18 pv maanantai
Rannaton migreeni, kelluin kivussa. En kyennyt mihinkään. Paitsi saattamaan Gaiusta koulutiellä. Pelkäsin pyöräileväni päin seiniä. Näkö sassaroi; joenrantatiellä lyllertävä, tukeva nainen näytti laihalta ja melkein ajoin sen päälle.
Peruna taimella, sen verran jaksoin tontinrajalla käydä.
Posti toi Karjalan Heimo-lehdet. Hesaria en kyennyt lukemaan, silmissä säröili.
19 pv tiistai
Päänsärky lakkaa vähitellen. Jälkitilaa on vaikea kuvailla. Se on masentavaa alakuloa, välinpitämättömyyttä; itkettää ilman mitään näkyvää syytä. Mieli kuin hapanta velliä jonka haluaisi oksentaa sisuksistaan pois. Unet aivan kaameita jos nukuksiin saa itsensä houkutelluksi.
Tahdonvoimalla piiskasin itseni ulos, tyhjensin jo aamulla kärrystä halot pinoon ja illalla raivasin kadun toisella puolella olevan, vanhoissa kartoissa kaduksi merkityn kadunpätkän pusikon. Lupa on kysytty. Karsin jo paksuimmat pajuraidat ja siirsin kärryllä pihaan. Oksatkin kerään ja murskaan oksasilppurilla katteeksi kasvimaille ja perennoihin. Muutamat kuukaudet noillakin riu´uilla saunaa lämmittää, murskaakin tulee yli oman tarpeen.
Illalla olin Kongon Jonathanin kanssa fb:n keskustelussa. J on Lyonissa, Ranskassa ollut jo pitkään Metso-konsernissa harjoittelemassa. Tulee Suomeen heinäkuussa ja kyseli, että josko olisi pyöräretkeä tiedossa, hän lähtisi polkemaan myös. Tämmöisten ihmissuhteiden takia minä fb:ssa olen; pieni henkireikä maailmansuuntaan toisinaan.
20 pv keskiviikko
Vieläkin heikohko olo. Toistan Mishkinin kirjasta lukemaani, migreenin jälkeistä herkkää mieltä miellyttänyttä lausetta "Aaltojen kohina kuulostaa siltä kuin joku selaisi jatkuvasti kirjaa." Että jotkut ne osaavatkin keksiä yhä edelleen hienoja lauseita. Kuinkahan vanhaksi minun pitäisi elää, että kykenisin itsekin.
Kaikki rangat ja oksat on nyt pihassa. Osan oksista murskasin jo. Tavaraa tulee niistä satoja irtolitroja. 150 l säkki samantyyppistä evästä (turvelisällä) maksaisi Ägri-marketissa 18,90. Murskaimeen tein yhden parannuksen: Sävelsin pikkurälläkän ohuella laikalla etuosaan taittuvan läpän. Vitutti, kun kone meni melkein jokaisen oksansilpun lopuksi tukkoon. Onpahan vain ikävä aukaistava, puhdistettava ja taas takaisin kiinni laitettava vekotin kaikkine turva-varolukituksineen. Ovatkohan itse laitteen suunnittelijat kokeilleet itse murskata sillä esim. tuoretta pajua, jonka kuori venyy ja paukkuu, mutta ei murskaannu, tukkii vain? Merkki on 2100 W Stiga. Työkengistä laksahtivat pohjalliset irti, taas! Nyt en taida enää liimata kiinni, repesivät eri kohdasta kuin aiemmin.
21 pv torstai
Nyt on rankaläjä pätkitty, halkomatta jäi osa kun alkoi kuuroja kuljettelemaan. Ukkonenkin jyrnähteli. Ilmestyi komea sateenkaari idän taivaalle. Oksat on myös pieninä sirusina pressun päällä. Monta tuntia niiden hakettamiseen menikin. Käsiin koskee. Keräsin kotiloetanoita puutarhan laitamilta. Juuttaat häviäisivät kun saisi siilit pysymään tontilla, tai olisi kanoja. Harakatkin niitä jonkun verran napsivat, mutta ei taida ylen mieluista syötävää olla. Puutarhurin kanssa hain muutaman tarjoustuijan entisten jatkoksi etelänpuolen naapurin ja meidän väliselle kaistaleelle. Netissä olisivat maksaneet Savonlinnasta toimitettuna jokusen euron vähemmän, mutta rahti tasaa aina tilit; 3 Brabanttia 16,90x2. Otin Unimäkeen myös 2 tomaatintainta. Tänne istutettavat on itse kasvatettu.
Äsken kukkia kastellessa huomasin, että puolalaiset omenansiemenet ovat ponkaisseet sittenkin mullasta taimiksi, ja kaksi mummolan omenapuun uutta taintakin on ilmestynyt. Onpa hyvä, etten heittänyt vielä multaa ruukuista pois.
22 pv perjantai
Aamuyö meni valvoessa. Migreeni laittaa unenrytminkin uusiksi, jos mulla nyt jotain rytmiä koskaan onkaan. Käytin sen hyödyksi kirjoittamalla, luinkin välillä Myös uuniohrapuuron valmistin aamuksi. Nukuin sitten ½ tuntia ennen ylösnousua ja se tuntui riittävän. Tulihan sitä iltayöstä muutama tunti saunan jälkeen nukutuksi. Ihan päiväpeiton päälle nukahdin kun penskoille annoin luvan katsoa Vaaleanpunaisen pantterin paluun.
Ei ole enää säkkipimeää yölläkään. Kävin istumassa rappusilla kolmen aikaan ja jo olivat pikkulinnut syötävää nurmella etsimässä. Leppälintu ainakin. Se taitaa asua naapuri Riston aitassa, ainakin sujahti seinässä olevasta reiästä sisäpuolelle ja kohta tuli takaisin. Aurinko alkoi nousta tällä kohti näkyville puoli viiden aikoihin.
Puolen tunnin torkahdusunessa ajoin uudella maastoautolla isosta hallista kierreportaisiin hakemaan naista, jonka kanssa oli sovittu makkaranpaistoretkestä terveyskeskukseen. Alhaalla se suuteli minua, ja nipisti lopuksi käsivarresta kipeästi. Sanoi ylpeänä "nyt minullakin on uusi penaali". Se oli vaaleansinistä, ohutta peltiä jota koristi lentävä Jumbo-elefantti. Sen kansi aukesi saranoilla ja etupuolella oli pieni munalukko. Sisäpuolella on salaisuus jonka hän näyttää sitten kun päästään terveyskeskukseen.
Hesarissa Sami Sillanpään kirjoitussarjassa surullinen juttu kongolaisesta naisesta joka teininä oli siepattu ja käytetty sekä seksiorjana, että pakotettu tappajaksi kapinallisten riveihin. Nyt hän on 33 vuotias viiden lapsen äiti ja "elämä on ohitse".
Lukevatko "ryppyjään" voitelevat ja implantteja rinnuksilleen suunnittelevat, 33-vuotiaat turhamaiset markkinataloususkovaiset näitä? Kouraiseeko ketään jos lukaisevatkin? Mitkä aiheet ovatkaan tärkeimpinä meidän parfymoitujen kaatopaikkojemme päällä? Aina uudesti syntyvien kankaanniemien seksiviestit. Pelkät viestit siis. Luultavasti kongolaisen Moniquen tarina olisikin liian vaikea keskustelunaihe. Rasistit kyllä puhkeaisivat sanalliseen kukkaan tämänkin hirvittävän surun äärellä.
Kohta pitää lähteä kaupungille seisomaan kieltokyltti kourassa jonkun kadun suulla kun joutoväki ahtautuu Run Street-tapahtumaan juoksemaan tai etenemään kuka milläkin keinolla. Tanssiseura saa jälleen tippiä liikenteenvalvonta talkoistamme.
Sitten iltasella myöhällä ajelen Unimäkeen. Ottaisin pojat mukaan, mutta niillä on jaliskisoja sun muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti