torstai 19. joulukuuta 2019

Ihmisiä keskitysleirien porteilla

1.12.2019 nussuntai

Jos setä Oskari eläisi, soittaisin hänelle nimipvonnittelut. Monasti sen eläessään tein ja kun allakka nimen kohdalle kääntyy, jonkinlainen aavesärky kallonpohjaa kolottaa. Niin on laita useammankin vainajoituneen tutun kohdalla.

Internetsukupolvi kertoo keksineensä "kuplan", siitä on ollut nyt useita kirjoituksia siellä/tiällä "kuplassa".

Menneen maailman kuviteltukin yksityisyys (l. "kupla") oli pakohuone kamalasta arjesta ja diktaattoreille yksilöiden propagandapesulan porstua joka toimi lävikkönä muokattavalle massalle.

Ernest Hemingwey siteeraa Kenelle kellot soivat teoksen ensilehdillä 1500-1600-lukujen taitteessa elänyttä John Donnea joka on kirjoittanut, ettei yksikään ihminen ole saari. Tuon perustelun lopussa runoilija sanoo, että älä konsaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat; NE SOIVAT SINULLE!

Sama voidaan toistaa kuplassaan (saaressaan) kellivälle internet-sukupolvelle.

2.12.2019 muanantae

Hallituskriisi menossa; politiikan painikehässä rampautuvia ankkoja pilkkaavat rumimmin seuraavaksi rampautettavat.

Oppositiopolitiikon poskilla karehtii innostuksen puna kun epäjärjestyksen patruunoilla lataamansa aseet laukeavat.

3.12.2019 tiistai

Eilen tuli rahaa tilille, tänään ne menivät enkä edes vainua ehtinyt nenääni niistä vetää.

4.12.2019 keskiviikko

Saunaan kiukaan taus- ja sivusuojien sekä kuumuudessa pirstaloituneiden lattiaklinkkereiden uusinta. Paneleiden käsittely ja uusien lauteiden teko. Ne sain tänään valmiiksi. Päästään saunomaan parin viikon tauon jälkeen.

5.12.2019 torstai

Kommentoin HS:n uutista.

Perussuomalaiset uhkaa välikysymyksellä, jos Pekka Haavisto jatkaa ulkoministerinä


Kaukaakin seurattuna ulkoministeri Pekka Haavisto on esiintynyt suoraselkäisenä ja vastannut rehellisesti häntä koskeviin, provokatiivisiin syyttelyihin po. asiassa. Hän on myös ottanut mahdollisen pikkuvirheenkin käsittelyyn ja hoitanut sen kuntoon. Luvannut myös jatkosta, jolloin ottaa käsiteltäväkseen ministeriönsä työpaikkailmapiirin tarkastamisen. A-studiossa Haaviston esiintyminen (Yle 4.12.2019) oli vakuuttavaa toisin kuin Mika Niikon (ps) yleisenä syyttäjänä esiintyminen toimittajien edessä päivemmällä.

Sen sijaan osoittaisin sormeni Perussuomalaiset-puolueen suuntaan halpahintaisten, aiheettomien lokakampanjoiden synnyttämisestä hengessä, jonka tulokset ovat jo Trumpismin pimentämässä USA:ssa ja Brexitin kaasuttamassa Britanniassa saaneet mittaamatonta vahinkoa aikaan.

"Suosituin puolue"-nimitys ei oikeuta välillä yskähtelevän, mutta täysin toimivan demokraattisen järjestelmän murentamisyrityksiin.

Politiikkahöyryisen huttupadan mausteet eivät koskaan ole rehellisesti hankittuja, mutta nyt näyttää jo siltä, että ollaan piskuisessa maassammekin valitsemassa apepöytää, jonka antimia muualla jo "nautitaan" suut irvessä.

6.12.2019 perjantai

Tänään kirjin toiseen HS:n pelmahdukseen.

Rinteen lähtö on parasta, mitä Sdp:lle on tapahtunut toukokuun 2014 jälkeen


"Totuus kiinnostaa kansalaisia, ja kaikki muut paitsi puolueuskon pahiten sokaisemat sen myös näkevät."

Vaikka suurempiakin erehdysten- ja valheiden juurakoita olisi ollut Rinteen polulla mihin kompastua, niin hän sotkeutui vasta pientareiden lillukanvarsiin. Kompastumisen mahdollisti taitavat ansankutojat joiden päämäärä on kuitenkin kaikkea muuta kuin totuutta kohti kulkeminen. Keskustapuolueelle sattuivat nyt virkkuukoukut vähän kuin vahingossa oikeaan aikaan käynnistymään. Tosin se teki samalla myös yhden räteen menevän lenkin joka uhkaa puolueen omaa "eheytymistä" uskottavaksi politiikan tekijäksi.

Totuus voi kansalaisia kiinnostaa, mutta sen toteutuminen kulkee aina vain jälkijunassa. Tämän näkee parhaillaan äärilaidan menestyksessä jonka koko nousu on törkeiden valheiden ja massiivisen propagandan ryydittämää. Ja kaikki astalot, joilla he nousukiitoaan edelleen kiihdyttävät, ovat nyt käytössä. Niitä he saiva meneillään olevasta hallituskriisistä reput täyteen. Sääliä ei tunneta, jos sitä koskaan on politiikantekijöiden keskuudessa tunnettukaan.

Hallituskriisin yhteydessä tehdyistä haastatteluista Perussuomalaiset-puolueen puheenjohtajan pidätelty vahingonilo, joka karehtii hänen kasvoiillaan, on se, jonka minä ainakin näen eikä se rehellistä politiikantekoa lähitulevaisuudessa ennusta.

Toivon tietenkin, että ne "avarat ja korkeat huoneet" saadaan remontoitua muidenkin perinteisten puolueiden tahoilla sellaiseen kuntoon, että demokratialla on myös huomisensa.

8.12.2019 sunnuntai

Enkä malttanut tänäänkään pitää kynääni vakan alla.

(HS) Kommentti: Ulkoministeri Haavistoon henkilöityvä kiista on myös oire kansain­välisen yhteisön saamattomuudesta


Virkamiehilläkin on omat uskonnollissävytteiset moraalikäsityksensä sekä poliittiset mielipiteensä ja -suuntautumiset sekä niihin liittyvät kytköksensä.

Nyt ulkoministeri Pekka Haaviston ympärille rakenneltu "kohu" on antanut astalon niillekin ihmisille, jotka eivät ole koskaan hyväksyneet häntä henkilönä, joka on julkisuudessakin ollut rohkeasti sitä, miksi on syntynyt ja itsensä tuntenut, sekä valinnut poliittisen toimintansa omantuntonsa mukaisesti.

Asiassa ei ole enää pysytty linjassa aiheen alkuperäisen mitallisuuden suhteen sen jälkeen, kun ulkoministeriön pienistä kompasteluista vaikean tehtävän äärellä ensimmäinen otsikko puolueensa valinneen iltapäiväaamulehden lööppeihin repäistiin.

Ja tämänkin lokalaulun kertosäkeet laulaa ääripoliittinen kuoro johtajansa siunauksella.

11.12.2019 keskiviikko

Tänään opposition ajojahti ulkoministeri Haavistoa vastaan kärjistyi persujen rustaamaan välikysymystä hallituksen luottamuksesta. Ne saivat höynäytettyä mukaansa myös kokoomuksen, Harkimon yhdenmiehen liikkeen ja Päivi Räsäsen/Sari Essayahin ristilliset. Jussi Halla-ahon puikottama tahti noudattaa kaavaa, josta Hannah Arendt kirjassaan Totalitarismin synty varoittaa.

Koska viime viikkojen maalitusta muistuttava propaganda laittoi pakan niin sekavaksi, ettei lakientulkitsijoiden täsmällisemmätkään sanomiset enää järjenääntä päissä tavoittaneet, niin valheellinen propaganda vei voiton.

Päivi Räsäsen ehdottomuuden kyllä ymmärtää, onhan ulkoministeri Pekka Haavisto homo ja niitähän ei Räsäsen maailmassa saisi olla. Räsästä kauhistuttanee sekin, että uusi pääministeri Sanna Marin on lesboparin kasvattama.

Päivi Räsänen asettuu siis ikäänkuin parempi arjalainen keskitysleirin portille, jossa valitaan vasemmalle (tuhoon) menevät ja oikealle (pelastukseen) armollisesti otettavat. Viis anonyymien naisten ja lasten hädästä Syyrian al-Holin keskitysleirissä.

Posti toikin sopivasti Miklós Nyiszlin kirjan Mengelen patologina Auschwitsissä (Vastapaino 2019).


15.12.2019  laavantae

Hirvittävää muistelua Mengelen patologilla kirjassaan. Tulivat uniin ne avattavat ruumiit, kaakelihuoneet, polttoroviot ja karkeat komennot.

Paljon olen Holokaust-kirjallisuutta lukenut, mutta aina löytyy uusi kertoja, uusi tarkastelukulma. Eikä järki ja sen suoma päättelykyky edelleenkään ole se, jonka avulla maailmaa johdetaan.

Päivi Räsäsen ja Sari Essayhin pitäisi lukea tämä kirja.

Sivulla 105 alkaa kertomus, kuinka 15 vuotias tyttö löytyy kolmen tuhannen kaasukammiossa kaasutetun ruumisläjän seasta elossa. Sonderkommandolaiset kutsuvat patologi Nyiszlin katsomaan ja tämä saa tytön tajuihinsa. Kun pelastunut viedään patologin tiloihin on hänestä pakko tehdä ilmoitus paikalliselle natsihirviölle, Oberscharfuhrer Mussefeldille. Tämä ei epäröi. Neljännestunti myöhemmin tyttö makaa kaasukammion eteisessä kuolleena niskalaukaukseen. 

Nyt oli jälleen kommentoitava Hesariin.

HS:n vierailu al-Holin leirillä paljasti, että suomalaisten mahdollinen kotiutus vaikuttaa uskottua kaukaisemmalta hankkeelta


Lapset ja äidit kotimaihinsa olivatpa he täältä kaukaa katsottuna kuinka "pahoja" tai "hyviä" tahansa. Kukaan ei niiden kaapujen sisälle näe saatika että rankat pesuohjelmat lävitse käyneisiin aivoihin.

al-Holin palautuskysymyksen käsittelyssä kärkevimmät ja ehdottomimmat mielipiteensä esittelijät tuovat mieleen Holokaust-historian ja sen aikaiset keskitysleirien "vasemmalle/oikealle" valitsijat (mm. Mengelen).

Tuota valintaa ei pitäisi olla olemassa jos YK:n ihmisoikeuskysymyksiä tulkittaisiin niin kuin se pykälä pykälältä yksiselitteisyydessään kuuluu.

al-Holin tapauksessa terroristisiin tekoihin syyllistyneitä Suomen kansalaisia ei pidä jättää jonkun ulkovallan tuomioistuinten armoille. Hehän voivat jopa jäädä tuomitsematta sillä niin sekaisin sen maankolkan laki- ja järjestys lienee.

Ei ole varmasti mieltä ylentävää olla poliitikko, poliisi eikä muukaan virkamies joka tällaisten valintakysymysten kanssa joutuu taiteilemaan.

Kun tästäkin al-Holin palautuskiistasta tekemällä tehtiin välikysymyksen arvoinen asia, kävi ilmiselväksi, että tarkoitusperät eivät olleet puhtaasti ne, joihin siinä vedotaan.

Sääli ei ole koskaan kuulunut poliitikanteon hyveisiin, mutta että hirveyksiä taustallaan pidättelevä tapahtumaketju ja siihen liittyvät puolustuskyvyttömät ihmiskohtalot otetaan astaloksi valtapyrkimyksissä, on jo ylenannattavaa toimintaa. Ja varsinkin, kun äärilaidan poliittinen toimija sai mukaansa myös muun opposition.

Illasta vastasin jonkun "Teukan" kommenttiin kommentistani:

HS:n vierailu al-Holin leirillä paljasti, että suomalaisten mahdollinen kotiutus vaikuttaa uskottua kaukaisemmalta hankkeelta

Teukka16: Käsitykseni mukaan nämä äidit ja lapset ovat jo nyt kotimaassaan, Syyriassa. Äidit ja osa lapsista on aikanaan muuttaneet pysyvästi Syyriaan, josta on tullut heidän uusi kotimaansa. Osa lapsista on syntynyt Syyriassa eivätkä he ole koskaan edes käyneet Syyrian ulkopuolella, joten varsinkaan heidän kohdallaan ei voi edes spekuloida, mikä on heidän "kotimaansa".
Nimenomaan: Me tietämättömät voimme puhua täällä kaukana tapahtumapisteestä vain "luultavasti", "käsittääkseni", "ehkä" jne. termeillä koska todellisuudesta ei kellään hajuakaan ole.

Ulkoministeriö ja poliisi puhuu Suomen kansalaisista kun käsittelevät al-Holin leirillä olevia äitejä ja lapsia ja uskon heidän tietävän, mistä puhuvat.

Alaikäisten kansallisuus määrittyy vanhempien passeissa kerrotun kansalaisuuden mukaan syntyivätpä he missä pisteessä tahansa tätä planeettaa.

17.12.2019 tiistai

Tänään otin kantaa Hesarin Hoskos-uutiseen.

Eduskunnan ympäristö­valiokunnan puheenjohtaja Hoskonen kanteli susista oikeus­asiamiehelle: ”Susia on valtavasti”


Minä olen maalta lähtöisin, syntynyt suorastaan "kuusen juurelle" ja myös selvinnyt ihmiselämälle vaarallisimmat lapsuus- ja nuoruusvuodet melkeinpä luonnon ehdoilla. Pedot olivat jo silloin pienin mahdollinen vaaratekijä koulupolulla jossa umpihagessa uppuroitiin halki kuusikoiden. Aikuiset ihmiset sen sijaan olivat lapsuuteni suurimpia painajaisia viinahöyryisine päineen ja sotajuttuineen.

Myöhemmin kaupungeissa asuessani on liikenne ollut suurin huolenaihe kun lapsiani olen maailmaan opastanut. Ja yhä edelleen joka ikinen päivä liikenteessä kuolee tai vammautuu niin lapsia kuin aikuisiakin luvattoman paljon.

Kun menen mökilleni joka sijaitsee synnyiseudulla "susipitäjässä" ja jossa susiviha on suhteettoman kova, saan yhä pelätä, että auto on se, joka mökin ohitse kulkevalla metsäautotiellä teilaa jonkun omista tai vierailevista lapsenlapsistani: Metsämiehet ajavat päivittäin ohitse melkoista rallia kun hakevat passipaikkaa koiriensa tutkapantojen opastamina.

Susia ja karhuja olen mökkini ympäristössä nähnyt ja yhtä raajarikoksi ammuttua sutta jopa syötinkin jänikseraadolla eräänä hankiaiskeväänä, mutta yksikään niistä ei ole ollut vaaraksi minulle, koirilleni tai lapsillenikaan. Ja olen sitäpaitsi sitä mieltä, että jos lemmikin hupikalukseen hankkii, on valmistauduttava siihen, että sen voi jopa "metsä viedä". Ei ole enää kyse jonkun metsämökin muorin ainoasta lypsylehmästä jonka karhu joskus muinoin saattoi raadellakin.

Lemmikkikoiria, noita ympäristörikoksiksikin luonnehdittavia (vrt. niiden ruuantuotanto ym oheistuote lääkärikuluileen) on pian miljoona yksilöä maassamme eikä niiden lukumäärän kohtuullistamiseksi yksikään kansanedustaja hyppää toimimaan.

Lähetin myös Hesarin mielipidepalstalle kirjoituksen, joka koskee Syyrian kurdialueella olevaa al-Holin keskitysleiriä ja sen suomalaissiipeä. Voi olla, ettei sitä hyväksytä, mutta onpahan mulla tämä oma saittini, jonne sen voin tallentaa.

Kaikesta julkisuuteen saatetusta informaatiosta olen ymmärtänyt, että äidit, jotka Syyrian raakuuksien kentille harhautuivat, ovat tarkoituksellisen propagandan uhreja, aivopestyjä onnettomia.

Mutta ovat suomalaiset ennenkin harharetkille lähteneet joiden pontimena ei suinkaan ole ollut suurin mahdollinen ymmärrys lähtemisen perusteista. Yksi hyvin vielä muistissa olevasta retkestä suuntautui Vienan "vapauttamiseen" 1920-luvulla, joka kaiken ylöskirjatun perusteella oli järjettömistä järjettömin teko.

Sopivasti verrokiksi al-Holista kantautuvien uutisten ja sitä seuranneen, valtavan mielipiteidenkirjon kupeeseen uutisoidaan tarkentunein tiedoin natsiaatteen sytyttämien, suomalaisten SS-miesten harharetkestä "päin inhaa Itää" n. 80 vuotta sitten.

Nuoret, tyhmät, aivopestyt suomalaiset miehet syyllistyivät siellä raakuuksiin saksalaisten rinnalla, mutta kaikki 1400 lähteneestä hengissä selvinneet palautettiin tervetuliaisseremonioin kotimaahan kun tajuttiin, että ei tästä mitään tule.

Monia ei sotarikostutkimuksiin eikä tuomiolle aikanaan talutettu, osa karkasi ulkomaille pakoon mahdollisia syytteitä. Mutta kun myöhemmin julkisuuteen alkoi tihkua tutkittua tietoa SS-miesten tekemistä sotarikoksista, hyppäsi heitä puolustamaan jopa puolustusministerinä tuolloin toiminut Jussi Niinistökin vaikka se ei hänen toimenkuvaansa kuulunutkaan.

Lakiin, terveeseen järkeen ja tähän kymmeniä vuosia vanhaan tapaukseen vedoten, ja että seuraavan kahdeksankymmenen vuoden spekulaatioilta vältyttäisiin, vetoaisin Suomen kansalaisena viranomaisiin ja poliitikkoihin, että ne muutamat kymmenet naisparat lapsineen tuodaan kotimaahan ja hoidetaan asia niin inhimillisesti kuin suinkin rikostutkintaa, tuomioita ja jälkihoitoja laiminlyömättä.

Aivoja voi yrittää huuhdella puhtaaksi muutenkin kuin kiväärien luodeilla tai jättämällä yksilöt oman onnensa nojaan.

Alkoholisteillakin on toivoa, uskonnon satuttamatkin parantuvat joskus; näitä voi kysyä vaikkapa AA:sta tai Uskontojen uhrit-järjestöltä.

Ainoastaan homous on "synti" josta ei tarvitse edes yrittää "eheyttää" sillä se kuuluu kaikkien nisäkkäiden yhdeksi, kenen tahansa kohdalle sattuvaksi ominaisuudeksi.


18.12.2019 keskiviikko

Ulkoministeri Haavisto selvisi voittajana välikysymyksestä. Hienoa, vielä totuus on arvossa.

Eilisessä eduskunnan välikysymyskeskustelussa hirvitti se ehdottomuus jonka kannalle ristillisten Sari Essayah asettui. Kauheaa kuunneltavaa oli hänen täysin armoton, vanhatestamentillinen silmä silmästä-argumentointinsa Syyriaan harharetkille lähteneistä naisista.

Ristilliset ovat ensimmäisten joukoissa heittämässä kivensä. Miten päin ne sitä "ohjekirjaansa" oikein lukevat?

Raamattujen ohjeistusten mukaan ne jihadistitkin koulutetaan. Koraanin jutut eivät paljonkaan poikkea Päivi Räsäsenkin tavaamasta raamatusta. Niihin oppeihin hairahdutetut al-Holin äidit ovat siis samalla viivalla harhassa kulkevien räsästen ja essayahien kanssa.

Kun pääministeri Marin heitti kokoomuksen suuntaan kysymyksen "eikö teitä yhtään hävetä", se oli täysin oikein ja koskee koko oppositiota joka persujen kelkkaan välikysymyksessä lähti.

Propagandapuolue persuissa ei sellaista kuin häpeä-pykälää tunneta. Heitä pitää kivittää itseään niillä samoilla kivillä, joita ovat läjäpäin olleet nakkelemassa järjestäytyneen yhteiskunnan rattaisiin jo monen vuoden ajan. Tuosta vuorenkorkuisesta irvimiskivikasasta voi valita ilkeimpiäkin musia kuin vain häpeämään kehoittelut.

torstai 28. marraskuuta 2019

Hannah ja Vladimir

28.10.2019 muanantae

Listaa ja myykilautaa Starkilta ja Rahatpoes-liikkeestä. Entringistä löysin kahdellakympillä khh:n alakaapiston jossa voi vaikka pyykinpesuaineita säilyttää. Taso puuttuu, mutta eiköhän sekin jostain siunaannu. Löytyi myös iv-venttiilit.

Tulin iltapimeällä Um. Oli nuljuinen polku ajella. Pieni, liukasrenkainen kuorma-auto ajelehti edelläni muutamia kymmeniä kilometrejä viittä-kuuttakymppiä enkä uskaltanut ohittaa koska mullakin oli kärry perässä. Laakajärven th:n jälkeen se pysäytti ja laski minut edelleen, mutta ei matkani sen joutuisampaa ollut sillä alkoi sataa jäätävää tihkua ja tie muuttui yhä vain kaljummaksi. Mutta minnepä kiire olisi ollutkaan.

Mökki oli viilentynyt 10:een asteeseen. Uuninlämmitys piti vielä valvoa. Nukahtelin sohvalla hesareita selaillen. Klo nyt yli puolenyön. Vedän vielä hiilet, lasken häkähääryt taivaalle ja kutsun Vinhan sisälle. Tuntuu vusahtelevan siihen malliin.

29.10.2019 tiistai

Iltalukemisena Hesarin (27.10) raportti Stalinin terroriajan Sadarmohin teloituspaikasta Karhumäen läheltä Venäjän Karjalassa.

Carelia-lehden päätoimittaja Armas Mashin ja prof. Sergei Verigin oli aseteltu juttua kuvittamaan. He ovat olleet väsäämässä Venäjän valtiodiktatuurin hyväksi toimivan myyrämme Johan Bäckmanin kustantamaa kirjaa Sadarmohin vainajista.  Mashinin ja Bäckmanin persoonat tietäen, puistattaa kirjan tiettyä propagandaa palveleva sisältö sitä lukemattakin. Puistatuksiani tukee Petroskoin yliopiston Irina Takalan haastattelu. Hän on asiaa tutkinut pontimenaan puolueeton totuuden etsintä, ei propaganda. Hän esittää perustellut epäilynsä vailla argeologisia taitoja toimivien hautausmaan tonkijoiden motiiveista.

Tapasin Armas Mashinin Petroskoissa 2014 ja  tiesin jo kätellessä, millainen nuljake mies on. Osaan vain arvailla syitä, miksi olen niin herkkä vaistoamaan tietyntyyppiset ihmiset kerta kättelyllä. Jotkut koskaan edes kättelyetäisyydelle antautumatta. Niin kuin Bäckmanin tai Jussi Halla-ahon joiden esiintyminen tiedotusvälineissä tuottaa yhä vain poliittisluonteisia inhon väristyksiä. Samanlaisia, kuin Erdoganin, al-assadin, Putinin, Hitlerin...

Haistan tyranniluonteet etänä. Myötäsyntyistä se, niin kuin kohteilla ominaisuutensa. Joukkosuggestioon vaipumattoman luonteeni vuoksi minut autoritäärisen vallananastuksen ensihetkinä talutettaisiin teloituskomppanian eteen. Nykyiset eurooppalaiset tyrannikokelaat tunnistan "omasta" Jussistamme aina Francon verisiä vaatteita syväpuhdistelevaan Espanjan Santiago Abascaan.

Muistan pentuna aprikoineeni, että mitä jumalaista ihmiset Kekkosessakin näkevät, sehän on samannäköinenkin kuin Otra-ahon Otto ja kun Veikko Vennamon nau´unnan ajat alkoivat, inhon väristyksen muistan vieläkin.

Hyvää halunnut kylähullu, Jeesus, ei koskaan lihallistu, mutta kauheuksia aikaansaaneet hitlerit ja stalinit aina vain uudestaan.

Oikean tiedon tärkeydestä: Näinä äärinationalismin ylösnousun aikoina Hannahin teesit propagandan aivojapesevästä mekanismista toimisi rokotteena ruttobakteerin leviämiselle. Niiden rinnalla voisi lukea Valdimirin tyranniuteen kehittymisestä.

Mutta turha toivo. Ei maailmassa enää niin paksuja teoksia lueta. Seuraavat tuhon ajat merkitään historiaan hymiöillä; nuolenpääkirjoituksilla aloitettiin yritykset sivistyä, sen kaltaisiin taannutaan. Kaikki välissä ollut poltetaan.


30.10.2019 keskiviikko

Lunta hiutaloi biosfäärin siivilä. Alakuloisia ajatuksia suuri pääni täynnä. Olematon synapsien viiru kutakin aihetta kulloinkin käsittelee, mutta jotkut aiheet tuntuvat silti valtaavan tyystin kallon sisäpuolen.

Onneksi on käsillätekemistä joka hetkeksi takaa mielenrauhan.
31.10.2019 torstai

Yksi menneisyyden henkilö sanoi torstaita tuorastaiksi. Toinenkin menneisyyden henkilö jahnaa mielessäni. Hänen muistamisensa pilasi eilisenkin. Mitenhän sen varjon saisi lurahtamaan aivojen viermäriverkostoon?

Ei olisi enää kauheasti listoja jiiramatta. Saunasta puuttuvat lauteet ja entinen, iso vessa josta saneerattiin kylpyamme pois, jäänee tällä erää remontoimatta. Ehdotin kyllä, että pytyn ja pesualtaan takainen seinä laitettaisiin, ettei sitten tarvitse vesiputkia ym. uudestaan repiä irti.

Jos lunta lykkää lujasti, niin minun on lähdettävä. En ala tietä aurauttamaan Unimäkeen. Enkä viitsi työmualle majoittua tahika kummankaan tyttären kakruista täysiin taloihin.

Illasta vielä kauppareissu; tiskiainetta, leipää ja Vinhalle sikanautaa. Kaasukin päästelee jo sipulisia tuoksuja. Se on merkki pullon tyhjenemisestä.

1.11.2019 perjantai

Saunaan tekaisin porrasjakkaran, mutta laudetarpeiksi asti ei tavaraa ole. Ehkä sitä huomiseksi paikalle ilmestyy.

Olin kuuteen työmualla. Koko pvn jaksoin aamupuuron ja hörppimieni kahvikupillisten energialla. Olipa sitten hiuko kun mökille kampesin.

Kaasupullo tyhjeni. Vaihdoin varapullon joka sekin on jo ollut mehunkeittoon energiaa antamassa.

Lunta satanut kymmenkunta senttiä. Vielä pihaan pääsee, mutta toista kymmensenttistä ei Tojotanrottelolle tartte tulla että se mahastaan Kervisen kohdalla kiinni killuu. Köytin tienlevyiset, lahot tikkaat painopölkyn kanssa vetokoukkuun ja kävin kääntymässä Tikkasenpurolla. Lumi levisi tasaiseksi matoksi ja nyt kun kulkiessani ajan aina eri jälkeä, niin siihen se tamppautuu kun on jo hieman nuoskaakin. Huomenna lupailee lisää.

H toi Lapinlahdelta kimpilevyjä joista leikkelen khh:n työtasot ja liimaan yhteen. Sopivan värisiäkin  ovat. H ja M olivat menossa metsästysreissulle Sotkamon ja R.vaaran rajamaille valtion maille. Aika rönttöskeliin korpeen työntyvät.

Iltojen pimetessä varhain, harhailevat ajatukset hankaliin asentoihin. Toissapäivänä ajatuksia ahdistamaan rynnännyt varjo kloonautui kuin jakomielinen omistajansakin vähintään kahdeksi. Muita varjoja, joita sama skitso on myös  kiusannut, saapui vaatimaan terapiaa muistojen synnyttämään ahdinkoon. Niitä en voisi auttaa vaikka lihallistuisivatkin, kunhan itse tästä taas raiteilleni kampean.

Vituttaa jo edeltä seuraavat yöunien mutkaiset kiänteet.

2.11.2019 lauantai

Heräsin viideltä, keitin kahvit ja panin puurokattilan hellalle vesihauteeseen hautumaan. Viime yön unista en muistakaan mitään. Olin ehkä niin uupunut eilisestä, että sen lohkon muistikampa ei avautunut kun heräsin.

Lunta sataa. Kannoin tupaan neljä sankollista vettä, kaikki laatikot halkoja täyteen ja uuninarinallekin valmiiksi. Lähden työmualle nyt, kun klo on 07.

Tekaisin saunaan lauteet kaiteineen päivineen kun toivat Kuopionreissultaan tarpeet. Tuollaisten puutöiden tekeminen on mukavaa. Lauteet tulivat valmiiksi klo 13 ja läksin Um.

En tiennyt, että on jokin pyhäinmiesten päivä. Parempi niin, sillä pyhiä miehiä en usko maailmassa olevaksi. On vain "pyhiksi miehiksi" itsensä korottaneiden runtelemia toisia miehiä -ja naisia jotka jotenkuten yrittävät elämästä järjissään selvitä.

Saunaa lämmitellessä vaihtaa ättäröin Lynxiin ohjaustuen, "reikälusikan". Sain sen eilen. Oiva tilasi uuden (38€) elikä maksoi vähemmän kuin Ovaskaisen käytetystä ahnehtima (50€). Kelkan moottori rumahti kyllä käyntiin, mutta kun ajoin kamppeella vähän matkaa, se alkoi yskiä ikävästi. Varmaankin vuoden seisoneet vanhat bensat sen aiheuttaa. En jaksa ruveta niitä pois lappoamaan. Olokoon.

Sataa aika sankasti märkää lunta. Mahtaa olla melkoisen hankala Napikselle ajo, mutta koska olen sinne päättänyt mennä, niin menen kanssa. Lähden puoli 18, niin ei tartte hurjastella. Kerkiänpähän käymään Vuokatissa kaupassa ennen N.vaaralle kiipeämistä. Ginitaivas, vai oliko se Sini- ja Helminauha ovat soittamassa, että huonosta kelistä huolimatta siellä porukkaa lienee.
3.11.2019 sunnuntai

Napisreissu ok. Tuttua ja vähemmän tuttua humpaltajaa oli lähiseutujen lisäksi Pohjois-Karjalaa, Oulua ja Kuopiota myöten. Yli-Iistä kauimmainen. Kun jossain vaiheessa jäin hetkeksi kahvion kieppeille seisoksimaan, niin eräs ajatus alkoi ahdistaa, mutta oululainen pelasti hakemalla tangolle. Enkä sen koommin seisoksimaan antautunut.

Helevetinmoinen oli lumisohjossa kurvailla. Kun tulin noin kolmelta Um, köytin jälleen "aurausvälineen" vetokoukkuun ja kävin tienhaarassa mutkan. Nyt kun se tuon lanatun lumen jäätää kuten lupailee, niin kyllä siitä muutamat päivät pääsee jos ei uutta lunta pukkaa.

Pitäisi viimeistään ke-to päästä lähtemään talviteloille Kniin.

Suruako tämä lie vai vitutusta, mikä ajatusta rassaa? TM ja jaksamisensa ainakin kaivertaa koloa aivoihin. Viestittelyjen mukaan jäi pitemmälle sairauslomalle.

Yritän asettua hänenkin asemaansa onhan hän mun tyttäreni. Kun "tyttäreni" nyt vihkooni kirjoitin, kouraisi aika kovasti sydänalaa; syyllisyys?

Peippo, mutta ei kuitenkaan peippo on jäänyt muuttomatkallaan Um. Se pomppii hermosuneena tiaisten joukossa ruokintapaikalla. Olisiko sillä jokin hermotauti kun sätkyttelee pyrstöään ja siipiään ja päätään alati? Jotain se aina lumesta nokkaa ja nielaisee, että pysyy hengissä, mutta tuskin pakkaskestävää lajia on.

Vuokatin kaupasta ostin eilenillalla jyväsekoitetta ja pähkinämurskaa auringonkukansiementen joukkoon. Säpinä on melkoinen, mutta tikka vähät välittää hälinästä ympärillään. Ottaa vain poranreiästä aina uuden jyvän jonka hakkaa puunsälön välissä pieniksi ja nielee. Siltä varisee sopivankokoisia murusia muukalaispeipollekin joka hoksasi tulla alapuolelle vartomaan. Närhetkin käyvät välillä, mutta ei ne kauaa viihdy sillä isompaa syötävää eivät automaatista pysty ottamaan kun kiersin rautalankaa esteeksi.

4.11.2019 muanantae

Puolenyön taitteessa havahduin ikävän unen jyrkässä nousussa. Kittilä, Hormakumpu, savusauna. Nokea, lunta, lunta, lunta ja lopulta umpihanki  ja mäennyppylän takana Sinikan keittiönpöydällä kondomipaketti jota en lähtenyt noutamaan koska sukset oli poltettu kiukaan alla. Lopussa sotkuinen  Kätilöopistoepisodi syystä että en lentänyt sinne kun aika tuli.

20 vuoden takaiset kalenterimerkinnät plarahtelivat rinnuksille kuin humalaisen oksennus!

Sen piti muka olla vapauden aikaa!

En entisestäkään ollut vasta kuin ehdolliseen selvinnyt.

Lumen pelko.

Lumen taju.

Lumen vanki.

Edellä mainitut metaforat tulevat luetusta kirjallisuudesta, Timo K. Mukalta, Jo Nesbolta ja Jack Kerouacilta vaikka ei viimemainittu mitään lumesta "matkaltaankaan" maininnut. Paitsiettä heroiiniahan slangitetaan lumeksi.

Pelkäämiseni taitaa olla vain muka-.

Uhkantuntukin satua kuin joulupukki.


6:lta aamulla.

Sain kuitenkin nukutuksi enkä Kittilään enää unissani matkustellut. Paitsi että Napiksella ollut oululainen käväisi kuin sumussa muistuttamassa, että joskus olin yötä hänenkin luonaan; siitä on vuosia 25; muistan sen Liminganreissun kyllä.

Oululaisen elämänvalintoja voisi kadehtia. Ei ole vakituiseen suhteeseen antautunut pitemmäksi aikaa, ei lapsia, muuttaa Pohjoisen lomakeskuksiin talveksi töihin, pitää tanssimisesta ja ajelee sinne missä huvittaa; monessa paikassa ollaan nähty ja tanssittu. Jos seksittää, valitsee vain tarjokkaista ja sanoo aamulla lempeät hyvästit...

Aamun uutinen suurituloisten verotietojen tärkeydestä on aivan absurdi. Aihe on helppo kärpäspaperi jolla skuuppikuplalaiset klikkauksia pyydystävät.


5.11.2019 tiistai

Putinista sanottua:

Kirjailija James Meek: "Vladimir Putin on täydellinen kyynikko, ja täydellisellä kyynikolla voi olla vain yksi ihanne, eli se, että kansalla ei ole ihanteita."

Kirjailija Vladimir Sorokin: "Kaikki hänen pelkonsa, intohimonsa, heikkoutensa ja kompleksinsa tulevat osaksi valtion virallista linjaa. Jos hän on vainoharhainen, koko maan pitää pelätä vihollisia ja vakoojia. Jos hän kärsii unettomuudesta, kaikien ministeriöiden pitää tehdä töitä öisin. Jos hän on raivoraitis, kaikkien pitää lakata juomasta. Jos hän on humalassa, kaikkien pitää kännätä. Jos hän ei pidä Amerikasta, jota vastaan hänen rakas KGB:nsä taisteli, koko kansan pitää vieroksua Yhdysvaltoja."


Yle Puheella Jessikka Aron haastattelu. Venäjän trollitunkion tonkiminen kävi hänelle taakaksi, mutta niinhän tutkijatoimittajille usein käy. Siinä saattaa henkikin mennä, mutta yhtä vittumaista varmaan on joutua niljakkaiden trollien itsensä maalitauluksi. Olisiko kuitenkaan osannut arvata, että hänen maalittajiksiin siunautuivatkin oman maan rakkikoirat Ilja "Niljake" Janitskin ja Johan "Tosentti Kontiainen" Bäckman?

6.11.2019 keskiviikko

Nukuinpa kerrankin pitkät pätkät (21-06.30).

Unessa 4-5-vuotiaan TM:n kasvot olivat nuuskamällien peitossa. Koetin pestä ja pestä lapsen naamaa, mutta iljettävä mönjä vain levisi kuin terva puuveneen tuhtoihin. Lopulta tyttö oli kuin  somaliasta sotaa pakoon lähteneen Itimadin tytär. Omat piirteet vain erottuivat. Soitin unenlopussa I:lle, mutta en muistanut enää asiaani vaan kysyin, kävikö hän viime jouluna Mogadishussa.


Huvittava ristiriita: Unimäen korvessa pitää pelätä koiran joutumista ennemmin auton töytäisemäksi kuin susien suihin josta aiheesta älyttömät kaahottavat.

Metsäautotietä (vanhaa postireittiä), joka puolen kilometrin pituiseksi suoraksi tässä oikenee, kiihdyttävät muutamatkin metsämiehet sellaista kyytiä, että hirvittää. Vinha ei tietenkään malta olla kimpoamatta niitä haukkumaan. Uhkana on, että arviointikyky pettää ja se syöksyy peltisen ohjuksen kylkeen. Kiinni en harvan autoliikenteen takia viitsisi muuten pihassa pysyvää elikkoa pitää; siitä ihanuudesta se saa kaupungissa ihan nokko. Mutta menepäs sanomaan näille omankäden oikeudella pröystäileville joutoajelijoille asiasta niin turpiin tulee että moikaa. Uhallatekemisen mentaliteetti on tämän pitäjän tunnetuin ominaisuus eikä se ominaisuus parane ennen kuin viimeinen  lähtijä jättää valot palamaan (uhallateko sekin).

Tänään napsin työmualla viimeiset listat ja keräsin työkalut kyytiin. Voivat ruveta loppuputsinkiin ja muuttotouhuihin.

Tulin Um klo 20. Lämmitin saunan, kylvin ja nukun vielä yhden yön. Huomenna ajelen talviteloilleni Kniin. Raukaisee helevetisti. Putinin elämäkertakin loppui sopivasti eilenillalla kuin kaasu pullosta.
7.11.2019  torstai

Heräsin yllättävän virkeänä jo ½6. Lakaisin lattiat, tiskasin astiat, tyhjensin kompostiastian ja saunalta vesisäiliöt. Keräsin pyykättävät koriin ja vielä kun ulkona puuhastelen puolille päivin, voin sanoa Anun ja  Marin haamuille ja Unimäelleni jälleen hyvästit.

Anun (Ananiaksen) valokuvaa katsellessa ajattelen, että täytynee minunkin antaa hiusten ja parran kasvaa edelleen ja ensi kesänä otattaa valokuva jossa istun Kauniskosken keskellä ison kiven päällä lätsä vinossa, onkivapa kädessä ja puinen matoastia jalkojen juuressa kenottamassa.

Syvin syys saapui ja petokeskustelut virittyivät kuin loukut rihmaspoluille entivanhaan. Järkikeskustelu aiheesta on toivotonta. Metsästäjien tyrannia ei helpota vaikka oikeita metsiä ei enää ole. Eikä oikeita metsästäjiäkään koska tositarvetta sille harrastukselle ei ole.

Susi"keskustelu" on kuin maailmanlaajuinen, tosipohjaa vailla oleva ikijahkailu ihmisroduista, onko niitä ja mikä niistä on paras.


Lajimme saa syyttää epäsovun jatkuvuudesta vain aivojaan. Sekään ei auta jos aivojen puolikkaat eivät pääse konsensukseen faktoista keskenään. Vielä vaatimattomampaa ymmärtäminen on, jos ymmärtämisen synapsi ei ota kytkeytyäkseen.

Työtä teettää ehtiä lyhyen elämänsä aikana järkevöittämään mielipiteensä. Siihen prosessiin ei valmennusta ole olemassa. On tuurissa, kuka hoksaa siihen projektiin ryhtyä. Ja vieläpä kestää mielipiteidensä tarkastelun, tarkentelun, ja tiedon lisääntyessä juurtuneimpienkin mielipiteiden vaihtamisen vastakkaisiin tuomat harmit.

Alkuun olisi tiedostetava se, että suurin osa "isäin jäljistä" johtavat harhaan. Historiakaan ei aina ole oikein muistiin merkattu. Tapahtumat ovat vähintään kaunisteltuja. Varsinkin sen kaltaiset, joissa kerrotaan suurista unelmista joiden toteutuminen vain muutamissa mahtavissa valtioissa voi muka onnistua.

Amerikkalaisen unelman perustukset ovat rakennetut halpatyövoimalla jonka alkuunlaittamisen mahdollisti valloitussodat ja orjakauppa. Myöhemmin halpatyövoiman käyttö vakiintui eikä siitä ole eroon päästy. Valkoisen miehen taakka ei harteiltamme luiskahda koskaan, niin raskas sen historia on. Sitä paitsi eräät luonteet eivät taakan historiaa tule koskaan tunnustamaankaan.

Olisi saatava hallintaan myös pelonväristykset, joita käärmeen tai raateluhampaita suussaan kantavan petoeläimen näkeminen aiheuttaa. Jos ymmärtää niiden olemassaolon oikeutuksen samalta viivalta itsensä kanssa, ymmärtää maailmastakin jo paljon enemmän.

Kun nykypäivän metsästäjä menee metsään, sen pitää ymmärtää, että hän on siellä huvittelumielessä.

Susi on metsässä pelkästään siksi, että selviäisi syntymästä kuolemaansa metsän antaman turvan avulla. Taistellen reviiristään, raadellen ja ruokaillen. Se ei silti ole koskaan aiheuttanut niin kattavaa tuhoa kuin ihminen jokaikiselle metsää elääkseen tarvitsevalle eliölle helpon elämänsä turvaamiseksi.


Ikkunanäkymä lintujen ruokintapaikalle tulee jälleen säilymään suurinpiirtein samana koko talven vaikka yksikään silmäpari ei sitä tämän tuvan pöydän ääreltä kertaakaan vilkaisisi. Punatulkut, keltasirkut, tiaislajit, tikat ja närhet eivät uteliaita seuraajia kaipaa. Kunhan taas yhdestä talvesta muutamat selviäisivät. Mutta ei silläkään mitään merkitystä ole koska sellaista ajatusta ei ole olemassakaan, heillä.

Saunalla käydessäni hoksasin, että pihapetäjä, joka ylettyy jo neljän-viiden metrin korkeuteen, on "syntynyt" v. 2000. On siis Milleniummänty ja samanikäinen kuin tyttäreni TM. Mitään erityistä istutusrituaalia ei tuon puun nimeen ole ollut. Jostain vain siemen maanvakoon leijaili ja siihen juurtui kuin Vainion seetripuu kivikkoiseen saareen. Tai niin kuin sekin siemen, josta TM alkunsa sai. Petäjäinen on säästynyt vesurilta ja trimmeriltä eikä ruohonleikkurikaan sen vartta silponut. Aika pienenä sen ruohikosta kurottelemasta huomasin, mutta merkkasinko edes kepeillä, niin sitä en muista. Saapi minun puolestani elää elämäänsä niin kuin nuo kuusetkin (s. 1976) huussinoven kahtapuolen. Tuurissaan on, kaataako ne myrsky, laho vanhuus vai moottorisaha. Lopunkohtaloa tuskin olen enää näkemässä.

Ja niin on kaiken orgaanisen elämänsä loppuun elettävä, lyhyesti tai pitkästi. Helpolla tai vaikeuksissa. Ajattelematta tai ajatuksen kanssa. Harva ikuiseksi timantiksi hiilenä puristuu.

Korpimaisiin mietteisiin lienee hyvä lopettaa Unimäki päiväkirjani tälle vuodelle. Vähänhän tuo kesä venähti, mutta tulipahan tehtyäkin jotain.

Jos sulkisi muutenkin vihkonsa sivut joksikin aikaa.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Jäähyväiset jälleen yhdelle kesälle

14.10.2019 muanantae

Tulin Um vasta ip. Lähtiessä tekaisin pojille sapuskat, kannoin tupaan halkolaatikot täyteen ja tulisijoillekin sytykkeitä vaille valmiiksi niitä ladoin. Vein jalka- ja peitelistat työmualle ennen Unimäkeen kurvaamista. Sähkömauriainen oli askartelemassa omiaan.

Täyskuu. On niin kirkasta, että olisi mukavaa jos olisi mukavaa.

TM:n kanssa viestittelyä. Ei osaa vielä hahmottaa, miksi niin kovaan ongelmanratkaisuun päätyi.

Omia, elämänkokemukseen nojaavia neuvoja en akuuteissa tilanteissa tyrkytä, ne vain ahdistavat. Neuvot, jos niitä mielessä syntyy, pitää ujuttaa viikkojen ja kuukausien aikana pikkuhiljaa jos vastaanottajan antennit niitä vastaan ottavat. Antaa ammattilaisten aloittaa.

Voisin tietenkin todeta kylmästi, että koska en tuon lapsen kasvatukseen voinut aikanaan osallistua muuten kuin harvenevien viikonlopputapaamisten muodossa, niin mitäpä minä kriisienkään tullen aikuisesta alkaisin huolehtia.

En liene kykenevä arvioimaan toistenkaan osuutta asiaan. Vähiten sitä, että mikä pieleen mennyt on.

15.10.2019 tiistai

Ulkoapäin ikkunanpielet sipistelty. Takaovenkin tiivistelin, että uutta ootellessaan syksyn hyiset viimat eivät sisälle tunge. Vintin luukkuun vaihdoin rikkoontuneen panelin ja koolausrimat. Uusin saranoin ja salvoin sen sitten paikoilleen ruuvailin.

Sisällä asensin valon vessanpeilin lippaan ja siivoilin hieman.

Ennen pimeän tuloa kävin Vinhan kanssa pitkän lenkin Unilammen maastossa ja Näläkämäen kautta pois. Metsäautotien vierestä rekisteröin muistiin hylätyn kusiaispesän. Käyn sen sitten joskus hakemassa kompostin- ja huussinkuivikkeeksi.

Soitti pitkästä aikaa AH. Valituksia ei ole tullut ja asia on nyt pistettä myöten selvä. Hyötyjiä eikä kuluja julkisteta. Pahaksi ei tarinaa voi sanoa, vaikka sen alkujuuret ovatkin verentahraamat. AH sanoi, että vain muutamaa kohtalonkiikkua tällaiset sattumat harvakseltaan keinuttavat. Aprikointia loppuelämäksi tästäkin.

Turkin tyrannin aseet jatkavat avuttomien lahtaamista ja kotoa pois häätöjä. Venäjän Putin hykertelee tyytyväisenä taustalla. Barbaariluonteet puristelevat pian toistensa käsiä päivitettävänä olevilla valtakuntien rajoilla. Sopivat mitä sopivat, mutta sitä ennen, samaan aikaan ja vielä jälkeenkin päin tuhannet viattomat ja vähemmän viattomat päästellään hengiltä.

Kolmelle köyhyystutkijalle meni taloustieteen Nobel. Saahan sitäkin hetken miettiä, jotta mitenkäs ne nyt silleen.

16.10.2019 keskiviikko

Uutisoinnin mukaan Turkki on hankkinut bulvaanien välityksellä suomalaisen aseteknologiayrityksen. Tämä on tapahtunut vähän ennen viimeisintä hyökkäystä Syyrian kurdien kimppuun. Ovat siis suomalaistenkin raajat kainaloita myöten siinä verisessä saavissa. Tietämättömien erehdyksestä ei pidä edes puhua.

Putin kutsui Erdoganin Moskovaan, mutta tyranni taisi jo keretä Amerikkaan lentoliput tilata.

Nyt illasta soitti joku ihminen joka on asunut ulkomailla vuosia ja nyt palannut vanhaan kotimaahansa eläkeiän lähestymistä odottelemaan. Sanoi lukeneensa kaikki minun ykkösblogini tarinat ja novellintapaiset. Ihastuneensa joihinkin kovasti. Tekevät hyvää ruostumaan päässeelle kielitaidolle, ja mitä kaikkea se kehua retostikaan. Murrejutuista paras tarina oli ollut Viha, Lempo ja Marjut, kovasti oli tykännyt myös Se-novellista ja Otto-Einarin päiväkirjoista. En nyt enää kaikkea muista, mitä muuta se pitkän puhelun aikana lotikoittelikaan.

Nyt Putinin elämäkerran loppupuoli oottaa lukijaansa. Nukahdan tietenkin kesken luvun ja uniinhan  se taas tulee, mutta missäpä niin hyytävää tyranniuden kehityskertomusta muualla purkaisi.

17.10.2019 torstai

Suoraviivaisesti menestykseen lompsutelleissa ihmisissä harvoin on mitään mielenkiintoista.  Panssarikuorien alla voi ollakin kaikenlaista, mutta uteliaiden on turha läpäisyä yrittää. Säröilemätön habitus on rikastujille miltei ehdoton edellytys.

Jälleen uusi jätti-kauppakeskus on Helsinkiin avattu: Tripla? Eikös tripla tarkoita kolmea kaatoa? Ketä ne siellä kampittavat? Lompakot siellä ainakin käännetään nurin moneen kertaan.

Parin "viisaan" asiantuntijan dialogia yritin kuunnella. Aihe oli elämän tarkoitus ja se minua suuresti huvitti. Vaikka itselläni ei ole oikeastaan minkään alan asiantuntijuudesta tutkintotodistusta esittää, niin elämäntarkoituksesta olen jo oppinut sen evolutiivisen faktan, ettei sillä varsinaista tarkoitusta ole. Kun toinen keskustelijoista alkoi nojata selkäänsä teologisiin opinkappaleisiin loppui kiinnostukseni kuin seinään.

Ihmisillä olisi vähiten kyseltävää elämässä sinnittelyn perään, niin tarkoituksettomaksi se oman lajinsa olemisen maapallolla on tehnyt. Paitsi jos tarkoitus on autioittaa elinsijansa. Siinä häämöttää jo täydellinen onnistuminen.
20.10.2019 sunnuntai

Ei ole huvittanut muutamaan päivään mustakantistaan avata. Hätkähdin kuitenkin kun luin sunnuntai Hesarista (13.10) Tuija Siltamäen kolumnin "Jäähyväiset historialle" jossa hän aprikoi pilvipalvelujen kaatumisen seurauksia valokuville ja 2000-luvun alun ihmiskunnan muistitiedon tallenteille. Niistä kun ei jää mitään jäljelle jos vaikka aurinkomyrsky pyyhkäisee digitaaliset järjestelmät kadotukseen ja kaikki ilmaan piirretyt muistijäljet huithittoon.

Eivätkö silloin tule arvoon arvaamattomaan musteella taltioidut, mitättömienkin tallaajien päiväkirjamerkinnät ainakin omille jälkeläisille?

Tosin itse en edes usko, että lajistamme enää kovin kummoista ripentä jää olemisensa historiaa tonkimaan.

Jos jälkeläisistäni yksikin vielä viidenkäänkymmenen vuoden päästä täällä dallailee, voi muutamat isän (tai ukin, isoisoisän) kirjoitetut sanat hivenen tuoda lohtua elollisesta niukkaan maisemaan. Tai sitten niiden löytäminen laukaisee ahdistuksenreleen, joka vie löytäjänkin itsetuhoon.
21.10.2019 muanantae (tuas!)

Satoi hieman lumenhärmää.

Jos ajanlaskulla tällaisissa elonkehän tulevaisuudennäkymissä on merkitystä, niin tänään omaani lisätään jälleen yksi vuosirengas lisää.

Kun viime päivien iltoina olen laitellut Unimäkeä talviteloille, on tullut yhä selvemmäksi sekin, että niin pitäisi ihmisen ruveta viimeistään tässä iässä laittelemaan omia elämänkötöksiäänkin rullalle ettei tuhkauksen ja tuhkan hangelle ripottelun jälkeen tarvitse kuin lakien säätämät perunkirjat allekirjoittaa ja muistoksi jälkeläisille kopioida.

Omaisuus, se vähäinenkin, pitäisi siirtää pois omistuksestaan niin, että tuhkauurnaa hypistelevät eivät pannulapuista riitelyn takia ikäviä mulkaisuja toisiinsa tarvitsisi luoda.

Isälläni oli kuollessaan (1982) tilillä 2500 markkaa. Se taisi silloin riittää juuri ja juuri arkkuun. Hautapaikka 650 mk piti äidin maksaa. Isä ei kuulunut kirkkoon ja hinta määräytyi sen mukaan. Typerehdittiin vielä se pappi Laitanen väkinäistä puhetta pitämään vaikka isä eläessään sanoi, ettei niitä tarvitse hänen hautansa äärelle valehtelemaan.

Talo, jonka isä vähän ennen poistumistaan (1978) rakensi (rakennettiin; olin sen kesän sitä tekemässä vaikka asuin jo muualla), oli osittain velalla pykätty ja äidin taakaksi jäi ehkä noin sadantuhannen markan velka. Ja olihan isän nimissä vielä punainen, vähän ajettu Lada jonka takapenkille hän tukehtui hirvipeijaisoksennukseensa.

Unimäki oli äidin nimissä jo silloin ja koska heillä oli avioehto, oli tämän mitättömän maapalan siirtäminen 15 tuhannen markan hinnalla minun nimiini helppo homma. Isä ja äiti möivät 1975 tästä 8 hehtaarin alasta 5 hehtaaria aukeaksi, että saivat käsirahan talonrakentamista varten. Myös rakennuspuut otettiin täältä ja sahuri kävi ne paikan päällä sahaamassa. Unimäen entisen pottumaan kohdalla oli valtava sahajauhokasa vielä sittenkin, kun itse aloin rakentaa tätä mökinkötöstä (1986).

Mutta jo sitten, kun äidin vuoro tuli siirtyä isän jo hajonneen tomumajan viereen Siilinjärven hautausmaalle (1995), olikin perintöasiat perkeleellisemmät hoidettavat. Oli omakotitalo, Lada ja äidin Pohjoismäen 21 hehtaarin synnyintilasta kolmannes meidän jälkeläisten (9) pilkottavina. Kun ehdotettiin äidin sisarussukulaisille, että meidän puolestamme voitaisiin Pohjoismäen tila myydä Juhanilan porukoille, äidin sisaren miehen lausuma "heikkisille ei varmasti myyvä" jäi mieleeni huvittavimpana koko asiassa.

Juhanilalle siitä olisi ollut pientä hyötyäkin koska elantonsa maasta muutenkin hankkivat, mutta menneisyyden sukujenväliset tämän järkevän ratkaisun estivät. Kunniaa jälkitoimet eivät muutenkaan nauti. Kun äidin viimeinenkin  sisar ja puoliso ajallaan hävisivät kartalta, niin eräs  perillinen, jolla ei minkäänlaisia tunnesiteitä seutuihin ollut,  otti heti metsänlopuista rahallisen hyödyn. Eikä pilkkomiselta tai valtion lunastamiselta taida se paikka huomisestaankaan selvitä.

Jos Juhanilan tilan lisämaaksi olisi Pohjoismäki päätynyt, olisi se osaltaan taannut elinvoimaa maatalouden harjoittajalle näillä kivisillä korpimailla.

Sivupolulta takaisin alkuperäiseen pohdintaan: Neljän kehitysvammaisen veljeksen huoltokysmyksetkin tulivat ratkaistavaksi äidin kuoleman jälkeen. Heidän kohdallaan askellettiin aika monta järkyttävän riitaisaa ja kipeää askelta, että se jotenkin järkevään ratkaisuun päätyi.

Äitihän heitä huolsi viimeiseen saakka ennen aivohalvaukseen kaatumistaan apteekin lattialle ja huoltosuhteen siirtämisessä lopulta yhteiskunnan syliin käytiin melkoisen traaginen vääntö. Ehkä joku senkin voi joskus kertoa niin, kuin se paskamaisuudessaan meni.

Kun summaan näin vuosienkin kuluttua typeryyksiin sortunutta sukujemme elämänvaiheita, tunkee päälimäiseksi tuskaksi se, että maallisesta omaisuudesta viis, mutta kuinka ala-arvoisesti äidin viimeiset kaksi vuotta pyörätuolissa sujuikaan. Haluaisi yhä edelleen sen muiston tunkea jonnekin taustavärin mustuuteen. Siinä ei mikään mennyt niin kuin äiti olisi itse jonkun omaisensa kohdalla tehnyt. Esimerkiksi oman anoppinsa, mummo Annin äiti hoiti hautaan saakka ilman vaatimuksia omaishoitotuista tms. Ei tainnut äiti saada edes yhtä kunnioittavaa ajatusta henkisen perintönsä tuhonneilta.

Pitäisi olla rohkeutta kirjoittaa niin kuin asia meni ja niin kuin olen silloisiinkin päiväkirjoihin merkannut. Mutta ei vielä voi, ei.

Tässä tuli nyt mieleen se tuntematon soittaja joka mainitsi Kivaniemi ykköseni Äetin päiväkirjat joita hän oli mielenliikutuksen vallassa tavannut ( https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=%C3%84etin ).

Nyt en jaksa ilman ahdistuksentunteita ajatella tätä asiaa enempää. Jos huokua kohdallani vielä riittää, niin ehkä joku päivä kirjoitan elämäni saagan semmoisena kuin sen muistan. Ja niin kuin olen mustakantisiini siitä kirjinyt.

22.10.2019 tiistai

Joka pv vähän erilainen sää. Ei lainkaan junnaavia wanhanajan syyspäiviä jotka tuntuivat jatkuvan potunnostosta marraskuulle vesi-räntäsateineen kunnes yhtenä yönä maiseman ylle oli kudottu puhtaanvalkoinen lumilakana.

Työmualla kaikenlaista viimeistelytointa.

Unimäessä tein sitten pimeään saakka talviteloille tähtääviä toimia. Omenapuiden jänissuojat sain kaikki paikoilleen sekä tramboliinin tiipiin suojiin. Saisi oikeastaan mennä jo tyttärien penskoille ensi kesäksi kun ei täällä monikaan käynyt menneenäkään kesänä pompahtelemassa kun en joutanut, en jaksanut ketään täällä passailla.

Viestittelyjen mukaan TM alkaa käydä kontrollissa ja henkisessä hoidossa ja yrittää myös töihin loppuviikosta. Turhan aikaista se töihin meno mielestäni, mutta jospa se vaikka auttaisi jaloilleen pääsemisessä. Riippuu niin työkavereista ja työnantajastakin.

Kuitenkin asia sydänalaani kaivelee. Kädetön olen asian suhteen. Olen luvannut olla kuitenkin olemassa.

Samaan aikaan ovat käyneet yhteiskunnallistakin keskustelua nuorten ahdistuksen lisääntymisestä. Toisaalta muistan, että samankaltaisia tilastopiikkejä on esiintynyt pitkin "tiedostavan" yhteiskunnan olemassaoloa jonka voisi määritellä beatleseista ja e-pillereistä alkavaksi, ja jolloin kaikenlaiset tabut murenivat kuin näkkileipä suojatiellä.

Nyt sitten haluttaisiin kannabiksen laillistamista, lääkkeitä ja vahvoja viinejä vierekkäin kauppojen hyllyille, siidereitten alaikärajojen alentamista, nuuskaa ja mitä vain, että nupit turtana olemattomaan tulevaisuuteen tuijotettaisiin.

Ehkä humalassa ja pilvessä olisikin Telluksen elollisten lopunaikansa helpompi viettää, että kaikki vain samaan höyryävään läjään lillumaan.

23.10.2019 keskiviikko

Brexit- ja Trumpshowt jatkuvat. Jälkimmäisen tuloksena on jo syntynyt suuret ruumisläjät entisten päälle hiekkaerämaihin paahtumaan. Brexitkään ei tule ruumiitta sujumaan. Irlantilaiset keräävät  "kodinturva-aseistusta" ja liekit roihuavat muuallakin kuin tulisissa mielissä.

Vastenmielistä.

Sattui radio kanavalle, jossa klo 13.30 Pohjois Savon paikallisuutisten toimittaja alkoi kakostella ja huokua ja lähetys loppui kesken Iisalmessa palavan ok-talon uutisoinnin. Saikohan se sairauskohtauksen vai paniikki-?

24.10.2019 torstai

Lyhyen, kevyen väliseinärungon tein ja aloin keittiön välitilaratkaisua ruuvailla. Alakaapisto on jo paikoillaan.

Iltapäivällä kävin Nilsiässä. Hain vinyylialankkua. Ne tulevat Knissa siihen huoneeseen, jonka remontoin muutamaan päivään helvetinmoisella kiireellä kun Puutarhuri oli Paulusta synnyttämässä. Piti saada edes yksi huone jossa ei rakennuspöly kovin pahasti leijuisi. Oli sekin pinnistys. Silloin asentamani laminaattilattia alkaa olla säpäleinä ja koska pojat asuttivat huonetta pienestä pitäen vuosikausia, ovat tapetitkin jo elämänmaustamia.

Remonttia siis tiedossa talveksikin saunan kiukaantauksen laiton lisäksi.

Nilsiän vinyylien hinnaksi tuli ehkä 3 €/neliö. Myyjä oli maksanut niistä muutama vuosi sitten 36 euroa neliö. Sanoi niiden tumman sävyn alkaneen ahdistaa ja purki pois laittaen vaalean muovimaton tilalle. Iäkäs oli jo mies ja villasukkasillaan on vinyylien päällä tassutellut, etteivätpä uudelle juuri häpiä. Tilaisuus tarvitsijalle tämäkin. Otin koko läjän sovituspalasineen päivineen.

Nilsiässä oli markknat, mutta en käynyt torilla, vain kaupasta tarjouslohen ja kahvia 3 pkt. Vinhallekin sapuskaksi tarjousjauhelihaa ja -kanaa.

Engalannin Essexissä ovat löytäneet puoliperävaunullisen ruumiita. Ihmissalakuljetusbisneksen ääritapauksia tämä.

Evoluution vioituskohtaa tällainen julmuus toisiaan kohtaan osoittaa. Tai sitten se kuuluu sen mekanismiin vaikka tieteelliset tutkimukset väittäisivätkin, ettei sellaista mekanismia ole olemassa. On vain sattumanvaraisuus joka johtaa mutaatiosta toiseen ja vain ihminen muokkaa sitä minkä pystyy ja mitä se tähän mennessä jo on keksinyt, sekä tulee keksimään kiihtyvällä vauhdilla loputtomasti lisää; niin kuin evoluutioprosessikin tahtomattaan.

Ehkä itsemurhaan altistava geenikin on olemassa? Kannanko minä sitä? Onko se periytynyt lapsilleni? Jatkaako se koko ajan jossain olemassaoloaan? Jakautuuko se loputtomasti ja mikä on lopputulos? Entä jos kaikki maailmanihmiset kantavat ja jakavat itsemurhageeniä niin, että lopputulos on kuin Arto Paasilinnan romaanissa Hurmaava joukkoitsemurha jossa bussilastillinen oman loppunsa haluavaa lähtee matkalle jonka päämäärä on joukkoitsemurha. Myös kuljettajan.

Ehkä maailma on jo sen geenin vallassa? Syöksy lopunrotkoon on vain lyhyen ajan kysymys ja vaikka kuinka väitetään muuta, niin ei yksikään  sellainen mahtitekijä, joka voisi rattia kääntää, tee mitään. Ei edes ne ajattelevat yksilöt, jotka eivät halua tuhoutua, hyppää pois tästä kyydistä.

Tässä huilaan mennä minäkin perheineni koska en keksi, mitä voisin tehdä. Enhän saa näitä lähimpiäkään ihmisiä heräteltyä niin mitä mahtaisin kokonaisille maailmoille ihmiselukoineen? Mitään ei mahda Gretakaan vaikka sokea olisi.

Mietinpä nyt sitten huvikseni erittäin ahdistavia älykkyydenilmentymiä joissa ei järjenhiventä ole: kloonausta, geenimanipulointia ja juuri julkaistua tiedeuutista kehitteillä olevasta aivokudoksesta jossain laboratorioaltaassa ja josta keskustellaan kauhuissaan, että voiko sen saada toimimaan jopa ajattelukoneena.

Kapitalismin mussukkanalle Wahlroos on jälleen valokeilassa yksilöidysti sepitettyine kenkineen. On kirjoittanut kirjan tuo tunteettoman liikemiehen perikuva(tus). Kirjan sisällöllä eikä tekstin kieliasun oikeellisuudella ole väliä, mutta sen varjolla kumartelevat hänen jalkainsa juuressa median kyltymötön väki sillä se tietää helpolla saavutettavat, luvuttomat määrät klikkauksia niistä eläville(?).

Koskahan havahdutaan lopullisesti, että olisi aika kääntää takkinsa 70-luvun stalinistien lailla, koska tulee sekin huominen ihan pian, kun yksi ja toinen markkinavoimien pesemä aivo havahtuu todellisuuteen, että nyt on tämäkin kokeilu ohitse.

25.10.2019 perjantai

Kaahee tuuli-tuuhee kaali. Kuulostaa, että pellit katolta repeävät lentoon.

"Kun kaikki on sanottu, kaikki on sanottu, piste"

Onko?

Pisteen jälkeen alkaa aprikointi ja ja jos aprikoinnin tulokselle aikoo kasvot antaa, siihen ainoa keino on sanoilla selittäminen.

Hautakirjoitukseksi tuo kyllä kävisi.

Tänään tuli jälleen eteen tilanne, että joudun miettimään ihmiselämän loppua. Myös vainajoituneen ihmisen elettyä elämää. Puhetta oli tutun kanssa parisen vuotta sitten tapahtuneen kaverin kuolemasta, sen syistä. Maksasyöpä ja puolen vuoden kituminen, piste. Kummallista, että po. kaverista ensimmäiseksi mieleen pullahti oranssi Saab 99 ja sen kolinaa aiheuttanut raidetangon pää jonka vaihtamista hän suunnitteli. Vuosi oli 1979, kesä.

Työmualla keittiön yläkaappien asennus. Ihmettelivät vähän, että miten onnistuin yksinäni. Vastasin kulahtaneella sanonnalla joka ei miituuaikaan sovi, että konstilla ne takapillutkin...

26.10.2019 lauantai

Päänsärkyyn heräsin. Meni ohitse aamupuurolla ja kahvilla.

Tintit tulivat nyt klo 08.25. Tikka ja närhi 5 minuuttia myöhemmin. Ruokaillessani syöksyi pienen pieni haukka talonharjan suunnasta ja nappasi syöttökatoksen päällä hyppelehtivätn tintin. Täytyy jälleen ihmetellä, kuinka tuo salamannopea saalistustapa voi ylipäätään onnistua. Haukan on sekunninsadasosassa päätettävä, minkä yksilön lintuparvesta nappaa. Tieppäs perässä jokin vastaava juttu.

Kävin työmualla ja löysäsin keittiön työtason kiinnistyruuveja sen verran, että sain saumakohtaa erilleen. Siitä unehtui asentaessa silikoniliima ja näin unta, että työtasosta tuli sen takia turbo-merkkinen kun saumaan kaatui Mirreltä kupillinen kaakaota.

Kasaan vähän kamoja mukaan ja lähden käymään Knissa. Omppuhillopurkkejakin on jälleen muutamia vietävänä. Keittelin eilenillalakin parit kattilalliset. Nyt se touhu on ohitse ja vain syöntiomppuja jonkun verran jäljellä. Saavat hakea tarvitsijat kellarista hilloja jos kehtaavat. Kotijääkaappeihin eikä pakastimiin ei enää mahdu mitään.

27.10.2019 sunnuntai

Trumppi iloitsi terroristijohtajan murhaamisesta. Kuulutti hänen kuolleen kuin koiran. Vistottaa taulapääpresidentin lisäksi tuo hänen kliseinen ilmaisukin sillä harvoin koiraa sillä tavalla jahdataan.

Asetelman pitäisi toimia myös toisin päin. Trump, Putin, al-Assad ja Erdogan tulisi samalla tavalla jahdata jonkin tunnelin perälle ja räjäyttää palasiksi. Heidän terrorinsa on tähän mennessä tappanut väkeä moninkertaisesti sen määrän, mitä Manhattanin tornien pienissä pamauksissa meni. Trumpin päätökset Syyriassa olivat jo lupaus yhdelle tyrannille aloittaa uusi kurdien murhaamisaalto.

Carla del Ponte onkin ehdottanut, että Erdoganin toimet otettaisiin kansainvälisiin tuomioistuimiin tutkittavaksi sotarikoksina.

Miksi tutkia? Miksi ei panna pommidroneja asialle niin kuin terroristienkin päiden ylle ilman mitään rikostutkintaa? Tiedämmehän aivan varmasti, mihin he ovat jo syyllistyneet ja tulevat syyllistymään.

Putin tsetseniassa tehtyine kansanmurhineen kuten al-Assad vastaavien kanssa säilynevät ilman kansainvälisen tuomioistuinten käsittelyä. Näitä murhaajia ajatellessa "murha ei vanhene koskaan"-hokema saa naurettavan sävyn.

Katsoin Areenalta Hrustsov-dokumentin. Tuo Stalinin saappaisiin astunut kansanjohtaja tuomitsi ensipuheessaan edeltäjänsä terroriteot, mutta onko sillä ollut lopulta yhtään mitään vaikutusta sille, etteikö jo ole löytynyt sopiva diktaattori (Putin), joka on alkanut nostaa bolsevikkien tyrannikulttia takaisin arvostukseen, ja että se saisi yhä enenevässä määrin jalansijaa venäläisten mielissä?

Samaa saa Eurooppa odottaa natsikultinkin suhteen.

Hesarissa oli juttu nuoresta pariskunnasta joka avoimesti väittää olevansa puhtaan rotuajattelun kannalla. Mikä muu merkki sekin on kuin että todella aletaan unohtaa Hitlerin hirmutyöt?

Niin haalistunut on jo lauseen "...ettemme koskaan unohtaisi..." tarkoitus.

Pimeys laskeutuu yöhön ja päihin.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Erdogan, olisiko sinut pitänyt ampua ensimmäiseksi?


4.10.2019 perjantai

OP:lla toinen silmä sokeutumassa kun eivät ole neuvolassa pojan outoon käytökseen kiinnittäneet huomiota. Lääkäri oli sanonut, että jos se olisi ajoissa huomattu, asialle olisi voitu jotain vielä tehdä. Tarkka diagnoosi puuttuu vielä.

HS: "Suomalaistutkimus löysi twitterin vihaviestien takaa kaksi tiivistä, ideologista ryhmää."

Olen tutkimattakin tullut siihen tulokseen (kirjoittanut, sanonut iäneen), että tietynsävyisten postausten takana tässä pienoisessa maassa on vain muutamilla paksuposkilla miehitetyt minimallit Moskovan trollitehtaista. Niissä sorvailevat matiakset ja mallut kapuloitaan nettirattaisiin. Taustapiiloissa näitä päitä ohjastavat älykkäät jussit, juhot, sebastianit jne., jotka vain harvoin itse erehtyvät omilla nimillään viestittelemään. Tai jos sitä tekevät, ovat kirjoitukset niin ovelasti laadittu, että lainkoura ei uletu heitä monastikaan tuomioille kulettamaan. Ja jos niin käy, muutamat tuomiot vain vahvistavat heidän suosiotaan mollukkaotsien keskuudessa.



Eilen olin tosi pahalla päällä Knissakäynnin jälkeen. Ei nukuttanutkaan kun pohdin vaihtoehtoja huomiseen/huomennakin jaksamiselle.

Voisi kai se olla minullakin jossain saumassa oikeus sanoa, etten enää jaksa.

Luntaräntää rätkii harmaja taivas. Pääseeköhän tässä uneen tälle illalle millä konstilla. Lukemalla kai.

Putinin ek on pohtimisiin yllyttävä. Venäjän nykyinen "tsaari" on kuitenkin vain yksi laskelmoiva psykopaatti miljoonien muiden psykopaattien rinnalla, tylsyydessäänkin vaarallinen diktaattori joka raivaa säälittä kaikki tielleen asettuvat pois. Kriitikot eivät Kremlin kellojen soittoa epätahtiin saa. Anna Politovskajan haamu ei kummittele koska hänen jälkeensä murhattuja on jo satoja, ehkä tuhansia. Ei ole luetteloita, joista selviäisi edes summittainen lukumäärä; heitä voi olla jo kymmeniä- satojatuhansia. Helpompi poloniumisoida vastustajat köökipöytiensä ääreen kuin järjestää vaivalloiset junaan lastaukset Siperiaan.

Millaisen kolon sadantuhannen poikkiteloin asettuvan nyppäiseminen 140miljoonaisesta kansasta tekee? Se on kuin kärpäslätkällä löisi pöydälle pehmenemään unohtuneeseen voirasiaan parveutuneeseen kärpäspopulaatioon; hetken päästä ruumiita ei huomaa kun ne ovat peittyneet miljoonan uuden pörrääjän alle.

Tämän kaiken kamaluuden Venäjäkin tarvinnee koska se niin luontevasti ajastaikaan jatkuu. Luonnollista kuin muurahaisten taistelut reviireistään. Eivät nekään armoa vierahille anna.

Elonkehän kelvottomaksi muuttumisen mukana tulee lähivuosikymmeninä tuhoutumaan miljoonia muitakin lajeja. Periaatteessa kaikki. Surettaako siinä mikä, vai voiko kysymystä ylipäätään näin muotoilla?

Saako täydellistä tuhoa surra etukäteen?

Pakko.

Ei kuunmaisemaan sitä kukaan tule enää suremaan.

Iloakin tuhon aikaansaaminen aiheuttaa. Mitä muuta panssareidensa suojista jyrättyihin kyliin ajelevien sotilaiden voitonmerkit ilmaisevat jos eivät iloa?

Mistä kenraalit ja heitä käskyttävät tyrannit iloitsisivat jos eivät ammattinsa päämäärien toteutumisista?

Ydinsodan kynnyksellä on iloittava etukäteen heidänkin. Juotava voitonmalja samalla kun laukaisukahvaan tarttuu.

Summasummarum: Ennen auringon sammumista (n. 3 miljardia v) ehtii tällekin kiertolaisplaneetalle syntyä ja kehittyä monenlaista elämää vaikka kaikki elollinen muutamaan kertaan pyyhkiytyisikin pois. Monesko kierros lieneekään jo menossa...

5.10.2019 lauantai

Ruokintapaikalla käy nyt jo 4 käpytikkaa, 4 närheä, harakka, peippoja, kymmeniä tali-, sini- ja töyhtötiaisia, mustarastaita, tavallisempia rastaita jne. Myyriäkin vikeltää ruohossa.

Hannele, Tanja, Jyky ja Jaku kävivät kahvittelemassa. Annoin kellarista hillopurkkeja ja kurkkusäilykkeitä mukaan.

Muuten en jaksanut tehdä yhtään mitään. Kävin lenkin metsässä Vinhan kanssa. Räntäinen lumi sulaa pois. Jospa huomenna olisi keliä käydä karpalosuolla.

Purin vanhan Suhlini (vm. 1974). Siitä halkesi joskus perä liipaisinkaaresta taaksepäin melko pitkälle kädensijastakin ohitse. Vessanpyttyjen  liimaamiseen käyttämäni silikonipohjainen tökötti saattaisi osat toisiinsa jähmiä. Monien humppakenkien lehteilleet pohjatkin olen sillä entrannut.

Kaivon vedenpinta hurahti nousta kuudennen renkaan yläsaumaan. Eli jatkovarsi nostokapasta jouti ruuvata pois.

6.10.2019 sunnuntai

Putinin ek sivulla 287.

Yhdysvaltalainen tutkija Michael McFaul: "Minusta on järkevää olla luottamatta presidentti Putiniin. Hän on mies, joka on koulutettu valehtelemaan."

Heräsin klo 01.30. Ahdistavaa, sanoitukseen taipumatonta unta näin. Kävin ulkona. Kuuraa tojotanrottelon konepellillä pikkuisen, muuten kuiva keli, vähäistä tuulenvirettä joka maatuneen tuoksuja kuljettelee.

Pimeässä tönkyrään kustessani pulpahti ahdistavan uneni pitkähkö otsikko mieleen: Elämänkokemuksistaoppimisprosessi

Mitä otsikon alla oleva tekstisys kertoi, niin sitä en saa mieleeni. Ehkä niiden ihmisten nimiä, joiden kanssa ovat sukset menneet selvittämättömästi ristiin. Keskeneräisyyden historia olisi ehkä alaotsikko tälle unelle. Ja siitähän assosioituu mieleen Matti Johannes Koivun radiomonlogit. Ehkä niiden pohjille unikin rakentui, semmoinen on tunne nyt.

Kai tuollaisen unen voisi sanoittaa valveillaollenkin.

Putin on arvioinut Greta Thunbergia tietämättömäksi teiniksi. Solusienellä heitti Venäjän uustyranni. Greta otti kopin ja laittoi sen uudeksi esittelytekstikseen twitteriin.

Luin jutun pommin paluusta lailla vuoden 1983.


Olinhan minä nukahtanut uudelleen. Nyt klo on jo 7 ja kahvit juotu. Puuro hautukoot vielä puoli tuntia.

Aamu valkenee hitaasti. Pilvistä, vain tulevan selluliemikuusikon takaa auringonnousunsuunnassa on oranssi viiru kuin taivaankantta siellä alettaisiin availla. Jonkun ajokoira louskuttaa Näläkämäen ja Unilammen välisessä maastossa.

Puuroa naamaan lappaessa katselin ikkunasta, kun isolepinkäinen yritti saada tiaisaamiaisen. Pajukon kohdalle lennähtäessä kynsissä ollut pikkulintu pääsi irti eikä uusintasyöksy sen perään enää onnistunut.

Kuinkahan monta yritystä lepinkäisenkin pitää päivässä tehdä, että sillä on ku pu ra vit tu?

Illalla.

Keittiökalusteet tulivat tänään työmualle. Kävin vain katsomassa kun nostelivat sisälle.

Hämärään ja lopulta täyspimeyteen painuu hiljaksiin tämäkin lokakuinen sunnuntai. Karpalosuolla muutama tunti. Vajaan sankollisen keräsin Villelän suolta. Paikoin oli vielä lumiräntää mättäillä ja ne kohdat jäivät koskematta, mutta olihan tuota konttaamisalaa riittämiin. Kiersi Vinhan kanssa vielä Ruatosuon pohjoispään kautta Rappurinteen alle ja siitä polunpohjia pois. Muutamia pyitä pyrähteli. Aamupvllä lensi teeriparvi ylitse ensin etelästä pohjoiseen ja kohta takaisin. Haulikolla olisi yltänyt kokeilemaan, ajattelin, mutta mikään kiihoittava ajatus se ei ollut. Automaatio nuoruuden metsästysvietin marinoimilta ajoilta vain.

Ruatosuolla, niin kuin Villelänkin, ajattelin tuskaisia ajatuksia siitä luonnon menetyksestä minkä 1960-luvulla tehdyt ojitukset noille turpeisille alueille ihminen aiheutti. Mikä tuho, mikä katastrofi maaperälle siitä onkaan aiheutunut! Ja kun tietää, kuinka monet miljoonat hehtaarit tämä ääliörotu on ojittanut ja turvetuotantoihinsa kaikkialla valjastanut, ja kuinka suunnatonta tuhoa ne yhdessä ovat aiheuttaneet, niin ei voi rintaa puristavalle avuttomuudentunteelleen mitään.

Jos olisin  ollut 10-12 vuotiaana radikaaleilla ajatuksilla lastattu nähdessäni ensimmäisen Catepillarin perässään valtava oja-aura, olisin ollut ensimmäisiä, jotka sinkittävät itsensä telaketjuihin.

Tehokkaampi keino olisi ollut heittäytyä vastalausebanderolli lapsenkädessään konerumiluksen alle kokonaan. Mutta sellainen merkitsisi vasta tänä päivänä jotain kun tapahtumaketjun  voisi ladata suolta suoraan miljardin ihmisen ruuduille lävähtelemään.

1968 ei asiasta olisi suihkittu edes Akulanportin juoruaidalla. Olihan meitä metsämökkien pentulaumoja liikaakin. Olisivat varmaan vain polkaisseet typerän pennun syvemmälle kunttaan nuo sodissa kylmettyneet jermut.

Pinta-alaltaan melkoisessa Rautavaarassa ei soiden ojituksista eikä turvetuotantoon valjastettujen hehtaarien vaikutuksista ympäristöön ole lainkaan metelöity. Paikalliset ovat kuin pelokas kissankusi sukassa jos puhetta maaperän ekologisesta rosvoamisesta tulee puhe. Soiden ojitus on tuhonnut ennen niin puhtaan ja kalarikkaan vesistön kuin Keyrittyjärvi vielä omassa lapsuudessani oli. Rantojen umpeenkasvamisen (soistumisen) ja veden ruskeaksi värjäytymisen myötä hävisi muikku ja kuha tyystin. Jälkimmäinen on elpynyt siirtoistutuksella kai jonkinlaiseksi, mutta ilman jatkuvaa istutuspelleilyä se loppuu jälleen. Pientä muikkua sanovat olevan jonkin verran kun taas säynävät ja muut särkikalat ovat runsastuneet mielettömiin mittoihin. Säynäviä oli joskus aikaisemmin verkoissa muutamia pieniä yksilöitä, mutta nykyisin ne kasvavat monikiloisiksi jättiläisiksi joita ei niiden mutaisen maun vuoksi ruokakalaksikaan voi käyttää. Vesistö on  kertakaikkiaan epätasapainoon saatettu vain muutamassa kymmenessä vuodessa vaikka kirkonkylän viemärivedet lopulta alettiinkin johtamaan puhdistamoihin.


7.10.2019 muanantae

Heräsin kolmelta. Nukkumaan aloin 20, että kyllä unta ihan tarpeeksi tuli.

Siivosin seulaverkossa kuivumassa olleet karpalot ja laitoin pakasterasioihin. Vieläköhän tulee ilmoja, että voisi käydä keräilemässä?

Tyämualla vessan allas ja peilikaappi täytyy siirtää takaseinälle. Huomasin, että käy paikat ahtaaksi kun pyttyä aloin sovittamaan.

Täällä Unimäessä aloin laitella ympäristöä talviteloille. Hain peräkärryllä loputkin polttopuut tienvarren pinosta liiteriin.


8.10.2019 tiistai

Allas ja peili siirretty, pytty liimattu lattiaan. Valo- ja pistorasiajohtojen takia tein mukihyllyn jonka taakse ne piiloutuvat.

Keittiössä lattiaa piti piikata sillä vanha viemäri on väärässä paikassa uutta tiskikonetta ajatellen. Asensin uudet mutkat ja valoin kolot umpeen.

Unimäessä jatkoin pihan siivousta. Saunalle pitää sahailla polttopuita. Muutamia pöllejä on sitä varten. Kesän aikana kului 3-4 kuutiota.

Porkkanat, nauriit ja lantut ovat edelleen nostamatta. Ne hyötysivät vielä, mutta kyllä ne viimeistään ensi viikolla täytyy nyhtää talteen.

Pyörät nostelin talviteloille aitan räystäsalusen koukkuihin vanhaan tapaan.

9.10.2019 keskiviikko

Klo on vasta 01 yöllä. Koin Putinin elämäkerrasta aiheen saaneen ikävän tuntuisen painajaisen: Venäjä lähetti pieniä vihreitä miehiä ja naisia ypäri maailmaa likvidoimaan presidenttinsä arvostelijoita. Myös sananvallattomat vähäiset kuten minut.

Unimäen ovella oli äkkiä hahmoja särkemässä lasia ja kourimassa lukkoa sisäpuolelta auki. Löin puolukkasurvimella mustaa hanskakättä ranteeseen ja sain sen lukittua narunsilmukkaan. Tunkeutuja oli naisvihreä ja sen takana oli isompi hahmo joka ampui oven lävitse osumatta. Ammuin pienoskalla takaisin ja se kaatui kuolleena rappusille. Pihalla olleet muut hyppäsivät maasturiinsa, mutta sortuivat tien taakse syvään ojaan. Yritin epätoivoisesti soittaa apua, mutta vankini rimpuilu esti sen. Pätkin sitten survimella nilkoista akillesänteet sijoiltaan ja toisenkin käden ranteen luut murskaksi. Sitten solmin hihat ja lahkeet toisiinsa ja aloin soittaa apua. Siihen heräsin.

Vukelon Hannu kävi. Keitin kahvit ja rupateltiin. On jäänyt eläkkeelle, muuttanut Hesasta Kuopioon, mökki Muaningalla, polviin on laitettu tekonivelet ja maha sen kuin kasvaa isänsä lailla.

Tänään kävin vain sen verran työmualla, että vetelin vesieristeet keittiön tiskialtaan ja -koneen takaiseen seinään ja lattiaan.

Sahasin ja kirvehdin saunapuita pimeään saakka. Sen jälkeen oli mukava löylytellä. Saattaa olla lyhytuninen yö, sillä jo nyt pakottaa olkapäitä siihen malliin.


Turkki aloitti Trumpin siunaaman hyökkäyksen Syyrian kurdialueille. Kun Turkin johtaja Erdogan käskee armeijansa tappamaan pohtimatta asiaa tapettaviksi valikoituvien kannalta, niin yhtä oikeutetusti voimme kysyä hänen itsensä tappamisen hyödyllisyydestä vaihtoehtona satojen tuhansien kärsimykselle. Eli jos Erdogan olisi ensiksi ammuttu, niin olisiko säästytty satojatuhansia muita koskevilta kärsimyksiltä ja ruumiskasoilta?

Mitä olisi tapahtunut, jos Erdoganin murha olisi toteutettu EU:n johdolla?

Saddam Hussein tapettiin vasta sitten, kun kontollaan oli miljoonien henki. Mitä järkeä sellaisessa järjestyksessä on?

Eliminointijärjestelmä toimii väärässä järjestyksessä. Eikä aina toimi lainkaan; mm. Syyrialaisten murhaajapsykopaatti al-Assad kekkuloi yhä hengissä.

Ollaan mukana mekin siinä barbaarisessa operaatiossa Turkille myymiemme aseiden verran. Myös taistelijoita on armeijamme kouluttanut jotka nyt tarttuvat aseisiin oppiemme turvin.

EUkin on hyökkääjänä onhan Turkki jäsenyyshakija ja sotilasliitto Naton jäsen. Sen piäsihteeri Stoltenberg taisi jo ehtiä lausumaan ymmärtävänsä Turkin toimia.

Sota on kannattava elinkeino. Varsinkin parillekymmenelle Lähi-Idän valtiolle. Mitästäpä muutamista sadoista miljoonista siviileistä sotien jaloissa. Sehän vain tietää alati asejobbareita hykerryttävää kostonkierrettä ja sitä, että sotateknologia kehittyy ja sen tuotteet käyvät kaupaksi tulevaisuudessakin.

Sota on kannattava elinkeino myös sotaa käymättömille valtioille, kuten Suomelle. Työpaikat ja markkinat ovat taattuja eikä ruumiita omalla tontilla hattoina näy.

Terveiden kansojen terveydenhuoltokin toimii ja veripankeista virtaa elämännestettä tarvitsijoille eikä ketään kaivele se, että osa kustannuksista on kuitattu muiden verellä.
10.10.2019 torstai

Klo 04 heräsin. Lunta häpsii, räntäistä.

Iltasella.

Kivinen päivä Aleksis Kivelle aikanaan tämäkin. Vyöryttelevät miehen mainetta edelleen rinteeltä toiselle käännellen ja väännellen, että jos jotakin vielä kirjallisen kylkensä alta löytyisi. Pelätäänkö, että lakkaamme olemasta jos historiastamme häviävät nimet?

Yritys"brändien" tuotanto ja maine voidaan myydä minne tahansa, mutta kirjailijanimillä maailma ei mitään tee. Kuitenkin niihin tukeudutaan kuin hengenhädässä, että edes jotain jäisi muistuttamaan kulttuurista joka oli.

Aleksis Kiveen, Tuntemattomaan sotilaaseen ja Jeesukseen pumpataan joka vuosi yhä ponnettomammin tekohenkeä. Mutta kun UPM tai Stora Enso lähtee eucalyptysmetsään savottaa toteuttamaan siitä kohajaa koko maailma. Jälki on yhtä rumaa kuin mitä ne ovat sata vuotta suomalaisissa metsissä harrastaneet. Kokemusken voimaa ei voita mikään.

Absurdi mielikuva: Kalle Päätalon koko tuotanto periranskalaisen kodin olohuoneen kirjahyllyssä.

Normaali mielikuva: Suomalaisen suuryrityksen Koneen luksuskonttori Seatlessa.

Turkki kiihdyttää tappamisinvaasiotaan kurdien joukoissa.

11.10.2019 perjantai

Kova vesisade klo kuusi aamulla. Nukahdin peukalo Putinin ek:n sivujen välissä (389).

Toissaöisestä painajaisestani muistui mieleen Putinin uhoaminen tshetseenien tuhoamisesta vaikka huussiin: minutkinhan FSB:n palkolliset voisivat ihan hyvin pämäyttää Unimäen hyyskään dronepommilla jos niin tärkeä hemmo olisin.

Kivulias yö takana eilisestä kirveen heiluttelusta johtuen. Työmuallakin nostelin painavat työtasot itsekseni paikoilleen. Eikähän ne kertakoettelulla menneet kun piti leikatakin. Alakaapistot, hella ja uuni ovat paikoillaan. Miettivät vielä välitalaratkaisua niin yläkaapistot saavat odottaa paikoilleen ruuvausta.

Mutta minun kivuista ja vaivoista viis. Syyriassa jälleen on aihetta itkuun ja parkuun vanhuksilla, lapsilla ja äideillä.

Mitä väliä on ilmastonmuutostakaan vastaan kamppailla kun jo Turkin aloittama sota nostaa niin paljon elonkehään myrkkyjä, että tähänastiset yrityksetkin taantuivat siinä siunaamassa nollapisteeseen, ohitsekin siitä.

Tänään lähden jälleen käymään Knissa.

12.10.2019 lauantai

Olin eilen 16.30 Knissa. Panin jälleen karpaloita pakkaseen ja hilloja eteisen varajääkaappeihin jotka alkavat olla täynnä kaikki.Mihinkähän juurespussit sitten laitan kunhan niitä joudan keittelemään?

Nyt ei tullut sananhelinää, mutta ei mykkyyskään kovin mukavaa "kuunneltavaa" ole.

Asioilla meni useat tunnit. Hain listatavarat ja muutamia muita tarvikkeita.

Iltapäivällä paistoin ruuaksi korppu- ja sämpyläjauhoilla leivittämäni silakkafileet ja vispasin pottumuusin. Salaattiakin ison kulhollisen jne.

Sitten tuli ikävääkin ikävämpi viesti: TM on teholla, on kumonnut lääkkeitä yliannoksen. Soitin heti sinne ja sain potilaan puhelimeen. Oli tokkurassa vielä, mutta kertoi tapahtuneen suurinpiirtein. Enpä osannut muuta kuin että nyt koettaa ottaa kaiken avun vastaan jonka ammattilaiset tarjoavat. Ja että itse olen tavoitettavissa aina.

Olisi tässä jo tätä kaikkea ilman näitäkin.

13.10.2019 sunnuntai

Näin unta TM:sta pienenä tyttönä juoksemassa joenrantaa ja kun siitä unesta havahduin, ei nukkumisesta tullut mitään. Valvoin aamuyön kokonaan. Luin kaikki Anelman tuomat viikon Hesarit ja vanhemmat Suomen Kuvalehdet. Ennen kuutta nukahdin hetkeksi, mutta jo kohta olin jalkeilla ja kahvinkeitossa. Puuron laitoin kolmelta eilen lämmitettyyn leivinuuniin ja se oli valmis siihen, kun pojat konkoilivat yläkerrasta ales.

Sitten kauppaan ruokaostoksille. Prisman alekorista löytyi hyvähköt kengät joilla talveen saapastelee, ylikin. Lohi oli tarjouksessa myös. Kävin harhailemassa myös Motonetin käytävillä ja Rahatpois-liikkeessä. Muistin ostaa kotiin erikeeperiä, Unimäkeen pattereita ja työmualle karmiruuveja & viemärinsupistajat.

Turtana vaeltelen tunteiden rintamilla.

Nyt voisin masentua. Mutta en masennu kuitenkaan. Jään välitilaan kuten aina ennenkin kun tragediat lyttäävät tuultenhaistelijani poskelle. Oikeastaan mielenpinnalle nousee kuin rasvainen kansi jonka lävitse ei tunteitaan voi heti ruveta analysoimaan.

Aikakytkin rapsahteli tikkasemaan tuntejaan, päiviään, vuosiaan. Mitä nyt mikin monttu ylitykseensä tarvitseekaan.

Nyt en kirjoita, että vituttaa. Se olisi liian helppo ilmaus tunteelle ja olisi valhe jo sinällään.

Vitutus ei ole mitään oikean murheen rinnalla. Paitsi ehkä eräälle poliitikolle.