10.3.2024 sunnuntai
Eilisiltaiset Napiksen humpat ok.
Tänään kävin lumentallustimilla Nimettömällä. Mummolanrantaan kurvasi vanha moottorikelkka jonka kuski hyppäsi kuselle petäjänjuureen. Huikkasin, elä suotta katkaise kultaista suihkua, minä tiällä vuan. Se olikin Iekkilän Sepe ja siinä tovi meni sittä jutellessa.
Sport Tracerin mukaan tallustelukilometrejä tuli 5,5. Ilveksen, suden ja ahman jäljet näin ja lukemattomat jänisten. Lumikko kiipesi Rappurinteen alapuolella, putkilinjalle vaakaan kallistuneen koivun kylkeä puoleen väliin, loikkasi sitten pitkästi ja hävisi pienen kuusen alle.
Se oli toinen lumikko vrk:n sisään. Yöllä Napikselta tullessa samanmoinen pikkuvalkoinen hyppäsi auton valokiilaan tienpenkalta, mutta ei onneksi alle jäänyt.
Puutarhurin EMUun on tullut jokin vika jälleen. Moottorin tuuletin jää huutamaan eikä vetoja ole.
Tojotan rottelo sentäs pelittää vaikka mittarissa pian ½miljoonaa kilometriä. EMUssa (Peugeot) vasta alle 100 000.
Flunssa tuntuisi kuiten olevan tiessään. Kävin äsken saunassa ja alan korsoomaan.
11.3.2024 maanantai
Ilma on frigidus, kylmä ja tunteeton. Kuin seksuaalisesti välinpitämätön nisäkäs. Päivän päällä mataa harmaa pilvipeitto ja vain idästä etelään se raottuu keltapunervaksi rannuksi, joka sekään ei lupaa mitään. Erittäin stabiili olotila siis, mitä tuosta vöyhkäämään roskalehdille ennusteita tehtailevat meteorologitkaan.
Lukutoistona jälleen kirja, jota toivoisi lukevan miljoonien muidenkin. 447-sivuisen teoksen keskeltä (s.280) veistän irralleen laillani uskonnottomaksi ja jumalattomaksi itsensä ääneen todenneen historiantutkijan/tietokirjailijan lauseen koska sen syvempi merkitys minuakin niin miellyttää:
"Uskonto ja teknologia tanssivat aina hyvin hienovaraista tangoa."
Tuota lausetta ennen ja jälkeen asetellut pohdinnat perustelevat ajatuksen todeksi. Ja kun teknologia-sanan sijaan voi laittaa monia muitakin sanoja. Vaikkapa nyt markkinatalous tai politiikka.
Osaisipa itsekin. Tutkia. Ajatella. Perustella. Ja vieläpä kirjoittaa mitä milloinkin ajattelee.
(Yuval Hahrari, Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, 2017)
12.3.2024 tiistai
Aatteiltaan Suomen valtionvarainministeri Riikka Purran leikkaavat sakset uhkaavine leikkuulauta-aforismeineen edustaa samaa, julmaa politiikkaa kuin Israelin Netanjahun lapsia ja heikkoja teurastava pommituspolitiikka Gazassa.
Jos Purrasta puristuisi itsevaltias, hänkin vaihtaisi sakset omassa komennossa olevaksi Hornettilaivueeksi. Pommittaisi vaikka omiaan jos vinoilemaan alkaisivat. Kuten nyt on oikeutetusti vinoiltu hänen brutaalisti vihjaileville leikkuulaudoilleen ja saksilleen.
Ei se sen kummempaa vallanjanoisten tavoitteisiinsa pyrkimiset ole jos vastavoimia ei suohon sorrettujen puolesta nouse.
Säälimättömät ihmiset erottuvat näkijälle jo kaukaa. Persupuolueen näkyvimmistä edustajista näitä on jo yli puolet. Pahin ja vaarallisin JH-a ja edellä mainittu ministeri Purra. Lähimmät kätyrinsä Peltokangas, Junnila, Tynkkynen ja Rydman. Kellä tuntosarvet vielä propagandan puuduttamattomina ovat säilyneet, katsoo ja kuuntelee näiden katseita ja suiden juonteita ("kehonkieltä") kun puhuvat, niin ymmärtää mitä tarkoitan. Näistä täytyisi olla varoitustekstit medioiden tarpeettomien tavaroiden mainosten paikoilla päivittäin.
13.3.2024 keskiviikko
Kirjoitin kommentin HS:n tietokirjaa koskevaan artikkeliin "Suomalaisen eliitin läpivalaisu".
Sitaatti: "Teoksen lopussa Ruostetsaari vetoaakin kansalaisiin, että he harjoittaisivat ahkerammin demokratiaan kuuluvaa vallanpitäjien systemaattista epäilyä: ”Suomessa tarvitaan aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia, jotka ovat valmiita haastamaan ja valvomaan eliittejä.”"
Kommenttini: Kuinka tämä "epäily" toteutetaan niin, että sillä jokin vaikutus olisi?
Jos äänestämällä, niin perussuomalaiset-puoluehan pääsi juuri jatkuvalla, eliitiksi merkkaamiansa kohteita epäilevällä propagandallaan vaalivoittoon. Nyt, kun tämä populistipuolue keskeiselle päättävälle paikalle yhteiskunnassa hallitukseen nousi, alkoivat he peesaamaankin juuri niitä politiikantekijöitä ja rahavallan edustajia joita kritisoimalla valtaan pääsivät.
Kansalaisliikkeet, kuten Elokapinako olisivat sitten vaikuttamisen vaihtoehto numero 2?
No, nyt niidenkin jäsenistöä on kutsuttu leivättömän pöydän ääreen kapinoinnistaan ilmaston puolesta.
Vihreäliike (Vihreät-puolue) petti elokapinahenkiset ihmiset jo vuosia sitten kun liikkeen alkuperäisten nuorten Koijärvellä pullosta päästämä kapinahenki ja agenda suljettiin politiikassa vaikuttamisen syleilyyn. Elikkä ruvettiin maksamaan palkkaa Arkadianmäellä tasatahdissa vastapoolin kanssa ja tulokset ovat näkyvissä. Ne ovat plusmiinusnolla.
Ruostetsaaren tulisikin seuraavan tutkimuksensa aiheena yrittää löytää kanavia kansalaisten kriittisille mielipiteille ja oikeasti vaikuttamiselle. Ja että ne olisivat muutakin kuin kommentointi erilaisten, alati aiheesta toiseen pomppivien uutisten jälkirimpsuihin tai jo koeteltuihin, tehottomaksi osoittautuneisiin poliittisiin "erikoisliikkeisiin" (esim. Vihreät tai Perussuomalaiset).
Minun ehdotukseni on tämä: Kun miljoona suomalaista ryhtyy nopeassa tahdissa oman elämänsä penttilinkoloiksi, niin sillä olisi varmasti vaikutusta eliitinkin luulotteluun paremmuudestaan ja yhteiskunnassa vallalla olevalle yleiskäsitykselle, että kyllä tekniikka ratkaisee, tai että Kuu- ja Mars-planeetat ovat seuraavat elämälle anteliaat satujensaaret.
Kommenttiani ei Hesarin moderaattoriälyrobotti hyväksynyt julkaistavaksi, että se siitä kansalaisvaikuttamisesta.
Lyhyempi ajatukseni sentäs seulasta luikahti: Vanha sanonta "rehellisellä työllä ei rikastu" pätenee edelleenkin, mutta miksi rikkaat eliitin jäsenet niin harvoin käräjille joutuvat? Laissa olevien porsaanreikien ansiostako?
15.3.2024 perjantai
Viikon päivät jälleen koivupölkkyjen seurassa. Halakoja jo kelpo läjä, mutta hommasta vasta ehkä kolmannes on tehty.
Mitään juutalaisvastaisuutta ei liene siinä, jos tuomitsee Israelin murhaavat toimet Gazassa. Pääministeri Benjamin Netanjahu jää historiaan yhtenä julmimmista kouluampujista murskaahan hän valtionsa tappokoneistolla enimmäkseen avuttomia lapsia ja siinä sivussa heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan sairaaloineen, kouluineen, asuntoineen päivineen ketään säästämättä.
Kansalliskirjailijamme Ilmari Kianto kusaisi oman kansalaissotamme aikoihin susivertauksen Kiantajärven jäähän asettuessaan kulttuurisella auktoriteetillaan valkoisten puhdistuskoneiston rinnalle:
"Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?"
Suurta harhaa jo tuo, että otetaan susi esimerkiksi ihmisten välisiin teurastussessioihin. Eihän se metsäneläin ikikuunaan samoihin hirveyksiin ole syyllistynyt kuin kahdella jalalla maita ja mantuja alleen tallova, ympärilleen ammuskeleva ihminen.
17.3.2024 sunnuntai
Tänään en ole jaksanut halkorantteelle astella jyskämään.
Eilen menin Crisse ja Mirre kyydissä Kniin jo puoliltapäivin ja sitten iltasella Puutarhurilla kyytiä täydentäen Napikselle jossa piti olla tytöille mieluinen esiintyjä Yölintu, mutta koska Simo Silmu oli sairastunut, paikkaajaksi oli tullut Taikakuu. Kun olin takaisin Um, oli kello jo melkein neljä. Liki 300 km yhteensä kun piti mennen tullen ajaa Kajaanin kautta.
20.3.2024 keskiviikko
Säpsähdin hereille unesta, jossa isä sieppasi koiraa kiinni takajaloista ja runttasi hirsikömmänän nurkkipiähän.
Niin tapahtui aikoinaan myös todellisuudessa. Vuosi oli ehkä 1962 ja hanki jo maassa, olisikohan ollut marraskuu. Minä olen ollut nelivuotias. Vuosiluku paikantuu todelliseksi siksi, että sinä vuonna syntyi Sepe ja meille isä toi jostain pystykorvan pennun jonka nimeksi tuli Hakki ja joka sitten katosi kun muutettiin Siilinjärvelle 1973 kesällä.
Hakista viimeinen verkkokalvon kautta muistinmekanismeihin piirtynyt kuva on, kun se nostaa jalkaansa peltisen autotallihökötyksen nurkalla ja lähtee vinttasemaan Säynesuon raittia seitenvitoselle päin. Velipoika Sepe oli silloin 11 v ja Hakki saman verran.
Nyt tässä yönkähmässä näillä samoilla kunnailla koetan mielikuvitella, mitä isän päässä juuri silloin liikkui kun päätti, että hallavaturkkinen koira, jonka nimi oli Turva, pitää syystä tai toisesta lopettaa.
Ajattelikohan isä, kun ravautti koiralta niskat taitoksiin, että tulihan niitä ihmisiäkin sodassa hengiltä otettua, ettei nyt yhden koiran kanssa tämän kummempaa tarvitse jatustella kun sen aika lähteä on, ja ihmisellä siitä päättämisen valta. Eikähän niistä toistensa tappajaisistakaan ollut kulunut vielä kahtakymmentäkään vuotta.
Isä oli siis tappamisen ammattilainen. Niin kuolivat hänen käsiensä välityksellä kissat, koirat, siat, naudat ja lukemattomat riistaeläimet eikä niiden hengenlähdettämisistä painajaisia nähty.
Korpioloissa kasvaessani, käsityksekseni muodostui jo hyvin varhain, että tappaminen on ihmiselle erittäin luontaista toimintaa.
22.3.2024 perjantai
Jälleen viikko takana joka päiväisine halkosouveineen. Pinoamisessa on sitten omanlaisensa homma. Mietin sitäkin, että jos olisi niin suuri pressu jonka virittäisi reunoilta auki olevaksi halkokeon ylle, niin kuivaisivatkohan ne ihan siinä? Paitsi että on metri lunta kasan alla ja sehän ei kaikki sula ennen kuin halot on pois siirretty.
Aamuvoimisteluikseni olen tallustellut lumikengillä mökin ympäryskuvion sekapuuston alaoksia karsimassa ja eilen sain viimeiset tehtyä. Onko siitä nyt sitten mitään hyötyä, niin epäilen. Närepuuta on kovin harvakseen, valtapuu on leppä, koivua jonkin verran ja pajua joita olen säästänyt kasvamaan kevään ensipörriäisille.
Leppien kasvattaminen on ollut tietoinen projekti. Pyyt viihtyvät tässä ympäristössä ja joka kevätkesä on pari-kolme poikuetta lähistöllä onnistunut. Äskenkin tuli pari pyytä Kaivonkorven leppiin urvustamaan. Urvut ovat tänä vuonna pitkiä, violetteja pötkylöitä. Niitä pyyt nokkivat kupuihinsa. Jäniksillekin ne näyttävät kelpaavan kun karsimistani oksista käyvät niitä hangella nakertelemassa.
Jäneksille kelpaa muuten myös kuusenoksien hennoimmat kärkiosat ja petäjäntaimien latvuksetkin kuin hirville.
On "matala" keli, elikä pilvet laahaavat maata myöten, kostea usva kastelee ja silloin ovat kanalinnut "kesyjä" ja uskaltavat tulla näköpiiriin vaikka kirveen mäiske pakkaskelillä ne karkottaisi. Yksi pyy tuli vanhaan leppään muutaman kymmenen metrin päähän eikä ollut minusta tietääkseenkään.
Viikkoon en ole yhtäkään lajitoveriani edes vilaukselta nähnyt. En ole käynyt kylällä, vain metsissä olen lumentallustimilla tallustellut kun on hankikanto. Hienoin kohtaaminen tälle päivälle lienee lajivaarantunut töyhtötiainen. Myös uhkaavasti vähenemään päin olevia hömötinttejä oli jyviä takomassa ainakin kuusi kipaletta kun kävin tarkistamassa ruokinta-automaatin sisällön määrän.
Muita tinttejä, käpytikkoja ja kolme-neljä oravaa käy ruokailemassa joka päivä kuten ennenkin.
Koivupölkky pomppasi hakkuu"altaasta" suoraan peukalon kärkeen. Saatana että teki kipiää. Turposi ja meni punaiseksi kämmenenpuoleinen nivel. Ei kärsi taivuttaa ollenkaan.
23.4.2024 laavantae
Räntää rätkii suurin rätein. Ei huvita liukasta kirveenvartta kouriinsa ottaa. Peukalokin niin paksu, ettei hanskaan mahu.
Terrori-isku Moskovassa. 137 kuollutta ja satoja vammautuneita.
Näin Homosapiens-laji on toiminut kaikkialla niin kauan kuin se olemassa ollut on. Välineet vain ovat aikojen saatossa kehittyneet yhä tappavimmiksi. Tosin eihän näillä neljällä moskovalaiseen musiikkitaloon hyökänneellä ollut kuin muutama sarjatuliase, puukko, kranaatteja ja suomalaisten jatkosodassa kehittelemíä molotovincocktailpommeja.
Iskun seurauksista sanovat, että ne ovat vielä arvaamattomia, mutta ei se niin ole. Kyllä ne ovat aina samat: Lisää väkivaltaa.
Kävin Iisalamessa asioilla. EL:n kanssa käytiin Kitumarketin rahkapullakahveilla. EL:n kaksi tuttua miestä tuli viereiseen pöytään. Jutut olivat siihen asti savolaishauskoja kunnes toinen alkoi esittelemään älylaitteestaan paikallisen valtakunnansalin jehovalaistapahtumaa. Kieleni päälle nuljahti jo lause, jolla olisin alkanut esitellä omaa uskonnottomuuttani, mutta nielaisin sanat mahaan kun tiedän kokemuksesta, ettei niistä asioista kannata yhtään mitään puhua vaihtoehdottomien uskovaisten kanssa.
Vaihtoehdoton olen kyllä itsekin uskonnottomuuteni kanssa vaikka muuten ykslysti olisikin, mihin kukakin uskoo.
Isommasti ajatellen se ei kuitenkaan ole "ykslysti" kun näkee, mihin kaikenlainen uskominen lajiamme vie ja miten kynttilöitä sytytellen murhien uhreille maailman pahimmat tyrannitkin ristinmerkkejä rinnoillensa piirtävät. (Just katsoin videopätkästä Moskovan Zaatanan näin tekevän!)
24.4.2024 sunnuntai
En tänäänkään halkorantteelle mennyt. Peukalokin yhä kipeä, punoita ei enää, mutta turvotus on jäljellä. Olisiko peräti murtuma.
25.3.2024 muanantae
Aamun aviisista Haitin lähihistorian kertausta otsikolla "Orjien oman maan kova hinta" ja ingressi selittää lisää: Rikollisjengien hallitseman Haitin kurjuudesta voi syyttää vallanpitäjien korruptiota, mutta suurvallat varmistivat entiselle siirtomaalle kivisen tien.
Kokonaan luettuna artikkelin sanoma on sitä samaa kuin muuallakin jossa erilaiset "herrakansat" ovat ensin riistäneet ja orjuuttaneet alkuperäisväestöä ja jättäneet nämä sitten rujoiksi runneltuina, vähiin tapettuina ja kaikella tapaa kuiviin imettyinä oman onnensa nojaan. Paitsi Israelia jota eräs orjiensynnyttäjäherrakansa tukee loppuun saakka sen väestönvaihto-orgioissa joka nyt ulottuu koko Gazan kaistaleelle.
Ja Maa yhä huokaa: Meillä on selvittämätön Homosapiens-ongelma.
Mediassa "kohistaan" Aamulehden eläköityneen "gonzo-journalistin" Matti Kuuselan sepitejournalismista. Päätoimittajat "tuomitsevat" moisen jyrkin sanankääntein.
En ole huomannut kritiikkiä esitetyn siitä, että meillähän on ainakin kaksi ympärivuorokautisesti sepitejournalismia toimittavaa aviisia (Iltalehti ja Iltasanomat), sekä ainakin yksi oksennuttavimmista, Seiska-niminen likasanko.
Suureen Sanomakonserniin kuuluvia iltapvlehtiä ei edes pysty kritisoimaan sillä sinne "sepitegonzot" käyvät samasta lävestä Hesarin toimittajien kanssa ja iltaisin kaljoillakin samoissa lähipubeissa räklättämässä päivän kohteidensa kustannuksella. Kommentit, joissa tämä ristiriita esille tuodaan, skipataan armotta Hesarissakin virtuaaliroskikseen; kokeiltu on.
Kun aamun peukaloarkuudesta selvisin, hakkasin lopulta pölkkyjä pieniksi yhtä paljon kuin yhteensä kahtena päivänä aiemmin. Ilma on pilvinen, mutta muuten sopiva ulkoisiin hommiin.
26.3.2024 tiistai
Joka aamu herään pikkuista vaille viisi. Ja nousen ylös myös.
Nuuskakairalaiset "molokkakelit" näinä päivinä. Akkuihin riittää aurinkosähköä juuri sen verran, että saan ladatuksi läppärin, kännykän ja tabletin sekä pari käsivalaisinta. Myös kahteen yleisvalaisimeen virtaa riittää, että mikäpä tässä.
Moskovan murhaavan konserttitaloatakin saldo: 137 kuollutta ja parisensataa vammautunutta. Ja "talo paloi poroksi, me maattiin vaan".
Eipä ole ollut mieltä ylentävää niiden, oletettujen terroristien pidätyksestä kertovien videoiden ja kuvien katselukaan.
Baltimoressa konttialuksen ohjaus jumitti ja seurauksena parin-kolmen kilometrin mittaisen sillan romahtaminen koko pituudeltaan. Senkin vahingon seurauksena muutamat ihmiset menettivät henkensä, vammautuneista ei ole kerrottu. Nuin helposti se ihmiseltä omien kättensä jälkien tuhoaminen käy kun pikkuisen tönäisee jollain toisella keksinnöllä. Ei särkymiseen aina pommeja tarvita.
27.3.2024 keskiviikko
Unessa pari aseistettua naamiomiestä kaappasi helikopterin ja "sitoivat" valtavilla riimukiepeillä bensiinirekan sen alustaan kiinni. Sitten ne lensivät Kremlin ylle aikeinaan pudottaa koko höskä pommiksi duuman istuntoon. Heräsin juuri tuohon uninäytelmän taitteeseen. Harmitti unen kesken jääminen.
Mitenhän tuommoinen todellisuudessa onnistuisi? Pommina sellaisen yhdistelmän jäljiltä jäisi valtavaa tuhoa pudottipa tuon minne vain. Jaksaisiko isokaan helikopteri 30-40 tonnia painavaa säiliöautoa ilmaan nostaa? Suurimmat helikopterirumilukset painanevat nekin yhtä paljon kuin täyteen syötetty säiliörekka. Jos ottaisi pelkän nupin vain kuljetukseensa niin sekin riittäisi jos Moskovan Zaatanan ja sen kätyreiden sylliin puttoes!
Kaekkee tuosta sitten heräillessäni jatkoksi mielikuvittelin.
Klo on 5.57 ja jos nyt olisi aurinkokennoja katolla suunnattuina itään, etelään ja länteen niin idän puolelta taivaanrannan aurinko alkaisi ladata täysillä akkuja.
Tänään hakkasin maltilla pölkkyjä pieniksi. Peukalo on niin arka, ettei kärsi riehua. Vähintään hiusmurtuma sen nivelessä on kun ei kärsi vieläkään taivutella. Lisäksi aamulla ruisleipää puraistessa lohkesi hampaasta puolikas pois. Kovasti paikattuhan tuo ja sen viereiset hampaat ovatkin, ettei ihmekään. Soitin hampiin ja koska kipuja lohkeamasta ei aiheutunut, sain ajan vasta kesäkuun kuudennelle. Jollain "palvelusetelillä" olisin päässyt yksityishampiin vaikka heti, mutta kuulosti sekin aika kalliilta (91€ ainakin).
Että tämmöinen "maailman onnellisimman kansan" hyvinvointivaltio meillä.
Päänsärky ei ole minnekään sekään hävinnyt, mutta enpä viitsi siitä enää numeroa tehdä. Kyllä se sitten uurnassa on jo helepottanut.
Pauluksella viimeisen aineen (psykologia) kirjoitus ollut tänään. Arvelihan tuo kun soitin, että kaikki aineet olisivat jotenkin lävitse menneet, mutta varma ei ollut. Jäljellä on joidenkin pisteiden keruuta, mm. kuviksesta ja sitten lukio ohitse. Saisi vain jostain töitä kun armeijaankin meno vasta tammikuussa.
P oli hakenut jatko-opiskeluun kahteen yliopistoon. Toinen oli englanninkielen maisteriopinnot, mutta toinen meni ohitse huonokuuloisten korvieni.
Jänekset ihmeissään Unipurolla jonne olen melkein joka päivä muutaman tuoreen järsittävän vienyt. Riistakameravideoon niitä on talletunut parhaillaan kuuden kappaleen öinen partti. Ei ole vielä kettu apajalle eksynyt. Tai huuhkaja joka eilenillalla kuutamoa kuvatessani Karisuon suunnalla huhuili. Vai olisiko se kuitenkin ollut lehtopöllö? Huuhkajalla on hieman kumeampi huhuilu. Otapa näillä kuuloelimille vivahteista eroa.
28.4.2024 torstai
Tällen aamullen heräsin neljältä. Olen kyllä nukahtanutkin jo yhdeksän kieppeillä. Havahduin laittamaan "kirjan" (tabletin) kannet kiinni jossain vaiheessa, mutta kelloa en katsonut. Sen muistan, että Vinha kuorsasi ja haisi koiran hajuaan sängyn vieressä lattialla vaikka ei se monasti takahuoneeseen tule. Mökissä on kuuma kun lämmitin pikkuisen liikaa eilen ja ulkonakin on jo plussakeli.
Unessa, johon heräsin olin kylällä, purkamisen alla olevan vanhan ala-asteen (alkujaan kansakoulun) pääovea irrottelemassa. Sanoin seurassa olevalle ihmiselle, että tämmöisiä ovia ei enää missään tehdä, että pitää pelastaa se purkukoneiden kourilta.
Sitten olin sen saman ihmisen kanssa Kuopion torilla kahvilla. Oli kesälämmin päivä ja tuoreet munkit ja kahvi tuoksuivat hyvältä. Mutta meillä oli surullisia asioita siinä käsillä. Se unenihminen oli M jonka rintasyöpä oli uusiutunut eikä toivoa enää ollut. Kun hän sen sai sanotuksi, munkkikahvit eivät enää maistuneetkaan miltään kun ruvettiin yhdessä itkemään.
Tässäpä nyt sitten mietin tuota kultaiset palmikkonsa jo pari-kolme vuotta (vai onko siitä jo neljä?) sitten syöpähoidoissa menettänyttä tuttua, että onkohan syöpä kuitenkaan uusiutunut kun viimeksi nähdessämme hän kertoi hoitojen tepsineen ja että on pystynyt jatkamaan töissäkin. Hiukset olivat kylläkin tummat tai punervat, mutta yhtä sankkakasvuiset kuin ennenkin. Palmikkopituutta hän ei varmaankaan niistä enää ole kasvattanut.
On vähän outo olo. Minnehän se ensimmäisen unenjaksoni ovikin joutui? Ja ne itkulla maustetut munkkikahvit maistuvat vieläkin suussa.
Siitä koulunovesta kuljin itse vuosina 1968-1971 ehkä muutamankin kerran ja sekin tässä nyt muistojeni kammareissa mellastaa kaikkine saranoiden vinkumisineen. Sehän joskus oikein paukahti kun meni sen raskas, messinginsekarautainen ovipumppu rikki.
Sen koulun käynnin aikana en ollut onnellinen lapsi. Enkä sitäkään ennen Kellomäen kansakoulussa. Olenko minä koskaan oikeasti saanut, tai pikemminkin osannut olla onnellinen?
Miten onnellisia pommittajia olisivat Moskovan Zaatana, Israelin Netanjahu tai Syyrian hammaslääkäridiktaattori jos he täydellisiin päämääriinsä todella pääsisivät? Mitä niille ihmishirviöille semmoinen utopiaolo kuin onnellisuus sanoo tälläkään hetkellä?
Osaako kukaan olla oikeasti onnellinen jos uskaltaa ajatella sitä, missä asennossa planeetta Maa brutaalien toimiemme kohteena lastemme huomista päin äärettömyydessä kieppuu?
