S:n syntymäpv. On kamalan kipeänä vaikka pitäisi lomakin olla. Syyt ovat syvällä.
Satelee.
P teki ison työn kun tyhjensi yksin melkein kokonaan peräkärryn haloista. Harmi vain, että puut sattuivat tarkoitetun pinon viereen, maassa lojuvien kuormalavojen päälle. Ei se murheita aiheuta tai kiukkuani herätä. Pääasia, että tekevät silloin tällöin ilman isoja nohittamisia kotihommiakin. Ei siinä kauaa mene kun siirtelen puut oikeaan pinoon.
Hämmästellyt tässä kun Otanmäessä tapahtuneiden kantasuomalaisten toisiaan puukotuksesta ei sen mustempia otsikoita ole uutisten kaatopaikkojen sopulit olleet laatimassa. Eivätkä suominatsitkaan siitä vouhakse. Ja mitenpä vouhkasisivat kun tappotalkoista eivät lööppitelineet ole skandaalia valmiiksi niille punustaneet.
31.8.2017 Torstai
Mehustinhommia. Siivosin myös mustaviinimarjoja rasioihin ja pakastimeen 5 ltr. Ilman puolesta hieman parempi päivä vaikka nyt illasta jälleen pilvistyy.
Ruokaillessa takahammas ylhäältä oikealta lohkesi ikävästi.
1.9.2017 Perjantai
Yöllä satanut niin, että pihamaan lotmassa tavanmukainen lammikko. Sataa edelleenkin. Pihanpainaumaan on pitänyt jo monta vuotta sitten tilata pari murskekuormaa, mutta aina niillekin satasille on muuta käyttöä ollut.
Vein G:n koululle autolla koska oli kuitenkin kaupassa käynti. Pyörän sidoin vetokoukun telineeseen.
Aamulla soitin hampipäivystykseen. Aika järjestyi klo 12.15.
Laidastalaitaan hörseltämistä. Hampijonossa kului kylläkin 2,5 tuntia. Itse paikkauksessa meni 8 minuuttia. Ei tarvinnut puuduttaa sillä lohjennut hammas oli jo aiemmin juurihoidettu. Laskuahan siitäkin tulee useampi kymppi.
Hampista tullessa kävin uudestaan kaupassa sillä unohtui pari asiaa. Kaupan eteisessä tervehdin tuttua ja törmäsin liikuntarajoitteeseen vanhukseen. Hämmennyin siitä, kun se niin ärtyi ja kirosi. Pyysin kyllä kauniisti anteeksi ja taputin mummelia olkapäälle niin siitä se leppyi.
Tänne Unimäkeen tulin vähän ennen 18. Meinasin viedä verkon järveen, mutta tuuli oli sen verran lujalla, etten lähtenyt suotta kiikkeröimään.
En ottanut Vinhaa Knista mukaan kun sillä kiimajakso kiihtyy. Tuntuu vähän oudolta kun se ei pihamaalla wöhni. Puutavararekkojen montustamalle Unimäen tielle ovat ajaneet pahimpiin paikkoihin murskekerroksen. Piti siitä UPM:lle muutama sähköposti laittaa, mutta näköjään kannatti. Saisivat vielä Pikku Kervisen sillan korjata.
Tänään puheissa yhtenä aiheena sekin, kuinka hulppeista elinolosuhteista käsin Helsingin Eirasta EU:n pöytien syöttiläämme, lingvisti, Hkin kaupunginvaltuuston jäsen ja Persupuolueen Johtaja l. "Mestari" Jussi Halla-aho kansan "syviä rivejä" villitseekään. Ja kuinka on nyt kovasti oksennuspalleroita pitkässä rotkottimessaan, kun hänen parvekenäkymänsä puistonotkelmaan, kauniiden ruusuistutusten katveeseen sijoitetuille valkoisille puistonpenkeille ovat elämässään laitamyötäiseen ajautuneet ihmiset majoittuneet. Siinäpä miehulaiselle aloitteentynkää kärrättäväksi, että moiset rotuepäpuhtaudet on jatkossa sieltä häädettävä. JH-a-teemaan sopiikin lainaus Matti Kurjensaarelta (5.8.1972):
"Kukkuu kukkuu, pultsari
nukkuu
Runebergin Espalla
Espladaanin penkillä.
Hän nukkuu intellektuellin hellimänä ja tavallisen kansalaisen vihaamana. ... ...."
On jo hämärää, vähän alakuloistaa oloa. Joutunut muutenkin miettimään mielensä synkistelyjaksoja. Kysyttäessä vertasin niitä migreenikohtauksien kestoon; menevät ohitse kunhan vain jaksaa hammasta purra.
Sadepilvet väistyivät. Nyt kun on jo melkein ½yö näkyivät jo tähdetkin sumuisen harson takaa. Leudolta ilma tuntui.
2.9.2017 Lauantai
Sumuista nyt aamulla ennen kuutta. Panin ensimmäiseksi hellaan tulet että tupa lämpiää. Kahvivesi kiehahti punastuvalla keskiringillä yhtä nopsaan kuin kaasuliedelläkin. Vettä hakiessa näin hanhiparven kalkattavan matalalla ylitse koillisesta kaakkoon. Ehkä ne suunnistivat Keyritylle ruokailemeen. Se laji on elpynyt asumaan ehkä pysyvämmin näillekin seuduille, mutta mitkä kaikki seikat siihen ovat vaikuttaneet kun maatalouskin on koneellisesti muoviin kääritty tehopakkaus? Köyhdyttääkö suurlintujen runsastuminen lajikirjoa? Hanhia, kurkia, joutsenia näkee muuallakin kuin kaupunkien joutomailla, eli puistoissa ja golfkentillä. Viimeksi ohitse ajaessani sukulaistuovisten pellolla Alasen rannalla näin joutsenparin kaitsettavana ainakin 4 poikasta. Kovin olivat harmaita ja pienikasvuisia vielä, että niinköhän hyötyvät vielä tälle syksylle muuttokokoon?
Anu Pentik on haastateltavana Ylen ykkösen Kuusi kuvaa-ohjelmassa. Enpä olekaan tiennyt, että hän on syntyisin Kymenlaaksosta ja että asunut myös Siilinjärvellä jossa tavannut tanssipaikalla miehensä. Muuttanut vasta myöhemmin Posiolle. Muistan kyllä 80-luvun alun kun kävin hänen keramiikkamyymälässä ja -pajassa Rovaniemen kesänäni.
Potunnostoon siitä!
3.9.2017 Sunnuntai
Korean niemimaaltako seuraava maailmojensota syttyy? Se on sitten menoa jos "Enola Gay" lähetetään matkaan jälleen.
Perunat ovat hyötyneet kosteasta kesästä vähän liikaakin. Nyt voisin valmistaa niistä puolivalmispakasteita koska isot ovat nopeita kuoraista, kuutioida, kiehauttaa, pussittaa.
En vieläkään osannut päättää puolalaisen omenapuuntaimen paikkaa. Olisiko se sipulipenkissä kunhan otan ne uunille kuivumaan? Ovat muuten kookkaita ja tummanvioletteja nekin. Ja pirun hyviä vaikka siltään jälttäisi. Huvittaa minua lanttujen kohta metriset naatit. Lehdet niissä ovat leveitä kuin raparperillä. Meniköhän liikaa kompostimultaa lannoitteeksi vai se, kun niillä muutamalla on ollut nyt elintilaa jänisten vierailtua lantuntaimikossa kevätkesästä? Yhtään kaalikirvaa en ole lanttupenkissä kyykyssäkään nähnyt. Joten eipä kyrvät kiikussa juhli. (Kirvat kyykyssä=kyrvät kiikussa.)
Loputkin mustatviinimarjat ovat kypsyneet. Söin niitä ähkyyn asti. Voisi viisi litraa vielä irrota jos tarkasti poimaisi. Ensi viikkoon se jää. Lähden puukuorman kanssa Kniin. Klo on ½18.
Illalla
S kovin kipeänä. Käynyt tänään päivystyksessä. Aamuisia whatsapp-viestejä lukiessani painuin hetkeksi "entiseen elämääni" enkä meinannut saada ensimmäisen S:n nimeä, en sairastumista mielestäni. Vaikea edes kirjoittaa asiasta kun jälleen tuntuu, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Voisi tämä "kirous" kyllä minut jo unohtaa, mutta kai se viimeiseen asti murtumia mielestäni peilaa.
G:lla pelipäivä, esitteli ylpeänä vihreitä korttejaan jotka oli saanut lujasta ja tiukasta pelaamisesta, mutta samalla myös huomaavaisuudesta muita pelaajia kohtaan.
Vkonlopun lehtiä lukenut, nukahdellut välillä. Hyvin pienessä uutisessa oli jälleen, että täällä Knissa on puukotettu joku hengiltä. Missä luuraavat suurotsikoiden laatijat ja eräät entiset kainuulaiset anti-kukkahattusedät jotka riemusta ilakoiden koohottelivat Otanmäen tappoja viime vuonna? Onko muualla kuin poliisien tilastoissa näkynyt listauksia vuoden aikana tapahtuneista kymmenistä "omien" tekemistä onnistuneista ja vähemmän onnistuneista puukotuksista?
Lauantain Hesarissa Aittokoski kehottaa ottamaan oppia Erasmukselta. Gaiuksen toinen nimi on Erasmus. Otin kolumnin talteen. Mietin sitten "kultaisen aikakauden" viestiä, jota Aittokoski kirjoituksellaan yrittää lukijalleen tarjota. Erasmus Rotterdamilainen eli 1400-1500 lukujen taitteessa ja yhä sieltäkin siis voi oppia tähänkin päivään ammentaa. Luin Gaiuksen syntymän aikoihin hänen kirjoituksiaan ja tykästyin niihin niin, että siksipä poika saa nyt tätä raskaansarjan nimeä harteillaan ikänsä kantaa. Itse olen nyt 10 vuotta "viisaampi", että mitenhän ne pohdinnat nyt vaikuttaisivat? Onko 10 vuotta mitään verrattuna kuluneisiin satoihin vuosiin Rotterdamilaisen ajasta?
Tarinamäki nyt mielessä. Siksipä käsivaraisen runonkin laadin.
kun meet unta outtamaan
tulen
unen venettäs soutamaan
odotan jo täällä
unilmpien rannassa
lastina veneessä
2017 lammasta
yhdessä niitä sitten
lasketaan
tuhannenen kohdalla
yksi aukkohakkio
kasketaan
laitetaan palonauriin siementä
itämään
ja pian laskemista
soutamista
jatketaan
kun uupuneina viimein
höyhensaarellemme joudutaan
otan sinut kainalooni
kerron sadun
vähän kiharan
jossa loppu on onnellinen,
ihana
4.9.2017 Maanantai
Tänäiset askareet ovat olleet enämpi aivojen askareita. Käsilläni vaihdoin murtuneen bideletkun ja ruokia laitoin. Edes peräkärryn halkoja en pinoon siirrellyt. Hain uudet silmälasit kun tuli tekstari niistä. On ne hyvät. Maksamista niissäkin.
Luen Kurjensaaren lisäksi Katariina Baerin kirjaa isovanhemmistaan; He olivat natseja. Myös Philip Rothia on levällään tuossa ja kummallista kyllä, Panu Rajalan Intoilijankin avasin.
Efter Niossa haastattelivat Kjell Westöä. Tasapainoinen kirjailija hän. Jostakin syystä en ole kyennyt kokonaan lukemaan yhtäkään hänen kirjoistaan. Onko se niin vieras maailma mikä Helsingin eilinen on ollut ja mistä hän enimmät kirjansa on laatinut? Vai kielikysymys? Enpä ole ajatellut, että kirjoittaako hän käsärinsä ruotsiksi ja sen kääntää joku toinen? Pitääpä tarkistaa asia.
Luin tässä lltana muutamana Peter Wohlenbenin Puiden salatut elämät -kirjaa. Se tuntui vetäisevän heti alkuunsa mukaansa. Kaivoin äsken Hesarin arvostelun kirjasta ja siellä oltiin hieman nuivina, mutta ehkäpä arvostelija ei itse ole puiden juurilla käynyt metsää kuuntelemassa. Itselle kirja pitää joka tapauksessa saada. Ainakin lainaan jos ei omaksi.
Kokoan jälleen itseni ja rohkaistun pätkälleni yön seuduksi. Jospa huomenna olisi mieli jälleen kirkas kuin tänään olivat auringon säteet.
Olen siinä mielessä vahvoilla, että on ihmisiä, joiden suuntaan saan vähän mieltäni avata. Eikä kai tämä kirjoittaminenkaan pahasta liene. On se paljon parempi kuin Palsan Kallen huokaisut "lopussa on naru".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti