Ajankuvasta puhuivat viisaat. Olin kuuntelevinani, mutta tein merkintöjä ihan muita asioita ja asiattomuuksia sivuavista ajatuksista. Niin kuin että "ajan kuvaa, mutta kuka sitä oikeasti ajaa, ja minne?"
Pankkiasiatkin taas vähän aikaa selvillä raiteilla. Siellä rahaa on vaikkakaan ei kaikille. Meille irtosi remonttiin summa, joka pitäisi nyt osata järkevästi käyttää. Silti se ei riitä ihan kaikkeen tarvittavaan; aina jää joku nurkka höyläämättä.
Aloitan kuitenkin työt.
26.5.2016 Torstai
Näin illasta yritin radiosta etsiä kanavaa, joka kertoisi asioista ja niiden taustoista, mutta rahasta, urheilusta ja sodista siellä vain uutisoitiin. Ja muutamalla kanavalla rääkyivät murrosikäisen asteelle jääneet toimittajat musiikinkilkatuksen väliin välispiikkejä vailla järjen värähdystäkään.
Mitä tekee ihmisaivoille vuorokaudet läpeensä mahdollinen ajantäyte"informaatio"? Luulisi moista moskaa välittävän yksinkertaisemmankin toimittajan hulluksi tulevan.
Jos Yleisradiokin markkinavetoiseksi runnotaan, on toivo maailmankuvan kohtuullisestikaan hahmottamisessa katastrofaalisissa vaikeuksissa kun se jo nyt on kovan työn takana.
Rautakaupasta hankin eilen peräkärryllisen levyä ja lautaa ja ruuveja ynnä muuta ja nyt ne olen asentanut sinne, minne ovat tarkoitettukin. Rahaa paloi jo satoja euroja.
27.5.2016 Perjantai
Yksi yläkerran huone pintakäsittelyä ja listoja vaille valmis. Se on kattokainalopönkä, jonne on tarkoitus siirtää seuraavan kohteen tavarat varastoon. Putkiesko tulee maanantaina parit vesijohtoasennukset tekemään ja pääsen sitten timpuroimaan niiden keskeneräisyyden vuoksi vuosia seisoneet huoneet.
Tänään meni 5 tuntia sähkökojerasioiden ym. listan laatimiseen kun ensimmäinen lista meni päin persettä. Sähkötukusta soitti kaveri, että mitähän tämä luettelo tarkoittaa kun hän ei saa mitään selvää siitä. Yritin olla viisas ja panin sen sähköpostiin tarvikeluettelon numeroinnin mukaan, mutta eiväthän ne sattuneet sinne päinkään. Kävin sitten porraskuilun ja yläkerran huoneet rasia rasialta lävitse ja kirjoitin ne timpurinkielellä menemään. Vastaus kerkesi tulemaan vielä tälle päivälle ja parin tarkennuksen jälkeen tilaus astui voimaan. Summa oli toista tuhatta euroa!
Lähden Unimäkeen kun vrk jälleen kallistuu myöhäiltaan. Koko päivän käpsehtiminen ottaa kyllä jo voimille.
½yö Unimäessä
Laakajärven jälkeen hyppäsi tienvieren pajukosta iso jäneksen rutjake auton eteen ja kun jarrutin, pedaali painahti pohjaan eikä jarrutusta tapahtunut. Pitkäkorva menetti henkensä ja minä punaisen sekunnin ajaksi holtin. Se jos oli hirvi, niin siinäpä sitten olisi tuurissaan ollut, menikö kaikilta osallisilta henki. Vauhti ei kyllä ollut kova, alta 80, mutta silti. Jarruputki meni takasillan kohdalta poikki jälleen.
Käsijarrun avulla sitten ajelin loppumatkan. Muuta liikennettä ei ollut. Kävin jarruttomuudesta huolimatta yhdeltä soramontulta lapioimassa kärryyn soraa kun tarvitsen sitä valuhommissa, ja kömmin sitten hiljaa lirutellen tänne korven kätköihin.
Vituttaa kun minulla olisi muuutakin tekemistä kuin ruveta heti huomenaamusta auton rassuuseen!
Muuten on Unimäen alkukesän yö hieno. Tuomi on kukintansa kukkinut ja pihlaja alka happamenhajuisen kukintansa, käet kukkuvat vimmatusti ja rastaat laulavat. Heinikko on kasvaa kuhahtanut pituuteen jota ei monenna keväänä tällä korkeudella ole tapahtunut.
Kasvihuoneessa tomaatintaimet ovat pörhistyneet jo melko vankoiksi ja harsojen alla pottu noussut taimelle. Uusissa koronantaimissa kukat! Vanhoissa mansikkapenkeissä ei vielä nuppujakaan, mutta pehkot ovat melkoisia jo. Keskimmäinen omenapuukin kukkii, mutta miten pölytys kun muissa ei ainuttakaan kukkaa? Haenko vanhasta mummilasta muutaman kukkivan oksan varuilta kukkivan omppuni avuksi? Pitää kysyä Puutarhurilta huomenna. Se olisi ensimmäinen kerta kun Unimäessä omenoita puu tuottaisi vaikka nuo ovat kituneet täällä jo niin monet vuodet, ehkä jo kymmenen? Pottu on paljon hyötyisämpi kasvi kuin ne.
Väsyttää valtavasti, mutta asiat pyörivät päässä kuin betonimassa myllyssä. Luen Saarivaltakuntaa ja ehkä se auttaa nukahtamaan.
28.5.2016 Lauantai
Aamusta heti kannoin taapelista muutamat kuoritut tukinpötkylät raviojan päälle huoltomonttua varten ja peruutin Tojotanrottelon niiden varaan. Ähräsin paarmojen kinttuja koloessa jarruputken rikkonaisen kohdan irti, katkaisin sen tasaisesti poikki ja klemmaroin liitoskohtaan vahvistetun bensaletkunpätkän ja panin systeemin kannakkeiden alle takaisin. Ihan sama homma kuin jo keväisen sohjon aikaan tekemäni, mutta nyt toiseen putkeen. Kai ne pitäisi uudet laittaa, mutta kun ei ole muistanut, ja kun se on niin vaivalloinen toimenpide.
Piti sitten ajaa kylälle jälleen käsijarrua hidastuksiin käyttäen, ostaa huoltoasemalta jarrunestetä ja käydä Soilan luona ilmaamassa koko järjestelmä, itsekseen se ei onnistu. Nyt on perkele joka taive nihkeän jarrunesteen kelmuuttama. Ja pakkiin perkele oli sitä ruikkunut myös! Sinisistä putkipihdeistä ja oranssinpunaisista pirunpihdeistä lähtee väri irti, että semmoista ainetta se! Kumosin pakin sisällön pressun päälle aurinkoon, jospa kilut ja kalut siinä kuivahtaisivat. Miten jotkut voivat tykätäkään autojen rassauksesta! Inhottavinta askartelua mitä ihmistoiminnot ovat kehitelleet. Miten nämä kourat puhtaaksi nyt suan? Multa ja muu maasta irtoava lähtee saippualla ja vedellä, mutta öljypaska ei hauduttamallakaan.
Iltapäivä meni kuitenkin mukavemmissa hommissa. Pengoin epäonnistuneen porkkanapenkin ylös, tein siihen lautaiset raamit ja lisäsin vähän kekkilää ja istutin uudet siemenet. Soilalta sain yhden paketin nauhasiemeniä, niin ne olivat helpot piilottaa multaan. Tilliäkin panin ja toisenlaista porkkanaa penkin toiseen päähän. Niittasin harson kaiken päälle. Kerkesin harventaa lanttupenkinkin. Siinä taimet ovat terhakat, mutta kovin sattui siihenkin kylvö epätasaisesti ryppäiksi. Jospa sieltä muutamat lantut aikanaan saisi kuitenkin noukkia.
Nyt illasta järkeilen, että lähdenkö Maaningan Kasinolle humpalle. Kylvetty on ja posket sileiksi ajeltu, hampaatkin pesty ja paita sekä housut tuuletettu ulkona. Humppakengätkin tuossa uuninedustuolilla nököttävät ja eväätkin tein. Mitä tuota jahkailemaan, matkaan siis.
29.5.2016 Sunnuntai
Olin humppareissulta takaisin kolmen maissa. Menin V.järven kautta ja tulin Hankamäen reittiä; 10 km jälkimmäisen reitin häviöksi.
Ihan mukavat humpat. Kantolan Eija rallattelemassa. Naistenhaulla iäkkäin hakija oli 7-kymppinen ja sen kanssa oli illan mukavimmat jutustelut. Sanoi vetreänä pysyneensä osaltaan tanssihaarrastuksen avulla, mutta viettänyt muutenkin terveellistä elämää. Annikkia ja sen miestä, jonka nimeä en enää muista, jututin tauolla. Siilinjärven aikoihin oltiin paljonkin tekemisissä keskenämme. Ovat olleet naimisissa koko ajan, eli siis ainakin 40 vuotta eivätkä he olleet lainkaan toisiinsa kyllästyneen oloisia. Samat työpaikkansakin säilyttäneet nämä pitkät vuodet. Lapset maailmalla ja oma, tasainen elämä elettävänä.
Tänä vuonna elokuussa tulee 40 vuotta sitäkin, kun tapasin ensimmäisen vaimoni Maaningan Kasinolla. Sitäkin mietin kun takaisin ajelin ja kontrastina edellä mainitsemani pariskunnan onnistumista pohdin. Niin olisi kai kohtuudella voinut itselleni ja Sadullekin odottaa, mutta toisin kävi. Surunpiikin pistoa en voinut väistää nytkään.
Hellettä ja paarmoja. Melkein kelteisilläni kuljeksin ja nahka paahtuu. Hain mummolan pihasta kolme kukkivaa omenanoksaa ja panin ne vesisankoon oman kukkivani juureen. Ensin suutelutin kuitenkin muutamaa avoinna olevaa kukkaa toisillaan, että jospa pölytys onnistuisi vaikka ei sadosta mitään isoa hyötyä tule vielä olemaan. Mukavaa se olisi kuitenkin syksyllä Unimäen ensimmäisen omenan kylkeä puraista.
Lintujen viderrys on äänimaailma jonka vasta nyt vanhempana ja huonokuuloiseksi käyneenä olen oikeasti alkanut hahmottaa todellisuudeksi, jota muu äänimaailma ei enää syrjäytä. En tuo radiota ulos rallattelemaan vaikka mitä sieltä tulisi. Ihmisten jatustelut ja musiikki eivät ole muuta kuin teknisin välinein sävytettyä mölinää. Suohon se joutaisi ainakin kesäksi polkaista.
Aamuseitsemästä saakka olen tehnyt ilman taukoa puutarha- ym. harrasteita. Syömiset vähissä, aamupuuron lisäksi jokunen leipäpala ja raparperikiisseliä. Maito riitti juuri ja juuri kahviin.
Kastelujärjestelmän rakensin kasvipönkään. Eli 100 litran saaviin porasin alahelmaan reiän johon tiivistin messinkihelmellä 10 millin muoviletkun. Seuraavaksi reikä nurkkatolppaan josta letku sisään ja linjalangasta katkottujen pätkien varaan letku riipuksiin kasvintaimien ylle. Teroitin viilalla neulepuikon ja tökin sillä letkuun jokaisen taimen kohdalle reiät. Kannoin korkean pölkyn päälle nostamani saavin täyteen vettä ja alkoihan se kastelujärjestelmäni ainakin jotenkin toimia. Tippa elämännestetä useammasta reiästyä näkyi narua pitkin lähtevän joka hetki valumaan niitä tarvitseville taimille. Saas nyt nähdä sitten miten kauan toimivat. Reiät voivat mennä tukkoon, sillä ojavesi ei ihan humuksetonta ole. Hauskan näköisiä olivat itikan poikasetkin jotka ensimmäisen vesitäytön mukana uivat kirkkaan letkun tulpattuun toiseen päähän ja takaisin.
Ajoin nurmikon. Husqvarnasta korkkasi ilmansuodattimen kannen ruuvin. Pitää nakata leikkuri kärryyn ja korjata kotona. Joku muukin pultti siinä näytti olevan löysällä.
Ilta on jo pitkällä. Olen kylpenyt ja kohta suljen jälleen mökin oven ja lähden vaikka ei huvittaisi sillä täällä kesä tuntuu kesältä. Vieri vieressä olevat kaupunkien talot ja niiden yhtä ahtaasti ajattelevien asukkaiden tiivis yhteisö kammoksuttaa. Sekin, kun jotkut niistä haluavat pitää ruohikkokenttänsä niin siisteinä, että keräävillä leikkureilla ne ajelevat ja kuljettavat silpun autoilla jäteasemalle. Pihojenhoitotoimet näyttävät joskus siltä, että käyttäisivät mielellään imuriakin loppusiistimiseen.
½yö Kni
Olipa vaarallista ajaa vasten auringonlaskua tullessa. Naarmuisen, sälöisen ja likaisen Tojotanrottelon tuulilasin lävitse otsaluun korkeudelle pakrottava auringonkilo teki näkyvyyden kymmeniksi kilometreiksi miltei mahdottomiksi edetä. Pysähdyinkin välillä ja ihmettelin kun yksikin Volvo pisteli menemään kuin kuskille ei sama aurinko paistaisi. Päähän koskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti