Tein tämän talon purkupuruista löytyneeseen, ruotsalaisessa HB:n valimossa joskus muinoin rälssättyyn vestokirveen terään varren. Loppuhionta vielä puuttuu ja ehkä jonkinlainen käsittely. Ensimmäinen yritys katkesi jo pakottaessani vartta kirveensilmään, mutta toisen aihiopuun valinnassa yhtä pientä, mustaa oksankohtaa lukuunottamatta olin tarkempi ja se onnistui suht hyvin. Tekijän luonnetta tosin varteen en saanut entisaikojen varrentekijöiden tapaan, mutta jospa se menettelisi. Ei kirveenvarsia monessa talossa enää itse tehdä, Trömsöössäkin korkeintaan yhden ohjelmanteon aikana jos sitäkään. Niinpä sekin joskus niin elintärkeä taito painuu kokonaan museoissa ihmeteltävien asioiden joukkoon.
Minulla olisi varsipoikkisia kirveenteriä puolenkymmentä ja ainakin yksi vesurikin. Jos innostun, teen niihin kaikkiin varret vaikka pelkiksi koristeiksi joutuisivatkin. Kuivan Kanandanlehtikuusen lankunpätkiä yläkerrasta sen verran löytyy.
Kevät etenee pitkin harppauksin, mutta täällä kaupungissa se ei tunnu samalta kuin jos metsän keskellä sitä seuraisi. En ole viitsinyt joen rannoillakaan enää kuljeksia kun ne vain ihmistarpeita ajatellen on rakennettu. Vesilinnutkin rantoja seurailevien aitojen takana ovat kuin eläintarhaan näytteille asettettuina. Hyvin ruokittuina, lihavina ja flegmaattisina monin padoin kahlitussa vedessä uiskennellessaan ei niitä keväinen kiimankiihkokaan paljoa pörhistytä.
26.4.2016 Tiistai
Vähän rapsuttelin pihamaan roskia kasoihin, mutta paksumpien alla on vielä märkää ja jäätä. Kävin kirjastolla, luin SK:n ja Kaltion sekä Karjalan Heimon. Vein myöhässä olevia kirjoja pois, en lainannut yhtään uutta sillä Armenian kansanmurhakin on vielä kesken. Touhuamista on niin paljon, etten enää illalla jaksa lukea kuin muutaman sivun verran kun jo nukahdan.
Klo 14.00-20.30 olin Keskuskoululla Vanhempainyhdistyksen hommissa: Järjestettiin yleisötapahtuma jossa esiintyjinä olivat Rautavaaran Nuorisosirkus. Siinä oli kaikenlaista touhua, että ilta onnistuisi. Ja onnistuihan se. Lipunmyynnin lisäksi saatiin yhdistykselle hieman rahaa kahviostakin. Yleisöä tuli ihan mukavasti ja esityksen jälkeen sirkuskouluun osallistui 18 lasta. Sitten vielä purkaminen ja välineistön roudaaminen, siivous ja välineiden paikoilleen laittaminen.
Pauluksen kanssa katsoin nyt iltamyöhällä Petoksen. Alkavat taas perhetragediat sotkea trillerinjuonta. Liituraitakonnille on käsikirjoitus osattu laatia uskottava, näyttelijöiden valintakin näyttäisi sattuneen osinpäin kohdilleen, osaavat olla inhottavan täysmulkkuja kuten kuuluukin mutta etsiväparka sotketaan jälleen kaikenlaiseen kodin ja työn väliseen liisteriin joka aiheuttaa vain myötähäpeää katsojassa.
27.4.2016 Keskiviikko
Tein saunan lattiajakkarat Unimäkeen, niistä tuli painavat ja siten tukevat. Pöllyytin pikkurontelin hiomalaikalla haapalankun pätkistä tummmuneen pintakerroksen pois ja puuhun jäi kuvioita kuin vanhoissa vastaavissa jakkaroissa olen nähnyt. Ajattelin kaasutoholla vielä "paistaa" niitä väriksi vähän.
Muutapa sitten en kotihoitojen ja ruokintahommien lisäki ole ehtinyt tekemäänkään. Ja nyt kun on ilta, olen taas niin väsynyt, että uinahdan kunhan kirjan avaan.
Unimäessä illalla. Kuuntelen luonnon ääniä aitan rappusilla. Niitä on. Ja pikkulinut käyvät yhä tarjoilujani napsimassa. Toin auringonkukkaa lisää ja täytin ruokinta-automaatit.
Aamulla ajoin tänne, panin saunanlankut peräkärryyn ja kävin kylällä Sattuman verstaassa höyläämässä ne. Siellä oli puruimurien säkkisäiliöt täynnä ja kaikki kiehiset tulivat silmille. Paikallaolijoilla ei ollut avainta purusiiloon, etten voinut vaihtaa tyhjiä sijalle. Lankkua oli aika monet kymmenet metrit ympärihöylättävänä, että kun lakaisin höylänlastut niin sitä tuli 2 täyttä säkillistä. Toin ne kuiviketarpeiksi vaikkapa huussiin. Höylääminen maksoi 2 euroa kun sen itse tein.
Haukka tai huuhkaja oli metsärajassa paistanut ison jäneksen ruuakseen. Ilves se ei ole ollut sillä lihat oli nokittu luiden lomasta niin nätisi pois, että jäniksen luuranko makasi nahkansa säilyttäneet tassut levällään sammalikossa kuin tarkoin siihen aseteltuna. Pää siltä puuttui, mutta luultavasti sen on jokin pienempi otus sieppannut mukaansa.
Kurkut ja tomaatit olivat jo isolla taimella astioissaan. Nostin ne ulos kasvihuonepönkään karaistumaan. Paprikaruukuissa ei ollut vielä pientäkään itua, että lähtenevätkökään alulle kun olivat jo niin vanhoja siemeniä?
Vein Keyrittyyn katiskan ja verkon. Jäät olivat vielä paikoillaan, mutta rannassa leveä sula railo jota myöten soutelin. Sankka sumu lepäsi jään yllä, näkyvyyttä kauemma järvenselälle ei juuri ollut. Arkoja vesilintuja lähti rannoilta isoja parvia ja kuulosti joutsenkin klonksavan lähellä, ehkä jäällä jossain. Tunnelma aivan toinen kuin aidoin ja padoin kahlituilla kaupunkijokien rannoilla.
Kädet ovat nyt kipeät. Alan nukkumaan.
29.4.2016 Perjantai
Onpa ollut komia ilma kun aamusumun jälkeen selkisi. Pakkastakin oli kuurasta päätellen jonkin verran. Heräsin tavalliseen tapaan jo neljän jälkeen, panin ohrapuuron ja kanapaistoksen eilen lämmittämääni uuniin hautumaan ja aloin ulkohommat. Innostuin pinoamaan halkoja, ja nyt illasta hakkasin närepölkyistä isot läjät lisää. Käsiä särkee perkeleesti, mutta mitäpä tuosta, tietääpähän sellaistenkin raajojen olevan olemassa.
Lensi 30 hanhea ylitse. Siitä tuli mieleeni, kuinka 30 vuotta sitten aloitin nykyisen mökin rakentamisen ja kaikki muutkin sen kesän jopa katastrofaaliset ja kauaksi vaikuttaneet elämisenkäänteet: Siilinjärvi, Orivesi, Tampere, Unimäki ja pienten tyttärieni elämään raskaasti vaikuttaneet, näihin paikkakuntiin ja ihmisiin liittyvät tapahtumat. Suurimpina ja päälimäisinä pölkkyihin karskahtelevien kirveeniskujen lomassa mietin omia möhläyksiäni, väärien valintojen tekemistä, turhuuksiin suuntautumista varman ja helpon työn ja leivän sijaan, joka kunnan palveluksessa olisi vaikka loppuiäkseni ollut. Oksaisinta pölkkyä sydämentuskassani, melkeinpä vihassa särkeä jylkytessäni pamahti mieleeni myös viittomakielenopettaja S jonka kanssa minulla oli sydämiä särkevä suhde ollut jo edellisestä syksystä lähtien, ja mihin se kärjistyikään kun paljastui...
Huussin oven sisäpuolen karmilaudossa on kaksi viivaa ja lyijykynämerkinnät Soila 100 cm ja Sonja 106 cm 22.6.1986. He ovat olleet silloin 4 ja 5 vuotta. Sekin muisto on toisaalta valopilkku menneen ikkunassa, mutta myös piirto niihin tapahtumiin, joita en olisi saanut aiheuttaa omalla kömpelyydelläni. Pitikö tätä Unimäen mökkiäkään ruveta edes tekemään! Olisin rakentanut omakotitalon Siilinjärvelle kuten niin moni ikäiseni viisaampi teki. Muutaman vuoden päästä olisin pannut sen rahoiksi, rakentanut uuden ja taas myynyt ja taas... Rahaa olisi pankkitilit turvoksissa ja kenties tyttärilläkin mielet tyynemmät vaikka niiden äidin sairastumista ei turvattukaan elämä olisi pelastanut, mutta miten olisi oman mieleni laita siinäkään tapauksessa? Turhasta jossittelusta ei ole mitään muuta hyötyä kuin että vihapäissään pölkyt särkyvät huomaamatta ja yöllisten unien tuoma lohdutus lähestyy nopeammin.
Kävin aamupäivällä kokemassa pyydöt. Yksi ruma, iso säynävä vain oli. Siivosin ja fileoin sen ja panin suolaan, silppusin myös valkosipulin kynsiä fileiden väliin, savustin iltasella ja annoin Eveliinalle kun se tuli Soilan kanssa käymään. Tykkää kuulema savustetuista särjistäkin. Itse en kyllä särkikaloista pidä vaikka ne millä maustaisi. Ne ovat kuin mutaa lusikoisi...
Nytkään en tarvitse kylpemisen jälkeen unta houkutella. Luen ne kaksi sivua Armenialaista Golgataa ja nukahdan peukalo sivujen väliin lukittuneena kuten eileinillalla olin tehnyt. Herään sitten jossakin vaiheessa peukalo puutuneena kun kirja kolahtaa lattialle; siinäkin eräs "nautinto" vaikka ei moni herkkäuninen uskoisi.
30.4.2016 Lauantai
Alkaa taas olla proletariaatin työn juhlapäivä käsillä, samppakalja virtaa ja keskari käy kaupaksi. Kaupassa käydessäni havaitsin useamman valitsevan kantamuksensa suurimmat taakat kylmähyllyjen ja olutlaatikkopinojen osastolta. Ja tietenkin makkaraa kymmenet kilot.
Näyttäisi kansojen tila taantuneen jälleen siihen suuntaan, että kaikki kansallisetkin merkkipäivät ovat myös aikuisille "karkki"päiviä.
Minua ei enää huvita millään tasolla mitkään juhlinnat. Panen Unimäessä puita pinoon ja olla möllötän vain. Ainoa eroavaisuus möllöttämiselläni kuitenkin lienee, ettei aamulla okseta eikä päätä krapula kouri. Humppapaikoillekaan ei ole nyt lähtöhaluja, eikä rahaa.
Soila oli ostanut tramboliini muksuilleen. Sitä ne kokosivat kun kävin. Neuvoin vävyä pihakaluston teossa. Se oli kaatanut pihasta kuusia ja niiden kelleksistä sitä suunnitteli tekevänsä.
Ilma on ollut koko pvn niin aurinkoinen, että paidatta olen työjellyt. Pinot kasvavat, mutta niin pilkekasakin joka pitäisi pinota. Vieläkin on pölkkyjä vaikka millä mitalla särjettävänä, ja melkoisia pöllejäkin joita en ole vielä ehtinyt edes pölkyiksi katkoa.
Ja nyt taas väsyttää ihan katki asti, mutta se ei tunnu pahalta. Hujjausken löylyt raukaisevat mukavasti ja jos jäsentenvälisiä särkyjä ei olisi, tämä olisi autuutta.
1.5.2016 Sunnuntai
Hain pyydöt pois järvestä. Ei yhtäkään kalaa vaikka Juhanilan verkossa siinä vieressä näytti olevan hauki poikineen kiinni. Minun verkko on niin suurisilmäinen, ettei siinä pikkuinen hauenpulikka pysykään. Katiskoon ei sitten jostain muusta syystä ole kalat eksyneet. Mutta eipähän tarvitse kalanperkuuseen ruveta.
Ihan tavallinen päivä minulle vaikka muualla vappua juhlivatkin. En edes torille pysähtynyt toljailemaan kun kävin kalalta tullessa tankilla ja ajoin kylän lävitse. Näytti siellä jotain ohjelmaakin olevan, mutta vappukulkueet näiltä korpikommunistienkin seuduilta ovat jo aikoja sitten kokoon kuivuneet.
Uutisiakaan en jaksa kuunnella kuin puolella korvalla: Pommejahan siellä maailmalla räjähtelee ja niitä ihmistoimintojen vakiopuuhia vasten toisenkinlaiset vakiopuuhat kuten toreilla puheiden pitämiset näyttävät ja tuntuvat koomisilta maailman ammusreikien paikkausyrityksiltä. Vastakkainasettelua kuuluisi kuitenkin ilmassa jälleen olevan arkipolitiikassa vaikka huonolta teatterilta sekin tuntuu; kuiskaajan ääni kuuluu tänne korpeen saakka.
Illalla Knissa
Pojilta oli tramboliini särkynyt. Kankaassa olevat jousipidikkeet olivat sieltä täältä ratkenneet irti. Kauan se onkin kestänyt. Tramboliini on ollut jo nuorimman veljekseni pojilla pompittavana jostakin 1990-luvun alusta asti, sitten se oli Unimäessä jonkun kesän ja täällä ainakin neljä-viisi kesää. Eikä montaa sulapäivää ole saanut jouten lötköttää. Suru siitäkin nyt. Millä ostat uuden? Maxissa ilman suojavarustuksia 170 euroa, verkko siihen 40-50 euroa... Onko se välttämätön hankinta kun polkupyörätkin ovat taas pieniksi käyneet? Voi paksa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti