tiistai 10. lokakuuta 2017

Merkintöjä

7.10.2017 Lauantai

Jos yhteiskunnassa elettäisiin täydessä omavaraistaloudessa, ei tänä vuonna ohrarieskaa pirtinuuneissa paistuisi. Selviäisikö koko kansakunta ilman aliravitsemusta ja nälkäkuolemia talven ylitse juureksilla, sienillä, marjoilla ja kalaruuilla ilman voitaleipääkananmunia? Miten kävisi kaupunkilaisten?

Mitä sioille syötettäisiin kun ei edes olkihuttua pystyttäisi padoissa hauduttamaan? Nautakarjalle olisi pitänyt älytä viimeistään juhannuksen tienoissa ruveta kerppuja ladot täyteen kuivattamaan, että edes hätäruokaa olisi kevättalven puolella, mätien heinien loputtua tarjota. Niitä latojakin olisi pitänyt ruveta jo vapulta rakentamaan kiivaasti peltojen pientareille, sillä onhan niille varastoille käynyt tavararöykkiöiden ja ruokavuorten ylitse vuosikymmeniä kiipeillessämme perin kehnosti.

Taloudelliset maataloustukiaiset ovat tämän ajan lyhytnäköinen turva; rahaa ei edelleenkään voi ravinnoksi käyttää.

Entä jos tällaiset satokaudet yleistyvät, tulevat viisi tai kymmenen vuotta peräperään, ja vieläpä koko Unioinin alueella sekä Venäjällä?

8.10.2017 Sunnuntai

Kokosin yhden miehen teloitusryhmän jonka käskyttäjänä ja pyövelinä toimin itse. Tyttären raihnaistunut Husky piti ampua. Teloitus tapahtui auringonnousun aikoihin, ennen aamupuuroa. Ruoka maittoi vasta sitten iltasella, vieläkin kurkussa oksennusta pukkaavana toimena. Huskyn laikukkaiden, vihertävien silmien viimeinen katse kelluu kuin usvan sisästä mielen kuvissa vieläkin. Uni ei tule.

Entä jos olisin ollut teloitusryhmän jäsenenä ampumassa ihmistä?

Mikä ero on sillä, tappaako vastaan panemaan kykenemättömän eläimen vai ihmisen kun molemmat viestittävät ymmärtävänsä mitä juuri nyt tapahtuu?

9.10.2017 Maanantai

Muistojeni laatikoita pengoin. Rimuramujen joukosta käteeni nousi rannekkeensa menettänyt, Japanilaisessa tuotantoketjussa koottu kello. Se oli pysähtynyt 26 pv klo 11.08.28. Tuo aikamäärä olisi voinut aivan hyvin olla oma, sekunnilleen tarkka kuolinaikani. Silloin olen pamahtanut tieltä syrjään syöksyneen Samaran sivuklasista viljapellolle puhelinpylvään juureen. Ja täyslaippainen rälläkkä multaan siihen kaulan viereen. Ynnä muuta kirvesmiehen työkalua ympärille niin paljon kuin venäläisen maantieohjuksen takakontissa on riittänyt. Moottorisahakin.

Hautakiveen kelpaava päivämäärä olisi siis ollut 26.6.1992.

Mahdollisia kuolinpäiviään on suhteellisen helppo muistella kun ne eivät ole toteutuneet.

10.10.2017 Tiistai

Ei metsä sairastu koskaan muistisairauteen!


perjantai 6. lokakuuta 2017

Merkintöjä

29.9.2017 Perjantai

Sumuisenutuisessa Suomen syksyssä lauhdutan masentumaan pyrkivää aivokoneistoani ajattelemalla vieläkin ikävämpien maanäärien olosuhteita.

Tietokirjaa lukiessani aprikoin, että Israelin juutalaisten ja Palestiinan arabien väkivaltaisen naapuruuden lopunajat ovat käsillä. Niillä Lähi-Idän kuivilla kunnailla elonvietin ylläpitäminen käy kokonaan mahdottomaksi, kun vesijohdoista tulee pelkkää loppuun kierrätettyä viemärihuuhdetta ja kemikaalein kyllästettyä merivettä. Siinä ei auta lujakaan usko jumaliin, saatika että pommeihin ja tykinjylinään. Jossittelullakaan ei ole enää mitään merkitystä.

"Nykyisin lähes koko Jordanjoen vesi, kahta prosenttia lukuunottamatta, on kiintiöity käyttöön jo ennen kuin se liikkuu järvestä (Kinneret, Tiberiaanjärvi tai Galileanmeri -nimitys riippuu siitä, keltä kysyy) minnekään. Niinpä Kuolleeseenmereen päätyy pelloilta ja kalankasvatuslaitoksista hyönteismyrkkyjen, lannoitteiden, hormonien, kalanjätteiden ja puhdistamattoman viemärijätteen happamoittamia valumavesiä."
30.9.2017 Lauantai

Näläkälammin ojittamattomilta, toistaiseksi turpeensa säilyttäneiltä soilta karpaloita kouriessani mietin edelleen äskettäin lukemiani vaikeita kysymyksiä:

"Millainen ekosysteemi pystyy vielä ylläpitämään ihmiselämää?"

"Mitkä lajit tai ekologiset prosessit ovat eloonjäämisemme kannalta välttämättömiä?"

"Missä pisteessä musertava lukumäärämme syrjäyttää maapallolta niin monta lajia, että samalla väistämättä häviää myös lajeja, joiden merkitys selviää meille liian myöhään?"

"Mitä eliöitä ilman emme kerta kaikkiaan pärjää?"
1.10.2017 Sunnuntai

Matkailualan tuloksenrepijät hehkuttavat näillä elomme hetkillä Kiinan valtavasta turistipotentiaaleista. Matkusteluun kyvykkäät lähtevät Aasian saastesumuista Lappiin siksi, että voivat käydä hengittämässä keuhkonsa tilavuuden täyteen ilmaa jota ovat juuri jumbojettiensä pakokaasuilla maustaneet. Ehkä jo pelkkä kuvitelma Pekingin savusumun jälkeen puhtaan ilman olemassaolosta hetkeksi raikastaa oloa.

Entä kun seuraavien vuosikymmenien aikana ei enää ole kyse turismista vaan keuhkorakkuloille kelpaavasta ilmasta jota ei lopulta löydy enää maapallolta mistään?

2.10.2017 Maanantai

Visio-sana tarkoittaa harhanäkyä, hallusinaatiota, uskonnollismausteista ilmestystä. Joka päivä tuon sanan kuulee talouslahkolaisten suusta rukouksena olemattomaan.

3.10.2017 Tiistai

Maanmatosten olemassaolon tärkeyttä ei moni mieti, tuskin enää edes ymmärtää.
4.10.2017 Keskiviikko

Yksilön syyllistäminen ei ole hyväksi mielenterveydelle, luki rispaantuneessa, kovapaperisessa aikakauslehdessä joka reuhotti levällään lääkärin vastaanottoaulan jakkaralla.

Pitää siis syyllistää ihmistä kollektiivina, lajina. Muunlaista rangaistusta sille ei ole olemassa ajattelemattomuuksista joita se maalle täällä eläessään on tehnyt.

Syyllisyydentunne on ainoa terve tunne tässä sairaassa maailmassa.

5.10.2017 Torstai

Kirjallisuuden Nobel nuljahti brittikirjailijan taskuun. En ehkä ole lukenut Kazuo Ishigurolta lausettakaan. Hänen romaaninsa pohjalta rakenneltu elokuva Pitkän päivän ilta häivähtää tuttuudellaan otsalohkossa, mutta enpä ole varma, olenko kokonaan katsonut. En ainakaan ole kovasti vaikuttunut siitä. Luultavasti se on ollut jähmeä kuin englantilaiset koko pitkät elokuvat usein.

Elokuvista kun tuli puhetta, niin nyt pitäisi päästä katsomaan Saamelaisveri.

Kaupassa selasin Pentti Linkolan elämäkertaa, mutta on se niin kallis,että sinne se jäi kuin köyhän pikkupojan himoama tikkukaramelli jota se ei uskalla taskuunsa sujauttaa. Pekka Visurin Saksan kenraaliakin selatessa kuolasin hevosen lailla, mutta hyllyyn sekin piti takaisin survaista. Ale-korissa ei ollut mitään mielenkiintoista. Lipposen jatustelukaunaa tai Väyrystelyä en hyllyihini halua irvimään vaikka ilman saisin.

Paikallislehden mukaan hirmuiset sudet ovat taas päässeet Nälkämaan perukoissa valloilleen! Kainuun Sanomissa on oikein oma susitoimittaja, joka etsii sopivan raakoja kuvia metsäneläinten ruokailutouhuista. Kuvissa sudesta on etsitty mummulaisia kammottava hammassirvikuva, mutta sen päivällinen, söpö lammas makaa verisenä villamyttynä suolet ulkona nurmella. Eikä ammattitoimittajan neutraaliudesta tuottaa uutisia näy itse jutussa häivääkään.
6.10.2017 Perjantai

Scifikirjailija Valtaoja sai taas uuden kirjansa myynninedistämiselle reilusti palstatilaa. Mies taitaa kuitenkin olevan totisen tosissaan skenaarioissaan avaruuden kaivostoiminnasta ja siirtokunnista kuussa. Ei sitä miestä suru vaivaa, vaikka maapallo ennen avaruuden murikoita jauhamaan siirtymistä rouhittaisiin ihmiskäyttöön  viimeistä kivensirua myöten.