27.4.2026 maanantai
Enpä kirjikään näkemästäni unesta koska olin itse sen kulkua käsikirjoittamassa eikä unitehtailija jakanut julkaisuoikeuksia. Siinäpä kiteytettynä se, mitä uni käsitteli; itsesensuuria.
USAssa kansalaisilla alkaa olla mittakannut täynnä SuurMöliskön aiheuttamaa pahaa verta sillä epätoivoisia salamurhayrityksiä katastrofista toiseen taluttavaa johtajan irvikuvaa kohtaan riittää; Juostapa nyt haulikon kanssa turvamiestungoksen ohitse yleisömuurin takana röhnöttävän paskaläjän lähelle ampumaan siitä roiskeet lavalle!
Oikea salamurha tarvitsee nerokkaamman suunnittelun ja toteuksen, ei mitään pöljäparveen ampumisyritystä.
Toisaalta summanmutikkayrityksissäkin on itua, sillä eivät turvamiesarmeijan mielikuvittelijatkaan kaikkein typerimpiä osaa etukäteen skenarioida.
Likeltä onnistuminen liippasi Reaganinkin murhaa kadulla yrittäneellä, mieleltään kipeältä John Hincley Jr.ltä, joka selvisi itse hengissä kymmenien turvamiesgorillojen pyssynpiippujen edestä. Elää tietojen mukaan edelleen vapaana, mielisairaudesta parantuneena taiteilijana. Kohteensakin sai kuolla vanhuuteen kaikessa rauhassa.
Gorilla-synonyymi näissä yhteyksissä on syvästi gorilloja loukkaavaa yhtä kuin se, että gorillasta on tehty joskus joku ällöttävä elokuvakin jossa sen keinohahmo on pantu särkemään kaupunkien ihmiskekoja.
Hain Siilistä Tasper-merkkisen voimageneraattorin (5 kW). Tekemistä sen kunnostamisessa on, mutta ehkä se rupiaa pelittämään ja saan kolmivaihevirralla ärjyvän pöytäsirkkelinkin lankunhalkaisuun.
Kävin Kasurilan Shellillä kahvilla (pahaa oli). Kahvittelun jälkeen käyskentelin sen vieressä olevan Oikeakätisen rantalepikossa. Elon lyhyyden tietäen huokailin tarpeettoman draamallisesti; "Siitä on aikaa."
Hakemani generaattori on vuosimallia 1978 ja siksi Oikeakätisen lammen silloinen ranta ajatteluun sivaltui.
Näistä olen proosaa tahkonnut aiemminkin: Satu asui seurustelumme alussa Oikeakätisen lähellä ja käytiin uimassa sen kirkkaassa vedessä usein. Silloin rannassa ei kasvanut lehtipuita -ainakaan paljon, vaan enimmäkseen petäjää ja uimalan kohta oli avointa hiekkaa. Lammen eteläpäässä olevalla suolla taisi kypsyä joskus jopa karpaloita. Shelliä eikä taustalla nyt jyrisevää Vitosen moottoritietä ollut olemassa. Tarinaharjulta pääsi polkuja pitkin lammelle, mutta yritäpä nyt moottoritien kaiteiden ylitse...
Jehovalaiset pitivät propagandasessioitaan Satun kodin yläpuolisella hiekkatöyräällä valtakunnansalissa. Satun sisko, Linnea ja sen mies Eino joskus yrittivät meitäkin käännyttää, mutta paskat nakattiin jo ajatukselle, että päihimme harhoja joku alkaisi istuttaa. Niitä kyllä sittemmin tuli istuttamattakin kun Satu sairastui eikä enää ikinään toipunut.
Satun perheen kotitalo aittoineen on jo aikoja sitten purettu ja pirstottu polttouuneihin, tai runnottu kaatopaikan jäterinteisiin kuivikkeeksi. Se oli rintamiesmallinen, Miettisen sahan työntekijöilleen vuokraama vihertävä talo jossa sisällä haisi menneisyyden ja nykyisyyden sekoitukset; Ihmisten eritteet, työmiehen pinttynyt hiki, tupakka ja vanha viina. Silloisen valtatievitosen lyijyiset käryt sävyttivät aivan vieressä ulkoilman tuomentuoksuja. Nyt tontilla kasvaa vankkaa lehtipuumetsää joiden juurilla näkyy entisestä elämästä sammaleiset kivien kohoumat. Jotain ruosteista metalliromuakin näkee jos tarkasti katsoo. Vanteellisesta, kahdensadan litran paksupeltisestä sinkkitynnöristä, joka lojui tontin rajalla, tekevät kädet rakentelisi kalojen savustuspöntön. Ehkä. En potkaissut sitä että miten lie maata vasten oleva puoli jo puhki mädännyt vaikka sinkitty onkin.
Miksikähän tontille ei ole rakennettu uutta sillä aluehan on varsin suosittua seutua? Jehovalaistenkin tontti on raivattu rakennuksista vapaaksi ja vain petäjiä kasvaa hengellisellä huuhaalla saastutettu hiekkainen töyräs. Sinne en kiivennyt lähempään tarkasteluun.
En nyt jaksa muistella jo tuhanteen kertaan muisteltua tämän enempää, ajattelin kun haihduin paikalta pois. Psykoterapiasessioissa muistelu jatkuisi samasta kohdasta aloittaen aina vaan uudestaan. Aika olisi ehkä varattu jo ensi viikoksi.
28.4.2026 tiistai
Kiiruusti aamulla aikaseen loput pilkepölkyt kappaleiksi ja sitten hakemaan Polonen kylältä ja kurvaaminen katsastuskonttorille Kniin.
Muuten Polo oli ok, mutta hiukkaspäästöt viivan verran koholla joten "hylätty" leima paperiin tuli äkistelemättä. Perk...
Vein kamppeen Heinisuon Toloselle ja ne aikoivat sen sepittää mahdollisimman vähin kustannuksin siihen kuntoon, että päästötodistuksen kelpaa viedä insinjöörille joka hyväksytty/hylätty leimoja lätkii. Vituttaa. Katsastushinnatkin ovat kuukaudessa pompanneet reiluilla prosenteilla. Päästömittauksineen katsastus 89€ ja jälkitarkastus 29€. P:n Tojossa kuukausi sitten katsastus 66€, jälkitarkastus 19€.
Puutarhuri toi minut illan pimetessä Um. Gsella oli koko illan asiakasvarauksia parturintuolilleen ja P tuli koko päivän kestäneeltä ajokeikalta Oulusta niin ei häntä voinut enää velvoittaa iskän vientiin minnekään.
29.4.2026 keskiviikko
Ylhäällä jälleen neljän kantturoissa. Piti sytyttää hellaan tulet sillä niin oli tuvassa holotna. Pakkasen puolella keli.
Viimeisessä unessa uuninmuurausta. En mitenkään päässyt ensimmäisiä varveja pitemmälle vaan palasin miettimään, miten ne savukanavat muotoiltiinkaan. Kämmen oli puutunut ja luulin, että se johtui tiilen tai muurarinvasaran puristamisesta.
Vein työvaatteita korvoihin likoamaan ja laitoin vesiä lämpiämään. Kun olin aikani ährännyt voimageneraattorin huollon kimpussa, pesin pyykit narulle kevätaurinkoon kuivumaan.
Gene tarvitsee uuden pakoputken ja polttoaineletkuun kumisen käsipumpun. Myös käynnistinkehän jousta pitää elvyttää, jos ei jopa vaihtaa uuteen. Uusin tulpan ja öljyt. Pakoputken saanee rakenneltua tarvikeputkesta, entinen varisee ruostehiutaleina ympäristöön.
Diesel-Listeriin, joka tiällä 90-luvulla tallin takakömmänässä jyrisi, asensin katolle johtavaan "mannesmanniin" Ladan pakoputken vaikka ei se paljoa tainnut sen hirveää jytäkkää vaimentaa.
Iltasella
Kajahti kallon sisälle takaraivon puolelle perkeleenmoinen päänsärky kun kanniskelin Näläkömäen metsänraiskiolta kuivuneita pöllinpätkiä ja tyvilumppeja peräkärryyn. En antanut säryille periksi vaan kanneksin niin paljon kuin kyitiin mahtui ja hissuttelin kilometrin mittaisen kehnon polun takaisin pihaan. Kun olin sytyttänyt kiukaan pesään tulet, harasin vielä saunan ja pilkehönnän välisen alan ja ravistelin auringonkukan siementä itämään (kauraakin seassa). Ja vielä, vaikka päätä särki julmetusti, kärräsin pari kotillista kompostia siementen peitoksi ja vasta sitten tulin tupaan ja otin buranaa huuleen.
Saunomisen jälkeen kallon sisuksia ei kipu enään kopeloinut, mutta on yhä "höntti olo" niin kuin aikoinaan eloaan kuvasi Satu isojen epilepsiakohtausten jälkeen. Tuli armoton nälän tunne vaikka päivällä söin keittoa lautasellisen; lämmitin siis toisenkin. Huomenna jälleen joudun tekemään kattilallisen jotain keitontujua. Melkein kaikki tarpeet (vihannekset ainakin) ostin Knista lähtiessä, proteiinihöysteet pitänee hakea kirkonkylän kaupasta.
Alan muate kun uutispeittoa tulvii tabletilta sängylle.
30.4.2026 torstai
Aamusta iltaan ulkohommia. Kun ei ole lapsuuttaan tavarapaljouden keskellä kasvanut niin pienikin esine ajoilta noilta hätkäyttää. Potkaisin viime syksynä kaivelemaani synnyinkotini mustiaispenkkaa niin sieltä paljastui muvinen takinnappi ja samalla mieleen valokuva jossa Hannele on vaalea takki päällä ja siinä on isot, pitkulaiset napit väljissä renksuissaan. H laittoi vahvistuksen viestiini mainiten jopa takin nimityksen "duffeli". Netissä sen nimisiä, englantialaista perua olevaa muotikampetta on edellen tuotannossa.
"Duffelitakki eli duffeli on paksusta ja karkeasta villakankaasta eli duffelikankaasta tehty päällystakki, jossa on huppu."
Peokalokin pykinyt nivelestään puoleen väliin poikki. Laitoin yöksi kertakäyttöhanskaan sexiliukastetta eli kookosöljyä ja vetäisin käteen ihon pehmittäjäksi yön ajaksi. Siis sen lateksisen hanskan.
Kävin jo saunassa joten alan tuutimaan!
1.5.2026 wappuperjantai aamulla klo 04
Lämmintä ja aurinkoa oli lupaavinaan, mutta vain 5 astetta plussaa ja molokkakeli.
Pykinyt peokalo ja etusormen kynnenkylki niin saatanan kipiä ettei mulukkua meinannut kärsiä kusella käydessä pidellä!
Olisi se mahtavaa jos kuulo yht'äkkiä palautuisi ja kuulisi kaikki kevään äänet, mutta nyt vaimeita tinttien tirskahduksia ja sen, kun kurppa lompsutteli ylitse wisiitgurp-wisiitgurb-sävellyksensä tahtiin.
Toissailtana Näläkömäen raiskiolla melkein astuin koppelon päälle ennen kuin se lähti hautomishommistaan. Sitten eilenaamulla pölkynpätkiä kirvehtiessäni lensi ylitseni käki. Elikäs aika lailla luulee metsienkin väki, jotta kesä tässä on jo nousemassa.
Mitään häpeilemätön lehtokurppapariskokin tuossa ikkunan alla koetteli lisääntymisaktia, mutta naaras ei tainnut olla vielä kypsä astutukseen vaan tökki pitkää nokkaansa nurmikkoon ja uros sen takana kiemurteli panemisen tuskassaan tynkäinen pyrstö levällään.
Eilen koetin saada geneä käynnistymään, mutta ei vielä onnistanut. Polttoainepumpun ja tarvikepakoputken toivat M&S Iisalamesta tullessaan. Jos huomenna saan ne asennetuksi kokeilen sitten uudestaan. Muut huollot jo suoritin ja mäntä kyllä koneessa liikkuu...
Olisi mulla muutakin tekemistä kuin vanhoja koneita rassata!
Uuninmuuraukseen tarvitsen vielä kaikenlaista hommailla.
Iltasella
Marssilla käymättä jälleen tästäkin wapusta selvisin jos marssiksi ei lueta Unimäen tontilla eestaas vuuhkasemisia.
Sain hitsatuksi ihan ite käyrät genen pakoputkeen ja sen asentaminenkin onnistui, mutta edelleenkään kone ei käyntiin lähde. Virtapuolella vika lie kun tulppa ei silmää iske. Turha kampe siis jos...
Mulla se ns. onni harvoin natsaa. Reilu satanen on kulahtanut tuossakin tuohustamisessa ja joutavasti kevään ohitse vilistäviä hetkiä siihen tuhlaantunut.
Jäseniä pakottaa. Oikea jalka rampaantuu pian kokonaan. Peokalo on kipiä. Piähän ei kuitenkaan koske.
Kyyhkyläinen tuli vasta ½21 ruokailemaan, mutta hyvä niin sillä ehdin käydä saunassa. Laskeskelin, että minuutissa tuo lintu nokkii kupuunsa enemmän jyviä kuin siinä ajassa on sekunteja. Kun se viisikin minuuttia yhtä päätä nyökkäsee ja napsii, niin kupuun on ujunut satoja kauranjyviä, ja ehkä auringonkukkaakin. Eikä tuo ahmiminen viiteen minuuttiin edes jäänyt ja nyt sillä rintapuoli työntyy pulleana eteenpäin kun se hetkeksi asettuu jalkojensa päälle lepäämään.
Pitäisi kerätä desimittaan sama jyvämäärä ja punnita se niin saisi käsityksen siitä, miten paljon kyyhkyseen evästä mahtuu. Sillekin tiedolle netistä vastauksen nettiin kasvatetulta älykäävältä saisi, mutta eihän se niin antoisaa ole kuin itse selvitettynä.
Mutta minne se toinen kyyhky on hävinnyt? Ei voine olla niin, että jo hautomassa..? Piekanan näin liitelevän kuusikon yllä ja jokin pienempi haukka sujahti ruokinnan ohitse päivällä.
Taisin heräilemättä nukkua yöni. En edes unia muista. Klo on nyt viisi ja nostin vesipannun kaasuliekin kuumennettavaksi.
Rastaat ja muut aamuvirkut linnut ovat nekin aamiaistaan kulonurmilta kaivelemassa. Tikka tuli huussinkuusen kyljessä olevaa lintupönttöä takomaan eikä hätkähtänyt lentoon kun istunnoltani poistuin. Ovat ne niin jo minun olemiseeni tottuneet, että pian tulisivat olkapäälle korvaan kuiskimaan jos miimikoksi kiven päälle istumaan jäykistyisin.
Metsämyyriä on tuhottoman paljon. Niitä vilistää joka puolella. Yksikin kävi huussin ovelta minua kurkkaamassa. On täällä pikkupöllöjen ja -haukkojen helppo ruokansa napsia; Kärpät ja lumikot lihovat myyräaterioilla ja kunhan kunnolla lämpiää, niin käärmeetkin pulleina pian mättäillä makoilevat.
Saisinkohan tänään aikaista pottua harson alle hyötymään. Eilen monttöörihommien välissä turpeista multia jo tamppasin saunan luona olevasta kasasta. En vakoile tuota pikkualaa vaan istutan ne kuin Kainan Reinon nurmipotut härmäläiseen peltoon.
Varsinainen pottupelto tulee sitten kesantona olleelle kasvimaan alalle kuten sipulit, porkkanat ym. Sen alan jo kynnin M:n sarvitraktorilla yhden suuntaisesti. Ristiinmuokkaaminenkin olisi jaksettava, mutta on niin hemmetin työläs kyntökampe, että melkein mieluummin talikolla kääntäisin.
Eikä ohdakkeen juuristo ole kesannoimisenkaan tuloksena yhtään vähentynyt. Päinvastoin!
Mutta jos pottu kompostiaineilla lannoitetusta mullasta kasvutehonsa saa niin vitunkos väliä ohdakkeilla. Tulipa asiaa noituessa mieleen, että rasismia tai ei jos kiinalaisia sata tulisi kaveriksi niin äkkiäkös noiden aarien aloilta pienimmätkin ohdakkeenjuurien pätkät olisi kerätty.
Siksi kiinalaisia ajattelin sillä heitä on niin paljon ja ovat hyvinkin työnlaitaan herkästi tarttuvaa porukkaa, kun taasen savolaisia ei saisi yhtäkään tänne kaveriksi vaikka joku niistä vötkylöistä joutaisikin. Mönkijöillä, mopoilla ja maastureilla kaikenlainen joutoväki ajeluille kyllä kerkiää kun omat pottupeltonsa ohdakeongelmat ne myrkyttämällä selvittävät, raskain konein kyntävät ja niiden voimin siemenet vakoihin syytävät.
Yleistäminen on tietenkin pöljää. Tehdään me pikkunäpertelijät mitä kukanenkin lystää sillä homosapiensin hallitseman planeetan elämänpeli suuressa mitassa menetetty jo on.
Enkä minä oikeasti toveria pikkuiselle kasvimaalleni haluakaan. Kuitenkin jos kriisiaikoihin pitäisi varautua ja kaikki kasvimaiksi kelpaavat alat syötävää laittaa pukkaamaan, niin siinä vaiheessa voisi porukalla kääntää multa-alaa lisääkin. Eikä se ikiaikaisten nauris- ja pottuoppienkaan lapioiminen metsänsiimekseen mikään kehno idea silloin olisi.
Iltasella
Olipahan vaen työteliäs päevä tuasj. Siemenperunat asensin lapionkuoppiin ja harasin mullat piälle. Pikkuisen ripistelin Kekkilän kanankakkaa lannoitteeksi, ruiskuttelin vettä ja vetäisin harson kaiken ylle. Jokohan heinäkuun alussa uuttapottua kattilaan huuhtelen. Viime vuonna 7.7 on kuva uusista potuista lautasella.
Laari kävi peräti kaksi kertaa pakettiautolla pihassa. Eka kerralla punaisella Potterolla ja toisella vihreällä; Oli unehtanut yhden purkuoven pois. Kohtalaisessa kunnossa olevia, 19x80 puupaneliovia ovat. Jospa minä niille reiät kehittelen kunhan rakentelemaan piäsen. Savolais Juakon jälkeläisen viime syksyisetkin ovat rakoliiterin täytteenä, mutta ne ovatkin niin isoja, ettei ihan heti niille käyttöä ole. Ehkä ei elinaikanani koskaan. Perilliset tai perillisten perilliset kantavat aikanaan juhannuskokkoon. Tai joku ihan vieras marsilainen. Tai jos ei sota idästä saavu ja droonit pommittavat tämänkin pihapiirin mustaksi rojuläjäksi.
Pilivessä on joten hämärtää jo. Kyyhkynen tuli myöhäillalliselle. Paikalla oli myös orava, punatulkut, mustarastas ja pienempiä tinttejä joitakin. Kun niitä ikkunasta seurasin, niin äkkiä lähti ensin pienemmät siivekkäät, sitten kyyhkynen, orava viimeisenä. Niiden äkkistartti ja suunta oli tänne mökille päin ja tielle vinosittain.
Odottelin, että ehkä sieltä kohta hiipii tupsukorva ilves tai häntävä kettu paikalle, tai haukka irtoaa puunoksalta lentoon, mutta eipäs ollutkaan metän elävä vaan ihminen joka poluntapaisen päähän ilmestyi.
Tummahiuksinen, maastopukuun sonnustautunut reppuselkä samoaja oli naaraspuolinen. Se otti taskunlahvista muistivihkosen ja kynän ja raapusti jonkin merkinnän sen sivuille. Pani sitten vihkon ja kynän takaisin takin taskuun ja nyki kiinni juuttuvaa vetoketjua pienemmälle. Sillä ei ollut kännykkää eikä kameraa kun siinä taustaan sulautuen taloa päin katseli. Sitä kutitti leuan alta tai sitten hänen tapansa oli vain rapsuttaa kynnellä rokkatorven yläkiinnityskohtaa ajatuksissaan.
Joitain minuutteja siinä toisiamme tuijotettiin (hän ei luultavasti minua ikkunan heijastusten takaa nähnyt), sitten ilmestys kohensi selkärepun asentoa ja lähti Unipuroa kohti. Taisi tuntea seudun kun niin varmoin liikkein suunnan itsellensä määräsi ilman kännykän tai kompassin ohjeistuksia ja häipyi petäjikköön.
Olisi nyt vain astellut pihaan ja koputellut oveen, olisin kahvit tarjonnut.
3.5.2026 sunnuntai
Aurinkotuulinen päivä. Purin ja kasasin Tasper-geneä. Kaivauduin magneeton likelle ja irroitin puolan, puhdistin sen ja magneettikehän ja asensin kaikki takaisin, mutta eipä kipinää tullut sittenkään. Puola lienee siis kaput, tai kondensaattori&kärjet. Niitä ainakin netistä löytyisi jos uskaltaisi tilata kun sopivuudesta ei takeita milloinkaan ole. Parasta etsiä vaikka iisalamelainen toimittaja jossa fyysisesti käyn osat tilaamassa. Hintavia nuo eivät onneksi ole. Melkein viisikymmentä vuotta jos ovat koneessa nakutelleet, niin ei ihme jos ovat loppuun kuluneet.
Kaivonkorvella näin lehtokurppien seksiaktin; Räpisteleviä selkäännousuja oli peräkkäin monta. Uros kiersi lahokantoa ja aina naaraan kohdalla hyppäsi sen selkään niin että pölinä kävi. Harmittelin, kun ei kameraa taaskaan ollut käsillä vaikka hankale niistä olisi nysäputkellani kunnollista kuvaa saada. Risujakin oli edessä.
Sitten raja-aukosta sujahti hiirihaukka kurppien taakse aukealle ja laskeutui kannon päälle koholle nostamani kuoritun tukin tyvelle. Kurpat painautuivat liikkumattomiksi ja rastaat, joita ympäristössä oli useita, livistivät jokainen suunnilleen. Haukka istui jonkin aikaa aloillaan ja liiteli sitten petäjikköön kokeilemaan saalistusonnea muualle.
Istuin Vinhan hautakiven äärelle ison kuusen juurelle viemälläni puisella rahilla pitkään, kuuntelin tuulen huountaa oksissa, ja varsinaiset kesän nousun ensiairueet ne kummasti vanhankin rintaa vielä kahtalaisesti puristi.
4.5.2026 maanantai
Ajelin Iisalammeen jo kahdeksaksi. Vein peräkärryn K-Masan parkkiin ja liikehdin kaupunkiin takaisin. IKH:n varaosapoika kaiveli tovin netin uumenia ennen kuin löytyi sopivan oloinen genen puola, mutta saitti ei antanut lupaa tilata sitä. Olisiko kuulunut SuurMöliskön asettamalle estolistalle mikä Euroopan ja Amerikan välillä vallitsee. Että se siitä sitten.
Kyläily, Prismasta ruokatarpeet, Masasta tulilaastit ynnä muut muurausjutut (laastin saumaväri unehtui) ja sitten ajelin eräälle yksityiselle pienkorjaamolle jossa kaikenlaista purkutavaraa on tarjolla. Sinne jätin kaksi rikkonaista m.sahaa ja sain kaksi geneen ehkä sopivaa purkupuolaa mukaani. Niitä oli eräässä rojulaatikossa kymmeniä! Ostin myös kunnostetun Sthil 021:sen kun kerta "halavalla" sain.
Polosesta Toloselta soitti konttorinrouva ja sanoi, etteivät ole saaneet häkäjuttua asettumaan eikä mittaus onnistu. G vie huomenna sinne erästä katalysaattoria ehkä puhdistavaa suihketta, että kokeilevat sillä. Laitoin myös linkin tarvikekaupan hyllylle josta hakee moottorin lämpötilan anturin, että vaihtaisivat senkin. Jos ei onnistu, niin sitten lienevät keinot vähissä.
Satoi räntää, rakeita, vettä ja paljon rastaita ja peippoja ym. aamulla ristiinkyntämälleni kasvimaalla. Sieltä löytyykin paljon matoja ja sepän toukkkia ynnä muuta mönkijää niitten muuttomatkasta tyhjentyneisiin ruuanasulastuskanaviin.
Sittenpä en viitsinyt kylmässä tuulessa ulkosalla enämpiä mitään teheskelläkään vaan siivosin aittaa. Sain sen pikkuista vaille järjestykseen, vasemmalle laidalle jäi työkalukohoumat ja osa sellaista roipetta, joiden tie vie kierrätykseen ja sekajätteisiin.
Äijänpittää yhen ihmisen tavaraa vuodessa kasatakin huoneisiinsa!
Mitä sanoinkaan lintujen tottumisesta minuun täällä. Kun istuin aitan rappusilla sateen hetkeksi hellitettyä, tuli punarinta hetkeksi kengän kärjelle särkeä paistattamaan. Lähti se kyllä kiivaasti liikkeelle kun tajusi, missä meinaa tepastella.
Aamulla kun kävin M&S:n luona, oli Um tienpätkällä erikohdilla kolme akkateertä mennessä ja tullessa kiviä piiraansa noukkimassa. Haudonta alkaa niin eivät sitten jouda jauhinkiviä hommailemaan, hyvä jos jotain syötävää malttavat käydä munakeon läheltä haeskelemassa. Jos näin kylmiä ja kuivia aikoja kauan jatkuu, on syömiset kyllä muutenkin vähissä. Itikoista ei liene ensi kesänä enämpiä ininöitä kuulumassa. Se kato paha linnuille.
Klo on 22, nyt nukkumaan. Puhelimessa meni kaksi tuntia kun joku soitti.
Viideltä pakkasta viisi astetta, pilvetön taevas ja keltainen valon lähde selluliemikuusikon latvojen välistä jo korkealle kurottaa.
Olisivat ne komeita nämäkin aurinkoiset aamut jos saisi ajatukset siihen asentoon, ettei tiedostaisi maailman toisenpuolen rumuutta, sotia ja muuta väkivaltaa, tauteja ja elämisen lyhyyttä. Jos olisi kuin orava oksalla käpyä rusentelemassa ja se olisi sen hetken tärkein toimi eivätkä ajatukset kiiruhtaisi seuraavaan askareeseen ja sen ongelmiin.
Eilisen uutisointien tärkeimmät otsikoinnit ja aisantuntijoiden lotikoittelut koskivat Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan seurausten mielettömyyksiä, ja niinkin hullulta tuntuvan aiheen parissa kuin kahden vastakkaisen vappumarssijoukkuen kahnauksesta Tampereella. Jotain "Natsit vittuun Tampereelta" taisi lukea kyltissä ja kyltinkantaja jolla vittu housuissa ilmeisesti oli sai pian natselta turpiinsa.
Jälkimmäisestä uutisoinnista johtuen päätä alkaa pakottaa ajatus siitä, kuinka jotkut mitä ilmeisemmin haluaisivat edes jonkinlaisen sodan tännekin rantautuvan. Jos ei muunlaista veristä kahakkaa niin edes että saisi samojen pohjanperien veljeä päästä hengiltä pamauttelemaan. Siskoa ne siellä jo päähän potkivatkin, ne aivottomimmat sinimustan liikkeen jäsenet.
Enämpikin aivottomuus olisi tarpeen tässä alati uutta kehittelevän lajin miljardisessa joukossa, mutta se saisi olla sellaista järjettömyyttä, joka ei edes nyrkille tai jalan potkulle kipinää tarjoaisi.
Mutta väkivaltahan on geeneissä. Ilman aivojen komentokeskusken väkivallansäiettä ei viidakossa olisi tämäkään apinalaji selvinnyt siihen kinkamaan josta siitä tuli homosapiens. Niissä oloissa tappamisen taito on ollut avainasemassa ympäristön hierarkiassa selviytymiseen. Eikä pariutumisten hetkellä ole naarailta kyselty, annatko vai käykö niin kuin Käläviällä!
Käläviä-vitsi tuli mieleen kun naisiin kohdistuva väkivalta aivan tappoihin asti on yltynyt. Aiheesta kolumnoidaan, tehdään radio- ja tv-dokuja ja otsikot kirkuvat sen parissa. Yhdellekin nuorelle miehelle oli haastattelun perusteella alkanut aivoissa kasvaa vakaumus, että naiset nyt vain ansaitsevat pahoinpitelynsä, ja että vaikka jonkun naaraan tappaisikin, niin se kuuluu urosten velvollisuuksiin.
Mistä muualta kuin uinuvista geenienpätkistä äitien, siis naisten, kohdussaan kantamista, miehiksi kasvavista pikkuvauvoista ja pikkupojista niin nopeasti tuleekaan äitinsä ja naaraittensa surmaajia ja pahoinpitelijöitä.
Ollaan me kamala laji. Meidät tulisi piirtää lajimme edustajina siihen Kamala luonto-sarjikseenkin näine pahoine tekoinemme ja ajatuksinemme.
Trippiruudussa puiden takaa nuijiamme heilutellen kurkkisimme, kun naaras marjamätästä tyhjentääpyllistelee ja sitten hyökkäisimme kuin sarjiksen ilves ja näätä jänisten kimppuun: "Roooaaaaar..!"
Ylen jutussa huvittavaa spekulaatiota Elias Lönnrotin, tai enemmänkin kuvanveistäjä Emil Wikströmin esoteeriseen salatieteeseen hurahteluista. Silloinen "salaseura" on ollut Isa Aspin ja Gallen Kallelan tarjoamalla pikkuprillikahvilla sikarinkäryssä kun aihetta kansalaissodan jälkimainingeissakin jaksettu jatustella.
Iltasella
Kyyrintuuksessa on tänään ollut vilkasta lisääntymistoimintaa. Eka kerralla kun sinne menin, oli paikalla kyyparisko juuttuneena genitaaleista toisiinsa ja kun jonkin ajan kuluttua menin tarkistamaan, juutuin itse katselemaan niiden lisääntymisnäytelmää pariksi tunniksi.
Ensimmäinen uros kun sai itsensä irti ja meni raukeana makoilemaan aurinkoon kauemmas, luikerteli paikalle tarhakäärme ja sekin meni täristelemään kiepille itsensä keränneen, voipuneena makailevan naaraan päälle. Seuraavaksi mustakuvioinen, turkoosiin muuten vivahtava kyy mateli rajan vartta ja kun huomasi naaraan, se hätisteli vieraslajisen mustan pois ja alkoi itse tärisevän ja nytkävän hankautumisensa naaraan päällä.
Kyyseksiin lämmittelyä jaksoin seurata pari tuntia ja sitten puutuivat jo pohkeet, joten läksin pois. Kun sitten vielä myöhemmin menin katsomaan, lämmittely oli yhä käynnissä, mutta nyt jo niin kovien "otteiden" kanssa, että naarasta toiseen aktiin herättelevä uros kaivautui sen alle ja ruumiinmutkallaan heitteli sen peräpäätä eestaas koettaen saada kaksihaaraisen elimensä sen sisälle. Mutta sitkeää oli vastus. Ei auennut tarkkailuni aikana urokselle tie onneen. Kylmästi puhaltava tuulikin jo viilensi ilmaa, että ehkä ne vetäytyivät pian mättäiden koloihin vuorokausilevoilleen. Niin olivat häipyneet Musta ja Uros Ykkönenkin.
Mutta hieno oli se luonnonnäytelmä.
En jostain syystä saa lisättyä tänne videokuvaa kyiden lemmiskelykuhinasta, mutta kuhan edes pelkkää kuvaa joissa yhdessä näkyy selvästi, kuinka väkäsinen kulli uroksella on. Saattaa se ainakin naaraalle kipiää tehdä jos pois kesken aktin yrittää pois rimpuilla. Taitaa olla samanlainen tunniksi-pariksi jykkeliinjäänti kuin koirien parittelussa...
Korjasin vanhan muurarinvasaran ja pikku lekan joiden puiset varret pyörivät kirveensilmässä kuin hullunvärkit mielettömäin persiissä. Porasin viidenmillin reiän varren reikäpäähän ja ruuvasin siihen täkkipultin jonka "prikaksi" muotoilin ruohonleikkurin terän keskeltä reiällisen palan. Sitten hitsasin metallit yhteen ja hioin hiomalaikalla sileiksi. Lekaan laitoin raivurinterän paksun prikan, mutta se jäi vielä muotoilemati ja hitsaamati.
Talttasin uunin savupellin aukkoa vanhasta tiiliruukista avarammaksi ettei enää tulevaisuudessa siltä kohtaa maailma ahdista. Villemuurarilta oli jäänyt laastikovettumat puhdistamatta ja pellin aukaisu oli joskus niin työlästä, että varsi katkesi kun joutui peltiä pihdeillä auki runnomaan.
Mitehhän se silleen? Oltiinkohan humalassa kun muurattiin edellistä uunia keväällä jotain 1990?
7.5.2026 torstai
Päänsärkyyn heräsin neljän kantturoissa. Ja kusettikinhan tuo kun illalla join taas saunakahvit.
Lajimme omalaatuisimmat populaatiot joilla erilaiset jumalharhat aivoja riivaavat, tavaavat totuutenaan raamatuista kuinka käärme luikerteli alkuaikojen paratiisiin ja pilasi lajimme autuaan tulevaisuuden vaikka evoluutiokehitys sössikin kokeilunsa ja kävi päinvastoin. Kaikenlaiset matelijat ovat kuitenkin miljoonia, jopa miljardeja vuosia vanhempia lajeja joita viimeisiäkin nyt tämä niiden paratiisiin tunkeileva homosapiens-laji surmaa ja runnoo sukupuuttoon rajuimmin toimin kuin tulivuorenpurkaukset ovat kyenneet tekemään.
Unimäessä käärmeillä on pienet paratiisinsa aurinkoisten rintuuksien kupeilla jossa ne viihtyvät eikä niitä pois hätistellä pihastakaan jos nyt eivät aivan sisälle saakka ole luikertelemassa.
Puhdistelin vanhoja tiiliä ja kärräsin jo sisälle pinoon. Tekaisin puoli myllyllistä betonia ja tasasin uunin pohjan. Siinä se aurinkotuulinen päivä jälleen vierähti. Ehkä ensi viikolla pääsen muuraamaankin. Saviuunilaastia tuon äetienpäeväreissulla ainakin kymmenen säkkiä.
Kaksi kärppää oli seuranani aamupäivällä hetken aikaa. Toisen kerkesin loikkaansa kuvata, toinen vilisti talon ympäri ja oli takanani kun käännyin. Ovat kovasti vikkelää porukkaa eikä niitä kuviin noin vain amatööri vangitse. Myyrät saa kyytiä kunhan aterioimaan alkavat.
Sivullistenkadulle ajelin päivällä jo ja talo naristi puisia nurkkiaan kun sisälle astelin. G nukkui vielä, P oli Oulukeikalla ja Puutarhuri töissänsä hänkin. Tuvassa hiljaista siis.
Keitin seitikeiton.
10.5.2026 sunnnuntae
Siinä se jälleen tämänkin kevään äetienpäeväenviikonloppukin muistojen kehrään rannuksi siirtyi. Tulin tänne Um jo päivällä kun toiset läksivät mummolaan kakkukahveille. Sinne oli myös F&E ajelleet suoraan Oulusta ja muutakin porukkaa kuulema paikalla, ettei minua täytteeksi ole tarvinneet.
Sattui hyvä tuuri eilen lauantaina: Löytyi edullisesti yksityiseltä myyjältä lankkutavaraa melkein 400 metriä ihan läheltä Petäisenniskalta. Rahdattiin poikien kanssa kahdella peräkärryllä parilla reissulla kaikki pihaan. Osan toin tänne saunan kuistin runkotarpeiksi.
Jos jotenkin pohjaratkaisu saadaan aikaiseksi, niin tekaisen vielä syyspuolella Sivullistekadullekin sen hemmetin liiterirakennuksen jota niin kauan on aiottu. Saattaa se kyllä jädä vieläkin tekemäti kun kaivinkonetta pitäisi käyttää ja pohja kunnolla muutenkin tehdä. Kyllä ottaa välillä pattiin kun ei mitään tarpeellistakaan suojaa saa ajoissa rahannuusan takia tehtyä kun toisaalla jotkut rakentelevat miljoonahuviloita petäjiköihin tyhjinä vuodesta toiseen sammaloitumaan...
...ja taas toisaalla muutamienkin tyrannien aivotyhjät käskyläiset runnovat valmista asujaimistoa asukkaineen pirstaksi...
11.5.2026 muanantae
Kun aamulla hetken aikailtuani tartuin toimeen, niin muurasin päivän mittaan neljä kerrosta uunia savukanavalähtöineen ja kerkesin täyttää uunisydämen alaosakehdon irtotiilillä. Sitten loppui puhti ja satamaankin alkoi. Klo oli kahdeksan kun saunaan tallustelin enkä jaksa nyt mitään muuta kuin mennä pätkälleni ja nukahtaa. (Kyyhkynen tuli aterioitsemaan jälleen.) Perhana: Tiskata pitää!
12.5.2026 tiistai
Klo ½5 kampesin jaloilleni. Nukuin ilmeisesti aikasten makoisasti kun ei ole yhtään tahmea olo mitä nyt jäseniin kolottelee.
Vettä sataa, mutta se tulee tosi tarpeeseen. Eilen toin kellariin syksyllä styrox-taimilaatikkoon säilömäni manskoiden taimet kasvimaan laidalle ja ihan hyvin olivat säilyneet; vihreää pukkaavat mukavasti samoin kuin yksi ruusukin sankossaan.
Puutarhuri epäili, etteivät taimet talvesta säilössä selviä, ja niin itsekin, mutta nyt on sekin kokeiltu, että jos syksyllä saa halpoja mantsikan taimia eikä ehdi niitä maahan kaivella, niin eikun kellariin vaan. Peltoon istuttamani taisivat kevään kuivuudessa kuolla, että tarpeeseen nyt ovat. Valkosipulit lähtivät kyllä terhakkaasti nousemaan kaikissa kolmessa penkissään. Jos kaikki onnistuisivat, niitä olisi vaikka muillekin jakaa syksyllä.
Tänään jos saisin muuratuksi hiilipesään saakka niin urakka olisi jo melkein puolessa sisäpuolen osalta. Pintamuurauksen teen kokonaan viimeisenä kun kerta tälle linjalle läksin, että sydänosa on oma rakenteensa eikä tuli sen enempää kuin savukaan kuoren sisäpintoja nuole. Jätän sen verran ison raon muurausten väliin, etten tulenpalavaa villaeristettäkään laita. Sitä tulee ainoastaan palomuuria vasten ja sitten paksumpana lakiosan savukanavien yläpuolen muurauksen piälle. Ville-muurari laittoi sinnekin kvartsihiekkaa ja saattaa olla, että laitan minäkin.
Ville kun muurasi, niin mulla viirasi.
Pitäiskköhänpannajulkinämäkinjoutavuudetjo...
