keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Onnelliset pommittajat

10.3.2024 sunnuntai

Eilisiltaiset Napiksen humpat ok.

Tänään kävin lumentallustimilla Nimettömällä. Mummolanrantaan kurvasi vanha moottorikelkka jonka kuski hyppäsi kuselle petäjänjuureen. Huikkasin, elä suotta katkaise kultaista suihkua, minä tiällä vuan. Se olikin Iekkilän Sepe ja siinä tovi meni sittä jutellessa. 

Sport Tracerin mukaan tallustelukilometrejä tuli 5,5. Ilveksen, suden ja ahman jäljet näin ja lukemattomat jänisten. Lumikko kiipesi Rappurinteen alapuolella, putkilinjalle vaakaan kallistuneen koivun kylkeä puoleen väliin, loikkasi sitten pitkästi ja hävisi pienen kuusen alle. 

Se oli toinen lumikko vrk:n sisään. Yöllä Napikselta tullessa samanmoinen pikkuvalkoinen hyppäsi auton valokiilaan tienpenkalta, mutta ei onneksi alle jäänyt.

Puutarhurin EMUun on tullut jokin vika jälleen. Moottorin tuuletin jää huutamaan eikä vetoja ole.

Tojotan rottelo sentäs pelittää vaikka mittarissa pian ½miljoonaa kilometriä. EMUssa (Peugeot) vasta alle 100 000.

Flunssa tuntuisi kuiten olevan tiessään. Kävin äsken saunassa ja alan korsoomaan.

11.3.2024 maanantai

Ilma on frigidus, kylmä ja tunteeton. Kuin seksuaalisesti välinpitämätön nisäkäs. Päivän päällä mataa harmaa pilvipeitto ja vain idästä etelään se raottuu keltapunervaksi rannuksi, joka sekään ei lupaa mitään. Erittäin stabiili olotila siis, mitä tuosta vöyhkäämään roskalehdille ennusteita tehtailevat meteorologitkaan.

Lukutoistona jälleen kirja, jota toivoisi lukevan miljoonien muidenkin. 447-sivuisen teoksen keskeltä (s.280) veistän irralleen laillani uskonnottomaksi ja jumalattomaksi itsensä ääneen todenneen historiantutkijan/tietokirjailijan lauseen koska sen syvempi merkitys minuakin niin miellyttää:

"Uskonto ja teknologia tanssivat aina hyvin hienovaraista tangoa." 

Tuota lausetta ennen ja jälkeen asetellut pohdinnat perustelevat ajatuksen todeksi. Ja kun teknologia-sanan sijaan voi laittaa monia muitakin sanoja. Vaikkapa nyt markkinatalous tai politiikka.

Osaisipa itsekin. Tutkia. Ajatella. Perustella. Ja vieläpä kirjoittaa mitä milloinkin ajattelee.

(Yuval Hahrari, Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, 2017)

12.3.2024 tiistai

Aatteiltaan Suomen valtionvarainministeri Riikka Purran leikkaavat sakset uhkaavine leikkuulauta-aforismeineen edustaa samaa, julmaa politiikkaa kuin Israelin Netanjahun lapsia ja heikkoja teurastava pommituspolitiikka Gazassa.

Jos Purrasta puristuisi itsevaltias, hänkin vaihtaisi sakset omassa komennossa olevaksi Hornettilaivueeksi. Pommittaisi vaikka omiaan jos vinoilemaan alkaisivat. Kuten nyt on oikeutetusti vinoiltu hänen brutaalisti vihjaileville leikkuulaudoilleen ja saksilleen.

Ei se sen kummempaa vallanjanoisten tavoitteisiinsa pyrkimiset ole jos vastavoimia ei suohon sorrettujen puolesta nouse.

Säälimättömät ihmiset erottuvat näkijälle jo kaukaa. Persupuolueen näkyvimmistä edustajista näitä on jo yli puolet. Pahin ja vaarallisin JH-a ja edellä mainittu ministeri Purra. Lähimmät kätyrinsä Peltokangas, Junnila, Tynkkynen ja Rydman. Kellä tuntosarvet vielä propagandan puuduttamattomina ovat säilyneet, katsoo ja kuuntelee  näiden katseita ja suiden juonteita ("kehonkieltä") kun puhuvat, niin ymmärtää mitä tarkoitan. Näistä täytyisi olla varoitustekstit medioiden tarpeettomien tavaroiden mainosten paikoilla päivittäin.

13.3.2024 keskiviikko

Kirjoitin kommentin HS:n tietokirjaa koskevaan artikkeliin "Suomalaisen eliitin läpivalaisu".

Sitaatti: "Teoksen lopussa Ruostetsaari vetoaakin kansalaisiin, että he harjoittaisivat ahkerammin demokratiaan kuuluvaa vallanpitäjien systemaattista epäilyä: ”Suomessa tarvitaan aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita haastamaan ja valvomaan eliittejä.”"

Kommenttini: Kuinka tämä "epäily" toteutetaan niin, että sillä jokin vaikutus olisi?

Jos äänestämällä, niin perussuomalaiset-puoluehan pääsi juuri jatkuvalla, eliitiksi merkkaamiansa kohteita epäilevällä propagandallaan vaalivoittoon. Nyt, kun tämä populistipuolue keskeiselle päättävälle paikalle yhteiskunnassa hallitukseen nousi, alkoivat he peesaamaankin juuri niitä politiikantekijöitä ja rahavallan edustajia joita  kritisoimalla valtaan pääsivät.

Kansalaisliikkeet, kuten Elokapinako olisivat sitten vaikuttamisen vaihtoehto numero 2?

No, nyt niidenkin jäsenistöä on kutsuttu leivättömän pöydän ääreen kapinoinnistaan ilmaston puolesta. 

Vihreäliike (Vihreät-puolue) petti elokapinahenkiset ihmiset jo vuosia sitten kun liikkeen alkuperäisten nuorten Koijärvellä pullosta päästämä kapinahenki ja agenda suljettiin politiikassa vaikuttamisen syleilyyn. Elikkä ruvettiin maksamaan palkkaa Arkadianmäellä tasatahdissa vastapoolin kanssa ja tulokset ovat näkyvissä. Ne ovat plusmiinusnolla.

Ruostetsaaren tulisikin seuraavan tutkimuksensa aiheena yrittää löytää kanavia kansalaisten kriittisille mielipiteille ja oikeasti vaikuttamiselle. Ja että ne olisivat muutakin kuin kommentointi erilaisten, alati aiheesta toiseen pomppivien uutisten jälkirimpsuihin tai jo koeteltuihin, tehottomaksi osoittautuneisiin poliittisiin "erikoisliikkeisiin" (esim. Vihreät tai Perussuomalaiset).

Minun ehdotukseni on tämä: Kun miljoona suomalaista ryhtyy nopeassa tahdissa oman elämänsä penttilinkoloiksi, niin sillä olisi varmasti vaikutusta eliitinkin luulotteluun paremmuudestaan ja yhteiskunnassa vallalla olevalle yleiskäsitykselle, että kyllä tekniikka ratkaisee, tai että Kuu- ja Mars-planeetat ovat seuraavat elämälle anteliaat satujensaaret.

Kommenttiani ei Hesarin moderaattoriälyrobotti hyväksynyt julkaistavaksi, että se siitä kansalaisvaikuttamisesta.

Lyhyempi ajatukseni sentäs seulasta luikahti: Vanha sanonta "rehellisellä työllä ei rikastu" pätenee edelleenkin, mutta miksi rikkaat eliitin jäsenet niin harvoin käräjille joutuvat? Laissa olevien porsaanreikien ansiostako?

15.3.2024 perjantai

Viikon päivät jälleen koivupölkkyjen seurassa. Halakoja jo kelpo läjä, mutta hommasta vasta ehkä kolmannes on tehty.

Mitään juutalaisvastaisuutta ei liene siinä, jos tuomitsee Israelin murhaavat toimet Gazassa. Pääministeri Benjamin Netanjahu jää historiaan yhtenä julmimmista kouluampujista murskaahan hän valtionsa tappokoneistolla enimmäkseen avuttomia lapsia ja siinä sivussa heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan sairaaloineen, kouluineen, asuntoineen päivineen ketään säästämättä.

Kansalliskirjailijamme Ilmari Kianto kusaisi oman kansalaissotamme aikoihin susivertauksen Kiantajärven jäähän asettuessaan kulttuurisella auktoriteetillaan valkoisten puhdistuskoneiston rinnalle: 

"Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus.  Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?" 

Suurta harhaa jo tuo, että otetaan susi esimerkiksi ihmisten välisiin teurastussessioihin. Eihän se metsäneläin ikikuunaan samoihin hirveyksiin ole syyllistynyt kuin kahdella jalalla maita ja mantuja alleen tallova, ympärilleen ammuskeleva ihminen.

17.3.2024 sunnuntai

Tänään en ole jaksanut halkorantteelle astella jyskämään. 

Eilen menin Crisse ja Mirre kyydissä Kniin jo puoliltapäivin ja sitten iltasella Puutarhurilla kyytiä täydentäen Napikselle jossa piti olla tytöille mieluinen esiintyjä Yölintu, mutta koska Simo Silmu oli sairastunut, paikkaajaksi oli tullut Taikakuu. Kun olin takaisin Um, oli kello jo melkein neljä. Liki 300 km yhteensä kun piti mennen tullen ajaa Kajaanin kautta.

20.3.2024 keskiviikko

Säpsähdin hereille unesta, jossa isä sieppasi koiraa kiinni takajaloista ja runttasi hirsikömmänän nurkkipiähän.

Niin tapahtui aikoinaan myös todellisuudessa. Vuosi oli ehkä 1962 ja hanki jo maassa, olisikohan ollut marraskuu. Minä olen ollut nelivuotias. Vuosiluku paikantuu todelliseksi siksi, että sinä vuonna syntyi Sepe ja meille isä toi jostain pystykorvan pennun jonka nimeksi tuli Hakki ja joka sitten katosi  kun muutettiin Siilinjärvelle 1973 kesällä. 

Hakista viimeinen verkkokalvon kautta muistinmekanismeihin piirtynyt kuva on, kun se nostaa jalkaansa peltisen autotallihökötyksen nurkalla ja lähtee vinttasemaan Säynesuon raittia seitenvitoselle päin. Velipoika Sepe oli silloin 11 v ja Hakki saman verran.

Nyt tässä yönkähmässä näillä samoilla kunnailla koetan mielikuvitella, mitä isän päässä juuri silloin liikkui kun päätti, että hallavaturkkinen koira, jonka nimi oli Turva, pitää syystä tai toisesta lopettaa. 

Ajattelikohan isä, kun ravautti koiralta niskat taitoksiin, että tulihan niitä ihmisiäkin sodassa hengiltä otettua, ettei nyt yhden koiran kanssa tämän kummempaa tarvitse jatustella kun sen aika lähteä on, ja ihmisellä siitä päättämisen valta. Eikähän niistä toistensa tappajaisistakaan ollut kulunut vielä kahtakymmentäkään vuotta. 

Isä oli siis tappamisen ammattilainen. Niin kuolivat hänen käsiensä välityksellä kissat, koirat, siat, naudat ja lukemattomat riistaeläimet eikä niiden hengenlähdettämisistä painajaisia nähty.

Korpioloissa kasvaessani, käsityksekseni muodostui jo hyvin varhain, että tappaminen on ihmiselle erittäin luontaista toimintaa.

22.3.2024 perjantai

Jälleen viikko takana joka päiväisine halkosouveineen. Pinoamisessa on sitten omanlaisensa homma. Mietin sitäkin, että jos olisi niin suuri pressu jonka virittäisi reunoilta auki olevaksi halkokeon ylle, niin kuivaisivatkohan ne ihan siinä? Paitsi että on metri lunta kasan alla ja sehän ei kaikki sula ennen kuin halot on pois siirretty.

Aamuvoimisteluikseni olen tallustellut lumikengillä mökin ympäryskuvion sekapuuston alaoksia karsimassa ja eilen sain viimeiset tehtyä. Onko siitä nyt sitten mitään hyötyä, niin epäilen. Närepuuta on kovin harvakseen, valtapuu on leppä, koivua jonkin verran ja pajua joita olen säästänyt kasvamaan kevään ensipörriäisille.

Leppien kasvattaminen on ollut tietoinen projekti. Pyyt viihtyvät tässä ympäristössä ja joka kevätkesä on pari-kolme poikuetta lähistöllä onnistunut. Äskenkin tuli pari pyytä Kaivonkorven leppiin urvustamaan. Urvut ovat tänä vuonna pitkiä, violetteja pötkylöitä. Niitä pyyt nokkivat kupuihinsa. Jäniksillekin ne näyttävät kelpaavan kun karsimistani oksista käyvät niitä hangella nakertelemassa.

Jäneksille kelpaa muuten myös kuusenoksien hennoimmat kärkiosat ja petäjäntaimien latvuksetkin kuin hirville.

On "matala" keli, elikä pilvet laahaavat maata myöten, kostea usva kastelee ja silloin ovat kanalinnut "kesyjä" ja uskaltavat tulla näköpiiriin vaikka kirveen mäiske pakkaskelillä ne karkottaisi. Yksi pyy tuli vanhaan leppään muutaman kymmenen metrin päähän eikä ollut minusta tietääkseenkään.

Viikkoon en ole yhtäkään lajitoveriani edes vilaukselta nähnyt. En ole käynyt kylällä, vain metsissä olen lumentallustimilla tallustellut kun on hankikanto. Hienoin kohtaaminen tälle päivälle lienee lajivaarantunut töyhtötiainen. Myös uhkaavasti vähenemään päin olevia hömötinttejä oli jyviä takomassa ainakin kuusi kipaletta kun kävin tarkistamassa ruokinta-automaatin sisällön määrän.

Muita tinttejä, käpytikkoja ja kolme-neljä oravaa käy ruokailemassa joka päivä kuten ennenkin.

Koivupölkky pomppasi hakkuu"altaasta" suoraan peukalon kärkeen. Saatana että teki kipiää. Turposi ja meni punaiseksi kämmenenpuoleinen nivel. Ei kärsi taivuttaa ollenkaan.

23.4.2024 laavantae

Räntää rätkii suurin rätein. Ei huvita liukasta kirveenvartta kouriinsa ottaa. Peukalokin niin paksu, ettei hanskaan mahu.

Terrori-isku Moskovassa. 137 kuollutta ja satoja vammautuneita.

Näin Homosapiens-laji on toiminut kaikkialla niin kauan kuin se olemassa ollut on. Välineet vain ovat aikojen saatossa kehittyneet yhä tappavimmiksi. Tosin eihän näillä neljällä moskovalaiseen musiikkitaloon hyökänneellä ollut kuin muutama sarjatuliase, puukko, kranaatteja ja suomalaisten jatkosodassa kehittelemíä molotovincocktailpommeja.

Iskun seurauksista sanovat, että ne ovat vielä arvaamattomia, mutta ei se niin ole. Kyllä ne ovat aina samat: Lisää väkivaltaa.

Kävin Iisalamessa asioilla. EL:n kanssa käytiin Kitumarketin rahkapullakahveilla. EL:n kaksi tuttua miestä tuli viereiseen pöytään. Jutut olivat siihen asti savolaishauskoja kunnes toinen alkoi esittelemään älylaitteestaan paikallisen valtakunnansalin jehovalaistapahtumaa. Kieleni päälle nuljahti jo lause, jolla olisin alkanut esitellä omaa uskonnottomuuttani, mutta nielaisin sanat mahaan kun tiedän kokemuksesta, ettei niistä asioista kannata yhtään mitään puhua vaihtoehdottomien uskovaisten kanssa.

Vaihtoehdoton olen kyllä itsekin uskonnottomuuteni kanssa vaikka muuten ykslysti olisikin, mihin kukakin uskoo.

Isommasti ajatellen se ei kuitenkaan ole "ykslysti" kun näkee, mihin kaikenlainen uskominen lajiamme vie ja miten kynttilöitä sytytellen murhien uhreille maailman pahimmat tyrannitkin ristinmerkkejä rinnoillensa piirtävät. (Just katsoin videopätkästä Moskovan Zaatanan näin tekevän!)

24.4.2024 sunnuntai

En tänäänkään halkorantteelle mennyt. Peukalokin yhä kipeä, punoita ei enää, mutta turvotus on jäljellä. Olisiko peräti murtuma.

25.3.2024 muanantae

Aamun aviisista Haitin lähihistorian kertausta otsikolla "Orjien oman maan kova hinta" ja ingressi selittää lisää: Rikollisjengien hallitseman Haitin kurjuudesta voi syyttää vallanpitäjien korruptiota, mutta suurvallat varmistivat entiselle siirtomaalle kivisen tien.

Kokonaan luettuna artikkelin sanoma on sitä samaa kuin muuallakin jossa erilaiset "herrakansat" ovat ensin riistäneet ja orjuuttaneet alkuperäisväestöä ja jättäneet nämä sitten rujoiksi runneltuina, vähiin tapettuina ja kaikella tapaa kuiviin imettyinä oman onnensa nojaan. Paitsi Israelia jota eräs orjiensynnyttäjäherrakansa tukee loppuun saakka sen väestönvaihto-orgioissa joka nyt ulottuu koko Gazan kaistaleelle.

Ja Maa yhä huokaa: Meillä on selvittämätön Homosapiens-ongelma.

Mediassa "kohistaan" Aamulehden eläköityneen "gonzo-journalistin" Matti Kuuselan sepitejournalismista. Päätoimittajat "tuomitsevat" moisen jyrkin sanankääntein. 

En ole huomannut kritiikkiä esitetyn siitä, että meillähän on  ainakin kaksi ympärivuorokautisesti sepitejournalismia toimittavaa aviisia (Iltalehti ja Iltasanomat), sekä ainakin yksi oksennuttavimmista, Seiska-niminen likasanko. 

Suureen Sanomakonserniin kuuluvia iltapvlehtiä ei edes pysty kritisoimaan sillä sinne "sepitegonzot" käyvät samasta lävestä Hesarin toimittajien kanssa ja iltaisin kaljoillakin samoissa lähipubeissa räklättämässä päivän kohteidensa kustannuksella. Kommentit, joissa tämä ristiriita esille tuodaan, skipataan armotta Hesarissakin virtuaaliroskikseen; kokeiltu on.

Kun aamun peukaloarkuudesta selvisin, hakkasin lopulta pölkkyjä pieniksi yhtä paljon kuin yhteensä kahtena päivänä aiemmin. Ilma on pilvinen, mutta muuten sopiva ulkoisiin hommiin.

26.3.2024 tiistai

Joka aamu herään pikkuista vaille viisi. Ja nousen ylös myös.

Nuuskakairalaiset "molokkakelit" näinä päivinä. Akkuihin riittää aurinkosähköä juuri sen verran, että saan ladatuksi läppärin, kännykän ja tabletin sekä pari käsivalaisinta. Myös kahteen yleisvalaisimeen virtaa riittää, että mikäpä tässä.

Moskovan murhaavan konserttitaloatakin saldo: 137 kuollutta ja parisensataa vammautunutta. Ja "talo paloi poroksi, me maattiin vaan".

Eipä ole ollut mieltä ylentävää niiden, oletettujen terroristien pidätyksestä kertovien videoiden ja kuvien katselukaan.

Baltimoressa konttialuksen ohjaus jumitti ja seurauksena parin-kolmen kilometrin mittaisen sillan romahtaminen koko pituudeltaan. Senkin vahingon seurauksena muutamat ihmiset menettivät henkensä, vammautuneista ei ole kerrottu. Nuin helposti se ihmiseltä omien kättensä jälkien tuhoaminen käy kun pikkuisen tönäisee jollain toisella keksinnöllä. Ei särkymiseen aina pommeja tarvita.

27.3.2024 keskiviikko

Unessa pari aseistettua naamiomiestä kaappasi helikopterin ja "sitoivat" valtavilla riimukiepeillä bensiinirekan sen alustaan kiinni. Sitten ne lensivät Kremlin ylle aikeinaan pudottaa koko höskä pommiksi duuman istuntoon. Heräsin juuri tuohon uninäytelmän taitteeseen. Harmitti unen kesken jääminen.

Mitenhän tuommoinen todellisuudessa onnistuisi? Pommina sellaisen yhdistelmän jäljiltä jäisi valtavaa tuhoa pudottipa tuon minne vain. Jaksaisiko isokaan helikopteri 30-40 tonnia painavaa säiliöautoa ilmaan  nostaa? Suurimmat helikopterirumilukset painanevat nekin yhtä paljon kuin täyteen syötetty säiliörekka. Jos ottaisi pelkän nupin vain kuljetukseensa niin sekin riittäisi jos Moskovan Zaatanan ja sen kätyreiden sylliin puttoes!

Kaekkee tuosta sitten heräillessäni jatkoksi mielikuvittelin.

Klo on 5.57 ja jos nyt olisi aurinkokennoja katolla suunnattuina itään, etelään ja länteen niin idän puolelta taivaanrannan aurinko alkaisi ladata täysillä akkuja.

Tänään hakkasin maltilla pölkkyjä pieniksi. Peukalo on niin arka, ettei kärsi riehua. Vähintään hiusmurtuma sen nivelessä on kun ei kärsi vieläkään taivutella. Lisäksi aamulla ruisleipää puraistessa lohkesi hampaasta puolikas pois. Kovasti paikattuhan tuo ja sen viereiset hampaat ovatkin, ettei ihmekään. Soitin hampiin ja koska kipuja lohkeamasta ei aiheutunut, sain ajan vasta kesäkuun kuudennelle. Jollain "palvelusetelillä" olisin päässyt yksityishampiin vaikka heti, mutta kuulosti sekin aika kalliilta (91€ ainakin).

Että tämmöinen "maailman onnellisimman kansan" hyvinvointivaltio meillä.

Päänsärky ei ole minnekään sekään hävinnyt, mutta enpä viitsi siitä enää numeroa tehdä. Kyllä se sitten uurnassa on jo helepottanut.

Pauluksella viimeisen aineen (psykologia) kirjoitus ollut tänään. Arvelihan tuo kun soitin, että kaikki aineet olisivat jotenkin lävitse menneet, mutta varma ei ollut. Jäljellä on joidenkin pisteiden keruuta, mm. kuviksesta ja sitten lukio ohitse. Saisi vain jostain töitä kun armeijaankin meno vasta tammikuussa. 

P oli hakenut jatko-opiskeluun kahteen yliopistoon. Toinen oli englanninkielen maisteriopinnot, mutta toinen meni ohitse huonokuuloisten korvieni.

Jänekset ihmeissään Unipurolla jonne olen melkein joka päivä muutaman tuoreen järsittävän vienyt. Riistakameravideoon niitä on talletunut parhaillaan kuuden kappaleen öinen partti. Ei ole vielä kettu apajalle eksynyt. Tai huuhkaja joka eilenillalla kuutamoa kuvatessani Karisuon suunnalla huhuili. Vai olisiko se kuitenkin ollut lehtopöllö? Huuhkajalla on hieman kumeampi huhuilu. Otapa näillä kuuloelimille vivahteista eroa.

28.4.2024 torstai

Tällen aamullen heräsin neljältä. Olen kyllä nukahtanutkin jo yhdeksän kieppeillä. Havahduin laittamaan "kirjan" (tabletin) kannet kiinni jossain vaiheessa, mutta kelloa en katsonut. Sen muistan, että Vinha kuorsasi ja haisi koiran hajuaan sängyn vieressä lattialla vaikka ei se monasti takahuoneeseen tule. Mökissä on kuuma kun lämmitin pikkuisen liikaa eilen ja ulkonakin on jo plussakeli.

Unessa, johon heräsin olin kylällä, purkamisen alla olevan vanhan ala-asteen (alkujaan kansakoulun) pääovea irrottelemassa. Sanoin seurassa olevalle ihmiselle, että tämmöisiä ovia ei enää missään tehdä, että pitää pelastaa se purkukoneiden kourilta.

Sitten olin sen saman ihmisen kanssa Kuopion torilla kahvilla. Oli kesälämmin päivä ja tuoreet munkit ja kahvi tuoksuivat hyvältä. Mutta meillä oli surullisia asioita siinä käsillä. Se unenihminen oli M jonka rintasyöpä oli uusiutunut eikä toivoa enää ollut. Kun hän sen sai sanotuksi, munkkikahvit eivät enää maistuneetkaan miltään kun ruvettiin yhdessä itkemään.

Tässäpä nyt sitten mietin tuota kultaiset palmikkonsa jo pari-kolme vuotta (vai onko siitä jo neljä?)  sitten syöpähoidoissa menettänyttä tuttua, että onkohan syöpä kuitenkaan uusiutunut kun viimeksi nähdessämme hän kertoi hoitojen tepsineen ja että on pystynyt jatkamaan töissäkin. Hiukset olivat kylläkin tummat tai punervat, mutta yhtä sankkakasvuiset kuin ennenkin. Palmikkopituutta hän ei varmaankaan niistä enää ole kasvattanut.

On vähän outo olo. Minnehän se ensimmäisen unenjaksoni ovikin joutui? Ja ne itkulla maustetut munkkikahvit maistuvat vieläkin suussa.

Siitä koulunovesta kuljin itse vuosina 1968-1971 ehkä muutamankin kerran ja sekin tässä nyt muistojeni kammareissa mellastaa kaikkine saranoiden vinkumisineen. Sehän joskus oikein paukahti kun meni sen raskas, messinginsekarautainen ovipumppu rikki.

Sen koulun käynnin aikana en ollut onnellinen lapsi. Enkä sitäkään ennen Kellomäen kansakoulussa. Olenko minä koskaan oikeasti saanut, tai pikemminkin osannut olla onnellinen?

Miten onnellisia pommittajia olisivat Moskovan Zaatana, Israelin Netanjahu tai Syyrian hammaslääkäridiktaattori jos he täydellisiin päämääriinsä todella pääsisivät? Mitä niille ihmishirviöille semmoinen utopiaolo kuin onnellisuus sanoo tälläkään hetkellä?

Osaako kukaan olla oikeasti onnellinen jos uskaltaa ajatella sitä, missä asennossa planeetta Maa brutaalien toimiemme kohteena lastemme huomista päin äärettömyydessä kieppuu?


perjantai 8. maaliskuuta 2024

in memoriam niin monille

23.2.2024 perjantai

Lasken huoneenlämpöiset munat kiehuvaan veteen. Seitsemän minuutin päästä kaadan veden tiskialtaaseen ja lasken munille jääkylmää vettä. Arkisen yksinkertainen resepti kahvinkeiton ja teepussin kuppiin laskemisen lisäksi, mutta ihmeellisesti se vain pieniä kiistoja synnyttää. Yksi haluaa yhdeksän minuutin munat, toinen kymmenen, minä seitsemän ja yhdelle ei ole väliksi, vaikka kiehuisivat 15 minuuttia.

Eräs kaverini aloittaa keittoajan laskemisen kun laittaa munat kylmään veteen, minä vasta kun vesi kiehuu. Eikä tavoista tarvitse perääntyä koska lopputulos on se, mitä kukin tavoittelee.

24.2.2024 lauantai

Kaksi vuotta täyttä sotaa Euroopassa. Miljoonien uhrien ja suunnattoman materiaali- ja luontotuhonnan sijasta olisi maailma päässyt yhdellä täsmätapolla jos yksikin Moskavan Zaatanan lähikätyreistä olisi viime hetkellä kääntynyt ja viiltänyt hallitsijaltaan kurkun auki. Ja vaikka kurkunviiltäjä olisi itsekin siinä samassa päässyt hengestään, olisi se ollut parasta ennaltaehkäisyä milloinkaan.

Hesarissa ulkomaantoimittaja Pekka Hakalan artikkeli Ukrainan sotaan sortumisen syistä. Oman tietämykseni määrällä en kykene vastakarvaan asettumaan Hakalan analyysin edessä.

Sen olen oppinut tähänastisina elonvuosinani, että hmislajin pahuus on ajastaikaan muuttumaton vakio. Mellastettuaan hetken, pahuus vetäytyy lepoon, mutta sen on planeetan uumenissa uinuvan tulivuoren lailla päästävä aika-ajoin, kuin sen ajanlaskimeen säädettynä jälleen purkautumaan. 

Ihmislajilla mahdollisesti esiintyvä hyvyys osoittautuu kertatoisensa jälkeen kehityshäiriöksi. Pahuuspuolen rakentamaksi lumiukoksi. Joskus hyvyyden ilmestyminen on vain joku äititeresa joka kulkee kuin häpeänhuntu päässä raivoavan väkijoukon keskellä ja vain vaivoin säästyy kivittämiseltä.

Hyvyyslegendat, kuten mahdollisesti olemassakin ollut puuseppä Jeesus, ovat pahat rakentaneet jotta saavat välillä anteeksi pyytää pahuuttaan kun se välillä alkaa syntysynkkääkin mieltä ahdistaa. Sittenpä veriset orgiat saavat jälleen jatkua.

25.2.2024 sunnuntai

26.2.2024 maanantai

...ei mittään! En edes munia keitellyt.

27.2.2024 tiistai

Jos palstamillimetreinä mitataan, niin järisyttävin uutinen tällen päivällen on kuplettilaulaja Jaakko Tepon on eilen huokumisen ehtyminen Joensuussa. Siis kuolema.

71-vuotiaaksi hän eli eikä se mitätön mitta ole niillä yläsavolaisilla, rasvassa marinoiduilla, perityillä elintavoilla. Hänen merkityksensä jäädä kulttuurimme värirannuksi täyttyi kuitenkin jo liki 30 vuotta sitten kun laulunsa olivat lauletut.

Tarina on kuin minkä tahansa ammatin omaavalla kun jää eläkkeelle syystä tai toisesta: Loppumatkat taivalletaan menneitä muistellen, tai lototen, raveja seuraten. Miten milloinkin.


Militarismi on nyt in. Siitä ei kupletteja kirjoitella. En minä ainakaan ole havainnut vaikka aihe olisi ylen väkevä, verenpunainen ja rannutettu tuholaislajimme tappokoneistojen  maastokuvioilla.

Ns. rauhandemokratioissakin militäärinen uho nostelee kumpujen öistä pääkalloja. Asialla ovat ammattisotilaat joiden on täytynyt hävetä murhaavaa ammattiaan ja pitää vuosikymmeniä profiiliaan matalalla, mutta ovat heti laukalla kuin talven jälkeen navetasta laitumelle päästetyt naudat. (Hevosiin niitä ei voi verrata, sillä mitään jaloa kirmaamisessaan ei ole.) 

Samuli Paronen:

"Kun demokratia pukeutuu univormuun ja nostaa salkoon lipun, on paras selvyyden vuoksi antaa sille uusi nimi."

28.2.2024 keskiviikko

Kävin lämmittämässä Um uunin.  Ilmojen puolesta tasainen, harmaanturvallinen pilvipouta. Yksi aste pakkasta. Lumikengillä kesti hanki kävellä joten kävin metsässä jonkinmoisen lenkin. Juhanilassakin pistäysin pitkästä aikaa. Laari lupasi käydä traktorilla pihan aukaisemassa. Tai sanoo Jannelle, että käy.

Tullessa toin S&M:n porukoilta kilotolokulla eräille sotkamolaisille kuhafileitä ja säilykkeitä ja Seppäsen muorille tänne Kniin kuhia&mateita.

Mennessä kymmenisen kipaleen naarasteeriparvi ja yksi riekko Tiilikkajoensuoralla sorahippusia tieltä kivispiiroihinsa keräämässä. 

1.3.2024 perjantai

Kumpi on päivän merkittävämpi tapahtuma, uuden presidentin (Alexsanteri Stubb) virkaanstujaisjuhlallisuudet kotimaakseni sattuneessa, toistaiseksi ns. vapaana pysytelleessä Suomessa vai julman tyrannin hallitsemassa naapurissa valtiokoneiston murhaaman oppositiopolitiikko Aleksei Navalnyin hautaus Moskovassa?

Vaikutuksiltaan veikkaisin jälkimmäistä. Suomen presidentti on vain shakkinappula jota aina kuuden vuoden jälkeen yritetään kammeta paitsioon. Ja siirtyykin pakottamatta viimeistään 12 vuoden kuluttua. 

Kotimaansa tyranniaa vastustaneesta lajimme edustajasta Navalnyista tuli murhansa myötä kuolematon kuin Stalinin Vankileirien saaristoista kirjoittaneesta Aleksandr Zolzhenitsynistä. (Kuolemattomuus on tosin pelkkä illuusio kaikissa tapauksissa.)

Etunimissään edellä mainituilla on jotain yhteistä: Alexsander, Aleksei, Aleksandr.  

Kärsimysten määrässä vain kahdella jälkimmäisellä on yhteneväisyytensä. 

"Meidän" Alexsanterimme on kultalusikka suussa syntynyt ja myöhemmin hopealla tönkkösuolattu uraputkiohjus jonka henkilökohtaisin kärsimys on toisinaan esiintyvä ummetus. Alexsanterimme on pullamössöä mainittujen toisinajattelijoiden rinnalla ja tuskin jatkossakaan tikkuja kynsien alle työnnellään jos ei hänen oman kotitupansa oikeistopolitiikka tuostaan radikalisoidu. Uhkaavalta kyllä näyttää kun äärikonservatiiviset populistipuolueetkin sekaan ovat soluttautumassa. Ja vieläpä koko unionin alueella.

2.3.2024 lauantai

Leipomista ja ruuanlaittoa heti kello neljästä alkaen: Pauluksella 20 v. synttärit.

Uunissa paistoin savulohipiiraksen, riisipiirakoita ja kanaohrariisipadan.

Hannele ja J käviät ja Anelma päivänsankarin kavereiden lisäksi. Mummi ei ole uskaltanut syrjätietä lähteä tulemaan kun siellä pahat polanteet. 

Flunssa nenään rantautumassa!

3.3.2024 sunnuntai

Pitkän, ankean talven jälkeen viimeinkin Unimäessä. Heräsin aamulla jo kolmen jälkeen laittautumaan ja olin täällä kahdeksan hujakoilla. Mökki oli vielä lämpimän puolella. Poltin pari uunillista halkoja ja pidin hellassa tulia niin nyt täällä on ihan vari. Saunankin lämmitin. Vedet tulivat tällä kertaa ilman sulatteluja kun syksyllä puhalsin vesijohdon tyhjäksi ja tulppasin.

Vinha on hyvillään vapaudesta vaikka sillä on isosti vuotava "rönttäkelikausi". Hanki, joka kestää koiraa ja minuakin kun laitan lumentallustimet jalkaani täplittyy koiran perässä punaisin merkein kuin Kutsetin mies olisi leimasinväriä ruikkinut kulukkiissaan.

Yksi Ylen kuuluttajista Maria Junger (50) on kuollut. Mikähän hänet nuin yllättäen tappoi?

Gazassa on kuollut yli 30 th ihmistä pommeihin ja muuhun väkivaltaan eikä loppua sillekään, pääosin lapsiin kohdistuvalle teurastukselle ole näkyvissä. 

Sodilta ei kohtuutta pysty kukaan vaatimaan. Tätä taustaa vasten ei voi olla vakuuttunut siitä, etteikö venäläinen verilinko katsoisi aloittamansa Ukrainan maaperällä käytävän teurastussodan häviämisnikamassa viimeisenkin valttikorttinsa jolla uhkaillut on.

Saatana tämän flunssan kanssa!

4.3.2024 maanantai

Niin se taitaa olla, että joka kevät kun Unimäkeeni saavun tuon seuralaisekseni kunnon flunssan. Tällä kertaa myös yskittää saatanasti. Kuume nousee. Piähän koskoo!

5.3.2024 tiistai

Olipa unetkin räkäisiä. Keskellä Jerry Cottonin Manhattania huuhastelin sankon kanssa keräten ympärilläni parveilevilta ihmisiltä ysköksiä ja kun sanko oli täysi, laitoin siihen vihreän silikonikannen ja joku sanoi minulle sisällön menevän pakastettavaksi. Jäätyneestä kartiosta leikellään aikanaan siivuja jotka lähetetään laboratoriotutkimuksiin kaikkialle maailmaan. Tuskallisinta kuitenkin oli, ettei sankollisen toimittaminen eteen päin edennyt yhtään mihinkään...

6.3.2024 keskiviikko

Ei ala olo helepottaa. Yskinyt olen yläkroppani kipeäksi. Kuume ei mahdottomiin ole tällä kertaa kiipeillyt, mutta 38,5 on sekin voimattomaksi tekevää. Yskimisenpakko pahinta.

7.3.2024 torstai

Tänään on ollut jo helepompaa. Vanhin S toi linkoamatonta luomuhunajaa ja kun sitä laitoin suuhuni lusikallisen niin kohta loppui kurkunpään kutitus ja yskä helpotti. 

Jaksoin lumikenkäillä neljän km lenkin Karisuolle jonka lävitse ruskeavetinen, Isosta Karilammesta lähtevä ja Keyrityn Karilahteen vuosisatoja-tuhansia liritellyt Karipuron uoma kulkee. 

Siellä majavat olivat edelleen omissa, hangen- ja vedenalaisissa hommissaan hääräilleet ja vain silloin tällöin kulkuaukoistaan puita kaatelemaan ja pajukoita järsimään nousseet. Liekö nuita enämpi kuin yksi, se ei jäljistä selvinnyt.

Viime keväänä olivat metsästäjät monena yönä vahtaamassa, mutta jospa ne eivät ole silloin onnistuneet. Nytkin oli joku hiihdellyt paikkoja tarkistelemassa.

Metson näin, myös tuoreet ilveksen jäljet. Susi oli kulkenut nuoskalumen aikaan aiemmin, tai ehkä kaksi sutta kun vastapäisellä aukeanlaidalla olivat toiset jäljet.

Vinha oli aika uupunut loppumatkasta. Kovan hangen pinnalla oleva tuoreempi lumihöytyvä kerrytti sen anturoiden väliin paakkuja ja kipeältähän ne tassuissa tuntuvat.

Viime päivinä on kerrottu uutisissa Lapinlahden suursalametsästyksestä, että poliisitutkinta on pääosin valmistunut ja nytten odotellaan tulevaa tuomioistuinkäsittelyä. 34 miesttä siinä leivättömän  pöydän ääreen joutuu ja jos näyttöjä löytyy, myös avustajajoukkoa kertyy.

Sitä ei tästä järjestäytyneestä porukasta kerrota, että taustalla on uskonnollistaustaisista lestadiolaisista kyse. Porukkaan ei ole muunuskoisia tai uskonnottomia hyväksytty/kysytty. Lie kuviteltu, että kyseisen äärijärjestön sisällä tapahtuvat aiemmatkin laittomuudet ovat salassa pysyneet, niin eihän sitä kärähdetä tästäkään, maallisemmasta rötöstelystä.

Lähteeni edellämainitusta tiedosta pidän omana tietonani. Se ei ole savolaisen huhumyllyn tuotosta vaan salametsästysvyyhden paljastumisen alkulähteiltä.

Hesarissa Ilmari Käihkön "Sotilaan päiväkirjan" tiimoilta artikkeli . Ensiksi siitä oli Ylen sivuilla aiemmin. Kirjoitin minäkin jälkirimpsuun pikkutekstin:

Käihkön kirja on tervetullut tässä "Natonikamassa".

Sotimisista kirjallisuutta riittää, mutta sotilaskoulutusajoista ja reservinkertauksista saisi enempikin palveluksen suorittaneiden, kirjoittamaan kykenevien tekemiä raportteja ja romaaneja ilmestyä. Tosin lukemisaktiivisuus nykyisin on melkein nolla, mutta ehkä pikku kohun saattelemana aina joitakin innostaisi.

Jatkuvasti päivittyvät, kovalla faktalla, tosipohjaisella ja taustoitetulla kritiikillä varustetut kirjat olisivat erittäin tervetulleita kun ajattelee, millaisesta valtavasta koneistosta on kyse ja jossa yksilö ei juuri koskaan ole muuta kuin mahdollista tykinruokaa jos kansakuntana tositoimiin joudutaan.

Käihkön uuden julkaisun rinnalle nyt luettavaksi voisi suositella Pentti Haanpään "Kenttää ja kasarmia" ja Timo K. Mukan "Täältä jostakin" romaaneja. Eikä pahaa tekisi kerrata kirjailija Paavo Rintalankin esittämiä kriittisiä arvioita aikansa sotalaitoksesta.

Näiden äärellä voisi lukija samalla miettiä, että onko puolustuslaitoksemme sisällä lopulta edistytty paljoakaan itsenäisyytemme vuosikymmeninä vai samoissa juoksuhaudoissako, ainakin henkisesti, ryömitään kuin mistä esimerkiksi Haanpää kirjoittaa.

Oma armeija-aikani sijoittui 1979-1980 enkä kovin mairittelevaa teosta kuljetusjoukoissa suoritetusta ajasta aikaan saisi jos kaikki ne näkemäni ja kokemani laittomuudet julki laittaisin. Kantahenkilökunnan alkoholin julmetun käytön ja seurausten kuvaamiseen menisi tekstistä varmaankin puolet tilasta. Ja myöhemmin kertausharjoitukseni olisi oma lukunsa siinä trilogiassa.
9.3.2024 lauantai

Puoli viideltä on vielä melkoisen pimeää. Nousin äsken puuron ja kahvin laittoon. Raapaisin uuniinkin tulet.

Romuskan selkä lie taittunut, ei yskitä, ei kolota ruppia. Heräillessä päätä vähän särki, mutta ohitse sekin meni.

Unessa oli niin julmetun suuri sirkkelikaappa, että sen päällä pystyi kiipeilemään. Se toimi automaattiohjauksella ja kun lähti itsestään käyntiin, en tiennyt kuinka sen saa sammuksiin.

Toisessa unessa oli musta Mersu joka ei ollut auto vaan isohko vene Mummolanrannassa. Outoja olivat senkin unen käänteet.

Eilen tein vanhoista Rellunpippanan renkaista halkojenhakkuukehän. Kokeilin jo muutamien pölkkyjen verran ja tarkoituksensa se ajaa. Saisivat olla pienempituumaiset renkaat. 

Pölökkyjä on melkoiset läjät jälleen kerran. Laaria ei ole traktoreineen näkynyt. Lapioin sen verran lumia pois, että hommiini pääsen. Jo maanantaina hakkasin pihatiensuun jäätyneen penkan pois ja lapioin&kolasin autolle kolon. Just kerkesin ennen kuin kuumetauti vei puhdin.

Aurinkosähköä on riittänyt ensimmäisen viikon tarpeiksi vaikka ei ole paistanut kuin muutaman tunnin iltapäivisin.

Maan halitus ja Ay-liike ovat tukkanuottasilla, mutta niin täytyy ollakin vaikka kuinka kaljuja jo ennestään olisivat. Oikeistovetoinen hallitus yrittää selvästi autoritääriseen valtaan, siitä ei mitään epäselvyyttä liene ja sille kuuluu laittaa raamit.

Nykyisen hallituksen kokoonpano on kuin kotitarpeista koottu haulikontäyteinen: Karkeita hauleja ja mäntysuopaa.

Kovia ovat keinot oltava sitäkin paukkua vastaan.

Jos oloni vakiintuu terveydeksi niin illasta pitänee lähteä Napikselle humpalle.