Vesilintujen taeurastuksen aloituspv. Jossain lataavat urhot järeämpiäkin pyssyjä karhujen murhaamiset mielessään.
Sorsien lahtaamisen helpottamiseksi ovat jotkut alkaneet syöttää niitä jo varhain kesällä omilla rannoillaan. Tai omiksi kuvitelluilla lahdekkeilla.
Tapio& ovat ajelemassa Imatran reissultaan kohti Pohjoista. Ovat välillä Lapinlahden Kaijonsaaressa mökissä yötä. Lupasin viedä mustikat sinne. Kittilässä ei tämän kesän sadosta kerätä ole. Tästä matkaa 70 km, matkan varrella M.Kasinolle, että eipä haittaa.
Halkopinon siirsin liiteriin jo poltettujen kalikoiden pölyäville sijoille, josta keväällä mykräkuumeen viurus nenään nousi.
21.8.2020 perjantai
En voinut hauduttaa puuroa koska huitaleet loppu.
Eilenillalla vein mustikat Tapiolle&. Sanoin T:lle, etteipä olla 40:nen vuoden tuttavuuden aikana tällä kohtaa taivasta ennen tavattukaan. Monella kohtaa on, mutta miljardeja pisteitä vielä jäljellä.
Kasinolla PNP. Läksin jälleen pois jo 23:n jälkeen.
Vinhalle keräsin kyytiin auton alle jääneen jäniksen.
Iltasella
Kantarelleja ½snk. Rumusin Näläkämäen ympäristössä. Eräältä jo kasvuston alle peittyneeltä kivirauniolta löytyi Arabian tasseja (nro 6) ja separaattorin runko. Jälkimmäisen raahasin pihaan. Pulttaan sen koristeeksi pölkkyyn kunhan... Kaha ja kuula mulla saattavat ollakin kruunuksi rungolle, ei kuitenkaan kaikki osat.
Keitin potut ja niille kastikkeeksi sipulia ja kantarelleja pannullinen.
Meni myöhälle saunanlämmmitys, mutta mukava pimeänkähmässä kylpeä. Tänään ei huvittanut lähteä Kajasteelle.
Puutarhuri jälleen väsyneen itkuinen puhelimessa. Olisi tehtävä jotenkin julkiseksi työuupumuksensa. Kajaanin kaupungilla työnantajan roolissaan lienee sokea pisteensä alaistensa hyvinvoinnissa tällä kohtaa.
"Kalastelupuheluista" uutisia. Niitä on mullekin tullut parin vrkn sisään kymmenkunta. Romaniasta, Ahvenanmaalta, muualta kotimaasta, Tallinnasta, Puolasta... Järjestään olen laittanut numeron kohdalle estot päälle.
22.8.2020 lauantai
Aamulla herätessä soivat aivoissa näiden laulujen sanoituksia lomittain: Juicea "...elämme kuolemme, rannoilla vuolemme, lastuja laineisiin..." ja Saara Suvannolta "...kuuntele lapsen ääntä vielä kun aikaa on..."
Oli ahdistunut olo.
Venäläinen oppositiopoliitikko Navalnyi myrkytettiin äskettäin. Ensin kielsivät hänen siirtämisensä Saksaan, mutta nyt lupa heltisi. Elonkehän kannalta ylimääräistä tuhlausta nämä diktatuurien alituiset myrkkyhippasilla olotkin.
Muuttuisiko Venäjän politiikka yhtään jos vaikka Navalnyi johtoon pääsisi? Venäjän kansa ei kuitenkaan osaa Stalinin jälkeen pelotta elää, siksi pyövelikseen siunautui Putin. Navalnyi ei siis onnistuisi sen paremmin kuin Gorba tai Jeltsin.
Pitäisikö vaihtaakin kansa?
Tänään ylitetään jälleen maailman ylikulutuspäivä. Korona hidastutti hieman sitä, mutta Suomen (pohjoismaiden) osalta läskinen paalu ohitettiin huhtikuussa.
Näläkämäestä keräsin ison saavillisen huaparouskuja. Keitin ne, valutin ja suolasin. Vein Smuran ostopisteeseen ja sain sen verran rahaa, että voin hyvillä mielin lähteä Napikselle humpalle. Siellä Dallabee ja Ortju.
Tänäänkin oudoista numeroista soittoja. Romania, Ahvenanmaa.
LJ
Napiksen humpallusten jälkitutinana jälleen suonenvedot. Jääkylmää vettä kaivosta suoraan kintuille ja se helpotti.
Dallabee oli mainio, mutta hyvä myös se naisbändi. Oli tuttuja ympäri maata.
LJ.
Yle ykkösellä alkoi kahdeksalta Maisteri Lingrenin musiikkiesitelmä. Hänestä ja ohjelmastaan pidän kovasti.
Vetisenharmaa ilma. Sataa varmaankin koko pvn.
Iltasella
Eipäs satanutkaan. Mökkiä siivotessa alkoi harmaa taivaankansi repeillä ja pilvet pyyhkiytyivät länsituulen työntämänä pois. Pian olivat heinikot, metsät, niiden puut kuivia ja läksin ulukomehtään kuleksimaan.
Pesin humppapaidat, oranssin ja keltaisen, sekä housutkin. Myös pienempää pyykkiä lutrasin pesuvedessä. Kerkesivät miltei kuivua ulkona ennen saunomista. Siirsin ne sitten yöksi saunanlämpöön.
Puheluita ja tekstivistejä.
Hantekin soitti. Kysyi betonimyllyä. Sanoin sen olevan kylällä vanhemman Ässän liiterissä. Lupasin käydä nykäisemässä sen pihalle kun aikoivat lähteä Kuaprion kanssa hakemaan vielä tälle illalle. Tekevät Koikalla saunaremonttia.
Metsässä oli meneillään muuan pilkutus (sisältää sananmuunnoksen), eli kun kävin etsimässä kantarelleja, vuolin linkkarilla polunvierenpuihin niiden kasvupaikan suuntaan osoittavat merkit, että muistan.
"Sen sijaan että pelkäisimme asteroideja, meidän tulisi pelätä itseämme." Harari, Homo Deus.
Olen ollut tuota mieltä jo kauan Esko Valtaojasta huolimatta.
Pian loppuu tämäkin vihko. On mulla tavallisempia tyhjänä. Kynäkin alkaa uupua.
Nukkumaan kun klo on 24.
24.8.2020 maanantai
LJ
Heräsin 7ltä. Pilvessä, mutta tuskin tuo sateeksi yltynee. Säätiedotkaan eivät sellaista manaa, paitsi ehkä iltapäivälle kuuroilua.
Vinhalle ei ole viikon aikana juuri ostoruokia tarvinnut huolehtia kun Napikselta tullessakin oli yhtä jänestä auto töytäissyt hengenlähdetykseksi.
Tiällä niitä en voi pakastaa, mutta kun paloittelen sopiviksi paloiksi, niin Vinha kuljettelee ne omiin piiloihinsa ja ottaa nälän tullen esiin. Vähänhän ne alkavat haiskahdella, mutta niinhän ne villikoiratkin ovat vuosimiljoonaisen historiansa aikana ruokansa kypsyttäneet. Eikä V ole villiä kehnompi otus siinäkään asiassa. Ei ole koiralla ollut suolistovaivoja, ei mitään.
Onko rokotettu? Ei.
Onko säännölliset lääkärissäkäynnit? Ei.
Olla köllöttelee hauva vaan.
Hesari otsikoi joitakin artikkeleitaan "Parhaiksi timanttijutuiksi". Joskus on sen otsikon alla niin kammottavia tarinoita, että pidän niitä kaikkea muuna kuin timantteina.
Iltasella
Aamupvllä pihan järjestelyjä. Syötyäni lähdettiin puolukoita raastamaan. Entisen Ruunanrinteen kohdalta Nimettömän suuntaan lähtevän tien alkupäästä kerkesin poimia vain kaksi sankollista kun tulivat ukkospilvet päälle ja piti lähtä pois. Oikein rakeiden kanssa pieksi maankamaraa.
Viestidialogi ainakin lyhyen novellin verran.
Yritän lukea Hararia. Olen kolmatta kertaa Homo Deuksen sanoman kimpussa. Riittäisikö loppuelämänikään, jotta koko kirjan asiasisällön tajuntaani saisin integroitua? Nerokkaat ovat kirjoittajan aivot.
Navalnyin verestä ovat saksalaiset lääkärit löytäneet myrkkyjäämiä.
Mikä "salajuoni" tällaisen tapauksen takana lieneekään? Putin mahdollisesti yrittää kääntää tämänkin omaksi menestyksekseen kovasti jo kusetetun kansansa silmissä.
25.8.2020 tiistai
Unieni olento joka leijailee LJ:nä paikalla, lupasi nähdä myös jännittäviä unia. Tai ainakin toivotti minun niitä näkevän. Väitti ohuin mielikuvitushuulin, ettei hän näe koskaan unta. Sanoin vastaan, että kaikki näkevät, mielikuvitusolennotkin.
Olikohan uni mansikkamuoveihin kääriytyneistä käärmeistä jännittävä-kategoriaan luokiteltavissa? Yksi käärme sihisi minulle, että kerää nämä muovinrutaleet vasta syssymmällä koska niiden päällä on meijän kiärmeiden hyvä auringossa lötkyillä.
Iltasella
Eilinen hakkerointipuheluksi luokittelemani 029-alkuinen olisikin ollut poliisilta. Olivat sitten soittaneet Puutarhurille ja kyselleet, että onko nähty outoja hiippailijoita nurkissa. Untolle murtauduttu, niin siksi.
Raastoin jälleen mättäistään irti saavit ja sankot täyteen puolukkaa. Huomenna ja to jos saman, niin onpa taas myytävää.
Mika ja Turkka Malin Uudet äänet laittoi mielen herkäksi.
Tätä laulua kuunnellessa lennähti sekin siperialainen nurmikolle koikkelehtimaan hoikilla, kahlaajamaisilla koivillaan.
Juhanilassa kävin puolukasta tullessa. Siellä oli vain Janne ja sen tyttöystävä paikalla. L&A olivat menneet Ouluun katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan joka oli syntynyt 20.8.
Vihko päättyy tähän!
Eikä se ollut mikään pettuvihko.
PÄIVÄKIRJA NRO 1000, tai jotain
Alkaa 26.8.2020 keskiviikkona klo 05.41 Unimäessä.
Sää: +11, pilvistä, siellä täällä näkyy "vanhaa taivasta, ei sada, luvassa klo 9än jälkeen vähäisenä. Iltapvllä pitäisi jo olla täysaurinkoista.
Paikalla: Minä ja Suomenlapinkoira Vinha 4v.
Tuvan alkuasukkaiden tomuiset haamut (Anu ja Mari) nukkunevat vielä katonrajassa tai sohvan alla. Uunilla ne eivät vielä makoile, vasta pakkasten alettua.
Ulkona nurmikoilla ei näy edes rastaita, eikä kasvimuallakaan.
Joku aloitti Kyntöläisen suunnalla raivaussahan soittelun. Muuten hiljaista, vain korvat soi. Vasemmassa polyfonisesti, oikeassa yksi isompi vinkuna.
Verenpainetta en voi mitata kun mittari Knissa. En ole mitannut sitten kun mykräkuumeesta selvisin. Hyvä se on, paine.
Ilmattaren päivä. Se sopii. Näyttää ilma hyvältä.
Nyt siis eka sivulle rustaamani prologin jälkeen asiattomuuksieni jatkamista hamaan vihkon loppuun sakka taas kerran.
Heräsin 04.45. Kahvit ja puurot keitttelin hellan päällä kun vähän kolakkaa tuvassa. Jäivät illalla astiatkin tiskaamatta niin tuleepahan samalla tiskivedet.
Piti siis aloittaa uusi vihko. Jotain muutakin uutta on ilmassa.
Jonkin aikaa jo tätä elämää katselleena voin "yleiseen elämänkokemukseen viitaten", että hetken ilonpilkahdukset ovat hetken ilonpilkahduksia vain.
Yltyi sittenkin satamaan, että eipä ole vielä asiaa puolukkamättäisiin. Voihan niitä sateessakin kerätä, mutta on se semmoista tuhruuta.
Eilenillalla trimmailin polunsuut Rajalle ja Villelään päin, mutta sitten siimakoneesta murtui irtipoikki kädensijan pidike. Olenkohan minä liian kovakourainen kun tahtoo heikoimmat lenkit aina käsissäni särkyä? Aika rempulavehje se laite muutenkin on.
Iltasella
Pääsin minä sittenkin puolukkaan, mutta vasta iltapvllä. Kuuroja kuljeskeli sokeina edelleen. Välillä kastuin pahastikin, mutta kun aurinko tuli esiin, se kuivatti nopeasti. Oli lämmintä, ja mukava tuulenpöhäkkä.
Tekstinhelyjä ja LJ kummittelee novellina nyt.
Luin Bluesin puolelta vanhempia tarinointejani. Viehätyin kahteen Kittilään sijoittuvaan (Sie piirsit ja Joko...), vaikka ne ihka omia kirjoitelmia onkin. En yleensä kykene omiani kirjoittamisen jälkeen lukemaan. Mutta ehkä vuodet välissä niitä jotenkin maustaa kuin ne olisikin jonkun muun kirjoittamia.
En ole pitkään aikaan kunnon tarinaa julkaissutakaan. On niitä "pöytälaatikoissa" lukuisina runkoina, mutta jotenkin alkoi vistottamaan ilmaisjakelelminen. Sekin peräännytti tekstiaskareiden ääreltä, kun muutamatkin pöljät saapuivat valmiin lukuaterian äärelle irvailemaan kuin eivät olisi käsittäneet työmäärää, jonka jokainen tarinanteko tekijälle aiheuttaa. Kympin kirjoituksiahan useimmat tuotokseni kuitenkin ovat, en häpeile sitä itsekään sanoa. Kymppi rahana per kirjoitus olisi jo jotain jos vaikka sata lukijaa sivuilla pistäytyisi.
Omasta, yksityisestä käyttäytymisestäni piilossa muiden katseilta tulevat mieleeni Ilmari Kianto, Juhani Aho ja jopa JD, PS ja EL.
En kuvittele lahjakkuuteni osalta olevani ed.mainittujen henkilöiden veroinen, mutta jotain samaa hillittömyyttä, elämän käsittämisen holjuutta minussa on.
Minussakin taistelevat vakava ja välinpitämättömän irtiottoinen yksilö samoissa nahoissa. Vakava on nykyisten useimmiten voitolla.
Kirjallista materiaalia arkeni ja pyhäni täynnä, mutta mitäpä niistä. Ei tämä maailma enää kunnon tarinoita osaa edes lukea. Eikä ansaitse. Muutamat yksilöt vain, mutta ei joukoiksi asti kirjakauppojen esittelytilaisuuksiin.
27.8.2020 torstai
05 on klo. Harmaaseen päivään noustaan. Se Mika&Turkka Malin "Uudet äänet" on alkuperältään Mikael Wiehen "Ska nya röstet sjunga". Käännöstyö on malien ja esitystapa sydämeenkäyvä. Kuinkahan lie minulta tuo laulu näin kauan piilossa pysynyt? Oliko se julkaistu peräti jo 2009?
Eilisiä ajatuksiani tarinoiden synnystä vestelin unissanikin kuten ennen. Tuli aina aihe, niin kuin nyt tuo "LJ" ja sitten sanoja pursusi kynästäni ensin sana sanalta muistivihkosille joista lopulta alkoi muodostua lauseita, kappaleita, kokonaisia monologeja ja lopulta koko tarina.
Yhden tarinan synty ("Se") on vähän sellainen kuin LJ. "Se" leijaili samalla tavalla näiden päiväkirjatekstienikin kappaleiden väleissä kuin etsien paikkaansa mihin sanassa tai lauseessa sijoittua turvotakseen kokonaiseksi novelliksi. "Se" oli sama ihminen aikuisena joka esiintyi lapsuudenmuistoineen ensikerran tekstissä "Isän kädet" joka tarina sai alkunsa miehestä, jonka tunsin ja joka sokeutui hydrauliöljystä verenkiertoon saamansa bakteerin vuoksi.
Klo 06.15. Alkaa taivas seljetä. Kunhan olen puuroni niellyt ja eväät laittanut niin lähden Vinhakkeen kanssa mättäitä silittelemään kuin Mikki Hiiri, joka ilmeisesti on ollut melkoinen häntäheikki vaikka Minni ei sitä tiennytkään; "Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy..."
Pitää laittaa muistiin: Seppäsen vanhus soitti toissapvnä. Oli vailla pikkuremonttia kotonaan. Puolukoitakin tarvitsisi. Lupasin soitella ensiviikolla asiasta kunhan Knissa käyn. Ja puolukoita toimitan sankollisen ilimanmuuta.
Alkaa tuuleksimaan. Hyvä, se kuivattelee metsän.
Nuoremman Ässän porukka oli löytänyt eilen valmuskoita, niitä japsien himoitsemia matsukatesieniä. Tokiolaisravintelissa eliitti niistä maksaa huimia summia. Kuvittelevat sitten, että nytpä se nipponin pili saa taas vahvistusta ja jaksaa aamuöille saakka köyriä.
Mokomakin mätökasa jolta sieni mäntykankaalla näyttää!
Maksaisivat välittäjät sitten kerääjällekin kunnolla, että tälläkin seisoisi edes järki vähän aikaa tarpeeseen saadun rahan tuottamasta mielihyvästä.
Kun ko. rumat, haisevat sienet ovat satamassa lähtövalmiina, niiden hinta on kivunnut jo lähelle tuhatta euroa kilo, mutta vielä täällä kantojen katveessa ei taida olla kahtakymppiäkään vaikka kerkesivät jo huudella, että 50€!
Maailma on hulluuksia täynnä. Huojutaan jo Titanicin kannella peläten uppoamista, mutta yhdet ne ovat vain huolissaan lahkeessa pöjöttävän elimen hyvinvoinnista. Mättäisivät nyt vain niitä sinisiä pillereitä kaikkiin ruumiinaukkoihinsa, että unohtavat ympärilleen vilkuilla.
Sienien, horsmankukkien, norsun- ja sarvikuononluun tai poronsarvien rahtaaminen valtamerien ylitse mulkunseisontaa varten on niin suurta hulluutta, että mulkku tässä alkaa sitä ajatellessa seistä itselläkin!
Iltasella
LJ vain leijailee tässä näin ja pitkin päivää. Sanoja kertyy, saanenko valmiiksi koskaan?
8-15 väli meni puolukoita kerätessä. Tuli niitä vajaat 100 ltr. Kävin myymässä ne ja aiemmin kerätyt välittäjälle. Ihan mukava summa taskuun ja kaupan kautta pois.
Jos aamulla seisoi mulkku niin nyt ajatus. Piti kirjoittaa ajatuksiani maailmanpolitiikasta, lähinnä Valkovenäjän tilanteesta, mutta kaikki "hienot" päätelmäni valuivat kuin siemenneste reisille.
Teurastusta, sitä kai tässä saa pelätä kun se Putin kuikkii pienine vihreine miehineen rajojen takana. Itäukrainan tai Krimin tapainen tilanne voi olla pahimmillaan edessä.
Äs oli löytänyt lisää tuoksuvalmuskoita.
Saunaan siitä ja nukkumaan. Väsy on ulkonaoleilleen tervettä väsymistä. Jäsenien särky tosin saisi olla vaimeampaa.
28.8.2020 perjantai
Descartesin "sielunistuin" (käpylisäke) ähöttänee punaisena syvällä takaraivon puolella. Esiintyy dualistista mielenhypähtelyä kuin kunnon tarinaa leipoessa aina on esiintynyt. Ehkä saan viikonlopuksi "LJ":n kunnolla käsiini ja väänneltyä siitä lihaisan tarinan joka vie miehestä ja mielestä mehut.
Aurinko kuiten jo näyttäytyy täydeltä terältään kuusenlatvojen yllä. Vähän kuljeksii pilviä, mutta odotettavissa lienee ihan hyvä päivä.
Jämsän Kaipolan tehdas pannaan teuraaksi. Mitähän tuohon sanoisi? Kauanhan se on ilmaa ja vesistöjä pilannutkin.
Keskenkasvuisten risukoiden metsuroiminen ainakin vähenee, mutta ei näillä näkymin tule loppumaan niin kauan kuin "Titanicimme" kansituolit kastumatta säilyvät.
Radion päivänmietelauseen lukija sanoi juuri "mukauta puheesi kuulijan mukaan..."
Odotan, odotan, että pääsen LJ:n kimppuun. Olisipa tietokone, edes kannettava täällä. Mutta milläpä sen lataisin.
29.8.2020 lauantai
Unipuron läheltä, Rajalta löytyi tarinoille höystettä: kantarelleja. Niitä sipulin ja Kipparikerman kanssa pannulle ja uusien perunoiden kanssa ravinnoksi kielille ja mielille.
Painiskelin "LJ":n kanssa eilisestäillasta tän pvn iltapvään saakka. Valmistako tuliko? Mitä vielä! Nyt tarina vasta alkaa hahmottua. Mieli on hellänkipeä kuitenkin ja ajatus sakkaa välillä.
Sanoista kertyy lauseita, lauseista kappaleita ja kappaleista lukujaksoja, kymmeniä sivuja tarinaa ja pian niitä täytyy alkaa karsia, että kaikki mahtuvat tarinoijan sydämeen. Ehkä joskus myös lukijan.
Syli nyt täys ja tauon paikka.
30.8.2020 sunnuntai
Klo on vasta 03.25. Selkäsärkyä. Mielenkolinaa; "LJ".
Puutarhurin syntymäpv. Muistin sen kun kävin pimeällä kusitönkyrällä. Otin kukkivasta auringonkukasta kuvan ja lähetin onnittelut.
"Untako näin Unimäestä".
Ovat tulleet eteeni läjään nämä Uni-alkuiset paikkojen nimet. Joku kysyi, kuka ne on keksinyt? Kartastakin osa löytyy. Paitsi Uniaho tai Unikangas. Unilampi, Unipuro ja Unimäki löytyvät.
Pieniä, mitättömiä paikkoja mutta yksilölle silti varsin merkityksellisiä.
Eirakin on siellä syntyneelle kaikki. Mutta ei ole olemassa Eirapuroa, Eiralampea, Eirakangasta. Bussit ja ratikat kulkevat Eiraan ja sieltä pois, mutta ei ne pysähdy muiden Eira-alkuisten kohdalla niin kuin ne voisivat pysähtyä Unilamminkangasta jytkytellessään Unilammin pysäkille ja tullessa vaikkapa Uniaholla.
Helsinki on melulla merkitty, Unimäki hiljaisuudella jossa äänet eriytyvät kuultavaksikin.
Iltasella
P järjestänyt järkytyksen äidilleen, ja nyt minulle kun asiasta kuulin. Sain pojan kuitenkin puhelimeen ja nyt asia on käsitettävyyden mitoissa. Onneksi on samantapainen erhe itselläni samassa iässä tehtynä, että ymmärrän pojan itsensäkin kauhun. Luulen, että kasvun paikka monella tapaa. Rakastan silti poikiani yli kaiken vaikka mitä sattuisi. Tämän sain sanotuksi myös P:lle; taisi kuulua huokaus ilmasillan toisella portilla.
Kaikki kuiten tulee jälleen mieleeni, uniini, huomisen itkuihini.
Puolukoita saavitolkulla.
LJ edelleen. Nyt muokkausta hengen.
31.8.2020 maannantai
Mielessä soi Eppujen Vuosi85. Ei seesteistä aikaa sekään vuosi paljoa itselläni sisältänyt. Ilman vihkoista tarkistamistakin muistan paljon asioita siitäkin vuodesta.
Saunantuomissa paljon pieniä, "kaksipäisiä" koita jotka eivät kuitenkaan ole kehrääjän. Mitä lienevät. Onpahan pienille, lukemattomille lintusille välipalaa.
Phylloscorpus trochilus, pajulintu ja sylvia borin, lehtokerttu. Jälkimmäisen latinankielinen nimi on viehättävä. Ihan kuin romaanihenkilö.
Nyt puolukoita haravoimaan kun klo on 08.
Iltasella
Olin marjametsästä pois 16.30. Päivän saalis ainakin 100 ltr.
Puutarhuri puhui puhelimessa aluksi aivan normaalisti, mutta sitten meni jälleen itkuksi. P:n juttu rassaa, mutta myös työuupumus enkä asialle minä mitään mahda.
Kylällä näin Fiat 600. jonka katolle oli ruuvattu taksikyltti. Samanlainen punainen (KXZ-62) oli myös isällä.
Kainuussa korona alkanut levitä. Lähde sijaitsee Kuhmossa.
P on yhä pahoillamielin tekonsa vuoksi, mutta eiköhän se siitä. Omatunto lienee ainakin kunnossa. Jutteluyhteys on säilynyt. Tiedän niin monta perhettä, jossa teinien ja vanhempien välit ovat täysin katki ja murhe kodin päällä kuin musta joutsen joka odottaa vain alasampumistaan.
Täyskuutamo, hieman punerva kun kävin katsomassa.
"LJ"
1.9.2020 tiistai
Kuura maassa. Tikkupyrstöinen puukiipijä huussin luona. Sattuukohan sitä pyrstöön kun ei saa sitä millään laitetuksi lepoon? Samaa olen ajatellut pystykorvista. Vinhallekin joskus sanon, että laita jo nyt ne pystyssä tököttävät korvasi välillä huilaamaan. Omiinkin korviin alkaa koskea kun ajattelee asiaa. Mitä jos kikkeliään ei saisi koskaan lepoon? Joskus nuorena tuntuikin, että eikö se jo voisi heretä tököttämästä. Ainakaan tyhjänseisonta ei liene sille hyväksi. Tulee vielä suonikohjuja, sanoi Huovisen Jorkki.
Näin unta kilometriviidakosta. "LJ" toi minulle kompassin jonka päällä oli banaani, näkkileipää ja sinappia. "Syö tästä", sanottiin, "sitten osaat pois täältä."
Lähden puolukkaan. Kerään vielä niin paljon kuin jaksan ja löydän, vien sitten kaikki kerralla ostajalle ja lähden illasta Kniin.
Radion päivänmietelauseen lukija sanoi juuri "mukauta puheesi kuulijan mukaan..."
Odotan, odotan, että pääsen LJ:n kimppuun. Olisipa tietokone, edes kannettava täällä. Mutta milläpä sen lataisin.
29.8.2020 lauantai
Unipuron läheltä, Rajalta löytyi tarinoille höystettä: kantarelleja. Niitä sipulin ja Kipparikerman kanssa pannulle ja uusien perunoiden kanssa ravinnoksi kielille ja mielille.
Painiskelin "LJ":n kanssa eilisestäillasta tän pvn iltapvään saakka. Valmistako tuliko? Mitä vielä! Nyt tarina vasta alkaa hahmottua. Mieli on hellänkipeä kuitenkin ja ajatus sakkaa välillä.
Sanoista kertyy lauseita, lauseista kappaleita ja kappaleista lukujaksoja, kymmeniä sivuja tarinaa ja pian niitä täytyy alkaa karsia, että kaikki mahtuvat tarinoijan sydämeen. Ehkä joskus myös lukijan.
Syli nyt täys ja tauon paikka.
Klo on vasta 03.25. Selkäsärkyä. Mielenkolinaa; "LJ".
Puutarhurin syntymäpv. Muistin sen kun kävin pimeällä kusitönkyrällä. Otin kukkivasta auringonkukasta kuvan ja lähetin onnittelut.
"Untako näin Unimäestä".
Ovat tulleet eteeni läjään nämä Uni-alkuiset paikkojen nimet. Joku kysyi, kuka ne on keksinyt? Kartastakin osa löytyy. Paitsi Uniaho tai Unikangas. Unilampi, Unipuro ja Unimäki löytyvät.
Pieniä, mitättömiä paikkoja mutta yksilölle silti varsin merkityksellisiä.
Eirakin on siellä syntyneelle kaikki. Mutta ei ole olemassa Eirapuroa, Eiralampea, Eirakangasta. Bussit ja ratikat kulkevat Eiraan ja sieltä pois, mutta ei ne pysähdy muiden Eira-alkuisten kohdalla niin kuin ne voisivat pysähtyä Unilamminkangasta jytkytellessään Unilammin pysäkille ja tullessa vaikkapa Uniaholla.
Helsinki on melulla merkitty, Unimäki hiljaisuudella jossa äänet eriytyvät kuultavaksikin.
Iltasella
P järjestänyt järkytyksen äidilleen, ja nyt minulle kun asiasta kuulin. Sain pojan kuitenkin puhelimeen ja nyt asia on käsitettävyyden mitoissa. Onneksi on samantapainen erhe itselläni samassa iässä tehtynä, että ymmärrän pojan itsensäkin kauhun. Luulen, että kasvun paikka monella tapaa. Rakastan silti poikiani yli kaiken vaikka mitä sattuisi. Tämän sain sanotuksi myös P:lle; taisi kuulua huokaus ilmasillan toisella portilla.
Kaikki kuiten tulee jälleen mieleeni, uniini, huomisen itkuihini.
Puolukoita saavitolkulla.
LJ edelleen. Nyt muokkausta hengen.
Mielessä soi Eppujen Vuosi85. Ei seesteistä aikaa sekään vuosi paljoa itselläni sisältänyt. Ilman vihkoista tarkistamistakin muistan paljon asioita siitäkin vuodesta.
Saunantuomissa paljon pieniä, "kaksipäisiä" koita jotka eivät kuitenkaan ole kehrääjän. Mitä lienevät. Onpahan pienille, lukemattomille lintusille välipalaa.
Phylloscorpus trochilus, pajulintu ja sylvia borin, lehtokerttu. Jälkimmäisen latinankielinen nimi on viehättävä. Ihan kuin romaanihenkilö.
Nyt puolukoita haravoimaan kun klo on 08.
Iltasella
Olin marjametsästä pois 16.30. Päivän saalis ainakin 100 ltr.
Puutarhuri puhui puhelimessa aluksi aivan normaalisti, mutta sitten meni jälleen itkuksi. P:n juttu rassaa, mutta myös työuupumus enkä asialle minä mitään mahda.
Kylällä näin Fiat 600. jonka katolle oli ruuvattu taksikyltti. Samanlainen punainen (KXZ-62) oli myös isällä.
Kainuussa korona alkanut levitä. Lähde sijaitsee Kuhmossa.
P on yhä pahoillamielin tekonsa vuoksi, mutta eiköhän se siitä. Omatunto lienee ainakin kunnossa. Jutteluyhteys on säilynyt. Tiedän niin monta perhettä, jossa teinien ja vanhempien välit ovat täysin katki ja murhe kodin päällä kuin musta joutsen joka odottaa vain alasampumistaan.
Täyskuutamo, hieman punerva kun kävin katsomassa.
"LJ"
Kuura maassa. Tikkupyrstöinen puukiipijä huussin luona. Sattuukohan sitä pyrstöön kun ei saa sitä millään laitetuksi lepoon? Samaa olen ajatellut pystykorvista. Vinhallekin joskus sanon, että laita jo nyt ne pystyssä tököttävät korvasi välillä huilaamaan. Omiinkin korviin alkaa koskea kun ajattelee asiaa. Mitä jos kikkeliään ei saisi koskaan lepoon? Joskus nuorena tuntuikin, että eikö se jo voisi heretä tököttämästä. Ainakaan tyhjänseisonta ei liene sille hyväksi. Tulee vielä suonikohjuja, sanoi Huovisen Jorkki.
Näin unta kilometriviidakosta. "LJ" toi minulle kompassin jonka päällä oli banaani, näkkileipää ja sinappia. "Syö tästä", sanottiin, "sitten osaat pois täältä."
Lähden puolukkaan. Kerään vielä niin paljon kuin jaksan ja löydän, vien sitten kaikki kerralla ostajalle ja lähden illasta Kniin.
