torstai 28. huhtikuuta 2016

Pvk-merkintöjä

20.4.2016 Keskiviikko

Ylen haastattelun ja kahvittelujen jälkeen nappasin loput kamppeet Sivukadulta kyytiin ja kurvailin jälleen tänne Unimäkeen.

Suunnastaan epävarmojen tuulien ajamina ajelehtivat riekaleiset pilvet kaukana avaruudessa, täyteläinen kuu kuikkii niiden lomasta, ja kaukana kavala maailma.

Mustarastas on keväästä sekaisin kun vielä huikkaili kaivon takana ison kuusen latvassa vaikka on jo melkein pimeää ja muut linnut ovat täysin vaiti. Kylmäkin on; keväinen pakkaskeli kalikkajalkoineen hiipii maisemaan niin, että kuurainen rukse kuuluu.

Panin uuniin roihut heti kun  ½ yhdeksän maissa tulin, kannoin vesisankot sisälle ja nukahdin sohvalle toviksi. Näin jäseniä turvottavaa, seksuaalista unta kuin nuorena ennen. Vasta äsken vedin hiilet ja nyt uuni siityy hetken ennen kuin panen pellit kiinni.

Syön vielä maksamakkaravoileivän ja alan maate. Klo on nyt 23.35.

21.4.2016 Torstai

Radionuutiset kertoivat kauppojen vapaaseen aukioloon liittyvän asiakkaiden päähuolenaiheen olevan, ettei sunnuntaisin ole hyllyissä tuoretta leipää. Kahden päivän ikäinen leipäkö sitten on jo niin vanhaa, ettei sitä voi syödä? Mitähän tuohon armottoman tosiasian valkenemiseen oikeasti nälkäiset maailmanlaitojen lapset sanoisivat?

Heräsin aamuviideltä ja päivän mittaan naputtelin katteen saunaan. Satoi välillä räntää, lunta ja vettäkin, mutta kun klo oli 18 saunan lappeita peitti punainen bitumihuopa ja otsa- sekä tippapellitkin olivat paikoillaan. Ainoastaan harjahuopa ärvöttää sieltä täältä sillä bitumimassaa ei ollut kuin yksi tuubi ja se kului jo toisen lappeen vinoliitoksiin joita tuli neljä ylimpään riviin. Käytin siihen rullien loppupätkät. Tarpeita oli muutenkin juuri niin tarkasti laskettu määrä kuin oikein onkin, eli hukkaa jäi vain liitosten kolmiopalaset, eli alle ½ neliötä.

Ne otsapellit oli Esko parikymmentä vuotta sitten joltakin pieksämäkeläiseltä työmaalta evakuoinut roskalavalta talteen ja Hiacensa kattotelineiltä tänne aitan nurkalle rojautti. Ne olivat sinne sattuneet vääränvärisenä, mutta nyt tulivat siis viimein tarpeeseen. Otsapelleistä mukutin myös räystäiden tipat vaikka ovatkin "normaalia" leveämmät nyt kuin täsmätilattuina olisivat. Lopulta tulos on kuitenkin ihan hyvännäköinen, ajaa myös tarkoituksensa jopa paremmin kuin kolmen sentin pokkauksenlipareet.

Soitin Eskolle ja sanoin, että tulitpa mieleeni kun tippapeltejä paikoilleen ruuvasin. E oli Helsingissä kun sen veljeltä leikkaisvat asbestoosin takia toisen keuhkon pois. Leikkaus oli onnistunut ja potilas jo melkein jaloillaan vaikka vuorokausia oli operaatiosta vasta kulunut. Eskon poikakin oli tullut Kanadasta ja tytärhän sillä asuukin Katajanokalla jossa E oli kun pirautin. Olivat juuri lähdössä vävyn venettä laittelemaan kesää varten seilauskuntoon.

Anttilan Oiva ja koira lenkillä, käväisivät pihassa ja puheet olivat näitä metsäläisten keskeisiä.

Nyt en jaksa muuta kuin ottaa palasta ja nukahtaa Armenialaisten Golgata-kirjan ääreen. Kirjan alussa mainitaan, että Golgata tarkoittaa pääkallon paikkaa, jeesusten kanssa sillä ei armenialaisten mielissä ole tekemistä. Armenialaisia tapettiin vain huomattavasti enemmän kuin Jerusalemin pääkallon paikalla, mutta kummasta jaksetaankaan enemmän joka vuosi lotikoitella? Murhaan syyllistyneet ja sitä tunnustamattomat turkkilaiset väittävät tapettuja olleen "vain" 300 000. Muut, varmaankin oikeammat arviot kertovat murhattuja olleen jopa 1,5 miljoonaa. Mikä siis yhden nasaretilaisen saarnaajan ristiinnaulitsemisesta tekee niin merkittävän, että hänen orjantappurakruunulla koristeltu päänsä oikeuttaa olemaan kärsimysten esikuvana lävitse vuosituhansien kun ei hän eikä väitetty näkymätön isäjumalansakaan ole kyennyt väitettyjen lupaustensa mukaisiin toimiin maailman kärsimysten lopettamisessa?

Raamattujen epäloogisuus raivostuttaa kidutettujen ja murhattujen ruumiskasojen äärellä. Ja nimenomaan niiden saatanalliset valheet jotka ihmiseltä toiselle ihmiselle on saatu vuosituhannesta toiseen siirrettyä. En ihmettele isänikään vihaa saarnamiehiä kohtaan kun ensin hänetkin siunattiin Hitleriä ja jumalia rukoillen sotaan, ja kun se rylläkkä oli ohitse, sattui onnettomuus jossa 18-vuotias Lahja-sisko kärventyi kuollen vasta viikon  kiduttuaan kauheissa tuskissa. Hautajaisissa oli joku srk:n ihminen tullut lohduttamaan ja sanoa päksäissyt, että sitä kirkkaamman kruunun se sisko siellä taivaassa saa kun kerta kitui. Isä kirosi sanojan kokemaan samat tuskat, käveli siitä paikasta veljensä kanssa virastoon ja erosi kirkosta.


22.4.2016 Perjantai

Heräsin 04 ja nousin kahvinkeittoon. Panin ohrapuuron edelleen kuumalle uuninarinalle hautumaan.

Pilvessä taivas, Idän taivaalla valoisa, punainen viiru merkiksi auringonnoususta. Pakkasta 8. Jäsenet eilisestä kipeinä. Lähden touhurantteelleni.

Illalla.

Aamulla leikin ensimmäiseksi lasten hiekkaläjässä. Siivosin siitä ylimääräiset rojut pois ja tein uudet laidat vanhoista, isoista ikkunanpokista joista lasit lasahtivat säpäleiksi. Naulasin kahdet päällekkäin ja löin nurkkiin lujat puutapit syvälle maahan. Asettelin sitten kaikki pikkuautot ja kaivurikoneet nättiin riviin ympäri reunoja. Pitääpä muistuttaa ("ankarasti!") leikkijöitä, että siinä on malli josta ei saa koskaan poiketa: Leikin loputtua täytyy ajokit aina ajaa ruutuihinsa muuten nimismies Närhi lennähtää paikalle ja pieraisee.

Aamupuuron syötyäni siivosin saunan ympäristöä ja parantelin takapäätypuolen alimman hirren ja harkkosokkelin saumaa pellinsiivuilla. Siivosin myös saunan edustan, kasasin irtotiiliä pinoihin ja lapioin saunan yläpuolensivulle sulamisvesiä varten ojan. Nykäisin sitä ja tätä kohtaa sieltä ja täältä. Mietin välillä lauteiden teon aloittamistakin, mutta sitten niksahti niskassa ja alkoi oksettava päänsärky. Tulin sisälle, otin buranan ja nukuin pari tuntia. Se helpotti, mutta niskaa pitää edellen varoa äkkikäännöksiltä.

Lämmitin nyt myöhällä Hujjauksen, makailin lauteilla ja kuuntelin mustarastaan laulua johon sekoittui laulurastaankin aloittelevaa luritusta. Kylmästi tuuli edelleen puhaltelee, mutta satanut ei ole. Joku tuntematon, sarka-asuinen partaukko kävi jututtamassa lyhyesti kun olin tinteille jyviä lisäämässä. Ei sillä muuta sanottavaa ollut kuin mitä nyt sää antoi aihetta ja että ei ole vielä jäät Keyritystä lähteneet. Rontosti sitten isoilla kumisaappaillaan Tikkasenpurolle päin ja kääntyi pian aukkohakkuulle vievälle metsäautotielle. Mikähä keväinen huhhasija lie hänkin ollut?

Mitään sen kummempaa ei siis tällekään päivälle muistiin tarvitse merkata, mutta silti tuntuu, että elämää se on täynnä ollut. Ja tekemistä.

23.4.2016 Lauantai

Nyt on jo Lauantaintoivottujen aika menossa. Olen käynyt pesulla ja lähden kohta Napis-humpille vaikka päätä särkee edelleen. Jospa se siellä loivenisi.

Tänään sahailin saunanlauteet. Rungon ruuvailin kiinteästi paikoilleen, mutta laudeosat ovat irti koska käytän ne vielä paikallisen työttömienyhdistyksen verstaalla höylättävänä. Eikä niitä muutenkaan voi vielä ruuvata kiinni koska lattia täytyy valaa ensin. Nousujakkaroita varten jäi lankunpätkiä jotka otan mukaan Kniin jossa sähkötyökalujen äärellä ovat helpompia työstää. Lauteiden yhteispituus on hieman yli 5 metriä joten ainakin 14 pyllynkäistä kerrallaan mahtuu löylyttelemään, ainakin pienempiä ja niitähän täällä joskus kesällä riittää. Ylälauteilla voi vaikka nukkua, sillä pitemmälle sivulle syvyyttä tuli 78 senttiä. Eivätkä notku! Haapalankut ovat 50 mm paksuja ja muutama niistä yli 200 mm leveitä.

Nahkiaisoja soitti Ylitorniolta. Sanoi hänkin, että aina pitäisi saada keväällä olla niin syvällä jänkällä, ettei kaupunki tunkisi edes hajuna nenään. Aika syvällä jänkällä sen mökki onkin. N tuskaili sitä, kun työkyvyttömyyseläkepäätös ei vieläkään ole mennyt lävitse vaikka lääkärinlausuntojen ja kuntoutusjaksojen eittämätön tulos on, ettei miehestä enää kirvesmieheksi ole koska selkä on ihan romu. Leikata sitä ei enää voi. Kertaalleen on yritety, mutta tulos on, että vaiva vain siirtyi uutena kulumana ja pullistumana toiseen välilevyyn . Eikä koulutuskaan enää ole aktuaaliasia koska alkaa 60 olla pykälässä.

Komposti höyryää jo täysillä, alkaa melkein polttaa ydintään tuhkaksi. Eikä ole varmasti mikään tutkimuslaitoksissa kehitelty muovinen"bio"mädätyspönttö vaan kestopuusta koottu kannellinen laatikko. Täytyy seuraavalla kerralla tyhjentää huussinalus hidastamaan palamista. Vai yltyyköhän se siitä vain?

Voitelin tanssireissun tulomatkalle eväiksi kaksi riisipiirakkaa joiden väliin tungin ohuet tomaattisviivut ja paistetun kananmuna, juomaksi vettä pikkutermokseen. Sitten sinistäkin sinisemmät pyhäfarkut jalkaan, humppakengät tiukkiin nyöriin ja lyhythihaisen valkoisen paidan napit kiinni, sipaisu mietoa Tabacoa ajeltuihin poskipäihin, leuan alle ja kainaloihin, ja eikun matkaan: montakohan sataa- tai tuhatta kertaa tämänkin kuvion olen jo elämässäni tehnyt? Milloinka ne lopetan? Tanssitaanko vanhainkodeissa?
24.4.2016 Sunnuntai

Olen pikkuhiljaa lähdössä Kniin. Klo on 17.30.

Lämmitin Hujjauksen ikkunankarmien pätkillä. Saakeli että meni pressusauna tuliseksi! Poltettavat olivat niin vernissan kyllästämää puuta, että paloivat kuin polttoleikkauspilli kuumimmillaan.

Päänsärky jatkuu. Oikeastaan en eilisiltaisesta humpaltamiseta tällä kertaa kyenyt sen vuoksi täysillä nauttimaan ja läksin poiskin ennen viimeistä valssia. Monet kierrokset tuli silti elämänmittariin kierrettyä. Yhtyeistä toinen oli kuuden savolaisnaisen Seireenit. Niiden "äiti", eli solisti oli aika ryllykkämahainen, mutta kyllä siltä laulu käytti. Huomattavasti nuoremmat muut naisjäsenetkin osasivat soittopeliensä käytön, että harvinaisena kokoonpanona soisi heidän menestyvän. Heikommatkin esiintyjät patsastelevat joskus liikaa parrasvaloissa niin kuin nyt vaikka Mattilan sisarukset. Toinen yhtye oli Marko Maunukselan ja eipä ole valittamista heidänkään töistään. Mitään erikoista ei siis siltäkään reissulta reppuun kertynyt, mutta ei aina tarvitsekaan. Paitsi että päänsärky olisi saanut kyllä jäädä humpanmutkaan jonnekin.

Aamupvllä soitin Hantelle Lapinlahdelle ja kyselin kasvihuonekuulumisia. H:lla on talonsa päätyyn rakennettuna mittatilaustyöntä teettetty kasvihuone ja se antaa aikaista satoa koska sitä voi alkaa lämmittää kilpaa auringon kanssa aikaisin keväällä. Potut siellä ovat jo taimella ja kai kohta tomaattikin kukkii.

Viikko sitten idätyspurkkeihin istuttamani tomaatinsiemenet ovat nousseet idulle. Tein pellon yläpuolelle, viime kesäisen porkkanapenkkikehän päälle vanhoista ikkunoista pienen kasvihuoneen. Pitää muistaa ruuveja tuoda, että saan sen viimeisteltyä, ja takaosaa pitää hieman korottaa, että sopii "ovia" aukomaan. Nyt katto on kiinni liinoilla vain ettei tuuli vie. Kasvihonetta naulaillessani sauvakkokävelijät Talvisen rouva ja se toinen, isompi nainen pysähtyivät jututtamaan. Lupasivat käydä syömässä tomaatit jos en itse kerkeä. Vitsailin takaisin, että lannoitatte ja kastelette sitten myös niin muutaman punaisen saatte palkaksi suihinnne napsaista. Muuten on ollut tavallisen hiljaista kulkijoiden osalta. Punatulkut eivät minusta juurikaan välittäneet touhutessani kasvihuonetta vaan tulivat melkein pääni päällä heiluvalle, yksittäisella siemenrasialle ruokailemaan. Ripustelin niitä huvikseni sinne ja tänne, huussinurkalle vanhaan kerrokselliseen kukka-amppeliinkin, että saa istuntojensa ajalle viihdykettä kun linnut toisiaan tönien siihen pakkaavat.

Panin 20 siemenperunaa (Asterix) peltoon ja muovin suojaksi. Myös 5 kurpitsansiementä tökin sormenkuoppiin sitä varten viime kesästä lähtien kokoamaani kompostipohjaiseen multatönkyrään vaikka aikaista se varmaankin niille lie. Muovilla suojasin senkin läjän, ja lämpiäähän se aurinkokeleillä niin paremmin.

Siemenaterioille on ilmestynyt myös vihervarpusia ja pikkulintujen aiheuttama siipienkuhina on melkoinen joka puolella. Soila toi kylältä jyviä lisää, sillä ne loppuivat ja jos näin kylmiä vielä viikonkin jatkuu, niin hyönteiset ovat aika vähissä. Syötettävähän ne on kun kerran on aloittanut ja sitä paitsi aina parempi mitä useampi laji jää lähiympäristöön pesintäkaudekseen.

Ruokatarpeita oli vielä 2 tomaattia, 1 sipuli, litra maitoa, kananmunia ja 4 päivää vanhaa leipää muutamat siivut. Panin leivät uuninarinalle lämpiämään, siivutin tomaatit ja sipulin paistinpannulle ja paistoin niitä sen verran, että sipli kuullottui ja tomaatinsiivuista alkoivat kuoret hajota. Kaadoin seoksen lautaselle, lisäsin öljyä pannuun ja paistoin 2 kananmunaa niin, että keltuainen jäi hieman löysäksi. Kun olin annoksen syönyt arinalla rapeiksi kuumentuneiden "vanhojen" leipäsiivujen keralla ja horinut särpimeksi vajaan litran rasvatonta maitoa, niin kupu oli aivan täyden tuntuinen.

Nyt olen lähtövalmis. Päätä särkee kyllä niin, että hirvittää tuleva ajomatka.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Pvk-merkintöjä

15.4.2016 Perjantai

Tänne Unimäkeen kurvasin iltapäivällä poikulaisteni kanssa. Uuninkuve oli vielä lämmin keskiviikkoiselta käynniltäni joten en alkanut ährätä tulia arinalle. Alettiin puuhastella muuta tärkeää, eli käänneltiin metsänrajalla vanhaa kivirauniota uuteen asentoon, että tulee raunioruntille (kivitasku) pesäkoloja. Kerroin pojille, että se oli tavallinen pellonpientareen pikkulintu lapsuuteni aikoihin, mutta nykyään ei niitä ainakaan Unimäessä enää näe koska rauniot ovat silinneet takaisin alkuperäiseen hajanaisuuteensa. Ehkä runtit tarvitsisivat karjalaitumenkin viihtyäkseen. Saattaa siis västäräkki nämäkin kivenkolot vallata. Mutta hyvä sekin. Yritettiin jossakin välissä tarkkailla, että moneenko siihen kulmaan näkyvään pönttöön on jo asukkaita ilmaantunut, mutta yhteen vain nähtiin tiaispariskon täytettä kantavan. Ehkä toisissa on munintaurakka jo käynnistynyt. Kaikensävyisiä pikkulintuja on ympäristössä valtavasti, punatulkkujakin toistakymmenen yksilön parvi, ja muutamat mustarastaat. Västäräkkikin keikkui aitankatolla.

Etelän taivaalla kellottaa kuunkuppi nurinniskoin. Kiviä käännellessä meni pimeään asti ja nyt pojat ovat yläparvella täydessä unessa. Tiskasin ruokailuvälineet ja alan olla itsekin ihan katki. Tässä pikkuhuoneessa haisee jokin outo, imelä haju. Häkää saanut hiirikö lie tuupertunut seinän väliin? Luen vielä vähän ja ehkä nukahdan siihen. Jäseniä pakottaa.

16.4.2016 Lauantai

Komea ilma, kovaa pakkasta aamulla. Aamunkuhjassa kuljin hankikantoja ja pälvipaikkoja pitkin lenkin Villelänrinteen kautta Vanhalle Maantielle. Kamerakin oli jalustan kanssa mukana, mutta ei ollut metsoja soitimella silläkään suunnalla. Villelän rinteen aluslähteestä yhden kuvan räpsäisin. Mietin sen äärellä, kuinka äiti sen vedessä pihakaivon kuivahdettua kävi joskus pyykit pesemässä. Muuripatatulihta oli kauempana kuusikossa ja me penakat tietenkin myrysimme pitkin kuusikoita pyykkäyksen ajan.

Teeret alkoivat pulputuksensa kun aurinko alkoi varttia vaille 6 nousta Idän taivaalle.

Koko pv ulkona. Hakkasin halkoja suurimman osan ajasta. Pölkkypino vajuu ja pilkekasa kasvaa. Oksaisten närepölkkyjen hakkuu käy eniten jäseniin, olkapäät naukuvat ja valittavat, mutta kun hommalle turtuu eikä jää lepäilemään, niin kyllä siihen kykenee. Iltayöstä sitten kipuillaan. Välillä hain Eveliinan kylältä ja kävin maitokaupassa. Lämmitin uunin ja hellaa. Laitoin nakkikeittoa kattilallisen, panin paljon porkkanaa ja sipuleita ja pottuja. Grillinakkeja ruskistin pannulla kevyesti ennen kuin lisäsin ne. Hyvin kelpasi kevätpurojen sohjossa ruhveltaville.

Penskat kaivelivat eilisiltaisen rauniotyömaan takaa maan pintakerrosten alta sinisen polkupyörän rungon jäänteet. Kun ne raahasivat aarteen pihamaalle, niin sanoin, että siinä teille terveiset Gunilla mummilta yli 50 vuoden takaa.

Hujjausteltiin, ja muiden iltatoimien, tiskausten ja vaatteiden kuivamaan asettelujen jälkeen kello kävikin jo yhdettätoista joten luulisi unen tulevan. Iltapalaksi syötiin pannaria, marjoja, leipää ja särpimeksi piimää.

17.4.2016 Sunnuntai

Näin unta puisevissa metsissä vaeltelusta, lapsuuteni ihmisistä, jo kuolleista.

Aletaan velkasyöminen taas, me ahneet maapallolaiset. Mutta mistäpä poliitikot ja niiden kommentaattorit päät turvoksissa puhuvatkaan?

Ihmislajin aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi Siperian Jakutiassa ikirouta sulaa ja kohta pelmahtaa sellaiset metaanit ilmakehään, ettei ihmisen hiuslakkapurkista tai lehmän persiistä koskaan, mutta mistä poliitikkomme ja heidän kommentaattorinsa ovatkaan eniten huolissaan? Niidenkin ikiroudan sulamisuhan aiheuttajia kuitenkin ollaan hiuslakkapurkkeinemme ja mammuttinavetoinemme.

Halonhakkuuseen ei minusta tänään ollut, kävi niin kipiään niveliin. Purettiinpa sitten myrskyn nuriman metsänlaitakuusen murjomaksi jäänyt sikamökki ja poltettiin se. Aikasten roihut siitäkin syntyivät, mokomasta lautavajasta. Iltapäivällä alkoi sateeksi. Siivottiin mökkiä, kerättiin liinavaatteet ja muut rymykamppeet pyykkikoriin ja pariin isoon säkkiin kotiin viemisiksi. Lämmitin lähtiäisiksi Hujjauksen, kylyvettiin, tiskasin astiat, tyhjensin kompostisankon ja vietiin Eve kylälle kotiinsa. Täällä Knissa oltiin iltakahdeksan tienoilla, että ihan koko päivä kaikenlaista touhua. Kotonaolijoiden mielestä haistaan savustetuille mehtäläisille; eipä sitten mennyt hukkaan sekään reissu.

18.4.2016 Maanantai

Pyykkiä pesin täydet neljä koneellista ja ripustelin ulos naruille vaikka sataa ripeksii. Solmin muutamia naruja lipankin alle ja nipistelin pienempää pyykkiä niille.

Gaius löysi Unimäen aitasta vuonna 1992 auton takakonttiin kolarissa murjoontuneen käsisirkkelin ja otti siitä teränohjaimen. Aikoi teroitella puukon siitä. Avitin sitten vähän pikkurontelin hiomalaikalla ja loppujen lopuksi tehtiin kuivasta lankun palasta myös ponsi siihen. Hauska veitsi siitä tulikin; jäneksen nylkyveitsi jos vielä metsästäisin.

Käänsin roudasta sulaneen multakerroksen kasvispenkistä ja haravoin kuolleet mansikanvarsikot pois. Purin lintujenruokintasysteemit ja vain kompostinkannelle jätin jyvientähteet joita joku orava käy enää näykkimässä.

Ylen valtakunnan kulttuurikoordinaatilta ("naatilta", hmh...) tuli muistutus keskiviikon kuunnelmakahvitteluista alueradion toimistolla. Tulevat tekemään jotain kuunnelmaa Kniin. Haastattelevatkin vieraita vuorollaan. Aiheena ovat kuunnelmakokemukset ja suhtautuminen niihin. Tärkeitähän ne ovat aina olleet, mutta kaikkia uudempia ei oikein osaa sisäistää koska maailma on muuttunut ja itse on saattanut joistakin aiheista ja tyyleistä jäädä jo reenjalakselle.
19.4.2016 Tiistai

Vettä satanut koko pvn. Purin kasvihuoneen suojissa pienemmän kaapparisirkkelin osiksi, hioin sen sylinteriputket vesihiomapaperilla ja panin paksusti vaseliinia laakereihin joista ainakin toisesta näytti osa kuulista tippuneen pois, tai kuluneen olemattomiin. Ilmankos se ronksuaa eikä liu´u oikealla tavalla. Sain terän suojausmekanisminkin toimimaan, ja jiirikiekon. Meinasin viime kesänä viedä koko laitoksen Entrinkiin, mutta ehkä korjaus kannatti. Eri asia sitten, onko minulla milloin vara ostaa sirkkelöitävää.

Vajutin kompostorin vuorokompostiin. Selvää paskaahan muovimahassa ruuantähteistäkin kehittyy. Aina minua huvittaa ne "Luo vihreämpi maailma"-Biolanin mainokset joissa pitkän rodunjalostusprosessin lävitse käynyt kaunis homo sapiens putipuhtaissa farkuissa, ruutupaidassa ja kiiltävissä kumisaappaissa ojentaa manikyroidyn, sileänahkaisen eturaajansa kompostorin alaluukulle ja hipeltää valmiiksi muhinutta mustaa multaa sievien sormiensa välistä juuri pakasta vedetylle lapionterälle. Voi paska heijän valehtelunsa kanssa! Ei ole ihme, jos monia ei kokeilun jälkeen kompostoiminen kiinnosta.

Katsoin poikien kanssa Petoksen toisen osan. Vielähän tuossa jännite säilyi, mutta mikä ihmeparantuminen sen päähenkilön vaimon niin äkkiä sairasvuoteelta jaloilleen nostikaan?

20.4.2016 Keskiviikko

Tojotanrottelo on lastattu täyteen rojua ja takapenkillä rojottaa 5 rullaa punaista kattohuopaa, jotka hain eräästä paikasta kun tarjottiin. Nyt voin kattaa viimeinkin Unimäen saunan ennen kuin rakennus pilaantuu vuotavien pressujen suojissa.

Lähden Unimäkeen Ylen kahvittelujen jälkeen illalla ja olen sunnuntaihin saakka. Pärjännevät nuo täällä ilman minuakin sen aikaa. Mutta entäs tämä internetti, pärjääkö se?

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Pvk-merkintöjä

11.4.2016 Maanantai

Perverssi ruokalaji: Munakas, jossa on täytteenä paistettua maustebroilerin lihaa.

Vanhempainyhdistyksen asioita soitellut, ei muuta tärkeää tälle päivälle. Paitsi että murskasin peräkärryllisen haketta kurjanonnettomalla, jatkuvasti tukkeutuvalla Stigalla. Välillä piti purkaa terälaippa toistamiseen esiin ja viilata se pyöröviilalla kun en saanut palaterien ruuveja auki. Kertakaikkiaan huonosti suunniteltu laite, ehkä tarkoitettu vain pensasrönsyjen murskaamiseen.

Pesin jonkun koneellisen pyykkiä ulos kuivumaan. Piti kerätä pian pois, sillä räntää rätki välillä. Kerkesi niihin ulkonakuivatun tuoksu tarttua ja se siinä parasta onkin. Naapurustoissa ei ukonakuivattamista osata arvostaa kun ei juuri koskaan  näy lakanoita liehumassa kenenkään pihassa; ei ole edes telineitä sitä varten rakennettu. Kuivausrummut pesutiloissa mouhuavat ja kauhealle haisevat pesuaineiden tuoksut leyhähtävät joskus avoinaisista ikkunoista tai tuuletusräppänöistä pihapiiriin. Ne hajut ovat migreenistä kärsiville epämiellyttäviä. Muutenkaan en käsitä tiski- tai pyykinpesuaineiden hajustamista lainkaan. Vaatehuoneetkin alkavat haista käsittämättömän tunkkaiselle huusholleissa, jossa sertoja käytetään.

Viikonlopun aherrus tuntuu nivelissä, nukkumaan kykenen vain selälläni tai mahallani, olkapäät eivät pitkäaikaista kylkiasentoa salli. Jalkojakin särkee.

Kuntosalilla ja uimassa kävin ja se rentoutti.

12.4.2016 Tiistai

Lastasin hakkeen pressujen päältä kärryyn. Tuli täysi kuorma sillä lisänä olivat pihapiiristä haketetut tuomen- ja koivunoksien murskeet.

Pihamaa on vielä märkä ja lumilinnan jäännöksiä on korkea kasa, ettei pysty rapsutushommiin. Valkosipulit ovat alkaneet jo syksyllä kasvunsa karikkeen alla. Unimäessä niiden suojana oli eristelevyt ja siellä vihreää oli jo viiden sentin verran kun  otin levyt pois. Kovia yöpakkasia on vielä, etteivät ne kovin isosti kasvuun yrkäile. Itupottuja olisi jo, mutta maa on kohmeessa joten en laita vielä niitä vaikka Rymättylässä ovat jo aikoja sitten aikasensa maahan viskoneet.

Illalla aloitin Pauluksen kanssa 10-osaisen tanskalaistrillerin Petoksen katsomisen. Kohtalaisestihan tuo alkoi, mutta ne mukaan tungetut perhejutut ärsyttävät jälleen. Itse olen sitä genreä elämässä saanut omastakin takaa ja heti, kun alkaa epäaitous näkyä ja tuntua, se sotkee itse elokuvan juonen, tekee henkilöistä naurettavia.

13.4.2016 Keskiviikko

Tänään 40 vuotta Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä. Muistanko tapausta? Ehkä vähän. Sinä keväänä minulla oli pieni suhde Dimitrov-nimisen tytön kanssa, etunimeä en muista ja sukunimikin nyt muisteltuna voi olla vain sinne päin; ehkä se oli Smirnov? Karjalaisevakkojen jälkeläinen kuitenkin. Sen muistan, että Huovisen Jorkin kodin navetanvintille laitettiin kiljupänikkä puhisemaan kun aurinko lämmitti monenlaisella tarveaineella paikkailtua, notkolleen jo lyyhistynyttä pärekattoa. Olin vasta 17 ja töissä Siilinjärven MHY:ssä. Muistelen, että sen kevään työmaa sijaitsi ihan lähellä silloista kotiani, Hapon Pekan tiluksilla ja hankikanto oli pahimoillaan niin, ettei siinä oikein auttanut alumiinkehyksiset, nahkaremmiset lumikengätkään. Sitten vähän myöhemmin, toukokuussa jouduin Kehvonsalolle jossa maatilan isäntä oli niin kehnoissa taloudellisissa vaikeuksissa, että se kaadatti satoja vuosia vanhan jättikuusenkin pellolla olevan ladon nurkalta. Siitä kuusesta otin talteen paksun oksan ympärille kasvaneen pahkan jonka kevätnilalle kuorittuani kuivasin ja lakkasin hyvin. Mukana sekin muisto on kulkeutunut vuosikymmenet ja nyt roikkuu takan päällä ketjulla kattokoukkuun kiinnitettynä. Se on kuin kivikauden miehen pahkurainen nuija, mutta luultavasti ainoa jäljellä oleva muisto ikikuusesta, jonka ympärysmitta ei paljoa olisi 40 vuodessa lihonut, mutta se olisi silti terveesti tuulessa suhiseva puu onnettoman isännän sijaan, joka sydänkohtaukseen kuoltuaan on jo kauan lahonnut siilinjärveläisellä hautausmaalla.

Kävin Unimäessä. Pääsin lähtemään vasta ½11 joten meni myöhään ennen kuin olin takaisin. Mutta olivathan nuo pärjänneet pojat iltapäivänsä keskenäänkin. G:lla oli jalisharkat, että piti sinne lähdöstä välillä soittaa. Kirjoitin aamusta HS:n Perässähiihtäjät-blogiin kulmikkaan kommentin joka joko ymmärretään tai sitten "ymmärretään". Varmaankin siihen joku tarttuu, blogin pitäjä Hämäläinen ainakin esitinhän siinä kysymyksiä hänelle itselleen. Pitäisi panna aikaa aina, kun kirjoittaa julkaistavaa, vaikka "vain" kommentin, näissä pvk-merkinnöissä se kai ei liene niin välttämätöntä.

Unimäessä panin uunin lämpiämään, kävin kuorimassa pari kuusipölliä ja sitten vesuroimassa lehtikuusitaimikolta aluskasvustoa. Varjoisalla metsäkulmalla oli vielä niin paljon lunta, etten kovin isoa alaa Unipuron vartta viitsinyt kahlata sen takia. 2-3 metrisiä lehtikuusen alkuja on muutaman aarin ala vain, mutta puskee pajukkoa ja koivua niin kovasti, että tukehtuvat viimeisetkin alut sinne jos en edes vähän harvenna. Ei 10 vuotta sitten istuttamastani 300 taimesta ole elossa selvinnyt kuin ehkä puolet. Alkuperäinen kuusi on antanut elinvoimaisemmat siemenet ja niiden taimia on hyvällä alulla muusta kasvustosta piittaamatta. Kuusi on sellainen elämänaloittelija, että sopivan ylispuukasvuston suojissa se saa alkunsa parhaiten eivätkä oksat käkkyröidy pahasti kuten ne tekevät avopelloilla joissa ei muuta puuta sallita kasvavan, tai jo sakea heinikko alussa vaivaa.

Kun pajukonpieksännän lomaan istahdin kuusen juurelle havujen päälle. rymisteli puron toista puolta parinkymmenen metrin päähän hirviuros. Se pysähtyi kohdallani ja veti vainua turpa töröllään ja lähti sitten korkein loikin jatkamaan matkaansa. Se oli hieno kohtaaminen. Ei Kuopionkaan torilla sellaisiin kokemuksiin törmää vaikka kuinka erikoisesti käyttäytyvän oman lajinsa edustajan tapaisi.

Hujjausta lämmitellessäni hakkasin pölkkyjä haloiksi.

Huussissa istuessani sen alta vipelsi esiin metsämyyrä ja tuli avonaisen oven kynnykselle istumaan. Sillä oli lintulaudalta tippunut auringonkukan siemen hampaissaan ja sen se siinä nakersi mahaansa. Kun se kääntyi lähteäkseen hakemaan uutta purtavaa, syöksyi juuri pilkkomani puukeon takaa kärppäsalama ja yritti ottaa myyrää niskasta kiinni. Myöhästyi, sillä myyrä sujahti pienestä reiästä huussin alle ja kärppä löi kirsunsa kynnykseen. Kiukutti sitä kovasti, hyvä ettei tasajalkaa hyppinyt.

Istuin vielä jonkin aikaa epäonnistuneen saalistusnäytelmän jälkeen huussissa ja mietin, kuinka köyhää tapahtumiltaan olisikaan samassa toimessa kerrostalokolhoosin kolossa lattian kaakeleita tuijotella.

Sitten kylvin, haukkasin kahvin kanssa leipäpalasta ja siemailin lopuksi tunnin tirsat ennen kuin läksin tänne Kniin jossa olin klo 21.

14.4.2016 Torstai

Jotain ajattelin tänäänkin, mutta ei se liene sittenkään tärkeää koska en muista nyt illan tullen edes aiheita. Vanhimman tyttären perhejutut kuitenkin päälimäisenä, mutta ne ongelmat täytyy peitellä oman mielensä sopukoihin.

Itämerellä venaläislentäjillä kyseenalaista hauskanpitoa amerikkailaislaivueen kustannuksella. Se on tuo ihmisen elämä yhtä lapsellista teatteria jota aikuiset harrastavat vaarallisella tavalla.

Perässähiihtäjän kommenttilootassa oli muutama maininta suuntaani. Ihan asiallisia, paitsi että yksi arveli minua tyhmäksi. Tyhmyyttäni en mene kieltämään koska tyhmilläkin tässä yhteiskunnassa on mielipiteen ilmaisunvapaus joka sekin yhtä tärkeää kokonaiskuvan saamiseksi väestöstä, ettei ihan mene pelkäksi "Pisa"-kehuiksi, tai Mike Mooren turvan auki loksahteluksi erinomaisuutemme nähdessään. Tyhmän ilmaisua saattaa viisaan olla vaikea tulkita, mutta niin se on toisinkin päin ja jos vain viisaat pelkästään omina ryhminään, tai tyhmät, kommentoivat, niin olisiko siinäkään mitään mieltä. Hommaforumillahan on jo kauan niin ollut, mutta kuka niistä enää selvän ottaa, kumpaa ne edustavat. En saa itseäni sellaiseen urotekoon, että kävisin klikkailemassa, vieläkö se foorumi on hengissä. Moskovan desantti Johan Batmanin fb-sivulla käyn joskus katsomassa, kuinka järkyttävän alas ihminen voi kaikessa viisaudessaankin vaipua.

Vaihdoin Tojotanrotteloon kesäisemmät kumit, eli nurkkiin jostakin siunautuneista talvirenkaista, joita oli vain 3 kpl nypin nastat pois ja neljänneksi laitoin vararenkaana olleen kesäkumin. Niillä taas kesän aion kurvailla kun ei ole varaa uusiakaan hankkia. Tiijä tuosta autovanhuksestakaan, koska sen joudun romuttamon litisteltäväksi hilaamaan, että ostapa siihen yhtään mitään uutta, niin olisiko siinäkään mieltä? Viime kesänä ajoin renkaat niin  loppuun, että kankaat vilkkuivat jo. Kovat sakothan ne moisesta lykkää jos ratsiaan sattuu, mutta useimmiten ne vain tökkäävät puhalluspillin huulien väliin ja kehoittavat hönkäisemään. Rahattoam elämä on tämmöistä taiteilua liikkumistarpeittensakin kanssa, että siinä mielessä ei elämä itselläni ole siitä, kun ajokortin 1976 syksyllä sain miksikään muuttunut. Samalla tavalla silloinkin renkaat ajettiin loppuun saakka..

Korjasin katkenneen lumilapion varren. Lyhyempi siitä tuli, mutta kymmenen senttiä sinne tai tänne ei merkitse mitään sillä alumiinlapio on muuten käyttökuntoinen, ja loppuvarsikin kovaa puuta joka niitinreiän kohdalta vain meni katki. Pojille sanoinkin, että vaikka nykyään mennään ja ostetaan useimmiten uusi tämmöisten tilalle, niin hyvä olisi oppia korjaamaan rikki menneitäkin kaluja.

15.4.2016 Perjantai

Tämän päivän touhut liittyvät pyykkäykseen, lämmitykseen ja siivoiluun. P:lla on koululääkäri klo 14.15 jossa täytyy olla mukana. Sitten lähden poikien kanssa Unimäkeen ottamaan kevättä mielenlääkkeeksi. E jää kotiin koska hänellä on jalispelejä taas.

Sen pituinen tähän astinen viikkoni.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Päiväkirjamerkintöjä

                             (Ahman jäljet Unimäessä 25.3.2016)
8.4.2016 Perjantai

Unimäessä kun klo on 15. Ensimmäiseksi uuniin ja hellaan tulet, sitten vettä kaivosta; sielloli kevättuluva.

Kaivo kunnostettiin vanhoille sijoilleen 1994. Keinäs Lassi sen kaivurillaan saneerasi peruskallioon saakka neljään ja puoleen metriin, eli yhdeksän betonirengasta päällekkäin. Kärrättiin hiekat ympärille ja vesijohtokin kaivettiin kiertotietä mökkiin. Se on lojunut maanuumenissa käyttämättömänä jo kauan. Pakkanen halkaisi käsipumpun Kittilän aikanani kun Unimäki nökötti yksiksensä vuosikausia ei minkään-keskellä. Kaasupullohuoneessa vesijohdon pää odottaa tulpattuna, että siihen joku jengaisi uuden Nira 9:n.

Tulevana kesänä täytynee lapioida ylin kaivonrengas esiin, tiivistää sauma ja asentaa yksi rengas lisää. Maasto lie kaivon ympärillä noussut kuin merenranta Oulunseudulla. Kaivonrengastornihan ei voi vajota koska sen perusta lepää kalliossa. Tosin alimman renkaan ja kallion välissä on 10-20 sentin asennus- ja suodatinsorakerros, että sen verran se on voinut painon ja veden syövyttämänä painahtaakin.

Lintujen ruokintapaikalla rekisteröin vilkasta liikennettä olevaksi. Peipposia, kirvisiä, keltasirkkuja, punatulkkuja, kaikenlaisia tiaisia, närhejä... sankollinen jyviä ja siemeniä häviää nopeasti kymmeniin, jopa satoihin nokkiin, mutta enpä taida enää uutta säkillistä tälle keväälle hommata.

Yhtä pikkulintua en tunnista. Sillä on kirkasta keltaista kylkihöyhenissä ja päätä laikuttavat valkeat, mustat ja keltaiset kuviot. Yleisväriä sillä ei ole, siivissä hömötiaisen harmaata, mutta selän höyhenpeitto kuin närhellä, eli hieman violettiin tuhraantunutta. Nokka sillä on kuin ohut ja lyhyt oksatikku. Onpa omituisen värinen tintti.

Pitkä puhelu tässä välillä. Uuninkuve on sillä välin tulistunut, kolasin hiilet ja tuhkat ja panin pellin kiinni.

Ilta on hyvä, keväinen. Käveleksin liejuista tietä jonkin matkaa ja kuulin joutsenparven joikaavan Karsikkosalon, eli Pohjoisen suuntaan. Ihan niin kuin tuhansina keväinä ennenkin, mutta nyttemmin jälleen runsaimmin jäsenin.

Sivalsin lohen ruotoa myöten kahtia, suolasin ja silppusin pari valkosipulin kynttä punaisen lihan päälle. Paketoin kalan tiiviisti voipaperiin ja vein kylmän hyllylle marinoitumaan. Huomenna savustan.

9.4.2016 Lauantai

Koko pv meni kaikenlaista puuhastellen. Näinhän sen ihmisen arjen pitäisi aina olla. Mutta mitä tekeekään tämä sapiens-lajin "kätevä ihminen"? Ehkä vasta nyt laji on saavuttaneet lajimääritelmänsä huipun eli kädellisyytensä kun sillä on konkreettisten kämmeniensä välissä hypisteltävänään laitteisto jonka avulla koko maailma on edessä  eikä tarvitse edes ulos fyysistä nenäänsä pistää tarkistaakseen, sataako vai paistaa. Perse ja maha sillä levenee, jalat kuihtuvat ja aivojen mielikuvitus muuttuu kokonaan oikeasti pelkäksi mielikuvitukseksi jonne väritkin saapuvat virtuaalilasien välityksellä. Halvalla ihmisraukka panee alkuperäiset ominaisuutensa kun valmistamilleen vehkeille myy luontonsa.

Asensin pilkkeitten teon lomassa huilatessani jälleen parit pöntöt metsien puihin ja yhden "linturivarin" saunan takapäätyyn. Saas nähdä, pesiikö kuin yhdessä osastossa kerrallaan joku tintti. Tai sitten sen valtaa haaremin perustanut kirjosieppo jolla on viisi vaimoa vierekkäisissä osastoissa komentelemassa siepposheikkiparkaa tuomaan sapuskaa nokkaan niiden hautoessa.

Lähimetsässä olisi muutamien kymmenien kuusirunkojen ristikko tuulenkaatoja. Kolme niistä kävin karsimassa ja pätkimässä nelimetrisiksi pölleiksi ja yhden vuolin kuorimaraudalla nilalle, mutta sitten loppui puhti. Olkanivelkin tuntuu irti olevan ja pakottaa koko raajaa.

Seuraavaksi käyn kylvyssä.

Loheen laittamani valkosipuli sai kalaan sellaiset aromit, ettenpä ole aikoihin moista makuelämystä kokenut. Joskus tuntuu, että savukala on niin pyhä gurmee ettei sitä muulla kuin kataja- ja leppäsavulla saa maustaa, mutta kyllä siihen näkyy ainakin valkosipuli sopivan. Taidan seuraavalla savustuskerralla laittaa pottuja ja muita vihanneksia samalle pedille kärventymään.

Klo on ½19. Lähden humppareissulle jo nyt, että kerkeän Vuokattiin maitokauppaan. Menen sittenkin tutulle lavalle Napikselle vaikka siellä matit ja tepot esiintyvätkin.

10.4.2016 Sunnuntai

Aurinkoinen aamu. Kuljeksii kyllä kolakan näköisiä pilviäkin. Pikkupakkanen.

Olipa siellä Napiksella porukkaa. Turkulaissedät ne jaksavat heilua, ja kummasti vetävät porukkaakin vaikka toisena soittamassa ollut, nuorten poikien Hurma-yhtye menee humisten ohitse musiikin laadussa. Se on rankattu kolmen parhaan Suomessa esiintyvän lavabändin joukkoon muualla, mutta ei tämä vielä näy yleisön käyttäytymisessä näillä korkeuksilla. Vanhojen setien laulujen väliin juontamat sutkaukset näyttävät osaa porukasta viihdyttävän enemmän kuin harrastus, jonka vuoksi tanssilavalle liput maksetaan.

Liikuntaa itselle tuli koko rahan edestä.

Kun ajelin takaisin, alkoivat suonenvedot molemmissa jaloissa ja sänkyyn ruvetessa piti heti pompata ylös. Lihaskramppikipu vei melkein tajun. Se loppui vasta, kun menin ulos pakkasen kovettamaan lumisohjoon alasti seisomaan. Jos olisi ollut kylmää vettä sankollinen siinä, niin olisin sillä kokeillut kivun poistoa. Kaivolle en voinut lähteä kävelemään, sillä jalat eivät niin pitkästi olisi kantaneet.

Knissa illalla.

Olipa mukava kohtaaminen ennen lähtöäni Unimäestä: Kärppä tuli halkopinoihin ja muihin puukasoihin vilahtelemaan. Kun matkin huulillani hiiren vikinää se kävi lähimmillään kengänkärkeä kynsillään rapsimassa. Sen teki mieli hypätä housuja pitkin äänen suuntaan, mutta ei ihan rohkeus riittänyt. Kameraa ei ollut mukana, mutta hain kännykän jolla videoin kärpän vilkasta pujottelua puolelta toisella. Esittämäni hiiren vikinä sitä ei enää kiinnostanut, mutta sain kuitenkin sen videollekin vilahtelemaan. Kerrassaan kaunis ja sulavalinjainen eläin, mutta koskaan ennen se ei ole niin tuttavallisesti käyttäytynyt.

Lumikon ja kärpän yhteiset metsästysretket ovat tänä talvena varmistaneet luonnollisella tavalla sisälle tunkevien myyrien vähenemisen.

Peräkärryssä toin haketarpeita eli harventelin sormenpaksuista ja vahvempaakin pajua, leppää, koivua ja pihlajaa kyytiin ja murskaan ne kasvimaiden katetarpeiksi. Polttopuukuormaa en hirvinnyt ajatellakaan, en olisi raskaan kuorman kanssa pois päässyt niin liejuksi oli  Anun ja Marin tie mennyt.

Ennen lähtöä Hujjaustelin. Mökkiä asentoonsa siivotessani kuuntelin Kuusi kuvaa-ohjelman jossa haastateltiin Päivi Alasalmea. Joitain yhtymäkohtia hänenkin elämänsä ja omani kohdalla löytyi 80-luvun puolivälin paikkeilta Orivedeltä.

Tulomatkan ajoitin niin, että koko ajalle oli kuunneltavanani Kadonnen levyn metsästäjät. Siinä on joskus ihan hauskoja juttuja musiikin ohella, mutta toisinaan ärsyttää samat soittelijat. On se kuitenkin paremmin moderoitu kuin Puhelinlangat laulaa jota ei enää viitsi kuunnella ollenkaan.

Kotona pojat hyppivät syliin, mutta eihän niitä enää jaksa enää paljon nostella. Pääasia kuitenkin, että halasivat. Tuliaisiksi minulla oli Unimäessä lähtiessäni loppumaitoon paistamiani räiskäleitä melkoinen pino, tai oikeastaan paketti. Savulohtakin jäi kohtalaisen kokoinen rasiallinen, mutta ei se muille kelvannut. Ite piti syyvä; tein letturullia jonka täytteeksi lohta ja juustoa.

Olen niin väsynyt, etten rästissä olevia lehtiä jaksa ruveta lukemaan. Saatika että alkaisin ajattelemaan mitään. Murheetkin pienenivät kokoisekseen Unimäen avaramman taivaan alla.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Päiväkirjamerkintöjä

5.4.2016 Tiistai

Yöllä käväisi kuume korkealla, toistui sitten päivällä ja jätti jälkeensä epämiellyttävän olon somaattisesta reagoinista eiliseen.

Pinosin kuitenkin halot peräkärrystä pihakoivun ja edellisen, ristikoksi ladotun pinon puristuksiin. Saneerasin myös peräkärryn korokelaudoituksen kevyemmäksi kun se hajosi ängetessäni sitä pois paikoiltaan. Piti käydä Motonetistä kierretankoa, muttereita ja poranteriä sitä varten. Maksoivat 11 euroa.

Otin luettavakseni Imre Kertészin Kohtalottomuuden vaikka levällään ovat vielä edellisetkin aloitetut kirjat, niin kuin tuo Armenialainen Golgata joka sekin kertoo kansanmurhasta silloisessa Osmanien valtakunnassa. Sitä murhapläjäystä tämän päivän Turkkikaan ei ole suostunut tunnustamaan joten lienevät henkisesti valmiita vaikka uusimaan tarvittaessa homman jonkun muun vähemmistönsä kohdalla, esimerkiksi kurdien, Kirja on ajankohtainen kun seuraa, millä mallilla Turkin politiikka nyt seilaa. Valehtelua asioiden tilasta siellä harrastetaan, että voisivat ujuttautua EU:n kainaloon. Yksi syy, miksi se haluaa niin kiihkeästi jäseneksi lienee, että saisivat selkänojan Venäjää vastaan. Toisaalta on siellä Kreikan ohella kyllä erikovat paineetkin syyrialaispakolaisten kanssa, että säilytäpä siinä suvaitsevaisuuden kasvot Länteen päin edes jotenkin.

Päätä särkee ja on onneton olo; taas lensi yksi yli käenpesän, ja kuinka tämä pesäpuu itkeekään...

6.4.2016 Keskiviikko

Turkin pääministeri saapui maireine hymyineen kättelemään meidän pääministeriä joka sekin yritti yhtä maireaa, mutta se ei oikein Sipilältä onnistunut. Menninkäismies Ahmet Davutoglu lehdistötilaisuudessa vakuutteli kovasti, että kyllä heitä arvostella saa, mutta hänen viestinsä on, että kyllä Turkki on ehdottomasti EU:n vaatimukset täyttävä demokratia jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Vaikutelma vain on toinen kun raportteja siltä suunnalta lueskelee.

Toisaalla: Venäjälle tulevat omat katupartiot kun se alkaa perustaa valtion käskyvallan alle kansalliskaartia. Putinin hallinto ennakoi kansannousua, kapinaa, vallankumousta. Tämän viikon Panama-kohuun ovat havahtuneet sillä satoja miljardeja kansalta riistettyjä varantoja on Venäjänkin satamista ja lentokentiltä rahdattu kanavien maahan. Mutta semmoiset uutisethan ovat vain Lännen juonia, kertovat hallitsijat olkiaan kohautellen. Ja kansa on uskovinaan koska muuta ei uskalleta.

Mutta paskat talous- ja maailmanpolitiikasta. Se noudattelee iänkaiken samaa ahneuteen perustuvaa kaavaa eikä sille kukaan mitään taida. Pienimmät ja heikoimmat se murtaa alleen vaikka niillä (meillä) olisivat omastakin elämästä kumpuavat murheet jäytämässä elämisenhalua.

7.4.2016 Torstai

Tänään touhusin päänsärystä huolimatta koko pvn pihalla. Hain Akkukaupan takapihalta kuormalavoja alustoiksi ja nyt ovat loputkin pilkeläjät pinontapaisessa järjestyksessä ennen seuraavia kuormia. Pojatkin olivat jonkin aikaa auttelemassa.

Unimäkeen ei nyt pääse enää puukuormia hakemaan ennen kuin rospuutto on ohitse, mutta menen silti huomenna jo aamusta sinne pölkynhakkuuseen viikonlopuksi. Ovatpahan sitten kuivempia ja kevyempia ajella pois kun tie kuivaa.

Pitää koettaa saada nämä mielenjäristyksensä taas hallintaan ajattelemalla vaikka rikolliselta vaikuttavaa Ukrainan sotaa Venäjään vastaavalla rajallaan; sehän voisi olla jälleen myös meidän kohtalomme ellei EU-jäsenyytemme olisi hillitsemässä Putinia ja hänen ympärille muodostunutta, mielettömyyksien huuhteluvesillä aivopestyä kängiä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Päiväkirjamerkintöjä

1.4.2016 Perjantai

Toiseksi vanhin tytär 34 v.

"Vain 6 miljoonaa vuotta sitten eräällä apinanaaraalla oli kaksi tytärtä. Toisesta tuli kaikkien simpanssien esiäiti, ja toinen on meidän esiäitimme", mutta ihmismassa se vain näpertelee yhä pienemmin napansa ympärillä vaikka kuita kurotteleekin. Mitähän runoilija runoilisi nykyisestä tuijotteluringistä joka ei tulillakaan enää istuksi.

Peipponen jo pihamaalla, ja mustarastas. Täällä Knissa kolasin kasvimaalta lumet ja käärin pressun kasaan. Syksyiset lehtien haravointikerrokset ovat pitäneet mullan melkein roudattomana. Kunhan aurinko lämmittää tumman maankohdan, tökin jälleen siemenperunat (Asterix) kertautumaan multaan maan.Unimäen kasvimaa ja pottupelto on tammikuisen, paljaaseen maahan kyntensä lyöneen pakkasen ansiosta syvemmässä roudassa, mutta siellä ei asioilla olekaan mikään hoppu. Seuraavan talven polttopuut alkavat olla kasassa, osa jo pilkottunakin ja tänne rahdattuna, mutta teettää se loppuselvittelykin vielä muutamat ranneliikkeet.

Unkarilainen kirjailija Imre Kertésen on kuollut 86-vuotiaaksi elää jaksettuaan. Holokausti hänelläkin lapsuuskohtalona. Kohtalottomuus on hänen tärkein teoksensa. Kuin kirjailijan kuolemaan liittyen, luen parhaillaan McMillanin uusinta tutkimusta holokaustin syistä. Kirjassa aprikoidaan mm., että Saksan hidas demokratiakehitys olisi osasyyllinen juutalaisvainojen alkamiseen.

Illalla Unimäessä.

Puutavararekka Unimäentien tukkona. Se lastasi metsonsoitimia avaruudentuuliin höyrystettäväksi. Käytiin odotellessa kylällä Soilan luona synttärikahveilla. Vietiin kaupasta Aino-minttusuklaajäätelö höysteeksi.

Pojat nukkuvat jo yläparvella. Huomenna tulee Eveliina lisäksi, että hilskettä on tiedossa. Valoisan aikaan laskin ruokintapaikan lajikirjon: töyhtötiainen, hömötiainen, kuusitiainen, talitiainen, sinitiainen, punatulkku, keltasirkku, mustarastas, peipponen ja närhi. Jokaista lajia useampi yksilö, että liikettä siinäkin riittää. Joutsenia lensi ylitse, mutta kurki ei vielä suolla huuda, korpit klonksuivat jossakin ja palokärki onneton etsii entisiltä sijoilta nurin raiskattuja kolopuitaan. Linnunpönttöjä olen rakentanut lisää, nyt niitä lienee pian 30. Yhden tein helmipöllöäkin ajatellen ja asensin sen metsään myrskyn puolestavälistä katkaiseman petäjän nenään tikkaiden avulla. Niiden puputusta en ole enää kuullut koska Vanhametsä on nyt murhattu.

Viikko sitten pitkänperjantain aamuhämärässä kohtasin ahman Villelän polulla. Se hunttasi vastaan moottorikelkan jälkeä, mutta kääntyi salamana syrjään kun minut hoksasi. Pihaan oli matkaa 30 metriä. Kolmen suden jäljetkin olen tälle keväälle tästä tavannut, yksi oli jolkutellut mökin ohitse tietä pitkin tuoreesa lumessa yöllä ja kaksi muuta oli kiertänyt pihan metsiä myöten ja sitten ne olivat yhtyneet Kyntöläiselle menevällä uralla uudestaan. On se hyvä, että ovat säilyneet eräältä ihmisen sairaalloisuutta ilmentävältä kontrollipakkomielteeltä, eli kuten riistamiehet sen ovat kaunistelleet otsikkotarpeiksi konservatiivisiin maakuntien sanomalehtiin; kannanhoidolliselta  holokaustilta.

2.4.2016 Lauantai

Koko pv pölkkyjen särkemistä uunihaloiksi. Koivet kipeinä tässä kuumassa makoilen. Lämmitin liiaksi uunia ja penakoillekin piti patjat pudottaa tuvan lattialle sillä parvella oli järkyttävän kuuma. Ikkunoita ja ovia pidin auki nyt äsken ja vähän helpottaa.

Keväthölse ja ojien sulavedet kiinnostivat penskoja niin, ettei kuivaa paikkaa vaatteista löytynyt. Kengätkin täynnä sohjoista vettä kun sisälle tulivat.

Aamulla puuroa, päivällä nakkikeittoa ja iltapalaksi paistoin räiskäleitä. Muksut kärvensivät jossakin välissä nuotilla makkaroita omin päin.

Moottorikelkan sain jälleen pyörimään kun vaihdoin tulpat, mutta ei se kauaa käynyt kun hyytyi uudestaan. Virtapuolella, eli puolassa siinä vikaa on. Se maksaa 64 euroa joten en sitä näille lumille ostetuksi saa. Tarvittavan määrän puita olen ajanut pihaan. Muutama tuulenkaato jäi lumikinosten alle, pienin ne niille sijoilleen ja ajan sitten ensi talvena.

Gaius luki Keskiyön pikajunaa ennen kuin nukahti. Pauluksella näkyi olevan Pompeijin viimeiset päivät-romaani ja Eveliina nukahti Lucy Luken sivujen alle. Itse tavaan McMillania. Elias jäi Kniin kun sillä oli menoja.

Olisi ollut Pekkanniskan Pojat Napiksella, mutta eipä sitä nyt tänä lauantaina humpalle.

Nukuttaa.

3.4.2016 Sunnuntai

Aamu alkoi nyt viiden jälkeen valostua, mutta sumu on sankka. Metso se kohta aholla naksaa jos mistä enää löytää mieluisan paikan.

Panin jo tunti sitten uunipuuron hautumaan. Muksut ovat pitkinpoikin lattiapatjoilla, se on hauska näky ihan siltään. Ei ole enää niin kuuma kuin vielä muutama tunti sitten. Näyttää se lämpömittari parvella edelleen 28 astetta. Panin tuuletusluukut selälleen.

Tänään täytyy hakata kärry täyteen halkoja Kniin viemisiksi.

Jälleen Knissa.

Vain harvoin  aloitan päiväyksen, että "kotona Kajaanissa". Ei tämä kotini olekaan kuten lapsille se tulee olemaan lävitse elämän vaikka minne muuttaisivat. Elias voi vähän joskus miettiä synnyinseudun merkitystä koska alkukonttauksensa suoritti Kittilässä, mutta yhtä kaikki merkityksellisin paikka tulee olemaan hänellekin tämä kainuulaiskaupunki joka jää minulle vieraaksi vaikka mitä tekisin. Unimäkikään ei enää ole sillä tavalla koti, että sinne pysyvästi voisin muuttaa, mutta kodikkaampi se joka tapauksessa on. Se tuntee minut ja minä sen, siitä kotipaikassa on kysymys.

Pari kuutiota toin jälleen halkoja. Johonkin ne pitäisi pinota kevätahavan kuivateltavaksi. Jonkinlainen liiterinpöksä olisi tarpeen, mutta rakennapa rahaton sellainen. Kymmenen neliön rakennuksen saisi tekaista ilman rakennuslupaakin. Siihen menisi kakkosnelosta ainakin 150 metriä ja vuorauspanelia puolen kilometrin verran. Ja kattokin pitäisi olla, sekä perustasysteemi. Se olisi tonnin rahareikä. Rakentamisessa ei montaa päivää menisi.

Mitäpä tuosta semmoisestakaan haaveilemaan kun ei itse talokaan koskaan valmistu ihan vain rahanpaskan puuttumisen takia.

4.4.2016 Maanantai

Yksi puhelu vei taas mielen syrjäraiteille: läheinen, hyvin nuori ihminen on sairastunut vakavasti. Olen nyt itsekin hyvin vakava.