Öisessä unessa seikkailin tulvaveden saartamassa kaupungissa. Sen piirteet olivat sekoitus Rovaniemeä, Tamperetta ja Kuopiota. Kuohuissa ohitse kiitävä Raatihuone saattoi olla Kajaanista. Sen avoimesta ikkunasta vilkuttivat Anni mummo ja setä Heimo. Isää katselin, mutta se oli kuulema Raatihuoneen toisella puolella kokemassa verkkoja. Siellä oli Keyritty, ja se minua kummastutti.
Vaihdoin Rellunpippanaan ja Tojotanrotteloon kesät alle. Viimeksi mainitun renkaat tosin ovat edelliskesänä alla olleet, jo silloin "loppuunajetut", nastattomat talvet. Panin ravin puolelle huonommat, että jos sattuu ratsia ja laiska polliisi, niin ei huomauta kuin tienpuoleisista.
Katselin multamaatakin kasvihuoneen takana, mutta en vielä talikkoon tarttunut. Jonkin verran olisi haravoitavaa ja kaikenlaista tontinsiistimistä, mutta eihän tuo nyt siltä tunnu, että toimeenkin pitäisi ryhtyä. Selkää edelleen aristaa ja jalkoja pakottaa, varsinkin aamuisin. Merkkejä kuitenkin on, että säryt vähitellen poistuisivat kokonaan.
Käytin iltapäivällä Puutarhuria labrassa. Sillon outoja lihas- ym kramppeja ollut jo muutamia päiviä, mutta ei kuumetta. Töissä stressiä, että jospa se siitä johtuu. Kitumarketista ja Lidlistä tarjoustuotteita jiäkuappiin. Ruuaksi loihdin kalakeittoa jonka maitoliemi meni violetiksi punasipulin takia. Makuun se ei vaikuttanut, mutta paljasti nimenomaan sen sipulin ja niinpä sitten oli nenät kippurassa yhdellä jos toisella pöydässä.
Illalla katsoin vähän aikaa keskusteluohjelmaa Ylen riippumattomuudesta. Sen riippumattomammaksi se ei siitä tullut, enkä minäkään.
Kaikki me olemme sidosryhmiemme johdateltavissa olemmepa yhtiöitä tai yksityisiä. Aivopesemättömiä ovat ainoastaan munasolu ja siittiö niin kauan, kunnes orgasmi heidät yhdistää. Tai koeputki. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa johdattelu on jo ilmeistä.
18.5.2017 Torstai
Viileää on, pakkasen puolella useita asteita. Puutarhuri piti viedä töihin autolla sillä niin heikkona se on. Eikä voi jäädä töistä kun ei ole kuumetta ja tunnollisuus painaa. Ruuhkaakin rak.valvonnassa tuntuu olevan.
Nyt iltapvllä rupesi satamaan vettä ja räntää. Imuroin lattiat, laitoin ruokaa, tiskuutin toisella koneella astiat. Olisi tehnyt mieli leipoa sämpylöitä, mutta kun on tuo jauhopeukalo pahasti pykinyt, niin leipominen vain kuivattaa sitä lisää. Kipeä se on. Jalatkin edelleen. Lämmitin uunia kevyesti ja laitan ohrapuuron sitten puolen yön jälkeen sinne hautumaan.
Luin maailmanuutiset Hesarista. Telkkarissa ½9:n uutisten ja A-talkin jälkeen Ulkolinjan "Trumpin vihaiset alamaiset". Luettavana olevassa kirjassa Kafka päättää Maalaislääkäri-novellinsa sanoihin: " Ken kerran on kuullut yökellon väärän kutsun, ei voi sovittaa erehdystään enää." Vaikka kertomuksella ei olekaan yhteneväisyyksiä asiaan, niin Trump on yönkellot kuullut eikä saa enää anteeksi, eivätkä hänet valtaan äänestäneet kansalaisetkaan.
19.5.2017 Perjantai
Tänäänkin kuskasin Puutarhuri töihin, tuli sitten kävellen, mutta hitaasti. Alkaa huolestuttaa jo, mutta kuumetta ei edelleenkään ole.
Raahasin peräkärryyn väistövuorossa olevan, lahoksi kohta rupsahtavan puutarhakeinun. Panin samaan kyytiin kipsilevyjen palasia jotka laittelen Unimäessä tienvarren lupiinikasvuston päälle tukahduttamistarkoituksessa. Kipsi tuhkan lisänä ainakin vaiviinnuttaa niiden eskaloitumista. Lie joku ohitsehiippaileva susivihamieheni taskustaan lupiininsiemeniä ruikkinut kun se viime kesänä siinä alkoi niin laajasti rönsytä. Mutta onhan niitä omistakin toimista sinne aikoinaan kulkeutunut, että eipäs aleta syytteleen.
Pakkasin myös poikien Unimäkikamppeet. Paulus ättäröi jo valmiiksi kun lähtösuunnitelmista aamulla puhuin. Mutta jospa se sittä illasta suosiolla autoon pakkautuisi. Pesetin koneella eilen unohtuneen pyyhepyykin ja vein ulos naruille vaikka sataa tuhnuutti vielä vähän. Illaksi katsoin sadetutkasta, että se tyystin lopettaa ja ainakin huomenna tulee kuivaava keli.
Lämmitin leivinuunia hieman lisää ja paistoin mukaanotettavaksi makaronilaatikon. Jauhelihaa pannulla ruskistaessani sekoitin siihen 1/1 Unimäen viime kesäisiä, puoliksi kypsennettyjä pakasteporkkanalinttejä jotka möyhensin ensin tehosekoittimessa. Sipulitkin silppusin niin pieniksi, ettei niistä ollut kuin hieman tuoksua ilmassa. Saas nähdä, kuis kelpaa.
Illalla Unimäessä
Aika viileää oli kun tultiin jotain 19 maissa. Lämmitystouhuissa meni monta tuntia. Ilma selkeni täysin pilvettömäksi. Pojat rymysivät pitkin ja poikin ulkona eikä tarvinnut kuin vähän nohittaa niin jo tuhina alkoi patjoilta kuulua. Pantiin ojarumpu tukkoon niin onpahan sitten vettä missä sestoa. Ewe tulee huomenna, joten täsmää taas lasten lukumäärä. Elias jäi kotiin kun hänellä on tenttien rakentelua. Ja parempi muutenkin, sillä Puutarhuriin oli nyt illasta humahtanut kuume lukemaan 39.
Lintuja edelleen ruokintapaikalla runsaasti, mutta järrit ovat jatkaneet matkaansa Pohjoista kohden.
On ollut pitkin päivää sellainen onea tunne (lukemistenkin tuloksena), että haluttaisi lopettaa kaikenlainen sanallinen nettiosallistuminen. Eikä taitaisi mitään menetettävää millekään taholle olla, jos lakkaisin päivieni kirjaamisenkin. Masentaa kun maailmanmenolle ei näillä kyvyillä yhdistettynä muunlaiseen olemattomuuteen mitään vaikutusta ole.
Radiossa olisi ollut Elias Lönrotin elinvuosiensa viimeistä matkaa koskeva Radioateljeen ohjelma, mutta missasin sen muuta touhutessani. Areenalta pitää joskus myöhemmin kuunnella.
20.5.2017 Lauantai
Haudutin kauramannapuuron kun heräsin aikaisin. Sen keittämisessä onkin kaasuvehkeillä omat niksinsä pitänyt keksiä.
Keitän ensin isommassa kattilassa sopivan määrän vettä kiehuvaksi ja laitan sitten maitoa sisältävän, pienemmän kattilan ripojensa varaan veteen kuumumaan. Kansi kiinni. Kun höyry alkaa nousta, vatkaan ryynit sekaan ja hämmentelen jonkin aikaa, ettei paakkuunnu. Vähän ajan kuluttua särjen kaksi kananmunaa kuppiin, rikon keltuaisen haarukalla ja sotken valkuaisen sekaan ja sitten kiivaasti vatkaten lirutan munatotin hiljaksiin jo puuroutuvaan keitokseeni. Annan hautua vähintään yli ½tuntia. Kuumaa vettä pitää lisätä haihtumisen takia. Sitä olen keittänyt tavalliseen kahvipannuun jonka nokasta on helppo ujuttaa kattiloiden kapeasta rakosesta tarpeen mukaan. Suola lisätään viimeisenä kuten maitoruokiin muihinkin, paitsi kalakeittoon laitan jo alussa. Ja sitten vain penakat vellille! Joskus käytän samaa lausetta kuin isä meitä poikia heinäpellolle herätellessä: "Se karvasempi piä ylös tyynystä..." Jos isä niin sanoi, se oli yleensä hyvällä tuulella ja oli mieluisampi herätä vaikka tiesikin, että on raskaita hommia tiedossa.
Oikeastaan meillä oli mukava isä, mutta niin vähän kotona silloin, kun oltiin ihan pieniä ja tarvis siihenkin suhteeseen kova.
Pitäisi hankkia Unimäkeenkin haudutuskattila, mutta niinpähän on vain jäänyt vaikka monasti sellaista olen kaupassa kädessäni pyöritellyt. Hintalappua kun vilkaisee, niin heti ajattelee, että pärjätään sitä vielä omin konstein.
Täällä oli joskus haudutuskattila, mutta tyttäret polttivat sen siniseksi kun unohtivat kaasulle vettä lisäämättä. Riisipuuro oli syttynyt tuleen kuin Mykkäsen 7. minuutin munat. Meni niin kieroksikin sen teräksinen pohja, ettei hellanringeillä enää pysynyt.
S toi Ewen aamupäivästä. Ruvettiin porukalla mäkiautoa kokoamaan, mutta lopulta itsekseni siinä työjelin kun kakrut karkasivat mielenkiintoisempiin liejuhommiin ja tulvavesiin patoja tekemään. Koska paikalla oli tyttökin, piti autoon hieman sydäntäkin saada ja semmoisethan löytyivät pölkkypinosta kun vähän moottorisahaili. Punaista väriäkin löytyi.
Kerkesin haravoida ranterojua kasoihin kuivahtelemaan. On vielä jäätynyttä lunta niiden alla. Käärmeitä ei ole näkynyt, mutta tänäänhän varsinaisesti oli eka lämmin päivä. Tuuli yhä kylmältä puolelta puhaltelee.
Ruokintapaikalle ilmestyi värikäs lintu. Meni tovi, ennen kuin sen lajinimike päsähti päähäni; tikli. En ole sitäkään ennen täällä merkille pannut. Jäisipä taloksi seudulle. Lie niitä muitakin kuin tuo yksi rohkea?
Kävin Vinhan kanssa melkoisen lenkin lumista vapaaksi sulaneilla kankailla. Huono siellä on kulkea kun ei polkuja ole. Vanhemmilla harvennusalueilla metsäkoneiden urat ovat jonkin verran jo tasoittuneet, että niitä kömpii kun ei muistele vanhoja polkujen tallailujaan. Kun niitä pysähtyy miettimään, kiristyvät masennuksen kureet kurkun ympärille.
Penakat lupasivat pärjätä jos lähden Ilveksen avajaishumpalle. Aika uupuneita jo saunan jälkeen olivat, että eivätköhän ole unessa ennen yhdeksää.
21.5.2017 Sunnuntai
Klo on 03.15. Peruutin juuri pihaan humppareissultani. Muksut nukkuvat oikein syvää unta, eivät heränneet kun kävin jokaisen poskea sipaisemassa. Mulla on hyvä olo niin tanssinilosta kuin muutenkin. Taivaanrannassa kaartuu keltaisenoranssia valoa, aurinko sieltä kohta pilkistäisi, mutta taidanpa nukahtaa ennen sitä.
Illalla Knissa
Olipa lämmin päivä. Tongin Unimäessä pottupeltoa, mutta on siellä niin paljon jälleen kerran ohdakkeiden ym. juuria, että jäipä sitä vielä seuraavaksikin kerraksi. Väsyttihän tuo muutenkin. En kuitenkaan aamusta osannut nukkua seitsemää pitempään. Nousin ja hauduttelin puuron. Muksut heräilivät nekin kahdeksan jälkeen ja alkoivat normaalin hilskamisen. Munakasta syötiin päivällä ja sitten kaikki tähteet saunomisen jälkeen. S haki Ewen joskus 17. maissa. Me lähdettiin ajelemaan vasta 19. jälkeen kun oli saunottu, tiskattu, lakaistu lattiat ja pakattu pyykit ja muut kyytiin. Vinha vain ei autokyytiin halua tottua.
Otin perjantaina hyllystä uudestaan tahkottavakseni Jonathan Schellin kirjan, jossa käydään lävitse maapallon kohtaloa ydinaseiden varjossa. Kirja on vuodelta 1982. Päivitetyt versiot ovat tietenkin selvästikin kammottavampia skenaarioita pullollaan, mutta onko sillä väliä tuhoutuuko maapallo muutamien 50 megatonnin vai kymmenienmiljoonien megatonnien ydinroihussa? Tuskin välähdystä enempää yksikään maan pinnalla tallusteleva ehtii käsittää kun ensimmäisen tuhonaalto ylitse sivaltaa.
Puutarhuri on tosi sairas. Sillä on kuume pysynyt koko viikonlopun korkeana.
Telkkarissa ei mitään katsomisen arvoista. Lie joillekin, mutta minä kakankikkarat siitä lumeesta välitän. Kuuntelen Areenalta sen Lönrotin viimeisen matkan "ylämaihin" ja nukahdan ehkä kesken kuuntelun.
22.5.2017 Maanantai
Mukava sähköposti oli minulle yöllä lähetetty. Ei se pitkä ollut eikä mitään selittävä, mutta käsi, joka sen takaa ojentui, oli kyllä lämmin. Jatkoa lauantaille tavallaan. Koetin vastata yhtä lyhyesti, mutta eihän semmoinen minulta onnistu.
Meinasin potun laittaa multaan, mutta koska eivät olleet itäneet yhtään, niin muokkasin vain maan valmiiksi. Kaivoin myös vanhaksi käyneen mansikkapenkin ylös. Lapioin mullan pressun päälle ja korotin penkin ympärillä olevan hirsikehikon tiilikertuuksen varaan. Maa on niin kovasti noussut kompostoinnin ym. maanlisäyksen vuoksi ympärillä, että oli jäämässä monttuun koko homma. Panin sitten pohjalle kariketta, tuoreempaa kompostia ja sitten vanhat mullat takaisin. Päälle levitin yhden säkillisen Kekkilän puutarhamultaa. Nyt pitäisi sitten raskia Hommoojalta hommata uudet mansikantaimet. Ottaisiko jonsokkia kun entinen oli polkaa? Ei, kyllä se polka on syömämarjana parempi. Ja varmempi.
Vähän kerkesin haravoida pihaa ja asetella rojuja taas uusiin asentoihinsa, että ainakin näyttää jotain pihassa tapahtuneen.
Se kovasti suojelemani omenapuuntaimi on säilynyt talven ylitse; latvassa oli pari pientä punervaa silmua tulossa. Olikohan se niistä mummolan omppujen siemenistä idättämäni vai kaupan puolalaista inaredia? Jälkimmäiselle saattaa Suomen ilmasto olla liian traaginen.
Syyria-dokumentti oli aivan hirvittävä kokemus! Siis jo pelkkä toisten kärsimysten katselu saatika heille itselleen koko elämän mittainen tuska kerrottuna miljoonilla kokemuksilla... Siitä ei pysty sanomaan yhtään mitään näillä kauhusta jäykistyneillä leuoilla.
23.5.2017 Tiistai
Manchesterissa pommi paukahtanut ja tappanut lapsia ja nuoria. Iso jahtimylly pyörähti käyntiin ja on armoton jos sen leukoihin syylliseksi epäillyt saadaan.
Entä Syyrian lasten täysin avuttomiin niskoihin tynnöripommeja viskellyt, Venäjän Putinin armeijan tukema al Assad? Sekö saatananperkele saa vain jatkaa virassaan? Britannian Theresa Mayn pitäisi nyt ärähtää Putinille suoraan, että tekopyhää osanottoasi Manchesterin suruun emme ota kuuleviin korviin; lampsi Siperiaasi luimuilemaan!
Viime yönä haudutin sähköuunissa ohrapuuron. Eräs perheenäiti harmitteli ohimennen kerran, ettei hän saa paketissa olevan ohjeen mukaan uunipuuroa koskaan onnistumaan. Siinähän neuvotaan paistamaan puuro 200 asteessa puolitoista tuntia. Siinä se virhe onkin, naurattaa oikein moisella ohjeella paiskaisu. Eivät kokonaiset ohranjyvät koskaan siinä ajassa ehdi hautua miksikään. Minäpä siis neuvon ohrapuuron onnistumisniksit(olkoon se kaikille puurosta tykkääville):
Ota syvänmallinen uunipata, semmoinen lasinen tai keraaminen (2 litrainen).
Voitele pata yläreunaa myöten sillä rasvalla josta itse pidät (poisluettuna ne voiteet, jotka ihosi ilmettä kirkastamaan ovat tarkoitetut). Minä käytän juoksevaa (mikseipä vaikka kävelevääkin) margariinia tahi (pika)juoksevaa Oivariinia, joskus huitaisen raa´alla voilla vuoan sisäkupeet kiiltäviksi.
Mittaa pohjalle ohjeen mukainen 2,5 dl ohraryynejä, mutta jos täytät 2 litran padan kokonaan nesteellä, niin sitten se 3 dl.
Ripsauta sekaan kämmenpohjallinen (n. teelusikallinen tai puolitoista) suolaa.
Lirauta siirappia jyväkeon päälle (vähän etusormellekin, että saat makeaa maistaa).
Kaada litra kevytmaitoa (tai jos tykkäät niin täysmaitoa) vuokaan. Myös hylamaito käy. Tai lehmästä suoraan pumpattu joka olisikin parasta.
Jatka nestettä vedellä jonka voit mitata sillä samaisella maitopurkilla, eli ½ litraa, tai mieluumin desi tai 2 enemmän sillä kokemuksesta voin sanoa, että pitkä haudutusaika haihduttaa nestettä kovasti.
Nokare voita pinnalle kellumaan ei ole ainakaan pahitteeksi.
Jos haudutat puuron sähköuunissa, niin käännä se 250 asteeseen aluksi. Kun maito alkaa kiehua ja ruskeaa pinnalle ilmaantuu (n. 1 tunti), niin pienennä uuni 180 asteeseen. Siinä lämmössä puuroainekset sitten saapivat köllötellä tuommoiset viisi tuntia. Jos teet tämän kaiken puolenyön jälkeen kuten minä yöllä kuhkija, niin laske lämpö 130 tai 150 asteeseen (riippuu uunin todellisista asteista jotka vain kokemuksella oppii -kuten leivinuunissakin-) ja rupea nukkumaan. Aamulla kuuden-seitsemän aikaan puuro on syötävän hyvää. Varsinkin, jos olet noussut viideltä, ottanut puuropadan uunista pois ja laittanut kannen sekä kietonut tiiviisti pyyhkeitä ympärille, että puuro saa "vetäytyä" rauhassa itseensä jonkun aikaa.
Mutta ajattelepa jos tällainen puuronhaudutusohje olisi jyvälaatikon kyljessä, niin riittäisikö siinä edes ala? Tarkennan vielä, että ohjeeni on testattu muutamia satoja kertoja Myllyn Paras esikypsytetty kokonainen ohrasuurimo-tuotteella (mikä sanahirviö!).
Käytin heikkona hoipparoivaa Puutarhuria työterveydessä. Siellä oli oululainen videolääkäri. Pitkittynyt infulenssa oli diagnoosi. Lepoa ja lääkettä kipuihin. Minulla jo poikien puolesta kouri sydänalaa, että jos jotain vakavampaa tuo äidin horjunta onkin. Ja kyllä sitä omia tuntemuksiaankin tutkii sillä onhan kokemusta surustakin mikä lapsia voi kohdata.
Prismasta Gaiukselle mustat, suorat housut ja vyö koulun kevätjuhliin. Toisille pojille mahtuivat vielä entiset. Paitsi E:lle olivat jo aiemmin hankkineet kengät.
Siivosin pihan melkein kokonaan. Jonnekin pitäisi halkopinojen lahonneet aluslavat rahdata, tai pirstoa ne kappaleiksi ja polttaa saunankiukaan pesässä. Aitavierusta niiden alla jäi myös siivoamatta. Siellä on kaikenlaista esiintymää. Mm. tiilenpalasia ja -murskaa. Iltapäivällä kuokin porkkanapenkin möyheäksi. Syksyllä kesäisten multien alle kätkin kerroksen puoliksi käynyttä kompostia kuten pottupeltoonkin ja kylläpä olivat madot juhlavan lihaviksi patvineet. Muutama oli etusormeni paksuinen, mutta pituutta ei ollut sen enempää. Mullaksi olivat muuttuneet suodatinpaperit sun muut mitä vielä niitä sinne ammentaessani talikon piikkeihin tarttui. On se tehokas mato tuo lierojen liero.
24.5.2017 Keskiviikko
On aamuyö. Valvon koska kirjoitan. Alkavat olla jutut kasassa. Myös pvk-merkintöjen höyläys. Aivot solmussa, mutta sitten kun on nukkunut, ne taas palajavat entistä ehompana typeryyksiään jahkailemaan.
Aamulla lähden Unimäkeen kunhan olen vienyt pojat koulun kevätjuhliin. Sinne ei ole aikuisia tällä kertaa kutsuttu.
Sunnuntaina on Gaiuksella jalispeli Rovaniemellä ja lähdetään siihen suuntaan jo lauantaiaamuna aikaisin kahdestaan. Tapsa vaimoineen tulee Roihin myös ja mennään sitten yöksi Kittilään. Ainakin näin on nyt suunniteltu.
Nyt otan vielä kirjan ja luen, jotta saan unen hännästä kiinni. Katotaan sitten, minne se tällä kertaa kuljettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti