Vein aamulla E:n ja W:n Koutaniemelle maalaushommiin. Pitää siellä minunkin vielä käydä pari pikkujuttua tekemässä.
Ladylle tasoitteiden hionta ja pohjamaalit. Rymäytin alas myös vanhat verhokonsolit ja paikkasin betoniin tulleet kolot. On aikoinaan hiltipyssyllä jyrskäytetty verholiukujen kiskojen kannatinkulmat seinään kiinni ja kun niitä väkipakolla irti vääntää, lohkeaa betonirappausta lautasellinen mukaan. Eipä vielä 1960-luvun alussa iskuporakoneita joka jepen haalarintaskussa ollut, saatika että muovisia proppuja sun muita kiinnityskeksintöjä.
Kun toissa viikolla muurasin naapurin vanhuksille grilliin uuden tulisijan, niin Anelma pyysi, että timpuroisin vielä sen kyljessä olevan, lahonneen varastokaappi/laskutason uusiksi. Nyt sen kävin tempaisemassa ja ihan siisti juttu siitä tuli. Meni siihen kymmeniä metrejä kyllästettyä lautaa, saranoita ja salpa. Terassiruuvejakin kilo. Nyt pääsee emäntä Arvolle makkarat juhannuksena paistamaan. Saattaa se heillä ollakin viimeinen Jussin juhla omassa kodissa, niin on huokuminen jo vaikeaa Arvolla, eikä se enää sohvalta kuin postilaatikolle ja hätäjälin takaisin jaksaa rollaattorilla kyhnytellä. Hiki sanoi siinäkin jo tulevan.
Taiteilua kasvattajankin roolissa välillä. Tulee sanottua turhan römäkästi joistakin jutuista, mutta lienee sen verran isästä polvi parantunut, ettei jätä asioita sopimatta. Pyytääköhän sitä jo liikaakin anteeksi ärhentelyjään? Vai pitäisikö ensin ratkaista, onko niitä ärhentelyjä ylipäätään liikaa?
Jotkut osaavat, tai ainakin sanovat osaavansa kasvattaa ilman äänenkorottelua, mutta voiko se olla mahdollista? Ainakaan useamman penakan kyseessä ollen? En tiedä, mutta sen alan jo hahmottaa, ettei isien yliopistosta koskaan täysin puhtain paperein valmistuta. Jos ylipäätään valmistutaan lainkaan.
Kirjastosta Veijo Merta ja Juha Siltalaa, mutta ehdinkö, tai jaksanko niitä missä välissä tavata kun Hesaritkin jäävät puolitiehen jo aamusta. Ja kun on viikon päästä sinne rannikkopyöräilylle lähtö.
Iltamyöhällä jokunen veikeä viesti uunipuuron hautumista odotellessa. Ketjun eka viesti koski unennäköäni.
Kun otin hommailujen jälkeen alkuillasta torkut, näin unta, jossa väittelin jonkun (D?) kanssa eri nukkumisasentojen terveellisyydestä. Itse väitin, että koska sydän on enämpi vasemmalla puolella kehoa, tekee sille hyvää olla lähempänä makuualustaa, joten vasemmalla kyljellä nukkuminen on siis terveellisempää. Vastaväittelijäni oli vankasti sitä mieltä, että hevoset nukkuvat paljon terveellisemmin kuin ihmiset, ja koska niillä on rautaiset kengät maadutuksena jaloissa, ei ole vaaraa, että saisivat sähköiskuja, tai että salama tömäyttäisi turpaan. Jotain yritin vastaan sanoa, koska mielestäni rauta johtaa liiankin hyvin sähköä, mutta taisin herätä juuri silloin. Nauratti taas sekin uni.
Viime aikoina olenkin nähnyt lukuisia unia joiden päätteeksi olen herännyt nauruun. Ehkä en ääneen ole kuitenkaan hörähdellyt. Paitsi viime viikolla, kun unessa pidin valistuspuhetta miesjoukolle, jonka jokainen jäsen oli reväisty luentosaliin Martti Innasen tauluista. Yksikin mulkosilmäinen äijänturilas kaivoi muraisella sormellaan suuren nenänsä mustana ammottavaa sieraina niin, että karvahatunreuhka takaraivon kohdalta kohoili. Ja entä ne pierijäveljekset salin takanurkassa.., hyi saakeli kun ihan haju uneen tunkeutui...
20.6.2017 Tiistai
Ladylle ekat pintamaalit. Aamulla kävin ensiksi vielä vähän tasoitetta vetäisemässä peilauksiin, vaikka aika hyvä se jo oli. Laipion maalasin pintaan, koska sitä ei tarvinnut pakkeloida. Ladyn äiti kävi pesemässä sen ensin. Iltapvllä hiontaa ja maalaus. Porasin keittiön ikkunoiden yläpalkkiin uuden verhotangon kannattimille proput ja kiinnitin ne paikoilleen. Lady on mennyt Hkiin niin voin rauhassa työjellä ja mennä sinne aikaisemmin aamulla rymyämään. Se kun usein nukkuu pitkään jos on ollut ilta- tai yövuorossa.
Välillä kävin E:n kanssa sen pyörään etsimässä tavaratelinettä, missään ei sopivaa ollut. Veikon Koneesta hankittiin Sony-actionkamera tubetusta varten. Maksoi aikastenlailla muistikortin kanssa. Motonetistä löydettiin joitain polkupyörätarvikkeita, mutta ei sieltäkään sitä tavaratelinettä. Paljon on vielä koottavaa ennen kuin maantiellä kiidetään.
Kävin illasta koelenkillä uudella pyörällä. Kevyesti se rullaa, paitsi että eturengas taitaa vuotaa. Joen rannassa oli eräs "menninkäispyöräilijä" jota jututin. Kova oli noitumaan kun kertoili kalasteluretkistään Oulujärvellä. Mutta kiroilu kuuluu hänen puhetyyliinsä. Tulipahan jututettua, yksinäistä miestä.
Sitten istuin pikkuisen aikaa isonkiven juuressa kanervikossa puhumassa puhelimeen eräälle ihmiselle siellä kauempana joka juuri lisäili puita kiukaan alle niin, että luukunkolinan tunnisti.
21.6.2017 Keskiviikko
Hörsellyspv tänään. Paulusta piti käyttää hampissa. Sitten olivat ne G:n kaveriporukan synttärijuhlat. Kakruja piha ja huoneet pullollaan. Mukava niin, että on kavereita, mutta itse en kerennyt paljoa osallistua. Keskenään melkein myrysivät. Parasta se, että Taru Maaretkin on ruvennut käymään ihan tuosta vain nohittamatta. Iso tyttöhän se jo on, täyttää 17 heinäkuussa.
Huolehtimisten välissä, tai toisin päin, tein Ladylle maalaushommia, lattiaan laminaatit ja kaikki loput listoitukset. Sitten ajoin vielä Koutaniemellä nikkaroimassa pari pikkuhommaa niin eivät jää roikkumaan. Nyt olen vähäksi aikaa vapautettau arbeeteista ja voin tehdä E:n kanssa sen pyöräretken valmistelut. Huomenna Siilinjärvi-Kuopio-reissu, ja Unimäessäkin pistäydyn jotain kynsimässä. Kuopiosta läppäri. (D!)
22.6.2017 Torstai
Heti kahdeksalta G:lle synttärilahja Prisman elektroniikkapuolen tarjoushyllystä; J5:nen. Sai rahat siihen yksittäisinä lahjoina. Ostin myös maidot ja kaikenlaista muuta hörtöä jääkaappiin juhannukseksi. Laitoin pojille ruuat valmiiksi ja läksin ajeleen.
Unimäessä oli pottu jo taimella, multasin pussimullalla alut. Hallanvaara on ilmeinen. Kurpitsantaimet ehkä olivat kylmästä kärsineetkin jo. Mansikka oli kukalla eikä siihen ainakaan vielä halla ollut iskenyt. Sitten jatkoin matkaani Varpaisjärven kautta Siiliin ja Kuopioon.
Ajellessa voi antaa ajatuksille askaret, mutta niitä ja tuloksia ei voi kirjiä muistiin. Muutamat muistuvat sitten mieleen kun pysähdyksissä saattaa olla aikaa joku sana ranskalaisen viivan perään rustata, mutta ei niistä enää juuri mihinkään ole.
Päiväajatukset ovat lapsia joilla ei ole kohtua missä kehittyä.
Oikeat ajatusten tulokset ovat vuosia vaatineita prosesseja.
Minä olen pelkkä oikeilta ajattelijoilta varastaja. Tosin lieneekö minusta edes kopioijaksi.
Platon lienee ryövätyistä suurin, Nietze se, jonka filosofian väärinkäyttö ylittää pahuuden maksimin.
Nuissa sfääreissä aivojeni solujen synapsit ajellessa räpsähtelivät kuin närepuu saunan kiuaspesässä.
Siilissä kävin velipoikia morjenstamassa. Tyytyväisinä juhannusta odottivat vaikka ei portinpieleen enää heillekään koivuja Pohjoismäen pellon laidalta haeta. Kuopiossa olin kahden jälkeen ja ehdin käydä Motonetistä Eliaksen pyörään kiinnityksiltään sopivan taakkatelineen. Polkupyörätukku siitä vierestä oli lopettanut toimintansa. Männistöstä hain melkein uuden läppärin jota kuvittelen tarvitsevani pyöräretkellä. Elias ainakin videotubettaa, mutta se onnistuu häneltä kännykänkin kautta, minä lähinnä suursormisena tarvitsen näppäimistön takia kunnollisen laitteen. Ehkä tämä HP sitten sellainen on.
Puolen neljän paikkeilla auto Jäähallin P-paikalle ja melko reipas askellus kaupungin halki Väinölänniemelle jossa aurinkoon päin olevalla penkillä torilta ostettuja Suonenjoen mansikoita napsien tuli istuttua niin, että kylmä tuuli meni luihin ja ytimiin. (D). Tuttuja pintteli iltalenkillä siitä ohitse.
Rossossa jättiravun hännillä höystettyä riisiä (D) ja kanapastaa. Vielä autolle reipastelu, ja niin jakautui kahtaalle tämäkin kokemus.
Tullessa tein sen merkillisen teon, että ostin Siilistä Halpa-Hallista verenpisaran ja kävin istuttamassa sen isän ja äidin haudalle. Sen teon jälkeen hautausmaan portinpieleen pysäköimässäni autossa huokaistessa mieleen hiipi omituisen neuvoton olo. Hyvä etten alkanut isostikin märsyämään.
Olin täällä Knissa 22 hujakoilla. Ei ollut nälkä, mutta tein kuitenkin voileivän ja siivutin sen päälle yhden tomaatin. Kahvia olisi vähän tehnyt mieli, mutta en viitsinyt keittää.
Nyt nukuttaa. Siltalan kirja pitänee palauttaa, en ehdi sitä kahden vkon lainausajalla lukemaan vaikka pyöräretkelle matkaan ottaisin.
23.6.2017 Perjantai
Unessa muutin pois Kajaanista. Kaikki tavarani mahtuivat polkupyörän tarakalle, mutta kun käännyin pihasta asvaltoidulle Sivukadulle, maisema muuttui kertanapsauksella toiseksi. Kiviä väistellen jarruttelin ensin alas Rappurinnettä ja pian ylös Ruunanrinnettä, pian olin jo Akulanportilla ja sitten Kyntöläisellä. Vääränmäkeä ylös työntäessäni ihmettelin asiaa, sillä eihän näitä lapsuuteni rinteitä ja teitä ole olemassa enää semmoisena kuin silloin, ja nyt unessa. Kun Uatu ukki asteli Nikinmäen tienhaaran kohdalla elävänä vastaan, niin silloin sanoin itselleni ääneen, että ei helevetti, nyt nähhään unta, pane kanava kiinni!
Koko pv polkupyörien ja retkivarusteiden kimpussa. Motonetti oli jussinaatosta huolimatta auki ja hain sieltä mittarin, avainsetin, ajovalon, kertakäyttöisiä sadeasuja ja paikkaustarvikkeita. Myös halvan hiiren löysin kannettavaa varten hyllystä. Matkamittari piti käydä vaihtamassa, sillä se ei toiminut. Meinasi tulla kiirus.
G:n kummitäti Oulusta kävi perheineen ja se vähän häiritsi pyörien kimpussa ähertämistämme. Kerettiinpä nuo tarvittavat jutut puuhata, ja nytten iltasella ennen saunaa ajelin vielä nurmikot ja putsasin kielopenkin sekä syreenien ja pihlajien juuret korkeuksiin kasvaneesta heinästä ja voikukista. Ympäri alkuperäistä penkkiään eskaloituneet kielot kukkivat vasta nyt. Ritistelin niiden valkeita kukkanäppylöitä sormieni välissä jotta sain haistella meden leppeää tuoksua. Alkoi tehdä mieli lähteä sittenkin Napiksen humpalle; joillakin tanssitutuilla on korvan taakse suhautettu kielontuoksua. Esanssia se lienee. Vähän kuin mansikan"makuisissa" jogurteissa mansikanjohdannaista. Jogurtit saattavat itsekin olla mausteineen mitä vain, mutta ehkä kielontuoksuun verhoutuneen sisällä oikeakin ihminen edes joskus on.
24.6.2017 Lauantai
Piti käydä lukemassa heti aamusta vuosien takainen kirjoitukseni kun tämän päivän kymmenvuotias sankari oli vasta 2 v.
http://kivaniemi07.blogspot.fi/search?q=Sin%C3%A4+olet+minun+rakas+poikani
Jos joku tulee minua moittimaan, että olen huono isä, niin voipi mennä nurkan taakse ja paksauttaa itseään turpaan. Isänä olemiseni on ainoa ammatti, jota olen oikeasti yrittänyt opetella, ja ehkä hieman edistynytkin. Raskasta vastuunkantaminen on, sen alkaa vähitellen tuntea luissaan asti. Ja kun tietää, miten vähästä suuria virheitä voi ruveta tapahtumaan. Lie ydinvoimalan rakentaminen helpompaa kuin lasten kasvatus.
Eilisiltaiset humpallukset tuntuivat hieman oudoilta. Tai sitten itsessäni on jotain outoa. Kahden tanssitutun kysymykset "mitä sulle on tapahtunut kun olet ihan kuin muuttunut toiseksi?" pani vähän miettimään. Sanoin, että ehkä olen vähän laihtunut, mutta ei se kuulema siitä johdu. "Sullon katseessa jotain erilaista", sanoi toinen. Mitäpä siihen osaisi sanoa. Koko ajan sain kuitenkin humpaltaa. Paljon oli humalaisia, että sekin vaikutti sitten selväpäisen miehen kaupaksikäyntiin.
Tänään koepakattiin pyörät, ja purettiin samantien, sillä pakkaukset pitää sijoittaa saattoautoon sisälle ja pyörät vetokoukun telineeseen Kokkolaan menon ajaksi. Ehkäpä kaikki tarpeellinen mukaan tulee.
Kävin sitten Pöllyvaaran ulkoilualueella ajelemassa testimatkan. Piti vaijereita hiemen kiristää ja miettiä etupaksin muuttamista tangon päälle kahvoista itseen päin. Ohjaustanko tuntuu kyllä liian kaukana olevaksi, mutta eipä sitä nyt ehdi enää entrata. Ehkä matkalla sitten.
Pöllyvaaran laavun savuavalta nuotiolta ilmojen halki D.
Nyt on jo iltamyöhä, pitää ruveta tutimaan. Huomenna aamupva aikaan täytyy lähdön tapahtua. Pidetään sitten matkalta retkipvkirjaa ja ehkä se tubetus jos osataan. E kyllä osaa, itsestäni en ole varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti