maanantai 28. lokakuuta 2019

Jäähyväiset jälleen yhdelle kesälle

14.10.2019 muanantae

Tulin Um vasta ip. Lähtiessä tekaisin pojille sapuskat, kannoin tupaan halkolaatikot täyteen ja tulisijoillekin sytykkeitä vaille valmiiksi niitä ladoin. Vein jalka- ja peitelistat työmualle ennen Unimäkeen kurvaamista. Sähkömauriainen oli askartelemassa omiaan.

Täyskuu. On niin kirkasta, että olisi mukavaa jos olisi mukavaa.

TM:n kanssa viestittelyä. Ei osaa vielä hahmottaa, miksi niin kovaan ongelmanratkaisuun päätyi.

Omia, elämänkokemukseen nojaavia neuvoja en akuuteissa tilanteissa tyrkytä, ne vain ahdistavat. Neuvot, jos niitä mielessä syntyy, pitää ujuttaa viikkojen ja kuukausien aikana pikkuhiljaa jos vastaanottajan antennit niitä vastaan ottavat. Antaa ammattilaisten aloittaa.

Voisin tietenkin todeta kylmästi, että koska en tuon lapsen kasvatukseen voinut aikanaan osallistua muuten kuin harvenevien viikonlopputapaamisten muodossa, niin mitäpä minä kriisienkään tullen aikuisesta alkaisin huolehtia.

En liene kykenevä arvioimaan toistenkaan osuutta asiaan. Vähiten sitä, että mikä pieleen mennyt on.

15.10.2019 tiistai

Ulkoapäin ikkunanpielet sipistelty. Takaovenkin tiivistelin, että uutta ootellessaan syksyn hyiset viimat eivät sisälle tunge. Vintin luukkuun vaihdoin rikkoontuneen panelin ja koolausrimat. Uusin saranoin ja salvoin sen sitten paikoilleen ruuvailin.

Sisällä asensin valon vessanpeilin lippaan ja siivoilin hieman.

Ennen pimeän tuloa kävin Vinhan kanssa pitkän lenkin Unilammen maastossa ja Näläkämäen kautta pois. Metsäautotien vierestä rekisteröin muistiin hylätyn kusiaispesän. Käyn sen sitten joskus hakemassa kompostin- ja huussinkuivikkeeksi.

Soitti pitkästä aikaa AH. Valituksia ei ole tullut ja asia on nyt pistettä myöten selvä. Hyötyjiä eikä kuluja julkisteta. Pahaksi ei tarinaa voi sanoa, vaikka sen alkujuuret ovatkin verentahraamat. AH sanoi, että vain muutamaa kohtalonkiikkua tällaiset sattumat harvakseltaan keinuttavat. Aprikointia loppuelämäksi tästäkin.

Turkin tyrannin aseet jatkavat avuttomien lahtaamista ja kotoa pois häätöjä. Venäjän Putin hykertelee tyytyväisenä taustalla. Barbaariluonteet puristelevat pian toistensa käsiä päivitettävänä olevilla valtakuntien rajoilla. Sopivat mitä sopivat, mutta sitä ennen, samaan aikaan ja vielä jälkeenkin päin tuhannet viattomat ja vähemmän viattomat päästellään hengiltä.

Kolmelle köyhyystutkijalle meni taloustieteen Nobel. Saahan sitäkin hetken miettiä, jotta mitenkäs ne nyt silleen.

16.10.2019 keskiviikko

Uutisoinnin mukaan Turkki on hankkinut bulvaanien välityksellä suomalaisen aseteknologiayrityksen. Tämä on tapahtunut vähän ennen viimeisintä hyökkäystä Syyrian kurdien kimppuun. Ovat siis suomalaistenkin raajat kainaloita myöten siinä verisessä saavissa. Tietämättömien erehdyksestä ei pidä edes puhua.

Putin kutsui Erdoganin Moskovaan, mutta tyranni taisi jo keretä Amerikkaan lentoliput tilata.

Nyt illasta soitti joku ihminen joka on asunut ulkomailla vuosia ja nyt palannut vanhaan kotimaahansa eläkeiän lähestymistä odottelemaan. Sanoi lukeneensa kaikki minun ykkösblogini tarinat ja novellintapaiset. Ihastuneensa joihinkin kovasti. Tekevät hyvää ruostumaan päässeelle kielitaidolle, ja mitä kaikkea se kehua retostikaan. Murrejutuista paras tarina oli ollut Viha, Lempo ja Marjut, kovasti oli tykännyt myös Se-novellista ja Otto-Einarin päiväkirjoista. En nyt enää kaikkea muista, mitä muuta se pitkän puhelun aikana lotikoittelikaan.

Nyt Putinin elämäkerran loppupuoli oottaa lukijaansa. Nukahdan tietenkin kesken luvun ja uniinhan  se taas tulee, mutta missäpä niin hyytävää tyranniuden kehityskertomusta muualla purkaisi.

17.10.2019 torstai

Suoraviivaisesti menestykseen lompsutelleissa ihmisissä harvoin on mitään mielenkiintoista.  Panssarikuorien alla voi ollakin kaikenlaista, mutta uteliaiden on turha läpäisyä yrittää. Säröilemätön habitus on rikastujille miltei ehdoton edellytys.

Jälleen uusi jätti-kauppakeskus on Helsinkiin avattu: Tripla? Eikös tripla tarkoita kolmea kaatoa? Ketä ne siellä kampittavat? Lompakot siellä ainakin käännetään nurin moneen kertaan.

Parin "viisaan" asiantuntijan dialogia yritin kuunnella. Aihe oli elämän tarkoitus ja se minua suuresti huvitti. Vaikka itselläni ei ole oikeastaan minkään alan asiantuntijuudesta tutkintotodistusta esittää, niin elämäntarkoituksesta olen jo oppinut sen evolutiivisen faktan, ettei sillä varsinaista tarkoitusta ole. Kun toinen keskustelijoista alkoi nojata selkäänsä teologisiin opinkappaleisiin loppui kiinnostukseni kuin seinään.

Ihmisillä olisi vähiten kyseltävää elämässä sinnittelyn perään, niin tarkoituksettomaksi se oman lajinsa olemisen maapallolla on tehnyt. Paitsi jos tarkoitus on autioittaa elinsijansa. Siinä häämöttää jo täydellinen onnistuminen.
20.10.2019 sunnuntai

Ei ole huvittanut muutamaan päivään mustakantistaan avata. Hätkähdin kuitenkin kun luin sunnuntai Hesarista (13.10) Tuija Siltamäen kolumnin "Jäähyväiset historialle" jossa hän aprikoi pilvipalvelujen kaatumisen seurauksia valokuville ja 2000-luvun alun ihmiskunnan muistitiedon tallenteille. Niistä kun ei jää mitään jäljelle jos vaikka aurinkomyrsky pyyhkäisee digitaaliset järjestelmät kadotukseen ja kaikki ilmaan piirretyt muistijäljet huithittoon.

Eivätkö silloin tule arvoon arvaamattomaan musteella taltioidut, mitättömienkin tallaajien päiväkirjamerkinnät ainakin omille jälkeläisille?

Tosin itse en edes usko, että lajistamme enää kovin kummoista ripentä jää olemisensa historiaa tonkimaan.

Jos jälkeläisistäni yksikin vielä viidenkäänkymmenen vuoden päästä täällä dallailee, voi muutamat isän (tai ukin, isoisoisän) kirjoitetut sanat hivenen tuoda lohtua elollisesta niukkaan maisemaan. Tai sitten niiden löytäminen laukaisee ahdistuksenreleen, joka vie löytäjänkin itsetuhoon.
21.10.2019 muanantae (tuas!)

Satoi hieman lumenhärmää.

Jos ajanlaskulla tällaisissa elonkehän tulevaisuudennäkymissä on merkitystä, niin tänään omaani lisätään jälleen yksi vuosirengas lisää.

Kun viime päivien iltoina olen laitellut Unimäkeä talviteloille, on tullut yhä selvemmäksi sekin, että niin pitäisi ihmisen ruveta viimeistään tässä iässä laittelemaan omia elämänkötöksiäänkin rullalle ettei tuhkauksen ja tuhkan hangelle ripottelun jälkeen tarvitse kuin lakien säätämät perunkirjat allekirjoittaa ja muistoksi jälkeläisille kopioida.

Omaisuus, se vähäinenkin, pitäisi siirtää pois omistuksestaan niin, että tuhkauurnaa hypistelevät eivät pannulapuista riitelyn takia ikäviä mulkaisuja toisiinsa tarvitsisi luoda.

Isälläni oli kuollessaan (1982) tilillä 2500 markkaa. Se taisi silloin riittää juuri ja juuri arkkuun. Hautapaikka 650 mk piti äidin maksaa. Isä ei kuulunut kirkkoon ja hinta määräytyi sen mukaan. Typerehdittiin vielä se pappi Laitanen väkinäistä puhetta pitämään vaikka isä eläessään sanoi, ettei niitä tarvitse hänen hautansa äärelle valehtelemaan.

Talo, jonka isä vähän ennen poistumistaan (1978) rakensi (rakennettiin; olin sen kesän sitä tekemässä vaikka asuin jo muualla), oli osittain velalla pykätty ja äidin taakaksi jäi ehkä noin sadantuhannen markan velka. Ja olihan isän nimissä vielä punainen, vähän ajettu Lada jonka takapenkille hän tukehtui hirvipeijaisoksennukseensa.

Unimäki oli äidin nimissä jo silloin ja koska heillä oli avioehto, oli tämän mitättömän maapalan siirtäminen 15 tuhannen markan hinnalla minun nimiini helppo homma. Isä ja äiti möivät 1975 tästä 8 hehtaarin alasta 5 hehtaaria aukeaksi, että saivat käsirahan talonrakentamista varten. Myös rakennuspuut otettiin täältä ja sahuri kävi ne paikan päällä sahaamassa. Unimäen entisen pottumaan kohdalla oli valtava sahajauhokasa vielä sittenkin, kun itse aloin rakentaa tätä mökinkötöstä (1986).

Mutta jo sitten, kun äidin vuoro tuli siirtyä isän jo hajonneen tomumajan viereen Siilinjärven hautausmaalle (1995), olikin perintöasiat perkeleellisemmät hoidettavat. Oli omakotitalo, Lada ja äidin Pohjoismäen 21 hehtaarin synnyintilasta kolmannes meidän jälkeläisten (9) pilkottavina. Kun ehdotettiin äidin sisarussukulaisille, että meidän puolestamme voitaisiin Pohjoismäen tila myydä Juhanilan porukoille, äidin sisaren miehen lausuma "heikkisille ei varmasti myyvä" jäi mieleeni huvittavimpana koko asiassa.

Juhanilalle siitä olisi ollut pientä hyötyäkin koska elantonsa maasta muutenkin hankkivat, mutta menneisyyden sukujenväliset tämän järkevän ratkaisun estivät. Kunniaa jälkitoimet eivät muutenkaan nauti. Kun äidin viimeinenkin  sisar ja puoliso ajallaan hävisivät kartalta, niin eräs  perillinen, jolla ei minkäänlaisia tunnesiteitä seutuihin ollut,  otti heti metsänlopuista rahallisen hyödyn. Eikä pilkkomiselta tai valtion lunastamiselta taida se paikka huomisestaankaan selvitä.

Jos Juhanilan tilan lisämaaksi olisi Pohjoismäki päätynyt, olisi se osaltaan taannut elinvoimaa maatalouden harjoittajalle näillä kivisillä korpimailla.

Sivupolulta takaisin alkuperäiseen pohdintaan: Neljän kehitysvammaisen veljeksen huoltokysmyksetkin tulivat ratkaistavaksi äidin kuoleman jälkeen. Heidän kohdallaan askellettiin aika monta järkyttävän riitaisaa ja kipeää askelta, että se jotenkin järkevään ratkaisuun päätyi.

Äitihän heitä huolsi viimeiseen saakka ennen aivohalvaukseen kaatumistaan apteekin lattialle ja huoltosuhteen siirtämisessä lopulta yhteiskunnan syliin käytiin melkoisen traaginen vääntö. Ehkä joku senkin voi joskus kertoa niin, kuin se paskamaisuudessaan meni.

Kun summaan näin vuosienkin kuluttua typeryyksiin sortunutta sukujemme elämänvaiheita, tunkee päälimäiseksi tuskaksi se, että maallisesta omaisuudesta viis, mutta kuinka ala-arvoisesti äidin viimeiset kaksi vuotta pyörätuolissa sujuikaan. Haluaisi yhä edelleen sen muiston tunkea jonnekin taustavärin mustuuteen. Siinä ei mikään mennyt niin kuin äiti olisi itse jonkun omaisensa kohdalla tehnyt. Esimerkiksi oman anoppinsa, mummo Annin äiti hoiti hautaan saakka ilman vaatimuksia omaishoitotuista tms. Ei tainnut äiti saada edes yhtä kunnioittavaa ajatusta henkisen perintönsä tuhonneilta.

Pitäisi olla rohkeutta kirjoittaa niin kuin asia meni ja niin kuin olen silloisiinkin päiväkirjoihin merkannut. Mutta ei vielä voi, ei.

Tässä tuli nyt mieleen se tuntematon soittaja joka mainitsi Kivaniemi ykköseni Äetin päiväkirjat joita hän oli mielenliikutuksen vallassa tavannut ( https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=%C3%84etin ).

Nyt en jaksa ilman ahdistuksentunteita ajatella tätä asiaa enempää. Jos huokua kohdallani vielä riittää, niin ehkä joku päivä kirjoitan elämäni saagan semmoisena kuin sen muistan. Ja niin kuin olen mustakantisiini siitä kirjinyt.

22.10.2019 tiistai

Joka pv vähän erilainen sää. Ei lainkaan junnaavia wanhanajan syyspäiviä jotka tuntuivat jatkuvan potunnostosta marraskuulle vesi-räntäsateineen kunnes yhtenä yönä maiseman ylle oli kudottu puhtaanvalkoinen lumilakana.

Työmualla kaikenlaista viimeistelytointa.

Unimäessä tein sitten pimeään saakka talviteloille tähtääviä toimia. Omenapuiden jänissuojat sain kaikki paikoilleen sekä tramboliinin tiipiin suojiin. Saisi oikeastaan mennä jo tyttärien penskoille ensi kesäksi kun ei täällä monikaan käynyt menneenäkään kesänä pompahtelemassa kun en joutanut, en jaksanut ketään täällä passailla.

Viestittelyjen mukaan TM alkaa käydä kontrollissa ja henkisessä hoidossa ja yrittää myös töihin loppuviikosta. Turhan aikaista se töihin meno mielestäni, mutta jospa se vaikka auttaisi jaloilleen pääsemisessä. Riippuu niin työkavereista ja työnantajastakin.

Kuitenkin asia sydänalaani kaivelee. Kädetön olen asian suhteen. Olen luvannut olla kuitenkin olemassa.

Samaan aikaan ovat käyneet yhteiskunnallistakin keskustelua nuorten ahdistuksen lisääntymisestä. Toisaalta muistan, että samankaltaisia tilastopiikkejä on esiintynyt pitkin "tiedostavan" yhteiskunnan olemassaoloa jonka voisi määritellä beatleseista ja e-pillereistä alkavaksi, ja jolloin kaikenlaiset tabut murenivat kuin näkkileipä suojatiellä.

Nyt sitten haluttaisiin kannabiksen laillistamista, lääkkeitä ja vahvoja viinejä vierekkäin kauppojen hyllyille, siidereitten alaikärajojen alentamista, nuuskaa ja mitä vain, että nupit turtana olemattomaan tulevaisuuteen tuijotettaisiin.

Ehkä humalassa ja pilvessä olisikin Telluksen elollisten lopunaikansa helpompi viettää, että kaikki vain samaan höyryävään läjään lillumaan.

23.10.2019 keskiviikko

Brexit- ja Trumpshowt jatkuvat. Jälkimmäisen tuloksena on jo syntynyt suuret ruumisläjät entisten päälle hiekkaerämaihin paahtumaan. Brexitkään ei tule ruumiitta sujumaan. Irlantilaiset keräävät  "kodinturva-aseistusta" ja liekit roihuavat muuallakin kuin tulisissa mielissä.

Vastenmielistä.

Sattui radio kanavalle, jossa klo 13.30 Pohjois Savon paikallisuutisten toimittaja alkoi kakostella ja huokua ja lähetys loppui kesken Iisalmessa palavan ok-talon uutisoinnin. Saikohan se sairauskohtauksen vai paniikki-?

24.10.2019 torstai

Lyhyen, kevyen väliseinärungon tein ja aloin keittiön välitilaratkaisua ruuvailla. Alakaapisto on jo paikoillaan.

Iltapäivällä kävin Nilsiässä. Hain vinyylialankkua. Ne tulevat Knissa siihen huoneeseen, jonka remontoin muutamaan päivään helvetinmoisella kiireellä kun Puutarhuri oli Paulusta synnyttämässä. Piti saada edes yksi huone jossa ei rakennuspöly kovin pahasti leijuisi. Oli sekin pinnistys. Silloin asentamani laminaattilattia alkaa olla säpäleinä ja koska pojat asuttivat huonetta pienestä pitäen vuosikausia, ovat tapetitkin jo elämänmaustamia.

Remonttia siis tiedossa talveksikin saunan kiukaantauksen laiton lisäksi.

Nilsiän vinyylien hinnaksi tuli ehkä 3 €/neliö. Myyjä oli maksanut niistä muutama vuosi sitten 36 euroa neliö. Sanoi niiden tumman sävyn alkaneen ahdistaa ja purki pois laittaen vaalean muovimaton tilalle. Iäkäs oli jo mies ja villasukkasillaan on vinyylien päällä tassutellut, etteivätpä uudelle juuri häpiä. Tilaisuus tarvitsijalle tämäkin. Otin koko läjän sovituspalasineen päivineen.

Nilsiässä oli markknat, mutta en käynyt torilla, vain kaupasta tarjouslohen ja kahvia 3 pkt. Vinhallekin sapuskaksi tarjousjauhelihaa ja -kanaa.

Engalannin Essexissä ovat löytäneet puoliperävaunullisen ruumiita. Ihmissalakuljetusbisneksen ääritapauksia tämä.

Evoluution vioituskohtaa tällainen julmuus toisiaan kohtaan osoittaa. Tai sitten se kuuluu sen mekanismiin vaikka tieteelliset tutkimukset väittäisivätkin, ettei sellaista mekanismia ole olemassa. On vain sattumanvaraisuus joka johtaa mutaatiosta toiseen ja vain ihminen muokkaa sitä minkä pystyy ja mitä se tähän mennessä jo on keksinyt, sekä tulee keksimään kiihtyvällä vauhdilla loputtomasti lisää; niin kuin evoluutioprosessikin tahtomattaan.

Ehkä itsemurhaan altistava geenikin on olemassa? Kannanko minä sitä? Onko se periytynyt lapsilleni? Jatkaako se koko ajan jossain olemassaoloaan? Jakautuuko se loputtomasti ja mikä on lopputulos? Entä jos kaikki maailmanihmiset kantavat ja jakavat itsemurhageeniä niin, että lopputulos on kuin Arto Paasilinnan romaanissa Hurmaava joukkoitsemurha jossa bussilastillinen oman loppunsa haluavaa lähtee matkalle jonka päämäärä on joukkoitsemurha. Myös kuljettajan.

Ehkä maailma on jo sen geenin vallassa? Syöksy lopunrotkoon on vain lyhyen ajan kysymys ja vaikka kuinka väitetään muuta, niin ei yksikään  sellainen mahtitekijä, joka voisi rattia kääntää, tee mitään. Ei edes ne ajattelevat yksilöt, jotka eivät halua tuhoutua, hyppää pois tästä kyydistä.

Tässä huilaan mennä minäkin perheineni koska en keksi, mitä voisin tehdä. Enhän saa näitä lähimpiäkään ihmisiä heräteltyä niin mitä mahtaisin kokonaisille maailmoille ihmiselukoineen? Mitään ei mahda Gretakaan vaikka sokea olisi.

Mietinpä nyt sitten huvikseni erittäin ahdistavia älykkyydenilmentymiä joissa ei järjenhiventä ole: kloonausta, geenimanipulointia ja juuri julkaistua tiedeuutista kehitteillä olevasta aivokudoksesta jossain laboratorioaltaassa ja josta keskustellaan kauhuissaan, että voiko sen saada toimimaan jopa ajattelukoneena.

Kapitalismin mussukkanalle Wahlroos on jälleen valokeilassa yksilöidysti sepitettyine kenkineen. On kirjoittanut kirjan tuo tunteettoman liikemiehen perikuva(tus). Kirjan sisällöllä eikä tekstin kieliasun oikeellisuudella ole väliä, mutta sen varjolla kumartelevat hänen jalkainsa juuressa median kyltymötön väki sillä se tietää helpolla saavutettavat, luvuttomat määrät klikkauksia niistä eläville(?).

Koskahan havahdutaan lopullisesti, että olisi aika kääntää takkinsa 70-luvun stalinistien lailla, koska tulee sekin huominen ihan pian, kun yksi ja toinen markkinavoimien pesemä aivo havahtuu todellisuuteen, että nyt on tämäkin kokeilu ohitse.

25.10.2019 perjantai

Kaahee tuuli-tuuhee kaali. Kuulostaa, että pellit katolta repeävät lentoon.

"Kun kaikki on sanottu, kaikki on sanottu, piste"

Onko?

Pisteen jälkeen alkaa aprikointi ja ja jos aprikoinnin tulokselle aikoo kasvot antaa, siihen ainoa keino on sanoilla selittäminen.

Hautakirjoitukseksi tuo kyllä kävisi.

Tänään tuli jälleen eteen tilanne, että joudun miettimään ihmiselämän loppua. Myös vainajoituneen ihmisen elettyä elämää. Puhetta oli tutun kanssa parisen vuotta sitten tapahtuneen kaverin kuolemasta, sen syistä. Maksasyöpä ja puolen vuoden kituminen, piste. Kummallista, että po. kaverista ensimmäiseksi mieleen pullahti oranssi Saab 99 ja sen kolinaa aiheuttanut raidetangon pää jonka vaihtamista hän suunnitteli. Vuosi oli 1979, kesä.

Työmualla keittiön yläkaappien asennus. Ihmettelivät vähän, että miten onnistuin yksinäni. Vastasin kulahtaneella sanonnalla joka ei miituuaikaan sovi, että konstilla ne takapillutkin...

26.10.2019 lauantai

Päänsärkyyn heräsin. Meni ohitse aamupuurolla ja kahvilla.

Tintit tulivat nyt klo 08.25. Tikka ja närhi 5 minuuttia myöhemmin. Ruokaillessani syöksyi pienen pieni haukka talonharjan suunnasta ja nappasi syöttökatoksen päällä hyppelehtivätn tintin. Täytyy jälleen ihmetellä, kuinka tuo salamannopea saalistustapa voi ylipäätään onnistua. Haukan on sekunninsadasosassa päätettävä, minkä yksilön lintuparvesta nappaa. Tieppäs perässä jokin vastaava juttu.

Kävin työmualla ja löysäsin keittiön työtason kiinnistyruuveja sen verran, että sain saumakohtaa erilleen. Siitä unehtui asentaessa silikoniliima ja näin unta, että työtasosta tuli sen takia turbo-merkkinen kun saumaan kaatui Mirreltä kupillinen kaakaota.

Kasaan vähän kamoja mukaan ja lähden käymään Knissa. Omppuhillopurkkejakin on jälleen muutamia vietävänä. Keittelin eilenillalakin parit kattilalliset. Nyt se touhu on ohitse ja vain syöntiomppuja jonkun verran jäljellä. Saavat hakea tarvitsijat kellarista hilloja jos kehtaavat. Kotijääkaappeihin eikä pakastimiin ei enää mahdu mitään.

27.10.2019 sunnuntai

Trumppi iloitsi terroristijohtajan murhaamisesta. Kuulutti hänen kuolleen kuin koiran. Vistottaa taulapääpresidentin lisäksi tuo hänen kliseinen ilmaisukin sillä harvoin koiraa sillä tavalla jahdataan.

Asetelman pitäisi toimia myös toisin päin. Trump, Putin, al-Assad ja Erdogan tulisi samalla tavalla jahdata jonkin tunnelin perälle ja räjäyttää palasiksi. Heidän terrorinsa on tähän mennessä tappanut väkeä moninkertaisesti sen määrän, mitä Manhattanin tornien pienissä pamauksissa meni. Trumpin päätökset Syyriassa olivat jo lupaus yhdelle tyrannille aloittaa uusi kurdien murhaamisaalto.

Carla del Ponte onkin ehdottanut, että Erdoganin toimet otettaisiin kansainvälisiin tuomioistuimiin tutkittavaksi sotarikoksina.

Miksi tutkia? Miksi ei panna pommidroneja asialle niin kuin terroristienkin päiden ylle ilman mitään rikostutkintaa? Tiedämmehän aivan varmasti, mihin he ovat jo syyllistyneet ja tulevat syyllistymään.

Putin tsetseniassa tehtyine kansanmurhineen kuten al-Assad vastaavien kanssa säilynevät ilman kansainvälisen tuomioistuinten käsittelyä. Näitä murhaajia ajatellessa "murha ei vanhene koskaan"-hokema saa naurettavan sävyn.

Katsoin Areenalta Hrustsov-dokumentin. Tuo Stalinin saappaisiin astunut kansanjohtaja tuomitsi ensipuheessaan edeltäjänsä terroriteot, mutta onko sillä ollut lopulta yhtään mitään vaikutusta sille, etteikö jo ole löytynyt sopiva diktaattori (Putin), joka on alkanut nostaa bolsevikkien tyrannikulttia takaisin arvostukseen, ja että se saisi yhä enenevässä määrin jalansijaa venäläisten mielissä?

Samaa saa Eurooppa odottaa natsikultinkin suhteen.

Hesarissa oli juttu nuoresta pariskunnasta joka avoimesti väittää olevansa puhtaan rotuajattelun kannalla. Mikä muu merkki sekin on kuin että todella aletaan unohtaa Hitlerin hirmutyöt?

Niin haalistunut on jo lauseen "...ettemme koskaan unohtaisi..." tarkoitus.

Pimeys laskeutuu yöhön ja päihin.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Erdogan, olisiko sinut pitänyt ampua ensimmäiseksi?


4.10.2019 perjantai

OP:lla toinen silmä sokeutumassa kun eivät ole neuvolassa pojan outoon käytökseen kiinnittäneet huomiota. Lääkäri oli sanonut, että jos se olisi ajoissa huomattu, asialle olisi voitu jotain vielä tehdä. Tarkka diagnoosi puuttuu vielä.

HS: "Suomalaistutkimus löysi twitterin vihaviestien takaa kaksi tiivistä, ideologista ryhmää."

Olen tutkimattakin tullut siihen tulokseen (kirjoittanut, sanonut iäneen), että tietynsävyisten postausten takana tässä pienoisessa maassa on vain muutamilla paksuposkilla miehitetyt minimallit Moskovan trollitehtaista. Niissä sorvailevat matiakset ja mallut kapuloitaan nettirattaisiin. Taustapiiloissa näitä päitä ohjastavat älykkäät jussit, juhot, sebastianit jne., jotka vain harvoin itse erehtyvät omilla nimillään viestittelemään. Tai jos sitä tekevät, ovat kirjoitukset niin ovelasti laadittu, että lainkoura ei uletu heitä monastikaan tuomioille kulettamaan. Ja jos niin käy, muutamat tuomiot vain vahvistavat heidän suosiotaan mollukkaotsien keskuudessa.



Eilen olin tosi pahalla päällä Knissakäynnin jälkeen. Ei nukuttanutkaan kun pohdin vaihtoehtoja huomiseen/huomennakin jaksamiselle.

Voisi kai se olla minullakin jossain saumassa oikeus sanoa, etten enää jaksa.

Luntaräntää rätkii harmaja taivas. Pääseeköhän tässä uneen tälle illalle millä konstilla. Lukemalla kai.

Putinin ek on pohtimisiin yllyttävä. Venäjän nykyinen "tsaari" on kuitenkin vain yksi laskelmoiva psykopaatti miljoonien muiden psykopaattien rinnalla, tylsyydessäänkin vaarallinen diktaattori joka raivaa säälittä kaikki tielleen asettuvat pois. Kriitikot eivät Kremlin kellojen soittoa epätahtiin saa. Anna Politovskajan haamu ei kummittele koska hänen jälkeensä murhattuja on jo satoja, ehkä tuhansia. Ei ole luetteloita, joista selviäisi edes summittainen lukumäärä; heitä voi olla jo kymmeniä- satojatuhansia. Helpompi poloniumisoida vastustajat köökipöytiensä ääreen kuin järjestää vaivalloiset junaan lastaukset Siperiaan.

Millaisen kolon sadantuhannen poikkiteloin asettuvan nyppäiseminen 140miljoonaisesta kansasta tekee? Se on kuin kärpäslätkällä löisi pöydälle pehmenemään unohtuneeseen voirasiaan parveutuneeseen kärpäspopulaatioon; hetken päästä ruumiita ei huomaa kun ne ovat peittyneet miljoonan uuden pörrääjän alle.

Tämän kaiken kamaluuden Venäjäkin tarvinnee koska se niin luontevasti ajastaikaan jatkuu. Luonnollista kuin muurahaisten taistelut reviireistään. Eivät nekään armoa vierahille anna.

Elonkehän kelvottomaksi muuttumisen mukana tulee lähivuosikymmeninä tuhoutumaan miljoonia muitakin lajeja. Periaatteessa kaikki. Surettaako siinä mikä, vai voiko kysymystä ylipäätään näin muotoilla?

Saako täydellistä tuhoa surra etukäteen?

Pakko.

Ei kuunmaisemaan sitä kukaan tule enää suremaan.

Iloakin tuhon aikaansaaminen aiheuttaa. Mitä muuta panssareidensa suojista jyrättyihin kyliin ajelevien sotilaiden voitonmerkit ilmaisevat jos eivät iloa?

Mistä kenraalit ja heitä käskyttävät tyrannit iloitsisivat jos eivät ammattinsa päämäärien toteutumisista?

Ydinsodan kynnyksellä on iloittava etukäteen heidänkin. Juotava voitonmalja samalla kun laukaisukahvaan tarttuu.

Summasummarum: Ennen auringon sammumista (n. 3 miljardia v) ehtii tällekin kiertolaisplaneetalle syntyä ja kehittyä monenlaista elämää vaikka kaikki elollinen muutamaan kertaan pyyhkiytyisikin pois. Monesko kierros lieneekään jo menossa...

5.10.2019 lauantai

Ruokintapaikalla käy nyt jo 4 käpytikkaa, 4 närheä, harakka, peippoja, kymmeniä tali-, sini- ja töyhtötiaisia, mustarastaita, tavallisempia rastaita jne. Myyriäkin vikeltää ruohossa.

Hannele, Tanja, Jyky ja Jaku kävivät kahvittelemassa. Annoin kellarista hillopurkkeja ja kurkkusäilykkeitä mukaan.

Muuten en jaksanut tehdä yhtään mitään. Kävin lenkin metsässä Vinhan kanssa. Räntäinen lumi sulaa pois. Jospa huomenna olisi keliä käydä karpalosuolla.

Purin vanhan Suhlini (vm. 1974). Siitä halkesi joskus perä liipaisinkaaresta taaksepäin melko pitkälle kädensijastakin ohitse. Vessanpyttyjen  liimaamiseen käyttämäni silikonipohjainen tökötti saattaisi osat toisiinsa jähmiä. Monien humppakenkien lehteilleet pohjatkin olen sillä entrannut.

Kaivon vedenpinta hurahti nousta kuudennen renkaan yläsaumaan. Eli jatkovarsi nostokapasta jouti ruuvata pois.

6.10.2019 sunnuntai

Putinin ek sivulla 287.

Yhdysvaltalainen tutkija Michael McFaul: "Minusta on järkevää olla luottamatta presidentti Putiniin. Hän on mies, joka on koulutettu valehtelemaan."

Heräsin klo 01.30. Ahdistavaa, sanoitukseen taipumatonta unta näin. Kävin ulkona. Kuuraa tojotanrottelon konepellillä pikkuisen, muuten kuiva keli, vähäistä tuulenvirettä joka maatuneen tuoksuja kuljettelee.

Pimeässä tönkyrään kustessani pulpahti ahdistavan uneni pitkähkö otsikko mieleen: Elämänkokemuksistaoppimisprosessi

Mitä otsikon alla oleva tekstisys kertoi, niin sitä en saa mieleeni. Ehkä niiden ihmisten nimiä, joiden kanssa ovat sukset menneet selvittämättömästi ristiin. Keskeneräisyyden historia olisi ehkä alaotsikko tälle unelle. Ja siitähän assosioituu mieleen Matti Johannes Koivun radiomonlogit. Ehkä niiden pohjille unikin rakentui, semmoinen on tunne nyt.

Kai tuollaisen unen voisi sanoittaa valveillaollenkin.

Putin on arvioinut Greta Thunbergia tietämättömäksi teiniksi. Solusienellä heitti Venäjän uustyranni. Greta otti kopin ja laittoi sen uudeksi esittelytekstikseen twitteriin.

Luin jutun pommin paluusta lailla vuoden 1983.


Olinhan minä nukahtanut uudelleen. Nyt klo on jo 7 ja kahvit juotu. Puuro hautukoot vielä puoli tuntia.

Aamu valkenee hitaasti. Pilvistä, vain tulevan selluliemikuusikon takaa auringonnousunsuunnassa on oranssi viiru kuin taivaankantta siellä alettaisiin availla. Jonkun ajokoira louskuttaa Näläkämäen ja Unilammen välisessä maastossa.

Puuroa naamaan lappaessa katselin ikkunasta, kun isolepinkäinen yritti saada tiaisaamiaisen. Pajukon kohdalle lennähtäessä kynsissä ollut pikkulintu pääsi irti eikä uusintasyöksy sen perään enää onnistunut.

Kuinkahan monta yritystä lepinkäisenkin pitää päivässä tehdä, että sillä on ku pu ra vit tu?

Illalla.

Keittiökalusteet tulivat tänään työmualle. Kävin vain katsomassa kun nostelivat sisälle.

Hämärään ja lopulta täyspimeyteen painuu hiljaksiin tämäkin lokakuinen sunnuntai. Karpalosuolla muutama tunti. Vajaan sankollisen keräsin Villelän suolta. Paikoin oli vielä lumiräntää mättäillä ja ne kohdat jäivät koskematta, mutta olihan tuota konttaamisalaa riittämiin. Kiersi Vinhan kanssa vielä Ruatosuon pohjoispään kautta Rappurinteen alle ja siitä polunpohjia pois. Muutamia pyitä pyrähteli. Aamupvllä lensi teeriparvi ylitse ensin etelästä pohjoiseen ja kohta takaisin. Haulikolla olisi yltänyt kokeilemaan, ajattelin, mutta mikään kiihoittava ajatus se ei ollut. Automaatio nuoruuden metsästysvietin marinoimilta ajoilta vain.

Ruatosuolla, niin kuin Villelänkin, ajattelin tuskaisia ajatuksia siitä luonnon menetyksestä minkä 1960-luvulla tehdyt ojitukset noille turpeisille alueille ihminen aiheutti. Mikä tuho, mikä katastrofi maaperälle siitä onkaan aiheutunut! Ja kun tietää, kuinka monet miljoonat hehtaarit tämä ääliörotu on ojittanut ja turvetuotantoihinsa kaikkialla valjastanut, ja kuinka suunnatonta tuhoa ne yhdessä ovat aiheuttaneet, niin ei voi rintaa puristavalle avuttomuudentunteelleen mitään.

Jos olisin  ollut 10-12 vuotiaana radikaaleilla ajatuksilla lastattu nähdessäni ensimmäisen Catepillarin perässään valtava oja-aura, olisin ollut ensimmäisiä, jotka sinkittävät itsensä telaketjuihin.

Tehokkaampi keino olisi ollut heittäytyä vastalausebanderolli lapsenkädessään konerumiluksen alle kokonaan. Mutta sellainen merkitsisi vasta tänä päivänä jotain kun tapahtumaketjun  voisi ladata suolta suoraan miljardin ihmisen ruuduille lävähtelemään.

1968 ei asiasta olisi suihkittu edes Akulanportin juoruaidalla. Olihan meitä metsämökkien pentulaumoja liikaakin. Olisivat varmaan vain polkaisseet typerän pennun syvemmälle kunttaan nuo sodissa kylmettyneet jermut.

Pinta-alaltaan melkoisessa Rautavaarassa ei soiden ojituksista eikä turvetuotantoon valjastettujen hehtaarien vaikutuksista ympäristöön ole lainkaan metelöity. Paikalliset ovat kuin pelokas kissankusi sukassa jos puhetta maaperän ekologisesta rosvoamisesta tulee puhe. Soiden ojitus on tuhonnut ennen niin puhtaan ja kalarikkaan vesistön kuin Keyrittyjärvi vielä omassa lapsuudessani oli. Rantojen umpeenkasvamisen (soistumisen) ja veden ruskeaksi värjäytymisen myötä hävisi muikku ja kuha tyystin. Jälkimmäinen on elpynyt siirtoistutuksella kai jonkinlaiseksi, mutta ilman jatkuvaa istutuspelleilyä se loppuu jälleen. Pientä muikkua sanovat olevan jonkin verran kun taas säynävät ja muut särkikalat ovat runsastuneet mielettömiin mittoihin. Säynäviä oli joskus aikaisemmin verkoissa muutamia pieniä yksilöitä, mutta nykyisin ne kasvavat monikiloisiksi jättiläisiksi joita ei niiden mutaisen maun vuoksi ruokakalaksikaan voi käyttää. Vesistö on  kertakaikkiaan epätasapainoon saatettu vain muutamassa kymmenessä vuodessa vaikka kirkonkylän viemärivedet lopulta alettiinkin johtamaan puhdistamoihin.


7.10.2019 muanantae

Heräsin kolmelta. Nukkumaan aloin 20, että kyllä unta ihan tarpeeksi tuli.

Siivosin seulaverkossa kuivumassa olleet karpalot ja laitoin pakasterasioihin. Vieläköhän tulee ilmoja, että voisi käydä keräilemässä?

Tyämualla vessan allas ja peilikaappi täytyy siirtää takaseinälle. Huomasin, että käy paikat ahtaaksi kun pyttyä aloin sovittamaan.

Täällä Unimäessä aloin laitella ympäristöä talviteloille. Hain peräkärryllä loputkin polttopuut tienvarren pinosta liiteriin.


8.10.2019 tiistai

Allas ja peili siirretty, pytty liimattu lattiaan. Valo- ja pistorasiajohtojen takia tein mukihyllyn jonka taakse ne piiloutuvat.

Keittiössä lattiaa piti piikata sillä vanha viemäri on väärässä paikassa uutta tiskikonetta ajatellen. Asensin uudet mutkat ja valoin kolot umpeen.

Unimäessä jatkoin pihan siivousta. Saunalle pitää sahailla polttopuita. Muutamia pöllejä on sitä varten. Kesän aikana kului 3-4 kuutiota.

Porkkanat, nauriit ja lantut ovat edelleen nostamatta. Ne hyötysivät vielä, mutta kyllä ne viimeistään ensi viikolla täytyy nyhtää talteen.

Pyörät nostelin talviteloille aitan räystäsalusen koukkuihin vanhaan tapaan.

9.10.2019 keskiviikko

Klo on vasta 01 yöllä. Koin Putinin elämäkerrasta aiheen saaneen ikävän tuntuisen painajaisen: Venäjä lähetti pieniä vihreitä miehiä ja naisia ypäri maailmaa likvidoimaan presidenttinsä arvostelijoita. Myös sananvallattomat vähäiset kuten minut.

Unimäen ovella oli äkkiä hahmoja särkemässä lasia ja kourimassa lukkoa sisäpuolelta auki. Löin puolukkasurvimella mustaa hanskakättä ranteeseen ja sain sen lukittua narunsilmukkaan. Tunkeutuja oli naisvihreä ja sen takana oli isompi hahmo joka ampui oven lävitse osumatta. Ammuin pienoskalla takaisin ja se kaatui kuolleena rappusille. Pihalla olleet muut hyppäsivät maasturiinsa, mutta sortuivat tien taakse syvään ojaan. Yritin epätoivoisesti soittaa apua, mutta vankini rimpuilu esti sen. Pätkin sitten survimella nilkoista akillesänteet sijoiltaan ja toisenkin käden ranteen luut murskaksi. Sitten solmin hihat ja lahkeet toisiinsa ja aloin soittaa apua. Siihen heräsin.

Vukelon Hannu kävi. Keitin kahvit ja rupateltiin. On jäänyt eläkkeelle, muuttanut Hesasta Kuopioon, mökki Muaningalla, polviin on laitettu tekonivelet ja maha sen kuin kasvaa isänsä lailla.

Tänään kävin vain sen verran työmualla, että vetelin vesieristeet keittiön tiskialtaan ja -koneen takaiseen seinään ja lattiaan.

Sahasin ja kirvehdin saunapuita pimeään saakka. Sen jälkeen oli mukava löylytellä. Saattaa olla lyhytuninen yö, sillä jo nyt pakottaa olkapäitä siihen malliin.


Turkki aloitti Trumpin siunaaman hyökkäyksen Syyrian kurdialueille. Kun Turkin johtaja Erdogan käskee armeijansa tappamaan pohtimatta asiaa tapettaviksi valikoituvien kannalta, niin yhtä oikeutetusti voimme kysyä hänen itsensä tappamisen hyödyllisyydestä vaihtoehtona satojen tuhansien kärsimykselle. Eli jos Erdogan olisi ensiksi ammuttu, niin olisiko säästytty satojatuhansia muita koskevilta kärsimyksiltä ja ruumiskasoilta?

Mitä olisi tapahtunut, jos Erdoganin murha olisi toteutettu EU:n johdolla?

Saddam Hussein tapettiin vasta sitten, kun kontollaan oli miljoonien henki. Mitä järkeä sellaisessa järjestyksessä on?

Eliminointijärjestelmä toimii väärässä järjestyksessä. Eikä aina toimi lainkaan; mm. Syyrialaisten murhaajapsykopaatti al-Assad kekkuloi yhä hengissä.

Ollaan mukana mekin siinä barbaarisessa operaatiossa Turkille myymiemme aseiden verran. Myös taistelijoita on armeijamme kouluttanut jotka nyt tarttuvat aseisiin oppiemme turvin.

EUkin on hyökkääjänä onhan Turkki jäsenyyshakija ja sotilasliitto Naton jäsen. Sen piäsihteeri Stoltenberg taisi jo ehtiä lausumaan ymmärtävänsä Turkin toimia.

Sota on kannattava elinkeino. Varsinkin parillekymmenelle Lähi-Idän valtiolle. Mitästäpä muutamista sadoista miljoonista siviileistä sotien jaloissa. Sehän vain tietää alati asejobbareita hykerryttävää kostonkierrettä ja sitä, että sotateknologia kehittyy ja sen tuotteet käyvät kaupaksi tulevaisuudessakin.

Sota on kannattava elinkeino myös sotaa käymättömille valtioille, kuten Suomelle. Työpaikat ja markkinat ovat taattuja eikä ruumiita omalla tontilla hattoina näy.

Terveiden kansojen terveydenhuoltokin toimii ja veripankeista virtaa elämännestettä tarvitsijoille eikä ketään kaivele se, että osa kustannuksista on kuitattu muiden verellä.
10.10.2019 torstai

Klo 04 heräsin. Lunta häpsii, räntäistä.

Iltasella.

Kivinen päivä Aleksis Kivelle aikanaan tämäkin. Vyöryttelevät miehen mainetta edelleen rinteeltä toiselle käännellen ja väännellen, että jos jotakin vielä kirjallisen kylkensä alta löytyisi. Pelätäänkö, että lakkaamme olemasta jos historiastamme häviävät nimet?

Yritys"brändien" tuotanto ja maine voidaan myydä minne tahansa, mutta kirjailijanimillä maailma ei mitään tee. Kuitenkin niihin tukeudutaan kuin hengenhädässä, että edes jotain jäisi muistuttamaan kulttuurista joka oli.

Aleksis Kiveen, Tuntemattomaan sotilaaseen ja Jeesukseen pumpataan joka vuosi yhä ponnettomammin tekohenkeä. Mutta kun UPM tai Stora Enso lähtee eucalyptysmetsään savottaa toteuttamaan siitä kohajaa koko maailma. Jälki on yhtä rumaa kuin mitä ne ovat sata vuotta suomalaisissa metsissä harrastaneet. Kokemusken voimaa ei voita mikään.

Absurdi mielikuva: Kalle Päätalon koko tuotanto periranskalaisen kodin olohuoneen kirjahyllyssä.

Normaali mielikuva: Suomalaisen suuryrityksen Koneen luksuskonttori Seatlessa.

Turkki kiihdyttää tappamisinvaasiotaan kurdien joukoissa.

11.10.2019 perjantai

Kova vesisade klo kuusi aamulla. Nukahdin peukalo Putinin ek:n sivujen välissä (389).

Toissaöisestä painajaisestani muistui mieleen Putinin uhoaminen tshetseenien tuhoamisesta vaikka huussiin: minutkinhan FSB:n palkolliset voisivat ihan hyvin pämäyttää Unimäen hyyskään dronepommilla jos niin tärkeä hemmo olisin.

Kivulias yö takana eilisestä kirveen heiluttelusta johtuen. Työmuallakin nostelin painavat työtasot itsekseni paikoilleen. Eikähän ne kertakoettelulla menneet kun piti leikatakin. Alakaapistot, hella ja uuni ovat paikoillaan. Miettivät vielä välitalaratkaisua niin yläkaapistot saavat odottaa paikoilleen ruuvausta.

Mutta minun kivuista ja vaivoista viis. Syyriassa jälleen on aihetta itkuun ja parkuun vanhuksilla, lapsilla ja äideillä.

Mitä väliä on ilmastonmuutostakaan vastaan kamppailla kun jo Turkin aloittama sota nostaa niin paljon elonkehään myrkkyjä, että tähänastiset yrityksetkin taantuivat siinä siunaamassa nollapisteeseen, ohitsekin siitä.

Tänään lähden jälleen käymään Knissa.

12.10.2019 lauantai

Olin eilen 16.30 Knissa. Panin jälleen karpaloita pakkaseen ja hilloja eteisen varajääkaappeihin jotka alkavat olla täynnä kaikki.Mihinkähän juurespussit sitten laitan kunhan niitä joudan keittelemään?

Nyt ei tullut sananhelinää, mutta ei mykkyyskään kovin mukavaa "kuunneltavaa" ole.

Asioilla meni useat tunnit. Hain listatavarat ja muutamia muita tarvikkeita.

Iltapäivällä paistoin ruuaksi korppu- ja sämpyläjauhoilla leivittämäni silakkafileet ja vispasin pottumuusin. Salaattiakin ison kulhollisen jne.

Sitten tuli ikävääkin ikävämpi viesti: TM on teholla, on kumonnut lääkkeitä yliannoksen. Soitin heti sinne ja sain potilaan puhelimeen. Oli tokkurassa vielä, mutta kertoi tapahtuneen suurinpiirtein. Enpä osannut muuta kuin että nyt koettaa ottaa kaiken avun vastaan jonka ammattilaiset tarjoavat. Ja että itse olen tavoitettavissa aina.

Olisi tässä jo tätä kaikkea ilman näitäkin.

13.10.2019 sunnuntai

Näin unta TM:sta pienenä tyttönä juoksemassa joenrantaa ja kun siitä unesta havahduin, ei nukkumisesta tullut mitään. Valvoin aamuyön kokonaan. Luin kaikki Anelman tuomat viikon Hesarit ja vanhemmat Suomen Kuvalehdet. Ennen kuutta nukahdin hetkeksi, mutta jo kohta olin jalkeilla ja kahvinkeitossa. Puuron laitoin kolmelta eilen lämmitettyyn leivinuuniin ja se oli valmis siihen, kun pojat konkoilivat yläkerrasta ales.

Sitten kauppaan ruokaostoksille. Prisman alekorista löytyi hyvähköt kengät joilla talveen saapastelee, ylikin. Lohi oli tarjouksessa myös. Kävin harhailemassa myös Motonetin käytävillä ja Rahatpois-liikkeessä. Muistin ostaa kotiin erikeeperiä, Unimäkeen pattereita ja työmualle karmiruuveja & viemärinsupistajat.

Turtana vaeltelen tunteiden rintamilla.

Nyt voisin masentua. Mutta en masennu kuitenkaan. Jään välitilaan kuten aina ennenkin kun tragediat lyttäävät tuultenhaistelijani poskelle. Oikeastaan mielenpinnalle nousee kuin rasvainen kansi jonka lävitse ei tunteitaan voi heti ruveta analysoimaan.

Aikakytkin rapsahteli tikkasemaan tuntejaan, päiviään, vuosiaan. Mitä nyt mikin monttu ylitykseensä tarvitseekaan.

Nyt en kirjoita, että vituttaa. Se olisi liian helppo ilmaus tunteelle ja olisi valhe jo sinällään.

Vitutus ei ole mitään oikean murheen rinnalla. Paitsi ehkä eräälle poliitikolle.

torstai 3. lokakuuta 2019

Villapaidan alla tylstynyttä uhmaa

 27.9.2019 perjantai

Eilinen meni Knissa. Aamukymmeneltä tuli hälytinlaitteiden asentaja. Asensi hän viisi palohälytintä, kaksi ovikelloa, vastaanottimet ylä- ja alakertaan, kännykkään hälytyksen ja vielä herätyskellon sekä patjan alle laitettavan täryttimen, joka viimeistään herättää, jos nurkissa alkaa tulipalon kytö. Tämä kaikki siksi, että vasemman korvani kuulemiskyvyt alkavat lähennellä nollaa.

Tällaista huolenpitoa tarkoittanee hyvinvointiyhteiskunta. Nuo laitteet eivät tässä ja nyt maksa mitään, mutta ainahan niihin kansalaisilta itseltään rahat kerätään. Ilmaisista ei siis pidä puhua.

Asentaja oli puhelias kaveri, tai sitten meillä synkkasi muuten vain hyvin ja puheenaiheet kävivät mielenkiintoisiksi.

Kuuloasemalle on yhdeksän kuukauden jonot eivätkä ne lyhemmät ole näiden apulaitteiden asennuksissakaan. Tällä orrella ontuu kaikkialla niin toitotettu kaikkeen ehtimisen kulttuuri, ja niin myös se hyvinvointiyhteiskunnan kaikkivoipaisuus. Vain puuron saa pikana kun ostaa pikahuitaleita.

Ei minulla minnekään kuulemattomuuteni kanssa kiire ole ollut. Pärjään kyllä vaikka en kuulisi yhtään mitään sillä kyllä tämän maailman melut on nähty.., tai siis kuultu.

Vaihdoin Puutarhurin Rellunpippanaan talvet alle, korjasin siitä myös lasinpesimen. Piti lokari irroittaa sillä pesunestesäiliön moottori oli irronnut sen pohjasta eikä aineet sisällä pysyneet. Puhalsin paineilmalla letkutkin sillä tuulilasille vesi tuli vain hennosti ruikkimalla. Elias oli kaverina ja isona apuna hommassa pienempine käsineen ahtaissa paikoissa.

Aamulla varhain ajoin Um. Kaksi ukkometsoa Näläkämäen tienhaarassa. Mahtavia lintuja. Toinen oli vanha konttura. Levitteli pyrstöään nuoremmalle opiksi. Olivat sumukelissä syyssoitimella keskellä tietä.

Työmualla paneloin vessan laipion muutamaa pätkää vaille valmiiksi. Piti jättää putkimiestä varten aukkoa seinän laitaan. Kävin välipohjassa mittaamassa myös vessan iv-putket, ronteloin ja niittasin ne alhaalla valmiiksi ja kävin kiinnittämässä laipan ruuvien ja silikonin kanssa isompaan poistolinjaan johon tein reiän puukon ja vasaran avulla; sen opin Eskolta kun joskus tehtiin vastaavia hommia siellä ja täällä ja mualimalla.

Siinäpä ne tämän pvn hommat kylällä. Mökillä ruokin Vinhan, join kahvit, otin nokoset ja saunaa lämmitellessä sheivailin trimmerillä lintujen ruokintapaikan ympäristön sileäksi. Löytävät paremmin maahan pudonneet siemenet. Närhet ja harakat ainakin. Ne eivät onneksi pysy ruokinta-automaatin lipan alla ahmimassa, sillä sitten ei tuhannenkaan kilon säkki talveksi riittäisi. Tikkojen paikka on nätisti päädyissä ja ne hakkaavat siemennen kerrallaan kupuunsa. Toin 25 kg:n säkin auringonkukan siemeniä Knista ja se syksyn ajaksi riittää. Tiaisia ainakin on valtavasti.

Jatkaakohan kukaan Unimäessä sitten lintujen ruokintaa kun minua ei enää ole? Mikä muutenkin lie koko "mäen" kohtalo?

Kolmen eri emon kanssa mullakin lapsia, että kuka perii ja kuinka hirveitä ovat riidat tämänkin pätömaanmurusen piältä...

Pitäisi etukäteen tehdä perintöasiat kuntoon, mutta sekin kun maksaa vähintään satasia, niin kyllä se vain aina lykkääntyy.

Eipähän se minun murhe ole muuta kuin nyt, kun asiaa järjen kanssa ajattelen. Ja kun olen jo niin paljon  nähnyt mihinkään hyvään päättymättömiä perintöriitoja alkaen pannulapuista ja kahveleista miljoonaomaisuuksiin.

28.9.2019 lauantai

Havahduin viideltä. Aivan mahdottoman kaunista unta näin. En olisi uskonut mustiksi aukoiksi kuluneen mielikuvitukseni enää moisien näkyjen loihtimiseen kykeneväksi.  Unenkuvajaisista en olisi halunnut herätä pahaa uhkuvaan maailmaan lainkaan. Sanoja ei tälle unelle löydy, on vain tunne, joka kestää ehkä aamupuuron ylitse siihen, kun lähden työmualle.

Iltapv. Työmualla listoitin Krissen huoneen laipion- ja lattianrajat. Toin listatavaraa omista varastoista eilen. Pielilistaa ei ollut, niin ne vielä jäivät myöhemmäksi.

Pulttasin myös käsienpesualtaan kannattimiinsa. Muistin tuoda niitä tarpeita kaupungista. Keittiön seinäänkin kerkesin loput levyt ruuvata koska nyt olivat valaistusjohtojen paikat selvillä.

Sähkömauriainen kävi vielä tarkistamassa omiaan; tarkennettiin hellan ja uunin osalta niiden virransyöttökohdat ja nurkkien lisäpistorasioiden paikat. Jotenkin tuntui mukavalta työskennellä tänään. Varmaan sen hyvän unen ansiota, ja sekin, koska nukuin pitkästä aikaa hyvin enkä montaa kertaa särkyihin herännyt.

Humppajalkaa kutittaa. Ei ole ihan lähellä varteenotettavia humpalluksia nyt kun kesä mennyt on. Kunhan tässä saunon, niin jospa sitä jonnekin pyyhältäisi tämä järjetön.

29.9.2019 sunnuntai

Kävinhän minä humpalla, mutta ilmastonmuutosuhkan vuoksi en kirjaa siitä tämän enempää.

Villelänsuolta kävin rohmuamassa sankollisen karpaloita. Kun astia alkoi olla täysi, alkoi kaataa vettä niskaan. En antanut periksi vaan riivin mättäitä rohmulla vimmalla ja niin vain se täyttyi eikä roskia ole sankossa sen enempää kuin puolukoitakaan pomurilla riivittäessä.

Marjat ja roskat kuivuvat nyt uuninlämpimässä tuvassa halkolaatikoiden päälle laittamassani seulaverkkokehikossa.

Viime yön unet jäivät hyvin vähäisiksi joten en tarvinne juurikaan lukea että uneen nuljahdan. Putinin ek menossa sivulla 245 ja presidentin meininki mm. Tshetseniassa on julmaa ja raakaa. Luin juuri niihin aikoihin (1990-luvun ½-väli) Åsne Seierstadin Grosnyin enkelit kirjaa ja sen muisto tukee edelleen mielipidettäni vallanpitäjien raakalaismaisuudesta Putinin presidenttiyden alkuajoilta. Ja päivittäin mitä sen jälkeisiin valtiorikollisiin tapahtumiin tulee Georgiassa, Krimillä, Itä-Ukrainassa jne.

Persujen pj, populisti kansanedustaja Jussi Halla-aho on enemmän kuin paska ihminen. Kyrsii, kun en sattuvampaan luonnehdintaan uletu. Mutta toisaalta voiko tuontyyppisestä ihmisestä sen ylevämpää sanoakaan
30.9.2019 muanantae

Yön unet loppuivat kuin seinään ½2! Nousin yllös, keitin kahvit, laitoin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Aloin siivota karpaloita. Pyörittelin niitä ensin seulaverkon päällä ja sitten nostelin marjanpuhdistimeen jonka olin laittanut 25 litran rakennussankon suulle johon se sopi kuin nakutettu. Tunti vain, ja kaikki oli siivottu. Kahdeksasta roskaisesta litrasta puhtaita marjoja jäi 6,5 litraa. Rohmulla keruuseen meni 3 tuntia. Jos yksitellen olisin nyppinyt, niin suolla olisin vieläkin! Näpliköön ne, joilla sellaiseen aikaa liikenee.

Keitin aamuun mennessä yhden litran annoksen hyytelöä ja purkitin sen. Kuuden huitteilla söin aamupuuron ja torkahdin tunniksi sohvalle. Näin sanoittamatonta unta äidistä.

Nousin ylös, suodatin vielä kupillisen kahvia ja merkkasin ylös nämä. Nyt lähden kylälle.

Illalla vesisateen ropinaa kuunnellessa.

Työmualla laatoitin vessanseinät vajaaseen puoleenväliin isoilla (40x60) kivilaatoilla. Liippailin myös khh-lattian pieniin koloihin tasoitteet kuivumaan. M maalaa sen epoximaalilla, eli ei tule laattoja.

Markun veljekset Teijo ja Reijo ovat olleet silloin tällöin iltaisin ja viikonloppuisin remontissa myös. T osoittautui aikamoiseksi hermokimpuksi. Se otti muutamista "ohjeistani" kovasti itseensä; neuvoja ei ilmeisesti tarvitse. En tunne ihmistä, niin ammattilaislaatua on vaikea arvioida. Ja sitäpaitsi vaatimattomat neuvoni (tai oikeastaan humautukseni) olivat tarkoitetut talonväelle. Varoittelin myös sirkkeleitteni ominaislaatuisista käyttäytymisisitä, mutta sekin taisi olla Teijolle liikaa.

Mutta mitäpä tuolla väliä muuten, kuin että tässä ollaan tekemässä isolle perheelle kotia, ettei tunnelmaa nyt viitsisi typerillä murjotuksilla pilata.

Ajattelen näistäkin ihmismieleten ominaisuuksista niin, ettei mielenlaatua sen enempää kuin sukupuolista suuntautumista (hameiden tai housujen sisältöjä tai hattujen alusia yleensäkään) ole kyetty itse valitsemaan silloin, kun alkusiemen on munasoluun tunkeutunut ja jakautumiskehitys on hirmuisella vauhdilla alkanut.

Trump on Trump eikä Putininkaan tyrannius enää eheydy vaikka kuinka sallisi jehovalaistenkin valtakunnassaan torneissaan vartioida, julistaisi homot ja lesbot tasa-arvoisiksi kansalaisiksi ja määräisi valtavan valtakunnan jätehuollon ja kestävän kierrätyksen pikapikaa järjestykseen.

1.10.2019 tiistai

Työmualla liimasin vessan "jalkalistan" vaaleammasta kivilaatasta koska tumma loppui. Otin aamulla radion mukaan ja kuulin tuoreeltaan Kuopiossa tapahtuneesta sapelitaposta ja pahoinpitelyistä. Siellä on kuollut yksi henkilö ja kymmenkunta loukkaantunut, myös sapelimies.

Nyt media seuraa tragedian jälkiselvittelyjä "hetkihetkeltä" mikä ilmaus tuntuu irvokkaalta.

Kuinkahan tylsää toimittajien elämä olisikaan jos näitä tragedioita ei syntyisi, tai että ne voisivat edes hekumoida etukäteen pääsevänsä tämänkaltaisten "skuuppien" ytimeen? Varsinkin aamuiltasontiaiset riemuitsevat kylmine uutissilmineen tälläkin hetkellä. Ihmisten taustoja kaivellaan kuin kulkuhurtat märänneitä jätteitä...

Mitä itse mielenliikahtelultaan kykenisi ajattelemaan?

Netissä on pian biljoona arviota syistä, joten niiden pohdintaan en ala edes yksityisessä mielessä. Veritekojen ja niihin ryhtyvien taustat joka tapauksessa osoittautuvat kertakerran jälkeen kovin samansuuntaisiksi; Ecce homo!

Sonja ja Markku kävivät Kuopiosta vinyylit keittiön, ruokailutilan, käytävän ja olohuoneen lattioihin. Kävin vielä 21 aikoihin tyhjentämässä kaverina kuorman.

Nyt illalla myöhällä keitin appelsiini-porkkana marmeladia. Klo on 24 ja yhä vain radiossa on "hetkihetkeltä"-menossa..


Sonja toi Kuopiosta hyytelöimistarpeita (agar-hiutaleita)  ja vaahterasiirappia niitä kun ei tämän kylän kaupanhyllystä löytynyt. Muistin reseptiyhdistelmän suunnilleen luettuani katkelman Grosnyin enkelit-kirjaa. Kirjaan tai sen sisältöön sillä ei ole yhteyttä, mutta Norjaa ja omaan 1989-90 ajanjaksooni. Tuona talvena tapasin Rovaniemellä norjalais-suomalaisen naisen ja hän antoi purkillisen. (Vähän aiemmin hän oli laittanut sitä teelusikallisen napaansa ja käskenyt maistaa) Missähän hänkin lienee? Oli lähdössä muistaakseni Ranskaan kunhan saa opintonsa päätökseen. Ja varmaan on mennytkin.

2.9.2019 keskiviikko

Heräsin jälleen varhain. Nyt olkapääkivut olivat sietämättömän kovat. Mulkkukin seisoi silmää räpäyttämättä sillä näin kivuista huolimatta oikein eroottista unta. Johtui varmaan eilisestä muistelmistani norjalaisesta naisestani. Hänellä oli väljä villapaita, olikohan sekin norjalainen. Joka tapauksessa aika herkullinen yhdistelmä ilman muita vaatteita tuo villapaitainen nainen. Jotain sen suuntaista unessakin siis.

Herkiä hupattelemasta irstaita! Aenakaan iäneen!

Kylällä silikonit vessan laattakulmiin ja lattiantaitoksiin. Kiinnitin (tuin rimojen avulla kuivumaan) lujalla liimalla patterinkannattimet seinään sillä kivilaatta ei kestänyt tehdä reikiä ruuveille. Pikkuisen lohkesi niin lopetin. Onneksi se jäi patterin taakse. Oli kyllä niin huomaamaton viiru, ettei näkyisi olipa missä vain. Listoitin khh-laipionrajat ja sitten tulivatkin R, T ja M joka alkoivat laittaa laipioihin verhousta. T ei puhua pukahtanut suuntaani, mutta en ollut huomaavinaankaan, ettei provosoidu. Huvittuuntunut olen kyllä. En olisi uskonut, että näinkin vähissä kontakteissa kränää syntyy. Ja millaisesta asiasta! Ei aiheeksi asti edes.

Läksin kolmen jälkeen. Panin saunan tulille, söin ja tiskasin. Pakkasin säilykehillopurkit isoon sankoon. Muistin tuoda Sonjan pakastimesta kesällä sinne säilömäni vatut kylmälaukussa, että menevät viimeinkin Kniin.

Lähden nyt, kun klo on 17.50 Kniin.

Illalla klo 23.50

Katsoinpa pitkästä aikaa telkkarista elokuvan. Sattui aika hyvä: Nile Hiltonin tapaus.

Kun tulin kotiin, kannoin tuomiseni tupaan ja sanoin Puutarhurille, että jos laittaisi vatut pakastimeen. Ärähtipä hän siinä vihaisesti, että miksi et tuonut puolukkaa lisää! Kyllä sieppasi. Ei hän lainkaan huomannut, mitä toin vaan vain sen, mitä olisi vielä pitänyt tuoda. Hyvä ettei haloista ja pilkkeistä vielä maininnut vaikka olen niitä jo talven tarpeet pihaan ajellut.

Tämä puoli Puutarhurissa on minulle ikuinen arvoitus. Tai sitten ei, kun ajattelen hänen isäänsä Ilmaria. Sehän on ainakin minun  vähäisen kontaktointini kokemuksella suhtautunut toiminnallisiin käytäntöihin samalla tavalla. Mikään ei ole kiitettävästi milloinkaan vaikka kaikkea on yltähypäten. Ja vähiten merkitystä on sillä, mitä vaivaa tavaran, ruuan tai minkä tahansa eteen on tehty ihmisen resursseista mainitsemattakaan.

No, itsensä viereenpä on jo vuosien varrella totuttu tässä huushollissa itse kukanenkin, ettei sekään uutta ole. Toivottavasti edes yksinäisyyttä on Puutarhurillekin riittämiin tarjolla ja ettei vain kukaan kuorsaamisellaan häiritse.

Voisin aivan hyvin muuttaa jo pois näistä nurkista kolistelemassa. En tykkää asua Kajaanissa muutenkaan. En koko aikana ole tykännyt. Tämä on jäykkien ihmisten jäykkä kaupunki. Tikkuisen huumorin maa koko Kainuu. Kuin pettuleipänsä joka sen hengissä pahimman ylitse on saatellut.

3.10.2019 torstai

Nukuin kahdeksaan. Gaiukselta alkoi koulu yhdeksältä, muut olivat jo menneet. Luin lehdet. Uutisissa kuopiolainen "hetkihetkeltä" vain jatkuu.

Aurinkoinen keli. Värikkäät lehdet leijailevat tuulenpuhurien mukana pihamaalla. Kirjoitin (harkiten jokaisen blogissa julkaistavan lauseen erikseen) muutamat päivät vihkoista pois. Siihen meni ainakin kolme tuntia ja nyt olen valmis.

Maksan laskut, siirrän asuntolainanlyhenykseen tarvittavat eurot ja lähden asioille kaupungille. M pyysi työmualla primeria tuotavaksi. Se rakennuksilla yleisesti käytettävä aine oli minulta kelpo keksintö kun vanhat muovimatot joissa on karvainen, betoniin liimattu pohja, poistetaan ja karhitaan petkeleellä karvakerros pois. Primeri sitoo (koteloi) mahdolliset liimapöly- ja hajuhaitat lopullisesti (?) vinyylin ja betonin väliin eikä siitä pitäisi haittoja asujien terveyteen aiheutua. Hiomistahan ko. toimeen kaikki suosittelivat ja armotonta se pöly jota siitä irtoaa. Myrkkyä tekijälleen.

Kun olen asiani toimittanut, lähden jälleen Um.

Jos en enää tule takaisin, niin ei se kenenkään syy erikseen ole. Itse vain en enää jaksa tätä jahnausta. Itsetuhoa en sentään tarkoita, ei tämä(kään) sen arvoista ole. Voihan sitä vain jäädä paikasta YYY tulematta paikkaan ZOO. Lienee noita eri kirjaimilla tai numeroilla nimettäviä saapumis- ja lähtöpaikkoja olemassa vaikka kuinka paljon. A ja B kuuluvat niihin tylsiin nimityksiin.

Jos muuttaisin kokeilemaan vielä Tamperetta! Onhan siitä jo aikaa yli 30 vuotta kun kävin epäonnistumassa sielläkin.

Herkiäisin täysin moraalittomaksi ja vastuuttomaksi sillä eihän tätä enää kauaa iänkään puolesta enää voi kestää. Vajaa kolmekymppisenä osasi vielä kuvitella toisin vaikka sekin oli ihan äsken. Mutta niitä ikiä elellessä tosiaan läksin enkä uhkaillut ja jälikin oli sen mukaista!

Nyt on jäljellä enää vain nämä uhkaukset, ja tylstynyt uhma. Riittää, kun kirjoittaa mitä ajattelee. Teot jäävät tekemättä. Luulisin jo aineellisten resurssien puutteen vuoksi. Sattumiinkaan en enää luota, ei niitä oikeasti ole ennenkään ollut. On ollut vain tuloksiin johtamatonta sattumienhakuisuutta.

Vituttaa.