Huhtikuu 2015 vappuviikko

26 pv sunnuntai

Äitini pituus oli 158, hiukset nuorena mustalaisen tummat. Kasvot kauniit ja herkät. Hampaissa reikiä jo pienestä, vanhempana proteesit. Äidillä särki päätä usein, migreeni. Muuten topakka ja peloton. Roistojen katseet särkyivät äidin rehellisten silmien edessä.  Äidin lauluäänestä on sanottu, että se oli helakka. Muistan vain sen tumman sävyn kun hän surullisia veisasi. Ja ilon, kun lehmiä metsästä joikasi.

Tänään oli Pauluksella ensimmäinen julkinen tanssiesiintyminen. Hyvin meni. Rohkea poika.

 

Nepalissa vuoret järkkyneet, talot sortuneet, ihmisiä ja eläimiä kuollut. Kuinkahan tuttujeni, Suomessa asuvien nepalilaisten perheiden, sukulaisten laita lie? Tietoja on nyt sadoista uhreista. Lopullista määrää ei ihan heti tiedetä. 1934 vastaavassa järistyksessä on kuollut 10 000.

 

Turkki parahti Putinille kun se osallistui Armenian kansanmurhan muistojuhlille ja puheessaan nimitti sitä kuten kuuluukin. Siinä Turkki on oikeassa, että kyllä Putin (Venäjä) on väärissä juhlissa puheita pitämässä jos älyäisi ymmärtää, mitä se itse on tehnyt niin monelle etniselle vähemmistölleen.

Minulle soitti tuttu kaukaa entisiltä sijoilta, sieltä takavasemmalta joista ajoista ja ihmisistä olen tärkeimmät muistiinikin merkannut. Oli murheenmurtama; mies kuollut saappaat jalassa kodin kynnykselle.

27 pv maanantai

Elisabeth on kuollut n. vuoden päästä siitä, kun oli synnyttänyt äitini. Isä Abraham oli jäänyt neljän tyttären ja yhden pojan yksinhuoltajaksi vuonna 1924. Sitten oli velikin kuollut. Pian vanhin tytär Mirja, lipsahti raskaaksi 16 vuotiaana. Raamattunsa kirjaimellisesti arkeen siirtänyt isä Abraham oli laittanut Mirjamin maantielle. Eikä tytär enää nenäänsä lapsuuskodissaan saanut näyttää. Tulossa olevan lapsen oli sen siittäjäkin kieltänyt; niin urkeni pitkä mierontie lapselle lapsi kainalossa raamatun sanan tähden.
 

Pilvistä, aika koleaa. Yöllä pakkasen puolella.

Mummo, Pena ja Aila pistäytyivät aamupvllä. Annoin mukaan muovilönttejä joihin saavat laskea mummolan koivuista mahlaa samalla kun omiinsakin. Kun olen nyt juonut Unimäestä laskettua, niin ei ole oikeaa jalkaa särkenyt. Lumelääkitystä lie kuitenkin. Ovathan ne tutkijat poikki- ja ristiinleikanneet mahlan eikä se veden lisäksi paljon muuta sisällä. 10 litraa pitäisi juoda päivässä, että esimerkiksi kaliumin ja magnesiumin vuorokausitarve elimistössä täyttyisi.  Kylkikipuun se ei ainakaan vaikuta. Tänäänkin kun torkahdin ettoneelle, niin herätessä tuntui, kuin joku seisoisi rinnan päällä.

 

Kirsi Kunnaksen elämäkerrassa on telepaattisista kokemuksista kirjailijan nuoruusvuosilta muutamia rivejä. Ne ovat tapahtuneet teini-iässä olleen nuoren, sairastelevan sota-ajan epävarmuudessa. Minua alkaa heti loitonnuttaa totena esiteltävät henkimaailman jutut. Itse en kykene niihin uskomaan. Niille löytyy poikkeuksetta järkiselityksetkin. Sillä tavalla ne ovat totta, että jokin vakavampi sairaus vaurioittaa aivosähköjärjestelmää. Silloin kuvittelunkyvyt lisääntyvät hallusinaatioiksi asti. Tai viinan, huumeiden, lääkkeiden kanssa tarpeeksi seurusteltaessa. Siitä ei Kunnaksen tapauksessa ole kyse, sitä en epäile. Kunnas on kuitenkin sairastellut vakavasti, että siitä herkkyys yliluonnollisten mielikuvitteluun. Erikoisen erikoinen lahjakkuus hän joka tapauksessa runouden saralla on.

Ko. elämäkerran kirjoittaja on Leena Kirstinä s. 1944. Kunnas on syntynyt 1924.

 

Iltapvllä paistoin penakoille välipalaksi grahamlettuja. Laitoin sekaan myös hirssihiutaleita ja tietenkin tavallista vehnäjauhoa. Kelepasivathan nuo.

 

Haravoin pihaa. Laitoin vadelmapensaille tuet: Porasin 13 mm:n reiät puisiin tolppiin ja pujotin muovitetut tukitangot niihin. On hyvä vatukon nyt nojata kortensa tukien päälle kun alkaa sato painaa. Parempi kuin naruilla kötöstellyt aiemmat. Mansikkapenkissäkin alkoivat nostaa taimet päätään. Suojasin kehikon muovilla kun on kylmiä öitä edelleen. Myös pottumaan ylle levitin muovinrutaletta. Vielä se luntakin tuprauttaa.

 

Kun olin kasvihuoneen nurkalla, räpisteli paikalle viherpeipponen ja halusi istahtaa silmälasieni sangalle, nenän kohdalle.

 

Jututin alapuolen naapuria, hra Tiitistä. Aikoo rakentaa hänkin kasvihuoneen vanhoista ikkunaklaseista ja kyseli neuvoja. Esittelin omia ratkaisujani. Taisin jo aiemmin ylöskirjata, että niiden 16 v. tytär voitti jousiammunnan SM-kultaa äskettäin.

 

Tunturi tangossa ketju venynyt, putosi kahdesti tänään pois päältä eikä ole enää kiristysvaraa. Pitänee poikkasta ja lyhentää.

Nepalissa järistyksen uhreja laskettu yli 3000. Soitin Rupalle ja hän sanoi, että äitinsä ja muut sukulaiset asuvat Nepalin itäisen osan vuorien rinteillä eivätkä he ole vaarassa. Veljen perhettä on kai Kathmandussa, mutta he ovat elossa. Ei tiennyt Kumarin etc. perheiden kohtalosta. Kävi se Kumar jossakin välissä fb:n keskustelussa, mutta en kerennyt kysyä kun häipyi jo.

Venäläisiä "yön susia" ei ole laskettu Puolan kautta moottoripyörämarssille. Aikovat yrittää Suomen kautta.

 

28 pv tiistai

Kun sodasta palannut  tulevaisäni kiinnostui saman korven kasvattiin, tulevaan äitiini, piti suhde pitää katseilta piilossa. Ja sehän sankan kuusikon suojissa nuorilta onnistui. Kun häistä sitten Abrahamille ilmoitettiin, se purskahti itkuun: "Viimenen tytär kommunistin syöttiin tarras!" Ei tullut häihin, ei. Äitiin se sattui kovasti.
 

Älykkäässä suunnitelmassa älykästä oli ainoastaan suunnittelu. Tuollainen lause kiersi aamuyöstä päässäni. Olenko lukenut sen jostain vai onko ihan omien aivojeni luomutuote? Ei, ei voi olla oma, tuntuu niin tutulta, kliseemäiseltä. Voi olla Parosen aforismeja. Tai Jerzy Lecin.

 

Nepalin uhriluku kasvaa. Lehdestä tieto, että niitä on jo yli 4000. Uutisissa sanoivat, että luku voi nousta lähelle 10 tuhatta.

Rodunjalostus edistyy. Geeniperimämme on kohta mahdollista tutkia automaattisesti jo neuvoloissa. On siihen mahdollisuudet jo kohdussa, mutta eivät ne siitä ääntä pidä. Näin pyritään jalostuksen loppuhuipentumaan joka eräästä syystä viime vuosisadan puolivälissä jäi pahasti kesken.

Herrakansa on tulossa, oletko valmis?

 

Mieleen piirtelen eräänlaista karttaa maailmasta, jossa olen elänyt. Hahmottelen myös reaalista "maastokarttaa" lapsuuteni maisemista. Miljöötähän ei sellaisenaan enää ole olemassa, ihmisetkin likipitäen kaikki muuttaneet pois, suuri osa kuollut. Autioituneet asumukset, navetat, saunat huussit ja heinäladot on monet talvet painaneet läjään, laho syönyt, ruoste liuskittanut. Metsät on tuhottu, ajettu tehtaisiin, liemiksi keitelty ja paperisilppuna tuuleen levitelty. Ja metsien mukana polut; koko sielunmaisema, joka ei hankaamallakaan pois pyyhkiydy.  Eikä toistamalla samaa tarinaa.

Löysin Tojotanrottelosta jäähdytysnesteen vuotokohdan. Lorkkasee virranjakajan alapuolelta, paluuletkun laipasta kovasti. Pitää huomenna purkaa ja katsoa, voiko sille tehdä ja mitä. Voi paska.

Porkkanansiemeniä liimasin siirappitippoihin sanomalehdestä leikkaamaani suikaleeseen ja istutin multapenkkiin. Jää harvennushomma kokonaan pois. Kun laitan vielä katerosuja kasvimaan päälle, niin rikkaruojen kitkennältäkin säästyn. Yksinlaskien simentippoja tuli 238 kpl. Ne ovat kesälaatua, eli syömäporkkanoita suoraan pellosta kunhan joutuvat. Onhan niitä nauhaan tehdasvalmisteisestikin laitettu, mutta juuttaat ovat turhan kalliita ostaa.

Martti Ahtisaaren "rauhanryhmä" tapaamassa Putinia Moskovassa.

 

 29 pv keskiviikko

Toiseksi nuorin Seppo sai syntyä vielä Unimäen savusaunassa. Isälle tuli kiire kätilön hakuun. Vihreällä IC:llä se tapahtui metsäpolkuja pitkin niin kovaa kuin vain uskalsi. Menokyyti ei kätilö Annalle enää kelvannut: Kävelen mieluummin, se lyhyesti lausui.
 

Rassauduin Tojotan moottoritilassa meisseleiden ja hylsyjen kanssa vähän aikaa, irrotin virranjakajan kannen ja akun, että nyrkkini sopivat pulttaamaan termostaatin laipan kiinnitykset josta vuotokohta helposti löytyi. Termostaatin kuminen tiiviste risana. Hain tarvikkeesta uuden. Maksoi 2 €. Kun asensin osat paikoilleen, lisäsin jäähdytysnestettä ja käynnistin, moottori ei pyörinyt kaikilla pytyillä. Aukaisin jälleen virranjakajan kannen ja kun tarkastelin sytytyksen kosketusnapoja, ne olivat montulle kuluneita. Koska olin kolistellut osaa, niin niistä oli karstapiikkien mukana lohkeillut perusainettakin mukaan, ja siinä syy. Eli ei muuta kuin kansi ja pyörijä mukaan ja jälleen osaliikkeeseen. Pyörijä löytyi hyllystä, mutta kansi piti tilata. Pyörijän hinta 5€, kansi 37€. Perkele että ottaa pattiin! Netissä olisivat osat olleet hieman halvemmat, mutta rahtimaksu 9.90€ joten kalliimmaksi olisivat tulleet. Kyllä tällä tulotasolla ei auton omistamisessa ole yhtään mitään järkeä olipa se kuinka vanha ja pääomakuluton tahansa. Periaatteessa ei millään "omistamisella" mieltä ole, niin paljon se ihmistä rasittaa.

Tein mieleni tasoittamiseksi joutavista laudanpätkistä neljä linnunpönttöä. Västäräkkiä varten erikoiserikoisen kun se ei ilman tuulikaappia pönttöihin pesi. Siivosin loput pihanrojut ja panin painoja irtotavaran päälle koska lupasivat lujaa tuulta yöksi, ja runsasta lumisadetta.

Ja jotta totuus elämänkohtalonsa sattumanvaraisuudesta ei unohtuisi, Nepalin maanjäristyksen uhriluku on jo 5000, moninkertainen määrä vammautuneita, kotinsa menettäneitä ja henkisesti järkkyneitä.

Mummo soitti. Asiana ettei mahla vielä Ristijärven Salokylällä koivuista irtoa; hanget korkeat nietokset. Sanoin, ettei tarvitse huolehtia kun menen U.mäkeen niin sieltä kyllä irtoaa. Sitten puhuttiin vähän ukin terveydestä joka heikkenee koko ajan ja näkyy kärttyisyytenä sun muuna. Kohtuuton rasite sekin kaikille osallisille.

Illalla elokuva itäsaksalaisesta Barbarasta joka halusi loikata, mutta lopussa aie muuttui toisen henkilön menolipuksi. Hyvin näytelty kautta kaaren. Kuinka taitavat, lahjakkaanluovat ihmiset kykenevätkään! Totuuskin entisestä Itäsaksasta on ollut varmasti juuri tuollaista; alistamista, nöyryyttämistä, valvontaa. Siellä ovat saaneet pikkupaskatkin päteä kun ovat puolensa osanneet valita ja oikeanvärisen manttelin päällensä pukea. 

 

 30 pv torstai

Kun äiti kävi synnyttämässä viimeisen lapsensa, pikkuveljeni Einon, niin ihmettelin ääneen, miten laihana äiti Nurmeksesta tuli; eikö ne antaneet siellä ruokaa?. Minä olin jo viiden ja painoin paljon asioita mieleeni. Senkin, että samalla kun äiti lypsi kahasavuissa lehmää, Eino imi äidin tissiä liinalla rinnan päälle kiinni kietaistuna. Pieni, vaaleanpunainen pallukka se minun mielestäni oli. Kuin iso hiirenpoikanen.

Suomikin on liittynyt Euroopan shengenalueen kieltoon päästämästä "yönsusia" Venäjältä alueelleen. Saattaa niitä kieltojen maasta ulospyrkiviä tyrannin suosikkihäiriköitä vituttaa.

Lunta tullut yöllä 10-20 cm. Sulaa se pois paikoilleen, en kolaan koske. Aurinko häikäisee valkeaa vasten kovasti. Jo saapuneilla pikkulinnuilla saattaa vähän aikaa olla hyönteisateriat hakusessa.

Hain virranjakajan kannen ja uudet tulpat Tojotanrotteloon. Vaihdoin ne ja nyt moottori kohtalaisen tasaiseen pyörii, mutta kierroksia lisätessä yli 5 tuhannen, se alkaa pätpättää. Jossakin yksittäinen kipinä loikkaa, mutta juuri se loikka jää kesken.

Kommenttini Kemppisellä huomioitiin erillisen postauksen arvolla "Rikkaita on suojeltava". Kemppinen tuskin juurmutiaan myöten käsittää, mikä pahoinvoinnin aalto minut pani kirjoittamaan kommentti aiheesta. Saatika joku muu paksusti voiva onnenlapsi jolle ei pienten ostosten teko hartioita köyryyn vedä. Kuilut ovat käsittämättömät älyihmisten ylittää.

Kerään poikaseni mukaani ja kurvaamme vappua karkuun korpeen. Tuskinpa nimensä mukaiset turhuudet, ilmapallot koristavat Unimäen tupaa. Simaa sentäs tein.