Juvemmalla Etelä Savossa

 

23.5.2021 sunnuntai

Um kymmenen pauloissa. Istutin purjontaimet, punajuuret ja nakkelin joutoalalle itämään alkaneet syöntipotutkin (7 kpl).

Olisi muokattua alaa jäljellä jos olisi mitä tökkiä kasvamaan.

Järjestelin ja siivosin aitan, jälleen kerran.

Virtamylly ja uppopumppu hyrskäsivät kaivon luona kolme tuntia. Hiekkaa oli valunut kaivon ympäriltä kahden alimman renkaan verran kaivoon eikä sitä tavan pumpulla pois saa. Ilmankos on maa vajunut. Silloin kun kaivo kunnostettiin, ei ollut puhettakaan suodinkankaan asennuksesta joka hiekan vajoamisen olisi estänyt.

Jos meinaa joku vielä joskus putkia myöten tupaan vettä pumppailla, täytyy hiekka pois saada sillä molemmat pohjaventtiilit ovat sen sisässä.

Ovatkohan Unimäen tuomet koskaan olleet noin runsaasti kukkivaiset kuin tälle keväälle? Niissä on paljon öttiäisiä ja niitä napsimassa hemppo jos toinenkin. Saunan sivulle istuttamani 3 tuomentainta ovat jo yli metrin mittaisia ja niissäkin muutamat kukkatertut erittävät tuoksuaan.

24.5.2021 maanantai klo 04.38

Kerrankin miellyttävä uni jonka luomaan illusoriseen tunteeseen oli hyvä havahtua hereille. Viimeaikaisert unenkuvajaiset ovatkin olleet enämpi tai vähempi ahdistavia.

Tässä unessa ei selvitelty minkään valtakunnan ongelmia, oltiin vain ja katseltiin, kuinka kuvat kulki. Se pehmeäkarvainen koirakin käyttäytyi perin lauhkeasti. Ihmiset jonottivat jotain etuutta, joko ruokaa tai rahaa, mutta kenelläkään ei ollut kiire ja tilaa annettiin tarvitsijoille oman itsen unohtaen. Yksi mummeli kyseli maskeja. Niitä oli likaisina yksi huoneellinen ja sanottiin, ettei tässä porukassa tarvitakaan. Jossain välissä tanssin tango nocturnoa "Saabinaisen" kanssa.

Kylmäsateiseen aamuun oli hyvistä unista huolimatta heräiltävä. Juvalle ajaa tästä kolmessa-neljässä tunnissa, että ei mulla hoppua ole kun lupasin olla siellä vasta 10-11 välillä. Lukuisista teidenristeyksistä ja mutkista täytyy loppumatkan sorateillä kääntyillä ja kurvailla. Siäkarttojen mukaan Juvalla pitäisi jo yhdeksän jälkeen sateen tauota.

Klo alkaa olla 6 ja valmistaudun matkaan. Mapsi ehdottaa alkupäälle kahta reittiä, kolikko valitsi reitin 73.

 25.5.2021 tiistai klo 05

Jälleen ennenkäymätön järvenranta jossa heräsin; Rautjärvi ja sen Talvilahdeksi kastettu kartan paikka. Kun lasken kaikki risteykset Juvalta tänne joista piti kiäntyillä, niin tulee niitä vissiin 6 tahi 7. Maantiet olivat hikisen kapeat ja irtosoraiset, joskin savista liejuakin sateen pehmittämistä montuista roiskahteli. Varsinkin loppupätkän mökkitiellä joka pihaan saakka on yhtä savimylläkköä. Juvan kirkolle tästä on 21 km. 

Vitostiellä on menossa se suuruudistus joka entisten mylläysten lisäki sotkee hirvien tuhansien vuosien jutaamisreitit talvi- ja kesälaidunten välillä. Pykää tämä armollinen lajimme niille kulkutunneleita ja ylityssiltojakin, mutta kaikki tämä vääryys on joka tapauksessa pitkäkestoista, rikollista häirintää oikeuksiaan puolustamaan kyvyttömiä luontokappaleita kohtaan.

Eilisen aloitin mittailemalla kuistin rakennustarpeet, KaHa lähti niitä hakemaan. Sitten vasaroin polttopuuvarastoon lautarunkoisen väliseinän ja asensin pienempään puolikkaaseen kuivikekäymäläpöntön ilmastointiputkineen ja kusiletkuineen. Siinä meni jokunen tovi.

Sitten aloin repiä verannan täyslahonneita rakenteita jotka makasivat mökin yhtenäisen betonilaatan päällä. Lahottavaksi tekijäksi paljastui koolausten väleihin laitetut styroksit ja vielä niiden päälle lattialautojen ja niskalankkujen väliin naulattu kattohuopa. Siellä ei ole ilma kiertänyt, ja koska räystäs on roiskinut kesät vettä ja talvella laudoituksen piällä on maannut paksu hanki, niin tulos on tämä. Seinän alin hirsipanelikin oli muurahaisten käytävöimää puujauhoa. Panelin alla oli tervapahvi ja se on suojannut perslankun ja eristeet niin hyvin, ettei mökkiä tarvitse kengittämään ruveta. 

Saunamökin valmistumisvuosi on 1975.

Saunoin eilenillalla ja kävin heittämässä talviturkin kahvinruskeaan Rautjärveen. 

Vastaranta nousee pelloille jossa kiiltelevät rehujen muoviset kääreet, yksi mökkiranta on oikealle katsoessa ja toinen kaukana lahden pohjukassa. Vasemmalla parinsadan metrin piässä on myös mökki jonka näkee uimasyvyyteen mentyään. Siellä kuumeni illasta grilli ja makkarankäry ajelehti rantapajukoita myötäillen tännekin.

Isokoskeloita jarrutteli lentonsa järvenselälle, mutta eivät ne viihtyneet. Kovalla ropinalla ne laittautuivat matkaan. Samassa lähemmäs tätä rantaa vedenpinnalla hetkisen surffaillen luisteli kookkaampi lintu jota luulin valkoposkihanheksi. Kokomusta nuama ja kaula paljasti sen kuitenkin kanadanhanheksi. Arka sekin oli eikä jäänyt uiskentelemaan.

Hanhen poistumisen jälkeen tuli vielä käki veden ylitse ja niin kiimoissaan, että kukkui lennossa!

26.5.2021 keskiviikko klo 5

Aurinko nousee mökin järvenpuolelta katsoen oikealta. Joutuu ajattelemaan asentonsa uudeksi ennen kuin oppii ilmansuunnat. Pohjoinen puhaltaa joka tapauksessa naamaan kun oven aukaisee.

Iso hauki oli rannan matalikossa pulikoimassa kun menin varpaita huuhtelemaan.

Verannan lahonneet rakenteet sain puretuksi eilen, samoin saunan pukuhuoneen lattian jonka puiset koolaukset ja eri vuosikymmenten remonttikerrokset olivat möttelöityneet aloilleen myyrien ja muurahaisten pesätarpeiksi. Lahottajasienen rihmastoja eikä homeenhajua kuitenkaan esiinny. Uusi lattia valetaan betonista niin kuin saunankin puoli on.

Ulkopuolelle tulee parikymmentä senttiä korkea pelti kiertämään koko rakennuksen valesokkelina kunnes joku joskus kengittää koko rakennuksen.

Uudesta kuistista tulee suht taaja, porrasaskeliakin muutama, mutta aloitan remontin saunasta ja pukuhuoneesta.

Sepelkyyhkyjä pesii yläpuolen nuoressa kuusikkoturreikossa. Niiden urina kuuluu yötpäivät. Tulee mieleen pyöräretki Venäjälle niiden ja käkien taukoamattomista ääntelyistä.

Kuusentarrien oksistot  kasvavat vanhojen peltojen ja laidunten pohjilla leveälle. Paikalla on ollut viljelyksiä ehkä 70-luvulla viimeksi. Jos olisi koivua ja leppää suosittu kasvamaan yhtä matkaa, niin kuusistakin olisi tullut oksistostaan soukempia.

27.5.2021 torstai klo 05

Käet kukkuvat kiimoissaan, kyyhkyt harrastavat seksiä äänekkäin menoin, teerien pulputus enteilee urosten naaraiden selkiin könyämistä, ja mikä näky vastarannan pelloilla karjuvien kurkien siittämissessiot olisivatkaan jos pääsisi seuramaan. 

Koko luonto nussii ja lisääntyy ja vain homosapiens-laji piiloilee sukujensa jatkamisten kanssa lisääntyen silti yli kestävien rajojen. Vain syvemmin tarkoituksin viruksen lailla levinnyt porno on roisin paljasta; ihmislihat lotisevat yössä välkkyvien näyttöjen pikseleissä punaisina kuin paljaiksi nahkotut nautojen heilahtelevat ruhot teurastamoiden koukuissa.

Eilen valmistelin pukuhuoneen lattiavalun ja tänään se valettiin. KaHa oli myllymiehenä ennen kuin lähti Savonlinnaan. Eilen joku maanviljelijä toi betonimyllyn suurtraktorin raivauskauhassa ja kävi samalla tyrkkimässä rannan puolella yhden kiven likelle arvioimaani portaiden alapäätä niin, että siitä tulee yksi askelma. Toinen askelmakivi on pienempi ja sen saa paikoilleen käsin kankeamalla -luultavasti. Traktori jätti jälkeensä syvät urat litimärkään savimaahan. Mutta kaipa ne sitten siistivät nekin kunhan alkavat ajaa peltokiviä suunniteltuun venelaituriin mökkirannan vieressä.

iltasella

Kuistin rungon sain valmisteltua melko pitkälle. Kierrepaalujen vääntö on vielä edessä. Ne ovat minun mittaisia ja ainakin puolet pitäisi saada kierretyksin maihin.

Lattian liippasin 18-19 välillä ja sen jälkeen ajelin Juvalle kauppa-asioille. Istuin jonkin aikaa kahvikupin ääressä EiiBiiCiillä ja katselin ihmisten mässäilyä ja ruuanhakureissuja.

Yksi lihaisa rytöläjä puuskahteli kaupan ovella rollaattoria käynnistäessään, että heitä vittuun tuo basillipesä (maski) nuamaltasi. Kertoi lääkäriveljensä niin sanoneen hänellekin, ja että ei siitä kukaan muu hyödy kuin bisnesmualima. Jututin vanhusta tovin. Sanoi olevansa yli 80 ja että vituttaa koko elämä; "tulis pasilli ja tappais". Sanoin sille, että kyllä se vituttaa toisinaan jo tässäkin iässä. Onhan tämä ihmiskuljailu jo nähty, ettei ainakaan itselle isoja yllätyksiä voi enää tulla. 

"Paitsi että ne Kremlin ja amerikoitten valkoisten talojen onttoposket tömmäyttävät koko planeetan tuhkaksi", puuskahti mies kun tyrkkäsi punamustan kulkukapineensa katoksesta sateeseen.

Saunonut olen ja uinut, syönyt. Piätä on särkenyt melko ikävästi. Vettä sataa rankasti. Lahdukalle kodiksi asettuneiden joutsenten poikasmäärä on viisi. Eivät ne tule tälle puolelle, soutelevat vastarannan ruovikoita myötäillen ja pääsevät nopeasti piiloon vaaran uhatessa.

28.5.2021 perjantai klo 05

Puoliaurinkoinen, usvainen on aamu. Keitin kahvit ylhäältä lirittelevään, kirkkaaseen puroveteen. Kaivoin eilen syvennyksen josta voi vettä kauhoa astiaan. Laitoin puuronkin hautumaan ruokatermokseen.

KaHan kanssa oli puhetta tämän sukutilansa menneisyydestä. 1700-luvulla se kai on alkanut juurtua tänne, mutta alkaa jo haipua tilan pirstoutumisen myötä. Tämäkin osa siitä on vain lomakäytössä heillä. Saunamökista puolen kilometrin päässä, mäkipeltojen laidalla sijaitseva hirsipohjainen talo kaipaisi kunnon remontin jos meinaisi satoja vuosia eteen päin sitä ihmismuistoa säilöä. Talon vesikatto lienee jonkinlaisessa kunnossa, mutta kouruttomilta räystäiltä syöksyvä vesi on tehnyt jo aika pahoja lahovikoja rimalaudoitetulle seinille jo. Miten lie rossipohjan tuuletusten laita? Vai lie peräti tuulettumattomat multiaiset vain kun niin umpinaisilta kiviset sokkelit näyttivät.

Sisäpuolen pahvikatteisille seinille olivat edelliset asukkaat liimaileet erikoisia kuvamuistoja viimeisimmiltä vuosikymmeniltä, yläkerta oli muuten vain huiskinhaiskin. Suuri leivinuuni on joskus maalattu punaiseksi, mutta ei se ole estänyt senkään rapistumista.

Kaikki kuorrutukset lattiaa ja väli- ja yläpohjaa myöten tulisi purkaa ja suunnitella sen jälkeen toimenpiteet huolella kun näkisi, mikä todellinen tila niiden kätköissä piilee. Satojen tuhansien remonttihan siitä tulisi.

Tulipa yhtä´äkkiä mieleeni, että Vienan korvessa teloitettu aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen oli syntyisin tiältä Juvalta (29.8.1905-5.11.1941).

Vettä tulee jälleen kaatamalla.

iltasella

Kävin jälleen töiden jälkeen Juvalla. Muistin ostaa kaasusäiliön retkikeittimeen.

Tätä saunakammaria voi lämmitää rautakaminalla. Sen päällä kiehuisi vellit ja kahvitkin, mutta kerkeää mennä niin tuliseksi koko pieni tila, ettei täällä sitten voi hetkeen olla. Sähköliittymää ei ole, generaattorista saan työkoneisiin virran, muuten sen ärsyttävää sytkytystä ei viitsi kuunnella.

Harvoin joutuu kesäkelillä hiekoittamaan, mutta kauppareissulle lähtiessäni piti muutama lapiollinen renkaiden alle survoa jotta sateen liukastamasta savesta liikkeelle irtosin.

EiBiiCiillä istuin jälleen katselemassa ihmislihojen ylileveää liikettä. Hirveää on hampurilaisten ja tikkupottujen menekki ja mättö. Jotkut hakivat etukäteen tilaamiaan sapuskoita joita tarjoilijat kiikuttivat paperipusseissa pöytänumeroiden luona odottaville "nälkäisille". 

Muutaman pöydän päässä istui kaksi paksua leidiä pienen paksun viisivuotiaan kanssa. Flegmaattisen oloinen poika tökki sormella rasvaisia annoksia naaman aukosta sisään ja hörppäsi colaa palan painikkeeksi. Mitään nautintoa poika ei toimestaan taatusti saanut sen enempää kuin lihoihinsa tukehtuvat aikuisetkaan. Kun he sitten lyllersivät pierujaan pidätellen käytävää pitkin ulko-ovelle, näky oli surullisempi kuin aikoinaan länsimaita järkyttäneiden biafralaislasten rävähtäminen väriä jo käyttämään alkaneiden aikakauslehtien etukansissa ja telkkareiden väräjävillä kanavilla.

Biafralaisten nälänhädän aikoihin 1960-luvulla alettiin kehottaa meitäkin nuolemaan lautasemme tyhjiksi. Viimeistään silloin olisi lautasia ja tarjottavia annoksia pitänyt ruveta myös pienentämään. Tosin meidän perheessä nuoltiin rippeetkin vielä pitkälle 1970-lukua. Se malli olisi varsin hyvin riittänyt ja saanut jatkua aina vain.

 

 29.5.2021 lauantai klo 6

Kylymä uamu, vain 5 astetta lämmintä. Tuulee naamaan kun oven aukaisee, eli siis pohjoisesta. Joutsenperhe on vastarannalla pulikoimassa. Toinen emoista kävi jossakin lenkin ja tuli kauheasti toitottaen takaisin Näytti siltä, että aikuiset kiersivät sitten kaulojaan kierteelle toisiaan vasten. Harmi kun ei näe edes kameran pitemmällä nysällä tuonne saakka.

iltasella

Tapio soitti: "Ämmi") on kuollut (85v).

Ruuvailin jo portaiden laudat ja tasannettakin pätkän verran. Eilen sain rungon ja kaidepuut valmiiksi. Menee varmaan huominenkin lautojen ruuvauksessa.

Soitin Heimolle. On selvinnyt toisestakin  koronarokotuksesta ja saanut ajoluvan jälleen silmäleikkauksen onnistuttua ja näön palattua "paremmaksi kuin ennen". Ei ollut varma, ajeleeko enää Vuolenkosken mökilleen tänä kesänä lainkaan. H täyttää seuraavaksi 88 vuotta.

Kävin valokuvaamassa eräät rauniot koiranhautoineen-luineen ja  toisessa paikassa ränstyneet latonavetan ja asuinrakennuksen sekä sen kasvuston naamioiman pihapiirin. Milloinkahan lie siltäkin tontilta lähdetty ja minne? Millainen määrä lapsia lie pihassa hilskanut ja kuinka väsyneitä ovat elämiinsä vanhat jo olleet? Kymmeniä vuosia siitä lienee sillä 40-50 vuotias mänty oli tehnyt mutkan räystään kohdalla ja pelti oli jo työntynyt sen sisään, tai mänty haukannut pellinreunan suihinsa. Miten vain.

30.5.2021 sunnuntai

Eipä sitä 6tta pitempään sunnuntainakaan osannut korsata. Halla on konttaillut mustikankukinnoissa viime yönä. Tyynessä olla jutkottaa järven pinta.

Eilenillalla lämmitin kamiinaa ja en pöljä ottanut retkikeitintä sen päältä pois. Olin jo makuupussissa  kun valtava jymäys tärisytti kämppää ja muovi-metallisiruja viuhui ympärillä kuin sirpalekranaatti olisi räjähtänyt! Olisi siinä saattanut nahka reikiintyä ja silimät puhkoontua jos olin vielä ylhäällä enkä pöydän takana sängyssä. Muutamakin terävä muovisuikale lävisti verhoksi laittamani viltin ikkunassa. Oli melekonen siivoaminen kun kaikki sirpaleet pois keräsin. Eikä keittimen räjähdyksen vaikutusta vähentänyt ainakaan se, että olin juuri täyden kaasusäiliön siihen vaihtanut.

Äsken kusella käydessäni viuhui ylitse pari kyyhkyä, mutta ne eivät ollet sepel-. Olisivatko olleet uuttu- tai turkinkyyhkyjä kun niin vaaleita olivat? Siivetkin pitivät sen korkuista kimeähköä viuhuntaa jonka minunkin poloiset äänikalusteeni kuulivat.

Pitää alkaa hommiin, klo on 7 että saisin kaikki valmiiksi keskiviikkoon mennessä.

31.5.2021 muanantae klo 05

Vain muutama aste lämmintä. Nukuin kehnonlaisesti. Kaikkia neljää raajaa kolottaa, oikeaa kättä pahiten. Koskahan se käskee lopettamaan työnteon jälleen kokonaan? Alkavat viime päivien pitkät ja työteliäät päivät vaikuttaa.

Rannan kuusissa hyppelehti muutama sellainen pikkulintu joille en muistilokeroistani nimitystä löydä.

Seinustalla oli katiska ja liiterissä merta, ne nakkasin pajukon eteen järveen eilen uidessani. Illalla pitää muistaa ne katsoa.

Amerikoissa Capitolinkukkulan valtaajien syytesuoja piti kun republikaanit eivät taipuneet rikollisten tuomitsemiseen säädetyssä järjestyksessä. Varsinaisia "publikaaneja" ne sakkeukset.

USA on kyseenalainen ja syvien ristiriitaisuuksien "demokratia", eikä ihme sillä koko liittovaltio on rakentaa kötöstelty elintilan laajentamisprosesseissa miljoonilla tavoilla tuhotun maankamaran kaatopaikoille, valloitusretkien huumassa tuhottujen alkuperäiskansojen luiden päälle ja orjien tuskanhien ja -veren huuhtelemille rannoille. 

Mistä Vapaudenpatsaan rasittavaan asentoon jäykistetty etukoipi oikeasti kertookaan? Mitä amerikkalainen "vapaus" tarkoittaa? Rajattomia aseenkantolupia ja "lupa tappaa"-asenteitako?

Eilen sain kuistin ovenedustan pätkää vaille ruuvailtua valmiiksi. Piähän koski koko pvn.

1.6.2021 tiistai klo ½3.

"Kesän maku" laulu persevoi korvissa kun havahduin ulkoa kuuluvaan kolahdukseen. Kun katsoin ulos, seisoi kuistilla maastopukuun sonnustautunut nainen utuiselle järvelle katsellen. Luulin näkeväni unta enkä heti kimmonnut pukeutumaan ja kun kohta menin ulos, ei ketään näkynyt.

Seisoskelin pitkään sitten minäkin kuistin uudella laudoituksella kuunnellen, kun rastaat, peipot ja kyyhkyt reviireillään soitalsivat, käet kukkuivat ja järven vastarannan joutsen honkaisi muutaman kerran.

Ehkä se maastopukuinen ilmestys oli sittenkin unta? Tuore, liejuinen kumikengän jälki nurkalta kuistinlaudoitukselle noustessa ei ainakaan minun ole.

Mietin nyt, kuinkahan monet kerrat elämässäni olen jonkin vesistön rannalla ollutkaan jotain rakentelemassa. Eräästä Hiekkaniemestä ainakin aloitin.

Eilen kävin jälleen Juvalla vaikka mutkainen ja kuoppainen matka sinne tympäiseekin ajella. Hain apteekista äänsärkyyn tabuja ja samalla kävin ruokakaupassakin.

Alkavat olla hommat loppumetreillä täällä. Tänään kaiteiden rimoitus, peltivalesokkeli talon ympäri ja listat pukuhuoneen lattianrajaan. Sitten loppuputsinki, irtaallaan ajelehtivat materiaalit järjestykseen, työkalujen autoon pakkaaminen  ja huomenaamulla poistuminen.

Iltasella

Meni tarkkaan ottaen koko päivi että sain siivouksia myöten kaiken valmiiksi. Mutta nyt olen jo käynyt saunassa kun klo on varttia vaille 22. Autokin on majoitustarpeita vaille pakattu valmiiksi. Nukun vielä yhden yön tällä rannalla.

Nyt olen aikalailla irtipoikki ja osaseni ajelehtivat kuin erillään toisistaan olisivat. Pääkin missä lie.

Katiskan ja merran kahlasin saunareissulla pois. Ei sinttiäkään niissä polskinut. 

 2.6.2021 keskiviikko klo 04.15

Uamu aukenee aurinkoisena ja tyynenä. Usvaa hiipii hiljaisin elein lahden veden yllä. Kurjet "juttelevat" kovaäänisesti vastarannan musta- ja valkeamuovisilla rehupaaleilla aidatulla pellolla. Törkeä kontrasti sekin. Näille ajatuksilleni myötätuntonsa toitottaa rannan vedessä uiskenteleva valkoinen joutsen.

Unessa tapasin Juvalta lähtöisin olleen tanssitutun M:n joka kävi kerran Unimäessäkin.  Yritin viedä hänelle kylpyppyhettä jonka unohti lähtiessään, mutta kun ojensin pussia jossa se oli, ojennettu käsi katosi usvaan. 

M:lla oli unelmanihanat, vaaleat palmikot jotka hän taitavasti sitoi rinkelileteiksi päänsä päälle. Sen verran muistan hänen itsestään kertoneen, että lapsuutta varjosti vanhempien alkoholismi ja muut haurasta kehitysvaihetta hajalle murtaneet ristiriitaisuudet. Ainakin ulkoisesti hän niistä oli elämälle selvinnyt. Sisällään rikkinäiset palaset liimaajaansa ehkä hakevat edelleen. Tai sitten eivät. Kyllä jotkut oikeasti osaavat jättää sisimpänsä kaatopaikat tonkimatta. Koteloituvat ne pahatkin muistot ennen kuin koko ruppi multiin piilotetaan. Toisin on minulla, mutta vitunkos väliä sillä enää.

Kaikinpäin kuitenkin: Tällaisesta aamusta ja onnistuneesti valmistuneen työmaan ääreltä on hyvä lähteä. 

Ajan  Suonenjoen kautta ja käyn Eskon haudalla, ja Kuopiossa ainakin torikahveilla. Ikeasta pitänee hakea astiasto viemisiksi. Halpoja ja hyviä ei ole, mutta samalla iänellä ne kalliimmatkin seiniin kiukkuisten käsistä räiskähtelisivät.

Muutaman päivän teen omia hommia ja ensi viikolla alkavat uudet työmuat.

Ja niin ihminen loi jumalharhan

3.5.2021 muanantae

Kevätaamu hiipii iholla kuuden pakkasasteen kylmettämillä varpaillaan. Vienalta kiertyvät Siperian tuulet  jarruttavat lumien sulatteluja metsienrajoilla. 

Jäljilleni (toistoon) päädyn edellä kirjoittamissani lauseissa, mutta ovathan nuo lauseet tosia.

Ei tule kesä äkkipuhaisulla nyt niin kuin edelliskeväinä on jo miltei tavaksi muodostunut.

Sontajournalismin otsikko huutaa "Olen ansainnut etelänlomani!". Se on kai joku julkkis jonka ynähtelyjä on toimittajapoloisen leipänsä eteen väritteisenä toistettava.

Ei sellaista ansaintalogiikkaa ole olemassa.

Aamuyöstä humalainen naaras soitti urospuolinen taustaröhisijinään.

Vuosittain muutama tämänkaltainen puhelu, että eihän tuo mualta merelle kuaja.

Kirjoittamisistani ajattelin aamulla: Puudutuspiikkejä saapuvaan ikävään kaikki sanannaulani.

Iltasella myöhällä

Pieksin polttopuiksi tuulenkaatoja joita peräkärrynmittaisina propseina pihaan hilasin viime viikolla.

Sonjan poppoo kävi.

Areenalta löytyy vuodelta 1950 radionauhoite "Suomen köyhin kunta"  jossa toimittaja (Leo Meller) pistäytyy Rautavaaralla, katajamäkeläisessä savutuvassa. 

Tuo Suomen köyhin kunta on edelleen köyhä, ainakin henkisesti. Susivihamittarikin pahasti punaisella. 

Kouluasioitaan ne eivät ole saaneet vakaalle mallille koskaan ja nyt siellä jälleen kerran ainoa "kampus" mätänee henkilöriitojen takia. 

Nepotismi yhtenä märättäjäbakteerina on taantuvissa kunnissa pahempi riesa kuin korruptio. Kuinkas tyhjällä lompsalla lahjoisikaan. 

Ymmärtänevät sielläkin edes jotkut, että kenen vahingoksi kaikki tämä?

4.5.2021 tiistai

Huuhkaja Kaivonkorvella klo 06. Kamera tuvanpöydällä, mutta eipä sitä olisi kuitenkaan ehtinyt kuvata kun en nytkään sen istumakuuseen jo sitä huomannut.

Peräkärry on täynnä pilkkeitä. Vien ne Kniin kun lähden koronarokotusreissulle.

Otin Anelman paperihesarista talteen Mauri Oksin negrologin. Hänen "Neliulotteinen ajattelu" -kirja tuli aikoinaan keltakynin ja hiirenkorvin luetunnäköiseksi kuritelluksi. 

Opinko sitten neliulotteisen ajattelun kaavan? 

M.Oksi etsi elämälleen harmonista jatkumoa pansofiasta, 1600-luvun J.A. Comeniuksen opeista johon kuului unelma universaalista koulutusjärjestelmästä ja elinikäisestä oppimisprosessista. Itseäni vieroo Comeniuksessakin se, ettei jumaluuksilta  hänenkään seurassaan vältytä; vähintään yksi hänen filosofisista koivista potee uskonnollista luumätää.

Ajatus elinikäisestä oppimisesta on osittain ehkä toteutunut sillä sen on ottanut haltuunsa lajimme se sektori, joka louhii kaikkea mikä vain irti lohkeaa. Henkinen ja aineellinen, niillä ei sille eroa ole; Zen-oppi, silläkin vain rahastetaan.

Maksullinen opettaminen valikoi oppinsa ja opetettavansa. Maksulliset self help-oppaat ja opettajat on kaukaa kierrettävä.

Näkymättömän louhiminen on jo pahempaa ympäristön saastuttamista kuin maapallon kaivosavohaavojen räjäyttely ja myrkkyjen juoksutus vesistöihin; versus Bitcoin!

Virtuaalitodellisuus on jo totta, mutta sen maksajasta ei hiiskuta. Lajimme harhaanjohdettavin sektori luulee jo, että koska kopiopaperin käyttö on hiipunut, maailma pelastuu.

Asteroidien törmäykset, maanjäristykset ja tulivuorten purkaukset ovat muokanneet ilmastoa, eliöstöä, maaperää ja aiheuttaneet sukupuuttoja kautta Telluksen olemassaolon, mutta näin järjestelmällistä, kirkkaaseen järkeen perustuvaa tuhoa ei ole ollut ennen lajimme näihin päiviin päättyvää evoluutiota. 

Siis: "Kirkkaaseen järkeen perustuvaa", sillä ennen meitä järki ei ole ollut mukana elonkehän katastrofeissa.

Korjata ne nyt yrittävät sillä samalla järjellä, mutta ilman homosapiens-lajin rajua aineellisten tarpeiden taantumaa ei se tule onnistumaan.

Katso yksilö jiäkuappisi sataan erilaiseen muovipötteröön ja kylpyhuoneesi pesuainepurkkien määrään ja ajattele ne toiseksi; kitsaasti käytettävään palasaippuaan ja välipalatarpeet kuivimmillaan ruokahuoneesi puutynnörin suolan seasta pilkottavaan kessäytyneeseen särjenhäntään; vaihdatko?

Kuvittele asuinsijasi takaisin hirsiseinäiseksi tupakeittiöksi ja peseytymispaikkasi  pihanperän multiaisilla könöttäväksi savusaunaksi ja ulostamistarpeesi rykäisyille parin kantturan navetanseinustalla kallistelevaksi huussiksi; vaihdatko? 

Väestönkasvun nollaaminen ja arjen kulutuksen minimoittaminen on ainoa mahdollisuus elonkehän elinkelpoisuuden palauttamiselle.

Yhtä turhia jakeita edelliset kuin menneitten jeesusten vuorisaarnat.

Kävin suurenevia pälviä pitkin kierrellen Uniaholla. Poistullessa syöksähti takaani saunantausaukealle piekana, mutta enpä sitäkään ehtinyt kameraan ikuistamaan.

Aamuinen Tiede-uutinen kännykän ruudulta:

"Geofysiikka: Ilmaston lämpeneminen huojuttaa jo maapallon akselia -Maantieteellinen napa liikkuu nyt hitaasti kohti Englantia"

"Ihmiskunnan toiminta huojuttaa jo koko planeettaa radallaan."

Jäätiköiden sulaminen ja pohjavesivarantojen pumppaaminen maatalouden käyttöön vaikuttavat planeetan tasapainoon, sanotaan jutun riveillä selvästi.  

Entä kuinka suuri on mantereelta toiselle siirreltävien muiden massojen epätasapainoittava vaikutus planeetan vakauteen? Elintarvikkeet, lannoitteet? Öljy? Kaasu? Kaakao, hedelmät? Helteisiin hyllymään matkustava ihmisliha? 

Hiekka, jota jotkut tollukat roudaavat merenrannalta toiselle?

Hiiltäkin on maankamarasta louhittu ja tuprauteltu stratosfääriin mitattomat miärät. 

Miten käy, kun merienelävät tukehtuvat tuottamaamme muoviin?

Iltasella

Rokotuksesta tuli outo olo.

Ennen rokotusta ehdin hoidella muutamat juoksevat asiat. Ajo-opetusluvan seuraavaa tarvitsijaa varten  ja samalla uusin ajokorttini. Passin hakulomaketta en vielä täytä kun sillä on myös hintansa. Sitä pumaskaa en kuitenkaan tarvitse muuta kuin "varuilta" jos pankkiin joutuu fyysisen kontaktin ottamaan. Pakkorahastusta sekin. Kaikkeen me alamaiset suostummekin.

Jos vapaus tarkoittaa sitä, että päästäksesi liikahtelemaan laajemmin tarvitset siihen viranomaisen leimaaman asiakirjan, niin mitä se sellainen vapaus on?

Diktatuurissa tyranni lakeijoineen määrittelee kansalaisten vapauden. Kiinassakin 400 miljoonaa valvontakameraa lukee kulkijoiden iiriksiä 24/7.

Orwellin dystopia 1984 on nykykäsityksen mukaan lasten trilleri.

Demokratiandiktatuurissa valvontaan ei tarvita kuin passi, kauppaketjujen "bonus"kortit ja "äly"kännykkä jokaisen taskuun.

Tänään poliisi sakotti virhemaksulla. Nopeusmittari kumpailee potteroautossa ja se oli poissa päältä. Pitäisiköhän sen anturi vaihtaa?

Edellisestä sakosta onkin kulunut kohta 30 vuotta. Sitä ennen niitä tuli Suomen teillä huristellessa kerättyä jonkinmoinen vihkonen. Korttikin oli kuivumassa joskus.

Unessa olin Turussa ja Ugissa töissä. Toisessa kaupungissa rakennettiin silmälasiliikettä ja toisessa valtavaa hotellia jonka perustuksista törrötti teräspaalujen sakea metsä. Toisessa työkohteessa töitä tehtiin silkkihansikkaat käsien suojina ja pehmustetuin vasaroin ja toisessa paukuteltiin lekalla ja rautakangilla.

Kaupungit menivät unessa sekaisin. Ugin kalasatamanlahti oli Turun torilla vastapäätä Hamburger Börsiä ja Turkuun opastavat tienviitat sojottivat Uuteenkaupunkiin vievien valtaväylien varsilla. Työtovereina olivat Pekkavainaa ja Varjonen, ehkä Suaris Juakkokin.

Heräilyvaiheessa olin sopimassa silmälasiliikkeen rouvan kanssa illaksi humppajuttuja. Hän oli se sama rouva, johon tutustuin Ugin talvenani. Oli elävä unenkuva hänestä. Tissitkin niin töräköinä kourakupeissani mutjahtelivat. Panetti kuin hattukauppiasta helteisellä torilla. (Unesta vissiin peräisin tuokin ilmaisu?)

Illan mietelauseeksi muotoilen tämän: Suurimpia pelkojamme ovat omat, kuvailemattomat pelkomme. Ne, joita ei kyetäkään kuvailemaan.

5.5.2021 keskiviikko

Kuumetta. Piti lähteä Um pois.

6.5.2021 torstai

Sairastelua. Verenpaine 207/98. Satoi 5-10 cm lunta. Kadut loskaa roiskavat. 

Hesarin huomioitavin tiedeuutinen kertoo kuinka torjunta-aineista on tullut entistä myrkyllisempiä; olemme huijanneet itseämme uskomalla tilastoihin joissa väitetään maatalouden myrkyllisten kemikaalien määrän olevan 40% pienempi kuin aiemmin vaikka myrkkyjen kilomäärillä ei enää tehoja voi ilmaista koska niiden voimakkuus on moninkertaistunut entiseen verrattuna: "Kun aiemmin viljelijä tarvitsi organofosfaatteja tai karbamaatteja hehtaaria kohden monta kiloa, uusia torjunta-aineita tarvitaan samaa alaa kohden parhaimmillaan kuusi grammaa."

Lajimme on ruuantuotantonsa turvaamiseksi kasvattanut sisällensä myrkyllisen hirviön.

7.5.2021 perjantai

Sairastelua.

Kemppinen pani jokunen päivä sitten porttikiellot kommentoijanimimerkeille Toipila ja Matias K.. Näitähän ei voi tietenkään vituttaa koska ne ovat jonkun kolmannen rakentelemia pseudonyymejä, mutta ehkä heidän "vanhempansa" ovat kovastikin kylpiintyneitä. 

Heidänlaisensa saman agendan perustelematon junkuttaminen, mitäpä virkaa sellaisella on, että ei kun nettitunkiolle muun saastan joukkoon vain moiset. Sananvapauden lainkirjain ei siitään soukkene.

8.5.2021 lauantai

Nukun huonosti. Painajaisia. Masentaa, mutta sen otsikoinneista ei makseta. Eikä syiden selostamisista. Enbuskelle on alettu jälleen maksaa kun se oli esitellyt luksuskoloaan jossa masennustaan potea.

Toissayönä ja eilen aamulla satanut lumi oli aamulla vielä maassa. Nouseva aurinko valaisi talomme pihansivua. Päivitin sen valokuvaan jotta joku joskus sitten voi sitä tarkastella kun minua ei enää ole.

Mietin tämänkin talon remonttiprosessia, sen vaatimaa ponnistusta jota ei tehdessä ponnistukseksi ajatellut. Jälkeenkäsin ajateltuna henkilökohtainen hinta on ollut ihan liian suuri. Rahassakin mitattu.

Tämä on kuitenkin poikiemme koti, vain Elias syntyi jo Kittilässä. Ei siitä nuin vain henno luopua vaikka itse ei eläessään kotiutuisikaan. Kohtahan tuokin lapsierä on mualiamalla, ja minä haudassa. Jälkimmäinen ajatus on alkanut kiehtoa päivä päivältä enämpi.

Kolmatta (tai neljättä) kierrosta en enää aloita.

Ketä varten ne rakentavat ja remontoivat joilla ei jälkeläisiä ole? 

Mutta mitä varten rakentaa jälkeläisillekään jos ne niistä vain keskenään sitten riitelevät?

Tiedän muutamatkin perheettömät, jotka ovat elämänsä aikana rakentaneet monta kotia, asuneet vähän aikaa ja myyneet. Ja tekevät tätä hautojensa partaille saakka. Kodintarvitsijoille heistä hyötynsä lie, mutta rakentajalle itselleen jää vain tunteeton raha joka näppejä polttaa; täytyy taas aloittaa uuden talon teko.

Mitä uskaltaisi iäneen ajatella eräistä ylirikkaista lähipiiriläisistä, jotka rakennuttivat miljoonatalonsa männikköiseen järvimaisemaan, mutta eivät pystyneetkään asumaan siinä. Nyt se siellä tyhjillään märkänee koska harvalla niin arvokasta kiinteistöä on vara ostaa ja vielä vähemmän ylläpitää. Eikä ketään kiinnosta, millaisen loven sekin tarpeettomuus on elonkehälle aiheuttanut.

Kokonaan kodittomille tällaisia talotarinoita ei uskalla mennä kertomaan.

9.5.2021 äitienpv

Minulla ei äitiä enää ole kuin mikä veressä häneltä saatuna kiertää. Äideiksi tulemisissa on kyllä tullut aviteltua ihan nokko.

Muistui mieleen Pikku Manteli ja äiti. Molemmat pieniä ja sitkeitä, elämän kolhimia maatiaisrotuisia.

Edellisen päälle ajoivat moottoripyörällä  Luikkokankaan kohdalla kun kantturoita ulkometsässä sai vielä laiduntaa. Vuosiluku oli 1966 tai 1967. Silloin lehmää ei voinut laittaa metsänmonttuun vaikka se halvaantui tuosta rysäyksestä pahasti. Äiti hoiti ja lypsi sen aloilleen raunion kupeeseen pahimman ylitse, lastoitti murtuneen takajalan ja tuki konkottavan lonkan. Moottoripyöräilijä ja kyydissä istunut karkasivat kolarointipaikalta vaikka olihan jo silloin vakuutukset ajoneuvoissa olemassa.

Me Unimäen kakaralauma nähtiin se kolari sillä oltiin odottamassa postiautoa Luikkokankaan polun suulla. Nahkahousuisista toinen luisteli soralla persuksillaan pitkän matkaa, toinen pyörähti kyydistä raviin ja Jaava (tai Iicee) luisui sekin kyljellään soraa pöllyttäen pitkän matkaa. Jätkänroikaleet kopistelivat kamppeensa, nostivat pyöränsä pystyyn  ja lähtivät rämistelemään kiivaasti poispäin. Pikku Manteli konkkasi ensin Karilahden kuusikkoon josta se haettiin ja varovasti taluteltiin Unimäkeen. Siellä se lyyhistyi lypsykahaan eikä ylös moneen viikkoon noussut.

Nykyisin jos lehmä jonkin hoitajansa virheen, vahingon tai sairastumisen takia loukkaantuu tai kuolee, se pannaan autoon ja rahdataan jätelaitokselle polttoon sen enemmittä tunteilematta. Kun menekin tuhannet eurot viivan alle on aprikoitu, kirjataan se tilikauden tappioksi ja unohdetaan. Korvassa olevaa numerosarjaa ei huomenna kukaan enää muista. Nimityksensä mukaisesti tuotantoeläimillä ei tämän pvn maailmassa persoonaa enää ole.

Minä muistan lapsuuteni lehmät, vasikat, kissat, koirat ja siat.

Käytiin mummilassa. Sillä Kainuun korven kummulla odotellaan vain kuolemaa vaikka siitä ei sananpuolikasta uskalleta sanoa. Se tekee alakuloiseksi kävijänkin ennemminkin kuin kuoleman väistämättömyydestä puhuminen. Niin kuin Heimosedän kanssa on helppo puhua. Mummilan lähin naapurikin (säästetyssä tuvan hirsiseinässä kuulema vuosiluku 1700-luvulta) on jo autiona, kauempana olevat tilat kylmenneet yksi toisensa jälkeen kymmenien vuosien autioittamissuunnitelmien mukaisesti. Elinvoimaisia maatiloja ei liene montaa..

Ihmisen ajattelun mitassa pitkät, vuosisataiset asuinsijaperinnöt ovat kohta muisto vain. Maailman iässä mitta tarkoittaa yhtä sekunnin tuhannesosaa. 

Mutta kunhan lajimme termiittilaumat, joista osa on jo liikkeelle pakotetut lähtemään, todella ottavat vuoteensa ja lastaavat ne veneisiinsä, on planeetta Maa sen jälkeen valmis kärventymään niille sijoillensa.

Uutta tulemista mikään kolkka ei enää kestä. Se vaellus ei enää ole keräilymetsästämistä.

50 miljoonan ihmisen on ennustettu jo pelkän janon vuoksi lähtevän liikkeelle ihan tuossa huomenna. Kun se vyöry alkaa, nyt kokemamme tsunamit ja rutot ovat lasten tulitikkuleikkejä sen jälkeen.

Elintilan laajentamiset ovat olleet normaalia toimintaa kautta planeetan historian, mutta lähitulevaisuudessa volyymiltaan niin massiivista, ettei sitä peruserkki ymmärrä, ja siksi se pelkää.

10.5.2021 maanantai

Maailma on sen joka ei tunteile, sanoo Fernando Pessoa ja jatkaa "Käytännöllisen ihmisen perusedellytys on tunteettomuus."

Pessoa väittää myös, että onnellinen se ihminen, joka ei ajattele.

Näyttää siltä, että ajattelemattomuuden suuri synteesi ollaan juuri nyt saavuttamaisillamme. Harva lukee kirjoja, sanomalehdistäkin vain otsikot jos niitäkään. Harvat opiskelijat innostuvat filosofiasta eikä yksikään kirjailija nimeä kissaansa Herakleitokseksi.

Pessoan aikalaisille (1900-luvun alkukymmenet) ajattelu tarkoitti useimiten filosofista pohdiskelua, mutta sitähän ei enää harrasteta kuin harvoissa yhteiskunnan kerrostumissa. von wrightit ja platonit ovat kuolleet ja kuopatut. Kysy tuhannelta vastaantulevalta nuorelta keitä nuo nimet tarkoittavat, yksikään ei tiedä. Tai ehkä yksi, joka kerkeää KVG.

Aivojen ajattelukapasiteetteja valjastetaan parhaillaan aivan muuhun käyttöön kuin pelkkään hitaisiin ajatteluprosesseihin. Pian ne kytketään suoraan koneiden käyttäjiksi. Kumpi sitten lopulta ihmisaivoja käyttää, kone vai ihminen itse, on vielä arvoitus, mutta lajimme tuntien kyllä se itsensä myy vaikka sädetikulle jos vain se hetken suostuu kunniakseen sädehtimään.

11.5.2021 tiistai

Koetin väkerrellä pihatöitä. Uusin vihanneslaatikoita ja muuta pientä. Kasvimaan hirsinen kehikko kesti melkein 10 vuotta, nyt tein pienemmät kakkosnelosesta.

12.5.2021 keskiviikko

Totuus-osiossa kirjoittaa Mauri Oksi näinkin: "Ihmisen mukavuudenhalun ja henkisen passiivisuuden huomioiden on ymmärrettävää, että valmiiksi rakennettu ja viihteellisesti tarjottu totuus käy hyvin kaupaksi. Ja toki sen omaksuminen näin on huomattavasti vaivattomampaa, kuin pyrkiä löytämään se omakohtaisen etsimisen ja kriittisen ajattelun kautta."

Ei aivoja todellakaan enää käytetä omakohtaiseen etsimiseen ja kriittiseen ajatteluun, mutta tämä kehitys lienee loogista seurausta kädellisen tarpeesta tehdä kaikki näkyväksi, ajattelukin. Sitä virtuaalimaailma sananmukaisesti tarkoittaneekin; ajatusprosessi näkyy näytöillä ja sitä varten kehitettyjen lasien heijasteissa vaikka ajatusprosessit eivät käsittelekään enää filosofisia pohdiskeluja.

13.5.2021 torstai

Puukkojunkkarien päivä. Ne muistelevat, kuinka pistivät yhtä vastarannan kiiskeä koipiin, ranteisiin ja  kylkeen, mutta tämä peeveli otti ja nousikin taivasten tavoittamattomiin. Niin ne tarinan käänsivät kulkemaan että joillekin hyvä mieli tulisi vaikka silkasta vallanpitäjien murhaamiskiintiön täyttämisestä Getsemanen teloituksessa olikin kyse.

Navalnyi on vain yksi esimerkki uusiutuvasta jeesusmyytistä. Tosin niitä on kertynyt kahdetuhannen vuoden aikana jo niin monta, että hengissä ei säily kuin se alkuperäinen, valheellisin julistaja. Valheellisin siksi, että hänen julistuksiaan on niin paljon ehditty muokata, ettei aitoja niiden rivien väleistäkään enää erota.

14.5.2021 perjantai

Kaksissa hoitopöydällä kahteen otteeseen. Puoli päätä turvoksissa ja kipu melkoinen. Ehkäpä tämä tästä kunhan mielikin laastarinsa saisi.

15.5.2021 lauantai

Sipulipenkkien juurimista ja kunnostamista. Porkkanansiemenet unehtuivat hankkimatta, mutta saanee niitä Hommoojalta vielä. Puutarhuri laittaa kasvihuonetta, minä en siihen tarvitse kajota.

Sammakoita roplakoissa valtavasti ja sitä myöten myös kutua rannoilla lainehtii. Arkoja ovat. Vaikka kuinka hiljaa avojaloin kurnutuksen suuntaan hiivit ne tietävät tulosi ja saat istua aloillasi kauan, ennen kuin uskaltavat tulla takaisin. Eikä kameraa kannata isosti heilauttaa kun jo pulahtavat mutaan takaisin.

16.5.2021 sunnuntai

Itseeni on terveysvalistus vaikuttanut aina hyvin herkästi. Esimerkiksi 1970-luvulla Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projekti ruokarasvojen käyttööni. Sieltä saakka olen voidellut leipäni kevytlevitteillä ja käyttänyt öljyjä ruuanlaitossa. On hyvin vaikea ymmärtää, mitkä makunystyrät muka ihmisellä sanovat, että "voeta sen olla pittää" kun kalafileensä pannulle heittävät kun valmistusprosessiin kalansyönnin terveellisyys sitten loppuukin.

Aika outoa sekin, kun terveysalalla töitään tekevät lappavat imelät ja rasvat sydäntään ja vyötäröään paksuntamaan kun jo heidän opiskelunsa ohella kaikki vääränlaisista ravintosuosituksista, tupakista ja siidereistä aiheutuvat sairaudet ovat työpöydälläkin päivittäin. Eivätkä ne kaikitellen edes lapsiaan säästä kasvamasta kieroon ruokailutapojen suhteen. Aina ovat keksipurkkien kannet löyhällä ja kermajäätelöt pakastimesta milloin vain naamaan lapettavana imelistä limppareista ja pillimehuista mainitsemattakaan.

Ovat ne käytännöntoteutukset itselläkin ontuneet, mutta pääosin olen kohtuudenraiteille aina palannut. Tupakkaa en edes yrittänyt juurruttaa jokahetkiseksi pakoksi ja kun "vaaranvuosien" ylitse pääsin, ei tullut enää mieleenkään sitä opetella. Alkon käyttö meinasi lipsahtaa, mutta järki ja valistus ravisti senkin houreen menneisyyteen.

Ruoka ylipäätään on länsimaisissa kulutusyhteiskunnissa ongelma. Sitä on tarjolla liikaa ja liian monenlaista lajia ja laatua. Silimmiin koskee rismojen hyllyjen välissä kaikki se turhuus jota tarjolle laitetaan.

Muistuttaa kannattaa jälleen Tolstoin novellin nimeen viitaten: "Paljonko maata ihminen elääkseen tarvitsee?" Hehtaarin pokaleella kasvattaa jo isollekin perheelle pottunsa ja vihanneksensa.

17.5.2021 maanantai

Kittilässä Ounasjoen jäät ovat sulaneet paikoilleen, tulvia ei ole tullut. Nyt ylämäestä saapuvat jäätelit ajelehtivat yksinäisinä lämpäreinä eikä tulvavaaraa tälle keväälle ole. Näin sanoi Tapsa kun soitti.

Oulujärvestäkin olivat jäät sulaneet aloilleen. Olin koko päivän tuon laajan roplakon rannalla timpuroimassa. Väsyttää. En ottanut eväitä mukaan aamulla. Puoli päätä on edelleen kipeä leikkauksen jäljiltä eikä suu maista mitään.

18.5.2021 tiistai

Timpurointia. Maalausta. Puutavaran mittasin niin tarkoin, että jäi kymmensenttinen lankunpalanen tähteeksi.

Iltasella vietiin potteroauto pois. Se siitä.

19.5.2021 keskiviikko

Täsmämurhat Gazan kaistaleella jatkuvat. Muutamien sivullisten kallot ja kaakelit siinä särkyvät, mutta mitäpä pommittamisten piäjehut ja netanjahut niistä.

Millainen ilmestys on äärioikeistojuutalainen? Evankelikaalien kirjaimellinen raamatunlukeminenko sen mahdollistaa?

"Evankelikaali", hmh perkele. Toivottavasti ei siemenny ainakaan meijän kasvimualle.

Yritän käsittää kaiken historianjulmuuksien mustuttamilla järjensäikeillä jälleen näitä tuavettien ja koljattien toistensa pommein moukarointia jossa ei tuaveteilla ole mitään mahdollisuutta kivilinkoineen.

Tuavetti on maksanut infan särkeytymisen ohella jo moninkertaisesti Koljatin jättiläismäisyyden edessä kaikesta. Suhteellisuusteoria on todella teoriaa noilla itäisten jumalten mailla.

Kuka muka on oikeassa?

Ei niillä kärsimysten golkatankukkuloilla ole olemassa oikeutta.

20.5.2021 torstai

"Olette kulkeneet tien madosta ihmiseen, ja vieläkin teissä on paljon matoa. Kerran olitte apinoita, ja vieläkin ihminen on enemmän apina kuin yksikään apinoista."

Mutta sitten tämä apina keksi luoda näkymättömän ja konkretialla todistamattoman Jumalan jonka harteille tekemänsä veriset synnit se on voinut lastata jotta syntiensä tekeminen voisi jatkua.

Synneistä suurin, paskantaminen omaan ruokakuppiinsa tämänkin ahneen apinan kuitenkin tulee tuhoamaan. Siinäpä sitten mielikuvituksensa luomaa jumalaansa turhaan avuksi huutavat.

Olisivat käyttäneet mielikuvitustaan säällisen elämän  kehittelyyn, ahneutta vailla olevan oman onnensa alasinprototyypin kehittelyyn.

Tämänkin varhaisen aamun aloitin vastarannankiiskeä, Niezscheä lukemalla ja siten päiväkin menee vastarannan puhureita nieleskellessä.

Muutenkin ajattelin genreä, joka minua yhdistää tiettyjen kirjailijoiden kanssa. Kaikilla niillä mielipiteet ovat kaikkea muuta kuin päivittäistä kaurapuuroa. Navetan ja tuvan väliä tallustelemista.

21.5.2021 perjantai

K.Huatasen ohjelmassa haastateltavana "Kenen joukoissa seisoin"-kirjan kirjoittanut Lauri Hokkanen. 

Kenenkä joukoissa punoittavat tämän päivän niskat ja nenät?

Kotimainen halla-ahoismi on purrut joukkoihin ihmeellisen hyvin. Niissä massoissa niskat ja nenätkin punoittavat kuin sovjetisoinnin aikoina vaikka sosteetunnus onkin ajokortteihin vaihtunut.

Kaikki puolueethan toivovat agendnsa menestyvän niin, että massat seisoisivat mustina muureina niiden takana satoi tai paistoi. Puoluejohtajat itse ottaisivat mielellään yksinvaltiaan roolin jos se näin heille tarjoiltaisiin, eikä siinä menisi montaakaan vuotta, kun maassa diktatuuri vallitsisi.

Miltähän Päiviräsäs-diktatuuri maistuisi?

Demokratia on elonkehän kannalta tuhoisa järjestelmä, mutta ei diktatuurikaan sillä saralla kannattavaa mainetta niitä sillä se ei elonkehän kokonaishyvinvoinnille mitään arvoa osaa antaa.

Hyvää yhteiskunnallisesti toimivaa välimuotoa ei ihminen ehdi olonsa aikana kehittää.

Mutta onneksi mato syö pian meidät kaikki. Mato, joka sisällämme loisii on jo kauan sitten työnsä aloittanut.

22.5.2021 lauantai

Kainuun Sanomat panee lukijoidensa suihin turvetta, sahatavaraa ja Päivi Räsästä oikein näyttävin kuvituksin. Viikonvaihteen kylkiäistäyte ilmestynee konsernin muissakin lehdissä, että se huomioiden nuo tarinat leviävät laajemmankin lukijakunnan aprikoitaviksi. Vain kuvia katseleville jää ainakin Räsäs-jutusta oikein auvoinen hahmotelma, ja kallojen sisäiset mielipiteetkin sen mukaiset.

Täytyi lukea oikein tarkoin, että eri puolten näkemykset oli otettu jutuissa huomioon. Räsäsen vanhakantaisesta raamattukäsityksestä ja sen ohjeistukseen luottamisesta tuli lähinnä murheellinen olo. Sahateollisuuden tukintarpeista (pulasta) kirjoittaessaan uutisessa ei kuitenkaan mainittu metsienkäytön liikakäytöstä sanaakaan, vain menekinkasvun ylistystä, yleisesti hyväksyttävää talousjargonia.

Tuomet kukkivat. Täytyy ruveta valmistautumaan; ensi vkolla Juvalle.

Tikatkin naivat, ihmiset ovat muuten vain naivia

26.4.2021 maanantai 

Klo 04.15

Perjantaina muistin käydä Suomalaisesta täytekynään patruunoita. Hinta on tainnut nousta. 3en kpleen pkt maksoi yli 8san euroa.

Tämän aamun ilmanala on keväisen sulatteleva, märkä, kylmä. Taevas umpipilivessä.

Hallituskriisi menossa. Kahluusaappaiden suita myöten turpeessa uppuroiva kepu jurnuttaa "kentän viesteistä" ja virheitä, eikun vihreitä, vituttaa puun ja kuoren välissä muuten vain. Niiden puu kun on betonista jota happosateiden rispaannuttama nyhtökaurainen tuohi peittää. Vasemmisto peesaa muuten vain maailman  markkinoilla näivertäviä kaikennielijöitä. Oppositiota vituttaa olla oppositiossa vaikka niistä karsinoista kasvojensa menettämisen peloista vapaina saa huoletonna räkiä.

"Me elämme harhassa" kirjoitti ja puhui elämästä selviytyjä Yrjö Kallinen vuosikymmeniä sitten. Ei lajimme silloin niin harhassa mekaanisine kompasseineen harhaillut kuin mitä nyt satelliittipaikantimineen. Sotien hajalle räjäyttelemän kaikkivoipaisuudentunteen menetys oli liiankin totta.

Käytiin kävelyllä. Vinha löysi jostain ojasta hirvenahkaläimäreen ja raahasi sen pihaan. Sitä jälttää nyt tuolla hangella. Kaikki se koiralla kelpaakin.

Lie lintujen ramadan jo päättymässä kun tinttejä ja tikkoja tippuu jälleen ruokinnalle tiheään. Vihervarpusia on jo parveksi asti.

Metsään ei voi vielä vapaasti mennä sillä lunta on paikka paikoin kahlata asti. Pentuna sai keväthölseissä kahlata koko elämän tarpeet niin voin nyt odotella sulamista.

Iltamyöhällä

Italian neidin kanssa juteltiin marjoista joita löytyy sekä sieltä että Suomesta. Katajanmarjoja, mustikkaa , aro(aho-?)mansikkaa ja vadelmaa ainakin. Koetin kertoa, että eteläisissä osissa Suomea kataja voi kasvaa yli 10 m korkeaksi. Hän näytti videon italialaisilta kyläjuhlilta jossa tanhuporukka oli pukeutunut samantyyppisiin kansallispukuihin kuin meilläkin. Musiikki oli masurkan tapaista.

Saunaa lämmitellessä porasin kaivon luona olevaan pienehköön koivuun reiän mahlalle, mutta kovin on vielä niukkaa nesteen irtoaminen.

KaHa soitti päivällä.

27.4.2021 tiistai

Nukuinpa kerrankin riittävät ja rauhalliset yöunet. Heräsin vasta ½6.  Unessa rakensin aittaa. Sen valmistuttua linnut valtasivat rakennuksen.

Pikkupakkanen.

Ruokinnalla järrejä, punatulkkuja, viherpeippoja, peippoja. Punarinta kävi pölkyn päältä napsimassa puolukoita jotka muille eivät kelpaa.

Iltasella

Aamua en ehtinyt ihastelemaan sen enempää kun oli jo lähdettävä työmualle. Sinne pyrin menemään viimiestään 8saan vaikka olisin kyllä näillä heräilyillä valmis seitsemäänkin. Työaikasääntöjä voinee tämän ikäinen jesse jo rukata mieleisekseen, ja kun enää vitut välitän muutenkaan tesseistä.

Italianneiti halusi jutella luonnonyrteistä, pihkan valuttamisesta ja kuusenkerkistä. Ruokaseuraksi tuli myös karibialta lähtöisin oleva, tummempi neiti. Tai rouvahan hän on kun oli just mennyt naimisiin suomalaisen Villen kanssa. Näilläkään korpiseuduilla kansainvälisyys ei ole enää mikään tabularasa.

Kun tulin Um, oli olo ihan hervoton. Join kahvit, pätkäilin sohvalla ja tein sitten salaatin ja 4jän munan munakkaan. 

Väsymyksentunteen mentyä kiipeilin korjaamaan parit tikkojen palastelemat lintupöntöt. Tein uuden etuelementin myös raitapajussa olevaan koloon kun entinen oli lahonnut ja halkeillut.

Muutama muukin pönttö kaipaisi kohentelua ja neljälle koivun pätkiin sorvatulle pitäisi löytää sokkelipuut. Jos menisi ja katkaisisi niille sopivista pystypuista tolpat niin tulisi samalla tikkalinnuille vähitellen kelottuvia nokanteroituspuita maisemaan.

Saunonut olen ja nyt se vasta väsyttääkin.

28.4.2021 keskiviikko

Miinus 5 on pakkasta.

Päänsärkyyn heräsin. Unessa "särkykuvio" kulki kallon sisäpuolta otsalohkosta takaraivolle kuin käänteinen jakaus. Keskellä vihreä "ruohojuova" ja sivuilta paljas. Tai kuin 90-luvun uusnatsien hiustyyli.

Pakko oli nousta kahvinkeittoon vaikka klo oli vasta 03.30.

Kahvit juotuani tuntia myöhemmin päätä ei enää särje kovinkaan kovasti. Laskin Vinhan sisälle ja se kuorsaa sohvalla. Voikohan koira sairastua uniapneaan?

Ihmislajin tuhoisia harharetkiä aprikoin tänäänkin. Areenalta olen kuunnellut Lohen surma-dokumentin lisäksi Britti-imperiumin noususta ja tuhosta. 

Lohen surma: https://areena.yle.fi/audio/1-50811082

Tuo Lohen surma-dokumentti on mieltä masentava. Se on tapahtunut kaikkien hyväksymänä ja ihan tuossa silmien alla. Dokumenttia kuvataan lyhyesti näin: "Tapani Niemen esseistinen viisosainen dokumenttisarja kertoo siitä, miten lohi hävisi pohjoisen joista. Lohi on tässä jotakin suurempaa. Sen kautta näyttäytyy suomalaisen yhteiskunnan muutos, valtasuhteet, alamaisten ja valtaapitävien suhteet. Jotakin muuttuu, jokin pysyy muuttumattomana."

Mauripekkariset ja kimmotiilikaiset eivät varmaan kuuntele näitä sen enempää kuin hallituskabinetteihin nykyisin kiivenneet vihreätkään. Tai ei niitä ainakaan masentaisi vaikka kuuntelisisvatkin. Heidän luonteisensa tuonkin peruuttamattoman tapahtumaketjun ovat mahdollistaneet. Eikä se ihmislaji lopu josta osoituksena ovat joka puolelle pikkuhiljaa luvitettujen kaivosten kasvava määrä. Kyllä tämä kokovartalotuholailaji vielä Päijänteen allekin kaivostunneleita avaa ja Sodankylän Viiankiaapan lettoon montun räjäyttelee.

Minä en niitä ole katsomassa, mutta jälkeläisistäni varsin moni.

Koskahan havahdutaan tekemään perusteellista dokumenttia turismin alle murskatuista  tunturimaisemista? Ja metsien hävittämisen seurauksista?

Samaa sisintä polttavaa aavesärkyä kuin lohensa menettäneet haastateltavat podemme mekin, joilta lapsuuden maisemat on selluliemiksi keitelty. Joiden kotipolut kartoilta on poispyyhkäisty, mutta jotka sisällämme ja kantapäiden nahkaan tatuoituina  yhä luikertelevat suurkuusikoissa ja avarilla mäntykummuilla. 

Ja samalla tavalla menetyksestä on vaikea puhua. Sanoja sille ei ole. Ja kun vähättelyn pelko tukkii kyynelkanavat meiltäkin.

Ihmislajin julmettu raakuus omiakin elinedellytyksiään kohtaan on käsittämätöntä. Nytkin "pandemian kourissa kärvistelevä" kuluttajakansa odottaa vain, että pääsisi jatkamaan hyvin edennyttä maapallon tuhoamiskulttuuriaan.

"Marsista on löytynyt vettä!" huudahtavat avaruuteen tähyävät. Eikö niille perkeleille riitä jo se, että yhden planeetan juotavat ovat käyttökelpoisia vain puhdistamoiden kautta kuljetettuina!

Nykyisten kolumbusten eli elonmuskien raketit räjähtelevät lähtöalustoilleen vielä kauan aikaa ennen kuin desilitra Marsin vettä on tutkittavaksi maahan tuotu. Ja vaikka ne jo kaukolennättävät siellä minihelikoptereitaan, niin so what?

Jokainen biljoona dollaria jotka avaruushankkeisiin nyt poksautellaan tarvittaisiin pelkästään omien jälkiemme korjaamiseen tällä "vanhalla planeetallamme".

Klo 06

Olinpa minä typerä kun otin Vinhan mukaan aamukävelylle! Metsot olivat aloitelemassa soidintaan ihan tuossa tienvarren halkopinojen takaisella petäjikkökummulla. Ei koira sitä ymmärrä, etteikö ne haukuttavaa porukkaa olisi. Vain  yksi koppelo jäi jonnekin Unipuron takaiseen petäjään motkottelemaan. Puoli tuntia sitä kuunneltiin, mutta takaisin ei yksikään lennähtänyt.

Iltasella

Umpiväsynyt.

Läksin pois kahden maissa kun päätä särki niin kovasti.

Tänään Italianneidin kanssa puhetta maittemme välisten luonnoneläinten samuuksista Metsoja löytyy vuorilta ja fasaaneja, kauriita, villisikoja, jäniksiä, kaneja on myös. Hirviä ei ole, mutta saksanhirvistä en älynnyt kysyä. Synnyinkaupunkinsa Giaveno on keskisessä Italiassa, eikä siitä pitkä matka vuoristoon ole. Luonto on muutenkin lähellä.

Kävin kaupasta lohisuikaleita (-30%), pakastevihanneksia, piimää ja leipää. Jäätelön söin autossa kaupan parkissa. Paistoin kalan, vihannekset ja valkosipulin öljyssä pannulla ja kun spagetti oli kiehunut niin, että kasvisliemi siihen melkein imeytynyt, kaadoin pannulle paistosten pääälle ja jätin hautumaan. Kävin  sahaamassa tienvarren tuulenkaatoja peräkärryyn ja vasta saunanlämmityksen ja kylpemisen jälkeen pistelin seoksen suihini. Silleen ruuasta tuli ihan hyvä.

Elias soitti. Olivat vielä kuhmossa, mutta hänellä "kevennetty" palvelus nilkkavamman (penikkatauti) takia. Oli se kestänyt havumarssin (65 km), mutta nyt älyttömän kipeä.

Pittää ruveta korsoomaan.

29.4.2021 torstai

Ennen auringonnousua olin jo metässä. Tällä kertaa en ottanut Vinhaa mukaan, mutta en nyt metsoja nähnyt silti. Akkateeri tuli jostain Kellomäen suunnalta ja lensi Karisuolle päin jonka jälkeen yksi hanhi moikui ylitse ja sen suunta oli Keyritty. Rajalla näin jäneksen kaukana hangella. Klo on nyt 6.35 ja aurinko jo korkealla selluliemikuusikon yllä.

Pittää lähtee. On käytävä tankkaamassa tuo potterouto.

Iltasella

Laatoitusta koko pv. Käsien nahka kuivuu laastissa. Rasvasin kookosöljyllä.

Lämmitin eilisen tähteitä iltaruuaksi.

Kaivonkorven ison pöntön lentoaukosta katseli käpytikka. Se teki oman kulkureiän jo kolme kevättä sitten ja on siis pesinyt samoille sijoille siitä saakka. Mites se tikkojen parisuhteen laita olikaan?  Molempien olen nähnyt pöntöstä lähtevän ja pönttöön menevän. Wikibedia antaa vastauksen tähänkin: Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–7 valkoista munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta.

Vähän outo tuo puuluettelo. Lapsuuteni tikat pesivät honkapuissa olevissa koloissa palokärkien tavoin, mutta eipähän honkia kunnailla enää humise. Eikä palokärkienkään kimeitä huutoja juuri kuule. Ne kun tarvitsevat paljon suurempien lahopuiden koloja kyetäkseen pesäntekoon tästä Unimäen ympäriltä raiskasivat ja  murhasivat juuri äskettäin sen viimeisenkin metsänläimäreen jossa sellaisia puita muutama vielä löytyi! 

Kyllä vituttaa ihan palokärjen puolesta!

Nyt en jaksa muuta kuin käydä saunassa ja rötkähtää petille.

30.4.2021 perjantai

 Klo on 04.30, pilvistä, pakkasta kolome.

Nukuin kohtalaisesti. Unessa Terhi miehensä kanssa käymässä meillä. Mies totteli nöyrästi mitä T vain häneltä keksi vaatia. Kun lähtivät, he hävisivän jo portailta kuin maan nielemänä. Menin perässä. Pihamaan takaa pellon laidalta jyrkkä  rinne jatkui silmänkantamattomiin, aamusumuiselle merelle saakka. Vilkutin, mutta ketään ei ollut vilkuttamassa takaisin.

Elämäni keväät ovat aina erottuneet toisistaan. Elettävänä olevassakin kaikki on toisin kuin vuosi sitten. Henkilökohtaisen lopun läheisyyskin aina vain tuntuvammin läsnä joten sekin vaikuttaa.

Kyllä ihminen kuolemansa ajankohtaa voi ihan hyvin sanoa aavistelevansa tapahtuipa se tässä iässä heti tuossa iltapäivällä tai elinajan odotettavissa olevan maksimin, eli tapauksessani vajaan 30 vuoden päästä. Sekinhän on ihan tuossa nurkan takana. Näen sinne. Uskallan katsoa loppua silmiin. Ei siinä mitään pelottavaa ole. Elämässä vain on. Joka päivä saa pelätä. Jos ei muuta, niin sisältään nousevia demoneja. Ja vaikka ajatusta siitä, että entä jos Putin tulee lopullisesti hulluksi ja käskee joukot rajalle!

Kuolema vie pois tästä kaikesta eikä edes hautakummun ylitse puhaltava tuulenvire enää kosketa.

Hengenheimolaiseni Heimosetä täyttää tänä vuonna 88v ja hänessä näen itseni sen ikäisenä eikä siinäkään mitään pelottavaa ole.

Iltasella

Sukunimenmuutoshakemukseni on hyväksytty maistraatissa. Asiasta saapui tekstiviesti jonka liite piti avata tunnistautumisella. Tein sen vasta täällä Knissa pöytäkoneella, että jännitys hyväksynnän ja hylätyn vaihtoehdon välillä edes vähän kihelmöisi kainaloissa. Uusi sukunimeni on nyt sellainen, ettei toista ole edes paikannimenä.  My Heritage väitti, että olisi yksi amerikansuomalainen ollut, mutta siinä nimessä oli yhden kirjaimen ero.

Nyt vain opettelemaan allekirjoitusta, hakemaan uutta passia ja ajokorttia, pankin on kai hyvä myös tietää muuten merkityksettömän asikkaansa uusi nimi. Kela tietää jo ja verottaja. Niiden tiedonsaannista ovat sopineen minulta kysymättä "talon sisällä".

Olisiko aika muokata persoonallisuuttaankin? Syntyä uudestaan? 

Italianneidin sukunimi on Maupassant. Kysyin, onko hän sukua kuuluisalle kirjailijalle. Isänsä on ranskalainen, mutta neidin suvun nimestä puuttuu ranskalaisaateliin viittaava de-etuliite (ko. kirjailija Guy de Maupassant).

Mauritiukselaisella on suomalaisillakin yleinen etunimi ja kun on mennyt Villen kanssa naimisiin on hän myös saanut  oikein perussuomalaisen sukunimen. Alkuperäinen sukunimi oli niin merkillisesti lausuttava, että ei sen ilman muistiinkirjoittamista tänne Um saakka mielessä kulkeudu.

Italianneiti olisi katolinen jos olisi. Ymmärsinköhän oikein, että kallistuu enämpi ateismiin, ei vain ole asiaa tarvinnut isosti aprikoida nuori kun on.

Uutisissa jauhavat kansanedustaja Päivi Räsäsen raamatun siteerauksilla maustettuja, homoja tuomitsevia kirjoituksia ja puheita ja hänen niistä saamiaan uusia syytteitä joita on kolme eri rikosnimikettä.

Mikä pimentää lääkäriksi lukeneen Päivin järjenvalon? Pitäisikö Päiviä "ymmärtää"? Olisiko Päiville tehtävä mielentilatutkimus ihan jo hänen oikeusturvansa takia. Olisiko Päiville päivitys tarpeen.

Uskovaisethan ovat niitä, joiden aivot eivät ole palautuneet enää uskoontulon aiheuttamaa järkkymistä edeltävään tilaan.

Uskoontulo on psykoosin eräs muoto. Lääketiede ei vain ole tajunnut kehitellä uskovaisille omaa mielialapilleriä, täsmälääkettä jumalhurmokseen.

Papit, saarnaajat, lahkolaiset, kirkko rippikouluineen ja -tuoleineen täytyisi aidata kauaksi kehitysvaiheessa olevista nuorista. Raamatut kategorioida selkein säännöin satujen ja tarinoiden joukkoon kirjastoissa. Se säästäisi monet nuoret uskontojen vaaroilta. Ja niiltä, jotka heille raamatunjakeita trokaavat. Uusia päiviräsäsiäkin syntyisi vähemmän.

Tällaisiin voitaisiin vaikuttaa ennalta, homouteen vain siten, että lakataan kasvattamasta sukupuittemme jäsenmääriä. Lopetetaan lisääntyminen lajina.

Ah jeesukseen! Otanko tästä agendan ja alan sitä saarnaamaan! Enpä taitaisi olla ainut silläkään saralla ja sekin veisi vain toisenlaisten uskomusten kasvattamisten pariin.

Osattaisi vain olla ja elää kohtuullisesti, se riittäisi. Kysykäämme vaikka nuilta pikkutinteiltä tuolla ikkunoidemme takana.

Kun olen saunonut, syönyt ja levähtänyt lähden Kniin. Huomenna on kuulema vappu. 

Alla ylempi kuva vuoden 1977 vapulta. Alempi kuva muuten vain.

1.5.2021 lauantai

Heräsin viideltä. Pakkasviima on lujaa. Aurinko sentäs on paistanut koko pvn ja Unimäen lakanapyykkini on saanut raikastua naruilla.

Putsasin potteroauton tavaratilan. Lajittelin ja pakkasin työkalut järjestykseen. Ei ne montaa päivää asennossa säily, mutta onpahan edes vähän aikaa illuusio siitäkin oorningista.

G:n polkupyörään haettiin Prismasta sisuskumi. Ei älytty tarkistaa kunnolla päällirengasta myös sillä siinä oli keskellä puhkikulut kohta. Vohkittiin Äetin rikkonaisesta pyörästä päällinen ja laitettiin rikkonainen tilalle. Siinäpähän sitten menee romulaan molemmat kunhan raaskitaan pihanperän muistokamppeesta luopua. Siinä ei muuta vikaa ole kuin keskiön ja takarattaan vaihteiden kuluneiden osien vaihto. Maksavat jotakuinkin uuden pyörän hinnan, että siksi se vain on jäänyt laittamati.

Laitoin ruoaksi miedossa suolavedessä sulatetuista kalkkunapakastelihoista oliiviöljyisen kastikkeen joiden seuraksi keitin pottuja ja porkkanoita. Niiden keitinvettä käytin kastikkeen nesteenä. Kastikkeeseen puristin valkosipulia, yrttimixiä hyppysellisen ja paprikajauhetta väriksi. Laitoin suuruksen kaurajauhoista ja aivan lopussa lorottelin kolmenjuuston kermaa sekaan. Kaikille kelpasi.

Paulus oli käynyt torstaina opon juttusilla lukion jatkamisesta. Oli kehottanut jaksamaan nyt tämän kevään ja katsomaan sitten syksyllä, miltä tuntuu. Mielialan muutokset nuoren mielessä kun tapahtuvat tiuhaan. Jospa se elämänpolku isommitta kivuitta löytyisi. Minäkään en enää hirveitä traumoja jaksaisi. Niitä on jo elämänreppu pullollaan.

2.5.2021 sunnuntai

Heräsin ½6. Pakkasaamu jälleen. Aurinko pilvettömän taivaan alarajoilla vielä. Tuuli on laantunut.

Eilenillalla yritin katsoa jotain trilleriä jossa Ben Affleck oli esittävinään autististista neroa ja samalla armotonta kirjanpitäjätappajaa siinä onnistumatta. Jätin kesken. 

Petille mentyäni luin hetken, nukahdin. Havahduin jossakin vaiheessa kun Puutarhuri kaivautui kainaloon. Naitiin.

Formaatin onnistumista olisi kyllä kannattanut tekijöiden harkita toisilla näyttelijöillä. "Sademies" Dustin Hoffmania ei voi enää käyttää eikä "Kaunis mieli" Russel Crowea, mutta olisi luullut mualimalta löytyvän muitakin kuin tietyn genren jo kasvoihinsa kivettäneen Affleckin.

Voisiko joku autisti itse näytellä autistia? Jos veljeni kehitysvammaiset laitetttaisiin teatterin lavalle esiintymään eivät he muuta osaisikaan kuin olla sitä mitä ovat.

Jos minä näyttelisin minua, onnistuisinko? Kun nuorena esiinnyin harrastajateatterissa muutamat kerrat, parhaiten onnistuin niissä, joissa sain olla se, mikä olen. Tampereen Yo-teatterin erääseen näytelmään kirjoitti kaverini suuhuni sopivat vuorosanat ja se luonnistui hyvin. 

Näillä aprikoinneilla ei edelleenkään ole muuta merkitystä kuin ehkä vain hollywoodilaisen massasonnan mittaamattomia tilavuuksia ihmetellessäni.

Miljardeilla dollareilla pelaavalta elokuvateollisuudelta puuttuu maltti ja mielikuvitus. On puuttunut jo kauan. Tai sitten kaikenlystin maksajille on se ja sama mitä ruuduilla ja valkokankaille räiskähtelee. Kunhan seassa on vain mahdollisimman paljon ketsupinväriä. Ihan niin kuin mäkkäreiden annoksissaan.

Laitoin mannapuuron haudutekattilaan. Kun olen hommaillut kotihommat elikä mm. pesuhuoneen lasihyllyjen kiinnitysten uusimiset, lähden ajoissa Um että kerkiän, jos kehtaan, korjailla muutamat linnunpöntöt ja niille uusille sijat etsiä.

Kahtalainen olo. 

Olisi oltava täällä, mutta halu olla siellä kaivelee myös sisuksissa.

Ehkä tässä on elämäni suola. Ja kun ei erota kummastakaan voi ennen kuin...

Mustia aukkoja

 18.4.2021 sunnuntai

TM kävi ennen kuin kerkesin lähteä tänne Um.

Kun tulin, raapaisin uuniin popat ja rupesin sohvalle pätkälleni. Uinahdin pariksi tunniksi. Unessa liperiherra riiteli liperirouvan kanssa lautasen reunaan kuivahtaneesta kaurapuurorannusta. Rouva mäjäytti herraa nenään puuroisella kapustalla. Herra kirosi kolviaan pidellen, berkeleenviddusaadananakka!

Uuni oli hiipunut vain vähäisesti kipinöitä tuikkivaksi tuhkaksi jo. Panin pellit kiinni.

Pikku lenkki Kyntöläiselle päin Vinhan kanssa. Saunaan.

Klo nyt 21.30 alan muate. Jos jaksan niin luen Rentolan teosta.

19.4.2021 maanantai

½viideltä kömmin valveille Mauno Koiviston luota kyläilemästä. Manun huushollissa oli karua. Paikkainen matto ison, huonekaluttoman olohuoneen maalatulla puulattialla ja käytävänpään kahta puolen karunkovat, nahkapäällysteiset istuimet jossa istuttiin. Assi tuli olohuoneen nurkan takaa naama kurtussa. Kysyin, missä päin maailmaa nykyisin majailet? Nyyjorkissa, Manhattanilla, ja mitä sekin sulle kuuluu! Sitten hän hiihteli villasukissa, paksuin pohkein välistämme keittiöön kahvin laittoon.

Manu sanoi vihaisena, että Tellulla on altzheimer. Tellervo siinä ahtaalla istuimella Manun ja minun välissä näyttikin ihan Heimon Sirkalta joka kuoli tuohon tautiin. Yht´äkkiä Manu suuttui Tellervolle, koppasi hameen etumustasta kiinni retuuttaen kuin juuttisäkkiä pihan perällä olevan varastokopin luokse jonka luukusta paiskasi Tellun sisälle. Manu käänsi avainta luukun lukossa ja lähti kaasuttelemaan sinisellä Nissanilla näkymättömiin.

Iltasella 21 jälk

Vitutuspv! Työmualla asensin lattianlämmitysmaton, sen päälle telttapatjan ja vielä kovalevyn kulkuväylälle ennen kuin aloin massanlevityksen. Kun olin pesuhuoneen ovella viimeisen massasankollisen kanssa ja ottanut kaikki suojat pois, luiskahti liippi kädestä ja katkaisi lämmityskaapelin! Voe kilinvittu!

Vuolin hengettömien kaapeleiden päät ja maaverkon esiin ja puristin apikalla kiinni ja liitoksen kohdalle lämmitin sutisenkukan (kutistesukan) ja jatkoin valuhomman loppuun.

Kun tulin Um, aloin miettiä katkeamiskohdan tapausta. Tulin siihen tulokseen, että on mentävä kiivaasti kaivamaan kaapelinpäät esiin ja oikea sähkömies saa ne sitten liitellä yhteen.

Nyt sitten tässä mielessä ei mikään muu pyörikään kuin se, että entä jos liittäminen ei onnistukaan!

Huomenna en mene työmualle sillä valun pitää antaa kuivaa. Pesuhuoneen lattiaa täytyy vielä märkätasoitteella lisäliipata kun massat loppuivat.

Lintujen ruokinnalla on ollut kummallisen hiljaista. Muutama mustarastas vain pistäytynyt.

20.4.2021 tiistai

Unessa jälleen oudolla lavalla humpalla. Kengätkin ihan sopimattomat ja housuissa paikat. Paita silittämätön, selästä halki. Tuttuja oli, mutta kaikki istuivat vaiti pöydissään eikä orkesteria ollut. Pyöreän lavan halki juoksi pikkuinen hiiri, seisahtui välillä nuolemaan käpäliään ja livahti koroketta kiertävän listan raosta piiloon. Seisoskelin hölmistyneenä aloillani kun sivusta tyrkkääntyi Mirkku kylkeen kiinni ja sanoi kovalla äänellä: Männään kuusenjuurelle nussimmaan.

En tiedä, mäntiinkö kun heräsin pahimmoileen. Kellokin oli vasta 04.11.

Aamuiset pakkaskelit jatkuvat. Nyt 5 astetta ja aukeilla paikoilla hankikanto. Metsässä upottaa joka toisella askeleella. Hirvien koivet ovat kovilla jos pakosta joutuvat töytäilemään vaikkapa susia karkuun. Yksi oli tuossa alapuolella kahlannut tienpoikki äskettäin.

Kävin ennen auringonsulattelua pienen hankikantolenkin. Putkilinjalla oli metso vetänyt eilisessä lumenhölseessä siipeään ja kaksi koppeloa oli seurannut sen yksinäistä teutarointia. Lieköhän esitys kelvannut kiksautuksen verran molemmille naaraille? Aika omituisessa paikassa olivat kiimailleet. Niin kuin ne metsot, jotka heti Iisalmen tieltä erotessa soivat Unimäen tien varressa. Siinä oli luultavasti yksi korpimetsokin muutama pv sitten. Jäi varmistamatta kun se lentää viuhtoi niin lujaa petäjikössä. Ihmeen pieni ukkometsoksi jokatapauksessa eikä se teerikään ollut.

Iltasella

Klipsin pilkkeitä ja seuloin karikkeita kompostikuivikkeiksi. Niistä isoimmat lastut keräsin sytykkeiksi. Tuli iso saavillinen. Keräsin huussikuusien juurilta lintujen ja oravien tiputtelemat, pörhöllään olevat kävytkin astioihin. Niillä syttyy tulisijat helposti kunhan kuivuvat kokonaan. Ovat kuin ruutia rätistessään liekkien kourissa. Tänä vuonna onkin  ollut kävyntuotanto runsasta.

Lakaisin ja pesin mökin lattiat. Olikin aikasten likaista.

Paulus myöhästynyt parina aamuna tunnilta. Yritin vähän jemennellä.

Soilan Eween oli opettaja käynyt käsiksi. Olisikohan syvemmän tutkinan paikka se kun jo varoituksia on saanut ko. ope? Sanoin tyttärelle, että eikös se olisi kohtuullista kysellä poliisin mielipidettä.

Huolet, eivät ne lakkaa mielenlammille rantautumistaan. Mittasuhteet mualiman hätiin nähden ovat tietenkin minimaalliset.

21.4.2021 keskiviikko

Klo ei ole vielä ½lta 3eakaan kun jo tässä kahvia hörpin katsellen puolikasta kuuta joka jälleen Pohjoismäen-Karsikkosalon suunnalle pikkuhiljaa kiertyy ja häviää sellurisukoiden taakse piiloon. Muuten on vielä pimeää.

Laskin Vinhan tupaan ja nyt se makaa pitkin pituuttaan tuvan lattialla. Lämmitin eilen uunia kevyesti, ulkona pari astetta pakkasta. Säätyyppi muuttunee loppuviikosta märempään suuntaan. Hyvä oli saada pilkehommat tehtyä ja kuivamaan alkaneet puut suojaan. Vein monta laatikollista saunallekin.

Luin Anelman hesareita. 11.4 lehdessä on juttu "Kirjeitä A.Einsteinilta." Hänen ja puolustusministeri Juho Niukkasen kirjeenvaihto oli toimittajan mukaan "löytynyt" Kansallisarkistosta. 

Einstein ja muutamat muut 1930-luvun "merkkihenkilöt" (antimilitaarit) olivat yrittäneet saada aseistakieltäytyjä ja mielipidenvanki Arndt Pekurista vapautetuksi. Niukkaseen eivät kirjeet olleet mitenkään vaikuttaneet. Aikakaudesta on kuitenkin olemassa "Lex Pekurinen" joka jatkossa määritteli aseistakieltäytyjien kohtalon hieman kohtuullisemmaksi. Pekurista se ei auttanut sillä hänet ammuttiin Vienan korvessa heti jatkosodan alussa samasta syystä mistä hän jo oli yhden tuomion istunut.

Pekurinen on tavallaan elossa edelleen piikkinä militaarien lihassa, mutta hänen murhansa määränneen kapteeni Valkosen mannerheimristin kiilto himmenee oikeutetusti tämän tarinan yhteydessä. Miten lie sen korpraalin käynyt, joka niskalaukauksen ja kiväärinperällä murjomisen lopulta sitten suoritti? Vieläkö ovat hänen sodista saamansa prenikat pyhiä kapistuksia perillisten piirongeissa?

Amerikoissa ovat antaneet langettavan tuomion mustan George Floydin tappajapoliisille.

Elämä ihmisten kesken on alituista tappelua oikeuksista olla ihminen joksi ihmeelliseksi ja poikkeavaksi muusta eläimistöstä se itse itsensä on määritellyt. Kyllä meillä viidakon sanelemattomat lait edelleen geeneissä pyörivät ja pulpahtavat aina ja iäti pintaan kun tilaisuus tulee. 

Kun miehellä kyrpä pystyyn pomppaa sumenee sivistyksen silmä. Ei se sen kummempaa ole ja siksi miituut tulevat aina jälkijunassa. Sama sotien suhteen. Kyrpien sijasta ja niiden rinnalle nousevat  tanaan koko ajan yhä hirveämmän tuhovoimakehityksen alla olevat aseet. Siksi antimilitaria tulee sekin vasta viimeisen junaletkan viimeisessä vaunussa. Kysykää vaikka Mr Putinilta ja muilta ruudinkäryn maustamilta diktaattoreilta.

Ei ihminen edelleenkään tiedä mitä ja mikä ihminen on. Ainakaan se ei suostu tätä tietämättömyyttään itselleen ja toisilleen kertomaan. Se pelkää keskeneräisyyttään. Taustalla on koko ajan kehittymisen pakko; rodunjalostus jonka yksi koetinkivi oli Natsisaksan aika vaikka eugeniikan juuret ovatkin Englannissa. Tai ehkä ongelma onkin tässä? Ja vaikkapa Ruotsissa. Suomalaiset oodininsoturithan jo tiedetään, niiden kinkkuiset niskat eivät onneksi paljoa pimeää valoaan hehku.

Eläimeksi ihminen ei enää halua itseään luonnehdittavan. Se lienee ihan oikein koska eivät eläimet käyttäydy missään olosuhteissa niin kuin ihminen. Ei niillä ole kaiken tuhovoimaa takataskussaan joilla muita eläimiä uhkailisivat. Pelkät raateluhampaat ja kynnet joilla ne voivat tappaa lajitovereita yhden kerrallaan vain.

Eivät eläimet ole koskaan kyenneet näihin tuhojen kerrostumiin joilla oma lajimme maapalloa jauhaa, murskaa, säkittää, pullottaa, paalittaa, läjittää pala palalta pois alkuperäisestä olomuodostaan käyttääkseen vain hetken, ja jonka jälkeen kaikki on vain pelkkää ongelmajätettä. Niin kuin nyt suureksi pelastajaksi hehkutettujen tuulivoimaloiden siipien lavat.

Ehkä lajimme pitäisi jo mennä jokaisen yksi kerrallaan saunan taakse ja ampua nappi itse itsensä otsaan koska mehän älyllämme, jota muilla eläimillä ei ole, tajuamme jo The Endin?

Klo lähentelee 5ttä. Kävin Vinhan kanssa hankikantokävelyllä Unikankaalle menevällä pistolla. Tuli kurja olo kun muistin sen metsojensoidinkuusikon joka siellä vielä muutama vuosi sitten oli. Näitä tunteita eivät monisukupolviset juhanavartiaiset ja muut kaupunkien ekonomistit ymmärrä. Eivät tavalliset kaupunkien kerroskolhooseissa muuten pahoinvoivat tavallisemmatkaan ihmiset. Oman sukupolveni mentyä mailleen ei ole enää niitä ihmisiä, joilla suurkuusikoista muistoja enää olisi. Me, niiden lomassa luikertelevista vapaudenpoluista kantapäissämme aavesärkyä kantavat olemme pian poissa ja sitten saavat markkinavoimat ministeripekkariset raivauskankinaan avata kaivoksiaan ihan minne tahtovat.

Elokapinanlapset, ette tekään autoradoille istahtaessanne oikeasti ymmärrä, minkä takia siellä istutte.

UPM ja Stora Enso kyllä tietävät, minne täältä silputtavaksi kuljetettujen metsien vuosikymmenten aikana kertyneitä rahallisia tuottoja on kannattavaa sijoittaa: Toiselle puolelle planeettaa toisten alkuperäisasukkaiden plantaaseille jossa eukalyptyspuut kasvavat kymmenen kertaa kiivaammin  puitavaan kuntoon kuin kylmässä Pohjolassa.

Ja kun aika ja puupellot ovat täällä jälleen puitavassa kunnossa, palataan taas raiskaamaan ja paloittelemaan kaikki uudestaan ja uudestaan. Muokataan tämä perkeleen planeetta hehtaarihehtaarilta niin tomuksi, ettei edes mielikuvitusmarsilainen täällä meidän mentyä huokua voisi.

Rikkaiden mielikuvitus nollaantuu jos rahakerroin niiltä pois otetaan.

Mutta minne hävisivät ruokinnalta linnut? Alkoiko niillä ramadan?

Iltasella

Lattialämmityskaapeli saatiin liitettyä ja virta kiertää. Helepotus.

Vetelin kosteussulut pesuhuoneen puolelle ja viimeiset tasoitteet lattiaan. Ehkä vähän pitää vielä simpsitellä. 

Nurmeksessa olisi lähin hampilääkäri. Kahden etuhampaan paikat säröilevät ja niihin tuli terävä kohta johon kieli sattuu. Tekstiviestillä piti laittaa kysely ajanvaraukseen.

22.4.2021 torstai

Jälleen 4jän huitteilla heräsin. Kahvit ja sitten puuro hautumaan.

Lunta on häpsinyt väriksi maisemaan. Tyyntä.

Unessa Purolan Markku-vainaa, metson soidin ja Kouran rautatieasema Pohjanmaalla sellaisena kuin sen joskus 80-luvulla koin. Vitsikin tuosta asemasta ja konduktööristä unessa lausuttiin: "... seisoo Kourassa 10 minuuttia..."

Eilinen Putinin "linjaava puhe" ei tuonut entisestään pippurisumutteen kitkerään ilmanalaan mitään uutta jota ei tyranneilta kautta aikain olisi jo kuultu.

Mustarastas penkoi lumipeiton alla olevia kuorikasoja akkunan alla ja sai kuin saikin madonpätkän nokkaansa. Muita lintuja ei näy.

Teeret kukertavat, Karilahdelta kuuluu joutsenten torvet ja soilla karjuvat kurjet. Joka kevät nämä ylös kirjaan moneen kertaan. Luulisi kyllästyttävän, mutta kun ei. Mieluummin näitä ääniä kuin ympärivuotisia raitsikoiden, volvojen, nissanien, mopojen ja työkoneiden möyrintää ihmiskasaumien liepeillä.

Radion niitä kanavia jotka elävät vain musiikkia soittaen en kyllä oikeasti halua ymmärtää. Miten ne voivat elossa pysyä?

Unipurosta tien alitse johtavan rumpuputken päässä kiivaasti pyörivä, kuriseva ja muriseva musta aukko. Kun tuijotin sitä silmiä räpyttelemättä, alkoi maa jakojen alla huojua. Tai ainakin tuntui siltä.

Iltasella

Kuunkuppi on männyt nurin taivaanpöydälle, minulta eilen kahvit ja tänään vajaa purkillinen maustekurkkuja. 

Väsyttää armottomasti. Saunassa kävin ja nyt kun klo on iltauutiset alan muate.

23.4.2021 perjantai

Työt tulevat uniinkin. Vaille 5 heräsin betonilattian hiontaan ja kiila-ankkureiden vasaroimiseen betoniseinään. Käsiin sattui.

Harmaa aamu. Lunta lupailee ja vähän jo rätkiikin. Lepissä tänä vuonna komeat urpukasvustot. Passaisi pyiden käydä ruokailemassa, mutta niitä ei ole juuri näkynyt. Urpilaisia kyllä. Eiku urpiaisia.

Kuuntelin Areenalta de Saden ympärille kiedottua ohjelmaa "Sodoman 120 päivää". Timo Airaksinen sanoi, että jos olet utilitaristi, niin kannattaa panna perseeseen. Lause myötäili siis käsillä ollutta aihetta eli de Saden kirjoittamaa "luetteloa" ihmisen pahuuksista. Perseeseenpano nyt taitaa olla niitä pienimpiä pahuuksia, eihän siinä muuta ratkia kuin peräpukamat.

Uutisissa Annikka Saarikko sanoi hallituksen etenevän kehysriihessä hitaasti, korkeintaan hiiren askelin. Eipä ole kepulaisella maaseudun asukkaiden puolesta puhujalla enää tiedossa, miten vikkelästi hiiri etenee. Se voittaisi vaikka gebardin kokoonsa nähden.

Svea Mamman miespuolisia jäseniä vaivaa taas yleistyvä misogynismi kertoo Tukholman kirjeenvaihtaja selkeäsanainen Kirsi Heikel.

Löysin siivotessa kellastunen paperilappusen johon olen raapustanut: "...meillä on hyvin kehittynyt maailman parhaiden asuomalaisten asiantuntijoiden kulttuuri.Asiantuntijat saavat olla väärässä kuinka moneen kertaan tahansa, aina ne kelpaavat uudelleen. He ovat erehtymättömin ja uusiutuvin luonnonvaramme." Matti Wuori 1995

Niinpä, ja näinä rutonriehunan aikoina asiantuntijoita soisensa jälkeen pandemianlannoittamaan ilmastoon syntyy joka päivä tusinan verran kutakin haastatteluatuokiota varten.

Karsea oli jälleen yhden lapsuusmaisemiin kuuluneen suurkuusikon raiskio joka ilmestyi muutamaan päivään Rapakon tilan ja Poikelan tien väliin. Keyritty näkyy nyt, mutta eipä illauta se maiseman avaruus raiskion ylitse katseltuna.

Rapakkolassa käytettiin lehmiä sonnilla kun olin vielä hangen päältä poikkisipaistun puunkannon mittainen. Poikelan tien suulla aprikoin sen perheen nuoren (17 v) tekemän itsensä lopettamisen ratkaisun motiivejakin. Poikelan runsaasta veljeskatraasta yksi ampui haulikolla itsensä tuon tien varressa 60-70-lukujen taitteessa. En muista vuotta tämän tarkemmin. Yksi heistä alkoholisoitui ja ikäiselleni Jukalle puhkesi skitsofrenia Helsingissä asuessaan. Lie suljetulla ollut jo vuosia? Jos on enää elossakaan.

Jotenkin minulla on se kuva, että sitä perhettä, lapsia eritoten, kuritti isän, Velun, livohkaan lähteminen. Se alkoholisoitunut veljes sanoi löytäneensä isänsä Rovaniemeltä myöhemmin ja käyneensä jututtamassa.

Kukahan Poikelanrannan asuintaloa nyt asuttanee? Perheen äiti Irma kuoli samoihin aikoihin kuin minunkin äiti. Muistaakseni. Olen hautakiven äärelle pysähtynyt joskus ja kuolinpv saattoi kyllä olla 2000-lukua jo.

Iltasella Knissa

Työmualla meni parisen tuntia pesuhuoneen lattianhionnassa ja saunanlattiaan vesieristeen pensselöinnissä.

Kun ajelin kaupunkiin, oli keli verratenkin luminen, varsinkin Talvivaaran säteileviä kivijätekasoja sivuuttaessani.

Hampilääkäriltä tuli paikkausaikaehdotus maanantaiksi 17.5.. Tekstasin takaisin, että ihan varmaksi en osaa vielä sanoa, mutta varaan nyt, mutta perun sitten jos aika ei käykään. Pitkät on jonot joka paikassa.

Lueskelin Kainareita. Olihan taas kokoomuksella kunnallisvaalimainos. Hekin ovat jo lähihistoriasta tietämätöntä sakkia hehkuttassaa isoissa otsikoissa olevansa "sinisen liekin" kokoomukselaisia. Tenuremmiläisiksi semmoisia minun muistini aikana on sanottu. Tenttuhan palaa sinisellä liekillä. Ja mainoksen "sydän on oikealla puolella"-väite minua kummastuttaa edelleen olkoon se metaforaksi vain tarkoitettukin. Nehän täten väittävät olevansa aivan eriskummallinen lajipoikkeama...

24.4.2021 lauantai

Starkilta puutavaraa ja rautaa. Pauluksen kanssa raudoitettiin kellarin pullistunut, sokkelin puoleinen, säästökivillä hataraksi vuonna 1953 sullottu sokkeliseinä. Laudoitettiin puoleenväliin, korotus sitten valuhomman edetessä. Millehän päivälle se sitten sijoittuu, niin eipä vielä tiedä. Kaksi muuta seinää pitää siistiä myös, mutta ne tehdään sitten harkkomuurauksilla. Lattia saa jäädä murskeelle. Uppopumppukaivokin on tekemäti ja nyt siellä kevätvedet tulvehtivat. Kiinnitin irtonaisena vuosikausia heiluneet pisto- ja jakorasian seinään ja laitoin pitemmän johdon katkaisimelle ja sen sitten heti ulko-ovea vastapäätä olevaan tiiliseinään.

Näissäpä hommissa meni koko pv, mutta oli mukava oman pojan kanssa sitä tehdä. P hoksasi pienestä vihjeestä hommat jotka sille neuvoin. Raudoituksen seinään pulttaamisen ja sitomisen mm.

Tiijä nyt muusta, mutta väsyttää pirusti. Saunominen ja nukkumaan.

25.4.2021 sunnuntai

Heräsin aikaisin, haudutin riisipuuron. Kaikki muut nukkuvat vielä. Paitsi Vinha. Se rähisee ulkona oravalle joka yrittää tuomirivistön päästä mennä eteen päin, mutta peruuttaa aina kun koira hyökkää. Ehkä se vain härnää. 

Kasarmilla Eliaksella tänään lähtö Vuosankaan sotaharjoituksiin. Eilen piti ostaa kenttäpulloja kaksi ja tusseja. Jotain muutakin Puutarhuri E:lle iltasella vei. 

E:n nilkkavaiva on paljastunut ns. penikkataudiksi ja vaivaa yhä. Mitenhän 50 km:n marssi onnistuu?

Tänään pitäisi jälleen lähteä takaisin Um. Tai mitenhän päin tuo "takaisin" aina kesäisin mulla toimiikaan?