Väsyttänyt koko pvn. Mainitsemisen arvoisia en käpsehtinyt. Kaupasta puutarhaan liittyviä, muutamien eurojen arvoisia tarvikkeita hankin, jonkun siemenpussin ja hallaharsoja mm.
10.5.2016 Tiistae
Riki Sorsa on kuollut. Jostakin syystä muistan 1981 kesällä jutelleeni hänen kanssaan Lapponia-hotellissa Roissa. Seurassani ollut turkulainen nainen halusi nimmarin Sorsalta, joka istui oman seurueensa kanssa samassa ravintolasalissa, mutta ei itse ilennyt mennä pyytämään ja lähetti minut. Jäin sitten siihen rupattelemaan vaikka en vielä osannut pitää hänen regee-tyylistään itse. Lienenkö sen jälkeen sitten muualla livenä edes vilaukselta nähnyt? Tanssilavaesiintyjähän RS ei varsinaisesti ollut. Kautta vuosikymmenten hänenkin laulujaan on tullut kuunneltua ja mieleen ne ovat painuneet aina kulloistenkin omien elämänvaiheiden mausteina.
11.5.2016 Keskiviikko
Vesisadetta.
Eilen iltapäivällä erään puhelun jälkeen piti lähteä Kiuruvedelle. Jonkun tunnin keskustelujen jälkeen ajoin Lapinlahdelle H:n luokse jossa rantasauna. Meni puhellessa puolilleöin ja olen nyt klo 03 täällä Unimäessä.
300 km takana joka ei sinällään matka eikä mikään ole, mutta ne asiat, joiden vuoksi liikkeelle läksin, ovat mielelle raskaita. Ne eivät julkitavaraa ole. Tämänkin juonteen eräänä paikkakuntana on Rovaniemi. Tuulee siis Pohjoisesta jälleen, mutta kiroaminenkaan ei auta. Saisi vain nukutuksi kun mielessä pyörivät ihmisluonteiden julmuudet lapsia kohtaan.
Luen Paul Therouxin matkakirjaa Saarivaltakunta. Jospa niille poluille sitten nukahtaisin vaikka valokiila jo nyt Idän taivaalla väräjää pilvenlonkien lomassa. Tihkuinen sade taukosi tänne ajellessa.
12.5.2016 Torstae
Eilisten lisäksi velka-asioiden miettimistä. Ja sitä, kun tämän talon rakennuslupa umpeutuu ensi vuoden vaiheessa. Talo pitäisi kuitenkin lopputarkastaa ja leimauttaa se paperien osalta tiettyyn valmiusasteeseen. Yläkertahan se varsinaisesti keskeneräiseksi jää, alakerrassa asuu kyllä, mutta sähköpuoli pitää täälläkin päivitttää niin, että se menee tarkastuksessa lävitse. Pistorasioita, valaisimia, katkaisimia ja niiden kytkentöjä päätaululle puuttuu ja toisen eteisen lattialämmityskytkennät myös. Ulkovalotkin olisi hyvä saada tarkastelun kestäviksi. Loppupiirustuksiakin ne ovat tietenkin vailla ja niihin kulahtaa monta sataa. Muutakin mietittävää olisi kuin byrokraateille allekirjoitettavaksi tyrkättävät lomakkeet.
13.5.2016 Perjantae
On ihmisiä, jotka eivät kolmellatoista numeroituna perjantaina nokkaansa ulos uskalla pistää. Taikausko on säilyttänyt voimansa kautta vuosituhansien.
Tulin taas tänne Unimäkeen. Klo nyt 23.30 ja olen hujjaustellut sekä syönyt iltapalan. Kaupasta lähtiessä ostamani Ahvenanmaalla (meressä, ei maalla) kasvatetun kirjolohen sivalsin kahtia, suolasin sopivasti ja vein kellariin jossa on tosi kylmää. Kellarin harkkoseinän melkein kuuraisella seinällä oleva mittari näytti vain kahta astetta lämmintä.
Kun tulin tuossa 16 maissa, aloitin heti mansikkapenkin talikoimisen aivan uuteen paikkaan, mutta entisten viereen kuitenkin. Sen pituus tulee olemaan 12 m josta metrin leveydeltä pitää kuoria nurmikuntta sekä myllätä rikkakasvien juuret sekä kivet reilun talikon- tai lapionterän syvyydeltä, mieluummin moreeniin saakka joka on toisissa paikoin jopa puolessa metrissä. Saa siinä käsipelissä monta pistoa ja ravistusta tehdä että hyvä tulee. Hankkija tuli Agrin tilalle Kniinkin takaisin ja sieltä hankin 40 kpl Korona-mansikantaimia, mutta eivät ne koko matkalle piisaa. Enempään eivät varat antaneet myöten. Panen taiminen katteeksi hallaharson ja kokeilen, miten sillä tyylillä sato luonnistaa. Keltikusiaiset pesivät muovin alle niin en yrkäilekään nyt sitä. Hevonpaskaa kun lannoitteeksi jostain saisi kehiteltyä.
Joka tapauksessa kiviraunio tämänkin satokauden varmin kasvaja on.
Päivällä Knissa kohtasin kaupungilla K:n. Hän kertoi huomisen olevan viimeinen päivä töissä ja sitten muutto takaisin Treelle. Haikeus. Laitoin vielä sähköpostia ja toivotin vilpittömästi kaikkea hyvää nuoreen elämäänsä.
14.5.2016 Laavantae
Siinä se päivä jälleen iltaan kallistuu. Soitin aamupäivällä Laarille joka lupasi kysellä hevonkykkiä. Kohta se soittikin ja kertoi Saarelassa sitä olevan. Niinpä läksin välittömästi peräkärryineni ja talikoineni reissuun enkä tyhjää haraissut. Nyt läjä ehtaa ja parasta mansikkamaan lannoitetta on kasvimaan laidalla eikä maksua Kuosmanen ottanut. Verrokiksi: 6 litraa kananpaskaa maksaa kaupassa 15 euroa eikä sillä pitkälle pötkitä vaikka kuinka olisi kokoon puristettua sen teho.
Hevonsontaa ei pidä laittaa suoraan mansikantaimien juuriston kanssa kosketuksiin jos se ei ole kompostoitua. Nostan penkistä multaa kerroksen syrjään, levitän kykkiä kuin täytekakkuun täytettä ja sitten mullat pintakerrokseksi takaisin. Sitten vielä penkin muotoilu ja kate, ja jos jaksan, haen Tervamäen montusta kärryllisen soraa katteen painoksi ja rikkaruohoesteeksi ympärille.
Kiviä keräsin tälle päivälle kaksi täyttä kottikärryllistä. Löytyi myös kaksi laastipaljullista ohdakkeiden ym. rikkakasvien juuria. Rikkakasveista pääsisi eroon myrkyillä, mutta kuinka matojen ja muiden tarpeellisten pieneläjien silloin kävisi?
Kädet ovat karkeat, mutta pykimät osin jo parantuneet ja käsivarsien lihakset alkavat olla entisenlaisissa mitoissan. Mahakin on huopentunut niin, että sen huomaa vaikka ei kai minussa ehtaa läskiä ole ollutkaan. Avojaloin käppäilyn ansiosta jalkopohjat ovat niin mustat, ettei niillä vieraisiin lakanoihin päästettäisi edes saunomisen jälkeen. Kengättömyydessä, kuten muussakin kesäisessä vaatetuksen keveydessä on niin suuresta vapaudentunteesta kuitenkin kysymys, että jätän vieraisiin lakanoihin menemästä jos se siitä kiinni on.
Hojossa olisi humpat, lähenkö?
Kahvit on juotu ja puuro hautumassa. Aamukuudelta heräsin, nukkumaan rupesin kolmelta. Kävin siellä Hojossa. Souvareista muutama vuosi sitten irtaantunut Lampela haitareineen oli solistina. Väkeä ei ollut kovin runsaasti ja harkitun harvakseltaan kävin hakemassa. Erään tumman rouvan kanssa humpalsin enämpikin, ja lopulta kahviossa jutteluksi asti. Pienessä sateessa sitten ajelin pois mutkaista Kaavin, Juankosken ja Säyneisten reittiä. Alaluostassa hirvi seistä tökötti loivassa kurvissa keskellä tietä, mutta koska ajoin hiljaksiin, niin ehdin pysähtyä. Iso oli sonni ja huonosti olisi meille molemmille käynyt jos kahdeksaakinkymppiä olisin sen mustanharmaaseen kylkeen lasetellut.
Hieno aamu herätä aikaisin vaikka nukkuakin olisi ehkä hyvä. Sateen jälkeen on raikasta ja linnuilla riemu kun öttiäisiä nousee usvaiselta nurmelta melkein itsestään nokkaan. Katselin pitkään, kun viklo lennähti talonpäädyn epätasaiselle nurmelle ja alkoi laulurastas kaverinaan houkutella kastematoja onkaloistaan ruuakseen. Kyllä ne ainakin kymmenen matopoloista mieheen lutkaisivat ennen kuin olivat kylläisiä ja lähtivät jatkamaan kevään muita touhuja, esimerkiksi paritteluhommia joista en minäkään kieltäytyisi. Paitsi etten viklojen kanssa sentään...
Punatulkut ja viherpeipot käyvät edelleen ahkeraan auringonkukka-ateroita nauttimassa, muut tintit silloin tällöin. Olen katsellut, kuinka omaneduntavoittelu on luonnossa arkipäivää. Kun nyt ovat kirjosiepot saapuneet maisemaan, eivät ne häpeile käyttää hyväkseen talitinttien jo melkein valmiiksi pehmustettuja pönttöjä vaan alkavat ajella alkuasukkaita pois asettuen suoranaisen väkivaltaisesti taloksi. Sinitiainen pienessä riukupöntössä sen sijaan pitää puolensa ja ajaa kiukkuisesti tunkeutujasiepot matkoihinsa.
Tässä käy säännöllisen aterian napsaisemassa myös pieni tuulihaukka (?). Se syöksyy mökin varjonpuolen lapetta ylös ja harjan ylitse koukkaisten lintujen ruokailupaikalle josta useimmiten nappaa kynsiinsä sen, mikä ei karkuun ehdi. Höyhenläjistä päätellen yhden tintin se oli poissaollessani syönyt raunion päällä ja yhden matalalla olevan linnunpöntön katolla.
Illalla
Iskipä luja päänsärkykohtaus aivan etukäteen oireilematta. Otin asperiini ja nukuin tunnin verran niin vähän se helpotti, mutta en jaksanut enää Kniin lähteä ajamaan. Jospa ne siellä pärjäävät ja pojat osaavat lähteä aamulla ajoissa kouluun. Puutarhuri menee kahdeksaan töihin ja E kouluun, mutta P ja G vasta yhdeksään.
Lämmitin kuitenkin Hujjauksen ja kylvin äsken. Se helpotti päänsärkyä ja sen jälkitunnetta lisää.
Päivän työt olivat kuten eilenkin, mutta nyt on mansikkapenkki kokonaan valmis. Kiviä nousi jälleen kaksi kotillista ja juuria yksi paljullinen. Taimia riitti 6-7 metrille kahta rinnan istuttaen. Hallaharso tuntui kätevältä katteelta. Miten lie sitten pitemmässä käytössä keston puolesta. Mutta repeileehän tuo muovikin melko herkästi.
Pintakuntan kärräsin pihamaan kivimurskeen päälle sillä olen kyllästynyt varomaan niiden teräviä särmiä paljaisiin jalkopohjiini. Ei sitä riittänyt kuin ihan rappusten edustalle, mutta onhan mulla lääniä irrotella mistä huvittaa lisää kunhan kasvimaan hommista irtaannun, ja jos aikaa mökilläoleiluun saan järjestymään. Miksikähän joskus tuota murskeen perhanaakin olen pihalle hommannut? Oliko silloin alkuun niin liejuista kaikki, että siksi? Kukapa 30 vuoden takaisia murskeita muistaa kun niitä on maailman rakennuksillakin tullut leviteltyä lukemattomat kuutiot.
Ainakin 200. hanhen parvi lensi Pohjoista kohti päivällä ja sitten illemmalla näytti pienempi parvi laskeutuvan Keyrityn suuntaan.
Pääskyt saapuivat talonharjalle istuksimaan västäräkkien seuraksi. Jospa niillä nyt haluttaisi jäädä myös harjan alle pesimään. Viime kesänä ne jättivät jostakin syystä kodinperustamisen kesken.
Ateriakseni savustin kellarikylmässä hyväksi suolaantuneen lohen ja keitin pottuja, sekä ulkotulihtalla samalla nokipannukahvit. Nyt äsken iski hiuko uudestaan ja paistoin muutamia terveyslettuja (maitojauhemaitoa, sämpylä- ja hiivaleipäjauhoja, kauraryynejä ja kananmunia) ja tein savulohirullia niistä. Lohen lisäksi laitoin ruohosipulia ja juustoa täytteeksi. Nautin niiden syömisestä aidosti sillä uurastuksesta tulleen nälän lisäksi päänsäryn jälkeen näläntunne on myös joskus aika yllättävä.
Hieno päivä vaikka kipu tulikin. Varmaan nukun nyt hyvin, mutta täytyy kuitenkin unitabletiksi lukea Therouxia.
Lasse Mårtenson on kuollut kerrottiin tämän pvn uutisissa. Merkittävä musiikintekijä hänkin ja kuten Riki Sorsan laulut, hänenkin monet mielessä elävät. Muutkin kuin Myrskyluodon Maija.
Heräsin ½6. Aamu on todella hieno, aurinko paistaa ja tuulee sopivasti. Kanahaukka lentää liihotteli hyvin matalalla aivan vierestä piha- ja kasvimaan ylitse kun olin kusella. On sekin komea lintu kun läheltä pääsee näkemään.
Saunan luona tuomen kukkanuput auki revähtivät ja aloittivat lyhyen tuoksujen aikansa.
Keitin kaasulla kahvit ja vasta sitten panin puulla lämmitettävään hellaan tulet, ison valurautakattilan täyteen vettä ja puuron pienempään hautumaan. Sitten lastasin peräkärryn täyteen halkoja.
Kasvimaan laidalla katselin hetken aikaa viikonlopun aikaansaannoksiani. Paljoa ei maata kääntynyt siihen nähden mitä tehomaataloudessa. Jos aina ja kaikkialla olisi tyydytty tähän vauhtiin, olisimme kyllä ihmiskuntana lapiovoiminkin aivan tarpeeksi suuriin tuhotöihin yltäneet. Niin kuin nyt Stalinin suuruudenhullujen kanavahankkeiden aikakin osoittaa tahi eräiden aurinkokuninkaiden samanmoisten intohimopöljyyksien pakottamina Ranskassa jo 1600 luvulla. Tai milloin missäkin ennen koneitakin.
Mitä hiekkalinnoja ne nytkin Dubaissa eräät pohattojen asemiin öljytuloilla päässeet täyspöljät siirtotyöväestöllä, orjatyövoimaan verravilla ponnistuksilla rakennuttavatkaan. Hevonkenkäsaaria mereen, makenaveden lekottelualtaita suolaveden keskelle. Jostakin ihmiskunnan saavutuksia ihannoivasta julkaisusta luin, että sinne on rakennettu jopa laskettelurinteitä sisätiloihin! Että jos minun Unimäkikaivelujani pöljiksi ohikulkijat arvelevat, niin avatkaapa silmiänne isommiksi rahan kanssa roiskajien suuntaan.
Nyt klo on 10.30. Olen syönyt puuron, tiskannut astiat, pyyhkinyt pöydän, kerännyt ruuantähteet kylmälaukkuun, pyykättävät koriin, pedannut ja tarkistanut, että kaikki on sisällä ok. Ulkona kastelen vielä kasvipöngän tomaatintaimet, kusaisen heinikkoon ja polkaisen matkaan mielessä Leo Tolstoin kysymys siitä, kuinka paljon maata ihminen tarvitsee elääkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti