sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Tekoälyllä ovulaation ajat

18.9.2026 perjantai

Aikaisin ylös. 

Lämpimän punavihreällä tuulensormella osoittelee länsi. Johtunee Ruotsin torjuntavoittoisesta äänestystuloksesta: Vasemmistoblokki nokitti parilla numerolla. 

Nyt räyhähenkiset ruotsidemokraatit nieleskelevät slipsknutit puneella pettymyksensä karvasta lussebulle-shottia ja kauhovat jälkinärästykseen taalainmaalaisesta alumiinitonkasta helmjölkkiä.

Kommenttini em. raporttiin Hesarissa: 

"Huokaisin, ja syvään, että tuli edes torjuntavoitto. Jospa politiikkaan alettaisiin laajemminkin saada muuta kuin empaatitonta räyhähenkisyyttä."

Eilen aloitin pukuhuoneen rungon naplaamisen, mutta syyti vettä vinosittain lipankin alle, joten enpä paljoa aikaiseksi saanut. Kävin sitten vävyltä hakemassa kalanperkeitä ja omenoita jotka vein mäyräperheen pesäkolon läheisyyteen, että jos ne vielä maisemiin jäivät. Oli jo hämärää, että ehkä olivat lähteneet iltajotoksilleen. Asensin kehnolaatuisen riistakameran pesäkoloa tarkkailemaan.

Mäyräkummulla kulki aikoinaan isojen petäjien lomassa Anuvainaan ansapolku. Siellä oli vielä lapsuudessani yksi, jo möttelöksi lahonnut loukkurakennelma josta isä muisti ohitse kulkiessamme mainita. Ananias kuoli 1963 jolloin olen ollut 5 vuotias ja isoukin pyyntireissut olivat jo muisto vain. Ehkä isä vielä jatkoi loukun kunnostamista ja virittelyjä jos sattui kotomaisemissa olemaan. Ainakin rihmasia laiteltiin, että sen homman kerkesin oppia minäkin niin, että myöhemmin 70-luvulla Myyrmäen alkuperäisten lähiöiden metsissä virittelin lankoja fasaaneille.

Toin vävyltä Keyritynmuikkuja myös itselle ja kaupasta silavaa&ruisjauhoja. Teen niistä kukon uuniin. Sytytin jo arinalle tulet.

Hesarin pääuutiseksi on nostettu Humppilan kunnanjohtaja joka on korvannut tekoälyllä pari vakituista virkamiestä. Semmoisista ne Älyjumalan valloitusretket työmailla ovat alkaneet. 

Ei siinä mitään, jos tuo sama jumala alkaa sitten ruokkia meitä maailman miljardiluvullisia apinapopulaatioita viisin kaloin ja leilillisillä viinejä eikä ole korvauksia vailla.

Millaisiahan älyrobottikirvesmiehiä kohta alkaa rakennustyömaille ilmaantua? Taitaa niitä jo ollakin. Näin videon, jossa robottilaite nosteli levyjä laipioon ja niittaili niitä toisella ulottimellaan kiinni; "tzak, tzak!" (Tai sitten se oli älyjumalan itsensä tekemä tallenne jossa vasta harjoitteli.)

Iltasella

Pukuhuoneen runko pääosin valmis. 

Kävin mäyrien kotikololla, mutta ei olleet viemisiäni tonkineet. Eikä kameran kortillakaan näkynyt kuin närhin pistäytyminen lahnaa nokkimassa. Ehkä siirtyivät jonnekin varapesään. Tai kaivelevat uudet asuinolot ja talvipesät. Kalliolouhuja ja siirtolohkarekivikoita seudulta löytyy. Samaa harjannetta jos menee pohjoista kohti, niin seuraavat mukavat kallionaluset löytyvät puolen kilometrin päästä.

Keräsin kanttarelleja huomiselle paistilihoiksi. Niitä olisi keltaisenaan muutamakin kuusikko, mutta kun eivät enää minnekään kelepaa. Virosta rahtaavat rekkalasteittain nahistunutta kitjaketta prismojen altaisiin.

Alkoi sataa kaatamalla, mutta lämmintä on. Kotipupu on syönyt retiisien varret jo rangoiksi. Tuolla nurmella se nytkin puputtaa vihreää poskiinsa. Kävin jututtamassa ja se siirtyi lähestyessäni vain sen verran, että välimatkamme pysyi viiden-kymmenen metrin huitteilla. Se näkee ja kuulee minua päivät pitkät kun kolisuttelen milloin mitäkin ulkosalla niin tottuuhan siihen. Harmiton hajunikin on varmaan rekisterissä kuin kiärmeillä.

19.9.2026 lauantai

Hesarin uutisissa sulassa sovussa limittäin kenenkään keskenään vertaamatta Rovaniemelle laskeutuneet joukkotuhohornetit ja asunnottoman naisen tarina Tampereelta. Sivuilla muutenkin tilastoja osattomuuden, köyhyyden, asunnottomuuden ja yksinäisyyden lisääntymisestä yhteiskunnassa jossa ainoastaan sotateollisuus ja ilmaperustuksille älyrakentelut porskuttavat.

Sodan pelkoa uhkuu myös Heikki Aittokosken raportti Puolan Suvalkin käytävän suunnalta jossa betonisten panssariesteiden rivit maiden rajoilla ovat silmäin kantamattomat.

En osaa sanoa mitään syöpäkirjailijaksi heittäytyneen Pirkko Saision haastatteluun&kirja-arvioon (vähän jutun tyyli tympii), mutta Jari Tervon uuden kirjatoisinnon kohdalla mielelläni murjaisisin hänen  toimittajamenneisyyteensä viitaten, että keltaiselta näyttää. Joku nuori kollega (T.Tähtinen) yrittää kehua teosta, mutta rivien välistä voi aistia, että ei sen lukeminen maita. Mielessään ainakin noituu, että siksikö Tervoa täytyy kannatella kun sen nuoruuden kirjoittajakoulu ruikkii joka päivä kusenvärinsä mainossivuille ja tyylinä myös kirjallisuuteen.

Lähen viemään siivotut puolukat Kniin ja illalla männään kaiten Napikselle jossa pian puolen vuosisataa esiintymässä kiertänyt lappilaisyhtye. Souvareitten Lasse Hoikka on saanut musiikkineuvoksen tittelin ja ehkä se on antanut uutta puhtia sinisten huivien toistoon vuosikymmenestä toiseen. 

Turvotin vedessä ja puhdistin perusteellisesti kauan jouten olleen, ravistuneen leipäkorvon ja laitoin uuden juuren happanemaan. Ehkä teen leipää huomenna kun tulen. 

20.9.2026 sunnuntai

Isä täyttäisi tänään 103 v. Mahdoton ajatus niillä elintavoilla joilla lyhyen elämänsä eli.

Olin takaisin Um iltapäivällä. Sytytin uuniin tulet, lisäsin lämpimän veden kuplivaan leivänjuureen, sotkin jauhot ja aloin pitkälleni. Eilen iltainen humpallus otti voimille, ja onhan tässä pitänyt aamusta alkaen jo kaikenlaista toimitella. Nukuin sohvalla parit tunnit. Hämärää jo on.

Napiksella puhutin lapsuuden naapurikatraaseen kuulunutta Perttiä. Kankeutta on jo varressa hänelläkin.

Herättyä alustin kahden leivän taikinan, kohotin kakkarat ja laitoin kuumalle arinalle saunomisen ajaksi. Ei mahtanut kummoisenkaan makuisia leipiä tulla; hapanjuuri liian tuoretta.

21.9.2026 maanantai

Klo ½6. Kävin ulkona. Lampun valokiilassa iso pöllö istumassa lintupöntön päällä. Hain Nikonin, mutta ei lintua kuvassa näy, vain pimeää lepikkoa.  Pöllö laski aika lähelle kun osoitin kirkkaan valokiilan päin sen naamaa. Viirupöllöksi sen olin tunnistavinani. Lehtopöllö on soukempi, vaaleampi. Lapinpöllöllä rinkulainen naama.

Siinä se päivä meni jälleen. Asensin pukuhuoneen ovet ja ikkunat. Ilmava on, jos en tuulensuojalevyjä saa hankituksi; Kerrankos täällä kesken asioita jää kun ei rahat riitä jukolauta.

Ko. levyjen hinnatkin ovat vähintään tuplaantuneet siitä, kun viimeksi niitä olen itselle ostanut.

En jaksanut sotaisia ja alati taloutta puhkuvia uutisia lueskella, ajattelin muita yhtä pirullisia asioita kuitenkin. Aihe oli psykopatia. 

Aihe aktivoitui jo la-iltaisesta Pertin jututtamisesta joka itse henkilönä ei liity tuohon ikävään ihmismielenominaisuuteen, mutta hänen näkemisensä muistutti asioista vanhimpaan siskooni liittyen. 

Olin Hannelen kanssa Luikkolahdella mukana ja pidettiin nuotiota rannalla kun P&K nussivat heinäladossa joka oltiin aiemmin täytetty pajukoitten jäkikköheinillä. K antoi Malboroaskit ja komensi täyttämään maassa lojuvan lepän tikankolot tupakannatsoilla. Lapsena väkipakolla saatu nikotiinimyrkytys on riittänytkin koko iäksi, H ei ole myöskään koskaan polttanut, K pennusta alkaen.

Samana kesänä soudettiin myös Kalamon suareen jolla on synkkiä tarinoita historiassaan; Isäkin oli ollut nuoruudessaan irroittelemassa hirttäytynyttä puun oksasta.

Kalamossa ei ollut latoa, järven selälle päin vain paljasta kalliota ja kanervikkoa, toisella saaren kyljellä petäjikköä. Jostain kivien koloista sielläkin tuon pariskon voihketta kuultiin. Me siirreltiin kepeillä nuotion kekäleitä kivikehikon laidalta toiselle. Grillimakkaroista ei oltu siihen ikään vielä kuultukaan. Jos joskus jotain nuotiolla paistettiin, niin se oli suolattua lihaa, teertä, pottuja, naurista tai ongittuja ahvenia.

Mukana oli pinkka savonsanomia joista pariskunta levitteli makuualusensa kivikon takana, ehkä niitä riitti tulehen tuijottelijoillekin joku sivu ainakin sytykkeeksi.

Hoksasin senkin, että isosiskomme on ollut tuona kesänä aikuisen kirjoihin merkattu, rotevatekoinen P vasta rippikouluiässä, että siitäkin tuli nyt miettimistä.

Tähän väliin: Keittiöpsykologiaan sortumisia vähätellään vaikka psykopaatti köökissä veitsen kanssa heiluisikin, että varohan ettet itsekin huitaise valtimoon. 

Vanhimman siskoni kahtiajakoisesta mielenlaadusta en juurikaan ole koskaan kirjoittanut, mutta nyt hänen joskus pelottanutkin varjonsa tunkeutui päähäni raottelemaan vaiettujen asioiden arkunkantta. 

Ehkä sitäkin traumaa pystyisi jo kaluamaan. 

Ainakin tarvetta olisi, sillä niin ovat ankaran ankeat muistot siitä sisarussuhteesta.

Heti kun aloitan ajattelun em. aiheesta tulee tunne kuin kovaa kakkaa änkeäisi.

Ja sitten päälle eettisyydestä muistuttava lakipykälä: Ihmisen diagnosoinnissa ei ole mieltä jos sitä ei tee riippumaton ammattilainen. Mutta niin kuitenkin joka päivä kaikkialla tehdään. Jos ei päin naamaa niin selkien takana arvostelevien ihmispäiden täydeltä alati. Puheet ovat ilmaan jääviä arvoituksia, unohtuvatkin sitä mukaa, mutta kirjoitettuina ne ovat nuolenpäitä kylkiluiden väleissä.

Muistelut eivät diagnoosien tekemistä tarkoita. Ne voi vastaväittein kumotakin. Niitä kyllä vähätellään. Väitetään vale-sellaisiksi jos ikävästi tunteisiin liki mojahtelevat.

Pian kahdeksankymmenen vuoden mittaiseen pääpipi-elämänuraan pudonneen vanhimman siskoni henkistä minää ei ammattilainen pääsisi tutkimaankaan sillä omasta mielestään hän on mitä mainioin ihminen ollut aina. Niin kuin useimmat psykopaattisia ominaisuuksia syntymässään saaneet. Ehkä alamittaisuustunteiden personoimana elämässä oudosti töytäilleen itsenikin.

Tietänemme kuitenkin useimmat, että olemme sitä, millaiset geenieväät ovat monenkirjavien sukujen poikkinaintien jäljiltä elämänreppuumme sattuneet. Emme lopulta itse ole syyllisiä siihen, millaisia olemme. Pahimmat pedofiilitkään. Alkoholistit ovat myös osuva ihmisjae esimerkiksi, ja ahneudella rokotetut joille mikään mammona ei riitä vaan sitä on kerrytettävä haudan partaalle asti, ja sivu siitäkin.

Onpa syntymälahjaksi persoonanmuokkautumiseväitä "annettu" lusikalla tai kauhalla, ne ovat päissämme ilman itsemme tilaamatta ja asentamatta. 

Ihmisen "tahto" on vain  etukäteistunne siitä, miten olisi oikein toimia, mutta toiminpa kuitenkin niin kuin se voimakkaampi sisälläni nyt käskee.

Sukujeni tarinaa ajatellen aiheesta on juuri Areenalla katsottavissa "Psykopaatti"-dokumentti joka valaisee oppimattomillekin, miten psykopatia-ominaisuuksien sikiäminen lähipiiriin vaikuttavat vaikka niistä ei ääneen puhuttaisikaan eikä ketään sormin osoteltaisi. 

Nopeasti muistinlaatikoita penkaisten monia henkisesti nyrjähtäneitä henkilöitä elämän jaamantienviittoina on riittänyt. Niin kuin ensimmäinen appiukkoni Alvari! Tai ensimmäinen opettajakokemus Kellomäen koulusta. 

Niitäkään pihkalle, hielle ja paskalle haisevia savottalaisia, jotka kotipolkujammekin hevosineen tallasivat ja siinä sivussa metsämökkien avuttomia lapsia raiskailivat en voi ilman kylmänväreitä vieläkään muistella.

Lapsivaiheessa jälkimmäistä yleistyksenomaista huomiota ei kokemuksena monia tarvita jotka mustaksi rötväävät lyhykäistä elonkalenteria. Koska  kukaan ei akuuttivaiheessa tullut siltä lapselta kysymään, miksi itket niin paljon, haukun kaikki samaan nippuun perkele! vaikka vain muutamilla sellaisia taipumuksia esiintyi.

Sen, joka minut noin kuusi vuotiaana koppasi pihkasarkaiseen otteeseensa, repi kiveksistä, työnsi peukalon persieen ja runkkasi lastukolla, voisin nimetä. Samaan aikaan toinen, tuntematon savottalainen raiskasi pari vuotta vanhemman EsaKusterin tunkion takana niin, että vain rääyntä korvessa raikui. Muistellessa se raikuu aivokopassani edelleen ja sitä säestää oma avuton äännähtelyni.

Vihdoin nuokin rikokset on tähänastisista yrityksistä selkeimmin näkyville kirjoitettu. 

Yli 60 vuotta tuon laavan muidenkin silmille turskahdusta olen vartonut. Syylliset ovat jo aikoja sitten mananmajoille menneet niin kuin useimiten käy pahimmille lajitovereillemme täällä käydessämme. Suurimmat raiskurit ja konnat pääsevät vaikka valtioiden johtoon suojaan syytteiltä.

Kirkot ja muut uskontojen yhteisöt ovat raiskaajien ja pedofiilien suojatyöpaikkoja ja kotipesiä olleet aina.

Siskooni palatakseni: Hänen pahimmista teoista en pysty edelleenkään kirjoittamaan, mutta jotain sanojen kiukaalle viskon: Hän on psyykkisesti nurjahtanut vaikka normijärkiseltä sivullisesta näyttääkin. Hänen tekosensa meitä muita kohtaan ovat selvittämättä, eikä tulla koskaan selvittämäänkään. Pahanaura asian ympärillä on niin tiivis, ettei siihen vasarallakaan säröä saa. Keskustelut tervejärkisten kanssa onnistuvat joskus, mutta tässä tapauksessa jo sana "keskustelu" on absurdi kehote. Viimeisin sellaisen yritys 30 vuotta sitten oli suoraa huutoa ja minulla viikon mittainen migreenikohtaus.

Se on kuin luonnonlaki, ettei vakavasti sairasmielisten ihmisten kanssa puhumiset auta. Tämän toivottomuuden tietää ainakin rikollisten mieliä tutkinut psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri (emeritus) Hannu Lauerma jolta aiheesta riittää lukemista.

Evoluutio teki pahan virheen ihmiskokeilussaan, mutta ei sitäkään, tahdotonta ja tunteetonta (kuin tekoäly, sic!) järjestelmää pystytä syyttämään.

Ehkä evoluutio olikin tekoälyn esiaste; Ei tekoälylläkään ole tunteita, mutta toisin kuin evoluutio, se jo ajattelee ja ohjailee tekojaan kuin olisi. 

Ihminen on ollut tekoälyn "luomisessa" vain oman toimijuutensa mahdollistaja ja joutaa pian mennä sinne, minne evoluution jatkumossa muutkin tarpeettomiksi tai liian suuriksi populaatioiksi käyneet lajit.

Että siinä mielessä evoluution voidaan katsoa onnistuneen, että näin se tekee itsestäänkin tarpeettoman; Delegoi jatkon tekoälylle.

Huokaan vielä, että voi sitä mies parkaa (lapsista en uskalla mainita mitään) joka vanhimman siskoni parina on pian viisikymmentä vuotta tapellut verisestikin ja joutuu nyttemmin olemaan kokonaan hänen armoillaan kun liikuntakyky lienee pyörätuolin varassa. Asiaa en tiedä tarkemmin sillä 30 vuotta sitten tapahtuneen äitimme hautaamisen jälkeen en yhteydessä ole ollut.

Enkä tule olemaan jos se itsestäni kiinni on. En mene edes hautajaisiinsa virsien jollotuksia ja pappien sietämättömän harhaisia puheita kuuntelemaan.

Aiheeseen liittyvä lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet ovat olleet elinpiirini sukupolven painajainen ja siitä edelliset hataranarat rivit ovat kuiskauksia vain. 

Minä herkimpänä otan se niin, kovanahkaisemmat eivät välitä, ovat aktiivisesti unohtaneet tai eivät osaa kokemuksiaan julki sanoittaa. Varsinkaan kehitysvammaiset veljemme. Kuopuskin ristii vain kätensä ja sanoo jeeusten armahtavan veriruskeisiin synteihin syyllistyneetkin. Ajattelevaa psyykeäni ravistelee sekin, että po. vanhin siskommekin on jumalista sen ontuvimman keppihevosensa valinnut.

Varmaan Israelin Netanjahukin kätyreineen saa kansanmurhaan syyllistymisensä anteeksi niiltä samaisilta, näkymättömiltä jumalilta vaikka en suinsurminkaan tajua, mitä sellaisella on edes harhaisena ajatuksena merkitystä. Elävänä ne pitäisi tuomita ja panna tyrmään. Hirttää kuin natsit Nurnbergissä aikoinaan. Eikä tällä mielipiteellä ole yhtään mitään tekemistä uskonismien kanssa niin kuin ei Netanjahullakaan itsellään juutalaisuuden kanssa. Pelkästä psykopatian maustamasta vihastaan ja sen käytännön toteuttamisesta se ihmishirviö vain nautintonsa saa.

Jos minussa olisi edes ripaus Helvi Hämäläisen (1907-1998) kaltaista kirjallista lahjakkuutta olisin jo aikoja sitten tyhjentänyt oman henkisen likasankoni väkeväksi proosaksi muidenkin järkyttämiseksi, mutta joudun huokaamaan alakuloisesti, ettei tarpeeksi niitäkään lahjoja elämänreppuni sisällä. Ja kun en enää edes usko kirjoitetun kirjallisuuden elävänä säilymiseen. Vähiten sen vaikuttavuuteen. (H.H:n erään runokirjan nimi on "Sukupolveni unta" 1987.) Helvi Hämäläinen eli tyystin erilaisessa ympäristössä aikuiselämänsä jossa Paavolaiset sun muut kylttyyrihenkilöt rymysivät samassa piirissä joten kaukaa haettu henkilö näihin sananlastujen jykertelyihin tylsine puukkoineni.

Monia vuosia sitten poltin yhden 350 liuskaisen romaanikäsärin nuotiossa muiden paperiroskien kanssa. Iloisesti paloi vaikka se ei kertonutkaan ilosesta talosta kuten Kreeta Onkelin syvälle mieleeni sattunut kirja Ilonen talo jossa samankaltaiset teemat olivat läsnä. Minun kirjani nimi olisi ollut Valokatkaisin puuttuu.

Mäyrät ne jättivät pesänsä reviirille erehtymiseni takia kun ei niitä kameran kortille ollut taltioitunut. Eikä juuri muitakaan eläimiä. Yksi närhi, lepakon yöllinen vilahdus ja yksi vaalean pöllön siluetti puitten lomassa ohitse lentämässä.

Keräsin kaarnikoita ja puolukkaa sankollisen. Puhdisin ne heti kun tulin metsästä pois ja laitoin hapon kanssa tekeytymään. En muistanut kaupungista mehupulloja hankkia.

Kuollut oravanpoikanen puunjuurakon alla. Paikassa makoili kesällä kiärmeitä, mutta mikä tappoi pikku orkun kun ei ollut syönytkään sitä? Olisiko ampparipesää sotkeutunut hämmentämään...

23.9.2026 keskiviikko

Laitoin heti viideltä uuniin tulet. Eilen sain aikaiseksi piipun päälle hatun ja hyvin ujuvat savut sen alta aamuaurinkoa varjostamaan. Näyttää kuin Ukrainaan lähetetty, Savoon harhautunut drooni olisi katolle pämähtänyt. 

  • Seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty, kertoo uusi tutkimusraportti.
  • Yli 60 tutkijan laatima Planetary Health Check -raportti julkaistiin maanantaina.
  • Tutkija Boris Sakschewski varoittaa peruuttamattomien muutosten riskin kasvavan

Kommenttini "Seitsemän yhdeksästä planetaarisesta rajasta on ylitetty" -Hesarin raporttiin:

Nykyajan "Luddiitit" ovat oikeita tiedemiehiä ja -naisia joiden varoittavat, erittäin synkät arviot ja raportoinnit maapallon tilasta ihmiskeksintöjen jäljiltä ovat ehtaa, tutkittua tietoa, mutta silti niitä vähätellään juuri tällä tavalla; Sysätään medioissa syrjemmälle kymmenien miljardien datakeskushankkeiden etusivu-uutisten tieltä.

Mutta etusivuthan on myyty jo aikoja sitten markkinavoimille joiden etujen ajaminen menee kaikesta muusta edelle, ja sehän tiedetään, ettei se koneisto ainakaan ilmastonmuutoksen vastustajista niitä innokkaimpia ole.

Vain kerran olen nähnyt Hesarin etusivulla mainoksettoman uutisen, joka oli vuonna 2008 Kauhajoen hirvittävästä kouluampumisesta. Että paljon tarvitaan ikävää dataa pelkkien mainostenkin syrjäyttämiseksi.

Tämäkin tiederaportti maapallon tilasta olisi ehdottomasti niin uudenlaisin asein käytävien sotien kuin em. koulusurmienkin rinnalle  etusivujen uutisiksi valikoitavissa. 

Oli meininkinäni, että käyn näin kuivan päivän iltana keräämässä vielä parit sankolliset puolukkaa, mutta en jaksanut. Päivä meni saunan oviaukon sopivaksi saneerauksessa. Piti kaikki hirret kahtapuolen lyhentää viisi senttiä jotta lankut mahtuvat siihen. Vaikka ne ovat nyt olleet paikoillaan monen talven lumien alla, niin voivat yhä painua edelleen aikojen saatossa joten otin sen huomioon karmien asennuksessa. 

Ennen oli sanonta, että niin kauan hirsirakennukset painuvat kunnes harja on maassa. Ja tottahan se on; Maa vetäisee meidät kaikki saunoinemme ennemmin tai myöhemmin kaikennielevään syliinsä. Ja unohtaa.

En ehtinyt em. hommaa valmiiksi saattaa kun oli jo ilta.

Huomenna sataa jonkin verran, lupailee Foreca. Kertoi sen myös Matti Huutonen uutisissa.

24.9.2026 torstai

Annea näin kaupassa. Iekkilän Puavo on kuollut. Ärhäkkä syöpä muljautti 70-vuotiaan metsurin (evp) huokumasta pois. Kesänkorvalla istuttiin leipomossa kahvilla. Veljeään Okea näin Napiksella ja Kajasteella kesällä. Ikäisestäni Jaskasta en ole kuullut vuosikymmeneen-kahteen mitään. Edellä mainitut kuuluivat lapsuuteni metsien takaiseen naapurustoon ja olisivat kalustoa "Sukupolveni painajaiseen" jos kirjoittaa siitä osaisin. Iekkilän porukka oikeastaan aika vahvastikin, sillä olihan edellä mainittujen veljesten isä, Sulo, Abraham-ukin toisen vaimon veli. Tuota Hiljaa kutsuttiin neljännesmummoksi.

Riitoja niistäkin vähäpätöisten metsäläisten vähäpätöisistä kuolinpesistä vain syntyi ja vaikutti ihmisten väleihin aina näihin päiviin saakka. Toistemme vaivihkaisena kartteluna vähintään.

Niinhän se vain on satanut koko harmaan päivän. Rapsin uunin päällä kuivumassa olleitten valkosipulien varret kompostitarpeiksi. Isoja kynsikimppuja tuli viitisen kiloa, että riittää syödä koko talven vaikka joka päivä. Jos viljely olisi helpompaa ja markkinat valmiina, olisi tuote luomuna jonkinmoinen tulon lähde. Hinta jopa 60€ kilolta suoraan asiakkaalle myytynä. Mutta pitäisi muokata uutta peltoa kaikkine muine kasvunajan huolehtimisineen, että reisille menisi sekin homma.

Ei kannata. 

Ei kerkiä. 

Ei jaksa enää.

Potut kasvoivat myös suuriksi vaikka ohdakkeita oli niin hemmetisti. Nekin pitäisi talikoida mullasta kellariin.

Leikkasin paksusta rautatavarasta uuninhormiin yläsavupellin. En vielä sitä saanut sovitettua paikoilleen. Joudun hiomaan sivuilta ohuemmaksi, että mahtuu urissaan liukumaan. Levy kupristui kaarevaksi rälläköidessä.



Googlen 300 hehtaarin aukkohakkuu-uutiseen Hesarissa kommentoin kommentoijaa: 

"On Googlella ollut toisiakin esikuvia mitä lupia kyselemättömiin aukkohakkuisiin tulee: Niitä ovat tehneet meidän kotimaiset metsäyhtiömme "Kutsetin" poppoosta alkaen jo yli puoli vuosisataa ja jälki on ollut rumaa aurauksineen päivineen.

Tämän kaiken rinnalle vielä järjettömät soiden ojitukset ja kaivosteollisuuden avaruuksiin saakka näkyvät sadat ja tuhannet monttuiset hehtaarit joiden luvallisuuksien perään voi aivan hyvin heittää kysymysmerkit, niin 300 hehtaaria pelkkää Googlea näyttää kärpäsen käväisyltä kartalla."

25.9.2026 perjantai

Sonjan synt.pv. Muistin onnitella.

Sovittelin yläpeltiä paikoilleen ja suunnittelin siihen vartta, jolla voi ilman kiipeilemisiä sitä aukoa ja kiinni laitella. Jäi kesken hitsailut kun ropsautti vettä.

Lämmitin uunia. Saunan jälkeen aloin tekemään puolukkapiirakkaa. Juuri kun olin aikeissa laittaa piirakkapellin uuniin, ovea kolkuteltiin. Mirre tuli jonkun tyttökaverinsa kanssa kävellen pimeässä kylältä (6 km) ukin luona käymään.

Odoteltiin piirakan paistuminen ja tarjoilin siitä kuumia palasia raparperimehun keralla ennen kuin läksivät kylälle takaisin. Halusivat mennä Luikkokankaan metsäpolun kautta niin annoin ison lampun, että näkevät vaikka kuutamohan tuo on.

Klo on nyt ½23. M laittoi  äsken viestin, etteivät sudet syöneet eikä karhut kopeloineen ja oli ihanaa kuutamossa käppäillä. Mirrekin on jo 18, kaverina ollut, paikallisen farmaseutin tyär sanoi olevansa 20 ja aikoi armeijaan seuraavaksi suoriutua. Vähän sota-aihetta sivuttiin kun kysyin, oletko katsonut netistä, mitä hirveyksiä siellä Ukrainan aroilla touhutaan. Nuoret eivät ehkä ymmärrä, että rauhanajankin armeijan olemassaolon todellinen funktio on tappamaan opettelu.

Vaan olipa mukava kun kävivät. Tuli oma lapsuus mieleen jolloin tapana oli käydä milloin missäkin vaikka iltamyöhällä kenellekään etukäteen ilmoittelematta. Lapsuuden kuutamoistakin haljahti muistikeskuksesta ilmoitus, että tallella kammassa jotain on.

Velipoika Jarmolle porasivat joku pv sitten päähän reiän ja laskivat aivoihin (kuoren väliin?) tihkunutta verta ja vettä pois ja nyt jätkä on jälleen elävien kirjoissa vaikka elvytyskieltokin oli jo aktivoitu. Sitkeitä ovat nämä pojat.

Iisalmessa oli sattunut lääkäri, joka ei käännyttänyt päivystyspotilasta pois vaan oli laittanut magneettikuvaan jossa kuukausi-pari sitten sattuneen kaatumisen aiheuttama vamma oli paljastunut. Onkohan silloin tapahtunut päivystyksessä virhearvio?

26.9.2026 lauantai

Vettä puotellut niin, että vain vähän aikaa aamusta viitsin ulukohommia teheskellä. Sisällä olisi hellan muuraus, mutta en alkanut sitäkään vielä. Siihen täytyy saada semmoinen "syömmennousu"-tunne ihan kuin potunnostoon lähdöllekin. Tai mikä homma vaan jolla on selkeä alku- ja loppukohta. Mitä sitä työkaluja ja muuta kulloisessakin hommassa tarvittavaa materiaa paikalle haalimaan jos työ ei sitten maistukaan.

Kävin Akulassa. Mennessä iso ukkometso anttilanpoikain pilkehallin kohdalla. Nousi matalalle tienvieren kuuseen auton edestä ja katseltiin tosiamme tovi kun aukaisin sivuikkunan. Hyvän kuvan olisin saanut jos Nikon olisi mukaan tarttunut.

Uutiset lupaavat maailmalta, että halpa bensa on historiaa. Milloinkahan se halpaa on ollut? Koko autoilevan elinkaareni ajan on noiduttu hintaa. Leipä höysteineen on noitumisissa toiseksi jäänyt.

Polttoaineet ja kaikki siihen liittyvät olisi pitänyt hinnoitella alunalkaenkin niin arvokkaiksi, ettei kenenkään kynnet niiden käyttöön olisi ylettyneet. 

Tuulivoima ja aurinkoenergia osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin myös näiden tänään ajattelemattomien silmille samanlaisen ympäristötuhon aiheuttajiksi kuin fossiilisetkin, että niille myös hinnat niin korkealle, että alkaisimme vetäytyä takaisin viidakoihin. 

Ai niin, mutta kun elinkelpoisia viidakoita ei enään moniakaan maapallolta löydy. Reilut 100 heimoa elelee vielä Amazoneilla. Niidenkin jäsenistöistä jotkut ovat jo näyttäytyneet droonikuvaajille joillain rannikoilla kuin apua pyytääkseen.

Nykyisikseen rakennetut yhteiskunnat tietenkin romahtaisivat välittömästi jos helpon elämän mahdollistavat energiat pantaisiin täysin kortille. Sotaisa infra vain möyrähtelisi kaiken yllä omana maailmanaan, kaikki muu näivettyisi. 

Suuri osa kuusenjuurille käpertyvistä kykenemättömistä kuivahtaisi pois ja sittenpähän saisivat sotahaukat ja ne kuulut "perkeleen kaluunaherrat" tykkejä tulvehtivilla markkinatoreillaan tapella todellakin keskenään. Ne rakentaisivat lentävien linnoitusten maailmansa, lisääntyisivätkin niissä ja vain ruoka- ym tarvikkeita laskeutuisivat noutamaan maan kamaralle vangittujen, harvalukuisiksi säänneltyjen orjayhteiskuntien varastoista.

Kuinkahan tällaisen, jopa mahdollisesti jollakin tasolla toteutuvan kuvitelman jatkon tarinoisi? Ehkä huuhaamitalilla palkittavaksi kelpaava avaruustieteilijä Valtaoja tietäisi.

Keskiviikkona on viimeistään käytävä minunkin tankilla, lastattava peräkärryyn halkoja ja ajettava Sivullistenkadulle, että siihen em. dystopian kuvittelu osaltani raukeaa. 

Toteutua se ei ehkä muutenkaan loppuelämäni aikana ehdi, mutta ei se kaukana enää voi olla jo nyt resursseihin nähden jalkoihin painettavilla yhteiskunnan jäsenillä ja ennen kaikkea katastrofaalisten ympäristötuhojenkin takia. 

Niihin luen itsenikin lähipiireineni sillä vararahastoja tai muutakaan kriiseihin liittyvää ei ole kertynyt. Ei edes erikseen korvamerkittyjä 76 tunnin hyödykehyllystöjä joka sinällään on pelkkä lumeohje mielien rauhoittelemiseksi. 

Tämä paksuksi vyötäröiltään lihotettu laji kyllä elää ihan syömättäkin muutamat vuorokaudet kunhan vain kostuketta kielellensä saa. Vuosikausiksi venyviin kriiseihin eivät paksutkaan ihrat vyötäisillä riittäisi.

Unimäen kellarissa on pottuja, mehuja ja hilloja, mutta vaatimaton on säilö sekin. Sivullistenkadun pakastimista löytyy kaikenlaista, mutta niissä on se paha puoli, että jos sähkökin säännöstelyyn menisi ei niillä pian mitään tee.

Kaikkiin skenaarioihin laitan reunamerkinnäksi: Tekoälyllä on ovulaatio, saa nähdä ollaanko katsomassa kun se synnyttää.

27.9.2026 sunnuntai

Taas oli metso Vanhalla Maantiellä kun menin Akulan Penalle viemään läppäriäni tarkastettavaki kun sen hiiren osoitin hyppii laidasta laitaan. Ei ongelmaa löydetty, mutta nyt tämä silti toimii. Ehkä P teki "taikoja" arvelisivat eilisteni ihmiset. Vaihtoehdoksi P esitti hännällistä hiirtä.

Tänään ovat haudanneet Puavon. Ajattelin käydä Iekkilässä sen tiimoilta, mutta en sittenkään vaan ajoin Akulan jälkeen tienhaaran ohitse ja kävin Juhanilassa. 

Juhanilan pihassa katselin traktoreiden, koneiden ja laitteiden, autojen ja muun tavaranpaljouden kattamaa, useiden talousrakennusten, aittojen, grillikotien, korjaamohallien, pitkäksi ja leveäksi kasvaneen navetan, avoimen lietelantasäiliön ja suuren asuintalon pihapiiriä. 

Vielä ihan äsken, muutamia kymmeniä vuosia taapäin olevaa ilmavalokuvaa kun Juhanilan tuvan seinällä katsoo, ei pihalta erota kunnolla edes hevosrattaita, rekiä tai maitokärryä. Nojasiko edes Lainan polkupyörä aitan seinään tai Matin mopo sen päätyyn? Navettakin nököttää kovin pienenä vaatimattoman asuintalon edessä. Saunarakennus on alempana pihatien varrella ja läheisen pellon täyttää säntilliset heinäseipäitten rivistöt. Oli siellä jokunen latokin, mutta niiden olemassaoloa tai sijoitteluja en muista vaikka monena kesänä heiniä polkemassa käytiinkin.

Vanhaan valokuvaan voin kuvitella kaikki talossa asuneet sukulaisenikin yksilöinä tekemään mitä silloin tekivätkään, mutta käsi- ja hevosvoimin miltei kaiken. Nyt en uskalla mielikuvitellakaan, mikä arkinen, melua ja saastetta tuottava pauke ja kolina sieltä kuuluu.

Kymmenä vuosia sitten kilometrin päässä olevan Toemilan Toemin pajavasaran kalke ennen kyläläisten heinätöiden aloitusta oli kauimmaisiksi kuuluvin työn ääni näillä saloilla. Ihmisten äänistä kantavin oli Ottolan Martilla kun se Kyntöläiselle Ruposesta laskeutuessaan lähti kotiinsa lampsimaan ja kaljapäiset loilotushalut syttyivät.

Jos on minimiin maataloudesta elävien talouksien määrä kuihtunutkin, niin ei koko valtakunnan Hangosta Inariin sijainneet sadattuhannet karja- ja viljataloudet syntymävuotenani 1958 yhdessäkään tuottaneet oheispäästöjä ja melua niin hirvittävästi kuin muutama näitä ruuantuotantokeskittymiä tänä päivänä. 

Vuonna 1958 maatiloja on Suomessa ollut n.300 000, nyt n.37 00.

Kylällä yksi päälle nelikymppinen perheenisä on ampunut itsensä. Kun Poikelan R teki itselleen saman niin muistan isän sanoneen, että kohta niitä on kolme. Esimerkit sillä saralla ovat ikävästi korreloivia suhteessa aikojen ankeuteen.

Ikäihmisten Rautavaaralla kuolee vanhuksiakin jopa yli kymmenen kuukaudessa, että olisihan sitä niissäkin hautausmaalle täytettä.

29.9.2026 tiistai

Eilinen tuli ja meni äNnineen, mutta ei siitä sen enempää.

Tänä aamuna kolmen aikaan kävin ulkona. Puutarhassa oli tuntematon lintulaji. Lampun valokiilassa harmaa kuin teeren kokoinen pyy. Kun se lähti lentoon, lompsahtelivat siivet kuin kumikengän varsia olisi vastakkain kopisteltu ja kun lintu vauhtiin pääsi, kuului korkea vihinä, mutta ei niin kuin telkällä. Mikäpä outo, lennonjohdolle ilmoittautumatta nurmelle ruokailemaan laskeutuja lie ollutkaan.

Takajaloistaan halvautunut järri edelleen koikkelehtii ja kaatuilee ympäristössä.  

Saunan sisempi uksi valmis. Sitten alkoikin jälleen sataa. Harjasin Kivakujan suojissa rälläkän kuppilaikalla ruosteiset hellantasot ja ringit niin kirkkaiksi kuin  lähtivät. Sitten nukuin pikkutovin sohvalla ennen ruokailua. Nyt illasta selkeni joten järjestelin pihaa ja olin teheskelevinäni tärkeitäkin sillä kohtahan tämä kesämiljööni on taas jätettävä talviteloille.

Telkkarin ajankohtaisissa poliitikot nostattelevat vaalitunnelmia junkaamalla puolustusministerin Israelissa käyntiä. On se oikeastikin korni juttu kun toisaalla Israel on jo syytettynä sotarikoksista ja etnisistä puhdistuksista Gazassa. Etsintäkuulutettu Netanjahun kullinuamakin ohella Venäjän lonttoturpa Lavrovin sai käydä pitämässä puheen YK:ssa eikä niitä kumpaakaan jalkarautoihin sieltäkään saatu.

Mitä virkaa YK:lla on? 

Onko se oikeasti koko elinkaarensa aikana mihinkään tehtävänsä tarkoitusta vastaavaan kyennyt? Joitakin aikoja se on ehkä vähän kyennyt rauhaa "turvaamaan", mutta kun nekin turvaamiset on pitänyt suorittaa aseet kädessä ja tykit ojossa niin onko se uskottava rauhan turvaamista varten perustetun yhdistyksen doktriini?

Jos minä riitelisin naapurin kanssa puukkojen ja puntareitten kanssa ja kun sovinnon aika koittaisi, menisin sitäkin tekemään astalot valmiina niin miten uskottava sovinnosta silloin tulisi?

30.9.2026 keskiviikko

Aamusta jo hämärissä kokoilin kamppeitani. Kun valkeni kokonaan, peruutin kärryn Kivakujaan ja lapoin halakoja täyteen, muttta vasta iltapäivällä ajelin tänne Kniin. 

G ajeli kaljuni vieläkin kaljummaksi ja tasasi hapsottavan parran. Kun Puutarhuri tuli töistään viiden maissa käytiin Prismasta lehtipuhallin, langallinen hiiri ja 3 €:n tarjouksessa olevia tuijia 10 kpl. Harry&vaimonsa ovat kaataneet kaikki vanhat, lahosydämiset tuomet tontin rajalta nurin ja siihen suunnittelevat istuttavansa uusia puita tai pensaita. Ehkä nuo halvat tuijatkin johonkin kohtaan kävisivät.

Pau lähti klo 23 yötöihin Suomussalmen ja Yläkainuun suunnille. G:lla kävi vielä joku asiakas minun jälkeeni ja sitten talo hiljeni kun Puutarhurikin uinahti.

Taivaalta tollottaa sama kuu kuin Unimäessä viime yönä, mutta nyt jo pikkuisen vajaampana. Kävin kuin tottumuksesta pihamaan kiertämässä ympäri. Katselin räsöttävää pressukatosta: Huomenna järjestelen se sisällön ja tuen räjähtänyttä kattoa jotenkin. Pakko sen on kestää vielä yksi talvi polttopuiden suojana ja sitten on purettava moinenkin kötös. Olisi ollut ihan mukava rakentaa kunnon liiterit ja muut ulkorakennukset tännekin, mutta kun...

 2.10.2026 perjantai

Eilenillalla meni myöhälle Um takaisin tulo. 

Toin kakkosnelosia lisää ja tänään tekaisin pukuhuoneen laipiovasat. Vintinluukkua piti pienentää, jotta sopii aukaisemaan jos joskus tarvetta tulee. En kyllä tiedä mitä sinne kenelläkään asiaa olisi ikävien eristeiden pölyyn. Jos sauna tuleen syttyy, niin kuka sinne kerkiää sankoilla vettä lappamaan hankalan reitin kautta. Pitäisi valmiiksi asentaa vesijohto jonka kytkisi päälle kuin sprinklelin kun savu alkaa saunan kauluksista ulos tunkemaan. (Ei hassumpi ajatus kun ajattelen edellistä saunapaloa 90-luvulta.)

Luin ja editoin pitkät kirjoitukseni. Ihan päähän alkaa koskemaan kaikki se.

3.10.2026 lauantai

Näin unta jossa naisellani oli tiukat pakarat ja naamassa voita. Istuin sängynlaidalla ja kysyin, kumpaa päätä nuolen.

Koska oli kuivattavan tuulinen keli kävin riipimässä puolukoita sankollisen. Koska huomiselle lupailee kokopäiväsadetta, niin keittelen omppupuolukkahilloa. Karpalosoille en taida ehtiä sillä seuraava kuiva päivä täytyy käyttää potusnnostoon joka ei ole tainnut aiemmin koskaan jäädä näin myöhäiseksi askareeksi.

Hellakin odottaa muuraamistaan!

Puutarhuri on ollut Tiinan kanssa Oulussa. Eliasta & Emilaa olivat tavanneet ensin kaupungilla ja lähtiessä käyneet kotonaan. Ovat vasta nyt, kun klo on ½yö takaisin Knissa: Laittoi äsken viestin. Oli muistanut ostaa Kärkkäiseltä kirjain- ja numeromeistit joita vailla olin. Pau on ollut tänäänkin töissä ja ajanut myös keikan Oulussa. G:lla tavanmukaisesti useita asiakkaita. 

G laittoi lisäksi viestin, että näyttäisi lukionreput lävitse menevän. Toivottavasti.

4.10.2026 sunnuntai

Aamusta oli kymmeneen saakka sateetonta, mutta sitten märkää onkin riittänyt. Siivosin puolukat ja lohkoin omenat pieniksi kuutioiksi kattiloihin. Kiehautin, lisäsin hillosokerin ja keitin vajavat puoli tuntia. Laitoin lasipurkit kansineen altaaseen ja täytin tulisella vedellä josta sitten nostelin sitä mukaa niitä kuumalla hillolla täytettäväksi. Yhdeksän eri kokoista imeläpurkkia niitä tuli, että vähäksi aikaa riittänevät jos ylipäätään tulee käytetyksi. 

Tuorepuolukkaa olen survoksena joka aamu puuroon laittanut, imelänä se ei maita eikä ole hyväksikään. Mutta saapahan antaa joillekin jos ei muuta annettavaa ole. Silleen ne ennenkin ovat kellarista vähitellen hävinneet.

Imelänantajaa jumalat rakastavat.

Kesypupua ei oltukaan  vielä ammuttu vaikka ajokoirien älinää on kuulunut joka päivä eikä sitä ole näkynyt. Nyt se tuli jyrsimään ikkanan alle viimeisiä retiisin oksantynkiä ja taitaa lopulta jälttää kovat varretkin suihinsa. Samalla kun se syö, sen toinen pää papattaa papanoita läjittäin kasvipenkkiä lannoittamaan.

Isoja hanhiparvia on sujaltanut ylitse useita. Halvautunut järri katosi pihapiiristä. Ehkä se kuoli itsestään tahika joku söi sen. Muuttomatkan jatkamiseen siitä ei olisi ollut.

Lintujen ruokinta-automaattiin pitäisi jyvää ostaa, mutta ovat kyllä sen verran arvokkaiksi hinnoiteltuja, että saapipa nähdä, hankinko.

Iltapäivällä laitoin vielä uuniin pottukasvissipulikanalaatikon. Saakeli, että tuli hyvää!

Verenpaineet ovat alkaneet tasoittua. Pitäisi mittarin päiväys laittaa kohillensa kun se noin monta vuorokautta heittää. Vaikka onko sillä mitään väliä, itsellenihän minä sitä vain näytän.