Sotapäiväkirja 6

Isäni, Tauno Heikkinen s.1922 etumaisena konepistooli tanassa v.1942

28.2022 maanantai

Klo 02.20. Sää on lauha (-2), tuulinen, täyspimeä kaupungin valojen ulkopuolella. 

Pilvet eivät karkaa minnekään, ovat lieoissaan tähtien sakaroissa, runoilisi runoilija.

Mutta minä en ole runoilija. Se haave piti teurastaa silloin, kun niitä (runoja siis) olin rustaavinani.

Akuuteista sotatilanteista kertovista runoilijoista on ollut aina pulaa. Pakkaa olemaan niin, että kauheimmat ja kauneimmat lyriikat on kirjoiteltu vasta sotakoneiden jyrsällysten jälkipoltossa. Kun kaikki on myöhäistä.

Uutiskuvista ja toimittajien selostuksista ei ole nuusaa, niitä riittää. Ja nykyisin, kun välineet ovat hektisesti aina käytettävissä, tietävät maailmanlaitojenkin asukkaat, mitä missäkin tapahtuu.

Uutiskuvat Ukrainan taistelukentiltä ovat kyllä järkyttäviä!

Ehkä runoilijoita ei enää tarvitakaan kun kaikki rävähtää pomminlaukaisuhetkellä jo silmille.

Klo 07.00

Nukuin levottomasti edellisen heräämisen jälkeen. Unessa käsiteltiin ydinaseputkia suuren armeijakolonnan kärjessä. Putinrotta hääri taustalla ja uhkasi lähettää "säteilevät terveisensä" Turkuun. Sydämentykytykseen heräsin. Verenpaine 141/88/60, vessassa käynnin jälkeen normaali 123/81/55. Paine taisi tulla virtsarakosta.

Uutisissa haastatellut kotimaiset sotavesselit, ja Mika Aaltolakin, yrittävät vaalennella Putinrotan ydinaseuhkailun aiheuttamia mustia otsikoita, mutta mihin kaiken Kremlin suunnnsta tulleen valehtelun, lännnen hyssyttelyn ja diktaattorin käsien viimehetkiin saakka kestäneiden puristeluiden jälkeen toivon paremmasta ripustamme?

Klo 11.00

Kymmeneltä oli vuosittainen härilleen herenneen Tojotanrottelon käyttö katsastussonnilla. Meni huomautuksitta läpi.

Ruokia laitellessani mietin yöllisille tuskailuilleni jatkoa.

Eivät mitkään sotien kauhuista kirjoitetut sanat, runot, kertomukset eivätkä paksut romaanitkaan estä sotien uusiutumisia. 

Miljardit ovat nekin teokset jotka toisesta maailmansodasta on rustattu, mutta niinpä vain pääsi maailman iholle sotaisan syyhynsä istuttamaan jälleen yksi ihmishirviö, jota tyranniksi voi huoletta luonnehtia.

Etukäteenkin on skenaarioita laadittu uhista, jotka maapalloa lajimme toimista uhkaavat. Mutta niin ollaan sokeita ja uhmamielisiä, ettei yhtäkään totuudensanaa oteta niin, että sillä olisi ennakoivaa vaikutusta. Nytkin maailman ilmastopanelistien raportti huutaa, että aikaa on enää sekunteja, toimikaa, mutta mitä teemme.

Istun tässä minäkin tuolillani itkemässä sotaa ja sen seurauksia kun se tuli kulmaan taakse pauhaamaan ja jos Putinrotta ei pääse laukaisemaan ydinohjusta, lopun tekee ihan omaksensa rakentelemamme ilmasto ja sen muutoksen aiheuttamat, kauhistuttavan hitaasti tappavat oireilut.

Ympäri maailman hurahtava ydinlaukausten ketjurektio lopettaisi tämän kaiken tunnissa. Putin tietää tämän. Koska hänellä ei siinä, hitlerimäisen lopun vaiheessa, ole enää mitään menetettävää,  hän lähettää pomminsa matkaan. Ainoa este on siinä vaiheessa ne hänen lähellään olevien muiden peukaloiden tottelevaisuus.

Mutta niin ovat asemissaan asioistamme päättämään valitut kykenemättömiä toimimaa kuten ollaan mekin,  niinsanottu tavallinen kansa, jotka vain väistelemme, kun jotain pitäisi tehdä. Bensapumppujen ääriltä lähdetään helposti marssille jos hinnankorotukset uhkaavat, mutta että tekisimme käytön vähentämiseksi kovia, henkilökohtaisia rajoituksia niin se ei onnistu.

Ihastellaanpa vain kaiken pahan alkujuuria, eli tojotiemme katsastuten läpäisyjä. Nehän kaikki pitäisi köijätä heti murskaamoihin ja murskausjäte laittaa hyödyllisempien tarkoitusperien tarpeiksi. Vai onko meillä oikeasti enää semmoiseenkaan kierrätykseenvaraa?

Sähköllä toimivat liikkumisvälineet.., hah. Niihin ei ainakaan ilmastomuutoksen torjunnassa pidä toivoaan pultata.

Ainoa hillitsemiskeino on leikata kulutusta 90%. Ymmärtääkö tämän, minulle selkeänä avautuvan tiedon ehdottomuutta kukaan?

Klo 13.00

Lieka, jonka päässä rimpuilemme, on hitsattu kiinni kulutustaivaan portinpieliin.

Sotapropagandan annamme aivojamme vastaanpanematta huuhteluttaa. Viimeksi Venäjän kansa antoi Putinin ja sisäpiirinsä tehdä sen vaikka olisivat voineet hänet estää rupeamalla vastustamaan yhä vain laajemmin vaaralliseksi Rotaksi näyttäytyneen ihmishirviön toimia.

Kyllähän kansa yritti, mutta Putinrotan poliisivaltio esti sen. Olisi silti yritettävä aina vain uudestaan.

Sodan viirus lähti siis sekin jyrsijästä kuten monet muut pandemiat aiemmin. Nyt se vain oli omaa lajiamme, se Rotta.

Klo 17.00

Sodan osapuolet kokoontuivat Valkovenäjän rajoille keskustelemaan tulitauosta. Kukaan ei ole vakuuttunut neuvottelujen onnistumisesta. 

Ukrainan presidentti Zelensky pyytää erikoiskäsittelyä EU:n jäseneksi pääsemisestä. Arvata saattaa, kuinka Kremlin tiilikuorien sisällä kiukkuinen Rotta kihiseee ja seinille hyppii. Pizzalähetitkään eivät taida tarkastuksitta päästä sisään, että veisivät poloniumilla maustetun haukkapalan rotankoloon.

Venäjän sotilaita kuollut arviolta (epävarmaa) 4800. Ukrainan siviiliuhreja satoja, sotilaiden kuolemista en ole nähnyt tiletoja. Infaa ja sotakalustoa on tuhoutunut suunnattomat määrät. Ympäri Ukrainan aroja pommitetut kaasuputket ovat tulessa ja öljysäiliöitä rajähtelee.

Klo 23.15

Pelko, se on paikoilleen naulitseva tekijä. Tyrannit osaavat pelonnauloja laatikoittain joukkoihin kylvää.

Nyt pitäisi jonkun Putinrotan lähipiirin Pikkurotan aktivoitua ja nostaa Naganin piippu isäntänsä ohimolle.

Jos voisi, jonkun olisi lähetettävä ydinohjus Kremliin ja sen lähellä sijaitsevaan sotavoimien komentokeskuskeen. Niissä tuhoutuisi satoja muitakin ja lähiseudun siviilit saisivat osansa, mutta ehkä se olisi pieni hinta siihen verrattuna, jos Kremlistä päin ensi laukaisi tapahtuu.

Ongelma on kuitenkin, että jo yksi ydinohjus laukaisee vastapuolelta lähtemään myös samanmoisen tai jopa suuremmat lataukset liikkeelle niin sen jälkeen ei millään enää ole mitään väliä. 

Nuku nyt sitten tämänkin päiväisten sotauutisten pöyhimillä alustoilla!

Sotapäiväkirja 5

27.2.2022 surullinen sunnuntai

Klo 04.15

Tieto yli 15 kilometrin mittaisista pakolaisjonoista Puolan rajalla on niin lohduton uutinen, että sanat juuttuisivat kurkkuun jos minun niistä pitäisi yrittää jotain suullani kertoa. Kirjoittaa nämä rivit voin, mutta en ilman itkua niitäkään.

Päivittyvässä jutussa kerrotaan ainakin 240 siviiliuhrista ja öljyvarastoon osuneesta ohjuksesta joka on sytyttänyt valtavan tulipalon aiheuttaen myös käsittämättömän vakavat ympäristötuhot. 

Vinha tuossa jalkojeni juurella vilkaisi juuri minua ihan kuin muka ymmärtäisi isännän kummallisia, aamuöisiä jalkeillenousuja.

Kaivelen vanhoja valokuvia isäni kokemasta sodasta. Paljon niitä ei ole, mutta kyllä ne tuovat mieleen sotaisia tarinoita, joita lapsena kuulin isäni ohranjyvä silmässään yrittävän kertoa. Koskaan ei tullut pitkiä selostuksia sodan syistä, ei isoja maailmankuvan selvityksiä, miksi alta kaksikymppistenkin oli lähdettävä tappamaan tai tulemaan tapetuksi.

Tuleepahan isää ja kokemaansa sotaa näin tässä sivuttua kuin huomaamatta edes pikkuisen. Takaraivon puolella se vain on muuten kulkenutkin.

Olin juuri täyttänyt neljä vuotta syksyllä 1962 kun Kuubankriisi  rymähti maailman päälle. Muistan isän saunanpunakat kasvot kun hän kuunteli radion uutisia ja kuinka nimeämätön kauhu ripisteli selkänahkaa kun isä tietyntotisella aksentilla kirosi: "Voe perkeleen perkeleen perkele! Vieläkö tässä tappotouhuihin joutuu, saatana!"

Isän tie olisi oikeasti johtanut rintamalle jos tuo vuoden 62 ohjuskriisi olisi maailmansodaksi äitynyt. Hän oli vasta 39 v ja selänmittainen rukajärveläinen, 1944 elokuussa saatu kiväärinkuulan pyihkäisemä vamma oli täysin parantunut. Kukaan ei henkisistä haavoista silloin meteliä pitänyt. Veteraanit puuduttivat märkivät mielensä ja muistonsa paloviinalla turruksiin kun alkoi ahdistaa.

Nyt nuo ylisukupolviset haavat aukesivat minussa märkimään. Olenhan sodan käyneen isän poika.

BBC:n Ranskan Macronilla höystetyn uutisen mukaan Valko-Venäjän sylikoira Lukasenko on luvannut Venäjälle, että se voipi tuoda ydinohjuksiaan maansa alueelle!

Tämä on yhtä kaamea tieto kuin Kuuban kriisin aiheuttanut ohjusselkkaus 60 vuotta sitten.

Alan yhä enämpi pelätä, että poikani joutuvat kokemaan sodan! Jopa ydinmausteilla maustettuna.

Voe perkeleen perkeleen perkele!

Klo 7.20

Harkovassa ovat räjäyttäneet kaasuputken ja ympäristökatastrofi on varmaa. 

Miten lie sen Tsernobylin laita nyt jonka Putinin pikkurotat valtasivat? Jos siellä pämähtää, niin alkaapi jälleen tatit radioaktiivisina hehkua täälläkin. Toisaalta sen pämäys myrkyttäisi myös näitä pikkurottia joka niille oikein olisi.

Lueskelin päiväkirjaani ja katselin valokuvia omalta Venäjänretkeltäni vuodelta 2014 kun Putinrotan pienet vihreät pikkurotat valtasivat Krimin. Tajuan yhä selkeämmin nyt, miksi rajavartiat ja sotilasvirkamiehet silloin olivat niin innokkaasti yhden polkupyöräilijän kulkua seuraamassa. Luulivat tietysti vakoojaksi, tai oli pantu luulemaan. Sekin Hondamies saatana!

Rapistelivat selkäpiitä pitkin pintaan myös ne tunteet kun Rukajärven tiellä yksi rosvokaksikko yritti ryöstää (luultavasti myös tappaa) minut. Olisihan se sekin ollut yhden elämän saavutus. Kuolla nyt siellä, missä oma isä oli 70 vuotta aiemmin tappamassa venäläisiä ja sai itsekin pahasti kuulasta loppujyräköissä. Tätä mietin isän haavoittumispaikassa Ontrosenvaarassa kun pääsin niistä kelmeistä eroon ja yritin kääriytyä telttaani nukkumaan.

Väkivaltaa uhkuvasta ryöstöyrityksestä kertausta: https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Maantierosvot

Klo 19.00

Tappamiset ja infan särkemiset jatkuvat Ukrainassa. Harkovaa venäläiset olivat harimassa kynsiinsä, mutta paikat ovat jälleen ukrainalaisten hallussa. Kiovassakaan eivät ole päässeet vielä kaupunkiin ja taistelut ovat arvaamallakin hirveitä kun kuolemankuulat vinkuvat. Tarkkoja tietoja ei ole tietenkään, mutta kun kertaa vaikka kymmenellä ilmoitetut uhrit niin lähemmäs totuudesta pääsee.

Päärotta ilmoitti äskettäin, että käski jo ydinaseosastot korkeaan valmiuteen. Lännen edustajat rauhoittelevat ja hyssyttelevät, että Rotta vain hämää, mutta kuka uskoo sitäkään? En minä ainakaan. Varaudun pahimpaan mahdolliseen, eli täällä siihen, että radioaktiivisia laskeumia tulee tuulten mukana hankiemme ylle.

Klo 21.30

Jos joku kaveri soittaa tai minä soitan jollekin, niin puhumme tietysti Ukrainan sodasta. Niin kuin äsken Tapion kanssa kun se Kittilän kuulumisia soitalti. Heimosedän kanssa oli sodan syttymispäivänä pitkät jutut hän kun muistaa vielä, kuinka kotikirkonkylää oli sitäkin pommittaneet jatkosodassa. "Muistan kyllä, miten pommit irtosivat ja jyrähteli..." Heimo on ollut sodan päättymisvuonna 44 kymmenvuotias.

Saankohan ensi yönä nukutuksi. Huomenna Tojotanrottelon sonnilla käyttö. Kerran yksi katsastusmies tunsi kytträä kun lohkaisin, että Tojota on härillään, että jos...

Sotapäiväkirja 4

 

26.2.2022 lauantai

Klo 02.50

Sota tuntuu täällä 1966 km:n päässä Kiovasta (Baltian kautta) niin, ettei nukutuksi saa. Kuten edellisenäkin yönä heräsin uneen jossa aseita käsiteltiin, kuului räjähdyksiä ja murskaksi ammutun huoneen nurkassa radio runoili "pieni sininen kuori, sen sai sotilas nuori..." (Vysotski).

Ennen nukkumaan rupeamistani hyökkäsi netistä silmille video, jossa venäläinen panssari ajoi kaupunkiväylää pitkin ja yhtä´äkkiä sen kuljettaja, juovuksissa sotahuumeesta tahi vodkasta, käänsi rumiluslaatikkonsa pienen henkilöauton päälle rusentaen sen kaistojen väliselle nurmikolle.

Nuku siinä sitten, herkkätuntoinen ihminen.

Klo 06.00

Miten käy kun Venäjän Rotta ahdistaa Ukrainan sodalla itsensä nurkkaan? Hyppääkö se ja painaa ydisotasovelluksen laukaisunappulaa?

Ydinaseen laukaisemiseksi Rotta tarvitsee ympärillään olevien samanmielisen tuen, mutta miten se heidät on siihen varmuuteen valmistanut, niin siitä ei tietoa. Yksi peukalo ei joka tapauksessa riitä. Sergei Soigu vai kuka on kaverina peukaloimassa sitten, niin se seikka ei liene kellään muulla (paitsi USAn vakoiluelimillä) selvillä.

Uunissa ohrapuuro, sitä nousin katsomaan kun laitoin sen edellisen  heräämisen aikana hautumaan. Ei ole vielä valmista. 150 on vain arinalla lämpöä.

Eivät laita ukrainalaiset isät ja äidit puuroja hautumaan. Kylmiä eväitä jykertävät pommisuojissaan ja pakomatkalla Puolan rajalle he. Jos jykertävät.

Lukiolaispoika ei ole tullut kotio. Läksi illalla kavereiden kanssa kaupungille. Sanoi lähtiessään, ettei ole kauan. Nuorten tämä "kauan"-käsitys venyy tilanteen mukaan, mutta on ollut aina puhe, että ilmoittaa jos jää jonnekin yöksi. Ensi viikolla poika täyttää 18, että kai se sitten viimeistään pitää huolehtimiset jättää vähemmälle. Mutta nyt, kun tuo Hullun Diktaattorin synnyttämä sotalapsi Ukrainassa syntyi, tuntuu, että huoli omista mukuloista vain kasvaa vaikka loputkin aikuistuisivat ja olisivat valmiita astumaan maailman murjottavaksi.

Klo 09.00

Euroopassa Viron kaltainen kylmän pragmaattinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallitsijoihin on pahasti myöhässä, varsinkin Ranskassa ja Britanniassa, Suomesta nyt puhumattakaan. 

Putinin verikäsien ravistelu ja muu hymistely olisi tullut lopettaa heti Kaukasussotien, kerrostaloräjähdysten, poliittisten murhien, opposition edustajien vangitsemisten ja myrkytyskeissien aikoihin. Viimeistään, kun Catherine Belton kirjoitti karmeita asioita paljastaneen kirjansa Putinin sisäpiirissä (2020). 

Elikä rautalangasta jälkikäteen yksinkertaisen huomion vääntäen: Neuvostoliiton romahduksen jälkeen venäläisen, täysrikollisen (kansalta ryöstetyn) rahan virtaamista ei olisi pitänyt päästää tulvimaan sen enempää Englannin pankkien pesuohjelmiin, Sveitsiin, Luxenburgiin, USAaan, jne. sen enempää kuin suomalaisten prismojen juustohyllyjen äärellekään. Jahkailemattakaan tätä suuremmin sitä inhottavaa (sylkäisen kompostiastiaan tätä kirjoittaessani) Hanhikivihanketta ja muita "hartwall-areenoita".

Nyt on myöhäistä rypistellä kun veriset Putinripulit kintuilla valuvat.

Voimme vain jossitella ja jynsssätä Venäjän rotan kättelyiden myrkyttämiä kouriamme tehopesuilla, jotka nekään eivät takaisin tuo niitä muitakin skenaarioita toimia, joita asioita ymmärtävät epäilemättä huomasivat olevan olemassa, mutta silti eivät tehneet yhtään mitään. Suomettumisen jälkilöylyissä istuisimme edelleen jos nämä todelliset "sodan kasvot" eivät olisi tällä karmaisevalla tavalla paljastuneet.

Klo 17.00 

Oli niin hermostunut olo aamulla, että läksin käymään Unimäessä. Hain lähtiessä kaupasta lintujen ruokinta-automaattiin siemeniä kaksi 25 kg:n säkkiä. Pulkankin muistin ottaa ja tarpeenhan se oli sillä ei tietä ole aukaistu kuin joskus helmikuun alussa ja uralle oli pakkautunut kohvaista lunta uppuroida asti. Metso oli heti alkumatkan mutkassa tiellä ja iso hirvi oli kahlannut Kervisen huitteilla ylitse uran. Sitä ei metrinenkään hanki ole hidastanut. Jänesten jälkiä oli paljon ja pihassa oravien. Ne olivat kaltanneet automaattijyvien lisäksi huussikuusten runsasta käpysatoa niin, että oli sitä "pärtöä" hangella mukavina roiskeina kuin Aarovaenaan piipunmällisylkiä.

Tuvan oven edustalta ja aitan rappusilta lapioin hanget pois ja saunan huteran pilkekatoksen pelleiltä myös.

Tintit ja tikat ja oravat olivat rouskutelleet aiemmat täytöt aika vähiksi, että aika oli lisää viedä.

Harkitsin laittaa saunan lämpiämään, mutta se olisi tiennyt lisäkaivuja kaivolla ja täysien sankkojen kanssa hagessa uppuroimista niin luovuin tuumasta. Tulomatka Iisalmen tielle oli helpompi, sillä pulkassa ei ollut painoa ja otin sukset aitasta koipieni lisukkeeksi.

Tultua luin heti useammalta saitilta sotauutiset eivätkä ne rauhaa luvanneet. Tulitauokoehdotuksista oli mainintoja, mutta kuka Putinrottaan enää siinäkään asiassa voisi luottaa? Kiova alkaa olla rumasti hajalle pommitettu ja kuolleita siviilejä mainitaan olevan n. 200. Sotilaista ei ollut lukuja.

Anteeksi rotat, että tulee verrattua julmaa ihmismulkkua Teihin, mutta se on hänen itsensä ilmaisema kielikuva koska se gangsteripiireissä kasvatuksensa saanut ukontappi ei luonnon päälle ymmärrä yhtään mitään. Parhaillaa se mutaatioaivo, sen lisäksi, että se panee kansansa tappamaan lajitovereitaan, se syyllistyy myös kuolemanvakaviin ympäristörikoksiin samalla, kun jauhaa maata ja infaa pölyksi aseillaan.

Ja mitä merkillisintä, Putinrottahan on mutaatioasteeltaan Htleriäkin etevämpi jo. Hän nimittäin on kehittyttänyt liikkuvat, armeijan mukana kuljetettavat krematoriot murhaamisreissulla syntyviä ruumiita varten. Eivätpä saa haudata Äitivenäjän äidit lapsiaankaan kotimultiin edes.

Klo 23.00

Medvedevkin, Putinin yksi heikoimmista käsikassaroista,  oli äännähdellyt "uhkaavasti". Se uhkaa panna ulkomaalaisten Venäjällä olevat omaisuudet ja rahat jäihin ja ehdotti jopa kuolemantuomioiden uudelleen laillistamista. "Emme tarvitse diblomatiasuhteita länteen" se inisee sinisessä puvussaan esitelmänsä lopuksi.

Kiova on asettunut nyt siilipuolustukseen. Tappioita on venäläisillekin aiheutunut Kremlin toimin piilossa pidettäviä määriä. Lentokoneita on pudoteltu ja tankkeja murskattu ja poltettu Molotohvincoktaileilla. Oikeat tilastot kuolleista ja muuten murskaantuneista venäläissotilaista on varmasti jo tuhansia.

Sotapäiväkirja 3

25.2.2022 perjantai

Klo 01.30

Unessa olin hakemasa aseita Unimäestä, mutta kesken matkan ajoin tien syrjään ja käännyin takaisin kun muistin, että olen myynyt aseeni Vukelon Artolle. Tullessa pieniä vihreitä miehiä vilisti lepikkoon kutostien varsilta. Oli kesä.

En minä Artolle ole myynyt kuin yhden haulikon 2015, eli isäni jälkeensä jättämän espanjalaisen. Aiemmin, parikymmentä vuotta sitten myin yhden egyptiläisen sotilaskiväärin Hannulle. Sen olin vaihtanut Tikkakosken lintuluodikkoon Ranelta 1997. Lintuluodikon olin taasen ostanut Maurilta 1979. Sillä ammuin yhden hirven, hanhen, muutamia teeriä ja jokusen metson. Kerran pämmäytin jäneksenkin Karsikkosalolla kun se istui korviaan luimistellen aukkohakkion mätäskumpuran päällä ja matka oli liian pitkä haulikolle. Käsivaralta toksautin, että ihan hyvä osuma minulta.

On minulla vielä tsekkiläinen pienoiskivääri (1993), ostin sen tarjouksesta äänenvaimennin ja kiikari varusteinaan Nilsiän Ruotsalaisesta. Ensimmäisen aseeni, saksalaisen rinnakkaispiippuisen, 12 kaliiberin haulikon (1975) ostin ensimmäisen työkesäni tienesteillä Pahka Erkin kautta Vesannon Osuuskaupasta. Hirmuisella kiireellä tulin sitä hakemaan ensin lentokoneella Rissalaan ja siitä taksilla Siiliin josta kerkesin vielä sorsia perkkoomaan Pajulahteen. Lähtiessäni Vantaalta olin ensin käynyt Malmin lentoaseman tiloissa suorittamassa metsästystutkinnon. En muista enää, että miksi minä semmoisen mutkan kautta metsästykselle luvat järjestin. En ollut kuin 15 v täyttänyt pojannaskali.

Jokatapauksessa jos täällä sodanmytäkkä alkaisi, en nykyisellä asearsenaalilla kummoista lovea haarniskoituihin hyökkääjiin saisi. Voisivat vilistellä lepikoissa aivan rauhassa.

Klo 07.00

137 kuollutta ukrainalaista. Erittelyä siviilien ja sotilaiden kuolinsuhteesta en ole nähnyt, mutta ei sillä väliä. Putinin murhaamia kaikki tyynni.

Ensimmäisen sotavuorokauden aikana ovat puhuvat päätä täyttäneet kuvaruudut. Viestejä Venäjään kohdistuvista "kovista" talouspakotteista on tullut Yhdysvalloista ja EU:sta. Toisen kuvan mukaan niillä ei meneillään olevaa hyökkäystä edes jarruteta, tulokset näkyvät vasta myöhemmin ja tavallisen venäläisen arjessa eniten. Sotakoneistoon ne tekevät samanlaisen ruosterannun kuin jos minä ampuisin haulikontotterollani panssariajoneuvoa viiden metrin päästä.

Hesarin palkkaamien tulkkien venäjästä suomeksi kääntämä Putinin "päiväkäsky" sotakoneiston liikekannallepanon yönä on karmivaa luettavaa. Loppupuolen eräs kappale tiivistää kaiken olennaisen Putinin henkilökohtaiseen sodan logiikkaan liittyen: 

"Voimia tarvitaan aina – aina – mutta voimaa voi olla erilaatuista. Puheeni alussa mainitsemani ’valheen valtakunnan’ politiikka perustuu ennen muuta raakaan, suoraviivaiseen voimaan. Sellaisissa tapauksissa meillä sanotaan: ’Kun on voimaa, ei tarvita älyä.’"

Klo 19.30

On ollut vaikea vuorokausi seurata ukrainalaisten syyttömien kärsimyksiä. Voimattomuuden tunne on pahinta. Jos olisin nuorempi, lähtisin Ukrainaan pyssyilemään.

Tämä sanoinkuvaamaton viha sitä yhtä "bunkkeriukkoa" kohtaan joka esikuntineen kaikkeen syyllinen on, on toinen mieltä ahdistava tekijä. Ei edes se lohduta, että ajattelen Putit kuolleeksi siinä vaiheessa kun tämä hirmuisuus loppuu. Hoen, ettei tuo täyskyrpä voi mitenkään selvitä hengissä tästä. Viimeistään oman maan kansalaiset hänet lynkkaavat kuten tekivät italialaiset Mussolinille. Hylkiöksi sanoi Biden Venäjän diktaattoria. Toivon todella, että hän pian on kuollut hylkiö.

Luin jostain, että Putinilla on noin miljoonan palkatun, lahjotun ja pelotellun turvamiehen klaani olemassa kaikkia mahdollisa murhayrityksiä torjumassa. Liekö Lavrovinkin saanut syliinsä kehräämään uhkaamalla tämän omaisia.

Toisaalta Putintyrannin kamu alAssadkin on vielä hengissä ja sitä saa maailma ihmetellä. Millaiset lie sillä ihmispaskalla elämisen olemiset? Loppuikä betonin ja turvamiesten ympäröimänä...

Tänään EU on kokoontunut päättämään Venäjälle asetettavista pakotteista ja Niinistö on kokoustanut Naton ringissä.

Jos kaikki päättäjien pöydissä olevat, meidän Sanna Marin mukaan lukien olisivat lukeneet tuon omallakin pöydällä päivitettävänäni olevan Catherinen Beltonin "Putinin sisäpiirissä"-kirjan, auttaisiko se heitä olemaan täysin säälimätön laittaessaan rahahanoja ja energiavirtoja lukittujen koodien taakse?

En tiijä, sekaisin on piä ja sydämessä murheen muuri. Saankohan ensi yönä nukutuksi tämän päiväisten sodankuvien jälkeen.

Sotapäiväkirja 2

23.2.2022 keskiviikko

Pääkallomiesten tarve ja riittävyys ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Ihan sama, miltä ajalta, mitä kansalaisuutta tai minkä nimisiä nämä tyhjiksi oikeista tiedoista aivopestyt tyhjäkallot ovat. 

Kuvan Väinö kulki SS-sotapolkunsa Ukrainan mustan mullan aroilla jossa nyt uutta sotaa tehtaillaan. Suomalainen Väinökin tappoi käskyjä kyseenalaistamatta kaikkia niitä, joita vihollisiksi oli koulutuksissa hänelle propagoitu. Luultavasti hän hyökkäysarmeijan protokollan mukaisesti myös raiskasi, jonka mahdollistama ase jokaisella  nuorella miehellä lahkeessa ladattuna valmiudessa jököttää.

Näin unta, että Venäjän sotilasjohto tuli järkiinsä ja Sergei Soigu myrkytti sormensa laastarin sisään asennetulla myrkkypiikillä Putinin.

24.2.2022 torstai

Lviv-Tarnopol-Kiova-Pultava-Stalinov-Donetsk... Mitä toteutettuja hirveyksiä toisikaan mieleen satavuotiaalle, suomalaiselle SS-veteraanille uutiskuvissa näkyvät, vanhan sotapolkunsa karttojen paikannimet Ukrainan aroilla jos hän elossa vielä olisi nyt, kun siellä jälleen alettiin murhaaminen vaikka entistenkin tappoaaltojen jäljiltä mustasta mullasta luita törröttää?

Minun äitini on ehkä Porvoon 1940-luvun heinäkuisessa yössä suudellut tätä pääkallomiestä ja nyt en voi olla kuvittelematta, kuinka sadattuhannet venäläimorsiot tekevät samaa omille pääkallokavereilleen kun Ukrainan sodasta kabineteissa päätettiin ja miehiä asemiin roudataan.

Naapurimaamme Tyranni haluaa nimensä historiaan; hinnalla ei väliä. Hänen mottonsa ovat kuin meidän Paavollamme vaalien alla: "Ihan sama, mitä minusta puhutaan, kunhan puhutaan."

Yritän minäkin ilmoittaa kantani Ukrainaan suunnattuun invaasioon vaikka tajuan, kuinka vähään kykenenkään. Nyt jos lähtisi kuljetus Venäjän Helsingin lähetystön eteen mielenosoitukseen, lähtisin ihan varmasti!

Seuraavat, pienet vastalauseeni lähtivät näppäimistöltäni kuitenkin äsken: 

Viesti Petroskoihin: 

Hei, en halua Moskovan talutusnuorassa olevaa, Venäjän tyrannivaltion rahoittamaa lehteä, Karjalan Sanomia enää tilata. Tämä on mielenilmaisuni siitä, että Venäjä hyökkäsi tänä aamuna Ukrainaan. Olen hyvin, hyvin vihainen.

Kommentti Hesarin uutiseen jonka otsikko on "Miksi Putinia ei panna pakotelistalle" (HS 23.2.2022). Voi olla, ettei HS:n robottimoderaattori hyväksy tätä. Mutta mitäpä väliä sillä kun maailma luisteli ydintuhon partaalla. (klo 12.22: ei julkaissut)

"Kun Åsne Seierstad julkaisi kirjan Groznyin enkelit (2008) ja paljasti Venäjän raakuuksia Tšetšeniassa, niin välittömästi jo silloin olisi läntisten demokratioiden johtajien pitänyt laittaa Putin lähipiireineen boikottiin.

Eikä edes Anna Politkovskajan ja monen muun ääneen ajatelleen murhat, pidätykset ja myrkytykset herättäneet Euroopan tai Yhdysvaltojen johtajia tositoimiin. Diktaattori Vladimir Putinin veristäkin verisimpien käsien kättelyä jatkettiin viime viikkoihin saakka vaikka mitään toivoa hulluuden kiillon sammumisesta itäisen naapurimaamme diktaattorin silmissä ei ole ollut nähtävissä.

Nyt tästä tyrannin lellittelystä maksavat ensin ukrainalaiset ja pian myös koko maailma."

Kommentti Kemppisen blogikirjoitukseen "Eino Leino v. 1919 Kuin  syyttäjät... Vapauden vilja":

Nuo luojiin ja jumaliin (so. olemattomuuteen ja tyhjyyteen) päin kasvojaan valistavat käsienristimiset, mitä apua siitä on koskaan ollut?

Yleensäkin runoilijat ovat myöhässä. Varsinkin Leino nyt kun Sodan Jumalat Putinin hahmossa jälleen vallan ottivat.

Ei edes laastariksi sanojen paatoksellisista kimmoitteluista ole.

Selkeänä on mielessä, etteivät mitkään sanat ja kirjoitukset kelpaa todellakaan enää edes laastariksi jo nyt aiheutettuihin haavoihin siellä, missä ne kehoihin konkreettiseti kohdistuvat. Tuntuu myös siltä, etteivät näihin mielenhaavoihinkaan täällä, jossa vielä pullataikinat rauhanoloissa kohotellaan. 

Minulla on kolme poikaa, joilla on nyt potentiaalinen mahdollisuus joutua tykinruuaksi. Vanhin suoritti juuri armeijan ja joutuu ryhmänjohtajan koviin paikkoihin tiedustelussa ja lukiopojalla on kutsunnat nyt keväällä. Eikä nuorimmankaan sotilasikään ole enää kuin muutama vuosi. 

Voi vittu että alkoi ahdistaa!

Klo 17.50

Ei kelvannut uudempikaan kommentin muotoiluni edes Ylen "Tutkimusjohtaja: Putinin sotapuheista paistaa, että ote realismiin on katoamassa" -uutisoinnin kommentteihin. Täällä se menee tietysti yhtä hukkaan sillä eihän näitä oikeasti kukaan lue siellä eikä täällä. Ja mitäpä sanoilla todellakaan koskaan tykkejä vastaan on voitu. Panen sen tähän talteen kuitenkin, että ainakin läheiseni tietävät, mitä mieltä isi on eläessään ollut. 

Vaikka ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mika Aaltolan mukaan tässä tilanteessa taakseen katsominen on hyödytöntä ja vain se, mitä tuulilasista näkyy, on relevanttia, niin lienee lupa silti ihmetellä, miten Yhdysvaltoja myöten lännen johtajat ovat sivuuttaneet ne diktaattorin merkit, jotka Putinista henkilönä on esitetty jo Tsetsenian sotien ajoilta saakka.

Niistä raakuuksista kirjoitti silloin jo varsin mieleenpainuvasti norjalainen Åsne Seierstad Grosnyin enkeleissään, mutta vielä perusteellisemman tulkinnan Putinista ja hänen sisäpiiristään teki v.2020 Catherine Belton. Viimeksi mainitun kirjoittajan selostukseen jos olisi lännessä havahduttu ja lopetettu Putinin viattomien verellä huuhdeltujen käsien puristelut, niin olisimme ehkä voineet jotain tehdäkin.

Yhdestäkään aiemmasta diktaattorista ei ole niin selkeää kehityskulkua ollut luettavissa kuin Putinista hänen vallassaolon vuosiensa mukana kaikkine myrkytyskeisseineen, niin järkyttää, että tämän, hänen päämääränsä kliimaksin Ukrainan suhteen annettiin oikeasti tapahtua.

Klo 18

Kelpasi se sittenkin.

SOTAPÄIVÄKIRJA 1

13.2.2022 sunnuntai

Käännähti kellonviisarit juuri puolenyön ylitse. Kuu valaisee valkeat hanget taloni ympärillä, musta mytty korkealla lumipenkan päällä on koirani. Se vahtii, kuulostelee ja murahtaa jos pikkuisenkin lähistöllä risahtaa. Minäkin olen vartiossa, kuulostelen vaikka kuuloni onkin jo kovin toispuoleinen. Mutta niin on maailmankin kuuloaistien laita. Tykkien jyly on jo aikoja sitten rikkonut sen tärykalvot.

14.2.2022 maanantai

Lueskelen uutisia maailmalta. Se on ainoa aistinvarainen tutkani jolla mittailen sodan kehitystä. Otsikoiden ja ingressien joukosta erottuvat goebbelsien propakanda-valeuutisten keltaiset kasvot selvästi. Tiedän, että minullekin vihollinen on valmiina vaikka itse en ole sille viholliseksi lupautunut, mutta en ole eturintamassa ja vain harhautunut kuula minut voi tappaa. Sillä ei väliä, henkilönä en ole mitään ja muutenkin elämäni on jo ehtoopuolella.

Vielä nyt tyranneista vaarallisin nostattaa sodan kuohuja hieman kauempana, mutta on luvannut levittää panssarikolonnansa kaikkialle maailmaan. Ihan huomenna jo.

15.2.2022 tiistai

Punaisena hehkuu myös tyrannin peukalonpää jolla se on luvannut lopettaa elämänliekin joka miljardeja vuosia Maa-planeetalla on kytyynsä henkeä puhallellut. Tämän kehityksenkulun ymmärtää se, joka lajimme historiasta vähänkään tietää. Sodasta sotaan on kuljettu ja kun ei ole sodittu, on murhattu muuten elinpiiriämme elinkelvottomaksi. 

Ja nyt joku haluaa olla se viimeinen, joka Maan haudalle viimeisen ydinsoihdun sytyttää ja polttohautaa koko evoluutiokokeilun. Eikä kenenkään enää tarvitse sen diktaattorin patsaita enää olla kaatamassa.

16.2.2022 keskiviikko

Tässä on vielä hetki aikaa ajatella lyhyttä, homosapiensin ryöstämää tulevaisuutta joka ei sittenkään yltänyt Yuval Hararin kuvailemaan Homo Deus-muutokseen saakka. 

Huomisemme ei ole lyhyt siksi, että minulta ja toisilta nyt eläviltä yksilöinä pian loppuu huoku, se on lyhyt, koska jotkut ovat päättäneet kaikkien osalta niin olevan. Putiniksi sanovat sitä pahinta, mutta ei hän ole yksin pyövelin tehtäväänsä valtaistuimelle johtavaa portaikkoa valanut. Yhdessä me olemme graniittirintuukset kallioistamme sitä varten louhineet.

17.2.2022 torstai

Maapallo on kuin ikäloppu, huonosti kohdeltu koira, lemmikkieläin joka odottaa armonlaukausta niskaansa. Ydinvoimaiset pulttipistoolit on virittetyt.

18.2.2022 perjantai 

Maapallolla on ollut niin paljon isäntiä, ettei niistä enää lukua voi pitää. Edesmenneitten luita kaivelevat talismaneikseen aina vain uudetkin entisten isäntien varjot. 

Parhaillaan Putinin-nimeä kantavan isäntien varjon verellä marinoidut KGP-kourat heristelevät Stalinin sääriluuta määrittelemiensä vihollisten suuntaan. Ja vihollisia ei olekaan hänellä vähän. Niitä on enämpi kuin oli Hitlerillä. Tämän seikan hän varmisti kun Jeltsin hänet tyrannin virkaan kätteli sillä tässä virassa vihollisen olemassaolo on välttämättömyys. Ja jos niitä ei ole, ne on helppo synnyttää. Koeputket ovat aina valmiina vihollisvauvojenkin hedelmöityshoitoihin. Raskausaika oli pitkähkö, mutta loppuponnistus on tehty.

19.2.2022 lauantai 

Maa-planeetan menneet ja nykyiset isännät ovat kovertaneet sen kylkiin syvyyksiin vieviä, rosoisia, märkiviä avohaavoja joita louhoksiksi kutsuvat, poranneet kilometrien syvyisiä reikiä, louhineet ja imeneet, pumpanneet eikä mitään ne ole tilalle antaneet. 

Isännistä julmimmat ovat teräksisin sekä betonisin lipusiimoin rajanneet ansaan parhaimmat saalistuspaikat, repineet ja raastaneet maapallon turkkia, keitelleet saaliistaan liemiään, lohkoneet sirujaan ja raahanneet holveihinsa kaiken kimaltavan. Vedelleet miljoonia ja miljoonia kilometrejä lankojaan paljaiksi hakatuille linjoille ja asvaltoineet joutoajelijoille puolet Maan pinta-alasta. Meret ne ovat muovittanut maatumattomin roskalautoin ja vetäneet  hengittämättömän kelmun maan keuhkojen ylle.

Jo tähän kuuluisi laittaa pappien lajitovereidensa haudoilla kuuluttamat, reunoiltaan rispaantuneet aamenet loppuun.

20.2.2022 sunnuntai

Nykytyrannit tietävät, jos eivät muuten, niin häntäluullaan, että Maa-planeetan loppu on käsillä ja siksi he haluavat järjestää omille joukoilleen iloiset juhlat ennen lopullista uppoamista. Kuin Titanicin kannella ikään viulut soivat ja vain se viimeinen sädetikku on vielä sytyttämättä.

21.2.2022 maanantai

Tämä on siis Sotapäiväkirja ja nyt käänsin uuden sivun jolle kirjoitan sotadiktaattorin päättäneen ampua ensimmäiset laukaukset. Vapise Donbass, vapise Luhansk, vapise ...Suomen pienin kunta Luhanka.

Ukrainan koomikkopresidentti sanoo, ettei Ukraina vapise, se taistelee.

Yhdysvallat sanoo pakotteiden olevan ankaria. EU aukaisee pakastimet ja lastaa niihin hyödyt joita se luulee Venäjän tarvitsevan. Venäjän diktaattori paskat välittää. Se toivoo, että joku ampuisi edes yhden pienen ydinputken niiden suuntaan, että saisivat omiaan kokeilla. Tai se pohtii, millaisin Mainilanlaukauksin se saisi niin näyttämään.

22.2.2022 tiistai

Ylensyöneiden pyöreitä ja kärsiväin kaitoja tutkijoiden ja asiantuntijoiden naamoja mediassa. Ne selittävät kehitystä joka sodan syttymisen päivään maailman toi. Suomalaispoliitikot piilottelevat kulisseissa. MOT mottaa niitä ohjelmassaan.

Hiljaista on myös presidentin kanslian suunnassa kun ruudussa näytetään demokratioiden ja diktatuurien kättelyjä Hanhikiven syntyajoilta. Ja tämän päivän valossa se naurettava, monikahvainen, yksiteräinen vihreä lapio, jolla ensikaivaisu merenrantamurakkoon pullanpehmein insinööri-ja markkinavoimien kätösin jykerretään, ennustaa sankarihautojen kaivuuta.

Minä yöllä unta näin

ja siinä kaupungin Olit siellä vierelläin ihanasti rakastin

Hiroshiman, elokuu oli kaunis ja ihmeellinen enkä vielä päättyvän, mä tahtonut ois sen

Kun linnut lauloivat saijonaaraa tiesin tuhkaan on peittyvä maa olin silloin niin surullinen niin käyvän mä tahtonut en

Tämän päivän maailmaa nyt katson allapäin uni liikaa muistuttaa elämäämme täällä näin meillä tänään, vielä on päivä kaunis ja ihmeellinen enkä toivo päättyvän, mä Hiroshimaan sen

Nyt linnut laulaako saijonaaraa onko tuhkaan taas peittyvä maa olen siitä niin surullinen niin käyvän, mä tahtoisi en

Nyt linnut laulaako saijonaaraa onko tuhkaan taas peittyvä maa olen siitä niin surullinen niin käyvän, mä tahtoisi en

Taiska