Sipaisuja

16.12.2017

Unessa luin Juhani Ahon romaania Papin rouva, ja kohta tuo apean surusilmäinen rouva luiskahti sivujen välistä lattialle pyrstölleen. Valitti suuhunsa sopimattomin sanoin: Vittumaista tämä papin akkana oleminen, vuan kiehautapa mulle öötöset! Kysyin, mitä se öötönen on, mutta en saanut vastausta koska papin rouva oli reisinyt takaisin kirjan kansien väliin lehtevine hameineen.

17.12.2017

Peräpekan haastattelu Hesarissa. Koko Suomen sylkykupiksi mies on jutun mukaan leimautunut ja siksipä "pakolaisuus" Luxenburgissa oli välttämätön valinta. Vai olisiko tarkoituksella juuri sinne päättänyt viisumoitua koska Luxenburgista huhutaan sen olevan  Euroopan ytimen yksi rahanpesu- ja veronkiertokeskus. Melkoisen räkäpadan Perämies itse Talvivaaraan ja Nuaseen ennen "pakolaiseksi" lähtöään sylkäisi. Tavallisemmilla tunteilla varustettu ihminen olisi jo ampunut itsensä, mutta kun mieltä eivät rikoksista raskaimmat, eli ympäristöön kohdistuvat koloille kaiva niin mikäpä on källäillessä.

Perä Pekan tilanteessa Japanilaisella luonteella harakiri olisi ainoa mahdollinen teko.

Kuuntelin vankilapsykiatri Hannu Lauerman luentoja tänään. Hänen eräistä ihmismielen ominaisuuksien analyyseistä mielleyhtymäni kytkeytyi Pekka Perien kaltaisiin jellukoihin.

Tänään HS selosti laajasti sotilastiedusteluunkin liittyää materiaalia. Siitä se trilleri syntyy!

Mietin edelleen myös Pentti Linkolaa ja häneen liittyvään keskusteluun osallistumisiani. Luin Viirteen lähettämää "Sarastus"-julkaisuun liittyvää linkkiä josta kyllä olen ollut aiemminkin perillä. Koska sitä julkaisua luotsaa tällä hetkellä epäilyttävä "saamaton" (entinen?) Timo Hännikäinen, laitoin hanskat käteeni niillä sivuilla näppäilyjeni ajaksi.

Sarastus ei siis mitään uutta minulle uutta tietoa jaa Linkolaan liittyvistä arvosteluista. Ei se siis mieltäni käännä kalastajan saarnojen sisällön suhteen. Sitä toki mietin, että kun Linkola on eräissä tuskienmutkissaan esiintynyt Hitlerin tuhoamispolitiikan puolustajana, niin ei hänkään ole ajatellut asiaa loppuun saakka. Nimittäin jos toisen maailmansodan voittajavaltio olisikin ollut Natsi-Saksa, niin yhtään ympäristöystävällisempää politiikkaa se ei olisi tullut harrastamaan. Päin vastoin. Hitlerin Mein Kampfia käsikirjoituksenaan käyttävä, saksalaissuurusteinen maailmanpoliisi olisi kyllä laajentanut hetkeksi elintilaa tuhoamalla entisistä lajitovereistaan kaikki kelvottomat ja muulla tavalla aatteeseensa sopimattomat, mutta kuinka paljon luonnonvaroja salskeista miljardeista arjalaisista koostunut ihmiskunta olisikaan tarvinnut ylläpitääkseen järjestelmänsä rivisuoruuden halki maitten ja mantujen kulkevien, kahdeksankaistaisten moottoriteiden lisäksi?

Raskaan oloinen taivaankansi painuu kattojen tasalle. Yöllä satanut pumpulilunta muutamat sentit. Mukavaa kolailla. Tapsa soitti Kittilästä. Sekin oli lumitöissä Levillä koneineen, oli juuri hankkinut uuden Bobcatin. Tunturienjuurilla kinoksia tänä talvena riittääkin. Ja oikeusjuttua Kittilän kuntapäättäjien kutmuiluista: "Na, killa se siitä..."

Millaistahan se olisi asua vielä Kittilässä? Olisivatko pojat pärjänneet yhtä hyvin sen perän kouluissa kuin täällä?

Mietin samansuuntaisesti 30 vuotta sitten, kun olin muuttanut Tampereelta pois. Vanhin tytär kerkesi aloittaa Koivistonkylän ala-asteella ekaluokan ja joutui kesken talven vaihtamaan täysin toisenlaisiin olosuhteisiin, toisenlaisten opettajien ookailtavaksi; kun perhe-elämä kellahti persiilleen. Satu sairastui lopullisesti ja yllemme laskeutui yksi niistä ikävimmistä kaamoksista, joita ihminen voi elämässään kokea. Ja kun muuttamiset eivät siihen yhteen, eivätkä kahteen-kolmeenkaan päättyneet. Eikä omaa osuuttaan pieleen menneistä ratkaisuista voi koskaan itselleen anteeksi antaa.

Niistä ajoista nuo kohta nelikymppiset tyttäreni sanovat, etteivät paljoa muista, mutta niinhän armelias muisti toimii jotta pahoistakin ajoista jaksaisi jotenkin huomiseen kömpiä.

Minäkään en ehkä muistaisi jos en olisi kirjoittanut koko ajan. En tarvitse edes vihkoihini katsoa kun  tapahtumien muistoja kimpoilee tähänkin päivään. Ehkä sitä samalla "kirjoittaa" aivojensakin kankaalle asioita eritavalla kuin ne, jotka eivät kirjoita?

Mutta miksi ihminen muistaa myös sinne hämärään, kylmään, tylyyn omaan lapsuuteensa saakka toisinaan liian selkeästi vaikka tekstinpätkääkään niistä ajoista ei olisi kirjoittanut?

Unet muistoja esiin kaivelevat. Ja alitajunta. Päällitajunta on monien iskujen takia niin pahoilla rosoilla, ettei siitä mihinkään ole.

Samojen asioiden kertaamista taas.

18.12.2017

"KOLMEN PROSENTIN TEORIA

... .... kaksi kolmasosaa maamme vuosittaisista tapon tekijöistä nousee joukosta, jonka muodostaa viisi prosenttia Suomen miehistä. ... .... .... kun joukosta ottaa pois ryhmät, jotka eivät tapa - ... ... ...- päädytään kolmeen prosenttiin miehistä. Joukon koko on 40 000, joista pääosa on naimattomia tai eronneita yksinäisiä miehiä.

Pienestä joukosta koituu yhteiskunnalle suurta harmia: kaikenlaista pahantekoa, sairautta, rasitetta poliisi- ja oikeusviranomaisille ja sosiaali- ja terveydenhuollolle ynnä muuta. ... .... ... ...on osoittautunut, että päällimäiseksi eivät nouse tietokonerikollisuus, lintuinfulenssa, HIV, itärikollisuus tai ilmaston lämpeneminen vaan syrjäytyneet suomalaiset ovat suurin turvallisuusuhka...

...Heidän ympärillään pyörii noin 20 000 palkattua työntekijää: erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, perushoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, ambulanssikuskeja, poliiseja, vanginvartijoita, siivoojia, palomiehiä, diakoneja ynnä koko joukko vapaaehtoisia A-miehiä, tukihenkilöitä jne. ... ... "

Kun lukee Ilkka Taipaleen sosiaalipoliittista lähihistoriaa, niin voi perustellusti kysyä, eikö perinteiseltä vasemmistolta kannatusta nakertaneen persupuolueen aateohjelma ole täysin vinksallaan kun puolue voisi tehdä hyvää politiikkaa paneutumalla sosiaalipolitiikkaan jossa olisi valmiit, asioihin paneutuneiden tutkijoiden puolesta laaditut ohjelmat ja että heikompien asemassa edes jonkinlainen vakaus säilyisi markkinavoimien jyräämisenkin alla. Äänestäjänsä kun varsinkin tulevat näistä yhteiskunnan pohjavirroista ja heitä jonkun olisi Arkadianmäellä totisena edustettava.

Kun luen Taipaleen kirjaa, käy Halla-aho persuuksiensa nuolijoineen yhä vastenmielisemmäksi henkilöksi vaikka kirjassa ei hänestä ja poliittisesta ääriagedastaan mainita mitään.

19.12.2017

Isä kuoli tänään 35 vuotta sitten samanikäisenä kuin minä olen nyt.

Olisiko hän mahdollisesti elossa jos heti sotien jälkeen olisi saanut alkoholin kontrolliinsa ja tupakoinnin lopetettua?

Entä jos hän eläisi yhä? Olisiko tullut dementia, alzheimer tai jokin halvaus jolloin hän lahoaisi eläviltään siilinjärveläisellä vuodeosastolla?

Kun isä kuoli, muistan ajatelleeni, että olisi hän vielä muutamat vuodet saanut elää kun asioita puhumatta jäi. Mutta olisimmeko puhuneet sittenkään? Puhettahan lapsuudenperheessäni ei puuttunut, mutta että niistä taustoistakin olisimme aikuisanalyysiä ehtineet tehdä.

20.12.2017

Kemppisen blogiin kommentti http://kemppinen.blogspot.fi/2017/12/nama-nappaimet.html :

Pitäisi olla: Jos joku olisi nitistänyt Leninin, Stalinin JA Hitlerin ajoissa, … …

Jos se olisi mahdollista, tyrannit tulisi KAIKKI tuhota jo kohdussa, että säästyisimme.., niin mistä ja/tai mille?

Hallitsijana ihminen on kuin tuli, josta se itse on sananlaskuillut, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kurjinta kaiken elollisen ja koko biosfäärin kannalta se, että tämä älyllinen(?) olento on itse itsensä siihen asemaan ”luomakunnan” kruunuksi kohottanut. Ja jos järjellä ja älyllä on jotain eroa, toinen on jättänyt jo aikoja sitten päidemme aivot ja kun jäljellejäänyt huippuunsa virittynyt ominaisuus siirretään kokonaan koneisiin ja robotteihin, ei tunteillakaan ole enää sijaa edes tv-sarjojen epätodellisissa itkutribunaaleissa.

Rautalangasta: Kaikki ME elämme ja toimimme biosfääriin ja sen kokonaisvaltaisiin, toisilleen elintärkeisiin toimintoihin nähden kuin tyrannit.

Tutkimusta ja todisteita tästä olemme siitäkin keränneet miljoonien kirjansivujen verran ihan itse, mutta olemme lopulta kuitenkin niin äärettömän tyhmiä, ettemme usko edes itseämme (todistamattomiin jumaliin kyllä!).

Unohdamme senkin yksinkertaisen asian, että ravintoketjun yläpäässä olemme itse ja kun saastutamme (kulutamme loppuun) koko ravintoketjun elämän, järvet, meret, metsät ja ilman, tulemme päidemme ominaisuuden vuoksi tietoisina tästä kaikesta kärsimään myös eniten. Kärsimme jo nyt erittäin vakavasti ilmastonmuutoksesta ja tämä on vasta esimakua tulevasta vaikka maailman suurin saastuttaja Valittunsa suulla sen olemassaolon jo kiistikin.

Lakonisesti tuumin siis, että mitä väliä tällaisilla detaljeilla kuten ihmisen toiselle ihmiselle kuiskimilla ”tietovuodoilla” maapallon elinolosuhteiden alamäessä on? Olemme lajina lyhyen elinkaaremme aikana itse itsemme tällaisen(kin) pussin perälle tunkeneet ettei kasvojen menetyksen (mitähän se sekin lie?) pelossa perääntyminen ole enää mahdollista.

ME olemme kaikissa toimissamme pelkkiä halveksittavia profaaneja hakkaraisia jotka omasta alkoholismistaan tai tutkijoiden varoitteluista huolimatta äänestävät ”lisää kaljaa koneeseen”-puolesta ja syyllistyvät seksuaaliseen häirintään tilaisuuden koittaessa vaikka ovat juuri itse olleet tuomitsemassa sellaisen käyttäytymisen.

Blogeihin tai muualle mediaan omien mielipiteiden kirjoittamisella ei suuria merkityksiä tässä hektisessä maailmassa ole, mutta jospa neulanpisto silloin tällöin kirpaisee silmiä kuin meteoriitin räjähtäminen lähiavaruudessa.

Sain tänään yllätysjouluhalauksen. Postista tuli amerikoista paketti. Amarith ja Yipping muistivat.

21.12.2017

Siivonnut joka päivä tällä viikolla. Vielä on eteiset ja saunatilat nykäisemättä. Luntakin on pitänyt kolailla vaikka ei sitä hirveästi ole satanut. Suvesi pahimoilleen, että auran tyrkkäämät vallit olivat raskaita syrjään siirrellä. Lumilinnan kattoa saapi jännitää, että kestääkö. Vinhalle on korkea tähystyspaikka myös lumesta rakennettu. Sieltä se tosahtelee kadunkulkijoille ja naapurien koirille. Mutta yllättävän vähän se metelöi.

Tänään hain kaupasta lohen. Siivosin sen ulkona ja syötin pään ja muut roippeet raakana Vinhalle. Panin fileiden väliin tillin ja suolan, kääräisin kalan fileet vastakkain voipaperiin ja panin pakastimeen. Joulukala sitä myöten valmis. Nyt iltamyöhällä paistoin maksalaatikon uunissa. Kaupoista ei enää taida saada ohraryynejä puuroja varten. Oliko viime kesä todella niin huono, että sen vuoksi poistui valikoimista? Kokeilin kokonaisista Korpelan luomu-kauraryyneistä tehdä, mutta näytti tahnaksi liukenevan. Aamulla sen näkee, tuliko hyvä.

22.12.2017

Kaurauunipuurosta ei tullut kovin hyvä, mutta E ja P söivät, G ei. Tahnaista se onkin.

Iltapvn kauppareissulla löytyi hyllystä nyt myös ohraryynejä; huokaus.

Hesarin Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajalta Saska Saarikoskelta oli suomalaista poliittista kulttuuria ja "Hakkaraiskohua" juuriva kolumni eilisessä Hesarissa. Kirjoitin yöllä kommentin koska tuli mielleyhtymä Saskan isään Pentti Saarikoskeen ja hänen kirjoissaan kuvaamiin, omaa alkoholismiaan ja seksuaalisuutta koskeviin käsityksiinsä. Luin myös pätkiä Saskan isästään toimittamasta "Sanojen alamainen"-kirjasta ja Tuula-Liina Variksen "Kilpikonnasta ja Olkimarsalkasta" jossa näkökulmia runoilijakirjailijan vaimona olemisesta.

HS 21.12.2017 Saarikosken kolumniin kommentti ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005497341.html ):

Niin "metoo-kampanjan esille nostamassa aiheessa kuin minkä tahansa kollektiivin käyttäytymismuodon kyseessä ollen täytyy yrittää ymmärtää taustat, mistä mikin ominaisuus ihmisessä/ihmisissä/yhteiskunnissa johtuu. Jokaisen tulee kysyä itseltään "Mistä tulen?" ja meidän kaikkien yhdessä "Mistä tulemme?". Kaiku vastaa tietenkin "Viidakosta!", mutta mitä olemme sieltä kehittymisemme jälkeen oppineet vai olemmeko oppineet mitään. Eli ”sivistys”, mitä se on?  

Nuoruudessani alkoholin käytön ja seksuaalisen käyttäytymisen "neuvot" olivat tyyliä ”tikanpojista kiipeilemässä puihin”. Siksipä vähäinenkin henkinen kasvaminen on vaatinut paneutumista ja kovaa työtä ja oppimista asenteidensa muuttamiseksi. Saska Saarikosken isästään Pentistä toimittamaa ”Sanojen alamaista” tässä kerratessani ja nyt sitten tätä hänen päivänpolitiikkaa koskevaa kolumniaan lukiessani en voinut välttyä juuri noilta kysymyksiltä joita alussa esitin.  Ja siksikin, koska mm. Pentti Saarikoski on ollut tärkeä kirjailija itselleni teini-iässä ja myös aikuisena, mutta ennen #metoo-kampanjaa en ole tullut tarkastelleeksi hänen, sen enempää kuin muidenkaan ”eilisen” kirjailijain vaikutusta omiin käyttäytymisoppeihini tällä elämän alueella.

Kärsiikö menneiden kirjailija-, taiteilija- ym-suuruuksien romantisoituja ”muusa”-käsityksiä naisihmisen olemassaolon tarkoituksesta ollenkaan pintaa syvemmältä raapia niin, etteikö yhden jos toisenkin kaapin päälle nostetun mestarin jalustat alkaisi lohkeilla jos #metoo ulotettaisiin koskemaan myös kuolleita? Eli mitä ylipäätään  taiteiden eräät suuntaukset ovat merkinneet kasvussamme sivistykseen? Vinoumiin lienevät vaikuttaneet Benny Hill ja Uuno Turhapurokin tolskatessaan valkokankaalla naissankareina. Entä Pablo Picasso naiskäsityksineen? Tex Willer Teuvolle? 

Kommenttini ei ole Saska Saarikoskelle ilkeilyä. Hänen humaaneja arvoja esillä pitävä toimittajan työnsä, kuten myös muu esiintymisensä on ollut esimerkillistä tulipa hän mistä tahansa. Tai juuri siksi. 

Nyt kuuntelen kirjoittelujen ja siivoamisten lomassa Lähde&Hämäläinen ohjelmaa. Aiemmin se oli Leikola&Lähde ja heidän sanailunsa oli luonnollisempaa. Hämäläinen teki uransa politiikan kommentaattorina Hesarissa ja paperinmakuisena eläkeläisenä hän radiossa kuulostaakin. Samoin kuin Suomen Kuvalehdestä eläköitynyt Tapani Ruokanen jota rekrytoidaan puheohjelmiin tarpeettomasti. Mainituilla toimittajilla on kieltämättä pitkä kokemus ja tietotaitoa yhteiskunnan sisällä, mutta heidän suullinen ulosantinsa ei silti ole kummoinen. Siis sananmukaisesti se on paperinmakuista, ikävää kuunneltavaa. Tekisivät edes ilmaiseksi eivätkä olisi suksiensa pohjavoiteisiin palkkioita vailla. Pärjäisivät eläkkeillään vallan mainiosti ja voisivat nekin palkkionansaitsemismahdollisuudet antaa tarvitseville. Mutta se ahneuden piru kun ei hellitä ennen kuin haudassa.

Onkos se kohta joulu? Pojilla todistusten päivä. Eilen G toi neljä koetta allekirjoitettavaksi joissa kaikissa oli yli 9:n arvostelut. Samoin P:lla. Lukiolainen E ei enää tarvitse vanhempien allekirjoituksia tentteihinsä, mutta niiden tuloksia ei hänkään tarvitse hävetä.

23.12.2017

Eilen pojilla 8,6 ja 9 keskiarvon välitodistukset. Lukiosta ei välitodistusta tulekaan. Kelalta kirje, jossa ilmoitetaan, että 30 euron etuus vanhimmasta pojasta päättyy koska hän täytti 16 v. Kummallinen tämänkin tuen lakkauttaminen koska nythän vasta pojan kulut kallistuvat niin koulutuksen, harrastusten kuin vaatteiden ja ruuankin suhteen. Kasvaakin niin, että kuukausi sitten hankittu satasen toppatakki on käynyt jo pieneksi vaikka kasvunvaraa siihen oli jo muka ostaessa varattu.

Sähköpostiin oli tullut viesti tarkistettavista kommenteista joidenka sisältöä lähettäjä ei ole loppuun saakka harkinnut. Uhkauksiakin siinä oli kaksin kipalein. Samantyylinen oli lähetetty myös tekstarina kännykkääni. Annan asian olla ainakin toistaiseksi, sillä se vyyhti ei selviä edes tekstailijan kanssa keskustelemalla. Juuret juontavat yli viisi vuosikymmentä sitten alkaneeseen tapahtumaketjuun ja siitä tekstarin lähettäjällä ei ole ymmärrystä kosketuspinnan puuttumisen vuoksi. Omaan sananvapauteeni tälläkään palautteella ei ole rajoittavia vaikutuksia. Itse valikoin mitä julkaistavaksi kelpuutan näyttääpä se sitten vaikka siltä, että menneisyyden muisteluriveillä olisin tekemässä omastani "nätimpää" kuin se on.

Jälleen kerran laskeudutaan pakanalliseen jouluumme. Markkinoiden ilot ovat ylimmillään ja Seppo Turusen "joulusaarna" Titanicin kansituolista Kainuun Sanomissa on ehdottoman totta.

Henkilökohtaisesti olen käyttänyt lahjaostoksiin 0 euroa. Tai oikeastaan 0,99 euroa jonka hintainen oli keltaisella lapulla tarjouksessa ollut 250g kananpojan jauheliha. Sen ajattelin paketoida Vinha-koirallemme.

Sipaisuja

9.12.2017

Viirteelle kommenttini olisi ollut ok, mutta moderoijan aivoituksista ei tietoa; KS:n moderointi on ulkoistettu.

Lumilinnaan seinätarpeiden lapioimista. Tänään olikin sopiva, nuoskaluminen keli.

Elias vietti kavereidensa kanssa 16 v. synttäreitään jotka oikeasti ovat ylihuomenna maanantaina.

10.12.2017

Heräsin aamulla tuttuun uneen. Tälle vuodelle neljäs uusinta.

Painajaiseksi aiemmin merkitsemäni uni on nyt käsiteltävämmässä muodossa. Vivahde-ero se, että unen rakennuksessa on ledivalot ja se on kasvanut korkeutta. Kuusikkoa oli myös hakattu ympäriltä ja katolta näki Issakan järvelle.

Kaivelin erästä 1991 pvkirjaani johon painajaiseni ensiversiot olen sipeltänyt.

"Ke 20.3.1991 Iisalamessa

Eilenaamulla ennen töihin lähtöä tuli hätäinen puhelu Muuruvedeltä. Töytäisin itseni ja tytöt liikkelle ja ajoin penkat pölisten Varpaisjärven ja Nilsiän kautta sinne. Sieltä Siiliin. Jätin tytöt Gunillalle ja vasta sitten autossa holtitonna kouristeleva Satu neurolle Kuopioon. Köyttivät lepositeisiin kun riehui ja se karvaisempi hoitaja tyrkkäsi piikin käsivarteen hennomman pidellessä. Nukahti viidessä minuutissa. Verinen kuolavana norui tyynylle turpeina pakrottavien huulien raosta, pyyhin sitä pois ja sanoin hoitajalle, että pitäisikö potilas kääntää kyljelleen, ettei tukehdu jos taas tulee kohtaus. Ei voi kun täytyy pitää siteissä, se sanoi. Yöllä oli tullut grand mal ja sen jälkijunassa umpipimeä psykoosi. Rankka retki. Monesko jo? Tulomatkalla otin tyttäret äidin luota kyytiin ja vasta puoleltaöin oltiin täällä. Kannoin nukkuvat lapset autosta sänkyyn ja kaaduin heidän viereensä nukahtaen heti itsekin. Se sama saatanan painajainen kelautui välittömästi unenkankaalle eikä tahdonvoimani riittänyt poistumaan katsomosta. Toistuvan painajaiseni talo on kaksikerroksinen, pitkä, kapea ja harjalta sokkeliin asti jakautunut epäkuntoiseen ja täysin valmiiseen. Olen poikkeuksetta siellä kummitusmaisessa osassa jonka mustaksi lahonneiden väliseinärunkojen ja muun roinan seassa töytäilen kun samaan aikaan valmiilla puolella elämäänsä elävä väki, isät, äidit, mummit ja ukit lapsineen elävät ilman huolen häivää."

11.12.2017

Elias siis 16. Onpa talvinen keli siihen nähden kun päivänsankari syntyi: Kittilässä satoi vuoden 2001 joulukuussa vettä kun ambulanssi starttasi Aholantieltä kohti Rovaniemeä.

Uutisissa näyttivät kahden nykytyrannin halaussessiota Syyrian ruumiskenttien laitamille levitetyllä punaisella matolla. Päämäärä on saavutettu, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, vakuuttivat pyövelit; Isis on mestattu.

12.12.2017

Rakensin laudoista lumilinnan holville muotin. Puutavara ei riittänyt kuin puoleen väliin. Kestäneekö lumen painon kun  tuli kerralla niin paljon.

Viirret otti yhteyttä. Kirjoitukseni Pentti Linkolan elämäkertaan liittyen julkaistaan huomenna KS:ssa.

Olisikohan sitä pitänyt sittenkin muokata? Siitähän puuttui, kuten Viirretin kolumnistakin painotus, että Tiedefinlandialla palkittuna oli PL:n elämäkerran kirjoittaja Riitta Kylänpää eikä suinkaan Linkola.

"Tähänastiset" elossaolevien, vaikuttavissa asemissa olevien elämäkerrat pitäisi kirjoittaa muistakin kuin väyrysistä jotka tekevät sen itse.

Jonkun pitäisi, vaikka pitkillä tikuilla, tarttua sellaiseenkin ihmisilmiöön kuin Jussi Halla-ahoon ja tonkia perusteellisesti, miksi koulukiusatusta, alkoholisti/avioeroperheen pojasta alkoi rakentua mielipiteiltään natsiaatteita kannattava kiipijä. Pontimet eivät ole lähellekään samat kuin Linkolalla, se on selvää.

13.12.2017

Viime yönä satoi lumitöitä kunnolla. KS:ssa kirjoitukseni.

Kuopioreissulla meni koko pv. Tullessa koukkaus Hanten luokse Lapinlahdella.

14.12.2017

Paulus enkun kokeesta 10 ja G täydet pisteet matikasta.

Suvesi. Lumilinnan holvilaudoitus notkahti, mutta jos kestää, laipiosta tulee aaltokuvioinen.

Vastasin pariin asialliseen puheluun jotka liittyivät mielipidekirjoitukseeni. Kolmas oli sitten vähemmän asiallinen. Lopetin soittajan lannanlevityksen lyhyeen.

Venäjän Putinilla neljän tunnin televisioesiintyminen pohjoiskorealaisittain prameutetuissa kulisseissa. Siellä ei istuvan presidentin ja presidenttiehdokkaan puheita katkota joutavilla kysymyksillä. Sellaiset kysyjät on jo etukäteen lempattu takapihalle tai vankityrmään.

Oli nyt illalla meilläkin presidenttiehdokkaiden "tv-prässi". Kovasti sotaisa oli illan teema eikä sitä loppuun saakka jaksanut seurata. Kaikki muut paitsi Huhtasaaren voisin kuvitella suoriutuvan Suomen presidentin virassa. Huhtasaarikin jos hänelle määrättäisiin nieluun automaattinen sammakkovahti.

15.12.2017

Postista tuli Ilkka Taipaleen "Mielisairaalassa -lääkärin muistelmat". Aloitin jo lukemisen. Yllättävän yksinkertainen kerrontatyyli opetteluttaa, mutta ei karkoita sivuilta. Ehkä sen jaksaa siis lukea.

Mitähän mieltä uskaltaisi maailmanlaajuisesta #metoo-kampanjasta olla? Vai olisiko vaiti? Vai kertoisinko omista, lapsuudenaikaisista kokemuksista kun savottalaissedät metsämökkimme tantereelle hevostellessaan olivat kauheimpia pelättäviä. Niillä oli omat salavuukampanjansa avuttomien suhteen.

Sipaisuja

4.12.2017

Jospa sitä vielä jaksaisi "esiintyä". Vihkoissa merkinnät saavat soljua tai takellella samallaviissiin kuin ennenkin, mutta jos tänne poimintojen ilmiasua vähän rukkaisin vaikka otsikoinnilla, niin se enempi kuvaisi luonteeni sitä puolta, joka ei kauaa saman rysän perällä jaksa polskutella vaikka pakkokin olisi.

Olisi sekin jotain, jos kykenisi jokaiselle päivälle pamauttamaan yhden lauseensa niin rikki, ettei siitä saisi selvää pirullisinkaan käsitteidensotkija.

5.12.2017

Kirjoitin KS:n (5.12.2017) Viirretin kolumniin kommentin. Aihe oli Riitta Kylänpään laatima Pentti Linkola-elämäkerta jota itsekin juuri luen. Viirret teki emämunauksen aihevalinnassaan koska ei ollut edes lukenut kirjaa, luetteli vain Linkolasta kaikki moneen kertaan julkisuudessa tahkotut synnit natsisyytöksineen. Laitanpahan kommenttikirjoitukseni muistiin, että pysyy tallessa jos vaikka moderoivat kohteesta pois. Toimittajan kolumnin itsensä voi lukea vaikka KS:n nettisivuilta. Sen otsikko on "Ensin murhataan humanistit". Lie maksullinen ei-tilaajille?

Kommenttini:

Toimittaja Raimo Viirret, sinun olisi pitänyt nimenomaan tässä tapauksessa vilkaista ensin kohteesi kalastajanreppuun kun se niin avoimeksi on eteemme paiskattu ennen kuin pelkästään päältäpäin tunnustelemalla tonkaiset maksunalaisella sanantalikollasi. Natsisyytöksesi, perustellutkin, tuntuvat kevyenlaisilta tässä yhteydessä koska toimittajansieluasi ei lainkaan raasta lajimme globaali mellastaminen planeetallamme joka Pentti Linkolan palkattoman elämän, ajattelun ja toiminnan murheellinen ponnin vuosikymmeniä on ollut.

Luettuasi tuon hyvin toimitetun teoksen saisit ehkä itsesikin hiukkasen ymmärtämään, minkä puolesta Linkola on elämänmittaisen, omakustanteisen kiroamisensa suorittanut. Ei hän todellakaan ole yli 80 vuotista huounnanmittaansa tuhlannut käytännössä tuloksettomaan taisteluun pelkästään yhden lajin, ihmisen takia niin kuin mielettömän rotuaatteen, politiikan tai uskonnon varjolla tuhotoimiinsa ryhtyneet, ja yhä ryhtyvät lajitoverinatsimme. Lisäksi kun liität samaan yhteyteen nämä maapallon syntyhistoriasta ja evoluution hitaasta kehityksestä tietämättömät, ymmärtämättömät, mestareidensa myötäjuoksijat ja omankin lähihistoriansa kanssa hukassa töytäilevät uusnatsit, niin vertauskömmähdyksesi on aika tavalla surullinen.

Pentti Linkolan ainoa ajattelun ja pamflettien huoli ja peruste on ollut kautta linjan maapallon kulutuksen kestävyys, sen elollinen, biologinen kokonaisuus jossa me ihmiset, tämä nuorimmainen tulokaslaji olisi parhaassakin tapauksessa ollut kulutukseltaan verrattavissa puukiipijään, tiltalttiin ja hippiäiseen. Tämä on jo pelkkänä kielikuvana ja ajatuksena kaunis kun tietää lapsuuden kokemuksistaan, miltä oikea metsä vielä vähän aikaa sitten näytti, tuntui ja tuoksui. Nyt se kaikki on muutettu rahaksi ja tavaraksi joka ei haise, ei näy eikä missään tunnu. Paitsi jätteenä ja kuonana kaikkialla minne kuljet.

Nyt biosfäärin lopun ajasta tai mahdollisista avaruustulevaisuuksista ei kaunista saa teoksiinsa eikä saarnoihinsa edes scifikirjailija Esko Valtaoja.

6.12.2017

Maapallon eräällä pläntillä hehkuvat sinivalkoiset värit avaruudesta katselijoille. Mikä lisäys valosaasteeseen jota avaruuden äärettömyyksissä kelluu jo kuin muovia Atlantin jähmenevillä
aalloilla. Saanatunturinkin korkkasivat valotaiteellaan kuin sillä erähinenkin merkitys olisi: Verrattavissa valkonaamaelintilanetsijöiden suorittamaan intiaanien pyhien paikkojen häpäisyyn.

7.12.2017

Kommenttini oli moderoitu Almamedian virtuaalikaatopaikalle. Ei sitä ainakaan tähän iltaan saakka ole julkaistu. Pitänee laatia toimittajalle itselleen sähköpostia asiasta.

Ahdistaa Äetin sairastelu. Pojat eivät asiaan päällisinpuolin huomiotaan kiinnitä, mutta sillointällöin se tarkkaviiksisen kuonoa kipristää.

8.12.2017

G joutui suojatiellä auton töytäisemäksi koulureitillään. Ei fyysisiä vammoja eikä pyöräkään kolhiutunut, mutta törmäyksestä ja kaatumisesta järkyttyi kuitenkin. Kävin koululla ja juteltiin opettajan ja sattumalta paikalle osuneen kuraattorin kanssa asiasta. Käy myös terkkarilla ja soittaa, jos haluaa kesken koulupvn kotiin.

Luin yöllä Linkolan ek:n loppuun. Viimeisillä sivuilla teksti hyppeli hieman ja ylimääräistä lässytystäkin esiintyi, mutta tekstikokonaisuuden kamelinselkä kesti loppuun saakka. Valmistelin aamulla Viirretille sähköpostitekstin ja lähetin. Siitä tuli tämmöinen:

Hei!

Lähetin kommentin 5.12 julkaistuun KS:n kolumniisi "Ensin tapetaan humanistit". 

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä sanat tai lauseet tekivät siitä moderoijanne mielestä sellaisen, ettei sitä voinut julkaista?

Mielipiteitä ja kommentteja kirjoittaessani yritän yleensä törky- tai vihapuheista pidättäytymisen, muistaa maltin ja myös perustella asiani,  mutta ehkä sitä joskus sokeutuu asiaansa esille tuodessaan. Kärjekkyys ja vähäinen naljailu lienee Kainuun Sanomissakin sallittua?

Kolumnisi pinnallista tasoa kyllä hämmästelen edelleen ottaen huomioon aiheen väkevyyden ja että todellakin lukematta ryhdyit ko. teoksen kohdetta ja sen palkitsemiskriteereitä arvostelemaan.

Itse Linkolan toimintaa jo vuosikymmeniä seuranneena (kuten varmasti jo ammattisi takia sinäkin), olen ymmärtänyt hänen provosoivan tyylinsä perimmäiset syyt. 

Tuhannet "seuraajansa" ovat ilmoittaneet, että hyväksyvät muuten Linkolan teesit ja periaatteet, mutta eivät hänen keinovalikoimaehdotuksiaan. Sellaisella käsienpesemisellä ei ole mitään merkitystä, jos ei ymmärrä, että miltei kaikissa ihmislajin edustajissa olisi joka tapauksessa potentiaalia ryhtyä vaikka Hitleriksi; minussa ja sinussakin. Kun tämän ymmärtää, eli on sen asian kanssa sinut, niin silloin voi keskittyä asiaan, ei provosointivälineisiin, jota natsit ja heidän toimintansa Linkolan saarnoissa esittävät.

Nyt julkaistu elämäkerta hänestä on niin ansiokas kuin vain Linkolan kaltaisesta ristiriitaisuudesta kukaan voisi laatiakaan. Ja väitän, että sen lukeminen auttaa ymmärtämään edes suuntia antavasti hänen vereslihaiset, vuosikymmeniä kestäneet elonkehän puolustuspuheensa ja kaikki toimintansakin, pöyristystä herättäneetkin. 

Emme me sille mitään mahda, että Linkola on ollut oikeassa agendassaan elonkehää puolustaessaan. Sen tajuaminen tässä tärkeintä on ollut minulle ja monelle muulle ja olisi ollut koko maapallolle hyvä, että se olisi laajemminkin ymmärretty ja ryhdytty toimiin, ennen kuin on myöhäistä. Joka tarkoittaa sitä, että viimeistään sitten kaikenlaisille hitlereille areenat aukeavat.

En itse voi katsoa surua tuntematta lohduttomia tulevaisuudennäkymiä siksikin, koska perillisiäkin on siunautunut kuuden lapsen ja yhdeksän lapsenlapsen verran. Heitä ei olisi, jos olisin harkinnut loppuun saakka sen mielekkyyttä kun jo varhain tiesin suunnan, minne ollaan menossa.

Laitan tähän loppuun sen kommenttini, jonka olisin halunnut kolumnisi perässä nähdä niiden muiden ympäripyöreiden jatkona.