Nobelistien ja diktaattoreiden selkänojat

30.11.2023 torstai

Sukkuladiblomaatti, massamurhaaja-tittelilläkin (miljoonia uhreja) ylevöitetty ja Nobelin rauhanpalkinnolla laakeroitu, saksalaissyntyinen amerikanjuutalainen Henry Kissinger kuolla kämpsähti kun sadas (100) vuosilusto oli juuri kiertynyt päistään yhteen. 

Viimeisimmän, täysin turhan ilimanpilluu-liennytyslentonsa hän teki diktatuurilla sementoituun Kiinaan tänä vuonna, joten niinpä se pökkelöukko litistyy historianlehtien väliin vanhimpana lajissaan.

Rintapielten mitalit Henryltä hapettuivat rei'ille jo eläessään koska perusteet niille olivat napalminkäryllä maustetut.

Israelin Netanjahun sormi, joka armeija-aseellaan papattaa sarjatulella Gazan siviilejä kuoliaaksi, saa tehdä sitä jarruttelematta koska selkätukena on kissingerien tapaisten Amerikka.

Moskovan Zaatana taas saa tehdä sitä samaa missä haluaa vaikka/koska selkänojana on maapallon hyytävin ja pahamaineisin kolkka, öljyllä ja verellä voideltu superpakastin tuotenimeltään Siperia.

Entä mitä tekee juuri tällä siunaamalla Syyrialainen murhaajahammaslääkäri jolla valta siellä edelleen on? Nyhtää tietenkin maansa lajitovereilta elämänhuokuja irti kuin hampaita potilailtaan kun vielä sitä jobia harrasti. Hänen selkätukenaan ovat Moskovan Zaatana ja Iranin ajatollah-uskonsoturit.

Massamurhaajien nimilista on loputon. Voin pahoin sitä plaratessani.

1.12.2023 perjantai

Oskarisedälle ei voi nimpparionnitteluja enää soittaa; ollut haudassa jo reilut kahdeksan vuotta. Hänen kunnallispoliitikon uran jäljiltä ei ruumiita löydy, mutta erilaisia kärhämiä kyllä.

Hesarin kuukautisliitteessä oli kerran juttu Oskarista otsikolla Viimeinen korpikommunisti.

Vähän kyllä ampuivat yli jutussa, mutta mänepä oikomaan.

Sekin oli yliampuvaa, kun paikallinen papinrotjake hiihteli Oskarin kuolinvuoteen ääreen ja houkutteli tämän mistään enää mitään tajuamattoman vanhuksen liittymään takaisin luterilaiseen kirkkoon. 

Kaduttaa: Olisi minun pitänyt hautajaistunnelman hartaudenvalhe rikkoa ja kertoa, millainen on ollut se hetki, ja syyt, kun Oskari kirkosta syyspuolella 1956 erosi.

Papin puheesta juohtuu mieleen lause: "Oskarikin tuli synnintuntoihinsa sairasvuoteellaan ja halusi takaisin herran varjeluksen huomaan ja seurakuntamme jäseneksi..." 

Voi vittu!

Minulle elkäätten antako tuota samaa tehdä jos kuolemani kynnyksellä aivojeni vähäinenkin järjenvalo himmenee.

2.12.2023 lauantai

Tännään en kirjoita mittään. Piähän koskoo!

3.12.2023 sunnuntai

Hesarissa kirjoitus jonka aiheena jälleen kerran maamme harvalukuiset suurpedot. Kirjoitin kommenttilootaan oman mielipiteeni jonka moderaattorirobotti sylkäisi en tiedä minne, saatika millaisin perustein; mikä oli se  sananruoto, joka näkymättömän, hajuttoman, mauttoman olion virtuaalihampaiden väleihin tarttui?

Tallensin rahvaanmöläytykseni kuitenkin tänne.

Luultavasti se on tuo holokausti-sana joka ei sovi metsien massamurhaajia kuvaamaan koska murhattavat eivät ole ihmisiä. 

Ihmisen tuhoavia toimia toisia ihmisiä vastaan merkitsevän holokaust(shoah)-ilmaisun sijaan samaa luonnossa tapahtuvaa joukkotuhontaa kuvaavaa, merkitykseltään yhtä hyytävää ilmaisua ei ole julkisuuteen lanseerattu niin, että se selkäpiitä karsisi.

Luonnotuhonnasta puhutaan nyt Ukrainassa tapahtuneen Kahovkan padon räjäyttämisen jäljiltä, mutta kenen häntäluuta nimitys totuuspohjastaan huolimatta huurruttaa? Apokalyptiseen maailmankäsitykseen ei kannata viitata koska sen merkityksen ovat himmentäneet ihmispäiden mystiikkataipumukset ja Mad Max-hahmoinen näyttelijä Mel Gibson.

Mutta miksi holokaust-ilmaus olisi vain ihmistuhonnan synonyymiksi kelpaava kun luonnontuhonnassa ihminen esiintyy kuitenkin  pääosassa koko maapalloa koskevassa merkityksessä?

Mutisen tässä hihaani josta mutinani ei yhtään minnekään kuulu, että mikä onkaan mielipiteenilmaisuvapauteni laita tässä sananvapauden onnelaksi sanotussa maassa?

Voisihan Hesarin toimitus, jos sen kanssa keskusteluyhteys syntyisi, tietenkin tuhahtaa, että saathan sinä omassa blogissasi tuhista niin paljon kuin jaksat, että mitä valitat.

Onhan se kyllä niinkin, mutta lukijakuntani määrä on varsin vaatimaton olipa aihe mikä tahansa.

Vaan eipä niistä Hesariinkaan tarjotuista ja hyväksytyistä miljoonista lukijakommenteistakaan mitään mullistavia, yhteiskuntaa ja mielipideilmastoa muuttavia tapahtumaketjuja ole tainnut koskaan syntyä. Paineenpurkauspihauksia kaikki vain. 

Ehkä joku Helsingin pormestari Teuvo Auran ja kirjailija Erno Paasilinnan välillä käyty poleeminen "sota" joskus kymmeniä vuosia sitten sai joidenkin aivot kihisemään ajattelunkin suuntaan, mutta missä konkreettiset tulokset siitäkään taistosta?

Mutta siis: 

Suomen riistakeskuksen Sauli Härkönen on otsikoinut mielipiteensä näin "Suurpetoja koskeva lainsäädäntö on ollut tulkinnanvaraista" (HS 5.12.).

Ja minä tartuin kommentissani Härkösen näihin sanoihin:

"On ymmärrettävää, että etenkin ne metsästäjät, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana suurpetoasioissa, kokevat joutuneensa sijaiskärsijöiksi oikeusprosessien lopputuotoksena."

Kommenttini: 

Kyllä kaikki metsäneläimet (luonnon elävä organismi yleensäkin) ovat aina joutuneet sijaiskärsijöiksi ihmisen muokatessa ympäristöä ja sen evoluutioprosesseja mieleisekseen.

Yksipuolisesti toimitetuissa luontouutisissa ei kukaan vaivaudu edes mielikuvittelemaan haastatteludialogia vaikkapa ilveksen kanssa, että mitä mieltä se olisi lajinsa harvennussuunnitelmista tappamalla niitä tietty määrä vuosittain.

Eikä ihmisen toimien takia sukupuutonpartailla olevien lajien tuhonnasta koskaan kirjoiteta holokaustina vaikka se nimitys kävisi asian vakavuuden vuoksi yhtä hyvin kuin oman lajimmekin kesken tapahtuneiden murhaamisten kuvauksena.

5.12.2023 tiistai

Olen selaillut HS:n arkistosta sen historiassa ilmestyneitä päivälehtiä. Yksi kuusisivuinen lehti oli vuodelta 1922 ja päivä 15 marraskuuta, äitini syntymäpäivä.

Etusivulla, mainosten ja sekalaisen muun sälän joukossa oli Kristiinan, Annan, Martan ja Emman pienet kuolinilmoitukset. Kihloihin olivat menneet Oskari ja Martta, Helmi ja Väinö, Irene ja Väinö, Elma ja Matti sekä Dagmar ja Karl.

Halakoja myydän useiden ilmoitusten voimin, kaupan on myös teräslevyjä, osakkeita, leipomotuotteita, ulkomaan rahaa ja keinotteluneuvoja. Tansseista ilmoitetaan eikä näyttämötaidetta sen enempää kuin oopperaakaan ole puuttunut kansalaisilta.

Millaisiahan oppeja onkaan jaettu Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton "Pienten lasten huoltokurssilla" jonka alkamisesta on ilmoitus laadittu?

Myöhemmin tuo sotilasarvoa kuvaava etuliite pantiin liiton nimestä syrjään ja lanseerattiin järjestö Gustafin lapsettoman siskon, Sophian luomukseksi (MLL). Sitä kai se olikin, mutta alkuun pääsemiseksi järjestö tarvitsi kenraalin kannusten kilinää ja rintapielten mitalien helinää vaikka isyydessään sotaherra itse on ollut varsinainen heitteillejättäjä eikä lastenhoidosta ole ymmärtänyt puuvillaisen vaipanpesun vertaa. Tuskin yhtään kakkapyllyä on niillä kourilla pesty tai että prässihousujen saumoja olisivat polvella keikkuneen penakat kuluttaneet.

Murhakustaa-korkonimeä ei passanne muistella lastensuojelujärjestön yhteydessä ollenkaan. Se lienee samanlainen kunniarikos kuin jos Kekkosen ylistyspuheissa töksäytettäisiin muistelus Varkaudessa tapahtuneista teloituksista vuonna 1918.

Nämä kuitenkin nyt tuli taasen tässä kirjoitettua koska ei niitä totuutena voine historian oheiskirjoituksista koskaan kumittaa poiskaan. Kuten ei nobelisti Henry Kissingerinkään kätten siunaamia pommituslentoja Vietnamiin.

6.12.2023 itsenäisyyskeskiviikko

Muusikko Pedro Hietanen lakkasi tänään hengittämästä. Sielulleen en rauhaa toivota koska en usko sielujen olemassaoloon, mutta hyvällä taitavaa haitaristia muuten muistan.

Jälleen Linnassa tanssitaan, tuskin kuitenkaan Sukevalla tai Konnunsuolla. Tai missä näitä "linnoja" nyt sitten sijainneekaan. 

Pelson vankila ainakin muuttaa ensi vuonna Vaalaan. Kyytöt sieltä raijattiin vissiin jo pois joka ilmeisesti on yksi vankeihoidon erään tärkeän oheistoiminnan poistamisen suurimmista virheitä. Tai mistäpä minä sen tiedän.

Kopioin näiden päivämerkintöjen kuvitukseksi Kari Suomalaisen Hesarissa isäni kuolinpäivänä 19.12.1982 julkaistun, piirtäjänsä aikajanalla vallalla olleen, miehistä valtakulttuuria täydellisesti kuvaavan pilapiirroskavalkadin. 

Onko tuosta ilmapiiristä mikään muuttunut? Piirtääkö joku vielä noin järkyttävää, henkilöön meneviä, misogynistisiä ilkeyksiä? Kyllä. Netin alustat ovat valtoimenaan samankaltaista ja vielä roisimpaakin piirrosjälkeä. Eikä se tule laimenemaan tekoälyn vallatessa luojiensa itsensä aivoja.

Viimeisimmän kuvan Vappu Taipale-nuken esikuva oli piirtämisvuonna sosiaali- ja terveysministerinä ja kun nyt törmää valtakunnan vaikuttajalehden Hesarin pääsivuilla pilapiirtäjän silloiseen viharikokseen, niin ei voi kuin äimistellä takapajuisuutta jonka vallassa piirtäjä ja sen alustalehti vielä oli. 

Eikä tainnut poikkipuolista sanaa lehden lukijapalstalle tuostakaan piirroksesta julkaistavaksi päätyä. Millainenhan moderaattori silloin saapuneet lukijakirjeet availi ja niiden diktaattorijulkaisijana toimi? Hänet voitaisiin varmasti nimetä vielä yli 40 vuodenkin takaa, mutta tänään ne ovat vain "Matti" tai "Maija"-botteja vaan.

Kari Suomalainen-niminen pilapiirtäjä voidaan karistella jalustaltaan tarkasteltavaksi semmoisena kuin hän aikansa henkisen kulttuurin esilletuojana oli ja eli. Muutama mitallikin rintapielistä nipsaista pois irvailihan hän itsekin kaikenlaisen koristelun kustannuksella.

Kuvittelepa tämä apinalaji pelkkiin mitaleihin pukeutuneena säksättämään viidakonpuihin takaisin. Kauanko se niitä siellä mukanaan raahaisi pelkästään elossa selvitäkseen?

Entä jos Linnan kättelyjonossakin lajitoveriemme peittoina olisivat pelkät helisevät vasket, ruusukkeet ja Kultaisen Leijonan Ritarikunnan Suurristit?

Minä olisin täysin alasti niissä pippaloissa.

Rahaa jaossa

20.11.2023 maanantai

Unimäessä myöhällä kun pilkkopimeää on. Tienvarren kuusirivistön takana näkyy häilähteleviä valokiiloja Kyntöläiselle päin. Nyt kulkijat jatkavat matkaansa. Kuskilla ja vieressäistujalla palavat edelleen otsien valot. Mitähän hommailevat?

Saunan lauteilla  ajattelin miltä tuntuu lapsista, joilla kauhun aurana on pommin ujellus.

Sota on minunkin päässä alati läsnä vaikka pommit eivät putoilekaan.

Päivällä ensi töikseni panin uuniin ja hellaan tulet. Muutenkin normaalit toimet kun kylmään mökkiin  saapuu. Veden saanti kaivosta sankoihin teetätti hieman töitä. Putkessa jiätuluppa.

Vinhalle auton alle jäänyt pyy. Nyt se makoilee tyytyväisenä maton päällä lattialla, ja haisee.

Toin auringonkukansiemeniä tinteille. Muutama vuosi sitten 25 kg alimmillaan 19 euroa, nyt 15 kg 27 €!

Lunta on kolata asti. Näläkömäkeen oli tie aurattu.

21.11.2023 tiistai

Viimeisimmän unen kahtapuolen oli kaksi maailmaa. Toisen "hyrrää" ohjailin puuvarrella kuin jauhinkiviä. Ne jurskuttelivat tapahtumanjyviä pieniksi, siisteiksi pussukoiksi hyllyille. Toisella unenpuolella  kaikki oli  kuin hamstraajaihmisten rojuvarastot. 

Hellaan tulet ja puuro termokseen hautumaan. Kahvit.

Pakkasta 4 ½ astetta. Ohuen lumikerroksen on ripotellut entisen päälle. Tänään pitäisi olla miltei pilivetön taevas, huomenna jo myräkkä.

Kävin Näläkömäessä. Vanhoille lehmilaitumille ja Erkan&Kertun kivisille, pakettiin pannuille peltoläimäreille1970-luvulla istutetut kuusikot ovat teloitustuomionsa kuulleet. 

Jälleen kerran: Hyvästi sienimetsät, hyvästi tinttien pesäpuut, hyvästi kanalintujen pesintärintuukset ja kusiaispesiltä lähtevien polkujen vanat. Hyvästi elämä niiden.

22.11.2023 keskiviikko

Lainatäti (80) on kuollut viime yönä.

"Kaikki pieni on kaunista", sanoo valtionpalkinnolla hyvitelty runoilijakirjanpainaja JK.Ihalainen. 

Suuren tavoittelu on kuitenkin kaikilla mielessä. Siinä onnistumisista sitä vasta palkitaankin. Pieni ja kaunis on romanttista unelmapölyä.

Suomalainen PieniEnsokin vaihtoi etunimekseen ruotsalaisen Storan. Ainoa suure, jonka se on saanut  aikaan, on megalomaaninen luonnontuho minne se vain on koneensa talutellut ja tehtaansa pystyttänyt.

Metsienraiskausyhtiön biljooniksi rahavirroiksi nimetyt tulokset ovat sitä mukaa sulaneet nopeammin kuin sen itsensä synnyttämiltä korpiraiskioilta lumet keväisin.

HS:n pieni Tiedeuutinen: Maapallon päivittäinen keskilämpötila nousi päivän ajaksi yli 2 asteen kynnyksen esiteolliseen aikaan verrattuna 

Kahdeksan kaduntallaajaperuspenaa on vaivautunut kommentoimaan "tietävämmin". 

Pelastumisen perusteluksi riittää, että Kiina on peittänyt autiomaitaan ja entisiä kaivosteollisuuden tuhoamia maisemiaan jo aurinkokennoilla. 

Tuttu paradoksi: Toisaalla kaivetaan uusia kaivoksia jotta aurinkokennoille riittää "joutomaita" peiteltäväksi.

Sain valmiiksi moottorikelkan parirekeen pölkkyjenkuljetus lootan.

23.11.2023 torstai

Unessa pakolaisten polkupyöräletka jatkoi Kittilästä etelää kohti. Sanoin Tapsalle, että en minäkään nuin hullu ole, että jäisillä keleillä pelkissä farkuissa lähtisin satojen kilometrien taipaleelle pyörällä.

Kirjoitin uutisen jälkirimpsuun kommentin: Entäs jos rajanylittäjien polkupyöriin on pakattu vakoiluelektroniikkaa, myrkkyjä yms.?

Klo on vasta 02 aamuyöllä. Alkoi tuiskuttamaan oikein vanhanaikaisesti. Vein auton pihasta Näläkömäen tienhaaraan etten jää sen takia ummen taakse. 

Iltasella

Piti kaupassa käydä. Kurautin sitten autolla pihaan vaikka vähän luiruutteli. Uutta lunta tuli kymmenkunta senttiä vanhan päälle.

Susi oli mennyt tien poikki ja toisesta kohtaa takaisin. Otsalamppumiehiä ei vielä ole näkynyt.

24.11.2023 perjantai

Lonin mustavalkoisia valokuvia joissa sukulaisia. Isä oli niissä aina varjoissa. Heräsin siihen, kun ravistelin yhtä kuvaa yrittäen saada varjon valumaan isän päältä pois.

Klo on vasta vähän päälle 5. Illalla nukahdin Kovan Koviston sivuille. Sitä ennen katsoin uutta norjalaissarjaaa Valta (Makta). 1970-luvun tupakan, piipun, alkoholin ja poliitikkojen juonitteluiden käry tunkee tajuntaan niin, ettei sarjaa voi katsoa kuin yksi jakso kerrallaan.

Norjalaisapoliitikot kutittavat muistiluuta tuttuina niminä. Erittäinkin päähenkilö Gro Harlem Bruntlandt. (Piti ihan tarkistaa kirjoitusasu kun tuo"Harlem" on New Yorkissa)

Gaza/Israel murhajaisissa aikovat pitää tulitauon. "Silmä silmästä, Hamas hampaasta" konfliktilla on ollut tasapaino hakusessa. Hamas sai hengiltä "vain" 1500 kaksijalkaista ja Israelin käynnistämässä kostossa on vammautuneet mukaan laskien kymmenettuhannet. Murusiksi pommitettu infra kaiken peitoksi.

Unohtamalla politiikan, Gazan maakaistaleen omistussuhteet ja juutalaisten menneisyyden voi tässä sodassa helposti asettua heikomman puolelle vaikka siltä puolelta julmuudet aloitettiinkin.

Muutaman sadan panttivangin takia mielenosoitusmarssille lähti kymmeniä tuhansia ihmisiä, palestiinalaisten puolesta mieltään osoittavia eri maiden konsulaattien edustoilla on tähän mennessä ollut kymmenistä satoihin kylttien kantajaa.

Hollannin vaalitulos kylmää häntäluuta. Wilders Perkele kekkuloi nyt onnessaan. Aiheesta kirjoittavan Heikki Aittokosken kanssa olen Hollannin vaalituloksesta samaa mieltä; vaarallisia aikoja tiedossa.

25.11.2023 lauantai

Lajimme itsemurhageeneistä tekivät tutkimuksia, unessani siis. Unensiirtymässä ihmiskunta tuomittiin teloitettavaksi. Lopussa joku kyseli, kuka ne pyövelit hirttää?

Kävin Unipuron takana nostelemassa kaatuneen pinon pölkyt takaisin teloilleen.

Nyt saunaan ja sitten Napikselle. Puutarhurikin aikoi tulla.

26.11.2023 sunnuntai

Pakkanen kirrannut kahteenkymmeneen. Kuutamossa oli mukava ajella Napikselta pois. Harvinaisen, hennon nimen (etu-) kuulin. Siihen liittyen: Jospa en nolannut itseäni.

Hs aloitti pressaehdokkaiden kirjoittaman esseesarjan Mika Aaltolan kuivahkolla kirjoituksella Juhani Ahon Juhasta. Seuraavana on tänään Li Andersonin kirjallisuusessee "Kun katsomme ihmistä, näemme historian ja Suomen". Se on yksinkertaisen hyvä. Sen pohjana on Marta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina 1978.

Kirjoitus ei ole avaruuksia syleilevä, mutta paneutuu jokaista yksilöä koskevaan asiaan, usein niin nurkkaan ahdistettuun äitiin, naiseen.

Lähden tänään Kniin vaikka meinasin olla ainakin maanantaihin. Tuli hommia tehtäväksi. 

27.11.2023 maanantai

Lauantaina jäi kirjanmerkiksi HS:n kirjallisuuskritiikki Agota Kristofin (1935–2011) kolmeosaisesta trilogiasta. Vaikuttavat mielenkiintoisilta. Olisipa aina vain vara ostaa kun näitä eteen tulee.

Melender: "KUN LUIN Ison vihon, hämmästelin aluksi sen pelkistettyjä, lastenkirjan omaisia virkkeitä, mutta pian tajusin, että Kristófin proosa on poisjättämisen taidetta parhaimmillaan."

Poisjättämisen taidetta. Hmh. Tyylikkään ytimekkäästi sanottu joutavuuksien karsimisesta. Minunkin pitäisi sitä opetella jälleen. Vaikka mitäs väliä sillä...

28.11.2023 tiistai

Alkoi tuulen kanssa tuiskuttaa, ja kun on pakkastakin niin onpahan vain luita myöten kylmäävää. Mutta niin kuuluu Suomen talvessa ollakin. Pannaan takkaan ja uuniin popat.

29.11.2023 keskiviikko

Naapurin Risto (87) oli kompastunut Lehtovaaran hallillaan ovensuukynnykseen ja kaatunut naamalleen betoniin. Otsassa iso runtu ja molemmat silmät mustana. Nenänvarren oli silmälasien sanka painanut murruksiin. R:lla ei ole toista kättä (proteesi vain), niin milläpä vastaanotat kun kaatuessa ainoa eturaaja on ovenkahvassa kiinni. Kimmo oli onneksi tullut juuri hallille, jotta ensiapuun oli päässyt.

Kirjallisuuspalkintoina jakoivat silkkaa rahaa. Kaunon voitti Sirpa Kähkönen, Tieteen Antti Järvi ja Lasten&nuorten Magdalena Hai.

Kärkevimmän puheen piti Magda ja tunteisiin menevimmän Sirpa. Järven puhe oli asiallinen. Magdalla on hienosti henkilöön ja etunimeen istuva sukunimi. Onkohan vaihtanut alkuperäisen?

Jos minulta kysyttäisiin, niin olen vallan tyytyväinen voittajiin, varsinkin Sirpan. Yllätyin diktaattori Jorma Uotisen selkosanaisuudesta ja ytimekkyydestä kun hän perusteli voittajavalintaansa.

Miksikähän minulle tuli kyynel silmäkulmaan, kyselen tässä ohjelman jälkeen enhän ole edes lukenut voittanutta 36 uurnaa-teosta? Muistan, kuinka vaikuttunut olin Erno Paasilinnan finlandiavoitosta 40 vuotta sitten, että seköse ...

Sirpa kirjailijana sekä julkisuudessa esiintyvänä henkilönä on kyllä likellä minun mielimaisemiani. Ja onhan hän savolainen.

Tähän kirjallisuuskatsaukseen sopii hyvin Melenderin kritiikinloppu Kristófin proosasta (varsinkin kaksi viimeistä kappaletta):

"Trilogian osista Iso vihko on romaanina täyteläisiin ja vaikuttavin, mutta samalla petollisin, koska se luo eheän todellisuusilluusion. Todiste ja Kolmas valhe lyövät tuon illuusion ensin säröille ja sitten säpäleiksi.

Kristóf kouluttaa lukijaa kovalla kädellä, mutta siitä on syytä olla kiitollinen.

TRILOGIAN taustalta kajastaa ajatus, että kerronnan etiikan rinnalle tarvitaan lukemisen etiikka, jonka ytimessä on ymmärrys siitä, että kaikissa teksteissä pitää tunnistaa lauseisiin luikertavat valheet.

Vain tällaisella valppaudella voimme torjua kielen ja totuuden rappion, joka uhkaa myös nykyisenä disinformaation aikakautena."

Rajatapauksia

8.11.2023 keskiviikko

Jonathan ja Sara saaneet eilenaamulla tyttövauvan. Israel-Gaza varjo yltää onnen ylle sillä S:n isä on israelilainen ja kotoisin siltä alueelta, josta hiekkaerämaiden tämänkertainen, murhaava jytäkkä alkoi.

Omat huolemme suuret: Omenapuiden lehdet jäivät karisematta, mitenhän käy seuraavan kesän omppusadon?

Laitoin ruuaksi uunilohta kasvispedillä.

9.11.2023 torstai

Tiedeartikkelin otsikko vuodelta 2019: "Hyvästi, vapaa tahto - Tietoiset päätökset ovat harhaa, koska aivomme tekevät päätökset ennen kuin teemme mitään"

Ingressi: "Aivojen neurobiologisesta koneistosta ei löydy vapautta. Tunne siitä on kuitenkin tarpeellinen harha, sanovat tutkijat."

Kuinkas sattuikaan juttu uudelleen eteeni kun lukemisenani on Artur Scoppenhauerin filosofiaa vapaasta tahdosta.

A.S:n olisi syytä syntyä uudelleen tämän päivän neurotieteellisesti tutkittavina olevien ihmisaivojen maailmaan ajattelemaan samaa aihetta, sillä ei hänkään vapaan tahdon olemassaolon  puolesta ehdoitta liputtanut.

10.11.2023 perjantai

Hautasivat Helsingin Hietaniemeen Martti Ahtisuaren. Seremonia oli koko iltapäivän kestävä näytelmä. Vilkuilin  sitä tulisijoja lämmitellessäni ja ruokia laitellessani, mutta sitten pitikin lähteä kauppa-asioille ja jäi loppuripottelut livenä näkemättä.

Piispa Huovisen puheet olivat samoja ikiaikaisia raamatullisia toistoja joissa ylistystä olematonta jumalaa kohtaan ei puutu. Mutta Pirukos aivoihin etsautuneet jargonit papeilta pois pyyhkisi.

Kirkon palvelijoiden näyttelijäsuoritukset ovat kyllä useimmiten huippuluokkaa kun ne unihiekalle rakenneltujen uskomusten pönkkinä taiteilevat.

Prismassa tutunoloinen, nuorehko äiti fyysisesti vammaisen lapsensa kanssa vaihtoi pari sanaa öljyhyllyjen äärellä kanssani. En kuitenkaan muistanut kuka hän oli.

Ruokanamme tänään oli siis Kivikylän savukalkkunasiivujen vahvistamaa perunalaatikkoa jossa runsaasti yrttejä, juureksia ja sipuleita. Tavallaan Janssoninkiusauksen tapainen uuniluatikko iliman kermoja ja sillinsiivuja. Kelepasihan tuo.

11.11.2023 lauantai

Yritin muutama viikko sitten saada lääkäriaikaa alati päässä "kelluvan" säryn takia. Se meni ensin hoitajan kanssa tekstittelyksi (omasote) ja sen jälkeen lääkäri  lähetti viestin, että päänsärky taitaa olla vain oire jostakin.

Eikös se "oire" pitäisi myös tutkia?

Paistoin kolme isompaa ja kaksi pientä kakunpohjaa. Kahteen niistä Puutarhuri rakenteli G:n kanssa täytekakut. Toinen mummolaan ja toinen itselle ja pakastimeen yksi.

Haudutin uunissa ohrapuuron ja kypsytin Vinhalle pellillisen saksalaisrojukaupan kanankoipia. Olivat alennuksessa: kilohinta oli pari euroa.

Tapio soitti. Kittilänkin kairoille kylymää rintamaa pohjoinen kierrättää. Luntakin niin, että olivat käyneet suksimalla hirvijahdissa. Ostohirven lapaa se silti parhaillaan vuoli käristykseen jota Viitasaarelainen tuttu oli myynyt 8€/kilo. Siellä olivat myyntiin päätyneet koska hirviporukan taloudenhoitajaan oli iskenyt pitelemätön pelihimo ja se oli pelannut kassan tyhjäksi.

12.11.2023 sunnuntai

Isäinpäivä. Jokainen tiedossani oleva jälkeläiseni onnitteli ja korttejakin sain. Yllätyslahjan kaivoin paketista kakkukahvia ruusukupista ryystäessäni. Se oli Raatinkellon kultasepän kaulakoruksi takoma vuoden 1958 täyshopeinen markka.

En lähtenyt mummilaan kun päätä särkee hervottomasti.

Faijavitsi sattui silmiini: Kuka on Maijamehiläisen isä? No, faijamehiläinen.

Ruokia ei tänään tarvitse laitella kun muut saavat mummin laittelemaa hyvää siellä käydessään. Vinhallekin on helppo ulkona kylmässä olevalta uuninpelliltä kanankoipia vain ojennella.

Kirjoitin sotia ja rauhaa koskevaan lehtikirjoitukseen kommentin jonka yhden kappaleen, joka olisi riittänyt, muotoilin näin: 

Laittakaapa sotateollisuus-sanan paikalle rauhanteollisuus. Eikö näytä ja kuulostakin vallan naurettavalta vaikka hornetienkin sanotaan edistävän (varmistavan) rauhan säilymistä. 

Skriivasin loppuun naivisti: Ihminen on hyvä ja katsoo peiliin. Sieltä katsovat jokaisen kohdalla molemmat ääripäät: Sota ja Rauha. 

Tolstoilla oli erään kirjansa teemana ja nimenä Sota vai rauha ja Mihail Siskin muotoili tänä vuonna suomennetun kirjansa Sota ja rauha-nimiseksi. 

Sodan ja rauhan väliin voi nykytilanteessa murjaista myös sekä koska ainakaan toistaiseksi ei kolmatta maailmansotaa ole julistettu alkavaksi.

Maailmanpaloa haluavia kyllä riittää ja siksi sodan käsikirjaakin täydennetään kuumeisesti.

Sotaan aina valmista Natoa ja rauhanpykälillä kuorrutettua rauhanjärjestö YK:ta ei voi kuvitella samalle viivalle rauhanturvaamisessa. Jälkimmäinen ei ole mihinkään valmis vaikka sen "rauhanturvaajat" nojaavatkin vartiopaikoilla kivääreihinsä. Tai juuri siksi.

Yhdistyneet Kansakunnat-rauhanjärjestöstä ei välttämättä tule tarpeetonta vaikka perustamisensa aikoina huulta asiasta heittivätkin; makaaberia huumoria tarvitaan onhan YK:n kokoushuoneiden mattoihinkin kirjailtu vain diktatuurijäsenille näkyvä RIGHT off VETO.

13.11.2023 maanantai

Menin aamulla 08.40 rokotusjonoon. Jono ei kohdallani edennyt edes sisälle kun tultiin sanomaan, että mänkeeten kottiin, tännään ei enempää keretä rokottaa.

Tilasin tabletille ad Librikseltä (minkähän takia kirjafirman nimi assosioi ajatusta lastenvaippoihin?) Tapio Bergholmin Kovan Koiviston ja Veera Jääskeläisen Rouva diktaattorin. Lahjakorteista jäi vielä muutama euro käyttämättä. (Libero on vauvanvaippa-tuotemerkki, siksi.)

Luin jo vähän matkaa Jääskeläistä. Häiritsee kappalejakojen epämääräisyys. Aloitusrivien sisennyskin on vain yhden välimerkkinäppäimen painalluksen mittainen. 

Tekoälykö...köh editoinnin nykyisin suorittanee kun Kovan Koiviston sivuillakin heti alkuun oikeakielisyyteen tottuneet vanhat silmäni törmäävät kahteen taivutusvirheeseen samalla rivillä: "Hän (Koivisto) korosti, että sosiaalidemokraatit olivat parantaneet vähävaraisten eläkeläisten asemaa, kun kansaneläke oli köyhimmille suurimpi ja rikkaimmille pienimpi."

Mitähän itse Manu kirjoittavana henkilönä olisi jo tällä sivulla ärähtänyt... 

"Jos on sanottavaa, pitää olla kyky ilmaista sanottavansa..." 

Tekoälyltä tulee puuttumaan kyky oikeakielisyyteen joka vielä "eilen" vallalla oli koska niiden "aivojen" kieliosaamista ovat ryhtyneet rakentelemaan lajimme digimurroksessa kasvaneiden aivot jotka eivät ole lukeneet menneisyyden valtavaa kirjallista tuotantoa, niiden kirjoitussäännöstöä ja muita lainalaisuuksia. Ne loivat kera avuliaitten (laiskojen) vanhempiensa ensin kokonaan oman kielensä, jonka nyt sitten ovat luovuttamassa sähköisille roboteille ja -alustoille edelleen muokkauntumaan.

Tekoälyä koodaavat nörtit eivät osaa kielioppia edes mutuna.

Hallelujaa ja aamen suomenkieli, Kalevala ja Seitsemän veljestä.

Vaan ovathan ne esivanhempamme pärjänneet nuolenpääkirjoituksellakin tuhansia vuosia, jotta mitäpä tuota harmittelemaan.

Samuli Paronen oli väärässä. Ensin oli ihan muuta kuin Sana; ensin oli nokiviiru kalliossa. Lopussa hohtanee pimeydessä neonvalokirjaimin EXIT.

Piti kampeutua päivien päästä korjaamaan: Paronen murahti maailma ON SANA, ei että sana olisi ollut ensin. Nokiviirusta kallion kupeessa jään edelleen olemaan samaa mieltä itseni kanssa.

14.11.2023 tiistai

Menin aamulla puoli kahdeksalta lakkautetun Seminaarin kampukselle järjestetyn rokotuspaikan oven taakse odottamaan. Ovenkahvaa pitelemässä oli jo viisi henkilöä. Puolentoista tunnin odottelun aikana paririvissä mutkitteleva jono kasvoi satametriseksi. Vaan nytpä on molempien rokotteiden terrorismisntorjuntasyksiköt kehon virtausten juoksuhaudoissa asettautumassa puolustamaan kotimaataan viirusten ulkoisia hyökkäyksiä vastaan.

Israel-Gaza (Hamas-Netanjahu) sodassa ei kannata ruveta kummankaan puolelle kannanotoissaan. Lajimme terhakkaammat (pörhökkäimmät) siellä vain toisiaan tappavat ja oheistuotteena molempien toimista tulee valtavasti "sivullisia uhreja".

Silmät täytyy joka tapauksessa sulkea kun uutisissa näyttävät ruumissäkkejä ja keskosvauvoja särkyneen infran keskellä.

15.11.2023 keskiviikko

Aamulla varhain pikkupakkasessa kävin ulkoiluttamassa koiran. Joku nuorehko hemmo polki läskipyörän renkaat humisten katua pitkin kaupunkiin päin. Missähän hänenkin työmaansa sijaitsee kun viiden aikaan jo oli menossa? Ehkä Renforssinrannan sokkeloisen kiinteistökomponentin uumenissa, siellä Euroopan nopeimmaksi sanotussa tietoliikennkeskuksessa. Sillä samalla niemellä, jota yli 110 vuotta sitten ovat alkaneet sellutehtaan paikaksi kirvein, pokasahoin, kuokin ja lapioin raivata. Hevoisetkin siellä ovat nahkaansa kireällä joutuneet pitämään ja pomot huutaneet kuin syötävät resuisiin sarkalyyseihin puetulle työläisarmeijalle.

Ja vain leipähuolista vapaa aatelinen Herman Renfors rantoja kiertämään on lenkkipolulle nimensä saanut. Tai no, onhan se "Umpin Vanhan Kerhon" edessä joku kirvesmies-pronssiveistos työläisistäkin juurrutettu nurmelle jököttämään.

Taivas on ollut tasaisen harmaan pilvilautan peittämänä jo pitkään eikä tällenkään päivällen näytä vanhaa taivasta esiin tulevaksi.

Tänään Äetin muistorantu eloni muiden rantujen joukossa 101 vuotta. Jos muut sisarukset eivät tuota rantua muista enää jatkaa, ainakin itse jokainen marraskuu yritän. Ei sillä elämänmenoon mitään vaikutusta ole kuin oman pääni sisällä. Haihtuvaa on tuskakin jota joskus Äetiä muistellessa tunnen. Kontrasti siihen, että tajuaa olleensa edesauttamassa naisia äitiyteen itsekin tekee ajatuksista vieläkin vaikeampia 

Vanhimmat tyttäreni, teidän "äitirantu" murtui palasiksi jo, kun olitte kovasti pieniä vielä. Miten sellaisen muistohaituvan kanssa jaksaa omaa äitiyttäänkään kannatella? Jos satutte sitten joskus lukaisemaan nämä rivit, niin tiedättepähän, että iskä on pohtinut semmoisiakin. (Tuhannesti enämpi kuin vain nämä rivit.)

Iltasella

Muistiinpanoni ovat kuin mustikkakiisselilautumia lumessa.

Mistähän tuokin ajatus kirjoitettavakseni tupsahti? Onko siinä mitään mieltä?

Ehkä se esiintyi unessa josta muuta en enää muista. Ja unissahan tapahtumat ja ajatukset ovat useimmiten aivan pöljiä.

Ruuaksi rakentelin tänään ohrasta, kaurasta, riisistä, ruiskesta (rukiista) ja kananlihasilpusta koostuvan uunipadan. Samalla jälleen uuniohrapuuron ja Vinhalle ½-kypsytin luuta ja lihaa.

Rukiin taivutus "ruiskesta" muljahti ruokia laitellessa mieleen kun äskeisessä eilisessäni jonain päivänä 1980-luvulla vanhin tyär halusi sen niin taivuttaa kun kerta muutkin jyvät päättyivät sta:han.

Nyt illalla huiman laadukas japanilainen elokuva Teemalla:  Haruki Murakamin tekstiin pohjautuva Drive My Car.

Minullakin on ollut Saab 900, harmi vain, että oli valkoinen. Elokuvan punaisen olisin voinut silloinkin haluta jos koskaan olen hankkimieni autojen värejä sen kummemmin miettinyt.

Rupesin jo pätkälleni lukemaan Kovaa Koivistoa, kun katsomani elokuvan jälkimainingit alkoivat vyörähdellä Berghomin rutikuivan tekstin väleihin sulattaen sivut valkoiseksi läntiksi näkökenttään. Punaiseksi sekin sitten muuttui, alkoi ahdistaa ja säpsähdin hereille kun unessa ajoin kahdella, yhteen hitsatulla valkoisella Ladalla Valkeakosken Vuolteensillan tanssilavan parkkipaikalle. (Se on palanut jo aikoja sitten.)

Oikeanpuoleisen Ladan ratin takana istui tyttö kuten elokuvan Saabin kuljettaja, mutta se oli kuitenkin Tuulevi joka silloin kerran tanssilavan parkkipaikalla oli parkkeerannut väriä ja moottorin kuutiotilavuutta myöten samanlaisen Ladansa minun Ladani viereen ennen kuin edes oli tavattu.

Sekin ilta silloin joskus oli perin merkillinen. Muistuma muistutti jälleen kaiken sattumanvaraisuudesta joka japanilaisen elokuvan ydinsanomakin ehkä oli. 

Jälkeenpäin voi heittää mystisyydenpölyä senkin tarinan ylle ja kas, se kaikkihan tapahtui kuin elokuvissa.

16.11.2023 torstai

"Tämäkin vuosi on sotaa" otsikoi kirjailija Susanna Hast Hesarin esseensä. Se on tekstiä joka ei asetu yhdenkään sotaa käyvän maan eikä sotaa käyvien henkilöiden puolelle. Ei ritustele rivienväleihin historiallisia henkilöitä, uskontoja, jumalia eikä se jatustele mitään muutakaan tapahtumien ytimestä etäännyttävää potaskaa hengellisistä olemattomuuksista joilla niin monet yrittävät sotien syitä perustella.

Susannan essee on kirjoitettu tunteenvereen kastetulla kynällä jonka äärellä pragmaatikoiksi itsensä julistaneiden ivahuulet mutruun  menevät.

Verrokiksi luin uudelleen aiemmin mainitsemani toimittaja Saska Saarikosken kolumnin jossa hän, kirjailija Pentin poika, kirjoitti Lähi Idän kriisien syistä, ja kuinka ne juontavat juurensa tiettyjen Abrahamien poikain tekemisistä.  

Oli sekin kirjoitus erinomainen täsmä-osaavuudessaan, mutta se oli lopulta kuitenkin vain kirjoitettuun historiaan (tutkimuksiin) tutustuneen ihmisen asia(leipä)tekstiä jota kirjoittaessa ei ole kyyneliä vuodateltu.

Vihreyttä näin talvellakin hohkava tuija-pensasrivistö etelänpuoleisella tontirajalla on jatkuvan ilon aihe. Se käy juuri tuohon kuin punainen nenä Pelle Hermannin naamaan.

Kummallista tässä ja eilisessä päivässä on ollut, ettei koske päähän!

17.11.2023 perjantai

Olisiko nyt sopiva hetki lukea Matti Pulkkisvainaan Romaanihenkilön kuolemaa kun "Israel tuhoaa Gazan kaupunkia" roiskauttaa aamun lehden otsikkokin päin yöunien jälkeen sirrillään olevia silmiäni.

Ihan hyvin olisin voinut jatkaa Moskovan Zaatanan aloittaman sodanajanpäiväkirjaani (lopetin 1.8.22 numeroon 160) sillä jokaiselle päivälle on elonkehämme kurjimmat toimijat varmistaneet sodasta puhumisen tarpeiston, aiheet, ruumiit ja totaalisen tuhon elementit.

Olemme välillisesti olleet osa Ukrainassa käytävää sotaa koko ajan. Ja kun Hamastaavettikin röyhtäisi tappavan, räjähtävän sappioksennuksensa Israelgoljatin rinnuksille, osallistumme miljoonien avustuseurojen voimin kaiken tuhoamisoperaatioon Gazassa vaikka emme sitä sillä tavalla otsikoikaan.

Suomen hallitusvalta teki päätöksen, jolla panee rajavartiolaitoksen laskemaan puomit ales neljällä itäisen rajan ylityspaikalla. Tulppaavat silläkeinoin pakolaisvyöryä jonka ensikuohuina muutamia kymmeniä ihmisiä jo kerkesi polkupyöräillä rajan ylitse tutkittavaksi, onko aikomus mikä.

Venäläiset ovat kaiketikin kuljettaneet turvapaikkaa etsiviksi mainostettua väkeä kauempaa autoissa, antaneet (rajavartijat myyneet) heille polkupyörät ja osoittaneet suunnan: 3-5 kilometriä tuohon suuntaan mars!

Entä jos seassa on niitä kuuluja pieniä vihreitä miehiä? Ainakin niillä nyt kansalaisia peloitellaan joka toisessa möläytyksessä jos vaikka twitteriä vilkuilee.

18.11.2023 lauantai

Suomen ja Venäjän rajadraama on siirtynyt ulkomaisin ohjaus- ja näyttelijävoimin tästä 126 km päähän Vartiuksen Tullin kesäteatterilavalle hiutaloivaan lumisateeseen. Lippuja ei näytökseen enää myydä Suomen puolelta, mutta mustapörssi käy kuumana naapurissa. 

Kremlin zaatanoiden käsikirjoittama ja ohjaama Rajatapauksia-näytelmä tullaan kyllä lopettamaan. Muutaman päivän päästä koko rajarailo on kiinni ja betoniset porsaat ja piikkilangat jäävät kuukausiksi aukkojen kohdalle.

19.11.2023 sunnuntai

Olen pakannut kamppeita sillä huomenna menen Unimäkeen. Sinne pääsee vielä kun lumisateet ovat olleet vähäisiä. Vanhin S on käynyt tänään lämmittämässä, että on se tupa pikkuisen hualistunut.

Kun lueskelee ihmismassojen sanailua Venäjän uusimman hybridivaikuttamisyrityksestä uutisointien ohessa, niin harva kommentoija siellä oikeasti osaa asiaa pohtia, kunhan nyt vain möläyttää mitä mieleen tulee. Ja sitten on niitä, jotka koohottelevat kun kerta uusi jännä tilaisuus aukesi ja käkättävät päälle. Kai ne omanlaisiansa kicksejä siitä saavat nekin.

Olisiko vain pohdittava hiljaisesti mielessään, että mikähän kaaos Suomella lienee edessä nuiden rajatapausten kanssa. Odotella rauhassa ja muljautella silmiään jos joku kommenttia on aiheesta vailla.

Uskaltaisiko luottaa, että tiedustelutiedot ovat varmalla pohjalla eikä meillä mitään pelättävää (toistaiseksi) ole niin kuin on jo monien viranomaisten ja poliitikoiden suulla vakuutettu?

Kylymä helevetti 4,8 km

23.10.2023 maanantai

Mustavalkeita valokuvia unessa. Niiden viestit masensivat ja "päätin" herätä. Kello raksutti kolmatta aamuyöntuntiaan.

Ukki Abraham se uneni päähenkilönä jälleen vessutteli.

Vinha kävi istumassa ulkorappusilla, tuli kielen naksautuskutsusta sisälle ja pyörähteli matolle muate. Täytyy uudelleen unta yrittää itsekin.

Klo ½6.

Usvaista pikkupakkasta. Tuli humisee uunissa ja hellanpesässä, siirsin kahvipannun liedelle. Pannunpohja piksaa ja paksaa vesihelmien kuumetessa kahden raudan välissä, ja kohta alkaa tuttu kiehumisporina. 

Iltasella

Sillä aikaa kun planeetta Maan sotien verisiä huuruja levitetään lasten hätääntyneisiin mieliin, jatkoin metsäisiä puuhastelujani.

Yhden vuodenkierron polttopuumotit ovat pätkittyinä pinoissa, mutta kun vauhtiin piäsin, en hellitä ennen kuin valitsemani ajouran varren ylispuut ovatten nurin. Ottaahan tämä risukoissa kompastelu voimille, mutta terveellisellä tavalla.

24.10.2023 tiistai

Äety pikkupakkasiksi: -13 aamulla varhain.

Maaemo oli jo alkanut tottua roudattomiin oloihin, niin mites nyt kun kylmä porautuu metriä syvälle ennen lumipeitteitä? Ei se ehkä muististaan vielä kaikkea lie unehtanut.

Pottuja hakiessa otin kellarista pienen omppu-raparperihillopurkin. Oli juuttaaseen hometta pintaan ilmestynyt. Tein kuin Englannin kuningattaren kerrotaan tehneen: kuorin hameen pois ja lusikoin loppupuuron sekaan. ...jahas, hauska kirjoitusvirhe (tai ajatus-); en minä mitään "hametta" kuorinut.

Lieköhän jatkuvien sateiden pieksämällä englanninmaalla homeetonta paikkaa olemassakaan?

Ei tästä Englantiin saakka tarvitse homeisten hillojen käytöstä lähteä esimerkkejä hakemaan. Eikö nuita lie kakruina nielty niine päivineen nälkäisiin mahoihimme.

Nyt alkaa klo olla 8 ja valostuu kovaa vauhtia pilivetön taevas. Ajoin Tojotanrottelon ojan ylle virittelemilleni palkeille, jotta piäsen kahtomaan, mistä kohtaa pakoputki vuotaa. Eilenillalla en jaksanut alle konttailla.

Ip

Tulin syömään. Ruokailtuani ryömin auton alle. Irroitin kiristyspannan ja panin uuden tiivisteen (sattui olemaan kaksi varalla, milloinhan niin viisas olen ollut, että hankin?) ja kiristin liitoksen kiinni. Samalla satuin vilkaisemaan katalysaattorin sisään. Ontossa pöntössä pyöri metallinen pallo, kuin ampiaispesä ja siitähän se omituinen kilinä oli jo jonkin aikaa kuulunut.

Tuo ampiaispesä markkeerasi kait jonkinlaista hiukkassiepparia joka normaalikatissa on koko tilan vievä, kerroksellinen suodatin.

Hiukkassiepparista assosioitui lintulaji siepparit, empidonax. Ja sitten J.D.Salingerin Sieppari ruispellossa-romaani. Ja se, että olen kerran piirtänyt Salingerista ja Gunther Grassista pilailupiirroksen jonnekin.

Jos huomisen vielä metsässä puurran, ovat merkkaamani koivut nurin ja pölökkyinä pinoissa. Rankapuuta hakkaan alle puolen hehtaarin alalta entisen kasken paikalta Aholta.

Iltapalakseni paistoin räiskäleitä. Söin ne mustaherukkahillon kanssa. Siinä ei hometta ollut. Kuten ei omppuhilloissakaan. Se yksi nyt oli vain jäänyt korkkilöysänä olemaan.

Kuun puolikasmöhkäle isona, matalalla Keyrityn suunnassa. Viikonloppuna se on sitten täytenä.

Saunassa kävin. Nyt alan muate. Panen kuunteluun Ylen Elävästä arkistosta jotain ja nukahdanpa siihen sitten.

25.10.2023 keskiviikko

Klo 06. Pakkasta 7,5.

Portaiden edessä jänes kun oven avasin. Sai pikkuisen kyytiä Vinhalta.

Mediassa sotaa ja murhia. Tietysti paljon muutakin.

Hesarissa on viime aikoina ollut kohtalaisesti kirjakritiikkejä. Tänään laajimman reportaasiretken on tehnyt Veli-Pekka Leppänen Katja Hoyerin Itä-Saksan "ilmastoidusta painajaisesta" kertovan kirjan Muurin takana sivuille.

Hoyer on syntynyt Neuvostosaksassa 1985, asuu Lontoossa.

Sain synttärilahjakseni pari lahjakorttia ad Librikselle, joten ed.mainitussa yksi vaihtoehto kirjaostoksille. Kritiikki tosin ei vakuuta. Tulee mieleen Claudia Ruschin "Stasi tiskipöydän takana"(2006). Ehkä aihe oli vielä silloin liian tuore olipa kirjailija aikalainen tahika jos.

Tapio Bergholmin "Kova Koivisto" (2023) on vaihtoehtona myös.

Iltasella

Teeriparvi oli aamulla hakkuutyömaani viereisessä petäjikössä. Sytytin kunnon roihut oksista ja muusta pärtöstä vielä eiliseltä kytevälle, kivien väliselle alustalle. Pois lähtiessä pätkin lahoamisensa alkaneesta paksuhkosta tuulenkaatokoivusta pölkkyjä pätsini piälle ja siellä se nyt yölläkin hääryää.

Tuli mieleen talvi 1975-76 kun Styhrin Ramin kanssa raivattiin taimikoita jossakin Koivumäen saloilla Siilinjärvellä. Silloin sytytettiin nuotio jota pidettiin yllä talven ajan samassa poterossa pätkimällä aina iltaisin tuoretta koivua hiillokselle. Siellä olikin jäljiltämme kesän tullessa ollut aika laaja suokunttakyty...

Muistelinpa sitten sahaillessani niitäkin "nuoruudensavotoita" kuin  Kalle Piätalo kirjoissaan.

Muutamaa vuotta vanhempi Rami opiskeli Toivalan Metsäkoulussa ja valmistui valitsemalleen pihkalle, mahlalle, ulkoilmalle, ilmastonmuutokselle, harvestereille ja moottorisahoille haisevalle  alalle. Metsäalan opettajaksikin sitten aikanaan. Mitäpähän hällekin kuulunee?

Suurinpiirtein 100 koivua ja muutamat petäjät (jokunen närepropsikin) jos pienemmätkin puut lasken, tuli murhattua. Nämäkään kaatamani puut eivät koskaan enää kannoilleen nouse. Tuhkana tuuleen lopuksi ripottelen ja atomeina jatkavat minkä jatkavat. Jos vaikka suuren aurinkomyrskyn aikana atomiensieppari käväisee, pääsevät nekin avaruudenradoille ikuisuuksiin huilaamaan. (Jälleen yksi sieppari tähän tarinaan!)

Kunhan kasvamaan jäävät näreentaimet ovat samoissa mitoissa kuin kaatamani koivut, olen minä jo poistunut näitä uniahoja katselemasta.

Alkaa olla ruuat vähissä. Vinhalle on vielä vaikka mitä, omat hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Yksi annos on vielä kanakeittoa, mutta koska Kivikylän luonnosuojelulenkkiä paistoin nuotiolla päivällä, jätän sen huomiselle. Keitin spagettia ja sotkin pannulla paistamieni sipulien sekaan, niin enköhän ylitse yön  pärjee.

Huomenna aloitan rankasavotan entisen nauriskasken alalla jossa kasvoi aikoinaan sutjakkaa petäjää ja jonka myin jollekin tuusniemeläiselle yksityisahurille Kittilässä ollessani. 

Hyvälaatuisen, harvan kuusikon lisäksi siinä kasvaa vänöttää sinne tänne sojottavaa rankakoivua joita katsellessa ei mesi mielessä imelly.  Vaikka sama sille mitä metsässä kasvaa. Kaikki mikä vähänkin vihertää on vain hyväksi metsälle itselleen. Ihmissilmän esteettisistä elämyksistä luonto vitut välittää.

Oikeastaan oikein vänttyräinen koivu, jolla hoikkaa pituuttakin löytyy, panee ajattelemaan kaikenlaatuisten puiden elämänhalun sitkeyttä kun ne latvojansa kohti valoa, kilpaa muiden vänttyröiden kanssa jaksavat kasvattaa.

Ihminenkin voi elämnänmittansa aikana vääntyillä rungoltansa vaikka millaisiin kulmiin, mutta niin vain huokuu vaikka luulisi olevan helpompaa heretä kitumasta, luovuttaa.

26.10.2023 torstai

Pötkyilin pimeässä petillä ennen kuin nousin ylös. Makustelin näkemääni unta ja koetin samalla arvuutella, paljonko kello lie.Vinhan kuorsaus kuului tuvasta, kello raksutti seinällä. Se sama kello, jonka M siirsi tupaan kun sen raksutus häiritsi uneen pääsyä. Ajattelin, että on se jo kuusi, mutta puolella tunnilla erehdyin. 

Mitähän M:lle kuulunee? Onko syöpä todellakin jättänyt etenemisensä kuten viimeksi nähtyämme sanoi?

Siitäkin syksystä on jo muutamat vuodenkierrot katsottu ja vaikka ihmiskohtaaminen ei sinällään mikään kummajainen ollut, jäi henkilö mieleen.

Iltasella

Pimmeestä pimmeeseen metässä. Kävin välillä kahvilla ja sitten paistoin jälleen nuotiolla luonnonsuojelulenkkiä. Muuten pieniä huilitaukoja lukuunottamatta lopetin vasta ½18. Ruapaisin saunankiukaan pesään tulet ja kävin bensaa Torakorven Essolta ja ruokatarpeita Salesta. S:n ja M:n pakastimesta hain yhden lohifileen.

Nyt saunomisen jälkeen luulisi nukuttavan makiasti.

Uutiset katsoin, mutta mitäs siellä muuta vatvottiin kuin Lähi-Idän Abrahamin poikien ja tyttärien konfliktia, Venäjän Zaatanan kaiken tuhoavaa sotaa Ukrainassa, kiinalaisaluksen ankkurin katkomia kaapeleita ja kaasuputkia Itämeressä ja ikuista, kaiken alleen runnovaa mammonanpalvontataloutta.

Vilahti uutisissa pieni katsaus Helsingin Kirjamessuilta. Lukemaan oppimattomuutta kannustava hallituksemme aikoo korottaa kirjojen alvin 14 prosenttiin entisestä kymmenestä kun se muualla Euroopassa on likellä nollaa, tai jopa nolla.

Sivistyksen ylläpito ei ole nykyhallituksemme ykkösprioriteettejä. Lukemansa tulkitsemisen kanssa enpätiijää-aprikoiva tiktok-väki onkin paljon helpommin johdateltavissa ihan millaisiin typeryyksiin vain. Erilaisia, varoittavia johdattelusysteemejähän me historiasta on opittu, mutta eipä niitä haluta enää nuoremmalle polvelle jakaa.

Vihapuheen yltymisestä sisällissotammekin (1918) alkoi, sanoi joku haastateltava telkkarissa kun "uuskielinen" vihapuhe on nosteessa eduskunnan puhujapöntössä, ja puhemiehen paikallakin näkyvimmin.

27.10.2023 perjantai

Heräsin virkeänä viiden kantturoissa. Pakkasta vain 2,5 ja taivas niin sakeassa sumupilvessä ettei kuutamoinenkaan näy. Eilenillalla se jonkin verran vielä kajasteli pilviverhon takaa. Maa on lumetonmusta kuten joskus eräänkin tekstini otsikoin.

Silloin oli mielikin lumetonmusta.

Abrahamin-nimestä se aivoille riesa muotoutui.

Ei ole kaukana ajat kun evl-pohjainen sharialaki on näilläkin kunnailla voimassa ollut. Vai olisiko se ollut peräti protestanttinen...

Saska Saarikoski kirjoitti 18.10 Hesariin Abrahamin "perinnöstä". Pieni lainaus kirjoituksesta: 

"LÄHI-IDÄN KRIISI on kaikkien nykypäivän konfliktien äiti. Missään muualla ei ole niin pitkää koston kierrettä, eikä niin loputtomasti mahdollisuuksia whataboutismiin eli väittelyyn, jossa oman puolen teot kuitataan syyttämällä vastapuolta jostain vielä pahemmasta.

Lähi-idän konfliktin juuret ulottuvat vuosituhansia taaksepäin. Alueen kolme suurta uskontoa johtavat sukujuurensa Abrahamista. Sukuriidat ovat riidoista pahimpia, vaikka ulkopuolisille ne voivat olla täysin käsittämättömiä."

Ja sattuupi nytten sukulais-Abraham kuvana astumaan omaan elämääni.

Isäni isä Adam, äitini isä Abraham. Adam ei jumaliin uskonut, Abraham sitäkin totisemmin.

Abraham on tullut vasta nyt viime vuorokausina mieleeni hämäränä hahmona myös muistikuvana. Kuin metsän puiden takaa kurkkivana, sarkalyysiin pukeutuneena satuhahmona.

28.10.2023 lauantai

Nämä kävivät aamupvllä: S&M&S&S. Käytiin katselemassa polttopuiden ajourat kunhan lumet sataa ja m.kelkalla metsään hirviää kurvailla.

Tänään suojasin omppupuut jänesverkoilla, siivosin pihasta isoimmat "roskat", lastasin peräkärryn täyteen halkoja ja kottasin pilkepinoa pienemmäksi parempaan suojaan.

Nyt olen saunonut ja lähden Napikselle humpalle. Sarjakytkin valoa varten olevan pikkuakun auton akkuun niin saan sen samalla ajokeikalla ladatuksi. 

En enää montaa päivää ole Um vaan häivyn sitten pitemmäksi aikaa kaupunkioloihin joka pikkuisen harmittaa jo valmiiksi.

29.10.2023 sunnuntai

Unessa tuttu henkilö entisen Pantzarinkaupan läheltä tiristeli leppäpölkkyä ja arveli siitä sähköä irtoavaksi sitä varastoiviin "tyynyihin" (akkuihin). Naureskelin touhulle ja sitten tiristelijäkin alkoi nauraahohottaa kuin Vallan Matti puun takana taustalla.

Vieläköhän Matti lie elossa? Katsoin Fonectasta tietoja, mutta nimi ja osoite, jossa hän viimeksi asusteli, oli hävinnyt tiedoista.

Leena oli M:n vaimon nimi, erosivat kun M alkoi hellustella työkaverinsa kanssa ja muutti sen myötä erääseen saareen asumaan.

Matin alkoholiongelma taisi ryöstäytyä hallinnasta. Niinkö lie käynyt kaverilleen Jormallekin kun se ampui sitten itsensä kotitalonsa saunanlauteille?

Kummankaan a-ongelmien todellisesta laadusta minulla ei ole faktaa olemassa.

Johonkinhan tiällä on jokaisen kuoltava. Jos ei muuten niin vaikka viinaan, köyteen tai lyijyyn. Tai nuuskaan ja huumeisiin. Kuppa harvoin enää tappaa. Pommi takuuvarmasti, ainakin perheiden pienimmät, raskaina olevat naiset ja eläkeläiset.

Ympäristömyrkkyjen aiheuttamiin sairauksiinkin täällä kupsahdellaan. Luin aamun Hesarin Ytimessä-jutun eräästä ympäristömyrkky-tutkitusta kalastajasta (hän ei ole kuollut eikä sairastunut).

"Ahvenissa on mitattu runsaasti pfas-kemikaaleja eli per- ja polyfluorattuja alkyyliyhdisteitä. Ne ovat niin sanottuja ikuisuus­kemikaaleja. Sellaisiksi kutsutaan myrkkyjä, jotka pysyvät ympäristössä ja ihmisessä kymmeniä vuosia."

Nettivehkeitten kellot ovat pakittaneet itsekseen "kesää kohti" tunnin verran.

Ihminen yrittää hallita aikaa vaikka ei kaikistellen ole päässyt ajan olemassaolosta muuten selvyyteen, kuin että se on tehokeino selvitä ajoissa tienaamaan ja tuhlaamaan tai avittamaan muita lajitovereita tienaamaan ja tuhlaamaan.

Kello on vihonviimeinen  keksintö.

Eilenillalla oli Napiksella pikkuisen tungosta. Lopussa olin niin nälkäinen että huippasi koska eilisen ruokailut olivat melkoisen vaatimattomat.

Iltasella

Kaatelin, karsin ja pinosin viimeiset koivunvänttyrät. 

Kun tulin metsästä 14 aikoihin, tuumin Vinhalle, että katotaanpas samoilla kylmillä sekin Tojotanrottelon pakoputki uudestaan. Kurvasin ojan ylle pylväänpuolikkaiden päälle ja perkele! keula putosi rampilta alustan  varaan kun ohjuripuu katkesi.

M&S tulivat pullotunkkeineen kaveriksi. Parit tunnit siinäkin meni.

Vaihdoin varalla olleen toisen tiivisteen ja nyt se ei vuoda, mutta jos on yhtä heikkotekoinen kuin edellinen, se tupsuttaa jo kun Sivukadulle huomenna ajelen.

Heimosetä soitti.

Saunominen ja ruokailu menivät myöhäiseksi. Nyt olen ihan kypsä kaatumaan petille ja nukahtamaan.

30.10.2023 maanantai

Vieressä heräilevä nainen  otti kalusta kiinni ja sanoi haluavansa sen sisäänsä. Sanoin, että se on vesiseisokki, kusettaa. Havahduin, eikä sängyssä muita ollut, mutta kuselle oli noustava. Kello olikin jo kuusi.

Pakkasta 8. Yöllä satanut muutaman sentin kerroksen kevytlunta. Täysi kuu Kaivonkorven ison kuusen latvan takana ja suuri tähti idän taivaalla. Vissiin Aamun Koi tai mielikuvitustäplä Xi pin Xi Kiinasta.

Hesarin kun  läppärin näytölle avaan, murhien vyöryt peittävät alleen muut uutiset. Gazassa yli 8000 riekaleiksi pommitettua ruumista ilman huokua särjetyn infran raunioissa tai ruumispusseissa minne vain haudattavaksi ennen kuin taudit leviävät.

Eilen oli nostettu kommentoijakärpäsiä keräävä Kekkosen kirjoituskritiikki vuodelta 1973 Jom Kibburin veritöistä. 

Viimeisimmätkin 50 vuotta ovat toisiaan tappaneet eivätkä järjen aseita ole vieläkään löytäneet. Vain lapsellista uhmaa suuren hiekkalaatikon istuinpuilla.

Molempien osapuolten murhaajajohtajille on tässä välissä annettu Rauhan Nobelitkin, mutta mitästä se on avittanut kun murhaajajohtajat ovat uusiin klooneihin vain vaihtuneet.

Keskisormea näyttäisin siihen ilmansuuntaan jos siitä hyötyä olisi. Mitään muuta kukaan ei sille tulehduspesäkkeelle mahdakaan koska puheet puhutaan tykkien piippuihin huutamalla.

Olin luullut, että olisin jo kaiken laittanut talviteloille, mutta niinpä vain meni iltaan saakka paikkoja nuohotessa. Nyt kun vielä jaksaisi halakokuorman kanssa Kniin prutkuttaa.

31.10.2023 tiistai

Toin Um kaikki pyykättävät ja niitä koneella pesettäessä ja kuivumaan ripotellessa meni tovi. Ee oo oekeen muuta jaksanutkaan; jetlaaki iski Savosta Kaenuuseen talviteloille muuttaessa.

Kuten arvasin: Tojotanrottelon pakoputken uusikaan tiiviste ei kestänyt tänne ajoa.

1.11.2023 keskiviikko

Murhaamiset Gazassa ja Ukrainan aroilla ynnämuilla laajoilla sotatantereilla jatkuu. Jumalat eivätkä allahit auta sen enempää israelilaisia kuin gazalaisiakaan puhumattakaan, että ortodoksijeesus kävisi panemassa sodanreikiin tapit Ukrainassa.

Homosapiensin joukkoitsemurhageenit tekevät työtään. 

2.11.2023 torstai

Iltasella myöhällä.

Tulipa käytyä likellä Kylymää helevettiä. Yöllä oli tullut rajusti lunta ja polut polanteisia Vähä Kyröön mennessä. Tulomatka Kokkolan kautta oli paljon parempi. Yli 700 km Emun mittariin pyörähti. Nyt on S:n ja M:n porukalle kalareki Lynxin perään.

Vöyrissä on vuonna 1626 valmistunut puinen, kanaviiriä kannattavalla tötteröllä koristeltu paanukattokirkko säilynyt polttamatta. Sen portinkupeella säpsähdin lumipukuista vaivaisukkoa kun ensiajatus oli, että se on pystytetty siihen Raatteentiestä muistuttamaan. 

Nyt ee jaksa tämä matkasta vaiviutunut ukko muuta.

3.11.2023 perjantai

Ukki Abrahamiin keskittyneiden ajatusten myötä tulee tämmöisiäkin mieleen: Mihinkä sitä ollaankaan maailmassa änkeydytty: Ei suinkaan valtakunnan merkittäviin keskittymiin vaan Euroopan raaka-ainereservaatin liepeille pelkäksi reunaehdoksi.

Pääkaupunki Helsinki itkee aika-ajoin, kuinka se elättää muun Suomen, sen infran ja hajallaan kytröttävien asukkaiden leivän, mutta jos otetaan aikajanaksi sotien jälkeisen yhteiskunnan kehityksen, asia on täysin päin vastoin.

Helsinkiä ei olisi olemassa sellaisena kuin se nyt kiiltelee kiirettä valittavine asukkaineen ilman maakunnista imemäänsä "liika"väestö, raaka-aineita ja muita pullisteluidensa aiheita. Nyt se ei enää paljoa omasta maasta voi asukkaita imuroida joten sen on pakko turvautua maahanmuuttoon ja muun maailman nisien  imemiseen ollakseen edes jotain. 

Metropoli Hesastakin ajallaan kasvaa, mutta vasta sitten, kun väestöpopulaatiot muualla maailmassa ylittävät  kipurajan ja todelliset kansainvaellukset pääsevät oikeasti käyntiin.

Millainen se "metropoli" sitten tulee olemaan, niin en mäne arvailemaan. 

Ainakin kaikki valkoposkihanhet, lokit ja muut pullasorsat ovat ensimmäiseksi syöty pois kakkaamastta joutoeläjien nurmikoille levitetyille filteille. Proteiinipatukkahännät, elikä rotat eivät nekään vanhuuspäiviä koloissaan ehdi viettelemään kun lajimme nälkä yltyy ylitse sietorajan.

Aamusta Puutarhurin keskisormesta tikkien poisto. Sairaalalla näin Marokon Mustafaa, ja sitten kahvion pöytään tuli puhelias, eläkkeellä oleva linja-autonkuljettaja. Siinäpä se odottavan aika nuljahti eikä tuntunut pitkältäkään.

Päivällä hain ärrältä tilaamani tuoreen suomennoksen filosofi Arthur Schoppenhauerin (1788-1860) Tahdon vapaudesta.

Kirjassa yritetään löytää vastauksia tahtomisen todellisesta vapaudesta, mutta lopulta vastauksetkin jäävät ilmaan kiikkumaan kuin esitetyt kysymyksetkin. Tahoppa siinä sitten. 

Lievää sadistista nautintoa kirjan kysymyksenasettelut ja vastausten tulokseton etsintä tuottaa, että siksi kai tuotakin lukee.

4.11.2023 lauantai

Lumienkolaamista riitti moniaiksi tunneiksi.

Pyhäinmiestenpäivä, kekri. En usko heitä olleen olemassa. Miesten keksintöä koko juttu.

Kuinka pyhiä miehiä on synnytetty ja edelleen synnytetään? Tappamalla lapsia, naisia ja vanhuksia.

Pyhien miesten kehityskohdut ovat allahien, mullahien, jeesusten ja muiden tekojumalten pyhät paikat, Jerusalemin muurinkupeet ja temppelit, joita on kastaalätkitty hallintojen alamaisten, hirtettyjen, ristiinnaulittujen, giljotiineissä teloitettujen ruumiiden käärinliinoilla ja mestauskirveiden veriroiskeilla.

Pyhiä miehiä ja marttyyrejä tulee riittämään jatkossakin kunhan huuruiset pilvet Gazan yltä alkavat haihtua.

Sixten Korkman kääntelee mustaa pomppaansa ja ruudukasta villakauluriaan Hesarin haastattelussa. Hän sanoo kallistuneensa uskomaan amerikkalaisen humanismin määritelmään. "Siinä humanismi on järkiperäinen filosofia, jota inspiroi taide ja motivoi myötätunto."

Voi Sixtenillä ajatusten suunnanmuutokset olla aitojakin, mutta muistan häneltä pelkkiä, kylmiä talouslukuja vain, että vaikea on asennoitua yhdeltä lukemalta muutokseen. 

Tuo amerikkalainen humanismin miäritelmä ei kyllä kuulosta kovin uskottavalta kun haistelee sen suunnan "humanismintuulia".

Sixten on suomennettuna kuusikymmentä, pienellä muutoksella sukupuoli kymmenen. Välilyönnillä kork man olisi  korkkimies, mutta Korkman on vain korkman. Ihan hyvä nimi silti, ei ollenkaan tylsä. 

Kuusikymmentä korkkimiestä Suomen taloudenpitoa vahtimaan pitäisikin palkata. Ja päälle vaikka Kalle Kustaa Korkki ja Rantasalamelta Pekka Lipponen.

5.11.2023 sunnuntai

Hante tuli eilen käymään Siilistä ja hänen vanavedessään tuli lähdettyä Napikselle. Porukkaa oli sopevasti ja vielähän tuo tämäkin setä jaksaa heilua isommalti hengästymättä. 

Lueskelen ja mietin tahdon vapautta, mutta Schoppenhauerin ajatusten nivelet haisevat 1700-luvun pellavapetsille ja hevosen kavioista keitetylle liimalle.

Kaippa viime aikoina paljon framilla ollut tekoäly menneen ajan kaikki filosofiatkin kysymyksineen ja vastauksineen sekunneissa jonkun tajuttavaksi on jo sylkäissyt. 

Vaan löytyykö Schoppenhauerin tahto-opeille enää kopinottajia? Suomesta ehkä kaksi. Toinen on Kalle Haatanen koska hän tarvitsee apetta radio-ohjelmiinsa ja toinen ..?...olisko kielitieteilijä Janne Saarikivi...?

Yle Vegan Staffan&Steffan voisivat irvailla lauantaiohjelmassaan tahtoa-verbillä ruotsinkielellä.

Minun räpylöistä enimmät viisaudet lipsuu, joten mua ei lasketa.

"Viides käsky" oli se Areenan englantilainen psykopaattisarja jota eilenillalla yritin tanssituttavalle muistella.

6.11.2023 maanantai

Meni päivä rattoisasti lauhassa, kosteassa ulkoilmassa. Lumet sulavat kaikki pois.

Rakentelin vaasalaiskalastelijalla olleeseen rekilaatikkoon korokeosan, saranallisen kannen ja takaosaan pikkuboksin onkivehkeitä varten. Verkkoja sopinee arkkuun kilometrien verran ja jos sinne laittaa vaikka muovisaavin, voi saaliinkin kuljettaa laatikkoa sotkematta rantaan nyljettäväksi.

Ruuan tekeminen lipsahti myöhäiseksi ja pojilla oli mahoton näläkä kun tulivat koulusta. Onneksi kelepasi vielä keitontähteet ja muusi&kastike säästyivät huomiselle.

Otin Vinhasta "passikuvan" vaikka minnekään ei lähdössä ollakaan. Harmajaa karvaa jo kuonoon tunkee hänelläkin.

Nyt illasta, ennen saunomista pesin karvaisen kaverini sen omalla Tummeli-shampoolla. Huomenna laitan lääkevoiteet jo paranemassa oleviin selän ja niskan ihottumakohtiin. Ehkä siitä vielä terve koira tulee. Ei se haise ainakaan niin pahalle kuin aiemmin.

Musti&Mirri-eläinkauppa on joutunut julkiseen kuseen kun sieltä ostettuun koiranruokaan on muutamia koiria sairastunut. Eipä ole tullut sen yrityksen puodeissa käytyä minkäänlaisilla ostoksilla. 

Tänään ostin Prismasta Vinhaa varten  naudanrustoja, kanankauloja ja -koipia sekä sikanautaa jotka laitan kerroksittain pataan ja kypsytän hieman uunissa. Joskus ladon sekaan myös haukea tai muuta kalaa.

7.11.2023 tiistai

Sataa vettä, pihalammikossa vettä puolivarteen saapasta. Älysin sentäs ajaa Tojotanrottelon lammikosta pois, olisi voinut jäätyä kiinni jos yöllä pakastuu. 

Laulatin yotubesta Lasse Mårtensonilla Surullisen marraskuun. Sen jälkeen sattui Miljoonasade panemaan oman marraskuunsa tulemaan. Ja sepä siitä genrestä riittääkin tällen päivällen.

Todelliset surut ja murheet ovat kuitenkin jossain muualla massiivisempia. 

Lääkärit ilman rajoja-järjestön julkaiseman, pommin räjäyttämän ambulanssinkuvan kera näihinkin marraskuun harmaisiin nurkkipieliimme räiskähtelee lähi-itäläistä hurmetta. 

10 200 ruumista pommien jäljiltä nyt. Haavoittuneita ja kuolevia lie moninkertainen määrä. Kohtapian kahden kuukauden pommitusten jäljiltä kuolleita siviilejä on Gazankaistaleella enämpi kuin Ukrainassa kahden ja puolen vuoden ankaran venäläisuurastuksen tuloksena.

Onhan meitä mitä tappaakin, ajattelee kaiten pommien matkaan lähettäjätkin. Eivät edelläluetellut ruumiit tee yli 8 miljardiseen populaatioon minkäänmoista koloa jos väestökäyrää katsoo. Mutta uhrien suunnattomat kärsimykset eivät tällä tiedolla yhtään loivene.

Kylymän tunteeton on Gazan kuuma helevetti.

Yksi vuosilusto lisää

8.10.2023 sunnuntai

Heräsin omaan ääneenärähdykseeni: "Voehan vitteli!"

Painajaisenpoikasessa olin menossa samaan palaveriin kuin neitseellisen hermeettisissä eiralaiskellarioloissa synnytetty populistipoliitikko Jussi Halla-aho!

Tämänkin nussuntain ihmismaailma näyttää otsikoiden valossa seuraavalta:

Julma onnettomuus Vantaalla: 4 lasta ja äiti ovat menehtyneet asuntopalossa, isä on selvinnt hengissä.

Tuhat lajimme edustajaa on kuollut Israelin ja Gazan alueilla eilen alkaneessa sodassa. Loukkaantuneita ei ole vielä laskettu.

Afghanistanissa 2500 rääsyissä vaeltavaa kivierämaan kansalaista on murskautunut hengiltä maanjäristyksessä. Kaikkia menehtyneitä ja loukkaantuneita ei ole vielä laskettu.

Ukrainan  kyliin ja kaupunkeihin on pudonnut satoja ohjuksia, droonipommeja ja muuta tappavaa ihmiskeksintöä. Kuolleita ja haavoittuneita ei ole vielä kaikkia tilastoitu...

Maailma, josta ei otsikoita synny, voipi olla sitten vaikka tällainen:

Unimäen liiteri on yli puolillaan halakoja. Kottasin niitä kahtena päivänä ulkopinoista. Loput pitäisi kelkkoa kaupunkiin. Tälläkin kertaa oli kuormassa peräkärryllinen lämmityspuita.

Vaihdoin talvet Tojotanrotteloon. Toisen takarenkaan kiinnityspultit olivat niin löysällä, että kiertyivät auki sormivoimin! 

Sonjan porukalta kymmenen kiloa lohta ja kuhaa. Mummolaan menee niistä osa. 

Ajoin Unimäestä tänne Sivukadulle väsyneenä, Puutarhuri kiukutteli. 

Lapettiin kärrystä halot pois kun tarvitsen kärryn huomenna työmualle. Kiukku laantui, minultakin. 

Paulus kuntosalilla.

Gaius kavereiden kanssa kaupungilla.

Ilma kolakoituu nyt illasta. Ajattelin katsoa vankilaan sijoittuvaa tanskalaissarjaa, mutta enpä taida pysyä hereillä.

9.10.2023 maanantai

Klo 04 heräsin.Nyt en muista unista muuta kuin olematonta värien kimaraa ja ajelehtivia pilvenriekaleita. Ei kuitenkaan eilisenaamuista henkilöä näkynyt jos oli henkilöitä lainkaan. Joskus unet ovat kuin kelluntaa aineettomassa, värikkäässä, hajuja ja makuja olevassa tilassa. 

Unen värit eivät ole ainetta, ne eivät tartu vaikka kuinka maalien kanssa läträisit. Heräät saman värisenä kuin nukkumaan ruvetessasi. 

Jos persupoliitikko näkee painajaismaista kaveerausunta afrikkalaisista maahanmuuttajista, vain tunne on se, joka häntä kauhistuttaa. En minäkään herännyt punaposkisena eilenaamulla herätessäni vaikka epämiellyttävän populistin seuraan unessa olin joutumassa.

Iltasella

Meni pitkäksi päivä kun tein kaksioon loppuputsingin vaikka meinasin jättää sen huomiselle. Ottaa se jo voimille sisäpuolellakin tapahtuvat remontit. Siisti kaksio siellä nyt asujalleen valmis on. 16 neliön terassistakin tuli ihan ok.

10.10.2023 tiistai

Siisti rivi, sen kirjoitti Aleksis Kivi.

Pauluksen toisen nimen nimipäivä. Äet kiäri keittiön pöydälle pehmeän paketin kortin kera.

Unessa pantiin Puutarhurin kanssa tuomen oksien haarukassa. Ei onnistuisi valveillaollen. Naapurin Risto kulki alitse lehtipuhaltimen kanssa eikä ollut huomaavinaankaan.

Suomessa ei taida olla niin suurioksaisia puita, että niiden varaan naimaan voisi kiivetä. Puumajassa voisi yrittää, mutta semmoisenkin homman ajat ovatten kohdaltani ohitse.

Kauppapuiston autojobbariketjulla olisi "asiallinen" rellunpippana (paketti) kaupan. Kävin huvikseni koeajolla. Ei ole kuutta tonnia mulla laittaa kuitenkaan. Pitäisi nuita remppakohteita olla peräperään muutamia, niin helpostikin sen hintaisen tarpeeseensa hankkisi. Vituttaa ahtaa Tojotanrottelon perään työkalustoaan ja aina purkaa niitä nurkkiinsa kuleksimaan kun hommissa taukoja on.

Meni pimeään  saakka kun järjestelin pressukatoksen rojut ja laitoin halkopinoille petin toiselle seinustalle. Toiselle sivulle laitetaan pyörät ja mopot yms talven suojaan. G oli vähän aikaa kaverina kunnes "pisnekset" kutsuivat.

Vinhalle matokuuri, mutta se oksensi vähän ajan päästä sen pöydänalusmatolle. Täytyi mennä iltamyöhäiseen sateeseen suihkuttelemaan puutarhaletkulla matto puhtaaksi. 

Katottiin ohje väärin: piti antaa paketista vain yksi tabu, minä työnsin koiran kurkkuun perä perään kaikki kolme.

Kalliita juuttaat ovat, etteipä naurata.

Israelin ja Gazan alueilla taavettien ja goljattien ilmaan syytämien pommien uhreja on jo kolmattatuhatta. Molemmat osapuolet lupaavat pyhästi jatkaa tappamista. Nyt on Israel jälleen niskan päällä jauhaen gaazalaisten asujaimistoa muruiksi Lähi Idän tuulien tuivertaman keltahiekan sekaan.

Nuilla pyhien paikoilla murhaava vihanpito tulee jatkumaan seuraavatkin 2000 vuotta vaikka Tellus avaruudenrataansa ehyenä muuten kiertäisikin. Kummankaan osallisen puolelle ei kannata ruveta. Samoja kaksijalkaisia, vihan syövyttämin aivoin vaeltavia, näkymättömien henkien riivaamia mutaatioita ovat. Niin kuin ihan kaikkialla muuallakin rauhantahtoisista väitteistään huolimatta.

Suomessa (Euroopassa yleensä) murhanhimo kuohuu pinnan alla. Tiällä se näkyy vaikkapa siinä, että tappamaan täytyy jokainen syksy päästä; kuulin juuri myönnetystä, kolmensadan (300) ilveskissan tappoluvasta vaikka tuosta, harmittomasta metsänelävästä ei ruokapöytäänkään paistiksi ole. Kotimaiset sankarit tarvitsevat irvistelevät trofeensa pölyttymään olkkareidensa seinille.

Lähi-idan konfliktien ja nyt kohdennetusti Israelin ja Gazankaistaleen sotien historiallisia syitä voi pohtia, mutta ei se auta muten kuin asiantuntija-armadoiden ja kolumnistien työpöytien takana kun ne kirjoitusaiheita valitsevat. Isoissa pöydissä on jo päätetty, että jompikumpi osapuolista täytyy murskata olemassaolon kehästä eikä kenellekään liene epäselvää kumman  osa se on.

Jos konflikti laajenee Iraniin, Egyptiin, Libanoniin jne. palaa koko sen puolinen, kuivakka, suolaisen meren vedellä kastettu, hiekkaisin suitsukkein siunattu manner; jälleen kerran.

Tämän Tellus-planeetan verisen mahataudin syyksi voidaan osoittaa eräs sandaalisaarnaaja, ehkä joskus olemassakin ollut Jeesus ja hänen suuresti kumarreltu, ihmisaivoihin pesiytynyt, konkretisoimaton, siamilaiskaksosiin vertautuva Isä Jumala-Allah-syöpäkasvain joka lopullista sädehoitoreseptiä vain odottaa.

Ehkä sijaisjumalaksi itsensä valituttanut Moskovan Zaatana viimeisistä ensimmäisen sädehoitoannoksen vielä eläessään ehtii maailmalle antaa.

Itimad laittoi vastausviestin, että kunnossa ovat. Tuttavaperhe oli se, josta äiti ja lapset kuolivat saunapalossa Vantaalla.

11.10.2023 keskiviikko

Vettä sataa rankasti.

Vinhalle hain uuden matokuurin ja nyt annoin vain yhden tabletin. Otin sellaisia, joissa oli koiralle miellyttävä maku niin ei tarvinnut sorkkia kurkkuun väkisin.

Järjestelin jälleen kerran sähköpääkeskuksen. Nyt panin kylmästi kierrätyskuormaan kaiken joutavan roinan ja johan tuli tilaa kantaa lämpimän suojaa tarvitsevaa työkalua sinne.

12.10.2023 torstai

Aina vaan vettä pilvissä piisaa. Ja tuulta taivaista. 

Viimeisetkin myöhäomput alkavat olla kaikki maahan pudonneita.

Taiteilin pressukatokseen uuden pressun säiden kuluttaman vanhan päälle ja kötöstelin pitkillä naruilla sen kiinni. 

Kovat tuulenpuuskat avittivat pressun laitossa jonka liepeen alle puhuri työnnältäytyi. En tarvinnut kuin yhden pitkän sivun kulman sitoa peräkärryn aisaan kiinni ja itse pitelin toisesta niin pressu leväytti itsensä katoksen ylitse toiselle puolelle. Sitten äkkiä oma kulma kiinni ja syöksy toiselle puolelle sitomaan siellä lepattavat kulmat metalliputkiin.

Konstilla ne ...

Tuli ihan mieleen eräskin Kultarinteen työmua kun tunturilaaksoissa riehuvan, talvisen puhurin aikana torninosturin avittamana leviteltiin raskaita kestopeittoja elementtien suojaksi.

13.10.2023 perjantai

Iltasella

Vein Pauluksen aamujunalle (04.45) ja läksin puuron jälkeen tänne Um. Tupa tuntui kolakalta, mutta siitä se vain päivän mittaan lämpesi kun pidin hellassakin tulia.

Vettä rupesi pukkaamaan uudestaan. 

Kävin merkkaamassa polttopuuleimikon Unipuron takana. Siellä kasvaa tiheikkö jossa koivua on harventaa asti. Vävy tulee sitten kevätpuolella kaveriksi Lynxillä ajamaan ne pihaan. Lupasin polttopuita myös heille. Jaksaisin vain joku päivä sitten lähteä niitä koivuja kaatelemaan ja pätkimään. Kiirettä pitää jos sulan maan aikana meinaan ehtiä.

Puuhastelin ulkona muutenkin ja olipa mukavan tuntuista mennä löylyihin illan piätteeksi. Saunan piippu taitaa olla karstoittunut tukkoon kun savu tuprahteli sisään. En olekaan kuukausiin nuohonnut kun vaihdoin alkukesällä isomman torven.

Myöhä on jo ja sateinen täyspimeä hallitsee maisemaa sisuskaluja myöten.

Katsoin viimeisen tanskalaissarjan jakson. Kuvottavia asioita näytettiin siinäkin. Lopun sovitusta voisi kyllä kritisoida ainakin huumeiden salakuljetukseen osallistuneen vanginvartija Miriamin osalta. Siihen saakka hän veti kirjoitettua rooliaan varsin mallikkaasti.

Nyt tämä torvi alkaa nukkumaan. Piti vain nousta ylös nielekselemään edellä mainitun tanskalaissarjan vaikutusta.

14.10.2023 lauantai

"Sada sada sada/aina vain muistan rakkaimpain...", soi piässä kun heräsin. Sateensointi on ulkonakin tauotonta. Olikohan se Markku Puputti joka aroilla tuotakin laulua rallatteli jo 1970-luvulla?

Katselin äidin isän, siis ukkini, viimeinkin käsiini tullutta oikeaa kuvaa josta epäselvyyksiä on ollut. 

Ukkini ei ollut edellisblogistani poistamassani kuvassa se "saapasherra" vaan eräässä toisessa, huonolaatuisesta negatiivista teettämässäni  mustavalkokuvassa Pohjos-Erkan kanssa käsikynkässä oleva karvahattupää. 

Sitten tuli netin kaistoja myöten ukista myös henkilötodistus jossa pituutta myöten Uappoukkia sai tarkastella. On myös kolmas kuva, jossa ukki seistä tököttää kuusen vieressä ja sen takana on hirsirakennus joka ei kuitenkaan ole Pohjoismäen äitini synnyinkoti.

Ukki Abraham sai löytyneiden kuvien myötä uuden hahmon. Tähän saakka se oli aivan toinen, karskimman ja isomman miehen mielikuvituskuva. Jo pituus, 166 sm joka henkilötodistuksessa mainitaan, laittoi mielessä olleen kovailmeisen ukkihahmon syntymään uudestaan ajatusten saiteille.

Olen ollut 4-5 vuotias kun ukki kuoli eikä mieleen tule haituvaakaan hänen olemuksestaan. Arkun kansi on auki jossain näkemässäni valokuvassa ja ukin kasvojen kohdalla on vain valottunut laikku jossa nenä koholla erottuu.

Julma fundamentalisti sekin pieni mies silti on ollut. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka se on voinut laittaa keskellä pimeää yötä 16-vuotiaan tyttärensä mierontielle kun tytär on paljastanut olevansa raskaana Haatainmäessä suoritetun piikomisreissun tuloksena.

Eihän se lapsiraasu ole syyllinen ollut vaan talon isäntä joka piikoja hyväkseen on aiemminkin käyttänyt. Eikä se varmaan ole senkään jälkeen touhujaan korpien suojissa lopettanut.

Heimosetä kertoi, että Mirjamin lapsen isä on ollut Lappalainen nimeltään, mutta lapsen on sitten myöhemmin ottanut kasvatikseen TVH:n paikallispäällikkö Viljo Holsti (Tässä Viljo Holsti, kuten virnuilivat)).

Muistelen vielä uudestaankin: Täti Mirjamin tapasin Tampereen Purolassa 1980-luvulla jossa hän asui myrkynvihreän ok-talon yläkerrassa vuokralla. Kävin hänen luonaan myös äidin kanssa kun äiti oli meillä käymässä Koivistonkylässä.

Harmittaa valtavasti, kun en silloisten, omien ongelmieni vuoksi ajatellut asiaa niin kauaskantoisesti, että olisin vieraillut useamminkin ja haastatellut hänen koko elämäntarinansa edes omaan muistiini sillä ei elonsa aivan helppona häneltä ollut sujunut.

Käynpä tässä saunassa ajoissa ja lähden illaksi Napikselle kun menevät nämä ajatukset jotenkin ahdistaville raiteille.

15.10.2023 sunnuntai

Kummallista: Nukuin melkein yhdeksään.

Ehkä unen matka, jolla olin, oli niin pitkä, että normaali havahtuminen aiemmin ei luonnistanut.

Tosin kävihän kellokin jo kolmatta kun Napikselta pihaan kurvasin yskivällä, kolmella pytyllä käyvällä autonrottelollani. Yhden pytyn puola kai siitä jälleen tiensä päähän tuli.

Puola sen nimisenä maanakin on tapetilla muutenkin. Nyt siellä ovat meneillään parlamenttivaalit ja sen tuloksista riippuu paljon maan demokratiakehitys. Äärivomat, kuten Saksassa ja Suomessa (!) pyrkivät vallankahvaan ja sellainen kehitys tietää aina takapakkia edes siedettäville oloille millekään elolliselle.

Napiksella oli jonkinmoiseen tungokseen asti väkeä olivathan ne känttykahvein ryyditetyt ilmaiset tanssit. Kiva Juukalainenkin oli.

16.10.2023 maanantai

Herättelin itseäni lukemalla lehdestä artikkelin "Ihminen on sitä mitä tahtoo". 

Kuvituskuvissa julmistelee vasemmalla Sigmund Freud (1856-1939), keskellä maalauksessa tillottavat Immanuel Kantin (1724-1804) suuret silmät ja oikealle on sijoiteltu vasemman olkansa ylitse kaukaisuudessa lentävää kärpästä katseleva Ludvig Wittgenstein (1889-1951).

Voihan sitä tahtoa vaikka mitä, mutta tahtomisen konkretisoiminen jääpi vähintään puolitiehen, jopa pelkäksi tahtomiseksi useimmilta.

Minäkin olen tahtonut kirjailijaksi jo kymmeniä vuosia, mutta pelkäksi blogikirjoittelijaksi tussahdin kuin suutariksi jäänyt mustaruutipommi.

Etelään menossa oleva punarinta kävi ikkunan takana tervehtimässä.

Iltasella

Piti heittää Kajaanin keikka. Vein halkoja, toin kompostin sisällyksen tänne lisämätänemään. Kävin puolan, sytytystulpat ja venttiilikopantiivisteen varaosaliikkeestä autoon. Tulupat vaihdoin jo Sivukadulla, mutta puolaa en alkanut arvuuttelemaan vaikka olisi pitänyt kun tulomatkakin oli yhtä nykimistä.

Venttiilikopantiiviste tihkuttaa öljyä tulppien syvennykseen, niin siksi se täytyy vaihtaa kunhan viitsin.

17.10.2023 tiistai

Nobelistiltamme Martti Ahtisaarelta loppui eilen huoku. 

86 vuotta elinikää on tarpeeksi, joten ei suremisista kannattaisi lorsata puheiden pitäjienkään. Eeva voipi tuntea kaihomieltä näinä päivinä, ehkä suruakin kun mies viimeiset vuotensa kitumalla eli, mutta kansalaisten presidenttinsä suremisessa on tekopyhyyttä&teeskentelyä vähintään kolme varttia liikaa.

Kunnioittaminen on eri asia, mutta rajansa silläkin palvonnalta välttyäksemme.

Rauhantekijöitä maailma tarvitisisi, mutta silloin, kun sota saa vallan, sen päättymiseen eivät polut johda ennen kuin sodan kliimaksi on tavoitettu. 

Ukrainassa sotaorgasmin aika tulee vasta Krimin takaisinvaltausoperaatiossa. Pikkuorgelit on jo saatu kun sinne johtavaa Kertsinsiltaa ovat saaneet vaurioitettua ja Sevastopolissa on lentokenttää särjetty. 

Tojotanrotteloon puolan vaihto sattui kerralla oikeaan pyttyyn sillä se oli viimeinen alkuperäisosa joka oli vielä vaihtamatta. Kipinää se vanha välitti siis puolen miljoonan kilometrin matkalle, että ei pahakaan.

Tiivistettä en alkanut vielä vaihtamaan.

Puolasta puheenolleen sen nimisessä maassa eivät epämiellyttäviä suuntia ottaneet kansalliskonservatiivit yltäneet vallankahvaan. 

Mikä on sitten tämä "liberaali oppositio", niin  sitäkin johtavat ihmiset, joiden kynnenjäljet ovat vielä raapaisematta yhteiskunnan posliinin pintaan. Puolalaispolitiikan käänteet ovat olleet arvoitus vähintään Lech Walesasta alkaen. Moskovan ohjauksen aikaisista oloista on jo paljon tietoa, mutta sitähän ei silloin johdettukaan politiikalla vaan pakolla ja väkivallalla.

Iltasella

Autonrassauksen jälkeen koko pv pilikkeiden kärräämistä suojaan. 54 kukkurakottikärryllistä saunalle ja liiteriin. Vielä on 2 ulkopinoa ja ainakin toinen pitänee rahdata Kniin kahden uunihalkopinon lisäksi. Jospa kerkeän ennen umpihankien saapumista.

Laitoin Vinhalle lihapadan uuniin hautumaan. Knista tullessa koppasin auton alle jääneen jäneksen kyitiin, nyljin ja paloittelin sen padan pohjalle ja peittelin kana-sika-nautajauhelihoilla joita kaupan tarjousaltaista mukaan löytyi. Käpälät ja pään koira rouskutteli raakana. Eikä taida nahkastakaan olla jäljellä kuin riekaleet vaikka vein ne pusikoiden peittämään ojaan piiloon. Kaipa se tarvittavia ravinneosia pupunturkistakin vatsamyllyssään jauhattaa.

18.10.2023 keskiviikko

Heräsin yhden maissa ottamaan lihapadan uunista pois. Oli sopivaksi hautunut ja makoisa tuoksu valtasi tuvan. Söisi sitä varmasti ihminenkin. Kaikki pataan laittamani lihat olivat aivan tervettä tavaraa. Suolaa koiranruokiin ei tule eikä mitään mausteita, että aika mautonta se siltään olisi immeisen pistellä.

Mediassa kauheita kuvia Gazasta jossa sairaalan parkkipaikalle mäjähtänyt ihmistuote, rajua rautaa, ruutia ja muita myrkkyjä sisältänyt pommi pääsi ikäänkuin vahingossa räjähtämään. Noin 500 muutenkin kurjan elämänsä maailman suurimmasa avovankilassa elänyttä lajitoveriamme on kuollut ja moninkertainen määrä saa kitua vähäisiksi jäävät loppuelämänsä hetket miten kuten edelleen avovankilana pysyvissä rauniokulisseissa.

Israel väittää, ettei se ole sairaalan pommitukseen syyllistynyt vaan Libanonista toimiva äärijärjestö Hizbollah. Hamas-järjestön murhissa kuottaantunut liipaisinsormi osoittelee Israelin suuntaan ja muualla miljoonat maailman spekulantit älähtelevät toistensa ylitse kuin pahakuriset kakarat hiekkalaatikoilla. 

Ketä uskotaan kun sodan sumu saa tässäkin 2000 vuotta vanhan konfliktin kärjistymässä jälleen vallan?

Saska Saarikosken kolumnissa sanotaan totuus melko lähelle: Abrahamin omat ja vierailla astutetut pojat ne vaan jaksavat tappavaa riitaa yllä pitää kun kerta jumalatkin heidän jokaisen puolella ovatten.

Iltasella

Olipahan päivä. Aloin kaataa sylintäyteisiä koivuja Unipuron takana olevalta kohoumalta jota Uniahoksikin joskus sanottiin. Rytkäytin nurin myös pari mutkille kasvanutta petäjäistä väliin kun kerta naapurillakin uuni alkaa kylmetä.

Kaikki ovat ns ylispuita, elikäs juurilla on kasvamassa kuusentaimikko joka olisi alunpitäenkin sinne pitänyt luonnostaan nousevien koivujen kavereiksi istuttaa eikä oksaisiksi ja höttösisuksisiksi kasvavaa petäjää.

Mutta se oli 70-luvun "metsäasiantuntijoiden" suuri luulo, että petäjistä kasvaa ihan missä vaan, ja kliiniseksi muista puista puhdistetuilla, miljoonille aukkohakkuualueille sahatavaraa nopeaan tahtiin maailman moolokinkidan jauhettavaksi. Ja varsinkin kun 10-15 senttiset taimet istuteaan kallistelemaan puolitoista metriä syvien aurausvälttien repimiin syviin viiltoihin Maaemon vatsakalvoilla.

Voi teitä ryynäsääliöitä mihin lankaan teidätkin, metsänhoitoyhdistysten pikkuiset pomot johdateltiin. (Sauli Ryynänen oli tässä pitäjässä mhy:n silloinen toiminnanjohtaja.)

Päätä särkee. Saunaan siitä!

19.10.2023 torstai

Unessa pölökkyjä pölökkyjä ja yhä vain pölökkyjä. Tai oli niitä kai monikossakin, unia siis. Jossakin unien välissä kerkesin etsimään Prismaa nimettömäksi jääneessä kaupungissa. Kauppaketjun keltavihreitä valoramppeja ja ihmistulvia ramppaamassa ovissa kyllä näytti, mutta yhdenkään liikerakennuksen lähelle en fyysisesti päätynyt. 

Vituttaa, sanoin jollekin auton matkustajalle (juukalainen?). Sitten katsoin kelloa, heräsin. Se oli viisi vaikka unenkello muuta oli hetkeä aiemmin väittänyt (20.09).

Aamun inhottavimmat kuvat eilisistä medioista: Unkarin Kyrbä¨n... eikusta Orban kättelemässä Moskovan Zaatanaa Bekingissä jossa useammatkin tyrannit toisiaan  kokoontuivat halailemaan. Sitten toinen ällövideo, jossa Amerikan Biden kättelemässä ja halailemassa (samalla "ystävällismielinen" tönäisy löysällä nyrkillä luihuun rintaan) jeesustelevaa Israelin Netanjahua jota ihan hyvin voi massamurhaajaksikin kutsua.

Tunkisivat ne sairaiden aivojensa mielikuvitusjeesukset viimeinkin persieensä niin vähenisi tämä tappamisen roiske!

Nukahdin ilman kääntyilyjä saunan jälkeen, mutta havahduin pahimmoileen kesken mielenkiintoisen unennäön! Klo on 23.23.

Unessa minua pyydettiin (käskettiin äkäisesti) pitkästä aikaa kirjoittamaan vastaperustetulle Murujen Kitarisat-teatterille näytelmäkäsäriä. Kieltäydyin kolmasti, mutta sitten tuli juukalainen sanomaan, että se on nyt Valtsu semmoinen homma, että jos et ala skriivaamaan, puotan tämän alasimen (piteli sitä käsissään) varpaillesi.

Niinpä sitten kaivoin vanhan sähkökirjoituskoneeni "kömmänän" rojuen alta, mätkin sitä kuin roskaista paksua takkia nurkkipieliin (kone oli kuin kumia), kiersin värinauhan paikoilleen ja raksutin A4:sen telan päälle.

Näytelmä alkoi syntyä kuin itsestään. Kaksi ensimmäistä henkilöä löysivät nimensä heti aprikoidessani teatteriyhtymän kummalista nimeä. He olivat tukevarunkoinen, violettiposkinen Pasta Järvinen ja kalpeanluinen Muusi Lampinen. Niiden assistentttina hääri levottomana huoneessa paperipinkkojen kanssa leijahteleva ... .... uni ei tainnut tästään jatkua.

21.10.2023 lauantai

Havahduin Kauko Käyhkön  laulunmörähtelyyn: "Polkuni päähän mä taivallan tällä moukan tuurilla...". Unta sekin oli, mutta nyt persevetaatiotauti jatkaa samoin sävelin sisäkorvissa.

"Moukantuuriin" luottaminen kait se luotettavinta luottamista lie.

Pakkasta kymmenkunta astetta nyt kun klo on 06.02. Revontulet ovat jo laimenemaan päin pohjois-itäsektorilla, mutta keskiyöllä ulkona käydessäni ne häälyivät kuin keltatukkaisen pojannaskalin pystyt, itsepäiset hiukset selluliemikasvustojen takana.

Ursulat viettävät nimmareitaan ja henkitorveni vuosilustoon kiertyy elämää lyhentämään yksi hentoinen säie lisää. Olen nyt isääni jo 6 vuotta vanhempi.

Puolan vaalien demokratiamyönteiseen ratkaisuun on uutisen mukaan vaikuttaneet eniten barrikadeille nousseet nuoret naiset. Kansanedustaja Barbara Nowackn on ollut ratkaisuntekijä siinä prosessissa. Ja puolalaismiesänkyröitähän se tulee vituttamaan rankasti.

Kahvit juotuani ja puurot syötyäni rakentelin kattilallisen unimäkeläestä kanakualisoppoo. Siihen tuli vettä, 14 keskikokoista pottua, pieni suippokuali, 4 pitkee porkkanan juikuloo, 4 valakosipulin kynttä, yks iso keltasipuli, punanen paprika, kana- ja kasvisliemiuutijot, rippaus Pan-suoloo ja kun alako olla kasvikset pehmeitä, kuasin pannulla voenmakusessa rypsöljyssä ruskistetut, intilaesella mausteella maustetut, konneellisen revinnän kokeneet broilerparkojen lihassäekeet ja kaeken kukkuraksi ripottelin sekkaan raejuustoo pikkupurkillisen. Panen Auraa (anteeksi vaen Teuvo eli ent. Hesan pamppu Teuvo Aura, en tule sinua panemaan, muatkoon jo hajonnut kalmosi Hietaniemen rauhassa hamaan mualiman tappiin saakka) vasta lautasannosta lämmittäissäni, on parempoo niin. (Aurajuustoa siis.) 

Passoopa päevällä mehtähommista syömään pistäätyä. Ja kun on vielä lämmin tupa uamusen uuninlämmityksen ja hellan pooruutuksen jäliltä, niin mikäpä se synttäripäeveesä on vietellä.

Oespa ollut Äetilläki ies tämmönen tupanen sillon kun minut on mualimmaan näellä metänperukoella itestään irti piästelly.

Eilenaamulla varhain ajelin Kniin halkokuorman kanssa. Puutarhuria piti kuskata kirurgille. Käsi sillä on nyt paksussa kääreessä ja sairaslomaa "aluksi viikko". Hölmöilevät näiden sairaslomien myöntelyjen vuoksi. Jos kirurgin kielto on, ettei leikattua kättä saa rasittaa millään tavalla 14 vuorokauteen niin olisi luullut s.lomankin olevan sen mittainen kertalinttuulla. Tulee aina vain hankaluuksia kun jatkoa pitää kuitenkin hakea eikä lääkäriä siihen yhdeltä istumálta tavoita.

Melko myöhälle meni ennen kuin olin takaisin Um. Vinha oli pärjännyt hyvin pihassa. Jäistä ruokaa oli kalunnut kuin lajitoverinsa haaskoilla. Aamulla ruokin lähtiessä hyvin, ettei sillä hätää ollut. Eikä janokaan vaikka vettä tarjosin sisällä heti tultuani. 

22.10.2023 sunnuntai

Viittä vaille kuusi nousin ylös. Kusetti perhanasti ja kävin aivan ensimmäiseksi antamassa kultaisen suihkeeni ulos kuuraiseen multaan. 

Pakkasta 10,5 ja koskaan tekoälyjen avuillakaan loppuun laskemattomien tähtien kirkkaat pisteet  näkyvät edelleen yllemme kaartuvassa avaruuden kupolissa, vaikka Idän taivaalla nousevaa päivääkin keltaisen viirun verran jo luvataan.

Hellaan tulet, puuro hautumaan, kahvit suodattumaan suoraan kuppeihin.

Hesarissa tuskaa huutavin kuvin juttu kurjien kohtaloiden Oregonin osavaltiosta, ja erityisesti pienestä, Helsingin kokoisesta kaupungista nimeltään Portland. 

Tarinassa esitellään tuloksia jotka kertovat ihmismielen tahdottomuudesta huumeiden astuessa elämänkumppaniksi.

Ihmiselle ei riitä silloin aivojen oma kemia kun ulkoa toisenlaista kemiaa on tarjolla. Se on kuin isän jallupullojemma joka ei sen kerran hankitun yhden ja saman pullon jemmana säilynyt päivää kauempaa.

Kirja-arvostelussa nuori kriitikko Anni Valtonen on lukenut ikäkirjailija Antti Tuurin tuoreimman pienoisromaanin Lintujen kesyttäjä.

Vähän tökkii nykyhälyisän elämänmenon vertaaminen hitaanhiljaiseen entiseen aikaan jota romaanissa esitellään: 

"Ratkaisu vie väkisinkin lukijan vuosikymmenten taakse, hitaamman rytmin elämään. Ollaan keskellä arkea, joka ei vielä täyttynyt jatkuvasta hälystä ja keskeytyksistä."

Minun ei tarvitse kovastikaan muistinpuuta ravistella, kun lapsuuden ja nuoruuden ajoilta tippuu kiireenpalasia pöydälleni tyrkittäväksi. Eikä elämänpiiri ollut mikään pieni. Tuosta kun lähti Pohjoismäen suuntaan polkua hilipasemaan niin vankkojen metsien peittämää saloa riitti kulkea vaikka Rovaniemelle ja jos sinne saakka kerran meni, niin miksipä siihenkään olisi jäänyt.

Isä kun työkeikoilleen etelän suuntaan Luikkokankaan polulle astui ja sen päätekohdasta nousi Ruposeen, kaupunlaiskiireen, hälyn, kolinan, saastesumun ja pultsareiden Helsinki tuli hänen myötään tutuksi vaikka itse pääsin käymään siellä vasta 7-8 vuotiaana.

Ja Äetillä oli aina kiire vaikka pihapiirin polut eivät suureen maailmaan joka päivä vieneetkään.

Pinessä hirsikömmänässä 9 kakaraa: kuka voi kuvitella hiljaista, hidasta hetkeä muulloin kuin yösydämelle semmoisessa peräperään syntyneiden porukassa?

Nythän kenelläkään ei ole kiire muuhun kuin juoksuttamaan silmiensä iiriksiä kuin uutislukija älyvehkeittensä näytöillä. Siellä se vilske käy, ei ihmisten koivissa, ei aivoissa, ei missään. 

Mekaanisesti ruumis kyllä toimii niin, että sillä näyttää kiire olevan kun bussiin tai raitsikkaan kun juosta vinttasee, mutta se kiire on tehtyä kiirettä, ei yhtään minkään pakollisen tarpeen sanelemaa. Jos ei pakkorahanhankintaa siksi kutsuta koska älyvehkeesi nyhtävät rahat tileiltäsi ennen kuin pankkisi sähköiset tunnukset ehdit mieleesi palauttaa.

Kun olen täällä Unimäessä, löydän itseni helposti Antti Tuurin kirjan menneen elämän kuvausten "kiireettömyydestä" jossa kuitenkin nivelien liike täytyy pitää notkeana jos elossa aikoo selviytyä.

Sellainen elämä on täyttä sontaa jossa sohvalla maatessakin älylaitteidensa orjat väittävät olevansa kiireisiä.

Nyt on klo 8 ja mulla alkaa olla kiire pölökkymehtään jotta seuraavan talven (2023-24) lämmityspuut tulevat tehdyksi. Eikä homma pysähdy siihen, että pölkyt ovat metsässä pinossa, niille on tiedossa vielä monen monta kiireistä käsittelyä ennen kuin niiden viimeiset olemasaolon muodot, tuhkat, kannan jälleen takaisin metsään.

Panenpa jälleen julki näitä "pienen piirini jatusteluja". On varmaan virheitä, mutta oikoluen ja korjaan jos ehdin. Jos en, niin  olokoon saatana, mitä nuista. 

Virheeksi sanovat sitäkin pommia jonka omista käsistä omien joukkoon kerrotaan Gazassakin eksyneen. 

Hamaksen tai Hidzpollahin veitikat: Oikolukeaapa ja korjatkaa pilkkuvirheenne tekemät karmeat tulokset!