tiistai 28. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

23.3.2017 Torstai

Olipa mukava tulla kun uuninkuve vielä lämmintä hohki. Uunillisen puita silti poltin ja hellassa pidin tulia, että yökin pärjätään.

Vinha kuolasi koko tulomatkan. Ei auttanut rapsutus, ei mukavien juttelu, altakulmain vain katseli, että tuas se väkisin kyytiin raahasi. Mutta niin oli tulomatkan pahaolo poispyyhkäisty kun vapaaksi tienvarressa päästin. Tuolla se hankikannolla ikkunan editse mustana juovana nytkin vilahti.

Piti käydä radioon patterit ja kaurakekseja otin myös. Vinha oli sen aikaa tuvassa vaikka protestoi kovasti kun oven painoin kiinni. Käytiin nyt illankuhjassa Villelässä moottorikelkan jälkeä mutka. Siellä ei mitään ihmeitä näkynyt, mutta tulipahan käytyä. Aina mieleen tunkee, että olisivatpa Letus ja Veikko vielä elossa, mutta olisiko 100-vuotiaista enää korpimökissä eläjiksi. Letus kuoli 74 vuotiaana ja Veikko eli yli kahdeksankympin.

Helposti minä koko Pullikan entiset asukkaat eloon mielikuvituksessani saan kun vain lähden ajatusten polkujen päissä pistäytymään. Se olisi pitkä matka jos kaikkien mökkeröisten eläjät ja elämisenmallit paperille selvittäisi. Olenhan minä sen joskus tehnytkin, mutta minne lie ne vihkoset pinojen pohjimmaisiksi painuneet. Jotain olen blogikirjoituksiinikin muistellut...

Täyspimeys valahtelee nykäyksittäin maisemaan kahdeksan ja yhdeksän välillä. Viipyilevämpi se on kuin syksyisin, ja keväisin siinä on mukana toivo aamulla heräämisestä.
24.3.2017 Perjantai

Hellaan tulet ja puuro hautumaan, kahvia pari kupillista. Auringon nousun aikaan läksin pikkupakkaseen Vinhan kanssa. Käytiin taas mutka Villelässä, mutta mentiin nyt vähän ohitse Vanhaan Toimilaan päin sillä siellä oli haettu moottorikelkalla halkoja metsään kootuista pinoista. Villeän rinteessä on vielä suuripuista metsänriekaletta jäljellä. Vuosikymmeniä sitten kuoleentuneet, kiviset pellonlämpäreet puskevat korkeaa koivua ja juhlavan suoria haapoja. Letuksen pieni lato on vielä haamullaan entisen Kyntöläisen menevän polun tukkeentuneella suulla, tai lie Ukko Villen peruja peräti se. Latopahasen vieressä oli lapsen mieltä kiihottava, mielenkiintoinen  kiviraunio sillä sinne oli nakeltu kaikenlaista metalliroinaa katkenneista viitakkeenteristä kuparipannuihin ja pohjapuhkisiin emalikattiloihin. Kyllä siellä metallinpaljastin vieläkin ärjyisi.

Villelä on nyt Helsingissä asuvan Pertin hallussa. Hän on Letuksen ja Veikon Pappilanmäellä asuneen veljen, Reinon poika sillä heillä itsellään ei jälkeläisiä ollut. Tai ehkä Letuksella yksi vajaavaltainen tytär joka ei sekään sukua jatkanut. Pertti on kunnostanut kaikki rakennukset. Purkanut mäensyrjässä sijainneen, huonokunotoisen parakkisaunan pois ja pieni, pihapiiriin sopiva hirsinen sauna on eri kohdassa, mutta sopii miljööseen oikein hyvin. Se vanhin savusauna, joka murjotti jo lapsuudessani sisäänpainunein kattein vastapäisellä rinteellä, on maatunut yhettömiin. Ei sen kumpu kesäisin edes viholaisia eikä horsmaa lykkää vaan paikalla kasvaa vankka koivikko. Jo 70-luvulla vinoon köntsähtänyt liiterikin on saanut häipyä muistojen joukkoon. Entisen huussin takana sijainnut pieni rekilato on saanut kohennuksen ollen nyt halko- ja tarvekaluvarastona. Vääntyilevistä koivuhirsistä joskus kauan sitten vuoltu pieni aitta nököttää siistinä tuparakennuksen vieressä entisillä sijakivillään. Siihenkin on kate uusittu samoin kuin päärakennukseen joka on korjattu perusteellisesti sisältäkin. Pihlajarykelmä ison pihakiven ympärillä on vuosikymmenien virtsaamisten lannoittamana pysynyt elinvoimaisena ja samoin pottukellarin luona olevat tuomet. Letus taisi kaikki tiskivedetkin niiden juurille kantaa. On niistä tietenkin vanhimmat pilkottu polttopuiksi. Niitä puupuskia vasten kukinnan aikaan lie sadat mustavalkovalokuvat Veikko kävijöistä ottanut. Minullakin muutama on.

Mikä lie Villelän kohtalo sitten, kun Pertistä aika jättää? Hän lienee jo yli 70 v. tai jopa liki 80? Kuka metsässä piileskelevästä mökkipaikasta sen jälkeen enää välittää? Liekö P:llä jälkeläisiä? En ole kysynyt kun joskus olen käynyt jututtamassa. Vaimo sillä mukana on kun kesällä paikalla on. Tästä Pertistä vanhin siskoni oli pv-kirjaansa 1963 kirjoittanut, että "...Pertillä on isompi nenä ja mulukku kuin Iekkilän Erkillä...".

Viherpeippoja ja punatulkkuja ikkunan alla. Pitää lähteä halkorantteelle. Voisin vielä jonkun pölkynpätkänkin käydä metsänlaidasta nykäisemässä kun hanki kantaa kelkkaa. Länsituuli puhalsi äsken lumisisältöisiä pilviä jotka tyhjäksi kippautuessaan vanhan hangen päälle pyörivät siinä kuin pumpulipalleroiset täyttäen koloja ja notkelmia ja sehän kovasti Vinhaa viehättää.

Illalla pimmeellä.

Viivyttelin saunanlämmitystä sillä on mukava käydä lyhdyn lepattavassa valossa lauteilla makailemassa. Ja kun jälleen kerran tuntee lihaksissaan töitäkin tehneensä. Toinenkin halkopino alkaa olla parin metrin korkeudessa. Monta siirtoa siinä ihmisen pitää tehdä, että asia etenee. Kun ajattelee, kuinka hirvittävät määrät tässä maassa aikojen saatossa on pölkkyjä haloiksi särjetty, niin omat hommat tuntuvat näpertelyltä. Sitä paitsi aikoinaan on ollut oma ammattikuntakin sitä varten olemassa. Huvikseni laskin, että tasaisesti kolmen kuution päivävauhtia myskäen puunhakkaaja on saanut vuodessa metriä korkean ja 951 metriä pitkän halkoaidan valmiiksi. Mutta jos halkotuotantoon on kuulunut puiden kaataminen, karsiminen, pätkiminen, hevosella rantteelle ajot, halonta ja pinoaminen, niin kolmeen kuutioon tuskin on joka päivä ylletty. Halonhakkuukilpailut ovat eri asia. Niissä kai työlle ahneimmat Kallet ovat päässeet 11-15  kuution päivävauhtiin, mutta silloin pölkyt on heille valmiiksi pätkäistyjä ja pinottuina hakkuupölkyn viereen ja niistäkin on oksaisimmat syrjään nakattu. Senkus mäikyttää menemään. Joku on ollut antamassa teroitetun kirveenkin  kouraan kun toinen tylstyy.

Lueskelen Mirkka Rekolan Aforistista kokoelmaa. Yritän myös Donna Leonin dekkaria, mutta joko suomentaja on höseltänyt tai jo alkuperäisessä tarinassa on asiat kerrottu ilman faktojen tarkistamista. Ja mitä helvetin jaarittelua siihen väliin onkaan väkerretty.

Ulkona tähessä taivas, mutta tuulee navakasti. Kotoisa kolke kuuluu jostakin. Vinha jo unessa eteisen kuramatolla.

25.3.2017 Lauantai

-9 pakkasta. Heräsin ½6. Hurautti taas lumikuuron ja sitten jälleen pilvettömäksi taivas selkeni.

Aurinko alkoi naousta hieman ennen seitsemää punaisenkeltaisenoranssinkirjavana Tikkasenpuron kohdalta niin kuin miljoonina aamuina ennen minuakin.

Uuniin ja hellaan tulet ja kahvin suodatus. En viitsinyt puuroa keittää vaan sotkin kauraryynejä mustikoiden sekaan jonka nieleksin mahaani vaikka ei se niin hyvää ole kuin hyvin hautunut, lämmin voisilmäpuuro. Voitelin lisukkeeksi ruisleipäpalasen ja söin sen salaatin ja muutaman maustesillipalan kanssa, ja päälle piimää puoli purkillista.

Olen laihtunut viimeisten viikkojen aikana 2-3 kg. Vyössa se tarkoittaa kaksi reikää kireämpään suuntaan. Olo on parempi, vaikka kyllä mielialaan kevätkin vaikuttaa. Ajattelin juuri, että jälleen saan yhden hienon kevään elää eikä päähänkään koske. Nivelrutinat kyllä kestän vaikka ne joskus unta häiritsevätkin.

Aamuaikaiseen ei nykyisin tule radiostakaan muuta kuin musiikkia ja joka hemmetin taukoon jonkun leipätoimittajan säähavaintoja tai pelkkää kynsien pureskelua. Joskus tulee Puheelta arkisto-ohjelma jonka haluaa kuunnella, mutta nyt sieltä tuli menneiden vuosikymmenten takaa pseudokineettistä ufohuuhaata jossa sekä haastattelijat kuten kohteensakin ovat niin lapsellisen totisina aiheensa kimpussa, että kyllä kosmologi Enqvist kuolisi nauruun jos kuuntelisi. Seitsemän uutiset kuuntelin ja naksautin ratijolta turvan tukkoon. Voisivat tavallisetkin toimittajat joskus yllättää ja kokeilla jonkin erikoisteemaan paneutuvan puheohjelman tekoon jääskeläisiltä kysymättä, mutta onko rivitoimittajilla edes valmiuksia, saatika intohimoja sellaiseen?

Ikkunaan paukahti punatulkku. Elottomana se kellotti talonpäädyssä hangella, mutta en kerennyt paikalle kun Vinha sen nappasi ja retuutti pitkin hankea niin että pöllysi. Sitten se meni lumikukkulalleen ja söi sen. Siinä koirulle luomuaamupala vaikka ei kovin toivottava, että joka aamu niin kävisi. Lensiköhän tulkkunen haukkaa karkuun kun niin kovaa lasiin pläsähti?

Klo käy lauantaisen Kalle Haatasen puheohjelman aikaa jossa olisi jälleen paljon asiaa, mutta en malta jäädä kokonaan kuuntelemaan. Suodatan pari kupillista kahvia ennen varsinaisiin hommiin ryhtymistä. Hiilet vedin uunista ja nyt se siityy hetken ennen kuin panen pellit kiinni.

Aamutoimien jälkeen kävin Vinhan kanssa kävelyllä harvennusraiskiolla. Susi oli noussut lumisadekuuron jälkeen Karisuon suunnalta 50 metrin päähän pihasta ja jolkotellut meidän edellä tietä pitkin Tojotan luokse josta kammennut hankikannon päälle ja jatkanut puskissa Näläkämäen suuntaan. Siis oltiin liikkeelle ehkä ½-1 tunnin päässä toisistamme. Olisikohan se pistellyt Vinhan kitusiinsa jos olisi satuttu samaan aikaan lähtemään?

Hakkuuraiskiolta lähti sitten jänis edestämme ja "vinhalta" se näytti kun valkoinen ja musta viiva pomppi risukossa ja hangen päällä näkymättömiin. Vinha ei kertaakan haukahtanut jänekselle ja tuli aika pian pois aivan läkähdyksissään. Hauska pyrähdys se.

Klo 17.30

Puita raahannut, pätkinyt, halkonut ja pinonnut monet tunnit. Jälki näyttää mukavalta vaikka tekemäni pinot eivät koskaan viivasuoria olekaan. Saunoinkin jo. Oikea jalka tuli kipeäksi, mutta nivussärkyä ei enää ole. Otin puolikkaan buranan. Puutarhuri soitti, että tulenko Napikselle. Hän aikoi mennä koska ei ollut tarvinnut mennä "iltavuoroon" G:n jalisjoukkueen myyjäisiin koska leipomukset olivat menneet jo aamupvllä kaikki Prismankävijöiden laukkuihin. Yli 300 olivat netonneet siitä hommasta.

Kaipa tässä lähden ajelemaan, ajatuskin tuntuu houkuttelevalta, ilma kuiva, ja luultavasti tiekin. Siellä soittaa Finlanders ja joku uudempi tulokas Mikkola bändeineen. Porukkaa siis tulvii jälleen tanssiniloon.

26.3.2017 Sunnuntai

Klo 8 heräsin vaikka siirsin jo ½3 Napikselta tultua kellot kesäaikaan. Yöllä oli pakkasta 6-7 astetta ja nyt vettä tihkuttaa! Puuro hautuu, kahvit jo join.

Enpä ole aikoihin ollut niin hyvällä tuulella kuin eileniltaisen tanssireissun aikana. Tullessakin hyräilytti vielä. Laaja oli skaala tanssipartnereiden suhteen Puutarhurin lisäksi: Kuopio, Siilinjärvi, Joensuu, Oulu, Kuhmo, Kainuun monet kunnat, Juuka, Tuupovaara, Lieksa, Iisalmi, Venäjä, Ukraina... Kaikki olivat kovasti iloisella päällä ja juttukin kävi minkä hengästymisiltä jaksoi.

Tukevaa ukrainalaista kun ei kovaa kyytiä jaksa töytyyttää niin juteltiin Tshernopylin räjähtämisestä 1986. Perhe oli ollut onnettomuuden sattuessa Georgiassa äidin sukulaisten luona kyläilemässä ja säästyivät siten pahimmalta laskeumalta. Koti on sijainnut vain 400 km: päässä ja tuulet olivat tuoneet tuoretta säteilyä, mutta aluetta ei ole tyhjennetty asukkaista silloin eikä myöhemminkään. Kaksi kuukautta he vain ovat olleet poissa, että ei kovin pitkä varoaika sekään. Paljon on sielläkin syöpiin kuolleet, ja yhä kuolevat. Silloinen Neuvostoliitto ja myös nykyinen Venäjä lie pessyt kätensä tästä nyt Ukrainan alueella sijaitsevasta, radioaktiivisuudestaan huolimatta eläinten  paratiisiksi muodostuneesta alueesta.

Ukrainalainen kertoi ironisen hauskan anekdootin perheen totaaliseen köyhyyteen putoamisesta Neuvostoliiton pasahdettua pirstaleiksi ja Ukrainan otettua takaisin itsenäisyytensä: Äiti oli ollut työssä sokeritehtaassa ja sieltä oli annettu työläisille pienen palkan lisäksi tehtaan tuotetta niin, että sitä oli ajan saatossa kertynyt kokonainen huoneellinen, mutta mitä sillä tehdä koska niin  oli tehtaan alueen muillakin työläisillä? Rahaa ja leipää puuttui, sokeria olisi ollut vaikka viinatehtaan perustamiseksi. Ruuan puutteen ja kaikenlaisen huolen takia koko perhe oli sitten muuttanut Pietarin lähelle vaikka venäläisyyden kanssa heillä ei muuten ollut tekemistä. Äiti on Georgiasta, mutta isä pesunkestävä ukrainalainen.

"Mii Mikkokin" oli jota tauolla puhutin. Sanoi tulleensa viime viikolla Kuopioon josta sitten Varpaisjärven mökilleen. Kertoi hoitelevansa Nilsiän vesireitin suojeluyhdistyksen hommia tällä matkallaan. Kehotti katsomaan netistä. Muistin sitten Iiro Viinasen turvesoiden vastaisen kampanjan ja sitä samaa ketjua Mii Mikkokin edusti. Pitänee asia tutkaista.

Nyt iltamyöhä. 

Päivä meni halkorantteella mukavasti, mutta en ole vielä hangen alla olevia puita lähellekään kaikkia sahannut edes pölkyiksi. Ja pitäähän niitä tänne Unimäkeenkin pieksää kuivumaan ettei tulisi lämmöstä nuusaa.

Lähden vasta huomenna. Pitää olla klo 12 Knissa kun on P:n hammaslääkärissä käyttö. Vastaanottopisteen paiskasivat Lohtajan hampiin kun Lehtikankaan hammashoitola meni remonttiin homeen takia, tai ehkä purkavat koko hönnän vaikka ei se ole kuin 1990-luvun peruja koko rakennus. Teppanan uudessa hampihoitolassa pojat ovat normaalisti käyneet, että mikä lie heidän järjestelyjensä syy sitten siellä oleva hoitohenkilökunta panna Lohtajalle? Vai onko se palveluvuosikysymys, että kuka väistää?

Luin pitkin hampain Donna Leonia kun täyteläisempää Rekolaa ei montaa värssyä kykene päähänsä lataamaan etteikö ala askarruttaa. Mietin äsken pitkään tätäkin: "Elää visionsa sisässä, yö yöltä katoaa silmän matka."

Kutsuin Vinhan sisälle. Nyt itsekin muate!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

18.3.2017 Lauantai

Klo 07 ja uuni jo lämpiämässä. Rännänräiskeessä teiden polanteet halkeavat ja oli aika juormuista tulomatka. Knista Talvivaaraan ja Maaselän tienhaaraan saakka tie oli höylätty ja sula, mutta siitä tänne päin kymmenen sentin jäisenurainen väylä. Mutta siinäpähän sitä tuurillaan luistelee kun ei muuta liikennettä juuri ole. Tukkirekkoja saa pelätä jos mutkassa sattuu keulitusten sillä syvästä ajourasta hyppäyttäminen ei äkkiväännöllä onnistu. Yksi raskaslastinen pöllijuhta tuli Hälilän seutuvilla mäessä vastaan ja koska molemmilla oli hiljainen vauhti, sivuutus onnistui hiuksia halkoen, mutta kuitenkin.

Unimäen tiellä olivat urakoitsijat ajelleet metsäkoneilla ja läjittäneet sullipinoja poikittain raviojien ylle. Tielle oli putoillut oksia, pölkynpätkiä ja metsäisiltä ajourilta telaketjuissa kantautuneita mutaisia jää/lumilohkareita. Jotenkin niiden väleistä pujottelin Näläkämäen tienhaaraan josta pulkkakyydillä tarvittava tarpeisto mökille.

Vesien ja puiden haut, hellaankin tulet ja kattilat vettä täyteen. Lämpömittari näytti sisällä seitsemää astetta. Ulkona nollakeli, sataa edelleen vedellä huuhdeltua räntää. Välillä tuulee eteläisesti niin, että tuo ryhelöinen taivaananti viilettää  kiivaan pisteliäästi vaakatasossa ikkunan ohitse ja kun ulkona kääntää kasvonsa sitä päin, tuntuu kuin märällä viholaissäkillä päin näköä läiskittäisiin.

Kuivat lämmityspuut ovat nytten kaikki. Yhden kerran vielä laatikoissa olevilla lämmittää uunin ja se on sit siinä. Kuivanäreiden hakuun hakkuuraiskiolta täytyy yrkäillä kunhan keli antaa myöten. Pakastuisi niin tulisi hankikanto koska märkää on lumi. Hella- ja saunapuita vielä riittää joilla hätäjälin lämmittää uuniakin.

Ruokinta-automaatilla uusina tulokkaina mustarastas ja kaksi pientä, kirjavaa koukkunokkalintua; en tunnista.

Mitenhän kaikki ruokailijalinnut saisi laskettua? Onko niitä satoja eri yksilöitä? Lajit erottaa, ja 26 yhtäaikaa koivuissa istujaa olen kerennyt laskea, mutta alhaalla ruokintapaikalla käy sellainen vilske, ettei silimissä räpse riitä.

Myöhäiltapv nyt ja saunanpiisistä katon ylle tunkeva savujööti tuuleen hajoaa.

Kun olin kävelyllä moottorikelkan jälkiä Villelässä, niin sillä aikaa haukka oli aterioinut pihamaan pikkupetäjässä punatulkullisen verran tuoretta luomua. Punaiset ja harmaat höyhenet pitkin hankea viimeiset liikkeet sen siivekkään puolesta suorittivat. Ja niin oli tuuli hänenkin ylitsenä käynyt.

Hakkasin vähän halkoja, mutta oikea olkapää naukuu ja paukkuu kipeästi, että ei siitä mitään tule. Sahasin sitten lisää pölkkyjä ja siivosin liiterin lattialta puunpärtöä kuivikesankkoihin huussia ja kompostia varten.

Kävin kylältä Lynxiin ja m.sahaan bensaa ja myös 2-tahtiöljyä piti pikkupöntöllinen ostaa. Sitten istuin Torakorven "Esson" baarissa Keinäs Lassin ja Purolan Markun pöytään. Anttilan Oiva röhjötti isoine mahoineen peliautomaatin jakkaralla. Tervehtihän tuo vaikka hirvikoiramiehenä ei tykkää minun susimyönteisistä mielipiteistäni yhtään. Ei ne jutut kovin korkealentoisiksi kerenneet yltyä kun hajosi se parlamentti. Toisessa pöydässä istui Rautiasen poika, Pursiainen ja muutama muu, joiden kasvot ovat tuttuja, mutta nimet haihtuneet historiattomaan hämäryyteensä.

Kunhan tässä on saunottu ja hörpätty kahvit niin laitanpa uudet tanssipopot kassiin ja lähden lampsimaan tienvarteen autolle. Suunnistan jälleen Napikselle vaikka ei kertakaikkiaan olisi varaa siihenkään hupiin elämässä.
19.3.2017 Sunnuntai

Nyt on klo 3 aamuyöllä. ½tuntia sitten kävelin narskuvassa lumessa autolta pihaan. Kuun laskeva puolikas, joka Napikselta lähtiessä oli kuin siniseltä taivaanpöydältä kaatumaisillaan oleva, hyvin suuri kulho, pieneni sadan km:n matkalla kelluen sitten Karisuon yllä huojentuneen oloisena. Sen mukavan kelmeänkeltainen valo loi oman tunnelmansa kävelijän tuntoihin, ja kun olin jättänyt lähtiessä lyhdyn palamaan kuistille, niin tuntui, kuin joku olisi odottamassa minua täällä vaikka en Vinhaakaan ottanut Knista mukaani. Mielikuvittelen Anun ja Marin, Gunillan ja Taunon korsaamaan tuvassa niin eiköhän se riitä nostalgisoimaan aamuyön yksinäiset tuntini. Pakkasta lienee yli 10 astetta ja tulee toivomani hankikanto.

Napiksella oli julmettu määrä humpaltajia, tuttuja, ½tuttuja ja tuntemattomia; Mäkimattila Varjokuvineen ja Sinitaivas-orkesteri näpräsivät soittopelejään ja aukoivat laulutaitoisia suuvärkkejään. Olisinko parit pelit jättänyt kahvittelun ajaksi tanssimatta. Ainakin yhdet masurkat ja polkkaparin. Käpylisäkkeen lävitse virtaavat hyvänolonhormonit saivat jokatapauksessa mielen mukavaksi.

Mainita kannattaa, etä minua haki yksi oikein tumma ja lihava nainen. Kysyin, mistä maasta hän on lähtöisin kun murtaen puhui. Sanoi olevansa Ukrainalainen, mutta asuneensa Suomessa (Juuassa?) 20 vuotta. Isä ja äiti elävät vielä, mutta asuvat Pietarin lähellä olevassa pikkukaupungissa. Politiikasta tai Itä Ukrainan tilanteesta en kerennyt kysyä mielipidettä vaikka aioin.

Sunnuntai-ilta ja pihamaalla pakkasukko tovereineen kieriskelee hangessa. Laski nopeasti 18 asteeseen auringon mailleenmenon jälkeen.

Päivällä hakkasin halkoja, mutta ensiksi heti herättyä kävin hiihtelemässä hankia pitkin ja kaadoin muutaman pienen haavanräipän jäniksille. Aiemmin kaatamiani olivat jo käyneet maistelemassa. Pajuraitojen oksienkärjet ja aluillaan olevat kissankäpälät oli karisteltu myös yhettömiin. Niiden nukkaisenpehmyet kukan alut eivät pupuille kelpaa, vain se "malja" ja oksan kärki jossa käpälä kasvaa ja turpoaa kevään edetessä. Jätin huomiseksi kuivan polttopuun hankinnan.

Uutisten suurimmat otsikot on tänään värkätty brasilialaisen hormonilihan ympärille. Pilaantunutta ja hapotettua ovat tummat veljemme ja siskomme ympäristöä ja meriä tukahduttavaan vakuumimuoviin siellä pakanneet. Päässäni soi nyt muunneltu laulu Katri Helenalta: "Maailman Lihamaat suuret ja loistokkaat ei voita kotiLihaa milloinkaan..."

Luen Maija-Riitta Ollilan kirjoituksia moraalifilosofiasta. Loppupuolen "Menestyä vai menehtyä"-lukua pitää miettiä. Oma ajatukseni sen luettua oli, vaikka ei täsmästi samaa rataa Ollilan ajatuskulun kanssa menekään, että olemme joka ikinen iikka vähintään ympäristörikollisia juuri sen vuoksi, koska haluamme menestyä yli tarpeidemme. Siis joka kerta kun käyn bensa-asemalla teen rikollisen teon. Samoin kun hankin mitä tahansa tuotetta jota en itse elämiseni jatkamiseen tarvitse. Niin kuin nyt vaikka ne saakelin humppakengät toiselta puolen maapalloa olevasta halvan työvoiman tehtaassta järjettömän logistiikkaketjun takaa.

Kevennän: Pasi Kulju tai Pasi Kuikka niminen en haluaisi olla. Näillä nimiyhdisteillä monet on kuitenkin  ristitty koska vanhemmilla ei ole ollut sananmuunnoskykyä.

20.3.2017 Maanantai

Valokuvasin hakkuujälkiä kun hokkuroin myllätyillä ajourilla. Kauempana suonlaidassa metsäkone paukkoi ja ryski uusia uria ja jälki on todella rumaa vaikka ei tämän istutusmetsän raiskaaminen sillä tavalla sisuksia käännä kuin tutuissa, nyt ikiajoiksi menetetyissä vanhoissa metsissä vielä rymysivät.

Unimäkeä ympäröivien ahojen, soiden, mäkien ja kankaiden lähihistoria on hirvittävä kun sitä tarkastelee useammasta kuin talousajattelun näkökohdista. Niin kaamea, etä nyt en jatka ajatusta enää syvemmälle, sillä sen kuilun pohjalla on lohduton pimeys. Sen verran kuitenkin, että neljä-viisi eri metsän olomuotoa olen tähän mennessä nähnyt jo sinä lyhyenä aikana jonka olen olemassaollut. Vanha, lapsuuden metsämaisema (todellinen kotini) ja sen murskaamisen konevoimin silmänkantamattomiksi aukkohakkuiksi. Sen täystuhon jälkeen julmettujen aurausvälttien viillot maankamaraan joka ei moista ole kokenut sen koommin kun miljardeja vuosia sitten maailmankaikkeus alkoi järjestyä siksi kokonaisuudeksi kuin se vähän aikaa kerkesi olla. Sitten hentojen taimien istuttaja-armeijat, raivaussahojen naukumiset pusikoituneissa taimikoissa ja nyt ensiharvennukset. Ehkä kerkeän nähdä vielä senkin, kun noin kahdenkymmenen vuoden sisällä nämä jälleen puidaan sileiksi keskenkasvuisesta puustosta joilloin "metsän" lyhyt, minkäänlaisia muistoja kenenkään mieliin juurruttamaton taloushistoria alkaa alusta. Tavoite on siis siltä osin saavutettu. Mikä, kenen, kysytään. Katso peliin.

Kuivaa puuta on nyt pihassa ja laatikoissa tuvassa. Saunaa lämmittäessäni hakkasin kaikki aiemmin pätkimäni koivupölkyt pinoon. Tiskasin astiat, kokosin kamppeeni ja kun olen kylpenyt, lähden Kniin ajeleen. Soitin nuoremmalle S:lle, että käypi saunomassa. Laitoin pökköä pesään, että on vielä kuuma jos töiden jälkeen tänne kampeaa. Vedetkin laitoin valmiiksi, puhtaat laudeliinat ja pöydänkulmalle pyyhkeitä, että on mukava tyttären käväistä.
21.3.2017 Tiistai

Asioitaan ei voi hoitaa kun vastustaa, mutta mitäpä siitä. Möllötetään pari päivää vähemmillä liikunnoilla. Kävin uimassa kun en muuta keksinyt. Kipeänä olen hieman. Olkapää vihoittelee ja nivustaive joka venähti puita Lynxin kyytiin kasatessa.

22.3.2017 Keskiviikko

E ei lähtenyt jalisharkkoihin. Se on huilannut nyt kuukauden, mutta sanoo yhä, ettei se enää ole kivaa. Siellä on ollut vaihtuvuutta eikä valmentaja saa yhteishenkeä puhallettua joukkoon. Pitäisi ehkä vielä yrittää. Lukio edessä ja kunto saisi olla kohdillaan pojalla. G lähtee vielä mielellään, mutta P:lle ei omaa harrastusta taida löytyäkään. Ohjattu koiraharrastus on vielä avoin kysymys.

Vanhin S kyseli tietoja avioehtosopimuksen laadinnasta. Neuvoin nettiasiointiin sen suhteen, mutta varomaan siellä olevia "99€" tarjouksia. Halvin ja varmin on oik.aputsto tai oman pankin lakimies. Itsekin sen voi tehdä kun ei ole miljoonaomaisuuksista kyse.

23.3.2017 Torstai

Aamu oli yhtä höseltämistä. Pojilla koulussa ulkoliikuntapäivä. E meni Vuokattiin laskettelemaan ja muut koulun lähelle Kaupunginlammen maastoon ja -mäkeen. P:lle piti soittaa hampilääkärille aika kun uusi hammas tunkee kipeästi oikomishoitokojeen alle.

Hankin evästarpeet itsellenikin sillä lähden tästä hyötyliikunnan pariin Unimäkeen. En jaksa olla nyt täällä Knissa kun  aurinko paistaa ja hanget kimaltelevat. Otan Vinhan mukaan. Syötin sille jo matkapahoinvointitabletin, että jospa se ei niin paljoa kuolaisi vaikka ei sekään aiemmin auttanut.

Kirjoitan vielä yhden s.postin ja sitten lähden!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

14.3.2017 Tiistai

Näin unta Kongon Jonathanista ja piti etsiä Laciesta valokuvia muutamastakin pyöräretkestä jotka hänen kanssaan polkaistiin. Ensimmäinen kokeiluretki, joka tehtiin oli vain etelänpuolen tietä Sotkamoon ja Pohjoisen puolta takaisin. Toinen oli Oulujärven ympäri ja pari muuta pitempää sitten Savon suuntaan. Joskus puhuttiin, että tulisin Tampereelle ja poljeskeltaisiin siellä, mutta onpa hänellä muutakin tekemistä sittemmin ollut. Armeijakin josta juuri suoriutui siviiliin vänrikkinä. Me olisi kyllä pärjätty vaikka siellä Venäjän Karjalassa keskenämme.

E:lle Holter 24H-laite KAKS:lla. En meinannut muistaa, mutta hoitaja soitti kun ei meitä näkynyt. Kerettiin kun ei niillä jonoja.

Muutenkin hajamielisen pään kanssa taiteillut tämän pvn. Lehtiä lukenut koska monta pitkää raporttia niissä. Jos ei Hesarilla amerikoissa ammattinsa osaavia kirjeenvaihtajia olisi, niin paljosta jäätäisiin paitsi me, joille ei ole kykyä lukea New York Timesia tai Washington Postia. Saarikosken pariskunnan (Saska&Laura) kolumnit ovat varsinkin olleet valaisevia. He sattuvat olemaan merkittävien mullistusten aikaan havainnoimassa asioiden kehkeytymistä tänä pelottavana trumpismin aikakautena. Pentinpoika hallitsee kirjoittamisen, että on pojasta polvi edelleen parantunut.

P oli hakenut eilen sen varatun uuden polkupyörän. On ne kalliita. Katsastettuja autoja saa niillä hinnoilla. Ja leipää moneksi vuodeksi.

Jonkun pvn Hesarissa oli laaja selostus lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimean) alueellistamishankkeen täydellisestä epäonnistumisesta. Perustelut olivat niin vankat, että ihmetellä täytyy, kuinka poliitikkojen annetaan tyriä semmoisen parissa ja niin valtavin vahingoin. Eivätkä ne silloin päättämisvuorossa olleet poliitikot enää vastuuta harteilleen ota. Niin kuin se Hyssälän hyssyttelijä joka ei mukamas edes muistanut osallisuutensa merkittävyyttä kun on siirtynyt jo muiden harrastusten pariin. Ihan samoin tekivät lehtomäet ja pekkariset Talvivaaran suhteen. Kohauttelevat lobbaustensa surkeille tuloksille olkiaan jos joku toimittaja älyää kysellä vastuiden perään.

Miten voidaan siis todellakaan luottaa tämän sote-uudistuksen onnistumiseen kun poliitikot ovat sitäkin ajamassa? Kovasti siinä valuvikoja tuntuu olevankin.

Lopettelin Knausgårdin. Uuvuttava urakka sekin vaikka en pelkästään sen pariin uppoutunutkaan. Olen lukenut myös Tarmo Kunnaksen pienellä präntättyä Fasismin lumousta. Tänä aikana, kun se aate nostelee veriseniljettäviä lonkeroitaan uumenista pimeyden on asioista tiedettävä vaikka kuinka se tuskaa lisäisi.

Uudet humppakengät tulivat postista (Kiinasta). Olivat siis enämpi kuin puolta halvemmat kuin vaikkapa Zalandolla, mutta tiijä sitten kestävyydestä. Kevyiltä ja mukavilta jalkaan kyllä tuntuivat. Haisevat ainakin oikealle nahalle. Puhveliako lie vai koiraa? Niissä on oikeaoppisesti haljasnahkaiset pohjatkin, ja mokkaiset kyljet.

15.3.2017 Keskiviikko

E pyöräili koululta itse KAKS:lle otattamaan Holterin pois. Huomenna EKG.

Yöllä satanut märkää surmanlunta viiden sentin tukahduttavan kerroksen. Kolasin ennen aamukahvia pohjoisenpuolen sisääntulon, Riston tiensuun auranjäljiltä ja Arvolle rollaattorin levyisen väylän niiden takaovelta postilaatikolle. Arvo sitten muisti kirjeellä jonka päälle oli kirjoittanut lopunkynnyksellä olevan iäkkään miehen tyylillä: Kiitokset Naapurille Lumitöistä oli hyvä päästä Rollaattorilla postilaatikolle. Kiitoksia Paljon Toivoo AT

Jospa sitten aikanaan minullekin jalattomalle joku postilaatikolle väylän raivaa.

Halla-ahoa räimivät medioissa kunnolla korville, mutta aiheesta. On sen omat viitanliepeidenkannattelijatkin hereillä ja sanallinen räminä on kammoksuttavaa jo niissä vähissä mitoissa, joissa itse viitsin käydä tirkistelemässä.

Hollannin parlamenttivaaleja tässä jännitän minäkin. Katsoin illan lopuksi dokumentin Geerd Wildersistä eikä se ainakaan mieltä rauhoittanut. Pelottava tyyppi jo 10 v sitten, kun elossa oli se toinen eurooppalainen mörkö Jörg Haider jonka elämän päättyminen ei sitten lopulta hassumpi juttu ollutkaan. Yhtälaisen vapauttavaa kohtaloa voisi toivoa näille toisillekin uusnatseille jos sellaiset toiveet eivät olisi niin ylen paheksuttuja.

16.3.2017 Torstai

E:n EKG. Ensi viikolla lääkärin vastaanotto. E oli sitten tullessa kaatunut pyörällä kun joutui väistämään syrjästä pyörätielle tunkenutta kolmea koiraa ja niiden taluttajaa. Ei ollut ämmä pysähtynyt edes kysymään, miten kävi. Onneksi ei mitenkään, paitsi että vaihteensiirtäjä oli hieman vääntynyt.

Näin painajaisia Hollannin vaaleista. Välillä Wilders oli voitolla lukemalla 40, välillä kannatus mateli kahdessakympissä. Jälkimmäinen näky sattui lähemmä kun aamun uutisista Hollantilaisten riemua "vääränlaisen populismin" häviöstä seurasin. Riemu tosin taisi olla euroopanlaajuista. Vain muut natsit ovat olleet hilijjoo.

Halla-aho oli pyöritellyt Wildersin tappiota voitoksi ja heti perään olivat hännystelijät rynnänneet taputtamaan.

Luultavasti otan yhä vain vakavammin eurooppalaisen, ja myös maailmanlaajuisen politiikan käänteet.

Terveysjätti Mehiläinen on ostanut Kainuulaisen yksityislääkärifirman. Tätä se sote sitten tulee olemaan. Ennakoivat jo bisneksiensä laajentumisia syrjäkylien eläkeläistenkin metsärahoihin.

17.3.2017 Perjantai

Raution kolumni Hesarin verkkolehdessä oli kirvoittanut Halla-ahon seinällä julmetun metakan. Yksi jytkypää kirjoitti lakkauttaneensa Hesarin tilauksen siitä paikasta ja se jo kertoo, millaisin ajatuksin nämä hännänalusten nuuhkijat sillä sektorilla yrittävät pärjäillä. Minusta ko. kolumni oli anti-sellainen jota esimerkiksi Halla-aho itse viljelee. Ei sen kummempi, lähempänä asiaa ja totuutta jokatapauksessa.

Räntää rätkinyt koko pvn, mutta kevään etenemistähän se vain tietää.

Vein Puutarhurin kaupungin järjestämille Suomi 100-juhlille. Samalla juhlivat Kajaaninkin jotain kolmesataista 1800 hengen voimin. Pitää sitten illalla valvoa hakemaan hänet poiskin.

Lämmitin päivällä uunia ja nyt siellä on kypsymässä ohrapuuro ja kokonainen lohi.

E:lle matkalaukku kuukauden päästä koittavaa Kroatian suuntautuvaa luokkaretkeä varten. Citymarketissa oli tarjouksessa; 55€.

Pakkasin Unimäkeen menevää tavaraa kasseihin ja ruokatarpeitakin vein jo kylmälaukussa autoon valmiiksi. Lähden aamulla varhain. Siellä odottaa jäähtynyt mökki, mutta halkoja hakkaamalla ainakin ulkona pärjää. Ja jos ei muuten tarkene, niin saunassa ainakin kun pari pesällistä polttaa. Tuvan uuni lämpiää hitaammin. Taidan olla maananataihin kun ilmoja hyviä lupasi. Ensi talven polttopuut huolettavat. Alkavat olla pinot tällekin keväälle jo aika vajaat niin täällä kuin sielläkin. 20 kuutiota niitä on pian poltettukin.

Huomenillalla olisi Napiksella jälleen hyvät orkesterit soittamassa, mutta mutta...

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

4.3.2017 Lauantai

Unimäessä klo 07. Pikkupakkanen, pimeää oli kun läksin Knista, nyt jo keväisen valoisaa. Pikkutintit heränneet ruokailemaan, ja närhi jonka Vinha hätisti heti pois. Syksyllä laitoin ruokinta-automaattiin 30 kg auringonkukan siemeniä ja viiden sentin viiru oli enää pohjalla. Toin kuorittuja 8 kg lisää ja pari oksaan ripustettavaa rasvasiemenseospötköä.

Panin uuniin ja hellaan tulet, kaivolta vettä 4 sangollista. Hörppäisen vielä kahvit ja lähden irroittelemaan Lynxin hangesta.

Iltapvllä

Vinha lystissään vapaudesta. Pihapiiristä se ei poistu, mutta onhan "piha" kuitenkin hehtaarin kokoinen ja metsäreitit päälle; ajelin petäjikköön urat jouluisille pohjille, muualla ei pulverilumessa ajelu onnistu.

En minäkään ole aloillani makaillut. Huolsin moottorisahan, Lynxim polttoainepumpun ja kaasuttimen. Vaihdoin siihen jälleen myös tulpat ja puhalsin vanhalla Ladan jalkapumpulla tankkiin päin ilmaa, sillä sen pohjalta tunkee jotain töhkää tukkimaan pohjaventtiilin päätä.

Nyt lämpiää Sauna, menen sinne noin ½17 maissa, makailen leveillä lauteilla, ajan poskipäiden parransängen, peseydyn perusteellisesti, tulen tupaan, juon pari kupillista kahvia, otan takahuoneessa puhtaiden lakanoiden välissä pikkutorkut ja kun klo on ½19, lähden ajelemaan kevään ensimmäisille humpalluksille Naapurinvaaralle Sotkamoon. Pekka Niskan Pojat siellä soittelevat, toisena tangoprinsessa Åkerman yhtyeineen.

Åkermannista tulee mieleen sen merkkinen kaivinkone, ja siitä taas entinen työkaverini Kemiran kaivokselta Martinkaupin Seppo ja jos jatkaisin ajatuksenkulkuani moneen muistoon silläkin sektorilla, ei ilta taaskaan riittäisi.

Pakkasyötä lupasi.

Mitenhän Vinha pärjää täällä? Sisällehän se on jätettävä ettei perään juokse.
5.3.2017 Sunnuntai

Hyvin oli Vinha pärjännyt. Kun tulin klo 02.30 Napikselta, se ei halunnut ulos. Pikku komentelulla meni kuin näytiksi, mutta venähti jäiselle lumelle portaiden viereen pitkäkseen ja tuli heti takaisin kun kutsuin. Sillä on ensimmäisen kiima ja verta jonkun verran tiputtelee. Pitäisi kai vaippahousut laittaa sisälläolon ajaksi. Se on pian 9 kk ikäinen.

Heräsin pahimmoilleen myöhään, etten kerennyt kuunnella kuin loppuja Kirjakerhosta jossa keskustelivat aforismeista. Romano miritsin kuuntelin kokonaan. Se on kelpo ohjelma lyhyydestään huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi. 15 astetta pakkasta. Aurinko on jo suurinpiirtein Tulimäen, eli kirkonkylän kohdalla. Sen verran köytin itseäni suksien päälle, että kävin mäiskimässä vesurilla pajukkoa jäniksille ja muutaman hangenpainaman pienen koivunkin. Haapoja ei ihan lähellä ole joka olisi niille mieluisinta jältettävää. Pitää käydä joku toinen pv niitäkin etsimässä.

Väsyttää, sillä tulihan sitä taas Napiksen lavaa kierrettyä muutamatkin kerrat. Väkeä oli. MiMakin jolla flunssainen olo. Sanoi puhdin olevan alakantissa. Kuopiosta ja Oulusta oli tanssituttuja, ja Lieksasta, Nurmeksesta. Joensuustakin yksi surusilmä joka aiemmin oli ilo-. Mikä mieltä painanee hänelläkin? Puutarhuri tuli Knista ja humpallettiin  muutamat pelit. Juotiin kahvit ja rupateltiin kuin ei samaa taloutta asuttaisikaan. Erityislaatuiseksi meni meillä, mutta talo taitaa nykyisin vähemmän huojua. Ehkä näin on hyvä? Jos osaisi, kirjoittaisi tästäkin laajan tekstin sillä ydintä ja ytimen ympärillä luuta ja lihaa olisi romaaniksi asti. Jotuniksi minusta ei kuitenkaan ole ja omana itsenänikin olen osoittautunut aika köykäiseksi tekstintuottajaksi. Tai sitten tämä kaikenlaisten putousten aika ei tarvitse tämmöisiä. Se on sitten myöhemmin, kun olen kuollut.

Ja Lauri Viita lausuu nyt ikävästi rapsahtelevassa mielessäni:

"Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä."

Puutarhuri tuopi tänään pojat muutamaksi päiväksi tänne kun niillä on hiihtoloma. Hän itsekin pitää viikon verran lomiaan pois. Saapi olla muutaman pvn itsekseen ja pestä vaikka jiäkuapin niin kuin uhkasi. Pitänee panna sauna tulille.

Uutisissa kerrottiin, ettei Soini jatka enää persujen johdossa. Tämä puolueensa väistyvä pj, "Iso Jytky" kannattaa seuraajakseen Sampo Terhoa ja torjuu Halla-ahon. Soinin mielipiteellä lienee merkitystä, tai sitten ei; maailma meni politiikanennustamisissa kokonaan savolaismalliseksi amerikoita myöten.

Väistämättä aivojen ongelmienratkaisuun väkivalloin-osastolle tunkee ajatus, että "Shakaalille" olisi hommia vähän siellä sun täällä maapallolla.

Sampo Terhon ulkonäöstä tulee mieleen Tuomari Nurmio nuorempana, mutta ei kuitenkaan yhtä miellyttävässä kontekstissa. Halla-ahokin enimmäkseen puistattaa ja häntäluuta kylmää kun miehen näkee.
6.3.2017 Maanantai

Pojat tulivat eilen. Kävin Puutarhurin kanssa kaatelemassa muutamat haavat jäniksille. Hän kömpi hangessa lumikengillä, minä metsäsuksilla. Sitten saunottiin porukalla ennen kuin P lähti takaisin Kniin. Nyt pojat nukkuvat jo vaikka klo on vasta 20.30.

Kuu nousevana sirppinä taivaalla kellottaa.

Tänä aamuna varhain läksin hakemaan Eveä kylältä, pakkasta oli 25. Tulimäen rinteen alusmutkassa kahdeksankympin vauhdissa Tojotanrottelo paukahti, kilahti ja yhdesti rykäisi sammuen sitten hehkumatta kuin Puijon tikku. Kerkesin kuitenkin ohjata melkein lumipenkkaan kiinni pysäyksiin. Olin kokoamassa varoituskolmiota kun paikalle kurvasi punaisella Madzalla kaksi "Makitan" miestä jotka tarjosivat apua. Pyysin kyydin kylälle. Miehet olivat menossa Lieksaan. Menin Soilan kämpille jossa Eve oli jo reppunsa kanssa valmiina, mutta lähdöstä ei heti tullut mitään. Soitin Juhanilaan. Janne tuli tunnin päästä Volkkarillaan ja nykäistiin Tojota Juhanilan pajalle. Läksin Jannen autolla Unimäkeen Even kanssa sillä pojat jäivät aaamulla nukkumaan ja puuro hellalle hautumaan. Kohta soitti J ja kertoi, että jakohihna oli Tojotasta poikki. Kirosin, sillä minulla oli vaihtoa varten ne hankittuna, mutta Knissa koko tarvikepussi. Polkaisinpa sitten Pauluksen kanssa Jannen autolla Knissa mutkan johon tuhraatui kaikkinensa viisi tuntia ja 25 litraa dieseliä. Piti käydä Motonetistä vielä vesipumppu ostamassa, sekä jäähdytinnestettä. Tämän mallin Tojotassa on kuitenkin se hyvä puoli, että jakohihnan katkeaminen ei särje koko moottoria niin kuin monessa muussa merkissä. Ajattelin silti ensimmäiseksi aamulla, että nytkö tuli Tojotavanhukselle saattokeikka romulaan.

Entä perhana jos se olisi Napiksen humppareissulla korpitaipaleelle pakkaseen lasahtanut!
7.3.2017 Tiistai

Nyt on Tojota jälleen ajukunnossa. Tulihan sille hintaa, mutta kai se kannatti kun katsastuskin äskettäin läpäistiin. J osasi onneksi vaihtaa sillä "oikealla" korjaamolla hintaa olisi tullut tuplasti. Kerran kysyin jakohihnaremonttia Tojotan merkkihuollosta niin se tarjous oli liki tuhat euroa. Nyt jäi ylimääräisine ajeluineen kulut 300. pintaan, ja kun osat olivat vesipumppua vaille kaikki jo aikoja sitten hankittuja. Vesipumppu maksoi 39, neste 17 ja Volkkarin diesel 40 euroa. Hihnan ja kiristimien hintoja en enää tarkkaan muista, mutta alle satasen ne olivat. Janne ei paljoa perinyt vaikka tuntitolkulla kädet rasvassa ahkeroi.

Kukkaro kuivui kuitenkin aikatavalla eikä vararahastoaja ole. Onneksi on ruokatarpeita Unimäen viileässä eteisessä eikä penakoille mitään erikoisen erikoisia tarvitse laatia. Kasvisnakkikeittoa keitin tänäänkin sillä aikaa kun olivat Juhanilan mäeltä Holinrotkoon pulkalla laskemassa kun alkoi tuo aitan katto käydä vauhdiltaan vaatimattomaksi. Menivät kävellen moottorikelkan jälkeä Kyntöläisen kautta josta tulee matkaa liki 4 km suuntaansa. Ihan niin kuin mekin pentuna kun ei kilometrien määristä mitään koskaan ymmärretty, mentiin ja tultiin vain niin kauan kuin valoa päivässä riitti, tai vaikka säkkipimeässäkin. Muistan yhä kuinka polut olivat niin tuttuja, että syyspimeällä avojaloinkaan ei monasti juurakoihin varpaitamme lyöty koska tunnettiin jalkopohjissamme polun jokainen nystyrä kesän juoksemisten jäljiltä paremmin kuin taskumme (joita ei tainnut edes kesäkamppeissa olla).

Hain sitten penakat Akulasta saakka Lynxin rekikelkalla pois. Eikä taaskaan tarvinnut saunan jälkeen nukkumaan nohittaa. Vähän aikaa pelasivat ristinollaa ja lukivat ja sitten yksi toisensa jälkeen simahtivat aloillensa. Eve kömpi kuitenkin parvelta alas sillä laitoin hänelle siniselle sohvalle sijan.

Vinhakin niin väsy, ettei inahdakaan kun ylitse loikin sen ovensuumakuukselta.
8.3.2017 Keskiviikko

Uskalsin käydä Lynxillä ojien takana Villelän rinteeseen mäen polkemassa. Hyvin pääsin eikä kelkka sammahtanut kertaakaan, eikä tarvinnut irti lapioida. Kävin sitten kaksi reissua ja vein penakat laskemaan. Jytäkkä oli kuin viisikymmentä vuotta sitten kun Akulan, Iekkilän, Armaalan, Vukelovartiaisen ja meidän perheiden kakaralaumat olivat samaisessa rinteessä jyrsältämässä. Nyt lapsia oli mäkeen vietävänä 4, mutta jos äkkiä ajattelen lapsilauman silloisen lukumäärän niin on kai meitä kymmeniä ollut laskimmepa missä mäessä tahansa.

Voi veljet, ja siskot, missä lienettekään kaikki nyt. Ja missä lapsenne ja lastenne lapset laskevatkaan, ja mitä? Onko minkäänlainen muistijälki Villelänrinteestä siirtynyt isiltä pojille tai äideiltä tyttärille? Vai minultako vain?
9.3.2017 Torstai

Mitään tähdellistä en ole tällä viikolla aikaan saanut. Kantanut vain polttopuita ja vesiä, laittanut ruokia ja tiskannut. Lämmittänyt saunaa ja kohennellut nukkumasijoja. Nostellut lumisia ja litimärkiä rytkyjä kuivahtamaan uunille ja kaikille ulokkeille joita lämmönlähteen läheltä löytyy.

Mieli ei ole kuitenkaan mitäänsaamattoman tuntuinen. On ollut lysti seurata kuinka elämä penakoitten jäljiltä jokaisessa lumikinoksessa näkyy luolina ja rakennelmina, eikä aitan kattokaan ole laskematta heiltä jäänyt. Ja että nuo iloisen punaiset posket ja illalla terveen väsyneeseen uneen painahtelevat pienet päät ovat kuin tulos päivän töistä vaikka mitään muuta kuin hengittämistä on harrastettu. Yksikään käyrä ei pörssissä ole tähtemme liikahtanut, eikä yksikään talousajatus ole omaakaan päätä vaivannut, paitsi silloin tällöin ainainen pennosten laskeminen. Ehkä parasta se, ettei maailmanpolitiikan ja "somen" ääliömäinen arkipäivä ole mieleen koloja kaivellut vaikka radion uutisissa niistä jatustelevat eri kokoisin huutomerkein. Lomalla siis siitäkin saastasta.
10.3.2017 Perjantai

Puutarhuri haki pojat Kniin ja Soila Even kotiinsa. S:lla oli tragedianpurkua sydämellään enkä ihmettele. Osaisin vain auttaa, mutta onhan se aika vaikeaa. Korvin kuunnella vain ja ymmärtää niin kuin lapsiaan aina. Jonkun ohjeellisen sanan kun osaisi väliin tyrkätä niin hyvä sekin. Olisi edes rahaa jolla materiahuolia helpottaa, mutta kun ei omiaankaan saa niiltä osin koskaan kuntoon niin kuinkas muiden.

Olen siis Vinhan kanssa kahden Unimäkeni hiljaisuudessa; korvat vain soivat. Uuvuttaa. Kynäkään pykineissä sormissa pysy. Sekoitin kattilassa salaatin; kiinankaalia, paprikaa, punasipulia, purjoa, tomaattia, appelsiinia, porkkanaa, omenaa ja liraus rypsiöljyä. Appelsiinin ja punasipulin yhdistelmä salaatin seassa on erikoinen.

Nyt otan iltapalaa ja kupillisen kahvetta, rupean sitten lukemaan Puutarhurin tuomia viikon lehtiä. Nukahdan luultavasti ensimmäisille sivuille. Akussa on riittänyt virta pienelle lukuvalolleni hyvin.
11.3.2017 Lauantai

On se ilimoilla hyvitellyt. Kävelin yöpakkasen kovettamia Lynxin jälkiä Villelän pihalla saakka mutkan. Vinha vingerteli mukana ja oli lystissään. Metson soitimen alkamisesta en enää ainoalla mahdollisella suunnalla merkkejä havainnut. Se olisi näkynyt siivenvetona yöllä sataneessa, muutaman sentin pyrylumessa hyvin.

Aurinko nousi vähän ennen seitsemää kun tulin takaisin lenkiltäni. Panin kahviveden kiehumaan ja lapoin hautunutta puuroa lautaselle jonka perään söin salaattia samankokoisen annoksen. Katselin lintujen ruokintapaikalla käyvää vilskettä. Punatulkkuja puolenkymmentä, talitiaisia ja hömötiaisia vaikeasti laskettavat määrät; kymmeniä, ja kaksi paria töyhtötiaisia. Keltasirkkuja ja niistä hankalammin erottuvia vihervarpusia käväisi myös paikalla. Sitten tupsahti taivaalta siemenroiskeiden napsintaan urpiaisparvi. Panin kameraan pidemmän putken ja pöytätuelta klikkasin pari kuvaa likaisen ikkunaruudun lävitse. Samassa lintuparvessa kävi kuhahdus! Niiden joukkoon syöksähti haukka joka liukui kuin ruskea rukkanen jäisellä lumella auraten pienempiään syrjään. Yhtään urpiaista se ei kynsiinsä saanut vaikka kimposi yllätysliu´ustaan salamana takaisin siivilleen jahtaamaan yhtä hölmistynyttä violettipäätä matalalla mutkitellen metsänrajaan saakka.

Olipa jännittävä hetki niin linnuille kuin minullekin jolta meinasi kamera kädestä pudota. Olisi pitänyt olla liike-asetus siinä päällä, mutta mistäpä tuollaisen arvasi vaikka olen nähnytkin haukkasen silloin tällöin aamupalan nappaavankin. Muutenkaan ei näillä laitteillani kummosia kuvauksia saa aikaiseksi.

Kuuntelin Kuusi kuvaa-ohjelman. Katariina Lillqvistin tarina sukupuustaan oli mielenkiintoinen. Erään kuljeskelevan, yksinäisen romaniäidin kuoltua laivan kannelle oli häneltä jäänyt vauva, jonka eräs varakas aatelisherra oli ottanut huollettavakseen ja tuonut Suomeen kartanoonsa kasvamaan. Vauvasta oli kasvanut tormakka nainen joka on ollut Katariinan isomummi jne. Kun kuvia selatessa päätyivät toimittajan kanssa keskustelemaan siitä kohusta, jonka hänen Uralinperhos-animaationsa muutama vuosi sitten herätti, karisivat viimeisetkin prenikat kenraalien kunniansa puolesta haurailta harteilta. Varsinkin silloiselta pv:n komentajaltamme Gustav Hägglundilta. Herkullista kuultavaa kuinka animaatiomestari muutamin ironisin sanankääntein sen jälleen teki. Eikä sanallakaan riisunut kunniaa tälläkään kertaa animaationsa esikuvalta Mannerheimilta. Päin vastoin.

Vinhalle on tänään herkkuateria. Eilen oli kaupan liha-altaassa julmetun suuria broilerin koipireisiä kolmen kpleen muoviastiassa vähän päälle euron hintaan ja paistoin ne lämmitetyssä uunissa kypsäksi. Omankin leivän päälle nostelin muutaman lihapalan, mutta ei se oikein maistu. Ajatuskin etoo niistä turboaterioista joita täytyy kanaparoille jättikanaloissa tarjoilla, että ne muutamaan viikkoon monen kilon lihakimpaleeksi turpoavat. Ja kuinka tämänkaltaista tuotantoa täytyy olla hirvittävät määrät kun tuotosta kannattaa myydä euron-parin kilohintaan ketjun loppupäässä.

Teeri kun tulisi pihakoivuun ja siitä paistin napsaisisi niin asia olisi aivan eri. Mutta kun nekin on ihmislaji tuhonnut monentason luonnonhaaskauksellaan yhettömiin. Ei se ole teeriä edes syömisiksiin tarvinnut, huvikseen ampunut kymmeniä vuosia jo. Muutamatkin turistimetsästäjät polkevat ampumansa riistan kunttaan ja kusevat päälle kuin suuriakin sankareita olisivat. Ymmärrys luonnosta on nolla vaikka äo muuta mitattaessa osoittaisikin.

Nyt on klo jo 16. Lähden kylyyn ja samat rituaalit toimitan kuin lukemattomat kerrat aiemminkin. Sitten polkaisen jälleen Napikselle. Siellä tänään Puutarhurin sukulaissolisti Heikki Koskelo ja toisena pitkästä aikaa Yölintu simosilmuineen.

Mitenhän Tojotanrottelo rempan jälkeisen ensimmäisen pitemmän ajon kestää? Pikkupakkasta on, ja kuutamo täys.
12.3.2017 Sunnuntai

Onpa ollut vötkyilypäivä. Lapioin kuitenkin kinoksia puukasojen ja viime kesäisten halkopinoalustojen päältä johon meinaan uudetkin pinot rakennella. Lapioitavaa oli 88 senttiä kun tasaisimmalta kohden mittasin eli syrjään siirtyi eräskin kuutio valkeaa talonmiesten tykkäämää ihanuutta.

Eileniltainen humppareissu onnistui hyvin, Tojota kuljetti minut kiltisti sinne ja takaisin. Perillä sain tanssia kuin aina ennenkin eikä ikä tunnu vieläkään painavan jalkaa. Naistenhaullakin oli vientiä, että merkit ovat edelleen ihan tyydyttävät. Puutarhurikin tuli Knista ja humpallettiin myös yhdessä. Suukopua ei ollut, hörpättiin munkkikahvitkin yhdessä ja juteltiin ihan tavallisia. Muu tanssiväki oli hieman erilaista kuin viikko sitten. Yölinnulla näkyy olevan edelleen oma kannattajakuntansa eikä Silmukaan juovuksissa mikkiin tarttunut kuten väittävät hänen usein viimevuosina sortuneen tekemään. Uudistumaan ei ole kyennyt ja se kai muusikon pahin painajainen lieneekin. Matalanmallinen haetari kai hänen viimeisin hittikipaleensa lienee. Joka tapauksessa ihan hyviä muistoja pitkältä matkaa hänenkin soittamistaan tanssi-illoista mulla on. Ihmisten heikkoudet ovat inhimillisiä. Varsikin tällaisessa maailmassa, jossa niiden murtamiseen ongelmaksi asti välineitä on kovin tuhottomasti.

Hieno kuutamo oli aamuyöstä pois ajella. Ja Vinha Unimäen mökin eteislattiamatolla raukeana vötkyili vaan.

Taijan lämmittää saunan tällekin illalle. Tarvitsee mennä vasta huomenna Kniin kun Puutarhurilla on vielä yksi lomapv jäljellä.
13.3.2017 Maanantai

Knissa illalla myöhällä.

Aikastenlailla tein polttopuuhommia Unimäessä. Sahasin pölkyiksi koivuja ja hakkasin haloiksikin, mutta lopulta kuitenkin kovin vähän. Olkapäät eivät äkkihakkuuta pitkään siedä, pitäisi totutella pikkuhiljaa. Koskee nyt aika tavalla jo tämänkertaiset tolskuut. Mutta sielläpähän työmaa valmiina on kun taas pääsen rantteelle lähtemään. Rahtasin Lynxillä metsänlaitaan viime keväänä pinoon pilkkomani hella- ja saunapilkkeet liiteriin ja uuteen pinoon saunan kuistille. Lämmitin saunan ja tiskasin astiat kylpyreissun osana ulkona penkillä hangen päällä. Oikein aurinkoinen, lämmin päivä.

Vinha kuolasi alusensa märäksi tullessa. Se ei luultavasti tule koskaan pitämään autokyydistä joten tuskaisia ovat hänelle nämä mökkimatkat vaikka kummassakin päässä tykkäisi ollakin. Menomatkan pahoinvointitabletit eivät auttaneet joten en tulomatkalle antanut ollenkaan.

Nyt tuntuu kyllä, että uuvahdan istualleni. Tavailen kohta lukemattomia lehtiä ja siihenpähän uinahdan. Ehkä aika tyytyväisenä viikon kestäneestä mökkimatkasta kuitenkin vaikka toivoakaan ei ole, että Puutarhuri viereensä kutsuisi, saatika että enää lukemattomien torjuntojen jälkeen itse sinne tyrkyttäytyisin. Kai se elämänosuus tältä pariskolta on tyyten ohitse? Mutta kunhan nuo pojat vain jaksettaisi maailman suuntaan huoltaa, muusit muusta.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Merkintöjä

28.2.2017 Tiistai

Helmikuu käväisi kuin olisi muutaman lapiollisen höttölunta tammikuunpenkalle nakannut. Kuukauden viimeiselle päivälle ei muuta, koska sille menolle, joka Washingtonin kabineteissa on meneillään, en mahda mitään. Eikä kosmologi Kari Enqvistkään ole vielä saanut pilkottua tärkeimmän tutkimuksen kohteensa, maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin mysteeriä nanosekunnin palasiksi ja yleisön hämmästeltäväksi.

1.3.2017 Keskiviikko

Syyriassa ovat Venäjä ja Syyrian hallituksen joukot syyllistyneet sotarikoksiin, julistaa Punainen Risti, YK, Amnesty International ja UNHCR vuorotellen, mutta Venäjän veto-oikeudella tuomiollepano kerta kerran jälkeen työnnellään catepillareilla laittomassa murha-aallossa syntyneiden ruumiiden kanssa samoihin joukkohautoihin. Niin tuttu näky jo historiassa.

Roistovaltiot, missäs ne nykyisin kartalla sijaitsevatkaan?

Kävin P:n kanssa varaamassa uuden polkupyörän. Nyt on 3 pieneksi käynyttä pyörää pihassa. Varmaan Sonjan kakruilla on tarvis. Pitää niitä enemmänkin kuin vain vähän huoltaa kunhan saapuvat kesäisemmät kelit.

Soitin Laarille, että jos kävisi linkoamassa Unimäen tien. Lupasi perjantaina.

2.3.2017 Torstai

Aamulla varhain ajelin Unimäkeen. Tie olikin aurattu metsäyhtiön toimesta, mutta vain Näläkämäen th. Soitin Laarille, ettei tartte traktoria Unimäentien takia startata. Menin lumikengillä lopun matkaa.

Ensimmäiseksi raapaisin hormiin toholämmityksen päälle, sitten kaivelin Lynxin hangen ja pressujen alta, vaihdoin tulpat ja jo vain se jälleen pärähti käyntiin. Ajelin suvilumeksi pehmenneessä hangessa edestakaisin niin, että nyt kestää pihoissa kuljeskella kuin olisi lingotut paikat. Ajelin myös auton luokse urat kovaksi, että jos äkkipakkanen käy, pääsee vaikka Tojotalla pihhaan.

R.vaaralla oli vyötäröä myöten lunta, täällä Knissa ei kumikengän varresta se ylety sisään. Viimeisellä kierroksella, jonka ulotin umpiseen ja pihasta kauemmas, Lynxi upposi maanmartoa myöten pehmeään hankeen enkä jaksanut sitä enää irti lapioida. Menen lauantaina takaisin, että sittenpähän tongin.

Kaivonkannen esiin lapioimisessakin oli oma hommansa. Vettä oli ylimmäisen renkaan puoleenväliin saakka, että ilman kappaa yletti sankoon sitä koukkaisemaan.

Lämmitin uunin kuumaksi, ja hellan myös. Suurkattilallinen vettäkin kerkesi ruveta kiivaseen kiehuntaan. Tupa jäi vielä holotnaan tilaan kun läksin, mutta eiköhän se siitä lämpiä.

Lähtiessä kävin kylältä vauhtia. Leipomosta ostin  yön yli nukkuneita tuotteita kassillisen, eli 2 sekaleipää, ison ruisleivän, 10 riisipiirakkaa ja 20 kpl hillo- ja reikämunkkeja. Maksoivat yht. 17 euroa.

Paulus 13 vuotta. Juhlat. Muistanpahan hänenkin synnytyksessä mukana olleeni. Oli aurinkoinen, lämmin kevätilma. Lunta enämpi.

3.3.2017 Perjantai

Yöllä klo 02.35 soi kännykkä. Humalaisen römeä ääni siellä jälleen alkoi rähinänsä susista ja maahanmuutosta. Nyt maltoin odottaa pahimman purkauksen, ja kun soittajalle tuli ryyppytauko ähkäisyineen, sanoin, että tämän täytyy olla viimeinen tällainen herätys, jos meinaat seurauksitta selvitä. Panin kännykän sitten kokonaan kiinni.

Otin Vinhasta ulkona kuvia. Yhdestä tuli sinisävyinen, mutta en poistanut sitä vaikka virheellinenhän se tietenkin on; niin maailmakin jota elämme.

Tänään mietin jälleen synkkänä otsikoissa pohottavaa biotalouspolitiikkaa. Yksikään kansanedustaja ei ymmärrä, mihin massiivinen biopolttoaineiden tehtailu ja sen kulutuksen räjähtäminen tulee johtamaan. Vihreä poliittinen liike ymmärtää vähiten.

Itse olen nähnyt "bio"talouden kehityksen Unimäen ympäristössä pienoiskoossa, mutta osaan kyllä hahmottaa asian koko maailmaa koskevaksi. Näen tuho-ei bio-talouden olevan viimeinen niitti maapallon vihreydelle yhtä selkeästi kuin Pentti Linkola on nähnyt. Luultavasti asialle ei mitään mahdeta. Päätehakkuu monimielisyydessään on sana, johon lähitulevaisuudessa tulee kiinnittää huomio.

Se yksi Hollywood-näyttelijäkin on "huolestunut" Suomen metsien tilasta kun olivat jakaneet somessa yhdestä ainoasta saaresta ilmavalokuvia. Kerrassaan naurettavaa. Oikeastaan sittenkin itkettävää. Näen tämänkin asian taakse. Se on pelkkä imagokysymys Metsähallitukselle ja muille "suurille rosvoensoille". Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista kun haastattelevat, voisin oksentaa. Viisas mies joka viisautensa myi politiikan torilla halpaan hintaan, mutta jonka lopullista hintaa ei vielä ymmärretä kun sitä ei ehkä kyetä, eikä keretä edes olemassaolomme aikana kirjoittaa.

G pianotunnilla, sen jälkeen uimaan. Sähköyhtiö Loiste tarjosi kaikille Kaukaveden uinnit tänään. Oli porukkaa.

Olen kampetta kerännyt Unimäkeen aikaista aamulähtöä varten. Pojat tulevat sitten maanantaina, niillä alkaa hiihtoloma.

Huomenillalla alkavat jälleen Napiksella humpat, jospa sitä sinne sitten...