Merkintöjä

18.3.2017 Lauantai

Klo 07 ja uuni jo lämpiämässä. Rännänräiskeessä teiden polanteet halkeavat ja oli aika juormuista tulomatka. Knista Talvivaaraan ja Maaselän tienhaaraan saakka tie oli höylätty ja sula, mutta siitä tänne päin kymmenen sentin jäisenurainen väylä. Mutta siinäpähän sitä tuurillaan luistelee kun ei muuta liikennettä juuri ole. Tukkirekkoja saa pelätä jos mutkassa sattuu keulitusten sillä syvästä ajourasta hyppäyttäminen ei äkkiväännöllä onnistu. Yksi raskaslastinen pöllijuhta tuli Hälilän seutuvilla mäessä vastaan ja koska molemmilla oli hiljainen vauhti, sivuutus onnistui hiuksia halkoen, mutta kuitenkin.

Unimäen tiellä olivat urakoitsijat ajelleet metsäkoneilla ja läjittäneet sullipinoja poikittain raviojien ylle. Tielle oli putoillut oksia, pölkynpätkiä ja metsäisiltä ajourilta telaketjuissa kantautuneita mutaisia jää/lumilohkareita. Jotenkin niiden väleistä pujottelin Näläkämäen tienhaaraan josta pulkkakyydillä tarvittava tarpeisto mökille.

Vesien ja puiden haut, hellaankin tulet ja kattilat vettä täyteen. Lämpömittari näytti sisällä seitsemää astetta. Ulkona nollakeli, sataa edelleen vedellä huuhdeltua räntää. Välillä tuulee eteläisesti niin, että tuo ryhelöinen taivaananti viilettää  kiivaan pisteliäästi vaakatasossa ikkunan ohitse ja kun ulkona kääntää kasvonsa sitä päin, tuntuu kuin märällä viholaissäkillä päin näköä läiskittäisiin.

Kuivat lämmityspuut ovat nytten kaikki. Yhden kerran vielä laatikoissa olevilla lämmittää uunin ja se on sit siinä. Kuivanäreiden hakuun hakkuuraiskiolta täytyy yrkäillä kunhan keli antaa myöten. Pakastuisi niin tulisi hankikanto koska märkää on lumi. Hella- ja saunapuita vielä riittää joilla hätäjälin lämmittää uuniakin.

Ruokinta-automaatilla uusina tulokkaina mustarastas ja kaksi pientä, kirjavaa koukkunokkalintua; en tunnista.

Mitenhän kaikki ruokailijalinnut saisi laskettua? Onko niitä satoja eri yksilöitä? Lajit erottaa, ja 26 yhtäaikaa koivuissa istujaa olen kerennyt laskea, mutta alhaalla ruokintapaikalla käy sellainen vilske, ettei silimissä räpse riitä.

Myöhäiltapv nyt ja saunanpiisistä katon ylle tunkeva savujööti tuuleen hajoaa.

Kun olin kävelyllä moottorikelkan jälkiä Villelässä, niin sillä aikaa haukka oli aterioinut pihamaan pikkupetäjässä punatulkullisen verran tuoretta luomua. Punaiset ja harmaat höyhenet pitkin hankea viimeiset liikkeet sen siivekkään puolesta suorittivat. Ja niin oli tuuli hänenkin ylitsenä käynyt.

Hakkasin vähän halkoja, mutta oikea olkapää naukuu ja paukkuu kipeästi, että ei siitä mitään tule. Sahasin sitten lisää pölkkyjä ja siivosin liiterin lattialta puunpärtöä kuivikesankkoihin huussia ja kompostia varten.

Kävin kylältä Lynxiin ja m.sahaan bensaa ja myös 2-tahtiöljyä piti pikkupöntöllinen ostaa. Sitten istuin Torakorven "Esson" baarissa Keinäs Lassin ja Purolan Markun pöytään. Anttilan Oiva röhjötti isoine mahoineen peliautomaatin jakkaralla. Tervehtihän tuo vaikka hirvikoiramiehenä ei tykkää minun susimyönteisistä mielipiteistäni yhtään. Ei ne jutut kovin korkealentoisiksi kerenneet yltyä kun hajosi se parlamentti. Toisessa pöydässä istui Rautiasen poika, Pursiainen ja muutama muu, joiden kasvot ovat tuttuja, mutta nimet haihtuneet historiattomaan hämäryyteensä.

Kunhan tässä on saunottu ja hörpätty kahvit niin laitanpa uudet tanssipopot kassiin ja lähden lampsimaan tienvarteen autolle. Suunnistan jälleen Napikselle vaikka ei kertakaikkiaan olisi varaa siihenkään hupiin elämässä.

19.3.2017 Sunnuntai

Nyt on klo 3 aamuyöllä. ½tuntia sitten kävelin narskuvassa lumessa autolta pihaan. Kuun laskeva puolikas, joka Napikselta lähtiessä oli kuin siniseltä taivaanpöydältä kaatumaisillaan oleva, hyvin suuri kulho, pieneni sadan km:n matkalla kelluen sitten Karisuon yllä huojentuneen oloisena. Sen mukavan kelmeänkeltainen valo loi oman tunnelmansa kävelijän tuntoihin, ja kun olin jättänyt lähtiessä lyhdyn palamaan kuistille, niin tuntui, kuin joku olisi odottamassa minua täällä vaikka en Vinhaakaan ottanut Knista mukaani. Mielikuvittelen Anun ja Marin, Gunillan ja Taunon korsaamaan tuvassa niin eiköhän se riitä nostalgisoimaan aamuyön yksinäiset tuntini. Pakkasta lienee yli 10 astetta ja tulee toivomani hankikanto.

Napiksella oli julmettu määrä humpaltajia, tuttuja, ½tuttuja ja tuntemattomia; Mäkimattila Varjokuvineen ja Sinitaivas-orkesteri näpräsivät soittopelejään ja aukoivat laulutaitoisia suuvärkkejään. Olisinko parit pelit jättänyt kahvittelun ajaksi tanssimatta. Ainakin yhdet masurkat ja polkkaparin. Käpylisäkkeen lävitse virtaavat hyvänolonhormonit saivat jokatapauksessa mielen mukavaksi.

Mainita kannattaa, etä minua haki yksi oikein tumma ja lihava nainen. Kysyin, mistä maasta hän on lähtöisin kun murtaen puhui. Sanoi olevansa Ukrainalainen, mutta asuneensa Suomessa (Juuassa?) 20 vuotta. Isä ja äiti elävät vielä, mutta asuvat Pietarin lähellä olevassa pikkukaupungissa. Politiikasta tai Itä Ukrainan tilanteesta en kerennyt kysyä mielipidettä vaikka aioin.

Sunnuntai-ilta ja pihamaalla pakkasukko tovereineen kieriskelee hangessa. Laski nopeasti 18 asteeseen auringon mailleenmenon jälkeen.

Päivällä hakkasin halkoja, mutta ensiksi heti herättyä kävin hiihtelemässä hankia pitkin ja kaadoin muutaman pienen haavanräipän jäniksille. Aiemmin kaatamiani olivat jo käyneet maistelemassa. Pajuraitojen oksienkärjet ja aluillaan olevat kissankäpälät oli karisteltu myös yhettömiin. Niiden nukkaisenpehmyet kukan alut eivät pupuille kelpaa, vain se "malja" ja oksan kärki jossa käpälä kasvaa ja turpoaa kevään edetessä. Jätin huomiseksi kuivan polttopuun hankinnan.

Uutisten suurimmat otsikot on tänään värkätty brasilialaisen hormonilihan ympärille. Pilaantunutta ja hapotettua ovat tummat veljemme ja siskomme ympäristöä ja meriä tukahduttavaan vakuumimuoviin siellä pakanneet. Päässäni soi nyt muunneltu laulu Katri Helenalta: "Maailman Lihamaat suuret ja loistokkaat ei voita kotiLihaa milloinkaan..."

Luen Maija-Riitta Ollilan kirjoituksia moraalifilosofiasta. Loppupuolen "Menestyä vai menehtyä"-lukua pitää miettiä. Oma ajatukseni sen luettua oli, vaikka ei täsmästi samaa rataa Ollilan ajatuskulun kanssa menekään, että olemme joka ikinen iikka vähintään ympäristörikollisia juuri sen vuoksi, koska haluamme menestyä yli tarpeidemme. Siis joka kerta kun käyn bensa-asemalla teen rikollisen teon. Samoin kun hankin mitä tahansa tuotetta jota en itse elämiseni jatkamiseen tarvitse. Niin kuin nyt vaikka ne saakelin humppakengät toiselta puolen maapalloa olevasta halvan työvoiman tehtaassta järjettömän logistiikkaketjun takaa.

Kevennän: Pasi Kulju tai Pasi Kuikka niminen en haluaisi olla. Näillä nimiyhdisteillä monet on kuitenkin  ristitty koska vanhemmilla ei ole ollut sananmuunnoskykyä.

20.3.2017 Maanantai

Valokuvasin hakkuujälkiä kun hokkuroin myllätyillä ajourilla. Kauempana suonlaidassa metsäkone paukkoi ja ryski uusia uria ja jälki on todella rumaa vaikka ei tämän istutusmetsän raiskaaminen sillä tavalla sisuksia käännä kuin tutuissa, nyt ikiajoiksi menetetyissä vanhoissa metsissä vielä rymysivät.

Unimäkeä ympäröivien ahojen, soiden, mäkien ja kankaiden lähihistoria on hirvittävä kun sitä tarkastelee useammasta kuin talousajattelun näkökohdista. Niin kaamea, etä nyt en jatka ajatusta enää syvemmälle, sillä sen kuilun pohjalla on lohduton pimeys. Sen verran kuitenkin, että neljä-viisi eri metsän olomuotoa olen tähän mennessä nähnyt jo sinä lyhyenä aikana jonka olen olemassaollut. Vanha, lapsuuden metsämaisema (todellinen kotini) ja sen murskaamisen konevoimin silmänkantamattomiksi aukkohakkuiksi. Sen täystuhon jälkeen julmettujen aurausvälttien viillot maankamaraan joka ei moista ole kokenut sen koommin kun miljardeja vuosia sitten maailmankaikkeus alkoi järjestyä siksi kokonaisuudeksi kuin se vähän aikaa kerkesi olla. Sitten hentojen taimien istuttaja-armeijat, raivaussahojen naukumiset pusikoituneissa taimikoissa ja nyt ensiharvennukset. Ehkä kerkeän nähdä vielä senkin, kun noin kahdenkymmenen vuoden sisällä nämä jälleen puidaan sileiksi keskenkasvuisesta puustosta joilloin "metsän" lyhyt, minkäänlaisia muistoja kenenkään mieliin juurruttamaton taloushistoria alkaa alusta. Tavoite on siis siltä osin saavutettu. Mikä, kenen, kysytään. Katso peliin.

Kuivaa puuta on nyt pihassa ja laatikoissa tuvassa. Saunaa lämmittäessäni hakkasin kaikki aiemmin pätkimäni koivupölkyt pinoon. Tiskasin astiat, kokosin kamppeeni ja kun olen kylpenyt, lähden Kniin ajeleen. Soitin nuoremmalle S:lle, että käypi saunomassa. Laitoin pökköä pesään, että on vielä kuuma jos töiden jälkeen tänne kampeaa. Vedetkin laitoin valmiiksi, puhtaat laudeliinat ja pöydänkulmalle pyyhkeitä, että on mukava tyttären käväistä.

21.3.2017 Tiistai

Asioitaan ei voi hoitaa kun vastustaa, mutta mitäpä siitä. Möllötetään pari päivää vähemmillä liikunnoilla. Kävin uimassa kun en muuta keksinyt. Kipeänä olen hieman. Olkapää vihoittelee ja nivustaive joka venähti puita Lynxin kyytiin kasatessa.

22.3.2017 Keskiviikko

E ei lähtenyt jalisharkkoihin. Se on huilannut nyt kuukauden, mutta sanoo yhä, ettei se enää ole kivaa. Siellä on ollut vaihtuvuutta eikä valmentaja saa yhteishenkeä puhallettua joukkoon. Pitäisi ehkä vielä yrittää. Lukio edessä ja kunto saisi olla kohdillaan pojalla. G lähtee vielä mielellään, mutta P:lle ei omaa harrastusta taida löytyäkään. Ohjattu koiraharrastus on vielä avoin kysymys.

Vanhin S kyseli tietoja avioehtosopimuksen laadinnasta. Neuvoin nettiasiointiin sen suhteen, mutta varomaan siellä olevia "99€" tarjouksia. Halvin ja varmin on oik.aputsto tai oman pankin lakimies. Itsekin sen voi tehdä kun ei ole miljoonaomaisuuksista kyse.

23.3.2017 Torstai

Aamu oli yhtä höseltämistä. Pojilla koulussa ulkoliikuntapäivä. E meni Vuokattiin laskettelemaan ja muut koulun lähelle Kaupunginlammen maastoon ja -mäkeen. P:lle piti soittaa hampilääkärille aika kun uusi hammas tunkee kipeästi oikomishoitokojeen alle.

Hankin evästarpeet itsellenikin sillä lähden tästä hyötyliikunnan pariin Unimäkeen. En jaksa olla nyt täällä Knissa kun  aurinko paistaa ja hanget kimaltelevat. Otan Vinhan mukaan. Syötin sille jo matkapahoinvointitabletin, että jospa se ei niin paljoa kuolaisi vaikka ei sekään aiemmin auttanut.

Kirjoitan vielä yhden s.postin ja sitten lähden!