torstai 31. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 37

31.3.2022 torstai

08.45

Uskontopoliitikko Päivi Räsäsen homopuheista käyty käräjöinti lässähti eilen raastuvassa. Asiaa ei oltu sittenkään valmisteltu syyttäjän puolesta kattavasti ja ohitsesyyttämistäkin taisi sattua. Perussyyte olisi kyllä saanut tulla sen verran voimakkaasti kärkeen, että Räsänen olisi sakkotuomionsa saanut.

Perustellapa homoihin kohdistunutta "arvostelua" satuihin (raamattua heristellen) vedoten on niiin absurdi juttu, että sitä ei lääketieteen lisensiaatilta uskoisi.

Eikö PR ole opiskellut anatomiatunneilla lainkaan? Miten luotettava hiän liäkärinä on ollut/olisi? Siksikö lähti politiikkaan, kun Homo sapiensin monimuotoisuuksia käveli liian monasti terveyskeskuksen uksesta vastaanotolle?

Erään kerran olen ollut lestadioilaislääkärin vastaanotolla ja kun sen jälkeen kuulin tohtorin "suuntautuneisuuden", kävin desinfioimassa koipeni jota se oli kätellyt.

Tästäpä tuli mieleeni: Siilinjärvellä oli aikoinaan (70-80-luku) eräs JH terveyskeskuksen johtajayliliäkärinä. Eräänä iltana se sattui eteeni kioskijonoon valkoisessa takissaan (terveyskeskuksen iltapäivystys oli kadun toisella puolella). Kuinka ollakaan, tämä pönäkkä doctorhuu osti Jallu-lehden! Olivat vissiin anatomiaopinnot jiäneet vähhiin. Itse ostin Sultan paketin sillä olin muuten vain menossa tutkimaan lähietäisyydeltä samanlaisia juttuja kun lääkärimme niitä vasta opiskeli alan lehdistä.

15.34

Ukrainan tilanne on sellainen, ettei sanoja sitä kuvaamaan löydy kaikistellen ammattitoimittajillakaan. Valokuvat pommitetuista kaupungeista ja kylistä ja muutamat pakolaisten ja sotilaiden haastattelut kyllä kertovat mikä tilanne siellä on.

Eivätkä vieraan vallan maahan väkisin tunkeutuneet "agentit" ole edes pommituksiin tyytyneet lisätäkseen siviilien kärsimysten määrää. Raiskaavat ja ryöstelevät, pahoinpitelevät ja surmaavat paljain käsin kohdalle osuneita. Mätkivät vauvojen päitä nurkkipieliin ja riehuvat opioidi-vodkapäissään sodan pirstaleiden keskellä.

Jos en osaisi näitä muutamia surkeitakaan kirjoitusrivejä tuottaa, olisi minunkin vaikea olla. Ehkä sekoaisin totaalisesti, ottaa tämä niin pahasti sisimpääni.

Kun päivällä hetkeksi kotiaskareiden lomassa herkesin pitkälleni, tunkeutuivat sodan äänet ja kuvat välittömästi uneeni. Ja se Putinrotan paskasaatana päällimäisenä johtamassa kalashnikovi tahtipuikkona murhaorkestereidensa pommitusten soitantaa!

Jos minulla jo on näin paha olla tuon sodan takia, niin kuinka paha voikaan olla niillä, jotka sitä oikeasti kokevat!

Miten se Ylen Kuronenkin pystyy toimittajan työtään siellä tekemään? Ja ne sadat muut toimittajat ympäri maailman?

Yhden Press-autosta kuvatun videon näin CNN:n kanavalta kun niiden auto ajoi ilmeisesti kranaattituleen. Auto kaatui ja venäläiset alkoivat ampua jostakin edestä päin. Luodit rapsahtelivat ja vinkuivat pelteihin ympärillä. Kaikki(?) kolme tai neljä toimittajaa pääsi kuitenkin autosta ulos ja jotenkin juostua turvaan betonisen umpiaidan vartta tapahtumapaikalta pois päin. Yhdeltä vuoti kypärän alta verta, ja ehkä kyljestäkin, mutta turvaan ne pääsivät.

Jos sodalla on sovitut, kansainväliset säännöt, niin Venäjän valtion Ukrainassa aloittamassa teurastussodassa kaikki ne on poltettu tuhkaksi fosforipommein.

18.34

Pitäisiköhän lukea Niccoló Machiavelliä (1469-1527)? (Makiaa velliä) Tulis sitten sitä Virtúa ja Fortunaa tajuntaan kaiken tämän hirvittävyyden keskelle.

Onko sodankäynnillä jokin "mieli" kun se tuntuu aina vain samanmoiselta mielettömyydeltä?

22.22

Tarja Halonen on joutunut pyytelemään balttian mailta anteeksi "kollektiivisia turvajärjestelmä" -puheitaan.

Suomettumisen jälkimaininkeja nämä kaikki esilletunkevat eilisen politikkojemme selittelyt. Yksikään ei tule reilusti esiin ja sano, että tulipa oltua höynäytettävänä pahan kerran Venäjän suhteen.

Martti Ahtisaaresta eivät ole mitään vielä "paljastelleet". Itse se ei kykene kun sairastui alzheimeriin, mutta luulisihan nuiden iltapäivähavukoiden jotain kohua hänestäkin esiin tonkaisevan.

Ahtisaari teki Nobelin arvoisia hommeleita maailmanrauhan hyväksi kaukana kotoa, mutta taisi jäädä aika ohueksi perehtymisensä Euroopan (paitsi Kosovon rauhanvälitykset) ja pohjoismaiden tilanteeseen mitä suhteissa Venäjään tulee. Oli kuitenkin presidenttinä viimeistä vuottaan kun Kaukasuksella Putinrotta aloitti siviilien turastukset uudestaan. En muista, että heristikö Mara edes rauhankyyhkysen sormeaan sille järkyttävyydelle?

Onko Ahtisaari pitänyt yhtään merkittävää puhetta mitä Venäjään ja sen hallintomalleihin (hallitisijoihin) tulee?

Ehkä Maraa ei kiinostanut kun näillä main tuppaa olemaan suurimman osan vuotta niin kylymääkin. Namibiassa oli kivempaa, siellä sai uima-altaihinkin pulahdella kun aurinko alkoi nahkaa polttaa.

Huomenaamulla lähden aikaseen Um.

23.20

"Ja helmen laulu aleni kuiskaukseksi ja kuoli." (John Steinbeck "Helmi"-teoksen viimeinen lause)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 36

30.3.2022 keskiviikko

04.49

Niin kauan kuin tilanne on tämä, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksia pyöritellään pöydältä toiselle, on rauhan säilyminen epätodennäköistä.

Huominen on kuin painajaisuneni, jossa Venäjä tulee ja rutistaa ja rusentelee Suomineidolta ensin kylkiluut murskaksi, puristelee persukset mustelmille, repii reidet erilleen, raiskaa tuhansilla tykkien piipuilla ja Itämerellä seilaavilta hävittäjien ja sukellusveneiden ammuksilla ja pamauttaa lopuksi pääpuolen tuusannuuskaksi Barentsinmereltä sytkäistyillä täsmäpommeilla. 

Kuoliaaksi raiskattu Suomineito lojuu sitten Putinrotan "operaation" jälkeen Natomaiden ympäröimänä, hetken ulkomaiden uutisissa vilahtavana täystuhon esimerkkinä. Samassa koko Maa-planeetan ympäri hulmahtaa ydinsodan ketjureaktio; se tulee olemaan väistämätön tapahtuma jos omansa eivät Putinrottaa teloita.

08.20

Lähdetään siis varautumaan kaikkein pahimpaan: Ydinsotaan.

Ja tämä siksikin, että Putinrotan tiedottajarotta kielsi juuri äekttäin julkaistussa Kremlin tiedotteessa, ettei ydinaseita Ukrainaan suunnatun teurastussodan jatkeena käytetä.

Kuka uskoo kaiken sen jälkeen, kun kaikki mitä Kremlin rotat ovat kieltäneet, on kuitenkin toteutettu?

Täysi ydinvyöry alkaa ihan pienenpienenpienen "taktisen" ydinlatauksen matkaan lähettämisestä. 

Sen Putionrotta on jo käskenyt koodaamaan Kiovaan tai Odessaan vaikka jälkimmäisessä onkin venäläiskielinen enemmistö. Eihän Putinrotta "omiaan" silloinkaan säälinyt kun pani FSP:n turjakkeet asentamaan trotyyliräjähteitä lukuisiin moskovalaisiin kerrostaloihin, että sai tekosyyn Tshetsenian massiiviseen teurastusretkeen.

Ydinsotaan varautuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jos haluat olla läheistesi kanssa elämäsi viimeisillä hetkillä, varaudu siihen, että kaikki he ovat lähelläsi. Säteilysuojia imurisuodattimineen on sinun turha alkaa rakentelemaan. Ne eivät edes pitkitä tuhkautumisesi prosessia sillä niin valtavista atomivoimista tulee olemaan kyse.

Eihän millään mitään merkitystä kuoleman kuljettua enää ole, mutta se viimeinen välähdys elävästä maailmasta kannattaa kyllä laskea tajuntaansa sekunnin sadasosaksikin omiensa kanssa.

Venäjä on vieressämme se koko maailman purkautumisen murahteluja ennusteleva "Vesuvius". Suomi tässä sen kyljessä on vain yhtenä mapallon maista asukkaineen kaikkineen tuhkaantumista odottavana "Pompeijina".

10.12

Putinrotta ei välitä siis normaalien emotionaalisten tunteiden tasolla kenestäkään. Hänelle eivät merkitse omien lasten, vaimojen ja rakastajattarien elämät yhtään mitään. Ne ovat olleet vain sattumapuiden pudottelemia käpyjä polulla totalitaariseen valtaan ja sen kliimaksiin, uhkarohkeaan hyökkäyssotaan, jonka toisena vaihtoehtona jo aloittaessa oli epäonnistuminen. Ja joka nyt näyttää hyvin todennäköiseltä. 

Epäonnistumisen kokonaan valjetessa, Moskovan Rotta hyppää!

11.28

Putinrotan luonne on samanmoinen kuin jämyherraesikuvallansa Stalinilla. Sekin vähät välitti omista vaimoistaan, lapsistaan tai lastenlapsistaan. Äitiäänkin se vihasi eikä juoppopaska, väkivaltainen isä nauttinut yhtään korkeampaa statusta hänen ajatuksissaan.

Putinrotta voi itsensäkin uhrata. Se on nähnyt jo KGP/Stasin opeissa ollessaan kuinka herkästi ihmisestä henki lähtee kun aataminomenaa pikkaisen nyrkkiraudalla ryttyyttää. Eikä käsitys oman huokumisen loppumisesta yhtä helpolla tavalla ole varmasti kiduttajalle itselleen yhtään epäselvää. Vähän se nyt pelkää pitkien pöytien eristyksessään, mutta kun aika tulee, se katkaisee vaikka itse itseltään kaulan.

Putinrotta ajattelee tällä hetkellä kuin maasturilla päin linja-autoa ajava kamikaze, että otetaan nyt sitten samalle tuhontielle mahdollisimman paljon muitakin. 

Historiallinen viimeinen teko! se ruoskahäntä hekumoitsee. 

Ei ollut Berliinin bunkkeriukko Hitlerillä viime hetkillään samaa valtaa maapallon suhteen kuin nyt Moskovan Saatanalla.

12.47

Eilen valmiiksi tekemääni kanakastiketta, spagetthia, pottuja, salaatteja, leipää, piimää, maitoa pöytään. 

Poejat syövät nykyään ihan hirveesti vaekka oovat niin laehoja että läpi näkkyy! On niillä oikeasti alkanut lihakset kasvaa kun käyvät kuntosalilla ja muutenkin liikkuvat. Pian ohittaa nuorinkin pituudessa minut, 170 cm lippa pystyssä talsivan äijänkäppyrän.

Ilomantsissa olivat muuten saaneet melkein valmiiksi Suomen ensimmäisen aktiivihiilitehtaan kun huomasivat masuunin muurauksissa virheen ja nyt ne joutuvat purkamaan  ja rakentamaan uusiksi koko höskän. Virheen hinta 10 miljoonaa euroa!

14.30

Siivoilin, lämmitin uunia. Valmistelen lähtöä perjantaiksi Um jos ilimat antavat myöten. Hyvältähän nuo siätiedot näyttävät. Kuivaa pikkupakkasta.

Tuleekohan se yksi remppahomma tälle kevväälle, se on epävarmaa, mutta se pitää ottaa huomioon kun näitä omia hommiaan suunnittelee. 

Viime vuoden puolella tein kuusi osakeremppaa ja tällekin vuoden puolella jatkoin kahden tekemistä vaikka olin  niin saatanan kipeäkin välillä. Nyt on "saanut" olla yli kuukauden ilman vasaraniskemää, mutta tilit ovatkin jälleen miinuksella.

Itseni puolesta pärjäisin vaikka en enää ikinä koolausrimoihin kouriani toppaisi.

17.39

Peräkärryyn lastasin jo tekemäni eteiskalusteen. Kaksi nahkatyynyillä pehmustettua puista nojatuolia, (Kittilän peruja) lähtee kanssa ja yksi puinen laatikosto. ("Laati koston" kuka?)

Mulla on valokuva nuista nojatuoleista kun asuin Kittilässä juuri remontoidussa yksiössä. Toisessa istuu yksi kolarilainen, vaalea nainen joka kävi muutamat kerrat kylässä. Se oli ennen kuin aloin Puutarhurin kanssa hellusteleen.., vai olikohan se samaan aikaan? En minäkään kaikkia aikajanoja muista. Janoja varsinkaan.

Kävihän minulle niinkin, että samoihin aikoihin, kun hypistelin Puutarhurin raskauden tilaan, synnytteli Tikkurilassa eräs toinen äiti aiemmin alulle laittamaani vauvaa joka täyttää tänä vuonna jo 22 v.

Siinä se vain nekin tyhmyydellä täytetyt kuviot ovat tulleet elettyä ja huolehdittua niin kuin olen tainnut.

Ei niitä onneksi yksin ole tarvinnut huolihella, että mikäpäs se siinä. Mutta kyllä kokemusta yksinkin huoltelemisesta ihan nokko on.

Elämmee tämä kaekki vuan on ollut. 

Rikastako, niin en panisi tyhjiä, reikäisiä taskunpohjallisiani sen puolesta likoon. Vähävaraisuuden se vain tällainen elämässä mutkittelu on taannut.

Jos nyt kuolisin, ei arkkuun hintaa tilillä ole eikä sen enempää tuhkaukseenkaan vaikka se kaiketi halvempaa olisi. Isällä oli kuollessaan tilillä 2500 mk ja sillä juuri ja juuri hautajaiskulut arkkuineen vissiin äiti hoiteli.

Mitähän varten hautaamisesta pitää maksaa? 

Eikö se kävisi, että omaiset kaivaisivat haudan esimerkiksi minulle Unimäkeen siihen synnyinmökkeröiseni pohjan huitteille ja lapioisivat kiviset mullat takaisin? Siitä iäreltään löytyisi mieleisiä kiviä hautapaadeksikin joihin voisi taltoilla tahi rontelin timanttilaikalla joitan viiruja vedellä.

Ja voisihan sitä kuolleen kalmolle kasata risuja roviota varten niin ei hiki tulisi kiviseen maahan hautaa kaivellessa. Rovionpohjan tuhkan voisi lapioida sinkkiämpäriin ja hurautella suurkuusen juurelle kaivon takana.

23.15

Ennen muinoin olivat ihmiset lähempänä toisiaan. Heidän oli pakko. Ampuma-aseet eivät kantaneet kauas. (Stanislaw Jerzy Lec)

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 35

29.3.2022 tiistai

Kuudelta ylös. Ei kuitenkaan kovin korkealle.

Kun kirjoittelen uniani jälleen ylös, alan nähdäkin niitä enämpi. Vauhdikkaita, paikasta ja aiheesta toiseen loikkivia unia tulee nyt useimmin kuin viipyileviä tai paikoilleen jymähtäneitä niin kuin vielä jokin aika sitten.

"Keskustelu-unia" harva se yö. Minulle sanotaan niissä enemmän kuin annetaan suunvuoroa.

Nyt olin unessa jälleen Venäjän Karjalassa, kävelemässä Volomasta Pieninkään menevää hiekkaista maantietä. Samaa, jota poljin pyörällä venäläisten pienten vihreiden miesten ja Krimin valloituksen kesänä. 

Vastaan tuli Sasha (tai Saza) ja muori, jonka käsivarren mutkassa oli vasu täynnä pikkuisia tatteja. Kuu pohotti taivaalla täytenä josta johtuen aloin ihmetellä muorille, että mitäs sitä nyt keskellä yötä tattimetsässä ollaan. Sasha kiirehti selittämään, että yöllä ne on poimittava, päivisin jos joku näkee, tulee miliisi ja ottaa saaliin itselleen. Voipi viijä poimijatkin tyrmään kidutettavaksi.

15.30

Eipä ole kerennyt paikoillleen asettua. Kaikenlaista juoksemista. Äsken hain Geen koululta. Oli mennyt polkupyörästä vanne irtipoikki. Pyörästä, jonka putkeen poika on liimannut tarran "Jätesäkki". Eskolta se kerran saatiin kun oltiin Suonenjoella. Naistenpyörä, mutta G on tykännyt sillä ajella. Kumitkin sileät ja ketjut venyneet, että aika silläkin olisi ollut jo isomman remontin.

Käytiin samalla reissulla katsomassa Entringistä, olisiko siellä halavalla kunnostettuja, ja olihan siellä kolme, eikä olisi maksanut kuin 60€ kipale, mutta jätettiin vielä ottamatta.

Jos tuon vanhankin korjaa, uusi vanne maksaa 59€ ja päällys- & sisäkumi lisäksi niin melkein 90€ kustantaisi koko juttu. Harkitaan. Pari-kolme pyörää on nurkissa ja Unimäessä roikkuu aitan räystään alla koukuissa puolenkymmentä, jotka kaikki hieman epäkuntoisia. Paitsi se norjalainen, mutta se on liian korkearunkoinen meille matalille miehenaluille.

17.00

P oli unohtanut tilata kutsuntalääkärille ajan ja nyt ei aikoja enää saanut muuta kuin Kuhmosta tai Sotkamosta. Kokeilee vielä.

E laittaa vissiin huomenna hakupaperit yliopistoon ja korkeakouluihin (yhteishaku). Jospa nyt tärppäisi.

20.30

Olen minä seurannu tänäänkin sotauutiset Ukrainasta. Murusiksi jauhettu Mariuopoli alkaa olla venäläisten hallussa, mutta ei niiden kannata kyllä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saattaapi olla, että puolustaja tekee saman tempun kuin Tsetseenit. Laskevat hyökkäävää kolonnaa kaupunkiin sopivan määrän ja katkaisevat huoltotiet niiden takana ja sitten pommittavat kaikki samaan läjään.

Saisivatpa niitä puolalaisia MIGejä...

Kävivät istumaan välillä neuvottelupöytäänkin niin hyökkäävä kuin puolustava puolikin. Ei venäläinen valheellinen retoriikka eivätkä pommit lakkaa tuhotöitään tekemästä, että kuka uskoo kaiken sen  valehtelun jälkeen Putinrotan kätyreineen rauhaaa kohti pyrkivän?

Tänäänkin uutisoitiin, että jättäisivät jo Kiovan seudun vähemmälle särkemiselle, mutta ei ne muuta kuin hämäävät. Ovat ne kyllä saaneet pahasti turpiinsakin jo. 

Petsamon pataljoona (tai prikaati tms) on menettänyt muutamaa sotilasta vaille koko kolonnan. Vajaat seitsemänsataa nuorta miestä pommien kappaleiksi murskaamina kalmoina pitkin Ukrainan aroja tai palaneina panssareihinsa...

Voi Venäjän Äidit mitä surua Putinrottanne teille taas aiheuttaakaan!

22.34

"Pienten kansojen on itse oikeutettava olemassaolonsa" Milan Kundera.

Kauhulla sitä ajattelee kun Suomikin on vain 5,5 miljoonainen kansa, että miten helevetissä se Naton kainaloon ehättää kun sinne jäseneksi haku kestää vähimmässä määrin kuukausia ja jos Putinrotta haluaa jäsenyyttä odotellessa rouhaista koko maan kaupungit Mariuopoleiksi?

Ylistäkööt maailmalla kuinka tahansa meidän puolustuskykyämme, mutta ei se tulisi kestämään samanmoista pommien ryskettä kuin mitä nyt nähdään pinta-alaltaan ja väestöltään monta kertaa suuremman kansan kaupunkien tuhoamisoperaatiossa.

Norja, Ruotsi ja Suomi yhdessäkään eivät ole kuin puolet Ukrainan väestöstä, mutta maa- ja merialat voisivat olla jo aika mahdottomia Venäjänkään valloittaa. Pinta-alaa on yli miljoona neliökilometriä ja huomattavasti vaikeakulkuisempaa maastoltaan, vesistöiltään ja tuntureitakin riittäisi kavuta. 

Ukrainan tasangot ja aromaisemat ovat laajuudeltaan 603 548 neliökilometriä, mutta pirullista sekin on venäläisellä raudalla peittää. Tahtoo olla niin, että uralilaista rautaa alkaa maanpeittona olla jo, mutta kovasti murskaantunutta vain.

Sattui oma runokokoelma vuodelta 1984 hyllyjä harovaan kouraani. Kopsaanpa yhden tämän pvn merkintöjen lopuksi:

lapset laittavat voikukkaseppeleen

päänsä ympärille

suuret lapset ydinohjuksista

maailman ympärille

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 34

28.3.2022 muanantae

Viideltä jälleen ylös kimpoilen.

Unissa ei ollut nyt sotimisia, olin silti jotain ongelmaa ratkomassa. Oli unien mailla muitakin, joku jonka kanssa keskustelin. Mistä, niin katsotaan jos jotain selviäisi, kun kirjoittelen mitä nyt mieleen unista assosioituu.

Ajattelen (ja uneksin) yhä enemmän savoksi mitä vanhemmaksi tulen. En kuitenkaan kovin paljon kirjoituksiini sitä sotke. Savonkielj´ on ruman näköistä paperilla.

Jos evoluutiolla olisi järki.., hetkinen! Jos evoluutio olisi itse ajattelemaan, päättelemään ja päätöksiin kykenevä järki, niin se varmaan olisi tehnyt kaikista samanlajin elukoista (ainakin meistä ihmisapinoista) samankielisiä.

Evoluutiojärki ei olisi kuitenkaan samanlainen kuin ihmislajin kehittelemä tekoäly, so. tekojärki. (Mitä? Eivätkö järki ja äly olekaan sama asia? Ai jaa, ne ovat siis kuin kaksipuoleinen peili? Kumpi se on siellä takana?) Evoluutiojärki olisi ekojärki, luomua.

Jos evoluutio olisi kaikkialle levittäytynyt, aineeton, mutta silti evoluutiokehitystä rationaalisesti ohjaava järki tai äly, ei se ihmisen haltuun olisi sitä ominaisuutta luovuttanut. 

Evoluutiojärki tekisi hidasta, kokeilevaa työtään meistä tai muista mailla ja vesillä mönkijöistä välittämättä. Niistä ja meistä siis, jotka sen työmaata olisivat. 

Evoluutio ei olisi järjestä tehnyt työkalua jolla tuhota omaa elonalustaansa. 

Ehkä evoluutio olisi pyöritellyt hetken järkeä käsissään ja havaittuaan sen vaaralliseksi kokonaisuudelle, nakannut sen ajattomuuksien roskatunkiolle. Tai keittänyt tulivuoren laavassa tuhkaksi.

Ilman järkeä/älyä evoluutio on osoittautunut toimijana tyhmäksi möllykäksi päästäessään yhden, aikanaan vielä hallittavissa olevan lajin, ihmisapinan, kurvaamaan ohitseen. Se on kertakaikkiaan uinahtanut kriittisellä hetkellä. Päästipä se sen saatanan jopa peukaloimaan evoluutiota itseäänkin seurauksin, joita näemme jo kaikkialla.

Evoluutio oli ennen ihmisen aivojen kasvua elonkehän kokoinen yritys-erehdys-kuvio valtavine takapakkeineen ja kehitysloikkineen.

Evoluution hitaissa, miljoonia vuosia kestäneissä prosesseissa kuoriutui sitten niitä evoluution kukkasia joita kukaan tai mikään ei älynnyt edes ihailla tai kauhistella ennen ihmislajin pään turpoamista. Kaikki oli vain, eikä niillä ollut minkään valtakunnan tarkoituksia.

Tuli sitten Homo sapiens ja tuiskahti ylimieliseen tapaansa miljardeja vuosia vanhalle evoluutiokehitykselle, että kaikella on tarkoituksensa oltuaan itse paikalla vasta 60 000 vuotta. Mitä röyhkeyttä!

Miljardeja vuosia kauneuta, rumuutta, kauheutta ja elämisen iloa riitti, mutta vasta ihmisaivot niitä alkoivat nimillä ja tutkimuksin hahmoitella ja kaavoihin kangistella, pipeteillä lasiputkiin tiristellä ja viisastella niiden ominaisuuksilla. Eikä suinkaan evoluution jatkumisen hyväksi, vaan vain oman lajinsa kukoksi tunkioille kohoamisen edistämiseksi. Samalla evoluution mitätöimiseksi koska lajimme havaitsi, että ei evoluutio anna arvoa yhdellekään lajille, ei maalle ei merelle, ei puulle ei kukalle varsinkaan ohitse jonkun toisen.

Minä olen paras, sanoi Homo sapiens ja röyhisti rintaansa niin, että ensimmäinen sen aiheuttama sukupuuttoaalto lähti käyntiin. Sen jälkeen sukupuuttoja onkin sitten riittänyt. Nyt on jo kuudes menossa, ehkä seitsemäskin.

Kun evoluutio oli vielä ihmisestä vapaana toiminnassa ja jos joku alkoi ryövätä elintilaa itselleen enämpi kuin maa kesti, se sysättiin tavalla tai toisella syrjään. Tai jätettiin kuolemaan nälkään omille, autioiksi syödyille plantaaseilleen kunnes miljoonaiset vuodenkierrot jälleen panivat paikat vihertämään ja eliölajit monimuotoistumaan. (Tai siis kukaan tai mikään ei varsinaisesti jättänyt, se oli sen lajin omaa syytä; sai mitä tilasi.)

Kun evoluution tähän astiset tuotokset, miljöön, luonnon monimuotoisuuden, sen tuottamat ruokavarannot, kylmät jalometallit, ilman ja veden oli tämä pedoista ahnein, Homo sapiens, selvittänyt ja ottanut käyttöönsä, on evoluution kokeilujen tuloksissa ja niiden rippeillä tarkoituksensa vain luontodokumenteissa joiden äärellä tämä sama laji yksinään taputtaa karvattomiksi sheivaamiaan raajojaan. 

Eikä se sheivaaminenkaan edes ole evoluution tarkoitusperien mukaista kuten sheivaamattomuus olisi.

Mutta pian käy tällekin lajille niin, että se saa sitä, mitä on tilannut. Suuri harmi vain, että siihen tilaukseen on lajimme tyypilliseen tapaansa sisällyttänyt kaiken muunkin elollisen tuhon: Koska Maa-planeetta ei taipunut ohjaukseen on senkin tuhouduttava. 

Tätä ennakoi jo Hitlerin viimeiset puheet oman kansansa kohtalon kytköksistä egoonsa ennen omaan ohimoon laukaisemista.

17.06

Rakentelin mökille kaasujiäkuapin alle tasokalusteen, 120x60x80, kaksi ovinen. Ovien saranat ja vetimet vain puuttuvat, ehkä se pitäisi myös mualata.

Rakennellessa mietin vajavaisia kuten aamullakin.

Putinrottakaan ei ole evoluutiokehityksen tulos vaan ihan ihmislajin itsensä sille antamin mahdollisuuksin rakentunut tuholainen. Kuin Frankesteinin hirviö jolta puuttuu vain hiusrajasta haavaommelten kuvioinnit.

Putinrotta on lajimme rakentaman, aina käynnissä olevan hirviökoneiston ulossylkäisemä klooni. Stalinin ja Hitlerin tähteistä koottu hirviöhybridi. Vähän vajaa, eikä ihan niin suuriin lukuihin tuhoamisessa yltävä kuin esihahmonsa, mutta riittävästi nykytarpeisiin kuitenkin. Ja kun tälle hirviölle on asennettu vielä omakohtaiset laukaisukooditkin, niin kyllä se sillä päihittää menneet teurastajasuuruudet jos omat antavat sen päästä niitä näpelöimään nurkastaan, jonne se on nyt joutunut.

21.34

Luen jälleen "lohdukseni" Yuval Noah Hararin Homo Deus, Huomisen lyhyttä historiaa.

Koetan kuitenkin ajatella ihan muuta, kuin huomisen lyhyyttä. Vaikka sitä, kuinka maailma olisi aivan toisenlainen jos olisimme jääneet viidakoihimme kuten serkkumme bonobot. Jos Homo sapiensin kehitys olisi tyssännyt aivokurkiaisen surkastumiseen jonkin ruton seurauksena olisi sotaisan lajin kokeilukin loppunut siihen.

Bonobona olisi ihmisapinoiden paljon parempi olla kuin vaikkapa Ukrainan aroilla metallimonstereiden sisällä liipaisimista painelemassa ja murskaamassa elävää, omansa kaltaista lihaa ja luuta ja valmista asuininfraa. 

Olisi minunkin ihan hyvä olla bonobo vaikka en olekaan Ukrainan aroilla tappamassa. On tuskallista seuratakin sitä järjettömyyttä jolle ei päätöspamausta ole vieläkään ammuttu. Ja kun se pamaus pitäisi tapahtua Moskovassa, Kremlissä.

"Kääpiösimpanssien eli bonobojen keskuudessa asiat ovat hiukan toisin. Bonobot käyttävät usein seksiä jännitteiden lieventämiseen ja sosiaalisten siteiden lujittamiseen. ... .... .... Kun kaksi toisilleen vierasta bonobolaumaa kohtaa toisensa, apinat osoittavat ensin pelkoa ja vihamielisyyttä ja viidakko täyttyy ulvahduksista ja kirkunasta. Pian toisen lauman naaraat kuitenkin ylittävät ei-kenenkään-maan ja kutsuvat vieraat simpanssit rakastelemaan sotimisen sijasta. Kutsuun yleensä suostutaan ja muutamassa minuutissa potentiaalinen taistelukenttä vilisee bonoboja, jotka harrastavat seksiä lähes kaikissa kuviteltavissa asennoissa, muun muassa pää alaspäin puusta roikkuen." (Harari)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 33

27.3.2022 sunnuntai

06.30, tai siis 07.30 kun piti tuas kellojen viisareita siirrellä.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muiden eurooppalaisten tonteille saapuessaan "oheistoimintaa", sanottiin minulle unessa. Teidän silmänne ja mielenne kärsivät kun katselette sodan kuvia Ukrainasta. Fyysisesti säilytte koskemattomina, mutta tämäkin onnenolo vain toistaiseksi. Moskovassa hypistellään jo "käänteentekevän, lopullisen ratkaisun" avainnippuja: Y-ohjukset on koodattu länttä kohti aina Yhdysvaltoja myöten.

Väitin unen iänille, että kärsii ne eorooppalaeset bensatankeilla ja ruokakaupoissa nyttii, mutta vasta-argumenttini lytättiin kerta toisensa jälkeen ja näytettiin videota pahasti haavoittuneesta, raskaana olevasta naisesta baareilla ja  muita eläviä kuvia Mariupolin pommituksista jotka viimeistään alensivat Venäjän putinrottineen barbaarien aikakauteen. 

Herkesin hiljaiseksi enkä änkyttänyt enää vastalauseitani.

Eilisiltaiset Napishumpallukset olivat ok. Loppupuolella tuli kuitenkin sellainen olo, että miten minä voin iloita kun maailmanlaita palaa!

Kun katselin Komiat-yhtyeen nuoria, siloposkisia poikia, niin en voinut välttyä ajattelemasta heitäkin sotarintamille tykinruuaksi. He voisivat tietenkin joutua viihdytyskiertueillekin kuten joutuivat aikanaan Tapio Rautavaara ja muut sen ajan laulajatrubaduurit, silloiset siloposket. 

Mutta sota on kuitenkin sotaa olipa viihdyttämässä niihin osallistujia tai sotimassa itse. Ei kellään kestävästi hyvä olo ole. Laulusta on hetken voiteeksi, mutta siteeksi haavoihin, sirpaleiden puhkomiin silmiin ja miinoihin murskaantuneisiin jalkoihin ei lainkaan.

08.00

Kahvit join. Kuumensin litran maitoa haudekattilaan, vispasin kauramannaa kaksi desiä ja lasiin särkemäni kaksi kananmunaa sekaan ja kannen päälle. Tunnin piästä se on syötävää. Vatkata pitää tietenkin välillä, ettei puakkuunnu. Kananmuna enimmäkseen estää sen, ettei se jähmeenny kokkareiksi vaikkei välivispauksia suorittaisikaan. Kananmunat kannattaa sotkea haarukalla tilkkaseen vettä, niin tulee notkeampaa lirutella kattilaan samalla kun vispaa.

Tulipahan mannapuuroresepti jälleen kerran kirjittyä ylös, että kun minua ei enää ole, niin jos se sattuu perillisille täältä kahdenkymmenen vuoden kuluttua silmiin, niin eivät tarvitse harmitella, että kun ei ole ennään isää jolle soittaa, että mitenkäs se sen makean manniksen oikein tekikään.

Itse olen joskus harmitellut, ettei äiti enää elä jotta voisin kysyä siltä jos jonkin ruuanlaiton niksiä. Leivänteon ja kalakukon leipomisen kerkesin opetella Äetin ohjeiden mukkaan. Mutta miten se teki uunissa sen paksun pannarin joka ei ollut pannari vaan kuin jokin rieska. Tilava, valurautainen pannu siihen tarvittiin.

Olisikohan se ollut samantapainen kuin Viänäs Kallen "Sananj´rieskoo"-kirja, että kaekkee savolaesta viljoo, kananmunnoo, kaarahiutalleita ja voeta maetoon sekotettuna, ja hirmupaljon kuumempaan kuin käenlämpösseen uuniin ruskeeks paestummaan...

Nyt tuli mieleen sekin sorsapaistin onnistunut tekeminen: sorsan lihat pitää kiehauttaa latoheinillä (kuivalla niittynurmella siis) "maustetussa" vedessä ennen kuin niistä paistia suunnittelee. Heinä poistaa pahimman traaninmaun vesilinnusta. Äet näen sanoi ja Äet oli aena oekeessa.

09.15

Hesarissa jälleen jo aiemmin ennustettua analyysia Venäjän aloittamasta sodasta. Tällä kertaa poikkkiteloin Putinrotan kanssa asettunut toimittaja Aleksandr Nevzorovin kerrotaan sanoneen jo 2021, että Venäjä (Putin) tulee aloittamaan sodan Ukrainassa.

"Näen sodan ja kutsun sitä sodaksi. Enkä vain sodaksi, vaan rikolliseksi ja skitsofreniseksi sodaksi, joka tuhoaa Venäjän perin pohjin."  (Edellä mainitun toimittajan twitter-kirjoitus maaliskuussa 2021 ja siteerauksen siteeraus Hesarista)

Hitlerillä oli maailmansodan loppupuolella V-ohjukset, mutta niitä se kokeili Lontoon pommituksissa vasta sillä kynnyksellä, kun itsensä ja sisäpiirinsä lopullinen tuhoutuminen oli jo käsillä.

Putinrotalla ON toimivat Y-pommit ja niitä ohjaaviin algoritmeihin on todella koodattu eurooppalaisia kaupunkeja, myös Suomen. Helsinki ensimmäisten joukossa pasahtaa tuusannuuskaksi, näin ovat siellä ookailleet. Riippuu täystuhon mahdollisuus siitäkin, ehtiikö ilmapuolustus reagoimaan. 

Ei liene kokemusta ydinpommien ilmatorjunnasta millään valtiolla muuta kuin simulaattoreissa.

En tiedä joten aprikoitsen vain.

10.10

Uutisissa kerrattiin Bidenin eilen pitämää Varsova-puhetta. Hän oli sanonut Putinrottaa teurastajaksi ja ettei se voi jatkaa presidenttinä enää. Kreml oli kilahtanut vastaan, ettei Biden määrää kuka Venäjää johtaa. 

Ei tietenkään määrää, ääliöthän valtiota nyt johtavat ja ääliöitä ovat olleet nekin, jotka ovat "äänestäneet", ketä ne ääliöt ovat.

13.02

Luin Saska Saarikosken kolumnin "Venäläisiä ei ole tuomittu ikuiseen orjuuteen" (HS 24.3) sen jälkeen, kun olin katsonut Martti J. Karin pitämiä luentoja Yotubesta.

Mitähän nuihin  kumpaankaan tutkimusmetodien ja valtavan tietopuolisen päänsisällönpuutteinen ja muutenkin ulkopuolinen osaisi sanoa?

Olen lukenut jonkin verran venäläistä kirjallisuutta ja diktaattoreiden elämäkertoja, mutta koska koostava ja eri asioita yhdistelevä muistini ei ole kovinkaan rapoinen, on minun turha tehdä kovin varmoja yhteenvetoja mihinkään suuntaan.

Olen itse niitä, joille "häntäluureaktiot" ovat tärkeitä. Tiedostan kyllä sen, että useimmiten se toimii vain lyhykantoisessa kontekstissa. Yleensä siis vain korkeintaan ihmiselämän mittaisella janalla. Tai sen mittaisella, jonka se on kestänyt siitä, kun yleensä ajatteluun on herännyt. Tiedän myös kokemuksesta, että tällaisen "kuudennen aistin" kanssa täytyy olla erityisen varovainen kantoja muodostaessaan. Perusteluissa sitä ei oteta lainkaan huomioon.

Jussi Halla-ahon kohdalla se toimi 100% heti sen ensimmäisten puheiden jälkeen. Siitä miehestä kuoriutui juuri sellainen kataluus kuin "häntäluureaktioni" kertoi.

Historiaa lukemaan pitäisi herätä jo vauvana, mutta koska historiaakin ovat kirjoittaneet niin monen kauden propagandistit, että pitäisi olla vielä liuta taustatoimijoita, jotka olisivat alituisesti valppaana korjaamaan virheet ja valehteluyritykset.

Kun ne taustatoimijatkin voivat sitten olla historianvääristelyn mestareita niin mites sitten suut pannaan?

Venäläset suut, mihin suuntaan ne nyt vääntyvätkään kun historiaa ovat vallanpitäjät jälleen kerran tulkinneet ja käyttäneet  totalitaariseen yhteiskuntaan pyrkiessään johdonmukaisesti väärin?

Miten me kukaan koskaan voidaan olla varmoja, milloin tämä homosapiensin luotsaama maailma kulkee laillisia raiteita ja milloinka ei?

14.45

Lävähti jälleen uusia näkökulmia eteen kun Hesaria klikkasin. Nyt lukemani jutun valokuvassa poseeraa vuoden 2018 Putinrotta tyylikkäässä puvussaan, kravatti täsmälliseen oloonsa valkoiseen paidankaulukseen oikaistuna venäläisen junarmilais-osaston kanssa. Otsikko toimii jutun ingressinä: "Orpojen on pakko liittyä ja ampumaan pääsee lähes kaikella, mikä ampuu -Näin toimii `Venäjän nuorten armeija´"

Tulee orpo-olo tällaisia lukiessa muillekin kuin Petterille. 

Tuokin juttu kertoo siitä, mihin Venäjä valtiona uhraa eniten jotta pysyttäisiin yhden totuuden valtiojärjestyksessä. Että eliitillä olisi suotuisat olot vaikka kansa ei oikein tietäisi, mikä kylki edellä tässä huomiseen kannattaa puskea.

Jos jo neuvolasta lähtien kansalaisten kasvatuksellinen kaava on sama kuin noiden junarmeijalaisten myöhemmässä harrastuneisuudessa, niin ihminen, joka mahdollisissa demokratoissa normaalin elämänkulun mukaan opettelisi elämää ja etsisi katsellen ja ihmetellen oman elämänsä polkua, niin venäläisessä diktatuurissa omalle ajattelulle ei anneta mitään mahdollisuuksia sellaiseen. 

Etkä pakoon pääse. Olet valtavan, Venäjä-nimisen kasvatuslaitoksen vanki kehdosta vanhuudenkotiin ja sivu siitäkin jos kukitettavaksi sankarihautoihin päädyt.

22.00

Päivän uutiset on paketoitu, mutta paketin naruja ei saa niin tiiviisti suljettua, etteivätkö kauhu-uutisten mustuus tuleviinkin uniin päätyisi.

Otin päivällä pienet nokoset ja jo heti kammottavat kuvat kärsivistä lapsista vaelsivat unen rikotuilla laitumilla. Siellä kaikki kärsimys sotkeutui valtaviin valheiden verkkoihin joita sodan vuoksi ovat vuosikymmeniä kutoneet niihin syylliset. Analyysi toisensa jälkeen syistä sotaan asetettiiin lukutelineisiin luettavaksi kuin ne mainoksia olisivat. 

Lue Heti! Lue! Huusivat otsikotkin 

Ja minähän luin kuten luen koko ajan hereillä ollessanikin.

Kerkesin sellaistakin unta vähän, jossa minulta kysyttiin, miten kiduttaisin entistä KGB-upseeria jos se mulle kahleissa taluteltaisiin. Jäin miettimään asiaa, mutta en ehtinyt kertoa kun heräsin.

Niin. Mitenhän kiduttaisinkaan Putinrottaa hengiltä? Kylmää ja tunteetonta tyyppiä, joka itse on salaisen poliisin opistossa sitä opiskellut ja mm. Itä-Saksassa Stasin vankiloissa oppejaan käytänössä harjoittanut?

Aloittaisin varmaankin varpaidenkynsistä jos pitäisi koko kroppa lävitse käydä ennen kuin siltä hengen päästelis menemään.

Voisin sitten vaikka kaltata kuumassa vedessä kastellun rätin kanssa kuten olen tehnyt teurastettaville sioille. Poikkeuksena vain, että ne siat olen ensin ampunut hengiltä.

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 32


26.3.2022 lauantai

04.45

Havahduin johonkin päänsisäiseen ääneen. Uniko lie ollut, mutta se karkasi ennen kuin sain hännästä kiinni. Makailen tässä hetken. Oikean käen sormet ovat puuduksissa, kynä ei taho pysyä niissä.

Puutarhuri tuhisee vieressä ja kaivelee unissaan silmäkulmaansa kyynärpää korkealla kunnes se alkaa hiljaksiin vaipua, mutta sormi kaivaa edelleen kulmaa. Vedän varovasti peittoa paljaiden olkien suojaksi.

Puutarhuri on jatkuvasti  väsynyt töidensä takia ja nukkuu levottomasti osan öistään. Eilenkin tuli vasta viiden maissa vaikka pitäisi olla voimassa ylityökielto. Se ei taida häntä koskea? Oli koko viikon yksin hoitanut lafkaa jossa normaalisti on paikalla puolenkymmentä muuta. Toiset olivat sairastuneet tai altistuneet koronalle, tai karanteenissa vähintään. Nyt kun  alkaa olla kevätsesonki luvituksissa niin asiakkaita riittää puhelimessa ja fyysisestikin, että eipä siitä passaisi porukan olla poissa osaansa hoitelemassa.

Minä en ymmärrä lainkaan, miksi ylitöistä ei nykyään enää edes makseta rahallista korvausta! "Pidä sitten vapaata kun halluut." Ne vapaat on nähty. Jos joskus saa pitää, niin niiltä takaisin työpöydän ääreen rantautuessaan, rästitöitä riittää jälleen iltakuuteen joka vitun päivä.

Ay-liike on menettänyt otteensa työntekijöiden etujen ajamisessa. Onkohan sitä enää olemassakaan? Luottamusmiehet ja työsuojeluhenkilöt ovat mustetahroja paperilla. Politiikassa kaikki ovat markkinavoimien käsikassaroita ja ilmastotuholaisia vaikka mitä muuta väittäisivät.

Oikeistopolitiikka jyllää kuten kuultiin oppositiosta kokoomuksen Orpon talouden nykytilanteeseen keinovalikoimasta ote; leikataan työttömien ja muiden sosiaalituista ja kevennetään keski-ja kovatuloisten verotusta. 

Se on toki linjassa heidän iänikuisen politiikantekemisensä perusperiaatteiden kanssa. Mutta onko se sen kummempaa kuin Putinrotan pommipolitiikka Ukrainassa kun kuritetaan kansanosaa joka aina on heikoilla?

Mistä epäsovut ja sodat ihmisten välillä syntyvät? Eikö niitä pitäisi edes yrittää välttää vaikka se vähän maksaisikin? 

Orpolaisten talouspolitiikan tykithän pommittavat jo ennestään turvattomia kansalaisia ja eritotenkin lapsiperheitä ottamalla niiden vähistä varoista se, mitä irti iletään vain repiä.

Ja äänestäjät, joilla nykyään ei ole valtakunnan politiikan kokonaistajua sen enempää kuin oli menneiden vuosien suomettumispolitiikankaan aikaa eläneillä, eivät enää ymmärrä ajaa omia etujaan. Nämä onnettomat taputtavat vain karkintahmaisia kämmeniään äänestäessään oman itsensä arvojen vastaista porukkaa valtaan. Katsotaan vain: seuraavissa vaaleissa kokoomus nousee kärkeen ja se tietää kylmää kyytiä niille, joilla vähiten on. 

Itselläni ei ole koskaan ollut minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta askelmerkit kyllä tiedän mikä ja kuka ketäkin edustaa, tahi on edustavinaan, ja se pitäisi kaikkien äänestäjien ymmärtää ettei äänestä omien tai kanssaan samoja yhteiskunnan rappusia kuluttavien etujen vastaisesti.

15.15

Rakentelin jauhelihakeiton runsaine pottuineen, sipuleineen, vihanneksineen. Tein itse siihen yrttiliemen. Kävi hyvin kaupaksi. Videolla näytettiin, kuinka ukrainalainen lämmitti pottusämpettä peltigrillissä pommitetun asuinrakennuksen edustalla. Sekin vanhus tekisi sitä omassa keittiössään jos Putinrotan sotamulkku olisi herennyt tojimasta muutama kuukausi sitten. Ja jos joku sen lähellä olevista asioiden suunnan nähnyt olisi oman elämänsä uhraten pamauttanut Putinrotan mulkusta jänteet poikki.

Käytän vittuillessani ihan sitä katujengien altyylistä kieltä, mitä Putinrotan paskiainen on periaatteessa koko vallassaolonsa ajan käyttänyt. Vrt. "...ammumme ne tsetseenipaskiaiset (terroristit) vaikka huussiin..."

16.45

E:n kanssa purettiin Rellunpippanan apukuskin puoleisen oven verhoukset kun ikkuna lompsahtelee ales. Yksi nostimen koneiston kiinnistyspultti oli irronnut ja muovirissa oli päässyt tärisemään lukituksesta irti. Ja kun nappia oli painettu, löysällä ollut vaijeri oli syrttääntynyt kelojen ulkokehille eikä sitä voinut enää ehjätä. Mulla on yksi hajottamolta otettu koneisto Um aitan alla, mutta eipä se nyt asiaa auta. Veemäisiä purkaa ja koota ranskisten suunnittelemat ovitoppaukset. Tuin ikkunan rimalla väliaikaisesti ylös-asentoon.

17.30

Maksaakohan Putinrotta ukrainalaisille tuhoamistaan ajokalustoista romutuspalkkioita. Tuli taas kuva eteen, jossa linja-autojakin oli varikolle palanut mielettömät määrät.

Amerikan presidentti kävi siis Eurooppakierroksensa. Lupasi yhtä hyvää ja kuutta parempaa ja näkkyypähän, onko siitä Ukrainalle millainen tyrkky pinteestä pois. Aseita ja rahaa ainakin on liikkeellä nytten mielettömiä määriä.

Venäjän teurastaja-armeijan meno on hyytymässä ja nyt pitäisikin kiilaa päästä lyömään niin Mariuopolin kuin Kiovankin ympäristössä. Putinrotan ei pitäisi saada sitä maakäytävää Krimille ei sitten millään Sen verran minäkin tilanteesta ymmärrän tulevaisuudenkin kannalta.

Soigulainen puhui videolla, joten ei sitä Saatanaa olekaan hengiltä pantu (panemallahan siltä pitäisi nirri ottaakkin!). Oli aikalailla vaisun oloista sen juttelu eikä videota edes näytetty kuin pari minuuttia. Muutama paperilappunen silloli käessä ja niitä se oli lukevinaan. Tähtäsiköhän joku isännälleen uskollinen kansalliskaartilainen ovensuulta sitä ottaan? Muutkin huoneessaolijat vaikuttivat kuin heidät olisi pakotettu pöydän ympärille "neuvottelemaan" asehankintasuunnitelmista.

18.00

Saunottu on, paitsi pojat. Valmistellaaan Napikselle lähtöä. Kova tuuli joten siellä vaaralla paidanhihat lepattaa lippujonossa.

Toisinaan, kun väkijoukkoihin ovat eripuolilla maailmaa (Suomessakin) erilaisin motiivein ja pyssyin varustautuneet ampujat iskeneet, on tullut mieleen, että entä jos Napiksellekin joku kahjo tulisi  paukuttelemaan niin olisi jälki rumaa kun ihmisiä saattaisi olla jopa 2000 pipoa.

Ja nyt, kun sekin voisi olla mahdollista, että Putinrotan aloittaman sodan suunta kääntyy tai muuten laajenee ja jonain lauantai-iltana pääsee pommikone Sotkamoon asti, niin laskisiko se allensa Napiksen kattojen yllä jos tietäisi, kuinka siellä väkeä on?

Hui heveletti!

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 31

25.3.2022 perjantai

05.35

Viha!

Heräsin unen sodan melskeisiin ja synkkiin vihantunteisiin . 

Lienenkö koskaan elämässäni vihannut mitään tällä tavalla? 

Olen sydänjuuriani myöten yhtä vihainen kuin eilenillalla maatepannessani. Edes yön uni ei sitä tunnetta tylsistyttänyt.

Tähän sekoittuu myös huoli ympäristö- ja ilmastonmuutoskysymysten häviämisestä kansainvälisiltä, huolehdittavien asioidn kärkipaikoilta. 

Suomessakin metsää alkaa kaatua säälittä kun sota vei rajantakaisen tuonnin marginaaliin. Ja juuri kun alkoivat päästä sopimukseen hakkuumäärien edes jonkinlaisesta kohtuullisestamisesta joka sekin, 60-80 milj. kuutiota/v on ihan liikaa.

Putinrotalle olin vihainen jo, kun se mylskäsi samoissa elkeissä Kaukasukselle ja sittemmin Syyriassa jossa toinen vihantunteitteni kohde, al Assad möykäröi samanlaisen särkemis- ja murhaamishimon vallassa.

Toiveeni venäläisten sotalaivojen murskaamisesta toteutui ainakin osittain: Yksi niistä palaa Berdianinskin satamassa ja pari muutakin on tuhon omia. Meriluonnolle niiden tuhoutuminen tietää kyllä hirvittävää, paikallista katastrofia, että veti tukkaa tahi partaa piä eekun tutissoo!

08.05

Siivonnut olen ja valmistautunut Kniin lähtöön. Lunta jo tuulenpyörteiden mukana tulee ja merkit ovat, että sitä tupruttaa kohta runsaamminkin.

Harmittaa lähteä.

12.33

Knissa olin yhdentoista kantturoissa. Lunta satanut jotain 5 centtiä.

Maailmanselityksiä tulee nyt jokaisesta tuutista  kun sodassa ollaan. Selitykset ja niihin reagoiminen tulisi tapahtua ennen kuin tapahtuu se, mitä ennustellaan. 

Pitäisi ("olisi pitänyt") uskaltaa luottaa niihin, joilla tuntosarvet ovat viritetyt herkimmilleen. Kuten Suomen tapauksessa Viroon ja Puolaan. Yleensäkin balttianmaiden tuntemuksiin siitä, millainen sotasyyhyinen naapurinkarhu Venäjä on aina ollut eikä se siihen syyhyyn tehokasta liäkettä ole vielä saanut.

Tullessa kuuntelin hieman inhoamani (ulosantinsa takia; korviin sattuvaa nau´untaa ja haastateltavien lauseiden väleihin tunkeutuja) Ruben Stillerin ohjelmaa. 

Stillerillä oli vieraana toimittaja Tuula Malin ja kansanedustaja Suna Kymäläinen (SDP) jotka ovat tutkineet ja varoitelleet venäläisten kanssa tehdyistä kiinteistökaupoista jo yli 10 vuotta. Aika pätevää heiltä, mutta kun ei ole uskottu mitä vaaroja kauppoihin voi liittyä. 

Vasta Krimin valtaus 2014 herätti uneliaimmatkin, ja SUPON.

Laitoin itse kerran Ylen MOT:lle tutkittava-ehdotuksen metsä- ja maakaupoista, joita ainakin UPM on Suomessa tehnyt  keskieurooppalaisten (mm. Saksa) sijoittajien kanssa. Mutta eihän minua vakavasti oteta koska olen pelkästään mökkini sijainnin takia niiden kasvottomien sijoittajien ympäröimien maiden vankina: Ei  tällaisen tyypin epäilyillä voi olla mitään painoarvoa kun ei ole ammatikseenkaan asioita tonkivien sanoilla.

En ehkä ole yhteiskunnan puolesta huolissani, mutta niistä jo moneen kertaan raiskatuksi tulleista metsäpohjista kyllä. Olen jo nyt nähnyt, miten niitä "hoidetaan" ja mikä niiden pelkkä käyttötarkoitus tulee olemaan. Maisema- ja monimuotoisuusarvojen perään ei sijoitusmetsissä ainakaan katsella.

Entäs sitten niillä pohjavesialueilla, joilta seuduilta saksalaissijottajat (mm.) ovat muualla Suomessa maa-aloja omistuksiinsa hankkineet? Ne luulisi kiinnostavan yhteiskunnallisestikin poliitikkoja jotka niin monasti olemattomistakin huolissaan mukamas ovat.

Toinen Stillerin haastateltavista mainitsi oheislauseessa puhtaan juomaveden tulevaisuuden näkymät; nehän tulevat tosiaan olemaan mittaamattoman arvokasta omaisuutta. Arvokkaampia kuin alati parturoitavissa olevat puupuistot.

Eikä silloin pelkästään venäläisistä ole kyse vaan samalla tavalla vesibusines tulee kiinnostamaan ketä vain aina saudeihin saakka (tai varsinkin kun siellä vain hiekka hampaissa nytkin narskuu) joille muu ei mitään merkkaa kunhan siitä vain tuottoa lohkeaa.

Eikä pidä olla "sinisilmäinen" senkään suhteen, etteivätkö venäläisten tavoin eurooppalaiset veljemme ja sisaremme osaa hekin bulvaaneja käyttää. Onhan se nähty näissä paratiisisaarijutuissakin raskaimman kautta jo.

Saattaapi jopa olla niin, että tarpeeksi jos tonkisi, taustalta löytyisi samoja nimiä kuin mitä UPM:n suomalaisomistajissa nyt on. He vain hankkivat bulvaaninsa luxenburgeista ja muista kivoista paikoista, mm. Sveitsistä.

Puhtaitten luottotietojen pultsareita löytyy muualtakin kuin Iisalamesta.

23.03

No niin, nyt oli Hesarissakin "Mariuopolin teurastajasta" juttua. Mihail Mizintsev-niminen kenraalieversti siellä murhaa Putinrotan valtuuttamana vakaalla komentotaktiikallaan, jota sekin Saatana on opetellut Groznyissä ja Syyriassa. 

Eivät vedä vertoja kauhun elementeille elokuvat Hannibal Lechtereistä näiden juuttaiden rinnalla.

Myönteinen uutinen oli se, kun yhden kenraalin päälle olivat omat sotilaat tankilla huristelleet ja yhden olivat jälleen maataan puolustavat ukrainalaiset pamauttaneet hengiltä. 

Näitä murhaamisen ammattilaisia ei tarvitse sääliä, ei edes heidän mahdollisia perheitään.

Niin pitivät natsienkin murhakoneiston toimeenpanijaisät lapsiaan ja vaimojaan valokuvissa ja kaitafilmiellä halausotteissaan ja kun kotoa pois loittonivat, lähettelivät sääliä tuntematta samanlaisia äitejä ja lapsia kaasukammioihin.

Kuumaa pikeä ja naftaa ja kaikkien venäläiskenraaleitten niskaan niillä täytetty täsmäpommi!

torstai 24. maaliskuuta 2022

SOTAPÄIVÄKIRJA 30

24.3.2022  torstai

04.55

Kuukausi siitä, kun Putinrotan teurastaja-armeija lähti hyökkäämään! 

Arviot näiden teurastajien tappioista kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja vangiksi joutuneina voi olla jopa 40 000 pipoa. Kalustotappiot kahta rumemmat.

Paljonko puolustajien tappiot ovat, niin niistä on aikaista kenenkään arvioita antaa ennen kuin teurastushyökkäys loppuu ja jonkinlainen rauha on saatu aikaan. Ja nimenomaisesti siksi, koska tappioihin pitää laskea myös hyökkäyssotaan syyttömät siviiliuhrit. Niitähän tapporeissulle lähteneille hyökkääjäroistoille ei synny.

Pommein särjettyjen kiinteistöjen raunioista tulee löytymään tuhansia siviilejä vielä pitkään teurrastusten päättymisten jälkeenkin.

06.23

Aika hämärää vielä koska taevas nakottaa pili veessä, mutta niinhän se sitten menee kuten siätiedot sanovat. Huomenna saattaapi jo sateeksi äityä. Ei haittaa, tännään hakkaan loput pölökyt ja huomenna matkustan Kniin.

Viihtyisin kyllä täälläkin.

Unenkuvajaisissa Knin taloomme oli iskenyt lahottajasieni. Kadun puolen ulkoseinän paneliverhous valui kuin ätläkänkeltaisen, komeroon unehtuneen täytekakun kermainen pinta. Makuuhuoneen kohdalla home oli syönyt kaikki rakenteet, eristevilloja roikkui ja sahajauhomuhia vyörähteli homeisina puakkuina sokkelinjuureen. Huutelin  Puutarhurille seinänaukosta, että eikös tämä nyt jo vähän asumista haittaa, mutta se vain sytkytteli kuulokkeet korvilla sähköhellalle nostamallaan ompelukoneella väljän paidan helmaan kukkaornamentteja. Se paita oli hänellä päällään.

7:n uutisissa kerrotaan (luin kyllä jo muualta eilenillalla), että Venäjän puolustusrotta Sergei Soigu ei ole ollut esillä 11.3. jälkeen. Huhuillaan sydänongelmistakin. Sehän sopii kuvaan jos on iäneen ruvennut epäilemään teurastusretkeä Ukrainaan epäonnistuneeksi keissiksi. 

Kohta kuullaan uutisissa kuinka Suuri Isänmaallinen Sotapiällikkö menehtyi sairauskohtaukseen työpöytänsä iäreen. Ruumiinavausta ei suoriteta vaikka ruumiin löytäjät ovat nähneet vihertävän kuolavanan Soigulaisen suupielessä. 

Muutaman päivän päästä kuolemastaan "Venäjä, meidän pyhä valtiomme..." raikaa Punaisella torilla ja hassuja, mustin nahkasaappain verhottuja keppikoipiaan korkealle nostaen uskolliset alustalaiset marssivat tahdissa Kremlin muurin vierustalle josta tiili on irroitettu valmiiksi tuhkauurnaa varten. Putinrotta lompsii kuusenhavu-punaruususeppeleen perässä hartaan näköisena ja kohentaa surunauhaa samalla kun kiroilee ääneti sisään päin petturille, joka kesken teurasverien juoksuttelujen hyppäsi kyydistä pois.

Enpä viitsi selvittää, tuhkaako venäläiset merkkihenkilöitään lainkaan vai ainako vain arkkuun ja monttuun ne pannaan. Minusta saisivat sotkea vaikka lihamyllyn kautta moiset murhaajat Nevajoen soiden kunttaan.

12.33

Halot on hakattu, pino peitelty. 6 kuutiota vain tuli. 14 pitäisi lisää jaksaa tehdä tälle kevväälle. 

Lämmitin paistinpannulla kuhaporkkanasipulipaistosta. 

Hesarissa hauska juttu Pentikin sananmuunnostuotteesta: "Pentik Anis". 

Anis taas on latinaksi Pimpinella anisum -sekin huomataan jutussa sanoa. Haahhaah.

17.29

Kannoin kaasujiäkuapin aittaan päivällä ja liitin kosanipullosta letkun kokeillakseni, syttyykö poltin. Syttyihän se!

Ainakin 25 vuotta se tuvassa on paistinpannujen ja kattiloiden varastona toiminut, mutta varsinaisessa tarkoituksessaan ei sen jälkeen, kun minua alkoi epäilyttää sen toimivuus. Kerran siitä liekki sammui ja se änkesi kaasuja tupaan. Onneksi ei yöllä.

Pesin ja puunasin sen kuitenkin. Pitää rakentaa sille ulos johtavan tuuletusreiän kanssa tila eteiseen ja kokeilla josko toimisi siinä. Kun vielä laitan yhden 50 vuotta vanhan, erittäin pahaiänisen palovaroittimen eteisen laipioon, niin eiköhän jk kesähelteillä tarpeeseen tule. Ei tarvitse aina kellarille hipsiä, vaikka ei sekään nyt niin kamalan vaivalloista ole ollut.

18.34

Suomen sisällissodan "Mainilanlaukaukset", niitä eivät tainneet tarvita kun sotaisimpien urhojemme valmistautuminen keskinäisiinkin kiistoihin venäläisten lisäksi aloitettiin jo muutama vuosi aiemmin perustamalla erityinen jääkäriliike jonka innokkaimmat jäsenet lähtivät hakemaan tappamisen oppia Saksasta. 

Pietisen (Viipuri) tehtaan kahakasta tammikuussa -18 kai ne murhaamiset alkoivat. 

Sekin murhaamissessio on niin moneen kertaan ja monelta kantilta tongittu, ettei tarvitse muuta kuin epäillä kaikkien historiankirjoitusten sisällöllisiä totuuksia. Rivien välistä niitä löytynee. Mutta sekin on aina kulloisenkin tulkitsijan ihan oma, yksityinen lopputulema. Oikeassaolijoita riittää, eikä niiden kanssa parane ruveta väittelemään. Ainakaan kiihkeimpien.

Ukrainassa parhaillaan käytävän teurastussodan syyllisestä ei tulene historiankirjoituksissa epäselvyyttä. 

Sanotaan, että voittaja kirjoittaa historian, mutta tässä sodassa tulee olemaan vain yksi moraalinen voittaja mahdollisista alueluovutuksista huolimatta.

Venäjän teurastaja-armeija voi kotipuolessaan kerskua ihan mitä tahansa Ukrainan aroilla temmellyksestään, mutta toinen "suuri isänmaallinen sota" ei tule enää menestymään edes uskollisimpien silmänsäummistajien joukoissa.

Kulumassa olevan, Ukrainan alueelle  väkisin ja tekosyin aloitetun Teurastusretken myötä kaikkien muidenkin venäläisten sotien "suuruudet" tulevat sulamaan pelkiksi paskaretkiksi jotka pakotettiin tekemään muutamien teurastajapäälliköiden käskystä.

Tällekin illalle kipristän sydämeni sellaiseen asentoon, jossa se hautoo ja hekumoi synkintä loppua Teurastajapäällikkö Putinrotalle vaikka tietää, että mitään semmoisillakaan hautomisilla ei saavuteta. Antaa se mulle itselleni hieman lohtua koska kerrankin saa sisimpänsä syvyydestä aidosti toivoa jonkun saatananperkeleen kuolemaa hitaasti kitumalla.

Ei minua näistä "hautomisista" käräjillekään kuljeteta niin kuin tehtäisiin, jos julkisesti kirjoittaisin vaikka jostain tunnetusta suomalaisesta samanmoisin aatoksin.

Rukoile minä en koskaan sillä jumalia ei ole. Ei niillekään, jotka väittävät että on. 

Valehtelun itselle ja muille soisin loppuvan. Olisi vähemmän sotiakin kun ei joutavia olemattomilta rukoiltaisi.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 29

 23.3.2022 keskiviikko

06.20

Aurinko nousi punaisena heti kuuden jälkeen Nurmeksen suunnasta. Tulee jälleen ilmojen puolesta kaunis päivä. Surua rinnasta se ei poista.

Vain yksi uni sivusi muuta, kuin alituisesti käynnissä olevaa sotaa Ukrainan maaperällä. Siinä oli jopa ripaus Savomausteista erotiikkaa: Kuopion taorilla vastaan sipsutellut (tuttu?) rouva halasi ja kuiskasi korvaani, "Halluisitko nuolasta vähän minun huarukkoo.."

Tikat rummuttavat lintupönttöjen kylkiä. Niitä joutunee paikkailemaan paljonkin, sillä ovat hakanneet rei'ille vähintään joka toisen.

Kaivonkorven ison kuusen latvassa istui pikkuinen pöllö. Olisiko löytänyt pesäkolot joita kairailin  kuivuneeseen näreeseen, tai sen pöllöpöntön, johon kerran aiemmin helmipöllö pesi?

Ruokinnalla ei tälle aamulle ollut yhtään pupua. Vinha oli koko yön ulkona, että olisivatko tiennet sen. Orava sen sijaan imuroi jyviä poskiinsa ja hangella loikkien  kantaa parhaillaan niitä läheisen metsän peittoon.

07.25

Luin HS:n Vesa Sirenin jutun "Tässä ovat Putinin Oppi-isät: kristillinen fasisti ja venäläisen pyhän erityisyyden julistaja"

Nimiä: Ivan Iljin, Gumiljov, patriarkka Kiril, Dugin, Malofejev...

Niin, jälleen yksi, erilainen analyysi Putinrotan mielenmaisemasta ja niistä hiivoista, jotka laatuisensa fasistin maailmanvalloitustaikinaa koholla pitää.

Kysyä kuuluu, mitä hyötyä näistä tiedoista, vaikka ne olisivat täsmällisen oikeitakin, on, kun sodan veriripulit maailmojen kintuille jo tulvivat?

On diktaattoreista ja niiden aikaansaannoksiasta (tuhoista etupiässä) historiaa ja analyytisiä tutkimuksia tehty aina, niin miten onkaan mahdollista, että uudet diktaatorit pääsevät, ja yhä uudestaan, yllättämään?

Putinrotan lukemistostakin Vesa Siren tekee luetteloa. Niistä rotta on kansojen kurittamisoppinsa ottanut vaikka toisenlaistakin luettavaa olisi ollut tarjolla. Elikä lukeminen ei ole vaaratonta puuhaa kaikille.

Sytykkeet niin rauhalle kuin sodillekin löytyvät siis historiaa, filosofiaa ja psykologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Ja tuhoisiin toimiin näyttävät aina päätyvän hirmuhallitsijoiden manttelinperijät.

13.38

Halakoja hakatessa juolahti Ilmari Kiannon kirjoitus sisällissodan ajoilta mieleen. Hänen mielestään punikkien suhteen tulee olla yhtä armoton kuin susia hävitettäessä. Nartut on ehdottomasti ammuttava susilaumastakin ettei uusia petoja synny.

Niinettä samoilla linjoilla Putinrottakin on käskiessään kätyriensä ohjaamaan superpomminsa synnytys-ja lastensairaaloihin, yksityiskoteihin joissa äidit lapsiaan kaitsevat, kouluihin joissa tulevia "vihollisentaimia" sivistetään...

"On susijahti käynnissä/ne meitä jahtaa/emot pennut vaan/ne kaikki ammutaan/ miehet huutavat/pedot juoksevat/lumi verenpunaiseksi värjääntyy...", lauloi venäläinen trubaduuri Vladimir Vysotskikin.

Se, että ovatko tuhottavat poliittisilta väreiltään mitä hyvänsä, ei merkitse autoritäärisen tuhotyökalupakin valikoimassa yhtään mitään.

15.30

Ihmissydämen toimintoihin perehtynyt liäkäri soitti suht kiireettömän puhelu. Vakuutteli hän, että minun pumppuni on kyllä kunnossa vaikka se rytmiään välillä kyseenalaistaakin. Mistraaliläpän syntyperäinen tihkuaminen ei ole viimeisen, 7:n vuotta sitten otetun kuvannan jälkeenkään muuttunut, että ei huolta. 

Sydämen muoto ja koko on entisenlaisensa, " tossumainen"  eikä keuhkokuvissakaan  minkäänmoisia varjostumia näy jne. Diabeteksen merkkejä ei ole ja kolesterolitkin, vaikka ne hieman koholla ("paha" kolesteroli 5,9) ovatkin, eivät huolta aiheuta. Sanoi kyllä, että sukurasituksesta johtuen voisin alkaa jotain miedompaa kolesteroliliäkettä maistelemaan, mutta kieltäydyin jälleen. Kun nyt olen aloittanut perusteellisen ravintoremontin ja seuraavat verj'kokkeet otetaan syksyllä, niin luulen (olen melko varma), että veriarvot ovat asettuneet oikeisiin rajoihin.

Sitten se kyseli kaikenlaisia, huolistani ja murheistanikin.  Kiitos, näkemiin.

19.08

Söin juuri eilisen tähteitä. Aamupuurolla pinttelin tämän päivän. Puoli lautasellista riisivihanneskanaa pistelin piimälasillisen kanssa. Halakoja hakkasin saman verran kuin eilenkin. Huomiselle jäi viimeiset pölökyt eikä niistä enää täyspinoa tule.

Asensin kaasuhellan entisille sijoilleen. Tein vain paremmat kannattimet huonekaluputkesta. Läpipulttasin ne viereisten kuappien seinämiin. Nyt on letku suoraan pullosta hellaan ja tulee varmasti laitettua venttiili aina kiinni kun ei tarvi toiseen tilaan sen takia kulukeutua.


Ukrainasta saapuvien sotapakolaisten auttamisinto on nyt poikkeuksellisen laajaa. Mutta kun suomalaisten auttamishalusta kirjoitti tässä jokunen päivä Hesarin kolumnisti, niin siinä kyllä hieman kaunisteltiin totuutta. En pannut kirjoitusta kirjanlehtiin, mutta kovasti auvoinen oli kirjoittajalla aiheesta näkemykset. 

Eivät suomalaiset ole sen kumempia auttamishalujen suhteen kuin muidenkaan maiden kansalaiset. Ja mitä paremminvoiva auttajaksi ryhtyjä on, sitä varmemmin se vaatii minkä tahansa vastineen. Silkkaa pyyteetöntä auttamista näkee äärimmäisen harvoin. Ja auta armias, jos autettava syystä tai toisesta unohtaa ylistäen kiittää auttajaansa, niin se kömmähdys kyllä muistetaan hamaan tappiin saakka. 

Perussuomalaisten ollessa suosionsa huipulla olisi auttamishalujen mittaaminen ollut paikallaan. Silloin pakolaisia "tulvi" Suomeen kaukaa Afrikan mantereelta ja Lähi-Idästä suht runsaasti, mutta mikä älämölö syntyikään siitä, kun heidän auttamisekseen olisi täytynyt panna kaikkensa peliin.

Elikä suomalaisten enemmistön auttamishalut riippuvat siitä keitä ja mistä autettavat ovat ja mikä heidän ihonvärinsä on.

Nyt ukrainalaispakolaisten auttamisesta eivät persutkaan älähtele yhtään. Se on tietenkin hyvä asia, mutta tekopyhyyden vaarat täytyisi jonkun osoittaa.

Mulla koskee olokapäehin.  Katon uutiset ja alan muate!

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 28

 22.3.2022 tiistai

06.35

Poliittista kokoustamista viimeisimmässä yön elävissä kuvissa. Keskustelukumppani pyysi minua toimimaan sihteerinä ja kirjaamaan meneillään olevan sodanajan tärkeimmät ministerit ja piäjohtajan. Sotilaista eikä komentavista kenraaleista saanut puhua ei pukahtaa.

Kirjoitin (välillä piirsin) seinään juuri ruuvaamaani cybroclevyyn luetteloa:

Sanna Marin, piäministeri, SDP.

Antti Kaekkonen, puolustusministeri, Suomen Keskusta.

Pekka Huavisto, ulukoministeri, Vihreät.

Saali Niinistö, ylj'piällikkö, Suomen Tasavallan Resitentti. Taustaltaan kokomusta.

Sitten joku koputti oveen joka sijaitsi katossa. Se aukesi ja katolta huusi ilmavalvoja: "Nyt niitä tulloo!"

Kerkesin kysyä, mitä niitä ennen kuin heräsin omaan nauruuni. Minua nauratti se, etteihän Unimäen jyrkällä katolla kukaan voi iliman köyttämistä pysyä ja se tyyppi heilui harjalla kuin kaksilapainen tuuliviiri.

Olisihan tuota unta voinut katsoa edes sen verran etiäpäin, että olisi selvinnyt, mitä sieltä oli tulossa.

07.45

Hannah Arendt osasi kirjoittaa pätevästi totalitarismin kehityksen kaaren. Samaa oppia voi soveltaa myös muuhun epäilyttävällä tavalla menestymiseen politiikassa jos kansakunta ja sen johtajat eivät ole valppaina. Tai jos kansa, äänestäjät antavat mandaatin selliasille johtajille, joilla ei alunalkaenkaan ole tarkoitus tehdä rakentavaa politiikkaa yhteiskunnassa.

Meillä on hyvä/paha esimerkki Jussi Halla-ahossa. Kuka tahansa lukutaitoinen ja vähänkin ajattelemaan kykenevä ymmärtää, mitä tarkoitan jos on selvittänyt itselleen totalitarismin synnyn kaavan. Ja jos on sitä vasten peilaten lukenut Halla-ahon alkuperäisiä kirjoituksia ja huomannut jo niistä, kuinka häikäilemättömästi hän osaa käyttää tietyn kansanosan,  sanoisinko "sivistymättömyyttä" suosiota kalastellessaan.

 Ihan kuten Trump ja Putinrotta. 

Mitä vähmmän arendteita (muitakin hyviä oppikirjoja on) lukeneita maailmassa on sitä helpommin tyrannit ja muut pahanilmanlinnut politiikassaan menestyvät.

Samaa oppia voitaisiin soveltavasti käyttää myös ns. susikeskustelussa. Mitä vähemmän tutkimuksiin perustuvaa tietoa luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä kansalainen päähänsä on kelannut sitä varmemmin se luottaa alkukantaisiin  vietteihinsä ja sitä enemmän hän pelkää ja sitä enemmän susia hän vihaa.  Samalla hän alkaa vihata myös susien (ylipäätän luonnon monimuotoisuuden) puolustajia. Siitä ei ole pitkä matka väkivaltaan.

Ne argumentit, joilla susien tappamista vaikka yhettömiin perustellaan metsästäjien parissa, eivät kestä lähempää tarkastelua millään mittarilla. Lisäksi tähän liittyy se perämetsien miesten lapsellinen uho, uhma, että meitähän ei Rysselistä neuvota! Vaikka pätevät "susipulliaiset" ovat kyllä ihan Suomesta kotoisin.

Siksi ilmastonmuutoksenkin torjuminen on vapaaehtoisesti tapahtuen mahdoton tehtävä. Vähitellen se perille tietenkin menee, mutta kun olisi kiire.

12.46

Kohta olen hakannut halakoja saman verran kuin eilen. Huomenna halottavat käyvät jo vähiin.  Mistähän minä tarvittavat loppukuutiot käyn kaatelemassa kun en kovin kaukaa niitä jaksa käsivoimin raahata? Tienvarren puuston olen kolmena viimeisimpänä keväänä harventanut jo niin, että seuraavaksi se alkaisi aukkohakkuulta näyttää.

Unipuron varressa alkaisi olla sopivaa koivikkoa, mutta juuttaallako puut pihhaan köijäisin? 

Vasen olokapiä on ollut niin kipeä, että olen joutunut ottamaan särkyliäkettä pari kertaa.

20.30

Alkaisi uutiset, mutta katsoin ennen saunomista klo 18. lähetyksen.

Venäjän/Putinrotan raukkamaisesta hyökkäyssodasta Ukrainassa on koko ajan seurattavaa dataa netissä. Myös asiantuntijat toisensa jälkeen selostavat tuota hirvittävää murhasessiota kuin jiäkiekkopelejä.

Sodassahan koko Eurooppa (USA ohessa) periaatteessa on ja vihollinen on Venäjä, yksin Venäjä ja kolmannen kerran vielä;   Venäjä on syyllinen.

Putinrotta on sodan alkuperäinen ideoija ja masinoija. Hypnotisoija joka sai pölkkypäät hurmoksiin kuten Hannah Arendt, toisin sanoin tosin, analysoi.

Putinrotta olisi aikalailla orpo kyhhäys tykinputken päällä yksinään jos se ei olisi saanut huijattua miljoonia maanmiehiään ja lähimpiä gangsterikavereitaan mukaan kaikkienaikojen keikkaan valloittamaan naapurimaataan Ukrainaa.

Vuosisadan kusetus siis. "Lopulta kyse on vain elämästä ja kuolemasta", sanoi Putinrotta sodan aloituspuheessaan. Hänelle vain ei riittänyt se, että ilman raakalaismaista sotaakin totuus on sama.

21.00

Kun muistelen aamulla ylöskirjaamaani unta, muistin siitä vielä sen, että puhe oli myös viimesotien aikaisista poliitikoistakin, ja kuinka kusisessa paikassa ne olivat lopun sotasyyllisyyskysymystenkin tullessa käsiteltäväksi. 

Venäjähän se saneli silloinkin vaikka oli itse syyllistynyt mitä hirveimpiin toimiin niin sodassa kuin muutenkin ja kun kaikelaiset hirveydet jatkuivat vuosikymmeniä monella taholla, eikä valtiota, tai edes sen yksittäisiä johtajia oikeusistuimiin taluteltu. 

Tuskin tullaan taluttamaan tästäkään, mielettömin perusteluin aloitetusta teurastusretkestä Ukrainan koteihin ja kaupunkeihin.

Kusiset on paikat meidän nykyisillä päättäjillämme. Ei käy kateeksi.

Luin vielä Hesarista Heikki Aittokosken kirjoituksen "Julmempaa ironiaa saa hakea: Venäjä sanoo taistelevansa natseja vastaan, ja nyt se tappoi Natsi-asaksan leireiltä selvinneen 96 vuotiaan kotiinsa"

Jaoin tämän kirjoituksen linkin Karjalan Sanomien päätoimittajalle Petroskoihin. Mitenhän sen lehden muuten nyt käy, tai on jo käynyt? Sen rahoitushan tulee pääosin Moskovasta.

 Suomi on nyt venäläisessä katsantokannassa  "vihamielinen maa" koska olemme liittyneet muun maailman kanssa yhtenä rintamana Venäjää vastan asetettuihin talouspakotteisiin.

Minä ruppeen nukkumista yrittelemään. Saisivatpa maailman lapset muutkin ruveta.

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 27

21.3.2022 maananatai

05.05

 Minulle soitettiin BBC:ltä Lontoosta:

 "What kind of pancakes would you bake in Ukraine?"

Savoa viäntäen vastasin, mutta pannareiden sijaan puhuin kalakukoista ja suolamuikuista, miten ne kuuluisi pakata pakastettuina kylmälaukkuihin ja lähettää Rissalasta hornettien kyydissä helevetin kiireellä niille joilla suurin näläkä on.

Olin hyvin vihainen unen siinä kohdassa, jossa BBC:n toimittajanainen oli kysymässä, mitä pitäisi sodan lopettamiseksi tehdä. Olisin itse ollut kohta menossa lastaamaan suurpommia lähetettäväksi Asovanmerelle terveisiksi venäjän rosvojoukoille. 

Kerkesin tiuskaista sille toimittajalle yhteen putkeen: "MänkeeperkelejatappakkeeneMoskovansaatanat!"  

Tähän heräsin ja varmaankin ääneen olin tuon sanonut. Vinha ainakin oli sängyn vieressä kylmine kuonoineen tökkimässä.

"Tappakaa ne saatanat" tuli vissiin Sven Linqvistin kirjan nimestä uneen, pakkasin senkin muiden kirjojen mukana laatikkoon kun hyllyjä kotona tyhjentelin.

07:n uutisia kuuntelen. 

Venäjä vaatii Mariuopolin antautumista. Ukraina ei anna periksi. Nyt saatana ja ihan oikeasti se Venäjän murhalaivasto upoksiin! 

Mitenhän paljon Putinrotan mulukuilla onkaan sotaisaa ihmislihaa varattuna Krimin suunnassa? Luhanskissa ainakin loputtomasti ja lisää rahtaavat paikalle tarvittaessa. Se Kadyrov- nukkekin on luvannut omia julmureitaan paikalle. Ts. Putinrotta on käskenyt niin tehdä.

Jos Arndt Pekurisia pitäisi maailmaan syntyä miljoonia, niin Venäjän yksiniittiseen armeijaan ne kaikki pitäisi nyt ilmestyä.

Puuro on hautunut pian 2 tuntia, mutta en syö vielä. Mulla ei halakorantteelle kiirettä ole, ei se hankikupurastaan minnekkään karkaa. 

08.34

Komia on jälleen ilma. Pakkasta muutama aste. Uamuvarhaisella ennen kuin päästin Vinhan pihalle oli jäneksiä ruokinnalla ne viisi pitkäkorvaa. Liekö samoja aina vai tuleeko uusia kiimakalleja paikalle jos vaikka ilves pistelee jonkun poskeensa ( tai ihminen ampuu koiralleen)?

Toissayönä oli ilves kulkenut tässä lähellä. Ohut kohvakerros oli pettänyt sen verran  pehmeiden tassujen alla, että jäljet erottuivat. Olisi hienoa nähdä kun metsänkissa loikkaisi ruokinnalla olevaan pupulaumaan kuin Kamala luonto-sarjiksessa.

12.45

Tulin ottamaan välipalaa, oikaisin sohvalle, nukahdin. Heräsin päänkivistykseen ja kun kohta tulin ulkoa takaisin, sisällä haiskahti nestekaasun loppumisesta tai mahdollisesta vuodosta ilmoittavan lisäaineen sipulintuoksu. Puutarhuri siitä jo eilen sanoi, mutta en ottanut sitä vakavasti.

Tutkin ne liitokset joihin ylsin tulitikkuja raapien, mutta yhdessäkään ei sininen liekki sävähtänyt. Tuvan laipiossa oleviin en yllä kuin pitkillä tikkailla niin ne jäävät tutkimatta. Otin kaasuhellan irti ja vein saunalle perusteellista pesua varten. Irroitanpahan sitten kaasuhuoneesta kytkennät irti ja laitan pelkän letkun suoraan pullosta hellalle. Kaasuvaloja ei ole tullut vuosikusiin käytettyä kun niistä puuttuu sukatkin. 

Pitäisi koeponnistaa kuparilinjat, mut ei mulla ole aineita siihen. Paineilmalla voisin tietysti sen joskus tehdä. Virallista kaasuasentajaa ei ole varaa käyttää. Mistä semmoisen nykyisin mahtaisi edes löytää?

18.30

Saunaa lämmitellessä hankasin vuosien ruuanlaitoista kertyneet rasvat ja muut töryt kaasuhellan kaikilta pinnoilta ja se nuortui 40 vuotta ulkonäöllisesti. 

Ostin tuon hellan 1986 Siilinjärven Osulasta kun yx Lassi oli siellä rakennuspuolen myyjänä. Se teki juuri inventaariota ja oli löytänyt jostain varastohallin ylimmäisen hyllyn periltä kaasuhellan ja kysyi minulta, että jos tarviit niin halavalla lähtöö. Tarvihinhan minä kun juuri silloin rakensin tätä mökintötteröä tänne Eiminnekään. 

Ensimmäinen sijoituspaikka hellalle oli taukotuvaksi väkertämäni lautahökötys mikä sittemmin on nämä vuosikymmenet toiminut huussina. Sitten hella vain on ollut tuossa kalusteiden välissä enkä kovin monasti sille perusteellista siistimistä ole tehnyt. Kestävä vehje vaekka "halavalla saen". Uuninpuoli siinä on hieman vaarallinen kun ne kylkien eristeet ovat kovin ohuet. Mutta eipä sitä ole juuri tarvinnut käyttää kun on toi puullalämmitettävä tiililäjä ollut.

20.20

Halkoja hakkasin ja pinosin sitä mukaa ehkä kaksi peräkärrylistä. 20 pitäisi vähintään, että riittäisi talven tarpeiksi. Nuista pölökyistä ei niin paljoa tule. Joutuupi menemään  vielä metsään.

21.23

Iltauutisten jälkeen katsoin "IsonArskan" paljon esillä olleen puheen Venäläisille. Luin myös suomennoksen. Kyllä se ainakin sellaisille ihmisille, joilla tunteita vielä on, perille menee. Venäläisiin se ei vaikuta sillä Mariupolin särkeminen vain kiihtyy.

Kohta on kaikki keinot Putinrotan pysäyttämiseksi käytetty. Jäljellä on vain Nato. Kiinakaan ei korviaan lotkauta. Entä japsit? Venäjä oli pannut 80 vuotta vireillä olleet "rauhanneuvottelut" Japanin kanssa jääviileäkaappiin kun ne olivat yhtyneet kansainväliseen pakoterinkiin. Vai oliko Venäjä peräti lopettanut tyystin ne? 

Jospa Japani laittaisi kamikazensa Ukrainaan avuksi!

Turha toivo. Ne joutuvat yhellä lailla pelkäämään kuten natomaatkin, että Putinrotta lähettää säteilevät terveisensä Tokioon.

Klo lähentelee iltakymmentä. 

Vaikka yritän muuta, niin ajatukset kiepahtavat aina vain takaisin ukrainalaisten ahdinkoon. Se hirvittävä särkeminen ja ihmisten hätä, miten ne voi kukaan mielestään häivyttää? 

Teki mitä hyvänsä niin sen voi rinnastaa jonkun ukrainalaisen rauhanoloissaan tekemäksi ja sitä havahtuu, että minä nyt harjaan vaikka hampaani, mutta se toinen isä siellä pommien mäikkeessä ei enää voi kun koko kylppäri on pamautettu paskaksi. Tai kenties samalla koko perhe lapsineen äiteineen...

Voi kun pystyisi ajatuksen voimalla viiltämään  sotaan syylliseltä kurkun poikki! 

Miljoonat näin ajattelevat, mutta kun ajatus ei ole ainetta siitä ei voi tikaria takoa. Ja vaikka samanlaisen ajatuksen lähettäisi Kremliin nämä miljoonat vihaiset yhtäaikaa, Putinrotta tepsuttelisi vain iltapesulle ja kullitettuun punkkaansa korsaamaan senkin jälkeen.

Eivät ole ajatuksin siivin koskaan tarpeellisia tappohommia ketkään aikaan saaneet. Hitler tarvitsi syanidinsa, Pol Pot ja Stalin vanhuuden tuoman lopun, Ceausescu teloittajansa, Saddami kiiniottajansa jne. jne.. 

Putinrotta on tämän tiennyt ja siksi lähettänyt myrkylliset postinsa ja salamurhaajansa ilman saatekirjelmiä matkaan.  Lukuisammat joukkomurhat tehdäkseen sitten nämä kaukaa matkaan lähettämänsä pommit kuviteltujen vihollistensa päälle. 

Pää vetävän käteen tässä hänellekin joku päivä muljahtaa, mutta liian kauan siihen menee.

Eikö ole kellään sellaista suurpommia jonka voisi avaruuden kautta salaa kierrättää Putinrotan sijaintipaikan kohdalle ja pudottaa kuin juuri alas korkeuksista syöksyneen kiinalaiskoneen? 

Eikö ole Kremlin kohdalla valvomatonta reikää taivaan suuntaan?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 26

20.3.2022 sunnuntai

06.35

Kaunis kevätaamu jälleen +-0. Puutarhuri nukkuu vielä. Tultiin Napikselta puoli kolmen huitteilla. Koko matka päin täytenä möllöttävää kuuta. Olisi nähnyt melkein valoitta ajaa.

Ei huvita juuri kameraa käteensä ottaa vaikka eläimiä käy ruokinnalla jäneksistä käpylintuihin ja tikoista myyriin. Korvat heiluvat, siivet läiskyvät. Nokkimis- ja reviirijärjetykset ovat selvillä. Yksikään ei pommein ja tuliasein niitä vahdi. Paitsi minä, ihminen, niin, että otin koiralle särvintä isosta populaatiosta ampumalla yhdellä, hyvin tähdätyllä laukauksella kuin Ukrainassa ne tark'kampujat, jotka pasauttivat jo viidennen reviirilleen hyökkäävän venäläiskenraalin hengiltä.

Tarkoitukset eri, mutta yhtäkaikki lajimme ylivertaisella helppoudella.

08.34

Puutarhurikin heräsi.

Eilisiltainen humpallusreissu kohtalaisen onnistunut. Lopussa, kun ihan vain kuunneltiin Janne Tulkin encorre-esitykset, minulle tulvahti ukrainalaislasten hätä tajuntaan ja oli vaikeaa pidätellä itkua; "...sankareita kaikki kun oikein silmin katsellaan..."

Me saamme täällä hyräillä näitä, mutta käsivarrenmitan päässä ei pienimmillekään anneta armoa vaan ne tapetaan.

"Totuus on sodan ensimmäinen uhri" jankkaavat tätä alati, mutta unohtavat mainita, että ensimmäinen uhri on elonkehä kaikkinensa. 

Valtavaa on myrkkyjen määrä jota vilja-aitaksi kutsutun Ukrainan pelloille leviää pommeista, ajoneuvoista ja kaikesta taistelevien osapuolten sämppäämisistä niiden pyrkiessä tappamaan toisiaan ja särkiessään valmiiksi rakennettua infraa.

Jos Putinrotta päättää hypätä nurkastaan, jonne se itseitsensä on ajattanut, se tarkoittaa, sen lisäksi, että on jo ottanut käyttöönsä hypersoonisen superohjuksen, myös kaikkien pelkäämää lopullistakin ratkaisua eli ydinasetta.

Jos Putinrotta käskee kätyriensä laukaista "taktisen" (rajoitetun) ydinohjuksen, niin mitä se tulisi merkitsemään? Ei siihen osaa aisantuntijatkaan arveluja tarkempia vastailla. Krista Kraikin vastauskin tähän kysymykseen eilisessä ykkösuamussa jäi puolitiehen.

Putinrotan tämä puoli on vielä pimennossa vaikka uhkaillut se jo onkin. Pitäisikö uhkaus ottaa nyt silti tosissaan? Jos se historian suuruloste ei tällä kertaa valehtelekaan.

19.55

"Jos heidän (Venäjä) yhteiskuntaa hävittävät voimansa pääsevät meidän ylitsemme kulkemaan länttä kohti, jos meidän muurimme kaatuu, silloin se menee tätä tietä Eurooppankin ja tässä on sen Termopylai." Juhani Aho, Hajamietteitä kapinaviikoilta 1918

Aho kirjoitteli hajanaisia mietteitään sen lyhyen, mutta raa'aksi yltyneen sisällissotamme keväänä pujotellessaan hänen näkökannastaan katsottuna vihollisen valtaamassa Helsingissä. Edellä siteeramani hajamiete osuu oikeaan edelleen. Niin olemme me kuten Ukrainakin etuvartiossa Venäjän suhteen. 

Jos aroilla murhaavana jatkuva tuhoamissota olisi sujunut Putinrotan mieleisellä salamavalloituksena, olisimme me seuraava hajalle pommitettava maapläntti Venäjän ja muun Euroopan välissä. 

Luin juuri sotilasasiantuntijan arvion rajamme pintaan sovitettujen joukkojen viennistä Ukrainaan tapattamaan itseään, että se operaatio vie nyt venakoilta niin paljon resursseja, ettei siitä ole muutamaan vuoteen (jopa kymmeneen) vaaraa meille joten Natoon liittymisestä ei ehtisi tulla vaarallista ajanjaksoa hakemusprosessin aikana.

Enpä panisi tuosta arvelusta täytteitä tyynyihini.

21.48

Puutarhurin kanssa käytiin Sonjalta kuhafileitä ja vanhoja, pakastettuja hirvenlihoja koiraa varten. Sitten P lähti. Klo oli jotain 16 silloin. 

Tänään pilkoin kaikki sauna- ja hellapuut. Puutarhuri pinosi ne katokseen. Saunottiin. Ruokailtiin saunan kuistilla kun oli niin lämmintä ja aurinko täydessä terässä. Minä söin pinaattikeittoa, P nuotiolla paistamiaan makkaroita ja muita eväitä.

Entä jos saisivat pommitettua ne muutamat venäläisten sotalaivat upoksiin Mariuopolin rannoilta?  Hyydyttäisikö se Putinin sotakonetta miten radikaalisti? Ne raukat pommittavat niistäkin käsin siviilikohteita kaupungeissa.

Mökissä on paljon koiperhosia. Niitä on 3tuhatta eri nimistä, että mitähän ne täällä olevat ovat? Aitovillakoita ne eivät luultavasti ole kun puuttuu musta poskitäplä. Yksiä vihertäviä, läpikuultavia hörräsi valon ympärillä tiskikaapi  ovessa.

Eihän nuo paljoa pahaa aikaan saane. Vanhoja vaatteenrosuja ja piloille paneskeltuja petivaatteita jos popsivat niin siitä vaan. Todellisen, oman lajimme aiheuttaman tuhoamisen seurauksia saamme seurata livenä Ukrainakanavillamme.


lauantai 19. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 25

 19.3 2022 lauantai

Puoli kuusi klo. Pilvetön taivas lupaa aurinkoisen, lämpimän pvn, niin myös siäennuste.

Unessa tuli jälleen juostua ja tehtyä mahdottomasti kaikenlaisia hommia. Humpallakin pistäysin Revontulten maassa lapintyttöjä töytyyttämässä. "Taes palloo lambada-anturi äejältä", kuului yksi repliikki.

08.00

Uutiset, hys!

Ei siellä mistään viimeaikoina tutuiksi tulleista poikettu.

Hesarissa Sofi Oksaselta kirjoitus joka kalventaa täysin monet asian- ja "asian"tuntijan lausunnot mitä Ukrainan järkyttävään katastrofiin syyllisiin tulee.

Jo pitkä otsikkoingressi " Vladimir Putin ei ole hullu, ja asialla spekulointi vie huomion olennaiselta - Suuri osa venäläisistä pitää tyrannin toimintaa täysin järkevänä, koska siihen he ovat tottuneet", sanoo paljon.

Samassa tän pvn lehdessä on jälleen luettelo myös Putinin kätyreistä ja oliogarkeja tutkineen Astonin yliopistotutkija Elisabeth Schimpfössin haastattelu.

ES sanoo, että oliogarkeilla olisi valtaa pysäyttää Putinrotan aloittama sota: "Oligarkit vihaavat sotaa. Se on heille massiivinen katastrofi."

ES:n sanoillakin on Sofin tapaan painoarvoa sillä hän on tutkinut kohteitaan jo vuodesta 2008.

Näitä tällaisia artikkeleita lukee tiedonjanossaan mielellään. 

Kamalimpia ovat miljoonilla toistensa kaltaisilla saiteilla (blogeissa jne) käytävät "keskustelut" väittelyineen eivätkä uutisten lomaan tungetut ammttitoimittajienkaan kolumnit kehuja järenjäljin aina ansaitse. 

Iltalehtien rykäisyt ne vasta surkeita ovat ja joutaisivat tällaisina aikoina jättää kokonaan julkaisematta. Ei taitaisi lovea mihinkään tehdä vaikka Suomestakin molemmat pantaisiin kriisiaikoina jäähylle. Mitä helvettiä näin pientä kansaa varten täytyy metsiä kaataa, että sille hirvittävyyksistä lööppijuoruja kauppojen kassajonoihin tarjoillaan.

17.00

Puutarhuri tuli puoliltapäivin ja toi ruokatarvikkeita&humppavermeet. Napikselle kaiten männään ja sinne lähtö on ihan kohta. Saunottiin jo.

Pojat olivat mielellään jääneet keskenään. P on aikonut pitää bileet heti kun ollaan molemmat poissa ja nyt kai se tilaisuus sitten tuli. Eipä ole isosti enää aiheeseen puuttuminen kun jo vyörähti hänkin aikuispuolelle ikänsä suhteen.

Jokohan aiemmin aprikoin kuinka viime vuosien keväät ovat olleet kaikki toisistaan poikkeavia tietyssä mielessä? Perusjuttu, että keväisin tulen Um polttopuita tekemään on kyllä pysynyt liki samoissa kaavoissa, mutta muut jutut ovat kehineet aina uudenlaiset näkymät arkeen, harmituksetkin. Tämä kevät on mielelle aivan karmea Venäjän hyökkäyssodan takia ja ne muut harmitukset sullon muistojen suohon mitättöminä episodeina ja yksittäisten ihmisten epäonnen lohkoille kuuluvina.

En lähde kovasti iloisin mielin enää edes humpalle. Viime lauantainakin vain hetken verran kykenin ajattelemaan omaa mukavuuttani ja heti iski alakulo kun tiedän, etteivät sodan jalkoihin jääneet syyttömät saa edes sellaista hetkeä kokea.

Lopetan tältä päivältä tähän että kerkeän ottaa 15 min torkut. Puutarhuri uinahti saunan jälkeen heti kun meni petille.

perjantai 18. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 24

18.3.2022 perjantai

06.30

Heräsin jälleen viiden kantturoissa, laitoin puuron ruokatermokseen hautumaan ja hörppäsin kahvit. Sitten olen vain lukenut maailman uutisia joissa Putinrotan hyökkäyssota raukkamaisuuksineen ja sotarikoksineen Ukrainaan on aiheiden kärjessä.

Analyysit syistä ja seurauksista ovat kuin repaleinen tilkkutäkki. Tai kuin hajalle pommitettu lasten- ja naisten sairaala Mariuopolissa. Jopa Kalifornialinen fantasianäyttelijä ja entinen pormestari sekaantuu naamallaan soppaa hämmentämään.

Yön unet olivat selkeitä katseltavia. Viimeinen varsinkin, jossa taiteilin rakennustelineillä rakentamassa kummallisesti mutkittelevia väliseiniä. Omituisia olivat myös mesu ja työn tilaajaa edustava, laiha ja pitkä nainen.

12.15

Koko aamupvän ulkona sahaamassa pölökkyjä. Kohta koko kasa vain kirvehtimistä vailla.

Pentti Linkola tuli mieleen. Hän oli sotien teurastuksista hyväksyvällä kannalla vaikka se pitikin tulkita vain radikaalina asenteena, koska muuten pölkkypäinen ihmislaji ei asioista edes keskustelemaan suostu.

Tottahan se on, että meitä on liikaa, mutta eivät sodat lajikatoa kohdallamme aikaan saa. Paitsi tietysti ydinsota, mutta sen myötä menee sitten kaikki. Se ei lajittele vain yhtä maata ja sen kaupunkeja ja elävää massaa tuhottavakseen vaan kuorii, kyntää, polttaa, paahtaa ja myrkyttää koko pyöreän planeetan kuin muinainen avaruusmyrsky Maan syntyhetkillä. Höyryävänä soraläjänä se sen myllerryksen jälkeenkin jatkaa äärettömyyksissä pyörimistään ne muutamat miljardit ajan hetket joita auringon sammumiseen jäljellä on. Ehkä uutta elämää maalle meristä vielä ryömii, mutta luultavasti ei homo sapiensin kaltaista yli-ihmistä enää koskaan. Evoluutiokokeilu sen osalta päättyy. The end.

23.10

Simahdi  saunan jälkeen hehkumatta kuin Puijon tikku. Unessa puristin jyrkänteen porraskaidetta niin lujaa, että kouraan sattui. Heräsin kipuun ja huomasin tosiaankin puristavani laverisängyn selkänojan puuta vasemmalla kädelläni lujaa ja koska kämmenen sidekalvojänteen kasvannainen on kasvanut jo aikamoiseksi patiksi, niin se teki kipeää.

On vetänyt taivaan pilveen, tihuuttaa vettä. Vinha halusi tupaan. Se ravisteli märkää, talvikarvaista, paksua turkkiaan niin, että tuntui inhottavalta paljailla kintuillani. Sillä on kiima menossa, mutta edelleenkään ei poikakoiraa ole luvassa. Kärsiiköhän se kun ei voi edes kerran elämässään tehdä kuten luonto vaatii?

Miltähän itsestä tuntuisi sellainen vaihtoehtoinen elämä, jossa huollettavia jälkeläisiä ei olisi? Ja vieläpä sellainen, ettei koskaan olisi edes naimaan päässyt?

 Nyt, kun tämä "lapsellinen ja paljonkin välillä panemisten parissa vietetty elämä alkaa olla finaalissa, voi vain mielikuvitella tuota toista vaihtoehtoa. Olisi se ainakin helpompaa ollutv iedä vain yhtä molekyylimöykkyä sen uudelleen hajoamistilaa kohti. Kovasti ovat osattomat henkisistä kärsimyksistään yksinäisiä elämiään kyllä tilittäneet, mutta eipä niissäkään ole tarvinnut ajatella ketään muita.

Mutta se siitä. Pannaan tämäkin päivä pakettiin ja unohdetaan. Ukrainalaisille unohtaminen kyllä on tällä hetkellä vaikeaa, ja varsinkin niille joilla huollettavia on.

Päätän mitättömät raportointini tältä päivää tähän. 



torstai 17. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 23

17.3.2022 torstai

Enkö tänäänkään osaa nukkua pitempään, ajattelin aamuviideltä havahtuessani hereille.

Näin äidistä niin selkeää unta, etten muista milloin viimeksi. Äidillä oli viimeisinä elinvuosinaan usein pitämänsä vaaleat housut, valkoinen villapaita, vaaleansinikuvioinen kaulaliina ja vaaleat, kevyet kesäkengät. Äidin sileät kasvot olivat vahvojen, harmaiden hiuskiharoiden ympäröimät. Paikka oli vanhan puukirkon "lahvi" jonne minä tulin ison halkomakirveen kanssa. Paikalla olivat myös kehitysvammaiset veljeni. Juttelin äidin kanssa, mutta en muista aiheita. Ehkä mistään isommasta ei kyse ollutkaan, mutta kirveellä oli vahva symbolinen merkitys vaikka en minä sillä ketään enkä mitään uhannut. Kirkon kaarissa kaikui laulu "soutuvenheellä Kiinaan".

06.15

Olisi mieltä tervehdyttävä kevätilma jos Putinrotan sotaa Ukrainassa ei olisi. Se kalvaa valtavasti mieliä nyt kaikkialla ja tulee vaikuttamaan eurooppalaisiin vahingollisesti seuraavien sukupolvien ajan. Ukrainaan ja Venäjään moninverroin pahemmin. 

Sodan rujous painuu medioita ja muita internetin kanavia seuraavien tajuntaan kuin tatuoinnit ihoon.

07.40

Mitähän varten merkkaan nuita kloaikoja? Palstajaoiksiko? Ajatukset eivät kuitenkaan ole kovinkaan maita mullistavia näyttävätpä viisarit tahi allakanlehdet mitä tahansa.

Ajattelukyvystä ja kyvystä toimia niiden mukaisesti olisi kuitenkin suuremmissa mittakaavoissa kyse. Niinkuin olisi Putinrotan suhteen ollut niillä maailman toimijoilla, joita eliittikärkeen on kavunnut.

Ei ole olemassa lainalaisuuksia kun kyse on totalitarismin synnyn ja nousun tukahduttamisessa, tämän olisi pitänyt päidensä kyvykkyyksien avulla valtaan nousseiden ymmärtää. Eli he ovat olleet pelkkien markkinavoimien "lainalaisuuksien" käsikassaroita. 

Kun tarkastellaan viime vuosien ja vuosikymmenten kulkua eurooppalaisessa mittakaavassa niin mistään ei ole käyty niin kovaa vääntöä kuin taloudesta ja markkinoidn jakamisesta valtioidn ( ja mannerten) välisissä neuvotteluissa. Putinrottien vahtiminen on jätetty politovskajille ja navalnyille joita on ollut helppo vaientaa, tuomita tekosyin vankilaan, myrkyttää, ampua, tyrkkiä parvekkeilta ja tappaa liikenneonnettomuuksissa.

Mitä tekee itse Venäjällä ortodoksinen kirkkokin: "Patriarkka lyö Putinin rumpua" , sanoo Hesarin pääkirjoituskin ja perustelee sen tekstissään tarpeeksi vakuuttavasti.

12.05

Tauolla nukahdin sohvalle. Untakin ehdin nähdä: Tuossa auratulla Unimäen tiellä pystyyn jäätyneitä, manttelipukuisia, kuolleita sotilaita silmänkantaman mittainen jono.

19.30

Puolet pöllipinosta pölkkyinä ja pinossa. Huomenna jos loput niin piäsisin kirvehtimään.

Lentelivät matalalla Rissalan Hornetit tänään. Mielikuvitus yritti luoda kuvaa viholliskoneista pommilasteineen rymisemässä ylitse, tai jopa tulittamassa yksinäistä mökintötteröäni hankien keskellä.

Ei sitä osaa kokea kokematonta, vain hieman arvailla niiden alle oikeasti jäävien tuskia ja pelkoja.

Tulin äsken löylyistä. kuu on nyt täysi. Se möllöttää pilvettömältä taivaalta.

Putinrotta uhkaa aloittaa "puhdistusten yöt" omiensa joukoissa. Mitenhän pitkälle pääsee kansalliskaartinsa avustuksella ennen kuin joku sanoo STOP!? Toistaiseksi näyttää pelko olevan vielä kova.

Vaan täällä Unimäessä on turha spekuloida Putinrotan sädekehän himmenemisen asteita. En tiedä minä mitään kun eivät näy tietävän nekään, joilla kaikki mahdollinen tieto ja päättelykyky periaatteessa pitäisi olla hallussa.

Joku moskovalainen kyllä kirjoitti jo, että Putinrotan päivät ovat luetut. Sota on hävitty.  

Olisi tokaissut lopuksi, että parempi on puraista syanidiampulli ja ampua kuula ohimoon ihan itse.

Sitä toivoo ainakin miljardi maapallon aikaansa seuraavaa homo sapiensia.

Katsoin vielä Ruotsalaisen mediakanavan haastattelunpätkän jossa Hodorvkoski sanoo Putinrotan jatkavan aloittamaansa sotaa Puolassa tai jossain muussa Natomaassa. Hullurotta olisi nyt pysäytettävä, Venäjän oppositio ei siihen kykene eikä tällä hetkellä Putinrotan lähipiirikään.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 22

16.3.2022 tiistai

Havahduin hereille kun alkoi jo kajastella verhon raosta aamu, klo nyt 05.03.

Kirkkaita ovat kuutamoiset yöt. Kävin jossain vaiheessa unenpöpperöisenä ulkona ja näin myös tähdenlennon.

Onkohan kuunmöllykän asento Ukrainan yllä sama? 

Siellä eivät kuuhun tuijotella kun pommien leiskahdukset ja inhimillisen elämän hätähuudot kaikuvat yössä.

11.55

Nyt olen lapioinut kaikki tarvittavat polut ja kellespinonkin vapauttanuut hankien puristuksista. Pitäisi ruveta pätkimään propseja halottavaksi, mutta niin ovat jäsenet kipeät äkkinäisestä lumienluonneista, että jääpi aloitus huomiselle. Jos yrittäisin vielä sulatella vesiputkea saunalle niin olisi helpompaa edes sen kanssa.

Ruokaillut olen tosi vaatimattomasti. Aamulla kupillinen kahvia, lautasellinen kaurapuuroa, lasillinen piimää ja pari leipäsiivua. Päivällä sulattelen pakkasesta ottamiani, omatekoisia valmisruokia. Eilenkin yhden 200 gramman rasiallisen kanariisikasvispataa ja sen kanssa salaattia jota on mukana iso astia.

Iltasella kupillinen kahvia ja salaattia ruisleivän kanssa.

Hyvin nuillakin pärjee.

15.00

Lämmitin saunalla vesiä ja kaadoin pari kiehuvaa sankollista vesiputken maansisäänmenokohtaan ja samalla annoin aggerkaatista virtaa kaivon uppopumpulle ja eiköstä vain puolen metrin jäinen jööti kohta luiskahtanut vesisuihkun kera lumipenkkaan. Näin on vedentulo lähemmäs jälleen turvattu.

Nyt ei pitäisi enää jäätyäkään koska kaivon päässä ei pumpulla ole takaiskuventtiiliä ja putki kuulosti holahtavan tyhjäksi kun nostin sen saunanseinälle korkealle. Miten lie syksyllä sitten sen verran jäänyt vettä putken lotmaan, että routa tuluppasi?

Öisin pakkanen on jotain kymmenen asteen korvilla, päivällä jo räystäistä sulavesi räiskyy.

17.30

Ihan hirveä video Venäjän hyökkäysodan seurauksista Ukrainassa Zelenskyin USA:n kongressiedustajille pitämän videopuheen ohessa! Itku tuli! Huusin  täällä itsekseni, että Moskovalle on tehtävä Hiroshimat! Ei se idän raakalaismainen kansa muuten lopeta totalitaristien synnyttämisiä toinen toisensa perään.

Ja Putinrotta korvista elävänä roikoksiin Punaiselle torille!

Putinrotan valtaanousu  lyhyt historia on malliesimerkki Hannah Arendtin kirjasta Totalitarismin synty.  

Ovatko länsimaiden johtajat yksikään lukeneet tätä teosta? Liekö "meidän" Niinistökään?

Boris Johnssonkin vain Lontoosta twiittailee, kuinka pahan virheen Putinrotan kanssa Krimin miehityksen aikana ja jälkeen tekivät! Mitä wittua se enää auttaa voivotella, menee ja tappaa sen paskan! Tai edes yrittää.

Nyt ei kenenkään pidä enää Putinrotalle soittaa. Lähettäkää vaikka myrkkykirjeitä Kremliin kaikille! Jospa yksi edes lähellä aukaistaisiin.

Ahdistaa valtavasti!








tiistai 15. maaliskuuta 2022

Sotapaivakirja 21

15.3.2022 tiistai

Uamukuuven uutisia kuuntelen. Surua ja murhetta vain. Unessa rakensin jotain.

Onpa veemainen kirjoittaa kun aakkoset ovat puutteelliset...

Nyt pelittää ääkkösetkin vaan kun en tykkää näytöllä olvasta "virtuaalijutusta" ollenkaan. Toi ulkoinen näppäimistö olisi parempi, mut en asetuksistakaan saanut toimimaan. Mitähän varten niitä myyvään?

Syömässä. Puolipäivä.

Sota on ollut minun kohdallani vähemmällä huomiolla kun tulin tanne Um. Olen lapioinut polkuja auki saunalle ja halkorantteelle. Lunta on vajavat metrin verran.

13.30

Traktori kävi aukaisemassa pihatien. 

Vinhalle ammuin jäneksen ruuaksi viimeyön kuutamolla. Katkoin pajuja lintujenruokinnan lähelle ja kun pitkäkorvia oli puolenyon jälkeen 5 tai 6 paikalla, aukaisin varovasti akkunan ja parskautin yhden laitimmaisista hangelle nurin. Viikon luonnonravintoannos koeralle vaekka söes kait sen ittekin. Talvinen jänes vain ei ole kovin raponen maultaan kun se pajun parkilla ellää.

Ardnt Pekurisen yhtenä aseistakieltäytymisen perusteena oli, että miksi ihmistä ampumaan kun sitä ei kerran voi syödä? Silti nytkin ukrainalaisia lajikumppaneitamme teurastetaan joukkohautoihin miljoonia kiloja...

17.15

Torkahin sohvalle. Lapiointi ottaa lujille enkä ole vasta kun polun saunalle ja polttopuukasan viereltä isomman alan lapioinut. Kasan piällä on vielä metri lapioitavaa.

Saunaa lämmittelen. Veden kantamisessa oma urakkansa. Kaivon kansikin niin syvällä lumen alla, että märän nostaminen on melekonen ponnistus. Mut niinhän se on aina ollut. Oekeeta mökkiläeselämee tämä.

20.36

Olipa makkeet löylyt. Ei voita tähtitaevaslöylyhuoneet Unimäen saunan hämäränkuhjaa millään mittarilla. Saunomisen vähemmän ympäristöystävällisyydenkin jotenkin sulattaa kun lämmitys tuottaa hieman vaivaa.


Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan on minun tietenkin ollut turha selostaa koska kaikki saavat siitä täsmällistä tietoa yltähypäten ja kun minäkin vain toistan sitä, mitä medioista luen. Sodan vaikutuksia yksityisen immeisen elamään jos korkeintaan osaisi jotenkin puistatella niin se riittäisi.

Sota on kyllä vaikuttanut mielentilaan, ajatuksiin, tekoihin. 

Jos ovat viimeisten vuosien keväät olleet jokainen jollain tavalla toisistaan poikkeavia, niin nyt tuntuu aivan erityiseltä. Kaikki omat epäonnistumiset ja vähin muidenkin murheet ovat kykistyneet rinteessä vieriviksi papanoiksi.

Asiantuntijoita blogeissa, lehtijuttujen ja kolumnien häntinä esiintyy valtavasti. Ja ne piäasiantuntijat joilta jatkuvasti lausuntoja tivataan, kuittailevat mahtavia korvauksia asiantuntijuudestaan. Osin myös kuvitellusta sellaisesta. Kukaan ei kuitenkaan osaa edes nyt sanoa, kuinka tässä käy.

Kaikki ovat myöhässä.

Tieto, älykkyys tai mikään viisaus ei näköjään ehdi edelle kun kysymys on jonkun tyrannin synnytysprosessista. 

Äitivenäjä olisi täytynyt käyttää raskaudenaikaisessa ultrassa ja sikiöseulonnassa koska takuuvarma epäsikiö oli kohdussa hautumassa. Kaavintaa ei olisi pitänyt viivytellä Tsetsenian sotia pidemmälle.

maanantai 14. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 20

 

Aunukselaista sotauhoa ja kirkon siunaus siihen piälle 2014

14.3.2022 muananatae

05.35

Voe kaaheeeta mitä unta näytti! Istuin maha auki reuhottavan, juuri teurastetun sonnin selkärangan päällä ja ammuin sivuilleni kaareutuvien kylkiluiden väleistä tulipunaisenkuumana sihisevällä konepistoolilla rannattomana massana kohti vellovaa joukkoa maastopukuisia sotilaita. Niitä kaatui röykkiöiksi joka puolelle ympärilleni, mutta minua kohti ei ammuttu laukaustakaan. Oliko hyökkääjillä edes pyssyjä, se jäi epäselväksi. Oli paha olo kun heräsin.

08.45

Venäjä pyyhki ainakin 35 nuoren miehen (ja naisen?) elämän viemällä pommilähetykset Puolan lähellä sijaitsevan Javorivin sotilaskoulutuskeskukseen. Haavoittineita lie sama määrä.

Mariuopolissa synnytyssairaalan pommituksessa haavoittunut, synnyttämässä ollut äiti ja vauva ovat nyt kuolleet. "Maailma on järkyttynyt", mutta mitä se auttaa jos pommiin ei voi pommilla vastata? Jos Putinrottaa kängeineen ei saada helevetin äkkiä hengiltä perkele!

Vituttaa tämä avuttomuuden tunne kun ei voi tuollekaan sodalle yhtään mitään. Jotkut rientävät rukoilemaan, mutta olisipa näyttöä, että siitä johonkin vaivaan joskus olisi apua ollut. Viinapirun kanssa taiteileville on ollut, mutta vain siksi, kun aivoissa ottaa kemialta tilan toinen kemia, hallusinaatioita molemmat olotilat; kossu ja jeesus. Harmittomampi ja yksilöä helpottava se usko kossun sijaan kunhan eivät ala oloaan jakelemaan.

Sotaa ja muita tappamisia ei käsiä ristien lopeteta. Aloitetaan kyllä ja jatketaan.

11.05

Pakkailin melkein kaikki hyllyjen kirjat pahvilaatikoihin. Kannettiin ne yläkerran vierassängyn alle. Sängynjalkoja piti korottaa 48 mm, että laatikot mahtuivat sinne. Ainakin yksi laatikollinen on niitä kirjoja, jotka minun puolestani joutaisivat vaikka jonnekin pommisuojaan vietäväksi jos se sota täälläkin syttyy ja suojaa hakeutuvien kännyköistä alkavat värit ja iänet hävitä. Olisi ihmisilla edes jotain luettavaa. 

Oikeastaan kaikki kirjani joutaisivat jonnekin. Alan olla kurkkuani myöten täynnä tällaista maailmaa, jossa koko ikänsä on kuullut sivistyksen (kirjojen lukemisen ja lukemansa ymmärtämisen) merkityksen mm. rauhan ja elämäntaidon hallinnassa, mutta kun barbaarius sitten tulee kuitenkin  ja lyö miekalla tämän illuusion täysin säpäleiksi niin helvetinkös väliä sillä sitten. Olisi kirjojen luentaan käyttämänsä ajan voinut käyttää vaikka itsensä tyhmentämiseen niin ei tuntuis niin pahalta kuin nyt, kun ymmärtää ihan liikaa siitä, ettei pahuutta ole sivistys lajistamme lohkonut. Koteloituneena se vain odottelee aikansa tulevaksi, ja sehän tuli taas.

Olen laitellut pakastimeen tekemiäni ruoka-annoksia ja muuta rojua valmiiksi. Lähden tästä polttopuiden tekoon Um vaikka tekisi mieleni mennä Moskovaan hakkamaan Putinrottaa palasiksi.

Soitin PurolanMarkku-vainaan pojalle, että kävis huomenna linkoamassa pihaan uran. Lupasi.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Sotapäiväkirja 19

 Sodissa kaatuneita poikiaan itkevän äidin patsas Sortavalassa 2014


13.3.2022sunnuntai

06.05

Eipäs sitä tän pitempään uni maittanutkaan. Heräsin oikeasti unenkolinaan. Oli jokin puinen, vannehdittu vanha sillitynnöri jonka sisällä, sen pyöriessä loivaa, muhkuraista mäkeä alas, kolkkasi rytmikkäästi Toemivaenoon pajavasara. Saattoi siellä olla alasinkin. Mäki oli lapsuuteni Ruunanrinne ihan semmoisena kuin  se oli. Nyt sitä ei ole. Metsäteollisuuden ainainen sota metsän puita vastaan jyrsi ne maisemat sileiksi jo 1970-luvulla.

Tulin aamuyöstä 2:n maissa humpalta. Jaksoin jykältää melkein koko ajan. Porukkaa oli lähtenyt kovasti liikkeelle. Olisi minullakin ollut mukavaa jos ei koko ajan Ukrainassa käynnissä oleva tappokoneisto ja sen uhrit olisi takoneet takaraivossa, että täällä sitä vain ilakoidaan kun maailmanlapsia murhataan. 

Joku tanssitettava kieltäytyi kokonaan keskustelemasta sodasta. Jonkun kanssa pystyi ihan vapaasti asiasta mielipiteitä vaihtamaan. Ja näinhän se on kaikkialla. Toiset kykenevät sulkemaan järkyttävätkin asiat päänsä ulkopuolelle ja me muut emme millään.

Lieksasta, Joensuusta, Nurmeksesta, Oulusta, Rovaniemeltä, Joroisista, Kuopiosta, laajalti Kainuusta, Iisalamesta, Torniosta oli ihmisiä ainakin liikkeelle ponkaissut. Tuttuja ja vähemmän tuttuja.

Kun tulin Sivukadulle ja omaan pihaan, lähti omppupuun luota joko iso, keltainen kissa tahika ilves Harryn pihalle päin. Jos muistan, täytyy katsoa päivänvalossa jäljet. Pihan seutu on kyllä niin täynnä ihmisten, koiran ja rusakoiden jälkiä, että erottuiskohan muista jäljistä.

07.00

"Vladimir Putin teki kohtalokkaan virheen hyökätessään Ukrainaan, ja nyt hänen aikansa on laskettu, uskoo oppositiovaikuttaja Mihail Hodorkovski HS:n haastattelussa."

Toivonpilkahdus Mihail Hodorkovskin HS:n haatattelussa. Putinrotan vankiloissa marinoituneen maanpakolaisen arvioilla Venäjän ja sen yksinvaltiaan nykytilasta, ja  ehkä piankin koittavasta lopusta on varteenotettava. Hän sanoo myös, ettei Putinrottaa Haagin sotarikostuomioistuimessa nähdä. Se on ikävä totuus vaikka Venäjä nimenomaan tarvitsisi tämän Ukrainan kansan tavattoman teurastusretken jälkeen näkyvän, kansainvälisen oikeusprosessin ja sotarikollisten tuomitsemisen.

Kunhan Putinrotalta on häntä ja kaula katkaistu, kovan valtataistelun jälkeen maailma saa pelätä, milloinka Siperian kauhujen soiden verihuuruista uusi tyranni nousee koska syitä ja selvityksiä ei taaskaan tehdä.

Staliniakaan ei tilille rikoksistaan taluteltu, eikä yhtäkään hänen myötäjuoksijoistaan ja hännystelijöistään. Kekkonenkin saunanlöylyillä niitä hemmotteli ja joi samoista kuksista vodkalla laimennettua villisikojen verta metsästys- ja ryyppyreissuillaan.

08.30

Monien metsävyöhykkeiden miesten viimeinen maallinen jälki on halkopino. Katson ikkunasta pinon vähittäistä vajumista. Leski ottaa sylillisen, pino sulaa kevääksi pois. Eräänä päivänä se on kokonaan poissa. Kuin epäsuora polttohautaus, viimeinen rituaalinen kumarrus poistuneelle.(Valdur Mikita)

”Tämä on humanismin ja despotismin välinen maailmansota, jota käydään ukrainalaisten hirvittävän kärsimyksen kustannuksella”, Mikita sanoo HS:n haastattelussa.

21.50

Pitkä päivä. Käytiin Unimäen mökkeröistä lämmittämässä. Aurinko paistoi lämpimästi. Tie oli aukaistu melkein pihaan saakka kun pistotien varrella on vielä sykysiet harvennushakkuun läjät viemättä liemikattiloihin. Laitoin viime viikolla UPM:n U.Karhulle (Sonkajärvi) viestiä että jos käyvät aukaisemassa Um tien, niin saisinko auraajan  numeron jotta voisin sopia pihaan saakka aukaisusta, mutta eipä se UPM:n luukulli (karhullahan on luinen k...) vaivautnut edes vastaamaan viestiin. Olisihan tuota voinut vaikka ystävällisyyttään sanoa linkomiehelle, että kurahutapa hankea 50 metriä eteenkin päin halaki, jotta yksi munapiä piäsöö halonhakkuuseen mökilleen.

Ukrainassa ovat tappaneet urakalla lajitovereita 35 keskenkasvuista sotilasta ainakin on niiden koulustuskeskuksessa kuollut 20 km:n päässä Puolan rajasta. Jos ne ovat olleet ulkomaalaisia vapaaehtoisia ne kuolheet, niin joko joku laittaa kostopartiot ilmaan? Tuskin.

Täytyy ruveta nukkumaan, ei pysy simmut auki. Jospa tykit vaikenisisvat tänä yönä edes unieni tapahtumapaikoilla.