torstai 31. elokuuta 2017

Merkintöjä

24.8.2017 Torstai

Eräät persoonat omaavat kyvyn läpivalaista ihmisen yhdellä ainoalla katseella. Lisäksi joku saattaa tehdä sen niin luontaisesti, ettei herkkäkään mieli kärvenny. Evoluutiobiologialla lie siihenkin vaikutuksensa, että vain toisella sukupuolella empatiakyvykkyys ilman omanvoitonpyyntöä on luonnollisempaa. Tämä pohdinta tuli eteeni ihan arkisen kaupassakäynnin yhteydessä.

En päässyt vielä lähtemään Unimäkeen. Mutta ei se haittaa, sillä sataa niin, ettei siellä marjojen keräämisestä saatika muustakaan puuhastelusta mitään tulisi.

Olen laihtunut viime syksystä 9,5 kg. Ensi kevään tavoitteeseen on matkaa vielä 5-6 kg. Viime viikolla Romppainen katsoi viimeisimpien verikokeitten tulokset ja vertasi niitä edellisiin, joiden kolesteroli- ja sokeriarvot huitelivat ylärajoilla. Nyt ne olivat enämpikin kuin "normaalit" eikä minua tarvitse lääkityksillä uhata jos näin hyvinä pysyttelevät. Polvea uhannut nivelrikko on myös pysynyt miltei huomaamattomana ja vain harvoin vihlaisee selässäkään. Moneen kertaan murjoontuneet olkapäätkin taitavat vain parantua mitä enemmän ikää tulee.

Perkele kun saisi mielensäkin yhtä hyvään kuntoon kuin fysiikka nyt on. Mutta siihenhän olisi ainoa lääke se, ettei enää tapahtuisi yhtään mitään, mielenrauhanmaisemaan laskeutuisi syvänharmaa auvon sumu, läheiset alkaisivat pärjätä ilman minua, velvollisuudentunteet nutistuisivat möykyksi mitättömyyksien polulle. Alzheimer, Parkinsson , aivohalvaus ja kuolema olisivat tapauksessani siihen ainoat keinot.

25.8.2017 Perjantai

Tulin iltapvllä Unimäkeen. Meinasin verkon Keyrittyyn, mutta Juhanilan pojat olivat menneet soutelemaan eikä heitä lähistöllä näkynyt enkä viitsinyt jäädä soittelemaan sen enempää kuin odottelemaankaan. Taisihan siitä joskus puhetta ollakin, että vene on vapaasti käytettävissä onhan se hilattu "sukuun" Heimosedältä Iitistä.

Päivän uutisista jäi mieleen termi moraalinen paniikki jota poliitikot nyt  potevat ja levittävät sitä tautia hätiköidyillä puheillaan ja toimillaan vaikka Turun puukotusta tarkasteltaessa se ei poikkea kantasuomalaisten keskinäisistä tappotalkoista muuten, kuin että sen ponninkaasuna on toisenlaisen aivopesuohjelman linkouskierrokset. Äskettäinen Imatran perussuomalaisvoimin tapahtunut kolmoismurha käy aivan hyvin verrokkina Turun yksilön raakaan toimintaan. Hollywoodin ja nettipeliyritysten aivopesuohjelmilla (elokuvilla ja peleillä) on samanlaiset ulottuvuudet aivojen naksahteluihin kuin jihadistien levittämällä "uskonnollisella" propagandalla.

S on jälleen kipeänä.

26.8.2017 Lauantai

Porkkanapenkkien harvennus vasta tässä vaiheessa suvea! Pieniä ovat ja sai olla tarkkana, että paras jäi patvimaan. Vyöryivät päälle jälleen myös rankasti vettä pudottelevat pilvet. Kun muuta en keksinyt, pesin ikkunat, paitsi pikkuhuoneesta ja yläparvelta. Piti aitasta raahata puiset portaat jotka ruuvasin lattiaan kiinni, että sain tuvan yläikkunankin huuhdeltua parinkymmenen vuoden aikana kertyneistä kärpäsenpaskoista ja hämähäkkien jätöksistä. Tuuman paksuinen  kerros kärpäsenraatoja, siipiä ja muuta töhkää oli ikkunoiden välissäkin.

Huomaan, että itsesensuuri yksityisiksikin jäävissä kirjoituksissani voimistuu. Ajat ovat aranhankalat.
Ja koska "paha silmä" tuntuu olevan aina elämässäni läsnä.

27.8.2017 Sunnuntai

Kansanedustaja Juho Eerola on FB-seinällään kehunut sylkäisseensä kerjäläisen kasvoille. Voiko kansanedustajan asemassa oleva rankaisematta syyllistyä moiseen törkeyteen? Teko on yhtä julma kuin jos hän olisi lyönyt puukon itseensä nähden avuttomassa asemassa olevan muki-ihmisen rintaan.

Juho Eerola, lupaan pitää räkämälliä poskessani varaltasi jos jossakin vaikka sattumalta kohtaamme. Heitän vielä kengällä sen lisäksi. Kengällä nakkaamiseenhan liittyy tiettyä, sinuun sopivaa arabialaista symboliikkaa.

Inhoni syvyyttä Eerolaa, Halla-ahoa ja koko perussuomalaispolitiikkaa kohtaan ei voi tämän törkeän teon ja sillä kehuskelun jälkeen enää edes mitata.

28.8.2017 Maanantai

Monenlaista puuhailua koko pitkä päivä.

On ollut hyvä ilma. Nyt pimeällä kävin katselemassa tähtikirkkaalle taivaalle. Joku sateliitti matkasi hirmuista vauhtiaan määrätöntä matkaansa. Kun sitä seurasi jonkin aikaa, näytti se mutkittelevan tähtien lomassa vaikka absurdihan sellainen tilanne on mielikuvituksenkin tasolla. Jostain luin joskus, että 200 km:n korkeudessa kiitävän satelliitin nopeus on 27 000 km tunnissa.

Vastottain joku Peloton Pelle esitti, että matkalaisia tuupattaisiin Helsingistä Tukholmaan kaiverrettuun tunneliin kapselissa jonka nopeus olisi 1000 km tunnissa. Ihmisen pöljyys kaikessa viisaudessaan ja kekseliäsyydessään on loputonta.
29.8.2017 Tiistai

Vinha herätteli ennen kahdeksaa vaikka olisi tehnyt mieli uinua hieman pitempään. Mutta koska on aurinkoinen keli, niin hyvä se, että kerkeän tekemään aiotut. Esimerkiki mustat viinimarjat ovat edelleen keräämättä. Paitsi että yhden sankollisen riivin viimeksi lähtiessäni ja mehustinkin samantien kun Kniin vein. Panin pakastimesta ylivuoteisia marjoja sekaan. Myös raparperia silppusin mausteeksi.

Niinistö on pistäytynyt Trumpin juttusilla. Sitä en oikein osaa pitää minkääntason valtiomiesmäisenä tekona sillä onhan Trump sellainen törkymöykky, ettei vertaista tällä tähdellä tuossa asemassa ole ennen koettu; tällaisia irvikuvia pitäisi boikotoida laidasta lukien kun niitä kulloistenkin saastesumusateiden aikana lantatunkioista nousee. Ainakin inho tätä henkilöä kohtaan olisi pitänyt osoittaa tuntuvasti jo kätellessä; pyyhkäistä adjutantin tyrkkäämään desinfioituun pyyhkeeseen kättelyssä niljaantunut Suomen presidentin kämmen.

Nyt ei sitten loppupäivänä tarvitse uutisia kuunnella sillä sinne ei muuta mahdu kuin asiantuntijan toisensa jälkeen esittämää spekulaatiota tapaamisen merkityksestä joka lienee maailmanpolitiikan rinnalla suurinpiirtein nolla näitä meikäläisen kaltaisten inhontunteita lukuunottamatta. Tosin toinenkin tämän päivän kohujatustelu syntyi siitä, kun Pohjois-Koreasta on lennätetty Hokkaidon saarten ylitse rautaista romumetallia Siitä Japani pahoitti mielensä ja USA:n lihavat posketkin alkoivat täristä.

Keräsin viimeinkin mustatviinimarjat, vain yhden pensaan alimmat marjat jätin kypsymään suoraan pensaasta-syöntimarjoiksi.

Tänä huvitteluhaluisten ihmisten mielestä säiden puolesta "kurjana" kesänä on maa antanut runsaimman sadon vuosiin. Marjoja on metsissä ja puutarhoissa, potut suuria ja kirkaskylkisiä, maukkaita ja sipulien aromeille ei vertoja löydä. Ainoastaan kurpitsat eivät suurimpaan mittaansa yllä, mutta saattaa olla, että ovatkin hitaasti pieniksi kasvaneina paremman makuisia. Omenatkin ovat vielä toistaiseksi pysyneet minikokoisina, mutta niitähän minulla ei paljoa olekaan, paitsi Knin puutarhassa.

Halkoja on kärry täynnä, takakontissa pyykkien lisäksi marjoja ja muita viemisiä. On siis lähdettävä jälleen vaikka Vinha jo valmiina tuvan lattialla pelosta tärisee.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Merkintöjä

17.8.2017 Torstai

Unimäessä. Tulin melko myöhällä tänne. Vein yhden 45 millisen verkon Keyrittyyn Heinäsaaren kupeeseen. Keräsin mansikat vaikka hämärä jo haittasi. Melkein viisi litraa vielä tuli.

En lämmittänyt saunaa. Nukuttaa päivän rehkinnät. Päässä pyörivät päivän puheet ja Linkolan Pentti jonka tiimoilta tuli muutama puhelu. Mielipiteitäni oli siis luettu. Puhelukontaktit eivät olleet pahansuopia, junttimaisia möläytyksiä, siksi voin olla esitetystä kritiikistäkin hyvilläni.

18.8.2017 Perjantai

Aamulla varhain kävin kokemassa verkon. Oli isoja ahvenia kaksi ja rumia säynäviä sama kappalemäärä. Myös yksi pieni lahnanlintti jonka silppusin heti kompostiin. Perkasin kalat, asettelin fileet sankoon ja rojautin karkeita suoloja sekaan. Vien Eskolle Suonenjoelle, saa savustaa tai valmistaa miten tahtoo. Kaivoin myös sankollisen perunoita ja parit sipulit mukaan, mansikoitakin keräsin viemisiksi.

Ahvenia käsitellessän juolahti mieleen, että ehkä niitä voisi pikkurälläkkään kiinnitettävällä teräskuppiharjalla helpostikin "harjata" suomuista puhtaaksi varsinkin, jos kalan saa alustaan kunnolla kiinni? Pitääpä kokkeilla seuraavan kerran.

Nyt klo lähentelee jo puolta yhdeksää, että alanpa suuntimaan kohti mansikkapitäjää.

20.8.2017 Sunnuntai

Unimäessä illalla. Huomaan, että vkonloppuna en vihkoon enkä kynään koskenut. Jälkimerkinnät teen, mutta eipä niistä nyt editoitavaa juurikaan kerry. Kuitenkin pitkästä aikaa timpurointeja ym. sen verran, että ainakin polvet ja pohkeet ovat kipeät konttailuista. Vähän sormiakin pakottaa vasaroinnit ja lankkujen nostelut.

Keitin potut heti kun tulin. Sitten otin sohvalla tunnin unet. Radio jauhaa tunnista tuntiin Turussa perjantaina tapahtuneita puukotusmurhia ja -yrityksiä. Viisaita on nyt valtakunnassa Brysseliä ja Donetskia myöten enämpi kuin väestömäärästä voisi päätellä.

Nyt pitäisi osata välttää hektistä viisastelua tapahtuman ympärillä koska jos oikeasti haluaisi ymmärtää yksittäisen marokkolaisen kaukana omasta synnyinmaastaan tekemien murhien syitä, olisi osattava globaalin maailman psykohistoria eli asioihin vaikuttavia motiiveja hyvin laajalla skaalalla.

Ymmärtämisen yritystenkin sijaan psykohistorian ylitse kävellään kyllä nyt urakalla. Eivät taida kaikki "perus"suomalaiset edes tietää mitä se sellainen "historia" voisi olla kun jo käytännönhistoria on sotkeutunut synapsien viidakkoon viimeisn sadan vuodenkin osalta tyyten. Moniko muistaa edes, mitä viimeiset 10 tai 20 vuotta on kehityksessä tai kehittymättömyydessään yksilön omassa (psyko)historiassa merkinnyt?

Keräsin vielä mansikoita 5 litraa ja saman verran riivin mehutarpeiksi myös mustia viinimarjoja jotka alkavat nekin olla kypsiä alaoksien lehdistön alla piileviä lukuunottamatta. Niitä tulee nyt isoja, maukkaita, ja runsaasti kuten kaikkia marjoja tänä vuonna.

Lähden ajelemaan Knia kohti kun klon viisarit tavoittelevat jo ilta kahdeksaa.

21.8.2017 Maanantai

Turun puukotusten ympärillä maailmamme nyt pyörii. Iltapvmedia rahastaa otskoillaan ja massojen ääliöt kustantavat niiden alamittaiset "analyysit" ja surkeat, pelkkään toistoon perustuvat "uutisoinnit" tapahtumasarjasta, josta tiedämme tasantarkkaan jo, mitä tähän hätään tarvitaan tietääkin.

Montako tuhatta murhaa ja muuta väkivallantekoa onkaan tapahtunut niissä 40 sotatilakohteessa eri puolilla piskuista tähteämme näinä oman hämmästelymme päivinä? Tai montako nyrkkiä, jossa kiinni tappava astalo nousee juuri nyt lyöntiin kotoisissa hellahuoneissamme kotoisn urosvoimin  täällä armaassa Suomessamme?

Sunnuntain Hesarista luin juuri Heikki Aittokosken kolumnin antiikin "Thukydideen ansasta" otsikolla "Ovatko Kiina ja Yhdysvallat samalla tuhon tiellä kuin Ateena ja Sparta?"

Avaratajuinen kirjoitus jälleen Heikiltä. Ja niin kansantajuinen, että jopa Teuvo Hakkarainenkin sen viestin voisi ainakin avustettuna ymmärtää.

22.8.2017 Tiistai

Sattuupa nyt aikaamme osuvia ajatelmia luettavakseni.

Matti Kurjensaarta satuin selaamaan:

"21.2.63: Nyt ei ole kansanvillitsijäin aika. Jos Suomen kansalle on jotain toivottava, niin keskihakuisia voimia, tasapainon neroja. Nyt on normaalisti elämää rakastavien aika, jokapäiväistä velvollisuuttaan suorittavien, työtä tekevien ihmisten kausi. Nyt tarvitaan keskusten intohimoa, tyyniä sydämiä, varmoja käsiä. Nyt soi historiallinen largo allegretto."

Jos muuten olisi aika kuten oli vielä 1963 niin yrittäisin vielä kerran novellikokoelmaa tarjota jonnekin. Mutta ei tämä elettävä aika ja sen ihmiset enää novelleja tarvitse, eivät kaipaa tai edes ansaitse. Jokainen on oman selfietarinansa vanki josta havahduttaa hetkeksi vain jokin lähellä sattuva väkivallanpiikki tai hiuksiin syljeksivä hirvikärpänen. Punkki kainalossa, tai hiiri lattialla; pöydillä nekin saavat hyppiä vapaasti.


23.8.2017 Keskiviikko

Omituinen sen tanskalaisen sukellusvenekeksijän tapaus. Veneeseen juttua tekemään nousseen ja sittemmin kadoksiin joutuneen toimittajan ruumis on löytynyt pahoin silvottuna merestä. Itse Madsen (keksijä) oli rantautunut elossa jo aiemmin upotettuaan ensin sukellusveneensä. Mies on nyt pidätetty epäiltynä kuolemantuottamuksesta.

Eilen alkoi sataa ja yhä on epävakaa ilma. Ei muuten haittaisi, mutta meinasin lähteä Unimäkeen keräämään mustatviinimarjat ja muutakin tekelehtimään.

Harkitsin jo K-raudasta laminaatteja hakea sillä nyt tarjous olisi neljä kertaa halvempi kuin aikomani vinyylit. Mutta joutuu taas jarruttelemaan sitäkin edistysaskelta omassa, mitättömässä olemisessaan.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Merkintöjä

8.8.2017 Tiistai

E aloitti lukion ensimmäisellä.

Aloitinko itse mitään uutta tänään? En. Kirjoitin vähän ja luin monen päivän hesarit. Niiden anti märehditytti vähän aikaa.

Kirjastoon muutamat palautukset, uusia en lainannut. Aulassa oli erään kirjastovirkailijan taidenäyttely. Erottuva viiva hänellä, ja sudinvedot. En ollut osannut edes aavistaa, että ko. henkilö harrastaa maalaus- ja karikatyyritaidetta.

Nyt on tässä lähellä uusi aluekirjasto avattu Lehtikankaan koulu- ja monitoimirakennukseen, mutta osaisiko sitä ruveta käyttämään kun on tottunut kulkeutumaan toiselle puolelle kaupunkia pääkirjastoon? Pitäisi kai edes tuoreen rakennuksen hajuihin käydä tutustumassa.

9.8.2017 Keskiviikko

Talven lämmityspuille tein koolaukset tolppien varaan. Jäi kesken, sillä ei ole lautoja joita hommaan lisäksi tarvitsisin. Räippälaudat eivät paljoa maksaisi, mutta kun peräkärrykin on Unimäessä.

Perkasin mansikkapenkit ja harvensin porkkanarivistöt. Erottelin uusimmista mansikantaimista kasvaneita ensirönsyjä juurtumaan multapurkkeihin. Satakunta tainta niitä tuli. Kouhin myös muita kasvustojen alusia. Marjapensaiden juurilta riivin sakeat vuohenputkikasvustot paljain käsin pois niin, että nyt hieman kirveltää sormia ja ranteita sillä seassa oli nokkostakin. Toisaalta nokkospistelyt tuntuvat omituisen hyvältä ja niveliä kutkuttavilta. Tulee mieleen kun penskana hyppäsin navetan taakse uikkareissani toisia penakoita piiloon enkä muistanut valtavaa nokkospehkoa, jonne sukelsin. Nokkosen kirvelevissä aineissahan on muistaakseni ainakin serotoniinia ja histamiinia, että eiköhän se ihan lääkkeeksi kävisi näinä allergisoivina aikoina.

Puutarhasta irtoava rikkaruohokasvusto ei koskaan tältä tontilta päädy puutarhajäteasemalle sillä levittelen rikkaläjät nurmikolle ja tahkoan ne pieneksi silpuksi ruohonleikkurilla. Syntynyttä silppua haravoin sitten kompostiin tai suoraan kasvimaalle katteeksi ja maanparannusaineeksi.

2 mummolan omenapuiden siemenistä idättämääni omenantainta on kasvanut jo 80 senttiä korkeiksi rotkuloiksi. Niille saapi pian Unimäestä ruveta katselemaan loppusijoituspaikkaa. Siellä on se yksi puolalaisen Inaredin taimikin ahnehtinut mullasta virtaa niin, että on hujahtanut vielä pitemmäksi kuin nämä täällä.

10.8.2017 Torstai

G neljännelle ja P seitsemännelle luokalle tänään.

Aamulla oli vielä aurinkoinen keli, mutta kun aloitti sateen, niin sitä on sitten riittänyt. Ajoin kaatosateessa tänne Unimäkeen. Radiosta tuli Johanna Korhosen Valkoista valoa-ohjelma sopivasti. Sitä toimittajaa kuuntelisi pitemmänkin pätkän kuin vain sen 45 minuuttia joka hänelle Yleltä on suotu, vaikka on senkin ajan täyttämisessä oltava tieto, taito ja tahto kohdallaan. Tällä kertaa Korhonen aloitti ohjelmansa suorapuheisuuden siunauksellisuudesta, tai kirouksesta. On juuri lukemassa Knausgårdin 6-osaista trilogiaa ja siitä oli lukemista käsittelevään ohjelmaansa suoraansanomis-ytimen ajatellut.

Muita näiden aikojen naistoimittajista, joita mielelläni kuuntelen ovat Eva Tigersted ja "Maisteri Lingren". Molemmat soveltavat puhumisensa klassisen musiikin  lomaan niin, että ne lomittuvat mukavasti aivoja ravitsevaksi, joskus ravistelevaksikin kokemukseksi.

Panin lattiamaton saunalle korvoon likoamaan. Sen päälle kumoutui puoli kattilallista hellalta juuri nostamaani, tulista marja-raparperikiisseliä jota läksin viemään kellariin. Onneksi ei syliin humpsahtanut vaan poispäin itsestä. Mattoa ei olekaan pesty ihan äskettäin, että tulipahan sekin nyt tehtyä. Ja lattia. Kiisselikuviosta tuli mieleen Salvador Dali vaikka ihan pöljä mielleyhtymä olikin. Olisiko pöljän kuvion nimi sitten tietystä syystä ollut Turja Dali?

Omanmaan valko- ja punasipulit sekä potut vievät kielen ja miehen mennessään. Loimotin ja savustin lohta niiden lisäksi. Sankollisen salaattia tein jo Knissa.

Tuli melkoisia sadekuuroaja illan mittaan.

11.8.2017 Perjantai

Aikainen herätys. Sateli vielä hieman. Aamupalan ja kahvin jälkeen torkahdin vielä pariksi tunniksi. Kun ilma selkeni, kävin Tervamäessä lakkasuolla. Vajaan viisi litraa löysin korpihillaa. Näin karhun jäljet ja ison, mustikkaisen sontaläjän sen jäljiltä. Ainoa isompi elävä minun lisäkseni joka oli löytänyt samalle pienelle lakkasuolle vielä pystyssä olevan kuusikon ja hakkuuaukean puristuksessa. Laiha kyynluikero paistatteli päivää  sammalikossa tervaskannon kupeella. Paarmoja ja mäkäriä pörräsi jonkun verran.

12.8.2017 Lauantai

Heräsinpä taas aikaisin. Vinhan syy kun se loikkasi sänkyyn ja nuolaisi naamasta. Halusi kuselle sekin. Aurinko paistaa ja etelästä tuuli.

Keitin kahvit. Hain mustaan termokseen päivän kahvimaidot kellarista. Ruokin koiran.

Radiossa taas terveisiä ja onnitteluja-ohjelma. En voi sietää sitä. Käänsin ykköselle ja sieltä tuli Schubertin pianosonaatteja. Annoin sen tulla hiljaisella volyymilla. Kun se loppui, käänsin Radio Vegan aamukanavalle. Siellä mies jututti naista ja väliin tuli rauhallista musiikkia. Muutamista sanoista olin ymmärtävinäni, että puhe oli opereteista ja oopperasta ja näyttämötaiteesta ja että nainen työskenteli jollakin niistä alueista. Tai touhusi kaikessa mukana.

Lähenpä tästä nyt pihalle hommiin. Kasaan tänään ainakin nuo hirrenpulikat rakennuksen muotoon. Illaksi uhkailee Suomea Baltiasta saapuvalla, rajulla ukkosrintamalla.

Illalla

Hellepäivä. Aittavaraston seinät on nyt tasavarvissa. Kovin se matalaksi jäi kun loppuivat sitä vestäessä pöllit. Mutta voihan siihen korotuksen tehdä vaikka kappaletavarasta. Näkyypähän sekin. Laitoin peltejä suojaksi, sillä enhän tiedä, koska mulla on varaa ja aikaa tehdä moinenkin kötös loppuun. Tuli sitten siivottua ympäristöä muutenkin.

13.8.2017 Sunnuntai

Välillä sataa puuskaryöppäyksin. Eilenillalla myöhällä aloitti, mutta ei Baltian maita ja eteläistä Suomea piiskannut myrsky loppuhännällään enää pystynyt muuta kuin rapakoiksi montut täyttelemään. Uutisissa aloittivat heti aamusta myrskytuhojen päivittelyn joten sitä jatustelua nyt sitten 16 seuraavaa tuntia jatkuu tasatunnein. Muuta maailmassa ei ole Suomen näkökulmasta tapahtunutkaan vaikka Trumppi ja Kim Jong-un laukeaisivat ydinkärkikyrvillään toistensa naamoille tänään.

Kävin muutamat litrat lakkoja Perimmäinen Persesilmä-lammilta (Pohjoislammit) ja sen ympäristöstä. Kävin myös pulahtamassa tuossa "iätivievässä" putrakossa jossa saman tempun olen tehnyt kauan sitten lapsena viimeksi. Unilammin ympärilläkin olisi ehkä litra pari irronnut, mutta juuri silloin alkoi kaataa vettä niskaan niin enpä viitsinyt enää jäädä vaan rumusin autolle pitkin 40-50 vuotiasta mäntyä kasvavaa Unikangasta. Kerkesin siinä muistella niiden seutujen vanhoja kuusi- ja petäjävaltaisiakin aikoja kun isän kanssa metsällä kuljettiin. Kun olin vielä niin pieni, että reppuun mahduin, kun isähiki haisi ja koira koppeloa haapaan haukkui.

Tiskit, lattianlakaisu, mansikkapenkeistä kypsät, raparperipenkistä sankollinen varsia, saunominen, auton lastaus ja Kniin lähtö joka meni nyt myöhälle. Vinha sujalti heinikkoon piiloon kun huomasi lähtövalmistelut, mutta tuli kuitenkin nolona jalkojen juureen kun houkuttelin. Klo on nyt 21 ja alkaa jo hämärtää. Ei huvittaisi lähteä lainkaan.

14.8.2017 Maanantai

Eilenillalla kun tulin kotiin, pojat katsoivat Bondia, mutta komensin heidät nukkumaan, että jaksavat aamulla kouluun. Syntyihän siitä pientä kitinää, mutta pidän kyllä auktoriteetistani huolen näissä asioissa ja koska he sen tietävät, ettei periksi anneta, niin vastustus jää yleensä lyhytkestoiseksi. Ikävä ukko -minä, jolle telkkari tai mitkään muutkaan epätodellisuuden heijastuksia tuottavat välineet eivät perimmältään mitään merkitse. Tiedän, että ihminen pärjäisi kaikkea tätä liiallisuutta ilmankin.

Tämä pv meni melkein kutjuillessa, lukemattomia lehtiä lukiessa. Paitsi että pyykinpesujen ja muiden kotihommien lisäksi pilkoin marjasaaliit rasioihin ja järjestelin pakastimeen. Pystykaapin alaosa alkaakin olla uusia marjoja täynnä. Keitin myös mehua yhden höyrystiminen  verran pienemmistä mansikoista joiden lisukkeeksi panin pakastimesta ylivuotisia muita marjoja ja tuoretta raparperiä.

Illasta, kun kävin viemässä G:n jalisharkkoihin, pistäydyin samalla kylässä tuttujen perheessä. Ihan mukava juttelutuokio siitä tuli.

Sunnuntain Hesarissa oli juttu Heikki Pursiaisesta, joka on julistautunut toimittajan otsikoinnin mukaan riidankylväjäksi, mieheksi, joka uskaltaa arvostella presidenttiä, puolueiden ja kirkon instituutioita, eli kotia, uskontoa ja isänmaata ja erityisesti niiden lobbareita. Mutta niinhän jo hänen isänsä, 60-luvun "kohupappi" Terhokin jymäköi aikoinaan.

Näiden pursiaisten syntyjuuret ovat Rautavaaralta kuten minunkin. Kirjailijaäidin, Lempin kerkesin tavatakin Siilinjärvellä joissakin kirjallisuusillassa 80-luvulla. Pieni, hento nainen kuten miehensäkin, jolle muistini kuvittelee nyt kiillotetut kengät, sinisen prässipuvun, valkean paidan, harmaan solmion ja harmaat ohimot harmaan lierihatun alle, ja että kun hän istui yleisön seassa takarivissä, ei häntä erottanut taustasta joka saattoi olla kirjaston kirjahylly tai ikkunanpielessä ylhäältä laskeutuva verhokangas. Lempi puhui yleisön edessä hiljaisella, hennolla äänellä kirjojensa synnystä, elämästä korven lakien mukaisesti, sota-ajoista ja niiden jälkeisistä, hataran elämisen, mutta myös taloudellisen nousun ajoista. Pojastaankin, Terhosta hän jotain yleisön seasta esitettyyn kysymykseen saattoi jotain sanoa.

15.8.2017 Tiistai

Heti aamusta surullisten muistojen purkaus hippocampuksen ja aivokuoren uinuvissa osissa. Sen aiheutti Aleksis Salusjärven kolumnin kuunteleminen Ykkösaamun loppupuolella. Oli sitten pakko käydä kolumnistille kommentoimassa fb-sivuilla asiasta. Vanhimman tyttärenkin kanssa vaihdoin asiasta muutamat viestit.

On ne jotkut kokemukset melkoinen taakka kun kahdenkymmenen vuodenkin takaa nostaa hien ja kyyneleet pintaan. "Älä jäljillesi vilkuile"-neuvot ovat melkoisen tehottomia tapauksissa, joissa ne jäljet tulevat vastaan ja jyräävät alleen.

Tässä huomaa jälleen, kuinka itseään yhtenä persoonana pitäminenkin tuntuu hullummalta kuin että myöntäisi eilisen olevan enempi totta kuin tämä päivä. Nykyinen minäni vain tunkee entisen minän kokemuksineen takaisin kaappiinsa. Huutaa sille, että turpa kiinni nyt, minun on jaksettava myös tämä päivä jossa omat murheensa! Onnea niille, jotka isommitta tragedioitta elämässäkäväisynsä saavat suorittaa.

Anelma naapurista hälytti. Kävin nostamassa Arvon lattialta sänkyyn. Oli sortunut aamun vessareissullaan jaloiltaan eikä enää kyennyt ylös. Oli vähän kolhaissut päätäänkin, mutta kun koetin ehdotella, että jos ambulanssia soitettaisiin, niin kielsi jyrkästi. On se sitkeässä tuo kotonaolemisen tahto vaikka ilman muuta pitäisi joko ostaa palvelukodista paikka tai sitten jatkuva kotihoito ulkopuolelta. Varoja heillä ainakin olisi. Anelma ei kykene edes jalkoja Arvolta peiton alle oikaisemaan, että ei taida ihan oikealla mallilla nuokaan loppumetrit ennen hautaa sujua. Arvo oli kyllä niin painava nostettava, että nyt särkee minunkin selkää.

Illalla

Kirjastossa kävin. Nyt puhutin paikalla olevaa, taiteilevaa kirjastovirkailijaa hänen mainioista töistään, niiden synnystä ja aikataulusta. Luin sitten Suomen Kuvalehteä, mutta siinä oli niin paljon asiaa, että en jaksanut kipeän selän varassa kovalla lukutuolilla istua lukemassa. Kävin sitten ärrältä ostamassa omaksi. Lähinnä minua kiinnostaa pitkä Kittilä-trilogian tämän kertainen jakso ja Pentti Linkolasta sekä Liisa Enwaldista kertovat jutut.

Tullessa istahdin Raatihuoneen torin suihkupation penkeille hetkeksi. Siihen tuli tuttu rouva jututtamaan. Oli vienyt kirjastoon hänkin kirjoja ja lainannut uusia. Juteltiinpa sitten lukemisesta ja siitä, kuinka lapsia ei tahdo saada kirjojen luvusta innostumaan millään.

Kaupassa kävin samalla reissulla. Pienehkön savusiian raatsin hankkia, mutta ei sen maku kovin kaksinen ole itsesavustamaan verrattuna. Hirvittää nekin vakuumimuovipaukkaukset joihin järvien ennen niin vapaana uiskennellut laji nykyisten kasvattamojen markkinatuotteena liimataan.

Yritin katsoa yhtä trilleriä, mutta joutavaa huttua oli liikaa. Kirjoittamisestakaan ei mittään tänään tule. Parasta kääriä itsensä unten armeliaaseen huomaan onhan tuo aikarautakin jo pian ½-yö.

16.8.2017 Keskiviikko

Nukuin niin hyvin, etten herännyt edes poikien koulutielle kolisteluihin, kahdeksaa pitempään en kuitenkaan. Pyöritin jonkun koneellisen pyykkiä ja ripustin ulos kuivumaan koska hyvä ilma. Haudutin jo illalla uunipuuron valmiiksi niin ei ole tarvinnut kuin lämmittää lautasella kukin oman annoksensa. Saman tein myös tänään jo päivällä, sillä ohrapuuro maittaa paremmin kuin kaura-. Kaikki pojat ovat kasvupyrähdyksen kourissa ja apetta kuluu sen mukaisesti vaikkakin eräiden ruokalajien kohdalla edelleen menee nokka mykränkuonoksi. Iso pannullinen paistettuja perunoita ja lasagnetähteitä meni koulustatulon jälkeen tänäänkin. Ja leipä ei kauaa pussissa pöydällä loju kun välipalan aika tulee.

Kasvihuoneessa tomaatit alkavat kypsyä ja kurkut kasvavat ihan liian suuriksi. Tontinnurkalta napsin kypsiä vadelmia muutamia ja valkoisia viinimarjojakin jokunen kourallinen suuhun kulkeutui. Mansikoita ei enää täällä montaa päivässä kypsy, että ne on helppo hyödyntää. Porkkanat riehaantuivat kasvamaan viime viikkoisen harventamisen jäljiltä, mutta kurpitsan hedelmät tuskin kerkeävät nyrkinkokoista isommaksi kasvaa. Se vihannes ei välitä pimenevistä öistä eikä kosteudesta kun vain lämmintä piisaa, että periaatteessa sillä olisi reilu kuukausi aikaa vielä turvota. Tosin viimesyksyisiäkin pikkelsejä on yksi iso lasipurkillinen syömättä.

Nyt on jo iltamyöhä. Telkkarista olisi tullut Pyöräretkellä Moliéren kanssa, mutta en nyt jaksanut sellaista kultturellista pläjäystä katsoa. Se löytyy Areenalta jonkin aikaa, että jospa jonain toisena iltana...

Alanpa tavata Suomen Kuvalehteä.

17.8.2017 Torstai

Heti aamusta virkistävä uutinen Hesarissa: Pentti Linkolasta ilmestyy Riitta Kylänpään kirjoittamana elämäkerta. Se pitää itselle saada jossakin vaiheessa. Ad Libriksellä se maksaa vielä 25 euroa ja Bookyllä yli 26.

Hesarin jutussa sanotaan kysymyksenomaisesti, että Linkolalta sallitaan kovempia ihmisvihaisia lausuntoja kuin keneltäkään muulta (esim. Halla-aholta), mutta ei vastata, että miksi niin on. Vastaus on se, ettei Linkola (toisin kuin asioita syvästi ymmärtämätön Halla-aho ja halla-aholaiset) ole koko elämänsä aikana itsensä tai jonkun edustamansa suppean ihmisryhmittymän vuoksi puhunut niin kuin puhuu, vaan on ollut aidosti huolissaan biosfäärin kokonaisuudesta jossa yksi eläinlaji eli ihminen päsmäröi niin, ettei muillakaan eliölajeilla ole tulevaisuutta, saatika kaiken tämän mellastelun tuloksena edes ihmisellä itsellään. Jos Linkola olisi teesejään latonut pöytään kuin untuvatyynyjä, kuka niitä kuuntelisi?

Pekka Sauri, joka Kylänpään kirjan on arvostellut, kirjoittaa arvostelunsa vastaansanomattomaksi lopuksi: "Jos hallitsematon ekokatastrfi kaatuu päällemme, emme pääse sanomaan, etteikö meitä olisi varoitettu."

Hyvä Pentti Linkola! Minä ainakin ymmärrän, mitä olet elämänmittaisessa (84 v) näkemysten tuskassasi meille, aivojemme ylivertaisuudella kehuskeleville lajitovereillesi yrittänyt tolokuttaa. Ymmärrän myös "ihmisvihasi" jonka kohteella tarkoitat meitä kaikkia eräänä eläinlajina, itseäsikin. Tässä piileekin sitten kaiken lohduttomuus. Sillä vaikka ymmärtäisimme ainoana, ajattelevat ja päätöksiin kykenevät aivot omaavana lajina tuhoon johtavat toimemme, emme kuitenkaan kykene alkukantaista hamsterin minäämme panemaan kuriin ja muuttamaan suuntaa ajoissa. Menemme kaiken luomamme helppouden veneessä kauniita säveliä soitellen tuhoon kuin Titanic.

Puolilta päivin Romppaiselle, siis lääkärilleni. Pitää käydä vasemman korvan kuulon huononemista valittamassa, vaikka kai tämän maailman tyhjäpäistyvältä melulta voisi jo ommella molemmat korvat tukkoonkin.

Romppaisen jälkeen lähden jälleen Unimäkeen. Siellon ainakin loputkin mansikat kypsyneet jotka taidan keitellä mehuksi suoraan. Mustikoita voisi riipiä sekaan ja kun tein tässä päivänä muutamana mehua, johon laitoin myös raparperiä, niin se tekee oman säväyksensä makuun. Mustat viinimarjat eivät kaikki ole kerenneet vielä kypsyä, että niistäkin tulisi kyllä hyvä yhdistelmä mansikan kanssa.

tiistai 8. elokuuta 2017

Merkintöjä

26.7.2017 Keskiviikko

E:n ja Vinhan kanssa Unimäkeen. P meni mummilaan, G jäi kotiin koska sillä jalispelejä. Ewe tuli kylältä tänne myös.

Käänsin Hesarin tulemaan Unimäen osoitteeseen ja se on ihan mukava käydä tienvarresta hakemassa.

Mansikat kypsyvät edelleen hitaasti. Kerkeävät homehtua jos sataa. Yön kosteuskin haittaa jo. Vajaan litran kypsiä löysin. Mustikkasato näyttäisi olevan runsas, mutta kypsyminen niilläkin hidasta ja epätasaista. Lakoista en vielä tiedä kun en suolle saakka ole könynnyt.

27.7.2017 Torstai

Puuhastelua riittää. Kitkemistäkin vaikka porkkanoita ei kyllä paljoa tule. Harmittaa lanttujen kohtalo joutua jo sirkkataimina pupujen suihin. Eliaksella teetin jo kaikenlaista. Ewellä vähemmän. Vesiä kannatin ja saunanlämmitykseen komensin. Kävivät pyörillä Saarelassa uimassa. Lämpeni kelit.

Luen iltaisin suomalaisen fasismin tutkimusta uudestaan. Ei se kerralla muistiin jälkeä teekään. Jos jyrsäisee toistettunakaan.
28.7.2017 Perjantai

Päivä kulki kevyesti iltaan. Purettiin hirsitaapeli pukkien päälle numerojärjestykseen. Katseltiin jo paikka sille pikkurakennukselle. Pitää huomenna taiteilla linjapukit ja -langat. Siinäpähän tulee Eliakselle neuvottua, kuinka rakennuksen perustuksille nurkkien koordinaatit löydetään. Pientä pohjaa on hyvä käyttää opetustarkoitukseen. Sama periaate käy sitten  vaikka kuinka suurelle rakennukselle. Tosin nykyisin koordinaatit haetaan isommilla työmailla jo sähköisin välinein, mutta lankojen ja linjapukkien käyttöä ei ole silti vieläkään voitu historiaan jättää.

29.8.2017 Lauantai

Haettiin Juhanilasta harjateräksenpätkiä joita tarvitsen hirsien tappeina. Porasin jo vestäessä kymppimillin reiät tarvittaviin kohtiin. Läpimitaltaan niinkin vaatimattomiin hirsiin  ei puisia tappeja kannattanut ruveta edes miettimään.

Juhanilassa kuulin, että Helge on kuollut. Vuotta nuorempi minua ja nyt jo mananmajoille kurvasi. Syöpä!

30.7.2017 Sunnuntai

On jo myöhäilta, kohta kääntyy uuden vrk:n puolelle.

P haki G:n kanssa E:n Kniin. Vein Ewen jo päivällä kylälle kotiinsa. Nyt olen sitten Vinhan kanssa koko viikon kaksistaan täällä. Viikonlopun Hesareita eivät enää tuo koko pitäjään edes kirkonkylän heittolaatikkoon niin kuin ennen. Tupsahtavat sitten maanantaina tavallisen postinjakelun yhteydessä laatikkoon. Kuitenkin maakuntalehden jakavat, että on se outoa etteivät samasta suunnasta tulevaa sanomalehtipostia voi enää yhdessä edes lähemmä kuskata. Moneenkohan talouteen R.vaaralla Hesari on tilattu (asukkaita 1700)?  Ehkä kymmeneen ja kunnantalolle omansa. Savon Sanomat tulenee melkein kaikille.

Kävin eilenillalla Maaningan Kasinolla humpalla. Porukkaa oli, mutta jotenkin oli itsellä vaisu olo. Paita kastui, mutta paljonkos siihen liikettä tungoksessa tarvitsee.

Venäjä pullistelee Pietarissa laivastopäivänään. Niin pullistelevat tahoillaan kaikki muutkin "super"vallat. Ja Pohjois-Korea vaikka sen hauikset ovatkin pelkkää bluffia. Tai jos aseellista hauista Venäjän lailla onkin, niin lujalta taloudelliselta pohjalta sitä ei kummassakaan valtiossa ylläpidetä. Ruuti on kuivaa ja syttymisherkkää, mutta kansalaisten leipä homeessa jos sitä on lainkaan.

S ja K eroavat. Huomenna menen kuskaamaan yhden peräkärryllisen huonekaluja S:n vuokra-asuntoon. K minua silti eniten surettaa. Hänen ahdistuksensa tuntuu täällä saakka.
 31.7.2017 Maanantai

½:n yön jälkeen tässä vielä kukun. Luen ja jotain tekstailenkin. Kaivelin migreeniä käsittelevän novellini netistä vaikka kännyn näytöltä netin näprääminen on surkeaa tuohustelua. Ko. kirjoituksestani oli puhetta tässä äskettäin. Lienee vuosi viimeisestä kohtauksesta, ja muutenkin ovat säryt tänä kesänä olleet minimaallisia. Selkä aamuisin arka ja jäykkä, mutta vertyy helposti kun alkaa vain puuhastella.

Aamulla 8 aikoihin.

Unet olivat "jauhoisia". Mitä ajattelinkaan yöllä säryistä niin nyt olikin sitten selkä erityisen kipeä herätessä. Piti ottaa puolikas burana koska pitää lähteä viemään S:lle se huonekalukuorma. Ajamista 110 km/sivu ja kantelut kerroksiin päälle. Ja suru.

Illalla myöhällä.

Muuttokeikka tuli päivällä tehtyä. Alakuloinen tuli olo.

Kuljeskelin tullessa Iisalmessa jossa jokin osa menneisyyttäni käveli vähän joka kulmassa vastaan vaikka kaupungin ilme onkin uusiutunut melkoisesti näiden ohitse soljuneiden vuosikymmenten aikana. Parikymmentä vuotta sitten uusittu koivukujakin kasvanut jo entisiin mittoihinsa. Tuolle pitkälle puukujalle oli pystytetty taidenäyttely joka sattui olemaan viimeistä pvää auki. Savolaista huumoria siinä oli, varsinkin kuusenjuurakoista kootussa hirvi-installaatiossa ja nahkaisissa veneissä nahkaisine ukkoineen ja akkoineen. Teatteritalosta oli tehty vaaterytkyjen kuivatusteline ja muuta semmoista. Löysin jonkun kortin kaupasta ja kiinnitin sen takaosan äpäreen hentoiseen runonliekaan yhden säkeistön päästäni töytäilemästä:

elisen painaumat
       hiivattominakin
kohoumiksi nousevat
huomisen minussa

L&A kävivät iltasella moottoripyöräajelulla kylässä.

Pohjois-Koreasta pomahti taivaalle ja sieltä alas mereen jälleen jokin ilotulite. Mitähän siitä touhusta vielä seuraa? Pitäisi se pullukkapoika-johtaja käydä täsmäpommittamassa sukuineen ja muine nuoleskelijoineen tuusannuuskaksi niin pääsisi pöljällä diktatuurilla kuritettu Korean kansa kokeilemaan, vieläko taantumuksen suosta nouseminen olisi mahdollista.

Pimeää on jo. Täälläkin.

1.8.2017 Tiistai

Yöllä romautti lyhyen, rajun vesisadekuuron niin, että havahduin sen kohinaan peltikatolla. Nyt aamuaurinko paistaa miltei pilvettömältä taivaalta ja ilma on raikas hengitellä. Eilisen alakulo on väistynyt hieman taaemma.

Olisi tasan 39 vuotta siitä kun ensi kerran vihille astelin Siilinjärvellä. S:n sairastumisesta ja "poismenostakin" on kulunut jo yli 25 vuotta. Jos tällä järjellä...

"Jos"-spekulointi on turhaa, mutta ainahan voi vaihtoehtoisen elämämänkulun todellisen rinnalle yrittää mielikuvitella. Tarinan vaikka siitä, miten tämän päivän "järjellä" elämäänsä ohjailisi. Osaisiko silti "paremmin" jos samaa eivät tekisi muutkin ihmiset siinä ympärillä? Yksi kaikenkokenut järkevä täyspöljien ensikertaa elämää elävien joukossa olisi mahdoton yhdistelmä. Siksiköhön näyttää joidenkin kohdalla kuin tuulimyllyjä olisivat teurastamaan menossa kun yrittävät olla järkeviä järjettömästi ohjautuvan elämän ruorissa?

Illalla myöhällä.

Mitäpä muutakaan sitä pitkinä, pimeinä iltoina tekisi kuin lukisi ja kirjoittaisi? Nukutakaan vielä ei.

Päivällä kävin lakkoja poimimassa muutamatkin litrat ja laitoin ne jo pakasterasioihin valmiiksi ja kellariin. Torstaina käyn Knissa joten kerään sitten myös kypsyneet mansikat mukaan ja vien pakkaseen. Oli sen verran helteistä, että paarmat juhlivat paljailla kintuillani ja paidattomassa nahkassani marjoja poimiessani. Nyt vereentyy petivaatteet kun on rokamia nahka täynnään. Mutta mitä olisi lakkareissut ilman paarmoja ja muita mäkäräisiä? Niihinhän tottui jo lapsena kun ilkosillaan kesät kirmattiin.

Kaivelin tänään myös hirsikehikon pohjatolpille montut ja asensin ne paikoilleen. Tasasin nuo kyllästetyt pylväidenpätkät korkoonsa valmiiksi, keräsin linjalangat ja purin pukit pois. Kyllä se siihen aikanaan sitten pikkumökkeröinen nousee. Aittavarastoko se sitten tulee olemaan vai polttopuitako sinne köijään, niin sittäpähän näkyy.

Alakulo astui jälleen mieleen moninaisten muistumien myötä. Yksi valopilkku onneksi vilkkuu tuolla jossain minullekin.

2.8.2017 Keskiviikko

Unessa tanssin naiseni kanssa hidasta foxia (Moskovan valot?) ja lopussa suutelin häntä laventelin (kookoksen?) tuoksuiselle otsalle. Siihen heräsin, ja vain unessa esiintynyt, haipuva tuoksu huoneessa leijui.

Nyt kahvi on suodatettu, käyty kellarista aamupalatarpeet ja kuunneltu ensimmäiset uutiset joita ei sitten muita jaksakaan sillä kun ne yhdestä aiheesta aloittavat niin sitä sitten  jankkaavat joka helvetin tunnin välein. Onkohan maailma oikeasti niin ykstitotinen paikka kuin päivän jammuista voisi päätellä? (Jammooninen=kehitysvammaisen veljeni ilmaus toistolle, apinoinnille.)

Kasvusto tällä hehtaarin aukealla on miehenmittaista. Horsmaa, heinää ja niittykukkaa on valtavasti. Muutamia polkuja olen niitellyt ja rakennusten läheltä kasvustoa pannut matalaksi, mutta muuten olen antanut kaiken rehottaa niin riittää hyönteisille ja hyönteissyöjille askaretta henkensäpitimiksi. Ja onhan värikäs ympäristö oikeastaan mukavan näköistäkin. Sotkuista, sanoisi perikaupunkilainen pinsetillä nurmikoitaan nyppivä hifistelijä.

Pojat ja S lähtevät nyt aamusta Knista Härmään Power Parkkiin.

Tänään tultiin globaalissa maailmassamme jälleen siihen pisteeseen, että syömme ja raiskaamme luonnonvaroja velaksi loppuvuoden. Suomen osalta velaksisyönti alkoi jo huhtikuussa maantieteellisen sijaintimme takia.

Mutta kenet päästivätkään edellisen uutisen jälkeen eetteriin itkemään? Kovan talouden edustajat joiden äänitorveksi valittu "asiantuntija" suri sydäntäraastavasti kuinka ilmastonmuutoksen vuoksi lämpötila tulee nousemaan jossain päin maailmaa yli 40 asteen ja koska lentokoneet eivät pääse nousukiitoon, biljoonien dollareiden tappiot matkailusta tuottonsa saavasta liike-elämässä tulevat olemaan kauhistuttavat!

Keräsin mansikoita yli 5 litraa.

3.8.2017 Torstai

Illalla myöhällä

Heti aamusta sadepilvet kertyivät taivaankannen kattaviksi ja alkoivat kaataa märkää niskaan joten läksin käymään Knissa. Pesin Sivukadulla pari koneellista pyykkiä. Mansikat pilkoin rasioihin ja laitoin pakastimeen, kuin myös lakkarasiat. Kastelin kasvihuoneen kasvit ja sovin TM:n kanssa, että käypi sitten toisena päivänä tekemässä samat. Ja korjaa laatikosta postit. Olin takaisin 14 jälkeen. Vinha oli kytkettynä sen aikaa Unimäen pihassa. Sadekin loppui sillä aikaa ja tuli oikein kesäinen ilma. Vähän viileä kylläkin. Virittelin pyykkinaruja ulos ja panin tuomani puolimärät pyykit tuuleen kuivumaan.

Lämmitin saunan vaikka kävin Knissa suihkussa koska niitin parran ja tukan sängelle sähkökoneella.

Jokin mieltä kaivertaa koloille kuin etana mansikkaa.

4.8.2017 Perjantai

Heräsin koputukseen (?) klo 1 enkä saanut heti unen päästä kiinni. Suodatin kupillisen kahvia ja luin fasismikirjaa. Tulin nyt sille sivulle, jossa mainitaan viime sotien loputtua niiden suomalaisten natsien nimet, jotka kokoontuivat Saksassa muka toimiakseen niin, että sota bolshevismia vastaan jatkuu saksalaisten natsien avulla hamaan voittotappiin saakka. Perttulan tylsämielisten laitoksen johtaja Hedman mainitaan yhtenä jäsenenä tässä kokoonpanossa.

Tämän kohdan lukeminen vie ajatukseni taas kerran niihin aikoihin, kun omat "tylsämieliset" veljeni Hämeenlinnaan köijättiin! Kun nyt tietää Hedmanin suvun rotupuhtausajattelusta, niin kylmä kaluaa takaraivoa niiden "hoito"menetelmien ajattelu joilla Edvin Hedmanin jo 1800-luvun puolella (alkuun Hki Kallio) perustamassa laitoksessa on saanut vapaasti touhuta. Ja entä kuinka pitkään samalla ideologialla varustetuin työkaluin kehitysvammaisia aina 1970-luvulle saakka hoidettiin. Mitä niiden suljettujen seinien sisällä onkaan tapahtunut, niin eipä ole itse hoidettavat kyenneet raportteja laatimaan. Esim. sterilisaatioitahan Suomessa (Pohjoismaissa) vammaisille suoritettiin 60-luvun lopulle saakka. Tutkimuksiin perustuvaa elämäkertaa Hedmanin sukua ylistävien artikkeleiden rinnalle miehistä ja touhussa mukana olleista vaimoistaan ei ole tehty! Miksi?

Aamulla kattilalinnun (niittykirvinen) poikanen lähti kieletönnä maailmalle. Siltä hävisi ihan oikeasti kieli jonkun loisen pesiydyttyä suuhun. Tuskin siitä pitkäikäistä eläjää äänetönnä tulee, ja miten se saa syötyä kun emot lopettavat hyönteisten tunkemisen syvälle kurkkuun kuten näin niiden tuossa kattilapesässä käydessään tekevän? Reviirikäyttäytyminen ainakin kärsii kun ei voi ääneen noitua kilpailijoita suohon.

5.8.2017 Lauantai

Rankkaa sadetta aamuyöstä. Nukuin yli kymmeneen. Nyt aurinkoista jälleen. Tuulee lännestä.

Tulipahan päivämäärästä jälleen mieleeni: Isä haavoittui Ontrosenvaarassa 73 vuotta sitten 5.8.1944 ja itse yövyin teltassa pyöräretkelläni tuolla samalla vaaralla kesällä 2014 kun olin edellisyönä juuri ja juuri selvinnyt hengissä minut tiellä pysäyttäneestä roistokaksikosta.

Kävin mustikoita sankollisen. Ovat "savipuolia" eli märän kypsymiskauden vaivaamia joten eipä niistä ole muuhun kuin mehuksi. Olisiko jossain kankaalla parempia. Paljon niitä ihan tuossa omalla maallakin olisi. Vinhakin riipi niitä suuhunsa.

6.8.2017 Sunnuntai

Havahduin viideltä, kävin kusella ja jatkoin unia. Heräsin seuraavaksi kahdeksalta unennäköön jossa hirsien tapittamista ja rakasteluja omituisissa paikoissa.

Kaivelin jo mukavankokoisiksi kasvaneita perunoita pellosta ja muuutamatkin sipulit. Valkosipulit varsinkin ovat niin hyviä syödä ihan siltään leivän päälle lintittyinä, ettei makkaroita särpimeksi kaipaile. Mansikoita keräsin rasioihin ja muutamat kehäkukat leikoin maljakoita varten. Niitä nimittäin on hyvin lannoitettuun penkkiin noussut raivata asti. Raparperipenkissä olisi satoihin kiisseleihin ja piirakoihin tarpeet jos vain joku tarvitsisi. Ja kaikki varmasti luomua!

7.8.2017 Maanantai

Pilvessä kuten eilenkin, mutta sateetonta. Mukava touhuiluilma. Sen verran viileää, että maito säilyi hapantumatta ulkokuistilla yön ylitse.

Kävin aamusta leipomosta piirakoita, rinkeleleitä ja ruisleivän Kniin viemisiksi sillä lähden tänään täältä  muutamaksi päiväksi ainakin pois vaikka ei kyllä haluttaisi lainkaan. Viikonlopun hesarit olivat laatikossa, mutta tämänpäiväinen on jo Sivukadun laatikkoon kolahtanut.

Armaalan Rami kävi pihassa pitkän kävelylenkkinsä poikkeamana.

Kun kokosin hirsikehikkoa, niin merkinnältään C 2 ei käynyt lainkaan siihen väliin, johon se kuuluisi???

Ilta alkaa (mistä?)

Siivosin, tiskasin, keräsin pyykit ja työkalut. Saunoin äsken ja kohta lähden ajelemaan. Vinha tärisee jo valmiiksi sillä se arvaa touhujeni suunnista, että kohta se kurja automatka taas hänellekin koittaa.

8.8.2017 Tiistai

Aamuyölle valvotti. Luin rästilehtiä sekä toisenlaista fasismitutkimusta kuin Unimäessä oleva, eli Tarmo Kunnaksen "Fasismin lumousta". Sehän on nyt ajakohtainen kun Laura Huhtasaaresta, tuosta historiaa millään tasolla tajuamattomasta kreatonistista tekivät persujen presidenttiehdokkaan.

En ole misogynisti enkä muutenkaan sovinisti, mutta tätä naista katsellessani en voi muuta kuin oksentaa. Ulkonäöllisesti ihan ok., mutta kun suunsa avaa, niin ei voi pöljempää sanojaa ihmisestä kuoriutua. Paavo Väyrynen on kehnoimmillaankin  älykkö tähän naiseen verrattuna (oikeasti onkin, mutta on jo aikoja sitten kadottanut älykkyydenmereensä todellisuudentajun...) .

Pitkästä aikaa meinasin katsoa telkkarista A-studion, mutta kun asetuin jakkaralle sillä mielellä, että sieltä tulee nyt analyyttinen presidenttiehdokkaan tenttailu, niin jo ensimmäisten Huhtasaarelta irtipäässeiden, onttojen naurunpyrähdysten saattelemat lauseet nostivat niskavillani pystyyn ja piti paiskaista toosa kiinni. Jos tämä ihminen vielä tuostaan suosiotaan kasvattaa, niin voi jo vakavissaan arevlla, että fasismin syöpä on todella pesiytynyt jälleen syvien (pimeiden) kansanrivien sairastuttajaksi. Ne, jotka vähänkin tiedostavat maailmantilan, eivät voine olla niin hukassa mielensä kanssa, että moista ihmistyyppeiä kyläpäälliköksi olisivat hommaamassa. Tai mistä tämänkään tietää. Kaaoksen lietsontaan halukkaita on aina olemassa kaikissa yhteiskuntakerroksissa.

Hesarin kk-liitteessä oli juttu kirjailija Selja Ahavasta jonka "mies alkoi kadota", eli löytää itsestään enemmän naista kuin miestä. Sen luin vielä ennen kuin nyt alan nukkumaan.

Klo on 3.30 ja päässä pyörii vaikka mitä. Minäkin haluaisin "kadota" vaikka kyllä täällä sisälläni yhä mies asuu, ja lahkeessa sen myötäänsä koveneva jäsen. Seksuaalisuuteni oli kyllä tässä välillä hieman hukassa, mutta ehkä se tästä taas...