Ja niin ihminen loi jumalharhan

3.5.2021 muanantae

Kevätaamu hiipii iholla kuuden pakkasasteen kylmettämillä varpaillaan. Vienalta kiertyvät Siperian tuulet  jarruttavat lumien sulatteluja metsienrajoilla. 

Jäljilleni (toistoon) päädyn edellä kirjoittamissani lauseissa, mutta ovathan nuo lauseet tosia.

Ei tule kesä äkkipuhaisulla nyt niin kuin edelliskeväinä on jo miltei tavaksi muodostunut.

Sontajournalismin otsikko huutaa "Olen ansainnut etelänlomani!". Se on kai joku julkkis jonka ynähtelyjä on toimittajapoloisen leipänsä eteen väritteisenä toistettava.

Ei sellaista ansaintalogiikkaa ole olemassa.

Aamuyöstä humalainen naaras soitti urospuolinen taustaröhisijinään.

Vuosittain muutama tämänkaltainen puhelu, että eihän tuo mualta merelle kuaja.

Kirjoittamisistani ajattelin aamulla: Puudutuspiikkejä saapuvaan ikävään kaikki sanannaulani.

Iltasella myöhällä

Pieksin polttopuiksi tuulenkaatoja joita peräkärrynmittaisina propseina pihaan hilasin viime viikolla.

Sonjan poppoo kävi.

Areenalta löytyy vuodelta 1950 radionauhoite "Suomen köyhin kunta"  jossa toimittaja (Leo Meller) pistäytyy Rautavaaralla, katajamäkeläisessä savutuvassa. 

Tuo Suomen köyhin kunta on edelleen köyhä, ainakin henkisesti. Susivihamittarikin pahasti punaisella. 

Kouluasioitaan ne eivät ole saaneet vakaalle mallille koskaan ja nyt siellä jälleen kerran ainoa "kampus" mätänee henkilöriitojen takia. 

Nepotismi yhtenä märättäjäbakteerina on taantuvissa kunnissa pahempi riesa kuin korruptio. Kuinkas tyhjällä lompsalla lahjoisikaan. 

Ymmärtänevät sielläkin edes jotkut, että kenen vahingoksi kaikki tämä?

4.5.2021 tiistai

Huuhkaja Kaivonkorvella klo 06. Kamera tuvanpöydällä, mutta eipä sitä olisi kuitenkaan ehtinyt kuvata kun en nytkään sen istumakuuseen jo sitä huomannut.

Peräkärry on täynnä pilkkeitä. Vien ne Kniin kun lähden koronarokotusreissulle.

Otin Anelman paperihesarista talteen Mauri Oksin negrologin. Hänen "Neliulotteinen ajattelu" -kirja tuli aikoinaan keltakynin ja hiirenkorvin luetunnäköiseksi kuritelluksi. 

Opinko sitten neliulotteisen ajattelun kaavan? 

M.Oksi etsi elämälleen harmonista jatkumoa pansofiasta, 1600-luvun J.A. Comeniuksen opeista johon kuului unelma universaalista koulutusjärjestelmästä ja elinikäisestä oppimisprosessista. Itseäni vieroo Comeniuksessakin se, ettei jumaluuksilta  hänenkään seurassaan vältytä; vähintään yksi hänen filosofisista koivista potee uskonnollista luumätää.

Ajatus elinikäisestä oppimisesta on osittain ehkä toteutunut sillä sen on ottanut haltuunsa lajimme se sektori, joka louhii kaikkea mikä vain irti lohkeaa. Henkinen ja aineellinen, niillä ei sille eroa ole; Zen-oppi, silläkin vain rahastetaan.

Maksullinen opettaminen valikoi oppinsa ja opetettavansa. Maksulliset self help-oppaat ja opettajat on kaukaa kierrettävä.

Näkymättömän louhiminen on jo pahempaa ympäristön saastuttamista kuin maapallon kaivosavohaavojen räjäyttely ja myrkkyjen juoksutus vesistöihin; versus Bitcoin!

Virtuaalitodellisuus on jo totta, mutta sen maksajasta ei hiiskuta. Lajimme harhaanjohdettavin sektori luulee jo, että koska kopiopaperin käyttö on hiipunut, maailma pelastuu.

Asteroidien törmäykset, maanjäristykset ja tulivuorten purkaukset ovat muokanneet ilmastoa, eliöstöä, maaperää ja aiheuttaneet sukupuuttoja kautta Telluksen olemassaolon, mutta näin järjestelmällistä, kirkkaaseen järkeen perustuvaa tuhoa ei ole ollut ennen lajimme näihin päiviin päättyvää evoluutiota. 

Siis: "Kirkkaaseen järkeen perustuvaa", sillä ennen meitä järki ei ole ollut mukana elonkehän katastrofeissa.

Korjata ne nyt yrittävät sillä samalla järjellä, mutta ilman homosapiens-lajin rajua aineellisten tarpeiden taantumaa ei se tule onnistumaan.

Katso yksilö jiäkuappisi sataan erilaiseen muovipötteröön ja kylpyhuoneesi pesuainepurkkien määrään ja ajattele ne toiseksi; kitsaasti käytettävään palasaippuaan ja välipalatarpeet kuivimmillaan ruokahuoneesi puutynnörin suolan seasta pilkottavaan kessäytyneeseen särjenhäntään; vaihdatko?

Kuvittele asuinsijasi takaisin hirsiseinäiseksi tupakeittiöksi ja peseytymispaikkasi  pihanperän multiaisilla könöttäväksi savusaunaksi ja ulostamistarpeesi rykäisyille parin kantturan navetanseinustalla kallistelevaksi huussiksi; vaihdatko? 

Väestönkasvun nollaaminen ja arjen kulutuksen minimoittaminen on ainoa mahdollisuus elonkehän elinkelpoisuuden palauttamiselle.

Yhtä turhia jakeita edelliset kuin menneitten jeesusten vuorisaarnat.

Kävin suurenevia pälviä pitkin kierrellen Uniaholla. Poistullessa syöksähti takaani saunantausaukealle piekana, mutta enpä sitäkään ehtinyt kameraan ikuistamaan.

Aamuinen Tiede-uutinen kännykän ruudulta:

"Geofysiikka: Ilmaston lämpeneminen huojuttaa jo maapallon akselia -Maantieteellinen napa liikkuu nyt hitaasti kohti Englantia"

"Ihmiskunnan toiminta huojuttaa jo koko planeettaa radallaan."

Jäätiköiden sulaminen ja pohjavesivarantojen pumppaaminen maatalouden käyttöön vaikuttavat planeetan tasapainoon, sanotaan jutun riveillä selvästi.  

Entä kuinka suuri on mantereelta toiselle siirreltävien muiden massojen epätasapainoittava vaikutus planeetan vakauteen? Elintarvikkeet, lannoitteet? Öljy? Kaasu? Kaakao, hedelmät? Helteisiin hyllymään matkustava ihmisliha? 

Hiekka, jota jotkut tollukat roudaavat merenrannalta toiselle?

Hiiltäkin on maankamarasta louhittu ja tuprauteltu stratosfääriin mitattomat miärät. 

Miten käy, kun merienelävät tukehtuvat tuottamaamme muoviin?

Iltasella

Rokotuksesta tuli outo olo.

Ennen rokotusta ehdin hoidella muutamat juoksevat asiat. Ajo-opetusluvan seuraavaa tarvitsijaa varten  ja samalla uusin ajokorttini. Passin hakulomaketta en vielä täytä kun sillä on myös hintansa. Sitä pumaskaa en kuitenkaan tarvitse muuta kuin "varuilta" jos pankkiin joutuu fyysisen kontaktin ottamaan. Pakkorahastusta sekin. Kaikkeen me alamaiset suostummekin.

Jos vapaus tarkoittaa sitä, että päästäksesi liikahtelemaan laajemmin tarvitset siihen viranomaisen leimaaman asiakirjan, niin mitä se sellainen vapaus on?

Diktatuurissa tyranni lakeijoineen määrittelee kansalaisten vapauden. Kiinassakin 400 miljoonaa valvontakameraa lukee kulkijoiden iiriksiä 24/7.

Orwellin dystopia 1984 on nykykäsityksen mukaan lasten trilleri.

Demokratiandiktatuurissa valvontaan ei tarvita kuin passi, kauppaketjujen "bonus"kortit ja "äly"kännykkä jokaisen taskuun.

Tänään poliisi sakotti virhemaksulla. Nopeusmittari kumpailee potteroautossa ja se oli poissa päältä. Pitäisiköhän sen anturi vaihtaa?

Edellisestä sakosta onkin kulunut kohta 30 vuotta. Sitä ennen niitä tuli Suomen teillä huristellessa kerättyä jonkinmoinen vihkonen. Korttikin oli kuivumassa joskus.

Unessa olin Turussa ja Ugissa töissä. Toisessa kaupungissa rakennettiin silmälasiliikettä ja toisessa valtavaa hotellia jonka perustuksista törrötti teräspaalujen sakea metsä. Toisessa työkohteessa töitä tehtiin silkkihansikkaat käsien suojina ja pehmustetuin vasaroin ja toisessa paukuteltiin lekalla ja rautakangilla.

Kaupungit menivät unessa sekaisin. Ugin kalasatamanlahti oli Turun torilla vastapäätä Hamburger Börsiä ja Turkuun opastavat tienviitat sojottivat Uuteenkaupunkiin vievien valtaväylien varsilla. Työtovereina olivat Pekkavainaa ja Varjonen, ehkä Suaris Juakkokin.

Heräilyvaiheessa olin sopimassa silmälasiliikkeen rouvan kanssa illaksi humppajuttuja. Hän oli se sama rouva, johon tutustuin Ugin talvenani. Oli elävä unenkuva hänestä. Tissitkin niin töräköinä kourakupeissani mutjahtelivat. Panetti kuin hattukauppiasta helteisellä torilla. (Unesta vissiin peräisin tuokin ilmaisu?)

Illan mietelauseeksi muotoilen tämän: Suurimpia pelkojamme ovat omat, kuvailemattomat pelkomme. Ne, joita ei kyetäkään kuvailemaan.

5.5.2021 keskiviikko

Kuumetta. Piti lähteä Um pois.

6.5.2021 torstai

Sairastelua. Verenpaine 207/98. Satoi 5-10 cm lunta. Kadut loskaa roiskavat. 

Hesarin huomioitavin tiedeuutinen kertoo kuinka torjunta-aineista on tullut entistä myrkyllisempiä; olemme huijanneet itseämme uskomalla tilastoihin joissa väitetään maatalouden myrkyllisten kemikaalien määrän olevan 40% pienempi kuin aiemmin vaikka myrkkyjen kilomäärillä ei enää tehoja voi ilmaista koska niiden voimakkuus on moninkertaistunut entiseen verrattuna: "Kun aiemmin viljelijä tarvitsi organofosfaatteja tai karbamaatteja hehtaaria kohden monta kiloa, uusia torjunta-aineita tarvitaan samaa alaa kohden parhaimmillaan kuusi grammaa."

Lajimme on ruuantuotantonsa turvaamiseksi kasvattanut sisällensä myrkyllisen hirviön.

7.5.2021 perjantai

Sairastelua.

Kemppinen pani jokunen päivä sitten porttikiellot kommentoijanimimerkeille Toipila ja Matias K.. Näitähän ei voi tietenkään vituttaa koska ne ovat jonkun kolmannen rakentelemia pseudonyymejä, mutta ehkä heidän "vanhempansa" ovat kovastikin kylpiintyneitä. 

Heidänlaisensa saman agendan perustelematon junkuttaminen, mitäpä virkaa sellaisella on, että ei kun nettitunkiolle muun saastan joukkoon vain moiset. Sananvapauden lainkirjain ei siitään soukkene.

8.5.2021 lauantai

Nukun huonosti. Painajaisia. Masentaa, mutta sen otsikoinneista ei makseta. Eikä syiden selostamisista. Enbuskelle on alettu jälleen maksaa kun se oli esitellyt luksuskoloaan jossa masennustaan potea.

Toissayönä ja eilen aamulla satanut lumi oli aamulla vielä maassa. Nouseva aurinko valaisi talomme pihansivua. Päivitin sen valokuvaan jotta joku joskus sitten voi sitä tarkastella kun minua ei enää ole.

Mietin tämänkin talon remonttiprosessia, sen vaatimaa ponnistusta jota ei tehdessä ponnistukseksi ajatellut. Jälkeenkäsin ajateltuna henkilökohtainen hinta on ollut ihan liian suuri. Rahassakin mitattu.

Tämä on kuitenkin poikiemme koti, vain Elias syntyi jo Kittilässä. Ei siitä nuin vain henno luopua vaikka itse ei eläessään kotiutuisikaan. Kohtahan tuokin lapsierä on mualiamalla, ja minä haudassa. Jälkimmäinen ajatus on alkanut kiehtoa päivä päivältä enämpi.

Kolmatta (tai neljättä) kierrosta en enää aloita.

Ketä varten ne rakentavat ja remontoivat joilla ei jälkeläisiä ole? 

Mutta mitä varten rakentaa jälkeläisillekään jos ne niistä vain keskenään sitten riitelevät?

Tiedän muutamatkin perheettömät, jotka ovat elämänsä aikana rakentaneet monta kotia, asuneet vähän aikaa ja myyneet. Ja tekevät tätä hautojensa partaille saakka. Kodintarvitsijoille heistä hyötynsä lie, mutta rakentajalle itselleen jää vain tunteeton raha joka näppejä polttaa; täytyy taas aloittaa uuden talon teko.

Mitä uskaltaisi iäneen ajatella eräistä ylirikkaista lähipiiriläisistä, jotka rakennuttivat miljoonatalonsa männikköiseen järvimaisemaan, mutta eivät pystyneetkään asumaan siinä. Nyt se siellä tyhjillään märkänee koska harvalla niin arvokasta kiinteistöä on vara ostaa ja vielä vähemmän ylläpitää. Eikä ketään kiinnosta, millaisen loven sekin tarpeettomuus on elonkehälle aiheuttanut.

Kokonaan kodittomille tällaisia talotarinoita ei uskalla mennä kertomaan.

9.5.2021 äitienpv

Minulla ei äitiä enää ole kuin mikä veressä häneltä saatuna kiertää. Äideiksi tulemisissa on kyllä tullut aviteltua ihan nokko.

Muistui mieleen Pikku Manteli ja äiti. Molemmat pieniä ja sitkeitä, elämän kolhimia maatiaisrotuisia.

Edellisen päälle ajoivat moottoripyörällä  Luikkokankaan kohdalla kun kantturoita ulkometsässä sai vielä laiduntaa. Vuosiluku oli 1966 tai 1967. Silloin lehmää ei voinut laittaa metsänmonttuun vaikka se halvaantui tuosta rysäyksestä pahasti. Äiti hoiti ja lypsi sen aloilleen raunion kupeeseen pahimman ylitse, lastoitti murtuneen takajalan ja tuki konkottavan lonkan. Moottoripyöräilijä ja kyydissä istunut karkasivat kolarointipaikalta vaikka olihan jo silloin vakuutukset ajoneuvoissa olemassa.

Me Unimäen kakaralauma nähtiin se kolari sillä oltiin odottamassa postiautoa Luikkokankaan polun suulla. Nahkahousuisista toinen luisteli soralla persuksillaan pitkän matkaa, toinen pyörähti kyydistä raviin ja Jaava (tai Iicee) luisui sekin kyljellään soraa pöllyttäen pitkän matkaa. Jätkänroikaleet kopistelivat kamppeensa, nostivat pyöränsä pystyyn  ja lähtivät rämistelemään kiivaasti poispäin. Pikku Manteli konkkasi ensin Karilahden kuusikkoon josta se haettiin ja varovasti taluteltiin Unimäkeen. Siellä se lyyhistyi lypsykahaan eikä ylös moneen viikkoon noussut.

Nykyisin jos lehmä jonkin hoitajansa virheen, vahingon tai sairastumisen takia loukkaantuu tai kuolee, se pannaan autoon ja rahdataan jätelaitokselle polttoon sen enemmittä tunteilematta. Kun menekin tuhannet eurot viivan alle on aprikoitu, kirjataan se tilikauden tappioksi ja unohdetaan. Korvassa olevaa numerosarjaa ei huomenna kukaan enää muista. Nimityksensä mukaisesti tuotantoeläimillä ei tämän pvn maailmassa persoonaa enää ole.

Minä muistan lapsuuteni lehmät, vasikat, kissat, koirat ja siat.

Käytiin mummilassa. Sillä Kainuun korven kummulla odotellaan vain kuolemaa vaikka siitä ei sananpuolikasta uskalleta sanoa. Se tekee alakuloiseksi kävijänkin ennemminkin kuin kuoleman väistämättömyydestä puhuminen. Niin kuin Heimosedän kanssa on helppo puhua. Mummilan lähin naapurikin (säästetyssä tuvan hirsiseinässä kuulema vuosiluku 1700-luvulta) on jo autiona, kauempana olevat tilat kylmenneet yksi toisensa jälkeen kymmenien vuosien autioittamissuunnitelmien mukaisesti. Elinvoimaisia maatiloja ei liene montaa..

Ihmisen ajattelun mitassa pitkät, vuosisataiset asuinsijaperinnöt ovat kohta muisto vain. Maailman iässä mitta tarkoittaa yhtä sekunnin tuhannesosaa. 

Mutta kunhan lajimme termiittilaumat, joista osa on jo liikkeelle pakotetut lähtemään, todella ottavat vuoteensa ja lastaavat ne veneisiinsä, on planeetta Maa sen jälkeen valmis kärventymään niille sijoillensa.

Uutta tulemista mikään kolkka ei enää kestä. Se vaellus ei enää ole keräilymetsästämistä.

50 miljoonan ihmisen on ennustettu jo pelkän janon vuoksi lähtevän liikkeelle ihan tuossa huomenna. Kun se vyöry alkaa, nyt kokemamme tsunamit ja rutot ovat lasten tulitikkuleikkejä sen jälkeen.

Elintilan laajentamiset ovat olleet normaalia toimintaa kautta planeetan historian, mutta lähitulevaisuudessa volyymiltaan niin massiivista, ettei sitä peruserkki ymmärrä, ja siksi se pelkää.

10.5.2021 maanantai

Maailma on sen joka ei tunteile, sanoo Fernando Pessoa ja jatkaa "Käytännöllisen ihmisen perusedellytys on tunteettomuus."

Pessoa väittää myös, että onnellinen se ihminen, joka ei ajattele.

Näyttää siltä, että ajattelemattomuuden suuri synteesi ollaan juuri nyt saavuttamaisillamme. Harva lukee kirjoja, sanomalehdistäkin vain otsikot jos niitäkään. Harvat opiskelijat innostuvat filosofiasta eikä yksikään kirjailija nimeä kissaansa Herakleitokseksi.

Pessoan aikalaisille (1900-luvun alkukymmenet) ajattelu tarkoitti useimiten filosofista pohdiskelua, mutta sitähän ei enää harrasteta kuin harvoissa yhteiskunnan kerrostumissa. von wrightit ja platonit ovat kuolleet ja kuopatut. Kysy tuhannelta vastaantulevalta nuorelta keitä nuo nimet tarkoittavat, yksikään ei tiedä. Tai ehkä yksi, joka kerkeää KVG.

Aivojen ajattelukapasiteetteja valjastetaan parhaillaan aivan muuhun käyttöön kuin pelkkään hitaisiin ajatteluprosesseihin. Pian ne kytketään suoraan koneiden käyttäjiksi. Kumpi sitten lopulta ihmisaivoja käyttää, kone vai ihminen itse, on vielä arvoitus, mutta lajimme tuntien kyllä se itsensä myy vaikka sädetikulle jos vain se hetken suostuu kunniakseen sädehtimään.

11.5.2021 tiistai

Koetin väkerrellä pihatöitä. Uusin vihanneslaatikoita ja muuta pientä. Kasvimaan hirsinen kehikko kesti melkein 10 vuotta, nyt tein pienemmät kakkosnelosesta.

12.5.2021 keskiviikko

Totuus-osiossa kirjoittaa Mauri Oksi näinkin: "Ihmisen mukavuudenhalun ja henkisen passiivisuuden huomioiden on ymmärrettävää, että valmiiksi rakennettu ja viihteellisesti tarjottu totuus käy hyvin kaupaksi. Ja toki sen omaksuminen näin on huomattavasti vaivattomampaa, kuin pyrkiä löytämään se omakohtaisen etsimisen ja kriittisen ajattelun kautta."

Ei aivoja todellakaan enää käytetä omakohtaiseen etsimiseen ja kriittiseen ajatteluun, mutta tämä kehitys lienee loogista seurausta kädellisen tarpeesta tehdä kaikki näkyväksi, ajattelukin. Sitä virtuaalimaailma sananmukaisesti tarkoittaneekin; ajatusprosessi näkyy näytöillä ja sitä varten kehitettyjen lasien heijasteissa vaikka ajatusprosessit eivät käsittelekään enää filosofisia pohdiskeluja.

13.5.2021 torstai

Puukkojunkkarien päivä. Ne muistelevat, kuinka pistivät yhtä vastarannan kiiskeä koipiin, ranteisiin ja  kylkeen, mutta tämä peeveli otti ja nousikin taivasten tavoittamattomiin. Niin ne tarinan käänsivät kulkemaan että joillekin hyvä mieli tulisi vaikka silkasta vallanpitäjien murhaamiskiintiön täyttämisestä Getsemanen teloituksessa olikin kyse.

Navalnyi on vain yksi esimerkki uusiutuvasta jeesusmyytistä. Tosin niitä on kertynyt kahdetuhannen vuoden aikana jo niin monta, että hengissä ei säily kuin se alkuperäinen, valheellisin julistaja. Valheellisin siksi, että hänen julistuksiaan on niin paljon ehditty muokata, ettei aitoja niiden rivien väleistäkään enää erota.

14.5.2021 perjantai

Kaksissa hoitopöydällä kahteen otteeseen. Puoli päätä turvoksissa ja kipu melkoinen. Ehkäpä tämä tästä kunhan mielikin laastarinsa saisi.

15.5.2021 lauantai

Sipulipenkkien juurimista ja kunnostamista. Porkkanansiemenet unehtuivat hankkimatta, mutta saanee niitä Hommoojalta vielä. Puutarhuri laittaa kasvihuonetta, minä en siihen tarvitse kajota.

Sammakoita roplakoissa valtavasti ja sitä myöten myös kutua rannoilla lainehtii. Arkoja ovat. Vaikka kuinka hiljaa avojaloin kurnutuksen suuntaan hiivit ne tietävät tulosi ja saat istua aloillasi kauan, ennen kuin uskaltavat tulla takaisin. Eikä kameraa kannata isosti heilauttaa kun jo pulahtavat mutaan takaisin.

16.5.2021 sunnuntai

Itseeni on terveysvalistus vaikuttanut aina hyvin herkästi. Esimerkiksi 1970-luvulla Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projekti ruokarasvojen käyttööni. Sieltä saakka olen voidellut leipäni kevytlevitteillä ja käyttänyt öljyjä ruuanlaitossa. On hyvin vaikea ymmärtää, mitkä makunystyrät muka ihmisellä sanovat, että "voeta sen olla pittää" kun kalafileensä pannulle heittävät kun valmistusprosessiin kalansyönnin terveellisyys sitten loppuukin.

Aika outoa sekin, kun terveysalalla töitään tekevät lappavat imelät ja rasvat sydäntään ja vyötäröään paksuntamaan kun jo heidän opiskelunsa ohella kaikki vääränlaisista ravintosuosituksista, tupakista ja siidereistä aiheutuvat sairaudet ovat työpöydälläkin päivittäin. Eivätkä ne kaikitellen edes lapsiaan säästä kasvamasta kieroon ruokailutapojen suhteen. Aina ovat keksipurkkien kannet löyhällä ja kermajäätelöt pakastimesta milloin vain naamaan lapettavana imelistä limppareista ja pillimehuista mainitsemattakaan.

Ovat ne käytännöntoteutukset itselläkin ontuneet, mutta pääosin olen kohtuudenraiteille aina palannut. Tupakkaa en edes yrittänyt juurruttaa jokahetkiseksi pakoksi ja kun "vaaranvuosien" ylitse pääsin, ei tullut enää mieleenkään sitä opetella. Alkon käyttö meinasi lipsahtaa, mutta järki ja valistus ravisti senkin houreen menneisyyteen.

Ruoka ylipäätään on länsimaisissa kulutusyhteiskunnissa ongelma. Sitä on tarjolla liikaa ja liian monenlaista lajia ja laatua. Silimmiin koskee rismojen hyllyjen välissä kaikki se turhuus jota tarjolle laitetaan.

Muistuttaa kannattaa jälleen Tolstoin novellin nimeen viitaten: "Paljonko maata ihminen elääkseen tarvitsee?" Hehtaarin pokaleella kasvattaa jo isollekin perheelle pottunsa ja vihanneksensa.

17.5.2021 maanantai

Kittilässä Ounasjoen jäät ovat sulaneet paikoilleen, tulvia ei ole tullut. Nyt ylämäestä saapuvat jäätelit ajelehtivat yksinäisinä lämpäreinä eikä tulvavaaraa tälle keväälle ole. Näin sanoi Tapsa kun soitti.

Oulujärvestäkin olivat jäät sulaneet aloilleen. Olin koko päivän tuon laajan roplakon rannalla timpuroimassa. Väsyttää. En ottanut eväitä mukaan aamulla. Puoli päätä on edelleen kipeä leikkauksen jäljiltä eikä suu maista mitään.

18.5.2021 tiistai

Timpurointia. Maalausta. Puutavaran mittasin niin tarkoin, että jäi kymmensenttinen lankunpalanen tähteeksi.

Iltasella vietiin potteroauto pois. Se siitä.

19.5.2021 keskiviikko

Täsmämurhat Gazan kaistaleella jatkuvat. Muutamien sivullisten kallot ja kaakelit siinä särkyvät, mutta mitäpä pommittamisten piäjehut ja netanjahut niistä.

Millainen ilmestys on äärioikeistojuutalainen? Evankelikaalien kirjaimellinen raamatunlukeminenko sen mahdollistaa?

"Evankelikaali", hmh perkele. Toivottavasti ei siemenny ainakaan meijän kasvimualle.

Yritän käsittää kaiken historianjulmuuksien mustuttamilla järjensäikeillä jälleen näitä tuavettien ja koljattien toistensa pommein moukarointia jossa ei tuaveteilla ole mitään mahdollisuutta kivilinkoineen.

Tuavetti on maksanut infan särkeytymisen ohella jo moninkertaisesti Koljatin jättiläismäisyyden edessä kaikesta. Suhteellisuusteoria on todella teoriaa noilla itäisten jumalten mailla.

Kuka muka on oikeassa?

Ei niillä kärsimysten golkatankukkuloilla ole olemassa oikeutta.

20.5.2021 torstai

"Olette kulkeneet tien madosta ihmiseen, ja vieläkin teissä on paljon matoa. Kerran olitte apinoita, ja vieläkin ihminen on enemmän apina kuin yksikään apinoista."

Mutta sitten tämä apina keksi luoda näkymättömän ja konkretialla todistamattoman Jumalan jonka harteille tekemänsä veriset synnit se on voinut lastata jotta syntiensä tekeminen voisi jatkua.

Synneistä suurin, paskantaminen omaan ruokakuppiinsa tämänkin ahneen apinan kuitenkin tulee tuhoamaan. Siinäpä sitten mielikuvituksensa luomaa jumalaansa turhaan avuksi huutavat.

Olisivat käyttäneet mielikuvitustaan säällisen elämän  kehittelyyn, ahneutta vailla olevan oman onnensa alasinprototyypin kehittelyyn.

Tämänkin varhaisen aamun aloitin vastarannankiiskeä, Niezscheä lukemalla ja siten päiväkin menee vastarannan puhureita nieleskellessä.

Muutenkin ajattelin genreä, joka minua yhdistää tiettyjen kirjailijoiden kanssa. Kaikilla niillä mielipiteet ovat kaikkea muuta kuin päivittäistä kaurapuuroa. Navetan ja tuvan väliä tallustelemista.

21.5.2021 perjantai

K.Huatasen ohjelmassa haastateltavana "Kenen joukoissa seisoin"-kirjan kirjoittanut Lauri Hokkanen. 

Kenenkä joukoissa punoittavat tämän päivän niskat ja nenät?

Kotimainen halla-ahoismi on purrut joukkoihin ihmeellisen hyvin. Niissä massoissa niskat ja nenätkin punoittavat kuin sovjetisoinnin aikoina vaikka sosteetunnus onkin ajokortteihin vaihtunut.

Kaikki puolueethan toivovat agendnsa menestyvän niin, että massat seisoisivat mustina muureina niiden takana satoi tai paistoi. Puoluejohtajat itse ottaisivat mielellään yksinvaltiaan roolin jos se näin heille tarjoiltaisiin, eikä siinä menisi montaakaan vuotta, kun maassa diktatuuri vallitsisi.

Miltähän Päiviräsäs-diktatuuri maistuisi?

Demokratia on elonkehän kannalta tuhoisa järjestelmä, mutta ei diktatuurikaan sillä saralla kannattavaa mainetta niitä sillä se ei elonkehän kokonaishyvinvoinnille mitään arvoa osaa antaa.

Hyvää yhteiskunnallisesti toimivaa välimuotoa ei ihminen ehdi olonsa aikana kehittää.

Mutta onneksi mato syö pian meidät kaikki. Mato, joka sisällämme loisii on jo kauan sitten työnsä aloittanut.

22.5.2021 lauantai

Kainuun Sanomat panee lukijoidensa suihin turvetta, sahatavaraa ja Päivi Räsästä oikein näyttävin kuvituksin. Viikonvaihteen kylkiäistäyte ilmestynee konsernin muissakin lehdissä, että se huomioiden nuo tarinat leviävät laajemmankin lukijakunnan aprikoitaviksi. Vain kuvia katseleville jää ainakin Räsäs-jutusta oikein auvoinen hahmotelma, ja kallojen sisäiset mielipiteetkin sen mukaiset.

Täytyi lukea oikein tarkoin, että eri puolten näkemykset oli otettu jutuissa huomioon. Räsäsen vanhakantaisesta raamattukäsityksestä ja sen ohjeistukseen luottamisesta tuli lähinnä murheellinen olo. Sahateollisuuden tukintarpeista (pulasta) kirjoittaessaan uutisessa ei kuitenkaan mainittu metsienkäytön liikakäytöstä sanaakaan, vain menekinkasvun ylistystä, yleisesti hyväksyttävää talousjargonia.

Tuomet kukkivat. Täytyy ruveta valmistautumaan; ensi vkolla Juvalle.

Tikatkin naivat, ihmiset ovat muuten vain naivia

26.4.2021 maanantai 

Klo 04.15

Perjantaina muistin käydä Suomalaisesta täytekynään patruunoita. Hinta on tainnut nousta. 3en kpleen pkt maksoi yli 8san euroa.

Tämän aamun ilmanala on keväisen sulatteleva, märkä, kylmä. Taevas umpipilivessä.

Hallituskriisi menossa. Kahluusaappaiden suita myöten turpeessa uppuroiva kepu jurnuttaa "kentän viesteistä" ja virheitä, eikun vihreitä, vituttaa puun ja kuoren välissä muuten vain. Niiden puu kun on betonista jota happosateiden rispaannuttama nyhtökaurainen tuohi peittää. Vasemmisto peesaa muuten vain maailman  markkinoilla näivertäviä kaikennielijöitä. Oppositiota vituttaa olla oppositiossa vaikka niistä karsinoista kasvojensa menettämisen peloista vapaina saa huoletonna räkiä.

"Me elämme harhassa" kirjoitti ja puhui elämästä selviytyjä Yrjö Kallinen vuosikymmeniä sitten. Ei lajimme silloin niin harhassa mekaanisine kompasseineen harhaillut kuin mitä nyt satelliittipaikantimineen. Sotien hajalle räjäyttelemän kaikkivoipaisuudentunteen menetys oli liiankin totta.

Käytiin kävelyllä. Vinha löysi jostain ojasta hirvenahkaläimäreen ja raahasi sen pihaan. Sitä jälttää nyt tuolla hangella. Kaikki se koiralla kelpaakin.

Lie lintujen ramadan jo päättymässä kun tinttejä ja tikkoja tippuu jälleen ruokinnalle tiheään. Vihervarpusia on jo parveksi asti.

Metsään ei voi vielä vapaasti mennä sillä lunta on paikka paikoin kahlata asti. Pentuna sai keväthölseissä kahlata koko elämän tarpeet niin voin nyt odotella sulamista.

Iltamyöhällä

Italian neidin kanssa juteltiin marjoista joita löytyy sekä sieltä että Suomesta. Katajanmarjoja, mustikkaa , aro(aho-?)mansikkaa ja vadelmaa ainakin. Koetin kertoa, että eteläisissä osissa Suomea kataja voi kasvaa yli 10 m korkeaksi. Hän näytti videon italialaisilta kyläjuhlilta jossa tanhuporukka oli pukeutunut samantyyppisiin kansallispukuihin kuin meilläkin. Musiikki oli masurkan tapaista.

Saunaa lämmitellessä porasin kaivon luona olevaan pienehköön koivuun reiän mahlalle, mutta kovin on vielä niukkaa nesteen irtoaminen.

KaHa soitti päivällä.

27.4.2021 tiistai

Nukuinpa kerrankin riittävät ja rauhalliset yöunet. Heräsin vasta ½6.  Unessa rakensin aittaa. Sen valmistuttua linnut valtasivat rakennuksen.

Pikkupakkanen.

Ruokinnalla järrejä, punatulkkuja, viherpeippoja, peippoja. Punarinta kävi pölkyn päältä napsimassa puolukoita jotka muille eivät kelpaa.

Iltasella

Aamua en ehtinyt ihastelemaan sen enempää kun oli jo lähdettävä työmualle. Sinne pyrin menemään viimiestään 8saan vaikka olisin kyllä näillä heräilyillä valmis seitsemäänkin. Työaikasääntöjä voinee tämän ikäinen jesse jo rukata mieleisekseen, ja kun enää vitut välitän muutenkaan tesseistä.

Italianneiti halusi jutella luonnonyrteistä, pihkan valuttamisesta ja kuusenkerkistä. Ruokaseuraksi tuli myös karibialta lähtöisin oleva, tummempi neiti. Tai rouvahan hän on kun oli just mennyt naimisiin suomalaisen Villen kanssa. Näilläkään korpiseuduilla kansainvälisyys ei ole enää mikään tabularasa.

Kun tulin Um, oli olo ihan hervoton. Join kahvit, pätkäilin sohvalla ja tein sitten salaatin ja 4jän munan munakkaan. 

Väsymyksentunteen mentyä kiipeilin korjaamaan parit tikkojen palastelemat lintupöntöt. Tein uuden etuelementin myös raitapajussa olevaan koloon kun entinen oli lahonnut ja halkeillut.

Muutama muukin pönttö kaipaisi kohentelua ja neljälle koivun pätkiin sorvatulle pitäisi löytää sokkelipuut. Jos menisi ja katkaisisi niille sopivista pystypuista tolpat niin tulisi samalla tikkalinnuille vähitellen kelottuvia nokanteroituspuita maisemaan.

Saunonut olen ja nyt se vasta väsyttääkin.

28.4.2021 keskiviikko

Miinus 5 on pakkasta.

Päänsärkyyn heräsin. Unessa "särkykuvio" kulki kallon sisäpuolta otsalohkosta takaraivolle kuin käänteinen jakaus. Keskellä vihreä "ruohojuova" ja sivuilta paljas. Tai kuin 90-luvun uusnatsien hiustyyli.

Pakko oli nousta kahvinkeittoon vaikka klo oli vasta 03.30.

Kahvit juotuani tuntia myöhemmin päätä ei enää särje kovinkaan kovasti. Laskin Vinhan sisälle ja se kuorsaa sohvalla. Voikohan koira sairastua uniapneaan?

Ihmislajin tuhoisia harharetkiä aprikoin tänäänkin. Areenalta olen kuunnellut Lohen surma-dokumentin lisäksi Britti-imperiumin noususta ja tuhosta. 

Lohen surma: https://areena.yle.fi/audio/1-50811082

Tuo Lohen surma-dokumentti on mieltä masentava. Se on tapahtunut kaikkien hyväksymänä ja ihan tuossa silmien alla. Dokumenttia kuvataan lyhyesti näin: "Tapani Niemen esseistinen viisosainen dokumenttisarja kertoo siitä, miten lohi hävisi pohjoisen joista. Lohi on tässä jotakin suurempaa. Sen kautta näyttäytyy suomalaisen yhteiskunnan muutos, valtasuhteet, alamaisten ja valtaapitävien suhteet. Jotakin muuttuu, jokin pysyy muuttumattomana."

Mauripekkariset ja kimmotiilikaiset eivät varmaan kuuntele näitä sen enempää kuin hallituskabinetteihin nykyisin kiivenneet vihreätkään. Tai ei niitä ainakaan masentaisi vaikka kuuntelisisvatkin. Heidän luonteisensa tuonkin peruuttamattoman tapahtumaketjun ovat mahdollistaneet. Eikä se ihmislaji lopu josta osoituksena ovat joka puolelle pikkuhiljaa luvitettujen kaivosten kasvava määrä. Kyllä tämä kokovartalotuholailaji vielä Päijänteen allekin kaivostunneleita avaa ja Sodankylän Viiankiaapan lettoon montun räjäyttelee.

Minä en niitä ole katsomassa, mutta jälkeläisistäni varsin moni.

Koskahan havahdutaan tekemään perusteellista dokumenttia turismin alle murskatuista  tunturimaisemista? Ja metsien hävittämisen seurauksista?

Samaa sisintä polttavaa aavesärkyä kuin lohensa menettäneet haastateltavat podemme mekin, joilta lapsuuden maisemat on selluliemiksi keitelty. Joiden kotipolut kartoilta on poispyyhkäisty, mutta jotka sisällämme ja kantapäiden nahkaan tatuoituina  yhä luikertelevat suurkuusikoissa ja avarilla mäntykummuilla. 

Ja samalla tavalla menetyksestä on vaikea puhua. Sanoja sille ei ole. Ja kun vähättelyn pelko tukkii kyynelkanavat meiltäkin.

Ihmislajin julmettu raakuus omiakin elinedellytyksiään kohtaan on käsittämätöntä. Nytkin "pandemian kourissa kärvistelevä" kuluttajakansa odottaa vain, että pääsisi jatkamaan hyvin edennyttä maapallon tuhoamiskulttuuriaan.

"Marsista on löytynyt vettä!" huudahtavat avaruuteen tähyävät. Eikö niille perkeleille riitä jo se, että yhden planeetan juotavat ovat käyttökelpoisia vain puhdistamoiden kautta kuljetettuina!

Nykyisten kolumbusten eli elonmuskien raketit räjähtelevät lähtöalustoilleen vielä kauan aikaa ennen kuin desilitra Marsin vettä on tutkittavaksi maahan tuotu. Ja vaikka ne jo kaukolennättävät siellä minihelikoptereitaan, niin so what?

Jokainen biljoona dollaria jotka avaruushankkeisiin nyt poksautellaan tarvittaisiin pelkästään omien jälkiemme korjaamiseen tällä "vanhalla planeetallamme".

Klo 06

Olinpa minä typerä kun otin Vinhan mukaan aamukävelylle! Metsot olivat aloitelemassa soidintaan ihan tuossa tienvarren halkopinojen takaisella petäjikkökummulla. Ei koira sitä ymmärrä, etteikö ne haukuttavaa porukkaa olisi. Vain  yksi koppelo jäi jonnekin Unipuron takaiseen petäjään motkottelemaan. Puoli tuntia sitä kuunneltiin, mutta takaisin ei yksikään lennähtänyt.

Iltasella

Umpiväsynyt.

Läksin pois kahden maissa kun päätä särki niin kovasti.

Tänään Italianneidin kanssa puhetta maittemme välisten luonnoneläinten samuuksista Metsoja löytyy vuorilta ja fasaaneja, kauriita, villisikoja, jäniksiä, kaneja on myös. Hirviä ei ole, mutta saksanhirvistä en älynnyt kysyä. Synnyinkaupunkinsa Giaveno on keskisessä Italiassa, eikä siitä pitkä matka vuoristoon ole. Luonto on muutenkin lähellä.

Kävin kaupasta lohisuikaleita (-30%), pakastevihanneksia, piimää ja leipää. Jäätelön söin autossa kaupan parkissa. Paistoin kalan, vihannekset ja valkosipulin öljyssä pannulla ja kun spagetti oli kiehunut niin, että kasvisliemi siihen melkein imeytynyt, kaadoin pannulle paistosten pääälle ja jätin hautumaan. Kävin  sahaamassa tienvarren tuulenkaatoja peräkärryyn ja vasta saunanlämmityksen ja kylpemisen jälkeen pistelin seoksen suihini. Silleen ruuasta tuli ihan hyvä.

Elias soitti. Olivat vielä kuhmossa, mutta hänellä "kevennetty" palvelus nilkkavamman (penikkatauti) takia. Oli se kestänyt havumarssin (65 km), mutta nyt älyttömän kipeä.

Pittää ruveta korsoomaan.

29.4.2021 torstai

Ennen auringonnousua olin jo metässä. Tällä kertaa en ottanut Vinhaa mukaan, mutta en nyt metsoja nähnyt silti. Akkateeri tuli jostain Kellomäen suunnalta ja lensi Karisuolle päin jonka jälkeen yksi hanhi moikui ylitse ja sen suunta oli Keyritty. Rajalla näin jäneksen kaukana hangella. Klo on nyt 6.35 ja aurinko jo korkealla selluliemikuusikon yllä.

Pittää lähtee. On käytävä tankkaamassa tuo potterouto.

Iltasella

Laatoitusta koko pv. Käsien nahka kuivuu laastissa. Rasvasin kookosöljyllä.

Lämmitin eilisen tähteitä iltaruuaksi.

Kaivonkorven ison pöntön lentoaukosta katseli käpytikka. Se teki oman kulkureiän jo kolme kevättä sitten ja on siis pesinyt samoille sijoille siitä saakka. Mites se tikkojen parisuhteen laita olikaan?  Molempien olen nähnyt pöntöstä lähtevän ja pönttöön menevän. Wikibedia antaa vastauksen tähänkin: Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–7 valkoista munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta.

Vähän outo tuo puuluettelo. Lapsuuteni tikat pesivät honkapuissa olevissa koloissa palokärkien tavoin, mutta eipähän honkia kunnailla enää humise. Eikä palokärkienkään kimeitä huutoja juuri kuule. Ne kun tarvitsevat paljon suurempien lahopuiden koloja kyetäkseen pesäntekoon tästä Unimäen ympäriltä raiskasivat ja  murhasivat juuri äskettäin sen viimeisenkin metsänläimäreen jossa sellaisia puita muutama vielä löytyi! 

Kyllä vituttaa ihan palokärjen puolesta!

Nyt en jaksa muuta kuin käydä saunassa ja rötkähtää petille.

30.4.2021 perjantai

 Klo on 04.30, pilvistä, pakkasta kolome.

Nukuin kohtalaisesti. Unessa Terhi miehensä kanssa käymässä meillä. Mies totteli nöyrästi mitä T vain häneltä keksi vaatia. Kun lähtivät, he hävisivän jo portailta kuin maan nielemänä. Menin perässä. Pihamaan takaa pellon laidalta jyrkkä  rinne jatkui silmänkantamattomiin, aamusumuiselle merelle saakka. Vilkutin, mutta ketään ei ollut vilkuttamassa takaisin.

Elämäni keväät ovat aina erottuneet toisistaan. Elettävänä olevassakin kaikki on toisin kuin vuosi sitten. Henkilökohtaisen lopun läheisyyskin aina vain tuntuvammin läsnä joten sekin vaikuttaa.

Kyllä ihminen kuolemansa ajankohtaa voi ihan hyvin sanoa aavistelevansa tapahtuipa se tässä iässä heti tuossa iltapäivällä tai elinajan odotettavissa olevan maksimin, eli tapauksessani vajaan 30 vuoden päästä. Sekinhän on ihan tuossa nurkan takana. Näen sinne. Uskallan katsoa loppua silmiin. Ei siinä mitään pelottavaa ole. Elämässä vain on. Joka päivä saa pelätä. Jos ei muuta, niin sisältään nousevia demoneja. Ja vaikka ajatusta siitä, että entä jos Putin tulee lopullisesti hulluksi ja käskee joukot rajalle!

Kuolema vie pois tästä kaikesta eikä edes hautakummun ylitse puhaltava tuulenvire enää kosketa.

Hengenheimolaiseni Heimosetä täyttää tänä vuonna 88v ja hänessä näen itseni sen ikäisenä eikä siinäkään mitään pelottavaa ole.

Iltasella

Sukunimenmuutoshakemukseni on hyväksytty maistraatissa. Asiasta saapui tekstiviesti jonka liite piti avata tunnistautumisella. Tein sen vasta täällä Knissa pöytäkoneella, että jännitys hyväksynnän ja hylätyn vaihtoehdon välillä edes vähän kihelmöisi kainaloissa. Uusi sukunimeni on nyt sellainen, ettei toista ole edes paikannimenä.  My Heritage väitti, että olisi yksi amerikansuomalainen ollut, mutta siinä nimessä oli yhden kirjaimen ero.

Nyt vain opettelemaan allekirjoitusta, hakemaan uutta passia ja ajokorttia, pankin on kai hyvä myös tietää muuten merkityksettömän asikkaansa uusi nimi. Kela tietää jo ja verottaja. Niiden tiedonsaannista ovat sopineen minulta kysymättä "talon sisällä".

Olisiko aika muokata persoonallisuuttaankin? Syntyä uudestaan? 

Italianneidin sukunimi on Maupassant. Kysyin, onko hän sukua kuuluisalle kirjailijalle. Isänsä on ranskalainen, mutta neidin suvun nimestä puuttuu ranskalaisaateliin viittaava de-etuliite (ko. kirjailija Guy de Maupassant).

Mauritiukselaisella on suomalaisillakin yleinen etunimi ja kun on mennyt Villen kanssa naimisiin on hän myös saanut  oikein perussuomalaisen sukunimen. Alkuperäinen sukunimi oli niin merkillisesti lausuttava, että ei sen ilman muistiinkirjoittamista tänne Um saakka mielessä kulkeudu.

Italianneiti olisi katolinen jos olisi. Ymmärsinköhän oikein, että kallistuu enämpi ateismiin, ei vain ole asiaa tarvinnut isosti aprikoida nuori kun on.

Uutisissa jauhavat kansanedustaja Päivi Räsäsen raamatun siteerauksilla maustettuja, homoja tuomitsevia kirjoituksia ja puheita ja hänen niistä saamiaan uusia syytteitä joita on kolme eri rikosnimikettä.

Mikä pimentää lääkäriksi lukeneen Päivin järjenvalon? Pitäisikö Päiviä "ymmärtää"? Olisiko Päiville tehtävä mielentilatutkimus ihan jo hänen oikeusturvansa takia. Olisiko Päiville päivitys tarpeen.

Uskovaisethan ovat niitä, joiden aivot eivät ole palautuneet enää uskoontulon aiheuttamaa järkkymistä edeltävään tilaan.

Uskoontulo on psykoosin eräs muoto. Lääketiede ei vain ole tajunnut kehitellä uskovaisille omaa mielialapilleriä, täsmälääkettä jumalhurmokseen.

Papit, saarnaajat, lahkolaiset, kirkko rippikouluineen ja -tuoleineen täytyisi aidata kauaksi kehitysvaiheessa olevista nuorista. Raamatut kategorioida selkein säännöin satujen ja tarinoiden joukkoon kirjastoissa. Se säästäisi monet nuoret uskontojen vaaroilta. Ja niiltä, jotka heille raamatunjakeita trokaavat. Uusia päiviräsäsiäkin syntyisi vähemmän.

Tällaisiin voitaisiin vaikuttaa ennalta, homouteen vain siten, että lakataan kasvattamasta sukupuittemme jäsenmääriä. Lopetetaan lisääntyminen lajina.

Ah jeesukseen! Otanko tästä agendan ja alan sitä saarnaamaan! Enpä taitaisi olla ainut silläkään saralla ja sekin veisi vain toisenlaisten uskomusten kasvattamisten pariin.

Osattaisi vain olla ja elää kohtuullisesti, se riittäisi. Kysykäämme vaikka nuilta pikkutinteiltä tuolla ikkunoidemme takana.

Kun olen saunonut, syönyt ja levähtänyt lähden Kniin. Huomenna on kuulema vappu. 

Alla ylempi kuva vuoden 1977 vapulta. Alempi kuva muuten vain.

1.5.2021 lauantai

Heräsin viideltä. Pakkasviima on lujaa. Aurinko sentäs on paistanut koko pvn ja Unimäen lakanapyykkini on saanut raikastua naruilla.

Putsasin potteroauton tavaratilan. Lajittelin ja pakkasin työkalut järjestykseen. Ei ne montaa päivää asennossa säily, mutta onpahan edes vähän aikaa illuusio siitäkin oorningista.

G:n polkupyörään haettiin Prismasta sisuskumi. Ei älytty tarkistaa kunnolla päällirengasta myös sillä siinä oli keskellä puhkikulut kohta. Vohkittiin Äetin rikkonaisesta pyörästä päällinen ja laitettiin rikkonainen tilalle. Siinäpähän sitten menee romulaan molemmat kunhan raaskitaan pihanperän muistokamppeesta luopua. Siinä ei muuta vikaa ole kuin keskiön ja takarattaan vaihteiden kuluneiden osien vaihto. Maksavat jotakuinkin uuden pyörän hinnan, että siksi se vain on jäänyt laittamati.

Laitoin ruoaksi miedossa suolavedessä sulatetuista kalkkunapakastelihoista oliiviöljyisen kastikkeen joiden seuraksi keitin pottuja ja porkkanoita. Niiden keitinvettä käytin kastikkeen nesteenä. Kastikkeeseen puristin valkosipulia, yrttimixiä hyppysellisen ja paprikajauhetta väriksi. Laitoin suuruksen kaurajauhoista ja aivan lopussa lorottelin kolmenjuuston kermaa sekaan. Kaikille kelpasi.

Paulus oli käynyt torstaina opon juttusilla lukion jatkamisesta. Oli kehottanut jaksamaan nyt tämän kevään ja katsomaan sitten syksyllä, miltä tuntuu. Mielialan muutokset nuoren mielessä kun tapahtuvat tiuhaan. Jospa se elämänpolku isommitta kivuitta löytyisi. Minäkään en enää hirveitä traumoja jaksaisi. Niitä on jo elämänreppu pullollaan.

2.5.2021 sunnuntai

Heräsin ½6. Pakkasaamu jälleen. Aurinko pilvettömän taivaan alarajoilla vielä. Tuuli on laantunut.

Eilenillalla yritin katsoa jotain trilleriä jossa Ben Affleck oli esittävinään autististista neroa ja samalla armotonta kirjanpitäjätappajaa siinä onnistumatta. Jätin kesken. 

Petille mentyäni luin hetken, nukahdin. Havahduin jossakin vaiheessa kun Puutarhuri kaivautui kainaloon. Naitiin.

Formaatin onnistumista olisi kyllä kannattanut tekijöiden harkita toisilla näyttelijöillä. "Sademies" Dustin Hoffmania ei voi enää käyttää eikä "Kaunis mieli" Russel Crowea, mutta olisi luullut mualimalta löytyvän muitakin kuin tietyn genren jo kasvoihinsa kivettäneen Affleckin.

Voisiko joku autisti itse näytellä autistia? Jos veljeni kehitysvammaiset laitetttaisiin teatterin lavalle esiintymään eivät he muuta osaisikaan kuin olla sitä mitä ovat.

Jos minä näyttelisin minua, onnistuisinko? Kun nuorena esiinnyin harrastajateatterissa muutamat kerrat, parhaiten onnistuin niissä, joissa sain olla se, mikä olen. Tampereen Yo-teatterin erääseen näytelmään kirjoitti kaverini suuhuni sopivat vuorosanat ja se luonnistui hyvin. 

Näillä aprikoinneilla ei edelleenkään ole muuta merkitystä kuin ehkä vain hollywoodilaisen massasonnan mittaamattomia tilavuuksia ihmetellessäni.

Miljardeilla dollareilla pelaavalta elokuvateollisuudelta puuttuu maltti ja mielikuvitus. On puuttunut jo kauan. Tai sitten kaikenlystin maksajille on se ja sama mitä ruuduilla ja valkokankaille räiskähtelee. Kunhan seassa on vain mahdollisimman paljon ketsupinväriä. Ihan niin kuin mäkkäreiden annoksissaan.

Laitoin mannapuuron haudutekattilaan. Kun olen hommaillut kotihommat elikä mm. pesuhuoneen lasihyllyjen kiinnitysten uusimiset, lähden ajoissa Um että kerkiän, jos kehtaan, korjailla muutamat linnunpöntöt ja niille uusille sijat etsiä.

Kahtalainen olo. 

Olisi oltava täällä, mutta halu olla siellä kaivelee myös sisuksissa.

Ehkä tässä on elämäni suola. Ja kun ei erota kummastakaan voi ennen kuin...