lauantai 24. kesäkuuta 2017

Merkintöjä

19.6.2017 Maanantai

Vein aamulla E:n ja W:n Koutaniemelle maalaushommiin. Pitää siellä minunkin vielä käydä pari pikkujuttua tekemässä.

Ladylle tasoitteiden hionta ja pohjamaalit. Rymäytin alas myös vanhat verhokonsolit ja paikkasin betoniin tulleet kolot. On aikoinaan hiltipyssyllä jyrskäytetty verholiukujen kiskojen kannatinkulmat seinään kiinni ja kun niitä väkipakolla irti vääntää, lohkeaa betonirappausta lautasellinen  mukaan. Eipä vielä 1960-luvun alussa iskuporakoneita joka jepen haalarintaskussa ollut, saatika että muovisia proppuja sun muita kiinnityskeksintöjä.

Kun toissa viikolla muurasin naapurin vanhuksille grilliin uuden tulisijan, niin Anelma pyysi, että timpuroisin vielä sen kyljessä olevan, lahonneen varastokaappi/laskutason uusiksi. Nyt sen kävin tempaisemassa ja ihan siisti juttu siitä tuli. Meni siihen kymmeniä metrejä kyllästettyä lautaa, saranoita ja salpa. Terassiruuvejakin  kilo. Nyt pääsee emäntä Arvolle makkarat juhannuksena paistamaan. Saattaa se heillä ollakin viimeinen Jussin juhla omassa kodissa, niin on huokuminen jo vaikeaa Arvolla, eikä se enää sohvalta kuin postilaatikolle ja hätäjälin takaisin jaksaa rollaattorilla kyhnytellä. Hiki sanoi siinäkin jo tulevan.

Taiteilua kasvattajankin roolissa välillä. Tulee sanottua turhan römäkästi joistakin jutuista, mutta lienee sen verran isästä polvi parantunut, ettei jätä asioita sopimatta. Pyytääköhän sitä jo liikaakin anteeksi ärhentelyjään? Vai pitäisikö ensin ratkaista, onko niitä ärhentelyjä ylipäätään liikaa?

Jotkut osaavat, tai ainakin sanovat osaavansa kasvattaa ilman äänenkorottelua, mutta voiko se olla mahdollista? Ainakaan useamman penakan kyseessä ollen? En tiedä, mutta sen alan jo hahmottaa, ettei isien yliopistosta koskaan täysin puhtain paperein valmistuta. Jos ylipäätään valmistutaan lainkaan.

Kirjastosta Veijo Merta ja Juha Siltalaa, mutta ehdinkö, tai jaksanko niitä missä välissä tavata kun Hesaritkin jäävät puolitiehen jo aamusta. Ja kun on viikon päästä sinne rannikkopyöräilylle lähtö.

Iltamyöhällä jokunen veikeä viesti uunipuuron hautumista odotellessa. Ketjun eka viesti koski unennäköäni.

Kun otin hommailujen jälkeen alkuillasta torkut, näin unta, jossa väittelin jonkun (D?) kanssa eri nukkumisasentojen terveellisyydestä. Itse väitin, että koska sydän on enämpi vasemmalla puolella kehoa, tekee sille hyvää olla lähempänä makuualustaa, joten vasemmalla kyljellä nukkuminen on siis terveellisempää. Vastaväittelijäni oli vankasti sitä mieltä, että hevoset nukkuvat paljon terveellisemmin kuin ihmiset, ja koska niillä on rautaiset kengät maadutuksena jaloissa, ei ole vaaraa, että saisivat sähköiskuja, tai että salama tömäyttäisi turpaan. Jotain yritin vastaan sanoa, koska mielestäni rauta johtaa liiankin hyvin sähköä, mutta taisin herätä juuri silloin. Nauratti taas sekin uni.

Viime aikoina olenkin nähnyt lukuisia unia joiden päätteeksi olen herännyt nauruun. Ehkä en ääneen ole kuitenkaan hörähdellyt. Paitsi viime viikolla, kun unessa pidin valistuspuhetta miesjoukolle, jonka jokainen jäsen oli reväisty luentosaliin Martti Innasen tauluista. Yksikin mulkosilmäinen äijänturilas kaivoi muraisella sormellaan suuren nenänsä mustana ammottavaa sieraina niin, että karvahatunreuhka takaraivon kohdalta kohoili. Ja entä ne pierijäveljekset salin takanurkassa.., hyi saakeli kun ihan haju uneen tunkeutui...

20.6.2017 Tiistai

Ladylle ekat pintamaalit. Aamulla kävin ensiksi vielä vähän tasoitetta vetäisemässä peilauksiin, vaikka aika hyvä se jo oli. Laipion maalasin pintaan, koska sitä ei tarvinnut pakkeloida. Ladyn äiti kävi pesemässä sen ensin. Iltapvllä hiontaa ja maalaus. Porasin keittiön ikkunoiden yläpalkkiin uuden verhotangon kannattimille proput ja kiinnitin ne paikoilleen. Lady on mennyt Hkiin niin voin rauhassa työjellä ja mennä sinne aikaisemmin aamulla rymyämään. Se kun usein nukkuu pitkään jos on ollut ilta- tai yövuorossa.

Välillä kävin E:n kanssa sen pyörään etsimässä tavaratelinettä, missään ei sopivaa ollut. Veikon Koneesta hankittiin Sony-actionkamera tubetusta varten. Maksoi aikastenlailla muistikortin kanssa. Motonetistä löydettiin joitain polkupyörätarvikkeita, mutta ei sieltäkään sitä tavaratelinettä. Paljon on vielä koottavaa ennen kuin maantiellä kiidetään.

Kävin illasta koelenkillä uudella pyörällä. Kevyesti se rullaa, paitsi että eturengas taitaa vuotaa. Joen rannassa oli eräs "menninkäispyöräilijä" jota jututin. Kova oli noitumaan kun kertoili kalasteluretkistään Oulujärvellä. Mutta kiroilu kuuluu hänen puhetyyliinsä. Tulipahan jututettua, yksinäistä miestä.

Sitten istuin pikkuisen aikaa isonkiven juuressa kanervikossa puhumassa puhelimeen eräälle ihmiselle siellä kauempana joka juuri lisäili puita kiukaan alle niin, että luukunkolinan tunnisti.

21.6.2017 Keskiviikko

Hörsellyspv tänään. Paulusta piti käyttää hampissa. Sitten olivat ne G:n kaveriporukan synttärijuhlat. Kakruja piha ja huoneet pullollaan. Mukava niin, että on kavereita, mutta itse en kerennyt paljoa osallistua. Keskenään melkein myrysivät. Parasta se, että Taru Maaretkin on ruvennut käymään ihan tuosta vain nohittamatta. Iso tyttöhän se jo on, täyttää 17 heinäkuussa.

Huolehtimisten välissä, tai toisin päin, tein Ladylle maalaushommia, lattiaan laminaatit ja kaikki loput listoitukset. Sitten ajoin vielä Koutaniemellä nikkaroimassa pari pikkuhommaa niin eivät jää roikkumaan. Nyt olen vähäksi aikaa vapautettau arbeeteista ja voin tehdä E:n kanssa sen pyöräretken valmistelut. Huomenna Siilinjärvi-Kuopio-reissu, ja Unimäessäkin pistäydyn jotain kynsimässä. Kuopiosta läppäri. (D!)

22.6.2017 Torstai

Heti kahdeksalta G:lle synttärilahja Prisman elektroniikkapuolen tarjoushyllystä; J5:nen. Sai rahat siihen yksittäisinä lahjoina. Ostin myös maidot ja kaikenlaista muuta hörtöä jääkaappiin juhannukseksi. Laitoin pojille ruuat valmiiksi ja läksin ajeleen.

Unimäessä oli pottu jo taimella, multasin pussimullalla alut. Hallanvaara on ilmeinen. Kurpitsantaimet ehkä olivat kylmästä kärsineetkin jo. Mansikka oli kukalla eikä siihen ainakaan vielä halla ollut iskenyt. Sitten jatkoin matkaani Varpaisjärven kautta Siiliin ja Kuopioon.

Ajellessa voi antaa ajatuksille askaret, mutta niitä ja tuloksia ei voi kirjiä muistiin. Muutamat muistuvat sitten mieleen kun pysähdyksissä saattaa olla aikaa joku sana ranskalaisen viivan perään rustata, mutta ei niistä enää juuri mihinkään ole.

Päiväajatukset ovat lapsia joilla ei ole kohtua missä kehittyä.

Oikeat ajatusten tulokset ovat vuosia vaatineita prosesseja.

Minä olen pelkkä oikeilta ajattelijoilta varastaja. Tosin lieneekö minusta edes kopioijaksi.

Platon lienee ryövätyistä suurin, Nietze se, jonka filosofian väärinkäyttö ylittää pahuuden maksimin.

Nuissa sfääreissä aivojeni solujen synapsit ajellessa räpsähtelivät kuin närepuu saunan kiuaspesässä.

Siilissä kävin velipoikia morjenstamassa. Tyytyväisinä juhannusta odottivat vaikka ei portinpieleen enää heillekään koivuja Pohjoismäen pellon laidalta haeta. Kuopiossa olin kahden jälkeen ja ehdin käydä Motonetistä Eliaksen pyörään kiinnityksiltään sopivan taakkatelineen. Polkupyörätukku siitä vierestä oli lopettanut toimintansa. Männistöstä hain melkein uuden läppärin jota kuvittelen tarvitsevani pyöräretkellä. Elias ainakin videotubettaa, mutta se onnistuu häneltä kännykänkin kautta, minä lähinnä suursormisena tarvitsen näppäimistön takia kunnollisen laitteen. Ehkä tämä HP sitten sellainen on.

Puolen neljän paikkeilla auto Jäähallin P-paikalle ja melko reipas askellus kaupungin halki Väinölänniemelle jossa aurinkoon päin olevalla penkillä torilta ostettuja Suonenjoen mansikoita napsien tuli istuttua niin, että kylmä tuuli meni luihin ja ytimiin. (D). Tuttuja pintteli iltalenkillä siitä ohitse.

Rossossa jättiravun hännillä höystettyä riisiä (D) ja kanapastaa. Vielä autolle reipastelu, ja niin jakautui kahtaalle tämäkin kokemus.

Tullessa tein sen merkillisen teon, että ostin Siilistä Halpa-Hallista verenpisaran ja kävin istuttamassa sen isän ja äidin haudalle. Sen teon jälkeen hautausmaan portinpieleen pysäköimässäni autossa huokaistessa mieleen hiipi omituisen neuvoton olo. Hyvä etten alkanut isostikin märsyämään.

Olin täällä Knissa 22 hujakoilla. Ei ollut nälkä, mutta tein kuitenkin voileivän ja siivutin sen päälle yhden tomaatin. Kahvia olisi vähän tehnyt mieli, mutta en viitsinyt keittää.

Nyt nukuttaa. Siltalan kirja pitänee palauttaa, en ehdi sitä kahden vkon lainausajalla lukemaan vaikka pyöräretkelle matkaan ottaisin.

23.6.2017 Perjantai

Unessa muutin pois Kajaanista. Kaikki tavarani mahtuivat polkupyörän tarakalle, mutta kun käännyin pihasta asvaltoidulle Sivukadulle, maisema muuttui kertanapsauksella toiseksi. Kiviä väistellen jarruttelin ensin alas Rappurinnettä ja pian ylös Ruunanrinnettä, pian olin jo Akulanportilla ja sitten Kyntöläisellä. Vääränmäkeä ylös työntäessäni ihmettelin asiaa, sillä eihän näitä lapsuuteni rinteitä ja teitä ole olemassa enää semmoisena kuin silloin, ja nyt unessa. Kun Uatu ukki asteli Nikinmäen tienhaaran kohdalla elävänä vastaan, niin silloin sanoin itselleni ääneen, että ei helevetti, nyt nähhään unta, pane kanava kiinni!

Koko pv polkupyörien ja retkivarusteiden kimpussa. Motonetti oli jussinaatosta huolimatta auki ja hain sieltä mittarin, avainsetin, ajovalon, kertakäyttöisiä sadeasuja ja paikkaustarvikkeita. Myös halvan hiiren löysin kannettavaa varten hyllystä. Matkamittari piti käydä vaihtamassa, sillä se ei toiminut. Meinasi tulla kiirus.

G:n kummitäti Oulusta kävi perheineen ja se vähän häiritsi pyörien kimpussa ähertämistämme. Kerettiinpä nuo tarvittavat jutut puuhata, ja nytten iltasella ennen saunaa ajelin vielä nurmikot ja putsasin kielopenkin sekä syreenien ja pihlajien juuret korkeuksiin kasvaneesta heinästä ja voikukista. Ympäri alkuperäistä penkkiään eskaloituneet kielot kukkivat vasta nyt. Ritistelin niiden valkeita kukkanäppylöitä sormieni välissä jotta sain haistella meden leppeää tuoksua. Alkoi tehdä mieli lähteä sittenkin Napiksen humpalle; joillakin tanssitutuilla on korvan taakse suhautettu kielontuoksua. Esanssia se lienee. Vähän kuin mansikan"makuisissa" jogurteissa mansikanjohdannaista. Jogurtit saattavat itsekin olla mausteineen mitä vain, mutta ehkä kielontuoksuun verhoutuneen sisällä oikeakin ihminen edes joskus on.

24.6.2017 Lauantai

Piti käydä lukemassa heti aamusta vuosien takainen kirjoitukseni kun tämän päivän kymmenvuotias sankari oli vasta 2 v.

http://kivaniemi07.blogspot.fi/search?q=Sin%C3%A4+olet+minun+rakas+poikani

Jos joku tulee minua moittimaan, että olen huono isä, niin voipi mennä nurkan taakse ja paksauttaa itseään turpaan. Isänä olemiseni on ainoa ammatti, jota olen oikeasti yrittänyt opetella, ja ehkä hieman edistynytkin. Raskasta vastuunkantaminen on, sen alkaa vähitellen tuntea luissaan asti. Ja kun tietää, miten vähästä suuria virheitä voi ruveta tapahtumaan. Lie ydinvoimalan rakentaminen helpompaa kuin lasten kasvatus.

Eilisiltaiset humpallukset tuntuivat hieman oudoilta. Tai sitten itsessäni on jotain outoa. Kahden tanssitutun kysymykset "mitä sulle on tapahtunut kun olet ihan kuin muuttunut toiseksi?" pani vähän miettimään. Sanoin, että ehkä olen vähän laihtunut, mutta ei se kuulema siitä johdu. "Sullon katseessa jotain erilaista", sanoi toinen. Mitäpä siihen  osaisi sanoa. Koko ajan sain  kuitenkin humpaltaa. Paljon oli humalaisia, että sekin vaikutti sitten selväpäisen miehen kaupaksikäyntiin.

Tänään koepakattiin pyörät, ja purettiin samantien, sillä pakkaukset pitää sijoittaa saattoautoon sisälle ja pyörät vetokoukun telineeseen Kokkolaan menon ajaksi. Ehkäpä kaikki tarpeellinen mukaan tulee.

Kävin sitten Pöllyvaaran ulkoilualueella ajelemassa testimatkan. Piti vaijereita hiemen kiristää ja miettiä etupaksin muuttamista tangon päälle kahvoista itseen päin. Ohjaustanko tuntuu kyllä liian kaukana olevaksi, mutta eipä sitä nyt ehdi enää entrata. Ehkä matkalla sitten.

Pöllyvaaran laavun savuavalta nuotiolta ilmojen halki D.

Nyt on jo iltamyöhä, pitää ruveta tutimaan. Huomenna aamupva aikaan täytyy lähdön tapahtua. Pidetään sitten matkalta retkipvkirjaa ja ehkä se tubetus jos osataan. E kyllä osaa, itsestäni en ole varma.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Merkintöjä

17.6.2017 Lauantai

Unimäkeen saavuin illankuhjassa. Vihreä on vallannut maiseman läpeensä. Ja vihreät-puolue Tampereen jossa kokoustavat ja äänestävä Touko Laakson puheenjohtajakseen. Emma Karilta puuttuu vielä terävyys esiintymisessä eikä muita varteenotettavia sillä puolueella ehdokkaaksi sattunut nousemaan. Jos olisin itse puolueen jäsen ja kelvollinen äänestämään, niin vaikeaa olisi ollut päättää, kumpaa kannatan.

Poliitikot ja poliittiset puolueet yhtenä ammottavana kitana ovat viime aikoina kuolanneet yksilön vapaudesta, vapaasta ihmisestä jonka mieli on kytketty länsimaista demokratiaa kunnioittavaan säätyyn. Tätä käsitettä ja sen käytännön toteutumista on syytä miettiä tarkemmin. Juuri tälle kesäiselle aamuyölle sopiva aihe muutenkin kun käetkään eivät lakkaa edes hetkeksi kukkumasta eivätkä etsimästä uudelle sukupolvelle sijaiskotia.

Tiivistän: Demokraattinen(kin) yhteiskunta on ihmismielten suuri avovankila jossa saa vapaasti kuvitella olevansa vapaa. Mielikuvitus onkin ainoa keino säilyttää illuusio kahleettomuudestaan.


Edelleen Kyyhky Unikkoa kaipaa. Yön autereessa kulkevat vihjeelliset viestit. Ennakoivat jotain kaunista tapahtuvaksi. Kesänkeijut kuiskivat luottavaisiin mieliin, että niinhän siinä tulee käymään, että kesäsi tulee olemaan iloa täysi.

Onnea sekin, että omenapuut ensimmäisen kerran Unimäen historiassa kunnolla kukkivat. Nuo paljon kärsineet, jänisten, myyrien ja hirvien pieninä pahoinpitelemät, sitkeät puut. Nyt niitäkin on joku hyväillyt, ajatellut kauniita, kääntänyt avainta elämän lukossa.

Pomppii. Ajatus. Tahi tuhat kai niitä on. Yksikin riittäisi, mutta kun on otettava ne tuhat muutakin huomioon. Onneksi on iso pää ja sen sisällä tilaa; ei ainakaan järki mielikuvituksen ratsuille siellä esteitä rakentele.
18.6.2017 Venäjänhiekka

Kansallispuistossa, Tiilikkajärven rannalla.

Iltayöltä aamupuolelle maastoon sopimattomilla kengillä kivikkoisia polkuja, pitkospuita, rämeiden reunoja ja lampien rantoja kulkemista. Polkujen varsilla tuoksullaan pökerryttävää suopursua, maariankämmekkää, suokukkaa, raatetta ja pitkin avointa, matalaa aapaa lakankukkaa ja tupasvillan nukkaa valkoisenaan. Jykevinä kilpikaarnaiset ikihongat yötä kuvittavat ja käkkäräiset katajat aina vain luokille itseään vääntävät kuin joku heidät siihen työhön iäksi komentanut olisi. Ja kuinka kaikelle närevanhukset naavaisia partojaan tutisuttavat. Tälle tallustajalle varsinkin.

Pienen retken lopuksi vielä kesäyöhön kaartuvilla kaarisilloilla huulten pehmeitä hyrähdyksiä kuin pyiden pyrähdyksiä, hiljaista olemista, tyvenessä kalojen lompsetta. Kysyy ihminen itseltään: Kipinöikö siellä elämän rei´ittämässä sydämessä vielä? Ja kun avaa silmänsä, näkee hän monien sokeiden vuosien jälkeen metsässä myös puita.


Unimäessä illalla.

Tänä aamuna klo 5 herätti tuulen äkäinen puistatus teltan suojakankaaseen, ja saapui sateen tuoksu. Kuudelta kovempi puistatus ja ½7 oli jo uskottava, että äkkiä kamppeet kasaan. Sade kerkesi päälle saaveineen, mutta niin vain kevein, litisevin kengin riensi kesäyön rokottama, keveätuntoinen ihminen tienvarteen.

Kohta tuhannennen kerran Unimäen ukset kiinni. Kerrankin mieli keveänä ja ajatukset avoimina. On oikein pöljä, lapsellinen olo. On löytynyt jotain hyvää, jota kannattaa vaalia, pitää sitä omana, muilta piilotettuna aarteenaan ne hetket, joita vain harvoin tämä kaiken nuusaksi kuluttava elämä antaa.

Vaikka niin tekisi mieli huutaa kuin kaikki menneet tuskansakin maailmalle tämä hyväkin näkyväksi!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Merkintöjä


12.6.2017 Maanantai

Aikainen herätys kaikenlaisten askareiden takia. ½10 mentiin Koutaniemeen. Elias ja W lähtivät mukaan kesähommiin. He maalasivat vajoja, minä korjasin laituria. Kerkesin tehdä myös savustin-grillipaikalle sivupöydän jolle on hyvä nostaa välineitä grillatessa, taikka valmiit ruuat ym. Tein kerralla sen verran ison ja tukevan, että sopii vaikka sian siinä kalttaamaan. Näissäkin askareissa päivä iltaan ehti.

Mitä sitä enää jaksaa tehdä. Lukeakaan. Pesetin pyykkiä koneella ja ripustin ulos kuivumaan sillä on tosi hyvä ilma sellaiseen; lujatuulinen, eikä kai aio yöksikään vaimentua.

13.6.2017 Tiistai

Pojilla "viherpalveluahommia", minulla kaivohuoneen uusiminen. Puutavaraa piti hakea lisää sillä jouduin kuitenkin pakertamaan koko kopperon uusiin puihin. Meni iltakuuteen saakka. Pojat olivat mukana ja tekivät emännän määräämät hommat, myös maalausta oli vielä. Käyvät sitten ensi viikolla maalaamassa myös kaivohuoneen.

Illalla niin väsy, etteipä tässä mitään jaksa. Viestit kulkevat (D).

14.6.2017 Keskiviikko

Ladyn huoneistossa keittiön lattiaan laminaatit. Uudet kalusteet siellä onkin jo asennettu paikoilleen.

Illankynnyksellä Riston sokkelinrappaus.

Myöhemmällä pari-kolmetuntinen puhelu. Kajaanijoen varrella otin lokinpesästä ja hautojan vartijasta valokuvia. Canoniin tuli jokin  vika eikä kamera enää tarkenna. Pahkeinen!

Puolastakin jälleen soitellaan. Sieltä on tullut jo kymmenkunta soittoa, mutta mitähän tapahtuisi, jos niihin alkaisi vastailla? Ainoa, jonka kanssa olen siihen suuntaan tuttavuutta tehnyt, on toimittaja Martti Puukko. Silloin oli hänen nobelisti Wislawa Szymborskasta kirjoittamastaan tekstistä kyse. Tuohonkin puheluun vastaisin automaattisesti, mutta kun aiemmin tuli samasta numerosta oudot tekstarit, niin luultavasti se on hakkerointiyritys. Mitähän hyvää ne minusta kuvittelevat muuta hyötyvänsä kuin digiloiselleen isäntäeläintä?

Nyt jos alan petille, niin lultavasti nukahdan noin ½sekunnissa.

15.6.2017 Torstai

Olipa hyvä uni. Lecasoraa suu täynnä siihen heräsin, ja nauratti.

Lisärappailin Riston sokkelia het uamusta. Pahat siinä olivat railot, mutta nyt kärsii jo katsella. Ehkä se ratkiaa jossakin vaiheessa uudelleen, etten takuuta uskalla tuohon tarjota. Talo liikkuu sillä se on tehty osittain kallion päälle ilman kauttaaltaan olevaa hiekkapatjaa. Yhdestä kohden routa nostaa ja kallion päällä antura lepää järkkymättä. Paha virhe sekin, mutta haepa tekijät vastuuseen. Talo on rakennettu 1950-luvun alussa.

Ladyn huoneiston viimeisestä, remppaamattomasta makkarista tapetin viimeisten riekaleiden repimistä. Sielläkin oli tehty melkoinen töplinki kun oli liimailtu tapetteja päällekäin, välillä niitä on myös maalattu. Yhden seinän alaosan päällysteiden päälle oli vedelty jopa betosisekoitteista tasoitetta. Ärsyttävän työläs, niskaan sattuva juttu, meni koko pv.

Iltahommiin kuului Puutarhurin käyttö Ojavuolla, kompostin mylläystä, polkupyörän huoltoa ja työvälineiden korjailua. Jossain välissä sain tehdyksi ruokiakin. Ja pyykkiäkin pyöri 2 koneellista. Poikien komentaminen ruohonleikkuuseen oli Puutarhurin osa, mutta Paulus varsinkin on aika kuuro kun johonkin komennetaan. P:lla kuten äidilläänkin on kyllä tuo jatkuva yskä rasittavaa. Se vie varmasti voimat ja sitten kaikki hommat kaatuvat yksien harteille. Mutta valittaapa ei uskalla vaikka kuin väsyttäisi. Minähän olen MIES!

Tekstit kulkevat (D).

16.6.2017 Perjantai

Aamusta heti tasoitteet Ladylle. Hikinen homma kun aamuaurinko paistaa juuri sille puolelle taloa. Mutta ei siellä mennyt kuin muutama tunti.

Tultua laitoin kunnolliset sapuskat: lohikeittoa pääruokana.

Nyt on syöty ja alan katsella kamppeita kasaan Unimäkireisssua varten. Kansallispuistossa Tiilikkajärvellä olisi yleinen telttailujuttu la-su. Otan ainakin makuupussin ja teltan mukaan.

On tässä kyllä tuhat tointa tehtävä ennen kuin matkaan pääsen. Pojat komensin jo eteistä siivoamaan ja tiskeistä huolehtimaan. Pitää imuroidakin. Pihamaalla kaikki näyttää pyörremyrskyn siirtelemältä kun eilen oli ne ruohonleikkuutalkoot ja siirtelivät tavaroita, keinuja, kottikärryjä ja polkupyöriä miten sattuu ajoradalle. Mutta lopulta kun asiaa harkitsee, niin ei se kummoinenkaan homma ole siirrellä ne takaisin paikoilleen. Varastorakennusta kyllä kaipaa kun tätä tavaroiden siirtelyä on jatkuvasti.

Menneen viikon kutkuttavin juttu on ollut perusuomalaisten puolueen äkkialasajo, varsinkin yhdenasianmies Halla-ahon kokema takapakki haavelemilleen aikeille vallankaappauksesta. Tosin en niin sinisilmäinen ole, ettäkö uskoisin kaiken olevan sillä mallilla kuin meille käsiokirjoituksen synopsista on esitelty. Myös vallassaolevan hallituksen esiintyminen on ollut hallittua ja harjoiteltua näyttelemistä hyvin pitkälle.

Soinia ja hänen perussuomalais-puolueen rakennustyön hiekkaanvalumista voisi harmitellakin jos ei muistaisi kaikkia Soinin källintekemisiä jne. Enkä minä hänestä ja hänen retoriikastaan ole koskaan hullaantunut, enkä edes tykännyt. Jotenkin sellaista, jota on kyllä vilkkaimmissa miesporukoissa kuullut ihan koko ikänsä ja suorastaan saanut sitä yliannoksen.

Nyt jokatapauksessa lähden tuonne pihamaalle laittamaan paikkoja kuntoon! Sitten parit päivät Unimäkihommia jotka nekin aina tähtäävät yhteiseen hyvään. Jotain pikkuista mukavaa nykäisen yksin itseänikin varten, mutta sepä ei kenenkään venettä keikuta.

Meille kaikille siis tämä kuunneltavaksi: https://www.youtube.com/watch?v=k5UaSSjzUYA

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Merkintöjä

8.6.2017 Torstai

Merkintöjä tälle pvlle vielä kun klo on 22.

Olo on eksyneen pikkulinnun. Tämä metafora nuljahti mieleen kun katselin ikkunasta punatulkun poikasen ruuankerjuuta vastahakoiselta maamoltaan. Välillä joku toinenkin aikuislintu kävi valmiiksi rikottua jyvää tökkäämässä; opettavat omatoimiseksi. Ilman mustaa päänlaen "kipaa" olevia poikasia on paikalla neljä tai viisi. Missähän kehityksen vaiheessa punatulkun poikanen saa mustan hattunsa ja urosten rintahöyhenet punastuvat?

Kun tulin iltamassa tänne, kävin ensimmäiseksi haistelemassa puhkeamassa olevia tuomen kukkaterttuja. Huomenna ne aukeavat, ja jos sataisi, kuhahtaisivat tuomet välittömästi valkeiksi. Hieman ovat tuomeni yleisilmeet jo raihnaisia vaikka ikää niillä on vasta jotain 20 vuotta. Jokunen vuosi takaperin jouduin kiristämään köydellä hontelot rungot toisiaan päin koska toinen alkoi kaartua liian jyrkälle luokille. Nyt ne sitten kenottavat molemmat saunaan päin kuin Toimivainaan pajunvitsat lepikossa. Juuresta on versomassa uutta tainta, että on kohta mistä valita uutta kasvua. Viime kesänä istutin saunan toiselle sivulle 2 kainuulaista tuomentainta jotka näyttävät päässeen hyvään alkuun alun ruosteisuudesta huolimatta.

Tupa on viileä, mutta en lämmitä edes hellaa, että on mukavempi nukkua, ja nähdä mahdollisesti unia joista ei kaikille voi kertomuksia laatia.

Huvittava juttu: Sisälle itämään tuomiini samettikukantaimiin oli hiiri tehnyt eväsretken. Lattialla oleva 15 purkin laatikko oli taimista tyhjä, mutta penkillä olevat olivat kaikki tallella ja terhakkaasti kallistelemassa sirkkataimiaan valoa päin.

9.6.2017 Perjantai

½-yö Unimäessä. Ja varmaan muuallakin, muille.

Kun päivän hommat oli hommailtu, kävin Ewen kanssa vetämässä uistinta Keyrityllä. Ensimmäisellä vedolla hauki iski Ewen vieheeseen ja hän sai sen vedettyä veneen luokse, mutta kun oli nostamassa sitä vedestä, pääsi se karkuun. Parituntisen soutelun tulokseksi jäikin paria rajumpaa nykäisyä lukuun ottamatta tämä epäonninen nosto. Haavi jäi kyydistä pois, sillä se olisi saatu. Mutta eipä se mitään, mukava oli käydä reippaan tytön kanssa joka nyt nukkuu yläparvella niin, että tohina kuuluu kuin kaasuvalo olisi päällä.

Selkä- ja hartianseudut kärähtivät  auringonpaahteessa. Neljä uutta mansikkapenkkiä on nyt valmiina. Vuoden päästä pitää 1 vanhin jälleen kääntää nurin ja istuttaa uudet taimet. Se on vuodelta 2013 jonka ikätoveripenkin uusin viime keväänä koska siihen jataan iskivät muurahaisarmeijat. Viitisen vuotta ne jaksavat satoa tuottaa ja sitten hellurei. Onhan ne melko kovatöisiä, mutta koska ei hehtaarisotalla ole, niin kyllä se näin käsityöläiseltäkin toistaiseksi onnistuu.

Tulin äsken vasta saunasta. Ulkona tuomen- ja saunanpiipusta tupruavan savun tuoksujen sekoituksessa istuksiessa meni puhelimessa puolitoista tuntia; D, ja sitten ne unet!

Olen aika uupunut. Nyt se vasta eksynyt olo on. Johtunee glandula pinealiksen herättelystä se.
10.6.2017 Lauantai

Puuhasteltu on. Vanhimmat mansikkapenkit perattu ja korjailtu. Uudempien viimesyksyisten rönsyillä täydensin eilisiä istutusjälkiäni. Toisen kompostin tyhjensin kokonaan multakasan alle kasvimaan laidalle. Siihen istutan kurpitsantaimet jotka kylläkin unehtuivat Kniin. Huussinalunenkin tuli tyhjennettyä kompostoitumaan maanvaraiseen kehään jossa madot alkavat urakointinsa ä´än kimpussa.

Vein Ewen neljän hujakoilla kotiinsa, saunoin ja kohta lähden Maaningalle. Huomasin, että ovat humppakengätkin jääneet Kniin. Nekin, jotka täällä ovat varakenkinä olleet, vein suutaroimisaikeissa pois. Yhdet vanhat ruojut löysin mutta ovat kovin tiukat. Myös pohja-aines menee pelkästä kosketuksesta murusiksi. Pitänee koettaa "imatralaisilla" tämä ilta pärjätä. Oranssipaita sentäs on mukana, tosin vähän rutussa kun oli liinavaatepinkan välissä jonka toin pesureissultaan.

Ewe asetteli pellosta löytyneet "muinaisjäänteet" kiviraunion päälle. Tähän saakka ne ovat olleet ylimmäisen kasviskehän puisella laidalla. Vanhin muistojenmurunen saattaa olla 50-luvulta. Airamin muovinen patteri 60-luvun lopulta. Polkupyörän laakerikehäkin lienee niitä peruja. Pieneksi ovat kutistuneet argeologisilla keinoilla löydettävät historiankertomukset tältä yli 100 vuotta ihmisasutuksesta kärsineeltä maapalaselta.

Mutta nyt Tojotan keula kohti Muaninkoo.
11.6.2017 Sunnuntai

Nukkumaan rupean nyt neljän jälkeen aamulla. Olo on hyvin levoton, sydänlihaksessa taitaa olla tulehdus. Siihen on syynsä, mutta sitä en anna kenellekään kaluttavaksi. Kun sen tänne vihkooni kirjin, se myös sinne saa jäädä.

Vettä kaataa taivaalta. Se sopii, sillä istukseni ainakin kosteutta kaipaa. Keitin vielä kahvit ja otin salaattia sekä leipää. Ei mulla muuta syötävää olekaan. Tanssireissulle jäi appelsiinimehu mukaan ottamatta ja janotti aika tavalla. Koko illan aikana en juonut kuin yhdet kahvit (D teen) ja mukillisen vettä.

Illalla Knissa

Persujen uusi puheenjohtaja kammottaa vaikka ennustettu voittonsa olikin. Junttaporukka, vaikka Halla-aho muuta kehuskeli, oli saatu aivopestyä liikkeelle.  Ja koska koko puolueen johto yhtä lukuunottamatta vaihtui Halla-ahon perseennuolijoihin, niin kyllä se asian oikean laidan todistaa. Nyt on Suomessakin siis ihka-aito natsipuolue Ruotsin ja Hollannin malliin. Tätä kaikki pahat unet ovat ennustaneet. Minua oksettaa kun näen uuden persupuolueen johtoporukan halailemassa toisiaan.

Kun tulin Unimäestä iltapvllä, niin kävin Takkisen tyttären keittiössä tekemässä yhden pikkuhomman. Sinne oli uusi kalusto vaihdettu. Menen kynsimään sinne muutakin kunhan Oulujärven rannalla saan hommat tehdyksi.

Nyt väsyttää vaikka nukahdinkin jo toviksi. Äsken meinasin panna koneen jo kiinni, mutta tuli vielä sp-viesti johon vastasin. Viestissä oli kaunis valokuva kuvituksena. Jäi kertomatta kysymykseen vastaus, mitä ne kaksi oksallaistujaa siinä aamulla lähettämässäni piirustuksessani olivat: Ne ovat kaksi hiirtä poskiposkea vasten ;) .

Nyt nukkumaan sillä aamulla on aikainen herätys. Niin kuin melkein aina.

"Voi jos kaunis kultaseni oisit sokerpalanen/pitäisin sut piilossa/vain salaa suudellen..."

torstai 8. kesäkuuta 2017

Merkintöjä

7.6.2017 Keskiviikko

Olipa kuuma päivä Oulujärven rannalla. Aurinko porotti koko pvn muuraustyömaalleni. Aikamoista palastelua tulisijan laatiminen luonnonkivistä on. Yhtä ainutta samankokoista kivensiivua ei hajottamassani vanhassa grillissä ollut, ja lisäksi se oli niin paksuin saumoin kötöstelty, että toisaalla olleen samanmoisen, räjähtäneemmänkin grillin kivet melkein upposivat tähän vaikka ei tullut kuin kymmenkunta senttiä korkeampi. Jonkinmoisen luovuudennäytteen kuitenkin aikaiseksi sain.

Pitää yrittää ruveta levolle ajoissa vaikka onhan tuo klo jo ½11.

8.6.2017 Torstai

Aamupv alkoi virkistävällä sananvaihdolla fb:n kautta. Tulipahan mietittävää kun sitä niin puusilmäinen asioidensa äärellä toisinaan on, ja itsekeskeinen.

Vein Pauluksen pyörän huoltoon, kävin samalla reissulla hakemassa lisää puurtarhamultaa kasvihuoneeseen, laitoin pojille ruuat että pärjäävät ja vasta sitten jouduttauduin eilisille rannoille aitanseinää maalaamaan. Haettiin iltapvllä  isännän autolla ja peräkärryllä puutavaraa laiturin ja vinttikaivon kunnostamista varten. Ne hommat jäävät seuraavalle viikolle. Simpsittelin ennen lähtöäni eilen muuraamaani grillinkötökseen kansiosat. Emännällä siellä oli hyvänmakuista kalaliemivelliä, sanoi syntysijojensa Pohjanmaalaisella resptillä sen tehneensä.

Kun tulin kotiin, oli keskeneräisiä hommia täälläkin, ja yhä myös ruuanlaittoa. Yksintein mutaisin huomisellekin ruokaa, sillä lähden vielä tälle illalle Unimäkeen, että olen huomenaamulla panemassa ne mansikkapenkit ym. kuntoon siellä. Joku soitti ja oli vailla kesämökin maaluseen Kuhmoon. Pitänee se käydä ennen juhannusta niin saa polkupyöräreissuun rahat kasaan. Lähden Eliaksen kanssa sitten juhannukselta ajeleen.

Kävin Hommoojalta polkantaimia, oli enää 24 kpl hyllyssä ja otin ne kaikki. Kun nyt muistaisi kaikki kamppeensa mukaan... ruokaakin kai jotain puraistavaksi. Vinhaketta en nyt ota mukaan.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Merkintöjä

2.6.2017 Perjantai

Väsyttänyt koko pvn. Lonkkaa pakottanut aina jalkateräkipuiluihin saakka. Pyykkäsin Unimäessä nuhjaantuneet työvaatteet, ja muutakin sieltä. Pyyhkeitä muunmuassa. On ilmakin semmoinen, ettei se itsekään tiedä ollako vai eikö olla.

Rupesin siivoamaan yläkerran huoneita isommista rakennuspölyistä ja se yksi huone, keittiö, joka on jo melkein valmis, pitää laittaa niin, että sinne mahtuu nukkumaan vkonloppuna saapuvista vieraistamme muutama.

Pojilla viimeinen pv koulussa., huomenna todistusten jako ja sitten kesälaitumille, hus!

Elias sai kesätyösetelin ja aikoi perustaa kaverinsa kanssa pikku palveluyrityksen, ruohonleikkuuta yms. sen jyvitykseksi.

3.6.2017 Lauantai

Viime yönä kirjoitin kaikenlaista. Mm. D:lle pitkän sähköpostin. Se 28-osainen tarinanjuonne on alkanut kummittelemaan aivoissani. Toisaalta jos puristaisi kunkin tarinan yhden liuskan mittaiseksi, niin eipä se kummoinekaan opus olisi. Mutta sisältöhän se ratkaisee tarinoissa aina, ei sivujen lukumäärä. Jokohan löytyisi valokatkaisijakin...

Pojilla koulunkäynnistä jälleen laadukkaat arvosanat. Viivaa vaille ysin keskiarvolla jatkaa jokainen. Eliaksellakin neljä kymppiä, viides oli hilkulla, mutta viimeisestä matikankokeesta sai 9+:n niin siksi "vain ysi". Sitä poika vähän harmitteli. Paulus toi tälle keväälle hymypoikapatsaan, eli se on jo toinen pysti sitä lajia. Kunhan Gaius seuraavaksi pääse parin vuoden päästä kuudennelta, niin varmaankin tuo sitten sen kolmannen.

Olihan nuo liikuttavat juhlallisuudet koulun  isossa salissa. Opettajillekin tulee onnistumisentunne vahvana kun oppilaat menestyvät.

Sitten menikin loppupv myöhälle iltaan siivoillessa ja paikkoja järjestellessä. Pyykkikonekin rullasi monet tunnit. Onneksi tuli kuivempi ilma niin voi ulos pyykkinsä ripotella.

Nyt siis väsy. Alan muate.

5.6.2017 Maanantai

Eilen tulivat kambodzalaissuomalaiset vieraamme. Meni myöhäiltaan heidänkin kanssaan kuulumisia kerratessa ja muistellessa elettyjä elämiä. Pitää olla erikoisen hyvillään siitä, että on saanut tutustua heihin. Varsinkin pojille tämä tuttavuus on elintärkeä koska heidänhän se tulevaisuuden moni"kulttuurisuus" tulee kaikkine kirjavine kuvineen olemaan enemmän kuin totta. Meillä oli illan mittaan New Jerseyhinkin yhteys videopalvelimen kautta. Siellä vierainamme olevan perheen isosisko touhusi lapsensyöttötouhuissa ja mies imuroi. Ihan oli kotinsa kuin missä tahansa, vaikka jossakin Suomessa. Tällaiset yhteydet herättävät lukemattomia mielleyhtymiä suuntaan jos toiseenkin.

Minulla oli verikokeet aamulla ja jo iltapvllä olivat niiden tulokset omakannassa. Kolesteroli oli puolen vuoden kevyen ruokavalion ansiosta laskenut normaalinrajoihin, mutta sokeriarvot pysyneet edelleen samalla, hieman koholla olevalla tasolla. Ei kuitenkaan kuin nollapilkkujotain-verran keskiarvosta, etten siitä kyllä ala nyt huolta kantamaan vaikka siellä tähti olikin, että "seurattava".

Kun vieraat lähtivät, pesin kevyellä ohjelmalla heidän liinavaatepyykkinsä joka nyt ei ainakaan likaantua kerennyt. Mutta kun tapa on. Ulkona kuivuivat tuulessa nopeasti ja sai sitten laskostaa kaappiin, ja osan tietenkin takaisin sänkyihin.

Puutarhaa laittelin. Kasvihuoneesta mullat tyhjensin ja seuloin kompostimultaa lannoitteeksi. Pintamulta ei riittänyt joten pitää vissiin hakea ainakin 5 säkkiä lisää. Ja ne tomaatin- ja kurkkujen taimet.

Pienimmänkin omppupuun taimen siirsin ulos kasvihuoeesta jossa se talvehti. Terhakasti se 5 senttisen vartensa jo nostaa kasvun suuntaan.

Puutarhuri edelleen jaloistaan heikkona, että pitää kuskata töihin ja töistä pois. Milloinkahan menee tauti ohitse? Oudolta minusta se tuntuu, mutta kun kuumetta ei ole...

En jaksanut muuta laittaa ruuaksikaan kuin keittoja. Syötiin niitäkin, joita vieraille laitetuista jäi, ja joita jäi vielä huomiseksikin.

Tämäkin pv niin täystohinalla mennyt, että alanpa korsoomaan.

6.6.2017 Tiistai

Muurasin naapurin Arvon&Anelman grillin. Ensin piti entisen tulipesä hajoittaa ja vasta sitten liimata tulilaastilla uudet, tulenkestävät kivet paikoilleen. Meni siinä muutamatkin tunnit kaikkinensa.

Kaupankassalla ostoksia kassiin lappaessani viereisellä tasolla maksamassa olevaa äitiä odottava pikkuinen lapsi sanoi minulle osaavansa jo uida. Ja siitäkinhän mielenkiintoinen sananvaihto syntyi.

Jouduin jälleen miettimään, miten sitä pyykkiä jokaiselle päivälle riittää sillä tuas olivat ulkotelineen narut täynnä monenkirjavaa vaatetta. Mutta siinähän nuo tuli ripusteltua muiden hommien välissä, ja ruokiakin ehdin laitella. Monena mies eläessään kun jo päivässä kerkeää olla pyykkärin, tiskarina, kokkina, lastenkaitsijana, muurarina...

Paulus lähti Puutarhurin siskon kyydissä mummilaan. Poikien kavereita laskin päivän mittaan pihassa pistäytymässä kymmenkunta pojanhuiskaletta. Sisälläkin osa ravasi. Yksi jäi yöksi. Jos päivittäinen porina ja pörinä äkkiä lakkaisi, niin ihmeissään sitä hiljaisuutta kuuntelisi.

Hain Hommoojalta tomaatintaimia 4 ja kurkkuja 2, otin myös 2 kurpitsan tainta Unimäkeen. Mustaa multaa 5 säkkiä jotka tyhjensin jo kasvihuoneeseen. Sitten alkoikin olla jo päivä täysi, mutta vielä piti käydä Koutaniemellä loppuviikon muuraus-, maalaus- ja laiturinkorjaushommat katsastamassa. Siellä luonnonkivestä tehty grilli pitää ensin purkaa ja muurata sitten samaan kuosiin takaisin. Olikin se jo melkoisen loppuunpoltettu. Hain siis muurauslaastia rautakaupasta lisää ja panin jo joitain työkaluja kyytiin.

Kirjastosta varasin Veijo Meren Kuvitellun kuoleman. Siitä oli Ylen Kirjakerhossa juttua ja siksi. Mutta niin oli joku muukin kuunnellut ja kerkesi noutamaan ensiksi. Vuodelta 1974 se esseekokoelma on ja yhä vain lukijoita tavoittaa. Olen sen lukenut minäkin, mutta tuskin sellaisista kirjallisuustiivisteistä koskaan kyllikseen irti saa.

Kävin illan päätteeksi pyörälenkillä ja sattuneesta syystä kertasin tulomatkasta: "Pium paum, kehto heilahtaa, ja äiti lapsellensa laulaa. Pium paum, kukkii maa, ja kyyhky unikkoa rakastaa. Pium paum. Pium paum , viulut vingahtaa, ja sulho morsianta tanssittaa. Pium paum. Pium paum, vuodet vaeltaa, ja saapujia odottaa musta maa. Pium paum. Pium paum, tuoni tuudittaa, ja kyyhky unikkonsa omistaa. Pium paum. (Timo K. Mukka, Kyyhky ja unikko)

Joen rannassa, istuessani kännyköimässä mustikanvarvikossa ison kiven juuressa, lennähti kuuseen lintu. Luulin ensin sitä haukaksi, mutta kun se poistui, tunnistin sen lokiksi. Merkillistä siinä oli se, että kuusessa oli sen pesä ja pesässä toinen lokki hautomassa jolle käväisijä toi ilmeisesti ruokaa.

Nyt on jo myöhäinen eli toisen vrk:n puolella, mutta jokin askarruttaa enkä saanut unen päästä kiinni. Yritin lukea Mukkaa ja Kunnasta, mutta ei silti alkanut luomi luppasta. Ehkä nyt, kun tämän viimeisen lauseen tänne kirjoitan ilman sitä vihkossa käyttämättä...

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Merkintöjä

27.5.2017 Lauantai

Outa-matkustajakodissa Rovaniemellä.

Huone haisee. Tai oikeastaan jo ulko-ovelta kapeaa käytävää pitkin peräkamariin kävellessä ilma ei ole pelkkää ilmaa, se tuntuu iholla ja tarttuu vaatteisiin. Itse majoituskarsinassa jalkapohjat napsavat muovitetulla lattialla kuin se hunajalla voideltu olisi. Halpa tämä oli, että mitäpä tuosta.

Käytiin kaupungilla käveleksimässä. Ohlsonilta vihko ja uudenmallisia kuivamustekyniä joiden piirrosjälkeä pystyy pyyhkimään 2 vuotta ennen kuin se jämähtää. Ilma niin kylmä ja tuulinen, ettei katujen mittaaminen isosti huvita. Jokin nuorisofestivaali täällä on menossa sillä kaikenoloista ja -väristä kansaa tulvana kulmauksissa vastaan, ja ohitse, ryöppyili. Hotellitkin kai aika täysiä.

T&S ovat tulleet sukujuhliinsa iltapvllä ja majoittuneet laadukkaampiin sviitteihin. Kittilässä oli satanut lunta kun olivat sieltä lähteneet.  Nähdään sitten huomenna.

Klo 21 ja ollaan yöpuulle kapuamassa. G:lle laitoin Areenalta kuulumaan lastenkuunnelmia. Itse rupean lukemaan Tarmo Kunnasta.

28.5.2017 Sunnuntai

Herättiin seitsemän huitteilla. Käytiin Nesteellä aamupuurolla. Sitten pakattiin ja luovutettiin avaimet. Seuraavaksi köröteltiin Napapiirin turistirysään joka aukesi kymmeneltä. Mitään ei ostettu, taivasteltiin huikeita hintoja ja sitä, kun saksalaiset ja venäläiset ja joku japsikin noukkivat ostoskoreihinsa mänijäisviemisiä hintoja tutkimatta.

Sitten istuttiin pari tuntia Napsulla kahvilla ja kaakaolla. T&S tulivat myös. Rupatellessa klo raksahteli pykälään, jossa oli lähdettävä kiipeämään Ounasvaaralle.

G jaksoi pelata iloisesti kaikki neljä peliä vaikka vettä, räntää ja lunta viskeli koko iltapäivän. Maakuntavoittoa ei viemisiksi joukkue saanut, mutta hyvää pelaamista kyllä. Rökäletappiostakaan ei tarvitse lorsata. Minä tosin en jalispeleistä sen enempää kuin muustakaan urheilusta kiihotu, että se ja sama tuloksille. Veikkauksen vakio-peleistä olisi tarpeellista joskus voittaa muutamat kymmettuhannet, miksei sadatkin. Vaikka ne väittävät, että niissä maailmanpelien seuraamisella vain voi voittaa, niin yleensä näyttää siltä, että lottoihin verrattavaa tuurinpeliä nekin ovat.

Pelien ajan istuksin autossa, paitsi jonkun valokuvan kävin G:n potkuista räpsäyttämässä. Toisten lasten vanhemmat olivat sinnikkäästi kannustamassa kentän laidalla. D soitti niin odottelu meni sen aikana huomaamatta. Lukemistakin mukana oli.

Pitemmällä tauolla pistäydyttiin välipalalla kaupungilla. Suomalaisesta löydettiin kotiin tuomisiksi Mikki Hiiri-sarjiskooste. Iso ja paksu kirja, maksoi 29€. Ei se kolmen pojan kesken jaettuna ole paha hinta. Bensaan, majoitukseen ja ruokaan kului huomattavasti enämpi.

Läksimme Roista 18. kieppeillä. G nukkui koko tulomatkan takapenkillä enkä siksi pysähtynyt kertaakaan edes kahville. Mutta eipä reilun 330 km:n matka mikään kummoinen kiito ole vaikka vesisade tympikin. Nyt kun on jo ½-yö, niin ollaan saunottu ja hankkiutumassa nukkumaan. Mitään ei kai tarvitse ruveta enää tekemään. Paitsi jos panisi pyykkikoneen ruppasemmaan.

Puutarhuri on edelleen kipeä ja voimaton. Se oli käynyt päivystyksessä ja sairausloma jatkuu keskiviikkoon. Huusholli on aikasten sekaisin. Minun on huomenna pyykit, tiskit, imuroinnit. Pitäisi keretä mansikantaimet hakea ja istuttaa, penkin muovitus muistaa. Ei taimia sovi kuin 18 kpletta, että senkus tökkii vain muoviin reiät ja painasee juuret multaan. Porkkanat sun muut saavat täällä odottaa kun kylmääkin vain lupailee. Kasvihuoneessa ei ole tälle keväälle tapahtunut vielä mitään. Pitää valmiit tomaatintaimet ja kurkut hankkia kun jäivät idättämättä itse.

29.5.2017 Maanantai

½-yö. Olin Vinhakkeen kanssa täällä Unimäessä 19 maissa. Uuniin piti ährätä tulet, ja hellaan. Poltin kaasutohoa hormeissa, että sain vetämään. On perhanan kylmä, mutta työjelyilmaksi hyvä, joten en malttanut olla iltaani tyystin mitään tekemätönnä. Kävin siis haravoimassa puunroskaa katetarpeiksi ja kuivikkeiksi kompostiin ja huussin alle propsipinojen väleistä kukkurakärryllisen. Sytyketuohiakin keräsin monet pussit ja yhden ison saavillisen. Metsäkoneiden sämppäämiä puita meinasin vielä ajaa pihaan, mutta kylläpä se alkoi jo aamusta asti kahden huushollin hommat tuntua.

Knissa kerkesin pyykit ja imuroinnit. Uuninarinalla haudutin 2 padallista ohrapuuroa, että on pariksi aamuksi pojille lämmittää. Mansikat istutin ja kannoin puita valmiiksi laatikot täyteen, että eivätköhän ulkoisten tarpeidensa puolesta pärjää muutamat pvt. Puutarhuri niin heikkona, että melkein taluttaa piti kun käytin kaupassa. Pojat alkavat olla jo sen verran täysmittaisia, että saavat vähän opetella ottamaan vastuuta. Se tosin nykypenakoilla käsittää enimmäkseen ylenmäräisestä pelaamisesta kieltäytymisopettelua. On se sekin.

Valkosipulit taitavatkin tykätä siitä, että saavat parikin talvea mullassa uinua, sillä nyt vasta toissasyksynä istuttamani ovat kasvuun roihahtaneet. Viime kesänä kaivoin vain muutamat yksikyntiset suoraan syöntiin ja arvelin, että nepä sitten olivat siinä.

Nyt olen niin poikki, että kun aukaisen kirjan, niin luulen, että ensimmäiselle riville sammahdan.
30.5.2017 Tiistai

Heräsin viideltä kun tuvan lattialla nukkuva Vinha parkaisi. Mitä lie taas unta nähnyt? Ulkona ei ainakaan hirviä näkynyt, eikä tuulenkolkettakaan kuulunut sillä on täysin tyyntä. Lintuja on jo ruokintapaikalla. Nyt pieniä vihreitäkin jälleen ja punatulkkuja iso partti. Urospuolinen mustarastas on aamuauringon viistossa valossa tosi kaunis keltaisine nokkineen. Keitänpä siis kahvit ja alan miettiä päivän työt. Taidan tehdä kuitenkin salaattia kahvitellessani. Puuroa en viitsi keittää tälle aamulle. Jos parit kananmunat. Vinhalle kypsennin eilenillalla kuumalla arinalla kananpojankoipia ja niitä se meni piilottelemaan hiekkaan. Viimeisen kolmesta jätti kaluttavakseen. Se on semmoinen etuhampailla näykkijä, mutta sitten kun innostuu, isommastakin luusta palasen narskauttaa. Broilerinluut se murskaa varovasti ja sylkee terävät osat suupielestään uudelleen käsittelyyn.

Jälleen yö puolessa. Oli tuimakkatuulinen päivä, mutta ei satanut kuiteskaan. Oikeastaan hyvä oli puuhastella. Kuokin lanttupenkin ja hain sen ympärille kaksi paksua tuulenkaatotukkia jotka olin jo vuosi sitten karsinut ja katkonut ojien takaiseen maastoon. Olivat vielä melko painavia raahata auton luokse, mutta köydellä puoli metriä kerrallaan nykäisten ne risukon ylitse nytkyttelin. Sidoin ne sitten liinalla vetokoukkuun ja vedin pihaan. Kärräsin kompostia penkkiin lannoitteeksi ja peitin sen vielä ohuella multakerroksella johon tein viivasuorat urat ja niihin 20 sentin välein sormenkuopat. Sitten kaadoin pienet, mustat lantunsiemenet rasiaan ja siitä noukin sormenpäätä kostutellen muutaman kerrallaan kuoppiin. Jospa vähemmällä harventamisella tällä tavalla pääsisi. Polviin ja selkään tuokin nyökkiminen kävi, mutta eipä ole itikoita ja muita mäkäriä niin kuin myöhemmin kesällä kitkemisen aikoihin.

Kävinkin vasta tämän illan päätteeksi metsäkoneiden sämppäämiä puita kukkurakärryllisen hakemassa pihaan. Olisi sitä tavaraa tuhansia kuormia jos olisi aikaa ja voimia niitä vaikka öisin raahata. Mutta nytkin niin puhki, että saunanlauteille jo torkahdin. Jospa Vinhake ei huomenaamulla paru!

31.5.2017 Keskiviikko

Heräsin ½8, että ihan hyvät unet ja unennäöt. Seikkailin samankaltaisissa maastoissa ja kaupungeissa kuin niin monasti viime aikojen unissa muutenkin. Hajanaisia kuvia unistani vain muistan kun katselen tupani ikkunasta ulos, jossa tuuli on jo lujalla ja räntä lentää vaakatasossa pohjoisesta etelään. Pahkeinen. Olisi tuota tekemistä.

Tuuli saakeli repi uusista penkeistä mansikkamuovit hittoon! Viime syksynä istuttamani taimet ovat tainneet kuitenkin jo juurtua, etteivät ne lähteneet muovinreikiensä puristuksissa mukaan.

Ruokintapaikalla melkein punainen lintu, on niin ovelasti punatulkkujen joukossa, etten erota, onko se käpylintu. On se. Nokan lomittaisesta kippurasta tunnistin.

Pitää lähteä käymään kaupassa.

Lakkasi satamasta 16. kieppeillä, mutta tuuli tuntuu repivän kaiken irtoavan mukaansa. Kaksi finnfoam-levyä viiletti yli aukean jossa niiden kieppuva lento päättyi puuesteisiin. Hain  pois ja panin kivet painoksi. Ne olivat minulla kasvimaalla polvien alla koska mittansa puolesta ylettyivät lanttupenkin päästä päähän.

Vinha tykkää kun oikein puhaltaa. Se ajaa häntäänsä ja käy välillä minua tökkäisemässä kuonollaan, että eikö isännälle samanhenkinen leikki maittaisi. Olisipa sitä yhtä vikkelä, niin mikä ettei. Viskaan sille välillä pehmolelulehmää jota se mielellään kulettelee hampaissaan muutenkin. Alkaa olla aika surkeassa kunnossa se.

Päivän työt, ne mitkä sateelta sain aikaiseksi, on tehty. Kaivoin juolavehnä-ohdakejuurien valtaaman kukkapenkin moreenia myöten ylös ja mullan pressun päälle viereen. Oli paljon kukkamukuloita jotka eivät ole enää alkua pitemmälle päässeet rikkakasvien juurakoiden vaivaannuttamina. Seuloin ne sankkoon ja istutan sitten takaisin. Tälle keväälle on sisällä purkeissa samettikukkien siemenet itämässä. Kehäkukkaa kylvän suoraan penkkiin. On hieman nuo kukka-asiat "tärkeämpien" viljeltävien rinnalla kakkoshuomiolle jääneet.

Nyt, kun sauna on lämpiämässä ja otan iltapalaa, haen vielä yhden ainakin 15 metrisen, melko tuoreen tuulenkaatokuusen pihaan. Sen latva ulettuu tielle saakka, että kun olen karsinut ja katkaissut tyveltä, kokeilen, lähteekö se suosiolla Tojotan kyytiin kun kytken nelivedon päälle.
1.6.2017 Torstai

Klo on 01. Nukahdin illalla saunan jälkeen pariksi tunniksi, enkä sitten saanut uudestaan unen päästä kiinni, joten läksin Vinhan kanssa yölliselle retkelle Luikkokankaalle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hirvisin mennä katsomaan sen lapsuuteni mäntymetsän kannokkoa. Tuli aika onneton olo, oli se jälki niin hirveää. Rintaa puristaa tuo ainaisesti menetetty korvaamaton alue. Kun siihen seuraava männikkö taimettuu, saa se kasvaa enintään 70 vuotta kun jälleen teuraaksi kuljetetaan.

Kuinkahan vanhoja ne entiset männyt ovat olleet? 150-200-250 vuotta? Ja kuinka hienovaraisella tavalla ravinneköyhän kangasmaaston metsät ovatkaan aikojen saatossa saaneet vuosituhannesta toiseen uusiutua. Eivät koskaan äkkirysäyksellä niin kuin nyt, jos ei kaikenpolttavaa tulipaloa ole sattunut. Kaskimaana se hiekkainen kangas ei ole koskaan ollut. Lisäksi kun  tietää tämän korpiseudun asutuksen vasta 1600 luvulla alkaneen, niin ei ihmisvaikutus ole ollut kummoinekaan ennen tämän päivän tuhovimmaista homosapiens economicusta.

Kun olin tulossa pois, kuului kylän suunnasta aseiden pauketta. Erotin niin pistoolin, kuin jyhkeämpienkin pyssyjen yskäisyjä. Ensin ajattelin, että pauke kuului ampumaradalta, mutta kyllä se kylältä kantautui. Eikä se ollut vain muutama terävä haukahdus kesäyössä vaan jatkui ainakin 15 minuuttia. Jos vilkkaammalla paikkakunnalla oltaisiin, olisivat poliisien pillitkin vinkuneet, mutta eipä ne tänne porhalla jos ruumiita ei tule. Ja kai paikkakuntalaiset pitävät moista pauketta ihan normaalina juttuna. Minulle mieleen nousivat heti kaikenlaiset ampumistapaukset ja piti joksikin aikaa jäädä pihalle kuuntelemaan. Tekstailin siinä vastauksen D:n aiempaan viestiin ja mainitsin paukkeesta.

Illalla

Kulorastas on myös tainnut ottaa asuinalueekseen Unimäen? Sain siitä jopa kuvan ikkunan lävitse. Arka lintu se on ja pyrähtää heti pois jos vähäisenkin kolahduksen kuulee. Nätimpi se on kuin sukulaisensa räkätti. Tai sitten kauneus johtuu sen harvinaisuudesta näillä seuduilla. Koskaan ennen en ole sitäkään lintua tällä tontilla muistiin kirjannut vaikka melko yleinen lintu kai se paikka paikoin lienee.

Kukkapenkki on valmis. Kuokin myös pitkän, vanhan mansikkapenkin ylös ja juurin mullan. Jaoin parhaimmannäköisistä puskista vankempijuuriset uusiksi taimiksi vaikka epävarmaa niiden marjominen enää tulee olemaan. Oli kai se rivistö ainakin 5-6 vuotta vanha, mutta vielä siinä viime kesänä oli aika paljon marjoja.

Satoi rakeita päivällä, ja kun taivas paiskoi niitä edelleen kovan tuulen kanssa, niin tuntuivat aika kipeiltä päälaessa ja naamalla. Muuten on ollut kohtalaisen kuiva päivä.

Olen saunonut, tiskannut astiat ja tehnyt muutkin lähtöaskareet. Pitäisi jälleen irtaantua näistä oloista sinne Kainuun puolelle. Vinhake arvasi taas lähtöaikeet ja painui halkopinojen taakse piiloon. Melkoinen houkuttelu vielä edessä.