30 pv torstai
G, P ja E nukkuvat jo. Klo 18 oltiin täällä Unimäessä. Viime yönä satanutta lunta on vielä. Se oli kohmettunut liejuisen tien pintaan niin, että se kantoi peräkärryn kanssa pihaan saakka.
Asettumisen aluksi jälleen lämmityshommat ja muut askaret. Vettä kannoin kiuassäiliöön, saaveihin ja tuvan suureen valurautakattilaan yhteensä 15 sankollista. Polttopuita, lattian lakaisua, petien laittaminen... Jo kotona tekaistu makaronilaatikko helpotti ruuan laittoa tälle illalle.
Asettumisen aluksi jälleen lämmityshommat ja muut askaret. Vettä kannoin kiuassäiliöön, saaveihin ja tuvan suureen valurautakattilaan yhteensä 15 sankollista. Polttopuita, lattian lakaisua, petien laittaminen... Jo kotona tekaistu makaronilaatikko helpotti ruuan laittoa tälle illalle.
Touhuiluun livahti useammat tunnit, klo nyt melkein puoli yö. Ennen poikien nukahtamista luettiin 20 vuotta vanhoja Suomen Kuvalehtiä porukalla. G:lle luin ääneen niistä Ukkolan pakinoita, jyviä ja akanoita, sekä Helmin ja Heikin ja siihen se sitten nukahti.
Hujjaus piti lämmittää kun G:lla luiskahti pieru varren kanssa housuun metsässä jykältäessä: 200 m huussiin matkaa niin siinä aikuisemmallakin on tekemistä, että ehättää risukon ja kantojen ylitse kankkuja vastakkain puristaen asialle loikkia. En muistanut muistuttaa, että kanervikkoon voi pyllistää mihinkä vain. Kun vahingon jälkeen sanoin, niin G vastasi, että eihän metsässä ole mihin pyyhkiä. Vitsiksi arveli, kun kerroin, että minun lapsen ollessa pyyhittiin vaikka turpeeseen.
Viileää on vielä, 13 +astetta mittarissa vaikka uuninkuve on kuuma. Kylkeen ja vasemmalle puolelle lonkkaan koskee, ja käsiä juilii.
Ulkohämärässä katselin täytenevää kuuta. Kuulin, kun hanhiparvi kalkatti ylitse kuin rikkirattainen heinähankmo kivisellä pellolla. Huominen vappupäivä on ehkä säiden puolesta kohtalainen. Tainnoksisia jalopäitä maailman toreilla heilunee jo nyt. Ovat ohitse minulta ne hulinat.
Uutisissa Nepalin järistyksen uhriluku kasvaa. Taisi olla jo 5 tuhatta kuollutta ja 14 tuhatta vammautunutta. Murhe painaa miljoonien pienten mieliä.
Yön susista ollaan Puolassa usein jo toistettuna sitä mieltä, ettei niitä lasketa heidän kauttaan Eurooppaan. Mystiikkaa ovat Moskovan raggarit ladanneet jenginsä nimeen vaikka sudet eivät tuollaisiin typeryyksiin syyllistyisi edes erehdyksessä. Tuleepahan tästäkin idän liivikansan kokoontumisajosta muutaman minuutin tyhjäntäyttö uutisiin jos eivät muuta näe raportoitavaksi toimittajat maailmalla. Ja tällä välin ruumis kerrallaan Ukrainan itäosaa tyhjennetään.
1 pv perjantai
Vappu. Ollaan toukokuussa. Havahduin jo viiden aikaan. Päätä ja hartioita särkee. Panin kahviveden tulistumaan kaasulle ja menin ulos kuuntelemaan&katselemaan kevättä. Pakkasta 5 astetta. Aurinko sai nousta pilvettömälle taivaalle. Pirriäiset ja muut tirriäiset lurittelevat, teeret suolla pulputtaa. Mielilintuni mustarastaskin tuli tervehtimään huussinnurkalle. Nyt peipposia parvi sulapälvessä tuossa ikkunan alla. Kah, siihen lennähti myös västäräkki. Jotain nokittavaa ne aina löytävät vaikka kohmeessa on nurmi. Pitää jossakin välissä laittaa pikkulinnuille kotona värkkäämäni lisäpöntöt puihin. Sitten niitä on ainakin 12 kpl.
Radiossa lauloi äsken P. Koivuniemi, sitten Esa Pakarinen ja nyt Eemeli. Ykkösen puolella meni virrenveisuuksi.
Näin unta erikoisista naisista erikoisissa juhlissa. Nai-tatti paksuna heräsin.
Klo 7.30 Pojat nukkuvat vielä. Viileässä uni on syvää ja hyvää. Paistoin lettuja. Taikinaan laitoin enämpi kauraryynejä ja sämpyläjauhoja kuin vehnää, että tulee ruokasampaa. Kananmunia keitin 10 kpl. Nouskoon poikaset aamupalalle kun jaksavat. Menen ulos tyhjentämään peräkärrystä töryt ja sahanpurut jotka rapsutin Knin pihasta kyytiin. Niistä tulee jonkinlaista katetta kasvimaalle. Kun kärry on tyhjä, aloitan puiden pilkkomisen ja latjaamisen siihen. Toivottavasti käy vielä pakkasen puolella, että saan kuorman vietyä poiskin.
Seurasin luonnonnäytelmää kasvimaan laitaan pitkän riu´un nokkaan ruuvaamani linnunpöntön vaiheilla. Sinitiainen meni ensin pönttöön ja kun siihen syöksyi talitiainen, se antoi isommalleen nokkahaipakkaa niin, että untuvat rintapielistä pöllysi. Näytelmä toistui muutaman kerran. Kun isompi ei yksin pärjännyt, tuli se kohta toisen kanssa areenalle, mutta pikkuinen sininen ei periksi antanut ja senkin puoliso tai tuttava tuli kohta avuksi. Mikä lie lopputulos sitten kun joskus lopettavat. Ehkä sinitiaiset voittavat jos sisällä olija jaksaa suuaukkoa puolustaa ja toinen rajavartija on tullissa valppaana.
Kirjosieppo on kyllä sellainen pöntönvaltaaja, että se saattaa lopulta periä tuonkin pesäpaikan vaikka väkisin. Se ryökäle kun on semmoinen, että puottelee vaikka toisen lajin munat pöntöstä maahan kun haluaa asettua taloksi. Olen kerran semmoisenkin darwinistisen tempun nähnyt.
Illalla
Vanhempi S ajoi Kiuruvedeltä nuoremman S:n luokse aamulla. Oli vävy juopotellut ja tuli sisko avuksi riitaan. Ainakin kipenevän mielen osalta joudun minäkin osallistumaan. Kävin kylällä ja tapasin vanhemman S:n siinä pankin edustalla. Nuoremman luokse en viitsinyt mennä kun ajattelin, että antaa nyt vävyn pään selvitä siellä. Saatan sanoa aika terävästi sille jos niikseen tulee, enkä avointa riitaa nyt jaksa. Enkä olisi tätäkään mielenmustelmaa tarvinnut.
Torilla valmistelivat vapputapahtumaa, mutta eipä jääty katselemaan vaikka näkyi Maunula paikalle taikalaatikoineen saapuvan. Ehkä jokin lastenesityskin olisi ollut. SPR:n keräyslipasporukkaa oli enempi kuin muita punaisiin liiveihin pukeutuneita. Marssijoita tuskin ollenkaan. Kukahan olisi ollut pikkukylän puhujapönttöön nousija? Tullessa koppelo tuossa tiellä hiekkakiviä piiraansa varastoimassa että jaksaa hautomisajan koettelumukset.
Pätkin pölkkyjä moottorisahalla ja mäiskin halkoja kärryn täyteen. Pitää aamukohman aikana yrittää viedä se tienvarteen.
Niin se vain ajan hampaankoloon nuljahti tämäkin päivä kun välillä huolehdin poikien syömiset sun muut. Kovasti ne tulvavesissä ovat rymynneetkin ja kuumat löylyt kelpasi harjakaisiksi. Uunin päällinen on täynnä märkiä rytkyjä ja kenkiä. Ruokaakin meni kohtalaisesti mahoihin. Paistoin lohta ja keitin perunoita. Oli sitä makaronilaatikkoakin vielä. Jälkiruuaksi kaakaot. Vävy toi Eveliinan, että nyt on sitten neljä huiskajaa paikalla. Puhutin vävyä kaljoittelun kohtuullistamisesta vaikka tiedän, ettei muiden puheilla niissä asioissa juurikaan vaikutusta ole.
Niin se vain ajan hampaankoloon nuljahti tämäkin päivä kun välillä huolehdin poikien syömiset sun muut. Kovasti ne tulvavesissä ovat rymynneetkin ja kuumat löylyt kelpasi harjakaisiksi. Uunin päällinen on täynnä märkiä rytkyjä ja kenkiä. Ruokaakin meni kohtalaisesti mahoihin. Paistoin lohta ja keitin perunoita. Oli sitä makaronilaatikkoakin vielä. Jälkiruuaksi kaakaot. Vävy toi Eveliinan, että nyt on sitten neljä huiskajaa paikalla. Puhutin vävyä kaljoittelun kohtuullistamisesta vaikka tiedän, ettei muiden puheilla niissä asioissa juurikaan vaikutusta ole.
Tapio soitti Kittilästä ja kertoi sen perän vappuhulinoista. Levillä kai ne kiivaimmin aina juhlivat ja se on ollut siellä aina karnevaali muiden karnevaalien joukossa. Vettä sanoi satavan kaatamalla.
Hantekin soitti. Hän oli saanut Mercyrun kuntoon muuten, mutta vesipumpun siivekkeen lapa oli poikki.
Luin 1950,-60, -70-lukujen Kansan Tahtoja ja Kansan Uutisia sekä Kainuun Sanomia. Ne olen kaivellut Knin talon sahanpuruista remontoidessani. Pahoinpitelijöiden ja heidän uhriensa, liikenteessä kuolleiden, hirttäytyneiden ja eksyneiden nimet on kerrottu avoimesti toisin kuin nykyään. Ainainen lama taitaa olla jokaisella vuosikymmenellä menossa eivätkä valtioiden sen enempää kuin yksityistenkään varat ole silloinkaan riittäneet yhtään mihinkään. Millähän sitä tähän päivään lie keploteltu kun virret ovat edelleen suurin piirtein samat? Vietnamin sodasta on paljon kirjoituksia eikä Lähi-Itä ole yhtään sen väkivallattomampi kuin tälläkään hetkellä. Kaikenlaisia pommeja räjähtelee siellä sun täällä vaikka lars wilkwsejä ja salman rushdeja siitetään vasta alulle.
2 pv lauantai
Myöhä jo. Asettuivat pojat ja Eveliina aika helposti nukkumaan. G näki heti jotain hauskaa unta kun naureskeli itsekseen. Paulusta pierettää kamalasti. Koivunmahlaa joi sekin, että sekö se..?
Aamulla heräsin jälleen viideltä. Taas päätä särki ja kylkikipu oli pahempi. Pitää ensi viikolla yrittää saada itsensä lääkäriin sen takia.
Pakkasta oli sen verran, että sain raskaan halkolastin vietyä uppoamatta Iisalmen tien varteen valmiiksi.
Koko päivän on satanut rännän sekaista vettä. Penakoita se ei ole estänyt hyppäämästä tulvavesissä ja aika syvällä metsässäkin sanoivat rymynneensä. Punakoita poskia ja märkiä vaatteita on nyt niin paljon tuvan kaikissa koukuissa ja uunin päälle virittelemässäni hyllykössä, ettei enempää mahtuisi.
Minä käytin pakollista sisäpäivää siivoamiseen. Aloitin makuuparvelta joka on jäänyt jo vuosien ajan ylimalkaiselle siistimiselle. Sieltä piti panna nuotioon iso läjä nurkassa lojunutta vaatetavaraa kun hiiret olivat asuneet niissä Jokunen lakana, parit kauhtuneet verhot ja sijauspatjan rutalekin meni tuhon omaksi. Kaikki pääosin loppuun kulutettua paikkapolvea, reikäistä paitaa ja housua, ettei itku kyllä niistä tule.
Hetkeksi vaivuin muistoihini erään pahvilaatikon äärellä josta löytyi vuoden 1978 aikaisia juttuja. Onnitteluja hääparille ja sen semmoisia. Armeija-ajaltakin kirjeenvaihtoa ja kortteja. Valokuvia, muistiinpanoja, vihkoja, allakoita merkintöineen... Tekee kipeää kun ajattelee, miten se elämä kuitenkin toi eteen muuta, kuin jossakin tyypillisimmässä onnittelukortissa toivottiin: "Olkoon rakkaus keskeisin asia pyhässä liitossanne"
Minun isä ja äiti olivat allekirjoittaneet semmoisen kuin: "Yhteispelin säännöt muista/Ne ei tieltä suista"
Sadun äiti Tyyne: oli kirjoittanut ihan itse Osuuspankin lahjakorttiin: "Ei raha tuo onnea, mutta se on pieni, tärkeä murunen elämän pohjana. Yhteisymmärryksen kanssa käytettynä. Kunnioittakaa ja tukekaa toisianne aina. t. äiti"
Yksi satuttava Teuvolta: "Onni on pyöreä, älkää jättäkö sitä yksin alamäessä!"
Ehkä näitä ei pitäisi lukea kun on jo kokenut tuonkin, että onni on jätetty yksin ja se on menojaan mennyt. Vain pakki puuttuu siitäkin.
Mutta onhan viisaiden hallitsema Postipankkikin unelmineen särkeytynyt ja hävinnyt kartalta, kuollut ja tuhkattu. Vain lahjakorttien kuorista sitä voidaan muistella.
Aamulla heräsin jälleen viideltä. Taas päätä särki ja kylkikipu oli pahempi. Pitää ensi viikolla yrittää saada itsensä lääkäriin sen takia.
Pakkasta oli sen verran, että sain raskaan halkolastin vietyä uppoamatta Iisalmen tien varteen valmiiksi.
Koko päivän on satanut rännän sekaista vettä. Penakoita se ei ole estänyt hyppäämästä tulvavesissä ja aika syvällä metsässäkin sanoivat rymynneensä. Punakoita poskia ja märkiä vaatteita on nyt niin paljon tuvan kaikissa koukuissa ja uunin päälle virittelemässäni hyllykössä, ettei enempää mahtuisi.
Minä käytin pakollista sisäpäivää siivoamiseen. Aloitin makuuparvelta joka on jäänyt jo vuosien ajan ylimalkaiselle siistimiselle. Sieltä piti panna nuotioon iso läjä nurkassa lojunutta vaatetavaraa kun hiiret olivat asuneet niissä Jokunen lakana, parit kauhtuneet verhot ja sijauspatjan rutalekin meni tuhon omaksi. Kaikki pääosin loppuun kulutettua paikkapolvea, reikäistä paitaa ja housua, ettei itku kyllä niistä tule.
Hetkeksi vaivuin muistoihini erään pahvilaatikon äärellä josta löytyi vuoden 1978 aikaisia juttuja. Onnitteluja hääparille ja sen semmoisia. Armeija-ajaltakin kirjeenvaihtoa ja kortteja. Valokuvia, muistiinpanoja, vihkoja, allakoita merkintöineen... Tekee kipeää kun ajattelee, miten se elämä kuitenkin toi eteen muuta, kuin jossakin tyypillisimmässä onnittelukortissa toivottiin: "Olkoon rakkaus keskeisin asia pyhässä liitossanne"
Minun isä ja äiti olivat allekirjoittaneet semmoisen kuin: "Yhteispelin säännöt muista/Ne ei tieltä suista"
Sadun äiti Tyyne: oli kirjoittanut ihan itse Osuuspankin lahjakorttiin: "Ei raha tuo onnea, mutta se on pieni, tärkeä murunen elämän pohjana. Yhteisymmärryksen kanssa käytettynä. Kunnioittakaa ja tukekaa toisianne aina. t. äiti"
Yksi satuttava Teuvolta: "Onni on pyöreä, älkää jättäkö sitä yksin alamäessä!"
Ehkä näitä ei pitäisi lukea kun on jo kokenut tuonkin, että onni on jätetty yksin ja se on menojaan mennyt. Vain pakki puuttuu siitäkin.
Mutta onhan viisaiden hallitsema Postipankkikin unelmineen särkeytynyt ja hävinnyt kartalta, kuollut ja tuhkattu. Vain lahjakorttien kuorista sitä voidaan muistella.
3 pv sunnuntai
"Sunnuntaina sataa aina..." Ja kovasti. Mutta kakrut ne vain metsään meni. Pantiin eilen illalla vanerilevy tien alittavan rumpuputken suulle ja olipa aika kovat kosket kun raviojan allas tyhjennettiin. Lapsista se oli hauskaa.
Siivosin alakertaakin, kaasupullohuonetta myöten. Nyt on seuraavan kerran mukava tulla. Verhot nypin mukaan pesua varten, vaikka alkavathan nuo olla aikatavalla auringonvalon syömiä nekin. Ikkunat olisi syytä pestä kans! Mistähän saisi mukaansa hitsaustaitoisen siivoojan ensi kerraksi? Ei täällä hitsaamaan kyllä tarvi ruveta, tulipahan vain rakennustelineaikainen vitsi mieleeni.
Ulkona olin sen verran, että järjestelin isommat tavarat paikoilleen. Tein Hanten moottorikelkalle kuormalavapetin ja katteen liiterin räystään alle. Suojasin sen vielä pressuilla ja pellillä. H sanoi, että se joutaa olemaan toistaiseksi täällä.
Melkoinen pakkaaminen taas kun kohta lähdetään Kniin. Eveliina pitää koukata kotiinsa kylälle ja muistaa peräkärry kytkeä tienhaarasta koukkuun. Mahlaa on 15 litraa pöniköissä, nekin muistaa nostaa takakonttiin. Jotain aina unohtuu.
Ulkona olin sen verran, että järjestelin isommat tavarat paikoilleen. Tein Hanten moottorikelkalle kuormalavapetin ja katteen liiterin räystään alle. Suojasin sen vielä pressuilla ja pellillä. H sanoi, että se joutaa olemaan toistaiseksi täällä.
Melkoinen pakkaaminen taas kun kohta lähdetään Kniin. Eveliina pitää koukata kotiinsa kylälle ja muistaa peräkärry kytkeä tienhaarasta koukkuun. Mahlaa on 15 litraa pöniköissä, nekin muistaa nostaa takakonttiin. Jotain aina unohtuu.
Yöllä kotona Knissa. Olipa se taas epäonnistunut kotiintulo. Yksi varomaton sana minulta ja Puutarhuri alkoi kimpoilun. Olen ihan sanaton tämän tunteen kanssa, joka nyt päässäni velloo.
Riitelyä karkuun läksin ja kerkesin käydä vielä kaupasta leipää ennen sen kiinni menoa. Sitten istuin hetken K:n kanssa autossa juttelemassa. Se piristi vähän, mutta ei se enää auta kun tässä näitä yksin mietin.
Jaksaisko tässä vielä? Miksi pitäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti