lauantai 30. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015, 4 viikko

25 pv maanantai

Iltapäivällä olin takaisin Knissa. Peruutin kärryn halkopinojen tykö, kannoin kassit ja likapyykkikorin tupaan. Neljännes ruisleipää jäi vain vkonlopun reissusta tähteeksi.

Huoltomiehen hommiin heti: Pauluksen pyörässä muttereita löysällä, kiristelin ja öljysin ketjut. Huomenna koululla pyöräilypäivä. Gaiuksen pyörässä hankasi lukko takapyörään, korjasin senkin, ja öljyt.

H soitti, aikoi tuoda perjantaina käyttämättömän runkopatjan ja petarin joka oli jäänyt Kuaprolta Kuopion kämpästä. Ja muutakin.

Koululääkärillä ei ole ollut mitään huomautettavaa G:n terveydessä, "jämäkkä kaveri".

Luin uutisen, että kirjailija Johannes Salminen kuoli eilen. Olen lukenut hänen esseitään toisinaan.

26 pv tiistai

Hakkasin pölkyt haloiksi, pinosinkin melkein kaikki.

Trampoliini on aika ruma pihakoriste, mutta pojille tarpeellinen. G "takabäckiä" kuusi volttia, E 16. P ei halua sillä tavalla temppuilla, mutta pelaa musakuulaa ym. toisten kanssa. Jatkuva lasten kilkatus sillä suunnalla. Tuli eräs puhelu illalla myöhällä.

Katsoin Areenalta genrestä poikkeavan trillerin "Hit and Miss" viimeisen jakson joka päättyi oudosti. Jos olisivat muutamia kohtia kuusiosaisessa sarjassa hioneet, niin uskottavakin tarina siitä olisi muodostunut, tappamistalkoissakin vähemmät näytteet olisivat piisanneet. Tällä tavalla levitykseen pikahökäistynä hyvä tarina pilattiin. Päähenkilön kaksinaispersoonallisuus hätkäytti aluksi. Ei se, mitä edusti, vaan se, kuinka se sarjassa tuli esille.

27 pv keskiviikko

Ultrassa 14.20. Esine minä siinä ultralääkärin pöydällä olin. Mutta niinhän se menee, kun satoja ja tuhansia potilaita vuosien varrella limaisella, kylmällä magneettisauvalla työkseen lutraa, että hommasta tulee rutiinia. Asiakkaat ovat vain pölkkyjä joita liukuhihna eteen tuo, niitä pitää käännellä siinä hetki ja panna eteen päin. Empatiatuntemusten kanssa sellaisesta palkkatyöstä ei mitään tule.

Vanhempainyhdistys klo 17 koululla. Jospa sen toiminta tulevana syksynä lähtisi parempaan vauhtiin.

Kirjoitin pitkän kommentin Kemppisen "Kuolleita ajatuksia"-blogikirjoitukseen. Olisi vähempikin riittänyt, tai pitänyt karsia puolet pois. Lopulta jättää julkaistavaksi yksi ainoa lause. Tarkoitukseni oli toistaa totuutta, jota niin harvoin kuitenkin lausutaan, että maapallon biologisen elämän suunnasta tarkasteltuna siihen kuuluva ihmislaji on pelkkä menoerä. Ehkä lisäksi ihmetellä ennenkin ihmeteltyä, että miksi se ei tee asialle mitään vaikka on niin tavattoman vakuuttunut aivojensa ongelmienratkaisukyvyistä.

Soitin PR:lle. Sovittiin, että menen maalaamaan sen Oulujärven rantahuvilan seiniä torstaiksi.

28 pv torstai

Aamulla varhain

Eilisiltana alkoi nenä vuotaa. Niistämiseen piti ottaa harsovaippoja. Muutenkin on kurja olo, mutta koska olen luvannut sen maalaushomman niin mentävä on.

Illalla

Olipa se päivä. Maalasin yhden korkeamman, päivänpolttaman seinän ja sitten pari matalampaa. Myös rantasaunan hirsisen. Väri oli Tikkurilan punamulta.

Olen aika sairas. Kuumettakin ehkä.

Esko soitti. Se oli myös ollut Vesannolla tekemässä pikkuhommia.

Ensihoitoyksikkö kävi Arvon ja Anelman luona, mutta ei sieltä ketään kyytiin  otettu. Ovat puuhastelleet nurmikonmullituksessa, niin olisiko vanhat sydämet oireilleet.

29 pv perjantai

Aivan tajuton romuska. Buranan kanssa tämä menee, mutta vain jokunen tunti kerrallaan. Kävin maksamassa venepaikan ja avainpantin (yht. 65 €). Asensin veneeseen vielä moottorinlukituksen ja pultilla riimun keulaan. Vein veneen peräkärryssä Petäiseniskaan ja valitsin vapaista paikoista nron 150. Ilmoitin sen sitten tekstiviestillä maksunperijälle. Kävin pienen lenkin vesillä, mutta koska on niin kamala olo, ei mikään nyt hotsita. Lukitsin Heimo-sedän Siestan teloillensa. Otin valokuvat, että jos varastaa sen joku, tai särkevät. Kannattaako noin vanhaan (1970-luku) veneeseen vakuutusta ottaa, niin se on toinen juttu. Netin kautta näyttäisi halvin maksavan 20€ ja siinäkin omavastuu 200€.

On se perkelettä nykymeno. Ennen vene vetäistiin pusikkoon tai kylän yhteiselle rantahiekalle, vietiin pyydykset veteen kun huvitti, saatiin kalaa eli ruokaa, mutta maksuja kukaan ei kysellyt. Lapsuudessani ei tainnut edes kalastuksen"hoito"maksua olla? Nyt jo veneen veteen kuljetusmatkalla menee vuoden Kitumarketista hankitun kirjolohiannoksen hinta taskuihin, joidenka olemassaolon funktiosta ei ole tarpeellisuusarviota tehty. Ei edes varkaus-ilkivaltavakuutusta venepaikan hintoihin sisälly. Eikä rantaa vahdi videokamera.

H toi jo iltapvllä sänkytarpeita ja vaikka mitä. Patja tuntuu jämäkältä, mutta niin sen alkuperäisen omistajan, "Kuapron" on pitänyt ajatellakin siinä nukkuakseen. Hänen elopainonsa on nimittäin 170 kg. Tämän patjanhankintajutun takana on tuoreimpiin eduskuntavaaleihin liittyvä tarina.

Laitoin vielä muutamat rivit myöhäistä porkkanaa. Sipuliakin siemenistä kokeilen.

Puutarhurin veli toi Volvonsa säilytykseen. Lähti vaimonsa kera lentäen Kroatiaan viikon lomalle.

Minä en jaksa tehdä enää mitään.

30 pv lauantai

Jo joutui armas aika... Onkohan  milloinka ollut viimeksi sellainen yönseutu kuin nyt? Kuume käväisi yli neljässäkymmenessä. Hourinut olen ja huuhaillut pitkin huoneita, ulkonakin alasti käynyt etsimässä kakkosnelosta tueksi, koska "kirjahylly kaatuu päälle". Irtokoiria hätistellyt ja höpöttänyt älyttömiä. Äidille mukamas soittanut, ja muistanut vanhan numeron joka nytkin tulee mieleeni: 971-42 42 98. Osan koohoiluistani muistan, mutta luulin niitä unennäöksi. Kun kuume alkoi hellittää, tuli hirveä päänsärky. Todistustenjakoon koululle en voinut tietenkään lähteä.

Nyt illalla, alituisten nukahtelujen ja muutamien aspiriinien jälkeen päänsärkykin on hellittänyt, muuten olo on vetämätön. Hikeä tihkuu huokosista, sairaus valuu pois kuin paha uni.

Ekaluokkalainen G sai 40 euron MLL-stipendin ja sanallisen arvion mukaan ysi-kymppipainotteisen todistuksen! Perustelut olivat mieltäylentäviä. Paras se, kun poikaa sanotaan avuliaaksi, auttavaiseksi ja ystävälliseksi muita kohtaan. Neljäsluokkalainen P sai käytöksestä ja englannista kympin ja muut numerot ysejä ja kaseja. Seiskaluokkalainen E oli luokkansa paras kolmine kymppeineen (keskiarvo 8,9). Kuka nämä pojat on kasvattanut kun täällä kotona on vain pahakurisia, keskenkasvuisia aikuisia?

31 pv sunnuntai

Heräsin ½8. Nyt olo on jo melko tavallinen, vain nenä niiskuttaa ja kurkkua yskä kaivelee. Mietin, lähdenkö Unimäkeen tekemään kasvimaan valmiiksi. Huomenna ja keskiviikkona on G:lla oikomishammaslääkäri rautojen asennuksineen. Lupasin tehdä myös seulan PR:lle joka tuo tekotarpeet huomenna.

Hesarissa ensimmäisiä propagandakirjoituksia biomassan ja turvetuotannon lisäämisinnosta uuden poliittisen suuntauksen mukaisesti. Mikä lie luonnovarakeskuksen ja ympäristökeskuksen fuusioaikeidenkin takana? Yksikään pääkirjoitustoimittaja ei tule ottamaan kantaa näistä näkökohdista käsin, ulkopolitiikalla ja taloudella niissä vain brassaillaan. Niin kuin nyt Kari Huhtakin vaikka kauas katsomiseen kehottaakin. Hän tarkoittanee ohjuksenkantamia, ei sitä, mitä tarkoittaa, kun metsistä kannetaan kaikki vihreä polttouuneihin ja biomassakattiloihin. Pitänee ruveta leikkaamaan niitä talteen ja katsoa, mihin neljässä vuodessa on päästy.

Tuskin katsoi yksikään kepu-, persu- tai kokkaripoliitikko elisiltaistakaan luontodokumenttia, jossa kerrottiin vanhojen kuusivaltaisten metsien häviämisestä johtuva jäärien kantojen olemattomiin hiipuminen. Nehän ovat niitä kaiken maailman "tupajumeja vain", josta asiantuntemattomasta mielipiteestä Sauli Niinistön kohdalla säilyy mielessäni pitkä miinus. Siis menoerälaji me ollaan vain, uskokaa pois.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015, viikonloppumerkintöjä 2

22 pv perjantai

½-yö, Unimäessä. Aika pimeää. Koppelo lenteli edessä melkein pihaan saakka. Ei osannut valokiilasta pois. Mukavan näköinen vanha rouva. Menenpä tästä peittojen sisään. Unilukemiseksi kaivelin lehtiläjästä Václav Havelin haastattelun (SK 13.9.1996, Jarno Forssel) ja ehkä nukahdan siihen.

23 pv lauantai

Heräsin ½6. ½-pilvistä. Laitoin puuron hautumaan. Keitin kahvit, hörpin sitä ja seuraan samalla, kun jänis puputtaa ruohonkärkiä ikkunan alla. Kaupungissa näiden isoserkkuja, rusakoita näkee myötäänsä, mutta koska ne ovat ½kesyjä, joskus jopa flegmaattisen oloisia nurmikoilla loikoilijoita, eivät ne ole niin kiinnostavia kuin täysin villit metsäjänikset, jotka pinkaisevat sekunnissa pakoon pelkästä rystyskopautuksesta ikkunaan. Jopa siitä, kun niille sitä rystystään heilauttaa.

Kusella käydessä kuulin käen kukkuvan. Jokos se viime viikonloppunakin kähisi?

Havel: "Olen edelleen sitä mieltä, että poliitikon pitää palvella kansalaisia, ja poliittisen toiminnan tulee pohjautua niihin ihanteisiin, joita yhteiskunnassa on. Ihanteella on edelleen oma tehtävänsä politiikassa." Miltä näyttää nyt eurooppalaisessa politiikassa? Entä globaalissa, jonka johtotähtenä on militaristinen terrorismintorjuja USA ja maailman toisen laidan pyrstötähtenä ydinaseilla uhkaileva Putinin Venäjä? Ovatko ihanteet Ihanteita vai vain epämääräisiä "ihanteita"?

Puolikkaita ajatuksia nyt. Jäsenet kankeita. Tuulella ovat rajoittimet nurin. Kolisee ja paukkaa nurkissa ja peltikatolla. Puut taipuvat lännestä itään. Kerran Tampereella näin maalauksen, johon pienen aukean takana, kukkulan päälle pitkiksi kasvaneet puut oli vangittu tuulensoiton pakottamaan koreografiaan. Muistelen, että sitä katsellessa havujen suhina mielenkorvissa.

Alanpa päivän kuopimalla siemenpotut peltoon.

Illalla

Potut on pellossa: 15 riviä, n. 38 kpl/rivi tekee 570 perunakoloa. Laitoin nimittäin perunat toisin kuin totutusti, eli lankaa pitkin kuljetin lapiolla kuoppariviä palstan päästä päähän ja seuraavan rivin kolomullalla peitin aina edellisen. Sitten lopuksi harasin pellon tasaiseksi. Päälle levitän huomenna puunmurskekatteen, että selviän vähemmällä rikkakasvien kitkemisellä. Se pääsi viime kesänä valtaamaan koko alueen, kun olin siellä Karjalassa kovimman kasvun ajan.

Tuuli reutosi koko päivän, eikä näytä hellittävän illaksikaan. Kaatoi nuo isommat raitapajutkin, joihin olin kopertanut pikkulinnuille pesät. Välillä paiskaisi vesikuuroja.

Soila kävi. Lupasin näperrellä huomenna sille pienen kasvihuoneen. Meinasin ensin sen tänne, mutta kukapa täällä tomaatteja kastelemassa jatkuvasti kävisi.

Lämmitin Hujjauksen, kylyvin. Kun klo alkaa olla ½19, lähden ajeleen Ilvekselle jossa lavakauden avajaiset. Reitti: U.mäki-Varpaisjärvi-Siilinjärvi-Kuopio-Pellesmäki.

24 pv sunnuntai

Heräsin kovaan päänsärkyyn ½6. Nukkunut en siis kuin 3 h sillä palasin humppareissulta vasta ½2:n aikoihin. Särky on nyt niskalähtöistä, ei migreeniä vaikka ensin peljästyin sen iskeneen taas. Tähän auttaa särkytabletti. Kylkeenkin on koskenut jälleen, keskiviikkona on sen ultra.

Keitin kahvit. Nyt 2 jänistä ikkunan alla heiluttelemassa valppaita korviaan. Njooiing! Pinkaisivat vieterikoivillaan karkuun kun jakkara, jolle istahdin, ramisi lattiaa vasten.

Ilveksellä melkoisesti porukkaa. Paita märkänä koko illan. Kaikkonen oli Varkaudesta; muistoja nuoruudesta. Sanoi eka pelin jälkeen huokaisten jälleen samat sanat kuin vuosi sitten: "Muistoja muistoja muistoja mieleen tulvii, ja miten hyvä onkaan tanssia kanssasi." Olen samaa mieltä. Monia muitakin tuttuja oli. Ajattelin, että ollaan me vanhennuttu, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Se kuitenkin pysyy, että jalka nousee edelleen ken sen taidon on nuoruudessaan hankkinut. Hante tuli myös omalta suunnaltaan. Pinnallistahan se kaikki silti on, mutta kai musiikilla ja liikunnalla sen yhteydessä on oma merkityksensä aivojen hyvinvoinnille. Ainakin itse voin kaikkien arjen hankaluuksien keskellä paremmin jos välillä käyn tanssinrytkettä harjoittamassa. Ei se keneltäkään pois liene. Paitsi että maksaahan sekin.

Eilen pottuja pannessa seurasin muutamallakin tauolla, kuinka kirjosiepot ovat vallanneet useammankin pöntön. Talitiaisilla ei taida olla kuin kahdessa pesä. Sinitiainen on ollut riukupönttönsä puolustajana sinnikäs. Näin, kun se kävi jälleen pelotta puolta isomman kirjosiepon kimppuun  tämän yrittäessä istahtaa talonsa katolle.

Onkohan kirjosieppo moniavioinen? Yksi uros lenteli kahden pöntön väliä ja molemmissa on oma naaraansa. Minä taidan inkarnoitua kirjosiepoksi seuraavassa elämässä.

Alan vasta vanhemmiten ymmärtää, miten kiehtovia pikkuiset linnut ovat. Lapsena ne olivat vain lintuja muiden lintujen joukossa. Ei sitä tajunnut, kuinka rikas sellainen ympäristö on, jossa ne viihtyvät. Kissojen hyysääminen pikkulintukantoja pihoissa rajoittivat melkoisesti. Täällä ne saavat ainakin siltä pelolta olla rauhassa. Muutama haukka käy aina jonkun napsaisemassa, närhi tai rastas lutkauttaa munien sisällöt kurkkuunsa, mutta se pysyy kuitenkin kohtuuden rajoissa, kuuluu täkäläiseen luontoon.

Huarapiäskypariskokin saapui eilen talonharjalle. Ne rakentavat pesänsä vanhaan tapaansa mökin eteläpäädyn räystään alle. Joskus tekivät aitan sisäänkäynnin yläpuolellekin. Näin myös yhtäaikaisen parittelutapahtuman: västäräkeillä aitan harjapellillä ja kirjosiepoilla kiven päällä pottupellon laidassa. Erotiikkaa kaikilla muilla paitsi mulla.

Pitää sekin merkata muistiin, että hiirihaukka liiteli Pohjoismäen puoleisella taivaalla ja viiden joutsenen parvi kalkatti matalalla ylitse.

Lähempä tässä talikoimaan puunmurskakatteen pellon ylle.

Illalla

Olipa kova päivä. Levitin kaikki katetarpeet pellolle, myös aiemmin tuodut ja lastukolta seulomani. Sitten tein sen kasvihuoneen joka nostettiin vävyn kanssa peräkärryyn ja vietiin kylälle. Siitä tuli hyvä. Pohjakoko 1,2x1,6. Sopii siinä monta tomaatintainta, tai vaikkapa kurkun-, kasvattaa. Ja yrttejä. Tuli sekin puutarhakeinun ruosteenpilkuttama metallirunko näin käyttöön. Annoin Soilalle Knista tuomani tomaatintaimet alkupääomaksi.

Rojautti päivällä rakeilla maan valkeaksi.

Tuli voimistava puhelu kaukaa eräältä huolehtivalta ystävältä.

Panin Hujjauksen kiukaan alle tulet ja lämpiämistä odotellessani raahasin ohuempia tuulenkaatoja pihaan. Pitää huomenna ainakin katkoa ne jos en kerkeä halkomaan, tahi en jaksa.

Jään siis vielä huomiseen. Piti muutama puhelinneuvottelu käydä Gaiuksen kouluun saattamisen tiimoilta. Ja kun sillä on myös koululääkärin vastaanottokin puoliltapäivin.

Uutisista kuulin, että Ruotsi on voittanut Euroviisut. Tyypillistä tämänpäivän laulujen sanoitusta. Puolet kappaleesta on yhtä "wouu wouuu wouuuuu"-ta. Olisi Pertti Kurikkakin kyllä kelvannut. Toisaalta olisivatko he kestäneet voiton tuomaa henkistä ja fyysistä jyystämistä kuinka hyvin? Sitä paitsi olisi hyödyntavoittelijoitakin ollut kaksin verroin repimässä kaiken irtoavan heidän menestyksestään. Kuivaksi tiristettyään jättäneet sitten niin kuin monelle muullekin on tässä maailmassa lopuksi käynyt.

Puolaa olen ajatellut. Jos sitten, kun täytän 60 vuotta, hyppään polkupyörän selkään ja ajan Äitimaani pitkittäin halki sen helmarantaan, laivailen itseni Viroon, polkaisen senkin pyöryläisen alueen halki ja Latvian ja Liettuan lävitse Puolaan. Nuin karkeasti ottaen.

25 pv maanantai

Taas särkee päätä! En nukkunut kuin aamuyön tähän ½viiteen saakka. Iltayöstä kävin käveleksimässä metsäautoteitä pitkin. En nähnyt mitään ihmeempiä. Sitten luin niin kauan, että olin nukahtanut.

Aurinko on jo ylhäällä. Keitin kahvit. Lämmitin paistinpannulla eilisen tähteitä aamiaiseksi. Pannun toisella laidalla kaurapuuroa ja toisella kananlihasuikaleita ja sipulia. Panin  myös tomaattia, kurkkua ja salaattia pöytään, sillä nyt on nälkä ihan oikeasti. Ruokaan sinällään ei mennyt yhtään sen enempää rahaa kuin edellisenäkään viikonloppuna. Kahvipaketti piti ostaa. Ne jänekset ovat jälleen tuossa ikkunan alla.

Nyt söin. Lähden katkomaan rangat ja lastaan ne samalla kyytiin.

Iltapäivällä

Kärry on täynnä halkomattomia pölkkyjä. Innostuin vielä  kasvimaata pöyhimään. Kohentelin seulan kuntoon ja lapioin parin neliön alalta ruokamullan karkeaa pintamoreenia (punaisenruskeaa!) myöten läjään viereen. Tasoitin pohjan, harasin isommat kivet ja levitin vanhoja (1950-60-70-lukujen Kansan Tahto, Kansan Uutiset, Kainuun Sanomat, Uusi Suomi, Kaleva)) sanomalehtiä ja niiden päälle kompostia. Sitten seuloin mullan takaisin ja keräsin siitä osinpäin kaikki rikkaruohojen juuret ja juurimadot pois. Aloitin seuraavankin "palstan" puhdistamisen, mutta homma jää nyt kesken, sillä pitää ruveta hankkiutumaan Kniin.

Päänsärky meni aamupvllä ohitse, mutta monta kertaa piti levätä sillä se vei jotenkin muuten voimia. Nyt koskee sitten olkapäihin ja jonkin verran vihloo selkääkin. Oikea kyynärnivel tuntuu myös vihoittelevan. Romuja ollaan jo!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015, 3 viikko


18 pv maanantai

Rannaton migreeni, kelluin kivussa. En kyennyt mihinkään. Paitsi saattamaan Gaiusta koulutiellä. Pelkäsin pyöräileväni päin seiniä. Näkö sassaroi; joenrantatiellä lyllertävä, tukeva nainen näytti laihalta ja melkein ajoin sen päälle.

Peruna taimella, sen verran jaksoin tontinrajalla käydä.

Posti toi Karjalan Heimo-lehdet. Hesaria en kyennyt lukemaan, silmissä säröili.

19 pv tiistai

Päänsärky lakkaa vähitellen. Jälkitilaa on vaikea kuvailla. Se on masentavaa alakuloa, välinpitämättömyyttä; itkettää ilman mitään näkyvää syytä. Mieli kuin hapanta velliä jonka haluaisi oksentaa sisuksistaan pois. Unet aivan kaameita jos nukuksiin saa itsensä houkutelluksi.

Tahdonvoimalla piiskasin itseni ulos, tyhjensin jo aamulla kärrystä halot pinoon ja illalla raivasin kadun toisella puolella olevan, vanhoissa kartoissa kaduksi merkityn kadunpätkän pusikon. Lupa on kysytty. Karsin jo paksuimmat pajuraidat ja siirsin kärryllä pihaan. Oksatkin kerään ja murskaan oksasilppurilla katteeksi kasvimaille ja perennoihin. Muutamat kuukaudet noillakin riu´uilla saunaa lämmittää, murskaakin tulee yli oman tarpeen.

Illalla olin Kongon Jonathanin kanssa fb:n keskustelussa. J on Lyonissa, Ranskassa ollut jo pitkään Metso-konsernissa harjoittelemassa. Tulee Suomeen heinäkuussa ja kyseli, että josko olisi pyöräretkeä tiedossa, hän lähtisi polkemaan myös. Tämmöisten ihmissuhteiden takia minä fb:ssa olen; pieni henkireikä maailmansuuntaan toisinaan.

20 pv keskiviikko

Vieläkin heikohko olo. Toistan Mishkinin kirjasta lukemaani, migreenin jälkeistä herkkää mieltä miellyttänyttä lausetta "Aaltojen kohina kuulostaa siltä kuin joku selaisi jatkuvasti kirjaa." Että jotkut ne osaavatkin keksiä yhä edelleen hienoja lauseita. Kuinkahan vanhaksi minun pitäisi elää, että kykenisin itsekin.

Kaikki rangat ja oksat on nyt pihassa. Osan oksista murskasin jo. Tavaraa tulee niistä satoja irtolitroja. 150 l säkki samantyyppistä evästä (turvelisällä) maksaisi Ägri-marketissa 18,90. Murskaimeen tein yhden parannuksen: Sävelsin pikkurälläkän ohuella laikalla etuosaan taittuvan läpän. Vitutti, kun kone meni melkein jokaisen oksansilpun lopuksi tukkoon. Onpahan vain ikävä aukaistava, puhdistettava ja taas takaisin kiinni laitettava vekotin kaikkine turva-varolukituksineen. Ovatkohan itse laitteen suunnittelijat kokeilleet itse murskata sillä esim. tuoretta pajua, jonka kuori venyy ja paukkuu, mutta ei murskaannu, tukkii vain? Merkki on 2100 W Stiga. Työkengistä laksahtivat pohjalliset irti, taas! Nyt en taida enää liimata kiinni, repesivät eri kohdasta kuin aiemmin.

21 pv torstai

Nyt on rankaläjä pätkitty, halkomatta jäi osa kun alkoi kuuroja kuljettelemaan. Ukkonenkin jyrnähteli. Ilmestyi komea sateenkaari idän taivaalle. Oksat on myös pieninä sirusina pressun päällä. Monta tuntia niiden hakettamiseen menikin. Käsiin koskee. Keräsin kotiloetanoita puutarhan laitamilta. Juuttaat häviäisivät kun saisi siilit pysymään tontilla, tai olisi kanoja. Harakatkin niitä jonkun verran napsivat, mutta ei taida ylen mieluista syötävää olla. Puutarhurin kanssa hain muutaman tarjoustuijan entisten jatkoksi etelänpuolen naapurin ja meidän väliselle kaistaleelle. Netissä olisivat maksaneet Savonlinnasta toimitettuna jokusen euron vähemmän, mutta rahti tasaa aina tilit; 3 Brabanttia 16,90x2. Otin Unimäkeen myös 2 tomaatintainta. Tänne istutettavat on itse kasvatettu.

Äsken kukkia kastellessa huomasin, että puolalaiset omenansiemenet ovat ponkaisseet sittenkin mullasta taimiksi, ja kaksi mummolan omenapuun uutta taintakin on ilmestynyt. Onpa hyvä, etten heittänyt vielä multaa ruukuista pois.

22 pv perjantai

Aamuyö meni valvoessa. Migreeni laittaa unenrytminkin uusiksi, jos mulla nyt jotain rytmiä koskaan onkaan. Käytin sen hyödyksi kirjoittamalla, luinkin välillä Myös uuniohrapuuron valmistin aamuksi. Nukuin sitten ½ tuntia ennen ylösnousua ja se tuntui riittävän. Tulihan sitä iltayöstä muutama tunti saunan  jälkeen nukutuksi. Ihan päiväpeiton päälle nukahdin kun penskoille annoin luvan katsoa Vaaleanpunaisen pantterin paluun.

Ei ole enää säkkipimeää yölläkään. Kävin istumassa rappusilla kolmen aikaan ja jo olivat pikkulinnut syötävää nurmella etsimässä. Leppälintu ainakin. Se taitaa asua naapuri Riston aitassa, ainakin sujahti seinässä olevasta reiästä sisäpuolelle ja kohta tuli takaisin. Aurinko alkoi nousta tällä kohti näkyville puoli viiden aikoihin.

Puolen tunnin torkahdusunessa ajoin uudella maastoautolla isosta hallista kierreportaisiin hakemaan naista, jonka kanssa oli sovittu makkaranpaistoretkestä terveyskeskukseen. Alhaalla se suuteli minua, ja nipisti lopuksi käsivarresta kipeästi. Sanoi ylpeänä "nyt minullakin on uusi penaali". Se oli vaaleansinistä, ohutta peltiä jota koristi lentävä Jumbo-elefantti. Sen kansi aukesi saranoilla ja etupuolella oli pieni munalukko. Sisäpuolella on salaisuus jonka hän näyttää sitten kun päästään  terveyskeskukseen.

Hesarissa Sami Sillanpään kirjoitussarjassa surullinen juttu kongolaisesta naisesta joka teininä oli siepattu ja käytetty sekä seksiorjana, että pakotettu tappajaksi kapinallisten riveihin. Nyt  hän on 33 vuotias viiden lapsen äiti ja "elämä on ohitse".

Lukevatko "ryppyjään" voitelevat ja implantteja rinnuksilleen suunnittelevat, 33-vuotiaat turhamaiset markkinataloususkovaiset näitä? Kouraiseeko ketään jos lukaisevatkin? Mitkä aiheet ovatkaan tärkeimpinä meidän parfymoitujen kaatopaikkojemme päällä? Aina uudesti syntyvien kankaanniemien seksiviestit. Pelkät viestit siis. Luultavasti kongolaisen Moniquen tarina olisikin liian vaikea keskustelunaihe. Rasistit kyllä puhkeaisivat sanalliseen kukkaan tämänkin hirvittävän surun äärellä.

Kohta pitää lähteä kaupungille seisomaan kieltokyltti kourassa jonkun kadun suulla kun joutoväki ahtautuu Run Street-tapahtumaan juoksemaan tai etenemään kuka milläkin keinolla. Tanssiseura saa jälleen tippiä liikenteenvalvonta talkoistamme.

Sitten iltasella myöhällä ajelen Unimäkeen. Ottaisin pojat mukaan, mutta niillä on jaliskisoja sun muuta.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015 viikonloppumerkintöjä

15 pv perjantai

Nyt on päivästä jäljellä enää valojuova taimikon takana, yön kaukopartio rakentaa väijytystä, mutta ei enää onnistu; kohta auringonviiru yllättää sivustasta ja ampuu valojuovilla turkkiin reikiä.

Ulkona on hyytävän tyyntä, linnutkin aivan hiljaa. Tuulenkäännön hetki.

Rahisin Unimäen pihaan kahdeksan jälkeen. Uuniin ja hellaan tulet, vähän savua pölläyttivät sisällekin. Nyt olen hiilet jo vetänyt ja uuninkuve on lämmin. Kääriydyn peittoihin, luen vanhoja suomen kuvalehtiä, lukoksi unen kammiooni muutaman aforismin.

16 pv lauantai

Heräsin ½7. Tuulee kuivasti, idästä. 2 akkateertä pottupellon kynnöksellä. Pikkulinnut ja rastaat soittelevat puissa. Tuomipöntössä asukkaiden väkivaltainen häätö: talitiaisen karvaton poikanen jäykkänä tuomen juurella, kirjosieppo pöyhkeänä talonsa katolla; "Kamala luonto".

Ilmeisesti suurimman osan pöntöistä, paitsi pienireikäisimmät on kirjosieppopariskot vallanneet. Paitsi riukupöntön sinitiaisparisko on pitänyt puolensa. Västäräkit pelaavat eri sarjassa ja menestyvät, talitintitkin, sillä jää niille riittävästi asuntoja sinne tänne. Jykersin kaksi raitakoloa lisää eikä metsänpeitossa oleva iso, 3 h + kk pönttö kellekään muulle näy kelpaavan. 

Unimäessä yksinollessani aterioitsen poikkeuksetta vaatimattomasti. Tämänkin viikonlopun muonabudjetti on 12,60 euroa. Summa seisoo kuitissa pöydällä edessäni.

Tuhosin pihatien nousun varrelta kaikki ruusupuskat juurinysiä myöten raivaussahalla. Kannoin talikon piikeissä piikkiläjät nuotioon. Kun erästä ruusunjuurta revin nurmen alta, meni se viiden metrin päähän ojan ylitse perunapeltoon saakka. Täytyy ruveta pitämään aisoissa mokomat kaunistukset. Raivailin myös pajupuskia ja kulotin hieman. Siitä ei muuten mitään hyötyä ole, mutta lupiinien pirskottamia siemeniä ja leskenlehtien kukintoja se tuhoaa.

Haravoin lastu- ja sahanpuruja läjiin.

Pitäisi aitanhirsille vielä pukit kehitellä.

Mietin sananvapautta ja sen käyttäjiä, itseäni yhtenä miljardeista. Mitä tämä maailmantäysi ihmismelua on hyödyttänyt? Mihin on rajattoman internetin myötä mulskahdettu?

Lämmitin Hujjauksen, kylvin kunnolla. Nukuin tunnin tirsat, teen eväsleivät rasiaan ja kun klo alkaa olla 20 lähden Hojo hojoon humpalle. Ei kyllä passaisi kun tietää raha-asiansa. Lippu 15 € ja bensat. Mutkainen reitti kulkee R.vaara-Hankamäki-Säyneinen-Juankoski-Kaavi-Tuusniemi.

17 pv sunnuntai

Pilvessä, viileää.  Heräsin ½6 pääkipuun. Katkaisin eilen muihin kipuihin määrätyn särkylääkekuurin ja siitäkö johtuu? Ainakin suussa on sellainen maku. Puuro on hautumassa. Aamukahvit keitin, istuksin aitanrappusilla sitä ryystämässä ja katselin pikkulintujen nokkimisjärjestystä. Se on.

Hojo hojossa jonkinlaiset humpat. Läksin kuitenkin ennen viimeistä valssia pois. Olin U.mäessä n. 2:n aikoihin. Hantekin siellä oli, ja Puavo, ja yksi kaljuniskatyyppi, joka jututti, mutta en muista sen nimeä. Ja muutama muu juttelututtu. Lieksastakin autolastillinen. Joensuusta oli laihanvetreä, tumma nainen, jolla kepeä jalka kävi ja polvet kolisi. Jonkin verran ennenkin tanssittamiani naisia oli. Yksi hento, nuorempi vaalea likka epäröi, ettei hän taida osata. Sanoin sille, että tanssipaikoilla vaarana voipi olla, että joutuu silti lattialle, myös että olet sinä ainakin häävalssin tanssinut kun huomasin sormuksen. Myönsi. Ja joku sana vaihdettiin siitä, ettei mies suostu lainkaan tanssimaan. Minä harmittelin, kun vanhin tytär oli nuorena hyvä tanssimaan ja oppi helposti kaikki kuviot, mutta kun senkään mies ei jalallaan lavoille astu. Jospa hauskakatseiselle  likalle tanssittamisestani pikkuisen iloa oli.

Tein hirsille helpot pukit ja taapeloin ne kärrystä siihen. Panin lautoja välisoiroiksi. Kanneksin joutopeltejä suojaksi, ja painot. Sitten hakkasin halkoja kärryn täyteen, vähän ylikin. Kerran lonksahti solisluu kuopastaan ylös kun löin oksaista pölkkyä ja terä lipsahti sälöstä harhaan. Kirveen paino alas maata kohden sännätessään vetäisi luuliitokset takaisin paikoilleen ja jäljellä oli vain kamala kipu jota piti käydä muutaman vartin verran sohvalla makaillen kiroilemassa. Pääkipukin siitä yltyi.

Lopuksi piti monta asiaa kohennella ennen lähtöä. Kylpeä hiet pois. Olin täällä Knissa yhdeksän paikkeilla illalla.

Pommien räjähdyksistä ja ruumisluvuista kertovien uutisten lomaan suomalaisittain tärkein uutinen näytti olevan, että Toimi Kankaanniemi on jäänyt kiinni seksiviesteistä kuin kansanedustajakollegansa Kanerva aikoinaan . Myötähäpeällinen Kankaaniemen kommentti, että "vaimoni tietää kyllä erheeni ja ymmärtää..." kirvoitti kieleltäni pitkän voivitun. Menisi mokoma hirteen niin olisi aihetta kohuun, mutta että...

Omat puheeni olivat varovaisia, kuuntelevia ja nyt ei riitaa Puutarhurin kanssa tullut. Yksin silti tässä huoneeni hämärään kääriydyn. Sama olisi vaikka joskus jäädä lopullisesti Unimäkeeni. Paitsi että lapset.

Päänsärky yltyy.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015, 2 viikko

11 pv maanantai

Se olikin röngten ensiksi ja vasta 27 pv ultra. Tulokset sitten kun liäkäri kerkee soitteleen.

Halkokuorma on kärrystä pois ja pinossa, muutapa en tänään juuri tehnytkään (muistan yhä Juhana Vartiaisen julkisen loukkauksen lapsista huolehtimisista, joten niitä en sitten tekemisiksi ole sen koommin laskenut). Paitsi Unimäestä tuomani pyörän huolsin. Siinä eivät takajarrut toimineet. Purin rummun ja ruuttasin vaseliinilla laakeripesät turvoksiin. Yksi takaiskujousi oli jarrukehän päältä poikki, mutta kyllä se nyt kuitenkin toimii koska laakeripesän hahlot ja rummun sisäkehällä olevat vastakappaleet olivat kunnossa. Katkimennyt, jäykkälankainen jousi on siinä ilmeisesti jarrutuksen pehmentämistä ja palautusliikettä varten. Etupyörän laakeroinninkin tarkistin ja rasvasin. Keskiötä en saanut purettua koska on umpimielistä mallia eikä minulla ole tarkoitukseen sopivaa ulosvetäjää. Muuten harvinaisen kestävän tuntuinen lastenpyörä. Mitenhän vanha lieneekään? Mistä se on Unimäen aittaan kulkeutunut? Tuo pyörä on tarkoitus antaa Soilan nelivuotiaalle poikaselle. Vai joko hän täytti viisi? Tai sitten ne ovat ehättäneet tilaamaan Hobby Hallista satasen pyörän joka kestää juuri sen aikaa, kun poika kasvaa ulos pyörän koosta.

Hain apteekista kipulääkkeet joista lääkäri reseptin sinne työpöydältään netin kautta luihautti. 24€ maksoivat juuttaat, mutta nyt kylkikipu laantui vähän eikä selkäkään ole pahana. Täytyy syödä viikon kuuri kuulemma, että vaikutus olisi hyvä. Näinköhän.

Sytykkeitä täysmittaiseen sotaan olisi taas Puutarhurin kanssa ollut, mutta laantuihan tuo tällä kertaa ensi puhauksiin.

Mietin Hanten kanssa käytyjen muistelusten sytyttämänä, kuinka reviirimme olivatkaan laajoja ennen. Ne voi mitata sadoissa hehtaareissa, ei muutamien katujen pätkinä, kapakoiden tiskeinä, kauppajättien käytävinä. Kenen luona enää kylässäkään kuljetaan? Lapsuudessani ja nuoruudessani sitä vain mentiin jonnekin tupaan istumaan ja turisemaan, tai kuuntelemaan isäntien turinoita, kuljeskelemaan metsissä, järvillä, jokien ja purojen mutkissa kymmenien kilometrien lenkkejä. Nyt ei meinaa venettä veteen autotien päähän saada kun telapaikat ovat maksullisia! Jos jonnekin rannan pusikkoon vain vetäisee niin kohta ovat mullisaukon siideripäiset poijat ja tytöt särkemässä airot, varastamassa peräruutan ja hyvässä lykyssä koko vaatimattomuuden. Ainakin tuhdolle tortun vääntävät.

Luin uudestaan lauantain Hesarista venäläiskirjailija Mihail Šiškinin  esseen "Silmiemme edessä Venäjä on muuttunut 21. vuosisadalta keskiajalle". Tärkeä kirjoitus samoin kuin sunnuntain lehdessä ollut "Sota kännykässäsi" jossa käsitellään jälleen kerran Kongon veritimanttien alkutuotannon rikoksellisuutta. Mutta kuka hipaisurakasta kämmenlaitettaan hivelevä näistä välittää? Moniko tuon raportin lukenut ottaa ja palauttaa laitteensa Samsungin tai muun kännykkäjätin tuotantolinjan siihen päähän, jossa niistä kahmaistavat voitot kansainvälisille pelimarkkinoille kirjataan? Näkyykö asian puolesta barrikadeille kiipeilijöitä?

12 pv tiistai

Brysselin hikihatut ovat varoitelleet Suomea kehnosta taloudenpidosta. Sopivastipa pelotteluviesti saapui kun hallitusta porvarit runnovat pikavauhtia kasaan. Stubbko tilasi Brysselin tovereiltaan tuon kokonahkanoottiruoskan?

Nepalissa järisi jälleen yli 7 magdituudin voimalla. Uhriluku on vielä epäselvä. Vähän suurempi oli se edellinen jonka jäljiltä polttohautasivat yli 8 tuhatta kuollutta ja kymmeniä tuhansia loukkaantui.

Tänään sain valmiiksi eilen illalla aloittamani pitkähkön kirjeen. Taisin kirjoittaa kuitenkin aikomusteni vierestä. Kirjeen kirjoittaminen on nykyään aika vaikeaa, vaikeampaa kuin novellin murjaiseminen. Kirjoituksiaan on usein saanut nolostella, ehkä kirjeenmuotoistakin; kirjoittaja joskus pilkkuunkin hirtetään.

Kirjastossa luin Karjalan Heimo lehdestä viime kesäisestä pyöräretkestäni. Valokuvani olivat hienosti sommiteltuina tekstin joukossa. Tuli hyvä mieli niistä reippaiden lasten kuvista jotka olivat päässeet  esille. Itse tekstiä en kokonaan ehtinyt tarkistaa sillä olin menossa G:sta hakemaan koulusta. Illasta siivosin pihamaata, irroittelin omenapuiden ympäriltä rusakkosuojat ja murskasin silppurilla vähän oksia. Puutarhuri kuokki kukkapenkkiä ja kärräsin sille kompostimultaa.

Tein valkosipulilla vahvistettua kanaviillokkipataa. Suuruksena ohraryynejä ja liemenä yrteillä ym. maustettua ruokakermaa. Illalla haudutin vielä ohrauunipuuron aamuksi valmiiksi. Saunassa itseäni.

13 pv keskiviiko

Aloitin päiväni lukemalla Paroselta: "Ne myyvät valmiiksi elettyä elämää, elämää joka tapahtuu elottomien tavaroiden kautta, tavaroiden, joilla ei ole sinänsä elämälle välttämätöntä merkitystä, jotka ovat syrjäyttäneet välttämättömän. Elämästä on tehty pako elämästä, elämästä on tehty kipu jota on alati paettava pakotuotteiden avulla -ja tuotteiden kesto on taatusti aina heikompi kuin yhä heikommasta kankaasta tehdyt vaatteet. Elämästä on tulossa ihmisille rangaistus jostakin mitä he eivät ole tehneet."

Edellisiä Paronen on miettinyt noin neljäkymmentä vuotta sitten eikä sanoma ole kuin vahvistunut.  Kuvattu prosessi on jo moninkertainen rikos. Lisäksi tieto, joka on jo useamman kuluttajan ulottuvilla ja käytössä, tekee rikoksen jatkamisesta anteeksiantamattoman. Muun muassa veritimanttien osalta jokainen kännykänkäyttäjä on osasyyllinen Kongon kaivosorjien kurjuuteen. Puhumattakaan suklaanmässyttelijöistä, jotka ruoskivat Norsunluurannikon kaakaoviljelyksillä ahertavien lasten selkänahkaan kipeitä juormuja.

Hain kirjastosta lauantain Hesarin kolumnin kirjoittajan Mihail Šiškinin kirjan Sinun kirjeesi. Hyvältä tuntui sitä jo lukea. Panin netin kautta varaukseen Heikki Haavikon isästään Paavosta kirjoittaman teoksen. Se ei ole vielä kirjastoon edes tilattu, että menee varmaan aikansa ennen kuin käsiini saan.

Meinasi Pauluksen tanssiharkat unohtua kun olin pyörälenkillä sateen tauottua. Huomenna tuomarien katselmukset hänellä. G ei lähtenyt jalisharkkoihin. E oli pois koulusta päänsäryn takia. Kurkkukin silloli kipeä. Mummo, Aila ja Pena kävivät. Kahvit vain horaisivat ja lähtivät asioille.

Tuntui hyvältä jatkaa pitkän tauon jälkeen Karjalapyöräilyn selostusta. Taidan panna tuulemaan sen kanssa, niin saan heretä kesään ilman sitä painetta. KH-lehden kirjoitukset kävin nyt lukemassa eikä siinä virheitä ollut. Ainoa se 2000 km oli vähän liioittelua koska se täyttyi ehkä vasta kun olin Tammisaareen Imatralta mutkitellut.

14 pv helatorstai

Paulus selvitti itsensä E-luokkaan, eli on kelvollinen harkitsemaan osallistumista tanssikilpailuihin. Harjoittelua se tietenkin vaatii kovasti. Paikalla olleista osallistujista sai nyt parhaimmat arvostelut parinsa kanssa. Tuomareina toimivat Heikkilät Vaasasta ja Maskonen Knista.

Kylmä ja sateinen keli.

Ei muuta ihmeempiä. Paitsi että muutaman tunnin aherruksen tuloksena julkaisin pääblogissani Karjalaa. Salmissa olen nyt menossa. Aloitin illasta myös seuraavan leirin ajatuksien siirtelyn matkapv-kirjasta.

Yksinäisyyden peikot huoneeni vuorilla tässä taas raskain ronttosin vaeltelevat. Se on raskas tunne. Puutarhuri katsoo jääkiekon Tsekki-Suomi ottelua eikä halua ajatella edes, että minä olen olemassa. Kai minä sen ansaitsen kun en ryyppää enkä pieksäkään.

15 pv perjantai

On ollut taas alakuloinen olo koko pvn.

Petivaatteiden pesua. Ulos kuivumaan ripustelin; ei sada. Kirjoittelua; 1 novelli valmiiksi ja kahden erillisen hahmottelua. Valmis kertoo naisesta jolla on vasen käsi ranteesta poikki ja hänen miehestään, jolla ei ole vasenta jalkaterää. He asuvat päätien suunnasta tarkasteltuna Ruohokumpu-nimisen kylän metsään päättyvällä vasemmalla laidalla ja jos jokea pitkin katsoo erään tärkeän liikenneväylän sillalta, sen vasemmalla rannalla. Jne.

Äsken purin aitan hirret peräkärryyn, mahtuivat kaikki tuohon isompaan lainakärryyn vaikka jäi kuuppa vähän koholle. Piti sitoa se erikseen kiinni. En kerennyt Gaiusta hakemaan kun jäin yhden eläkeläisen kanssa juttelemaan torille. Poika hilipasi itse pihhaan. Kävin kirjastoon viemässä kirjoja ja tullessa vielä kaupasta Unimäkireissulle maidot, leivän ja jonkun tarjouskanan. Mäntysuopaakin kun se oli tarjouksessa 3 e/2 pll.

Sinnittelin kuitenkin, vaikka alakulo muuttui vitutukseksi (mitähän eroa niillä tuntemuksilla lie?) Pitkänrannan osuuden Karjalaa blogiini. Perkele kun saisi aina laskun lukijoille lähettää niin eipä olisi leivästä tingittävä. Vaikkapa vitosen per kävijä.

Nyt on kello jo puoli 6. Mökillä olen kahdeksan paikkeilla jos kohta lähden.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Toukokuu 2015, 1 viikko

4 pv maanantai

Aurinkoinen päivä. Pesin muutamat koneelliset Unimäen pyykkiä, petivaatteita, kakrujen rymyrytkyt, ja ne kauhtuneet verhot joiden ompeluttamisesta juolahti mieleeni jotain erikoista n. 20 vuoden takaa. Ripustelin pyykit ulkotelineeseen. Tuuli kieputteli kohta isommat lakanat solmuun ja narujen ympärille. Kuivuivat silti nopeasti.

Ulkona kuivatun pyykin tuoksusta tulee aina äiti mieleen.

Hèléne Berr:n Päiväkirja 1942-44 piti jättää kesken lukemisen. Onko holokaust-kirjallisuutta tullut mitta täyteen? Suomennoksen laatukin voi vaikuttaa. Toimitettu laitos tuo kirja on, sillä päiväkirjan kirjoittaja on itse tuhoutunut Bergen-Belsenissä muutamia päiviä ennen kuin englantilaiset vapauttivat leirin.

Otin Unimäestä löytämäni laatikon muistot mukaani. Siellä oli tuoreempaakin tavaraa, lehtileikkeitä sekä pari taskuallakkaa muistiinmerkintöineen. Yhden välistä tipahti kirjailija Jussi Kylätaskun vuonna 1999 kirjoittama nekrologi äidistään jonka tunsin, koska hän asui samassa tamperelaisessa taloyhtiössä kuin minäkin 80-luvulla. Muutamina keväinä kävin tämän äidin luona  irrottelemassa kiinni juuttuneita ikkunapokia. Harjakaisiksi hän tarjosi tarinatuokion kahvin ja nisun kera. Jonkun pikkuremontinkin taisin keittiössä tehdä eikä hän palkastani tinkinyt. Jussin itsensäkin tapasin muutaman kerran. Nyt hän on jo kuollut. Jossain hänenkin nekrologileikkeensä lie.

Poikien koululta murheellisia terveisiä: E:n luokanvalvojan poika oli ollut kuskina kuolonkolariin johtaneella ajelulla vappuviikonloppuna. Kaikki kyydissä olleet nuoret loukkaantuneet pahasti. Vaihdoin tästä aiheesta sähköpostiviestit rehtorin kanssa.

Suomessa hallitusneuvottelusirkus. Britanniassa parlamenttivaalit. Venäjällä "Suuren Isänmaallisen Voitonpäivän" maan taloudellisen tilanteen huomioon ottaen rajusti ylimitoitetut juhlavalmistelut. Itä-Ukrainassa luoti latskahtaa kohteeeseensa aina kun vain joku liikahtaa. Syyriasta ei juuri nyt ole uutisissa mitään, mutta tuskin siellä päivääkään ilman ruumiita ja infrastruktuurin särkemistä eletään. Välimerellä ajelehtii pakolaisarmadat, ja kaikkialta muualta kumpuavat ilmakehää tuhoamaan homosapiens-lajin kulutuspierut.

Sain lääkäriajan torstaille.

Makselin kaikki laskut ja mitä jäi tilille, niin sitä en hirviä edes ajatella.

5 pv tiistai

Tänään sattui kassajonossa eteeni nainen, jonka hajuveden annostelijana toiminee saavi. Alkoi oikein päätä särkeä.  Ilmastonmuutoksen torjunnan voisi aloittaa Pariisin Champs-Elyseeltä heti mopojen romuttamoihin kärräämisen jälkeen (sitähän ei ole oikeasti aloitettu, kullatuin huulin puhuttu vain että pitäisi). Jos ihminen haluaisi haista muulle, kuin itselleen, voisi kieriä vaikka apilapellossa. Eräs iisalmelainen tanssituttu, Riitta tuoksuu kyllä hyvälle; ei oikein paljon miltään, mutta jokin vienonkaino yhdistelmä korvan takaa poski poskea vasten tangotessa leyhähtää. Kerran kysyin ylenmääräisen tuoksumattomuuden salaisuutta, niin hän sanoi sekoittelevansa hajusteet luonnontuotteista itse.

Millehän äiti tuoksui? Navetalle, ruisleivälle, rusinapullalle, ainaisen touhukkuuden hielle; äidille.

Sahuri soitti jo perjantaina, että haapalankut on valmiina, hae ku kerkiit. Nyt lähden hakemaan ja vien ne yhtä kyytiä Unimäkeen kun ovat puolivälissä jo muutenkin (sahuri asuu Talvivaaran kupeessa Lahnasjärvellä). Hakkaanpahan halakoja samalla reissulla kärryn täyteen ja tuon tullessani: Terveisiä ei meillä ajeta!

Illalla Unimäessä

Olipa laadukkaita lankut jotka hain. Sahaaminen maksoi 50€. Metrejä 50.  Puukeskuksella  50x200 haapalankku maksanee 10€/jm. Passaa näistä saunaan lauteet rutaista kunhan  sellainen ihme ennen sitä tapahtuu, että saan lattiavalun kustannetuksi. Lankut saavat uinua kärryssä yön ylitse, en jaksa niitä taapeliin enää tälle illalla asetella. Kylkeen ja käsiin koskee eikä selkäkään muuta kuin vittuilee kipujen kautta jatkuvasti.

Toin kotoa yhden vadelman taimen ja tuomenjuurimöykyn. Painoin kuokankoloon ensiksi mainitun viime syksynä istutettujen marjapensaiden luokse. Tuomea varten sykäisin viillon turpeeseen saunan lähelle. Ehkä se kerkeää kohota kukkivaan korkeuteensa vielä elinaikanani. Nuo 90-luvun puolivälissä istutetut tuomet saunan  etupuolella ovat kituroineet jotenkuten. Puskasta piti syksyllä katkaista pari paksumpaa pois kun talven mutkalle murjomina taipuivat mustaviinimarjapensaita varjostamaan. Kolme jäljelle jäänyttä harottajaa pakotin eräänlaista "kiristysvorokkia" apuna käyttäen toisiaan päin ja solmin köyden tiukalle lenkille runkojen ympärille. Kirjosiepolle on tuomessa pesäpönttö ollut jo vuosia, mutta nyt näytti siltä, että talitintti on kerennyt munia sinne. Mitenhän käy, kun itse pöntön vakivaraaja kotio saapuu?

Yhden lintupöntön toin vielä Knista myös, mutta sille pitää kate laittaa vaikka tuohesta kun koversin sen m.sahalla umpipölkkyyn ja alkaa lahota nopeasti jos ei jotain syidensuojaa ole.

6 pv keskiviikko

Nukuin kymmenestä tänne aamukuuteen aika makeasti. Päänsärkykin taitaa olla tiessään, vähän vain jomoilee. Viileäähän täällä on, mutta se vain hyvä. Pidin illalla tulta ainoastaan hellassa. Pilvessä ainakin näin aamusta. Tuulee kohtalaisesti. Vaihtoasuinen jänis morjesti rappusten edessä kuselle mennessäni. Eikä se edes kiirettä pitänyt vumpsiessaan hissukseen aitan sivuitse metsänlaitaan. Jäi katselemaan, kun lorotin yöllistä lastiani kiven kupeeseen.

Mitä äiti keväisen Unimäen hehtaarin aamuissa näki? Kertoiko hän koskaan? Ainakin kerran  metsojen soitimen Villelän polun suulla, huonokuntoisen ilveksen makaamasta ison kiven juurella, kuukkelit koirankupilla, liejuisen pihan, masentavan lahot rakennusten tötteröt ja armottomina talven alta paljastuvat, tylyt kivirauniot.

Aamupalaksi paistoin 2 kananmunaa ja söin pari voileipää. Keitin kahvit tietenkin. Täytyy ruveta halonhakkuuseen, että kerkeän iltapäiväksi Kniin. Yöllisessä unessa joku herätteli minua hellästi enkä uhallakaan herännyt, että herättely-yritys jatkuisi aina vaan.
 
Illalla Knissa
 
Raskaan halkokuorman kanssa kaksi tuntia R.vaara-Knin väli. Kerkesin kuitenkin saattelemaan poikia harjoituksiin, G jalkapalloon ja P tanssi-. Polkupyörästä puhkesi takarengas. Kun talutin pyörää kotiin päin, niin minut saavutti Melalahden muurari ja se käveli sitten yhtäjalkaa pätkän verran. Sanoi, että muuraamiset ovat olleet nyt vähissä. Ja että kainuulainen ay-politiikka näyttää löystyneen olemattomiin jäsenistön etujen ajamisessa. Eikä sille rintamalle hyvää lupaa hahmollaan oleva hallituspohjakaan.  "Sairaalan laajennustyömoaurakkakaan ei jeäny kaenuulaisille. Suuryritykset tuopivat sitten virolaiset halapaukot telineille ja paikalliset jeävät nuolemaan näppejään."
 
Latjasin koivuhalot pinoon. Niitä tulee tuossa lainakärryssä kerralla n. 2 kuutiota. Ehkä liki 1000 kiloa koska ne ovat märkiä. Ajaessa ovat jouset luokilla väärään suuntaan ja renkaat lokasuojiin karskahtelee. Tämän määrän näillä käsillä valmiista pölleistä moottorisahalla pätkimiseen (55 cm) ja pölkkyjen kappaleiksi hakkaamiseen menee yhtä soittoa n. 4 tuntia. Jos jaksaa.

7 pv torstai

Juha Sipilän kolmea ässää tökkään Samuli Parosella: "Kuultu totuus on totuttu fraasi, eikä sitä muuten totuudeksi huomatakaan. Se tulee vastaan kuin tuttu Eemeli, siten vain, ettei se pala tulessakaan. Tuhka ei pala, se on totta.  Totuus on täällä jonkunmoinen vallasväen vartiopäällikkö, kolkkaa alamaisen joka lähestyy kiellettyjä paikkoja, ei se huutele tietojaan maan asioista. Tietäminen on täällä usein, jos tarkemmin katsotaan, uskomista, uskontoa, isänmaallisuutta, sinivalkoinen tango."

Herrat Helsingin ne vuan koettaa vuuhkasta, sanoi äiti. Kaetpa niitähin tarvittaan, vuan että nuin monta yhtä valtaojjoo kaevammaan...

Hain Motomaxista Mercuryn vesipumpun siipirattaan, kumisen, pienen lärpykän josta piti saatana vieköön pulittaa 28€! H tuo moottorin lauantaina ja asennetaan tuo ratas rikkimenneen tilalle. Tuossa pihamaalla vain on aika hankala soudella saatikka ajella moottorin kanssa...
 
Luin omasta hyllystä Milan Kunderan Naurettavien rakkauksien kirjaa (ap. 1968 suom. 1988). Ensimmäinen tarina Yksikään ei naura ei naurata eikä itketä, mutta kertoo taitavin sanankäntein sen, kuinka valehtelemalla viattomassakin tarkoituksessa voi sotkea perinpohjaisesti kaiken.
 
8 pv perjantai

Huolsin melkein kaikki polkupyörät tänään. G:n pyörä jäi vielä huomiseksi. Jarrupaloja vaihdoin, kiristelin ketjuja, puhdistin ja öljysin. Vaijereitakin piti kiriä. Elias tarvitsee kohta uuden pyörän, entinen käy pieneksi ja on jo aika remuksi kulahtanut joka puolelta. Pauluksella sama juttu. Omaan kaupunkipyörään piti taakse vaihtaa sekä sisus- että päällirengas. Ostin halvimmat, mutta silti meni 27€.

Äidillä kerkesi olla monta polkupyörää jotka me penakat sitä mukaa kolusimme juurakkoisilla poluilla rämäksi.

Iltapäivällä lääkärin vastaanotolla. Paineli mahaa, kylkiä, rintakehää, taivutteli koipia, koputteli ja kuunteli stetoskoopilla ja kyseli, katseli aiempia tietojani koneelta. Ei osannut arvella kylkikipujeni syytä. Määräsi ultraääneen ja keuhkokuvaan. Vilkaisi myös kämmentäni jonka keskelle on alkanut kasvattaa tiukkanahkaista, ratkeilevaa vuoristoa. Sanoi se olevan kämmenen kalvokutistuman (Dupuytrenin kontraktuura) jonka ainoa hoito on käsikirurgia sitten, kun se alkaa kiristää nimettömän, ja ehkä pikkurillinkin jänteitä niin, etteivät ne pääse koukistumaan. Aikoi kirjoittaa lähetteen fysikaaliseenkin. Sanoin, ettei minulla kuitenkaan ole varaa mennä, että turhaa semmoinen. Uskoikohan se, nuori, lihava mies?

Telkkarin tarjonta tänä iltana kuin olisi pikkupoikien sotaleikkiharjoituksia katsellut. Ehkä se Toukokuun neljä päivää olisi ollut katsottavakin, mutta holokaustia siinäkin...

9 pv lauantai

Eliaksen vein viideksi aamulla liikuntapuistoon. Sieltä lähti bussi Rovaniemen pelireissulle. En nukkunut kuin muutaman tunnin iltayöstä. Luin ja ajattelin, kirjoittelin jotain. Sitten kun olin E:n vienyt, nukahdin muutamaksi toviksi. Gaiuksella oli 4:n tunnin pelipäivä myös. Kun tuli kentältä, kehui tehneensä neljä maalia, joku ottelu oli mennyt myös häviön puolelle.

Alakakkeehan suoriutua Nimettömälle ongelle, komensi äiti. Siinä lapsuuden kesäharrastukset minulla, kotikattilaan päin aina.

Hante soitti. Se tulee kohta ja kun ollaan vähän oltu täällä, mennään Unimäkeen lämmittämään Hujjaus. Hanten lapset on menneet äitinsä luokse. Täällä taasen Puutarhuri lähtee aamulla mummon ja lasten kanssa äitienpäiväretkelle, niin minua ei kaivata. Lähempänä omaa äitiänihän olen Unimäessä, niillä sijoille jossa minut on alkuun saateltu, kivulla synnytetty, kappaleen matkaa kasvatettukin.  Tuleepahan sitten huominenkin päivä halkosavotassa hyödytetyksi. Kotikattilaan päin siis lapsena opitusti kaikki touhu.

Yöllä Unimäessä

Hämärtää jo. Hante läksi äsken. Hujjausteltiin. Juteltiin. Puheet liikkuivat sairauksissa, eroissa, entisissä yhteisissä naapureissamme, ihmisten reviireissä, ja vaikka missä. Minua surettaa kovasti H:n viime aikaiset elämän ikävät käänteet joita vielä maustavat kovat kivut. Ei kohtalo armoa tunne vaikka ihminen olisi kuinka kunnollinen ja ansaitsisi elämäntyöstään mieluummin palkinnon kuin tukistamisen.

Luin vanhasta SK:stä pitkän kirjoituksen Ilmari Turjasta. Elämänkerrasta ihan kävi. Oikeastaan julkihenkilöiden elämänkerrat tulisi tiivistää kymmenen liuskan esseiksi. Minusta, ei julkihenkilöstä, riittäisi puoli arkkia. Tai se yksi kuuluisan kulunut lause.

Tuli vielä puhelu: Eliaksen pelibussi joutunut Ranuan ja Pudasjärven välillä porokolariin. Auto särkynyt keulastaan niin pahasti, ettei sillä voi matkaa jatkaa. Nyt odottavat toista bussia hakemaan. Menee  pojalla melkein aamuun ennen kuin on kotona. Elämysretki siis.

10 pv sunnuntai

Äitienpäivä alkaa olla jo maillaan. Tulin Unimäestä Kniin vähän ennen kahdeksaa illalla. Oli taas raskas lasti Tojotanrottelon perässä, oikein kukkurilleen kuomun alusen laitoin. En kirjoittanut tänään yhtään Unimäessä, paitsi sinne mökkikirjaan muutamat rivit. Hakkasin aamusta lähtien halkoja. Välillä laitoin sen tuohikattoisen pöntön puuhun, kaiversin kahteen lahosydämiseen pajuraitaan kolot johon laudasta tein suuaukko-osan, siis kolopesijöille ne. Panin pari lyhyttä riviä pottuja kesäsyöntiä varten peltoon. Avitin västäräkkejä pesäpehmusteiden hankinnassa: ripottelin pilalle menneestä tyynystä untuvia pesien lähettyville, että jos ne kelpaisivat. Akulan Topi mönki mönkijällä iltapäivällä paikalle ja istui jonkin aikaa aitan rappusilla huastelemassa. Olin paidatta melkein koko päivän, niin kuumasti aurinko jo porotti. Löin kaksi kertaa kirveenlappeella vasempaan kourankupeeseen, se turposi paksuksi. Onneksi en terällä kuitenkaan. Hujjaustin lähtiessä, oli niin hikinen olo. Otin puolitoista burana 600:sta ennen kuin läksin ajamaan, niin kovasti särki moneen paikkaan kehossa.

Äitiä ajattelin vähän väliä koska oli äitienpäivä. Äidin halvaantumista ja kuolemaa pohdin. Se oli eräänlainen "prosessi" joka meni niin väärin kuin voi jokin tärkeä väärin mennä. Ei äiti sellaista "palkintoa" elämästään olisi ansainnut. Milloinkahan löydän sanat, joita voisin käyttää kirjoittaakseni tuosta traagisesta ajasta? Minä päivänä kykenen perustellen kertomaan, kuinka vihaan vanhinta siskoani kun ajatuskin sivuaa äidin viimeisten aikojen kidutusta? Samalla vihaan myös itseäni, kun en osannut ja jaksanut puuttua siskon järjestämään ja ohjailemaan prosessiin, joka tuhosi äidin henkisen perinnön. Vai voiko sellaisen tuhota? Eläähän se minussa ainakin vaikka en kykene ripenettäkään toimimaan niin, mihin äiti esimerkillään olisi voinut vaatia. Ja voisi vaatia haudan takaa edelleen kenet tahansa.

Puutarhurin, lasten ja mummin reissu oli kai onnistunut ihan hyvin. Koetin olla hissuksiin etten taas saa riitaa aikaiseksi, mutta meinasihan se jo tuossa loppuillasta puhjeta silti. Enkä muuta sanonut, kuin toppuuttelin, ettet viitsis niin kovalla äänellä poikia komentaa. Onnen lisäksi saisivat sanatkin pyöreitä olla niin, että ennen kuin kurkusta ylös nousevat, pyörisivät pesäänsä takaisin.

G nukahti helposti, kun laitoin Areenalta kuulumaan Satu Ruijan maasta Esko Salervon lukemana. Meinasin siihen uinahtaa itsekin.

 Huomenaamulla ultra, keuhkokuvaus vasta 27 pv.

Kannoin G:n omalle patjalleen. Nyt sitten itsensä viereen tästä köllähdän kovaa yksinäisyyttä potemaan. En voi mennä sanomaan ihmiselle tuonne seinän taakse siitäkään tunteesta.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Huhti-toukokuun vaihde 2015

30 pv torstai
 
G, P ja E nukkuvat jo. Klo 18 oltiin täällä Unimäessä. Viime yönä satanutta lunta on vielä. Se oli kohmettunut liejuisen tien pintaan niin, että se kantoi peräkärryn kanssa pihaan saakka.

Asettumisen aluksi jälleen lämmityshommat ja muut askaret. Vettä kannoin kiuassäiliöön, saaveihin ja tuvan suureen valurautakattilaan yhteensä 15 sankollista. Polttopuita, lattian lakaisua, petien laittaminen... Jo kotona tekaistu makaronilaatikko helpotti ruuan laittoa tälle illalle. 
 
Touhuiluun livahti useammat tunnit, klo nyt melkein puoli yö. Ennen poikien nukahtamista luettiin 20 vuotta vanhoja Suomen Kuvalehtiä porukalla. G:lle luin ääneen niistä Ukkolan pakinoita, jyviä ja akanoita, sekä Helmin ja Heikin ja siihen se sitten nukahti. 
 
Hujjaus piti lämmittää kun G:lla luiskahti pieru varren kanssa housuun metsässä jykältäessä: 200 m huussiin matkaa niin siinä aikuisemmallakin on tekemistä, että ehättää risukon ja kantojen ylitse kankkuja vastakkain puristaen asialle loikkia. En muistanut muistuttaa, että kanervikkoon voi pyllistää mihinkä vain. Kun vahingon jälkeen sanoin, niin G vastasi, että eihän metsässä ole mihin pyyhkiä. Vitsiksi arveli, kun kerroin, että minun lapsen ollessa pyyhittiin vaikka turpeeseen.
 
Viileää on  vielä, 13 +astetta mittarissa vaikka uuninkuve on kuuma. Kylkeen ja vasemmalle puolelle lonkkaan koskee, ja käsiä juilii.
 
Ulkohämärässä katselin täytenevää kuuta. Kuulin, kun hanhiparvi kalkatti ylitse kuin rikkirattainen heinähankmo kivisellä pellolla. Huominen vappupäivä on ehkä säiden puolesta kohtalainen. Tainnoksisia jalopäitä maailman toreilla heilunee jo nyt. Ovat ohitse minulta ne hulinat.
 
Uutisissa Nepalin järistyksen uhriluku kasvaa. Taisi olla jo 5 tuhatta kuollutta ja 14 tuhatta vammautunutta. Murhe painaa miljoonien pienten mieliä.
 
Yön susista ollaan Puolassa usein jo toistettuna sitä mieltä, ettei niitä lasketa heidän kauttaan Eurooppaan. Mystiikkaa ovat Moskovan raggarit ladanneet jenginsä nimeen vaikka sudet eivät tuollaisiin typeryyksiin syyllistyisi edes erehdyksessä. Tuleepahan tästäkin idän liivikansan kokoontumisajosta muutaman minuutin tyhjäntäyttö uutisiin jos eivät muuta näe raportoitavaksi toimittajat maailmalla. Ja tällä välin ruumis kerrallaan Ukrainan itäosaa tyhjennetään.
 
1 pv perjantai
 
Vappu. Ollaan toukokuussa. Havahduin jo viiden aikaan. Päätä ja hartioita särkee. Panin kahviveden tulistumaan kaasulle ja menin ulos kuuntelemaan&katselemaan kevättä. Pakkasta 5 astetta. Aurinko sai nousta pilvettömälle taivaalle. Pirriäiset ja muut tirriäiset lurittelevat, teeret suolla pulputtaa. Mielilintuni mustarastaskin tuli tervehtimään huussinnurkalle. Nyt peipposia parvi sulapälvessä tuossa ikkunan alla. Kah, siihen lennähti myös västäräkki. Jotain nokittavaa ne aina löytävät vaikka kohmeessa on nurmi. Pitää jossakin välissä laittaa pikkulinnuille kotona värkkäämäni lisäpöntöt puihin. Sitten niitä on ainakin 12 kpl.
 
Radiossa lauloi äsken P. Koivuniemi, sitten Esa Pakarinen ja nyt Eemeli. Ykkösen puolella meni virrenveisuuksi.
 
Näin unta erikoisista naisista erikoisissa juhlissa. Nai-tatti paksuna heräsin.
 
Klo 7.30 Pojat nukkuvat vielä. Viileässä uni on syvää ja hyvää. Paistoin lettuja. Taikinaan laitoin enämpi kauraryynejä ja sämpyläjauhoja kuin vehnää, että tulee ruokasampaa. Kananmunia keitin 10 kpl. Nouskoon poikaset aamupalalle kun jaksavat. Menen ulos tyhjentämään peräkärrystä töryt ja sahanpurut jotka rapsutin Knin pihasta kyytiin. Niistä tulee jonkinlaista katetta kasvimaalle. Kun kärry on tyhjä, aloitan puiden pilkkomisen ja latjaamisen siihen. Toivottavasti käy vielä pakkasen puolella, että saan kuorman vietyä poiskin.
 
Seurasin luonnonnäytelmää kasvimaan laitaan pitkän riu´un nokkaan ruuvaamani linnunpöntön vaiheilla. Sinitiainen meni ensin pönttöön ja kun siihen syöksyi talitiainen, se antoi isommalleen nokkahaipakkaa niin, että untuvat rintapielistä pöllysi. Näytelmä toistui muutaman kerran. Kun isompi ei yksin pärjännyt, tuli se kohta toisen kanssa areenalle, mutta pikkuinen sininen ei periksi antanut ja senkin puoliso tai tuttava tuli kohta avuksi. Mikä lie lopputulos sitten kun joskus lopettavat. Ehkä sinitiaiset voittavat jos sisällä olija jaksaa suuaukkoa puolustaa ja toinen rajavartija on tullissa valppaana.
 
Kirjosieppo on kyllä sellainen pöntönvaltaaja, että se saattaa lopulta periä tuonkin pesäpaikan vaikka väkisin. Se ryökäle kun on semmoinen, että puottelee vaikka toisen lajin munat pöntöstä maahan kun haluaa asettua taloksi. Olen kerran semmoisenkin darwinistisen tempun nähnyt.
 
Illalla
 
Vanhempi S ajoi Kiuruvedeltä nuoremman S:n luokse aamulla. Oli vävy juopotellut ja tuli sisko avuksi riitaan. Ainakin kipenevän mielen osalta joudun minäkin osallistumaan. Kävin kylällä ja tapasin vanhemman S:n siinä pankin edustalla. Nuoremman luokse en viitsinyt mennä kun ajattelin, että antaa nyt vävyn pään selvitä siellä. Saatan sanoa aika terävästi sille jos niikseen tulee, enkä avointa riitaa nyt jaksa. Enkä olisi tätäkään mielenmustelmaa tarvinnut.
 
Torilla valmistelivat vapputapahtumaa, mutta eipä jääty katselemaan vaikka näkyi Maunula paikalle taikalaatikoineen saapuvan. Ehkä jokin lastenesityskin olisi ollut. SPR:n keräyslipasporukkaa oli enempi kuin muita punaisiin  liiveihin pukeutuneita. Marssijoita tuskin ollenkaan. Kukahan olisi ollut pikkukylän puhujapönttöön nousija? Tullessa koppelo tuossa tiellä hiekkakiviä piiraansa varastoimassa että jaksaa hautomisajan koettelumukset.
 
Pätkin pölkkyjä moottorisahalla ja mäiskin halkoja kärryn täyteen.  Pitää aamukohman aikana yrittää viedä se tienvarteen.

Niin se vain ajan hampaankoloon nuljahti tämäkin päivä kun välillä huolehdin poikien syömiset sun muut. Kovasti ne tulvavesissä ovat rymynneetkin ja kuumat löylyt kelpasi harjakaisiksi. Uunin päällinen on täynnä märkiä rytkyjä ja kenkiä. Ruokaakin meni kohtalaisesti mahoihin. Paistoin lohta ja keitin perunoita. Oli sitä makaronilaatikkoakin vielä. Jälkiruuaksi kaakaot. Vävy toi Eveliinan, että nyt on sitten neljä huiskajaa paikalla. Puhutin vävyä kaljoittelun kohtuullistamisesta vaikka tiedän, ettei muiden puheilla niissä asioissa juurikaan vaikutusta ole.
 
Tapio soitti Kittilästä ja kertoi sen perän vappuhulinoista. Levillä kai ne kiivaimmin aina juhlivat ja se on ollut siellä aina karnevaali muiden karnevaalien joukossa. Vettä sanoi satavan kaatamalla.
 
Hantekin soitti. Hän oli saanut Mercyrun kuntoon muuten, mutta vesipumpun siivekkeen lapa oli poikki.
 
Luin 1950,-60, -70-lukujen Kansan Tahtoja ja Kansan Uutisia sekä Kainuun Sanomia. Ne olen kaivellut Knin talon sahanpuruista remontoidessani. Pahoinpitelijöiden ja heidän uhriensa, liikenteessä kuolleiden, hirttäytyneiden ja eksyneiden nimet on kerrottu avoimesti toisin kuin nykyään. Ainainen lama taitaa olla jokaisella vuosikymmenellä menossa eivätkä valtioiden sen enempää kuin yksityistenkään varat ole silloinkaan riittäneet yhtään mihinkään. Millähän sitä tähän päivään lie keploteltu kun virret ovat edelleen suurin piirtein samat? Vietnamin sodasta on paljon kirjoituksia eikä Lähi-Itä ole yhtään sen väkivallattomampi kuin tälläkään hetkellä. Kaikenlaisia pommeja räjähtelee siellä sun täällä vaikka lars wilkwsejä ja salman rushdeja siitetään vasta alulle.
 
2 pv lauantai 
 
Myöhä jo. Asettuivat pojat ja Eveliina aika helposti nukkumaan. G näki heti jotain hauskaa unta kun naureskeli itsekseen. Paulusta pierettää kamalasti. Koivunmahlaa joi sekin, että sekö se..?

Aamulla heräsin jälleen viideltä. Taas päätä särki ja kylkikipu oli pahempi. Pitää ensi viikolla yrittää saada itsensä lääkäriin sen takia.

Pakkasta oli sen verran, että sain raskaan halkolastin vietyä uppoamatta Iisalmen tien varteen valmiiksi.

Koko päivän on satanut rännän sekaista vettä. Penakoita se ei ole estänyt hyppäämästä tulvavesissä ja aika syvällä metsässäkin sanoivat rymynneensä. Punakoita poskia ja märkiä vaatteita on nyt niin paljon tuvan kaikissa koukuissa ja uunin päälle virittelemässäni hyllykössä, ettei enempää mahtuisi.

Minä käytin pakollista sisäpäivää siivoamiseen. Aloitin makuuparvelta joka on jäänyt jo vuosien ajan ylimalkaiselle siistimiselle. Sieltä piti panna nuotioon iso läjä nurkassa lojunutta vaatetavaraa kun hiiret olivat asuneet niissä Jokunen lakana, parit kauhtuneet verhot ja sijauspatjan rutalekin meni tuhon omaksi. Kaikki pääosin loppuun kulutettua paikkapolvea, reikäistä paitaa ja housua, ettei itku kyllä niistä tule.

Hetkeksi vaivuin  muistoihini erään pahvilaatikon äärellä josta löytyi vuoden 1978 aikaisia juttuja. Onnitteluja hääparille ja sen semmoisia. Armeija-ajaltakin kirjeenvaihtoa ja kortteja. Valokuvia, muistiinpanoja, vihkoja, allakoita merkintöineen... Tekee kipeää kun ajattelee, miten se elämä kuitenkin toi eteen muuta, kuin jossakin tyypillisimmässä onnittelukortissa  toivottiin: "Olkoon rakkaus keskeisin asia pyhässä liitossanne"

Minun isä ja äiti olivat allekirjoittaneet semmoisen kuin: "Yhteispelin säännöt muista/Ne ei tieltä suista"

Sadun äiti Tyyne: oli kirjoittanut ihan itse Osuuspankin lahjakorttiin: "Ei raha tuo onnea, mutta se on pieni, tärkeä murunen elämän pohjana. Yhteisymmärryksen kanssa käytettynä. Kunnioittakaa ja tukekaa toisianne aina. t. äiti"

Yksi satuttava Teuvolta: "Onni on pyöreä, älkää jättäkö sitä yksin alamäessä!"

Ehkä näitä ei pitäisi lukea kun on jo kokenut tuonkin, että onni on jätetty yksin ja se on menojaan mennyt. Vain pakki puuttuu siitäkin.

Mutta onhan viisaiden hallitsema Postipankkikin unelmineen särkeytynyt ja hävinnyt kartalta, kuollut ja tuhkattu. Vain lahjakorttien kuorista sitä voidaan muistella.
 
 3 pv sunnuntai

"Sunnuntaina sataa aina..." Ja kovasti. Mutta kakrut ne vain metsään meni. Pantiin eilen illalla vanerilevy tien alittavan rumpuputken suulle ja olipa aika kovat kosket kun raviojan allas tyhjennettiin. Lapsista se oli hauskaa.
 
Siivosin alakertaakin, kaasupullohuonetta myöten. Nyt on seuraavan kerran mukava tulla. Verhot nypin mukaan pesua varten, vaikka alkavathan nuo olla aikatavalla auringonvalon syömiä nekin. Ikkunat olisi syytä pestä kans! Mistähän saisi mukaansa hitsaustaitoisen siivoojan ensi kerraksi? Ei täällä hitsaamaan kyllä tarvi ruveta, tulipahan vain rakennustelineaikainen vitsi mieleeni.

Ulkona olin sen verran, että järjestelin isommat tavarat paikoilleen. Tein Hanten moottorikelkalle kuormalavapetin ja katteen liiterin räystään alle. Suojasin sen vielä pressuilla ja pellillä. H sanoi, että se joutaa olemaan toistaiseksi täällä.

Melkoinen pakkaaminen taas kun kohta lähdetään Kniin. Eveliina pitää koukata kotiinsa kylälle ja muistaa peräkärry kytkeä tienhaarasta koukkuun. Mahlaa on 15 litraa pöniköissä, nekin muistaa nostaa takakonttiin. Jotain aina unohtuu.

Yöllä kotona Knissa. Olipa se taas epäonnistunut kotiintulo. Yksi varomaton sana minulta ja Puutarhuri alkoi kimpoilun. Olen ihan sanaton tämän tunteen kanssa, joka nyt päässäni velloo.

Riitelyä karkuun läksin ja kerkesin käydä vielä kaupasta leipää ennen sen kiinni menoa. Sitten istuin hetken K:n kanssa autossa juttelemassa. Se piristi vähän, mutta ei se enää auta kun tässä näitä yksin mietin.

Jaksaisko tässä vielä? Miksi pitäisi?