Erään teurastajazaatanan kuolema

19.8.2023 lauantai

Onpa viileä aamu: klo 05.00 +3,8.

Läksin eilenaamulla Kniin ja sillä reissulla meni iltapimeään kun kävin tullessa Mustanmäen tältä puolen metsäautotien varresta sankollisen kantarelleja. Samalla reissulla rinteikköiseen maastoon kuopaisin korvoon (90 ltr) ja mustaan jätesäkkiin (200 ltr) hylätyn kusiaispesän kuvetta huussin- ja kompostinkuivikkeeksi. 

Kun sitten jo hämärtyvässä illassa käännyin Unimäen tielle, oli Koljunpuron (karttaa erään kerran selatessani huomasin, että se onkin sen niminen puro vaikka ikäni olen kuullut sitä Pikku Karipuroksi kutsuttavan; sehän lähteekin Pikku-Karilammista) siltarummun huitteilla metsopoikueen. En lukumäärää kerennyt laskea, mutta enämpi oli kuin pari-kolme, ja tietenkin emokoppelo. Yksi nuori naarasmetso jäi valokiilaan ja olisi ollut helppo saalis jos olisi vähän puskurilla kopsauttanut kuten yksi koulutaksinkuljettaja muutamanakin syksynä aikoinaan teki kun metsopaistin halusi.

Kniin vein mehuja pakkaseen ja muistin ottaa tyhjiä pulloja uusia satseja varten. Gaiukselle annoin ensimmäiset ajo-opetustunnit ja ihan hyvin voisi jo ajokortin antaa. Ainakin liikennesäännöt ovat pojalla hallinnassa. Vähän vaihteitten kanssa vielä klonkrasi, mutta muuten en paljoa ohjeistaa tarvinnut. Yleistä, kokemukseen perustuvaa ennakoivan ajon puhetta pidin. G on vasta 16 v., että en kyllä kahta vuotta jaksa ajattaa vaan täytyy se aikaistettu kortti ensi vuonna hankkia kuten Pauluksellekin.

Paulus oli mennyt Äetin Emulla kaverien kanssa Blockfestareille Tampereelle.

Tilasin muutama pv sitten Telialta Puutarhurille syntymäpäivälahjaksi uuden kännykän kun se tuskailee paljon käytetyn entisensä kanssa. Paketti tuli jo eilen Ärrälle josta G viestissä laittamani koodin avulla oli sen hakenut. Sp on vasta 30.8, mutta onpahan valmiina. Elias lupasi piirtää kortin ja lähettää sen sitten postissa mulle jos ei itse pääse tulemaan. 

Soitin Hatunpyörittäjälle ja kerroin, etten voi ajella tapaamiseen Kuopioon vaikka olisi mukava pitkästä aikaa nähdäkin. Juteltiin kuiten ainakin 2 tuntia.

Saunaa lämmittäessäni soitti sitten Jouko Ylitorniolta ja heti perään Tapio Kittilästä.

Vähän järkyttää, sillä kaikki, jotka yhteyttä oikeasti ja ilolla pitävät ovat lappilaisia. Kainuun, tai täältä Savon seudulta, ei monasti Hantea lukuunottamatta kukaan pirauttele jos ei tyttärien, mummilan ja kodin  väkeä lueta.

Ystävien piiri pienenee ja pienenee, mutta eipä sitä 2,5x0,8x2,30 kokoiseen monttuun muita lopulta haudatakkaan. Saatika että samalla uuninlämmityksellä yhteen uurnaan tuhkattaisiin.

Joukkokompostointia ei ole vielä kuolleiden ruumiille alettu missään toimittaa kuin koemielessä, ja Moskovan zaatanoiden murhajaiskentillä siirrettävine krematorioineen.

Siilinjärvellä, Tampereella, Kittilässä (jne.) ja Kainuussakin alussa tuntui, että puhelin oli korvaan kasvanut. Nyt tämä tekninen korvakasvain on enää muutaman säikeen varassa.

Muksujen kanssa viestit ovat kyllä jokapäiväisiä eivätkä puhelutkaan harvinaisia ole.

Heimosedälle en itse ole soittanut moneen kuukauteen!

En lähtenyt humpallekaan tänä lauantaina ja mietin sen vaikutusta mielialaan.

Nuo ympäröivät metsät tuolla ovat nekin vieraiden puiden valloittamia. Vain harvoilla kohdin jossain  tunnistamieni maastokohoumien ja entisten polkujen huitteilla muutamilta siemenpuuasentoon jätetyiltä petäjiltä voin kysäistä, muistatteko kun tämä harmaaparta pikkupoikana ohitsenne kusiaispolkujen ylitse loikkien ja koholle maasta kasvaneiden, kuluneita juurakoitanne väistellen avojaloin vilisti (aina nämä samat jatustelut!). 

Tänään en keittänyt mehuja vaikka aikomus oli. Sen sijaan olin koko iltapäivän metsissä kuljeskelemassa. Löysin kantarelleja pari sankollista. En niitä varsinaisesti edes etsinyt, mutta sankot olivat kuiten mukana, että kaipa sitä niitäkin varten metsään läksin. 

Näin yhden nuoren naarasteeren joka pujotteli sakeassa kuusikossa melkein päin ja laskeutui sitten kymmenen metrin päähän josta jatkoi varvastellen matkaansa. Muitapa en sitten tavannutkaan pitkällä kierroksellani.

                                 Aitoristihämähäkki

20.8.2023 sunnuntai

Tänään itseään hillitsemään kykenemätön metsästäjäväki paukuttaa sorsia järviemme rannoilla. Muovikuulat+haulit, panosten muoviset välitulpat ja muoviset, sekametalliset hylsytupet lisäävät jälleen tuhansin tonnein luonnon jo ennestään saasteilla rasitettua ekologista järjestelmää. 

Unessa matkaanlähtöä valmisteltiin, mutta siihen koko aikomus jäi. Herätessä saamattomuutta osoitteleva lause toistui: Tässä sitä vain nilku-nilku-nilku-nilku-... kuin uraansa juuttunut levysoittimen neula.

Kesken katkeava sana oli tietenkin "nilkutetaan".

Sitähän tämä elämä on, nilkutusta. Samaa toistavaa kaavaa joka ei kehältään pois paiskaa vaikka kuinka kiivaasti pyörittäisi.

Olla elämänsä vanki! Sellainen olo on ollut jo pitkään.

                                       Horsmakiitäjäntoukka

21.8.2023 maanantai

Kylmiä ovat aamut, mutta ei kuurassa sentäs nurmikko ole. Kasvimaalla ei hallalle altista kasvavaa muuta ole, kuin yksi avomaankurkun varsi ja tillit. Porkkanat, lantut ja nauriit eivät ensikylmistä hätkähdä. Sipulien turpoaminen kyllä loppuu, paitsi valkosipulin, mutta niiden varsia ei enää pinnalla ole yhtään.

Unessa suuri, limainen ja kuuma kupla. Mietittiin sen "rannalla", jotta mittään tuolle nyt pitäsi osata tehä? Aurinko nousi vasemmalta sen takaa ja yritin siirrellä aurinkopanelia sen säteisiin. Sitten räjähti takanani kennon akku. Heräsin.

Oli vähän apea ja omituinen olo joten mittasin verenpaineet: 110/65/37! Epäilin mittarin menneen sekaisin ja kotvan kuluttua mittasin uudestaan eikä tulos siitään somentunut. Vähän oli pulssi nopeampi, mutta ei vieläkään edes neljääkymmentä.

Jospa se tästä kunhan alan touhuilemaan.

Pitää kirjoittaa vähän kun joku oli lähettänyt mulkunviestin jossa haukkui verbaaliköyhästi kirjoituksiani kyökki-semmoisiksi.

Kyökkipsykologia-sanan käyttö keskusteluforumeilla on tehokas tapa vaientaa yritykset ymmärtää elämää. Sen sanan paiskojat ovat yleensä sellaisia, joilla ei itsellään elämässä ole tapahtunut niin rankkoja asioita, joita tarvitsisi edes yrittää selittää. Tai sitten on tapahtunut, ovat niistä selvinneet, mutta kokemuksiinsa nojaten vähättelevät niitä, jotka eivät ole selvinneet tai vasta yrittävät ymmärtää, mitä ja miksi elämä vikaan vei.

Lyö lyötyä niin mieltäsi se nostattaa.

Kyökkipsykologialle pitäisi laatia oma, arvokas luokituksensa. Tukea niitä, jotka henkisessä hädässään edes yrittävät nousta järkyttävien kokemusten mustista syövereistä pinnalle.

Näistä mustista syövereistä nousuun pyrkiviä haastateltiin Ylen dokumentissa "Jäljet minussa". 

Tällä kertaa vuorossa oli viisi naista ("tyttöä") jotka olivat joutuneet lapsena ja teineinä miesten hyväksikäyttämiksi. Lopussa käännettin vielä lisälehtiä monista muista saman kohtalon kokeneista naisista, ja aivan lopussa oli jäätävä lause, että nämä ovat vasta jäävuoren huippua, sillä läheskään kaikki hyväksikäyttötapaukset eivät koskaan julki tule, saatika että niitä päivittäin käräjäoikeuksissa käsiteltäisiin.

Kyse oli ihan suomalaisista uhreista ja heidän suomalaisista hyväksikäyttäjistään. Tätä korostan siksi, että kun raiskauksista keskusteluja "somessa" tai missä tahansa näkee tai kuulee, niin syyttävät sormet osoittavat ensimmäiseksi maahanmuuttajiin.

Minunkin olisi jo aika purkaa sisintäni lapsuudessa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä, mutta se on hirvittävän vaikeaa. Tähänkin kirjaan vain, että lapsuudesta saakka on erään savottalaisen peukalo perseessäni ollut. 

Olenhan näistä kyllä tainnut mainita ja kirjoittaa jonkun novellinkin, mutta pitäähän psykoterapiassakin useita istuntoja asiantuntijan pakeilla istua, ennen kuin edes alkuun pääsee.

Aamupuuroa syödessäni ja oman kasvihuoneen kurkkusiivuilla peiteltyä ruisleipää puraistessani sujahti mieleen vastenmieliseksi kokemani politiikkko (kaukana arvokkaasta valtiomiesmäisyydestä) Jussi Halla-aho ja hänen kiusattuna vietetty lapsuutensa. Siitä ei paljoa tiedetä, mutta entäs jos hänetkin on se kiusaajaporukka vaikka joukkoraiskannut? Itsekin kirjoituksissaan on hekumoinut hankalina pitämiensä toimittajien joukkoraiskauksilla, ettäjottatuota...

Jotenkinhan hänen, syntymässä saatujen älykkäiden aivojensa mustat kohdat täytyisi julkisanoittaa, että kansa ymmärtäisi, mistä johtuu hänen viehtymyksensä tietyllä kierolla, osittain nerokkaalla tavalla manipuloida kannattajat pysymään, ja jopa lisääntymään, ympärillään vaikka kaikki näkevät, kuinka valheellista propagandaa se sisältää. Tietyt faktat hänen ajattelussaan ja niiden esilletuomisissaan ovat toiseksi osoittamattomat, mutta kuinka hän ne valhekampanjansa tukipönkiksi asettelee siten, että porukka viehättyy, jää mysteeriksi.

Kolmatta kurkkusiivuilla päällystettyä leipäpalasta haukatessani tuli mieleen myös Riikka "riikka" Purra. 

Hänestä olen nähnyt ainakin yhden kirjoituksen jossa kerrottiin alkoholismin varjostamasta lapsuudesta joten eiliseen dokumenttiin liittyen tupsahti vastustamaton mielleyhtymä politiikan äärilaidoille ajautumisen yhdeksi syyksi mahdollinen lapsuudessa koettu hyväksikäyttö. Että jos joku hänen isänsä juopottelutovereista onkin alkanut viinahuuruissaan, isin sammuttua näpelöitsemään talon tytärtä sopimattomasti...

Persujen kielellä puolustaudun jo valmiiksi: Edelliset ovat siis ihan vain läpänheittoa ja likaisia arveluja vain, ei niitä vakavasti tartte ottaa. 

Iltasella

Poliitikkomme mokasivat jälleen ja parhaillaan niitä ruoskitaan "somessa" olan takaa. 

Eduskunnan "erä"kerho matkusti pyssyjen kanssa Kuhmoon ja ampui erauskarhun (luvallisen). Ei siinä mitään, mutta tarinan moka tapahtui, kun asettuivat ryhmäkuvaan (20-30 hlöä) ja pienenpieni karhunkalmo siihen mustikkamättäälle keskelle.

Yrittäväthän ne metsästysretkeään puolustella, ja ylensäkin metsästysharrastusta, mutta kyllä se laidasta lukien on koko touhu ollut yhtä surkeaa farssia.

Jos osaisin piirtää, piirtäisin pilakuvan, jossa pyssyntorrakoita, älypannoitettuja koiria, maastoautoja ja maastopukuisia homosapienseja olisi menosa metsään kuin Moskovan Zaatana-armeija naapurimaiden kimppuun kauhella panssarivolyymilla ja metsän pusikoista kiiluisivat muutamien jäljelläolevien eläinten säikyt silmät.

Yleensäkin: Millainen hinta (myös hiilitassunjälki) onkaan yhdellä hirvenlihakilolla kun kaikki sen saamiseen kulutetut varat yhteen lasketaan? 

Hintaan tulee laskea kaikki, mitä metsästysharrastukseen kukin hirviseurueen jäsen kuluttaa luvista alkaen.

Kun kyseisen eräkerhon laaja porukka mahdollisine avustajineen matkustaa Helsingistä saakka Kuhmon metsistä raiskatuille kunnaille, on se jo valtava menoerä niin lompakolle kuin elonkehällekin.

Tuon pienen karhun lihoille tuli hintaa valtavasti. Haittalisiksi kalliisti puettu eräkerho koirineen ja kissoineen majoittuu jossakin  kuhmolaisessa majatalossa ja ajelee paikallisten avustamina satoja kilometrejä pitkin metsäautotieverkostoja astumatta oikeasti autoistaan tienravista kymmeniä metrejä kauemmas kuviteltujen korpien suuntaan. Toisin sanoen talousmetsien lävitsepääsemättömien riukupuiden "siimeksiin".

Tuo saaliskuva vertautuu rysänpäältä kiinnijääneiden yläsavolaisten salaiseen, käräjiä odottavaan eräkerhoon joka ihan vain huvikseen tappoi vuosien ajan metsäneläimiä riippumatta useiden uhreiksi joutuneitten rauhoitettu-leimasta.

22.8.2023 tiistai

Kengästä irtosi eilenillalla pohjallinen Luikkokankaan reunamilla kun sieniä saalistelin. Keräsin nyt toisenkin saunan luona kasvavan alppiruusun juurelle jäkälää kun sitä niin runsaasti eteeni sattui. Ei niistä mahda pitkäikäistä hyötyä olla; hetken silmänilo kuin Puijonkadulla vastaantulevan neitokaisen minihameesta. (Jäkälä ja minihame.., hmh.., noh, aika jäkälähän taidan itse jo olla, vain minihameet ovat iättömiä.)

Mustille rastaille kelpaa näköjään karviaisetkin! Enpä montaa marjaa kerennyt suuhuni tästä erästä napsaista. 

Lähden  tällen aamullen jo ajeleen Kniin.

26.8.2023 lauantai

Olinpahan Knissa eiliseen saakka. Oli oikeita ja keksittyjä asioita. Eiköstä kaikki ihmisasiat ole pelkkää keksittyä tarinaa, kysyisi Pelle Hermanni.

Tämänkertaisen tarinaani kuului kuitenkin  myös yksi tosidetalji: meillä kävi keskiviikko-iltana Suomessa koulun jo aloittanut saksalainen lukio-opiskelija joka mahdollisesti asettuu marraskuussa taloksi opiskelijavaihtarina. Saapi ny nähdä. Rauhallisen tuntuinen tyär. P ja G keskusteli hänen kanssaa englanniksi hyvin sujuvasti.

Tulin eilen illalla takaisin Um. Kävin lenkin metsässä. Lisäsin viime talvena laittamani nuolukiven päälle uuden kiven kun sateet liuottivat ensimmäisen noin viiden sentin lintiksi tolpan nokkaan. Laitoin vanhan sirkkelinterän katoksi ettei jatkossa niin nopeasti kulu vaikka hirviä ei kävisikään. Monet myyrät ja jänekset ovat käyneet siinä juurella aiemmin jyrsimässä ja nuolemassa, ja kaipa ne linnutkin saattavat kivestä hivenhippusia nokkiinsa takoa.

Unikankaanlaidan näreikkösakelikosta läksi vierekkäisistä mättäiköistä metso- ja teeripoikueet. Niitä jäi puihin istumaan, mutta oli niin  oksaisia kohteiden ympäristöt, ettei järkkärin kohdennin niitä sieltä erotellut ja jäivät kuvat ottamatta. Haulikolla jos olisi "kuvannut" olisi pari-kolmekin ollut mahdollista paistiksi pamauttaa.

Isoja ovat jo kanalintujen poikaset, mutta pyyntiveret eivät kuumene enää. Hyvää se metsopaisti silti olisi jos joku sellaisen mullen pataan pantavaksi toisi.

Koetin etsiä luettavaa netistä. Pari tilaamaani kirjaa on kesken, mutta olisin nyt vailla jotain ärhäkkää kolumnia josta aivot alkaisivat kiehua.

Suomesta puuttuu taitavat sanansäilät, tai ne ovat sotkeutuneet yleiseen, jokaisen kansalaisen yksinoikeudeksi muotoutuneeseen sananvaltaan niin, ettei niiden ammottaviksi revityt kidat muista ammolleen revityistä erotu.

Jo monta vuotta sitten tulin huomanneeksi ihan muitten sanoittamatta, kuinka internetin algoritmihampaat ovat ahmimassa sananvapauslapsensa. 

Vai pitääkö asia ilmaista yksinkertaisemmin: Sananvapaus on syönyt lapsensa.

Olipa tuo niin tai näin, niin ei tuo nyt mikään neronleimaus ole enkä omi sitä itselleni.  

Vallankumouksetkin ovat aina nauttineet kruunajaisissa lapsensa. 

Joukkohaudat pitkin laajaa Venäjän maata toimisivat todisteena jos jälkiselvitykset olisivat saaneet jatkua. Nyt kaikki muistomerkit lanataan tasaiseksi, eikä edes arojen  tuulet kumpuihin kompastele murhattujen hautojen ylitse käydessään. 

Kun Erno Paasilinna kuoli 30.9.2000, niin hänen saappaisiinsa ei ole jatkajaa löytynyt. Eivätkä kaikki hänen tekstit tämän aikakauden kylkiluita murra jos joku niitä vielä vaivautuisi lukemaan. 

Ei kenelläkään uudella kynäniekalla ole tässä salaliittoteoriauskovaisten maailmassa edes halua ryhtyä omaa elämäänsä mustelmoimaan ryhtymällä kirjalliseksi soturiksi koko maailmaa vastaan. Viittaan tällä Ernon erään esseekokoelman nimeen "Riita maailman kanssa".

Hesarin kolumnistit, mitä he ovat? Kuukausipalkkalaisia, ja se jo kertoo heidän asemastaan niin paljon, ettei parhaankaan kirjoituksen äärellä voi olla sitä ajattelematta.

Vapaa, irrallinen (irtolainen) kaikkiin käsille sattuviin alustoihin merkintöjä (huomioita) tekevä, polkupyörän romua pitkin maanteitä työnnältävä Samuli Paronen puuttuu tyystin tästä valtakunnasta.

Osmo Soininvaara helsinkiläisenä älykkönä on kai jonkinlainen kirjallinen peikkolainen, mutta hänenkin kirjoituksista puuttuvat järkejään mieliä järsäisevät kulmat.

Surkein yritys olla aito oli se polkupyörällä tehdyn matkan (Tallinnasta Nizzaan) kuvaus joka kompastui narinaan siitä, ettei puhtaisiin lakanoihin voinut hyvän viini-illallisen jälkeen jokaisen sileillä asvalttiteillä vietetyn sadan kilometrin polkaisun jälkeen kääriytyä.

Jos Soininvaara olisi retkitoverikseni Venäjän Karjala-pyöräilylle (2014) erehtynyt, olisi se jo Kostamuksessa tilannut autokyydin takaisin rajalle. ( https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Kostamuskokemus )

Mutta mitäs muuta valtavassa muutoksesa olevien markkinoiden pohtijasta, ammatiltaankin sosliaali/talousajattelijasta ja tilastotieteilijästä voisi kynän kautta paperille tursutakkaan kuin teorioihin nojaavaa tavutusta?

Olen yrittänyt Soininvaaran blogikirjoituksia lukea, mutta jostain syystä en saa niihin itseäni innostumaan. Liiaksi älykköä..köh vaikka kohtuullisen ymmärrettävillä, suomenkielisillä sanoilla ja lauseilla hän riveillään operoikin.

"Henki" puuttuu vaikka puuskutus kuuluu.

Iltasella

Enpä lähtenyt tällenkään lauantaillen humpalle. Jokohan irtautuminen siitä "elinikäisestä" säntäilyharrastuksesta alkaa todenteolla? Vannomatta paras.

Hesariin ilmestyi vielä tällen päivällen 80 v.-syntymäpäiväkirjoitus runoilija-kirjailija-kirjoittamisen opettaja Risto Ahdista. Panin kommenttikenttään onnittelutoivotukseksi muistuman Orivedeltä (1986), mutta sitä ei moderaattori jostain syystä hyväksynyt. 

"Sieluja palikoista vuolee hullu" oli lyhyen kommenttini ydin.

Tuo "aforismi" oli minun tehtäväni tulos kun piti kirjoittaa yhdellä lauseella arvio opettajasta. Tehtävään kuului myös se, että opettaja kirjoitti jokaisesta oppilaasta samoin yhden lauseen mittaisen luonnehdinnan.

Minun kohdalleni RA kirjoitti lauseen, josta muistan vain sen ytimen "Valtsu on nähnyt ... ...". On se päiväkirjani sivulla kyllä tallella jos tulisi kaivettua esille joskus...

Onnea joka tapauksessa vaikka et sinä Risto, näitä merkintöjäni koskaan luekaan etkä minua tietenkään edes muistaisi vaikka naamakkain torilla tavattaisiin. Merkityksellisiä sinullekin ovat vain ne oppilaasi, jotka ovat kolmimetrisen hyllyrivistön verran kirjoja julkaistuksi saaneet. Eikö niin?

Rakentelin nyt viimeinkin sen akkupuhaltimella toimivan marjanpuhdistimen, mutta on siinä vielä kehiteltävää. Kävin ruapaisemassa sankollisen puoliruakoja (tai puolikypsiä) puolukoita tuosta läheltä ja kokeilin. Hyvin roskat lentelivät laatikosta pois, mutta meni harakoille marjojakin litra-pari.

Jos puhdistimen yläosaan tekisi "huuvan" josta roskat menisivät kepeimpinä kapeasta aukosta pihalle...

No, sitä täytyy miettiä.

Puolukoita tulee runsaasti joka tapauksessa ja puhdistetuista marjoista saisi parhaimman hinnan.

Kun eräs venäläinen lentokone putosi taivaalta viime keskiviikkona, maa järähti, tärähti, syttyi pikku roihu ja koneessaolevat massamurhaaja, kokiksi naamioitu, kaikkien aikojen teurastajienteurastaja Prigozin ja muut hänen lähiteurastajansa saivat ansaitsemansa lopun. 

Ainoa viaton uhri oli lentoemäntä, mutta eivät lentäjät jotka kuuluivat johtajansa palkkalaisiin. Lentoemo olisi voinut tietenkin kieltäytyä kantamasta konjakkia kyydissäolijoiden laseihin jo rekryvaiheessa jos olisi yhtään omannut periaattellisuutta elämässään.

Sureeko näiden muistomerkkien luona kyykistelevät seppeleenlaskijat yksinkertaisimpia tollukoita lukuunottamatta oikeasti näitä kuolemia? 

Joitakin palkka-armeijaan pestautuneita psykopaatteja vituttaa sodalla ansaintamahdollisuuksien kaventuminen kun koko Wagner-murhaajakaarti säilötään Moskovan Zaatanan huusseihin, mutta aitoja surunkyyneleitä tuskin kukaan nyyhkää. 

Ehkä sen lentoemon perheessä itketään oikeastikin.

Vallankumouksia perstuntumalta

13.8.2023 sunnuntai

Puutarhuri jäi yöksi kun ei jaksanut enää lähteä jatkamaan Joensuusta/Liperistä tulomme jälkeen Kniin. Kyllä ne P ja G siellä pärjäävät, ja sitä paitsi viestissään G aikoi jäädä Annille yöksi. Klo oli jo 22 kun olimme täällä.

Eilen käytiin siis veljessarjan nuorimman 60-vuotiskahveilla Rummakossa. Kaikki 7 vellosta tuli paikalle + yksi siskoista. Vanhinta ei näihinkään juhliin ole kutsuttu, luulisin. Hänestä ei puolta sanaa lausuta kun me muut kokoonnutaan. Sukupolvemme trauma joka olisi hyvä joskus avata, mutta kenestäkään meistä siihen ei ole.

Miksi ei ole?

Siksi, koska tulisi käyttää ilmaisuja, joihin eivät kaikki olisi valmiita. Pitäisi kaivella muistinlaatikoita niin syvältä, ettei kenenkään lapioissa ja talikoissa varret riitä. Ei eniten koulutetuillakaan. Ta ehkä juuri heillä.

Itselläni pitkävartiset välineet ovat olleet käytössä jo kauan ja kun olen näytöksi kokkareen syvintä mustaa esille nostanut, on paha veri alkanut jonkun nenästä vuotaa. Eikä se joka kerta ole ollut edellä mainituilla syntymäpäivillä olleiden nenu.

Kierrellen ja kaarrellen täytyy nytkin ajatuksiaan ilmaista. Mutta mehän savolaisejuuriset se taito osataan. Mutta otappa nyt vastuu sinä, kuulija hyvä. Tai paha.

Persujen puoluekokous vilahti synttäreillä hetken verran estradilla. Joku sanoi, kun kysyin, eikö Antti (s.sankarin vanhin poika) ole paikalla, että hän on puoluekokouksessa Treella. Siihen minä, että ei saatana, siihenkö propagandaan sekin on haksahtanut. Keskustelu ei kuitenkaan jatkunut sen pidemmälle sillä uskovaisessa perheessä ei politiikkaa puheissa edes sivuta. Olisi pitänyt sanoa, että siksipä juuri pimeydenpoluille jälkikasvu helposti vaeltaa kun tiedon sijaan päihin tungetaan pelkkää hengellistä propagandaa ja raamatunlauseita.

Koskapa puoluejohtaja Riikka ("riikka") Purra on kirjoittanut julkisella foorumilla turkkilaisapinoista (tai yksikössä apinasta) niin voisikohan perussuomalaisten puoluekokoustamisestakin uutisoida otsikolla "Persuapinalaumat kokoontuvat Tampereelle puoluekokoukseen"?

Lisäksi Tampereella ei kokoonnu ainoastaan äärinationalistinen puolue vaan samaan aikaan sen "toimintaan" valmiiksi kasattu sisäkkäisjärjestö valmistelee vallankumouksiaan  perstuntumalta.

Sisu-karkkiaskilta nimensä ryövännyt, häiriköimään aina valmiina olevat kouhot tulihteeraavat puolueen laitamilla Koski- ja Sorsapuistikoissa, ehkä jopa Pispalan laitamilla tammien suojissa.

"Tie Tampereelle" tutkimus ja lukemattomat muut samankaltaiset Tiedonlähteet eivät ole tämän joukon yhdenkään luettavana koskaan ollut. Näin ollen samoista tietämättömyyden aineksista ja aivoitusten pimeyksistä halu väkivallalla hallitsemiseen kumpuaa.

Valonkantajien lyhdyt halutaan näissä piireissä puhaltaa sammuksiin. Enteistä olemme saaneet viime aikoina vihiä mediaa vastaan käynnistetyistä kampanjoista.

Montako persua lisää Ylen hallitukseen tarvitaan, että sen lampuista alkavat tiedontuikkeet yksi toisensa jälkeen simahtaa?

14.8.2023 maanantai 

Klo ½4 heräsin katselemasta satimeen jääneen unta. Kaupunginkatujen ristauksessa yritin tonkia retkipyörään juuttunutta, joustamatonta rautalanganpätkää jossa oli verisiä hiustukkoja. Se esti liikkeellelähdön jotenkin merkillisellä tavalla vaikka oli kiinni tarakan jousipidikkeessä. Uhkaavat elementit tulivat vasemman jalkakäytävän puolelta tötteröpäähineeseen pukeutuneen klovnin hahmossa ja oikealta juuri katua ylittävien, Dubont&Dubont-kaksoishahmojen taholta. Takaakinpäin  pomppamies lähestyi suuret putkipihdit rukkaskäsissään.

Minut aiotaan myrkyttää, oli aiemmin tulleen viestin sanoma: "Varo vaan!", ja piirrokset edellä mainituista hahmoista ilmestyivät tabletin näytölle uhkaustekstin jälkeen.

Aloitin Omasoten sivulle verenpaineenmittaukset. Pian tullenee kehoitus (yhtä kuin määräys) käydä jälleen ajokorttia varten hakemassa lääkärintodistus ja sitä silmälläpitäen tuon verenpaineenmittauksen seurannan teen muutamana päivänä. Viisi vuotta sitten tarkastuksen tehnyt liäkäri Kuopiossa epäili alkavaa verenpainetautia kun vastaanotolla mittaustuloksen yläpaine oli jotain  136.

Onhan se satunnaisesti huidellut kovempaakin, mutta yleensä asettunut maltilliselle tasolle. Nytkin 123/77/44.

Iltasella saunan jälkeen vp: 123/78/48

Yritin jatkaa eilisiä sukuun liittyviä pohdintoja, mutta sisäisen sensorin ääni on liian voimakas. Mikä meitä ihmispoloja pidättelee käymästä lävitse ongelmia, jotka eivät maailmanmitassa kuitenkaan ole kuin hyttysenkusta tulvivassa patoaltaassa? (Äskettäin Norjassa valtavat vesimassat särkivät ihmisen ikuisiksi luulemia patoaltaiden betonisia seiniä ja tavallisten kansalaisten pieniä maailmoja sortui hiekkana tulvien mukaan, siksi patovertaus eikä meri-.)

15.8.2023 tiistai

Näin "sisäpiiriunta". Minulla ei ollut siihen uneen oikeuttavaa osallistujaleimaa otsassani, mutta ovelan källin avulla pääsin tunkeutumaan miltei ytimeen ennen kuin minut huomattiin, köytettiin ja vietiin ammuttavaksi maitolaiturin taakse kuusikkoon.

Ammuttiinkohan minut?

Heräsin kuitenkin ihan ehjänä, sydän jyskytti kyllä, mutta kun mittasin verenpaineen, lukemat olivat 126/78/49.

Isossa ja pienessä mittakaavassa lajimme on napansa vanki. 

Napansa ympärillä pyörivät yksityiset ajatukset, haavet, toiveet ja teot siinä missä kylien, kuntien ja valtioidenkin. Puhumattakaan sisäsiittoisista hirviseuroista ja kalastuskuntien vesijaoista. Baltiassa Puola, Latvia, Viro ja Liettuakin parhaillaan käärivät omien napojensa ympärille Natolankaa ettei vain vieraat omia napojaan repimättä "meidän" napoihin nöyhtää ala kantamaan. 

Suomikin napansa varjelun aloitti jo koeaitaamalla hameenhelmansa alatakalaidan (Vaalimaa) kun Venäjän Zaatanan hyiset kouraisut tuntuivat jo uhkaavan pakaroita tulla puristelemaan.

Syynä edellämainittuihin valtaviin typeryyksiin on naapurimaa Venäjän yksinapaisuuden kuvitelmat. Tarkennettuna 140 miljoonan navan sisällä olevan tyrannin syyttömien verellä täytetty napakupura josta se kammottaviin toimiin kykenevät voimansa imeskelee.

Siitä sitten eri keskustelut, onko lajimme joukoissa yhtään mihinkään syyllistymätöntä olemassa. Syntyminenkin tälle yhdellä lajilla liikakansoittuneelle planeetalle on jo suuri virhe vaikka kukaan ei syntymisprosessiinsa syyllinen pysty olemaankaan.

Iltasella

Keräsin punaviinimarjoja joiden sekaan lipsin mahtaviksi turvonneita raparperin varsia. Kaksi satsia keitin ja sitten loppuivat pullot enkä hoksannut, että voisinhan tiputtaa mehua myös 10 ltr:n kanistereihin joita ainakin pari on aitan hyllyllä. Jatkan huomenna.

Hyvin toimi ulkohella eikä tarvinnut varoa lattioita jos vähän kuumaa loirahtelikin pienten maaneliöiden silmille ja kilville.

Koska ilma oli aurinkoinen, ajelin illasta Nurmeksen suuntaan ja tein päätieltä mutkan metsäautotien päähän josta kävelin rinnettä alas polkua pitkin Taivaljärven rantaan. Siellä oli kaksi venettä jätetty oman onnensa nojaan ja kun on tänä suvena ollut kaikkialla Pohjolassa vedestä runsaudenpula, ne olivat osittain upoksissa hetteisessä rannassa. Käänsin vielä ulottuvilla perätuhtonsa osalta olevan pienemmän veneen oikein päin ja nykäisin kauemmas mättäikköön. Sen puiset reunat ja airot olivat jo pahasti lahot, muuten ehyt lasikuiturunko.

Isompaan, kauempana rannasta olevaan tasaperäiseen veneeseen, joka oli vettä puolillaan oli tuotu kiuas, kamina ja savutorvet jotka tököttivät vedessä kuin kumisaappaiden varsiensuut. Mikähän senkin homman nimi lie ollut joskus 10-20 v sitten?

Kolmaskin vene oli, mutta se oli aseteltu kohtalaisen hyvin puita vasten kyljelleen, mutta ei sitäkään aikoihin ole vesillä käytetty.

Olisivatko omistajat, iäkkäät ihmiset kuolla kupsahtaneet eikä jälkipolvilla ole tietoa, mistä kaikkialta isien jäljiltä veneitä löytyisikään jos tietoa olisi.

Suomen salolampien ja suurempienkin järvien rannoilta löytyy unohdettujen veneitten raatoja tuhansin, ellei sadointuhansin kappalein. Kalaisan Älänteenkin rannoilta laskin jo kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten kymmeniä kumoillaan olevia, sammaloituneita laskuitupaatteja eikä kai ne ole kuin siitään lisääntyneet kun pitäjän vanhat kalastajaukot ovat vainajoituneet. Minne lie jääneet vainajoitumisiensa jälkeen kalastajapari Vukelo&Onnin veneetkin joita heillä oli useammankin järven rannoilla?

Kun olin jo lähdössä pois, alkoi ruovikkoituneen lahden suunnasta lähestyä majava joka venerantaa lähestyessään sukelsi ja kohta sen pyöreä pää ilmestyi muutaman metrin päähän mättäiköistä, mutta kun siirsin kameraa sitä kohti, majava käännähti ja kuului vain kova latuskahännän läjähdys kun se sukelsi. Kotvan odotin, mutta ei sitä takaisin kuulunut.

Menomatkalla näin myös ison hirven joka tuli tielle, mutta en sitäkään ehtinyt kuvaamaan kun jo oli tiessään. Yhtä tuulihaukkaakin pysähdyin kyttäämään kun se istahti männynoksalle, mutta oli arka ja häipyi vaikka autosta varoen nousin.

On lämmintä, ja kosteaa. Pimenee mukavan kuhjuisesti ja siitäkös lepakot innostuivat. Yksikin hipaisi poskipäätä kun saunomaan olin menossa.

Vinha haukkuu talon alla. Käärmeellekö vai myyrille? Siilejä täällä en ole nähnyt vaikka haukun aksentti on samanlainen kuin Sivukadun siilejä haukkuessa.

Kävin ryömimässä rossipohjan alla, mutta en mitään haukuttavaa nähnyt. Komensin koiraa ja se lopettikin, mutta kun nyt tulin sisälle ja aloin lukea, räksytys alkoi uudestaan.

16.8.2023 keskiviikko

Vp: 123/77/44

Päätä särkee.

Aamusta hieno ilma jälleen.

Iltasella

Kukkurasankollisen (15 ltr) kävin hakemassa kantatrelleja ennen kuin alkoi satelemaan. Ei pilvet kuitenkaan kauaa päällä olleet, että ei olisi haitannut vaikka en metsästä pois olisi kiirehtinyt kun toinenkin sanko mukana oli. Vein sienet Smuralle ja sain kympit taskuuni.

Ihmetellyt olen, kuinka vähän on itikoita ja muita mäkäräisiä eikä hirvikärpäsiäkään ole vielä partaan lentänyt.

Isoja  ovat pyypoikueet. Teeripoikueita olen nähnyt vain muutaman. Metsojen kahden poikasen perheen. Jäneksiä on ruton alustaksi joukoittain.

Pihassa ei ole muita rastaita näkynyt kuin  musta-, mutta olivat ne melko vähiin ehtineet riipiä punaiset marjapensaat. Mustat eivät onneksi kelpaa, eikä valkeat joita ei kyllä ole kuin yhdessä pensaassa syöntimarjoiksi vähän. Karviaiset eivät ole vielä kypsiä.

Silppusin perunanvarret. Olivat jo mustumassa kaikki tuon nälkääkin Irlannissa joskus aiheuttaneen perunaruton takia. Mukuloissa se ei vielä näkynyt. Meinasin ensin kokeilla sumuttaa "rikkaetikkaa" perunanvarsiin ja kokeilla, tappaisiko se ruttobakteeritkin, mutta sitten ajattelin, että vaikka luonnonmukaiseksi kehuttu aine etikka onkin, se tappaisi väkevyydellään myös tähdellistä pieneläimistöä mullasta. Ja olisihan se linnuille, jotka kasvimaalla ruokailevat nokkaa poltteleva kokemus.

Puutarhurilta ovat päivällä leikanneet sormesta verisuonikasvaimen, tai jopa ihan oikean kasvaimen. Ehkä se ei ollutkaan ruusunpiikki joka märkivän, verta valtoimenaan vuotavan patin sormeen teki... Iso on monttu pienessä sormessa...

17.8.2023 torstai

Näin unta lähtemisestä jonnekin jossa en koskaan ennen ollut käynyt. Suurimpana unenongelmana oli, etten löytänyt lämmintä takkia eikä kukaan lainaankaan luvannut. Pakettiautostakin, jolla matkaan piti porukalla lähteä puuttui ratti. Nainen, joka istui jo valmiiksi etupenkillä, puraisi korvasta ja siihen heräsin. Jäi unenmatka tekemättä.

Kun minulla on taipumusta melankolinaan (melankoliaan!) ja pessimistisyyteen mm. maapallon kestokyvyn suhteen, niin voisi kai sitä lohdutusta dystopia-ajatusten turruttamiseksi hakea vaikka tiedeuutisesta jonka otsikkokin on kuin saattohoidossa olevalle läheiselle kauneimmillaan sanottuna; "Maailmankaikkeuden haikea loppu: kaikki haihtuu lopulta säteilynä".

Iltasella

Nyt on muutaman päivän aamu/iltaverenpaineet muistissa Omasotessa eivätkä ne pahalta näytä.

Riivin kasvimaanpuoleiset  neljätoista viinimarjapensasta tyhjiksi ja raparperitkin muutamaa ohuinta vartta myöten on mehuksi marjojen seassa keitelty. 15 litraa sitä nyt on ja lisää tulee kunhan saunan luona olevat 4 isointa pensasta tyhjennän. Kukahan ne kaikki juonee kun entisiäkin on pakastimissa monet pullot?

Hatunpyörittäjältä (Kittilä, Tepsa) tuli viesti "...kohta ollaan Kuopijossa...". Olisihan tuo mukava nähdä sitäkin kaveria, mutta mutta... Ovat Rauhanlahdessa sunnuntaihin.

Marjojen poiminnasta, tai oikeastaan siitä, kun samalla söin niitä tolkuttomasti, johtunee kovahko piänsärky. Ei se laimentunut saunassakaan.

Iltapalaksi hain pellosta punasipulin jonka silppusin lautaselle keitteyjen kananmunasiivujen ja ruisleipäpalasten keralla nautittavaksi.

Ulkona hämärtää jo kovasti, tai on oikeastaan pimeää. Kolakaksi muuttui nopeasti ilma.

Ruppeen muate vaikka maailmassa olisi hirveästi kommentoitavaa lehtienkin sivuille. Mutta miksipä nuo minun kommenteilla tulenevat. En paljon usko, että kenenkään pohdinnoilla vaikutusta olisi. "Antaa männä kun on alamäki tuas...".

                                                Palokärpänen

Punaisen Kiven Kyy

26.7.2023 keskiviikko

Nukuin pitkään, elikä 08aan.

Näin unia intiaaneista, ehkä muistakin alkuperäiskansojen edustajista. Viidakossa rymyttiin, mutta äkkiä kaikki puut ja pensaikot katosivat ympäriltä pois. Jäi vain lohduton autious, toisaalla mutavelliä, toisaalla tuuli pyöritti kuivaa tomua spiraalinmuotoisiksi patsaiksi. Herätessä ajattelin, että jos olisin lapsi, olisin intiaanipäällikkö Punaisen Kiven Kyy.

Eilen kerkesin käydä kolmella kanttarellipaikalla ja kaikissa keltaiset hatut olivat nousussa sammalen ja muun maapärtön seasta. En kerännyt vielä, antaa turvota muutaman päivän.

Käyn tällen päivällen keräämässä Perssilimälampien ympärystän lakat. Ehkä sieltä sankollinen irtoaa.

Uutisten mukaan avaruusäärettömyyden syrjäytyneimmän planeetan -Maan- kuivimmissa osissa maastopalot riehuvat ja märimmissä paikoissa elollinen ja eloton massa hukkuu tulviin ja mutavyöryihin. 

Ja siellä missä luonto ei omia voimiaan käyttele, siellä sen pinnalla piipertelevä ihmislaji moukaroi ja saastuttaa teollisuudella, kulkuvälineiden päästöillä, syömällä liikaa, alituisella uuden rakentamisella, asvaltilla, ruudilla, rautaromulla, räjähtämättömillä ja räjähtävillä ammuksilla, koskaan häviämättömillä sirpaleilla tämän ainutlaatuiseksi evoluutioituneen, magneettisen, tulisen metallisydämen kuorta koskaan ennen kokemattomin voimin jälkeen meterotiittipommitusten, jotka tziljoonia tiimalasin kumoamisia sitten auttoivat planeettaa sen synnytystuskissa.

Kaikilla tuhotoimillaan yksi maapallolla vuokralaisena oleva kolhoosilaji -ymmärtäen tai ymmärtämättään- hoitelee Maa-planeetan saattohoidon. 

Menossa on kautta orgaanisten eläväisten aikain massiivisin Poltetun Maan taktiikka poikkeuksena vain, ettei siitä polttajakaan pois kykene vetäytymään.

 Iltasella

Palokärki Kaivonkorvella, ja tikkoja. Kyyhkynen nurmella, ja mustarastaan lapset.

Keräsin päivällä puoli sankollista lakkoja. Metsäautotien kääntöpaikan ravista nostelin sankooni myös "kastikelihat" syömiseksi (kantarelleja siis). Uusia pottuja ei pellosta vielä irtoa vaikka kukkaan jo ovat puhkeamassa. En ole kyllä vielä kopaissutkaan. "Sissipotut" metsässä taisivat jumittua honteloon varrenkasvuvaiheeseen.

Mustikkaan ei tarvitse näillä kunnailla tällen syksyllen vaivautua. Puolukkaa kyllä tulee.

J.Suarikiven "Purraan mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää"-kolumnin kommenttiosasto ryöpsähti laukkaan. Osallistuin dialogiin muutamalla kommentilla. Pitäisiköhän ne kopsata tänne muistojen luatikkoon?

Päätä jomottaa. Saunakaan ei helpottanut. Ja panettaakin.

 27.7.2023 torstai

Makoiluksi&lukemiseksi menee kun kaataa vettä.

Tuolla nelivuotiaalla kuusentaimikolla kaksi raivaussahamiestä sinnittelee, mutta he saavatkin siitä hyvät korvaukset jos on lähellekään samat taksat kuin ennen aikaan. Lienevät virolaisia kuten viime vuonna lähistön muilla taimikoilla vaikka rekisterikilvet valkoisessa autossaan ovatkin suomimallia.

Minäkin kykenisin vielä sahan kanssa tuonne murrokkoon kompastelemaan, mutta olisinko yhtä sitkeä enää, niin sitäpä en pääse kokeilemaan.

Hesarissa debatit rasismista ja maahanmuutosta yltyvät. Aamulla Timo Soini kirjoitti mielipiteensä otsikoiden sen "Purran perus­suomalaisten ideologia ei vastaa enää alku­peräistä", ja sen jälkirimpsuun piti itsenikin sohaista:

HS 8:50

Populistiselta politiikalta, jota vennamolaisuus ehdottomasti edusti, puuttui kestävä taikinanjuuri. Siirtolaispolitiikalle, jolla Vennamo esiin ratsasti, ei asioiden kuntoon saattamisen jälkeen enää ollut tarvetta joten uutta vakavasti otettavaa aihetta ei enää ollut näköpiirissä. Ainakaan sellaista, jota eivät "vanhat puolueet" jo kiitettävän hyvin hoidelleet.

Vasemmistolla, keskustalla ja kokoomuksella juuret ovat koetellut jo itsenäisyydenalun mylläköissä, joten ei niitä aivan helpolla poikki saada vaikka hieman nirhaantuvatkin poliittisissa mittelöissä.

Me näemme historiattoman vihreät-puolueenkin nyt oikeissa ongelmissa kun myös "vanhat puolueet" ovat ottamassa pakon edessä osansa "vihreistä arvoista" vaikka hirvittävästi haparoiden sen tekevätkin.

Vennamolaisuuden täyttökivillä sen ajan mukaan betonoiduille perustuksille valaa kötöstelty perussuomalaiset-puolue on leijunut ja edelleen leijuu puoliksi ilmassa ilman ravitsevaa mettä varteen nostavia juuria ja siksi erilaiset "ilmaveivit" tapahtuvat sutjakkaasti kuin Timo Soinilta sanomistensa mutjauttelut.

Ihan hyvin voi arvailla, että "armonlaukaus", joka keskustapuolueelle persujen puoluesihteerin suulla jo annettiin, kohdistuukin siihen itseensä nyt, kun puolue ihmis- ja luontoarvoja mustelmille mukiloi.

Keskusta sen sijaan nousee takaisin alkiolaisille juurilleen entistä vankempana poliittisena toimijana.

Huomionarvoista on sekin, että Vennamolaisuuden pesänselvitys on vielä tekemättä ja jos Soini sanoo Veikkoa poliittiseksi esikuvakseen (isäkseen), on isänmurhakin tekemättä.

28.7.2023 perjantai

Paskamainen puhelu tuli aamuyöllä. Joku murahteli luuriin uhkailevia joutavuuksia parin lauseen verran ja klik! Tuskin se mitään oli, mutta vituttaa silti.

Unessa olin Sanna Marinin kanssa Salessa. Se tuli käymään Um eikä mulla ollu mitä tarjota niin rouva sanoi, jotta käävään kaapasta hakemassa. Ison paperikassillisen Sanna kaikkea osti, mut minnehän lie pannut kun ei näy... Oesko vieny kellariin kun ei jiäkuappiin mahtunna...

Ei Sanna Marin puolta päivää kauempaa Unimäessä viihtyisi. Viimeistään kun pitäisi huussiin rykäisylle lähteä, se kutsuisi taksin ja painelisi lähimpään sisätoilettiin asialle. Saatika että jos kanttarelli- tai marjametsään mentäisiin ja pitäisi katajapuskan taakse kyykistyä ja sammaleeseen pyyhkäistä...

Niin ihminen tottuu hyvälle, mutta jos pakko olisi, tottuisi Marinin tapainen tyyppi kyllä selviytymään Gunilla-äidinkin oloissa. Ainakin jonkun viikon ennen kuin siviilisaatio-eroahdistukseen menehtyisi.

Vaikeuksien keskelle täytyy syntyä ja siinä lapsuutensa elellä, että sitten myöhemminkin, helpompien olojen jälkeen, elintason romahdettua minkä syyn takia tahansa, voisi jollakin tapaa elää kitkutella kuusenjuurellakin kun muistista pulpahtelisi vaikeiden aikojen oppeja käytännön tarpeisiin.

Lehdessä luki, ettei ihmiskunta enää sähköttä selviäisi hetkeäkään. Ei koko -kunta, mutta aina meistä joku, ja sehän darwinismissa oikeaaan osuukin.

Yhä edelleen on sähköttä miljoonia ihmisiä maailmanturuilla, mutta eihän heitä näe kun sähköiset värkit eivät välitä kuvaa sähköllä toimivia kapistuksia tollottaville ihmisille. Silloin tällöin nähdään joku rimppakinttudokumentintekijä rinkan kanssa kaatopaikkojen liepeillä lapsia kuvaamassa, mutta siihenpä se jää. Se vaikutus.

Ilman sähköä elävä tarvitsee sähköä välillisesti. Ei olisi kaupoissa ruokaa, ei vaatetta, ei mitään tarvittavaa kampetta. Ruokaa voi sähköttäkin yhä tuottaa kun vain on hallinnassa pala maata jossa pottu kasvaa, mutta jo siipikarjan pitoon tarvitsee sähköllä kuivattua rehua ainakin lyhyen tähtäimen sähkötön joka vasta alkeelliset olonsa aloittelee.

Olemme lajina ajaneet itsemme ja muun eliökunnan tielle, jossa ei kääntölevennyksiä ole. Tälle tietoisesti tuhoon päättyvälle paluuliputtomalle menolle on olemassa oma nimityksensäkin, mutta enpä nyt sitä muista.

Helppo resepti olisi, että jokaikisen ajattelevan yksilön olisi tyydyttävä sellaiseen elämään, jossa juuri ja juuri elossa selvitään tämä muutenkin rajallinen aika.

Mutta kuvittelepa, että rikkaan pitäisi heretä rikastumasta. Eituumittään!

Sehän on sen itse itsensä markkinavoimain avustamana aivoihin tatuoima elämänohje eikä sitä voi lakata noudattamasta vaikka tuhontulvat genitaaleja huuhtelee. Tai "tuli jo tukkaasi nuolee" kuten olen ennenkin Juicea siteerannut näissä yhteyksissä.

Iltasella

Kävin melkoisen pitkän lenkin Kellomäen suunnalla kiertäen sieltä Nimettömälle, Pohjoismäkeen ja Ruatosuon halki takaisin Um. 

Villelässä oli Reinonpoika Jouko (74v) käymässä Hesasta jossa elämänsä ja uransa kassakaappien hitsaajana sanoi eläneensä. En ole Reinon veljeksistä tätä nähnyt sitten 1970-luvun alun. Ulkonäöltä isäni äidinpuolen (isoukkini Unimäen Ananias mm.) Kainulais-suvun jäseneksi tunnistin, mutta etunimi piti kysyä. Heistä Jorman ja Pertin olen taannoisina vuosina tavannut, ja josta viimemainitun tuhkat ovat Villelän pottumuan takana kivin, kyltein merkattuna (aina näitä muistellessa tulee mieleen se murrosikäisen neitosen päiväkirjamerkintä "Villelän Jormalla on isompi mulukku kun Iekkilän Erkillä). 

Minut Jouko sanoi "tietävänsä" olenhan isäni näköön eniten meidän veljeksistä, ja koska kömmin Villelän pihaan Unimäen suunnasta vanahuuven polkua pihaan. Varsinkin nyt olen isä Taunon näköinen, kun harvat haituvani ajelin kaikki pois ja kalju kiiltää: Sattui eilenaamulla vahinko kun  oli tarkoitus tavalliseen tapaan sapluunan kanssa tasata hiuksia niin sepä olikin pudonnut laukun pohjalle ja kerkesin kurauttaa kallonkyljelle paljaan polun ennen kuin huomasin.

Vanhan Toimilan vesakoituneelta pihamaalta löytyi kanttarelleja sankonpohjan peitteeksi. Sitten vaelsin halki kuusikkotaimikon Vanhaan Mummilaan jossa Laari ja Kalle olivat eteisen perslankkuja asentamassa pilastereiden päälle. Muitapa ihmisiä en sittä reissullani nähnytkään, ihme että nämäkin.

Ilveksenpennun jäljet liejussa metsäautotiellä ja iso pyypoikue niillä samoilla paikkeilla. Muutamia kantarelleja oli vielä Nimettömän Mummolanrannassa, mutta siinäpä ne sitten olivatkin. Ruatosuolta noukin kypsiä lakkoja Ruunanrinteessä syömieni savipuolimustikoiden jatkeeksi. Että kyllä paskassa rantua sitten piisaa.

Ei ole vielä kanttarellihomma hankkeeksi käynyt. Ja tuntuu, ettei huvitkaan tänä syksynä rehkiä. Kunhan vain kuljeskelen.

Nytten alkoi sitten jälleen satelemaan. Ei tee mieli humpallekaan. Kajasteella olisi jotain... Saunon ja alan pätkälleni. Osallistun joihinkin "keskusteluihin" ainakin Hesarin sivuilla, sittä luen ja nukahdan. 

29.7.2023 lauantai

Voi vee että jaksaa sataa. Kävin silti katsastamassa tiedossani olevat Pohjoismäen takamaaston ja Luikkokankaan "Ruposen pysäkin" ympäristön kanttarellipaikat. Olivat vielä niin pieniä, etten yhtään poiminut. On niitä kyllä tulossa. Liika sadeko piinannee sieniäkin kun kasvuaan hidastelevat? 

Sonjan porukka (2-4 hlöä) on kyllä jo kerännyt kuvista päätellen koritolkulla ainakin tatteja toiselta suunnalta, mutta kun ne tietävät paikat. Minä en saa lähdetyksi "omilta" alueilta etelän- ja idänpuolen kankaille jossa niitä löytyisi. 

Jos autolla täytyy päivässä sata kilometriä ajaa tattien perässä, niin lyökö se leiville enää? Tai sitten niitä täytyy tosiaan olla peräkärryllinen päivää kohden eikä yksin  taitaisi sellaista määrää ehtiä poimia, kantaa autolle, lajitella ja siivota. Maksavat ykkösluokan tateista 6,60€/kg. Yksi iso kakkosluokan tatti saattaa painaa 250-450 gr, mutta ykkösluokan tatit josta tuon mainitun kilohinnan saa, ovat pieniä, 50-100 gramman painoisia.

Sonjalla on jo satakunta kiloa lakkojakin mennyt myyntiin. Se on hyvää tienestiä (20€/kg yksityisille suoraan) vaikka rankkaa hommaa suolla tarpominen on, että ihan oikeasta työstä siinä veloitetaan eikä taida silti hirmuista tuntia kohden tulos olla.

30.7.2023 sunnuntai

Pikkuisen on välillä aurinkoistakin, mutta sitten varoittamatta nousee mustat pilvet ja hulauttaa märkää niskaan.

Joutaapahan sittä lueskelamaan ja ajattelemaan, ehkä muutaman sanan kapuloiksi rattaisiin itsekin laatia. Ja julkaista jos moderaattoreiden seulasta selviää. Maailmanmenoon mitään vaikutusta mielipiteilläni en usko olevan.

Illemmalla

Kävin "reviirinrajani" rikkomassa ja ajoin kylän toiselle puolelle Riomualle ja siitä Järvenpiäntietä jonkin matkaa. Siellä on lupaavan näköisiä männiköitä, mutta vain yhden herkkutatin tapasin. Eikä muitakaan sieniä näkynyt mustikoista puhumattakaan. Kasteli aika märäksi kun olin kiertänyt yhden soisen lammen ja tulossa autolla takaisin.

Järvenpääntien ja Hankamäentien ristauksessa könöttää edelleen matala, mineriittivuorinen talolaatikko, ankea, hoitamaton pihapiiri autonromuilla koristeltuna. Siinä Oskarisetä asui vielä 60-luvun lopulla, ehkä jonkun matkaa 70-lukuakin kunnes eräänä juopotteluviikonloppuna yksi saunojista löytyi aamulla sankko päässä saunanlauteilta kuolleena (sydänkohtaus). Oskarin Ilonako lie sitten niin taikauskoinen ollut, että piti myydä talo pois ja muuttaa kirkolle kun se sankkopäähaamu alkoi talossa huhuilla. Vähän semmoista se setä haasteli pikkuisessa tirmoolissa ollessaan.

Sitten kylällä vuokralla asuessaan vanhin poika ampuikin itsensä (1981) ja paljon myöhemmin, 2000-luvun alussa alituisessa linnakierteessä ollut toiseksi vanhin nappasi tabuja huuleen kouratolkulla ja lakkasi huokumasta hänkin.

Oskaria elämä kopeloi joskus tuntuvasti. 18-vuotiasta siskoaankin piteli sylissä liejuisella Iisalmen tiellä taksi-Bopedan takapenkillä (1956) ankeana syyssateisena päivänä kun öljylamppu räjähtäessään poltti nuoren kehon niin, ettei viikkoakaan jaksanut sairaalassa elää vaan kuoli pois.

Myöhällä

Saunonut, ottanut iltapalaa. Pidin hellassa kytöä kun niin viileni mökki. Tulipahan samalla tiskivedet eikä saunalta tarvinnut kuuman sankon kanssa kallistella.

Hesarikin puhuu yhteiskunnan läpinäkyvyydestä, mutta pitäisi sen ainakin sen verran nöyrtyä selventämään omaakin läpinäkyvyyttään (lähdesuojaa tietenkään unehtamatta), jotta kertoisi joskus, millä kriteereillä moderaattorirobotti kommentteja karsii.

Synopsiksia Hesarin artikkeleiden häntärimpsuihin:

Kommenteistakin päätellen ministeri Wille Rydman-jutussa on jo joukkovoimaksi katsotulla enemmistöllä pompannut  epäilyttävään valoon myös perussuomalaisten Juho Eerola ja hänen sanoituksensa niin laululyriikan parissa kuin muuallekin loiskuteltuina.

Vaikka miehen tavat ja ajatukset on tunnettu yli puoluerajojen, niin laitanpa mietintään, että oliko edellisen eduskunnan kokoonpanon aikana Juho Eerolan varapuhemieheksi johdattelu hänen politiikkotovereiltaan jonkinlainen koepallo, että Jussi Halla-aho uskallettiin sitten uuden hallituksen myötä nostaa eduskunnan puhemieheksi vaikka häntä rasismiin kytköksissä olevien rikostuomioiden takia ei ministerin pestiin voitu asettaa? 

Yleensäkin: Kuinka on mahdollista, että eduskunnan arvokkaimpiin kuuluva pesti voi yht'äkkiä ollakin suht raskaista laittomuuksista tuomitun suojatyöpaikka jopa presidenttiyttä haaveilevalle ääripoliitikolle?

31.7.2023 maanantai

Taas joku kullinuama soitti yöllä klo 3. Viimeisimmän puolen vuoden aikana varmaankin  kuudes uhkaava soitto jossa ei edes mitään selkeää sanota, murahdellaan vaan ja annetaan ymmärtää, että tätä sitä riittää jos et...

Olenkohan vähän outo kun tykkään kiärmeistä? En niistä, jotka olohuoneiden lasikoppeihin vangitaan vaan ihan näistä luonnon omista ilmestyksistä.

Satelee. Aina väliin on muutaman tunnin tauko ja sitten taas...

Kävin Luikkokankaalta ja "Ruposenpysäkin" takaa tien toiselta puolen keräämässä kaikki isommiksi kasvaneet kanttarellit.

Luikkokankaan polunsuulla jututin koiraansa metsäpoluille ulkoiluttamaan tullutta tuttua neitiä Kellomäestä. Kovaääniseksi on iän myötä tullut vai onko se niin, että kun kuulo heikkenee itse kullakin, niin omakin aksentti kovenee?

1.8.2023 tiistai

Läksi aikaisin Kniin. Vein uusia pottuja. Niitä söin jo viikonloppuna itsekin. Pirun hyviä tuoreen sipulin, kanttarellien ja tillitujauksen kanssa. Kaupasta hoksasin joku aika sitten ottaa "voinmakuista", kylmäpuristettua rypsiöljyä josta sipulikastikkeen tekaisin ja kyllä se  makuhermoja hiveli. Sipelsin kanttarelleja paistaessa pikkuisen raparperia sekaan joka antoi hapanta kirpakkuutta, mutta ei mikään makuelämys sinällään. 

Knista tullessa kävin parit viimesyksyiset kanttarelliesiintymien paikat katsastamassa, mutta vain muutama pieni löytyi. Eivät tänä vuonna kasva samoilla paikoilla ja sato on paljon pienempi. Hankkeeksi ei tule sekään käymään. Tai sitten ne alkavat pompahdella valtoimenaa kaikkialla kunhan lämpiää.

Oli jo aikasten hämärää kun olin Um. Vinha liekutti häntäänsä ihan kuin olisi muka ikävä ollut. Ehkäpä olikin. Ainakin nälkäinen se oli ja annoin herkkupateeta jota väliin joskus raskin ostaa. Ei se yksi purkki kyllä maksa kuin 99 senttiä eikä kilohintakaan ole kuin pari-kolme euroa. Mitä eläinrehuteollisuuden oheiskinnakkeita se mössö sitten sisältää, niin tuoteselostetta ei passaa alkaa tulkitsemaan raakaruokaan tottuneelle koiralle.

Suomen rannikoilla riehuu nytten lintuinfulenssa. Uutiskuvissa suojavarusteisiin pukeutuneet avaruusoliot keräävät kuolleita lokkienraatoja hävitettäviksi. Kymmeniätuhansia, ellei jopa satoja-, turkiseläimiäkin uhkaa Honkajoki Oy:n polttolaitokset jotka sijaitsevat Kankaanpäässä. Siellähän se paljastui sekin äärioikeistolaisen radikaaliryhmän mätäpesäke ja saisivat köijätä nekin samaan tulipätsiin minkkien ja hopeakettujen kanssa.

Perhana! Tuo edellisen kappaleen viimeinen rivi sisältää ns. vihapuhetta, että olisi moderaattorin napattava se pois. Jos laittaisin sulkumerkkeihin, niin se olisi persuministerienkielellä  "sarkasmia" ja pelkkää "läppää"?

Tuosta huomaa, että jos kirjoittaa äkkiä toisen asian yhteydessä päähän pälähtävät ajatukset julki, niin niiden moodi muuttuu välittömästi toiseksi kuin mitä ne olisivat jos jäisivät oman pään sisällöksi ja unehtuisivat.

Ja tätä äkkiajattelua on tämä perkeleen "some" turvoksissa niin, että alkaa pitää jo itseään kontrollifriikkinä kun jokaisen lauseensa ja pilkunpaikkansa punnitsee ennen esille asettamista.

Rupesin jo pätkälleni ja taisin torkahtaakin keskelle lukemani kirjan lausetta, kun ikäänkuin korvan taakse olisi joku tullut muistuttamaan asian, jota kanttarellikankaalla mietin.

Niin, nyt on tiistai elokuun ensimmäinen. Jos olisin edelleen ensimmäisen vaimoni kanssa naimisissa olisimme olleet yhdessä 45 vuotta. Silloinen hiäpäivä oli myös tiistai, 1.8.1978. Juhlat järjestettiin sen takia, että siinä se mänis samassa hulinassa isän tupaantulijaisten kanssa. Ja oli siinä sekin lapsellisuus, että olimme tavanneet 1.8.76 ja menneet kihloihin siitä vuoden päästä 1.8.77.

Kaksi vuotta kestänyt seurusteluaika tuohon 45 vuoteen täytyy  siis laskea päälle. Saman verran kuin Souvarit-tanssiorkesteri on lavoja kiertänyt joilla mekin kerettiin ennen Sadun sairastumista 14 vuoden aikana käydä.

Miten tässä nyt tällen yöllen taas saa unen päästä kiinni kun kymmeniä vuosia sitten koetut elämäntapahtumat kalloa kiertävät?

6.8.2023 sunnuntai

Kävin eilenillalla Ilveksellä Mirren ja Crissen kanssa.  Yölintu oli piäesiintyjänä, mutta monipuolisempaa tanssimusiikkia soitti Afrikantähti. Väkeä oli ihan nokko. 

On kyllä alkanut tuntua siltä, että lopetan tansseissa kulkemiset. Onhan tätä jo tullut vaihtelevasti harrastettua 14 vuotiaasta saakka, ja kun yhä kalliimmaksi kulkemiset käy.

Mikään ympäristöteko ei lavatanssinharrastus olekaan ihan jo sen takia, että välimatkat ovan huimia ja ne enimmäkseen henkilöautoilla ja matkailuvaunuilla suoritetaan. Kuopiossa kulkee kaupunkilaisille bussi, mutta harvoin se täynnä on.

Miten sitten käynee jo kauan hiipumislinjalla olevan lavatanssikulttuurin kun yksityisautoilu loppuu? Ehkä luonnollinen kuolema n. 100 vuotiaalle perinteelle lienee normaali tapahtuma. Tai sitten se muuttuu takaisin pienten kokoontumistilojen tapahtumaksi. Latoihin ja seurojentaloille.

Aika aikaa kutakin.

7.8.2023 muanantae

Piti kimmota heti uamusta Kajaaniin. Sadevesi oli ujunut yhden pihavalopylvään sisään niin, että se oli oikosulussa ja toisenpään vikavirtasuoja esti sähkönkulun monelle tarpeelliselle laitteelle.

Kiersin pylvään pultit irti ja kuivasin sekä suojasin liittimet uudella konstilla ja panin takaisin enkä sähkömiestä tarvinnut kutsua. Homma pelaa nytten.

Puutarhuri on kyllä sen tulehtuneen sormensa kanssa kusessa. Siihen oli mennyt ruusunpiikkejä ja vaikka kirurgi sen leikkasi, se ei parane. Kesäloma pilalla hänellä.

10.8.2023 torstai

Ne aloittavat taas kyyhkyjahdin vaikka pesintä on kesken. Eikä innokkaimpia hillitse edes päällä oleva lintuinfulenssa.

Kyyhkyjä ei ole nyt Unimäen nurmella näkynyt, että minne lienevät viljapelloille lennähtäneet ammuttavaksi.

Joka päivä olen kuleksinut pitkin metsiä. Kanttarelleja on tullut jonkin verran ja rouskuilla olen kartuttanut hieman Sonjan porukan sienisaaliita. Niitä en itse ala myynttin keittelemään eikä niistä käsittelemättöminä juuri mitään  makseta.

Laitanpa tähän kaikki tällä pitkähköllä, julkaisemattomalla ajalla kommentoimieni Hesarin juttujen paljon puhuvat otsikot ylös. En kommenttejani viitsi kopsata kun ne sieltä löytyvät jos jotain kiinnostaa (tilloojathan niitä vuan piäsöövät lukemaan).

19.7. "Teuvo Hakkarainen nimittelee Helsingin pormestaria Pridea koskevassa kolumnissaan"

25.7. "Purraan mustaa säkkiä ja ehtoollisleipää" - Janne Saarikiven kolumni (useampi kommenttini)

27.7. "Purran perussuomalaisten ideologia ei vastaa enää alkuperäistä, kirjoittaa Timo Soini" (Soinin mielipide)

28.7. "Leviää ja lisääntyy kuin somali, oksettaa tää aavikkoapina -Ministeri Wille Rydmanin vanhoista viesteistä paljastuu toistuvaa rasistista kielenkäyttöä" (useampi kommenttini)

31.7. "Oikeusoppineet kertovat, miksi viestien julkaisu ei rikkonut kirjesalaisuutta" (useampi kommenttini)

3.8. "Demokratiat uhan alla" (Jukka-Pekka Raesteen kolumni)

3.8. "Tiitinen: Listalla on Tampereen yliopistolla ennen vuotta 1990 toimineita ihmisiä" (Useampi kommenttini.) (Juttu liittyy käytävään keskusteluun "Tiitisen listojen" julkaisukiellon purkamisvaatimuksista)

4.8. "Politiikan tutkija kuvaa Mika Aaltolan kampanja-avauksen tyyliä populistiseksi" (Useampi kommenttini. M.A ilmoittautui presidenttikisaan)

Suht pitkiä nuokin kommenttini, mutta on sitä tavaraa tarjolla niin monelta koneelta, että sinne ne hukkuvat kuin Alliinan lehmät Mustaan Karsikkoon.

Viime aikaisissa keskusteluunosallistumisissani on kuitenkin sisälläni oleva palava halu olla tukkimassa äärioikeiston nousua vallankahvaan. Jussi Halla-ahosta EI SAA tulla Suomeen presidenttiä seuraavassa eikä sitä seuraavassakaan kisassa. Valtakunnalle olisi parempi, jos se persoona halvaantuisi tai jopa menehtyisi kilpailukentälle. Sama Purralle ja muille persujen "kielen- ja mielienmuokkaajille" joilla on suuri vaara menestyä edelleen kuin trumpilaisilla amerikoissa.

Tuosta "kielenmuokkauksesta" on perusteellinen juttu Hesarissa 6.8 "Radikaalioikeisto pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajatteluun kieltä muokkaamalla -ilmiö kansainvälinen"

Jutun ingressinä tämä: "Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjasta alkunsa saaneella Hommaforumilla pohdittiin, miten kieltä muokataan maahanmuuttovastaisen aatteen edistämiseen. Nyt alustalla keskustellaan vilkkaasti tuoreen hallituksen alkutaipaleesta."

Minä olen tuntenut kylmiä inhonväristyksiä häntäluussani J.H-a:n ensimmäisistä esiintymisistä julkisuudessa ja tämä tunne pahenee aina vain enemmän kun hänen ympärillään tapahtuu näitä vallanväärinkäytöksiä. Tunnen luissani, kuinka tällä klikillä on aivan selvät sävelet siitä, mihin he kieroudella kullatulla, sisältä julmalla, säälimättömällä, valheita sisältävällä politiikallaan pyrkivät.

Persujen poliittinen paskaläjä on ihan samaa iljettävää ruskeanmustaa mönjää kuin muissakin autoritaariseen järjestykseen pyrkivissä historiallisisaa kokoonpanoissa. Tätä vaaraa ei silti oteta tarpeeksi vakavasti ennen kuin on myöhäistä. Eivät uskalla ajatella ne, joiden pitäisi. Esimerkkejä tällaisesta demokratioiden romuttamispyrkimyksistä on vaikka kuinka paljon, viimeaikaisista trumpilaisuus hirvittävyydessään näyttävin. 

Moskovan Zaatanakin pääsi aloittamaan Suuren Isänmaallisen Teurastussotansa vain siksi, että demokratiat sulkivat silmänsä.

Eikä meillä auta se, että JH-a on Venäjävastaiseksi ilmoittautunut. Hän käyttää sitäkin vain keppihevosenaan pyrkiessään valtaan.

Ensimmäiseksi hänet olisi saatava eduskunnanpuhemiehen paikalta poiskangetuksi. Toiseksi estettävä millä tahansa keinoin presidentiksi valitseminen.

12.8.2023 lauantai

Veljessarjamme (7) nuorimman 60-vuotisjuhlat Liperissä. Tässä heräsin jo aikasten aamupalalle. Puutarhurin pitäisi ajella tänne ja lähdemme sitten Emulla Juankoski-Kaavi-Outokumpu reittiä Ylämyllylle ja Rummakkoon. 

Ehkä sinne suurin osa meistä sisaruksista saapuu. Muitakin tietysti.

Sain peukaloisesta kuvan! Sillä oli kolme tai neljä poikastakin mukanaan.