perjantai 8. maaliskuuta 2024

in memoriam niin monille

23.2.2024 perjantai

Lasken huoneenlämpöiset munat kiehuvaan veteen. Seitsemän minuutin päästä kaadan veden tiskialtaaseen ja lasken munille jääkylmää vettä. Arkisen yksinkertainen resepti kahvinkeiton ja teepussin kuppiin laskemisen lisäksi, mutta ihmeellisesti se vain pieniä kiistoja synnyttää. Yksi haluaa yhdeksän minuutin munat, toinen kymmenen, minä seitsemän ja yhdelle ei ole väliksi, vaikka kiehuisivat 15 minuuttia.

Eräs kaverini aloittaa keittoajan laskemisen kun laittaa munat kylmään veteen, minä vasta kun vesi kiehuu. Eikä tavoista tarvitse perääntyä koska lopputulos on se, mitä kukin tavoittelee.

24.2.2024 lauantai

Kaksi vuotta täyttä sotaa Euroopassa. Miljoonien uhrien ja suunnattoman materiaali- ja luontotuhonnan sijasta olisi maailma päässyt yhdellä täsmätapolla jos yksikin Moskavan Zaatanan lähikätyreistä olisi viime hetkellä kääntynyt ja viiltänyt hallitsijaltaan kurkun auki. Ja vaikka kurkunviiltäjä olisi itsekin siinä samassa päässyt hengestään, olisi se ollut parasta ennaltaehkäisyä milloinkaan.

Hesarissa ulkomaantoimittaja Pekka Hakalan artikkeli Ukrainan sotaan sortumisen syistä. Oman tietämykseni määrällä en kykene vastakarvaan asettumaan Hakalan analyysin edessä.

Sen olen oppinut tähänastisina elonvuosinani, että hmislajin pahuus on ajastaikaan muuttumaton vakio. Mellastettuaan hetken, pahuus vetäytyy lepoon, mutta sen on planeetan uumenissa uinuvan tulivuoren lailla päästävä aika-ajoin, kuin sen ajanlaskimeen säädettynä jälleen purkautumaan. 

Ihmislajilla mahdollisesti esiintyvä hyvyys osoittautuu kertatoisensa jälkeen kehityshäiriöksi. Pahuuspuolen rakentamaksi lumiukoksi. Joskus hyvyyden ilmestyminen on vain joku äititeresa joka kulkee kuin häpeänhuntu päässä raivoavan väkijoukon keskellä ja vain vaivoin säästyy kivittämiseltä.

Hyvyyslegendat, kuten mahdollisesti olemassakin ollut puuseppä Jeesus, ovat pahat rakentaneet jotta saavat välillä anteeksi pyytää pahuuttaan kun se välillä alkaa syntysynkkääkin mieltä ahdistaa. Sittenpä veriset orgiat saavat jälleen jatkua.

25.2.2024 sunnuntai

26.2.2024 maanantai

...ei mittään! En edes munia keitellyt.

27.2.2024 tiistai

Jos palstamillimetreinä mitataan, niin järisyttävin uutinen tällen päivällen on kuplettilaulaja Jaakko Tepon on eilen huokumisen ehtyminen Joensuussa. Siis kuolema.

71-vuotiaaksi hän eli eikä se mitätön mitta ole niillä yläsavolaisilla, rasvassa marinoiduilla, perityillä elintavoilla. Hänen merkityksensä jäädä kulttuurimme värirannuksi täyttyi kuitenkin jo liki 30 vuotta sitten kun laulunsa olivat lauletut.

Tarina on kuin minkä tahansa ammatin omaavalla kun jää eläkkeelle syystä tai toisesta: Loppumatkat taivalletaan menneitä muistellen, tai lototen, raveja seuraten. Miten milloinkin.


Militarismi on nyt in. Siitä ei kupletteja kirjoitella. En minä ainakaan ole havainnut vaikka aihe olisi ylen väkevä, verenpunainen ja rannutettu tuholaislajimme tappokoneistojen  maastokuvioilla.

Ns. rauhandemokratioissakin militäärinen uho nostelee kumpujen öistä pääkalloja. Asialla ovat ammattisotilaat joiden on täytynyt hävetä murhaavaa ammattiaan ja pitää vuosikymmeniä profiiliaan matalalla, mutta ovat heti laukalla kuin talven jälkeen navetasta laitumelle päästetyt naudat. (Hevosiin niitä ei voi verrata, sillä mitään jaloa kirmaamisessaan ei ole.) 

Samuli Paronen:

"Kun demokratia pukeutuu univormuun ja nostaa salkoon lipun, on paras selvyyden vuoksi antaa sille uusi nimi."

28.2.2024 keskiviikko

Kävin lämmittämässä Um uunin.  Ilmojen puolesta tasainen, harmaanturvallinen pilvipouta. Yksi aste pakkasta. Lumikengillä kesti hanki kävellä joten kävin metsässä jonkinmoisen lenkin. Juhanilassakin pistäysin pitkästä aikaa. Laari lupasi käydä traktorilla pihan aukaisemassa. Tai sanoo Jannelle, että käy.

Tullessa toin S&M:n porukoilta kilotolokulla eräille sotkamolaisille kuhafileitä ja säilykkeitä ja Seppäsen muorille tänne Kniin kuhia&mateita.

Mennessä kymmenisen kipaleen naarasteeriparvi ja yksi riekko Tiilikkajoensuoralla sorahippusia tieltä kivispiiroihinsa keräämässä. 

1.3.2024 perjantai

Kumpi on päivän merkittävämpi tapahtuma, uuden presidentin (Alexsanteri Stubb) virkaanstujaisjuhlallisuudet kotimaakseni sattuneessa, toistaiseksi ns. vapaana pysytelleessä Suomessa vai julman tyrannin hallitsemassa naapurissa valtiokoneiston murhaaman oppositiopolitiikko Aleksei Navalnyin hautaus Moskovassa?

Vaikutuksiltaan veikkaisin jälkimmäistä. Suomen presidentti on vain shakkinappula jota aina kuuden vuoden jälkeen yritetään kammeta paitsioon. Ja siirtyykin pakottamatta viimeistään 12 vuoden kuluttua. 

Kotimaansa tyranniaa vastustaneesta lajimme edustajasta Navalnyista tuli murhansa myötä kuolematon kuin Stalinin Vankileirien saaristoista kirjoittaneesta Aleksandr Zolzhenitsynistä. (Kuolemattomuus on tosin pelkkä illuusio kaikissa tapauksissa.)

Etunimissään edellä mainituilla on jotain yhteistä: Alexsander, Aleksei, Aleksandr.  

Kärsimysten määrässä vain kahdella jälkimmäisellä on yhteneväisyytensä. 

"Meidän" Alexsanterimme on kultalusikka suussa syntynyt ja myöhemmin hopealla tönkkösuolattu uraputkiohjus jonka henkilökohtaisin kärsimys on toisinaan esiintyvä ummetus. Alexsanterimme on pullamössöä mainittujen toisinajattelijoiden rinnalla ja tuskin jatkossakaan tikkuja kynsien alle työnnellään jos ei hänen oman kotitupansa oikeistopolitiikka tuostaan radikalisoidu. Uhkaavalta kyllä näyttää kun äärikonservatiiviset populistipuolueetkin sekaan ovat soluttautumassa. Ja vieläpä koko unionin alueella.

2.3.2024 lauantai

Leipomista ja ruuanlaittoa heti kello neljästä alkaen: Pauluksella 20 v. synttärit.

Uunissa paistoin savulohipiiraksen, riisipiirakoita ja kanaohrariisipadan.

Hannele ja J käviät ja Anelma päivänsankarin kavereiden lisäksi. Mummi ei ole uskaltanut syrjätietä lähteä tulemaan kun siellä pahat polanteet. 

Flunssa nenään rantautumassa!

3.3.2024 sunnuntai

Pitkän, ankean talven jälkeen viimeinkin Unimäessä. Heräsin aamulla jo kolmen jälkeen laittautumaan ja olin täällä kahdeksan hujakoilla. Mökki oli vielä lämpimän puolella. Poltin pari uunillista halkoja ja pidin hellassa tulia niin nyt täällä on ihan vari. Saunankin lämmitin. Vedet tulivat tällä kertaa ilman sulatteluja kun syksyllä puhalsin vesijohdon tyhjäksi ja tulppasin.

Vinha on hyvillään vapaudesta vaikka sillä on isosti vuotava "rönttäkelikausi". Hanki, joka kestää koiraa ja minuakin kun laitan lumentallustimet jalkaani täplittyy koiran perässä punaisin merkein kuin Kutsetin mies olisi leimasinväriä ruikkinut kulukkiissaan.

Yksi Ylen kuuluttajista Maria Junger (50) on kuollut. Mikähän hänet nuin yllättäen tappoi?

Gazassa on kuollut yli 30 th ihmistä pommeihin ja muuhun väkivaltaan eikä loppua sillekään, pääosin lapsiin kohdistuvalle teurastukselle ole näkyvissä. 

Sodilta ei kohtuutta pysty kukaan vaatimaan. Tätä taustaa vasten ei voi olla vakuuttunut siitä, etteikö venäläinen verilinko katsoisi aloittamansa Ukrainan maaperällä käytävän teurastussodan häviämisnikamassa viimeisenkin valttikorttinsa jolla uhkaillut on.

Saatana tämän flunssan kanssa!

4.3.2024 maanantai

Niin se taitaa olla, että joka kevät kun Unimäkeeni saavun tuon seuralaisekseni kunnon flunssan. Tällä kertaa myös yskittää saatanasti. Kuume nousee. Piähän koskoo!

5.3.2024 tiistai

Olipa unetkin räkäisiä. Keskellä Jerry Cottonin Manhattania huuhastelin sankon kanssa keräten ympärilläni parveilevilta ihmisiltä ysköksiä ja kun sanko oli täysi, laitoin siihen vihreän silikonikannen ja joku sanoi minulle sisällön menevän pakastettavaksi. Jäätyneestä kartiosta leikellään aikanaan siivuja jotka lähetetään laboratoriotutkimuksiin kaikkialle maailmaan. Tuskallisinta kuitenkin oli, ettei sankollisen toimittaminen eteen päin edennyt yhtään mihinkään...

6.3.2024 keskiviikko

Ei ala olo helepottaa. Yskinyt olen yläkroppani kipeäksi. Kuume ei mahdottomiin ole tällä kertaa kiipeillyt, mutta 38,5 on sekin voimattomaksi tekevää. Yskimisenpakko pahinta.

7.3.2024 torstai

Tänään on ollut jo helepompaa. Vanhin S toi linkoamatonta luomuhunajaa ja kun sitä laitoin suuhuni lusikallisen niin kohta loppui kurkunpään kutitus ja yskä helpotti. 

Jaksoin lumikenkäillä neljän km lenkin Karisuolle jonka lävitse ruskeavetinen, Isosta Karilammesta lähtevä ja Keyrityn Karilahteen vuosisatoja-tuhansia liritellyt Karipuron uoma kulkee. 

Siellä majavat olivat edelleen omissa, hangen- ja vedenalaisissa hommissaan hääräilleet ja vain silloin tällöin kulkuaukoistaan puita kaatelemaan ja pajukoita järsimään nousseet. Liekö nuita enämpi kuin yksi, se ei jäljistä selvinnyt.

Viime keväänä olivat metsästäjät monena yönä vahtaamassa, mutta jospa ne eivät ole silloin onnistuneet. Nytkin oli joku hiihdellyt paikkoja tarkistelemassa.

Metson näin, myös tuoreet ilveksen jäljet. Susi oli kulkenut nuoskalumen aikaan aiemmin, tai ehkä kaksi sutta kun vastapäisellä aukeanlaidalla olivat toiset jäljet.

Vinha oli aika uupunut loppumatkasta. Kovan hangen pinnalla oleva tuoreempi lumihöytyvä kerrytti sen anturoiden väliin paakkuja ja kipeältähän ne tassuissa tuntuvat.

Viime päivinä on kerrottu uutisissa Lapinlahden suursalametsästyksestä, että poliisitutkinta on pääosin valmistunut ja nytten odotellaan tulevaa tuomioistuinkäsittelyä. 34 miesttä siinä leivättömän  pöydän ääreen joutuu ja jos näyttöjä löytyy, myös avustajajoukkoa kertyy.

Sitä ei tästä järjestäytyneestä porukasta kerrota, että taustalla on uskonnollistaustaisista lestadiolaisista kyse. Porukkaan ei ole muunuskoisia tai uskonnottomia hyväksytty/kysytty. Lie kuviteltu, että kyseisen äärijärjestön sisällä tapahtuvat aiemmatkin laittomuudet ovat salassa pysyneet, niin eihän sitä kärähdetä tästäkään, maallisemmasta rötöstelystä.

Lähteeni edellämainitusta tiedosta pidän omana tietonani. Se ei ole savolaisen huhumyllyn tuotosta vaan salametsästysvyyhden paljastumisen alkulähteiltä.

Hesarissa Ilmari Käihkön "Sotilaan päiväkirjan" tiimoilta artikkeli . Ensiksi siitä oli Ylen sivuilla aiemmin. Kirjoitin minäkin jälkirimpsuun pikkutekstin:

Käihkön kirja on tervetullut tässä "Natonikamassa".

Sotimisista kirjallisuutta riittää, mutta sotilaskoulutusajoista ja reservinkertauksista saisi enempikin palveluksen suorittaneiden, kirjoittamaan kykenevien tekemiä raportteja ja romaaneja ilmestyä. Tosin lukemisaktiivisuus nykyisin on melkein nolla, mutta ehkä pikku kohun saattelemana aina joitakin innostaisi.

Jatkuvasti päivittyvät, kovalla faktalla, tosipohjaisella ja taustoitetulla kritiikillä varustetut kirjat olisivat erittäin tervetulleita kun ajattelee, millaisesta valtavasta koneistosta on kyse ja jossa yksilö ei juuri koskaan ole muuta kuin mahdollista tykinruokaa jos kansakuntana tositoimiin joudutaan.

Käihkön uuden julkaisun rinnalle nyt luettavaksi voisi suositella Pentti Haanpään "Kenttää ja kasarmia" ja Timo K. Mukan "Täältä jostakin" romaaneja. Eikä pahaa tekisi kerrata kirjailija Paavo Rintalankin esittämiä kriittisiä arvioita aikansa sotalaitoksesta.

Näiden äärellä voisi lukija samalla miettiä, että onko puolustuslaitoksemme sisällä lopulta edistytty paljoakaan itsenäisyytemme vuosikymmeninä vai samoissa juoksuhaudoissako, ainakin henkisesti, ryömitään kuin mistä esimerkiksi Haanpää kirjoittaa.

Oma armeija-aikani sijoittui 1979-1980 enkä kovin mairittelevaa teosta kuljetusjoukoissa suoritetusta ajasta aikaan saisi jos kaikki ne näkemäni ja kokemani laittomuudet julki laittaisin. Kantahenkilökunnan alkoholin julmetun käytön ja seurausten kuvaamiseen menisi tekstistä varmaankin puolet tilasta. Ja myöhemmin kertausharjoitukseni olisi oma lukunsa siinä trilogiassa.
9.3.2024 lauantai

Puoli viideltä on vielä melkoisen pimeää. Nousin äsken puuron ja kahvin laittoon. Raapaisin uuniinkin tulet.

Romuskan selkä lie taittunut, ei yskitä, ei kolota ruppia. Heräillessä päätä vähän särki, mutta ohitse sekin meni.

Unessa oli niin julmetun suuri sirkkelikaappa, että sen päällä pystyi kiipeilemään. Se toimi automaattiohjauksella ja kun lähti itsestään käyntiin, en tiennyt kuinka sen saa sammuksiin.

Toisessa unessa oli musta Mersu joka ei ollut auto vaan isohko vene Mummolanrannassa. Outoja olivat senkin unen käänteet.

Eilen tein vanhoista Rellunpippanan renkaista halkojenhakkuukehän. Kokeilin jo muutamien pölkkyjen verran ja tarkoituksensa se ajaa. Saisivat olla pienempituumaiset renkaat. 

Pölökkyjä on melkoiset läjät jälleen kerran. Laaria ei ole traktoreineen näkynyt. Lapioin sen verran lumia pois, että hommiini pääsen. Jo maanantaina hakkasin pihatiensuun jäätyneen penkan pois ja lapioin&kolasin autolle kolon. Just kerkesin ennen kuin kuumetauti vei puhdin.

Aurinkosähköä on riittänyt ensimmäisen viikon tarpeiksi vaikka ei ole paistanut kuin muutaman tunnin iltapäivisin.

Maan halitus ja Ay-liike ovat tukkanuottasilla, mutta niin täytyy ollakin vaikka kuinka kaljuja jo ennestään olisivat. Oikeistovetoinen hallitus yrittää selvästi autoritääriseen valtaan, siitä ei mitään epäselvyyttä liene ja sille kuuluu laittaa raamit.

Nykyisen hallituksen kokoonpano on kuin kotitarpeista koottu haulikontäyteinen: Karkeita hauleja ja mäntysuopaa.

Kovia ovat keinot oltava sitäkin paukkua vastaan.

Jos oloni vakiintuu terveydeksi niin illasta pitänee lähteä Napikselle humpalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti