Sertifioitujen totuuksien kyseenalaistamisia

23.5.2020 lauantai

Mielenherätyskello pärisi ½5. Ensimmäinen aamu kahteen viikkoon, ettei päähän koske!

Ruokintapaikalla lintulajien monimuotoisuuden esiintyminen väljentynyt. Juuri nyt paikalla laiskanpulskeita punatulkkuja. Niistäkin vain muutama kantaa naaraan statusta.

Tikka kuiten kävi aamiaisella, lounaalla ja vielä nyt iltapalalla. Vihervarpusia ja tinttejä.., että ei tässä ikkunan ääressä kauaa tartte tillistellä kun voi alkaa lajeja luetella.

Olin ikkunan ääressä kun Kittilästä tuli puhelu ja samassa nurmikolle lennähti värikäs pikkulintu jota en heti tunnistanut. Puhelun jälkeen sitten paksahti päähän, että se oli punavarpunen. Harvinainen ikkunani takana sekin.

Aamulla näin ruskosuohaukan Kaivonkorvella. Luultavasti tunnistin oikein sillä se oli sama(nlainen), joka rokotti mustarastaspopulaatiota aiemmin.

Luin poikien tuomia Anelman hesareita. Sunnuntain 17.5 lehdessä on Arundhandi Royn haastattelu joka parasta antia maailmanpiirin kääntöpuolelta. (Tuo "kääntö" tarkasteltuna -vain täältä ei mistään-puolelta.)

Saska Saarikosken ym. koronapäivitykset tuntuvat vaatimattomilta Royn ajatusten, näkemysten ja kokemusten rinnalla. Mutta voiko näitä kahta tällä tavalla edes rinnan laittaa? Molemmat kirjoittavat siitä, minkä näkevät ja niinpä he tekevät sen yhtä oikeutetusti. Molemmilla on kirjoittamisessaan kunnianhimoinen funktio olemassa. Saskan kirjoituksissa tosin maistuu hänen Hesarileipänsä hiiva.

Mutta minun perämetsien habituksellanipa ei kriitikoksi herkeämisellä ole mitään merkitystä.

Käänsin pottumaan loppuun ja siemenpotut vakoihin. Entrasin vähän auraa. 2 kurkea suhisi matalalta ylitseni kuin olisivat halunneet tulla seurakseni mullikkoon.

Voimille otti ½kuntoisella  miehellä.

Kävin nyt illasta pitkän lenkin Pohjoismäen suunnalla ja Unilammin-kankaan kautta pois. Meinasin uupua matkalle.

Jussi Tuovisen metsittyneellä tontilla tarkastelin puiden lomassa yhä köhöllään kenottavaa savupiippua ja uunin jäänteitä. Myös noin 50 neliön tomuksi hajonneen puutalon perustukset oli ladottu samanlaisista linttikivistä kuin uunikin. Ääriviivat tosin erottuivat vain vaivoin kasvuston ja muun kuntan alta.

Muistan ainakin Kaukon joka isänsä Jussin rakentamaa taloa on asuttanut. Kellomäentien toisella puolella oleva Alliinan ja Erkan talo on vielä haamullaan, mutta laho senkin ydintä on kortannut jo 1970-luvulta lähtien. Siihen taloon on Aabraham-ukki tehnyt ikkunat. Valokuvasin niitä, että sekin elämändetalji olisi ainakin jossakin tallessa. Vaikka liekö tuolla mitään väliä.

Nukkumaan komennan itseni nyt.

24.5.2020

Klo 06. Nyt ei aamupakkasta. Eikä piänsärkyä. Aurinkoiset aamut jatkuvat.

Kahvi maistui kahville pitkästä aikaa. Jospa sitä alkaisi parantua siitä hiton zoonoosista. Nukuinkin niin hyvin, etten edes Vinhaa herännyt laskemaan sisälle.

Unessa joku muusikko oli kuskina kun haeskeltiin minulle uusia tanssikenkiä. Humpalle en pyrkimyksistä huolimatta kuitenkaan koko unen aikana päässyt. Unesta herätessä panetti perkeleesti, että kai unessa jonkin muunkin hakemisesta oli kyse.

Iltasella 21.30

Sipulit mullassa. Porkkanansiemenet jäivät vielä pussiin. Lannoitetönkyrä melkoisen tyhjä. Uutta täytyy laittaa muhimaan.

Sonjan porukka kävi. Sitten vähän ajan päästä Soilakin Alinan kanssa.

Soitin Heimolle ja utelin Tuovisten asuttaman paikan historiaa. Ukki-Uatu on muurannut ainakin sen uunin jonka savuhormista vuosien säidenvaihtelut olivat syöneet puolet ja se oli kuin vasiten tehty poikkileikkaus.

Väsy.

25.5.2020 maanantai

Tälle aamulle merkillisen paljon elämää ruokintapaikalla. Sirrejä, vihervarpusia, punaisia tulkkuja, tiaislajeja, närhejä, keltasirkkuja...

Pääskysetkin palasivat. Ottivat virittämäni istuinlangan käyttöönsä kuin se olisi aina siinä ollut. Minkähän räystäsvasikan kainaloon ne tällä kertaa pesänsä liimailevat? 2 tai 3 paria niitä näyttäisi olevan.

Leppälintukin etsiskelee pesäkoloa. Muutaman kerran näin sen kurkkivat pajuraitapönttöönkin, mutta ei taida kelpuuttaa.

Illalla.

Päivästä tulikin kaikkine touhuiluineen pitkä. Sonkajärvellä kävin Rutakonraudasta hakemassa tarvikkeita. En jaksanut sitten lähteä Kniin vaikka olisi kai pitänyt.

Porkkanapenkit valmiina. Reunariveihin viskelin monta vuotta vanhoja punajuurensiemeniä (parasta ennen 2017). Puutarhuri arveli, että eivät ne lähde itämään. Eepähän tuo ota jos ei annakaan.

Mylläsin kompostit. "Mineraalimonttuun" talikoin kymmenisen kukkuraa kottikärryllistä puoliksi käynyttä kompostia jonka sekaan kerroksittain poninpaskaa. Kärräsin hiekkaa päälle käyttämättömäksi jo jääneestä lasten hiekkalaatikosta jonka puuosat purin pois aiemmin. Parin vuoden päästä reilu puoli metriä syvässä, metriä leveässä montussa ja maan päälle keoksi kasvaneessa tunkiossa on pelkkää ravinneseosta joka käy lannoitteeksi kaikille kasveille.

IM soitti. Joku sen sukulainen olisi vailla timpuria johonkin remonttiin.


26.5.2020 tiistai

Vailla neljä heräsin. Kahvia suodattaesani suodatinsuppilo putosi kupin piältä tulisine vesineenporoineen lattialle. Hyvä ettei munille ja kintuille. Tulipahan lattia siltä osin pestyksi.

Kahvit nautittuani heittäydyin sohvalle ja nukahdin. Heräsin puuronkeittoon seitsemältä.

Punatulkkuparisko nusaisi tuossa koivunoksalla. Sitä edelsi uroksen tuoma makupala naaraalle ja nokkien hieronta ja "naputtelu" vastakkain. Sitten uros kiepsahti naaraan selkään muutamaksi sekunniksi ja takaisin sen viereen jossa sivuttain nokankopistelut päälle. Sen jälkeen höyhenten pörhistelyä ja sukimista ja lennähtäminen yhteiselle aterialle ruokintakatoksen alle maahan.

Olisipa ihmislajinkin seksiselämä yhtä mutkatonta. Ja tarve vain keväällä muutaman päivän aikana.

Lähden Kniin kunhan olen lastannut kärryyn halkoja ja laittanut paikat kuntoon.

30.5.2020 lauantai

Nämä muutamat päivät mm. kasvihuoneen rakentamista. Pojat, varsinkin Elias, ovat olleet kaverina. Siinä meni kaikki uusiksi ja tuli puoli metriä leveämpikin sekä korkeampi kuin edellinen resu. Pohjaeristeitä ei tarvinnut isontaa eikä vaihtaa sillä entinen ala riitti uudellekin.

P ja G toivat komeat todistukset. P myös stipendin ja G hymypoikapatsaan. Onkohan se miten yleistä, että samaan perheeseen tulee 3 kipsihymypäätä? (E ja P saivat peruskoulun 6 luokalla myös.)

Kävin illasta Puutarhurin kanssa Hannelen luona Vieremän Latukassa. Tai Laukkumäkihän se taitaa olla.

31.5.2020 sunnuntai

Tänään kahviteltiin poikien koulumenestystä. Eliaskin piti valkolakkia koko pvn. Mummi vain oli kahvitteluvieraana, ja sitten naapurin Anelma.

Kasvishuone olisi muuten valmis, mutta päätyoveen ja sen kahtapuolen täytyy lasit leikkauttaa. Myös kattorakenteet ovat vielä vaiheessa, että mistä teen.

1.6.2020 maanantai

Pihan siistimistä ja halkopinojen telojen ja tukien laittoa.

Edelleen tulee zoonoosin jälkikaikuina heikotuskohtauksia, mutta ei enää päänsärkyä. Viime vuosina yleistyneet nivelkivut ovat jostain syystä vaimenneet?

Lähden illasta Um.

Um myöhällä.

Jänis tiellä. Laskin Vinhan autosta ja se lähti perään. Oli puoli tuntia tietymättömissä.

Tuomi kukassa, myös ne metrin mittaiset alut saunan pihanpuoleisella sivulla.

Kevätvuohenesikot kukkivat nekin komeasti.

Porkkanapenkkeihin on humahtanut rikkakasvusto vaikka pintaan laitoin puutarhamultaa niiden estämiseksi. Kuivaa on. Saisi sataa.

Tuvassa sohvalle jääneen peitteen taitoksissa kuollut pääskynen! Kun viimeksi läksin, pidin ovia auki kantaessani tavaroita autoon ja varmaankin  se jossain välissä livahti sisään. Harmittaa nyt kovasti.

2.6.2020 tiistai

Yöllä heräilin hirmuisiin nivelten ja ihon kutinakohtauksiin. Liittyiköhän sekin koettuun zoonoosiin?

Knin mansikkauusintaerästä jäi koronan (6 kpl) ja polkan (15 kpl) taimia joten talikoin saunan luona olevien marjapensaiden viereen täysin uuden penkin johon ne istutin. Olipahan homma sekin! Kovan nurmikerroksen kääntämisen ja juurimisen lisäksi kiviä kertyi täys kottikärryllinen. Lannoitteeksi sekoitin pressunmutkaan säilömääni valmista kompostia, etttä kyllä siinä kasvulle yty piisannee.

Koska heräsin jälleen aamulla kovin varhain, alan vastaavasti nukkumaan nyt kun klo on 21. Vinha jäänee ulos vahtimaan maisemaa.

3.6.2020 keskiviikko

Klo 2.30 ja jo ylhäällä!

Unessa kusin jonkun tuttavan matkalaukun päälle. Lupasin pestä sen, mutta en löytänyt vesipistettä. Toisen unen ingressissä punatukkainen nainen pyllisteli alasti. Oli tanssit jossain. Aluksi paikalla ei ollut muita, mutta pian tupa pölähti täyteen lattialla suihkijoita. Eräs tuttu tuli hakemaan ja mentiin tangolle. Unenaiheet muuttuivat toiseksi ja siinä oli sekä eläviä että kuolleita tuttuja. Naapurin vainajoitunut Jormakin jonka haamun lävitse käveltiin.

Käet kukkuvat joka puolella. Se tietää sitä, että niiden loisimispesiäkin löytyy runsaasti.

Laiskanpulskat punatulkut käyvät edelleen ruokintapaikalla vaikka tarjottavat ovat jo vähissä. En ostanut uutta enää kun kävin kaasupullojen (2 kpl 39 €) vaihdolla. Aurinkoista kukansiementä olisi ollut yhdeksällä eurolla 15 kg:n säkki.

8.6.2020 maanantai

Um

Olin täällä aamupvllä.

Muutamat päivät ovat jääneet merkkaamatta, mutta piruako tuo haitannee kaiken tekemisen rinnalla.

Tapahtui Knissa kuitenkin niin, että keskityin Eliaksen kanssa kasvishuoneen viimeistelyyn. Hankin lasiliikkeestä vesikattoon 6 millistä kennolevyä ja Käyttöraudasta alumiinitankoa josta leikkelin kattotuolit. Ruuvailtiin katto paikoilleen. Rälläköin 125:sen räppänänkin sulkupelteineen peltiputkesta, mutta ei mahda riittää ilmanvaihdoksi.

Paulus meni eilen mummolaan skootterilla. Matkaa on suoraan ajaen 60 km, muta poika oli ajellut mutkien kautta ja saanut mittariin 90 km. Bensaa oli tarvinnut lisätä vasta vähän ennen mummilaa.

Iltapvllä oli tapaaminen KH:n talolla kylällä. K toi sokkelimaalit. Sovittiin myös halkoluukun edustan kiveämisestä kuten se pihakin on. Tulee eri tasoon, mutta ei kai se haitanne.

Huomenna menen erääseen saareen 30 km:n päähän tekemään ulkokeittiön lattian.

Väsyttänyt koko pvn, mutta nyt en saunan jälkeen meinaa saada unta. Klo kuitenkin jo 23.

9.6.2020 tiistai

Olipa päivä! Olin aamulla kahdeksan maissa rannassa huitomassa ja läheisestä, kumpumaisesta, mäntyjen peittämästä saaresta tultiin hakemaan akkukäyttöisen perämoottorin voimin.

Timpuroinnin kohde oli 6-kulmaisen, ikkunoin varustetun, muuten umpinaisen grilli/keittiötilan lattian teko uusine  vasoineen (n. 18 m2).

Kyllä siinä työpäivän mitta meni ja matkat piälle.

Ihan mukava oli se keikka.

Tässä illasta saunaa lämmitellessä pesin lauteet. Olisi pitänyt laittaa pyykkiä likoon, mutten sitten jaksanutkaan.

IM soitti klo 21. Oli Iitissä jousikilpailuissa.

Sisällä itikoita. Alan muate. Vinha jää pihalle.

10.6.2020 keskiviikko

03.15 heräsin! Pyörin petillä neljään, mutta koska uneen en enää päässyt, nousin laittamaan aamiaista puuroineen kahveineen.

Kellarilla käydessäni ja kuunnellessani niitä luonnonääniä jotka vielä erotan, ajattelin, että kesällä täytyisikin heräämisrytmin olla juuri tämä.

Tälle päivälle KH:n sokkelinmaalaus. Uuden muurauksen osalta se täytyy maalata kahteen kertaan ja samoin ehkä parvekkeen vanha betoni kuin myös ulkoraput. Sokkelinjuuressa on aikamoiset kasvustot, että meneehän niitäkin poislapioidessa tunti jos toinenkin. Inhottava ruttojuuripenkki solmukejuuristoineen siitä talon edestä joutaisi jyystää pois. Tai jyystäisin, jos se omalla pihalla haisevaa kasvustoaan levittelisi.

Ennen puuroa pikku lenkki Vinhan kanssa. Mustikat alkavat olla raakileina ainakin aurinkoisimilla paikoilla, että selviävät varmaankin kukintavaiheesta pölytyksineen. Vettäkin parina yönä on kostukkeeksi ripsautellut. Lakankukkiakin on mahdottomasti.

Käkiä huomattavan runsaasti. Eilen huussikuusessakin rähisi pari kukkujaa. Ne todella "rähisevät" kun läheltä pääsee seuraamaan. Kukkuvatkohan molemmat sukupuolet? Ja onko se "kukakäkikäh!" välispiikki jomman kumman vai kummankin ääntelyominaisuus? Näiden lintujen rähinöitä riitti siellä Karjalankorvissakin telttaillessani.

Iltasella

Maalasin KH:n talolla melkein kaikki kertaalleen. Parvekkeen etuotsan, lattian ja kaiteetkin sivelin. Huomenna loput ja tarvittavat toiseen kertaan.

Omaan kaivoon leikkelin teräskannen vanhasta tiskipöydästä. Niittasin alumiiniprofiilista sisäsovitteen. Sitä jäi kasvihuoneprojekstista sopivia pätkiä tähteeksi. 

Saunaan. Nukkumaan. Klo on 22.30.

11.6.2020 torstai

Nukuin viiteen. Pilvilauttoja taivaalla, mutta alkavat hajoilla pois. Aurinko rävöttää jo korkealta ja kovaa.

Pottu taimella, sipuleilla jo pitkät vihreät viipukat, punajuuririveissä terhakat sirkat, mutta porkkanat uinuvat vielä. Omenapuissa näin vain yhdessä vaatimattomat kukkien alut eikä niiden lehdetkään hyvinvoivilta näytä. Jotain lie pielessä maaperässä niiden suhteen, koska eivät ala menestyä vaikka vanhimmat ovat olleet jo kauan. Pari-kolme puuta on kuollutkin tässä vuosien varrella.

Viherpeippoja on jäänyt kesimään Um.

Tänään KH:n tontilla maalausta ja kivipation korjailua.

12.6.2020 perjantai

Kävin aamusta verikokeissa täällä. Labrassa oli kaksi harjoittelijaa joista isompi koetti iskeä suonta. Molempia käsivarsia piti ojentaa ennen kuin onnistui. Harmitteli, mutta lohduttelin, että jostakinhan se on aloitettava.

KH:n remontin sain osinpäin tehdyksi. Kiveyksenkin luukun eteen ja portaiden juureen.

Unimäessä surruuttelin siimaleikkurilla kulkuväyliä ja pensaiden juuria ja siimaa korkeammalla pitäen leikkelin vähän myös jo tehtävänsä tehneitä kukintoja. Ailakit ja lemmikit alkavat olla kukintonsa kukkineet, mutta niiden alusruohosta nousevta tädykkeet ja lemmikit sinisenä mattona ja alimmaisina alkavat myös apilat rehevöityä. 

Kukintojen vuoronvaihtoja kun vuodesta toiseen seuraa, niin ymmärtää, kuinka nerokkaasti se järjestäytyy myös hyönteisiä (kimalasia, ampiaisia jne) silmälläpitäen; koko kasvukaudeksi kaikille riittää suolenmutkiin evästä ; eikä sitä ole ihminen tarvinnut edes ajatuksillaan peukaloida.

Kuivaa on, saisi sataa.

Mustarastailla onnistunut poikuetuotanto. Kolmella hehtaarinkolkalla eri poikueet sattuivat saman kierroksen aikana huomioni kohteeksi. Yksi pesue lymyilee kellarinkin luona vielä. Ne poikaset olivat lähteneet varmaankiin vasta tänään pesästään joka oli pienessä, tiheäoksaisessa näreentarrissa jotain 30 sentin korkeudella.

Saunaan ja nukkumaan ajoissa.

13.6.2020 lauantai

Heräsin 01.47! Kahvit ja pari ruisleipäpalasta.

Eilen kun korjailin KH:n talolla pihakiveystä, niin jokaisen nostamani kivilintin alla oli mustien muurahaisten kodit, tai luultavasti saman populaation verkosto ulettui niiden kaikkien alle. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun ne olivat käärineet munansa ja petinsä kasaan ja häipyneet. Niillä täytyy siis olla jo ennalta rakennetut pakotunnelit mahdollisten katastrofien varalta. Tulvatkin lienevät yleisiä niin matalalla eläjille.

Pitää yritellä vielä unta, klo nyt 03.

Muutaman tunnin unien jälkeen söin aamupuuron. Peseydyin saunalla ja lähden nyt Kuopioon kun klo on 08.

Iltasella Um.

Kuopiossa olin aamulla ½10. Suokadun alapäästä löytyi ilmainen kahden tunnin pysäköintipaikka. Källäilin torilla. Tavanomaiseen verraten harvalukuiseksi käynyt toriyleisö ahmi rasvaisia grilliruokia katoksissa ja kuljeskeli niin kuin aina ennenkin. Mansikkaa ja juuresta olisi ollut runsaasti tarjolla ja jonkin verran kauppa näytti käyvänkin. Join kahvit Sokoksen puoleisen sivun kahvikojulla. Pöytään tuli yksinkertaista jutustelua tarjoamaan lievässä loiventeluliemessä oleva nuorehko mies, mutta kun en ottautunut dialogiin, niin  se kolisteli kaljapurkkeineen sivummalle.

Tuttuja ei juuri näkynyt. Miettinen oli muijansa kanssa, mutta sen tyypin valehtelua en halunnut nyt kuunnella niin en mennyt jututtamaan.

Lähtiessä kävin kylmälaukkuun ruokatäydennykset Prismasta. Lidlistä olisin ottanut Vinhalle kanankoipia, mutta niitäpä ei ollutkaan.

Motonetissä kassjonot luikertelivat hyllyjen välissä saakka, niin käännyin  ovelta pois.

Tullessa pysähdyin Siilissä. Torilla ei näkynyt yhtäkään tuttua, kuolleetko jo lie kaikki tai kasvaneet jo niin isoksi, etten tunnista enää ketään. Eikä kukaan enää minullekaan huudellut Valtsuperkeleterve! K-raudasta hain pari rontelinlaikkaa.

Vinha oli mökinvahdin toimet hoitanut hyvin sillä aikaa. Ovet jäivät lukitsematta ja aitanlävenkin tukko selälleen eikä huussistakaan mitään oltu kähvelletty, luultavasti.

Kuopion reissussa ei siis ollut mitään mieltä, mutta aamulla tuntui vain, että jossakin täytyy päästä käymään.

Väsyttää tuollaiset reissut erilailla kuin oikeita hommia tehdessä (mitähän ne nekin lienevät?).

Nukkumaan ilman saunaa tälle illalle.

14.6.2020 sunnuntai

Klo 04.30. Jos en olisi herännyt näin aikaisin, niin enpä olisi sitäkään ehkä tullut tietämään, että vihervarpusille kelpaa juuri kukintansa lopettaneiden voikukkien suppuun yöksi vielä jaksavien kukintojen siemenhöytyvät. Pikkuisia vihreitä lituja oli ikkunan alla pöyhimässä voikukkia ja kohta paikalla oli pelkät tyhjät kannat ja tuulenvireessä huojahtelevat varret.

Siimaleikkurilla ajelemani polut ja pensaiden alustat ovat aamulla mieluisia paikkoja rastaslinnuille. Nytkin mustarastaspesue hypähtelee terhakkaana sipulipenkin luona.

 Etelänpuolen räystään alle pesi tänäkin kesänä se muutama vuosi sitten aitanseinustalla pesinyt "kattilalintu". Uuni- tai pajulintuihin se kuuluu, mutta lajimääritykseni tyssää tähän. Kaksi isoa munaa sillä pesässä on. Kävin katsomassa ja kuvaamassa sen, kuten pohjoisenpäädyn västäräkin ja pääskysenkin pesät. Västäräkillä oli jo poikaset kuoriutuneet.

Sitä isojalkaista siperialaista ei ole näkynyt.

Päivän tärkein operaatio oli vanhojen ikkunalasien leikkaus Knin kasvihuoneen etuseinälle. Tällä kertaa homma onnistui lähes täydellisesti. Tein kuten lasiliikkeen asiantuntija neuvoi, eli ennen leikkausta kastoin lasiveitsen raakaan lasinpesunesteeseen ja vedin tukevasti asettamani ohjurin kuvetta kerralla yhden kerran ja napautin kevyesti leikauskohtaan alapuolelta. Aivan ensimmäiseksi tein tietenkin tasaisen alustan kuormalavojen päälle tyroksista joiden päällä työ onnistui. Nyt en tarvitse mennä laikkauttamaan niitä laseja liikkeeseen. Säästin ainakin 7kymppiä siinäkin. Tai no, "säästin ja säästin".

Peräkärryyn halkolasti, leikatut lasit vilttien väliin takapenkille ja kohti Knia. Vinha saa jäädä jälleen mökinvahdiksi.

Illalla myöhällä (23.) takaisin Um

Tullessa kävin uimassa Löytölänlammen kotarannassa. Lyhyt ponttonilaituri joka rantaan on joskus vuosia sitten tehty, alkaa olla aika lahossa kunnossa ja vedenalaiset puut niin liukaat, ettei samasta kohtaa, josta järveen hyppää, pois pääse. Siinä lähellä ei kovasti elävää kylää ole, että varmaan se ranta alkaa unohtua pois aktiivisesta käytöstä. Kota lahoaa sijoilleen. Talvenlumien notkolleen painamat, kumoillaan olevat lasikuituveneet kasvavat sammalta jo.

Knissa asensin leikkaamani ikkunalasit Eliaksen kanssa paikoilleen. Nyt ei enää isoja simpsittelyjä kasvishuoneessa olisi. Puutarhurin istuttamat tomaatit, kurkut, paprikat, koristekukat ja lukuisat yrtit ovat lähteneet jo hyvin kasvuun.

Tehtiin myös haloille uutta pinopetiä ennen kuin läksin tänne takaisin.

Paulus tuli mummilasta pois.

Väsy, nukkumaan.

15.6.2020 maanantai

Huh hellettä!

Aikaisen aamukahvin jälkeen iski yllätysheikotus. Mittasin verenpaineet ja eipä ne oikeilta luvuilta näyttäneet. Pulssi 44. Kuuluneeko mykräkuumeen jälkimaininkeihin tämäkin? Verikokeen tulokset olivat kyllä jo normaalit, maksa-arvoissakaan ei moitteensijaa. 

Nukuin tunnin, mutta heikko olo vain jatkui. Verenpaineet ja syke yhtä epätoivotavat kuin aamuvarhaisellakin. Puuronsyönnin jälkeen nukuin vielä vähän niin sitten olo koheni. Pulssikin oli 57.

Ronteloin uuden kaivonkapan Esko-vainaalta saamastani painevesisäiliöstä. Sillä nousee nyt noin n15 litraa kerralla jos jaksaa nostaa. Varreksi liitin trampoliinin verkon tukiputkista osat niin, että niitä voi jatkaa kun ja jos vesi karkaa pohjalukemiin. Nyt näkyvissä on vasta alun kolmatta rengasta, että tuskin vesipulaa tänäkään kesänä tulee.

Huomista matonpesu-urkkoa valmistelin. Laitoin muuripadalle metallisen tulisijan ja mattojen harjausta varten kuormalavoja nurmelle peräkkäin. Kun vein kärryllisen halkoja Kniin niin toin tullessani kärryllisen mattoja ja panin ne korvoihin mäntysuopaveteen likoamaan.

On niin kuuma, että vaatteita ei tarvitse. Kookosöljy pitää syöpäläiset siedettävän loitolla. Yrittää joku paarma välillä nahkaan kiinni, mutta irvistellen sen täytyy pois rynnätä. Västäräkiemot eivät kauaksi pesästään tarvitse lähteä sillä isoja hevospaarmoja on koko ajan tarjolla. Västäräkki tulee melkein polvelle niitä vaanimaan. Hämmästyttävä on se taito, jolla niin pieneen nokkaan se paarman nappaa. Kun joskus yritän samaa isolla kourallani, niin kylläpä nälkä olisi pysyvä vieras jos sillä tavoin ruokani metsästäisin.

Vinhalle on ollut nyt käärmeitä paimennettavaksi. Yhdellä pullotti maha pitkältä matkaa paksuna, että minkähän lie niellyt? Tai sitten useamman myyrän. Kun se oli hiilinielun luona betonilla ja luikerteli kuin hidastetussa filmissä, puhalsin sen naamaan puolen metrin päästä, mutta ei se viitsinyt edes sähähtää. Kääriytyi vain vyyhdelle ja pani maate.

Missähän vaiheessa ihmiselle luontainen käärmekammo jätti minussa majailemisensa? Nyt jos joku  tappaisi käärmeen tontillani, loppuisi tuttavuus, jopa mahdollinen ystävyyskin siihen paikkaan.

Vinhalla käärmesuhde on luontaisen varovainen. Luultavasti se kuitenkin tappaisi kyyn, mutta riski on liian suuri.

16.6.2020 tiistai

Helle jatkuu, ja koronajorinat maailmalla. Jälkimmäisestä syvimmät ahdistukset näyttäisivät median välityksellä tulkittuina tulevan siitä, etteivät ihmiset pääse liitelemään minne tahtovat; terasseille ja Teneriffalle.

Oudot seikat ovat saaneet lajimme elämäntarkoitukset vinksahtaneeseen asentoon.

Vähän minuakin harmittaa kun humpallukset ovat jääneet tältä kesältä pois, mutta joskushan senkin ryyhellyksen on loputtava muutenkin. Pitkästymään en sen takia kuitenkaan ole päässyt.

Pesin Knin ja Um matot. Koko pv siinä meni. Merkkasin muistiin vedenkulutuksen (sankko-saavimitalla) ja melkein 1000 litraa kaivosta nostin. Taisin saada palkkioksi rasitusvamman oikean käden kyynärtaipeeseen. Heittelin matot keskeneräisen hirsikömmänän harteilel kuivumaan ja loput Vinhan juoksulangalle.

Kyy tuli pitämään matonpesijälle seuraa. Se lojuskeli välillä halkopinon vieressä, välillä tiilikasan päällä ja lähimmillään se tuli mötkyilemään hiilinielun viereen betonille. Vinha kävi pari kertaa rähisemässä sille, muta koska on niin tukala helle, ei se jaksanut kauaa. Tämä oli se sama kyy kuin eilenkin sillä sen maha pullotti edelleen; sulatteli siis myyräateriaansa edelleen. Tietääköhän se, että Unimäessä ei käärmeitäkään vihata?

Pyykin jälkeen pyöräilin Keyritylle Juhanilan rantaan ja soudin veneen Sonjan satamaan niemennokan taakse. Sinne on helpompi tulla Kiparintieltä. Jos nyt tulee lainkaan käytyä kun on muutakin tekemistä koko ajan.

Muuta en nyt jaksa kuin ruveta tuutimaan. Saunaa en lämmitä koska uida pulahtelin järvessä.

17.6.2020 keskiviikko

Hellettä edelleen. Huomiseksi ehkä vesisadetta.

Eilinen oli sen verran rasittava päivä matonpesuineen, että otin tänään makaillen. Luin ja täyttelin ristikoita tuvassa jonne järjestin läpivedon. Jotain pientä tietysti kävin hypistelemässä ulkonakin. Keräsin helteessä jo kuivuneet matot rullalle ja sisälle. Vesisateesta ei ole tietoakaan.

18.6.2020 torstai

Aamulla laitoin eilistä kevyempää pyykkiä likoamaan, että pesen ne illalla saunoessa ja vasta sitten muistin, että aikomus oli mennä Kniin. On kuulema juhannusuatto huomenna!

Meni siis myöhälle lähtö. Pyykit on kuiten pesty ja halkoja kärry täys, että eiköhän tästä juhannukseen vielä ennätetä.

Vettä satoi pikkasen iltapvllä. Ei tarpeeksi kasvimaan janoisia ajatellen.

19.6.2020 perjantai

Ei mitään erikoista tälle jussille. Eikä tarttekaan. Kaikenlaista puuhastelua pihassa (isompi tuuletusluukku kasvishuoneeseen) ja sitten ruuanlaittoa joka ei juuri normaalista poikennut.

20.6.2020 lauantai

Yritin olla tekemättä mitään, mutta eihän sitä koko päivää osannut muatakaan.

21.6.2020 sunnuntai

Kasvishuoneeseen harja"pelti", plexistä sekin kun sattui rahatpoes-liikkeessä suikaleita tarjolle tuodun. Paulus ruuvasi katolla kevyempänä ja me muut tarjoiltiin tarpeita.

Siivosin ja järjestelin pihaa.

Lähden illan viiletessä Vinhan kanssa Um.

Um klo 23

Väsyttää, mutta lämmitin silti saunan.

Täällä on satanut torstai-iltana sen verran, että kasvimaa on alkanut kukoistaa.

22.6.2020 maanantai

Kitkin valkosipulipenkit ja vähän muitakin penkkejä. On vain niin kova helle, ettei jaksa paljoa liikahdella. Mäkäriä ja paarmoja riittää.

Se nykyinen "räystäslintu" (ent. kattilalintu) on erikoistunut muurahaisiin. Tienvieren petäjäntamiin on noussut pihkaisiin paikkoin kekomuurahaisia mustaksi matoksi asti ja niitä se käy nokkimassa ahkeraan. Näin ikkunasta senkin, kun räystäslintu nappasi hiekalta hevosmuurahaisen ja pieksi sitä laudan päähän niin kauan, että siltä irtosi se isomusta takapääsäiliö ja vasta sitten nielaisi torson kupuunsa.

Pöläkkä käy myös siinä, kun västäräkit ottavat sitruuna- ja kaaliperhosia kiinni ja pieksävät niiltä siipiä irti; "kamala on luonto!"

Pääskysten poikaset kuoriutuivat myös ja nyt niidenkin suihkina ruuanhakureissuilla on tauotonta.

Telttoja tarkistin ja virittein pihamaalle. Levitetlin esiin myös muita retkivarusteita. Ei ole enää kuin vajaat 10 pvää kun suunniteltu pyöräretki starttaa.

Muuten tekemiset vähäisiä. Nyt pesulle ja nukkumaan.

23.6.2020 tiistai

Nukuin pitkästä aikaa hyvin (22-06). Unessa pikkulintuja kuin valveillaollessakin. Jokin konfliktikin jossa politiikka ja politiikantekijät riitelivät pikkujutuista vaikka ylitsevyöryvä "tsunami" oli juuri murskaamassa kaiken alleen.

Helteeksi äityi heti aamusta.

Jatkoin eilistä varustetarkistusta. Osa kamppeista on jo edellisten retkien kuluttamia, että täytyy jotain uuttakin hommata. uudet sivulaukut muunmuassa.

Nyt illasta, kun olen taas lähdössä, tuli 2 västäräkin poikasta pesänsuulle katselemaan, että kohta tästä lähdetään lenteleen. Saavat nyt sitten  rauhassa harjoitella kun en muutamaan päivään ole häiritsemässä. Enkä varmaan vakituisempaan majaile muutenkaan, koska pyöräretkellä menee enemmän kuin yksi viikko.

24.6.2020 keskiviikko

Kni.

Gaius tänään 13 v.. Kavereita kylässä. Muistella piti täytekakun äärellä jälleen, mikä miehellä oli maailmaan putkahtaesaan ensimmäiseksi, ennen napanuoran poikkaisua mielessä; äidin lähteestä ylitsesuihkiva maitopa tietysti!

25.6.2020 torstai

Tänään tulivat Puutarhurin siskonmies ja niiden tytär muutamaksi pvksi kyläilemään.

Minulla koko ajan mielessä pyöräretkivarustautuminen. Pyörääkin pitää testata täydellä lastilla peräkärryineen ennen lähtöä. Teltatkin kkoota uudestaan ja miettiä, kumman otan. Toin myös tavallisemmat teltat Um pois, ja katson niiden kaaret ja kunnon, että joutavatko jo kierrätykseen. Ovat olleet viimeksi vierailla lainassa. Ainakin oli hieman kehnosti pakattuja ja kaarista osa näytti olevan säpäleinä Niitä on kyllä varaosiksikin jo vielä vanhemmista, hajonneista teltoista talelle otettuina.

26.6.2020 perjantai

Prismasta löytyi kahdellakympilklä pyörän 16 litraiset sivulaukut. Ne riittävät nyt, kun on perässä kärry. Sidoin edessäolevaan kamerakoriin juomapullokotelon ja porasin pullonkorkkiin tiukan reiän josta työnsin juomapilliksi 8 millisen  muoviletkun sisään.

Polkimien tarkistus tuotti sen tuloksen, että piti käydä uudet hakemassa. Irroitin polkimien muovitulpat ja löysäsin laakeripesiä jotka täytin vaseliinilla. Tehtaanrasvat olivat niissäkin niin vähäiset, että jo ennen Lappeenrantaa olisivat sipanneet. Edellisistä toinen oli vielä täysin kunnossa, mutta toiseen oli päässyt vettä huuhtelemaan niihinkin uutena lisäämäni rasvoja pois.

27.6.2020 lauantai

Varustelua ja pikkuhankintoja. Isoihinhan minulla ei budjetti tälläkään kertaa taivu. Uuden sadeasun hankkimistakin mietin pitkään enkä ensimmäisellä kerralla sitä raskinut ostoskoriin laittaa. Kävin sitten kuitenkin hakemassa koska sateiselta ainakin alkutaipaleen päivätg vaikuttavat.

Valot piti sekä eteen että taakse hankkia myös. Otin halvimmat tuijut Motonetistä. Keäsllä niillä ei juuri käyttöä ole paitsi yöllisillä taipaleilla ehkä.

J:n kanssa pikkuista väittelyäkin maailman kallellaan olosta. Mutat ei meillä kunnon kiistaa synny. Kuilu välillämme on kuitenkin aikamoinen jo kun ajattelee huimaa varallisuuseroa saatika näkemyksiä ihmisen osasta jonka se tajuaa, mutta silti tekee niin kuin tekee. Esime. kalasta ja päästä-harrastus on minun mielestäni aivan kaameaa peliä, toisen mielestä täysin ok.

"Totuudenpuhuja ei yösijaa saa"-aforismia olisin halunnut päivittää, mutta jäi vielä kesken. Muistilapulla seisoo jo kuitenkin: Vallitsevien ("sertifioitujen") totuuksien kysenalaistajalle ei vilttiä peitoksi lainailla eikä untuvatyynyjä valmiiksi pöyhitä.

28.6.2020 sunnuntai

Tulee valvottua aamuyölle kun P tulee vasta kahden-kolmen välillä mopoiluiltaan kotiin. On hänkin ruvennut pelaamaan korista, lentopalloa ja käy heittämässä frispiitäkin. Ja uimassa joka päivä. Hieno poika hän kuten toisetkin.

Vieraat ovat nukkuneet pihamaalla teltassa. Huomenna lähtevät.

Tänään, kuten eilenkin, oli ruuat kalliista laatutarpeista tehtyjä. Niistä kiitos vieraille. Itsellä ei ikinä olisi sellaisiin varaa.

Liian paljon kyllä jää kompostiinkin koska ei niitä kerkiä kaikkia mitenkään syödä.

29.6.2020 maanantai

Heräsin aikaisin (en nukkunut ehkä yhtään) ja olin jo seitsemältä Um. Lastasin käryyn halot ja järjestin mansikoille pakasterasioita valmiiksi esille. Soila käy keräämässä, puhdistaa ja pakastaa kun alkavat kypsyä. Muutamia oli jo nyt punaisin poskin pehkoissa.

Takaisin Knissa olin ennen kymmentä.

Vieraat lähtivät ennen puolta pvää.

Nyt alkaisi olla polkupyöräretken kamppeet niin hyvin mietittyjä ja pakattuna, ettei ennen koskaan.  Huomiseksi ennustaa kovaa sasdetta, ja vielä keskiviikoksikin jolloin piti liikkelle lähtemän. Jospa se kuiten aamupvllä lakkaa kuten sääkartalta katselin.

30.6.2020 tiistai

Syötiin tähteitä joita riittää vielä huomiseksikin vaikka osa piti laittaa jo kompostiin kuten ounastelin.

Muistiinpanovälineeksi motonetistä kalastajille ja muille "persvakomiehille" tarkoitettu märkyyttä, öljyjä, kahvinläikkeitä jne. sietävä vihko. Kameraan 62 gb:n muistikortti entisen kuustoistasen lisäksi.

Vettä tullut kaatamalla aamupvstä asti. Pesin vielä viimehetken pyykkiäkin. Saunassa ehtivät kyllä kuivaa.

Nukkumaan olisin ruvennut ajoissa, mutta mielenpäällä oli tämän blogin päivitys. Pitkälti oli taas editoitavaa ja nyt mietin, maksaako tämä vaivan.

Huomenna tulee HT tähän ja sitten lähdetään. Jos ajettaisiin vain pääteitä pitkin, retken pituus olisi vain 700-800 km, mutta koska mutkitteluunkin on varauduttu, voi lukema olla aivan muuta. Sovelluksen kulkemastaan reitistä voisi ladata tietenkin kännykkään eikä muita mittareita tarvitsisi, mutta riittänee se, että HT niin aikoi asian omaansa  järjestää.

Kotimainen zoonoosikevät

7.5.2020 torstai

Um klo 12.

Iisalmen kautta  tullessa. Masassa lankut ja levyt eivät olleet kuin paperilla ja siitäkin puuttuivat pienemmät tilipehtöörit. Puhe oli, että "paketti" olisi ollut kuittausta ja kyytiin laittoa varten ok.

Tulipahan riskeerattua myyjien kanssa tätä koronaetäisyyden rajoittamista kun lappuja tutkittiin. Rak.tarvikepuolen "Ekin" kanssa syntyi juttua asioidenkin vierestä. "Ekillä" kuulosti olleen samansuuntainen lapsuus Kiuruveden korvessa kuin minulla itselläni läänin  toisella laidalla. Metsonsoidinpaikkojen ja metsäpolkujen häviämisten kaameudesta puhuttiin.

Jos ihmisessä sielu olisi, niin lapsuuden metsien hävitys on vienyt siltä maisemat!

Täällä avoimet paikat ovaat vähempi lumisia, mutta korpipaikoilla vielä kengänvarresta hyyhmää ujui. Kävin Vinhan kanssa jonkinmoisen lenkin.

Hampaisiin, vasemmalle ylös, alkoi särkeä. Vihloi jo eilen. Myös jalkojen ja käsien niveliin tuntuu jokin "reumansiemen" iskeytyneen. Sormien taitokset kummallisen kipeät. Jospa se saunassa helepottaisi.

8.5.2020 perjantai

Hammassärky edelleen perkeleellinen. Purukalustoon ei olekaan vuosiin koskenut. Joskus joku paikka irronnut. Kerran teki vähän kipeää kun kaaduin pyörällä ja nastahampaan ruuvi murjoi ientä rikki.

Koko pv meni kylällä KH:n pikkuremontissa. Kaksiosainen  halakoluukku piti lämpöeristää ja levyttää kahta puolen, ruuvata saranat ja kahvat. Jätin luukun karmit kiilojen varaan koska puutavara niin märkää, että ruuvit täytyy kiristää kuivumisen jälkeen uudelleen. Aukon koko oli n. 180x60.

Vikloja ja taivaanjääriä Unimäen taivaalla ja pusikoissa, ojien pientareilla. Kasvimaallakin käyvät pitkillä nokkaluillaan matoja kaivelemassa. Pitäisi ennen niiden pesintää ja munintaa raivata nuo vähäiset lepikot hieman väljemmiksi. Kaikkia puita jätän eloon; kotimaisin puin  kansoitettu arboretum. Tienvarressa on yksi sembra ja mustankuusen taimi nousemassa. Vai oliko se okakuusi? Myös kolme vaahterantainta kituroi eri puolilla heinikoiden tukahduttamina. Yksi puolimetriseksi noussut vaahterantaimi on aitan lähellä ja se ehkä tulee elämäänkin "aikuiseksi".

Tällä kivikkoisella pihahehtaarilla kasvaa tällä hetkellä seuraavat puulajit (ainakin):

paju
raita
kuusi
mustakuusi
sembra
petäjä
koivu
haapa
kataja
leppä
vaahtera
tuomi
omena
pihjala

Täysikuu. Olo on kuin kuumetta lykkäisi. Koko päivän kamalat nivelkivut. Päätäkin pakottaa. Koronaa?


9.5.2020 lauantai

Viideltä ylös ja ulos. Oli vaikea nousta sängystä kun joka paikka kipeänjäykkänä. ½pilvistä, auringonkajo rantuna idän taivaalla. Vinha oli koko yön ulkona. Luulisi sen herkkiin korviin lintukonserttien käyvän kipeästi, mutta tiijä miten nauttii sekin kaikesta tästä. Ainakin siitä, ettei panta kaulaa paina.

Tikka tuli ikkunan taakse aamupalaseurakseni. Niitä on edelleen kaksi, mutta erikseen käyvät siementä nokkimassa.

Nyt paikalle pölähti iso parvi järrejä. Eilen oli yksi harvinaisempi pikkuvarpusvieras.

Ylen sivuilla juttu kuopiolaisesta hammaslääkäristä joka oli paennut koronaa Kuusamonmökilleen. Harmitteli, että kevät etenee liian hitaasti kun pitäisi päästä verkkoja järveen heittelemään.

 Hullujen puhetta, että kevään pitäisi senkin saapua sormia napsauttamalla. Aina parempi, mitä hitaammin kesä eteemme aukeaa, että sen sävyt kerkeää mieleensä poimia. Kuka saatana niitä verkkojakaan päiväkausia jaksaa järveen soutaa! Entä yhden miehen saalistarpeet? Ei tartte kuin kilon hauen päivää kohden ja ahvenia kaksi viikossa  niin niillä pärjää.

Po. hammaslääkärikin näytti enämpi makkaransyöjältä kuin kalanpurijalta. Ei varmaan jaksaisi vihannespenkkiä kääntää eikä porkkanansiementä vakoon ripotella suatika että pottumaata kuokkia. Muovipussitolkulla kantavat kuusamolaisesta marketista tilausruokia tiensuulle, että poloinen koronapakolainen pärjää.


75 vuotta sitten päättyi toinen mualimansota. Aiheesta nyt Maailmanpolitiikan arkipäivässä. Hasidijuutalaisen Deborah Feldmanin tarina oman yhteisön joukoista pakenemisesta avannee hieman silmiä siitäkin, että ei juutalaistenkaan uskontokäsitykset ole yhtään sivistyneempiä kuin muidenkaan fundamentalisisesti omaan oikeassaolemiseensa suhtautuvien yhteisöjen, tai valtioiden kuten Israelin.

Ihmisten työkalut toistensa orjuuttamiseen (henkisesti ja fyysisesti) ovat samat ajasta toiseen. Uskonnot poliittisten tyrannioiden ohella ikävimpinä ilmentyminä. Millaisia ovat olleet ensimmäiset pappienpirut jotka sukuelinten silpomiset jumaliensa satuiluihin sotkivat, ja jopa maailmanlaajuisiin käytänteisiin saivat siirrettyä?

Onko pöljempään hirveyteen lajimme älylaatikot koskaan yltäneetkään!

Demokratioissa näitä vääristymiä yritetään epätoivon vimmalla saada aisoihin. Yksi toivottomimmista yrityksistä on yrittää saada yhteisöt ja yksilöt seksuaalisen itsemäärämislain piiriin. Vain onanoijilla se on toteutumisenmahdollisuuksissaan likellä 100%:a. Muiden seksinharrastajien (suuntaumisista riippumatta) on aina jaettava ja sovittava tämä lain määräys sen kanssa, jonka kanssa aikoo seksiä harrastaa. Mutta jos toinen sanoo, ettei huvita, niin itsemääräämisoikeus ei toteudu kuin kieltäytyjän osalta. Ja jos kieltäytyjä on se, joka tahdin määrää, mennään suhteessa yhä syvemmälle siihen, ettei enemmän seksiä haluava saa koskaan määrätä itse seksuaalisuudestaan.

Sen lain on siis käytännössä mahdoton toteutua ainakaan kiinteissä parisuhteissa jossa rakastajia ja rakastajattaria ei suvaita.


Klo on nyt 18.25. Eilen alkanut lämmönnousu taitaa kiihtyä, nyt elohopea jököttää reilussa 37 asteessa. Erityisesti nivelet ovat saatanan kipeät ja silmissä täpästää. Koronaa saapi nyt alkaa tosissaan epäilemään.

Kovissa löylyissä kävin että paleleminen lakkaisi.

Aukaisin oven varomattomasti kun Vinha halusi ulos. Sianluu, jonka päivällä koiralle annoin, oli pihamaalla ja sitä olikin kanahaukka kaluamassa! Perhana, olisi siitä saanut erikoisen kuvan jos olisin ensin varovasti ovi-ikkunasta pihalle kurkannut.

Menen peittojen alle kun klo on 21. Kuumetta nyt 38.

10.5.2020 sunnuntai

Yöllä kuumetta oli ainakin 39,5. Olin "tajuttomana" ½8:aan. Kuumetta ei enää ole, mutta ei ole häävi olo. Ehkä se oli tavallinen flunssa? Nuhaa eikä yskää ole. Jäseniin sattuu vitusti! Ja piähän. Enkä näe kunnolla.

Kahvin jälkeen täytynee kuiten käydä pikkulenkillä.

Nyt aamupuurolla. Närhi kaivelee ruokinnalla maahan varisseita jyvätähteitä. Nyt se kaivaa multaa. Kas, se keksi, että auringonkukansiemeniä on alkanut juurtua ja työntää vihreää orasta ja että se on makoisaa nokkaan napsittavaa. Ei se ole närhilläkään helppoa tuo ravitsemuksestaan huolenpitäminen.

Alkaakin sopivasti Tarja Närhin iskelmäradio. Kuume nousussa jälleen. Älyä riipoo. Näköhäiriöitä; "rasteja" verkkokalvojen ruuduissa. Korvien sointi aaltoilee.

11.5.2020 maanantae

Eilen alkoi kuume nousta uudelleen. En muista oikein miten päivä ja viime yö menivät. Kai minä jonnekin päivystykseen yritin soitella houreissani. Ainakin whatsapp-viestit kotiin ja "Ässille" ovat ihan älyttömiä.

Yhden painajaisen muistan. Kun Pentti Saarikosken eräässä delirium-merkinnässä Matti Klingen pää ilmestyy verhotangon nupiksi pitämään puhetta, minun kuumepainajaisessa jonnekin verhojen poimuihin ilmestyi erään Oriveden aikaisen tuttavani Kristiinan pää. Puhuvalla päällä oli loputtomana puheenaiheena sen pettymyksen purkaminen, etten malttanut kaikkia hänen leikkelemiään palapelin osasia liimata päiväkirjaani niin kauan, että niistä olisi muodostunut tietty kuvio, ja että se olisi sitten kertonut meille, mikä suhteemme tulevaisuus tulisi olemaan. Kristiinakin liittyy sillä tavalla kirjallisuuteen, että hän oli läheistä sukua Annikki Kariniemelle. (Missähän hänkin lie Oriveden jälkeen elämäänsä elänyt?)

Lopulta puhuva pää vyörähti verhoista alas ja putosi varpaani päälle. Ukkovarvas tunkeutui silmästä sisään ja pää alkoi itkeä.

Sain viimeinkin jonnekin koronapuhelimeen yhteyden. Sieltä neuvottiin soittamaan kotipaikkakuntani terveysasemalle. Antoi numeronkin sinne. Kun sieltä sitten soitettiin viiden tunnin kuluttua takaisin, ankara määräys oli, että pitää soittaa paikalliseen terveyskeskukseen ja että niillä on velvollisuus ottaa se koronanäyte. Ja että minnekään en ennen uloksen saamista saa mökiltäni lähteä eikä kukaan saa tulla käymään!

Sain paikalliseen yhteyden. Koronatesti huomenna klo ½10. Osaankohan tässä tilassa ajaa autoa? Mualima pyärii. Kuume nousee ja laskee. Tunti sitten 39,5 ja nyt 37,5. Päänsärky helvetillinen!

12.5.2020 tiistai

On satanut lunta. Kuumetta yöllä aivan hirveästi. Olin nukahtanut mittari kainalossa. Elohopea oli pysähtynyt viivaa vaille 40. Painajaiset kuumetta myötäileviä.

Ylen ykkösaamun yhden juontajan sukunimen kuulen aina, että se on UusiMoka (Atte). Olisikohan se UusiNoka kuitenkin? Kummallinen nimi kummassakin tapauksessa. Mitä tarkoittaa uusinoka?

Kotoa viesti: Elias on nyt ylioppilas.

Kävin koronatestissä kylällä. Huomenna tulokset.

Oli huteraa ajaminen. Karhu oli tullut Iisalmen tien ylitse ja jonkin matkaa Um suuntaan. Sen verran jaksoin, että pysähdyin ja otin valokuvia jäljistä. Se oli ollut jossain ojassa piilossa koska kun tulin, uudet jäljet olivat ilmestyneet autonrenkaiden jättämien urien päälle. Sitten karhu oli pintellyt Karipuron suuntaisesti menevää pistotietä pitkin. Jos olisin kunnossa, olisin yrittänyt kiertää sen eteen täältä lähtevää pistotietä pitkin. Mutta eihän se olisi kuvattavaksi asettunut mitenkään, että turha lenkki semmoinen.

En kykene ruuanlaittoon, en mihinkään. Ei ole kyllä ruokahaluakaan. Soitin nuoremmalle S:älle, että käy kaupassa ja tuo ostokset kottikärryyn tuohon pihatien suulle. Lähinnä piimää, maitoa, leipää ja Vinhalle halvinta sikanautaa. Salaattitarpeita olisi vielä, mutta yököttää jo ajatuskin ruveta mitään silppuamaan.

Päätä särkee saatanasti edelleen. Eikä tämä ole migreeni- eikä mitään muutakaan tavanomaista päänsärkyä. Se on matalaa, kuin aivokuoren alaosan ulkopuolella makaavaa raskasta pilvipeittoa jossa salamoi. Kun makuulta ylös yrittää, ei siitä meinaa mitään tulla koska tuntuu kuin lihasten solukoissa ja nivelissä huljuaisi kuuma vesi.

Tänään sain nieltyä kolmisen kupillista kahvia, piimää, ja pari siivua leipää. Vettä olen koettanut juoda vähän väliä. Söin mansikoita maidon kanssa, mutta ne tulivat oksennuksena pihamaalle.

Järri kopsahti ikkunaan. Räpisteli sitten vaivaisesti poispäin. Vinha syöksyi nurkan takaa, sai kiinni ja söi suihinsa.

Mihinkään en kykene. Makaaminenkin yhtä tuskaa. Kynäily kuin lapsella ensiviivojen piirrot. Otapa näistä kukaan selevää. Vaan eipä sen väliä.

13.5.2020 keskiviikko

Yö vaikea. Kaikenlaiset mörköilyjä näytti. Pahatkaan painajaiset eivät kuitenkaan enää näillä kilometreillä pelota, mutta koska yleisolo on niin heikko, ei mielenkiintoisistakaan näyistä kykene "nauttimaan".

Kuolemaa ajattelin. Että jos se on koronaa, niin se voi oikeasti viedä hengen. Kovimman kuumeilun aikana sekin vaihtoehto tuntuu yhdentekevältä, ehkä enämpikin helpottavalta. Vähän kuin 1992 kun ajoin sen autokolarin ja tuskat olivat niin kammottavia, että sama sille, vieläkö elolle selviää.

Ruoka ei maita. Vähän kahvia, piimää ja vettä olen juonut.

Kuume laski nyt aamulla jälleen.

Koronatestin tuloksista soitti Hanna. Negatiivinen. Lääkärinaika kuitenkin heti klo ½13 koska nämä oireet ovat näin rajut.

Liäkäri miäräsi veri- ja kusikokeisiin huomenaamulla. Oli puhetta pneumakokkibakteerista ja myyräkuumeesta. Jokin muukin viurus tämän taudin aiheuttaja voi olla. Huomenna tuleekin viikko jo ensi oireista. Hammassärky on kyllä poissa, mutta piänsärky ja nivelkivut ei. En saa ottaa mitään muuta särkylääkettä kuin banadolia. Jos se on myyrää, niin burana sekoittaa maksan ja munuaisten toimintaa. Miten lie aspiriinin laita?

Jaksoin sen verran, että panin aggergaatin pyörimään ja imuroin huushollin. Sitten olin ihan poikki.

Nukahtelun lomassa lonin erästä laatikkoa johon olin vuosikymmenten muistoina pikkutavaroita ja papereita edelleen säilönyt. Panin uuniin paljon paperia. Tuntuu, että pitäisi taas jonkinlaista kuolinsiivousta tehdä.

Heimolle soitin. Siellä mies kunnossa. Oli kävelyllä Oulunkylän raiteilla ja puistoissa.

Ikkunaan paukahti jälleen yksi järri. Se räpiköi kauemmas pajuun, mutta ei ennättänyt kuin asettua oksalle kun nurkan takaa syöksyi varpushaukka ja nappasi sen kynsiinsä.

Piäskyset tulivat.

14.5.2020 torstai

Käet aloittivat kukuntansa tänään.

Ylen on heikko olo. Heräsin 03.40. Viideltä olin koiran kanssa jo metsässä, mutta en meinannut jaksaa sieltä pois.

Verikokeissa kävin 07.30. 5-6 putkea se hyllyvälihainen laborantti minusta valutti. Liäkäri tai hoitaja soittaa tulokset huomenna.

Tällekin päivälle yllätysvieras; keltavästäräkki pihamaan kulottuneella nurmella! Sitä lajia en muista nähneeni sitten lapsuuden. Oli arka, mutta ikkunasta sain  muutaman kuvan otetuksi. Kun se lähti, ei ole sen jälkeen näkynyt.

Nyt illalla jälleen lämmönnousua (37-38 välillä) ja vaikea olo. Päänsärky perkeleellinen. Apteekista hain banadolia, mutta sama se, syökö niitä vai ei.

Nukahdan onneksi heti kun alan pätkälleni. Päivällä nukuin 1 h ja illasta 18-20. Klo nyt 22 ja sauna on kohta lämmin.

Laskee pakkaselle yöksi.

15.5.2020 perjantai

Nyt toista viikkoa jo kuumeilua ja tätä kaikenlaista kipeilyä. En jaksasi enää. Nytkin kuumetta 38 ja tämä vitun piänsärky!!! Myös niskaan ja niveliin pakottaa. Vatsan yläosassa kuin jokin  makkara poikittain pakrottaisi.

Aloitan kuitenkin ympäristön siivouksen olkoon mikä taati tahansa! Poltin nuotiossa kirjoja ja kaksi lastulevyhyllyä, yhden rojuksi lenksahtaneen tuolin ja mikä kaikki vain alkoi silmään polttouhrilta näyttää.

Peräkärryyn aloin kerätä rautaromua. Se oli illasta jo puolillaan.

Papereista löytyi nuoruuteni aikainen Kelakortti ja vaikka mitä. Pienen pieni, kellastunut sanomalehtileike elämäni ensimmäisestä "halutaan vuokrata"-asuntoilmoituksestani. Sehän tärppäsikin ja asuttiin sitten Juurusveden rannalla pikkuisessa mökissä ne kaksi ensimmäistä vuottamme. Tai mullahan meni armeijassa siitä 11 kuukautta. Satu oli saksanpaimenkoiran kanssa siellä hankien ympäröimänä (nurkassa sisäpuolellakin tuiskulunta).

Rovaniemellä olen tehnyt 7.6.1981 valtakirjan jolla Satu on voinut lunastaa saamani lottovoiton. Silloin asuttiin jo Siilinjärven kylänpinnassa Jokitiellä ja Sonja oli jo melkein vuoden vanha. Tuomon Kittilästä ja "Kuusamonsuunnistaja" Juhan olen kelpuuttanut valtakirjaan todistajaksi. Huvittavia muistoja.

Laitoin Tapiolle kuvan tuosta muistosta. Soitti kohta. Kertoi, että Tuomolta on poistettu pahanlaatuinen syöpäpatti päästä, mutta että se ei ole levinnyt muualle kehoon. T asuu Riihimäellä, mutta mökki on Kelontekemällä Kittilässä. Kuusamonsuunnistajasta ei ole ihan äskeistä tietoa. Kymmenen vuotta sitten hänellä oli jokin vaikea vaiva (sydän?). Harmi, kun ei tule soiteltua. Lie elossa vielä?

Puolenpvn jälkeen tuli terveyskeskuksesta Hannalta soitto: Tautini on kotimainen zoonoosi eli myyräkuume. Maksa-arvot heittelee, tulehdusarvot koholla, mutta virtsassa ei mitään normaalista poikkeavaa. Hoitona lepo, lepo, lepo. Mitään rasittavaa ei saa kuuteen viikkoon tehdä. Jos virtsaamisvaikeuksia tulee, on mentävä lääkäriin. Tai jos kuume ei ensi viikon aikana ala hellittää. Se jäi kysymättä, olisiko käytävä jossain lopputarkastuksessa sitten 6:n viikon kuluttua.

Olisi se koronakin kai tässä samalla tullut sairastettua. Mutta olisiko fysiikka kestänyt?

En lähde silti vielä Kniin. Pitää ne nuo kasvimaahommat saada ainakin alulle. Imurointi jäi edellisen kerran huonolle tolalle. Uusin sen tänään.

Portaiden edessä vilisti kesäasuinen lumikko myyrän perässä. Saalis pääsi karkuun.

Käärmeitä olen muutamia nähnyt, mutta ne pysyttelevät nykyisin kauempana. Pihamaalla ei ole lojunut yhtään. Ehkä vierastavat Vinhan räksytystä.

Klo nyt 21 ja tuntuu, että kun alan petille, en siitä enää elossa nouse. Ajatus sellaisesta mahdollisuudesta ei pelota. Onhan Maa-planeetan loppuunkäyttämisvimma jo siihen osallistuneena ihmisenä koettu. Enkä usko, että mikään pandemia tätä tuhoamista lopettaa. Kun korona-aallot ovat ylitsemme tsunamoineet, meno jatkuu kuin tätä kevättä ei olisi elettykään: Saastaa ilmakehään pukkaavat lentokoneet nousevat, laskevat, kaivosten syvyydet ja ympärysmitat suurenevat, selluliemitehtaat valtaavat kaikkialla luontoa, älylaitteiden algoritmit aivojen sähköjärjestelmiin yhä tiiviimmin integroidaan...

16.5.2020 lauantai

Ennen neljää sängystä pois. Join kahvit ja puurokin oli syöty jo viideltä. Päätä särkee. Jäsenet kipeät. Kuumetta ei ole.

Lähdettiin Pohjoismäen polulle. Äidin synnyinmökin pihapiirissä ei mitään muuta kuin alakuloa herättävää ymmärrystä siitä, kuinka kaikki muistot alkavat vähitellen peittyä kasvustojen alle, kivirauniotkin. Kallionuurteisiin koperretusta lähteestä kukaan ei ole huolta pitänyt ja sekin peittyy vähitellen vihreän limakeltan alle. Pajut ovat kasvaneet jo lähteen ympärillä siihen mittaan, että talvi on  isompia painanut sen päälle eikä pian kukaan tiedä, mistä siihenkin korven asujaimistoon ovat asukkaat aikanaan vetensä kantaneet.

Kompuroin koiran perässä Nimettömälle päin. Poluista ei pätkiäkään entisten suurkuusikoiden raiskatuilta pohjilta enää löydy. Ensimmäiseksi aukkohakatulle osalle oli tehty metsän"hoito"yhdistyksen toimesta viime syksyn aikana harvennushakkuu ja jälki oli sen mukaisesti kaamean näköistä. Tasaisesti siellä kuitenkin selluliemiksi jo taimina tilastoihin numeroitu tulevaisuuden puujäte kasvaa: Oikeaa metsää siitä ei koskaan ehdi tulla kun se jo puidaan pois.

Kun ikäisteni ihmisten muistiin säilöytyneet vanhojen puustojen silhuetit  jo kohta huomenna lahoavat ruumiidemme mukana haudoissaan, kukaan ei ymmärrä, miltä oikea metsä on joskus näyttänyt.

Metsien tulevaisuus on sellutehtailijoiden toteutunutta märkää unta, mutta luonnolle se on jatkuvaa kuolonunta. Metsien puolesta-protesteja ei enää nähdä. Kukaan ei enää motojen puomeihin itseään kahlehdi. Kenelläkään ei ole mitä metsistä kaivata koska muistot puuttuvat. Tai niiden tilalla on pelkkää virtuaaliviivaa, "musiikkia" ja sähköistä "älyä". Niistä ei puolustettavaa muistojälkeä tule jäämään Homo Deukselle joksi olemme kovaa vauhtia muuntumassa.

Keskustapuolue pekkaristensa aloitteesta pääsee nyt siihen tavoitteeseen, jonka ovat asettaneet: Energia- ja matkailureservaattia suurin osa maastamme.

Kierrettiin lähelle Nimetöntä jonka jäisen kannen näin eräältä maankohoumalta. Sitten käveltiin tietä pitkin Toimilaan josta laskeuduttiin Villelään ja takaisin Um. Neljän tunnin reissu. Päänsärky ei hellitä.

Kun olin nukkunut pari tuntia, käskytin itseni raivausahan kanssa lepikkoon. Raivattavaa ei paljoa ollut, se oli tunnissa tehty, mutta voimille otti. Nyt pihapiiriissä on kuitenkin puu ja pensaslajisto, josta jokaiselle tarvitsijalle, pikkulinnuille, hyönteisille, matelijoille jne. löytyy elämälleen tarpeellista. Joku voi katsoa, että eihän tuo kovin raivatulta näytä, mutta sellaisille silmille en viitsi selittää sitä, minkä itse näen.

Heräsin sohvalta siihen, kun Puutarhuri ja Elias rapistelivat Rellulla pihaan. Toivat 3 kassillista ruoka- ym. tarvikkeita.

Pyysin heitä pinoamaan saunan luona olevan pilkekasan katokseen. Laitoin hiilinieluunkin tulet, että saivat käristää makkaraa. Sain itsekin syödyksi vähän.

Lämmitettiin sauna ja kylvettiin. P ja E lähtivät kun klo oli 20.30.

Alan nukkumaan. Olen ihan poikki. Päänsärky on jatkuvaa, yltyy vain kun herkiän aloilleni. Kuumeilu ehkä loppui?

17.5.2020 sunnuntai

Heräsin 05.30. Nyt vilkaisin eteisen ovi-ikkunasta ulos ennen kuin aukaisin oven: Pyitä aitan takana pajuissa ja lepänoksilla. Yksi istui ison kiven kupeella lahokannolla haukottelemassa. Nyt näin, että myös pyille pajunkukat kelpaavat syötäviksi. Näpsin jonkun foton lasin lävitse ennen kuin oli pakko lähteä ulos kuselle. Vinha hätyytti luontonsa mukaisesti pyyt hatelikkoon.

Yöllä on satanut vähän. Aurinko paistaa täydeltä terältä, mutta etelänpuolelta on nousemassa sankka tummien pilvien armada. Näyttävät hajoavan noustessaan, että ehkä sadepäiväksi ei käänny.

Valkoposkihanhia lensi suunnaton parvi hyvin matalalta ylitse. Meteli oli kuin peltisankossa olisivat lehmänkelloja kalistelleet. Suunta oli etelään; ehkä ne vain koukkasivat Keyritylle ruokailemaan?

Koko pv päänsäryssä voimattomana. Nukuin 10-14 välisen ajan sohvalla, mutta ei se päänsärkyä poistanut. Unessa oli juuri menossa nuhjuinen  nussintakohtaus kun suuri nelivetotraktori kaasutteli seinien lävitse tuvan halki häviten siniseen autereeseen kuusikon sekaan. Traktorin mentyä seinissä ei sen lävitse rymistelystä näkynyt merkkiäkään. Eikä nussiminenkaan enää jatkunut. Makasin ilkialastomana, kyrpä pystyssä yksikseni lattialla ja pitelin särkevää päätäni. Sohvalta kuitenkin vaatteet päällä oikeasti heräsin. Eikä mulkkukaan pystyssä jäpöttänyt.

Kuumetta jälleen 38,5.

Klo 15 soi kännykkä. Se oli "Pii" Kuopiosta. Kyseli vointiani ja että missä olen. Kerroin. Olisi tarjonut "yksityistanssit", mutta kun sanoin, mikä tauti vaivaa niin vastasi, että hänellä on joskus sama myyrätauti ollut ja että se on aivan kammottava potea. Eli että se niistä "tansseista" tällä erää.

Jaksoin korjata yhden rikkoontuneen lintupöntön. Kiinnitin sen seipääseen jonka naulasin leppään kiinni. Kohta näin, kun ensin kävi talitintti sisään kurkkaamassa ja kohta kirjosieppo.

Kun koivusta sahaa oksan irti keväällä, on tyngällä kohta kävijöitä. Sinitianen "hörppii" nytkin oksantyngästä tipahtelevaa mahlaa, ja olen nähnyt, kun niissä käy kimalaisiakin.

Muuta tässä ei kykene kuin ikkunasta tarkkailemaan pikkuisten lintujen jatkuvaa nälän tyydyttämistä.

Mittailin verenpaineitakin. Ensimmäisellä mittauksella lukemat olivat 164/85 ja muutaman tunnin päästä levon jälkeen 118/58. Pulssi molemmilla kerroilla taisi olla vähän päälle 50.

Lämmitän jokatapauksessa saunan. Vedenkanto ottaa voimille. Kuume humpailee eestaas.

18.5.2020 maanantai

Jälleen ylös ½5. Sateisen oloisia pilviä taivaalla, mutta ei sada. Auringostakin jo viiru näkyy. Kuurassa auton lasit, että pakkasen puolella on käynyt.

Päänsärky ei ole hellittänyt vieläkään.

Kauraryynejä vein pölkynnenään ruokintapaikalle ja näkyvät kelpaavan tinteillekin. Alkavat olla vähissä muut jyväset enkä taida enää tälle keväälle niitä hankkia vaikka pakkasaamuja edelleen onkin. Pääskysetkin taisivat peruuttaa takaisin etelämmä kun niitä ei näy.

Puutarhurin tuomasta hesariläjästä otin summassa yhden paksuimmista. Siinä sattui olemaan juttu Otto Gabrielsonista joka on kirjoittanut kirjan "Rikkaruohon viimeinen kirje isälle".

Kyse on siis Jörn Donnerin Ruotsiin "unohtamasta" pojasta joka yrittää purkaa isän hylkäämisen aiheuttamaa traumaansa samoin keinoin kuin isänsä eläessään omiaan. Kovin vakuuttavilta pojan tilitykset eivät ainakaan jutun mukaan avaudu.

 Anelma oli laittanut myös Suomen Kuvalehden hesareiden mukana. Siinä tämä sama "Jörnin erehdys" esiintyy valokuvissakin kovin  luotaantyöntävältä. On suostunut lehtikuvaajan provokatiiviseen ehdotukseen, että pukeutuu isänsä jäämistöstä nappaamaansa kylpytakkiin. SK:lta kertakaikkiaan ala-arvoinen juttu.

Jos OG olisi ollut "vain" joku tukholmalainen "og" ei hänen sepustuksensa isän kaipuusta (isälle kostosta) olisi kustantajaa saanut. Tästä kirjasta ei bestselleriä tule.

OG:n sijaan merkityksellisempi tarina löytyi Rosa Claysta, jonka elämänkaaresta on selvitystä tehnyt elämäkerturi Vappu Kunnas (HS 12.5).

Kuokin kasvimaalla tänään vähän, mutta enimmäkseen keräilin rompetta kärryyn jonka vien huomenna lajitteluasemalle. Rautaa siihen enimmäkseen tulee. Muovikuorman teen erikseen kuten myös kyllästetyn puutavarajätteen. Varmaan kolme eri kärryllistä kaikkea kertyy.

Ilta jo. Alan olla aika uupunut. Mitenkäs se olikaan, ettei kuuteen viikkoon saisi mitään tehdä kun on sairastunut myyräkuumeseen? Kuka saatana se makoilla jaksaa! Päänsärkykin paljon pahempi kestää makuultaan käsin.

19.5.2020 tiistai

Uunia piti lämmittää kun on ollut öisin pakkasta ja menee koleaksi tupa. Uunin laki alkoi roikkua kun tukiputki suli kuumuudessa mutkalle. Tunkkasin sen ylös ja laitoin erään valurautahökötyksen tilalle. Vaarallista alkaa olla lämmitystouhu tässä kämpässä.

Klo 14 avasivat lajitteluaseman portit ja olin ensimmäisenä oman jätekuormani kanssa. Kävin vielä kaksi eri reissua viemässä. Asema meni kuudelta kiinni, ja olin viimeinen joka sieltä läksi, että aika tiivis iltapäivä. Mutta nyt on aitan alunen ja muut nurkantakuset tyhjiä ja siistejä "jospa joskus tarviin"-rojusta.

Nyt on semmoinen olo, että kuume nousee jälleen. Päänsärky on ollut sangen vittumainen kestää. Tauti on vienyt näläntunteenkin, väkisin jotain aina suuhuni tungen. Kahvia, vettä, piimää enimmäkseen. Kahvi  maistuu koiranmunanhuuheveeltä niin kuin isä tapasi sanoa laihasta kahvista (mistähän se semmoisen veden maun tiesi?).

Osa ruuista on mennyt vanhaksi. Kanasiivut syötin koiralle raakana. Leivät on homeessa. Yhden kuivahtaneen kannikan silvoin paistinpannulle ja tein leipäressua, mutta ei sekään maistunut. Tomaatit ovat aivan liiskana, appelsiineista puolet pehmeäkylkisiä, omenat kurttunahkoiksi kyträhtäneitä... Maidot ja piimät ovat kylmässä kellarissa vielä säilyneet, eikä niitä enää ole kuin parit purkit....

En jaksa luetella mitättömyyksiäni tämän enempää. Saunaan ja nukkumaan!

20.5.2020 keskiviikko

Havahtuminen klo 04. Jumalaton piänsärky! Paineet 147/85 ja nyt vähän myöhemmin, kahvit juotua ja puurot syötyä 130/63. Syke 50 ja 54.

Myyyräntyötäkö lienee.

Puuroa muutama lusikallinen ja kahvia kupillisen nielin puoliväkisin, muuten ei näläntunnetta ole. Yököttää ihan.

Jos tekisi salaattia?

Otin ½ tabl. aspiriinia.

Tämä päivä meni melkein makoillessa. Muutaman talikollisen käänsin kasvimaata ja tein porkkanapenkeille laatikot valmiiksi. Entiset lahosivat paikoilleen, jäänteet kannoin polttopaikalle.

En jaksanut muuta. Sama vaikka loppuisi kaikki!

21.5.2020 torstai

Särky päässä ei hellitä. Vähän oli aamulla lämpöäkin. Jäsenistä alkaa kolotus kaikota.

Elias ja Gaius tulivat päivällä. Toivat ruokatarpeita; maitoa, piimää, leipää jne. Siemenpottuja ja porkkanan- sekä kehäkukkien siemeniä oli Puutarhuri pyyntöni mukaan lähettänyt myös.

Anelmalta jälleen pinkka hesareita. Niitä olenkin välillä selaillut. Lähinnä esseet ja kulttuurisivut. Paskat olen koronajatuisteluista ja -päivityksistä välittänyt. Saska Saarikoskenkin koronapäivitykset yhtä tyhjän kanssa vaikka teksti onkin hyvää lukea. Oli siellä joku tautien historialla jyvitetty päivitys jonka luin kokonaan.

Pojat repivät muovit vanhoista mantsikkapenkeistä joiden kohdalle on tarkoitus laittaa perunaa.

Vaihdettiin Relluun renkaat kun eivät olleet saaneet vanteita irti navoista. Niihin oli kertynyt paksu kerros ruostetta ja piti mykyttää kunnolla, että irtosivat. En olisi kyllä jaksanut. Omassakin nastat vielä rahisevat.

Paistoin pojille lettuja. Kun olivat lähteneet, nukuin 3 tuntia. Voimaton on yhä olo.

Kanahaukalla usein sama lentoreitti tätä mökkiä kiertäen, matalalla metsänrajaa noudatellen. Tällä kertaa kun se tuli Pohjoismäestä päin pois, sillä oli kynsissään isompi saalis, ehkä jäniksen poika. Varmaankin sillä itsellään on poikaset jossain Karisuon laidan kuusikoissa.

Pääskyset tulivat takaisin kun lämpesi. Ne ottivat omaksensa istumalangan jonka viritin huussikuusen ja talon päätyräystään välille. Paskovat kyllä aika paljon pienistä perseistään. Västäräkki rakentelee pesäänsä metrin verran ylemmä entisestä räystäskainalokolosta. On nyt lähempänä pääskysten pesiä, mutta kaipa ne toisiaan sietävät.

22.5.2020 perjantai

Tikka ei tiedä, kuinka kuvatuksi linnuksi se onkaan joutunut. Mutta vaikka "tietäisikin", vitut se siitä välittäisi. Turhia lauseita tikan tiedostamisominaisuuksista nämä koska vain ihmiseltä jokin sellainen omituisuus onnistuu.

Päänsärky koveni yöllä yhden-kahden välillä enkä paljoa nukkunut.

Myyräkuumeen alkupuoli on ollut sen verran ankara, että tuli laadittua "testamenttiakin", mutta pätemätön se tuoltaan olisi. Panin hellaan sytykkeeksi.

Jos nyt kuolen, ei velkojen ja velan pantteina olevien omaisuuksien etukäteisjakamisella ole mitään merkitystä koska velkoja ei perillisten tarvitse ottaa huolehdittavakseen. Eikä heillä ole millä huolehtiakaan. Kaikki kaatuu Puutarhurin syliin, mutta silti lakiosuudet täytyy jakaa. Mutta miten jakaa kun ei ole mitä jakaa, siis rahaksi muutettua kiintainta? Se olisikin aika vittumainen tilanne kun kolmen eri äidin lapset ovat saman isin olematonta jäämistöä kaivelemassa.

Äskettäin menehtyneen Jörnin lapsille taisi kuitenkin jotain taskuihin kilistä vaikka heilläkin eri äideissä löytyy. Mainitsemattakaan älyllisesti älykkään, mutta muilta "viiden" aivojensa kehitystason osalta imbessilin Wahlroosin etukäteis-"verosuunnitteluista" (testamenteistaan) jälkeensä jäävien suunnattomien valuutta- ja kiintainomaisuuksien suhteen.

"Somesta" irroitin itseni perusteellisesti. Facebookin lopetin kenellekään selittelemättä. Mitä siellä olen yleensäkään oleillut? Peukuttaminen tällä luonteella jollekin elämälle epäolennaiselle asialle ei ole luontevaa kohdallani. Tuskinpa minua kukaan kaipailee. Ehkä joku ohimennen ajattelee, että minnehän se hävisi ja se on siinä.

Kuten olen tuhannesti ennenkin huomauttanut, lihattomat ystävyydet eivät pelkkinä virtuaaleina virtoina ole minkään arvoisia. Niiden kesto on nolla. Niistä luopumisen surun määrä on nolla. Kyyneliä ei irtoa tippaakaan. Joidenkin ystävien tapaamisten muistoista tulee haikeita oloja, mutta virtuaalivaihe ei niistä syvempiä tunnekokemuksia rakenna.

Kivaniemi-blogieni elämien katkaisua harkitsen vakavasti. Kuka näitä kaipaa jos ei kaipaa minua itseäni? Jos minä vielä elossaolevana olen merkityksetön ja vain kirjoitukseni ovat olleet jonkinlainen tyhjien hetkien täyte, niin ei siitä kukaan mitään menetä jos poikkaisen mahdolliset "suhteemme" irti.

Kukaan ei ole valmis kirjoituksistani edes maksamaan niin kuin kirjoista ja kolumneista kirjoittajille maksetaan. Yhä vähemmän on tosin niitä, jotka pelkästään kirjoittamalla leipänsä tienaavat. Muutamalle nimekkäälle maksetaan edelleen, mutta moniko niistäkään enää merkityksiä ihmisten elämiin jakaa?

Muutama ilmoitti joskus olevansa "ikuinen seuraajani", mutta eipä niistäkään ole sen koommin mitään kuulunut; kyllästyyhän näihin. Ja varsinkin, kun en tee tätä nyt eläviä varten; vain lapsilleni jonkinlaiseksi lohdutuksyritykseksi sitten, kun minua ei enää ole.

Minkä tahansa "ikuisesti kestävän" vannojia karsastin jo silloin, kun internetmaailmaa ei ollut olemassakaan. Enkä väärässä ole ollut; virtuaalissa sen valheellisuuden (ajatteluvirheen) voi sekunneissa nykyisin todistaa.

Tänään hain vanhemman S:n porukoiden kanssa Karimäestä korokelaidallisen poninpaskakuorman. Kun uusien asukkaiden kanssa juotiin kahvia talon tuvassa, sain kertoa, että olen istunut äidin kanssa siinä pirtissä viimeksi joskus 1970-luvun taitteessa. Olivat muuten remontoineet sisustuksen uusiksi, mutta seinät oli siistitty vanhalle hirsipinnalle. Oli mukava käydä.

Poninpaskasta tuotiin Um puolet ja loput veivät omaa kasvimaataan varten kylälle.

Aamulla jututin tienviertä koirien kanssa kulkenutta rouvaa. Se kertoi olevansa myös Karimäen uusia asukkaita, mutta vain kesäisin. Miehensä kanssa lähinnä lomakaudet. Mökki on se tännempänä oleva vinoneliöinen hirsitalo entisen "ravattisonnin" naapurissa.

Hain Oivalta m.sahan ketjun. Katkesi mokoma.

Menikin myöhälle kasvimaalla myrytessä. Välillä kävin päätä pitelemässä sohvalla ja sitten jatkoin.

On se raskasta hommaa kasvimaan kääntäminen ja juuriminen muutenkin, mutta erityisesti näin puolikuntoiselta mieheltä se vie tahdon ja voiman.

Jaksoin juuri ja juuri saunan lämmittää, mutta meinasi jäädä kylpemättä kun en sohvalta päässyt ylös kuin kauheasti itseä noitumalla käskyttämällä.

Nyt pitkällään, ristikkoa ehkä täytän ja nukahdan. Lukemisesta ei edelleenkään mitään tule. Paitsi Hesarien selailusta.