Kerkesin vielä tämän vrkn puolella takaisin Knin reissulta. Reilu puolikas kuu kulki välillä rinnalla, välillä siirtyi eteen, vai tiekö se mutkia lie silleen umpitutulla matkalla ehtinyt tehdä. Ollaan menossa pakkasaamua kohti. Auton mittari näytti vielä kahta astetta lämmintä.
Aamuinen arkisto-ohjelma ydinsodan mahdollisuudesta Yle Puheelta jäi mieleeni ja sitä aivot jauhoivat vielä tullessakin. Ohjelma oli 1980-luvulta, eli niiltä ajoilta, kun itsekin osallistuin muutamaan rauhanmarssiin ja keskustelutilaisuuteen joissa luennoivat vileniukset, paloheimot, haavistot ja muut uraa luomassa olleet kalpeanaamat. Minne lienevät niidenkin luentojen ja marssien kaiut loppusijoitettu kun eivät edes säteile enää; maailma on yhtä valmis ihmisen aiheuttamaan täystuhoon kuin aina ennenkin. Naamat, kalpeat tai vähemmän kalpeat, vain vaihtuva eikä päiden sisällöt, yhä laajenevien aivojen solibiologiset kerrokset, kovin suuria muutoksia sotimishalujen hillitsemiseksi ole kokeneet.
Yksi uusi teknologian "huippusaavutus" joka on pian kaikkien tuhoa haluavien ulottuvilla, ovat dronet joiden avulla voi pienen likaisen pommin kuljettaa täsmänä minne haluaa. Tai vaikkapa umpimähkään, silkasta poikamaisesta mustasta huumorista sätkyjä saaden, mäjäyttää jonnekin vain.
Knissa en ehtinyt kuin kieli vyön alla töytäilyyn. Pilkekuoramn purkivat pinoon Elias ja Puutarhuri, Paulus livahti Juuliansa mukaan heti kun tuli koulusta. Kerkesin kuitenkin jututtaa tyttöä jonka eka kertaa näin.
Kitumarketista Vinhalle sianluita. Sattui T paikalle ja muutama sana vaihdettiin.
Käsiä särkee kaikki touhu ja ajaminen. Nukuttaa. Luen vielä Putinia sen minkä kiinni lumpsahtelevat silmät periksi antavat.
19.9.2019 torstai
Aamulla pakkasta muutama aste, auton lasit jäässä.
Työmualla vetelin loput silikonit, asensin pesualtaan kannattimet, mutta allasta en voinut laittaa, kun pidikkeitä ei ollut. Asensin pesuhuoneen ja saunan lasiset ovet paikoilleen.
Greta Thunberg on saanut nuoret kautta läntisen pallonpuoliskon liikehtimään ilmaston puolesta. Mitään muuta he eivät asioiden jamalle mahdakaan kuin mielensä osoittamisen.
Käykö kuten rauhanliikkeiden ja muiden vastaavien on aina käynyt, että ne ennen pitkää väsyvät, tai väsytetään, ja äänet hiipuvat eikä mikään enää liikahda? Nyt aihe on kyllä niin vakava, ettei lopputulos tule olemaan yhdentekevä. Sitä eivät voi väistää markkinavoimajumalatkaan vaikka kuinka matkoja ulkoavaruuden tähdille alkaisivat kaupata.
Putinin elämäkerrassa niillä sivuilla, jossa "Volodjasta" alkaa leipoutua varapresidentti Jeltsinin ilmoittaessa erostaan.
Kuunpuolikas valaisee tähtien kanssa ihmeen kirkkaasti muuten niin pimeää yötä.
20.9.2019 perjantai
Isä tänään 96 v jos eläisi. Suvuissamme on ollut myös pitkäikäisiä, että mahdollistahan se olisi.
Jossittelu on turhaa, mutta voihan sitä vainajoituneeseen isäänsä mielikuvitushenkeä vähän puhaltaa. Kuvitella hänet mieleisekseen ihmiseksi, korjata viat ja puutteet, tai ainakin yrittää itse isänä olla tekemättä samoja virheitä. Vai jokohan akuutit isänäolemisen päiväni ovat luetut kun nuorimmainenkin alkaa parrankasvun ihan pian?
Brittien prexit osoittautuu pikkuhiljaa suureksi virheeksi joka paitsi että tulee maksamaan paljon, sekoittaa yhteiskuntajärjestyksiä muuallakin kuin vain saarivaltakunnassa. Eikä suinsurminkaan periksi voida antaa, so. perua koko järjetöntä hanketta.
Työmualla saunanoven sisäpuolen myykit ja listat ja muuta pientä sipsehtimistä.
Kävin Nimettömän sivuitse revityn metsätieuran männikköisiltä suonlaidoilta ja tien varsilta 2 isoa sankollista puolukoita. Toin myös saavillisen hylättyä kusiaispesää huussinkuivikkeeksi.
Joku oli unneuttanut tai tahallaan jättänyt itetehdyn puolukkarohmun kannokkoon. Aika ruhmuinen rohmu.
Saunoin vasta 22 jälkeen. Kroppa kokonaan kipeä.
21.9.2019 lauantai
Markku Kuha (Kurkkumaha) radion 6 kuvaa ohjelmassa. Puhuivat ekologisesta elämisenmallista jota mies Ranuan tilallaan harrastaa.
Työmualla kävin antamassa neuvokkeja talkooporukalle. Olisiko tarvinneet, niin se on makukysymys.
Puolukkaretken tein Näläkölammin kankaalle, mutta kovin oli turha retki. Poistullessa sitten ruavin Pohjoismäen tien varrelta lisää, mutta en sankkoa täyteen saanut. Sitten klo olikin jo yli 15.
Tulin p.reissulta, laitoin saunalle tulet, kannoin vedet, otin palasta, join kahvit, vaihdoin talvirenkaat autoon (kesät jo aika kaljut) ja kerkesin ottaa pienet nokkaunet ennen löylyihin menoa.
Laitoin Puutarhurille viestin : "Napis?" Vastaus oli, että päätä särkee, mutta jospa sitä silti...
Pojilla ollut yökylävieraita. Paulus Juuliansa luona.
Jussi Halla-aho on sanonut haastattelussa, että ilmastonmuutoksen ympärille on Gretan johdolla muodostunut maailmanlaajuinen, hurmoshenkinen herätysliike. Mitähän se hänen johtamansa liike sitten on pitkin matkaa ollut muuta kuin hurmoshenkinen? Omat opetuslapsensa ovat Mestariksi hänetkin isolla mölyllä äänestäneet moneen kertaan. Ymmärtäisipä vain, minkä lajin mestariksi.
Kovasti on kuuraa maassa. Pakkasta -2.
Eilisiltaiset Napiksen humpallukset ihan ok. Puutarhurikin tuli. Muutamia tuttuja oli ja tulihan tuota lajinsa ryyhällettyä. Orkestereina Neitoset ja Finlanders. Nyt ei poistullessa eikä nukkuesssa suonenvetoja esiintynyt.
Tanssien jälkeen istuttiin Puutarhurin kanssa autossa tovi ja juteltiin poikiemme asioista. Hassuja tällaiset tapaamiset.
Puolukkamättäitä kävin kampailemassa Nimettömän kohdalla aivan tienvieren aukeilta. 2 kymmenen litran sankollista. Toisissa paikoissa oli isoterttuisia marjaesiintymiä, mutta harppoa piti lajinsa.
Vinha otti jäniksen kiinni Pohjoispurolta. Pupu putosi ojaan eikä päässyt heti ylös märästä sammallietteestä joten koira kerkesi puremaan niskat poikki. Nyt on Vinhalle jäniksen lihaa syödä asti sillä yöllä Napikselta tullessa keräsin tieltä 2 auton kolhaisemaa kyytiini.
Mukava päivä maastossa. Tein taukotuletkin vaikka mitään lämmitettävää ei mukana ollut. Vain voileipää ja termoskahvit, pari aprikoosipiirakkaa.
Marjoja kerätessä mietin moraalifilosofisia ajatuksia malliin Marja-Riitta Ollila.
Tässä(kin) ajassa massojen moraali olisi yhtä kysymysmerkkiä jos se niitä pysähtyisi miettimään. Onnistuuko kollektiivinen moraali kuinka kauan estämään eurooppalaiset sodat? Onko sotakysymyksissä ylipäätään moraalikysymyksillä mitään väliä? Jos kansa vaikka olisikin moraaliltaan periksiantamaton, sen murtamiseen tarvitaan kuitenkin vain muutamat "Mainilan laukaukset". Tai joku pöljä prexit, umpikyynikko Trump tai ketunviekas Putin. Melkoisia yleisen moraalin murtamisen esimerkkejä ovat Krimin miehitys, Itä-Ukrainan konflikti ja Amazonasin valtavat maastopalot Syyrian ja Palestiinan jatkuvia murhaamiskierroksia mainitsemattakaan.
Filosofiseen pohdiskeluun kuuluvat enimmäkseen vain kysymykset, vastauksia ei ehkä koskaan. On vain aprikointeja kuten nuo minunkin edellä esittämäni yksinkertaistukset.
Mutta olenpahan ainakin ajatellut ja se jo on filosofiaa. Olen kysellyt ajatuksen ajattelun perään kuten eräs kotimainen filosofikin sanoi aina tehneensä. Ja että vastauksia ei välttämättä hänenkään mielestä ole, on vain kysymyksiä jotka jossakin sattumanrakosessa saattavat vaikka näyttää vastauksilta. Jotka nekin kohta herättävät vain lisää kysymyksiä.
Hyräilin metsässä Fredin Maan valitusta.
23.9.2019 muanantae
Kuopioon puoliltapäivin. Vein puolukoita Herkkuhetkeen. Söin siellä tarjotun lounaan. Hyvää oli. Juttelin hetkisen Pian kanssa joka paikkaa pitää. Ajattelin, että siinä on yritys joka on omistajansa genreen nappivalinta.
Motonetistä hankin pienen kompressorin joka on hyvä listoitushommisaa, ei maksanut paljoa. Otin sieltä myös kaksi keittiön työpistevalaisinta remppakohteeseen.
Ikeassa kävin. Tuslan, kahvisuodattimen ja pari kannellista, lasista säillöntärasiaa keräsin kassiin. Ostoskeskuksen hehtaarihallin käytävää kulkiessani menin Marimekon ohitse ja näin tansseista tutun Valkopaidan (ei ollut valkeaa paitaa nyt). Pysähdyin hetkeksi juttelemaan. Mukava näkeminen.
Prismassa ruokaostoksilla. Siellä vessaneduspenkiltä joku huikkasi, että "Valtsu!" En tunnistanut turjakemaista olomuotoa, mutta kun jäin siihen juttelemaan, niin muistin. Hänet olen nähnyt viimeksi 30-35 vuotta sitten Siilinjärvellä jossa asuin silloin itsekin. Sanoi majailevansa milloin missäkin, mutta ulkomuodon raihnaisuudesta päättelin, ettei "milloin missäkin" kovin laajaa reviiriä tarkoita. Sai hän sitten pyydetyksi euron almuakin. Annoin vitosen setelin, ei mulla enempää irtorahaa ollutkaan.
Tullessa mietin tuotakin ihmiskohtaloa. Hyvät olivat lähtöasetelmat, mutta mikä lie nyrjäyttänyt pois radaltaan? En tullut kysyneeksi vaikka ehkä olisi pitänyt. En luultavasti näe kaveria enää milloinkaan.
Kun tuuli kenen elämänporstuasta paiskaa oven saranoiltaan, niin eivät kaikki osaa eivätkä jaksa siihen uusia saranoita ruuvata. Ei ole aina varaa niitä hankkiakaan. Ja niin maailman tuulet huljuavat sisään kuin tulvavesi ja vievät kaiken mennessään. Lopulta asujankin.
Olin Um takaisin 21 maissa. Väsyttää aivan hirveästi, mutta eihän tuo uni tule. Kaikenlaiset ajatukset huljuavat pääni sisällä kuin edellä mainitun kaverin tuvassa pistäytymään tulleet maailmantuulet. Olkapäitäkin särkee tavattomasti.
Työmualle olivat tippapellit saapuneet joten paneloin etupuolen entisen autotallinoven kohdan. Nyt se jo näyttää joltain. Vielä myykit ikkunaa kiertämään ja maalia pintaan niin ihan hyvä seinänpätkä siitä tuli. Takapihan ovenreiälle huomenna sama. Se on vain metrin levyinen. Tänäinen oli 2,6 m. Oma värkkäämisensä pienissäkin kohteissa. Sisällä ehdin paikata entisen kylmiön kohdalta laipion ennen kuin läksin.
Puolukkaa löytyi vielä omalta mualta yksi sankollinen. Meni siinä silti pimeään saakka. Lämmitin saunan.
Pitää vielä laittaa muistiin: Jussi Halla-aho on kulttijohtaja itse; hän väitti Gretasta samaa.
Tuli myös mieleen Hesarin erään liitteen "Kuin kaksi marjaa". JH-a ja Greta Thunberg kävisivät siihen trippiin aika hyvin ajatuksella että molemmilla on asberger-oireyhtymä, toisella diagnosoitu, toisella vain tarkkailijan arvelemana, ja että kun heitä kuuntelee, puheen ulosannissa on samankaltaisuutta sen monotoonisuudessa, joskus jopa hypnotisoivassa tempossa.
JH-a sanoo saavansa outoja kiksejä siitä kun saa härnätyksi ihmisistä häntä ja hänen politiikkaansa vastustavia kannanottoja. Parasta tietenkin, jos joku jopa raivoaa hänelle, esittää uhkauksia tai käy kraiveliin kiinni. (Nämä tällaiset eivät kai kuulu normaalisti tunteensa hallitsevien ihmisten tuntemuksiin?)
Thunbergin ja Halla-ahon asbergerit panevat toisen toimimaan hyvän, toisen pahan palvelukseen. Toisen sanomaan rehellisen raikkaasti isoiksikin tunteville miten maa makaa, toisen kieroilemaan niin akateemisen viekkaasti, että kohteiksi valikoidut kuulijat menevät lankaan kuin jänis rihmaseen.
Trump, joka YK:n ilmastokokoukseen etukäteen ilmoittelematta saapasteli mollaamaan Gretaa, kuulunee jonkun sairauden, vajavaisuuden tai itse hankitun mielenpuutteen genreen myös. Maailman suurimpiin (hänen kaudellaan ei voi puhua enää maailman mahtavimmasta) valtioihin kuuluvan maan johtajan poikkeuksellinen käytös on pakko selittyä jollain omituisella mielenvikaisuudella ja puutteella, sillä jos selitystä ei ole, tuollaisesta saattaa tulla uusi normaali (on ehkä jo tullutkin).
Luin vielä Pekka Juntin Gretaan liittyvän kolumnin Ylen sivuilta. Hyvin laadittu.
Nyt korsoomaan!
25.9.2019 keskiviikko
Heräsin viiden jälkeen kipuihin. Pari astetta pakkasta. Kuun kuppi jo kumoilleen menossa. Sormien päät, ja peukalon, aivan halkipykineet. En kahvipakettia auki meinannut saada.
Laitoin pyykkiä likoamaan saunalle. Illalla sitten saunoessa pesaisen.
Tilastojen mukaan persujen kannattajien joukoissa 85%:a ei usko ilmastonmuutokseen. Kulttijohtajansa Halla-ahon psalmit ovat olleet tehokkaita järjensalpaajia niin, että vakavasti otettavien tiedemiesten tutkimuksiin perustuvat arviot elonkehän tilasta muuttuvat niitä nieltäessä silkaksi soopaksi.
Työmualla takapihan oviaukon panelointi ja muuta pientä käpsehtimistä.
Sitten vielä Vinhan kanssa puolukkaa etsimään. Kampasin ruohikkoisista mättäistä kaksi sankollista. Oli jo melkoisen pimeää kun tulin takaisin Um pihaan. Saunomaan alkaessani pesin ja huuhtelin pyykit ja laitoin ulos ottamaan raikkautta. Pitää aamulla siirtää sitten sisälle saunaan, eivät kuiva enää ulkona jos ei ala tuulla kovaa ja kuivasti.
26.9.2019 torstai
Klo on ½3. Heräsin outoon uneen poluista, polkujen kartastoista, valtavista puupuistoista, ikimetsistä ja lopuksi hirveästä surusta kun niitä ei yht´äkkiä enää ollutkaan.
Kun olin iltapäivällä puolukassa Rappurinteen ja Ruunanrinteen (vanhoja, poiskuihtuneita nimityksiä maastokohdille), niin äkkiä havahduin kummalliseen, säpsähdyttävään tunteeseen, että jalkojeni alla on jotain tuttua. Kun tutkin maastoa, niin siinä oli selvästi vanhan polun pohja. Ja tarkatessani vielä ympäristöä, tiesin aivan varmasti, että siitä erkani joskus Pohjoismäkeen johtavalta kärrytieltä polku Armaalaan ja joka taas vei mummolaan, ja jos halusi, niin voi mummolan kaivon takana kiivetä veräjän ylitse ja valita polun, joka vei joko Nimettömän rantaan (Mummolanrantaan) tai vasemmalle josta pääsi Vukelon mökille. Ja jos halusi sieltä jatkaa minne tahansa, voi mennä alas rinnettä Nimettömän suuntaan ja kääntyä Uotilaan jne. Tai voi kääntyä vastamäkeen Iekkilään josta taas jne., tai jatkaa Vukelon pihan lävitse suoraan Kellomäen polulle jolta pian taas erkani polunsuu vaikka Ottolaan. Tai jos jatkoi vasempaan Holin rinnettä, tuli Kellomäkeen jossa taas voi valita vaikka minkä ilmansuunnan ja aina oli polku edessä joka vei jonnekin. Lopulta vaikka sinne kuuluisaan Roomaan.
Tuo metsässä nopeasti tullut tunne oli tuttu kuin migreeniaura. Se lienee uinunut aivojen jossakin kolkassa häiritsemättä jo vuosikymmeniä. Tunnetta on vaikea kuvailla vaikka migreeniauraan vertaavan tunteen ylös kirjasinkin. Se ei ollut mikään yliluonnollinen säpsäytys, päinvastoin alkukantaisen luonnollinen. Kuin viidakon eläimellä jokin kuudes aisti joka varoittaa joko vaarasta tai muusta yhtä tärkeästä havannoitavasta.
Kuin tuulenpyörteen kuiskaus niskavilloissa, silläkin tavalla sitä voisi yrittää kuvailla.
Tunsin sen myös jalkapohjissani vaikka välissä oli kaksi villasukkaa ja kumisaappaan pohja.
Panee ajattelemaan surumielisiä asioita.
Mitä ihminen on asuttamalleen maalle, sen kasvustolle, puille ja eliöstölle tehnytkään.
Toisen maailmansodan pahimpia kauheuksia alettiin kutsua holokaustiksi. Kun nyt ollaan eletty sotien jälkeistä aikaa pian 80 vuotta, voitaisiin ruveta puhumaan myös holokaustista joka on kohdistunut zsiljooniin puihin jotka erilaisiin krematorioihin on metsistä runnoen ja särkien rahdattu, liemissä myrkytetty, litistelty vessapaperiksi ja pahveiksi, räävittömimmillään sanomalehdiksi joiden toistoa lataavat uutiset ovat ihmisen mielestä vanhoja jo, kun ne postilaatikoihin ovat kolahdelleet.
Ja mitä sanovatkaan tämän kaiken tuhon toteutuksen mahdollistaneet metsäkonekuskit, metsurit, krematorioiden työntekijät, me kaikki jotka kapoina kulutuksen kidassa huidomme?
Emme tienneet, emme me ymmärtäneet, sitä me hoemme kuin natsien keskitysleirien vartijat kaiken karmeuden maailmalle avautuessa.
Piti tulla lievästi kehitysvammainen tyttö, Greta Thunberg joka silmiä nyt avaa, mutta pelkään pahoin, että hän myöhästyi.
Miksi Pentti Linkola ei kelvannut? Hän alkoi nähdä jo 1950-60 luvuilla muutaman muun Telluksen pinnalla asialle havahtuneen näkijän mukana, mihin ollaan menossa. Olisiko äkkijarrutus vielä 1970 antanut enemmän toivoa selviytyä kuin nyt, kun yksi teini kuiskaa, että lopettakaa kuluttava liikkeenne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti