perjantai 24. kesäkuuta 2016

Pvk-merkintöjä

21.6.2016 Tiistai

Pihanperän pottu kukalla ja mansikoissa raakileita, porkkana ja herne taimella ja kasvihuoneessa yrtit sun muut rehottavat.

Pulttasin Tojotanrottelon vetoakselit ulos perän piiloistaan ja syy hirmuisääniseen mylkkämiseen selvisi: molemmista navoista laakerit tiensä päässä, oikealla puolella hajoamistilassa; ihme, ettei kiinni leikannut. Tilasin varaosaliikkeestä uudet ja huomenna alan pähkäillä miten ne vaihdetuksi saan. Konsultointiapua saanen puhelimitse. Jos perän jylkkäminen sillä asettuu, suht halvalla pääsen eikä rotteloa tartte ihan vielä kierrätykseen luovuttaa.

Illasta rupesin pikkuvarastoihin ovien osia sirkkelöimään. Yksi puolen metrin palikka sinkoutui sirkkelinterästä päin munia niin, että silmissä musteni. Nyt lonkkaohimo mustana ja pallit turvoksissa kuin pässillä. Sattuu julmetusti!
22.6.2016 Keskiviikko

Piti aamusta kävellä haarukka leveällä niin aristi eilinen kolaus. Etsin heti ensi töikseni sirkkelin liukupöydän ja sen osat, ettei onnettomuus uusiutuisi. Sirkkelöin palikat ja nyt olisi kokoamista vaille toinen ovi.

Laakereista toisen paukutin jo rymppirenkaineen paikoilleen. Ensin tietenkin vanhat tiukat pois, ja rontelillahan se kävi vaikka aluksi hirvitti ruveta rälläköimään. Luotin kuitenkin neuvoihin ja onnistuihan se. Pähkäilin jonkin aikaa uusien asennusten kanssa kun prässivehkeitä ei "pajastani" löydy. Halkaisin sitten tontinkulmalla lojuneen mannesmannin puoleen väliin mitastaan, levitin laikanjälkeä niin, että putki sopi akselin päälle ja supistin laakerikoolin kohdalta sopivaksi putkiklemmarilla. Kovasti piti lyödä, että sain osat sijoilleen. Akselia takaisin ährätessäni puhkaisin jarrusylinterin suojakumin ja vielä piti korjaussarja käydä sitä varten hakemassa. Huomiseksi jätin toisen akselin remontin. Pitää muistaa peräöljyä lisätä, sitä valui puolenlitraa alempana olevasta akselinaukosta purukuivikkeisiin.

Nyt illasta kävin Unimäessä, ajelin nurmikot ja kastelin kasvipöngän taimet jotka ovat roihahtaneet kovaan kasvuun. Pottukin jo kukannuput turvoksissa ja mansikoissa helevetisti raakileita. Olin takaisin Knissa ½-yön paikkeilla. Ilma kesäisen lämmin.

Surullisena kuvasin Unimäessä viimeisen vanhan metsän raiskausjälkiä. Kuusien ruumiskasat reunustivat rumina tienvartta ja muutamat alueella kasvaneet, repaleisiksi revityt koivunjenrungot reuhottivat kuin pommien silpomina koneiden rikkomassa sammalkuntassa. Kuinkakohan monet linnunpoikasetkin tuossa metsässä pesissään kuoleman kohtasivat kun pelkästään ihmisen hyviksi kehitelty metsäsilppuri kuusien runkoihin teräksensä kietaisi? Voi perse kun ei osaa näistä paskamaisista pahoista oloistaan edes kirjoittaa. Likeisin metafora löytynee tunteista, joita läheisen hautajaisissa kokee.

Valtioiden kustannuksella haudataan sellu- ja bioliuostehtaiden perustajat, ydininsinöörit ja metsäkoneiden vamistajat. Laakeriseppeleen kävivät Ponssenkin perustajaeinarin hautajaisissa valtiovallan edustajat laskemassa ja kun uutisia lukee, niin yhä vain saman tuhontien reunoja kivetään ja kukitetaan verovaroista samalla, kun valmistellaan ihmistenmieliä kollajoiden ja vuotosten patoamishankkeille, uusille ydinvoimaloille ja peruskallion "onkaloille" niiden tuotantosuolistosta putkahtaville, miljoonia vuosia säteileville ulosteille.

Itsekin tekevänä ja jopa luovana lajimme edustajana ymmärrn, miksi elämisenfunktiomme on tällaiseksi kehittynyt, mutta vaikeaa sen tuloksissa mitään pitkäjänteisesti kestävää on nähdä. Täydellisen tuhon skenaariotkin ovat toisellatavalla luovat ja kekseliäiden mittausmenetelmien kehittelijät meille jo rakentaneet, että pitäisihän tämä jo uskaltaa kaikkien tunnustaa. Tulokset osoittavat vääjämättä, että se teidenristaus, jossa ihmisen hallitseman maailman olisi pitänyt kyetä totaaliseen pysähtymiseen ja miettimiseen, että mitä tietä jatketaan, on jo ohitettu. Se ei ollut toisen maailmansodan päättymisen teidenristaus, eikä ensimmäinenkään vaan silloin, kun sähkö keksittiin ja öljylle muutakin käyttöä kuin pienissä tuijuissa, jotka valoa väistymässä olevan alkuhämärän pimeyteen alkoivat tuikkia.
23.6.2016 Torstai

Toinenkin pyöränlaakeri on paikoillaan ja koeajo suoritettu. Ääniä ei enää kuulu joten se sairaus lienee korjaantunut. Tulipahan samalla hiottua jarrurumpujen ruosteetkin pois, suihkutin ne punaisiksi sinkkimaalilla.

Iltapuhteella, ennen lämpimiä sadekuuroja kerkesin tekaista vielä Unimäkeen kaivonkannen raamit. Kansi jäi vielä suunnittelunasteelle.

Britanniassa valmistautuvat jäsenyysäänestyksessä sekä pettymykseen että voittoon. Ennakkotiedoissa jakolinja on keskeltä kahtia kansaa jakava. Muuten tämänkaltaisista "jännitysnäytelmistä" hyötyy eniten media joka elää kaikella, mikä käryää ja haisee. Ne jopa toivovat, ettei maailma vähääkään asettuisi; mitä toimittajaparat sitten puuhailisivat. Jokapäiväistä kaurapuuron syöntiä ei ole kiva kuvata, siitä spekulaatioita laatia.
24.6.2016 Perjantai

Juhannusaatto ja meidän "Kakkosnelonen", Mr G täyttää klo 23 yhdeksän vuotta. Muistanpahan senkin päivän kun poika maailmaan kovalla hopulla sytkähti. Silloin viikonpv oli sunnuntai.

Britannia siis eroaa Euroopan unionista. Mitään muuta merkillistä se kenellekään ei tuo, kuin että jokuhan senkin mulkkauslystin maksaa, ja kalliisti. Putinin kängi saa unionin pienenemisestä jauhoja sekä hieman uutta hiivaa propagandamyllyynsä, mutta Brysselin kyyneleiden kuivuttua, markkinoiden meno maailmassa jatkuu yhtälailla tuhoisaa kulutusta ihannoiden. Tietenkin ns. Eurokriittiset voimatkin vahvistuvat ja pitävät kovaa meteliä muutaman muun maan erovaatimuksilla, ja se kai tässä kaikilla suurin pelko lie.

Huvittavin  otsikko, jonka saarivaltion kansanäänestyksen uutisoinneista luin, oli se, kun joku toimittajapoloinen raflasi, että "Kuinka Cameronin käy? Tuleeko hänestä upporikas vai rutiköyhä?" Voihan kello viiden tee!  Siitä äijästä ei enää rutiköyhää kyetä koskaan tekemään. Ei hänen yksityisen lompakkonsa paksuudella tai laihuudella muutenkaan ole mitään merkitystä näin isossa kysymyksessä.

Britannian tilanteesta näin tuoreeltaan tulee miettineeksi, että kaikenlaisia kokeiluja historia on täynnä, mutta rauhaa varmistavat systeemit taitavat jäädä aina häviölle ennemmin tai myöhemmin. Muuta, kestävää hyväähän EU tai mikään liittovaltiomalli ei maailmaan pysty pitkällä tähtäimellä luomaan; ihmisluonto on sellainen, ja sillähän maailmanpolitiikan arkeakin suunnitellaan ja johdetaan.

Pitäisi kai tässä juhannukseen ruveta eikä jatustella asioiden kimpussa joiden kimpussa puoli maailmaa tälläkin hetkellä jatustelee. Se massojen virta huuhtoo kiviä, joita ovat huuhtoneet miljardiset vedet jo ennen tätäkin eikä maailma sen kummemmaksi ole muuttunut.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Pvk-merkintöjä

16.6.2016 Torstai

Päiväyksestä voisi leikkiä numeroilla. Tai ennustaa ja huuhailla jotain.

Alkovi ja varasto valmiita. Ihan nättiä tuli vaikka joku laipionmutka harmittaa kun ei tullut kiilanlirua lyödyksi koolauksen alle. Nyt kun rahat riittäisivät muihin yläkerran huoneiden tarvikkeisiin niin voisivat pojat vaikka muuttaa sinne ja ruveta leikkimään itsenäistymisen kanssa.

Gaiukselle nousi kuume nyt illasta ja päätä särki, nukahti heti kun petilleen könysi. Pieni se on poika vielä, ajattelin kun äsken punaisena hehkuvaa poskea kävin silittämässä. Juhannusaattona täyttää 9.
17.6.2016 Perjantai

Unimäessä iltapvllä. Toin Eveliinan kun sillä on sirkusharkat klo 17. Lämmitän kylvyn ja lähden kohta jatkamaan Suonenjoelle. Pitää peräkärry ottaa mukaan sillä tekaisemme Eskon tallissa savupiipun saunaan. Rautakaupassa sellainen maksaisi jatkopätkineen 700, mutta koska Eskolla pyörii peltitarpeita ja palovillankutjuja tontinnurkissa, pääsemme hilaamme hintaa murto-osaan siitä vaikka ajamista tuleekin. Tojotanrottelon perä kyllä huutaa ja paukkaa siihen malliin, että taitaa loppusijoitus häämöttää sille. 25 vuotta se tietä onkin niellyt, että kai se aika on.
18.6.2016 Lauantai

Suonenjoella ja vettä kaataa taivaan täydeltä kun sen homman yöllä aloitti. Kastuttiin kunnolla kun paljaalla kentällä koko pv peltiä ja rautaa pokattiin, hitsattiin ja niitattiin. Nyt, kun klo alkaa lähennellä iltakymmentä on parimetrinen, satakiloinen torvi paikoilleen asentamista vailla peräkärryyn sidottuna ja olen lähdössä Unimäkeen ajelemaan. Esko on vielä saunassa vävypoikansa kanssa joka on käymässä Hesasta. Eskon tytär lähti Kuopioon viemään muualla asuvaa äitiään päivystykseen. En olekaan nähnyt S:aa kuin pikkutyttönä parikymmentä vuotta sitten. Se on Sonjan kanssa samanikäinen.

Uutisissa on ollut Vihdin poliisiampumisesta juttua. Eskon veli asuu Vihdissä ja siksikin se on nyt täällä puheenaiheena kun skypettelevät keskenään.

Eilenillalla kävin Hangan lavalla humpalla. Sieltä ei ihmeitä ajateltavaa tarttunut. Ranea ja Akia näin joiden kanssa juteltiin jonkin aikaa R:n  asuntoautossa lähtiessä. Pehkonenkin siinä käväisi. Se oli tyttärieni opettajana aikoinaan; siltä on mies monta vuotta sitten kuollut syöpään; pieniä ovat olleet lapset vielä siinä vaiheessa heillä. Taitava tanssinharrrastaja hänkin.

Väsyttää valtavasti, että mitenhän jaksan ajella.
19.6.2016 Sunnuntai

Perkele mikä päänsärky koko päivän. Toisaalta ei haittaa sillä minkään ulkohomman tekemisestä ei olisi juuri mitään tullut kun on satanut koko ajan. Jään vielä yöksi, jospa se huomiseen ilmanalan märkyys ja pääni särky asettuisivat.

Tojotanrottelon perän ääni on aivan hirviä, vieläköhän Kniin pääsen?
20.6.2016 Maanantai

Päivä pilalla heti aamusta vaikka päänsärky onkin ohitse ja aurinko paistaa: Alapuolisen vanhanmetsän pienelle saarekkeelle rummuuttivat lavetilta metsäkoneen ja niin alkoivat nekin viimeiset satojen vuosien ikäiset kuuset maata kohti kuolemaansa taipua. Tekisi mieleni mennä ja pieksää nuo puidenmurhaajat, mutta nehän vain puolustautuisivat kuin natsien murhatöihin ryhtyneet, että hehän tekevät vain työtään, että muualla ne syyllisen eli käskijät ja hyötyjät ovat. Ja kun  asiaa loppuun saakka pohtii, pieksäjän nyrkki kääntyy myös itseäni ja meitä "tavallisia" kansalaisia päin sillä yhtä syyllisten sakkia tässä ollaan kulutushimoinemme.

Mutta tuskainen suru on rinnassa suuri. Nuo kuuset, jotka tuolla yksi toisensa jälkeen murskaantuvat tunteettomien koneleukojen puristuksessa rumiksi läjiksi niin kauan koskemattomana säilyneeseen sammalikkoon ovat olleet silmieni nähtävillä niin kauan, kuin olen täällä pallon päällä palloillut.

Järkyttävä ajatus, totuus: En enää koskaan aamukahvilla istuessani näe kärpästen paskojen täplittämän tuvanikkunan lävitse noiden kuusien latvojen huojuntaa tai tyvenellä vakaina seisovia runkoja.

Minkään tekeminen ei nyt huvita. Lähden  rummuuttamaan Kniin!
Illalla Knissa.

Juuri ja juuri pääsin pihaan. Tojotanrottelon perä oli niin tulinen, että sen päällä olisi lohen voinut paistaa. Ei mahda enää tuohon nelivetomalliin edes hajottamoilta peräsiltaa löytyä. Jaksanko edes ruveta etsimään kun sen tietää, että vaikka sen muutamalla satasella saisi, eivät kustannukset siihen pysähdy; on se paikoilleenkin saatava, saatana!

Eilenillala puhelimella minua tavoitelleet olivat olleet Hesarin toimittajia, Heleena Savela ja John Wordward. Olisivat kysyneet julkaisulupaa blogistani löytyneeseen Säämäjärven myrskyisään valokuvaan kun siellä on tapahtunut vakava veneonnettomuuss jossa hukkuneita lapsia on toistakymmentä. Sähköpostissa oli sitten selitys, että he julkaisevat sen kuvan riskillään ilman etukäteislupaani. Ilmoitin, että asiassa ei ongelmaa. Jonkun rahasummankin maksavat siitä. Puutarhuri toi töistä tullessaan tuoreen Hesarin ja kuvani näkyi olevan murheellisen uutisen kylkiäsenä.

Eskon kanssa oli puhelimessa juttua Tojotan kohtalosta ja se kohta soitti takaisin ja sanoi, että S.joella olisi romuttamolla sopiva takasilta, että varaako hän sen. Maksaa 150. Sanoin, että varaa, mutta nukutaanhan yön yli ja mietitään.

Nyt olen  niin poikki, että alan muate mielessä lapsuuden tantereiden viimeiset kuuset jotka tämän päivän aikana surmansa ovat teloittajiensa teräksisissä kynsissä saaneet.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Pvk-merkintöjä


11.6.2016 Lauantai

Kuhmossa  ½10. G meni kentälle, P ja E potkivat palloa muuten vain kesäkelisessä jääkiekkokaukalossa. Minä yritän ottaa torkut autossa jonka pysäköin kaupungin varikon peltihallin edessä olevaan ruutuparkkiin. Koko alue onkin nyt täysi autoista ja kentällä jykältävät tulevaisuuden toivot ja huomisen huligaanit. Kävin äsken kierroksen hallin ympäri. Sen varjon puoleiselle sivulle on kasattu urheilukenttien rojua. Tuuman paksuista plexilevyäkin on pinoissa melkoiset kasat. Lie jotain katsomojen suojavarustuksiin kuuluvaa materiaalia, mutta jo niistä, huolimattomasti läjätyistä arvokamoista voi laskeskella, mitä urheilu kuntien veroeuroissa tarkoittaa. Lie sen väärti sitten?

Päätä on särkenyt pirullisen lujasti eilisestä saakka. Autolla ajaminen ei ainakaan lääkettä siihen ole. Tästä pitäisi viiden tunnin kuluttua sitten jaksaa Nurmekseen ja sitä tietä Unimäkeen. Jos kipujen sietokynnys olisi matalampi, ei olisi puhettakaan auton rattiin asettumisesta sillä ihan silmiä täpästää. Kuhmoon tuli 105 km Kaitaansalmen kautta ja kai se sama olisi ollut Sotkamonkin suunnasta. Viimeksi olen ajanut tänne polkupyörällä kun läksin Venäjälle. Siitäkin on jo toinen kesä kulumassa.

Iltamyöhällä Unimäessä

Paha oli ajella, mutta tiällä ollaan. Nurmeksessa pysähdyttiin jäätelölle. Kaupassa sattui olemaan sydänyhdistyksen kahvitarjoilu. Jututin sydänmummoja. Niillä olisi juttua riittänyt kun sanoin käyneeni syntymässä Nurmeksen vanhassa puusairaalassa. Sanoivat sen tontin olevan nyt aution ja odottavan uutta rakennusideaa, mutta taitaa se saada odottaakin vielä toiset parikymmentä vuotta entisen purkamisen jälkeen.

Haettiin Eve tullessa lisähilskajaksi. Osa muksuista meni aittaan nukkumaan, P kamusi yläparvelle ja oli jo unessa kun äsken kävin vilkaisemassa. Aitasta kuului vielä jylske, mutta en jaksa enää komennella; ei itikoilta siitä hermot mene.

Yritän asetella särkevän kalloni tyynylle. Jospa pakotus yön aikana heikkenisi, että kykenisin huomenna askareisiin.


12.6.2016 Sunnuntai

Klo on jo 23.30. Viime yön unen pituus oli liki 9 tuntia ja päänsärky oli poissa kun heräsin. Ei edes jälkiturtumusta ilmennyt koko päivänä.

Aurinkoinen, mutta kovatuulinen ilma.

Aamulla iso kattilallinen puuroa, päivällä kotona valmistettua makaronilöaatikkoa ja iltapalaksi leipää sun muuta hörtöä. Kakruille ruoka maittaa, sillä koko ajan ne ovat puuhastelleet omiaan ja ravanneet pitkin pusikoita, hyppineet tramboliinilla, ja kun keksivät kiikussa keinuessaan uuden lajin, crocs-kengän potkaisuheittokisan, niin siinä kisassa taisi kulua useampikin tunti. Niin ja kun mentiin kauppa-asioille, ne halusivat jäädä kylän koulun kentälle kokeilemaan siellä olevassa isossa keinussa samaa hommaa ja tulivat sitten kävellen pois kun en halunnut jäädä omien hommieni takia sinne odottelemaan.

Käärin harsot kasvimaan yltä pois. Potussa ovat muutamat varret jo nupulla ja mansikoita pitäisi kukkamäärästä päätellen tulla ihan mukavasti. Kasvihuoneenkin vihreys on edistynyt ja taitavat kurpitsoista ainakin muutamat sukeutua kituliaan alun jälkeen jonkinmoiseen kasvuun. Herne on hypännyt myös mullasta ylös, mutta mitenhän käy avomaakurkkujen? Lanttuja harvensin ja kitkin rikkakasvit pois. Mullasta nousi melkoisesti mäkäriä kinttuja ja käsiä järsimään. Paarmojakin esiintyy runsaasti.

Pääsky on onnistunut räystäsalustouhuissaan ja taitaa siellä jo toinen puolisoista hautoa. Sinitiainen kantaa riukupönttöön ruokaa ja pois mennessään kantaa pokasten kakkapökäleet metsään; koskaan se ei tiputa niitä pöntön juurelle maahan niin kuin rastaat pesistään. Se lienee vaistomainen varotoimenpide maassa vainua vetävien petojen varalta vaikka ei edes lumikko mahtuisi pöntön reiästä poikasia nappaamaan jos se yleensäkin olisi kiipeilevä saalistaja. Punatulkkuja ottaa pattiin kun en enää ruoki niitä.

Aamulla varhain käveli reipas nuori nainen ohitse. Jututti siinä hetken kun olin kitkemässä lanttuja. Kysyin, onko Luikkokankaan polku metsänmurhaamisen jäljiltä vielä kuljettavassa kunnossa ja se sanoi, että kyllä siitä pääsee. Itse en ole vieläkään kyennyt käymään siellä, sillä niin ottaa sydämestä jo, kun entisen petäjikön latvat eivät ohitse ajaessa tielle näy. Luikkokangas on merkinnyt niin paljon elämässäni, ettei sanoin kuvata voi.

Hakkasin vähän pölkkyjä pieniksi ja pinosinkin yhden kasankulman. Pitää laittaa muksut huomenna kärräämään liiteriinkin niitä.

Niittämistäkin on, ja alun hankaluuksien jälkeen uusi siimaleikkuri on toiminut tyydyttävästi, mutta paljon se kyllä narua kuluttaa. Eikö siihen  voisi sinkkivaijerin laittaa niin kestäisi sakeammassakin korsikossa?

Amerikan Orlandossa kohtalainen massamurha jälleen. Joku kävi asein lajitovereidensa paheellisia orgioita hajottamaan ja kymmeniä siellä on surmansa saanut. Se teloittajakin. Presidenttiehdokas Trumb saa vettä vaalikoneistoonsa tästäkin verityöstä. Mutta montako sataa turvaliivipakolaista hukkuu Välimereen ilaman otsikon otsikkoa tällä välin, kun Orlandon murhien parissa media mässäröi? Ja vaikka päämurhaaja, Al-Assad tiedetään ja tunnistetaan, ei hänen kansanmurhakampanjalleen pistettä panna.

13.6.2016 Maanantai

Illalla Knissa

Eve tuli mukana tänne. Oltiin tuossa neljän maissa kotona ja heti piti ruuan laittoon ruveta. Tekaisin P:n avustaessa pottumuusia kanakastikkeella. Kaik män vaikka ei mikään pieni annos ollut. Illanpäätteeksi E:lla jalisharkat ja sitten saunottiin. Remppahommiin en tälle pvlle ehtinyt. Nyt väsyttää ja kun vielä tuo päänsärky alkoi tulomatkasta uudelleen...

14.6.2016 Tiistai

Aamuhommikseni myykäsin ja listoitin alkovin viimeisenkin ikkunan. Seuraavaksi sirkkelöin kaikki kannatinosat varaston hyllyihin ja komensin kakrut kaveriksi kokoamaan niitä. Melkoinen palapeli sekin, ja kun lopuksi vielä kevensin kannattimia jyrsimällä reiän kainalotukeen, niin koko pv siinä touhussa meni. Huomenna ruuvaan kannakkeet varaston seinään ja vielä hyllylautojen fuukaaminen ja rekkaaminen. Ruuveja kuluu paljon eri pituisia, mutta onneksi niitä saa kilotavarana ja kiloon mahtuu aika monta. Jos olisi kunnollinen verstas niin mitä kaikkea tarpeellista sitä höyläilisikään.

Nyt on ilta. Petoksen viimeinen jakso katsottu; paha sai sittenkin, ainakin jonkun osalta, palkkansa, mutta pääroistojen päämäärissä hanakasti avustaneet johdateltavimmat kävelivät vankilaan. Niin kuin oikeassa elämässäkin. Paljon oli käsikirjoitukseen ja toteutukseen saatu mahtumaan myös haperoa toimintaa.

15.6.2016 Keskiviikko

Hyllyt valmiina. Puoli päivää meni ensin asioita toimitellessa ja penakoiden ruokailuista huolehtiessa. Mutta teinpä sitten nyt illasta myöhempään, eli saunoin vasta kun klo naksutteli 23:a. Väsyttää aivan lahjattomasti. Yritin lukea, mutta mitästä sitä tyhjää.

Uutiset tuovat tupaan murhia, tappoja ja maailman taloushuolia. Usassa Trumb teki ennusteiden mukaisesti omanlaistaan politiikkaa Orlandon murhilla ja kiilaa Hillarya kovasti syrjään. Jos edustamansa linjan mukaan tästä paskaläjästä presidentti tulee, niin selvää on vain se, ettei amerikkalainen kansakunta kummempaa ansaitsekaan. Kuka kärsii, niin sehän jää aina näissä kuvioissa selvittämättä. Voi olla myös niin, että kansankosiskelussa sumuttajien periesimerkki Putin ja kauhukabinetista karannut, mutta yhtä häikäilemätön vallantavoittelija Trumb kaulailevat hyvinkin pian sekä Kremlin kutsuilla että Valkoisen talon valkeiksi kalkituissa saleissa.

Alan muate!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Pvk-merkintöjä

30.5.2016 Maanantai

Pojilla vielä viikko ja sitten pääsevät ulukomehtään. Todistuksiin on luvassa yläkantin lumeroita.

Koko pvn hommailin remontin parissa. Ei jaksa kirjoittaa, ei lukea. Telkkaria yhä vähemmän tulee katsottua. Veronkanto suureksi osaksi turhaa sen osalta, paitsi että radio on tärkeä. Kunhan vain hakkaraiset eivät sotke asiaohjelmien rakentamisia.

31.5.2016 Tiistai

Tanskalaisessa Petos-sarjassa vielä 2 jaksoa jäljellä.

Aloitin Kansankodin pimeän puolen uudelleen luvun, mutta eilenillallakin nukahdin sen ääreen niin, etten aamulla muistanut lukemastani mitään. Päivän askareiden ääressä meni aamukuudesta ilta kymmeneen.

Soila käy huolehtimassa kasvimaan kastelut Unimäessä, etten niiden vuoksi tarvitse sinne ajella, ja onhan mulla siellä nyt se kastelujärjestelmäkin joka toimii noin kolmanneksen osalta. Kävi kyllä kylmäksi ilmat, että paahdetta ei tarvitse pelätäkään. Hallalta kaikki on suojassa harsojen alla vaikka ei sekään yli 3:n asteen kylmiltä suojaa. Potussa 20 sentin varsikko niin täällä Knissa kuin Unimäessäkin.

1.6.2016 Keskiviikko

Tein yläkerran vaatevarastoon itse henkaripuut. Ostin Motosta 28 millin harjanvarsia, sirkkelöin lattianlankun pätkistä kolmiot joihin porasin varsia varten reiät, lakkasin osat ja ruuvasin kattoon kiinni. Riittänee melkein 4 metriä vaatekaistaa 5 henkilön kesä/talvirytkyille? Hyllyt pitää vielä sirkkelöidä ja höylätä. Rahaa jos olisi panamallinen niin menisi ja ostaisi valmiina, mutta tekemisen ilo puuttuisi. Paitsi että puusepän töiden tekeminen näissä tiloissa vaatii neuvokkuutta sekin.

2.6.2016 Torstai

Eilisin aihein monot vinossa tänäänkin aamusta iltaan. Väsymys on tervettä ja unet vilkkaita. Koipia pakottaa, mutta en kehtaa valittaa sillä tiedän monella olevan paljon pahemmin. Sitä paitsi tuntuu siltä, että olkapäät vain vertyvät laipionrajoilla häärtätessä. Koroke pitää silti olla jalkojen alla niin, että nenä on tekemisten tasolla.

Pojilla koulussa mukavat, viimeiset päivät ennen kesälomaa. Kun seuraa heidän iloisia kouluunlähtöjään ja paluitaan, niin väkisin  ajattelee, että olisipa itselläkin aikanaan ollut samoin, niin ehkä sitä elämänsäkin olisi paremmin osannut rakentaa. Muistan kouluajoistani enimmäkseen vain katkerat aamut kun lähdettiin hankeen uppuroimaan. Jossakin vaiheessa koulunkäynti ja siihen liittyvät oheistoiminnat olivat suoranaista kauhua. Miten lapsi sellaista on kestänyt? Moni koulutovereista ei ole kestänytkään.

3.6.2016 Perjantai

Tänään tulee H tekemään sähköasennuksia ja on huomiseen. Toivottavasti saadaan rasioita ja kojeita kohdilleen ja kytkökset ilman savua ja tulta nipisteltyä liittimiinsä.

4.6.2016 Lauantai

Unimäessä. H lähti iltapäivästä. Tehtiin eilenillalalla puolille öin. Saatiin sähköhommat alakerran huoneissa selväksi ja jo vähän toisen pään eteistiloihinkin suunnattiin. Nyt toimii olohuoneessa, käytävässä ja erkkerissä valot katkaisimen kautta eikä niin kuin vuosien ajan romanialaisvälityksillä.

Pojilla oli todistusten jaot aamulla. G:n opettajalle ero opetettavista nosti kyyneleet silmiin. Hän aloittaa ekaluokkalaisten kanssa ensi syksynä ja jätti tämän ryhmän uuden opettajan huomaan. Kehua häntä ei voi tarpeeksi. On niin turvallista ollut kun on voinut luottaa opettajaan. Pauluksellakin Pentti-opettaja vaihtuu uuteen ja Eliaksellahan on jo usieta aine-opettajia muutenkin. Todistusten keskiarvo huiteli kaikilla ysin kieppeillä. Gaiuksen todistuksenkin sanallisen arvioinnin ruksit olivat kaikki siellä oikella sarakkaalle, eli kiitettävissä. G:n opettajaa muistettiin pienellä puisella, lapsen jalanjälkeä muistuttavalla lahjalla joka löytyi polttopuita tehdessä raidan puulintistä. P:n opettajalle annettiin petäjän latvasta tehty taikinahierrin ja puheenpätkässäni mainitsin sen metaforaksi lasten elämään alustuksena jota Pena ansiokkaasti ammatissaan on tehnyt. Tunteellinen aamu siis.

Täällä korvessa kaikki on kasvanut aivan uskomattomasti muutamaan päivään. Ruohokin niin pitkää, että pian sinne pienemmät hukkuvat. En enää tälle pvlle kerkeä niittelemään. Panin kiukaan alle tulet, kylven ja kurvaan Kajasteen avajaishumpalle vaikka väsymys jäseniä painaakin.

5.6.2016 Sunnuntai

Tuli tekstari ja kysymys, että olenhan kunnossa kun täällä päin (Sonkajärvellä) on sattunut kuolonkolari. Yritin vastata, mutta viesti ei lähtenyt. Kohta uudestaan ja sitten onnistui.

Sadellut ajoittain ja aika holotna keli. Huputin pressulla kasvihuonepöngän ja kannoin niitettyä heinää niille mansikoiden kukkiville puskille, joihin harso ei riittänyt. Myös nurmipotun oraalla olevat varret peitin ruohonleikkurin jälkeensä jättämällä töhkällä.

Sadetta pidellessä konttasin luutun  kanssa tuvan lattian. Olikin se likainen kun koko kevään olen rontostanut multaisin varpain tupaan.

Poltin puunroskaläjän jossa kasvimaalta keräämäni rikkakasvien juuretkin tuhoutuivat. Melkoiset roihut, mutta koska satelee, niin ei leviämisen pelkoa.

2 käärmettä kellaripolulla. Vikloparisko tuli minusta välittämättä ajellulle heinikolle etsimään poikasilleen syötävää. Taivaanjaarakin ääntelee pesänsä lähellä. Sillä oli jo kolme munaa kuoriutunut ja kaksi jäljellä. Pitkät oli koivet jo vastasyntyneillä, mutta pysyivät aloillaan kun hetken siinä niitä kyykistelin tarkastelemassa. Kun viimeiset kuoriutuvat ne lähtevätkin pois pesämontustaan kaikki. Kiersin raivureineni kaukaa niiden alkukodin.

Katkoin heinikoita raivausahaan laittamallani uudella siimapäällä. Lopussa se hajosi ja kun panin vanhan, huonokuntoisen siimapään takaisin, niin kohta irtosi raivurista moottoripuoli varresta erilleen. Pulteista toinen oli katkennut ja toinen ruuvautunut kokonaan irti joten se siitä. Vuoden 1986 mallia se Jonsered olikin, että onhan sillä jotain ehditty hangata. Kerran tehty moottoriremonttikin. Mutta tuota uutta siimapään kestävyyden kepoisuutta saa kyllä ihmetellä, sentäs Oregonin tuote. Siitä meni kappaleiksi kaikki sisällä olevat muoviset osat.

Maailmanmenoa ei tule seurattua kuin ½korvalla. Mutta mikäpä sielläkään muuttuisi kun ihmiset ovat ohjaimissa? Jos joku kirjoittaisi Maailmanpäiväkirjaa, niin samoja asioita riveiltä päivästä toiseen luettaisiin. Ja tavallaanhan sitä kirjoitetaankin: Kun uutisten lukija aamulla aloittaa, niin se jankkaa samaa tarinaa 12 tuntia jokaisen 60 minuutin päästä. Sitten toistot päälle jos joku vielä jaksaa.

Jään huomiseen. Nyt klo on 23.

6.6.2016 Maanantai

Olin täällä Knissa iltapäivällä. Toin kärryllisen halkoja jotka lastasin aamulla ensitöikseni. Hyvin olivat pojat pärjänneet aamupvan kolmistaan, paitsi että ruokaa huusivat kurkut. Panin kattilat tulille. Paistoin kolmen litran taikina-annoksen lettujakin kun oli aamupuuroja juureksi. Nyt illasta aloitin yläkerran alkovin lattianlankkujen pätkimisen ja sain puolet mäiskittyä paikoilleen, huomenna loput. Väsyttää. Yritän lukea, mutta tuskin siitä mitään tulee. Nautinnoista halvin nukahtaa sormi kirjan merkkinä.

7.6.2016 Tiistai

G:lla hammaslääkärissä rautojen tarkastus ½8.

Tänään Starkilta listoja ja panelia. Lakkasin ne kahteen kertaan ennen paikoilleen napsimista. Vein rikkoontuneen siimapään Motoon ja sain hyvityksen. Ostin halvan, kokonaisen trimmerin, mutta tuskin sekään kestää kovaa käyttöä. Motosta ostin myös ledivalot yläkerran alkovin laipioon.

Tässä jokunen pv sitten Ks:n kulttuuritoimittaja Seppo Turunen vertasi kolumnissaan Talvivaaran kuvioita Petoksen juoneen ja eipä ne taida paljoa toisistaan erota. Suomalaiset vain eivät osaa tehdä elokuvaa tarjolla olevasta valmiista käsikirjoituksesta. Tanskalaisetkin löysäilevät teemastaan sivupoluille jotka häiritsevät, mutta onhan tuota sarjaa jaksanut seurata. Kovin älykästä kuviota ei ole kyetty kyllä luomaan.

8.6.2016 Keskiviikko

Ruuaksi eilisiä.

Olen vähän jäljessä uutisten luvuissa ja kuunteluissa, mutta naapurissa Lavrov on sanonut, ettei Venäjä hyökkää Natomaahan. Mitähän sekin lipsaus tarkoittaa? Oliko se lipsaus? Pimeys on vallitsevaa Venäjänkin politiikassa, mutta ansaitseeko ihmislaji tämän kummempaa?

Korjasin pöytäsirkkelin, tai siis  huolsin ja lisäsin siihen puiset korokejalat. Pitää vielä terän asentoa smirklata sillä se on jostakin syystä nuljahtanut muutaman millin vinoon ja sahausjälkikin on sen mukainen. Teroitin paikallaan olevan peltiterän ja kovapalaterän vein terähuoltoon. Ostin uudet kuulosuojaimet sillä entiset ovat ihan resut.

Alkovissa on nyt lattia ok, seinät ja laipio paneloitu ja lakattu. Myykit vielä ikkunoihin, jalka- ja peitelistat sopiviksi pätkittyinä paikoilleen ja se olisi sitä myöten selevä.

9.6.2016 Torstai

Keittelin aamutöikseni ison kattilallisen perunaporkkananlanttusipulinakkikeiton. Siitä on sitten huomennakin lämmitellä. Pojat kävivät melkoisella pyörälenkillä. Heille sattui ukkoskuurot kohdalle ja olivat litimärkiä kun palasivat. Eivät silti pahoinmielin.

Usan presidenttivaaleissa markkinavoimien avustuksella rakenneltu jännitysnäytelmä "tiivistyy". Minun munissani se jännitys ei kyllä tunnu miltään. Vituttaa kyllä Trumpin osuus joka näyttää erään laidan ihmisten äärimmäisen johdateltavuuden, mutta ei Hillarynkaan sektorilla hurmos kaukana ole. Asiallisuus harvoin vie voittoon jota ehkä Sanders olisi edustanut parhaimmillaan.

Maailmanmeret ovat muovilauttojen vallassa. Tyynenmeren muovijätelautta on jopa Yhdysvaltojen kokoinen ja jos kehitystä ei saada pysäytettyä, on 50 vuoden kuluttua merissä enemmän muovia kuin kaloja tai muuta eläimistöä. Mitä hirveää lajimme kätevä erikoisuus jota älykkyydeksi on alettu kutsua, onkaan aikaan saanut!

10.6.2016 Perjantai

Sekoitin ohrapuuroainekset uunivuokaan ja nyt se siellä kiehuskelee. Pojat nukkuvat vielä, Puutarhuri lähti töihin ½8. Ulkolämpötila on 5 astetta ja satelee puuskittain.

Pitäisi käydä asioilla ja sitten aloittaa remontinnäpertelyt.

Huomenna Gaiuksella Kuhmossa jalkapallopeli. Mennään koko poikajoukko sitten sitä tietä Nurmeksen kautta Unimäkeen.

Katselin viimepäivien merkintöjäni. Ei näistä mitään tarpeellista julkaistavaa ilmene, mutta tavaksi taitaa tulla vaikka en kai näille kuvioille oikeasti joutaisi. Ehkä jos penakat aikanaan jotain haluavat päivien menosta lukea, niistä voi jotain mielenkohoketta löytyä. Tai sitten ne lisäävät vain kaihomieltä. Toivottavasti ei kuitenkaan surua.

Tälle päivälle en jouda muuta sitten säkertelemäänkään.