torstai 26. maaliskuuta 2020

Koronaähkyä

5.3.2020 torstai

Läjääntymään pakkaantuvaa mikromenneisyyttään järjestellessä tulee eteen tietenkin valokuvia. Nyt käsiin tulleiden (paperisia) paljastukset ovat vuosilta kun remontoin tätä huushollia. Ja kysymys kuuluu: Miten helvetissä penakat selvisivät hengissä rakennuspölyn keskeltä eivätkä ole sairastelleen myöhemminkään juuri lainkaan? G ja P tulivat suoraan synnytyslaitokselta asteittain edenneen kaaoksen keskelle, E oli muutaman vuoden vanha. Tiällä ne kelekertivät mukana kun vasaroin, sirkkelöin, laatoitin, muurasin, betonoin, eristin, asensin, rei´itin ja silppusin vanhoja seiniä, lattioita ja laipioita pois uusien tieltä...


Viihdetaiteilija Jari Sillanpiä on ollut jälleen oikeudessa. Kierteelle on hänenkin mualimansa käyrtynyt. Huumehemmot, kiristäjät, värillinen lehdistö jne. käyttävät poloista yhteisenä ansaintarukkasenaan. Ei sen kummempaa.

Aloitin juuri Mia Bernerin P.S.:n kertaamisen (P.S. Merkintöjä suruvuodelta 1985 Tammi ). Ensi tapaamisen kuvauksessa kirjailijan kanssa Mia kirjoittaa, kuinka Saarikosken 5-6 vuotias tytär katsoo oviaukon verhojen takaa hänen ja Pentin "aikuisten leikkejä". Vähän on samaa kuin Sillanpiän käräjillekutsusyytteessä. Kamera vain puuttui.

Näillä naisten kanssa vouhkaamisilla ei Saarikoskelle ollut koskaan muuta merkitystä, kuin että he pitivät hänet hengissä pahimpien päivien ylitse. Jälkikäteen jotkin faninsa näyttävät kyllä täyspöljiltä. Niin kuin korkealle kouluttautunut Berner vielä vanhoilla päivilläänkin.

Hupakko sekin muija, joka on avioitumassa sen vankilaan pitkäksi aikaa tuomitun, tanskalaisen sukellusvenemurhaaja Madsenin kanssa.

Omaa lapsuuttaan kun muistelee, niin jotain se mielelle teki joidenkin seksikohtausten näkeminen (kuuleminen). Kotieläinten naimiset olivat normaaleja vaikka se Rapakkolan sonnin kapuaminen Mantelin selkään vähän pelottikin. Ihmisten väliset äherrykset olivat enempikin salaisen kihelmöiviä nuhjuamisia. Aikuisten lapsia kohtaan tekemiset ovat aina oma lukunsa. Väärin tekemisten näkemistä ja kokemista, kohtelua kovaa, niitä elämänmausteeksi niin, että vieläkin suussa karvas maku.

Poikuuden menetys tapahtui samanikäisen tytön kanssa yhteisestä sopimuksesta sinä syksynä kun täytin 13 v. . Kumpikohan noista aikansa lapsista nykyisen laintulkinnan mukaan käräjillä tuomittaisiin?  Mikä olisi syytteen kirjallinen muoto? Joutuisivatko vanhemmat syytteeseen tikanpoikasten touhuihin heräilevien lasten keskenään jättämisestä (hah ja hah). Tapahtuman keskiöstä, syksyisen sammalikon jäätävästä syleilystä kummankin kotiin oli matkaa yli 10 km, isäni Helsingissä viikkojen komennuksella ja äiti kaikista suurperheen töistä rasittuneena asuintöllimme tuvassa "syvän kyykyllään" seuraavia vastoinkäymisiä vartomassa. Suuret kuuset hautuumaan laidalla vain syyspimeässä ähräämisemme juurillaan kuuli. Olisiko niistä ollut todistajaksi?

Mitä traumoja tuosta varhaisseksistä jäi? Makuisa mieli, salaisen kutkuttava olo. Kyltymätön halu uusia homma heti kun vain mahdollista.

Kylliksi psykologisoituna voisi siitä löytyä juurihiivansa eräissä elämänvaiheissa esiintyneeseen seksuaaliseen toimeliaisuuteeni, ylivilkkauteen. Tai sitten vilihakan toimeliaisuuden juurisyyt löytyvätkin päinvastaisista kauhukokemuksista.

6.3.2020 perjantai

Aija Puurtista kuuntelen Keitaalta (Areena, Tuuli Saksala). Virkistävää.

Vistottaa nähdä kahden extrajoukkomurhaajain kättelykuvat kaikissa medioissa (Putin and Erdogan). Tämä lajimme törkeillä valheilla kuorrutettu kaksinaamaisuus!

Kainuun Sanomissa IS:lta siteeraus:  "Kansalaisiltakin vaaditaan paljon. Somen aikakaudella huhut leviävät villisti verkossa. Niiden uskominen voi viedä yhteiskunnan raiteiltaan. Maalaisjärkeä pitää käyttää ja oikeaa tietoa hakea."

Jakomielistä, että nimenomaan Ilta Sanomissa lukee noin. Mitä tuokin lehti elossaolonsa aikana muuta on ympäristöönsä levittänyt kuin totuuden viereistä informaatiota? Informaatiota, jossa jutun yksi säie saattaa totuudelta haiskahtaa, mutta kaikki muu on liioittelua, pelkkiä otsikoita, huijausta, klikkausten kalastelua.

Vituttaa kun ns. vakaina tiedonlähteinä toimivat mediat siteeraavat alinomaan moisia julkaisuja. Verovaroin kustantamamme Ylen ykkösaamun sanomalehtikatsauksessakin jatkuvasti.

Tosin ne valikoivat niitä kirjoituksia, joissa uutinen tai kolumni kertoo faktoista, mutta samalla ne tulevat tukeneeksi myös valheellista infoa levittävää liikeyritystä. HS:n siteerauksissa iltalehtien siteeraaminen tarkoittaa itseään kun kyse on Sanoma Oy:stä. Ovatkohan ne jotenkin sokeita itsensä suhteen? Lojaliteetti kollegoita kohtaan toimii kuin mafiosoilla. Mitä se tekee median uskottavuudelle? Välittääkö siitä kukaan? Onko oikeasti koskaan välittänytkään jos kerta pitävät hengissä omiensa joukoissa esiintyvää huuhaaata?

Nuoriin toimittajiin täytyy jokaisen aviisin yhteydessä suhtautua erityisen kriittisesti. He ovat kasvatetut nykyisen hektisen mekanismin voimassaollessa ja sehän on jo nähty, mitä se aivoille mielipiteineen tekee.

Viime yönä nukutti huonosti. Sen sijaan, että olisin  noussut lukemaan, laitoin valveunikiekon pyörimään. Eräässä valoisassa (ihan oikeasti; valoisassa) unessa isäni kuoli (ei pelkästään haavoittunut) elokuun viides vuonna 1944 pikakiväärin luotiin tykinammuksen silpoman puunjuurakon taakse jossa Viinikan Mattikin tiensäpään löysi. Siksi minua ei oikeasti ole olemassakaan, luki unen käsikirjoituksessa. Eikä sisaruksiani, eikä ketään joita nyt jäljiltämme tässä mukamas-maailmassa miljardeja vuosia vanhoina kierrätysatomeina hyörii. Unessani minkäänmoista koloa ei syntymättäjäämisestämme maailmaan jäänyt. Se oli täyttynyt muilla, vähän erilaisilla. Äitikin oli mennyt jonkun  muun miehen kanssa yhteen. Lapsia oli syntynyt yhtä paljon, mutta ei heillä ollut piirteitämme eikä luonteitamme. Unenäiti oli synnyttänyt neljä kehitysvammaistakin, koska Fragile X siirtyy siittäjästä huolimatta äidistä (tuurista riippuen) joihinkin jälkeläisiin. Vain poikiin vammauttavasti.

Unenselityksessä kerrottiin, että valoisuus johtui siitä, koska oli helpottavaa olla vain pelkkä uninäytelmän sivuosan näyttelijä joka unohdetaan kun näytelmä on ohitse.

7.3.2020 lauantai

Napiksella illalla. Porukkaa runsaanlaisesti. Ehkä näistä avajaistansseista tuli myös kevään päätöstanssit koska kaikki pelkäävät viiruksia.

Kun tultiin, napsahti riidanmyllyssä rele päälle ja siihen suli humpalta saatu hyvä mieli.

8.3.2020 sunnuntai

Riisipuuroa aamulla, päivällä lohikeittoa, illalla leipää ja salaatteja. Muuten pelkkää lukemista ja makailua. Vitutusta ilmassa vaikka riita sovittiinkin.

9.3.2020 maanantai

Koronaa joka päivä uutisesta toiseen. Grafiikat esittelevät viruksen etenemisvauhtia ja ennakointeja. Viereen pitäisi laittaa juova myös koronan aiheuttamasta katopiikistä lajimme lisääntymisessä. Ei taitaisi se viiva edes näkyä. Kuolleitten ja sairastuneiden lukumäärä on edelleen normaalin rajoissa.

Sateelliitikuvat osoittavat, kuinka Kiinassa ilmanlaatu on parantunut huomattavasti, ja muuallakin kun älytön autoralli seisahtui hetkeksi, mutta siitä ei vielä otsikoita revitä.

Toistelen minäkin mantraani: Vaikka korona miljardi ihmistä nyppäisi planeetta Maasta pois kuten sen tehtäviin kuuluisi, niin ei sitäkään koloa kohta pian huomaisi kukaan. Mutta nämä Linkolan Pentin ja tuhansien tiedemiestenkin jo aikoja sitten esittelemät, sangen terveet päättelyt eivät ole kärjessä julkisessa keskustelussa. Vanhuus on joka tapauksessa portti kuolemankokemiseen ja silloin ei enää pelolla sitä pidä odottaa.

10.3.2020 tiistai

Eliaksen kanssa ajeltu liikenteessä. Yleensä lähdetään liikkeelle kun ilmaantuu muutakin asiaa. Kirjalliset on suoritettu, vielä pimeän- ja liukkaanajon kurssi, yo-kirjoitusten jälkeen inssi.

Tänään kaupungilla sattui vastaan kävelemään rouva E. Kävelin kohti, pysäytin ja kysyin, mitteepä Mikkelliin kuuluu. Häh? Toistin. "Aaa, herttijee Valtsu!" Ja hyppäsi kaulaan. Sanoi, ettei enää asu siellä vaan on jo vuosia sitten muuttanut Lahteen. Menossa nyt kotio päin Kuusamon reissulta. Sanoi kiireen tulleen koronan takia. Menihän siinä tovi kun arkemme eiliset ja nykytila lävitse käytiin.

Knin Raatihuoneentorin viereen on tullut valtava monttu. Purkivat siitä ravintolan ja kaupan. Tilalle rakennetaan uusi kauppa ja kerrostalo. Huomasin, että vanhat, käsin hakatut mukulakivet ovat kauhoneet myös rakennusjätteisiin. Onkohan yhdenkään rasvanäppikuskin tai purkupiällikön mieleen nuljahtanut, kuinka kovan työn ovat kivenhakkaajat aikoinaan niiden kanssa tehneet!

Kommunsitikansanedustaja ja puoluejohtaja Aarne Saarinen oli kivenhakkaaja ammatiltaan. Tuli sekin mieleen rojuläjiä katsellessa. Ja sitä myötä se lopullisuus, ettei yhtään perinteistä kivenhakkaajaa enää elossa ole. Tuskin Kiinassakaan.

11.3.2020 keskiviikko

Pistäydyin Hanten kanssa Varkaudessa. Käytiin hakemassa kaksi kookasta, lukittavaa peltikaappia. Ne ovat olleet sairaanhoito-oppilaitoksen lääkekaappeina. Sopivia kellarivarastoon juhla-aikojen ruoka-aineiden kaapeiksi, eivätkä märkäne jos joskus on vähän kosteaa.

Kuopiossa käytiin tullessa aika monessa tarvikekaupassa. H hankki niistä peräkärryn rakentamisiinsa kaikenlaista pultteja, muttereita, iskunvaimentimia ja lehtijousia. Siilistä haettin yksi vesipumppu H:n äidille joka asuu edelleen yksin Koikanrannalla vaikka on liki 90.

12.3.2020 torstai

Tojotan rotteloon uusi bensiinitankki ja päästömittausten uusinta Tolosen huollossa. Tankki 189€, asennus 197€. Katsastussonnilta näyttöleima 35€.

Kodin Kuvalehdessä juttu Pentti Linkolan tyttärestä Mirjamista. Kuuntelin jutun bodcastina. Jutun ydin, siskosten lapsuus ankarissa oloissa ehdottoman kalastajaisän säännöillä tuli hyvin lähelle itseäni vaikka oma isäni oli kaikkea muuta kuin ehdoton, paitsi koskenkorvan tarpeessaan.

Maailmanlopunpelkoja vähätellään siihen vedoten, että niinhän on aina ollut. Tuo ihmisen "aina" on vain kovin lyhyt aika arvostella niinkin merkittävää asiaa kuin miljardeja vuosia vanhan, elinkelvollisen planeetan tuhoutumista lyhytikäisen älyllisen lajimme toimin, tieten tahtoen. Sen rinnalla virusten tappotahti on mitätön asia. Tehdään nurinkurisesti koronan etenemisen rajoittamispaniikissa. Pyhä lehmä on kaikilla lähempänä kuin Intiassa. Joka päivä suitsutamme sen nimeen peiliemme edessä.

Korona-pandemian ohitse mentyä eri puolilla maapalloa tulee tapahtumaan kaikenlaista ikävää. Roistoluonteet valmistautuvat nyt kun kylät hiljenevät.

Maa-planeetan sotapisteissä pommit jyskävät edelleen,  mutta koska toimittajat on kotiutettu, uutiset eivät kulje. Otsikot olisivat edelleen, päivästä päivään "100 lasta ja äitiä sai surmansa venäläispommittajien iskussa Idlibissä, ainakin saman verran loukkaantui". Afganistanin pääkaupungissa itsemurhapommittaja tappoi 50 ja ainakin 200 haavoittui".  Jne.

Mitä puuhaa al-Assad? Mitkä ovat Putinin ajatukset ja suunnitelmat?

Millaisia miettii tulevaisuuden politiikan jatkoista oma, pienempi pahamme, ääripoliitikko Jussi Halla-aho ja hänen kabinettinsa jäsenet?

13.3.2020 perjantai

Keskihuoneen riisumista remontin tieltä. Saatanasti on papereita ynnä muuta rojua kertynyt, että jos olisin tämän perheen diktaattori, kantaisin pihan perälle ja tuikkaisin lajittelematta tuleen. Mutta kaikki lippuset, lappuset, käsityölehdet ja myttyräisten sukkahousujen ehyisyys on käytävä yksitellen lävitse eikä siinä mitään mieltä olisi.

Löytyi kyllä lasten piirustuksiakin ja ensi yritelmiä käyttää kyniä kirjoitusharjoitteluissa, että kai se  jonkinlaisen muisto niistä heille pitää jättää. Vaikka muutama sieltä täältä.

Olisipa omastakin lapsuudesta edes joku kynänviiva jäänyt talteen, mutta kun ei ole koulutodistuksistakaan edes rantua tallessa.

Isojen ja pienten muistojen merkityksen voi aina kyseenalaistaa.

Tulevaisuuden historiankirjoitukset ja sukuselvitykset löytyvät virtuaalista. Valokuvia netissä selaten ja geenitestejä tilaillen. Hätäisiä tulevat olemaan menneisyyttä tonkivien opiskelijoiden gradut koska algoritmien väike on lopulta vain kuin maneetin uintia.

Kun aurinkomyrsky sitten polttaa sähköiset muistot, on pöytä todella puhdas.
14.3.2020 lauantai

Hallituksen aikeiden toteutuessa saa persulais-ääripolitiikka sitä, mitä on vuosikaudet toivonut: Rajat kiinni! Heidän itsensä ja vielä vähemmän maahanmuuton ansiota tai syytä tämä  ei ole ja se saattaa muutamia harmittaa kovasti.

Saneerasin iäkkään vesisaavin. Ruuvasin ravistuneet puuosat vanteisiin kiinni ja tekaisin vanerista kannen. Alkuperäiseen käyttöön siitä ei maailmantilankaan muutosten edessä olisi, mutta olla köhöttää se Puutarhurin yöpöytänä vaikka hänen loppuelämänsä ajan. Sivu siitäkin.

Tuollaisia käsitöitä oli lapsuuteni nurkat täynnä, mutta vain muutama niistä on talteen ajoissa otettu. Minulla yksi voitiinu ja vesisaavi ja Hannelella ainakin äitin kirnu ja leipäkorvo. Rännäreitä on useampi sekä jokunen sirppi.

15.3.2020 sunnuntai

"Ainakin 384 000 ihmistä on kuollut Syyrian sisällissodassa."  Sota on nyt kestänyt miltei päivälleen 9 vuotta joten ruumiita on vuotta kohden tullut 42 666 ja rapiat piälle.

Koko maailman 7,5 miljardista väestöä koronaviurus on puolen vuoden aikana rokottanut muutamilla kymmenillätuhansilla.

Entä pommeilla lasten ja äitien tappamisen lopettaminen? Eikö sen pitäisi olla yhtä päättäväistä, tehokasta ja tuloksia tuottavaa kuin mitä nyt tapahtuu kun rajoitetaan luonnollisen viruksen pyövelöintiaikeita liian pitkään eläneisiin?

Pelätään tietysti, että pandemia tappaa lajiamme niin, että puolelle maailman väestöstä koputtaisi kuolo elonoveen. Sekin pelottaa ihmiskunnan harmaapäistä, pahasti happamoitunutta kermaa, koska virus ei uhrejaan lajittele. Sille kelpaa niin Putinin kuin Trumpinkin nenäontelo pesintäpaikaksi. Iranin valtiaita se jo on vähentänyt.

Lukemani mukaan 3-4 miljardia kuollutta ihmistä kerta-aallossa olisi laskennallisesti vähimmäismäärä, jolla vasta olisi myönteistä vaikutusta elonkehän kantokykyyn.

Jaksaakohna Pentti Linkola vielä seurata tämän hetken koronavirusuutisia? Tuskin taputtaa käsiään koska ymmärtää, etteivät ne anna virusten tehdä tehtäviään.

16.3.2020 maanantai

Mikä mainio työkalu tämä valtakuntaan julistettu poikkeustila totalitaristeille ja äärikansallismielisille olisikaan! Ikävää heille, kun valta ei ainakaan Euroopassa sellaisten käsissä nyt ole. Suomessa vähiten vaikka persulaiset galluppien kärjessä koreilevatkin. Niin, ja vielä Korona-Kiinan kanssa kaveeraten kuten MOT-ohjelma tänään selvitti.

Kiinassa poikkeustilatyökalu otettiin käyttöön heti, kun pikkupikku viurus alkoi kaataa kansaa petiin.
Autoritaariseksi yhden hallitsijan valtakunnaksi juuri julistautunut Venäjä (perustuslain muutos + Putinin jatko presidenttinä) tekee saman perässä. Kummankaan valtion tilanteesta ei nyt lähiaikoina tulla näkemään todellisuuden tilaa. Ekologisia hyötynäkökohtia totalitarismin piirit eivät ajattele  tämänkään pandemian tuloksena.

Kiina saa silitellä koronaa syyttäen uiguurit olemattomiin, sekä muutkin kiusalliset vähemmistönsä ja väittää jälkikäteen vaikka että tauti vei.

Virus ei saa demokratioissakaan toimia demokraattisesti kaikkia kumoon niittäen. Vallanpitäjät yrittävät kyllä huolehtia omien neniensä suojelemisesta ja diktatuurit säätelevät, jos kykenevät, viruksen tuhovoimaa niihin kansanosiin, jotka niille ovat haitaksi.


Eliaksen on tällä viikolla kirittävä yo-kirjoitukset kaikki pois. Toisia poikia uhataan kotiopetuksella. Katotaan nyt, käypikö niin.

17.3.2020 tiistai

Tänään P ja G olivat toistaiseksi viimeistä pvää fyysisesti koulussa, huomisesta alkaen opetus tapahtuu netin välityksellä. Ohjeet tulivat jo wilmaan. Tietää ruuanlaittoa ja passausta. Komentamista, houkuttelua, maanittelua. Unimäkeen en halonhakkuuseen ihan noin vaan voi lähteä.

Puutarhuri on eristetty töihinsä rakennusvalvonnan alakertaan. Etätöihin ei voi ruveta, koska ei niin paljoa papereita voi eikä saa kotiin kuljettaa mitä tehtävissään joutuu päivittäin käsittelemään. Asiakasvirran ovat katkaisseet, mutta mitenkähän ne rakentajat tänä keväänä toimivat, jotka eivät netin kautta tähänkään saakka ole rakennuslupiaan osanneet hoitaa? Kaikki jokatapauksessa on oltava myös paperilla.

18.3.2020 keskiviikko

Vihannesmuhennoskeittoa tein (pottua, porkkanaa, lanttua, sipulia, kolmen juuston kermaa ja maitoa). Eivät oikein tykänneet, kotikoululaiset. Oli siinä ohessa arinalla haudutettua kanaa ja uunilohta jotka kyllä kelpasivat. Varsinkin kana vaikka siinä oli todella paljon valkosipulia. Nurmeslaista lohta sattui olemaan vitosen kilohinnalla Prismassa ja kanaakin aleosastolta.

Elias tuli matikankirjoituksista hyvillä mielein. Arveli, että jopa ällän suattaa suaha. Vähintään E:n.

Koska Vexin 60 v synttärit viruskorona peruututti, niin lähetin paketin jonka sisällä pieniä lahjoja käärittyinä omiin yksiköihinsä. Nallipyssy yksi kummallisimmista päähänpälkähdyksistä. Siinä ajatuksena se, että isä toi V:lle joululahjaksi nallipyssyn. V on saman ikäinen kuin silloin vaikka fyysinen ikä sanoisi mitä tahansa. Kehitysvammassa on se hyvä puoli, että se säilöö lapsen mielen elämänajaksi. Vexillä se juuttui jonnekin 5 ja 7 vuoden välille, mutta kovasti avitettuna on iässä, jonka saavuttamisesta vielä sata vuotta sitten elävät vammaiset tuskin unia edes näkivät. Eivät he nytkään mistään uneksi, ovat tässä ja nyt ja sillä sipuli.

Hyötyähän ei Vexin elämästä yhteiskunnalle ole ollut. Ja jos kovasti aletaan aprikoida, niin ei hänelle itsellekään.

Ja jos käännän hyötynäkökohtakysymyksen itselleni, niin onko minusta? Mitä on lajimme lanseeraama elämäntarkoitus jossa hyötymisellä on jokin merkitys?

Kannattaa ajatella tarkoin vastausta kysymykseen mitä "hyöty" on?

Tämäkö maailmanlopun tilanne, joka kaikesta hyödynrepimisestämme viivan alle ynnätään? Ja koska näyttää siltä, että ketään ei ole loppuynnäämisiä edes merkkaamassa.

19.3.2020 torstai

Eliaksella viimeinen kirjoituspäivä. Tuli jo yhden jälkeen eikä hikeä pyyhkinyt. Ei ole koko viikolla kimpoillut kirjoitusten päältä vaikka väittävät niiden olevan kovasti stressaavia.

Nyt ajellaan ahkerasti autolla että se ajokortti irtoaisi kertayrittämällä.

P ja G ovat päässeet myös etäopetuksesta hyvin alkuun. Tekevät mitä pitää ja sillä selvä. Pidän kyllä huolen, että lukujärjestyksen mukaan päivää eletään vaikka jokaiselle hetkelle ei koululta tehtäviä tulekaan. Esimekiksi pelivehkeet eivät avaudu ennen kuin päivä on pulkassa kuten normaaleina koulupäivinä.
20.3.2020 perjantai

Tautisia ovat uutiset edelleen. Tasavallan Saulillekin antoivat jälleen Ylen toimittajan haastattelemana suunvuoron ja kovinhan tuo presidentilliseen sävyyn huasteli. Puheensa moni sakara siis osoitti vain sen, kuinka hänen asemassaan olevan "arvojohtajan" täytyy kansalleen puhua.

Jos presidentti olisikin sanonut, että tappavaa tautia aiheuttavalla koronaviruksella on oma tarkoituksensa liikakansoitetun planeettamme ihmispopulaation rajoittamisessa, ei sitä olisi hyvällä vastaan otettu. Painottanut vielä, että yli 60 vuotiaat valmistautukaa rauhassa, ei kuolema kipeää tee. Kertokaa vain lapsillenne, että luonnollista tietä kuljetaan kun kuolo korjaa. Synnytykseenkin valmistaudutaan niin miksei myös pois lähtemiseen. Nythän kaikki tärkeä  on nähty. Pärjäätte iliman minuakin.

Kansalainen nimeltä Sauli Niinistö yksityisessä päässään ainakin ajattelee sen olevan oikeampi totuus maailmanlaajuisten pandemioiden esiintymissyistä. Tajuaa senkin, että tämä Saulikin tässä on vain yksi tupajumi joka yhteiskunnan kustantamana maapalloa nakertaa. Vain se oikea tupajumi on alkuperäisen tarkoituksensa (jos evoluutiolla jokin "tarkoitus" olisi) säilyttänyt.

Raikkasin edelleen keskimmäistä huonetta, että pääsen jonain päivänä tapettien riivintään. Viimeiseksi poisnostettavksi jätin vuodesta 2006 seinällä kehyksessään roikkuneen, taustatapettiin päivettymättömän läntin jättäneen perhevalokuvan. Siinä ei vielä Gaiusta ole, joten kuvanoton ajoitus on helppo muistaa.

Puutarhuri tuli kovassa päänsäryssä töistä vasta kuuden aikaan.

Tälle keväälle ensimmäisen kerran ripustin liinavaatepyykit aurinkotuuleen ulkonaruille kuivumaan. Tuli raikas tuoksu huoneeseen kun ne illasta toin sisälle ja pedattiin peti niillä.

21.3.2020 lauantai

Georg Ots 100 vuotta. Musiikki pitää hänet muistoissa, eikä ihme.

Lukaisinpa kesäkuussa 2012 kirjoittamani omakohtaisen tositarinan eristyksessäolosta. Sehän on nyt akuutti aihe maailmassa: https://kivaniemi07.blogspot.com/2012/06/eristys.html

Eliakselle ajo-opetusta. Kaupassa ihmiset, tututkin, väistelevät ja pysyvät loitommalla jutellessa. Sanoin eräille, että jäi timpurinmitta pois taskusta jolla mittaisi sen metrin varovälin millilleen. Heh heh.

Katsoin Raastavan tunnustuksen kaikki 6 osaa kerralla. Kehuivat arvosteluissa sitä taatuksi brittiläiseksi trilleriksi viidellä tähdellä sen merkaten, mutta ehkä antaisin vain 3,5 itse. Kurjaa ihmistarinaa kuitenkin tositaustana.

Puutarhuri edelleen päänsäryssä. Vaatekaapista tyhjentelin aamusta jo G:n kanssa hyllyjen vaatekerrat ulos pakkaseen tuulettumaan. Ne hän jaksoi kopistella ja taitella nätisti toisen huoneen rempatun vaatehuoneen uusille melamiinihyllyille. Sitten nukkui iltapäivällä, mutta ei päänsärky helpottanut. Eikä saunomisenkaan jälkeen.

22.3.2020 sunnuntai

Aamulla heräsin seitsemältä. Aurinko jo korkealla, pakkasta yli 10 astetta. Harmittaa olla täällä kaupungissa. Olisi hyvät ilmat olla Unimäessä hakkaamassa halkoja. Soila soitti eilen ja kysyi, minne saa tehdä nuotion. Oli lasten kanssa Um ja halusi paistaa makkarat ja keittää nuotiokahvit.

Sonjalta nuljahti polvi muutama viikko sitten ja nyt sieltä on löytynyt myös murtuma, ja luunsiru pistää nivelessä. Ortobedille on aika tilattu, mutta kuinkahan käy kun korona menee kaiken edelle? Ovat kulkeneet silti kalassa ja haukea on ainakin tullut. Saivat jokin aika sitten pulkanmittaisen kuhan jonka paino oli 5,2 kg.

Iltapvällä kävin pitkällä lenkillä Vinhan kanssa. Linnanvirrassa ainakin 50 joutsenta. Ne päätyisivät vuorokaudessa ahneimpien kaupunkilaisten paistinpannulle jos oikeat poikkeusolot koittaisivat. Höysteenä siinä menisivät sadat pullasorsatkin, pulut ja rusakot. Helsinkiläisetkin pääsisivät merenrantojensa ja puistojensa pullaposkihanhistaan ja kitukaneistaan hyvin nopeasti.

Eilen ja tänään on radio soitellut George Otsin musiikkia ja häneen liittyviä muitakin ohjelmia.

Täyspaska "Kiinalainen" illan elokuvana.

Koronoitia en tänään vaivautunut miettimään, enkä kuuntelemaan. Luin kuitenkin aihetta sivuavan Jussi Konttisen kolumnin (HS 22.3.) muista maailmalla jylläävistä viruksista ja pöpöistä.

Konttinen on listannut tappavia tauteja pitkän listan. Esim. Tubi heitättää edelleen 1,3 milj. pipoa nurkkaan (Suomessa kymmeniä), HIV-virukseen uupuu liki 800 000 ja "tavalliseen" infulenssaan 650 000 immeistä. JNE.

Itsemurhia, joista Konttinen ei mainitse, tapahtuu maailmanmitassa yli 800 000 vuodessa.

Normaaliin vanhuuteen ei kuole enää kukaan.

P:n päänsärky oli vielä aamusta päällä, kävi sitten poikien kanssa frispiikolfaamassa niin taisi vähän hellittää.

Luin välipalaksi Marcus Aureuliuksen Itselleni-kokoelmasta viidennen luvun. 13. Olen syntynyt syypuolesta ja ainepuolesta. Kumpikaan näisä ei häviä olemattomaan, niin kuin kumpikaan ei syntynyt olemattomasta...

Atomejako lie jo ajanlaskun alussa tämäkin Marcus tuossa ajatellut.

Nyt alan muate, mutta luen vielä Risto Rytin elämäkertaa hiukan. Puutarhurin vieno kuorsaus on kuulunut jo tovin.

23.3.2020 maanantai

Ei ole vieläkään virus tullut kyläilemään. Sitä ei ole tässä maakunnassa missään tavattu.

Luin Hesarista Jussi Lehmusveden viime lauantain esseen "Vuonna 1957 Kainuu odotti Kekkosta ja sairasti tappavaa virusta, joka oli lähtenyt Kiinasta ja saapunut pohjoiseen"

Tuolloin Suomen 4,3 miljoonaisesta kansasta sairastui tautiin 30% joista sen avittamana kuoli 1800 ihmistä. Tilastot eivät kerro ikäjakaumaa, mutta samoin  kuin aina, heikoimpiin ja valmiiksi sairaillehan kuolema helpotuksen tuo.

Poikien kotonaolo teetättää hieman enemmän askareita keittiössä. Tänään tein luonnonsuojelulenkistä kuppimakkarakeittoa (pottua, porkkanaa, lanttua, sipulia). Söivät melkein koko 5 itran kattilallisen. Leipää pitää kai kohta ruveta jälleen itse leipomaan.

Eliaksen ajattamista. Tilasi inssinajon torstaiksi. Vietiin Entrinkiin elektroniikkaromulastin ja haettiin Motonetistä iv-koneen suodattimet. Entiset olivat niin tukossa, että hirvitti kaivaa ne koloistaan pois. Oli unohtunut niiden vaihto. Tai oikeastaan aina tarvikehyllyn reunassa oleva hintalappu on lykännyt niiden ostoa. Suositus on vaihtaa kaksi kertaa vuodessa.
24.3.2020 tiistai

Veksi oli saanut lahjansa. Päksyttelee kuulema hoitokodin pihamaalla ruutirullat tyhjiksi. Ja nauraa höhöttää.

Olisi hieno ilma olla hakkaamassa halakoja Unimäessä. Seuraavan talven lämmityspuut on pakko lähteä pilkkomaan jossain vaiheessa. Juuri ja juuri riittävät tälle talvelle entiset. Liki 20 kuutiota niitä tuhkaksi ja savuna taivaalle on taas haihtunut.

Mummilasta pitäisi hakea Pauluksen skootteri, mutta sisälle ei uskalla mennä. Ukki (80) ja Pena (74) eivät koronaa luultavasti kestäisi. Emännät sielläkin ovat lujemmassa kunnossa.


Haettiin se skootteri. Ei menty sisälle. Elias ajoi hienosti koko reissun. Eiköhän torstain  inssikin  sujahda hyvin. Rellussa palaa airbagin "tsekkaa"-valo, että jospa se ei haittaisi inssin mieltä. Yritin löytää antureiden virtalähdettä etupenkkien alta, että olisin koplannut johtoja jonnekin muualle, mutten löytänyt kuin istuinlämmittimien termostaatit. Nyt ei ole varaa viedä korjaamolle.

Paulukselle olisi tullut 2 tyttöä kylään, mutta piti käännyttää pois eteisestä koska Puutarhuri on saanut kaupungintalolta yksityisvierailuista kovat ohjeet.

25.3.2020 keskiviikko

Koronauutisoinnin aiheuttamaan ähkyyn täytyy asettaa yksilökohtaiset rajat. Mikään pakko ei ole niitä livenä seurata. Aamulla kun kuuntelee yhdet uutiset ja iltasella nukkumaan mennessä toiset, niin se riittää. Jos on aikaa, voi arkistoista kaivella dokumentteja, mutta parasta olisi lukea kirjoja vain.

Leipätoimittajille tämä karanteeniaika voi käydä hankalaksi lomauttamisineen, mutta kolumnien väsääjät ja alati uusiutuvat luonnonvarat eli asiantuntijat voivat olla huoleti.

Ne muutamat politiikantoimittajat pärjäävät myös hyvin näin yhden aiheen valtakuntaan kun siirryttiin.

Kun kritiikkiä päätyökseen aiemmin harrastaneet toimittajat pannaan yhden asian pöyhimiseen he itse tarvitsivat pian omat kriitikkonsa. Yhdessä aiheessa ei hirveän kauaa merkittäviä käänteitä voi löytyä, mutta niiden ympärille voi sanasepot ruveta tarinoitaan rakentelemaan vain siksi, että olisi jotain tekevinään. Niin kuin rakentelevatkin.

"Ihmisten tiedonjano on valtava", luin jonkun kirjoittavan. Epäilen.

26.3.2020 torstai

Eliaksen ajokoe hyväksyttiin. Nyt voi sitten ajella mummilaan tarvittaessa ruoka-ym täydennyksiä kun ne eivät sieltä salolta ihan vähässä kummassa maalikyliin lähde.

Juotiin jäätelökahvit E:n ajokortin kunniaksi kun Puutarhuri tuli töistä.

E aloitti myös yliopistohaut. Arkkitehtiopintojen hakuun tarvitsee tehdä "näyttötyö", elikä suunitella ja rakentaa omien ajatustensa mukainen pienoismalli rakennuksesta. Materiaali saa olla pelkästään munakennot, varrastikut, liima ja valkea maali. Teoksesta pitää liittää valokuva muiden hakemusten mukaan. Hakemus tapahtuu verkossa. Jos pääsee finaaliin, niin sitten on vielä tarkemmat "kutsunnat" paikan päällä. Armeijan pirkele sekoittaa tosin pakkaa tässä välissä. Sen aika on ensi vuoden alussa.

Olen lukenut, että ovat ihmeissään vanhemmat kotiopiskelijoidensa kanssa. Minusta tuo ei ole kummoinenakaan ponnistus. Itsehän nuo läksynsä tekevät. Aamulla herätän kuin lähtisivät kouluun, puuroa naamaan ja sen jälkeen läppärit levälleen jossa päivän koulutehtävät odottavat. Pojilla on omat työpisteensä omissa yläkerran huoneissaan ja vaikka en selän takana ole kyttäämässä, en edes samoissa tiloissa, niin tehtävät ovat tehty kun koulupäivä on ohitse. Puolille päivin olen pääruuan sijoittanut. Käyvät ottamassa välipalaa jos hiukoo ja jos iltapvllä vielä pitkään jatkuu, niin johonkin väliin palasta silloinkin.

Tänään tein pitkästä aikaa kunnon paistileikettä ja muusia. Myös pakastimeen säilömääni lohta yhden palan paistoin varuilta.

Pakkasin Unimäkeä varten. Lähden huomenna viikonlopuksi kaatamaan koivuja ennen kuin mahla alkaa niissä virrata. Sonja on käynyt lämmittämässä, että on se tupa vähän hualee kun sinne mänen.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Koronapeliä koko elämä

20.2.2020 torstai

Eileniltainen Aamunkoiton lupaus olikin mainio elokuva: Kirjailija Romain Garyn omaelämäkerrallisuus liioiteltuna sopiviin mittasuhteisiin.

Tanssikenkäpaketti Töysän tehtaalta. Varsin koetellakseni tilasin supikkaat. Ne ovat lähinnä tanhuajien käyttämiä kenkiä, mutta eiköstä nuo lavoillekin sopine. Tosin pohjamateriaaliksi solukumi ei ole paras mahdollinen. Haljasta tai muuta nahkaa sen olla pitäisi. Liimaan itte jos tuoltaan eivät ole hyvät. Muuten mukavan tuntuiset töppöset.

Posti toi opetusluvan. Sen voimassaoloaika on vuoteen 2023, että samalla luvalla voin sitten Pauluksenkin opettaa (olisikohan hänet pitänyt jo nyt lupahakemukseen merkitä?). Gaius kun on ajokortti-iässä, olen ehkä jo liian vanha. Tai kuollut jo.

Jotkut uhoavat elävänsä satavuotiaiksi, minulla ei moisia tavoitteita ole. "Tuurissa on ja näkkyypähän kelle kasvaa iso", kirjoitti Piätalon Kallekin lentojätkän (Vikke Nilo?) lohkaisseen.

Aloin lukea Tapio Tammisen Kansankodin Pimeämpi puoli-kirjaa uudelleen.

21.2.2020 perjantai

Pari pvää sitten eräs natsiperillinen hyökkäsi Saksan Hanaussa vesipiippukahvilaan ammuskelemaan. Kurvatessaan kotiinsa, käväisi tuo onneton ruilauttamassa lippaallisen toiseenkin kahvilaan (yht. 9 vainajaa) ja kun kotiinsa saapui, tärskäytti äidiltään aivot kiikkustuolin selkänojalle ja sitten omansa pitkin olohuoneen seiniä. Hitlerin ja Goebbelsin mallilla kerrassaan; teoistaan vastuunotoksi kuvitellaan poistuminen näyttämöltä.

Puutarhuri päänsäryssä. Jaksaakohan se huomenna Kuopioon?

22.2.2020 lauantai

P:n päänsärky jatkui, jaksoi kuitenkin lähteä jo aikoja sitten sovitulle reissulle.

Cabaree-näytös Kuopion kaupunginteatterissa. H ja T otettiin kyitiin Lapinlahdelta. Näytöksen jälkeen ruokailtiin entisen Puikkari-yökerhon alakerran Fransissa & Sophiessa; kuhaa, muusia, blinejä. Takaisin Knissa 22 maissa.

Kuopio-Iisalmi seuduilla lumesta vapaat kunnaat, satoi mennen tullen vettä. Tullessa vesisade muuttui lumeksi Sukevan paikkeilla, mutta täällä Knissa ei satanut enää mitään. Rusakko vain pinkaisi jäiseltä pihamaalta karkuun ja liukastui pitkin pituuttaan portaiden eteen. Olisi lyönyt betoniin piänsä niin olisin nylkenyt Vinhalle paistilihat.

Nyt myöhällä alkoi minunkin päätä särkeä. Vasemmasta silmänvalkuaisesta katkesi verisuoni, kipelöi ikävästi luomen alla. Ennenkin on katkennut. Mikähän yhteys sillä on päänsärkyihin?

Eliaksella koulukavereita yövieraina. Ei mitään hillumisia, katsoivat Justimus-tubetusta tms. Seurasi kuororöhähtelyjä.

23.2.2020 sunnuntai

Jyrkkäsakarainen päänsärky aamusta saakka. Se kieppuu ja lonksuaa kallon sisällä kuin laakeririkkoinen  polkupyörän ratas ilman ketjua.

Keitin ison kattilallisen riisipuuroa. Kun miestokka heräsi, kattila kolisi kohta tyhjänä.

Aamulla ennen muiden heräämistä kuuntelin Outi Paanasen musiikkiohjelman. Siinä käsiteltiin  kastraattilaulajien historiaa. Törkeitä ovat olleet ne, joidenka musiikinhimon tyydyttämiseksi se kaltoinkohtelu oli sallittu! Kunnianviitat pitäisi riisua kiireesti säveltäjiltäkin jotka ovat kastraattilaulajille sävellyksiään luoneet. Ohjelmassa esilletullut Georg Friedrich Händel muiden muassa.

Klassisen musiikin toimittaja Paananen kertoi senkin, mitä poikalaulajien kuohitsiminen on heidän fysiikalleen tehnyt: Nivelten sidekudosten normaalin kehityksen ja kasvun puute, raajojen suhteeton venähtäminen, rinnanympäryksen tynnyröityminen, takamusten ja reisin lihavuus..., mielen nyrjähtämisiä tuskin tarvitsee erikseen arvellakaan.

Kolkkoja ovat kipujen kokemukset olleet kun salvupuukko on nivusia viiltänyt! Tuhatluvun puolessa välissä ei nykyisenkaltaisesta anestesiasta ollut tietoakaan. Anestesian historiankirjoituksissa (mm. S.J. Snown) nukutusaineet eetteri ja kloroformi esiintyvät vasta 1845 ensimmäisinä kokeiluina kirurgisissa toimenpiteissä.

Tuhansista kuohituista vain muutamilta oli laulu sittemmin onnistunut niin, että heistä itsestäänkin on tullut kuuluisia kastraattilaulajia. Mutta mikä hinta silläkin!

Musiikillisesti lahjakkaiden koko elämä on pantu joidenkin aateloituneiden nautintojen maksimoimiseksi täysin pilalle. Ovatko kuulijat lopulta itse musiikista ymmärtäneet ja nautinnontunteet voi yltäkylläisyydessä löllöttävien kohdalla aina kyseenalaistaa. Miltä se mikään maistuu kun kaikkea on liikaa? Juhlatouhu on ollut samankaltaista krumeluuria, kuin millaisin kulissein sitä yhä yllä pidetään: Yhteiskuntien kerma kerääntyy yhteen pinnalla kelluakseen, toisilleen koruja ja pukuloistoa esitelläkseen.

Kastraattien kohtalon voi kuvitella lähelle tulevaksi jos palauttaa mieliinsä heleimmät lasten lauluäänet tenavatähdistä ja heidät ennen äänemurrosta kuohitsijan käsittelyyn.

Taustalla on kastraattilaulajienkin historiassa häärinyt katolinen kirkko; uskonto, tuo ihmisperkeleistä lähtenyt hallitsemisen keppihevonen. Se ei ole sallinut naisia sopraanojen rooliin esiintymään, saatanan paavit!

Eivätkä päidentaputtelua ansaitse muutkaan uskontojen pääarkkitehdit joiden erityiskohteena ovat olleet ihmislasten genitaalien silpomiset.

Näiltäkään pohjilta ei ihmisolion faunaan kuulumista kannata ylistää.

Nyt kuuntelen Juice-iltaa radiosta. Juicen lapsuudenkodin ja omani välimatka oli vain 60 km, niinettä naapuruksia oltiin. Silloin vielä kaikkialla vihreinä seininä nousivat sankat kuusikot ja viimeistään Hankamäen jälkeen Säyneisen puolen soraharjujen komeat männiköt peittivät näkyvyyden. Eikä sitä naapurikyliin muutenkaan hupimatkoja tehty. Vasta Tampereella 1980-luvulla istuin muutaman kerran Wienerwaldissa samassa pöydässä, mutta niin siinä istui moni muukin. Kerran vaihdettiin muutamat lauseet savolaisuudestamme. Muuten J istui hiljaa, poltti ketjussa norttipötkylöitään ja hörppi tasaiseen tahtiin tuoppinsa kuohuja. Valomerkkiin asti. Niin kuin elämänsäkin viimeiseen välähdykseen.

24.2.2020 maanantai

Päänsärky jatkuu. Ei tule hommista oikein mitään. Kunhan hypistelen työkaluja kourissani ja vötkyilen. Lukeminen ei onnistu kuin lauseen kerrallaan. Kirjoittaminenkin sitä sun tätä. Aivojen paikalla vetinen pesusieni.

Eliaksen ruuantekovuoro.

25.2.2020 tiistai

Yöllä päänsärky helpotti. Entisen lastenhuoneen tapetointia, lattiaan vinyylit, ovien asennus ja listoitukset. Imurointi, pesu. Patteri viimeiseksi. Verhotankoja ei ole kun vanhaa, notkolle painunutta puista ei laiteta. Pistelin väliaikaisen kankaan nastoilla listoihin näkösuojaksi. Ikkuna antaa suoraan kadulle.

Löysin ipäivällä yläkerran  varastosta metallisen verhotangon. Ruuvasin koukut kattoon, pujotin tangon verhon kanavaan ja nyt se roikkuu miten roikkuu niin kauan, kunnes Puutarhuri siihen mieleisensä verhot siksakkaa Singerillä. Tai ei se Singeri ole. Ompelukonemerkki tuli vain mieleeni kun MOT:ssa oli ohjelma käytettyjen vaatteiden kulkureiteistä maailmanmerillä ja dokumentissa joku afrikkalainen perheenäiti korjaili Singerillä kankaiden saumoja.

Tuon MOT:n ohjelman katsomisen jälkeen harkitaan tarkoin, minne pieneksi käyneet, käyttökuntoiset vaatteet kannattaa antaa. Niilläkin käydään ennen päätepistettä pelkkää raakaa bisnestä ihan muiden toimesta kuin tarvitsijoiden. Viimeksi vein vaatepaketit suoraan Monikaan josta ne varmasti löysivät tiensä täällä asuvien turvapaikanhakijoiden lapsille.

Joskus vuonna 1999 ostin Kittilän Työväentalolle tuote-esittelynsä rakentaneelta ompelukonekauppiaalta uuden ompelukoneen ja se on yhä meillä käytössä. Gaius taisi ommella sillä viime viikolla itsellen humoristisen päähineen; pojalla on taipumuksia. Pitäisi tuo keskimmäinen huone remonteerata pelkästään askareita varten, mm. ompelukoneelle pysyvä sija sinne.

Pauli Matti Juhani Leskistä (Juice) olen miettinyt. Jos hän olisi aikoinaan jäänyt Juankoskelle kuten niin moni lahjakas "Jussi" on kotikyliensä Janten lain runtelemiksi paikoilleen jäänyt, niin hän olisi jäänytkin Jussiksi muiden jussien keskelle. Pelkkänä Pataruukkiin unohtuneena kaljaveikkona olisi hänet haudattu; ei patsasta Juankosken torilla, ei ehkä hautakiveäkään. Tai voisihan Pauli Matti Juhani olla itseään inhoten elossa yhä kun kulkurin elämän kulumiset olisivat jääneet kokematta.

Sattumia saalistava katiska saattaa joskus jonkun lahjakkaan uintireitille sattua.

26.2.2020 keskiviikko

Löysin kierrätyksestä vanhan puusaavin. Tingin hinnan kahteenkymppiin. Korjailen sen ja teen kannen niin se sopii yöpöydäksi remontoituun huoneeseen. Siirrettiin parisänky ja muut kalusteet. Tiijä vaikka itsekin siirryn Puutarhurin viereen nukkumaan. Nyt on pakkasta parikymmentä, että patjat ja muut petivaatteet olivat hangessa muutamat tunnit tuulettumassa. Tuli raikas tuoksu huoneeseen.

Elias teki ruokia. Mm. kanaa ja riisiä.

Persujen pikkumussolinijärjestön erityispikkumussolini Toni Jalonen on julistautunut fascistiksi. Halla-ahoa ottaa suippoon pattiinsa kun joutuu nyt julkisesti soosottelemaan puolueensa alajärjestöä ja sen jäseniä. Jopa ehkä pakottaa eroamaan (vai jokohan se erosi?) tehokkaan nuorisojugend-agitaattorinsa kun se ei kyennyt pitämään fascistiminäänsä, sitä Jani Tolosta (sananmuunnos, huom.) kaapissa.

27.2.2020 torstai

Meni huoneen laitossa muutama päivä. Elias on ollut koko ajan kaverina. Toisetkin pojat sain avustamaan tapettien liimauksessa.

Moneskohan pömpeli tuo lienee jonka eläissäni olen rempannut?

Vielä on aikomus kaksi muutakin alakerran huonetta käydä lävitse. Keskimmäistä tyhjenneltiin jo. Voe Vee mikä pöly rojujen alta pölähteleekään!

28.2.2020 perjantai

Heräsin kun klo oli tasan kuusi. Puutarhurin vedenkeitin porisi keittiössä kovaäänisesti ja ulko-ovi kolahti kiinni: P meni koiran kanssa hakemaan lehteä kadunvarren postilaatikosta. Oli ensimmäinen yö kun nukuin uudeksi remontoidussa huoneessa Puutarhurin vieressä. Hyvin se meni. Tai oikeastaan nukuin ehkä tosi rennosti pitkästä aikaa. Naitiinkin ennen nukkumaan ryhtymistä. Siitä onkin kulunut pitkästi kun viimeksi.

Kuuntelen kovasti toistoisia uutisia. Järjestäytyneiden yhteiskuntien paniikkimoodi räpsähti päällä: Koronaan myö tämän mualiman immeiset nyt kuollaan!

Planeetan 7,5 miljardista ihmisoliosta tartunnan saaneita kymmeniä tuhansia, kuolleita vanhuksia muutamia tuhansia. Kaikkia tartunnan saaneita ja siihen kuolleita ei tietenkään ole kyetty koronan piikkiin laskemaan, mutta suhde sairastua ja kuolla on sama kuin loton päävoiton kohdalle osumisessa: 100 miljoonaa eurojackpot-lottoajaa 100 kertaisine riveineen, mutta viikkokaupalla ei yhtään täysosumaa!

Syyriassa kuolee ja vammautuu joka päivä venäläis-syyrialais-turkkilaispommien murskaamina satoja, jopa tuhansia, ja miljoonia pakenee henkensä edestä minne vain kykenevät. Heidän lottoamisensa kuoleman ja elämän välillä kallistuu kuoleman hyväksi. Moni siellä toivookin, että tulis pommi ja tappais.

Hyvinvoivien maapallon sektorien kansalaisten suhteellisuudentaju näkyy edellemainituissa pohdinnoissani.

29.2.2020 lauantai

Päänsärky uusiutui. Vituttaa. Tekemistä olisi.

Ilmoittivat, että Venäjän (m)ulkoiluministeri Lavrov saapuu Suomeen diblomatiankielillä nuoltavaksi tiistaina.

1.3.2020 sunnuntai

Päänsärky ohitse.

Unessa ättäröin lastenkasvatukseen liittyvien laskutehtävien parissa. Opettaja, jonka neuvoja olisin kaivannut kopeloi minihameisia naisopettajia käytävillä ja näytti välillä ovi-ikkunan takaa keskisormeaan. Sormi oli valtava mulkku tai dildo joka kumimaisena letkahteli laiskasti lasia vasten.

Katsoin toiselta puolelta luokkahuonetta ulos, satoi räntää. Alhaalla kadulla vallitsi kaaos. Autot ryttääntyivät toisiaan päin, niiden katoilla loikki ihmisten lisäksi hevosia, lampaita, kissoja, koiria, lehmiä, kohta kaiken lävitse porhalsi höyryveturi vetäen perässään loppumatonta vaunuletkaa. Ihmisiä kiipeili letkan katolle sitä mukaa kun vaunuja tuli tunnelista esiin. Näky oli kattavan apokalyptinen.

Kaiuttimista tuli viimein selkeä ohje: Laske lastesi lukumäärä 20 vuodella ja siinä on sinun oma, todellinen ikäsi kun kuolet. Mutta elä kuole ennen kuin nuorimmaisesikin täyttää 20 vuotta.

Nyt klo on 6.33 ja olen laittanut sunnuntaipuuron hautumaan, raapaissut uunissa valmiiksi syttyjen kanssa olleet puut tuleen ja keittänyt kahvit.

Unen laskutehtävän vastaus: 20x6=120 vuotta. Pitäisiköhän siihen vielä lisätä nuoruuden ensimmäinen 20 vuoden jakso kun lapsia ei vielä ollut?

Ymmärsin unenaprinkoinnit niin, että lapsista huolehtiminen vanhentaa ihmistä niin, että lapsen syntymän myötä alkaa aina uusi kahdenkymmen vuoden huolehtimsen jakso elämässä ja se on pakko elää vaikka normaali vanhuus päälle kaatuisi. Uusiutumisen pakko niin sanotusti. Aloittaminen alusta, se on kyllä totta. Kaikki lapset ovat erilaisia. Ei heitä voi kasvattaa kuin broilereita.

Kasvattajakin on erilainen ensimmäisen lapsen aikaan suhteessa viimeiseen; jokainen lapsi kasvaessaan vääntää vanhempiaan aina uuteen suuntaan. Elämänsä lopussa sitä tuntee olevansa varmaankin kuin vänkyräinen piirros Pablo Picasson taulussa.

Yksilapsisessa perheessä asia on ehkä yksinkertaisempi. Vastuuntaakka, sen tunne ei siinäkään tapauksessa haihtune minnekään kahdenkymmenenvuoden huolehtimisen jälkeenkään.

18 vuotta on aikuisuusikäraja, mutta todellisuudessa ei kaksikymppinenkään ole vielä aikuinen. Mitä sitten lopulta onkaan koko aikuisuus, niin ei sen laatu ole minulle selvinnyt. Aikuisuuden yleistaso sen sijaan alkaa olla jo hahmollaan.

Keskenkasvuiset vanhukset nuo maailmojen johtoonkin aina vaan uudelleen kelpaavat koska keskenkasvuiseen ajatteluun kykenevät heidät sinne valitsevat.

2.3.2020 maanantai

Pojat hiihtolomalla. Paulus tänään 16 v. Laitoin soimaan Juha Vainion "Sinä kulkija kuustoista vuotias"-balladin.

Käytiin Rossossa syömässä. Otin lohta ja heti kaduin kun annos tuli pöytään: Ei norjalaisesta lohesta hyväkään kokki maukasta saa. Se ei voissapaistettunakaan maistu yhtään miltään. Normaalia, lohikaloille kuuluvaa rasvaa Norsk laksista ei irtoa vaikka miten sen valmistaisi.

Siitä ei isosti hiiskuta, millainen on Norjan vuonojen vesien tila satoihin merenlahtiin sijoitettujen kalankasvattamojen jäljiltä. Lohen teollinen viljely Norjassa (myös muualla maailmssa) alkaa olla jo "miehen iässä" (1971), että on lohille rehunpaskaa meriin kaadeltu miljardeja tonneja jo.

Hesarista löytyy vuodelta 2014 juttu Norjan lohibisneksestä, mutta en voinut sitä kokonaan lukea kun en ole tilaaja.

3.3.2020 tiistai

Kaikkien mediajulkaisujen päivittäiset asiantuntijamassat laitetaan sanomaan kaikista ihmisten asioista "painavat" argumenttinsa. Mitähän tällainen painotus asioiden esilletuomisessa oikeasti tekee asiantuntijoiden uskottavuudelle?

Minäkin olen asiantuntija muutamissa asioissa, mutta en ikinä halua sitä nimitystä käyttää jos joku neuvoja pyytää.

Pantiin tässä taannoin joku professori sanomaan sekin, kuinka vessanpytynkansi täytyy oikeaoppisesti sulkea etteivät bakteerit hypi silmille. Passaa sitä ihmetellä valeuutisten menestymistä!

4.3.2020 keskiviikko

Kari Enqvisti kolumnoi Ykkösaamussa. Asiaa hiän huastelloo. Kuuntelisivat vain nekin, joiden niitä pitäisi kuunnella.

Lavrov käväisi eilen. Vakuutteli sodan jatkuvan (muutamien terroristeiksi olettettujen ohella tuhansien siviilien murhaamisen) heidänkin osaltaan Syyriassa. Eikä Itä-Ukrainan tilanteeseen kenelläkään ole nokankoputtamista. Vielä vähemmän, että puututtaisiin Krimin kysymykseen.

Jos Venäjän ulkoministerillä on lainkaan ihmisen periominaisuudeksi sanottua omaatuntoa olemassa, niin mitä se hänelle Moskovan yössä kuiskiikaan, kun rooliaan maailmalla murhaamistehtäviä suorittavien käskyläistensä tekojen seurauksissa miettii?

Ei niillä voi olla omaatuntoa. Siis Putinilla, Lavrovilla eikä muilla kaltaisilla kollegoillaan valtioiden johdossa. Omantunnon sijalle ei ole vastaavaa mekanismia evoluutiossa. Ehkä omatunto onkin vain pakotetun sivistysjatkumon harhatunne, aavesärky. Sitä ei ehkä oikeasti ole meilläkään, jotka kritisoimme lavrovien ja putinien raakalaisuutta.

Miten ja missä vaiheessa se lajimme "ominaisuudeksi" integroitui? Pakottamalla, uhkaamalla, kiristämällä, väkivalloin ja väsyttämällä. Sekä tietenkin uhkaamalla jumalien kostolla ja helvetinpelolla.

Keinotekoisen omantuntomme jakomielisyys näkyy aina ja yhä uudestaan syttyvien sotien tuloksissa. Avuttomien kärsimyksessä. Piittaamattomuutena muista eliölajeista. Itse aiheuttamaamme ilmastonmuutosprosessiin suhtautumisessa tällä hetkellä konkreettisimmin.

Tässä helvettimme. Taivaasta elkää edes unelmoiko.


Lienevät kuitenkin Niinistö ja Haavisto desinfioineet huolellisesti Suomi-EU-Venäjä kättelynäytöksen jälkeen etukäpälänsä? Ja kai se punainen matto on viety kemialliseen syväpuhdistukseen? Tarttuviin luonnonviuruksiin en tässä viittaa.


Elias on nyt ajellut autolla muutamat kerrat minun istuessa "asiantuntijana" pelkääjän paikalla. E saa kohta tilata ne riskienhallinta- ja pimeän- ja liukkaanajonkurssit sekä heti perään inssin. Yhtään kertaa en ole tarvinnut opetuspoljinta painaa. Vähän vaihteidenhallintaa kun opettelee, niin homma on hallussa. Teoriathan E suoritti jo kertarysäyksellä; yksi rasti oli ollut väärässä ruudussa.

Kohta lähdetään ajamaan mummilassa mutka niin tulee maantieajoa 120 km.