Ylen haastattelun ja kahvittelujen jälkeen nappasin loput kamppeet Sivukadulta kyytiin ja kurvailin jälleen tänne Unimäkeen.
Suunnastaan epävarmojen tuulien ajamina ajelehtivat riekaleiset pilvet kaukana avaruudessa, täyteläinen kuu kuikkii niiden lomasta, ja kaukana kavala maailma.
Mustarastas on keväästä sekaisin kun vielä huikkaili kaivon takana ison kuusen latvassa vaikka on jo melkein pimeää ja muut linnut ovat täysin vaiti. Kylmäkin on; keväinen pakkaskeli kalikkajalkoineen hiipii maisemaan niin, että kuurainen rukse kuuluu.
Panin uuniin roihut heti kun ½ yhdeksän maissa tulin, kannoin vesisankot sisälle ja nukahdin sohvalle toviksi. Näin jäseniä turvottavaa, seksuaalista unta kuin nuorena ennen. Vasta äsken vedin hiilet ja nyt uuni siityy hetken ennen kuin panen pellit kiinni.
Syön vielä maksamakkaravoileivän ja alan maate. Klo on nyt 23.35.
21.4.2016 Torstai
Radionuutiset kertoivat kauppojen vapaaseen aukioloon liittyvän asiakkaiden päähuolenaiheen olevan, ettei sunnuntaisin ole hyllyissä tuoretta leipää. Kahden päivän ikäinen leipäkö sitten on jo niin vanhaa, ettei sitä voi syödä? Mitähän tuohon armottoman tosiasian valkenemiseen oikeasti nälkäiset maailmanlaitojen lapset sanoisivat?
Heräsin aamuviideltä ja päivän mittaan naputtelin katteen saunaan. Satoi välillä räntää, lunta ja vettäkin, mutta kun klo oli 18 saunan lappeita peitti punainen bitumihuopa ja otsa- sekä tippapellitkin olivat paikoillaan. Ainoastaan harjahuopa ärvöttää sieltä täältä sillä bitumimassaa ei ollut kuin yksi tuubi ja se kului jo toisen lappeen vinoliitoksiin joita tuli neljä ylimpään riviin. Käytin siihen rullien loppupätkät. Tarpeita oli muutenkin juuri niin tarkasti laskettu määrä kuin oikein onkin, eli hukkaa jäi vain liitosten kolmiopalaset, eli alle ½ neliötä.
Ne otsapellit oli Esko parikymmentä vuotta sitten joltakin pieksämäkeläiseltä työmaalta evakuoinut roskalavalta talteen ja Hiacensa kattotelineiltä tänne aitan nurkalle rojautti. Ne olivat sinne sattuneet vääränvärisenä, mutta nyt tulivat siis viimein tarpeeseen. Otsapelleistä mukutin myös räystäiden tipat vaikka ovatkin "normaalia" leveämmät nyt kuin täsmätilattuina olisivat. Lopulta tulos on kuitenkin ihan hyvännäköinen, ajaa myös tarkoituksensa jopa paremmin kuin kolmen sentin pokkauksenlipareet.
Soitin Eskolle ja sanoin, että tulitpa mieleeni kun tippapeltejä paikoilleen ruuvasin. E oli Helsingissä kun sen veljeltä leikkaisvat asbestoosin takia toisen keuhkon pois. Leikkaus oli onnistunut ja potilas jo melkein jaloillaan vaikka vuorokausia oli operaatiosta vasta kulunut. Eskon poikakin oli tullut Kanadasta ja tytärhän sillä asuukin Katajanokalla jossa E oli kun pirautin. Olivat juuri lähdössä vävyn venettä laittelemaan kesää varten seilauskuntoon.
Anttilan Oiva ja koira lenkillä, käväisivät pihassa ja puheet olivat näitä metsäläisten keskeisiä.
Nyt en jaksa muuta kuin ottaa palasta ja nukahtaa Armenialaisten Golgata-kirjan ääreen. Kirjan alussa mainitaan, että Golgata tarkoittaa pääkallon paikkaa, jeesusten kanssa sillä ei armenialaisten mielissä ole tekemistä. Armenialaisia tapettiin vain huomattavasti enemmän kuin Jerusalemin pääkallon paikalla, mutta kummasta jaksetaankaan enemmän joka vuosi lotikoitella? Murhaan syyllistyneet ja sitä tunnustamattomat turkkilaiset väittävät tapettuja olleen "vain" 300 000. Muut, varmaankin oikeammat arviot kertovat murhattuja olleen jopa 1,5 miljoonaa. Mikä siis yhden nasaretilaisen saarnaajan ristiinnaulitsemisesta tekee niin merkittävän, että hänen orjantappurakruunulla koristeltu päänsä oikeuttaa olemaan kärsimysten esikuvana lävitse vuosituhansien kun ei hän eikä väitetty näkymätön isäjumalansakaan ole kyennyt väitettyjen lupaustensa mukaisiin toimiin maailman kärsimysten lopettamisessa?
Raamattujen epäloogisuus raivostuttaa kidutettujen ja murhattujen ruumiskasojen äärellä. Ja nimenomaan niiden saatanalliset valheet jotka ihmiseltä toiselle ihmiselle on saatu vuosituhannesta toiseen siirrettyä. En ihmettele isänikään vihaa saarnamiehiä kohtaan kun ensin hänetkin siunattiin Hitleriä ja jumalia rukoillen sotaan, ja kun se rylläkkä oli ohitse, sattui onnettomuus jossa 18-vuotias Lahja-sisko kärventyi kuollen vasta viikon kiduttuaan kauheissa tuskissa. Hautajaisissa oli joku srk:n ihminen tullut lohduttamaan ja sanoa päksäissyt, että sitä kirkkaamman kruunun se sisko siellä taivaassa saa kun kerta kitui. Isä kirosi sanojan kokemaan samat tuskat, käveli siitä paikasta veljensä kanssa virastoon ja erosi kirkosta.
22.4.2016 Perjantai
Heräsin 04 ja nousin kahvinkeittoon. Panin ohrapuuron edelleen kuumalle uuninarinalle hautumaan.
Pilvessä taivas, Idän taivaalla valoisa, punainen viiru merkiksi auringonnoususta. Pakkasta 8. Jäsenet eilisestä kipeinä. Lähden touhurantteelleni.
Illalla.
Aamulla leikin ensimmäiseksi lasten hiekkaläjässä. Siivosin siitä ylimääräiset rojut pois ja tein uudet laidat vanhoista, isoista ikkunanpokista joista lasit lasahtivat säpäleiksi. Naulasin kahdet päällekkäin ja löin nurkkiin lujat puutapit syvälle maahan. Asettelin sitten kaikki pikkuautot ja kaivurikoneet nättiin riviin ympäri reunoja. Pitääpä muistuttaa ("ankarasti!") leikkijöitä, että siinä on malli josta ei saa koskaan poiketa: Leikin loputtua täytyy ajokit aina ajaa ruutuihinsa muuten nimismies Närhi lennähtää paikalle ja pieraisee.
Aamupuuron syötyäni siivosin saunan ympäristöä ja parantelin takapäätypuolen alimman hirren ja harkkosokkelin saumaa pellinsiivuilla. Siivosin myös saunan edustan, kasasin irtotiiliä pinoihin ja lapioin saunan yläpuolensivulle sulamisvesiä varten ojan. Nykäisin sitä ja tätä kohtaa sieltä ja täältä. Mietin välillä lauteiden teon aloittamistakin, mutta sitten niksahti niskassa ja alkoi oksettava päänsärky. Tulin sisälle, otin buranan ja nukuin pari tuntia. Se helpotti, mutta niskaa pitää edellen varoa äkkikäännöksiltä.
Lämmitin nyt myöhällä Hujjauksen, makailin lauteilla ja kuuntelin mustarastaan laulua johon sekoittui laulurastaankin aloittelevaa luritusta. Kylmästi tuuli edelleen puhaltelee, mutta satanut ei ole. Joku tuntematon, sarka-asuinen partaukko kävi jututtamassa lyhyesti kun olin tinteille jyviä lisäämässä. Ei sillä muuta sanottavaa ollut kuin mitä nyt sää antoi aihetta ja että ei ole vielä jäät Keyritystä lähteneet. Rontosti sitten isoilla kumisaappaillaan Tikkasenpurolle päin ja kääntyi pian aukkohakkuulle vievälle metsäautotielle. Mikähä keväinen huhhasija lie hänkin ollut?
Mitään sen kummempaa ei siis tällekään päivälle muistiin tarvitse merkata, mutta silti tuntuu, että elämää se on täynnä ollut. Ja tekemistä.
23.4.2016 Lauantai
Nyt on jo Lauantaintoivottujen aika menossa. Olen käynyt pesulla ja lähden kohta Napis-humpille vaikka päätä särkee edelleen. Jospa se siellä loivenisi.
Tänään sahailin saunanlauteet. Rungon ruuvailin kiinteästi paikoilleen, mutta laudeosat ovat irti koska käytän ne vielä paikallisen työttömienyhdistyksen verstaalla höylättävänä. Eikä niitä muutenkaan voi vielä ruuvata kiinni koska lattia täytyy valaa ensin. Nousujakkaroita varten jäi lankunpätkiä jotka otan mukaan Kniin jossa sähkötyökalujen äärellä ovat helpompia työstää. Lauteiden yhteispituus on hieman yli 5 metriä joten ainakin 14 pyllynkäistä kerrallaan mahtuu löylyttelemään, ainakin pienempiä ja niitähän täällä joskus kesällä riittää. Ylälauteilla voi vaikka nukkua, sillä pitemmälle sivulle syvyyttä tuli 78 senttiä. Eivätkä notku! Haapalankut ovat 50 mm paksuja ja muutama niistä yli 200 mm leveitä.
Nahkiaisoja soitti Ylitorniolta. Sanoi hänkin, että aina pitäisi saada keväällä olla niin syvällä jänkällä, ettei kaupunki tunkisi edes hajuna nenään. Aika syvällä jänkällä sen mökki onkin. N tuskaili sitä, kun työkyvyttömyyseläkepäätös ei vieläkään ole mennyt lävitse vaikka lääkärinlausuntojen ja kuntoutusjaksojen eittämätön tulos on, ettei miehestä enää kirvesmieheksi ole koska selkä on ihan romu. Leikata sitä ei enää voi. Kertaalleen on yritety, mutta tulos on, että vaiva vain siirtyi uutena kulumana ja pullistumana toiseen välilevyyn . Eikä koulutuskaan enää ole aktuaaliasia koska alkaa 60 olla pykälässä.
Komposti höyryää jo täysillä, alkaa melkein polttaa ydintään tuhkaksi. Eikä ole varmasti mikään tutkimuslaitoksissa kehitelty muovinen"bio"mädätyspönttö vaan kestopuusta koottu kannellinen laatikko. Täytyy seuraavalla kerralla tyhjentää huussinalus hidastamaan palamista. Vai yltyyköhän se siitä vain?
Voitelin tanssireissun tulomatkalle eväiksi kaksi riisipiirakkaa joiden väliin tungin ohuet tomaattisviivut ja paistetun kananmuna, juomaksi vettä pikkutermokseen. Sitten sinistäkin sinisemmät pyhäfarkut jalkaan, humppakengät tiukkiin nyöriin ja lyhythihaisen valkoisen paidan napit kiinni, sipaisu mietoa Tabacoa ajeltuihin poskipäihin, leuan alle ja kainaloihin, ja eikun matkaan: montakohan sataa- tai tuhatta kertaa tämänkin kuvion olen jo elämässäni tehnyt? Milloinka ne lopetan? Tanssitaanko vanhainkodeissa?
Olen pikkuhiljaa lähdössä Kniin. Klo on 17.30.
Lämmitin Hujjauksen ikkunankarmien pätkillä. Saakeli että meni pressusauna tuliseksi! Poltettavat olivat niin vernissan kyllästämää puuta, että paloivat kuin polttoleikkauspilli kuumimmillaan.
Päänsärky jatkuu. Oikeastaan en eilisiltaisesta humpaltamiseta tällä kertaa kyenyt sen vuoksi täysillä nauttimaan ja läksin poiskin ennen viimeistä valssia. Monet kierrokset tuli silti elämänmittariin kierrettyä. Yhtyeistä toinen oli kuuden savolaisnaisen Seireenit. Niiden "äiti", eli solisti oli aika ryllykkämahainen, mutta kyllä siltä laulu käytti. Huomattavasti nuoremmat muut naisjäsenetkin osasivat soittopeliensä käytön, että harvinaisena kokoonpanona soisi heidän menestyvän. Heikommatkin esiintyjät patsastelevat joskus liikaa parrasvaloissa niin kuin nyt vaikka Mattilan sisarukset. Toinen yhtye oli Marko Maunukselan ja eipä ole valittamista heidänkään töistään. Mitään erikoista ei siis siltäkään reissulta reppuun kertynyt, mutta ei aina tarvitsekaan. Paitsi että päänsärky olisi saanut kyllä jäädä humpanmutkaan jonnekin.
Aamupvllä soitin Hantelle Lapinlahdelle ja kyselin kasvihuonekuulumisia. H:lla on talonsa päätyyn rakennettuna mittatilaustyöntä teettetty kasvihuone ja se antaa aikaista satoa koska sitä voi alkaa lämmittää kilpaa auringon kanssa aikaisin keväällä. Potut siellä ovat jo taimella ja kai kohta tomaattikin kukkii.
Viikko sitten idätyspurkkeihin istuttamani tomaatinsiemenet ovat nousseet idulle. Tein pellon yläpuolelle, viime kesäisen porkkanapenkkikehän päälle vanhoista ikkunoista pienen kasvihuoneen. Pitää muistaa ruuveja tuoda, että saan sen viimeisteltyä, ja takaosaa pitää hieman korottaa, että sopii "ovia" aukomaan. Nyt katto on kiinni liinoilla vain ettei tuuli vie. Kasvihonetta naulaillessani sauvakkokävelijät Talvisen rouva ja se toinen, isompi nainen pysähtyivät jututtamaan. Lupasivat käydä syömässä tomaatit jos en itse kerkeä. Vitsailin takaisin, että lannoitatte ja kastelette sitten myös niin muutaman punaisen saatte palkaksi suihinnne napsaista. Muuten on ollut tavallisen hiljaista kulkijoiden osalta. Punatulkut eivät minusta juurikaan välittäneet touhutessani kasvihuonetta vaan tulivat melkein pääni päällä heiluvalle, yksittäisella siemenrasialle ruokailemaan. Ripustelin niitä huvikseni sinne ja tänne, huussinurkalle vanhaan kerrokselliseen kukka-amppeliinkin, että saa istuntojensa ajalle viihdykettä kun linnut toisiaan tönien siihen pakkaavat.
Panin 20 siemenperunaa (Asterix) peltoon ja muovin suojaksi. Myös 5 kurpitsansiementä tökin sormenkuoppiin sitä varten viime kesästä lähtien kokoamaani kompostipohjaiseen multatönkyrään vaikka aikaista se varmaankin niille lie. Muovilla suojasin senkin läjän, ja lämpiäähän se aurinkokeleillä niin paremmin.
Siemenaterioille on ilmestynyt myös vihervarpusia ja pikkulintujen aiheuttama siipienkuhina on melkoinen joka puolella. Soila toi kylältä jyviä lisää, sillä ne loppuivat ja jos näin kylmiä vielä viikonkin jatkuu, niin hyönteiset ovat aika vähissä. Syötettävähän ne on kun kerran on aloittanut ja sitä paitsi aina parempi mitä useampi laji jää lähiympäristöön pesintäkaudekseen.
Ruokatarpeita oli vielä 2 tomaattia, 1 sipuli, litra maitoa, kananmunia ja 4 päivää vanhaa leipää muutamat siivut. Panin leivät uuninarinalle lämpiämään, siivutin tomaatit ja sipulin paistinpannulle ja paistoin niitä sen verran, että sipli kuullottui ja tomaatinsiivuista alkoivat kuoret hajota. Kaadoin seoksen lautaselle, lisäsin öljyä pannuun ja paistoin 2 kananmunaa niin, että keltuainen jäi hieman löysäksi. Kun olin annoksen syönyt arinalla rapeiksi kuumentuneiden "vanhojen" leipäsiivujen keralla ja horinut särpimeksi vajaan litran rasvatonta maitoa, niin kupu oli aivan täyden tuntuinen.
Nyt olen lähtövalmis. Päätä särkee kyllä niin, että hirvittää tuleva ajomatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti