perjantai 26. toukokuuta 2017

Merkintöjä

24.5.2017 Keskiviikko

Päivä mailleen saa, on aika uinahtaa...

Mitä se mailleen saa?

Katselin juuri ulos ikkunasta kun kettu vilisti punaisenruskeana juovana tien ja kasvimaan välistä sekamaakaistaletta pitkin. Kiviraunion kohdalla se pysähtyi sekunniksi ja katsoi mökin suuntaan, mutta koska ei irvistänyt, niin päättelin, ettei se minua huomannut. Jokin saalis sillä tähtäimessä oli, sillä pitkiä olivat loikat joilla se matkaansa jatkoi vanhan polkupyörän ja trampoliinin taitse koillista kohti. Pitemmälle en nähnyt vaikka väänsin poskeni ikkunaan litteäksi.

Ketun vilistyksen ajan oli tunnelma kuin Mukan "näin hetki sitten ketun"-kirjaa lukiessa.

Tänään tein aamupäivällä pihansiivousta Knissa ja kun olin valmis, vyöttäydyin ja matkasin ensin tänne Unimäkeen, lämmäytin sen verran saunaa, että vesi kuumeni, kävin pesulla, otin välipalaa ja ajelin Siilinjärvelle jossa piti käydä pari asiaa toimittamassa veljieni luona. Pojat olivat siellä suurinpiirtein siinä kunnossa kuin viimeksikin. Vähän ovat taas turvonneet, mutta onko se niin suuri synti, jos edes syöminen on ilo koko ikäisen kehitysvammaisuuden varjoissa? Pottukattila siellä tulella oli nytkin.

Kävin äidin ja isän haudalla. J käy omatoimisesti siellä kukkia kastelemassa, toiset ehkä vain ohjatusti. Yhden kerran olen minä sinne kukkia vienyt, se tapahtui siksi, koska piti saada lehtijuttuun sen tyylinen valokuva minusta. Mutta oli se kyllä muutenkin silloin paikallaan, koska tunsin niin. Toimittajan kanssa oli jopa treffit sinne hautausmaalle.

Kiersin sitten vainajain valtakuntaa hieman laajemminkin ja panin  merkille pari tuttua nimeä. Erään hiekanvärisen, vaatimattoman paaden kohdalla pysähdyin, sillä en heti muistanut, mistä yhteydestä kiveen kurvailtu nimi tuttu oli. Sitten muistin. Nyt ovat siis hänenkin kätensä lakanneet tärisemästä. Hänellä nimittäin oli jo nuorena sellainen hermostovaiva.

Levottomasti eläneen, nuorena kuolleen M:n hautakivestä oli hiottu kuolinaikaisen vaimon nimi pois.

Tulomatkalla ajoin Hankamäen kautta, mennessä kurvailin mutkaisia Varpaisjärven seututeitä.

Nyt väsyttää. Tänään jäi puutarhahommat täällä tekemättä, mutta tuolla ne pellolla kyllä odottavat. Nostelin pikkuagrin aitasta pihamaalle ja rälläköin grillinraadosta, joka oli menossa jo romulaan, ritiläkuvun pois ja kunnostin letkut niin, että ne toimivat vain vielä ehjän sivukeittimen polttimossa. Litra maitoa oli jäänyt edelliskerralla ja se jo hieman hyytyi kun kahviin lirautin joten tekaisin lettutaikinan ja paistoin ne ulkona saneeraamallani keittoliedellä. Hyviä oli ja jäi vielä aamuksikin.

Luen vähän ja näen kohta unta vaikka ketuista.

25.5.2017 Torstai

Tekstiviesti on kirjautunut kännykkääni klo 01.27. Siinä muun asian ohella pahoittelut, jos piippaus herättää, mutta myös lupaus, että soitto tulee kun aika on.

Unessa, joka viideltä aamulla katkesi, ei kettuja vilistänyt eikä sananmuunnoksen huomioon ottaen muutakaan, mutta oli kallioita ja koskia, sekä suuria petäjiä, määränpäätä vailla taivaltavia ihmishahmoja ja autereinen ilmanala. Vähän kuin muinaisuudessa olisin käväissyt. Lentävät liskot vain puuttuivat.

Olin jo ½7 kaivelemassa pottumaata. Kun tulin keittämään aamun toiset kahvit, luvattu puhelu tuli. Kahdeksan uutisia juuri aloittelivat ja kun puhelu viimein pääteltiin ja napsautin radion auki, niin alkoivat yhdeksän uutiset. Oli kyllä mukava puhelu.

Nyt sitä sitten jaksaa taas. Muu suomalainen maailma laittaa Helsingissä presidenttiä multiin, minä kuoputan potut. Isäin ja äitein maasta lie molemmissa kyse.

Pellolla kuokkiessani kirjoitin mielessäni jonkin aforismin Manun muistoksi, mutta koska en edes sanaa siitä multaan kirjoittanut, niin unohdin sen. Mutta väliäkös tuolla. Samaan aikaan kun tässä näitä mietin, miljoona muuta kansalaista muistelee minunkin puolesta Koivistoa. Ja varmasti laadukkaammin, tietävämmäin ja hienommin sanankääntein.

Ehkä se liittyi nykyiseen menoon johon Koiviston aikana, huomaamatta ja hiljaksiin ryhdyttiin"ajautumaan" (johtamistahan hoiti saman aateviitteen toveri Lipponen).

Oikeastihan Suomessa eletäänkin jo eräänlaisessa sosialismissa; kansalaisten rahat ja varat "sosialisoidaan" terveyttä, sairautta ja syntymää tai kuolemaakaan unohtamatta yhteiseen käyttöön, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkia siihen pöytään syömään hyväksyttäisiin. Ja virsi, jolla asia siunataan, alkaa; kun rikkaat rikastuvat siitä hyötyy köyhäkin, hallelujaa, hallelujaa...

Iltapvllä kävi Soilan porukka. Toivat polkupyörän joka on J:lle liian iso. Oli ostanut Hobby Hallista, mutta ei ollut palauttanut ja se on pari vuotta ollut niiden autotallissa käyttämättömänä. Shimanon 24-vaihteet siinä on, mutta renkaat jo pykineet piloille. Mitähän "kumia" indonesialaiset renkaissa käyttänevät? Vien sen Kniin ja laitan uudet kumit ja huollan, niin eiköhän sillä kilometrit taitu. Tai sitten runko taittuu.

Kävin kylällä kaupassa ja ostin 2 kpl 400 siemenen pussia porkkanaa ja yhden punajuurta. Ne ovat paperinauhaan koneistettuja, käteviä. Panin ne jo muokkaamaani penkkiin. Riittivät tarkalleen päästä päähän laudoilla rajaamalleni alueelle. Avomaankurkkuakin yhden pikkupussin ostin, mutta sille penkki jäi vielä tekemäti.

Saunaa lämmitellessä soitin Heimolle. Koiviston hautajaiset sanoi seuranneensa ja oli yleisesti sitä mieltä, että aikakauteensa sopiva ukko se pressaksi oli. Kaikenlaista muutakin juteltiin ja vanhojen muisteluksihan se sedällä tahtoo luiskahtaa. Välillä hän havahtuu, että olen minä tainnut tämän sulle kertoakin. Uusimpien arkitapahtumien listaa käytiin myös lävitse. Niin kuin senkin, kuinka Sirkka oli pessyt Heimon uuden kännykän ja laittanut sen sitten tiiviiseen säilytyspussiin. Ja pilallehan se oli mennyt. Vanhaan kännykkäänsä oli simin saanut vaihdettua, mutta sekin rätisi. Alakuloiselta H kuulosti. Ei ollut mökillekään vielä uskaltanut lähteä kun  ei Sirkalle hoitopaikkaa edes muutamaksi viikoksi saa. Että semmoista "sotea" vanhuksille.

Saunan jälkeen nukahdin kerkeämättä montaakaan lausetta lukea. Heräsin sitten kun joku soitti unenpuhelimeen. Olin nukkunut reilun tunnin. Ulkona pistäytymisen jälkeen ei uni kovin helposti tule, ei edes lukemalla. Yx tekstari ja saman verran takaisin.

26.5.2017 Perjantai

Trump on pöljäillyt maailmankiertueellaan, mutta pöljäilköön. Tällä tontilla se vesipää ei juhli.

Kylmän tuulinen aamu. Lintujen ruokintapaikalla käyvät enää punatulkut isommalla joukolla, yksittäiset vihervarpuset ja viherpeipot ja talitinttejä vain muutamat. Tuomipöntön on tällä kertaa saanut vallatuksi sinikurkku. En ole sitä ennen pöntöissä nähnytkään, enkä punarintaa tai leppälintua. Kirjosieppo jäi siis ainakin yhdessä pöntössä häviölle. Muita pönttöjä se laji on kyllä vallannut ilmeisesti useamman kuin esimerkiksi talitiaiset. Luontoa kun seuraa, voi yhden öykkärilajin menestyksestä lukea yhteneväisyyksiä ihmisenkin toimiin. Tosin oikeassa luonnossa yhden lajin öykkäröinnille koittaa aina ajallaan taantuminen. Tai rutto.

Pääskyt yrittävät tänäkin keväänä harjan alle. Onnistuukohan? Viime keväänä ne yrittivät entiseen malliin, mutta sitten hävisivät kuin neulanpisto villapaitaan eikä yhtään pesivää pariskoa tontin yllä nokka auki kiitänyt.

Kyistä, ne kaksi "Ollia" on vain näyttäytynyt. Mr Bean ei ole vielä saapunut piiloistaan eivätkä sen mustat jälkeläiset. Asettelin kuusenhavuja kasaan ja niiden päälle kiilasin pressut, että jospa ne edelliskesän tapaan taas tulevat ilahduttamaan notkeilla muodoillaan katselijaa. Vinhalle se saattaapi olla kipeä ensikohtaaminen...

Kun kärräsin rantepärtöä jonka ensin siilasin karkeammasta sälöstä, meinasi tuuli viedä sahanpurut mennessään. Kymmenkunta kotillista niitä tuli ja hyvin pottupelto tuli katetuksi.

Lämmitin saunan ja kävin kylpemässä jo klo 11. Nyt vielä astioiden tiskaus, kamppeiden keruu, lävet lukkoon, luuta ovelle ja matkaan!

Illalla Knissa

Täälläkin potun maahan piilotusta. Niitä tuli 7 riviä á 12 pottua eli 84:stä potunpesästä pitäisi optimaalisesti arvioiden lähteä 2x84 perheateriaa. Vähintään. Unimäessä en näin tarkkaan istutuksia laskenut, mutta saa sieltä Soilankin poppoo syksyn mittaan monet kerrat syödäkseen.

Eilisen Hesarissa oli hienoja valokuvia mikromaailmasta. Senkin kuvaaminen on edistynyt niin, ettei mitään kohta ole ihmiseltä piilossa. Toisaalla saisivat ainakin yhden oman lajimme edustajan jättää jo kuvaamatta, on se niin vastenmielinen mies.

Huomenna lähden G:n kanssa Rovaniemelle. Tapsan kanssa sovittiin, että nähdään siellä, mutta ei lähdetä yhden yön takia Kittilän mutkaa tekemään joka oli jo itseänikin arveluttanut. Ovat ehkä hekin sitten Roissa yötä.

Mukavaahan se on. Tapsaan tutustuinkin Pohjolan Valkoisessa kaupungissa 1981, että voidaan vaikka sitä juhlistaa kun näin kauan on ystävyys säilynyt ja välimatkoista huolimatta kaikenlaista yhteistäkin on silloin tällöin kyetty toimittelemaan.

Tein uunipuuron aamuksi valmiiksi. Otan sen uunista ja alan korsamaan.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Merkintöjä

17.5.2017 Keskiviikko

Öisessä unessa seikkailin tulvaveden saartamassa kaupungissa. Sen piirteet olivat sekoitus Rovaniemeä, Tamperetta ja Kuopiota. Kuohuissa ohitse kiitävä Raatihuone saattoi olla Kajaanista. Sen avoimesta ikkunasta vilkuttivat Anni mummo ja setä Heimo. Isää katselin, mutta se oli kuulema Raatihuoneen toisella puolella kokemassa verkkoja. Siellä oli Keyritty, ja se minua kummastutti.

Vaihdoin Rellunpippanaan ja Tojotanrotteloon kesät alle. Viimeksi mainitun renkaat tosin ovat edelliskesänä alla olleet, jo silloin "loppuunajetut", nastattomat talvet. Panin ravin puolelle huonommat, että jos sattuu ratsia ja laiska polliisi, niin ei huomauta kuin tienpuoleisista.

Katselin multamaatakin kasvihuoneen takana, mutta en vielä talikkoon tarttunut. Jonkin verran olisi haravoitavaa ja kaikenlaista tontinsiistimistä, mutta eihän tuo nyt siltä tunnu, että toimeenkin pitäisi ryhtyä. Selkää edelleen aristaa ja jalkoja pakottaa, varsinkin aamuisin. Merkkejä kuitenkin on, että säryt vähitellen poistuisivat kokonaan.

Käytin iltapäivällä Puutarhuria labrassa. Sillon outoja lihas- ym kramppeja ollut jo muutamia päiviä, mutta ei kuumetta. Töissä stressiä, että jospa se siitä johtuu. Kitumarketista ja Lidlistä tarjoustuotteita jiäkuappiin. Ruuaksi loihdin kalakeittoa jonka maitoliemi meni violetiksi punasipulin takia. Makuun se ei vaikuttanut, mutta paljasti nimenomaan sen sipulin ja niinpä sitten oli nenät kippurassa yhdellä jos toisella pöydässä.

Illalla katsoin vähän aikaa keskusteluohjelmaa Ylen riippumattomuudesta. Sen riippumattomammaksi se ei siitä tullut, enkä minäkään.

Kaikki me olemme sidosryhmiemme johdateltavissa olemmepa yhtiöitä tai yksityisiä. Aivopesemättömiä ovat ainoastaan munasolu ja siittiö niin kauan, kunnes orgasmi heidät yhdistää. Tai koeputki. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa johdattelu on jo ilmeistä.

18.5.2017 Torstai

Viileää on, pakkasen puolella useita asteita. Puutarhuri piti viedä töihin autolla sillä niin heikkona se on. Eikä voi jäädä töistä kun ei ole kuumetta ja tunnollisuus painaa. Ruuhkaakin rak.valvonnassa tuntuu olevan.

Nyt iltapvllä rupesi satamaan vettä ja räntää. Imuroin lattiat, laitoin ruokaa, tiskuutin toisella koneella astiat. Olisi tehnyt mieli leipoa sämpylöitä, mutta kun on tuo jauhopeukalo pahasti pykinyt, niin leipominen vain kuivattaa sitä lisää. Kipeä se on. Jalatkin edelleen. Lämmitin  uunia kevyesti ja laitan ohrapuuron sitten puolen yön jälkeen sinne hautumaan.

Luin maailmanuutiset Hesarista. Telkkarissa ½9:n uutisten ja A-talkin jälkeen Ulkolinjan "Trumpin vihaiset alamaiset". Luettavana olevassa kirjassa Kafka päättää Maalaislääkäri-novellinsa sanoihin: " Ken kerran on kuullut yökellon väärän kutsun, ei voi sovittaa erehdystään enää." Vaikka kertomuksella ei olekaan yhteneväisyyksiä asiaan, niin Trump on yönkellot kuullut eikä saa enää anteeksi, eivätkä hänet valtaan äänestäneet kansalaisetkaan.

19.5.2017 Perjantai

Tänäänkin kuskasin Puutarhuri töihin, tuli sitten kävellen, mutta hitaasti. Alkaa huolestuttaa jo, mutta kuumetta ei edelleenkään ole.

Raahasin peräkärryyn väistövuorossa olevan, lahoksi kohta rupsahtavan puutarhakeinun. Panin samaan kyytiin kipsilevyjen palasia jotka laittelen Unimäessä tienvarren lupiinikasvuston päälle tukahduttamistarkoituksessa. Kipsi tuhkan lisänä ainakin vaiviinnuttaa niiden eskaloitumista. Lie joku ohitsehiippaileva susivihamieheni taskustaan lupiininsiemeniä ruikkinut kun se viime kesänä siinä alkoi niin laajasti rönsytä. Mutta onhan niitä omistakin toimista sinne aikoinaan kulkeutunut, että eipäs aleta syytteleen.

Pakkasin myös poikien Unimäkikamppeet. Paulus ättäröi jo valmiiksi kun lähtösuunnitelmista aamulla puhuin. Mutta jospa se sittä illasta suosiolla autoon pakkautuisi. Pesetin koneella eilen unohtuneen pyyhepyykin ja vein ulos naruille vaikka sataa tuhnuutti vielä vähän. Illaksi katsoin sadetutkasta, että se tyystin lopettaa ja ainakin huomenna tulee kuivaava keli.

Lämmitin leivinuunia hieman lisää ja paistoin mukaanotettavaksi makaronilaatikon. Jauhelihaa pannulla ruskistaessani sekoitin siihen 1/1 Unimäen viime kesäisiä, puoliksi kypsennettyjä pakasteporkkanalinttejä jotka möyhensin ensin tehosekoittimessa. Sipulitkin silppusin niin pieniksi, ettei niistä ollut kuin hieman tuoksua ilmassa. Saas nähdä, kuis kelpaa.

Illalla Unimäessä

Aika viileää oli kun tultiin jotain 19 maissa. Lämmitystouhuissa meni monta tuntia. Ilma selkeni täysin pilvettömäksi. Pojat rymysivät pitkin ja poikin ulkona eikä tarvinnut kuin vähän nohittaa niin jo tuhina alkoi patjoilta kuulua. Pantiin ojarumpu tukkoon niin onpahan sitten vettä missä sestoa. Ewe tulee huomenna, joten täsmää taas lasten lukumäärä. Elias jäi kotiin kun hänellä on tenttien rakentelua. Ja parempi muutenkin, sillä Puutarhuriin oli nyt illasta humahtanut kuume lukemaan 39.

Lintuja edelleen ruokintapaikalla runsaasti, mutta järrit ovat jatkaneet matkaansa Pohjoista kohden.

On ollut pitkin päivää sellainen onea tunne (lukemistenkin tuloksena), että haluttaisi lopettaa kaikenlainen sanallinen nettiosallistuminen. Eikä taitaisi mitään menetettävää millekään taholle olla, jos lakkaisin päivieni kirjaamisenkin. Masentaa kun maailmanmenolle ei näillä kyvyillä yhdistettynä muunlaiseen olemattomuuteen mitään vaikutusta ole.

Radiossa olisi ollut Elias Lönrotin elinvuosiensa viimeistä matkaa koskeva Radioateljeen ohjelma, mutta missasin sen muuta touhutessani. Areenalta pitää joskus myöhemmin kuunnella.

20.5.2017 Lauantai

Haudutin kauramannapuuron kun heräsin aikaisin. Sen keittämisessä onkin kaasuvehkeillä omat niksinsä pitänyt keksiä.

Keitän ensin isommassa kattilassa sopivan määrän vettä kiehuvaksi ja laitan sitten maitoa sisältävän, pienemmän kattilan ripojensa varaan veteen kuumumaan. Kansi kiinni. Kun höyry alkaa nousta, vatkaan ryynit sekaan ja hämmentelen jonkin aikaa, ettei paakkuunnu. Vähän ajan kuluttua särjen kaksi kananmunaa kuppiin, rikon keltuaisen haarukalla ja sotken valkuaisen sekaan ja sitten kiivaasti vatkaten lirutan munatotin hiljaksiin jo puuroutuvaan keitokseeni. Annan hautua vähintään yli ½tuntia. Kuumaa vettä pitää lisätä haihtumisen takia. Sitä olen keittänyt tavalliseen kahvipannuun jonka nokasta on helppo ujuttaa kattiloiden kapeasta rakosesta tarpeen mukaan. Suola lisätään viimeisenä kuten maitoruokiin muihinkin, paitsi kalakeittoon laitan jo alussa. Ja sitten vain penakat vellille! Joskus käytän samaa lausetta kuin isä meitä poikia heinäpellolle herätellessä: "Se karvasempi piä ylös tyynystä..." Jos isä niin sanoi, se oli yleensä hyvällä tuulella ja oli mieluisampi herätä vaikka tiesikin, että on raskaita hommia tiedossa.

Oikeastaan meillä oli mukava isä, mutta niin vähän kotona silloin, kun oltiin ihan pieniä ja tarvis siihenkin suhteeseen kova.

Pitäisi hankkia Unimäkeenkin haudutuskattila, mutta niinpähän on vain jäänyt vaikka monasti sellaista olen kaupassa kädessäni pyöritellyt. Hintalappua kun vilkaisee, niin heti ajattelee, että pärjätään sitä vielä omin konstein.

Täällä oli joskus haudutuskattila, mutta tyttäret polttivat sen siniseksi kun unohtivat kaasulle vettä lisäämättä. Riisipuuro oli syttynyt tuleen kuin Mykkäsen 7. minuutin munat. Meni niin kieroksikin sen teräksinen pohja, ettei hellanringeillä enää pysynyt.

S toi Ewen aamupäivästä. Ruvettiin porukalla mäkiautoa kokoamaan, mutta lopulta itsekseni siinä työjelin kun kakrut karkasivat mielenkiintoisempiin liejuhommiin ja tulvavesiin patoja tekemään. Koska paikalla oli tyttökin, piti autoon hieman sydäntäkin saada ja semmoisethan löytyivät pölkkypinosta kun vähän moottorisahaili. Punaista väriäkin löytyi.

Kerkesin haravoida ranterojua kasoihin kuivahtelemaan. On vielä jäätynyttä lunta niiden alla. Käärmeitä ei ole näkynyt, mutta tänäänhän varsinaisesti oli eka lämmin päivä. Tuuli yhä kylmältä puolelta puhaltelee.

Ruokintapaikalle ilmestyi värikäs lintu. Meni tovi, ennen kuin sen lajinimike päsähti päähäni; tikli. En ole sitäkään ennen täällä merkille pannut. Jäisipä taloksi seudulle. Lie niitä muitakin kuin tuo yksi rohkea?

Kävin Vinhan kanssa melkoisen lenkin lumista vapaaksi sulaneilla kankailla. Huono siellä on kulkea kun ei polkuja ole. Vanhemmilla harvennusalueilla metsäkoneiden urat ovat jonkin verran jo tasoittuneet, että niitä kömpii kun ei muistele vanhoja polkujen tallailujaan. Kun niitä pysähtyy miettimään, kiristyvät masennuksen kureet kurkun ympärille.

Penakat lupasivat pärjätä jos lähden Ilveksen avajaishumpalle. Aika uupuneita jo saunan jälkeen olivat, että eivätköhän ole unessa ennen yhdeksää.

21.5.2017 Sunnuntai

Klo on 03.15. Peruutin juuri pihaan humppareissultani. Muksut nukkuvat oikein syvää unta, eivät heränneet kun kävin jokaisen poskea sipaisemassa. Mulla on hyvä olo niin tanssinilosta kuin muutenkin. Taivaanrannassa kaartuu keltaisenoranssia valoa, aurinko sieltä kohta pilkistäisi, mutta taidanpa nukahtaa ennen sitä.

Illalla Knissa

Olipa lämmin päivä. Tongin Unimäessä pottupeltoa, mutta on siellä niin paljon jälleen kerran ohdakkeiden ym. juuria, että jäipä sitä vielä seuraavaksikin kerraksi. Väsyttihän tuo muutenkin. En kuitenkaan aamusta osannut nukkua seitsemää pitempään. Nousin ja hauduttelin puuron. Muksut heräilivät nekin kahdeksan jälkeen ja alkoivat normaalin hilskamisen. Munakasta syötiin päivällä ja sitten kaikki tähteet saunomisen jälkeen. S haki Ewen joskus 17. maissa. Me lähdettiin ajelemaan vasta 19. jälkeen kun oli saunottu, tiskattu, lakaistu lattiat ja pakattu pyykit ja muut kyytiin. Vinha vain ei autokyytiin halua tottua.

Otin perjantaina hyllystä uudestaan tahkottavakseni Jonathan Schellin kirjan, jossa käydään lävitse maapallon kohtaloa ydinaseiden varjossa. Kirja on vuodelta 1982. Päivitetyt versiot ovat tietenkin selvästikin kammottavampia skenaarioita pullollaan, mutta onko sillä väliä tuhoutuuko maapallo muutamien 50 megatonnin vai kymmenienmiljoonien  megatonnien ydinroihussa? Tuskin välähdystä enempää yksikään maan pinnalla tallusteleva ehtii käsittää kun ensimmäisen tuhonaalto ylitse sivaltaa.

Puutarhuri on tosi sairas. Sillä on kuume pysynyt koko viikonlopun korkeana.

Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Lie joillekin, mutta minä kakankikkarat siitä lumeesta välitän. Kuuntelen Areenalta sen Lönrotin viimeisen matkan "ylämaihin" ja nukahdan ehkä kesken kuuntelun.

22.5.2017 Maanantai

Mukava sähköposti oli minulle yöllä lähetetty. Ei se pitkä ollut eikä mitään selittävä, mutta käsi, joka sen takaa ojentui, oli kyllä lämmin. Jatkoa lauantaille tavallaan. Koetin vastata yhtä lyhyesti, mutta eihän semmoinen minulta onnistu.

Meinasin potun laittaa multaan, mutta koska eivät olleet itäneet yhtään, niin muokkasin vain maan valmiiksi. Kaivoin myös vanhaksi käyneen mansikkapenkin ylös. Lapioin mullan pressun päälle ja korotin penkin ympärillä olevan hirsikehikon tiilikertuuksen varaan. Maa on niin kovasti noussut kompostoinnin ym. maanlisäyksen vuoksi ympärillä, että oli jäämässä monttuun koko homma. Panin sitten pohjalle kariketta, tuoreempaa kompostia ja sitten vanhat mullat takaisin. Päälle levitin yhden säkillisen Kekkilän puutarhamultaa. Nyt pitäisi sitten raskia Hommoojalta hommata uudet mansikantaimet. Ottaisiko jonsokkia kun entinen oli polkaa? Ei, kyllä se polka on syömämarjana parempi. Ja varmempi.

Vähän kerkesin haravoida pihaa ja asetella rojuja taas uusiin asentoihinsa, että ainakin näyttää jotain pihassa tapahtuneen.

Se kovasti suojelemani omenapuuntaimi on säilynyt talven ylitse; latvassa oli pari pientä punervaa silmua tulossa. Olikohan se niistä mummolan omppujen siemenistä idättämäni vai kaupan puolalaista inaredia? Jälkimmäiselle saattaa Suomen ilmasto olla liian traaginen.

Syyria-dokumentti oli aivan hirvittävä kokemus! Siis jo pelkkä toisten kärsimysten katselu saatika heille itselleen koko elämän mittainen tuska kerrottuna miljoonilla kokemuksilla... Siitä ei pysty sanomaan yhtään mitään näillä kauhusta jäykistyneillä leuoilla.

23.5.2017 Tiistai

Manchesterissa pommi paukahtanut ja tappanut lapsia ja nuoria. Iso jahtimylly pyörähti käyntiin ja on armoton jos sen leukoihin syylliseksi epäillyt saadaan.

Entä Syyrian lasten täysin avuttomiin niskoihin tynnöripommeja viskellyt, Venäjän Putinin armeijan tukema al Assad? Sekö saatananperkele saa vain jatkaa virassaan? Britannian Theresa Mayn pitäisi nyt ärähtää Putinille suoraan, että tekopyhää osanottoasi Manchesterin suruun emme ota kuuleviin korviin; lampsi Siperiaasi luimuilemaan!

Viime yönä haudutin sähköuunissa ohrapuuron. Eräs perheenäiti harmitteli ohimennen kerran, ettei hän saa paketissa olevan ohjeen mukaan uunipuuroa koskaan onnistumaan. Siinähän neuvotaan paistamaan puuro 200 asteessa puolitoista tuntia. Siinä se virhe onkin, naurattaa oikein moisella ohjeella paiskaisu. Eivät kokonaiset ohranjyvät koskaan siinä ajassa ehdi hautua miksikään. Minäpä siis neuvon ohrapuuron onnistumisniksit(olkoon se kaikille puurosta tykkääville):

Ota syvänmallinen uunipata, semmoinen lasinen tai keraaminen (2 litrainen).

Voitele pata yläreunaa myöten sillä rasvalla josta itse pidät (poisluettuna ne voiteet, jotka ihosi ilmettä kirkastamaan ovat tarkoitetut). Minä käytän juoksevaa (mikseipä vaikka kävelevääkin) margariinia tahi (pika)juoksevaa Oivariinia, joskus huitaisen raa´alla voilla vuoan sisäkupeet kiiltäviksi.

Mittaa pohjalle ohjeen mukainen 2,5 dl ohraryynejä, mutta jos täytät 2 litran padan kokonaan nesteellä, niin sitten se 3 dl.

Ripsauta sekaan kämmenpohjallinen (n. teelusikallinen tai puolitoista) suolaa.

Lirauta siirappia jyväkeon päälle (vähän etusormellekin, että saat makeaa maistaa).

Kaada litra kevytmaitoa (tai jos tykkäät niin täysmaitoa) vuokaan. Myös hylamaito käy. Tai lehmästä suoraan pumpattu joka olisikin parasta.

Jatka nestettä vedellä jonka voit mitata sillä samaisella maitopurkilla, eli ½ litraa, tai mieluumin desi tai 2 enemmän sillä kokemuksesta voin sanoa, että pitkä haudutusaika haihduttaa nestettä kovasti.

Nokare voita pinnalle kellumaan ei ole ainakaan pahitteeksi.

Jos haudutat puuron sähköuunissa, niin käännä se 250 asteeseen aluksi. Kun maito alkaa kiehua ja ruskeaa pinnalle ilmaantuu (n. 1 tunti), niin pienennä uuni 180 asteeseen. Siinä lämmössä puuroainekset sitten saapivat köllötellä tuommoiset viisi tuntia. Jos teet tämän kaiken puolenyön jälkeen kuten minä yöllä kuhkija, niin laske lämpö 130 tai 150 asteeseen (riippuu uunin todellisista asteista jotka vain kokemuksella oppii -kuten leivinuunissakin-) ja rupea nukkumaan. Aamulla kuuden-seitsemän aikaan puuro on syötävän hyvää. Varsinkin, jos olet noussut viideltä, ottanut puuropadan uunista pois ja laittanut kannen sekä kietonut tiiviisti pyyhkeitä ympärille, että puuro saa "vetäytyä" rauhassa itseensä jonkun aikaa.

Mutta ajattelepa jos tällainen puuronhaudutusohje olisi jyvälaatikon kyljessä, niin riittäisikö siinä edes ala? Tarkennan vielä, että ohjeeni on testattu muutamia satoja kertoja Myllyn Paras esikypsytetty kokonainen ohrasuurimo-tuotteella (mikä sanahirviö!).

Käytin heikkona hoipparoivaa Puutarhuria työterveydessä. Siellä oli oululainen videolääkäri. Pitkittynyt infulenssa oli diagnoosi. Lepoa ja lääkettä kipuihin. Minulla jo poikien puolesta kouri sydänalaa, että jos jotain vakavampaa tuo äidin horjunta onkin. Ja kyllä sitä omia tuntemuksiaankin tutkii sillä onhan kokemusta surustakin mikä lapsia voi kohdata.

Prismasta Gaiukselle mustat, suorat housut ja vyö koulun kevätjuhliin. Toisille pojille mahtuivat vielä entiset. Paitsi E:lle olivat jo aiemmin hankkineet kengät.

Siivosin pihan melkein kokonaan. Jonnekin pitäisi halkopinojen lahonneet aluslavat rahdata, tai pirstoa ne kappaleiksi ja polttaa saunankiukaan pesässä. Aitavierusta niiden alla jäi myös siivoamatta. Siellä on kaikenlaista esiintymää. Mm. tiilenpalasia  ja -murskaa. Iltapäivällä kuokin porkkanapenkin möyheäksi. Syksyllä kesäisten multien alle kätkin kerroksen puoliksi käynyttä kompostia kuten pottupeltoonkin ja kylläpä olivat madot juhlavan lihaviksi patvineet. Muutama oli etusormeni paksuinen, mutta pituutta ei ollut sen enempää. Mullaksi olivat muuttuneet suodatinpaperit sun muut mitä vielä niitä sinne ammentaessani talikon piikkeihin tarttui. On se tehokas mato tuo lierojen liero.

24.5.2017 Keskiviikko

On aamuyö. Valvon koska kirjoitan. Alkavat olla jutut kasassa. Myös pvk-merkintöjen höyläys. Aivot solmussa, mutta sitten kun on nukkunut, ne taas palajavat entistä ehompana typeryyksiään jahkailemaan.

Aamulla lähden Unimäkeen kunhan olen vienyt pojat koulun kevätjuhliin. Sinne ei ole aikuisia tällä kertaa kutsuttu.

Sunnuntaina on Gaiuksella jalispeli Rovaniemellä ja lähdetään siihen suuntaan jo lauantaiaamuna aikaisin kahdestaan. Tapsa vaimoineen tulee Roihin myös ja mennään sitten yöksi Kittilään. Ainakin näin on nyt suunniteltu.

Nyt otan vielä kirjan ja luen, jotta saan unen hännästä kiinni. Katotaan sitten, minne se tällä kertaa kuljettaa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Merkintöjä

12.5.2017 Perjantai

Unimäessä. On vielä valoisaa vaikka klo on jo ½yö. Vinha uneksii lattiamatolla. Jalat nykivät ja kuono kipristelee, tuhahteleekin kuin nenää kutittaisi. Käytiin pitkä lenkki saksalaisten harvennusraiskiolla. Tuollaiselle karvaturrille, kuten Vinha rotunsa mukaisesti on, tulee vaikeuksia risukoissa sillä kaikenlaista ökästä tarttuu perskarvoihin. Yksi metrinmittainen karahka piti irrotella hännästä pätkimällä se pieniksi palasiksi kun tultiin takaisin tielle, ja kaulakarvoitustakin koristi neulasseppel.

Kytkin Tojotaan nelivedon päälle ja kokeilin, pääsenkö loppulumessa pihaan, ja niin se vain uida porhalsi valkoisen soseen halki kuin maastoauto ikään. Vauhti oli pidettävä jonkinmoisena ja jos se olisi luirahtanut ojan puolelle, niin syvälle olisi uponnut. Oli täysi kaasupullo ja muuta painavaa tavaraa, niin siksi kokeilin.

Sanoinkuvaamaton vilske lintujen ruokintapaikalla. Järripeippoja, peippoja ja viherpeippoja enimmäkseen, seassa kuin paletin muiksi väreiksi punatulkkuja ja talitinttejä, jopa puna- ja sinirintakin. Myös yksi hyvin pieni, ruskea "hemppokerttuli". En sille sen tarkempaa lajimääritelmää osaa tehdä. Sinitianen näyttää erityisen sin iseltä muiden värien joukossa ja se taitaa olla ärhäkin pitämään puolensa ruuan suhteen. Punatulkut ajelevat omiaan ja muita samankokoisia lintuja kauemmas, mutta pienempiä ne sietävät hyvin.

Tupa oli aika vilpoisa kun tultiin, mutta nyt alkaa jo lämmetä. Saunomisen jälkeen puin ylleni kolistajapuvun ja villasukat. Kun painun pehkuihin, rupean lukemaan Aittokosken Kuolemantanssia jossa joku luku on vielä osittain lukematta vaikka kirja on ollut mulla muutamat kuukaudet. Mutta ei se mikään turkulaismäen juoniköykäinen dekkari olekaan.

Viimeisimmissä uutisissa jotka kuuntelin, sanottiin, että Manu on viety aiemmin iltapvllä Meilahteen saattohoitoon ja nyt olisi jo henkäissyt viimeiset henkosensa. Jäi vähän vajaaksi se kohta kun juuri silloin muistin, että kaasupullo on vielä auki ja sitä menin laittamaan kiinni.

Vanhat ihmiset kuolevat, se on selvä asia. Mitään ei kukaan enää siinä menetä koska työt vuoronsa päättäneellä on tehty. Jatkajia, taitavia, ja vähemmän taitavia on kyllä maailmassa aina riittänyt.

Viikko sitten Kari Enqvist kolumnoi radiossa kuvitelman, että entä jos ihminen löytäisi ikuisen elämän avaimen eikä kuolisi koskaan. Oli aika ankea kuvitelma se, kuten hänkin lopuksi kuivaan kosmologin tapaansa itsekin totesi. Liki 100 vuottakin on ihan liikaa.

 Tuulemaan rupesi.

13.5.2017 Lauantai

Oikein minä eilenillalla uutisten loppuhenkoset tulkitisin: Manu on kuollut. Minulla ei ole itse loppuun asti eläneen ihmisen kuolemaan mitään sanottavaa. Kurkkua vähän kuristaa tietyt muistot jotka hänen aikakauteensa liittyvät. Isä kuoli saman vuoden joulukuussa kun hänet oli vuoden alussa asetettu pressan virkaansa. Luultavasti isä oli valintaan tyytyväinen, mutta en muista, että asiaa olisi koskaan sivuttu. Ja kun  Manun toinen kausi alkoi olla lopuillaan, könysi kynnykseni ylitse ja tuvan perille saakka muita murheita.

Manu oli syntynyt samana vuonna kuin isäni.

Tuulinen päivä. Illasta pilvistyikin, mutta ei oikeastaan satanut kuin joitan pisaroita. Tämä pv meni melkein siihen, kun kärräsin kaikki pienetkin sälöt rantteelta literiin. Niin  ja menihän siihenkin aikaa, kun  tein niitä varten oman laarin johon kannoin laatikoilla kaiken puunpärrön jolla ei säännöllistä mittaa ollut jotta pysyisivät minkäänmoisessa pinossa. Tuli kattoa myöten sitä lajia.

Välillä kävin Vinhan kanssa metsälenkillä. Lunta siellä on vielä aikasten reippaasti, mutta kun kierrätteli pälvipaikkojen kautta ja lumesta paljaita kangasharjuja pitkin, niin ei mennyt lunta kumisaappaaseen ennen kuin metsästä tielle tullessa koska luiskahdin  ojan pohjalle nenälleni. Vettäkin oli ja niinpä meni kaikki rytkyt vaihtoon kun pihaan retkeltäni lotistelin.

Yksi metonkonttura rymisteli Unipuron risukosta karkuun ja pyy ja kaksi teertä lähti seuraavaksi Uniaholle nyrhityn aukkohakkuun laitamilta. Unilammin kallioilta käännyttiin pois. Niillä kivisillä alustoilla oli paljon liukasta sammalensekaista jäkälikköä ja joitakin tuulenkaatoja. Yhden nurin nuljahtaneen männyn rungolla pomppi kuukkeli. Silläkään vanhojen kuusikoiden asukkaalla ei kovin suuret alat enää ole oleilla. Se pikkuinen, muutamia kymmeniä suuria, vanhoja kuusia käsittänyt metsätylyväkin Unilammin laskupuron kahta puolen oli sämpätty maailman kaiken rouskuttavaan Moolokinkitaan. Mennyttä metsää on myös Pohjoislampien yläpuolinen, Pohjoismäkeä vasten kasvanut ikikuusikkokin.

Joku päivä sitten oikein psykiatreja myöten radion ohjelmassa hehkutettiin, kuinka metsä hoitaa ihmismieliä. Että kun sinne vain menee, niin verenpaine laskee. Mutta perkele jos yhtään ymmärtäisivät vilkaista kolikon toiselle puolen meidän kohdalta, joilta ne ainoat oikeat metsät on vaihdettu jo moneen kertaan ensin rumiin, vältein viillettyihin maanmartoihin  ja sitten lävitsepääsemättömiin risukoihin ja puupeltoihin joita taas on alettu harventamaan ja lyömään aukoiksi, niin eivät saatana puhuisi metsän terveysvaikutuksista mitattuaan meidän verenpaineemme. Ja entä ne kyynelten määrät joita olemme sammaleeseen pärskineet kun emme enää ole löytäneet tuttuja puita joita halata. Monetkohan kymmenettuhannet itsemurhatkin ovat saaneet lopullisen kimmokkeensa aukkoraiskioiden äärellä...
14.5.2017 Sunnuntai

On satanut koko päivän, mutta eipä se meitä metäneläjiä ole haitannut.

Vinha se tempun teki; molskautti maantienojasta sorsapaistin.

Kurkien lentolaivue oli aika huiman näköinen kun liisivät puidenlatvoja hipoen talonharjan suuntaisesti mökin ylitse. Tänään ovat taivaanjääräpariskokin asettunut jo pesämätästä katselemaan. Toivottavasti ei Vinha sitä sitten löydä kun munat pyöräyttävät. Viime kesänä ne pesivät Villelänpolun suulla olevan rapakon vieressä ja sillä suunnalla ne nytkin kyökkivät nousten välillä soidinhurruutukseensa.

Vielä jäi huomiseksi ikävimmänoksaiset närepölkyt pienimättä. Sitten ei ole kuin siivoamista jos en lisää raahaa halottavaa metsästä. Tuulenkaatoja olisi tienvierellä monet rungot, ja tuolla entisen Pakomaan alueelta on kaatunut raviojan ylitse mäntyjä, mutta sinne pitäisi lupa osata joltain pyytää. On yksityissijoittajan nimissä se nykyisin. Ensi talven puut kyllä ovat jo kasassa, että voin sen puoleen huokasta. Tänne mökille tietenkin tarvitsisi jonkun verran vielä hakata.

Hiljaista on kulkijoista seutu. Tuovisen Eero oli lenkillä eilen ja jututti kun satuin olemaan pottupellon laidalla. Muita ei ole näkynyt. Soilankin porukka oksennustaudissa niin eivät käyneet.
15.5.2017 Maanantai

Metsässä kömpimistä jonkin verran. Pari teertä lähti ja Vinha töytyytti jälleen jänistä, mutta ei haukkunut. Sen pyydystämänsä sorsan nyljin ja paistoin, mutta ei se syönyt sitä. Peitteli lihanpalat moneen paikkaan piiloon. Onpahan taas kaiveltavaa kun ne siellä mieluisiksi mätänevät. Koirilla on semmoiset tavat jos niille luontonsa mukainen mahdollisuus sallitaan. Itse en nyt jostain syystä sorsapaistista, tai muistakaan paisteista enää välitä. Pala nousee vain kurkkuun jo ajatuksesakin.

Tänä viikonloppuna iski pikkulintuparveen uusi saalistaja piekana, tai harvinaisemmassa tapauksessa se oli sinisuohaukka. Kumpaakaan en kovin hyvin tunne. Kolme kertaa sen olen kerennyt näkemään ja hyvin vaalea se on, melkein valkealta näytti kun lensi vihreää männikköä vasten. Kuvaa siitä ei kerkeä ottamaan, on se semmoinen sissi.

Kyykäärmeitä ajatellen kokosin klapipinot isompia halkopinoja vasten loivaan asentoon ja peitin pressulla. Pitää ehkä laittaa vielä matelijoiden kiipeämistä ja auringonottoa helpottamaan joku vinolauta. Mutta ei niitä ole vielä näkynyt kun ympäristössä on lunta. Osannevatko miten koiraa pelätä?

Meni pihaa siivotessa ja muutakin käpsehtiessä niin myöhälle, etten viitsinyt enää lähteä saunan jälkeen ajamaan.
16.5.2017 Tiistai

Tänä aamuna heräsin ensimmäisen kerran klo 03 kun Vinha haukahti. Se kuuli kai jonkin jäniksen pihassa pistäytymisen tai jotain muuta. Tai omaan unennäköönsä heräsi. Käytiinpä sitten kusella ja ihailtiin vajaaksi jo möksähtänyttä kuuta, joka juuri oli painumassa aamusinistä taivasta Keyrityn suuntaan. Toisaalla alkoi jo nousevan auringon kajokin kellata taivaanrantaa. Ja rastaat lurittelivat. Meinasin lähteä metsään, mutta kun ojentauduin pitkäkseni, niin unihan se voitti. Heräsin sitten kuudelta ja jo oli korkealla keltainen lämmönlähde.

Lämmin päivä. Käytiin jälleen metsässä. Näin keväällä näkymät muuttuvat siellä jokainen hetki. Viimeisetkin lumet mättäiltä humahtaen sulavat ja jo siinä siunaamassa alkaa silmua työntää mustikanvarpu. Jos kuulo olisi vielä nuoren miehen, niin kiusaksi asti lintujen laulu korviin kantautuisi. Nyt niitä kiusaa vain omat soitannat. Tosin kuulen minä vielä aika paljon kaikenlaista, jopa pyyn vihellyksen kun istuin kannonnenään mietiskelemään.

Viivyteltiin lähtöä tänne iltaan saakka että viilenee eikä Vinhalla olisi sitten niin tukalaa pelätä autossa. Lämmitin saunan, pesin astiat, lakaisin lattian, keräsin pyykättävät ja keitin vielä lähtökahvit joita tässä nyt hörpin kun viimeiset merkinnät vihkooni piirrän, ja yhden kiukkuisen ukon kuvankin tein mökkikirjaan. Kiukkuisen siksi, koska pitää lähteä vaikka mielekkäitä hommia täälläkin olisi. Muistin vielä kompostisankonkin käydä tyhjentämässä. Olisi turhan muhevat hajut ollut sitten seuraavalla kerralla tuvassa kun se olisi ruvennut täällä käymään.

Vinha taitaa arvata, että kohta lähdetään. Se meni pöydän alle karkuun kun tarjosin kaulapantaa. Voi poloista sitäkin.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Merkintöjä


3.5.2017 Keskiviikko

Mitähän mieltä olisi maamme kitkuisesti edistyvästä Sotesta? Kyllä siinä ainakin puolueohjelman mukainen kokoomuspolitiikan vaikutus on suurinta. Samassa reessä tosin istuvat pääosin muutkin hallituspuolueet vaikka persut malliksi kritisoivatkin koska "tietävän kansan" kannatus on laskussa.

Leikolan kirja oli liian paksua tavaraa (liki 1000 sivua) kokonaan luettavaksi joten menin hampsimalla sen lävitse. Jäikö mitään käteen, tai aivoihin, niin se ei minussa koskaan selkeänä näy. Ehkä yhden lauseen kokoisena "viisastumisena" jos aiheeseen jokin ärsyke viittaa. Aihealue tosin oli niin laaja, että ihme jos ei ärsytysreleitä tule räpsähtelemään.

Veikon Koneesta huipparin uusi ohjauskeskus, siis liesikupu. Huuvaksikin sitä sanotaan kun  siinä ei ole moottoria itsessään. Vain säädinpainike jota näpelöimällä katolla alkaa hurista ja huuvan lipan alle syttyy valo. Laitteessa on myös viiden minuutin viiveellä imurin sammuttava ajastin. Aloinpa jo rassautumaan sen paikoilleen saamiseksi. Johto, jota pitkin sykäistään käskytys katolle, on liian lyhyt, virran tulojohdossa, syötössä, kyllä pituutta riittää. Upotan kattoon yhden ihanan asian/jakorasian että saa pistotulpallisen piuhan siihen ja hankalan pintajakarin saa unohtaa. Pitänee särkeä muutamat laatat joiden takaa kaivelen huipparille menevää mmj:tä esiin. Muistaakseni siinä on koolausten välissä sen verran löysiä.

Niin että pikkuhomma.

Selkä perskele ja jalat kipeät.

4.5.2017 Torstai

Tilasin viimeinkin nettidivarista (Hki) sen kadottamani kirjaston Aarne Kinnusen Seitsemän Veljestä ja lukemisen taito. Maksoi 10 euroa +postimaksu 2 €. Onkohan mulle koskaan ennen sattunut tämmöinen kadotus? En ainakaan muista.

Sähkömiehen sain samoille ääniaalloille. Lupasi käydä lauantaina tekemässä liesituuletinkytkennän. Huipparin johtoa löytyi rakenteista yltähypäten reilusti. Korjasin uusilla laatoilla särjetyn kohdan. Olinpa onneksi pannut talteen samaa klinkkeriä, vaikka ei sillä väliä olisi ollut koska ne jäävät piiloon huuvan taakse. Huomenna saumaan ja asennan ohjauskeskuksen paikoilleen.

Puutarhuri oli töissä iltakahdeksaan. KAO:lla Digitaalinen Kainuu-messut jossa hän oli esittelemässä rakennuslupien sähköistä hakemusprosessia.

G lievässä yskässä, mutta meni se kuitenkin jalisharkkoihin. Kulkee jo sinnekin pyörällä koska kaupungista ovat talvikelit ohitse. Lunta vielä aukeilla paikoilla on. Mäntykankaat ja kuusikoissa puidenjuuret jo täysin paljaat. Välillä rojauttelee lumikuuroilla, mutta pian ne sulavat pois.

Jalkoihin koskee.

5.5.2017 Perjantai

Ei mitään merkillistä, tavallisen tavallista arkielämää ruuanlaittoineen, pyykinpesuineen, tiskauksineen. Tänäänkin rustasin yksinkertaisesti mustaamakkaraa ja muusia ja makkaralle ehdolle paistettua porkkanakanaa. 5:n litran kattilallisen tein myös salaattia. Koetin laittaa varovasti puna- ja valkosipulia, mutta liikaa kuulema sitä tuli. 1 pieni p.sipuli ja 2 v.s-kynttä. Onko se paljon?

Kävin Vinhan kanssa kävelyllä. Se ei haluaisi ymmärtää, miksi pitää narun jatkeena häntä kuljettaa. Hyvin Paulus sen kuitenkin on liikennevaloihin opettanut. Se istuu asvaltilla kiltisti niin kauan, kunnes vihreä ukko tolppaan ilmaantuu. Jokohan se ymmärtää piipityksen vaihtumisesta kulkuluvan? Kaikkien vastaantulevien koirien persiit se haluaisi ehdottomasti käydä haistelemassa ja pahoillaan sitten vinkuu niiden perään kun estetään.

Jalka- ja selkäsärky on aika mahotonta.

6.5.2017 Lauantai

Torilla markkinat. Kävin kierroksen rojutarjousten seassa kuleksimassa, mutta ostanut en mitään, Katiskantekijältä olisin yhden ahventen surman voinut hankkia, mutta 49 euron hinta karkoitti minut hänen pyydyksestään. Varmaan tekopalkat, kuljetukset ja materiakulut kun laskee niin kohtuullinen hinta hänelle on, mutta minun lompakolleni ei. Hyvintehtyjä ja tukevasta materiaalista valmistettuja ne kaikki olivat. Elikä kun ajattelee, millaista sekundaa halpakaupat sille rintamalle tuo ja niistäkin pitää useampi kymppi maksaa, niin eipä kannata hintaa kritisoida tämän enempää. Oma köyhyyshän se vain estää kunnollisen tuotteen hankkimisen. Vituttaa ihan. Ahvenen kilohinta kaupan tiskillä on kuitenkin melkoinen, varsinkin valmiiksi fileoituna. Harvoin sitä sieltä ostoskoriinsa onkii.

On se absurdia kun muistaa, kuinka ahventa ja haukea lapsuudessa Luikkolahdelta tai Nimettömästä kannettiin selkä vääränä eikä kalansaalis koskaan pyyntivermeistä kiinni ollut. Isä rakensi harva se vuosi uusia katiskoita ja rysiinkin se itse katajavanteet haudutteli. Verkkoja toi kai Helsingistä asti koska niitä meillä kyllä riitti. Ensimmäiset saaliit jotka se niitä kulkurinkassista nostaessaan taisivat olla kuitenkin kossu- ja jallupullot.

Sähkömies kävi. Kytki kolminapaisen mmj:n ohjauskeskukseen ja ruuvasi pistorasian kattoon upottamaani jakorasiaan jonne taululta tuli syöttö. Viiden minuutin homma jonka olisin itsekin voinut tehdä, mutta kun ne määräykset... Nyt kuitenkin lieden yllä käy vaimea humina silloin kun tarvitsee ja käryt harakoiden nokkaan katolle ujuu. Parasta uudessa huuvassa ovat kirkkaat ledit joiden valossa näkee ruokiansa keitellä.

Sähkömies sanoi olevansa kotoisin Roista kun kysyin koska hänellä oli pohjoiseen viittaava sukunimi. Mulla aikoinaan oli samansukuinen kaveri Sallasta. Sanoin, että mekin muutettiin Kniin Kittilästä, mutta ei olla sen perän alkuasukkaita. Kysyi, kaduttaako niin kuin häntä Pohjoisesta poismuutto? Vastasin, että ainakin vähän, mutta missäpä sitä kerran liikkeelle tönäisty kotoisan ja pysyvän sijansa saa ennen kuin haudassa.

Tokmannilla möivät 68 sentin kilohintaan loput auringonkukan siemenet. Otin yhden 25 kg:n säkin koska Unimäessä jäisi pahimmoilleen ruokinta kesken kun tämä kevät näkyy olevan kunnon vanhanaikaisesti edistyvä, mutta lintuja on kuitenkin niin mahdottomasti.

G koko illan Hakan edustusjoukkueen pallopoikana. Oli junnuilla ollut sitten omakin pikkupeli lopuksi.

Alaraajojen säryt hermostuttavat. Selän revähtymästä kai se johtuu edelleen?

7.5.2017 Sunnuntai
 Ajoin aamusta mutkan Unimäessä. Vein linnuille syötävää, mutta en jäänyt sen edemmäksi aikaa sinne kuppaamaan. Tie kerkesi kuitenkin aamukohmeesta pehmetä liejuiseksi ja Tojotasta repesi etulokasuojan roiskeläppä. Muutenkin alkaa auto pehmetä. Sen ikään kuin "kuulee" tai tuntee istuinlihaksissaan kuinka ruosteinen metalli lohkeilee, ratkeilee ja puhkeilee. Maalit karisevat ja moottori ja voimansiirto valittaa. Kalliiksi tulisi perussaneerauskin, että eiköhän tuon japanilaisen 27 vuoden mittainen Suomenvaellus alkane olla lopuillaan.

Kylmä sää jatkuu, mutta se ei haittaa. Normaalilta tuntuu vuosien epänormaaliuden virrassa tämä. Unimäestä tultuani pesin lakanat ja tyynynpäälliset. Tuuletin tyynyt ja petauspatjan. Nyt huoneessa tuoksuu raikkaalta sillä pestytkin kuivuivat hyvin keväisessä ahavassa ja sain ne jo pukea paikoilleen. Sama pitänee tehdä poikienkin petikamppeille ensi viikolla.

Kävin illalla Vinhan kanssa lenkillä. Kun se näki sorsia Kyynäspään rannassa, syöksyi sutena niitä päin, ja koska en kerennyt flexiin peukalojarrutusta tekemään, niin molskahti se lintujen perässä uimasilleen. Sitten se yritti samaa kauempana rannasta oleville kahdelle joutsenelle. Ne hönkäisivät torvestaan töräkästi ja lähtivät uimaan kohti. Tulipahan todistetuksi, että Vinha tulee oppimaan uimasilleenkin aika helposti koska ei pelkää vettä. Eikä isojakaan lintuja.

Yöt ovat olleet unen puolesta katkonaisia alaraajasärkyjen takia. Enkä hoitoo muihinkaan vaivoihin saa. Vähiten yksinäisyyden tunteisiin.

8.5.2017 Maanantai

Mitähän lienen tänään huolehtinut?

Mietin ainakin virsirunoutta. Keskusteluissa joudun jumalattomana ja uskonnottomana kieleni taakse kätkemään syvimmät aprikointini. Uskonsa kanssa "kamppailevia", varsinkaan vakiokuvioihin niissä fakkiutuneita ei saa epäilijät loukata, mutta me jumalattoman uskonnottomat ja moisen aiheen kanssa kamppailemattomat ovat siinä suhteessa täysin vapaata riistaa. Jo se on ilkeästi sanottu, että uskonnotonkin on uskovainen koska hän uskoo, ettei jumalia ole. Mutta ketkä, ja mihin oppeihin tukeutuen käsityksen "usko" ja "uskovaisuus" maailmaan on lanseerannut? Ei ainakaan uskonnoton jolle elämänkierto ihan siltään on tarpeeksi arvokas ilman tuonpuoleiseen ja todistamattomaan, "salattuun" kurkottelu. Arvokkaamalta tämä sattumalta tänne elämään syntyminen  nyt tuntuu, kun kaiken rujouden taustaväreihin on kyennyt heijastamaan myös sen kauneuden joka mielen mykistää.

Virsien säkeistöt ja niihin sovitettu musiikki on jumalien palvonnan tukijalkoja ja aivopesuun tarvittavaa jauhetta, eivät mitään muuta. Ei niiden sisältö ja sanoma kummoisenkaan kriitikon pilkkomista kestä. Minäkin jopa kykenen siihen. Esimerkiksi virren 266 Jeesuksen Kristuksen paikalle kun kirjoittaa vaikkapa Adolf Hitlerin nimen (tai minkä tahansa nykyisinkin vaikuttavan diktaaattorin, tai Jussi Halla-ahon), niin ymmärtää jo paljon ihmisen palvonnan kohteiden tarpeesta, ja mihin se pahimmillaan johtaa. Niin kuin on johtanut uskontojen koskaan konkretisoitumien jumalienkin palvonnassa kun oikein joukkopsykoosiin on vaivuttu.

Synnymme, elämme, kuolemme. Siinä koko elämän arvokkuus, tai irvokkuus, miten nyt kukanenkin tämän pätkänsä täällä dallaa.

A lähetti Treelta sähköpostia ja pyysi jälleen asuntoasiaansa apua. He eivät ostaneet sitä joulukuussa tarjolla ollutta koska myyjä ei tullut vastaan hinnassa vaan pani osakkeen vuokralle. Nyt kyse oli okt:sta Takahuhdassa, mutta se oli purkukunnossa ja tonttinakin liian kallis; 170 000 €. Kerroin, että remonttiin menisi satoja tuhansia, tai jos purkaisikin ja rakentaisi uuden, niin jo purkukustannuksiin menisi niin paljon, että rakennusaikeet päättyisivät siihen.

Maahanmuuttajille, vaikka nämä olisivat kuinka täydellisesti omaksuneet kielen, ovat käytännön sanastot ja niiden käsittäminen kuitenkin vaikeaa. Mitenhän paljon asunto- ja autokaupoissa heitä silmään kustaankaan?

Kävin Ykkösmetallilta kysymässä, pokkaisvatko huuvan yläosaan lisukkeen. Niillä oli sellainen prässi, joka tekee metalliin kiharat jäljet joten ei se onnistu. Suosittelivat peltisepänliikettä ja alumiinipeltiä.

Koipiin vain pakottaa. Ja selkään.

9.5.2017 Tiistai

A oli käynyt katsomassa erästä kerrostalo-osaketta Hervannassa. Lähetti minulle asunnon myynti-ilmoituksessa olevat tiedot ja isännöitsijän todistuksen. Osake on kuvista päätellen erittäin siisti, keittiökalusteet uusittu äskettäin ja kaikki pinnat remontoitu. Myös kerrostaloon kokonaisuudessaan on taloyhtiö tehnyt mittavia uudistuksia. LVI-puolella ovat kuitenkin vasta suunnittelemassa parin vuoden päähän tutkimuksia jotka luultavasti sitten myös toteutetaan. Tässä onkin sitten se ainainen asunnonostajan painajainen, että kuinka paljon tuleva remontti lisää vastikemenoja ja miten paljon siitä aiheutuu asukkaille remontinaikaista haittaa. Lähetin asunnonvälittäjälle sähköpostia, että soittaa minulle niin kyselen tulevista remonteista tarkennuksia. Ainakin tinkiä pitää hinnasta jos kerta jo ostovaiheessa on taloyhtiössä tiedossa mittavia remonttikuluja.

Maalasin yläkerran keittön lattian. Väri on siniharmaa.

Tänään hieman loivempaa on koipien särky.

10.5.2017 Keskiviikko

Asunnonvälittäjä soitti Treelta. Juteltiin aikamme ja lähetin A:lle sähköpostia muodstuneesta mielipiteestäni asunnon suhteen. Ehdotin hintatarjoustakin jossa alin tarjous oli 10 000 pienempi kuin lähtöhinta ja parin tonnin korotuksilla sitten pari yritystä. Saa nähdä, mitä tekevät. Tampere on uutistenkin mukaan kuitenkin niitä lähitulevaisuuden kaupunkeja jossa asuntojen hinnat tulevat nousemaan, joten sijoitus saattaisi olla jopa kannattava, ja että sen saa sitten aikanaan helposti vaihdettuakin kun sijainti Hervannassa on hyvä ja talo kokonaan peruskorjattu. A:lla ja S:lla on jo lastenhankkimiskaavailujakin, että nyt toimeen on tartuttava kun se mahdollista töiden ja muun suhteen näyttäisi olevan mahdollista.

Tein itse edellisen huuvan osista sen yläosan. Vähän piti rälläköidä, mutta kyllä se kelepaa. Ja yksi ylimääräinen saumakin tuli kun ei riittänyt pellissä pituus. Saapi se välttää, oli ainakin halapa.

Lähtisinkö Unimäkeen jo tänään?

En lähtennä. Aloin polkupyörien huoltamisen kanssa noitumaan. Puutarhurin Tunturista meni ähertäessä vaihteet sekasin ja kun alkoi sataa lunta, lopetin homman sadatellen. Ja kaikissa pyörissä satulatkin päin persettä!

Eliakseltakin puhkesi ensin uudemmasta ja sitten vanhemmasta varapyörästä takarengas. Kohta tietysti sama toisillakin pojilla. Keväällä esiintyy lasisirotelmia ajoväylillä.

11.5.2017 Torstai

Pidän äitienpäivää pojille niin tärkeänä, että vaikka lasteni äiti ei enää minusta välitä millään tavalla, niin hain Hommoojalta ruusun ja Prismasta täytekakun. Meinasin ensin, että paistan pohjat ja teen itse, mutta ehkä parempi tuo ostettu, ainakin ulkokuoreltaan nätimpi. Paikallisen leipomon kakkujen hinnat järkyttivät: 32 euroa halvin ja kallein neljäkymppiä. Siksi Prismasta, siellä se maksoi 14 euroa. Halvin olisi ollut 9,90. Iso ruukkuruusu maksoi 15 euroa. Ostin myös anopille yhden pienen, keltaisen ruusun. Sen hinta oli ainakin kohtuullinen: 2,95.

Yritin vielä korjata Puutarhurin polkupyörän vaihteita, mutta kyllä siellä jokin muoviosa on niin kulunut, ettei ne toimi. Tai sitten en yksinkertaisesti osaa sitä oikein vaikka katsoin juutuupista kyseisen Shimano-mallin huoltovideonkin. Tympii tuommoinen rassaaminen jossa ainoa näkyvä on rasvasta mustat nyrkit.

Vaihdoin E:n pyörään ehjän sisuskumin ja hjatkoimme eilen aloittamiamme huoltotoimenpiteitä. Lähinnä vaihdevaijereiden kiristelyjä, rasvausta ja satuloiden nostamista. Myös jarruja piti säätää ja ilmaa renkaisiin lisäillä.

Jää tänäänkin  Unimäkeen lähtemättä. Ehkäpä sitten huomenna.

Selkä-jalkasärky on valumassa minusta poispäin. Nyt koskee vain oikean jalan pohkeeseen, ja tosi kovasti.

Jäin tollottamaan Pauluksen kanssa vuonna 1947 rakenneltua mustavalkoelokuvaa Rouva Muir ja kummitus. Sopivan kiehtovasti lapsellinen elokuva vaikka en aikoihin ole viitsinyt vanhoihin elokuviin aikaani tuhlata. Enkä paljon muihinkaan. Luen mieluummin vaikka kesää kohden se vähenee.

Kirjoittaa tekisi mieli. Mielikuvituksessa on pyörinyt 28 novellin sikermä, mutta en ole saanut kuin ensimmäisestä kirjaimen A kirjoitusohjelmaan painettua. Siis aika mahdotonta, että siitä mitään tulisi.

Trumpin viimeinen tempaus CIA:n pomon poispotkiminen palliltaan on pannut pyörremyrskyn amerikkalaiseen politiikkaan. Huvittavaa, sanoi jääkiekkovarusteissa "sattumalta" haastattaeluun tavoitettu Venäjän diktaattori.

12.5.2017 Perjantai

Aamulla heräsin harvinaisen miellyttävän unen näkemisen loppuhuipennukseen. Se oli kuin elokuva jossa itse näyttelin. Oli hyvä nousta päiväänsä semmoisen jälkeen.

Nyt, kun pojat ovat lähteneet koulutielle ja Puutarhuri töihinsä, alan pakkaamaan ja lähden pikkuhiljaa viikonlopuksi Unimäkeen. Minulla kun ei äitiä eikä hänen sijaistaankaan enää ole, niin sepä on sama sitten synnyinsijoillaan äitienpäiväkin viettää. Pojat saavat omin päin herätä su-aamuna äidille kahvin keittoon ja korttienjakoon. Sanoin  heille, että on se hienoa, että teillä on hyvä äiti joka rakastaa ja huolehtii. Ja onhan hän, en sitä voi mitenkään toiseksi mennä väittämään. Suren vain sitä, että suoria tunteita ei enää meidän aikuisten välillä esiinny.

Mutta entäs jos se on ihan luonnollinen asia kuten Puutarhuri kerran tiuskaisi; "Lapset on tehty, ei tässä muuta enää tarvita kuin heistä huolehtimista."

torstai 4. toukokuuta 2017

Merkintöjä

29.4.2017 Lauantai

Tänäkin eloni aamuna maapallo vieri asentoon jonka hetkellä varjot vielä pitkiä kun poluilleni suuntasin.

Vinha innoissan vinttasi missä huvitti, sillä sitä hanki kesti kaikkialla. Pyitä pöläytti lentoon rajapolun suulta ja Villeän rinteessä kuului metsonkin rymistely. Käytiin Vanhassa Toimilassa saakka johon päättyivät yöpakkasessa kovaksi rapsakoituneet kulkemisten jäljet. Lunta on yhä niin, että menee kumikkaan suusta sisään.

Tullessa alkoivat jo lumipenkat liestyä auringossa. Unipurokin liritteli niin kuin se on vuosisatoja liritellyt. Ehkä senkin paikalla on muinoin ollut suuri joki ja Pohjoislammit ja suolaaksot sen yläjuoksulla ovat olleet pitkulaisen järven vallassa. Mitättömien puroseutujen kasvatti minä siis vain olen, ja niin ovat mietteenikin kuin keväisen puron lirinää.
Aamupuuroa kitusiini lappaessa seurasin ikkunasta lintujen ruokintapaikan vilskettä. Laitoin jo viimeksi muutaman makkaran ruokinta-automaatin päälle kun ne jäävät nykyisin joka kerta syömättä. Sainpahan nyt tietää senkin, kuinka makkara kelpaa mustarastaallekin. Kun toinen mustarastas lennähti paikalle, ne ylivoimallaan antoivat päälle päsmäröinneelle närhelle kyytiä.

...ja hangen päällä Vinha vilahti piiloistaan kaivelemansa jäniksen takaraaja suussaan...

Politiikasta sen verran, että Sampo Terhon valinta tulevaksi Eurooppa- ja kulttuuriministeriksi edustaa sitä järkevää linjaa, että ääriajatteluun taipuvaiset otetaan valtakunnan politiikan eturiviin yksi toisensa jälkeen ja näin he ovat lujassa kontrollissa jossa liiat luulojen höyryt vähitellen päästellään pois ja heistäkin tulee tavallisen lyhytikäisiä kuolevaisia.

Kun ja jos Jussi Halla-aho valituttaa itsensä persujen pj:ksi niin puolue kokonaisuudessaan siirtyy marginaaliin jossa lakastuu hiljaa pois. Toisaalta taas Sampo Terhon valinta pitää Soininkin ministerinä vielä vaalikauden loppuun ja tätä tietä puolueen kasvussa oleva tappioputki ei niin pahalta tunnu niissäkään, jotka halla-aholaisissa  "hommeleissa" ovat jykältäneet. Kätketty katkeruus maustettuna häpeällä ei ole sekään hyvä tulevaisuuden politiikankuvioita ajatellen.
Soila ja kakrut kävi. Kelkkasin ne tienvarteen sitten kun läksivät. Susi oli kulkenut Pikku Karipuron kohdalta tien ylitse ja jo yksi maastoautokyylä oli jälkiä lukemassa. Olisi pitänyt pojannulikalle käydä sanomassa, että elä kulje isäisi typeriä mielipideuria petoasiassa. Anna raiskioiksi pieksettyjen metsien vapaiden jäsenten olla jo. Mutta luultavasti se nostattaisi vain typerää uhmaa koska näihin päihin ei enää muuta mahdu.

Halkoja hakkasin ja korjasin sortuneet pinot. Muutamat mäntyrangat parkkasin kuorista puhtaiksi ja panin kuivumaan hirsipinojen katteiden päälle. Aamupäivällä lenteli useita joutsenkolmikoita ja useampia yksilöitä sisältäviä kurkiparvia ylitse, yksi suuri hanhiparvikin korkeuksissa kalkatellen. Iltapvllä saapuivat taivaankattavat pilvet ja nyt tuuli suorastaan raivoaa. Yksi tuima pyörre kieräytti sukset ja pulkat aitan seinustalta nurin ja kuljetti niitä jo kauas hangelle ennen kuin kerkesin kunnolla edes hätkähtää. Huussin oveakin boforeilla mitattava, itäkaakosta työnnältävä voima yritti irroitella kun se on täällä ollessani melkein aina avonaiseksi punaiseksi maalatulla kivenmurikalla tuettuna. Panin ilkeästi eestaas jyystävän lautaläven salpaan ja kävin muutakin irtoavaa tavaraa keräilemässä painojen alle. Pressujakin muutamat oli jo lähdössä tuulenpurjeiksi, ja Vinhalla puuhea häntäpuska hauskana huljusi kun se niiden perässä kirmasi.

Saunonut olen ja niin raukea on olo. Selkää pakottaa. Lähtiskö Hojoon humpalle? Säätiedotus lupailee lumimyräkkää koko Suomeen.

30.4.2017 Sunnuntai

Heräsin ennen kahdeksaa. Vettä sataa ropisemalla ja tuuli on yhä lujalla. Öinen lumimyräkkä oli lupausten mukainen. Meni 2 tuntia Tuusniemeltä humpallusten jälkeen yöllä pois ajaessa. Täysmärkää lunta jäi vielä sulamisenkin jälkeen maahan 10 senttiä. Tänään en ulkotöitä tee jos pakko ei ole.

Kirjakerhossa kalusivat Jari Tervon julkista ja kirjallista rankaa. Sitten kuuntelin Tarja Närhen iskelmäradiota. Siivosin samalla lattiat ja lapoin komerosta säkkiin vaatteenrytkyjä. Jospa ilma paranisi niin ottaisin kaasupullo-vesijohtohuoneen vanerilattian ylös. On käyttämättömästä vesijohdosta tulppa irronnut ja vettä pulpunnut koolausten väliin levyjen alle. Vaate- ym. rojua on sekin huone täysi.

Ilma parani kerrassaan loistavaksi kahden jälkeen. Purin sen lattian ja valokuvasin vakuutusyhtiötä varten vaikka materiavahinkoja ei juuri kastumisesta tullut. Ainoastaan töistä voi jonkun satasen koettaa tinkiä vaikka omavastuu syökin siitä osan. Kun lattia kuivaa, niin ruuvaan vanerit takaisin ja asia sillä selvä. Pitää vain tuo vesijohdon sulku miettiä pätevämmäksi. Siinä on nyt veneeseen tarkoitettu koirankullitulppa, mutta ei kai siihenkään voi oikein luottaa sillä jäätyessään vedellä on kova voima ja jäätapin kyljet liukkaat kun se pois putkensuusta haluaa. Käsipumppu Nira 9 on haljennut sekin vaikka ei ole ollut vuosiin kiinni vesijohdossa. Eli sen sisään on sittenkin jäänyt vettä, tai valunut yläsäiliöön jääneet tipat ja ne jäätyneet. Maksaa sekin 200-300 eurova jos äkkitunne tulee, että nyt veden raahaaminen sankoilla saapi loppua!

Lämmitin taas saunan. Lauteilla makaillessani ajatusten lirinä täytti jälleen pääni, mutta mitäpä niistä näkyville kirjaamaan. Olen jo yöpetillä pitkälläni ja yksinäisyyden puristus tuntuu tässä hetkessä harvinaisen konkreettiselta. Kuunsirppi ilmestyi tähtitaivaalle valaisten alakuloisesti kevätpakkaseen vaipuvaa myöhäiltaa. Tai siis katselijan mieli on alakuloinen, mitäpä älytön kuunvalo alakuloisuudesta ymmärtää. Otanpa kirjan ja luen, nukahdan siihen sitten kuten niin tuhannesti ennenkin. Se pelastaa tällaisen ihmismielen kerta toisensa jälkeen päästämästä alakuloisuuden ja yksinäisyyden tunnetta masennuksen portin synkemmälle puolelle.
1.5.2017 Maanantai

Hieno vappuaamu. Jälleen aikainen mutka pakkasessa kovenneilla hankipoluilla. Vinhalle tuli uusi kokemus, eikä niin miellyttävä. Kusiaispesän laelle olivat asukkaat kerääntyneet aamuaurinkoon lämmittelemään ja niitähän piti tietenkin mennä nuuskaisemaan. Taisivat kusaista aika inhasti, sillä vielä vartinkin päästä koiruli metsässä aivasteli.

Lapsuudesta viimeksi muistan vielä vappuna näillä korkeuksilla olleen näin hankiset kelit. Silloin oli usein äitienpäivänäkin Keyrityssä jäät ja Nimettömään viriteltiin vasta toukokuun puolessa välissä ahvenkatiskoita varten katajaiset tai näreiset kuturyväkset. Nyt unohtui niiden oikea nimitys, niin panin että "ryväkset". Ehkä oikea nimitys kohta nuljahtaa takaisin mieleeni jonka repeämästä se uida polskautti pyrstöään notkauttaen avarammille ulapoille. (Turot)

Luonnonnäytelmääkin sain juuri seurata ikkunastani. Isolepinkäinen syöksyi metsänrajasta ja tempaisi kynsiinsä pikkulintuparvesta vihervarpusen. Sitten se pudottautui hallitusti hangelle jossa muutamalla nokankopautuksella otti saaliistaan hengen ja nousi koivunoksalle. Kerkesin juuri ja juuri tarkentaa kameran ja laukaista. Seuraavaksi lepinkäinen lensi ruokailemaan kauemmaksi kuusen oksistoon. Höyheniä vain hangelle sieltä hiljaksiin leijaili, ja kohta pienestä piipertäjästä ei muistoakaan liene. Mutta ruokintapaikalla oli kyllä pitkä hiljainen hetki.

Pitääpä laittaa muistiin ruokintapaikalla ja lähistöllä vierailleet, tunnistetut lintu- ja muut eläinlajit.

Närhi. mustarastas, isolepinkäinen, helmipöllö, kanahaukka, varpushaukka, pulmunen, viklo, taivaanjäärä, järripeippo, peippo, talitiainen, sinitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen, keltavästäräkki, västäräkki (tänä aamuna hangella!), vihervarpunen, viherpeippo, urpiainen, jänis, metsämyyrä, päästäinen, lumikko ja kärppä.

Hehtaarin pihapiirillä muualla jäljistä tunnistetut: Ilves, susi, kettu, hirvi ja ahma. Myös karhu muutama vuosi sitten.

Kesällä kyykäärmeitä ja rantakäärmeitä sekä lukematon määrä eri pikkulintulajeja sekä myös isompia. Maakotkakin on muutaman kerran päällä nähty eikä hiirihaukan loivaa kaartelua sovi unohtaa.

Mutta palokärjen vihellystä ei enää tänä keväänä ole kuulunut, eikä käpytikkaa näkynyt. Viimeisen Vanhan Metsän murhaamisen myötä murhaantuivat myös he. Perkeleesti kiitoksia siitä UPM ja Saksalainen sijoittaja. Olisipa helvetti edes teitä, kasvottomia varten olemassa ja pörssinne palaisi siellä, hitaasti.

Nyt jälleen ilta. En lähtenyt vielä Kniin sillä jäi muutama pölkkyläjä vielä pienimättä. Ja jää huomisenkin jälkeen ainakin pienemmät klapitarpeiksi katkotut. Olkapää sanoo jo aika pahasti "knirrr ja knarrr". Kipeäkin on, eikä selkäkään ole kunnossa, mutta kun alkuun pääsee, niin kummasti sitä vain asialle vertyy.

Vappu meni siis lauluja laulelematta, simaa nauttimatta enkä marssin askeleitakaan  tapaillut. Taisin minä yhden kerran aloittaa, että "työn orjat hangen alta nouskaa...".

Nyt rupean ajoissa nukkumaan. Yle Puheessa päättyi juuri dokumentintapainen Suomen pystykorvista.
2.5.2017 Tiistai

Jälleen aurinkoinen aamu ja samat kulkemiset jäätyneillä urilla. Unipuron kohdalla lumisilta on romahtanut joten ei siitä enää Lynxillä ylitse kastumatta kurautettaisi. Mutta eiköhän tuo kelkkailu tältä talvelta saa jo jäädä. Autolle vien tavarat sen reessä sillä loppupään auraamaton tieura upottaa lähdön hetkellä iltapvllä pohjia myöten.

Melkoisen törkypihan se ihminen melkein paljain käsin aikaiseksi saa kun muutamat päivät pehertää. Mutta tämä pihapiiri, joka saattaa kapunkipihojensa nurmikoita parturinsaksilla sipsittelevän bedantin mielestä olla kauhistus on minulle erittäinkin elävän monimuotoinen ja tuoksuinen. Viihtyisäkin, ja onhan siinä sitten oma askareensa tiedossa kun oikeasti on siivottavaa kunhan lumi sulaa ja ruoho viheriöitsee. Ja mitenkä hyvää maanparannusmateriaalia kaiken hyödyllisen typerehtämisen tuloksena onkaan samalla rukkasista ja hakkuupölkyiltä varissut.

Nyt ollaan lähdössä. Vinha arvasi kun panin pannan ja liean kaulaan, että taas se helvetin kyyti on edessä. Surkeaa, otan osaa, sanoin sille, ja lellittelin muutenkin, mutta mitäpä se pelokasta koiraa auttaisi. Tärisee ihan kun autokyydistä puhelen.

Olisi tänne kyllä mukava jäädä sillä keli on keväisen hieno eikä sitä kaupungissa sillä tavalla koe kuin täällä kaikenlaisen puuhastelun parissa. Ihan oikeassa Vinha on, että mitä sitä eestaas rahtautumaan.