tiistai 30. heinäkuuta 2019

Valuvikoja

19-22.7.2019

Knissa P:n juhlat ja juhlijoita kolmisenkymmentä. Moeun perhekin tuli Treelta. TM kävi vasta ma.

Muuta ei sitten tarvinnut jaksaakaan kuin jälkien siivoiluja.

23.7.2019 tiistai

Ajelin iltayöstä tänne Um. Yritin lukea, mutta taisin parin lauseen jälkeen olla unessa.

Nyt aamulla varhain punarinnan ja leppälinnun poikueet sekaisin nurmella. Omansa emot näyttivät tuntevan. Vaikka mistä minä sen tiedän kun molempien jälkikasvu on äkkinäisen silmiin samannäköisiä. Poikaset nappailevat itsekin hyönteisiä nokkiinsa, että pitkällä opissa jo ovat. Pian lähtevät muille maille vierahille. Monikohan palaa pesimään seuraavana kesänä.

Viikon luontoäänenä lapintiira. Sen esittelystä viisastuin sen verran, että linnun muuttomatkan edestakainen matka vuosittain saattaa olla 70 000 km ja kun lapintiira voi elää 20 vuotiaaksi, niin sen "mittariin" kertyy lentomatkaa yhteensä 1,5 miljoonaa kilometriä!

Iltasella

Työmaalla perslankut, katkottuihin runkotolppiin terveet jatkot, eristys ja tuplarunkokin melkein valmiiksi.

Tulin erittäin väsyneenä ja kipuilevana Unimäkeen. Kävin saunalla vain huuhtiutumassa padan haalealla vedellä ja kun lankesin sohvalle selälleni, olin hetkessä unessa. Heräsin parin tunnin kuluttua ja olo on nyt parempi. Klo näyttää 21, kuuntelen uutiset.

Luin HS:n Jukka Petäjän lauantaiesseen (20.7): "Parlamentaarinen koneisto ei voinut estää Hitlerin diktatuuria ja demokratian tuhoa"

Esseessä mainittiin äskettäin suomennettu Benjamin Carterin Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan. Tuo kirja täytyy saada luettavakseen syksymmällä.

Laitanpa nukkumaan kysymyksen kanssa, että voimmeko nykyisin vallalla olevan äärimielisten voittokulun pysäyttämiseen? Siinä on samoja aineksia olemassa, joista diktaattoreiden taikinajuuret muhivat.
24.7.2019 keskiviikko

½6 ylös, kahvi ensin ja kun puuro on hautunut, sen nauttiminen. Tällä kertaa hain siihen tuoreet mansikat. Keräsin niitä muutenkin sankkoon 5 litraa. Aiemmin on tullut jo yhdet viiden ja kahdeksan litran erät. Viikonloppuisia juhlia varten vein viitisen litraa nautittavaksi siltään. Välivarastoin marjoja Sonjan pakkaseen ja vien kylmälaukussa sitten omaani.

Mansikat jäivät kooltaan keskimääräistä pienemmiksi kuivuuden takia, mutta makeita ne ovat. Pitää loput nykeröt kerätä mehustimeen mustaviinimarjojen ja mustikoiden höysteeksi. Tulisi niistä hyvää hilloakin, mutta kun siihen pitää laittaa niin helvetisti sokeria, että olkoot.

Sähkömies kävi kulemassa suunnitelmat osalleen.

Puutarhuri tuli G:n ja E:n kanssa. P oli jäänyt kotiin. Saunottiin ja lähdetään Kajasteelle humpalle. Siellon Saija Tuupanen eli Tuija Saapanen.

25.7.2019 torstai

Kajasteella aikasten paljon kansaa. Hikinen ilta, mutta viileni kuitenkin kymmeneen asteeseen, että uimaan ei huvittanut tanssien jälkeen Nurmeksen satamaan mennä. Ihan hyvä ilta eikä kummankaan puolelta napinaa esiintynyt. Tapojemme mukaisesti tanssittiin muidenkin kanssa.

Olin aamulla työmaalla jo kahdeksalta. Puutarhuri ja pojat lähtivät iltapäivällä. Kävivät työmaalla ennen menoaan.

Tukalaksi helteeksi kääntyi. Sähkäri toi tarvikkeita, mutta ei vielä aloittanut johdottamisia. Huomenna sitten.

Juhanilan Laari tuli mopolla nyt illasta ja istui aitanrappusilla juttelemassa yhdeksään. Ihan mukava juttu sekin.
26.7.2019 perjantai

Väliseinätarpeet loppuivat. S ja M lähtivät niitä ja muitakin rak.tarvikkeita hankkimaan Iisalmesta. Kävin ootellessa sankollisen mustikoita. Oli aika hikistä touhua kun  mittari näyttää lopulle 28-32 asteista hellettä. Muutama paarmakin pörräsi, mutta itikoita ja mäkäräisiä ei oikeastaan lainkaan. Mustikat löytyivät samoilta paikoilta Unipuron kahtapuolen kuin vuosi sitten.

Keräsin nokkosten siemenlatvuksia pienen saavillisen ja levittelin ne lakanan päälle aurinkoon kuivahtamaan. Jos niitäkin  puuroonsa vaihtelun vuoksi ripsisi.

Nurmikoita pitäisi vähän kurautella, mutta en jaksa siihen ryhtyä.
27.7.2019 lauantai

"Elämä ei enää tunnu miltään", sanoi elämässään itsensäkin kertomana täydellisesti onnistunut, ikäiseni hyvinkin tuttu ihminen.

Entä osaatko kuvitella tilannetta, että et olisikaan onnistunut?  Että konkelo toisensa jälkeen olisi sinua kolhinut? Ehkä elämä sitten "tuntuisi" joltain?

"Sano sinä, sullahan niitä epäonnistumisia piisaa", kysyi hän takaisin.

Rupesin kertaamaan tuntemuksiani raskaidenkin kolhujen jäljiltä, mutta ei hän sitten halunnutkaan kuulla.

Illalla mittarissa +33.

28.7.2019 sunnuntai

Klo on 7 ja itäinen tuuli käy lujalla volyymilla. Lämmintä vielä, mutta taitaa ajella helteitä pois jo.

Iltasella

Koko päivän olin mustikkajahdissa. Kuljin kierrellen ja kaarrellen Perimmäisille Perssilimälammille saakka jossa uin ja uitin Vinhankin. Lampien rannoilla olisivat olleet ne talven lakatkin, mutta olin vähintään viikon myöhässä. Söin kyllä itseni kipeäksi pehmenneillä marjoilla. Siihen vielä mustikoita ja vadelmia sekaan, niin johan meni maha löysälle. Oksetti melkein. Tullessa olivat mustikkasankot raskaita kantaa. Kiersin Pohjoismäen kautta ja tulin polkua pitkin pois.

Huilatessani suonlaidan kannolla, soitin Kittilään Tapsalle. Se kertoi, ettei sielläkään ole hillajuhliin aihetta. Rakeet veivät jo kukassa ollessa. En muistanut kysyä, olisiko siellä Ylläkselle päin olevan tunturin rinnesuolla lakat onnistuneet. Aikoinaan Tapsa minut sinne neuvoi ja keräsin sankot täyteen. Silloinkin oli muuten huono hillavuosi.

Kävin puhdistamassa marjat Sonjan talolla. Laskin kahdesti imurisysteemin lävitse ja noukin käsin ne roskat, mitkä kerkesin. Jotain jäi, esimerkiksi puolukanraakileita. Muutenhan metän roska on puhasta. Sipistelemään ei kannata ruveta. Töpeksii lautasen reunalle syyvessään jos ei kykene nielemään. Jos joku russakka sattuu olemaan mukana, niin nielee, nielee vaan ja sanoo elukalle, että notkista vuan polovias siitä ne eeltäkävijättii ovat mahtuneet.
 Ma 29.7.2019 muanantae

Olipa raju lämmönlasku. Eilen hellelukemissa ja nyt aamulla varhain 8. Puhaltelee koillisesta.

Nukuin eilenillalla 19.30-21 ja uudestaan saunan jälkeen 22-06, eli olin siis aika väsy. Olkapään tulisteluun heräilen kyllä, mutta käännän kylkeä, puren hammasta ja ajattelen vittumaisia asioita niin siitä se uni sitten jatkuu.

Maailman ylikulutuspäivä ohitetaan tänään. Vai oliko se eilen? Ihmiset kohauttavat olkiaan  kuullessaan tämän ja käyvät ostoksille kuten eilenkin.

Eilenillalla laskevan auringon valossa erittäin vihreä käpylintu lensi huussikuusen latvaan tarkastelemaan violeteiksi paisuneita kävynjotkuloita. Oikeastaan lintu muistutti enämpi papukaijaa kuin käpylintua.

Työmualle siitä, hus!


Klo 21.30

Lattian osittaisessa piikkailussa ja lekomisessa, viemäreiden asentamisessa ja lopulta koko khh-alueen lattianvalussa meni yli 17.

Kun tulin, syödä hapaisin vähän, laitoin saunankiukaan tulille ja kävin raapimassa sankollisen mustikoita Kaivonkorvelta. Siihen meni ½tuntia. Ne marjat vien huomenna naapurin Anelmalle. Lastasin peräkäryyn halot, kävin saunassa ja tiskasin astiat. Nyt olen valmis lähtemään Kniin  jälleen. Huomenna tulee kuuloasianainen joka suunnittelee meille hälyttimet sun muut jutut, että kuulen minäkin jos talo alkaa palaa. Vasen korva on nykyisellään täyskuuro. Ei auta kuulolaitekaan.

Väsyttää kyllä juuttaasti, mutta ei auta. P on yksinään Sivukadulla, Puutarhuri mennyt lomareissulle Ouluun toisten poikien kanssa.
30.7.2019 tiistai

Koko pv kotihörseltämisiä ja se kuuloasianainen joka oli oikein mukava ihminen. Laitesijoittelut ovikelloineen ja herätysjuttuineen on listattu ja asentaja käy ne sitten aikanaan asentamassa. Palvelu ja laitteet ovat ilmaisia. En kykenisi niitä itse kustantamaankaan, puuttuuhan hälyttimiä muutenkin jo nyt, vaikka niille on johdotuskin vedetty valmiiksi sähkötöiden yhteydessä.

Tapetteja löysin Pikku-Mirren huonetta varten Prisman alekorista 7 rullaa.

Ruuaksi laitoin uunilohta, kanakastiketta (Paulukselle) ja uusia pottuja, salaattia.

Nyt on iltamyöhä. Telkkarista ei tule mitään mielenkiintoista, enkä kyllä jaksaisi katsoa vaikka tulisikin. Tympii koko toosa kun tottuu Unimäessä olemaan siitä kaukana.

Lueksin rästihesarit ja kainarit hampsimalla enkä jaksa päivitellä edes persujen poliittista menestystä. Puistattaa se kyllä.

Ja kuin vihjeenä historiallisiin ajatuksiin tosiasioista, soitti asioidenhoitaja kaukaa lännestä. Kertoi, missä nyt mennään. Prosessi ei ole vaikea, mutta kesälomien aikaan hieman hidastaa. Itsekin sanoi pitäneensä parin viikon huilin ja käyneensä autoilemassa Tukholmassa ja Kööpenhaminassa.

Kysyin, miltä se Silta tuntuu yli ajaa, mutta ei kovinkaan kummoinen juttu. Oli kyllä tullut ko. ylitsemenoväylään liittyvä trilleri mieleen muutamankin kerran, mutta ei itse Sillan, vaan sen asberger-syndroomaisen etsivän, Sagan takia.

Elo-syyskuun vaihteeseen lupasi asian olevan hoidetun. Varoitti, että isoja materiaan liittyviä en tarvitse odottaa, mutta mielenliikutuksia kyllä. Vastasin, että niitä tuli jo nokko tässä keväällä, että ne kyllä kestetään. Keksisin vain, että miten voisin tietynmääräisestä vaitiolon lupauksestani huolimatta jotenkin sitäkin puolta käyttää.

Mainitsin vielä, että koska minun hankkeillani on tapana tehdä järjestään haaksirikko, en millekään uskaltaisi ryhtyä kuitenkaan vaikka jotain keksisinkin.

Mukava puhelu kaikenkaikkiaan. Siellä oli älykäs ihminen toisessa päässä.

Jäin Sivukadulle yöksi kun P on yksin. Huomenna tulevat matkalaiset. Aamulla varhain oijustan Unimäkeen ja remppatalakoisiin.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Taustalla kummittelee

11.7.2019 torstai

Kolakka ilima, pohjoisesta puhaltelee.

Sinitiainen ruokki poikastaan koivunoksalla. Oksille pölähti myös talitiaispesue. Kun talitintti ruokki omiaan, tökkäsi se sinitiaisenkin kurkkuun annoksen.

Käpytikatkin pistäytyivät. Nyt oli toinenkin aikuinen mukana, mutta poikasia siis vain yksi?

Tekemisiä piisaa. Olkapää tosi ikävässä jamassa, mutta minkäs sille mahdat.

Lopetteli satelut. Ei vettä kaatamalla tullutkaan, mutta kastuin räystäänalushommissa kuitenkin.

12.7.2019 perjantai

Paavolaiselta löytyi aikalaismerkintöjä suomalaisista SS-miehistä useammaltakin sivulta. Laitan muistiin jos joskus tulee puhetta: 349, 358, 360, 361, 364, 369, 383...

13.7.2019 lauantai

Aamulla varhain keltasirkku yhden poikasen kanssa ikkunan alla. Muuten nurmella ja kasvimaan liepeillä pikkulintuja ja rastaita luetteloimaton määrä.

Kun siistin mansikoita rönsyistä, hämähäkit vilistivät runsain esiintymin karkuun haromisiani. Ravintoketju siis toimii pienimpienkin ryömijöiden parissa.

Jos hätyyttelisin rastaita pyssyn paukkeella, pelättimillä, haukkakaaveilla tms., niin samalla hätyyttelisin myös hyönteisten varsinaiset tehotorjujat eli pikkulinnut tiehensä mansikkapuskista. Samasta syystä ravintoketjun toiminnalle haitallisia olisivat myös rastasverkot ja muut estämiset myrkkyjä mainitsemattakaan.

14.7.2019 sunnuntai

Mansikat eivät vain ota kypsyäkseen, nokka valkena ähöttävät pensaissa.

Halakoja kärryyn ja Kniin, huomenna takaisin.
15.7.2019 muanantae

Koko päivä kulahti Knissa. Puutarhuri P:n ensi su juhlien järjestelyjen takia paniikissa jo nyt.

Tullessa kävin saalistamassa Pirtin koulun raunioilla ja löysin poltettujen tiilien pesän. 134 ehjää tiiltä löytyi. Halvimmillaan ne ovat melkein kolmen euron arvoisia kipaleelta. Jos vielä viitsisi ja jaksaisi, niin ohite kulkiessaan kävisi muurarinvasaran kanssa koputtelemassa laasteja irti muistakin ehjistä tiilistä ja pian voisi muurailla niistä vaikka mitä. Milloinkahan Talvivaaran porukat käyvät tasoittelemassa koulun rakennukset piiloon? Alue on kai kaivosyhtiön nimissä. Tai sitten Kutkamon sonnan (Sotkamon kunnan).

16.7.2019 tiistai

Tämäkin on "näitä vihkoja" joihin olen jo jotain merkkaillut kun en ole kehdannut kaivaa varsinaista esille, tai sitten piirtelyä varten joka tosin on nyttemmin ollut miltei tyystin lamassa. Edellisessä pikkuvihkossa tuli viimeinen sivu vastaan.

Aamupuuroon kävin keräämässä mustikoita. Melkein kompastuin heinikkoiseen mättääseen jossa oli sen mongoliankirvisen pesäkupura. Pesässä oli seitsemän jo isoa poikasta, että kaiten jonkinlainen ennätys ko. linnulle? Emo hyppäsi otsan tasalle lepänoksalle väykyttämään, että "mäne poes! mäne poes!" (mongoliaksi vissiin) Minä mänin. Sanoin sille lähtiessäni, että hieno emolintu olet.

Päiväsyömellä remontin valmisteluja ja purkujuttuja.

17.7.2019 keskiviikko

Heräsin kusetuksen tunteeseen nyt kun klo on kiipeillyt yli puolenyön. Unessa seikkailin minihameisen Peltoniemen Hintriikan kanssa Kaustisilla ja Kuhmossa.

Ihmettelin ulkona, että mikähän kuulle on tullut kun kumottaa kuppi nurin Keyrityn takana matalalla. Kun selasin kännykästä Hesarin sivuja, siellä kerrottiin, että meneillään on kuunpimennys. Kävin jonkun kuvan ottamassa, mutta eipä kuunpimennys ihmiselle nykyään lie mikään ihme juttu. Jos 5000 vuotta sitten eläneeltä voisi kysyä, niin asia olisi toinen.

Tulikärpäsiä tiellä muutama. Niitä en muista nähneeni kuin lapsuudessa viimeksi, tai sitten eläminen on ollut sen tahtista, ettei niin pieniin eläviin ole huomiota riittänyt.

Unta uudelleen yritellessä vyörähti mieleen jälleen 1990-luvun alun eräs heinäkuinen aamu kun oltiin täällä käymässä. Silloin oli täydellinen auringonpimennys jota käytiin katsomassa avonaisemmalla paikalla Hiekkahäikällä. Sinä aamuna sairastui Satu peruuttamattomasti...

6.30 heräsin koviin olkapääkipuihin.

Uutiset jynkyttävät Trumpin twiiteistä ja muusta sonnasta jota se persläpi yhtenään suoltaa kuin ripulia poteva tuoreäpärelehmä. Tällä kertaa hän on päästellyt silkkaa rasistista solvausta maansa kongressiedustajia kohtaan joiden alkuperä on etnisesti ei-amerikkalainen.

Turkissakin sananvapautta koskevat tuomiot toimittajia kohtaan ovat jokapäiväisiä.

Ursula von der Leyen on valittu EU-komission johtoon (383-327).

Minulla pieniä "elämäntapaintiaaneja" tramboliinille majoittuneina melkoinen populaatio. Paistoin  heille terveyslettuja ja lämmitin saunan.

Oskari Laukkanen Kuopiosta on sitä mieltä, että Waffen-SS-pataljoonan historiankaivelut pitäisi lopettaa (HS 17.7-19). Oskun mielipide menee pahasti hatelikkoon; SS-asia täytyy kortata kummittelemasta pois vaikka siinä välillä mentäisiinkin vikaraiteille. Ei se voi kuitenkaan niin pahoin vikaan mennä kuin mitä aikanaan meni kun Natsikohtu SS-miehet synnytti.

Ei historiankaiveluja pidä koskaan lopettaa. Ne täytyy vain pitää valtapolitiikasta erillään eikä "kaivelijoilla" (tutkijoilla) saa olla minkäänlaisia kytköksiä politiikkaan tai markkinavoimiin.

18.7.2019 torstai

Eilenillala Nurmeksessa. Juttelin Henryksi itsensä esitelleen, erittäin sivistyneen ihmisen kanssa. Hän kertoi syntyneensä 43 vuotta sitten Ruotsissa ja muuttaneensa Suomeen 2006. Hän oli toiminut synnyinmaassaan mm. musiikinopettajana, osaa engalantia, ruotsia ja suomea, kaalenkieltäkin vähän. Kun on hakenut Suomesta töitä, hänelle on miltei päin naamaa sanottu, että ei tipu koska olet manne!

Keräsin ensimmäiset mansikat talteen. Kaksi 5 ltrn sankollista tuli. Nyt marjat kypsyvät vauhdilla. Kohta mustikkaan.  Myöhästyinköhän taas lakkasoilta?

Hesarin SS-tarinat jatkuvat. Nyt kerrotaan, kuinka Kansallisarkiston johtaja Jussi Nuorteva on saanut ikäviä viestejä helmikuussa julkaistun SS-selvityksen takia.

Ei ole ihme, jos "TH" ei halunnut eläessäänkään saamaansa perintöarkistoa julkisuuteen saatella kun jo nekin, jotka puolueettomina yrittävät SS-taustoista saada tolkkua, joutuvat uhkailijoiden maalitauluksi. Itse en saamiini kansioihin ole ehtinyt paneutumaan. Ehkä ensi talvena. Minua jos joku uhkailee, niin eipä sillä merkitystä ole.
19.7.2019 perjantai

Aamulla mustikoita ja mansikoita. Sitten kylällä valuhommat (4 tuntia), leipomolta pullat ja piirakat, Ewe kyytiin, halkoja kärryyn, saunominen ja Kniin. Huomenna P:n riparijuhlien valmistelut ja sunnuntaina juhlat.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Lintuperspektiiviä ynnä maallisempaa jutustelua

 11.7.2019 torstai

Eilen luin HS:n 27.6 ilmestyneen artikkelin Äänislinnan (Petroskoin) "suomalaisuuden" tilasta johon Karjalan Sanomien (ilmestyy Petroskoissa) päätoimittaja Mikko Nestvitski vastasi omassa lehdessään kokonaisella kolumnilla. Lähetin kommenttirimpsun hännäksi huomioni tästä ja toivoin, että tilaisivat Nestvitskin vastineen myös Hesariin jolloin keskustelua voisivat ryydittää Venäjän nykyistä Karjalaa ja sen historiaakin tuntevat koluajat kuin mihin paikalla pistäytynyt toimittaja Jenni Jeskanen jutussaan kykeni. Taisivat robotit kuitenkin moderoida kommenttini pois kun ei sitä näy.

Kovasti koleaa, puhaltelee pohjoisesta. Kylmiä sadekuuroja harvakseltaan.

Sinitiainen ruokki poikastaan koivunoksalla ja paikalle pölähti myös talitintin pesue joiden nokkiin emo kävi tunkemassa syötävää. Ainakin kerran se tökkäsi myös juuri ruokitun sinitiasen pojan avoimeen kitaan kärpäsaterian.
 12.7.2019 perjantai

Aamulla unenpöpperöisenä seurasin käpytikan ja sen poikasen tutustumiskäyntiä ruokintakatokseen. En ole säiliöön lisännyt jyviä keväälliseltään, mutta vielä sieltä kaivelemalla jokunen löytyy. Emo opasti poikasta asialle, otti auringonkukan siemenen, nokkaisi sitä hajalle puunsälön pidikkeessä ja työnsi maltoa syvälle poikasen ammottavaan kitaan. Hauska aamunäytelmä tämäkin. Kuvaamaan en ehtinyt, sillä linnut olivat kovin arkoja. Kun avasin sisempää ikkunaa, ne poistuivat jo verhon heilahtaessa. Olisi pitänyt räpsäistä ikkunakerrosten lävitse.

Paavolaisen "Synkkää" lukiessa tulin viimeinkin sivulle (349), jossa TK-luutnantti mainitsee ensi kerran natsien riveissä palvelleet suomalaissotilaat. Hän on sopinut joskus aiemmin junassa tapaamansa SS-mies Lindbohmin kanssa aamiaisesta Porrassalmessa. Ilmeisesti keskustelu on hyvinkin  valaiseva, mutta ei Paavolainen kovin pitkästi sitä selosta. Pitäisi nähdä alkuperäinen pvkirjateksti, että onko editoinut miten paljon "arkaa materiaalia" pois.

"Äitien päivä. Tapaan mikkeliläisen SS-mies Lindbohmin, johon tutustuin junassa viime lomamatkallani. Aamiaisella Porrassalmessa saan kuulla häneltä koko rahan edestä mielenkiintoisia ensi käden tietoja niin tiheän salaperäisyyden verhoamasta suomalaisesta Ss-pataljoonasta. Poika on vasta 21-vuotias, laiha, päivettynyt ja jäyhä, tyypillistä sotien `kovaksi keittämää`nuorisoa. Hän juttelee kylmän asiallisella tavalla ja katsoo koko ajan melkein peloittavan avoimesti silmiin; tyypillinen piirre saksalaiselle sotilaskasvatukselle. Jäyhyydestään huolimatta hänellä näkyy olevan purkautumisen tarve: omasta puolestani olin kokonaan unohtanut sovitun kohtaamisen, mutta poika soitti itse asiasta. ... ... ..." (Olavi Paavolainen 9.6.1943)

SS-miehiä sivuavaa tekstiä löytyy Paavolaisen merkinnöistä lisääkin (358, 360, 361, 364, 369...), mutta vain pieniä huomioita. Ei syvempiin vesiin uivia analyysejä. Aihe on ollut arka eikä siitä "traumasta" taida Suomi selvitä ennen kuin valtaan nousevat "diginatiivit" painavat deleteä lopullisesti koska heille asia on "EVVK".

Koska en muistanut ulkoa, tarkistin nyt Swanströmin Hakaristin ritarista, mutta Paavolaista ei tietolähteenä tutkimuksessa mainita. Koska Olavi on ollut pedanttinen päiväkirjamerkinnöissään ja aitiopaikalla sodan ajan päämajankin suhteen, niin tietoa on varmasti myös liikkunut.

SS-asiaa kauempaa sivuten sähköpostillakin siitä muistutettiin. TH:n "asiaa hoitava" henkilö kysyi tarkennuksen eräästä detaljista jolla on juridinen merkitys laadittavassa asiakirjassa.

Kävin konsultoimassa uusittavien rakenteiden purkamisissa.

Omankin mökin sokkelinkivitystä harrastelin.

Jos taas Muaningan Kasinolle...
 
13.7.2019 lauantai

Kasinolla naiset hakivat ahkeraan. Heitä olikin jokaiselle miehelle puolitoista. Jarkko Honkanen on sympaattinen esiintyjä.

Tälle aamulle tuli keltasirkku ikkunan alle. Sillä oli mukanaan vain yksi poikanen. Ovatkohan muut tuhoutuneet vai toisen emon matkassa jossain kauempana?

Tikkakin toi poikasensa ja häipyi itse jonnekin. Nyt sain kuviakin kun avasin ikkunaa varovasti. Poikanen on uros. Onkohan tikoiltakin selvinnyt hengissä vain yksi jälkeläinen? Missähän niiden pökkelöpesä on? Ehkä Karisuolla jossa on majavapadon tulvan aiheuttamalla alueella pystyyn kuivunutta puustoa. Kaivon takana olisi yksi iso kuusi jota vaivaa juurilaho, "maannousema" niin kuin myös pahanenteisen kuuloisesti sanotaan. Sitä ovat tikat ja ehkä palokärkikin käyneet jo koloille paukuttamassa, mutta vain maan pinnalla näkyviä juuria ja aivan tyvestä. Jos kaulaisin sen, niin tulisiko siitä ajan myötä kolopesijöille asuntopuu? Taidan kokeilla. Jos omat poikaseni joskus sitten voisivat seurata tikkojen pesintää läheltä livenä. Vai kiinnostneeko ketään enää huomisen tulevaisuudessa tämmöiset... ja mikä ylipäätään tulee olemaan huomisen tilanne pienellä maapallon pilkulla nimeltä Unimäki?

Puutarhuri ärisi puhelimessa P:n riparijuhlien järjestelyistä. Olisin mieluummin ottamatta osaa moisiinkin kirkollisperusteisiin kemuihin. Voisin aivan hyvin jäävätä itseni niistä kokonaan koska vastustan uskonnottomana jumalattomana lasten aivopesurituaaleita muutenkin.

Iltasella Ilvekselle.
14.7.2019 sunnuntai

Olipa Ilveksellä runsaasti humpaltajaa. Kun kahdeksalta minut ensimmäisen kerran tempaistiin lavalle vaikka varsinaisesti oli miesten haku, lopetin vasta puoli kahdelta ja vain yksi polkka jäi väliin. Souvarit ja toisena Juhani Hirvosen yhtye soittelivat reippain mielin, kielin ja kamppein. Kerrassaan mukava ilta. Tullessa ajattelin, että jospa elämä ei ottaisi minulta tanssiniloa pois ennen kuin hautaan kaadun.

SS-miehistä kirjoitetaan jälleen Hesarissa: "SS-miesten omaiset vaativat häpäisevän selvityksen oikaisemista". Tarkoittavat tällä Kansallisarkiston aiemmin tänä vuonna teettämää selvitystä sodan aikaisista tapahtumista Kaukasuksen rintamilla jossa suomalainen "panttipataljoona" kävi murhaamisreissunsa.

Siinä sitä jälleen "niinistöläismielisillä" (Jussi) on jatusteltavaa ja kommentoitavaa. Ennustan satojen kommenttien rimpsua tuonkin jutun jälkeen. Suurin osa niistä on samoja tai trollikloonien tuottamaa tilauskamaa joita ei lue haudassaan märäntynyt erkinpoikakaan.

Jos Suomen kahtiajakautumiseen SS-aiheisten juttujen kommentitulvien perusteella luottaisi, niin kovin olisi hataralla pohjalla se usko.

En nukkunut kuutta pitempään vaikka laskeuduin petille vasta puoli neljältä. Lämmäytin humpalta tultua nimittäin vielä saunaa kun jalkoja veti suonella niin kovasti ja adrenaniili herkisteli synapseissa.

Kävin aamupvllä tarkastamassa purkuhommien edistymistä ja ketjutin voimakaapelin alarakennukselta yläliiteriin, että saan sirkkelit kurnuttamaan. Lähtöpään kolmekakkonen pistoke täytyy vaihtaa tai hommata adapteri omille kaapeleilleni sopivaksi.

Tulevien makuuhuoneen, vessan ja khh tilojen päätyseinän joudun "kengittämään" koko matkalta. Nousviikolla riuhtaisen kerjuupussit harteilleni ja aloitan.

Lastaan peräkärryyn halot ja lähden ajeleen. Leipomista tiedossa ja luultavasti kiukuttelun kuuntelua.
15.7.2019 maanantai

Vituttaa kiukuttelevat ihmiset.

Uumajassa tyrskäytti eilen pienlentokone kärsä edellä saaren kanervikkoon. Kaikki kyydissä olleet (9) ovat kuolleet. Murehtijoiden määrän voi kertoa vaikka kymmenellä riippuen vainajoituneiden sosiaalisesta verkostosta ja perintökaaren runsaudesta.

Paavolainen kertoo päiväkirjassaan eräästä Helsingin pommituksesta jossa iltapäivänäytökseen jonottamassa olleet lapset olivat saaneet pommin keskellensä ja viisikymmentä heistä oli kuollut. Paljonko näiden tapausten välillä olevien 76. vuoden aikana tavalla tai toisella lentokoneiden mukana ollen onkaan henkiä menetetty, niin eipä siitä laskelmia ole olemassa. Jonkun likiarvon voisi joku tilastonikkari äkkiäkin tehdä, mutta voin minäkin heittää lonkalta, että kyse on miljoonista ihmisistä.

Muutenhan lentäminen itsessään on tilastollisesti turvallisin tapa matkustaa kun ei laske sen ilmastollisia, negatiivisia vaikutuksia jonka lopputulos sitten aikanaan lunastaa rakentelemamme illuusiot niin maassa kuin taivaidenkin varassa.

Leivoin kaneliässiä ja yhden sitruunakakun. Muuta en nyt P:n juhlien avustukseksi tee. Jos kakkuja täytyy lisää olla, niin leipasen niitä vaikka tusinan ensi lauantaina. Niiden piältä mulle ei tartte äyskäröidä. Teen leipomuksiakin kuin halkorantteella olisin, turhia tikustelematta ja ihan sormituntumalta.

Outoa on ollut kun Vinha meni G:n mukana mummilaan eikä ole pihassa haukahtelemassa.

Satuin näkemään, kun orava kipaisi penkistä nykäisemänsä porkkananalku hampaissa eräälle tasolle ja alkoi saaliinsa jälttämisen. Tuon jos ne tavakseen ottavat, niin ei montaa porkkanaa mullasta syksyllä löydy!

Peräkärry on tyhjennetty pinoon pihan perälle. Täytyy lähteä takaisin sinne korpeen. Huomenna apurungon teko purkamisen ajaksi autotallin tiloihin.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Lentoon lähtöjä

 4.7.2019 torstai

Olin jo kuuden aikaan Um. Sitten kylälle ja LVI-juttujen suunnittelua urakoitsijan kanssa. Ei monimutkainen asia, mutta kokonaisuus aika kallis maksajalle. Kaikki putket pintavetoina. Varaajan paikka tuli järkevämpään paikkaan kuin itse kaavailtiin. Jaksaisikohan Esko vielä tehdä homman jos eläisi?

Kaivontakusen pöntöstä lähtivät leppälinnun poikaset mualiamalle. Satuin näkemään kaksi räpistelevässä liidossa pöntöltä ison kuusen suuntaan. Petäjäpöntöstä ovat myös jo häipyneet.

Ewe ja Mirre tulivat pyörillä. Kokosivat tramboliinin ja pomppivat muutamat tunnit. Laitoin "muttijänäkkään" jossa sipulia, pottua, porkkanaa, juustoa.

5.7.2019 perjantai

Radiossa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kutsuvieraana. Mieltä liikuttavaa kuunneltavaa. Sinkkosen aksentin ja äänensävyn osaaottavuus elämän murjomia (ohjelmassa oman lapsuuden ja nuoruuden muistelua) kohtaan on erityisen herkistävä. Ohjelman myötä ja sen jälkeen unta yrittäessä, aoittivat kaikenlaiset muistot jälleen väripyykkinsä aivoissa.

Lanttupenkin kitkin. Hyvinhän tuon kerkesi. Jätin keskellä kasvavan auringonkukan vielä kasvamaan. Ei kai se kuin muutamaa juurellaan kasvavaa saattaa häiritä. Voimaa kompostilla terästetyssä mullassa kyllä riittää.

Ensimmäinen mustikkamaito tälle satokaudelle. Niitä tulee runsaanlaisesti näille "omille" paikoilleni. Uutisoinnit metsän anneista kertovat toista. Lakkasuolla kun kävin, näytti siltä, että marjoja ei kovasti ole tulossa. Ehkä se erään yön halla tai kova sade niiden kukat tuhosikin?

Mansikkamaaltakin ekat kypsät punakyljet.

"Tuntemattoman Helenan" elämä on päättynyt. Jälkeenjääneitä asioita hoitava henkilö oli saanut toimeksiannon viestin lähettämisestä ja myöhemmin toimitettavasta postista. Varmisti henkilöyteni ja osoitteeni. Tiedosta sysäytynyt murhe on perin kummallinen tunne. Sen sijainti on mielennurkassa, jota en ennen ole tiennyt olevan olemassa.


7.7.2019 sunnuntai


Iltapvllä keittiöhemmo kävi mittailemassa kalusteiden paikkoja. Ynnämuuta siellä suunniteltiin monet tunnit.

Niiteskelin nurmia ja haravoin niitä kompostiin sekä huussin alle.

Saunoin. On niin väsy, että jospa sitä saisi omilta kivuiltaan kerrankin nukutuksi.
8.7.2019 maanantai

Näin lohdullisen dystopiaunen: Ihminen oli lajina loppusuoralla. Lapset, vanhukset ja muuten elämään ilman apua kykenemättömät olivat jo "muumioituneet" ja vyörytetty "Reunalle", josta loppumatka alkaa. Ihmiskunnan väkimäärästä oli jäljellä enää pieniä saarekkeita siellä täällä läntisen maapallon rehevimmillä alueilla. Elinkelpoisista alueista kerrottiin "kiertouutisissa" kaikille vielä eläville. Alueiden koot ja millaisen määrän asukkaita kukin neliökilometri kestää selitettiin tarkkaan. Jos joku halusi siirtovaiheessa lopettaa hengittämisen, tarvitsi vain pyytää lippu ja kun sen sai käteensä, "muumioitui" välittömästi ja vyörähti "Reunalle". Anarkiaa ei esiintynyt. Kaikki olivat ystäviä keskenään. Tavaraa, ajoneuvoja, polttoaineita ja ruokaa sai ottaa vapaasti jos sitä mistä löytyi, mutta jokainen oli valmis kysymymään, tarvitsiko joku toinen enemmän kuin itse. Maksalaatikko oli yleisin ruoka ja sitä tuotiin yhteisille ruokailuaukioille (toreille) suurilla kuorma-autoilla ja rekoilla. Hengitysilmaan levisi maanrakosista hyvääoloa tuottavaa typpioksiduulia eikä kenekään tehnyt mieli sotia. Jokaiselle oli käynyt selväksi, ettei tästä hengissä kukaan selviä, mutta hälläväliä asennettakaan ei esiintynyt. Eletään ja annetaan toistenkin elää niin kauan kuin kyetään. Kun jatko käy kokonaan mahdottomaksi, kaikille jaetaan liput ja muumioituminen sekä "Reunalle" siirtyminen käy automaattisesti.

Heräillessä mietin, mitä "jumalia" ne lipunjakajat olivat ja ottivatko hekin omat lippunsa.

Uutisissa Saimaannorpan poikasten kurjista kohtaloista kalastajien verkoissa. Kansalaisadressia keräävät. Debatti ei paljoa poikkea susien aiheuttamasta joutavammasta, mutta susi ei saa niin paljon puolesta-allekirjoituksia koskaan kuin sulosilmäiset kuutit.

Pääskysen poikasista yksi jo kokeili siipien kantavuutta. Aitan katolle ja takaisin se räystään alta kurvasi.

Mansikat hidastivat kypsymistään kun on koleaa päivisinkin. Sipulit kukoistavat. Lantut kun sain harvennettua, tulivat kaalikärpäset tai -perhoset. Laitoin reppuruiskuun mäntysuopaliuoksen ja ruiskutin kahteen kertaan. Myös hellasta tuhkat kävin ripottelemassa lehdille. Eiköhän ne siitä häivy syömään horsmaa.

Rastaita on tänä vuonna liiaksi mansikan kypsymistä kyttäämässä. Mutta minkäs niille mahtaa kun ei ampumiseenkaan haluja ole.

9.7.2019 tiistai

Jos olisin ortodoksi, voisin viettää etunimeni nimipvää. Mutta kun en ole edes luterilainen, niin voinko viettää sitä edes 18 huhtikuuta? Toisaalta mitä juhlimista nimessä on aikuisella? Lapsistakin se on mukavaa vain muutamat vuodet. Jumalattomana ja uskonnottomana voinen viettää mitä aihetta tahansa milloin tahansa.

"Jos sanokaamme Freud ja psykoanalyysi olisi tehty meille eikoinaan tunnetuksi, olisi poliittinen suhtautuminen esim. Hitleriin voinut olla aivan toinen." (Paavolainen 1943)

Samaa voidaan aprikoida tänäänkin kun seuraa äärioikeiston nousua kautta demokraattisten maanäärien. Jokaisella äänestäjällä pitäisi olla kollektiivinen psykohistoria hallussaan, tai vähintään edes jonkinasteinen psykologinen häntäluutuntuma tehdessään poliittisia valintoja ehdokkaaksi tarjoutuneista yksilöistä. Mutta kun ei ole. Ei sitä ollut Britanniassakaan kansalaisilla kun Brexitistä äänestivät. Suomalaisiakin viedään persujen lahtipenkkiin kun ei osata ymmärtää Halla-ahon psykologisen pyörittelyn laajempia tarkoitusperiä. Järkyttävää, että heidän kannatuksensa on nyt 19%! Oma häntäluuni on nyt vähintään huurteessa...

Sirpa Kähkönen radion kutsuvieraana. Kertoi hänkin niin antaumuksella kirjailijan elämästään ja syistä, jotka ammattiin johtivat, että ihan herkisti märkää silmäkulmaan. Sitten iski henkilökohtainen tuska: Itse en kyennyt elämäni aikana kirjoittamaan kustannuskelpoisesti aiheesta, jonka olen elänyt ja joka olisi ollut tärkeä muillekin ihmisille, myös yhteiskunnallisesti.

Vuosikymmeniä kestäneet räpellykseni kirjoittamisen parissa eivät anna kelvollista aineistoa minkäänlaisiin analyyseihin eletystä elämästä. Ei oma elämäni olekaan merkityksellinen, mutta samoilla kierteillä kulkeneiden olisivat olleet. Äidin muiden muassa.

Pääskynpojat, kaikki viisi, lähtivät yhtäaikaa kuin hornetit Rissalasta liitoon. Palasivat välillä lepäämään ja ruokittavaksi ja varmaan tulevat yöpuullekin vielä monena iltana ennen kuin häipyvät.

Olen viime päivinä kuin huomaamatta rekisteröinyt neljän sinitiaisen, kahden  leppälinnun, kolmen punarinnan, puolenkymmenen kirjosiepon, eteläpään räystäänalusen kirvisen ja muutaman talitiaisen pesintöjen etenemiset ja pöntöt, joissa ne pesivät. Olen tietoinen myös muiden pönttöjen elämistä, mutta niitä ei pihaan näe. Joka tapauksessa melkoinen kirjo pikkulintuja.

Perhosiakin olisi luetella asti. Harvinaisemman amiraaliperhosen näin eräänä aurinkoisena päivänä, mutta en kerennyt kuvaamaan kun se jo viiletteli tietä pitkin näkymättömiin eikä takaisin tullut.

Kimalaisia ja muita pörriäisiä on kukinnoissa myös miljoonittain. Mäntypistiäisen julmaa kohtelua seurasin lahopölkyn kaarnanlieppeellä kun mustat muurahaiset olivat sen kimpussa ja riuhtoivat sitä hengiltä. Muutama oli siivissä kiinni, jotkut purivat raajoja, kaksi oli pitkän munanjohtimen kimpussa ja loput häärivät mahanrellukkaa repien. Otin tapauksesta pätkän videolle.

Käärmeiden näkemisestä olen myös iloinen. Nyt se iso ja musta majailee enimmäkseen saunan luona ja muuta viisi, kuusi vihreänsävyistä milloin missäkin. Pienemmät pysyvät piiloissa. Koleaa on kyllä, että heti ne vetäytyvät koloihinsa kun auringon eteen pilviä kertyy.

Keräsin mesiangervon juuri aukenevia kukintoja teetarpeiksi kuivumaan.

Lastaan halkokuorman ja lähden Kniin. Tulen huomenna takaisin.

10.7.2019 keskiviikko

Nepalilaisen tapasin Kauppatorilla. Hän oli käynyt jo maanantaina meillä, mutta halusi nähdä myös minut ennen paluutaan Treelle. Oli tehnyt tässä välillä lapsen. Siittäjä on ollut kolumbialainen, mutta eivät he ole enää yhdessä. Tumma oli poika ja äitinsä yhtä nauravainen kuin ennenkin. Nepalissa äidiksi tuleminen ei ehkä tällä tavalla olisi ollut mahdollista. Olisi pitänyt mennä naimisiin ja kaikkea muuta joutavaa. R sanoi, että on nyt neljänkymmenen, että tuli vähän kiire lapsen saannin kanssa ja harkinta jäi pois. Ei katunut kuitenkaan. Lohdutin, että kyllä sinä pärjäät eikä sinua kukaan lapsen teosta tule moittimaan. Ei me ainakaan.

Näin ne tiukkaankin kasvatukseen perustuvat (turhat) moraalikäsitykset antavat periksi kun ei ole jäänyt Himalajan juurelle punaisen suolan järsintään.

P lähti riparileirille. G menee huomenna puoleksitoistaviikoksi mummilaan Vinhan kanssa ja E jää huolehtimaan sovituista ruohonleikkuista ynnämuista kesäduuneistaan. Minä lähden tällä kertaa ilman koiraa Unimäkeen ja aloitan remontin Sonjalla kunhan ovat purkaneet vanhoja rakenteita pois.

Olkapää oli viime yönä erityisen ilkeästi kipuileva, että unet jäivät surkean vähäisiksi.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kesäkuulta heinäkuulle nuljahtelua

 27.6.2019 torstai

Um iltapvllä. Panin heti merkille kuinka muutaman poissaolon päivänä mökin kesäinen ympäristö muuttuu. Leikkaamattoman alueen heinikko on jo itseni korkuista ja apilat, leinikit, kellokukat ja ailakit alkaneet nuutua. Seuraavina kukintavuorossa olevat maahumalat, keltanot, virnat, pillikkeet, ohdakkeet ja lukemattomat muut kukat alkaneet aukoa väriloistoaan kimalaisille, perhosille ja muille pörriäisille.

Vähän matkan päästä tienvieren ojanpientareelta löysin hentoja vanamonkukkiakin muutamastakin  mättäästä. Niistä tuli mieleeni Wesse joka kertoi vasaroiden paukkeen lomaan niiden huumaavasta tuoksusta jollakin Vuokatin urakkakatoillamme.

Västäräkki oli komentanut poikasensa jo lentoon. Yksi pörhisteli ruokintakatoksen päällä ja toinen lennähti tien taakse puskaan kun tultiin. Varmaan tänään olivat pesästä lähteneet niin epävarmaa meno oli.

Pieksin siimaleikkurilla polkuja kaivolle, saunalle, kellarille sekä polkujen suita myös Villelän suuntaan ja Rajalle. Kaikki lupiinien pienetkin alut jyystin juurta myöten. Minne olen kylvänyt niiden päälle tuhkaa, tulee enää käppyräisiä, hentoja yritelmiä, että tehoaa se. Mutta tuhkaa pitää olla runsaasti ja toistaa sekin säännöllisesti. Lupiinit pitäisi ymmärtää kaikkialta tuhota paljon ennen kukintojen alkua sillä kukintavaiheen loppupuolella jos se leikataan, niin se typettää omalla varsikollaan vain omaa juuristoaan ja kasvutahti sen kuin kiihtyy. Varsinainen kasvimaailman kannibaali siis.

Lupiini on petollinen kuin koreaksi laittautuva ihminen. Samoin ruusutkin, joita pitää kurittaa vaikka raivaussahalla, että pysyy edes jotenkin hallinnassa niiden eskaloituminen. Kun minusta aika jättää, ja jos Unimäessä ei joku jatkuvaa kuria pidä, niin ruusuja tulee mökkitontin ympärillä riittämään. Nehän olivat Kittilän vuosinani levinneet jo järjettömiin mittoihin, että oikeastikin niistin suurimman osan raivurilla ja pidin nuotioita pahimpien tienvierijuurakoiden päällä.

Pitikin Pirjon kanssa Syvänniemen vanhan masuunin alueelta ruusuja hilata. Olisi riittänyt Äet Gunillan hennompi valamonpuska entisen mökin multiaispenkassa.

Päänsärkyä ja olka-. Otin tabletin, saunoin ja torkahdin toviksi niin helepotti.
28.6.2019 perjantai

Eilenillalla Maaningan Kasinon naistentanssit. Ilta oli mukava. Useita tuttuja joita en vuosiin ole tavannut. Ikä tekee tehtävänsä; moniakaan ei heti tunnista kun on heitä sileäkasvoisina viimeksi nähnyt. Minusta sanovat, että ihan sama V, parta vain harmaa ja laki vähäkasvustoiseksi herennyt.

Iisalmelainen, jonka kanssa olen humpaltanut jo usein, yllätti kun kertoi ammattinsa. Sen parista löytyi juteltavaa koska ala on minullekin tuttu, vaikka ei työn kautta. Sukulais Eijan kanssa parit pelit.

Kellarilla käydessäni seurasin uunilintua joka hermostuneena, nokka täynnä hyönteisiä hyppi oksalta oksalle, mutta ei uskaltanut mennä pesälleen vaikka seisoin hievahtamatta ainakin vartin. Jäi siis pesän paikka selvittämättä. Olisiko tehnyt munintakammionsa kaivamaani kellarin rintuuskuoppaan jonka vuorasin kivillä ja  katoksi puolikkaan muoviputken pätkän? Se on niin syvä, etten näe pohjalle.

Koko pv käsillä hommailuja. Lantut on harventamati vieläkin! Niiden seassa kasvaa jo suureksi turvonnut auringonkukan varsi, sitä matalampaa mallia. Vie kyllä pirusti tilaa, että pitäisiköhän tuhota? Sillä kasvaa juurimöykkykin pään kokoiseksi.
                                                      (Vanamoita mustikkamättäällä)
29.6.2019 lauantai

Eilenillalla Kajasteella. Mukava ilta sekin. Yöklintu ja Ahopelto vuorottelivat. Simo on kyllä piristynyt kun selvisi viinaraitilta pois. Toivottavasti raittius kestää lopun elämää.

Tullessa auton mittari näytti 3-5 asteen lämpötiloja.

Kävin S&M:n kanssa veneilemässä Jänissaaressa joka kuuluisi siihen kauppaan jota suunnittelevat. Mukava puinen luoto punaisine mökkeineen. Kurkin talon rossipohjaa ja alkuperäisiä seinärakenteita sekä uunin alusvalua "säästökivineen" ja kyllä ne näyttivät sotien jälkeisiltä vuosilta olevan. Ehkä Uatu-ukki on mökkeröisen kirvehtinyt, tai ainakin pohjan käynyt tekemässä. Olisihan se mukava nähdä alkuperäiset piirustukset (Klubiaskin kannessa) tai muu selvitys niiltä ajoilta.
30.6.2019 sunnuntai

Saatananmoiset olkapää- ja pääsäryt. Eipä paljoa nukuttanut.

Aurinkoinen päivä, eilinen tuulinen ja hieman satelikin.

Pääskysetkin laskeutuvat näköjään ruuanhankintaan maahan kuten muutkin pikkulinnut. Kömpelöä se niillä on, mutta hyönteisiä on nyt niin paljon, että joka nokkaisulla jotain poikasille vietävää mukaan tarttuu. Tekevät alituisia ruuanvientimatkojaan molemmat pääskysvanhemmat ja suikkaisevat äkäisesti korvanjuuresta jos menee päätyräystään alle kurkkimaan.

Avasin kompostien kannet ja siepot käyvät heti nokkimaan niissä olevaa hyönteiskantaa. Mustat muurahaiset olivat tehneet pesänsä kuivemman kompostin laitakarikkeisiin; munia valtavasti.

1.7.2019 maanantai


Hitaita heräämisiä särkyjen katkomien unien jälkeen. Aamu viivytteli yöpyjaman riisunnan kanssa eikä meinannut päivään pukeutua lainkaan.

Kun käyntiin pääsin, pysäytin moottorini vasta illansuussa, saunoin, otin iltapalaa ja köllähdin tähän takahuoneen tutulle petille.

Mitään ei ole olkapään tulisten kipujen kanssa tehtävissä. Särkylääkkeetkään eivät auta. Lääkäriin en lähde, eikä kai sinne pääsekään kuin pitkien jonojen kautta. Tai rahalla, mutta kun sitä ei ole. Kuulopolillekin 9:n kuukauden jonot! Tai oikeastaan pitemmät sillä vasta nyt, melkein kahden vuoden odotuksen jälkeen tulee sieltä heinäkuun lopulla kotikäynnille joku henkilö palovaroittimia ja muita juttuja suunnittelemaan kun vasen korvani ei kuule tavallisen palohälyttimen helähtelyjä. Eikä nykyisellään kuule juuri muutakaan. Uusi kuulokojekin kävi tarpeettomaksi kun lumpsahti korva lukkoon lopullisesti. Olisi koti kerennyt palaa moneen kertaan tällä välin jos niikseen olisi sattunut.

Tässä meillä "hyvinvointivaltiosta" mallia antaa maailmallekin.

Päivisin seurailen syrjäsilmin pikkulintujen pesinnän onnistumisia. Pikkuhiljaa yhdestä jos toisestakin pöntönreiästä lähtee uudet tulokkaat räpistellen lentoon ja emoilla kova hätä, että mitenkä kukin onnistuu.

Aamupvllä kauppareissulta tullessa metsopoikue tiensuulla jossa harvesteriteloittajat aloittivat uusien palstojen puilta kaulojen katkonnan. Poikaset olivat jo melko kookkaita ja lensivät hyvin. Harvennushakkuualueille tuli koneita lisää ja kolina ja ryske kuuluu aamusta myöhäiltaan. Montako tuhatta miljoonaa eläintä ne maailamassa murskaavatkaan puiden ohella leukoihinsa ja telaketjujensa alle... hirvittää ajatellakaan. Paskiaisia me serloihin perseidenpyyhkijät!

Ennen saunaa läksin koiran kanssa kävelylle jonka keskeytti heti tuossa tiellä iso pyypoikue. Yhden poikasen pelastin Vinhan leuoilta ottamalla sen käteeni ja lennättämällä emonsa suuntaan. Läksin äkkiä pois ja komensin koiran äkäisesti pihaan. Ja kyllä se totteli, nöyrä kun on, vaikka metsästyysvietti kuumensikin kuonon herkkiä hajunystyröitä.

2.7.2019 tiistai

Tästä päivästä puolet kuluivat S&M:n talonhankinta-aikeen kimpussa. Mittailtiin remonotoitavia huoneita ja muutakin suunniteltiin. Tein "virallisen" kustannusarvion pankkia varten siitä osasta, joka ennen muuttoa olisi tehtävä. Autotallista jakaa yhdelle makuuhuoneelle ja kodinhoitohuoneen jatkolle tilat sekä suihkun ja saunan remontit kiireellisimpinä. Keittiön ja muiden tilojen nykyaikaistamisellekin hieman piirtoja paperille.

Siinäpä sitä taas talkootyömaa! Jospa nuo koivet kestäisivät.

Tilasin leipomosta 100 piirakkaa ja pullapikot P:n rippijuhlia varten. Puutarhuri niistä muistutteli.
3.7.2019 keskiviikko

Tulin käymään Knissa. Maksoin laskuja ja asuntolainanlyhennykset eikä taaskaan paljoa tilille jäänyt.

Toin halkoja kärryllisen ja pojat lappoivat pinoon. Pesin pyykkiä. Kerkesivät kuivaa aurinkoisessa tuulessa hyvin. Puutarhuri lyhensi uusien (alekorista kympillä) farkkujen lahkeet vaikka oli töistään puolikuolleeksi väsynyt.

Tein G:n kanssa "diilin". Irroiteltiin saunanlauteiden irto-osat ja kannettiin pihalle jossa G pesee ne huomenna mäntysuopavedellä. Minä pesin saunomisen jälkeen saunan kiinteät laudeosat, seinät ja lattian. Nyt siellä ainakin tuoksuu puhtaalle. Olisi pitänyt suihkuhuonekin puunata, mutta en jaksanut. Aamulla olen herännyt jo neljältä ja siitä alkaen puuhastellut pysähtymättä koko pvn. Ja käsiä särkee!

Huomenaamulla takaisin Um. S&M:n tulevalle työmaalle tulee LVI-henkilö suunnittelemaan putkiensa ja kalusteidensa urakkaa ja lupasin olla mukana. Lauantaina sähkömies ja keittiökalustejuttuja.

Olivat saaneet lainahommat pankin kanssa järjestykseen vaikka tiukille taisi ottaa tinkiminen.

Päivällä postilaatikolla käydessäni puhutin Anelman avustajaa Nellyä joka on alkujaan amerikkalainen, Ohiosta. Mukavan tuntuinen ihminen. Anelma antoi tuoreen Hesarin, mutta en minä niitä taida keretä lukemaan. Viikon lehdet nytkin pinossa odottamassa. Otan mukaan ja luen Um jos ehdin.

Nyt tuntuu, että haluaa etäännyttää maailman hullunmyllyn hetkeksi itsestään kun ei toimintamme ainakaan järkevöitymässä ole. Netistä luettavia uutisia ei jaksa kännykän pikkuruudulta vahdata mutta jo vilkaistut otsikot kertovat sen: Itäukrainalaisia siviilejä kuritetaan vesipulalla sodan keskellä, Syyriasta löydetään yhä vain uusia siviilien joukkohautoja, Libyassa pakolaissiviilejä kuollut pommituksissa, pakolaisia Välimereltä turvaan tuonut laivan kapteeni pidätetty, sitten vapautettu ja joutunut painumaan maan alle ja Italian uusi fasistiministeri haukkuu hänet pataluhaksi, Brysselissä jahkataan vallanjaosta, metsienhakkuut ovat kestämättömällä pohjalla, erään perinnöllisen, fasismiin viehdyttävän vammaisuudenhaarakkeen (anteeksi oikeat vammaiset) perinyt Jussimme vouhkaa itsepintaisesti pakolaispolitiikkaansa ja väittää nyt semmoistakin, että sananvapautemme on kaventunut...

...kuka näitä jaksaa jos ei välillä lomaa järjettömästä uutistulvasta pidä!