keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Merkintöjä

23.9.2017 Lauantai

Aamulla varhain sumu on raskasta ja jämöttää paikoillaan kuin pumpulivuoret. Märkääkin kuin vettä sataisi. Mökki kuorsaa ja tuhisee, tai oikeammin pitkinpoikin makoilevat ihmiset. On omien lisäksi metsämiestä ja muuten vain kulkijaa majoittunut Unimäkeen kuin entivanhaan ikään.

Iltasella

Eskon pakettiautoon kaiveltiin kiviä juurakkoisesta maastosta. Vie Suonejoelle pihakiviksi kun lähempää ei löydy. Tuosta samasta paikasta on Oskari ja isä louhineet sotien jälkeen Unimäen hirsimökkeröisen uunin muuraukseen mustaa kivenlinttiä, mutta ne kivet on tullut konevoimin hajoiteltua ympäristöön.

Poikien kanssa puolukkaa muutamat sankolliset. Kävin vielä itsekseni Luikkokankaalta yhden täyden harasemassa. Metsämiehet tyhjin repuin palailleet retkiltään. Lintuja on vähän. Jäniskantaakin rutto harventanut, kuulema.

24.9.2017 Sunnuntai

Sumuiset kelit jatkuvat. Kärry täyteen halakoja. Pojat kantoivat komentelematta yhden pinollisen katokseen suojaan. Metsämiehet lähtivät aamulla aikaisin Rautalammille ja Varkauden suuntaan. Mekin tästä lähdemme harvinaisen aikaisin. Eliaksella lukiossa ensi vkolla tenttejä ja niihin valmistautumista.

Saksassa liittopvvaalit. Siellä(kin) oikealta ohitse rynnimässä natsit!

25.9.2017 Maanantai

Vanhin tyär 37 v. Kun syntyi, oli kuulas syystorstai ja ruska parhaimmillaan. Tai ainakin sellaisena haluan sen päivän muistaa. Kätilö oli kuin elämänliemissä marinoitunut, kitistynyt nahkarukkanen. Kärtyllä äänellä se komensi minut nurkkaan kun alkoi sheivata synnyttämään valmiin äidin alapäätä kolkosti romisevassa putkisängyssä.

Saksassa natsipuolue sai kyseenalaisen vaalivoiton. Merkelin puolue säilyy kuitenkin johdossa. Mutta yleistunne on, ettei lajimme ainakaan viisastumaan päin ole.


Hilloamista, puolukoiden siivoamista. Koko pv niissä hommissa. Nypin juurekset penkistä pois, siivosin, pesin ja ryöppäsin niistä pakasteita. Perhanasti Unimäkipyykkiä eikä ulkona sumussa enää kuiva!

26.9.2017 Tiistai

Hesarista Arundhati Royn haastattelua lukiessani ajattelin E.Paasilinnan piloille jo kulutettua heittoa tietynlaisesti eletystä elämästä josta vain voi kehkeytyä kirjailija, jos voi. Sitten tulevat ne, jotka eivät tarvitse minkäänmoista hikituskaa kokea vaan astuvat valmiiseen pöytään lukemaan ja nauttimaan ymmärtämättä edes, mitä jollekin onkaan maksanut, että on elänyt kirjoittaakseen. Pahimmat pullanmössöttäjät irvailevat uupuneen kirjailijan haudallakin ja esiintyvät asiantuntijoina siteeraamalla ulkomuistista hänen kirjoituksiaan ymmärtämättä sanoman sydäntä.

Lynkkausuhka Arundhati Roynkin elämän yllä koko ajan vaanii. Hän on seuraavaksi menossa Göteborgin kirjamessuille ja sinne rantautuvat myös nuo kaikkialla päätään nostavat myrkkysienet, natsit!

Tämän päivän lehdessä olllut metsätutkijan haastattelu ei sekään anna yhtään pointtia EU:n vastottaiselle metsähakkuiden lisäämisluville. Oheisotsikkokin sanoo: "Biotalous: Lähes 200 tutkijaa ilmaisee huolensa monimuotoisuudesta"

Minä yhdyn näihin tutkijoihin käytännönnäkijänä.

Kävin Unimäestä halakokuorman. Uunin lämpiämistä odotellessani könysin Vinhan kanssa melkoisen lenkin Karisuolla karpaloita katselemassa. Ei ollut, sillä ne suot ovat kauttaaltaan veden vallassa. Ehkä sitten Kuikkasuolta tai Näläkölammilta löytyy. Kirkolle menevän vesijohtolinjan ovat raivanneet auki. Sen varrella olisi melkoiset määrät reiden paksuista leppää ja muuta puuta, että jos syyssulia piisaa, kerään ainakin Unimäkeä sivuavalta linjalta rangat läjiin.

Muutapa en sitten kerennytkään eikä telkkarista tule muuta kuin suurinpiirtein joutavaa. Alan lukea ja nukahdan siihen.

27.9.2017 Keskiviikko

Sonja ja kakrut muuttavat taas! Kävin hakemassa heille kierrätyksestä sängyn. Pitää viedä huomenna.

Omenakurpitsahillosta tuli hyvää, mutta omenaporkkanahillossa porkkanat jäivät liian koviksi. Toisaalta jotkut tykkäävät että juuri niin on. Porkkanapakasteita tuli viisi litraa, eli 10 puolen litran pussia. Saman verran vielä Unimäestä, ja lanttua myös, niin on niistä muutamat kerrat höystettä keittoihin ja paistoksiin lisätä. Punasipulia tuli iso verkkopussi täyteen. Ehkä 10-12 kg. Niitäkin siis riittää ja ovat taattua luomua niin kuin kaikki mitkä itse kasvattanut olen.

Useampi kuin yksi arjen asia taas solmussa, mutta mitäpä näistä. Elän kyllä, mutta ei tästä elämästä ehdi romaania kirjoittaa sillä se elämä on koko ajan elettävänä.

Nyt illalla oli vanhempainyhdistyksen syyskokous. Kieltäydyin hallitusvastuusta, mutta edelleen jatkan varajäsenenä kun muuten ei olisi ollut halukkaita tarvittavaa määrää.

28.9.2017 Torstai

Putin ilmoittanut, että Venäjä on hävittänyt kaikki kemialliset aseensa. Uskookohan joku? Toki sillä on sellainen ydinasevarustus, ettei se niitä tarvitsekaan sitten kun ja jos...

Minä lähden nyt Unimäkeen loppuviikoksi ja viikonlopuksi. Mieli on kuin ilma, sankan sumuinen.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Merkintöjä

16.9.2017 Lauantai

Havahduin aamulla jo viiden aikoihin. Oli kova sumu ja sateli vettä kun seitsemän jälkeen läksin tänne Unimäkeen. Uunia ja hellaa lämmitellessäni sade lakkasi ja sain pihallakin tehdyksi mitä olin tälle pvlle suunnitellut. Eli eipä paljon mitään kun en edes ydinfuusion toimintaperiaatteesta kaavaa osaa kirjoittaa, pommin kuvaa piirtää saatika että poliittisille päättäjille konsultiksi kelpaisin.

Hesarin "harmittomasta myrkystä" laadittu kolumni oli saanut melkoisen rimpsun kommentteja jälkeensä. Taisi jo aamulla liki 200 sivaltajaa ollut liikkeellä joista toimittaja enimmäkseen korvilleen sai. Oma kommenttini oli sijalla 187. Euromeppi Heidi Hautalalta oli Mielipidesivulla myös vastine Jukka Ruukille olihan hän maininnut Hautalan pissaamisenkin purkkiin onnettomassa kirjoituksessaan.

Kommenttiosastoihin laitetut mielipiteet ovat muuten yhtä tyhjän kanssa. Niitä käsitellään jonkinlaisena journalismin ikävänä sivutuotteena, puhahduskulttuurina, ja pitkältihän ne sellaisia ovatkin. Kiusallisimpia ovat Ylen Areenalta seurattavat, radio-ohjelmien perässä olevat "keskustelu"rimpsut joissa ei ole hajuakaan keskustelusta. Niiden äärellä viimeistään ajattelee, että perseestä koko netti on.

17.9.2017 Sunnuntai

Tälle pvlle puolukoita sankollinen ja yksi timpurointijuttu. Syksyisen harmaata, sumusadetta ja täyspilveä.
18.9.2017 Maanantai

Aina vain sataa. Olin iltapvllä jo täällä Knissa. Halakoja toin Unimäestä kärryllisen. Lähtiessä rapsin kaikki ruohosipulitupsut sankoon. Laitan ne pieniksi lipsittyinä rasioihin ja panen pakastimeen. Osan survon kurkkujen mausteliemeen. Punajuuretkin toin säilöttäväksi, mutta porkkanat ja lantut jäivät vielä penkkeihinsä.

Sotimisiin maailman valtioilla kuvitelmia biosfäärin kestävyydestä näyttää riittävän. Vararikkovaltio Venäjänkin BKT:sta kaivellaan viimeisetkin kirstunpohjalliset asevarusteluun ja sotaharjoituksiin. Hirmuisia ovat aseet joita nyt se esittelee Zabat-sotaharjoituksessaan jonka aloitti Itämeren alueella. Eivätkä yhtään viisaampia ole länsimaisetkaan toimet kun niidenkin  tulee näyttää tritsojensa kantavuuudet.

Surkea laji, ihminen. Sen suuntaa ei käännä edes omalle ohimolle nostettujen ydinkärkien laukaisuvalmius.
19.8.2017 Tiistai

Punajuuret on nyt keitelty ja purkitettu. Kurkut laitoin suolaveteen yöksi marinoitumaan, huomenna niiden mausteliemet ja purkitus. Puolukat yhä siivoamatta. Satelee vettä, niin ei voi ulkona siivota. Lie tuo joku kuivempikin  päivä tulossa.

Luen kahta kirjaa vuorotellen. Tyranniasta on toinen ja kertauksena taas kerran Maapallo ja me/kasvun rajat. Terveellisiä luettavia näinä rajoittamattomien aivopesuohjelmien aikakautena. Nettiä ja telkkaria vähemmän, uutisiakin tiukan sihdin lävitse silmät sirrillään tiiraillen. Kuulon huononeminenkin on vain hyväksi.
20.9.2017 Keskiviikko

Kun yksilöllä ei ole suuria kerskailunaiheita, rahaa ei valtaa, joiden antamaa ylpeydenroiskintaa mielessään tuntien kerskakuluttelisi päivästä toiseen, voi pieniä ilonaiheita löytää vaikka kesän aherruksen tuloksista, hamsterinhommista. Ja vaikka unista, joita kuin elokuvanauhaa yö toisensa perään jakaa aivan ilmaiseksi.

Ferdando Pessoa: "Ihminen joka osaa kirjoittaa osaa nähdä unensa selkeinä ja kirkkaina, tai hän näkee elämän unena, aineettomana, ja ottaa siitä valokuvia uniensa kameralla johon synkkyyden, hyötymoraalin tai rajoittuneisuuden säteet eivät vaikuta, vaan tallentuvat mustina läikkinä hengen levylle."

21.9.2017 Torstai

Pihaa siivosin, jäi huomiseksikin. Halkopinot ovat nyt paketissa ja harvinaisen suorarivisiä minun latomikseni. Selkä nitkahti.

22.9.2017 Perjantai

Loput siivoilut, ja puolukatkin. Paulus survoi ne hilloksi. Pantu tavaraa kasseihin, että lähdetään koko lauma Unimäkeen. Sinne tullenee muitakin.

Maaseudun tulevaisuudesta lööperiä syöttävän lehden näytenumero tuli tänään. Luin sen, Hesarin ja Kainuun Sanomat. Olisi niin paljon asioita, joihin voisi ottaa kantaa, mutta olen nähnyt sen täysin hyödyttömäksi. Asenneilmasto on hyvää vauhtia vääristymässä vaaralliseen suuntaan kun on niin paljon niitä, joille elämä on "sama se"-asenteella suoritus. Lehtien toimituksetkin (päätoimittajat ja rivi-) joutuvat nekin vain nuoleskelemaan kaiken tietävää lukijakuntaansa vaikka ehkä joillakin omiakin kantoja lienee. "Bio"talouden ympärillä käytävä juttujen rakentelu on hyvä/paha esimerkki.

Mutta nyt lähetään!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Merkintöjä

10.9.2017 Sunnuntai


Olipa Hesarissa juttu jonka raameissa kulkevan henkilön sukutausta vei minut vuoteen 1986. Sisältökin oli lukemisen arvoinen. Se ei kuitenkaan mielleyhtymiini liittynyt. Päivän mittaan tuli aiheeseen assosioiduttua useasti. Muistelin ihmisiä, jotka siihen liittyivät, miltä silloinkin on tuntunut, mikä kaaos elämässä vallitsi.

Kaivelin laatikoita ja löysin päiväkirjan -86 syksyltä, luin sitä ja ajattelin; ei pitäisi!

11.9.2017 Maanantai

Sairastunut on saanut reseptilääkkeensä, nyt vain odotellaan, tehoaako.

Istuin  autossa marketin parkissa kun viereen ajoi ruosteinen Madza. Nousi koslasta nuoripari ja pani tupakaksi, nojasivat toisiinsa. Matalanmallinen lökäpöksypoika puristeli vaatetukseltaan kopiokuvakseen pukeutuneen tytön pakaroita omistajan elkein. Pojan muutamaa numeroa liian iso, musta pusero kantoi selässään Soldiers of Odinin logoa. Näky oli absurdi; siinä viikinkien uljas perintö, rotupuhtaan arjalaisrodun tämä hetki. Toki näidenkin älyntallukoiden perillisistä voi lahjakkuuksiakin siunautua joiden päissä etäohjaus törmää terveemmän kritiikin muuriin.

Muistelevat jälleen WTC-tornien tuhoa. Erilaisten (valtio)terrorin uhreina on sen jälkeen tuhoutunut infaa, elonkehää, ihmisiä ja eläimiä eripuolilla maapalloa monituhatkertaisesti eikä niitä hiljennytä sekunniksikaan miettimään. Minäkin mietin uutisia kuunellessani, että missähän Inkerin Vitalis on jonka kanssa 16 vuotta sitten autoradiosta tornientuhoa kuunneltiin.

Irma, Jose ja mikä se kolmas hurrikaani olikaan ovat parhaillaan näyttämässä ihmispienelle albatrossinmunat Karibialla. Kohta se rytyyttää joutoväen ökyhuviloita Floridassa joista isoimmat otsikot. Karibian saarten köyhiä murjottuja muistetaan sivulauseissa.

12.9.2017 Tiistai

Saapi taas kauhistella maailmassa vallitsevaa aivopesumyrskyä jonka fairyksi lorautellaan aatetta, joka perustuu militarismille, sodille ja väkivallalle. Suomessakin omat kanervamme sotien siitepölyä levittävät. Viimeisin pöläytys tuli Ilkan suusta Suuren Kansainvälisen Sotaharjoituksen nimisenä. Ymmärrämmekö, kuinka historia juuri toistaa itseään? Toistaako karvaaseen loppuun saakka vai älyämmekö jarruttaa ajoissa? Luultavasti emme.

13.9.2017 Keskiviikko

Jos olet auktoriteetti, olet vain yksi hevosista joka pian tienposkeen hylätään.

Mutta jos olet ratsastaja, muista: ei näitäkään hevosia loputtomiin riitä. Valmistaudu, kohta joku kiipeää sinun selkääsi.

14.9.2017 Torstai

Tyranniasta-kirjasta (Timothy Snyder, Siltala 2017) luin äsken: "Varo puolisotilaallisia ryhmiä. Kun aseistetut miehet, jotka ovat aina julistaneet olevansa järjestelmää vastaan, alkavat pukeutua univormuun ja marssia soihtu ja johtajan kuva kädessä, loppu on lähellä. Kun johtajaa seuraavien puolisotilaallisetn joukkojen sekä poliisivoimien ja armeijan rajat hämärtyvät, loppu on tullut."

Ja kuinka ollakaan, aamun lehdestä avautuikin noihin varoittaviin lauseisiin viittaava maanpuolustusuutinen otsikolla: "Kodinturvajoukot pohdinnan alla"

Kasvihuonekurkut turpoavat niin, että tulevat ovella vastaan kuin kokotin tissit. Viimeisen hain salaattiin, että se on sitä myöten kesä ohitse. Tomaatit eivät taaskaan ehdi kaikki kypsyä. Minulla "ruokatorstai", eli tein useammanlaisia sapuskoita valmiiksi viikonloppua varten. Tulipahan samalla paneuduttua radion kuunteluun.

Mikä maksaa-ohjelmassa täysin kritiikitöntä lemmikkieläinbisneksen ylistystä.

Jos eläin on bisnes, mikä eläin sitten on?

Haastateltavat käyttivät surutta termiä "humanisaatio" (ihmistäminen)  kuin Prisma halpuuttamis-sanaa. Lemmikkiruoka- ja tarvikebisneksestä kapitaalia hankkivien suista humanisaatiolla leikkiminen kuulosti pöyristyttävän tarkoitushakuiselta.

Onneksi oli talousviisaitten jälkeen Johanna Korhonen joka taitavasti tökki pyramidihuijausteemalla.

Huollettiin porukalla kaikki polkupyörät.

Pauluksella yksi hankala juttu tänään, mutta luulen, että opiksi poika ottaa. Oli aika hiljainen lopun päivää ja rupesi nukkumaan komentamatta. Käytin päivällä  hampilääkärissä. Yömuottien pitoaika jatkuu marraskuulle.

Yleltä tuli harvinaisen aiheen tiimoilta yhteydenotto.

Hesarissa kolumni "harmittomasta" kasvimyrkystä, glyfosaatista. Kirjoituksen sisältö myrkytti kyllä minun mieleni loppupäiväksi. Jos tietäisin minkään valtakunnan vaikutusta olevan, niin murjaisisin kyllä kommentin toimittaja Ruukin kirjoituksen perään, mutta kun  sinne näytti jo nyt ilmaantuneen puolentoistasataa kommentoijaa, niin ei taida kannattaa yrittää. Ei kukaan niitä enää lue kolmen ensimmäisen jälkeen. Paitsi jos viivyttelisi, että oma jäisi killumaan sinne viimeiseksi. Pistää kyllä vihaksi tuollainen vastuuton kirjoitus ja vielä pääkirjoitus paikalla.

15.9.2017 Perjantai

Yksi pikku homma peruuntui kun J oli sairastunut. Ensi vkolla sitten. Kävin muutamia tarvikkeita hommaamassa ja puuhastelin kotijuttuja. Pyykkiä, lattioiden imurointia, tiskejä, ruokia. Mädätyskompostinkin tyhjensin pohjia myöten. Vain muutaman lapiollisen jätin johon sekoitin tuoreen sankollisen ruuan tähteitä, kuiviketta ja puolen litraa maitoa herätteeksi.

Puutarhan nurkkapalstalta talikoin kukkurasankollisen vielä pottuja, ne vein kellariin pahvilaatikkoon. Pitkään taas syötiin suoraan pellosta ja kaivelemiani loppuja keittelee ainakin kuukauden. Unimäen potut jos tuon, riittää se särvin kevään puolelle. Porkkanat kasvavat sittenkin normikokoiseksi molemmilla "plantaaseilla", että kyllä niissäkin järsittävää piisaa. Otin niitä eilen lohikeittoon ja raasteiksi ja siltään pojille järsittäviksi.

Aamupäivällä monta tuntia Jukka Ruukin harmilliseen kolumniin kommenttia laatiessa. Mulla tahtoo aina tulla sanoja kovin pitkät rimpsut eikä kommentit saa olla 2000 merkkiä pitempiä. Seitsemisentuhatta oli eka synopsis. Tuli tiivis kirjoitus josta mielipiteeni käy selville, sekä perustelut. Pitänee kopsata omallekin palstalle se.


Hesarin po. kolumniin linkki: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005366244.html

Oma kommenttikirjoitukseni siihen on tällainen:

"Kenenkä näkemäelimet ovat vielä ihmispäästöiltä pissaamattomassa kunnossa? Ketkä vielä oikeasti näkevät biosfäärin kehityksen suunnat? Ketkä oikeasti havahtuvat edes nyt, kun biosfäärin alamäki on yhden lajin, ihmisen, toimista jo niin jyrkässä asennossa, ettei mikään käsijarrukäännös siltä tieltä enää pois johdata? Unohtaisi ihminen edes itse itselleen aiheuttamat myrkytykset. Hörpätkööt kehittelemänsä päivittäisannokset pullonsuusta suoraan! Lajimme könyää perse edellä myrkyttämiinsä ja muilla tavoilla pilaamiinsa mäntyihin muutenkin, ja jopa tietäen tekevänsä vastuuttomasti. Tästä esimerkkinä ”bio”talous jonka valtava, propagandistinen kusisuihku sokeuttaa juuri nyt ihmiskuntaa. Eilinen EU:ssa laadittu höllennyslupaus Suomen metsien hakkuutavoitteista on vain yksi pieni, mutta asioiden taakse näkevien mieliä murskaava esimerkki tästä kusetuksesta.  

Pidän Jukka Ruukin myrkkykolumnia vastuuttomana. Taustavoimia ja -vaikuttajia on jo muiden kommentoijien toimesta arvailtu, mutta ei se silti ole ulkopuolisia motivoijia tarvinnut. Voihan se osoittaa pelkästään sitä, kuinka laiskasti ajattelevaa nykyinen toimittajakunta on. Siksi se voi ollakin vaarallisempaa kuin muualta johdettu ajattelu. 

Mehiläisistä onkin jo kattavasti mainittu ja asiaa siltä osin löyhästi päivitetty, mutta entä maaperän kaikki muu miljoonainen eliöstö bakteerit mukaan lukien joille myrkytön ympäristö on ehdoton edellytys niiden tärkeälle toiminnalle? Minne unohtuivat madot, pikkulinnut, itikat jne. jotka eivät siedä lainkaan kasvin”suojelu”myrkkyjä? Glyfosaatin viljelyksille katastrofaalisista vaikutuksista on maailmalta raportoitu aina. Amerikassa on viljelyksiä autioitunut nimenomaan myrkkyjen ansiosta. Eräänkin jutun luin monta vuotta sitten ja jos en väärin muista, se julkaistiin Hesarin kk-liitteessä tai Suomen Kuvalehdessä."

perjantai 8. syyskuuta 2017

Merkintöjä

5.9.2017 Tiistai

Suomi on Euroopan perstasku. Voi se olla myös Euroopan saappaan jälki jonka hiilidioksidipäästöt ovat kaikista maailman maista suurimpia suhteutettuna väestömäärään. Nykymenon kaltaista elämää näillä leveysasteilla ilmaston vuoksi ei olisi järkevää ylläpitää lainkaan. Koko väestö pitäisi siirtää, eikä suinkaan Siperiaan vaan Afrikkaan.

Oikeastaan hienoa tämä maaseudun tyhjenemisprosessi muuten, mutta kohta nämä ovat vapaata mylläysmaastoa luonnonvaroista voittonsa repivälle, täysin luonnon peruselementeistä tietämättömälle, kylmän välinpitämättömälle bisnesihmiselle.

Keskustapoliitikko Mauri Pekkarinen maalaili 1990-luvulla luonnonvarareservaatista joka käsittäisi enemmän kuin puoli Suomea. Siellä liikkuisivat vain turistit, geologit, puustonarvioijat ja puutavara- ja kaivosajoneuvot. Näyttää tosin siltä, ettei Mauriskenaarion toteutumiseen enää kovin pitkää aikaa menekään.

6.9.2017 Keskiviikko

Unimäkeen jo aamupvllä. Talikoin loputkin potut maasta. Jokaista kahta sankollista kohti nypin rikkakasveja ja ohdakkeiden juuria muuttolaatikollisen. Mutta vähemmän niitä joka syksy on kun vain jaksaa saman homman vuodesta toiseen tehdä. Väyrysiäkään (juurimatoja) ei enää kovin paljoa esiinny. Niiden luonnollisina poistajina toimivat linnut joille kelpaa juurimatojen emot, eli seppä-lajin kovakuoriaiset. Siksi linnunpönttöjä ja talviruokintaa on hyvä suosia missä vain kasvimaita ihminen pitää. Närhit ovat hyviä kovakuoriaistuhoajia jo siinä, että ne käyvät keräämässä kaikki pellolle jäävät pikkupotut, lohkikylkiset ja muuten vioittuneet joissa juurimato talvehtii, koteloituu ja kuoriutuu. Myös mädät siemenperunat ja perunoiden juuresosat täytyy mullasta poistaa, että matokuuri olisi lähes täydellinen. Luomutuotanto on siis aika työläs pienelläkin pinta-alalla suoritettuna ja antaa vasta vuosien kuluttua hieman kiitosta takaisin. Niin kuin tänä kesänä vaikka lanttupenkin jänistuho harmittaakin.

Yöhalla puri kurpitsoista lehdet ruskeiksi. Jätän vaatimattomat 2 hedelmää kuitenkin edelleen paikoilleen turpoamaan sillä on niiden varsissa vielä voimaa kuljettaa ravinteita. Jospa ne siitä vielä vähän patvisivat.

7.9.2017 Torstai

Suomen metsistä on suojeltu seitsemän, kahdeksan prosenttia, eikä 17% kuten radio-ohjelmassa haastateltu Metlan johtaja Jari Parvianien sanoi. Näitä epätarkkuuksia ujutetaan biomassatuotannon tehostamisen pohjaksi jokaiseen metsäkeskusteluun. Niitä ei viitsitä oikaista edes haastattelijan toimesta jos nyt haastattelija sattuu oikeita lukuja edes tietämään. Saatika että ottaisi etukäteen haastattelun aiheesta edes faktoja muistiin.

Hesarissa oli joku pv sitten jonkun agitaattorin mielipidekirjoitus, että ihmiset suhtautuvat metsien hakkuisiin tunteella, eikä kylmällä järjellä kuten kirjoittaja vaati. Se kirjoittaja ei ainakaan ymmärtänyt luonnosta rahtuakaan. Olisikin siksi parasta, että jääväisi itsensä tyystin metsiä koskevien keskustelujen ulkopuolelle.

Satanut vettä melkein koko pvn. Sytytin kiukaan alle tulet, lastasin kärryn täyteen halkoja ja keräsin kaikki punasipulit pellosta uunin päälle kuivumaan.

Ilta alkaa hämärtää. Käyn saunassa ja lähden ajelemaan.


Illaksi piti vielä mielensä pahoittaa lukemalla ja kuuntelemalla median välityksellä mitä perkelettä Suomen Marine le Pen Laura Huhtasaari onkaan sievästä suustaan piereskellyt! Eihän se aiheestaan, eli "islamisaatiosta" ymmärrä nimitystä enempää. Syvän tietämättömyyden vähintään vaistoaa kun se tomppeli suunsa avaa.

Huhtasaari näyttäytyy nyt itsensä toimesta yhteiskunnan rauhalle ja vakaudelle vaarallisena henkilönä ja hänet on pantava erityistarkkailuun. Oikeastaan hänet täytyisi ottaa kiinni ja kuljettaa yhtä lyhytnäköisesti ajattelevien tovereidensa keralla Kalmonsaaren aitaukseen ja ruveta ruokkimaan heitä sinne. Kerron sitten tuon saaren osoitteen jos asia tulee ajankohtaiseksi.

Järkyttävää on seurata persujen politiikantekoa.

8.9.2017 Perjantai

Pasi Peiponen-niminen toimittaja kirjoittaa Ylen blogissaan maaseudun tyhjenemisestä tarkoituksellisen surullisen postauksen. Hänkin lienee niitä toimittajia joiden aivolohko on yhteen asentoon käskytetty koneisonosa. Ei näy Pasille tulevan pieneen mieleensä tarkastella kirjoituksensa aihetta myös omasta puolestaan puhumaan kyvyttömän luonnon kannalta.

Ihan vain vastalauseena tuollaisille kirjoituksille kerron kuusenjuurelle syntyneenä, että jos luonto osaisi kielin kertoa niin kyllä kuusikoissa riemunkellot kilkattaisivat siinä vaiheessa kun viimeisenä lähtijänä haudankaivaja kääntää minkä tahansa ihmisen toimilla raskautetun seutukunnan pääkatkaisijasta sähköt poikki.

9.9.2017 Lauantai

Luin vasta tänä aamuna, varhain hereille havahduttuani 6.9. Hesarista Selja Ahavan uuden romaanin arvostelun. Kirjan vaikean aiheen voi jo "Ennen kuin mieheni katoaa"-nimestä aavistaa. Ensin tietysti tulee mieleen jokin aivosairaus, mutta kyse onkin siitä, kun aviopuoliso jonain aamupalahetkenä sanoo ykskantaan, että hän on aina tuntenut itsensä enemmän naiseksi kuin mieheksi. Ja siitä muutosprosessi lähtee liikkeelle.

Väärän kehon vangille muutos on helpotus, mutta toiselle osapuolelle ei tietenkään.

Minä olen aiemmassa elämässäni kokenut periaatteessa samat kauhun, pelon ja toivottomuuden tunteet. Kun elämänkummpaniksi valikoitunut ihminen sairastuu skitsofreniaan niin kyllä sen prosessin seuraaminen on enemmänkin kuin hirvittävää; hän ei ole enää sama kuin ennen sairastumistaan, muutos on totaalinen.

Lisäksi mielensairauksen muutosprosessi voi olla erittäin rajunnopea vaikka enteitä olisi jo ollutkin. Lopulliseen identiteetin vaihtoon riitti silloisen vaimoni kohdalla yksi ainoa yönseutu.

Seljan kokema aviomiehen muuttuminen toiseksi sujuu kuitenkin ajan kanssa ja niin, että toisella järki pelaa ja keskustelu asiasta on mahdollista. Myös ulkopuolista apua on tarjolla ja sitä käytetään. Mutta keskustelepa mieleltään sairaan kanssa järkevästi vaikka suurinpiirtein selväjärkisiäkin kausia olisi. Terävää ajattelua katkoo joka tapauksessa lääkkeiden vaikutus, vähintään alitajuiset pelot harhojen saapumisesta ja monet muut tekijät, eivätkä vähäisimpinä itsetuhoisat ja muut väkivaltaiset ajatukset, jopa toteutusyritykset.

Kun taaksensa on ollut jättävinään jo sen kokemuksen ja lopullisesti sairastuneen ihmisenkin, niin kyllä se vain tuohon eteeni ilmestyy kummittelemaan muodossa jos toisessa.

Vaikeiden elämänkokemusten vahvistavaa vaikutusta en koe kovin kovana totuutena vaikka ne eivät tappaisikaan. Kovempi pitäisi olla miehen luonne, että syyllisyyskysymyksetkin antaisivat periksi, häipyisivät kiusaamasta mieltä.

Entä puhuminen tai kirjoittaminen näistä asioista? Auttaako se muka?

maanantai 4. syyskuuta 2017

Merkintöjä

30.8.2017 Keskiviikko

S:n syntymäpv. On kamalan kipeänä vaikka pitäisi lomakin olla. Syyt ovat syvällä.

Satelee.

P teki ison työn kun tyhjensi yksin melkein kokonaan peräkärryn haloista. Harmi vain, että puut sattuivat tarkoitetun pinon viereen, maassa lojuvien kuormalavojen päälle. Ei se murheita aiheuta tai kiukkuani herätä. Pääasia, että tekevät silloin tällöin ilman isoja nohittamisia kotihommiakin. Ei siinä kauaa mene kun siirtelen puut oikeaan pinoon.

Hämmästellyt tässä kun Otanmäessä tapahtuneiden kantasuomalaisten toisiaan puukotuksesta ei sen mustempia otsikoita ole uutisten kaatopaikkojen sopulit olleet laatimassa. Eivätkä suominatsitkaan siitä vouhakse. Ja mitenpä vouhkasisivat kun tappotalkoista eivät lööppitelineet ole skandaalia valmiiksi niille punustaneet.

31.8.2017 Torstai

Mehustinhommia. Siivosin myös mustaviinimarjoja rasioihin ja pakastimeen 5 ltr. Ilman puolesta hieman parempi päivä vaikka nyt illasta jälleen pilvistyy.

Ruokaillessa takahammas ylhäältä oikealta lohkesi ikävästi.

1.9.2017 Perjantai

Yöllä satanut niin, että pihamaan lotmassa tavanmukainen lammikko. Sataa edelleenkin. Pihanpainaumaan on pitänyt jo monta vuotta sitten tilata pari murskekuormaa, mutta aina niillekin satasille on muuta käyttöä ollut.

Vein G:n koululle autolla koska oli kuitenkin kaupassa käynti. Pyörän sidoin vetokoukun telineeseen.

Aamulla soitin hampipäivystykseen. Aika järjestyi klo 12.15.

Laidastalaitaan hörseltämistä. Hampijonossa kului kylläkin 2,5 tuntia. Itse paikkauksessa meni 8 minuuttia. Ei tarvinnut puuduttaa sillä lohjennut hammas oli jo aiemmin juurihoidettu. Laskuahan siitäkin tulee useampi kymppi.

Hampista tullessa kävin uudestaan kaupassa sillä unohtui pari asiaa. Kaupan eteisessä tervehdin tuttua ja törmäsin liikuntarajoitteeseen vanhukseen. Hämmennyin siitä, kun se niin ärtyi ja kirosi. Pyysin kyllä kauniisti anteeksi ja taputin mummelia olkapäälle niin siitä se leppyi.

Tänne Unimäkeen tulin vähän ennen 18. Meinasin viedä verkon järveen, mutta tuuli oli sen verran lujalla, etten lähtenyt suotta kiikkeröimään.

En ottanut Vinhaa Knista mukaan kun sillä kiimajakso kiihtyy. Tuntuu vähän oudolta kun se ei pihamaalla wöhni. Puutavararekkojen montustamalle Unimäen tielle ovat ajaneet pahimpiin paikkoihin murskekerroksen. Piti siitä UPM:lle muutama sähköposti laittaa, mutta näköjään kannatti. Saisivat vielä Pikku Kervisen sillan korjata.

Tänään puheissa yhtenä aiheena sekin, kuinka hulppeista elinolosuhteista käsin Helsingin Eirasta EU:n pöytien syöttiläämme, lingvisti, Hkin kaupunginvaltuuston jäsen ja Persupuolueen Johtaja l. "Mestari" Jussi Halla-aho kansan "syviä rivejä" villitseekään. Ja kuinka on nyt kovasti oksennuspalleroita pitkässä rotkottimessaan, kun hänen parvekenäkymänsä puistonotkelmaan, kauniiden ruusuistutusten katveeseen sijoitetuille valkoisille puistonpenkeille ovat elämässään laitamyötäiseen ajautuneet ihmiset majoittuneet. Siinäpä miehulaiselle aloitteentynkää  kärrättäväksi, että moiset rotuepäpuhtaudet on jatkossa sieltä häädettävä. JH-a-teemaan sopiikin lainaus Matti Kurjensaarelta (5.8.1972):

"Kukkuu kukkuu, pultsari
nukkuu
Runebergin Espalla
Espladaanin penkillä.
Hän nukkuu intellektuellin hellimänä ja tavallisen kansalaisen vihaamana. ... ...."

On jo hämärää, vähän alakuloistaa oloa. Joutunut muutenkin miettimään mielensä synkistelyjaksoja. Kysyttäessä vertasin niitä migreenikohtauksien kestoon; menevät ohitse kunhan vain jaksaa hammasta purra.

Sadepilvet väistyivät. Nyt kun on jo melkein ½yö näkyivät jo tähdetkin sumuisen harson takaa. Leudolta ilma tuntui.

2.9.2017 Lauantai

Sumuista nyt aamulla ennen kuutta. Panin ensimmäiseksi hellaan tulet että tupa lämpiää. Kahvivesi kiehahti punastuvalla keskiringillä yhtä nopsaan kuin kaasuliedelläkin. Vettä hakiessa näin hanhiparven kalkattavan matalalla ylitse koillisesta kaakkoon. Ehkä ne suunnistivat Keyritylle ruokailemeen. Se laji on elpynyt asumaan ehkä pysyvämmin näillekin seuduille, mutta mitkä kaikki seikat siihen ovat vaikuttaneet kun maatalouskin on koneellisesti muoviin kääritty tehopakkaus? Köyhdyttääkö suurlintujen runsastuminen lajikirjoa? Hanhia, kurkia, joutsenia näkee muuallakin kuin kaupunkien joutomailla, eli puistoissa ja golfkentillä. Viimeksi ohitse ajaessani sukulaistuovisten pellolla Alasen rannalla näin joutsenparin kaitsettavana ainakin 4 poikasta. Kovin olivat harmaita ja pienikasvuisia vielä, että niinköhän hyötyvät vielä tälle syksylle muuttokokoon?

Anu Pentik on haastateltavana Ylen ykkösen Kuusi kuvaa-ohjelmassa. Enpä olekaan tiennyt, että hän on syntyisin Kymenlaaksosta ja että asunut myös Siilinjärvellä jossa tavannut tanssipaikalla miehensä. Muuttanut vasta myöhemmin Posiolle. Muistan kyllä 80-luvun alun kun kävin hänen keramiikkamyymälässä ja -pajassa Rovaniemen kesänäni.

Potunnostoon siitä!

3.9.2017 Sunnuntai

Korean niemimaaltako seuraava maailmojensota syttyy? Se on sitten menoa jos "Enola Gay" lähetetään matkaan jälleen.

Perunat ovat hyötyneet kosteasta kesästä vähän liikaakin. Nyt voisin valmistaa niistä puolivalmispakasteita koska isot ovat nopeita kuoraista, kuutioida, kiehauttaa, pussittaa.

En vieläkään osannut päättää puolalaisen omenapuuntaimen paikkaa. Olisiko se sipulipenkissä kunhan otan ne uunille kuivumaan? Ovat muuten kookkaita ja tummanvioletteja nekin. Ja pirun hyviä vaikka siltään jälttäisi. Huvittaa minua lanttujen kohta metriset naatit. Lehdet niissä ovat leveitä kuin raparperillä. Meniköhän liikaa kompostimultaa lannoitteeksi vai se, kun niillä muutamalla on ollut nyt elintilaa jänisten vierailtua lantuntaimikossa kevätkesästä? Yhtään kaalikirvaa en ole lanttupenkissä kyykyssäkään nähnyt. Joten eipä kyrvät kiikussa juhli. (Kirvat kyykyssä=kyrvät kiikussa.)

Loputkin mustatviinimarjat ovat kypsyneet. Söin niitä ähkyyn asti. Voisi viisi litraa vielä irrota jos tarkasti poimaisi. Ensi viikkoon se jää. Lähden puukuorman kanssa Kniin. Klo on ½18.

Illalla

S kovin kipeänä. Käynyt tänään päivystyksessä. Aamuisia whatsapp-viestejä lukiessani painuin hetkeksi "entiseen elämääni" enkä meinannut saada ensimmäisen S:n nimeä, en sairastumista mielestäni. Vaikea edes kirjoittaa asiasta kun jälleen tuntuu, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Voisi tämä "kirous" kyllä minut jo unohtaa, mutta kai se viimeiseen asti murtumia mielestäni peilaa.

 G:lla pelipäivä, esitteli ylpeänä vihreitä korttejaan jotka oli saanut lujasta ja tiukasta pelaamisesta, mutta samalla myös huomaavaisuudesta muita pelaajia kohtaan.

Vkonlopun lehtiä lukenut, nukahdellut välillä. Hyvin pienessä uutisessa oli jälleen, että täällä Knissa on puukotettu joku hengiltä. Missä luuraavat suurotsikoiden laatijat ja eräät entiset kainuulaiset anti-kukkahattusedät jotka riemusta ilakoiden koohottelivat Otanmäen tappoja viime vuonna? Onko muualla kuin poliisien tilastoissa näkynyt listauksia vuoden aikana tapahtuneista kymmenistä "omien" tekemistä onnistuneista ja vähemmän onnistuneista puukotuksista?

Lauantain Hesarissa Aittokoski kehottaa ottamaan oppia Erasmukselta. Gaiuksen toinen nimi on Erasmus. Otin kolumnin talteen. Mietin sitten "kultaisen aikakauden" viestiä, jota Aittokoski kirjoituksellaan yrittää lukijalleen tarjota. Erasmus Rotterdamilainen eli 1400-1500 lukujen taitteessa ja yhä sieltäkin siis voi oppia tähänkin päivään ammentaa. Luin Gaiuksen syntymän aikoihin hänen kirjoituksiaan ja tykästyin niihin niin, että siksipä poika saa nyt tätä raskaansarjan nimeä harteillaan ikänsä kantaa. Itse olen nyt 10 vuotta "viisaampi", että mitenhän ne pohdinnat nyt vaikuttaisivat? Onko 10 vuotta mitään verrattuna kuluneisiin satoihin vuosiin Rotterdamilaisen ajasta?

Tarinamäki nyt mielessä. Siksipä käsivaraisen runonkin laadin.

kun meet unta outtamaan
tulen
unen venettäs soutamaan
odotan jo täällä
unilmpien rannassa
lastina veneessä
2017 lammasta
yhdessä niitä sitten 
lasketaan
tuhannenen kohdalla
yksi aukkohakkio
kasketaan
laitetaan palonauriin siementä
itämään
ja pian laskemista
soutamista
jatketaan
kun uupuneina viimein 
höyhensaarellemme joudutaan
otan sinut kainalooni
kerron sadun
vähän kiharan
jossa loppu on onnellinen,
ihana

4.9.2017 Maanantai

Tänäiset askareet ovat olleet enämpi aivojen askareita. Käsilläni vaihdoin murtuneen bideletkun ja ruokia laitoin. Edes peräkärryn halkoja en pinoon siirrellyt. Hain uudet silmälasit kun tuli tekstari niistä. On ne hyvät. Maksamista niissäkin.

Luen Kurjensaaren lisäksi Katariina Baerin kirjaa isovanhemmistaan; He olivat natseja. Myös Philip Rothia on levällään tuossa ja kummallista kyllä, Panu Rajalan Intoilijankin avasin.

Efter Niossa haastattelivat Kjell Westöä. Tasapainoinen kirjailija hän. Jostakin syystä en ole kyennyt kokonaan lukemaan yhtäkään hänen kirjoistaan. Onko se niin vieras maailma mikä Helsingin eilinen on ollut ja mistä hän enimmät kirjansa on laatinut? Vai kielikysymys? Enpä ole ajatellut, että kirjoittaako hän käsärinsä ruotsiksi ja sen kääntää joku toinen? Pitääpä tarkistaa asia.

Luin tässä lltana muutamana Peter Wohlenbenin Puiden salatut elämät -kirjaa. Se tuntui vetäisevän heti alkuunsa mukaansa. Kaivoin äsken Hesarin arvostelun kirjasta ja siellä oltiin hieman nuivina, mutta ehkäpä arvostelija ei itse ole puiden juurilla käynyt metsää kuuntelemassa. Itselle kirja pitää joka tapauksessa saada. Ainakin lainaan jos ei omaksi.

Kokoan jälleen itseni ja rohkaistun pätkälleni yön seuduksi. Jospa huomenna olisi mieli jälleen kirkas kuin tänään olivat auringon säteet.

Olen siinä mielessä vahvoilla, että on ihmisiä, joiden suuntaan saan vähän mieltäni avata. Eikä kai tämä kirjoittaminenkaan pahasta liene. On se paljon parempi kuin Palsan Kallen huokaisut "lopussa on naru".