knissa meni iltahämärille saakka. Tullessa jälleen teeripoikueita teiden marginaaleissa.

K-raudassa oli hieman outo tunnelma. Se tatuoitu myyjämies vittuili kovin totisena kassanaiselle. Ei ollut huumorimieltä mukana. Tai sitten  en tajunnut juttua. Laattalisäyksen sain kuiten tehdyksi.

On tosi lämmintä, kostean leppoisaa, sumu sankkaa. Tullessa punaisen kuun soikea osa näkyi pilvien lomasta kuin peukalon pää, tai mulukun-.

Ei tartte unihiekkaa nämä silimät nyt.

11.9.2019 keskiviikko

Hieno ilima, lämmin.

Viimeisimmässä unessa kaksi miestä vaati lunnaita kun olin kulkemassa heidän maittensa halki tunturin juurella olevalle omalle palstalleni. Toinen miehistä oli arpinaamainen Tennilän  Lassi (kuoli muutama vuosi sitten Rovaniemellä) ja toinen Parikkalan Kalle (sen nimistä miestä en ole koskaan tuntenut). Lunnaiksi olisi kelvannut saavillinen koskenkorvaa ja että olisin lähtenyt heille kuskiksi Muurmanskiin hakemaan pari huoraa ja poron nyljetyn ruhon. Uni alkoi saada niin absurdeja sävyjä, että soitin Tapion hakemaan minut siitä pois.

Klinkkeröin pesuhuoneen ja vessan lattiat. Siinäpä se pv mänikin.  Neuvoin M:lle lvv-huoneen lattian saumauksen. Ei ole ennen tehnyt, mutta ei se eksaktia tiedettä olekaan, huolellisuus tärkeintä ja että painaa massaa saumaan kuin nuori sulhasmies konsaan.

R:n kanssa katsottiin koulukuvaa toiseksi viimeiseltä luokaltamme. Kovin moni meistä on lopettanut huokumisensa jo, tuumattiin. Kallaveteen hukkuminen, työtapaturma, synnynnäinen sydänvika, alkoholismi, anaboliset steroidit/viina/kamala lapsuus... Mikähän meitä vielä hengissä pidättelee?

Kävin nyt illasta ison sankollisen  puolukoita. Toisenkin olisin kerännyt, mutta uudesta Marjukka-poimurista napsahti kädensija juuresta irti. Panin Prismaan viestin, kun otti pattiin moinen epäkelpo kampe. Muuten tehty tukevaksi, metalliset piikit, hyvä kahva ja urakkaleveys, mutta suunnitellaan heikko kohta juuri sellaiseen paikkaan, jossa kovin rasitus on. Paskamaista elää maailmassa, jossa työkalujen käyttövarmuudesta vitut välitetään, kunhan niitä vain kaupaksi saadaan. On minulla täällä poimureita, mutta pienempiä, en vain enää jaksanut takaisin puolukkamättäiden ääreen kammeta.

Pyykkiäkin piti saunareissulla pestä.

Puheelta arkisto-ohjelmakokonaisuus jossa Heikki Turusen haastatteluja usealta vuodelta ja vuosikymmeneltä. Mitähän Heikille nyt Kolin maisemiin kuuluneekaan? Laitan radion sängyn viereen ja varmaan nukahdan Turusen turinoihin.

Nukahdinhan minä, mutta heräsin muutaman tunnin päästä kun Turunen paasasi joulusaarnaa vuonna 1977. Kun en nyt heti unta saa, niin yritän palauttaa mieleeni niitäkin tunnelmia, kun  Juuselan kanssa ryypättiin Turusen Volvon takakontista sen vodkat, mutta ei sitten lähdetty kyytiin vaikka se sitäkin tarjosi. Olisi menty Iisalameen ja siellä olisi Heikkikin sitten korkannut. Oli ne kyllä äkkihumalat, että hyvä kun ei lähdetty. Oksenteluksi olisi mennyt vain.

12.9.2019 torstai

Sateista, lämmintä silti. Unet olivat yhtä kipujen sävyttämää tolskaamista.

Heräsin kahden-kolmen välillä uudestaan, kävin kusella, laskin Vinhan tupaan ja sitten pyöriskelin petillä etsien asentoa, jossa olkapääsäryt eivät niin tulisina tuntuisi. Heräsinkin sitten vasta ½8.

"Herkkuhetkestä" Kuopiosta tuli viesti puolukkatarpeesta. Ottaisi kanttarellejakin, mutta ei ole vielä tietoa niiden sadosta.

Katselen jälleen ikkunasta käpytikan siementen särkemistouhuja. Se on selin ikkunaan ja värien kirjo höyhenpeitteessä erottuu hyvin. Ihmisellekin saisi kasvaa luonnostaan pukupeitto jossa yhtä hienot värit. Mutta sehän vain kiroaisi niitä ja sheivaisi pois.

Klo on 09.15. Työvuatteet on puettu, mutta aikailen vielä lähdön kanssa. Väsyttää kehnosti sujuneiden yöunien takia.

Iltasella

Työmualla liimasin luonnonkiviä (koristeita) laattalaastilla piisin tiiliseen kupeeseen. Juuttaat eivät meinanneet pysyä paikoillaan vaan painavimmat alkoivat valua. Ensin kiinnitin vihjelaudat vatupassin kanssa nurkkiin joista korot suurin piirtein pystyin ookailemaan. Olipahan vain miettiminen siinäkin, miten tuon homman teen. Tiijä vielä sitten  lopputuloksesta, kunhan rappaamaan pääsen...

Keittelin omenahilloa, mutta ensimmäinen viiden litran kattilallinen lipesi pannulappujen liukastelun takia hyppysistä ja humpsahti suoraan puolillaan olevaan tuhka-sankkoon (onneksi ei paljaille varpaille, tai munille!). Tulipahan kirottua kunnolla. Hain sitten kylältä kaupasta hillosokeria lisää, lohkoin uudet omput kattilaan ja keittelin satsin jota en tuhkiin muninut. Nyt hillo on lasisissa purkeissa ja tuvassa tuoksuu kanelinen omena.

Saunoin. Pimenee jo. Otin yhden buranan puolikkaan, jospa se auttaisi edes vähän kun lepoa yritän.

Putinin elämäkerrassa olen sivulla 145 ja pikkuhiljaa alkaa sen ihmisen kulkema reitti vallanripaan hahmottua. Sattumaakin on seassa, eniten kuitenkin tilanteiden oivaltamista ja niiden häikäilemätöntä hyödyntämistä. Poliittinen, venäläismentaliteettiin perustuva likainen peli kulissien takana saa muotoja, joista en ole osannut aiemmin minkäänmoista, vähiten järjellistä kuvaa luoda. Putinin kohdalla vain intuitioni on sanonut (sekä uutisten kertomat tapahtumat), että siinä on sellainen henkilö, jonka kaltaisen kanssa en haluaisi olla koskaan minkäänmoisessa tekemisessä. Puistattava, on yksiselitteinen sana sille tunteelle.

13.9.2019 perjantai

Unessa olin matkalla Joensuun Prismaan palauttamaan särkynyttä Marjukka-marjanpoimuria, mutta se muuttuikin Marketaksi joka halusi kokea kaikkien matkalla olevien lampien ja järvien rannoilla auringonlaskut. Taisi siinä keretä tulla eteen jo muutamia auringonnousujakin. Unen lopussa ruvettiin naida äheltämään autonrenkaista kyhätyn kasan päällä. Ympärillä vaeltelevien ihmisten paheksunta oli äänekästä, mutta ei naimiselle, vaan niiden renkaiden aiheuttaman esteettisen haitan takia. Olihan ne kipattu keskelle kauneinta hiekkarantaa!

Paneloin khh-laipion.

Puolukoita keräsin ihan tuosta metsätien penkoilta 30 litran saavillisen. Tapio kertoi puhelimessa, ettei tänä syksynä Kittilässä edes puolukkaa saada. Pyysi minua laittamaan matkahuollon kautta muutamia saavillisia  jos vain löydän ja kerkeän poimimaan. Kunhan edes sankollisia...

Jari Tervo kirjoittanut Loirosta elämäkerran. Kaikista kannanaotoista uumoilen, ettei tekele ole omaan makuuni. Aidosti naurattanut mies meni pilalle kun muovasivat hänestä kirjoittamalla naurettavan. Kirja myy varmasti, aika on nyt semmoinen. Vasta sadan vuoden päästä näkevät, jäikö taiteilijasta mitään näkyviin. Jäikö niinkään paljon, kuin tulkittavanaankin olleesta eräästä Eino Leinosta nyt näkyy.

14.9.2019 lauantai

Puolukkaunia.

Loput paneloinnit khh ja alarivin laatat kylppäriin.

Puolukkaa hain Unipuron varrelta 25 litraa.

Vesipula on valtakunnallinen. Unimäen kaivovesi ei ole neljättä rengasta alemma pudonnut. Nämä vähäiset sateet ovat nostaneet hiukan veden pintaa. Joka päivä nostan sieltä saunalle 3-5 sankollista ja tupaan vähintään kaksi.

Joka puolella ovat purot ja isommatkin vesiväylät kuivahdelleet kivisiksi uomiksi sijoilleen ja järvien rannat ovat paenneet kauaksi seljille päin. Rajalähdekin on melkoisen kuiva kupura vain. Ei siihen silti parane hypätä, sillä sammaleen alla on syvyyttä ainakin kaulaan saakka; olen eräänä vähälumisena talvena siihen harhautunut syvyyttä mittailemaan.

Kovasti on mediassa ("sosiaalisessa" semmoisessa joka nykyistä juoruaidan mallia markkeeraa) Tervon Loiro-kirjasta debattia. Ei niitä jaksa lukea syvemmälti. Haisevat jo vähälläkin pöyhäisyllä. Jääpi varmasti lukematta se opus. Antaa Loiron lauleskella mielessä semmoisena kuin se joskus vielä 1980-luvulla oli.

Kun haroin mustaviinimarjapuskista viimeisiä herkkuja suuhuni oli ampiainen samoissa hommissa. Se tuikkasi keskisormentyveen ja sattuipa makiasti. Vähän lauhtui, kun hapaisin ratamonlehden pureskeltavakseni ja puristin vihreän mönjän pistokohtaan nyrkkiini. Olisihan se voinut suuhunkin asti päätyä ja jos kielen tyveen pääsi tuikkaamaan, niin silloin voisi olla vakavampikin paikka.

Mutta sormenturvotuksista huolimatta eiköhän tästä Napiksen humpat lähetä kokemaan. Viimeksi olen käynyt siellä alkukesästä. Laitoin Puutarhurillekin viestin, että tuleeko, mutta ei aikonut jaksaa.

15.9.2019 sunnuntai

Lämpötila 0.

Napiksen humpat ihan mukavat. Poikkimailaisia ajatuksia herättää kuunnella laulajaa, joka samaa genreä on 50 vuotta joikunut ja yhä vain jatkaa (Markku Aro). Mutta niinhän sitä ammateissa tuppaa kaikissa olemaan, että samoja saumoja ommellaan (tai ratkotaan) kun kerran on aloitettu. Laulusolistin kohdalla se tosin kuulostaa ja näyttää aika kornilta  kun iän jäykistämän matalan varren yläpään kurttuinen suuaukko päästelee, että "etsin kunnes löydän sun...". Ei ikäänsä karkuun  voi soutaa, se näkyy ja kuuluu vaikka kuinka pukisi jalkaansa nuorekkaat, punaiset nahkajalkineet.

Paikalla olleista tanssitutuista mainittakoon oululaislappilainen, ilomantsilaiset, nurmekselaiset ja liperiläinen joka sanoi majoittuneensa Vuokattiin ettei tarvi yöllä takaisin ajaa 300 km piähän.

Täysikuu katseli taivaalta vasten pärstää kun tulin. Piti jälleen pysähtyä ulos pomppimaan kun alkoi suonenvedot. Ja sitten niiden takia herätys viideltä ja eikun ulos jääkylmää vettä kaatelemaan munille ja jaloille. Se auttaa, mutta kyllä sitä nukkuisi mieluusiti katkemattoman pätkän joskus. Käsien särystä en jaksa enää edes mainita, niin jokaöistä se on.

Pitkä lenkki sateessa Vinhan kanssa maastossa. Käytiin katselemassa puolukkapaikkoja, mutta yhtään varteenotettavaa emme löytäneet. Yksi metso ja jänis nähtiin. Joku (metsämies luultavasti) huuteli Karisuon suunnalla kaverilleen isosti: "Täällä! Tääällä! TÄÄÄLLÄÄÄ!!!" Mahdollinen kaveri ei vastannut tai sitten se huusi koiralleen.

Yhdellä kynityllä, talousmetsäisellä nyppylällä istahdin hetkeksi märälle mättäälle ja koetin kuvitella paikalla aikoinaan kasvaneet suuret männyt takaisin ja itseni 12 vuotiaiseksi poijannanskaliksi joka on isän kanssa metsällä: Hakki ajaa ison metson Kellomäen vastaisesta rinnekuusikosta ja isä pamauttaa sitä ensin rintapuolelle lentoon. Se saa haulia sen verran kehoonsa, että ei putoa, mutta höyhenet pölähtävät  ja se laskeutuu viereisen männyn latvaan johon isä sitten antaa minun tärskäyttää lopetuslaukauksen. Se tuntui niin suurelta asialta silloin, että voisi melkein sanoa näin jälkeen päin sen kokemuksen kuitanneen isän niin monet kasvatuksessa tehneet laiminlyönnitkin.

Enpähän sitäkään kokemusta muistaisi, jos niitä olisi jokaiselle päivälle vanhemmat olleet tarjoilemassa. Kaikki ne muutamat muistan hyvinkin tarkkaan. Jopa metson mustikkaisen tunkkaisten suolten höyryävät hajut kun se siinä kankaan laidalla suolistettiin ja jalka katkaistiin ensimmäisestä nivelestä poikki jotta Hakkikin saa palkinnon.

Sauna ja nukkumisyrityksiin  jo nyt, klo 20 aikoihin. Radiosta jazzia, UMOa ja mitä tulleneekaan, mutta mukavasti keinuttaa.

16.9.2019 muanantae

Jälleen terrorissävytteinen uni joka koski Halla-ahoa ja persukängiään. Unessa räjähti heidän toimistonsa ilmaan.

Aiheeseen liittyvät unet kuuluvat vakiopainajaisiini. Koetan välttää niistä kirjoittelua koska se voi vain lisätä sitä unenlaatua, harmistusta muutenkin.

Luin juuri artikkelin Veikko Vallinista, tamperelaisesta miljonääristä joka on sokean pisteensä persuudesta löytänyt. Tai sitten ihan tarkoituksella laskelmoiden, koska eihän raha tunnu missään, mutta jos sillä saa ostetuksi yksilölle näkyvyyttä, vaikkapa vain persulaisia hännystellen kun ne nyt suosionsa huipulla tuulettelevat, niin se kyllä maistuu. Tuli äklö olo siitä henkilökuvasta.

Luin Kemppisen blogista, kuinka siellä väänettiin Loiron lauluäänen oikeellisuudesta. Kirjoitus liittyi Tervon elämäkerran sisältöön ja sen jälkirimpsussa nämä väännöt.

Olisi näiden ainaisten viäntelyjen piälle pohdittava vuan, että entä jos sävelkorvat vain ovat väärässä, ja eritoten ne, joiden on todettu olevan absoluuttisia sävelkorvia?

Entä jos joku muinaisuuden henkilö on vain sattunut evoluutiokehityksen musiikillisessa jatkumossa siihen saumaan, että on voinut nuoteilla ruveta kuvailemaan (sanelemaan), mitä musiikki oikeasti on?

Kun kuuntelee Kare Eskolan Välilevyjä tai hänen luotsaamiaan Uudet levyt ohjelmaa, niin ei aina voi parhaalla tahdollakaan sanoa valittuja kappaleita musiikillisesti soinnukkaiksi. Viimeksikin kun kuuntelin, niin kuulosti aivan siltä, kuin jollain viilalla tai harjateräksen pätkällä olisi alumiinikattilan rautaista kahvaa hangattu ja kattilan kupura olisi toiminut äänenevahvistajana. Sellaista kokonainen tunti niin puoliksi sekopäänä siitä herää.

Loiron laulu sytyttää tiettyyn pisteeseen saakka ja se piste saavutettiin noin 1980-luvun alkupuolella. Nämä "oikeaa puuta"-kipaleet ovat jo semmoista soopaa, että turha muuta väittää osaapa mies laulaa nuotilleen tahi ei.

17.9.2019 tiistai

Paljolta olisi apinainen lajimme säästynyt jos salaisuudet ja niiden tarve olisi viidakon luonnovaraiseen tarpeistoon järkiperäisen ajattelunkehityksen myötä unehtunut.

Jokainen ajatteleva yksilö ymmärtää, mihin enää salailua tarvitaan. Yksilö ei juuri mihinkään, mutta sotateollisuus ja markkinatalous jotka politiikkaakin ja sen tekijöitä ohjastavat, ja ohjeistavat.

Elokuva- ja dekkariteollisuus tarvitsevat salaisuuksia nekin vain siksi, koska edellämainitut pitävät tätä kauhukartanoa pystyssä vaikka väkisin. Ilkka Remes ei ilman salaisuuksien maailmaa olisi muuta kuin Petri Pykälä.

Puolukkamättäitä olen kampaillut kaikkien sateettomien päivien iltoina niin, että nyt ajoin imurisen puhdistimen lävitse niitä satakunta litraa. Pitäisi löytää vielä joku hyvä rintuus josta helpolla raapaisisi toiset sata, niin kyllä mulle muiden töiden päälle tälle syksylle piisaisi se harrastus. Sitten tietysti pitää karpalosoille mennä konttailemaan....

Tänään myykitin vessan ikkunan ja lvv-huoneen listoitin valmiiksi laittaen oven jo saranoilleen ja patteria sen verran napsautin päälle, että lämpiää. Sinne voipi nyt varaajan kantaa ja siihen kytkeä sähköjohdot. Putkiliike käyköön sitten, kun on muut kalusteet suurinpiirtein paikoilleen istuteltu. Vesijohdotkin voisi itse laittaa jos olisi niitä varten välineet.

18.9.2019 keskiviikko

Heräsin neljältä vittumaisen koviin olokapiäkipuihin! Nousin siis ylös, kävin katsastamassa sään (harmaata, ei pakkasta, tuuli Pohjolasta päin) keitin kahvit ja panin puuron hautumaan. Meinasin ottaa sohvalla torkut, mutta ei siitä mitään tullut, Niinpä kun olin kahvitellut ja syönyt, kampesin ulos hämärään, kytkin peräkärryn autoon ja ajoin tienvarren halkopinolle. Lastasin kuorman, sidoin sen hyvin, join  kahvit, merkkasin nämä ja lähden nyt Knia kohti.

Vinha ei halua lähteä mukaan. Kun se näki, että läksin pilkekuorman tekoon, niin meni kelleskasan alle piiloon eikä tullut pois vaikka kuinka maanittelin. Ryömin sitten sen luoksen, napsautin juoksulankaremmin pantaan kiinni ja lupasin sille, että saa jäädä mökkivahdiksi, mutta ei saa sitten valittaa, jos seuraavaa ateriaa eisaa ennen kuin myöhällä illalla. Se lupasi olla naukumatta kuin kapinen katti.

Lähden nyt. On paljon asioita toimitettavana. Pauluksen pankkikorttijuttukin.

Olioita ja valkeita paitoja

 29.8.2019 torstai

Aamulla kopeloin sängynvieruspöydältä kynää, kumia (ei ehkäisyyn) ja vihkoa, mutta käsi haroi tyhjää. Joku oli ne yöllä vienyt! Kirota pärskäytin, "perkele!" ja siihen heräsin. Vihkot, kynät, kirjaläjät ja sanomalehtien levällään reuhottavat sivut lattialla olivat tallella.

Puutarhurin synttärikahvittelussa meni koko pv. Vieraita kävi vielä iltasella ja kun liisteet oli pöydiltä korjailtu, olivat kaikki kypsiä kaatumaan sänkyihinsä.

30.8.2019 perjantai

Voihan pimpura mitä unia näytti!

Unen eroottiset kuvajaiset muuttuivat kuitenkin vakavahenkiseksi pohdiskeluksi monimutkaisista elämisenkuvioista, joihin biologisten mielihalujen noudattaminen poikkeuksetta johtaa.

Puutarhurin varsinainen synttäripäivä. Lähdetään sen tiimoilta kylpyläreissulle Imatralle.


Imatralla.

Kirjauduttiin hotelliin klo 20.30. Pojat yrittivät vielä rypemään, mutta allasosastot menivät pahimmoilleen kiinni.

Tultiin Kni-Kuopio-Juva-Puumala-reittiä. Yksi joutava mutkakin tuli matkaan koska Vitostien työmaan kohdalla ei kylttejä huomattu. Ajoimma sitten erästä mutkaista kyläpolkua Mikkeli-Puumala tielle. Puumalassa kahvilla ja kaupasta evästarpeita.

Muut korsaavat jo. Paulus katsoo telkkaria, mutta nuokkuu olohuoneen sohvalla siihen malliin, että urvahtaa sijoilleen.

31.8.2019 lauantai

Heräsin ensimmäisenä. Klo on ½6. Aamupalalle pääsee vasta kahdeksalta. Luettavaa en ottanut mukaan, että mitähän tässä muuta keksisi, kuin joutaviensa merkkaamisen vihkoonsa? Voisi lähteä tietysti käveleksimään. Hyvältä ainakin ilma näyttää.

Illalla

Merkkailen näitä kun toiset jo ovat unten mailla kylpylässä rypemisestä väsyneinä. Telkkaristakaan ei tule mitään katsottavaa. Nyt on kyllä lukemista. Löysin kirjakaupan alekorista Steven Lee Myersin Uusi tsaari-kirjan joka kertoo Vladimir Putinin elämästä olennaisen. Jättipokkarissa on sivuja liki 800, että on siinä käsille pitelemistä.

Hankittiin myös muuta: Paulukselle ja minulle lenkkarit, Gaiukselle ja Eliakselle hupparit. Puutarhuri kävi omilla ostoksilla eri liikkeissä. Evästelytarpeita haettiin Prismasta jonka katon alusen ravintelissa syötiin myös pizzat. Torilla juotiin kahvit ja syötiin jäätelöt.

Illan pimetessä kipinöivät rantatien varrellla närepölkyistä pätkityt jätkänkynttilät; väärä puuvalinta siihen hommaan. Venetsialais-ilta oli tekosyyksi kaljankittaamiselle valikoitunut. Joku bändi viritteli laitteitaan rekan perävaunusta tehdyllä esiintymislavalla. Ei jääty odottelemaan. Gaius etsi pokemoneja pimeydessä laukaten. Isommat eivät kävelylle edes lähteneet.

1.9.2019 sunnuntai

Aamiaisen jälkeen kävelyllä kovasti kulutetuilla poluilla.

Hotellista poistuimme ennen puoltapäivää. Ajoimme parkkiin kaupungille ja kävimme tutustumassa Kruunuvuoren puistoon ja Imatrankosken betonisiin voimalarakenteisiin. Kuohujen irtipäästelypäivä ei sattunut tälle viikonlopulle. Näin ne viimeksi 2014 kun tulin polkupyörämarssiltani Venäjän Karjalasta.

Nyt ajelemme Joensuun tietä kotia kohti. Puutarhuri ajaa. Vuorottelemme.

Radiossa kerrottiin jo aamulla Jukka Virtasen kuolemasta ja nyt tulee hänen muistokseen järjestetty ohjelmakokonaisuus joka kestänee pari-kolme tuntia.

Kolohan se kulttuurielämään Virtasen kaltaisen persoonan kohdalle jää vaikka aktiivisuus hänen osaltaan olikin jo aiemmin luonnollista tietään sammunut. Kuten oli äskettäin kuolleen Claes Anderssoninkin kohdalla. Kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton. Jokaiselle sukupolvelle muovautuu omat merkkihenkilönsä. Mutta meille, andersonien ja virtasten aikalaisille, ei uusista ole tietenkään mihinkään. Yhtään merkittävän tuntuista nimeä ei nuljahda mieleen. Telkkarin ja radion ohjelmatkin ovat yhä enenevässä määrin pelkkää merkityksetöntä putousta.

Iltasella Knissa.

Reilusti yli puoli päivää matka Imatralta tänne kesti. Tullessa pysähdyttiin Joensuussa, käveltiin tori ympäri ja käytiin lähtiessä Noljakassa syömässä.

Yksi vaarallinen Audi-ohitus siltatyömaan kohdalla, eikä se moottoripyörälläkään kiilailija ruusua olisi ansainnut.

2.9.2019 muanantae

Unista en muista mitään, kerrankin. Sitä pohdin kuitenkin heräillessä, että millaista olisi kokea samanlainen, kiihkeä kirjoittamisenhalu unistaan, kuin kovimmillaan oli 1980-90-luvuilla. Silloin kynien ja vihkojen piti olla aina käden ulottuvilla yölläkin jos vaikka painajaiseen heräisin. Se oli henkilökohtainen selviytymisstrategia, joka luultavasti pelasti mielen täyteen pimeyteen nyrjähtämiseltä kun kaikki kaatui niskaan, omaan ja läheisten.

Elämäntapahtumia ei voi kokea uudestaan, ei edes, vaikka niitä samankaltaisina toistuisikin. Ihminen muuttuu, mieli kovenee, tylstyy, tuppiutuu vastaanottamattomaksi. Tai vähät välittää vaikka vuoret päälle rymähtelisisivät. Tokaisisi vain väsyneenä, että tuasko! ja uuvahtaisi niille sijoilleen.

Tosin tapahtuihan pari vuotta sitten jotakin, joka muistutti tragedioiden uusiutumisen olevan hyvinkin mahdollista, ja että niihin sittenkin reagoisi jopa pienellä paniikilla.

En lähtenyt vielä tänään Um. Rupesi illasta vettäkin satamaan. Sonjan työmualle kävin hakemassa K-raudasta ja Prismasta raskaan laatta- ja kiinnistylaastilastin. Olivat muka tarjouksessa. Taisi sinne yli 600€ sujahtaa jotka M siirsi tililleni maksamista varten.

3.9.2019 tiistai

Iltasella myöhällä Um.

Olin aamupvllä täällä. Käväisin työmualla, mutta en alkanut millekään sillä oli Kuopioon lähtö. Hanten kanssa sovittiin treffit Siiliin josta otin hänet kyytiin. Haettiin Paulukselle skootteri Jynkästä. Vein sen peräkärryssä H:n luokse Lapinlahdelle. Sovittiin, että Paulus tulee perjantai-iltana junalla ja saa opastusta mopon käytössä ja huollossa. H osaa opastaa niissä asioissa paremmin kuin minä ikinään. Kun huolto on tehty ja oppitunnit pidetty, lupasi H viedä mopon ja sen onnellisen (toivottavasti) omistajan kotiin. P  on varmasti täpinöissään, mutta mistähän sen innostuksen niin äkkiä skootteriasiaan sai? Eilen käytiin ilmoittautumassa mopokurssille ajokorttia varten. Parisataa sekin kustantaa ja leimat ym. rahastajat päälle.

Luenpa uutta tsaaria nyt. Nukahdan luultavasti jo aloitussivuille.

4.9.2019 keskiviikko

Yöllä satanut vettä.

Kuutamolla pukivat oudot oliot marjapensaita asuikseen. Yksi sai vedettyä omenapuunkin laihan, matomaisen vartensa peitoksi. Puunkuoret vain rapsahtelivat haavoille kuin makkarapötky grillissä kun olio tunki itsensä puun ja kuoren väliin.

Ääntelinköhän unissani kun Vinha tuli tökkimään kuonollaan paljaaseen kylkeeni?

Ennen kuuden uutisia lukivat mietelauseeksi otteen Maon Punaisesta kirjasta. Luulin sen opuksen jo unohtuneen siksikin, kun tiedetään, mitä hirmuisuuksia Maon aikana Kiinassa tapahtui. Voisi jopa epäillä, että onko yhtään kirjaan valittua ajatusta itse diktaattoripuhemies kyennyt rustaamaan.  

"Uimaan oppii vain uimalla", sanoo Mao, mutta ensinnäkin onko tuo nyt mikään suuri ajatus ja että montako sataatuhatta ihmistä päätä lyhempänä Kiinassa kävelikään, jos ei ajatusta erinomaisena pitänyt?

Yle voisi muutenkin tarkistaa linjaansa valintojensa kanssa. Tai ainakin valistaa ohessa, millaisen hirmun sanoja ääniaalloille päästää.

Voisivat Ykkösaamun lehtienluku-osiossakin jättää iltapaskojen siteeraamisen aivan äärimmäiseen hätään eikä ensimmäisinä niitä jamata. Lööppijournalisminlla ratsastavan median suosimista veronmaksajien kanavilla en minä ainakaan voi sietää vaikka niiden muutama pääkirjoitus sattuisikin olemaan asiallisesti esille tuotu.

Kyennevätkö nuoret toimittajat, jotka ovat nykyisenlaisella mediasonnalla journalismiin kiinni liisteröityneet, pohtimaan asioita kriittisesti? Kovasti tuntuu siltä, että toimittajien ammattikunnalta on kuohittu kriittisyyden munat kokonaan pois, sillä niin tuuleen hajoavaa tuhkaa heidän antinsa kuulijalle usein on.

Yhtään Hannu Taanilan eikä Eero Silvastin tapaista radioääntä ei enää koskaan saa kuulla. Eräs Pekka Juntti kolumnistina toisinaan herisyttelee, mutta vain muutamalla kolumnilla vuodessa. Niin myös Kari Enqvist, mutta liian ohuita ovat hänenkin ruikkaisunsa radioaaltojen musiikkikaaoksen sekamelskassa.

Joka päivälle pitäisi olla vähintään yksi muutaman tunnin mittainen, tiedolla ravittu asiapaasaaminen äänillä, joita todella haluaisi kuunnella. Varmasti niitä globaalin maailman kanavilta löytyisi, mutta ei tälle kielipäälle joka harmittaa itseäni suuresti.

Klinkkeröin LVV-huoneen lattian vanhoilla, 80-luvun laatoilla joita M oli jostain sukunsa ladosta löytänyt; hiirenpaskoja ja jyviä tipahteli laatikoista lattialle. Laatoista tuli nostalgisia muistoja joiltain työmailta jossa olin laatoitusta harjoitellut.

Nyt illasta tuli puhelu kaukaa lännestä. Tarkistin kyllä viimeksi ilmansuuntia ja taisi olla pikemminkin päinvastoin; kaakosta! Mutta kuulostaa komeammalta kun sanoo lännestä. Ja jos oikein isolla kirjaimella, niin nuljahtaa mieleen klassikot, joissa kerrotaan, että Länsirintamalta ei mitään uutta jne. Kaakosta tulee mieleen vain Kauko (Savossa Kaako) ja ehkä ruskea väri ja sen myötä kaakao.

Vireillä ollut asi on nyt allekirjoituksia vailla ja sitten sen voi joko haudata, tai alkaa riemuita niin, että tyrät rytkyvät. Tosin mitäpä riemuitsemista siinä olisi. Ehkä salaisesti pieni hyvänolon tunne, että joku näki minut niin luotettavaksi että teki sen minkä teki. Tässä en jahnaa asiaa nyt enempää, sillä lupaus sisältää vaitiolon tietystä rajasta eteen päin. Ja se raja on siis tässä.

Voi asiaa sivuten tietenkin pohtia, että voiko jonkun suvun elämä tosiaan päättyä niin, ettei geenirahtustakaan mistään löydy? Tai että niitä löytyy vasta sitten, kun kartoitustyö ihmisten sukujentutkimusten ja tieteen keinoin etenee sille rintamalle, ettei enää mikään jää piiloon?

Tulee mieleen Lilieros-suku ja oppilaitaan (meitä) kaltoin kohdellut kansakoulun opettaja Olle jonka suvun päätepiste on Kotkan Karhulan hautausmaalla eikä sieltä enää ikunaan nouse ketään kiusaamaan minkäänmoisen ihmiskuvatuksen muodossa. Vaikka kyllähän niitä riittää, kiusaajia.

5.9.2019 torstai

Klinkkeröin saunan lattian. Jako kävi harvinaisen hyvin kuten eilen LVV-huoneenkin lattiassa. Läksin lattiakaivon ympäriltä liikkeelle ja oli kuin olisi lattiarajat vuonna 1974 mitattu näille kymppikertaakympeille. Leikata ei tarvinnut yhtäkään laattaa.

Laatoittaessani muistan vuosi sitten vainajoitunutta kaveriani Eskoa jonka laatoitus- ja putkimiehen hommissa pykiintyneet kädet olen valokuvannut.

Nyt iltasella en jaksa tehdä mitään. Kävin saunassa, otin käestä kakkua ja nyt alan pätkälleni. Luen Putinin e.kertaa joka valottaa uskottavasti tuon Venäjän tarpeisiin erikoistuvan tyrannin kasvuprosessia.

Venäläinen mentaliteetti tarvitsee kovalla kädellä johtavan tsaarinsa, on Putin todennut. Vai onko todennut vain siksi, että kierolla mielipiteellään saa johtamistavalleen siunauksen aikalaisiltaan sekä lopulta myös historiankirjoittajiltakin?

"Venäjä tarvitsee kaulaansa pannan johon on kytketty sähkövirta."

Uskovatko venäläiset oikeasti tällaisen väittämän? Miksi sähköpantaa ei käytetä silloin, kun kansa käyttäytyy todella typerästi sotien ja ympäristökatastrofi-uhkien kanssa?

Vain silloin, kun kansa yrittää nousta kaulapannastansa lähtevän narun päässä kiristysotteella pitelijää vastaan voimavirta napsahtaa päälle.

Pikku Tappiselle ovat vapautensa venäläisetkin jälleen ilmaiseksi antaneet, jopa maksavat siitä, että se ruoskii ja kurittaa heitä.

140 miljoonaa venäläistä yhden Tappisen tanssitettavana! Jälleen kerran. Olisi pohjattomasti naurattava sketsi jos se sketsi olisi.

6.9.2019 perjantai

Iltapäivällä tuli työmaalle M:n sukuporukkaa. Yksi iso tukeva kaveri tempaisi minut syleilyynsä ja sanoi: Koulukaveri perkule! En kyllä olisi tuntenut jos kadulla olisi vastaan kävellyt. Näiden 46 vuoden aikana lie kävellytkin jolloin ei olla nähty.

KHH-laipion panelointi. Huonosti menivät pontteihinsa ja monesta piti sirkkelöidä alahuullos pois, että sain paikoilleen. Olivat eräästä konkurssiin menneen rakennusyrittäjän varastosta hommanneet, niin laatu oli mitä oli. Mutta katossa ovat eivätkä maksaneet paljoa. Kun katon maalaa, niin uudesta käypivät.

Illalla trelaisen kanssa keskustelu mesessä.

Olkapään kivut ovat edelleen sietämättömät.

7.9.2019 lauantai

Ylös jo jälkeen viiden! Puurot on syöty ja kahvia juotu. Katselen vielä hetken ikkunan takaisia, vaatimattomia näkymiä: tikka kaivelee automaatilla, löytää jyvän ja siirtyy särkemään sen automaatin seinään jossa riman välissä roso.  Trampoliinin verkon sisälle on yön aikana kertynyt perhosia joita pientäkin pienempien lintujen parvi käy niitä nokkimaan. En tunnista lajia. Pienempiä ovat kuin pajulinnut, mutta eivät yhtä pieniä kuin viime viikkoinen peukaloinen saunan pilkepinon piällä. Vaalea mahanalunen ja tikkunokka, pyöreät, tapittavat silmät.

Pitää lähtä työmualle. Aloitan pesuhuoneen seinien laatoittamisen. Vähän arveluttaa, että jos en osaakaan. Laatat ovat isoja, 25x40.

Illemmalla Um

Hyvin se laatoitus homma eteni, paria riviä vaille sain tehdyksi kaikki seinät.

Tänään kuulin, että Rossisen V on kuollut viime joulun alla Iisalmessa. Melkein kysyin kertojalta, että oliko muistovärssyksi pantu "vittu pillu persereikä/siinä meijän isämeitä". Sen muistin heti kouluajoilta V:n rukouksena. V oli siis myös samalla luokalla kansakoulussa ja kuolemasta kertojana eilinen kaveri joka koulukaveriksi esittäytyi. Eli eipä ole siltä luokalta jäljellä enää kovinkaan montaa tyyppiä.

Jos saunomisen jälkeen Ilvekselle?

8.9.2019 sunnuntai

Valkeapaitainen tuli uniin vinon kirjepinkan kanssa ja sanoi, että alapa kirjeitä rustailla, sultahan niitä lauseita löytyy. Kuorissa oli valmiina nimet ja osoitteet, joita en kuitenkaan osannut tulkita. Aloinpa sitten keräilemään ympärilläni leijuvia lauseita, kappaleita ja kohta jo kokonaisia, valmiiksi kirjoittettuja (kirjoittamiani?) lehtiöitä joita tungin kuoriin ja paketoin ne puotinarun kanssa tiukoiksi levyiksi jotka sitten annoin takaisin Valkeapaitaisen ostoskärryyn jonka hän oli sillä välin jostain hakenut. Uni päättyi suonenvetokohtaukseen joita olin humpalta tulon jälkeen kokenut jo monia, tullessa pysähtyenkin niiden takia. Lakkasivat vasta, kun hilipasin alasti kaivolle ja kaatelin jääkylmää vettä alaruumiille muutamat sankolliset. Pidin myös jalkoja kylmävesiastiassa jonkin aikaa.

Ilveksellä oli todellinen ryysis. Tanssin liki kaikki pelit kahdeksasta yhteen, että ei mikään ihme, jos jalat rasittuivat ja suonenvedot olivat kaameita, oksettavia.

Kesän humpallukset ovat Kuopionseudun lavojen osalta siis ohitse. Hojossa ehkä joku vielä, mutta se paikka ei oikein huvita. Mukavia tuttavuuksia tuli ja entiset ikään kuin vahvistuivat, vaikka eihän niistä tietenkään kestoystävyyksiä useinkaan siunaannu. Jos eletään ja viitsitään vielä seuraavanakin suvena humpaltaa, niin nähdäänpähän sitten.

Iltasella

Koska en aamulla saanut nukutuksi kovin pitkään, aloin hyödyllisiin hommiin. Perkasin kaikki mansikkapuskat rönsyistä ja muusta rosolehdestä ja korjasin sipulisadon kuivuuhäkkiinsä uunille. Sipulipenkeissä oli aika paljon kukkavarsia, ne jätin vihertämään sillä ovat niin hassun näköisiä. Ja sitä paitsi näin yhtenä päivänä, miten jokunen pikkulintu kävi niistä syötävää etsimässä, ehkä löysikin. Vai söikö peräti kukkaa itseään joka ei vielä ole siemeniksi ehättänyt?

Ajelin lopuksi siimaleikkurilla nurmikoita joiden sheivaamiset ovat jääneet viime aikoina rästiin. Mutta eipä niillä täällä olekaan mitään aikataulua eivätkä sängenmittaa naapurit mittaile. Aina vain parempi, mitä epätasaisempi ympäristö ihmishoiteluiden jäljiltä säilyy. Sellaisessa ympäristössä viihtyvät luontokappaleet; kiärmeet ja muut mukavat eliöt. Keräsin ruohonsämpettä komposteihin ja huussin alle hajusiepoksi jonkin verran.

Oli sitten mukava mennä saunaan köllöttelemään. Jalkoja ei enää vedellyt suuntaan eikä toiseen. Eikä käteenkään...

Kuulin, että Pauluksella on joku skootterityttö, Julia, uutena kaverina. Olivat käyneet elokuvissa ja tyttö tehnyt Pauluksen hiuksiin rastat (tuli kuva). Syy skootteri-innostukseen oli siis siinä. Ihan hytkäytti isän mieltä tämä uutinen. Miellyttävällä tavalla siis.

 9.9.2019 muanantae

Unessa romahti ikiroudan sulamisen takia Siperia pois kartalta. Maapalloon jäi vain valtava, musta aukko josta nousi höyryä ja lepakoita. Putin puristeli aukon reunalla tuskaisen näköisenä muniaan kun kansanjoukot läksivät liikkeelle kaikkialla kautta suuren Venäjän maan.

Siperia unen juonteet johtavat Uusi tsaari kirjaan. Uutisissa toistetaan myös Venäjällä meneillään olevista vaaleista sekä niihin liittyvistä mielenilmaisuyrityksistä.

Yrittivät viime viikkoina nousta kapinaankin kansalaiset siellä, mutta kaulapantaan johdettiin jälleen sähkö eikä siitä sen kummempaa vieläkään syntynyt. Putinistit siis "voittavat" vaalien enemmistön, mutta oikeellisuudesta tuskin voi olla samaa mieltä.

Kun aika on, Putininkin on hävittävä. Käykö seuraava vallanvaihdos niinkään sutjakkaasti kuin perestroikan jälkimainingeissa Jeltsinin noustessa tankin päälle lukemaan julistuksiaan?

Meillä täällä persujen (Halla-ahon ja -laistensa) voittokulku jatkuu ja se vituttaa minua niin, että sappi kurkkuun nousee. Miksi ihmiset säilyvät aina vain yhtä sokeina? Vai persulainenko liekin ihmisen perusluonne ja kaikki muu on vain sivistyksen pintakiiltoa joka karisee kun moukat alkavat "mestariensa" johtamat jenkkansa?

Historiantutkija Teemu Keski-sarja näkyykin lausuneen Hesarissa, kuinka mitätöntä ja viheliäistä aikakautta elämmekään. Ingressiä pitemmälle en juttua näekään, sillä HS:n ilmaistarjous päättyi viime viikolla, mutta siinäpä se olennainen tulikin.

Tänään laatoitin loput kylppärin seinistä. Paitsi tietysti alariviä joka kuuluu laittaa lattian klinkkeöinnin jälkeen. Myös lattialämmitysmaton asensin ja sen päälle valuliemen. Lähen käymään Knissa. Pitää tuoda yksi laatikko seinälaattaa, sillä eivät aivan riitä alariville.

Huomenna takaisin.

Unia ja arkea

14.8.2019 keskiviikko

Unessa kanelikorpun kokoisia kaalimatoja ja heinäsirkkoja; söivät lantut ja nauriit juurineen päivineen. Jäljelle jäi vain myllätty, autio maa.

Knissa aamulla klo 07.30. Puutarhuri oli lähdössä duuniinsa ja pojat kouluun kun tupaan talsin. Sanomisten vaihtokurssi oli kehno siksi vain muutama vaihdettiin. Myrskynmerkit P:n kulmilla, mutta siitä se.

Kaavin kattilasta puurontähteet lautaselle, sipaisin parille ruisleipäpalaselle floorat, söin ja aukaisin tietokoneen. Hoidin akuutit, luin Hesarin, Kainariakin tavasin.

Aamupäivällä Puutarhurin pyynnöstä sovintolounaalla kaupungintalon ruokalassa. Otin potut, porkkanat, lantut maksakastikkeella ja isosti salaattia. Kahvit.

Autoon ajovalopolttimon vaihto.


Iltasella myöhällä Um. Vettä kaataa, mutta se hyvä.

Isommat määrät vattuja taisi jäädä tälle kesälle puskiin. Ei paljoa pakastimiin enää mahdukaan kun pitää puolukalle tilaa säästää. Ja ehkä karpalollekin.

Areenalta (kännykän kautta suoraan korviin) Minna Lingreniä (on se hyvä!). Myös Paavolais-dokumenttia yksi jakso. Siitä menneisyydenvangista ei historia helpolla luovuta. Nuoret tutkijatkin ovat hänet löytäneet. Minäkin palaa Paavolaisen ääreen useasti, on se kielellisestikin erinomaista mielenevästä.

"Göringin hierojasta" Felix Kerstenistä uusintana juttua, mutta en jaksa sitä kovin pitkälle kuunnella kerralla. Toteutuksessa tökkii jokin seikka, ehkä teennäisyys jolla siihen on paneuduttu. Kännyn akkukin hyytyy.

Nyt nukkumaan kun klo on ½-yö ja täyspimeä peittää maan (muutenkin kuin vain äärilaitojen politiikan kannatuksessa).

15.8.2019 torstai

Unessa ruikuttajien lauma "Kosovon portilla" (?). Vähän oli outo uni, mutta ehkä johtui äskettäisistä puheista liittyen sen suunnan suomessa asuvaan tuttuun pakolaiseen ja hänen avosuhteeseensa, jolla ajukoppa ei taida olla ihan järjestyksessä.

Laipioihin lautakoolaukset. Könyämistä se, kun en viitsinyt telinepukkeja värkätä vaan A-tikkaita siirtelin. 6 tuntia taukoa pitämättä. Lautaa meni kilometri. Saisi siinä nuoremmatkin juosta jos vauhdissa aikoisivat pysyä.

Nukahdin saunaa lämmittäessä sohvalle. Jos sitä Muaningan Kasinolle...

Sataa ripeksien.

16.8.2019 perjantai

Koetan merkata jokaiselle aamulle jotain unistani. Nyt mielen purkaamolla näytettiin elävää kuvaa Tampereelta kun se oli vielä 80-luvun kuosissa. Koskikeskuksen kerrosten välisessä liukuportaassa vaelsi vastavirtaan tuttujen kasvojen kavalkadi. Ne olivat kaikki Koivistontien Rintamamistalojen asukkaita. Kuolleita jo, kuulutettiin. Herättyä ajattelen, että totta se varmasti myös todellisuudessa on koska jo silloin ne asukkaat olivat kuusi-seitsemän-kahdeksankymppisiä kaikki. Naureskelin sille, kun E-talon Sandström veteli kovin punakan eläväisenä Norttia posket lommolla ja viinakaupan entinen johtaja teki marmeladi-viskigrogeja suuriin laseihin joita asetteli liukuportaiden liikkuvalle kaiteelle vapaasti otettavaksi.


Aamusta aurinkoa jo. Sateet kastelivat pintaa, ehkä joissakin paikoissa syvemmältikin. Pohjavesiin tuskin vaikuttaa. Kaivo ei toistaiseksi siitä neljän renkaan mitastaan ole alemmas vajunut.

Työmaalla muutamat tunnit ja sitten jälleen Kniin. Postiin on tullut paketti ja muutakin on huolehdittavaa ilimeni. Iltasella takaisin. Vinha jää pojille sillä huomenna Kuopioon. Puutarhurin tulevia synttäreitä ennakoidaan; tulee sinne junalla, tapaa siskonsa jonka kanssa shoppailevat ja vien sitten humpallusreissun kautta kotiin.

Valtakunnan kriisipuhelimiin tänä vuonna 23 th yhteyden ottoa. Tilastojen mukaan 49 vuoteen ennätysmäärä. Huolettaako ihmisiä ilmastonmuutos vai perinteiset ahdistusten aiheet joista suurin osa liittyy alkoholiin ja huumeisiin? Jossain vaiheessa uutisoitiin turvakotien olevan täysiä.

Knista tullessa kopsahti teeri auton etusäleikköön katkaisten yhden muovisen korvakkeen ja jääden säleikön ja syylärin väliin. Otin talteen koiralle paistiksi.

17.8.2019 lauantai

Haha hah, unenpyörä kaatui ja horjautti minut alas rotkoon joka oli pehmustettu vanhoilla räsymatoilla ja sänkypeitteillä. Seassa vilahtelivat lapsuuden kuottaantuneet ja reikäiset viltit, olkipatjat ja viholaissäkit. Kantapäistä puhkikuluneet Äetin syylingitkin.

Aamulla jakelin vain neuvoja työmualla. Kävin kevytpesulla ja nyt Kuopioon. Klo on kohta 10.


Kuopiossa. Meneillään ovat kansainväliset markkinat. Myytävän tyrkyttelijää tori ja lähiseudun kadut ja katujen vierustat niin täynnään, ettei kunnolla kulkemaan sovi. Ihmisiä, toinen toistaan paksummassa kunnossa ahtamassa lisää rasvavarantoja vyötäröihinsä. Kauhistuttaa tämän mässäilykulttuurin seuraaminen. Mitään todella tarpeellista ei ole tarjolla. Rooman tuhoakin ennusti samankaltainen meininki ja Titanicin kannella soi jazz sen upotessa.

Muutaman tutun näin. Ranea jututin. Puutarhuriin ja siskoonsakin törmäsin, mutta poistuin vielä omille teilleni. Lähetään sitten 17 maissa jonnekin. Nyt kahvilla torilla. Auton jätin Inkilänmäen alle Motonetin parkkiin. Sopiva kävelymatka sieltä kun on hyvä ilmakin.

Carlsonilta ruskeanvihreät farkut 15 €. Toisaalta kauluspaita 5 €. Siinä ostokseni.

18.8.2019 sunnuntai

Nyt en muista unista muuta, kuin että naitatti eikä sille halulle purkautumista luvattu. Kiusallinen olo herättyä.

Eilenillalla tultiin Muaningan Kasinon humpallusten kautta Kuopiosta pois. Täällä Knissa jotain kolmen maissa. Heräsin olkapääkipuihin kuudelta. Panin pyykkikoneen hyrsältämään. Kolme koneellista ja nyt ovat ulkonaruilla tuulen ja auringon kuivateltavana. Kaikki muut nukkuvat vielä. Klo on 10.

Pitää lähteä illemmalla Um.

19.8.2019 muanantae

Luin unessa kirjaa jonka nimi oli Naurismaan politiikkaa. En päässyt etusivua pitemmälle koskaan. Aloitin aina vain uudestaan ja se rupesi vituttamaan. Kun koetin heittää kirjaa pois käsistä, se tarttui aina vain nipistimillä kiinni kämmeniin ja sormiini.

Eilenillalla hämärissä Maaselän th:n kohdalla jälleen iso teeripoikue. Nyt näin ne ajoissa eikä yksikään murhaantunut auton alle.

Toin Knista kartiotuijia 7 kpl. Istutettiin ne Sonjan pihaan tienpuolen suojaksi.

Väsyttää.

20.8.2019 tiistai

Ongella isän kanssa ilman onkia. Verkot laskettiin lopuksi, mutta uni katkesi kun käsi putosi sängynlaidalta alas ja vihlaisi olkapäätä. Klo olikin jo melkein kuusi.

Uutiset: Jukka Raitanen (72) on kuollut. "Olen saapunut luoksenne kaukaa...", alkoi sen kuultuani soimaan heti päässäni.

Sorsanmehtuukin alkoi päivällä. Eipä ole vuosikymmeniin hytkäyttänyt millään tavalla enää. En olisi poikasena uskonut, miten metsästys menettää merkityksensä elämässäni vaikka se on ollut sukuvika monelta suunnalta. Järkeilykö sammutti vietin vai mikä?

Työmaalla keittiön väliseinärunko ja toisen puolen levytys. Myös muuta pientä ehdin nakerrella. Keksin kokeilla kuppiharjalla saunan vanhojen paneleiden hiontaa ja jälki näytti hyvältä. M jäi illaksi jatkamaan hommaa. Säästytään paneleiden vaihdolta.

Lämmitin saunan, pesin vähän pyykkiä ja ajattelin ruveta ajoissa nukkumaan. Jospa olkapääkivut antavat leporauhan.

21.8.2019 keskiviikko

Aurinkoinen aamu! Sumua vähän. Unenkuvajaiset olivat aivan toiset. Olin Olavi Paavolaisen kanssa vaelluksella Kannaksella sodan aikana. Paavolainen esitteli Kivennapalaisia kotimaisemiaan ja itki kovasti kun ne piti jättää päin rynnivälle Venäjän armeijalle.


Työmualla lvv-huoneen levyttömän seinän kohdalta suihkun kulmarasioiden asennus ja seinän levytys. Muutakin kaikenlaista pientä sassarointia.

Tapio soitti Kittilästä. Tulevat pe-iltana ja ovat yötä. Tuomas on ostanut laikan pennun täältä ja tulevat sitä hakemaan. Poismennessä noutavat Sisun Siikajoelta. Se on vaihdelaatikkorempassa siellä. Melkoisen lenkin meinaavat ajella, mutta siihenhän ne ovat kotkautuneet elämänsä aikana. Sisussakin jo yli miljoona km mittarissa!

22.8.2019 torstai

Heräsin 04.30 uneen, jossa kaksi faktoihin perusteellisesti perehtynyttä ihmistä keskusteli maailman tilanteesta. Olivat rauhallisen varmoja siitä, ettei tästä murroksesta ihmislaji enää selviä. Toinen sanoi, että ei se mitään, lajeja on aina faunasta hävinnyt. Tässä sukupuuttoallossa pahinta on se, että yksi laji oman tuhonsa ohella tuhoaa miljardeilta muiltakin mahdollisuudet jatkaa evoluutiossa. Sitten nurkissa tirisi ja porisi, mönjämäinen, ruskea liemi täytti huoneen ja minutkin kutsuttiin mukaan keskusteluun. Koetin sanoa, ettei taida onnistua, mutta ne panivat korvilleni kuulokkeet ja kasvoilleni suojalasisen snorkkelin niin keskustelu alkoi uudestaan. Tukehtumisen tunne oli se, johon heräsin.

Kahvin jälkeen siivoilin tupaa ja laitoin petit parvelle viikonlopun vieraita varten valmiiksi. Vielä on vaatteiden ym. laittelua, mutta illasta sitten.

Vesieristeet suihkunseiniin ja saunan lattiaan. Suihkun lattia täytyy ensin tasoitevalaa.

Saunalle vettä hakemaan lähtiessä menin herukkapensaaseen napsimaan marjoja ja nokkonen pyyhkäisi kikkelinkärkeen tulisesti! Naturoinnille voi käydä joskus näinkin nolosti. Tuppimulukku jos olisi, voisi se pahimmalta säästää nokkospensaassakin rymyäjän.

23.8.2019 perjantai

Nukuin peräti ½8:aan!

Aamun harvinaisuutena keltavästäräkki nurmella. En ole nähnyt tuota lintua sitten lapsuuden. Tai en ole pannut merkille pimeimpinä vuosinani.

Kännykkä temppuilee. Harvinaisen vanhaksihan tuo on "elänytkin".

24.8.2019 lauantai

Tapio, Tomppa ja tyttöystävä tulivat eilenillalla 19 maissa. Saunottiin ja ruokailtiin. Ottivat vähän olutta saunoessaan. Olivat hakeneet sen laikanpennun jo. Se nukkui sänkyni vierellä lattialla. Vinhaa otti päähän kun joutui vieraan koiran takia jäämään yöksi ulos. Satoi jossain vaiheessa rankasti vettäkin.

Vieraat lähtivät heti aamun valjettua. Kiire kiire kiire!

Väsytti, en tehnyt muuta, kuin kävin neuvomassa lasikuitutapetin liimauksen khh-tiloihin.

Nyt illasta Ilvekselle.


25.8.2019 sunnuntai

Läpitunkemattomassa sumussa makasi maisema aamulla. Heräsin jo kuudelta vaikka nukkumaan aloin vasta ½3; suonella veteli jälleen koipia. Ilveksen humpallukset olivat reippaanlaiset.

Olen laittanut aamupuurooni kuivaamiani nokkosen siemeniä. Ne antavat niin mukavan maun voisilmään, että koukuttaa helposti. Hyvä hinta niillä olisi jos kerättäväksi asti alkaisi viljellä: Yli tuhat euroa kilo. On se kyllä niin kevyttä tavaraa, että pitäisi olla sata hehtaaria viljeltyä ja puimakone.

Suihkuhuoneen lattian tasoitusta ja muuta pientä työmaalla.


26.8.2019 muanantae

Entisten ihmissuhteiden kimara unieni alustana. Ainakin kokinhattuinen Alli oli, kohta myös Raili poliisin asussa. Paikkana Rovaniemi, Pohjanhovin kohdalla Kemijoessa; veneessä. Kiisteltiin lähtemisestä soutamalla Kittilään. Raili epäili, ettei me vastavirtaan jakseta. Sanoin sitten, että lähetään sitten myötäleeseen, sama kai se, mennäänkö Kemiin vai Kittilään, K-kirjaimella kumpikin alkaa. Meni sitten ilmiriidaksi, ja kohta jo heitettiin paitaahousua veteen. Alli kirkui, että hän lähtee Soankylhään saatana! Raili että nuole kyrpää, meth Valton kanssa lähethän Muonionh! Oltiin pian ilkosen alasti nurmikolla. Pohjanhovin asiakkaat yllyttivät ikkunoiden takana, taputtivat ja vislasivat. Häpeän tunteeseen heräsin.

Lämmin yö, lämmin aamu. Eteläinen tuuli tyrkkii harmaita pilvimassoja, aurinko pilkahtelee itä-kaakon taivaalla.

Ne vähät potut, jotka tuli penkkiin kaiveltua keväällä, eivät kukkineet lainkaan ja varret jäivät nysiksi, mutta muutamat mukulat, joita mullasta silti löytyy, ovat valtavan maukkaita vaikkakin hauraita keittää. Porkkanatkin ovat lähteneet hyötymään, ja aiemmin surkeiksi moittimani nauriit ja lantut ovat jo vähän turvonneet. Ehkä joku pussukka niistä pakastetta tulee. Sipulit voisi ottaa jo kuivumaan, mutta olkoot vielä. Kunhan eivät liiaksi turpoa.

Brasiliassa, Venäjällä, Espanjassa ja muuallakin Telluspallolla palaa kamalia tulipaloja. Osa pöljien tahallaan sytyttämiä. Brasiliassa jopa presidentti hyväksyy sademetsien polton eikä Venäjällä Putin korvaansa lotkauta Siperian palojen vuoksi.

Porvoossa pari poliisia sai kuulia kehoonsa. Kauhistelisiko tuota sen enempää kuin sademetsien polttohautaustakaan? Kummasta suuremmat vahingot maapallon ilmakehälle aiheutuu? Kumpi on tärkeämpää, suojella loppuun saakka yksittäistä ihmistä toiselta ihmiseltä vai biosfääriä kokonaisuutena... niin, ihmiseltä?

27.8.2019 tiistai

Unessa Mirkkua ja humppaa.

Yhden maissa kävin kusella. Taivas tähtikirkas, leppeä elokuunlopun tuuli hiveli pimeässä alastomuuttani. Vaikka pidänkin yksinäisistä oleiluistani Unimäessä, niin tällaiset yöt haluaisi jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla mielessä samalla tavalla ailahtelisi.

Romanttiseen pöpinään näyttää mieli vielä joskus erehtyvän.

Heräsin kokonaan äsken, neljän huitteilla. Juon jo nyt aamukahvia ja harkitsen omenahillon tekoon ryhtymistä. Eilenillalla keittelin jo 7 prkillista. Mehustimella se käy joutuin, mutta sitten loppui kaasu, eikä hillosokeriakaan ollut. Kerkesin kauppaan sitä hakemaan, mutta en enää jaksanut aloittaa uutta satsia. Ja sitä paitsi nyt on keitettävä sisällä liedellä ja tupa kuumenee aika tavalla.

Hoksasin juuri, että käsialani on alkanut jälleen korjaantua luettavaksi.

Työmaalla ratakisko palkiksi uunin kohdalle puretun kantavan seinän korvaajaksi. Tuli siihenkin pirttiin tilavuudentuntua tällä muutoksella. Huomenna en tulekaan ja siksi neuvoin Sonjaa ja Markkua tapetoinnissa ja maalaushommissa joita voivat tehdä poissaoloni aikana.

28.8.2019 keskiviikko

Tänään leipomolta täyte- ja voileipäkakku sekä karjalanpiirakoita. Sitten halkokuorma kärryssä Knia kohti. Huomenna kahvitellaan Puutarhurin synttäreitä päivän verran etuajassa sillä perjantaina lähetään Imatran kylpylään.

Jos panis pv-kirjankin syrjään muutamiksi päiviksi.