Sotapäiväkirja 18

 

12.3.2022 lauantai

04.50

Hyppäsin petiltä kun luulin kuulleeni ulko-oven särkymisestä tulevia ääniä. Ei kummankaan pään eteisessä ollut mitään. Pojilta oli kyllä jäänyt vähemmän käytetyn ovi laittamati reikeliin.

Unessa olin laittomilla reissuilla sinisellä kummulla. En tuntenut olevani yksin, mutta ei kavereitakaan näkynyt. Joitain "usvahahmoja" ehkä joiden kanssa yritin juttua praatata. Sitten heräsin siihen kuviteltuun ruskeeseen. Ehkä se tapahtui unessa.

08.00

Ei se "ruske" mitään kuvittelua ollutkaan. Anelman pihan suulla oli irtaalleen revitty postilaatikko jonka etumustaan teipattu kadunnumerokyltti kertoi sen olevan muutama talo etelän suuntaan olevasta rivistöstä. Kaljapulloja oli myös laatikon ympärillä. Joku humalikkoporukka oli repinyt laatikon potkupallokseen ja varmaan sitä laukoivat pitkin jäistä katua, juuttaat. Vein postilaatikon omistajilleen, vanhalle pariskunnalle jotka varovasti varmuusketjusta pidellen utelivat oven raosta, kuka siellä. Olivat lievästi kauhuissaan tapahtuneesta. Olisi pitänyt ottaa ruuvit ja ruuvari mukaan ja ruuvata laatikko paikoilleen, mutten hoksannut. On niillä poika joka siinä käy lumityöt tekemässä, että eiköhän se sen hoitane.

9.34

Aloin tyhjentelemään huoneeni hyllyjä kirjoista ja muusta roinasta. Pohjimmaisiksi laatikoihin lapoin  sotia ja niiden historiaa ja henkilöitä käsittelevät teokset jotka alkoivat kaataa päälleni kammottavia sisältöjään sitä mukaa, kun sotapäivät Ukrainassa jatkuvat ja jatkuvat.

Tietoisuus siitä, että vaikka niin paljon on analyysia sodista ja sotien syistä näidenkin kirjojen tekoprosessien ja julkaisujen aikoihin tehty, niin silti housut kintuissa maailman napamiehet ja naiset jäävät unisina rysän päältä kiinni kun tyrannin syntytähti taivaalle syttyy, räjähtää ja alkaaa levittää pahansirpaleita ihmisten koteihin.

Taidan panna koko huoneen uusteen uskoon. Puran kirjahyllyt ja kaikki seiniltä, tapetoin tai maalaan... tai kannattaako tässä semmosia suunnitella...

13.45

Pitää ruveta meidänkin  kuivamuonapakkauksia ja muita varautumistarvikkeita laittelemaan kuntoon. Ja autot peruuttaa keula poispäin pihasta, että äkkiä piästään starttaamaan.

Tämä lienee liioittelua, eikä suuriinkaan hätätilapakaaseihin edes ole varaa, mutta ehkä jotain. Onneksi sitä osaa leipoa, että kunhan vain leipää ja kuivahiivaa löytyy niin ainakin leivänkyrsää löytyy jota järsiä. Pyssyjä saisi nyt sitten kanssa olla. Kyllä minä silimien välliin ossaan tähdätä jos pakko on.

Kellarissa on pohjavesipumppukaivo, että periaatteessa sieltä suapi vettä. Jos Unimäkeen lähettään, keretään lähteä, niin sieltä löytyy hätätilamajoitus ensalkuun. Vain se saakelin uuni on niin huonossa kunnossa, että hirvittää sitä lämmitellä.

17.30

Videoin huonetilani jossa nyt kirjoja olen lajitellut laatikoihin koko pvn. Tallenteen teko tuli mieleen siksi, kun näin Ukrainassa pommien jäljiltä kerrostalojen asukkaiden albumeita, muistoesineitä, kirjoja, valokuvia jne. levällään pitkin poikin  tuhottua maisemaa. Onpahan jotain pilvipalveluun etukäteen tallennettu jos tämä kaikki tulee tuhoutumaan Putitnrotan valistaessa verta ja tuhoa janoavan nuamansa  tähän suuntaan.

Napiksella on humpat. Arveluttaa lähteä, mutta laitoin saunan lämpiämään, että jos sen verran saisi itseään tästä sodan painostuksesta irti...Puutarhuri on kippeenä, se ei lähe.