Mustia aukkoja

 18.4.2021 sunnuntai

TM kävi ennen kuin kerkesin lähteä tänne Um.

Kun tulin, raapaisin uuniin popat ja rupesin sohvalle pätkälleni. Uinahdin pariksi tunniksi. Unessa liperiherra riiteli liperirouvan kanssa lautasen reunaan kuivahtaneesta kaurapuurorannusta. Rouva mäjäytti herraa nenään puuroisella kapustalla. Herra kirosi kolviaan pidellen, berkeleenviddusaadananakka!

Uuni oli hiipunut vain vähäisesti kipinöitä tuikkivaksi tuhkaksi jo. Panin pellit kiinni.

Pikku lenkki Kyntöläiselle päin Vinhan kanssa. Saunaan.

Klo nyt 21.30 alan muate. Jos jaksan niin luen Rentolan teosta.

19.4.2021 maanantai

½viideltä kömmin valveille Mauno Koiviston luota kyläilemästä. Manun huushollissa oli karua. Paikkainen matto ison, huonekaluttoman olohuoneen maalatulla puulattialla ja käytävänpään kahta puolen karunkovat, nahkapäällysteiset istuimet jossa istuttiin. Assi tuli olohuoneen nurkan takaa naama kurtussa. Kysyin, missä päin maailmaa nykyisin majailet? Nyyjorkissa, Manhattanilla, ja mitä sekin sulle kuuluu! Sitten hän hiihteli villasukissa, paksuin pohkein välistämme keittiöön kahvin laittoon.

Manu sanoi vihaisena, että Tellulla on altzheimer. Tellervo siinä ahtaalla istuimella Manun ja minun välissä näyttikin ihan Heimon Sirkalta joka kuoli tuohon tautiin. Yht´äkkiä Manu suuttui Tellervolle, koppasi hameen etumustasta kiinni retuuttaen kuin juuttisäkkiä pihan perällä olevan varastokopin luokse jonka luukusta paiskasi Tellun sisälle. Manu käänsi avainta luukun lukossa ja lähti kaasuttelemaan sinisellä Nissanilla näkymättömiin.

Iltasella 21 jälk

Vitutuspv! Työmualla asensin lattianlämmitysmaton, sen päälle telttapatjan ja vielä kovalevyn kulkuväylälle ennen kuin aloin massanlevityksen. Kun olin pesuhuoneen ovella viimeisen massasankollisen kanssa ja ottanut kaikki suojat pois, luiskahti liippi kädestä ja katkaisi lämmityskaapelin! Voe kilinvittu!

Vuolin hengettömien kaapeleiden päät ja maaverkon esiin ja puristin apikalla kiinni ja liitoksen kohdalle lämmitin sutisenkukan (kutistesukan) ja jatkoin valuhomman loppuun.

Kun tulin Um, aloin miettiä katkeamiskohdan tapausta. Tulin siihen tulokseen, että on mentävä kiivaasti kaivamaan kaapelinpäät esiin ja oikea sähkömies saa ne sitten liitellä yhteen.

Nyt sitten tässä mielessä ei mikään muu pyörikään kuin se, että entä jos liittäminen ei onnistukaan!

Huomenna en mene työmualle sillä valun pitää antaa kuivaa. Pesuhuoneen lattiaa täytyy vielä märkätasoitteella lisäliipata kun massat loppuivat.

Lintujen ruokinnalla on ollut kummallisen hiljaista. Muutama mustarastas vain pistäytynyt.

20.4.2021 tiistai

Unessa jälleen oudolla lavalla humpalla. Kengätkin ihan sopimattomat ja housuissa paikat. Paita silittämätön, selästä halki. Tuttuja oli, mutta kaikki istuivat vaiti pöydissään eikä orkesteria ollut. Pyöreän lavan halki juoksi pikkuinen hiiri, seisahtui välillä nuolemaan käpäliään ja livahti koroketta kiertävän listan raosta piiloon. Seisoskelin hölmistyneenä aloillani kun sivusta tyrkkääntyi Mirkku kylkeen kiinni ja sanoi kovalla äänellä: Männään kuusenjuurelle nussimmaan.

En tiedä, mäntiinkö kun heräsin pahimmoileen. Kellokin oli vasta 04.11.

Aamuiset pakkaskelit jatkuvat. Nyt 5 astetta ja aukeilla paikoilla hankikanto. Metsässä upottaa joka toisella askeleella. Hirvien koivet ovat kovilla jos pakosta joutuvat töytäilemään vaikkapa susia karkuun. Yksi oli tuossa alapuolella kahlannut tienpoikki äskettäin.

Kävin ennen auringonsulattelua pienen hankikantolenkin. Putkilinjalla oli metso vetänyt eilisessä lumenhölseessä siipeään ja kaksi koppeloa oli seurannut sen yksinäistä teutarointia. Lieköhän esitys kelvannut kiksautuksen verran molemmille naaraille? Aika omituisessa paikassa olivat kiimailleet. Niin kuin ne metsot, jotka heti Iisalmen tieltä erotessa soivat Unimäen tien varressa. Siinä oli luultavasti yksi korpimetsokin muutama pv sitten. Jäi varmistamatta kun se lentää viuhtoi niin lujaa petäjikössä. Ihmeen pieni ukkometsoksi jokatapauksessa eikä se teerikään ollut.

Iltasella

Klipsin pilkkeitä ja seuloin karikkeita kompostikuivikkeiksi. Niistä isoimmat lastut keräsin sytykkeiksi. Tuli iso saavillinen. Keräsin huussikuusien juurilta lintujen ja oravien tiputtelemat, pörhöllään olevat kävytkin astioihin. Niillä syttyy tulisijat helposti kunhan kuivuvat kokonaan. Ovat kuin ruutia rätistessään liekkien kourissa. Tänä vuonna onkin  ollut kävyntuotanto runsasta.

Lakaisin ja pesin mökin lattiat. Olikin aikasten likaista.

Paulus myöhästynyt parina aamuna tunnilta. Yritin vähän jemennellä.

Soilan Eween oli opettaja käynyt käsiksi. Olisikohan syvemmän tutkinan paikka se kun jo varoituksia on saanut ko. ope? Sanoin tyttärelle, että eikös se olisi kohtuullista kysellä poliisin mielipidettä.

Huolet, eivät ne lakkaa mielenlammille rantautumistaan. Mittasuhteet mualiman hätiin nähden ovat tietenkin minimaalliset.

21.4.2021 keskiviikko

Klo ei ole vielä ½lta 3eakaan kun jo tässä kahvia hörpin katsellen puolikasta kuuta joka jälleen Pohjoismäen-Karsikkosalon suunnalle pikkuhiljaa kiertyy ja häviää sellurisukoiden taakse piiloon. Muuten on vielä pimeää.

Laskin Vinhan tupaan ja nyt se makaa pitkin pituuttaan tuvan lattialla. Lämmitin eilen uunia kevyesti, ulkona pari astetta pakkasta. Säätyyppi muuttunee loppuviikosta märempään suuntaan. Hyvä oli saada pilkehommat tehtyä ja kuivamaan alkaneet puut suojaan. Vein monta laatikollista saunallekin.

Luin Anelman hesareita. 11.4 lehdessä on juttu "Kirjeitä A.Einsteinilta." Hänen ja puolustusministeri Juho Niukkasen kirjeenvaihto oli toimittajan mukaan "löytynyt" Kansallisarkistosta. 

Einstein ja muutamat muut 1930-luvun "merkkihenkilöt" (antimilitaarit) olivat yrittäneet saada aseistakieltäytyjä ja mielipidenvanki Arndt Pekurista vapautetuksi. Niukkaseen eivät kirjeet olleet mitenkään vaikuttaneet. Aikakaudesta on kuitenkin olemassa "Lex Pekurinen" joka jatkossa määritteli aseistakieltäytyjien kohtalon hieman kohtuullisemmaksi. Pekurista se ei auttanut sillä hänet ammuttiin Vienan korvessa heti jatkosodan alussa samasta syystä mistä hän jo oli yhden tuomion istunut.

Pekurinen on tavallaan elossa edelleen piikkinä militaarien lihassa, mutta hänen murhansa määränneen kapteeni Valkosen mannerheimristin kiilto himmenee oikeutetusti tämän tarinan yhteydessä. Miten lie sen korpraalin käynyt, joka niskalaukauksen ja kiväärinperällä murjomisen lopulta sitten suoritti? Vieläkö ovat hänen sodista saamansa prenikat pyhiä kapistuksia perillisten piirongeissa?

Amerikoissa ovat antaneet langettavan tuomion mustan George Floydin tappajapoliisille.

Elämä ihmisten kesken on alituista tappelua oikeuksista olla ihminen joksi ihmeelliseksi ja poikkeavaksi muusta eläimistöstä se itse itsensä on määritellyt. Kyllä meillä viidakon sanelemattomat lait edelleen geeneissä pyörivät ja pulpahtavat aina ja iäti pintaan kun tilaisuus tulee. 

Kun miehellä kyrpä pystyyn pomppaa sumenee sivistyksen silmä. Ei se sen kummempaa ole ja siksi miituut tulevat aina jälkijunassa. Sama sotien suhteen. Kyrpien sijasta ja niiden rinnalle nousevat  tanaan koko ajan yhä hirveämmän tuhovoimakehityksen alla olevat aseet. Siksi antimilitaria tulee sekin vasta viimeisen junaletkan viimeisessä vaunussa. Kysykää vaikka Mr Putinilta ja muilta ruudinkäryn maustamilta diktaattoreilta.

Ei ihminen edelleenkään tiedä mitä ja mikä ihminen on. Ainakaan se ei suostu tätä tietämättömyyttään itselleen ja toisilleen kertomaan. Se pelkää keskeneräisyyttään. Taustalla on koko ajan kehittymisen pakko; rodunjalostus jonka yksi koetinkivi oli Natsisaksan aika vaikka eugeniikan juuret ovatkin Englannissa. Tai ehkä ongelma onkin tässä? Ja vaikkapa Ruotsissa. Suomalaiset oodininsoturithan jo tiedetään, niiden kinkkuiset niskat eivät onneksi paljoa pimeää valoaan hehku.

Eläimeksi ihminen ei enää halua itseään luonnehdittavan. Se lienee ihan oikein koska eivät eläimet käyttäydy missään olosuhteissa niin kuin ihminen. Ei niillä ole kaiken tuhovoimaa takataskussaan joilla muita eläimiä uhkailisivat. Pelkät raateluhampaat ja kynnet joilla ne voivat tappaa lajitovereita yhden kerrallaan vain.

Eivät eläimet ole koskaan kyenneet näihin tuhojen kerrostumiin joilla oma lajimme maapalloa jauhaa, murskaa, säkittää, pullottaa, paalittaa, läjittää pala palalta pois alkuperäisestä olomuodostaan käyttääkseen vain hetken, ja jonka jälkeen kaikki on vain pelkkää ongelmajätettä. Niin kuin nyt suureksi pelastajaksi hehkutettujen tuulivoimaloiden siipien lavat.

Ehkä lajimme pitäisi jo mennä jokaisen yksi kerrallaan saunan taakse ja ampua nappi itse itsensä otsaan koska mehän älyllämme, jota muilla eläimillä ei ole, tajuamme jo The Endin?

Klo lähentelee 5ttä. Kävin Vinhan kanssa hankikantokävelyllä Unikankaalle menevällä pistolla. Tuli kurja olo kun muistin sen metsojensoidinkuusikon joka siellä vielä muutama vuosi sitten oli. Näitä tunteita eivät monisukupolviset juhanavartiaiset ja muut kaupunkien ekonomistit ymmärrä. Eivät tavalliset kaupunkien kerroskolhooseissa muuten pahoinvoivat tavallisemmatkaan ihmiset. Oman sukupolveni mentyä mailleen ei ole enää niitä ihmisiä, joilla suurkuusikoista muistoja enää olisi. Me, niiden lomassa luikertelevista vapaudenpoluista kantapäissämme aavesärkyä kantavat olemme pian poissa ja sitten saavat markkinavoimat ministeripekkariset raivauskankinaan avata kaivoksiaan ihan minne tahtovat.

Elokapinanlapset, ette tekään autoradoille istahtaessanne oikeasti ymmärrä, minkä takia siellä istutte.

UPM ja Stora Enso kyllä tietävät, minne täältä silputtavaksi kuljetettujen metsien vuosikymmenten aikana kertyneitä rahallisia tuottoja on kannattavaa sijoittaa: Toiselle puolelle planeettaa toisten alkuperäisasukkaiden plantaaseille jossa eukalyptyspuut kasvavat kymmenen kertaa kiivaammin  puitavaan kuntoon kuin kylmässä Pohjolassa.

Ja kun aika ja puupellot ovat täällä jälleen puitavassa kunnossa, palataan taas raiskaamaan ja paloittelemaan kaikki uudestaan ja uudestaan. Muokataan tämä perkeleen planeetta hehtaarihehtaarilta niin tomuksi, ettei edes mielikuvitusmarsilainen täällä meidän mentyä huokua voisi.

Rikkaiden mielikuvitus nollaantuu jos rahakerroin niiltä pois otetaan.

Mutta minne hävisivät ruokinnalta linnut? Alkoiko niillä ramadan?

Iltasella

Lattialämmityskaapeli saatiin liitettyä ja virta kiertää. Helepotus.

Vetelin kosteussulut pesuhuoneen puolelle ja viimeiset tasoitteet lattiaan. Ehkä vähän pitää vielä simpsitellä. 

Nurmeksessa olisi lähin hampilääkäri. Kahden etuhampaan paikat säröilevät ja niihin tuli terävä kohta johon kieli sattuu. Tekstiviestillä piti laittaa kysely ajanvaraukseen.

22.4.2021 torstai

Jälleen 4jän huitteilla heräsin. Kahvit ja sitten puuro hautumaan.

Lunta on häpsinyt väriksi maisemaan. Tyyntä.

Unessa Purolan Markku-vainaa, metson soidin ja Kouran rautatieasema Pohjanmaalla sellaisena kuin sen joskus 80-luvulla koin. Vitsikin tuosta asemasta ja konduktööristä unessa lausuttiin: "... seisoo Kourassa 10 minuuttia..."

Eilinen Putinin "linjaava puhe" ei tuonut entisestään pippurisumutteen kitkerään ilmanalaan mitään uutta jota ei tyranneilta kautta aikain olisi jo kuultu.

Mustarastas penkoi lumipeiton alla olevia kuorikasoja akkunan alla ja sai kuin saikin madonpätkän nokkaansa. Muita lintuja ei näy.

Teeret kukertavat, Karilahdelta kuuluu joutsenten torvet ja soilla karjuvat kurjet. Joka kevät nämä ylös kirjaan moneen kertaan. Luulisi kyllästyttävän, mutta kun ei. Mieluummin näitä ääniä kuin ympärivuotisia raitsikoiden, volvojen, nissanien, mopojen ja työkoneiden möyrintää ihmiskasaumien liepeillä.

Radion niitä kanavia jotka elävät vain musiikkia soittaen en kyllä oikeasti halua ymmärtää. Miten ne voivat elossa pysyä?

Unipurosta tien alitse johtavan rumpuputken päässä kiivaasti pyörivä, kuriseva ja muriseva musta aukko. Kun tuijotin sitä silmiä räpyttelemättä, alkoi maa jakojen alla huojua. Tai ainakin tuntui siltä.

Iltasella

Kuunkuppi on männyt nurin taivaanpöydälle, minulta eilen kahvit ja tänään vajaa purkillinen maustekurkkuja. 

Väsyttää armottomasti. Saunassa kävin ja nyt kun klo on iltauutiset alan muate.

23.4.2021 perjantai

Työt tulevat uniinkin. Vaille 5 heräsin betonilattian hiontaan ja kiila-ankkureiden vasaroimiseen betoniseinään. Käsiin sattui.

Harmaa aamu. Lunta lupailee ja vähän jo rätkiikin. Lepissä tänä vuonna komeat urpukasvustot. Passaisi pyiden käydä ruokailemassa, mutta niitä ei ole juuri näkynyt. Urpilaisia kyllä. Eiku urpiaisia.

Kuuntelin Areenalta de Saden ympärille kiedottua ohjelmaa "Sodoman 120 päivää". Timo Airaksinen sanoi, että jos olet utilitaristi, niin kannattaa panna perseeseen. Lause myötäili siis käsillä ollutta aihetta eli de Saden kirjoittamaa "luetteloa" ihmisen pahuuksista. Perseeseenpano nyt taitaa olla niitä pienimpiä pahuuksia, eihän siinä muuta ratkia kuin peräpukamat.

Uutisissa Annikka Saarikko sanoi hallituksen etenevän kehysriihessä hitaasti, korkeintaan hiiren askelin. Eipä ole kepulaisella maaseudun asukkaiden puolesta puhujalla enää tiedossa, miten vikkelästi hiiri etenee. Se voittaisi vaikka gebardin kokoonsa nähden.

Svea Mamman miespuolisia jäseniä vaivaa taas yleistyvä misogynismi kertoo Tukholman kirjeenvaihtaja selkeäsanainen Kirsi Heikel.

Löysin siivotessa kellastunen paperilappusen johon olen raapustanut: "...meillä on hyvin kehittynyt maailman parhaiden asuomalaisten asiantuntijoiden kulttuuri.Asiantuntijat saavat olla väärässä kuinka moneen kertaan tahansa, aina ne kelpaavat uudelleen. He ovat erehtymättömin ja uusiutuvin luonnonvaramme." Matti Wuori 1995

Niinpä, ja näinä rutonriehunan aikoina asiantuntijoita soisensa jälkeen pandemianlannoittamaan ilmastoon syntyy joka päivä tusinan verran kutakin haastatteluatuokiota varten.

Karsea oli jälleen yhden lapsuusmaisemiin kuuluneen suurkuusikon raiskio joka ilmestyi muutamaan päivään Rapakon tilan ja Poikelan tien väliin. Keyritty näkyy nyt, mutta eipä illauta se maiseman avaruus raiskion ylitse katseltuna.

Rapakkolassa käytettiin lehmiä sonnilla kun olin vielä hangen päältä poikkisipaistun puunkannon mittainen. Poikelan tien suulla aprikoin sen perheen nuoren (17 v) tekemän itsensä lopettamisen ratkaisun motiivejakin. Poikelan runsaasta veljeskatraasta yksi ampui haulikolla itsensä tuon tien varressa 60-70-lukujen taitteessa. En muista vuotta tämän tarkemmin. Yksi heistä alkoholisoitui ja ikäiselleni Jukalle puhkesi skitsofrenia Helsingissä asuessaan. Lie suljetulla ollut jo vuosia? Jos on enää elossakaan.

Jotenkin minulla on se kuva, että sitä perhettä, lapsia eritoten, kuritti isän, Velun, livohkaan lähteminen. Se alkoholisoitunut veljes sanoi löytäneensä isänsä Rovaniemeltä myöhemmin ja käyneensä jututtamassa.

Kukahan Poikelanrannan asuintaloa nyt asuttanee? Perheen äiti Irma kuoli samoihin aikoihin kuin minunkin äiti. Muistaakseni. Olen hautakiven äärelle pysähtynyt joskus ja kuolinpv saattoi kyllä olla 2000-lukua jo.

Iltasella Knissa

Työmualla meni parisen tuntia pesuhuoneen lattianhionnassa ja saunanlattiaan vesieristeen pensselöinnissä.

Kun ajelin kaupunkiin, oli keli verratenkin luminen, varsinkin Talvivaaran säteileviä kivijätekasoja sivuuttaessani.

Hampilääkäriltä tuli paikkausaikaehdotus maanantaiksi 17.5.. Tekstasin takaisin, että ihan varmaksi en osaa vielä sanoa, mutta varaan nyt, mutta perun sitten jos aika ei käykään. Pitkät on jonot joka paikassa.

Lueskelin Kainareita. Olihan taas kokoomuksella kunnallisvaalimainos. Hekin ovat jo lähihistoriasta tietämätöntä sakkia hehkuttassaa isoissa otsikoissa olevansa "sinisen liekin" kokoomukselaisia. Tenuremmiläisiksi semmoisia minun muistini aikana on sanottu. Tenttuhan palaa sinisellä liekillä. Ja mainoksen "sydän on oikealla puolella"-väite minua kummastuttaa edelleen olkoon se metaforaksi vain tarkoitettukin. Nehän täten väittävät olevansa aivan eriskummallinen lajipoikkeama...

24.4.2021 lauantai

Starkilta puutavaraa ja rautaa. Pauluksen kanssa raudoitettiin kellarin pullistunut, sokkelin puoleinen, säästökivillä hataraksi vuonna 1953 sullottu sokkeliseinä. Laudoitettiin puoleenväliin, korotus sitten valuhomman edetessä. Millehän päivälle se sitten sijoittuu, niin eipä vielä tiedä. Kaksi muuta seinää pitää siistiä myös, mutta ne tehdään sitten harkkomuurauksilla. Lattia saa jäädä murskeelle. Uppopumppukaivokin on tekemäti ja nyt siellä kevätvedet tulvehtivat. Kiinnitin irtonaisena vuosikausia heiluneet pisto- ja jakorasian seinään ja laitoin pitemmän johdon katkaisimelle ja sen sitten heti ulko-ovea vastapäätä olevaan tiiliseinään.

Näissäpä hommissa meni koko pv, mutta oli mukava oman pojan kanssa sitä tehdä. P hoksasi pienestä vihjeestä hommat jotka sille neuvoin. Raudoituksen seinään pulttaamisen ja sitomisen mm.

Tiijä nyt muusta, mutta väsyttää pirusti. Saunominen ja nukkumaan.

25.4.2021 sunnuntai

Heräsin aikaisin, haudutin riisipuuron. Kaikki muut nukkuvat vielä. Paitsi Vinha. Se rähisee ulkona oravalle joka yrittää tuomirivistön päästä mennä eteen päin, mutta peruuttaa aina kun koira hyökkää. Ehkä se vain härnää. 

Kasarmilla Eliaksella tänään lähtö Vuosankaan sotaharjoituksiin. Eilen piti ostaa kenttäpulloja kaksi ja tusseja. Jotain muutakin Puutarhuri E:lle iltasella vei. 

E:n nilkkavaiva on paljastunut ns. penikkataudiksi ja vaivaa yhä. Mitenhän 50 km:n marssi onnistuu?

Tänään pitäisi jälleen lähteä takaisin Um. Tai mitenhän päin tuo "takaisin" aina kesäisin mulla toimiikaan?