Um kymmenen pauloissa. Istutin purjontaimet, punajuuret ja nakkelin joutoalalle itämään alkaneet syöntipotutkin (7 kpl).
Olisi muokattua alaa jäljellä jos olisi mitä tökkiä kasvamaan.
Järjestelin ja siivosin aitan, jälleen kerran.
Virtamylly ja uppopumppu hyrskäsivät kaivon luona kolme tuntia. Hiekkaa oli valunut kaivon ympäriltä kahden alimman renkaan verran kaivoon eikä sitä tavan pumpulla pois saa. Ilmankos on maa vajunut. Silloin kun kaivo kunnostettiin, ei ollut puhettakaan suodinkankaan asennuksesta joka hiekan vajoamisen olisi estänyt.
Jos meinaa joku vielä joskus putkia myöten tupaan vettä pumppailla, täytyy hiekka pois saada sillä molemmat pohjaventtiilit ovat sen sisässä.
Ovatkohan Unimäen tuomet koskaan olleet noin runsaasti kukkivaiset kuin tälle keväälle? Niissä on paljon öttiäisiä ja niitä napsimassa hemppo jos toinenkin. Saunan sivulle istuttamani 3 tuomentainta ovat jo yli metrin mittaisia ja niissäkin muutamat kukkatertut erittävät tuoksuaan.
24.5.2021 maanantai klo 04.38
Kerrankin miellyttävä uni jonka luomaan illusoriseen tunteeseen oli hyvä havahtua hereille. Viimeaikaisert unenkuvajaiset ovatkin olleet enämpi tai vähempi ahdistavia.
Tässä unessa ei selvitelty minkään valtakunnan ongelmia, oltiin vain ja katseltiin, kuinka kuvat kulki. Se pehmeäkarvainen koirakin käyttäytyi perin lauhkeasti. Ihmiset jonottivat jotain etuutta, joko ruokaa tai rahaa, mutta kenelläkään ei ollut kiire ja tilaa annettiin tarvitsijoille oman itsen unohtaen. Yksi mummeli kyseli maskeja. Niitä oli likaisina yksi huoneellinen ja sanottiin, ettei tässä porukassa tarvitakaan. Jossain välissä tanssin tango nocturnoa "Saabinaisen" kanssa.
Kylmäsateiseen aamuun oli hyvistä unista huolimatta heräiltävä. Juvalle ajaa tästä kolmessa-neljässä tunnissa, että ei mulla hoppua ole kun lupasin olla siellä vasta 10-11 välillä. Lukuisista teidenristeyksistä ja mutkista täytyy loppumatkan sorateillä kääntyillä ja kurvailla. Siäkarttojen mukaan Juvalla pitäisi jo yhdeksän jälkeen sateen tauota.
Klo alkaa olla 6 ja valmistaudun matkaan. Mapsi ehdottaa alkupäälle kahta reittiä, kolikko valitsi reitin 73.
Jälleen ennenkäymätön järvenranta jossa heräsin; Rautjärvi ja sen Talvilahdeksi kastettu kartan paikka. Kun lasken kaikki risteykset Juvalta tänne joista piti kiäntyillä, niin tulee niitä vissiin 6 tahi 7. Maantiet olivat hikisen kapeat ja irtosoraiset, joskin savista liejuakin sateen pehmittämistä montuista roiskahteli. Varsinkin loppupätkän mökkitiellä joka pihaan saakka on yhtä savimylläkköä. Juvan kirkolle tästä on 21 km.
Vitostiellä on menossa se suuruudistus joka entisten mylläysten lisäki sotkee hirvien tuhansien vuosien jutaamisreitit talvi- ja kesälaidunten välillä. Pykää tämä armollinen lajimme niille kulkutunneleita ja ylityssiltojakin, mutta kaikki tämä vääryys on joka tapauksessa pitkäkestoista, rikollista häirintää oikeuksiaan puolustamaan kyvyttömiä luontokappaleita kohtaan.
Eilisen aloitin mittailemalla kuistin rakennustarpeet, KaHa lähti niitä hakemaan. Sitten vasaroin polttopuuvarastoon lautarunkoisen väliseinän ja asensin pienempään puolikkaaseen kuivikekäymäläpöntön ilmastointiputkineen ja kusiletkuineen. Siinä meni jokunen tovi.
Sitten aloin repiä verannan täyslahonneita rakenteita jotka makasivat mökin yhtenäisen betonilaatan päällä. Lahottavaksi tekijäksi paljastui koolausten väleihin laitetut styroksit ja vielä niiden päälle lattialautojen ja niskalankkujen väliin naulattu kattohuopa. Siellä ei ole ilma kiertänyt, ja koska räystäs on roiskinut kesät vettä ja talvella laudoituksen piällä on maannut paksu hanki, niin tulos on tämä. Seinän alin hirsipanelikin oli muurahaisten käytävöimää puujauhoa. Panelin alla oli tervapahvi ja se on suojannut perslankun ja eristeet niin hyvin, ettei mökkiä tarvitse kengittämään ruveta.
Saunamökin valmistumisvuosi on 1975.
Saunoin eilenillalla ja kävin heittämässä talviturkin kahvinruskeaan Rautjärveen.
Vastaranta nousee pelloille jossa kiiltelevät rehujen muoviset kääreet, yksi mökkiranta on oikealle katsoessa ja toinen kaukana lahden pohjukassa. Vasemmalla parinsadan metrin piässä on myös mökki jonka näkee uimasyvyyteen mentyään. Siellä kuumeni illasta grilli ja makkarankäry ajelehti rantapajukoita myötäillen tännekin.
Isokoskeloita jarrutteli lentonsa järvenselälle, mutta eivät ne viihtyneet. Kovalla ropinalla ne laittautuivat matkaan. Samassa lähemmäs tätä rantaa vedenpinnalla hetkisen surffaillen luisteli kookkaampi lintu jota luulin valkoposkihanheksi. Kokomusta nuama ja kaula paljasti sen kuitenkin kanadanhanheksi. Arka sekin oli eikä jäänyt uiskentelemaan.
Hanhen poistumisen jälkeen tuli vielä käki veden ylitse ja niin kiimoissaan, että kukkui lennossa!
Aurinko nousee mökin järvenpuolelta katsoen oikealta. Joutuu ajattelemaan asentonsa uudeksi ennen kuin oppii ilmansuunnat. Pohjoinen puhaltaa joka tapauksessa naamaan kun oven aukaisee.
Iso hauki oli rannan matalikossa pulikoimassa kun menin varpaita huuhtelemaan.
Verannan lahonneet rakenteet sain puretuksi eilen, samoin saunan pukuhuoneen lattian jonka puiset koolaukset ja eri vuosikymmenten remonttikerrokset olivat möttelöityneet aloilleen myyrien ja muurahaisten pesätarpeiksi. Lahottajasienen rihmastoja eikä homeenhajua kuitenkaan esiinny. Uusi lattia valetaan betonista niin kuin saunankin puoli on.
Ulkopuolelle tulee parikymmentä senttiä korkea pelti kiertämään koko rakennuksen valesokkelina kunnes joku joskus kengittää koko rakennuksen.
Uudesta kuistista tulee suht taaja, porrasaskeliakin muutama, mutta aloitan remontin saunasta ja pukuhuoneesta.
Sepelkyyhkyjä pesii yläpuolen nuoressa kuusikkoturreikossa. Niiden urina kuuluu yötpäivät. Tulee mieleen pyöräretki Venäjälle niiden ja käkien taukoamattomista ääntelyistä.
Kuusentarrien oksistot kasvavat vanhojen peltojen ja laidunten pohjilla leveälle. Paikalla on ollut viljelyksiä ehkä 70-luvulla viimeksi. Jos olisi koivua ja leppää suosittu kasvamaan yhtä matkaa, niin kuusistakin olisi tullut oksistostaan soukempia.
27.5.2021 torstai klo 05
Käet kukkuvat kiimoissaan, kyyhkyt harrastavat seksiä äänekkäin menoin, teerien pulputus enteilee urosten naaraiden selkiin könyämistä, ja mikä näky vastarannan pelloilla karjuvien kurkien siittämissessiot olisivatkaan jos pääsisi seuramaan.
Koko luonto nussii ja lisääntyy ja vain homosapiens-laji piiloilee sukujensa jatkamisten kanssa lisääntyen silti yli kestävien rajojen. Vain syvemmin tarkoituksin viruksen lailla levinnyt porno on roisin paljasta; ihmislihat lotisevat yössä välkkyvien näyttöjen pikseleissä punaisina kuin paljaiksi nahkotut nautojen heilahtelevat ruhot teurastamoiden koukuissa.
Eilen valmistelin pukuhuoneen lattiavalun ja tänään se valettiin. KaHa oli myllymiehenä ennen kuin lähti Savonlinnaan. Eilen joku maanviljelijä toi betonimyllyn suurtraktorin raivauskauhassa ja kävi samalla tyrkkimässä rannan puolella yhden kiven likelle arvioimaani portaiden alapäätä niin, että siitä tulee yksi askelma. Toinen askelmakivi on pienempi ja sen saa paikoilleen käsin kankeamalla -luultavasti. Traktori jätti jälkeensä syvät urat litimärkään savimaahan. Mutta kaipa ne sitten siistivät nekin kunhan alkavat ajaa peltokiviä suunniteltuun venelaituriin mökkirannan vieressä.
iltasella
Kuistin rungon sain valmisteltua melko pitkälle. Kierrepaalujen vääntö on vielä edessä. Ne ovat minun mittaisia ja ainakin puolet pitäisi saada kierretyksin maihin.
Lattian liippasin 18-19 välillä ja sen jälkeen ajelin Juvalle kauppa-asioille. Istuin jonkin aikaa kahvikupin ääressä EiiBiiCiillä ja katselin ihmisten mässäilyä ja ruuanhakureissuja.
Yksi lihaisa rytöläjä puuskahteli kaupan ovella rollaattoria käynnistäessään, että heitä vittuun tuo basillipesä (maski) nuamaltasi. Kertoi lääkäriveljensä niin sanoneen hänellekin, ja että ei siitä kukaan muu hyödy kuin bisnesmualima. Jututin vanhusta tovin. Sanoi olevansa yli 80 ja että vituttaa koko elämä; "tulis pasilli ja tappais". Sanoin sille, että kyllä se vituttaa toisinaan jo tässäkin iässä. Onhan tämä ihmiskuljailu jo nähty, ettei ainakaan itselle isoja yllätyksiä voi enää tulla.
"Paitsi että ne Kremlin ja amerikoitten valkoisten talojen onttoposket tömmäyttävät koko planeetan tuhkaksi", puuskahti mies kun tyrkkäsi punamustan kulkukapineensa katoksesta sateeseen.
Saunonut olen ja uinut, syönyt. Piätä on särkenyt melko ikävästi. Vettä sataa rankasti. Lahdukalle kodiksi asettuneiden joutsenten poikasmäärä on viisi. Eivät ne tule tälle puolelle, soutelevat vastarannan ruovikoita myötäillen ja pääsevät nopeasti piiloon vaaran uhatessa.
28.5.2021 perjantai klo 05
Puoliaurinkoinen, usvainen on aamu. Keitin kahvit ylhäältä lirittelevään, kirkkaaseen puroveteen. Kaivoin eilen syvennyksen josta voi vettä kauhoa astiaan. Laitoin puuronkin hautumaan ruokatermokseen.
KaHan kanssa oli puhetta tämän sukutilansa menneisyydestä. 1700-luvulla se kai on alkanut juurtua tänne, mutta alkaa jo haipua tilan pirstoutumisen myötä. Tämäkin osa siitä on vain lomakäytössä heillä. Saunamökista puolen kilometrin päässä, mäkipeltojen laidalla sijaitseva hirsipohjainen talo kaipaisi kunnon remontin jos meinaisi satoja vuosia eteen päin sitä ihmismuistoa säilöä. Talon vesikatto lienee jonkinlaisessa kunnossa, mutta kouruttomilta räystäiltä syöksyvä vesi on tehnyt jo aika pahoja lahovikoja rimalaudoitetulle seinille jo. Miten lie rossipohjan tuuletusten laita? Vai lie peräti tuulettumattomat multiaiset vain kun niin umpinaisilta kiviset sokkelit näyttivät.
Sisäpuolen pahvikatteisille seinille olivat edelliset asukkaat liimaileet erikoisia kuvamuistoja viimeisimmiltä vuosikymmeniltä, yläkerta oli muuten vain huiskinhaiskin. Suuri leivinuuni on joskus maalattu punaiseksi, mutta ei se ole estänyt senkään rapistumista.
Kaikki kuorrutukset lattiaa ja väli- ja yläpohjaa myöten tulisi purkaa ja suunnitella sen jälkeen toimenpiteet huolella kun näkisi, mikä todellinen tila niiden kätköissä piilee. Satojen tuhansien remonttihan siitä tulisi.
Tulipa yhtä´äkkiä mieleeni, että Vienan korvessa teloitettu aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen oli syntyisin tiältä Juvalta (29.8.1905-5.11.1941).
Vettä tulee jälleen kaatamalla.
iltasella
Kävin jälleen töiden jälkeen Juvalla. Muistin ostaa kaasusäiliön retkikeittimeen.
Tätä saunakammaria voi lämmitää rautakaminalla. Sen päällä kiehuisi vellit ja kahvitkin, mutta kerkeää mennä niin tuliseksi koko pieni tila, ettei täällä sitten voi hetkeen olla. Sähköliittymää ei ole, generaattorista saan työkoneisiin virran, muuten sen ärsyttävää sytkytystä ei viitsi kuunnella.
Harvoin joutuu kesäkelillä hiekoittamaan, mutta kauppareissulle lähtiessäni piti muutama lapiollinen renkaiden alle survoa jotta sateen liukastamasta savesta liikkeelle irtosin.
EiBiiCiillä istuin jälleen katselemassa ihmislihojen ylileveää liikettä. Hirveää on hampurilaisten ja tikkupottujen menekki ja mättö. Jotkut hakivat etukäteen tilaamiaan sapuskoita joita tarjoilijat kiikuttivat paperipusseissa pöytänumeroiden luona odottaville "nälkäisille".
Muutaman pöydän päässä istui kaksi paksua leidiä pienen paksun viisivuotiaan kanssa. Flegmaattisen oloinen poika tökki sormella rasvaisia annoksia naaman aukosta sisään ja hörppäsi colaa palan painikkeeksi. Mitään nautintoa poika ei toimestaan taatusti saanut sen enempää kuin lihoihinsa tukehtuvat aikuisetkaan. Kun he sitten lyllersivät pierujaan pidätellen käytävää pitkin ulko-ovelle, näky oli surullisempi kuin aikoinaan länsimaita järkyttäneiden biafralaislasten rävähtäminen väriä jo käyttämään alkaneiden aikakauslehtien etukansissa ja telkkareiden väräjävillä kanavilla.
Biafralaisten nälänhädän aikoihin 1960-luvulla alettiin kehottaa meitäkin nuolemaan lautasemme tyhjiksi. Viimeistään silloin olisi lautasia ja tarjottavia annoksia pitänyt ruveta myös pienentämään. Tosin meidän perheessä nuoltiin rippeetkin vielä pitkälle 1970-lukua. Se malli olisi varsin hyvin riittänyt ja saanut jatkua aina vain.
Kylymä uamu, vain 5 astetta lämmintä. Tuulee naamaan kun oven aukaisee, eli siis pohjoisesta. Joutsenperhe on vastarannalla pulikoimassa. Toinen emoista kävi jossakin lenkin ja tuli kauheasti toitottaen takaisin Näytti siltä, että aikuiset kiersivät sitten kaulojaan kierteelle toisiaan vasten. Harmi kun ei näe edes kameran pitemmällä nysällä tuonne saakka.
iltasella
Tapio soitti: "Ämmi") on kuollut (85v).
Ruuvailin jo portaiden laudat ja tasannettakin pätkän verran. Eilen sain rungon ja kaidepuut valmiiksi. Menee varmaan huominenkin lautojen ruuvauksessa.
Soitin Heimolle. On selvinnyt toisestakin koronarokotuksesta ja saanut ajoluvan jälleen silmäleikkauksen onnistuttua ja näön palattua "paremmaksi kuin ennen". Ei ollut varma, ajeleeko enää Vuolenkosken mökilleen tänä kesänä lainkaan. H täyttää seuraavaksi 88 vuotta.
Kävin valokuvaamassa eräät rauniot koiranhautoineen-luineen ja toisessa paikassa ränstyneet latonavetan ja asuinrakennuksen sekä sen kasvuston naamioiman pihapiirin. Milloinkahan lie siltäkin tontilta lähdetty ja minne? Millainen määrä lapsia lie pihassa hilskanut ja kuinka väsyneitä ovat elämiinsä vanhat jo olleet? Kymmeniä vuosia siitä lienee sillä 40-50 vuotias mänty oli tehnyt mutkan räystään kohdalla ja pelti oli jo työntynyt sen sisään, tai mänty haukannut pellinreunan suihinsa. Miten vain.
30.5.2021 sunnuntai
Eipä sitä 6tta pitempään sunnuntainakaan osannut korsata. Halla on konttaillut mustikankukinnoissa viime yönä. Tyynessä olla jutkottaa järven pinta.
Eilenillalla lämmitin kamiinaa ja en pöljä ottanut retkikeitintä sen päältä pois. Olin jo makuupussissa kun valtava jymäys tärisytti kämppää ja muovi-metallisiruja viuhui ympärillä kuin sirpalekranaatti olisi räjähtänyt! Olisi siinä saattanut nahka reikiintyä ja silimät puhkoontua jos olin vielä ylhäällä enkä pöydän takana sängyssä. Muutamakin terävä muovisuikale lävisti verhoksi laittamani viltin ikkunassa. Oli melekonen siivoaminen kun kaikki sirpaleet pois keräsin. Eikä keittimen räjähdyksen vaikutusta vähentänyt ainakaan se, että olin juuri täyden kaasusäiliön siihen vaihtanut.
Äsken kusella käydessäni viuhui ylitse pari kyyhkyä, mutta ne eivät ollet sepel-. Olisivatko olleet uuttu- tai turkinkyyhkyjä kun niin vaaleita olivat? Siivetkin pitivät sen korkuista kimeähköä viuhuntaa jonka minunkin poloiset äänikalusteeni kuulivat.
Pitää alkaa hommiin, klo on 7 että saisin kaikki valmiiksi keskiviikkoon mennessä.
31.5.2021 muanantae klo 05
Vain muutama aste lämmintä. Nukuin kehnonlaisesti. Kaikkia neljää raajaa kolottaa, oikeaa kättä pahiten. Koskahan se käskee lopettamaan työnteon jälleen kokonaan? Alkavat viime päivien pitkät ja työteliäät päivät vaikuttaa.
Rannan kuusissa hyppelehti muutama sellainen pikkulintu joille en muistilokeroistani nimitystä löydä.
Seinustalla oli katiska ja liiterissä merta, ne nakkasin pajukon eteen järveen eilen uidessani. Illalla pitää muistaa ne katsoa.
Amerikoissa Capitolinkukkulan valtaajien syytesuoja piti kun republikaanit eivät taipuneet rikollisten tuomitsemiseen säädetyssä järjestyksessä. Varsinaisia "publikaaneja" ne sakkeukset.
USA on kyseenalainen ja syvien ristiriitaisuuksien "demokratia", eikä ihme sillä koko liittovaltio on rakentaa kötöstelty elintilan laajentamisprosesseissa miljoonilla tavoilla tuhotun maankamaran kaatopaikoille, valloitusretkien huumassa tuhottujen alkuperäiskansojen luiden päälle ja orjien tuskanhien ja -veren huuhtelemille rannoille.
Mistä Vapaudenpatsaan rasittavaan asentoon jäykistetty etukoipi oikeasti kertookaan? Mitä amerikkalainen "vapaus" tarkoittaa? Rajattomia aseenkantolupia ja "lupa tappaa"-asenteitako?
Eilen sain kuistin ovenedustan pätkää vaille ruuvailtua valmiiksi. Piähän koski koko pvn.
1.6.2021 tiistai klo ½3.
"Kesän maku" laulu persevoi korvissa kun havahduin ulkoa kuuluvaan kolahdukseen. Kun katsoin ulos, seisoi kuistilla maastopukuun sonnustautunut nainen utuiselle järvelle katsellen. Luulin näkeväni unta enkä heti kimmonnut pukeutumaan ja kun kohta menin ulos, ei ketään näkynyt.
Seisoskelin pitkään sitten minäkin kuistin uudella laudoituksella kuunnellen, kun rastaat, peipot ja kyyhkyt reviireillään soitalsivat, käet kukkuivat ja järven vastarannan joutsen honkaisi muutaman kerran.
Ehkä se maastopukuinen ilmestys oli sittenkin unta? Tuore, liejuinen kumikengän jälki nurkalta kuistinlaudoitukselle noustessa ei ainakaan minun ole.
Mietin nyt, kuinkahan monet kerrat elämässäni olen jonkin vesistön rannalla ollutkaan jotain rakentelemassa. Eräästä Hiekkaniemestä ainakin aloitin.
Eilen kävin jälleen Juvalla vaikka mutkainen ja kuoppainen matka sinne tympäiseekin ajella. Hain apteekista äänsärkyyn tabuja ja samalla kävin ruokakaupassakin.
Alkavat olla hommat loppumetreillä täällä. Tänään kaiteiden rimoitus, peltivalesokkeli talon ympäri ja listat pukuhuoneen lattianrajaan. Sitten loppuputsinki, irtaallaan ajelehtivat materiaalit järjestykseen, työkalujen autoon pakkaaminen ja huomenaamulla poistuminen.
Iltasella
Meni tarkkaan ottaen koko päivi että sain siivouksia myöten kaiken valmiiksi. Mutta nyt olen jo käynyt saunassa kun klo on varttia vaille 22. Autokin on majoitustarpeita vaille pakattu valmiiksi. Nukun vielä yhden yön tällä rannalla.
Nyt olen aikalailla irtipoikki ja osaseni ajelehtivat kuin erillään toisistaan olisivat. Pääkin missä lie.
Katiskan ja merran kahlasin saunareissulla pois. Ei sinttiäkään niissä polskinut.
Uamu aukenee aurinkoisena ja tyynenä. Usvaa hiipii hiljaisin elein lahden veden yllä. Kurjet "juttelevat" kovaäänisesti vastarannan musta- ja valkeamuovisilla rehupaaleilla aidatulla pellolla. Törkeä kontrasti sekin. Näille ajatuksilleni myötätuntonsa toitottaa rannan vedessä uiskenteleva valkoinen joutsen.
Unessa tapasin Juvalta lähtöisin olleen tanssitutun M:n joka kävi kerran Unimäessäkin. Yritin viedä hänelle kylpyppyhettä jonka unohti lähtiessään, mutta kun ojensin pussia jossa se oli, ojennettu käsi katosi usvaan.
M:lla oli unelmanihanat, vaaleat palmikot jotka hän taitavasti sitoi rinkelileteiksi päänsä päälle. Sen verran muistan hänen itsestään kertoneen, että lapsuutta varjosti vanhempien alkoholismi ja muut haurasta kehitysvaihetta hajalle murtaneet ristiriitaisuudet. Ainakin ulkoisesti hän niistä oli elämälle selvinnyt. Sisällään rikkinäiset palaset liimaajaansa ehkä hakevat edelleen. Tai sitten eivät. Kyllä jotkut oikeasti osaavat jättää sisimpänsä kaatopaikat tonkimatta. Koteloituvat ne pahatkin muistot ennen kuin koko ruppi multiin piilotetaan. Toisin on minulla, mutta vitunkos väliä sillä enää.
Kaikinpäin kuitenkin: Tällaisesta aamusta ja onnistuneesti valmistuneen työmaan ääreltä on hyvä lähteä.
Ajan Suonenjoen kautta ja käyn Eskon haudalla, ja Kuopiossa ainakin torikahveilla. Ikeasta pitänee hakea astiasto viemisiksi. Halpoja ja hyviä ei ole, mutta samalla iänellä ne kalliimmatkin seiniin kiukkuisten käsistä räiskähtelisivät.
Muutaman päivän teen omia hommia ja ensi viikolla alkavat uudet työmuat.
