sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Viikonloppumerkintöjä 2015, syyskuu

26 pv lauantai

Ilma on hyvä, 12 astetta lämmintä, ½pilvistä ja tuulen henkäykset käyvät lännen-luoteen hujakoilta.

Kyökkäsin melkein kokopvn pihasalla. Talikoin perunapellonpläntin nurin ja keräsin rikkakasvien juuret pois, harasin lopuksi mullikon tasaiseksi. Mantsikkapenkeistä nipsin rönsyt pois ja muokkasin sipulipenkit josta löytyi vielä muutama sipulikin. Istutin 3 omenantainta ulos kouliintumaan. Ne ovat alkukasvunsa saaneet kasvihuoneessa ja aika terhakkaasti kymmensenttisinä jo taivaita kohti halajavat.

Ajelin vähäiset nurmikot ja samalla jauhautuivat lannoitteeksi ensimmäiset maahan pudonneet puiden lehdet. Seuraava puista lankeava lannoitekarike haravoidaan pottupellon päälle talveksi. Myös naapuri Riston vaahteroiden ja koivujen tuotokset. Niitä saa olla 20-30 sentin kerros, mutta niin vain matojen käsittelyssä ne muuttuvat mullaksi maan. Kun perustin kasvimaan tälle tontille, matoja ei paljoa ollut, mutta nyt saisi pitkääsiimaa laskea järveen kilometrien matkalle eikä ainakaan matosyöteistä pulaa olisi.

Tontille lintujen ja oravien ripottelemista auringonkukansiemenistä kasvoi kesän aikana melkoisia varsikoita jotka vasta nyt alkavat olla kukassa. Yksi mahdottoman paksuvartinen ja moninuppuinen auringpnkukka kasvaa töröttää keskellä porkkanapenkkiä. Siitä aukesi eilen yksi nuppu täyteen keltaisuuteensa.

Keskiviikon Kainuun Sanomista luin kulttuuritoimittaja Seppo Turusen arvion Sofi Oksasen uudesta dekkariluonteisesta Normasta. Turunen lyttäsi tuotoksen heti otsikossa ja kritiikkinsä aloitusriveillä: " Mistä ihmeestä Sofi Oksanen oikein kirjoittaa? >Olen vähintäänkin kummissani. Olen juuri lukenut 304 sivua menestyneen kirjailijan tekstiä, enkä lainkaan ymmärrä, mitä olen lukenut?<

Saattaa olla, että Oksanen käyskentelee itselleen täysin oudoilla, kirjallisilla laitumilla nyt. Mutta sama se, en ole aikonut muutenkaan enää Oksasta lukea. Hän on ansiokkaimmat ja tärkeimmät työnsä tehnyt. Tästä eteen päin hän tiristelee vain menestyksen ja kuuluisuuden nostattamaa kusta vankasta tukastaan. Ikävä juttu. Olisi tehnyt pari muksua, pannut töräkät tissinsä niille kuuluvaan hommaan ja maistellut itsekin tavallista elämää muutaman vuorotteluvapaavuoden ja astunut sitten uusin ajatuksin kirjailijan saappaisiin. Vilkaisin äsken Areenlta Nybergin ohjelman sitä kohtaa, jossa Sofi esiintyy, mutta ei se enää osaa sanoakaan mitään mistään.

Eilisiltainen Teeman elokuva Poikani Kevin jäi mieltä jäytämään. Se oli kuvaus useita koulutovereitaan ja isänsä ja siskonsa ampuneen pojan perheen "kasvutarina" joka päättyi kaiken tuhoon.

Täysi on kuu. Maanantaina hieman ennen päivän sarastusta sen ylle lankeaa täydellinen maan varjo. Joutavien harrastajat ovat nimenneet tapauksen Superkuuksi. Luulisi mystisyyden olevan moisista ohitse koska tiedetään  tarkkaan, mitä ja miksi tapahtuu.

Venäjän "humanitaarinen" aseapu Syyriaan on saanut melkoiset mittasuhteet. Mitä merkitystä YK:lla enää on kun murhaajat ja rauhantekijät samassa pöydässä ruokailevat? Vai koskaan voinut puhua rauhantekijöistä? Rynnistihän USA:n laivueetkin tekemään rauhaa Irakiin YK:n mandaatilla, mutta rauha taisi paeta autiomaahan edellä. Balkanin sotakin saatiin loppumaan vain pommeilla, japanilaiset rauhoittumaan Hirosima-Nagasaki ydinpommitömäyksillä, mutta ei edes napalm saanut rauhankyyhkyä laskeutumaan Vietnamilaisiin viidakoihin.


27 pv sunnuntai

Tänään nettisää oli valheellisella tuulella. Sadetutka näytti sateetonta, mutta jatkuvasti puhalsi kuuroja taivaalta ja liinavaatepyykit kerkesivät kastua. Nyt ne on ripusteltu pitkin ja poikin sisätiloja. Hyvä tuoksu niistä kyllä huusholliin leviää, olivathan ne eilisestä lähtien ulkona.

Kävin 10 km:n pyörälenkillä ja samalla kaupassa. Öljyä, voita ja tarjousleipää vain hankin. Nyt on rahat kaikki. Torstaihin saakka jos jotenkin keplottelisi. Ei ole Puutarhurillakaan yhtään.

Joku pöljä tyyppi lähetteli kommentteja joiden julkaisua pitää tarkoin miettiä ja jos julkaisen, niin vain sen vuoksi, koska tulkitsin ainakin yhden selkeäksi uhkaukseski sekä yksityisyyttäni kohtaan että läheisilleni tarkoitettuina epämääräisyyksinä joiden tarkoitus voi olla mikä tahansa. Eilenkin niitä tuli. Ne olivat kuitenkin selkeitä sontalähetyksiä joiden kanssa ei tarvitse yhtään mitään puntaroida; delete!

Hesari on vajahtanut lööppientehtailuissaan samalle tasolle iltalehtiaamupaskannusten kanssa. Huvittavaa huomata, että niin myös kristillisten Kotimaa-lehti. Kaikki on yhtä Haloo, Lue, Katso kuvat-huutelua. Hyi helevetti, että piti tämmöinenkin aikakausi elää.

E tuli Kemissä ja Kemijärvellä tapahtuneista jalispeleistä ja joukkue toi Kainuuseen piirimestaruudet molemmista. Sanoivat jopa, että tehtiin historiaa tällä reissulla. Poika ainakin oli hymyä korvasta korvaan.

Olisin kirjoittanut seuraavan postauksen ykkösen puolelle, mutta tuli muuta mietittävää. Ja oli sekin Silta-sarjan avauajakso joka ei kuitenkaan enää tuntunut kovinkaan kummoiselta. Isosti ne niitä hehkuttavat, mutta kököksi se kykähtää tämäkin kymmenosainen jakso. En usko jaksavani seurata koko tapausta.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, 4 viikko

21 pv maanantai

Kyynäspääniemen sillan teräspalkit olikin ruskealla maalilla maalattu eikä sinisellä kuten päivänä muutamana kirjoitin, tai sitten ne on maalattu uudestaan. Tai ehkä silloin auringonvalo lankesi toisesta kulmasta joen ylle aiheuttaen väritysharhan. Nyt työmiehet olivat alkaneet latoa palkkien päälle syrjälleen, tiiviisti toisiinsa kiinni naulaten kyllästettyjä kuuden tuuman lankkuja joiden uloimmat päät oli aleskäsin viistottuja. Kaiteitakin oli jo pultattu lankkuihin kiinni. Jytäkkä silta siihen tulee. Perhokalastajat, jos niille lupa sillalta onkimiseen sallitaan, ovat mielissään. Mutta kaarta sillassa ei ole ja se minua harmittaa.

Pyöräilin Ponttoonisillan kautta samalla reissulla kun saattelin G:n Loviisan luokse Purolaan. Ponttoonilta oli onkimassa Kauppatorin muikunpaistaja, Thaimaasta yli 10 v sitten Kniin naimisiin muuttanut mies. Sen tyttö oli G:n kanssa samassa kerhossa parin vuoden ajan niin tuli tutuksi. Ahkeraan se ongella jaksaa joen eri rannoilla kuljeskella. Muitahan siellä ei juurikaan näe, ei edes pikkupoikia. Muuten mies ei juo ei polta, mutta ongella ollessaan sillä on pari purkkia olutta ja pikkusikareita mukana. Ihan puhdasta suomenkieltä hän ei hallitse, mutta kyllä siitä selvän saa kun on tarkkana ja kysyy, jos ei tajua. Itse pitää artikuloida selkeästi, että hän ymmärtää. Jos hän sanoo perkeleen, hän pyytää heti anteeksi kiroiluaan.

Hieno ilma, kuin elokuussa.

Pauluksen äidinkielen kokeen tarinaosuudessa oli "taloa ympäröi syvä kuoppa"-omituisuus. Saamani vinkin ansiosta lähetin siitä otteen radion Aristoteleen kantapää-ohjelmaan. Saas nähdä, tipahtaako se Heikuran seulasta sitaattivinkiksi.

22 pv tiistai

Nyt se sitten kaataa vettä taivaalta. Tuli aamulla kiire G:n kanssa kun ei muistettu, että koululle onkin mentävä tuntia aiemmin kuin normaali tiistai-aamuina. Kerettiin kun autolla töytyytin. Niillä olisi ollut retkipäivä, mutta koska satoi niin rankasti, menivät elokuviin ja syövät sen päätteeksi retkieväät koululla.

Kävin lukkosepällä korjauttamassa Unimäen aitanoven lukonjousen ja samalla sarjoitutin lukkopesän mökin oven avaimeen sopivaksi. Yli 20 vuotta aittaan on menty eri avaimella, että asian muistamiseen saattaa mennä jokin tovi. Enpä vain olisi teetättänyt hommaa, jos olisi sarjoituksen hinta ensiksi tullut puheeksi: 52 € 10 minuutin hommasta!

R soitti. Huomenna makuuhuoneen levytys rivarissa.

P:n iltatoimien ja nukkumaanmenon kanssa oli vähän sovittelua. Onneksi hermoni pitivät ja sain juteltua asioita ihan rauhallisesti niin, että poika nukahti siniselle puusohvalle vähän mökötettyään. Peitellessäni kuiskasin korvaan, että yhtä paljon rakastan sinua kuin muitakin ja ihan semmoisena kuin olet, elä ole huolissasi.

P on poika, jolla menee koulussa oikein hyvin, hän on suosittu kavereiden keskuudessa ja älyää asioita nopeasti. Tietää oikean ja väärän ja tajuaa päättelykykyäkin vaativaa huumoria, mutta kun sitten lyö "liinat kiinni" niin onpa toisinaan vaikeaa sen kohdan ylitse itsensä pojan kanssa talutella. Mutta ehkä tässä vähitellen opin. Tärkeintä olisi, että hallitsisi hermonsa eikä menisi kiukkuun mukaan. Se kai lie yleisohje muutenkin lasten kanssa. En minä tiedä, olen vasta kolmekymmentäviisi vuotta asiaa opetellut.

23 pv keskiviikko

Kymmenkunta levyä ruuvattiin jälleen seinille, ja saumanauhat ja tasoitteet päälle. Taisi 5-6 tuntia kulahtaa.

Minkähän värisiä ne Kyynäspääniemen siltapalkit loppujen  lopuksi onkaan kun tänään väri näytti olevan taas sinisenharmaa? Otin valokuvia ja kyllä se niissäkin siniseltä enämpi näyttää. Yksi työmiehistä oli keksinyt panna työmaalla käytettävän punaisen lippusiimanarun päähän vieheen ja sitä se sillan alla soljuvassa mustanpuhuvassa virrassa uitti kuin se olisi kuulunut jotenkin rakennusurakkaan. Niin minäkin tekisin. Työaika kai oli ohitse sillä klo oli jo viisi kun Rantapuiston kautta kuljin.

Vanhemainyhdistyksen syyskokous oli koululla. Nyt automaattilukituksella toimivista teräs-lasiovista etsiytyi paikalle useita ihmisiä, eli 12 henkilöä. Meitä isiä oli kolme, muut äitejä. Valintoja tehtiin ja saatiin kivutta hallitus kasaan, ja yhdistykselle puheenjohtaja, hänelle varapj (minut) sekä sihteeri ja rahastonhoitaja. Toiminta voi siis alkaa alun takeltelun jälkeen.

Turvapaikanhakijoiden rekisteröinnit on aloitettu Torniossa. Heitä on maahan saapunut lähipäivinä noin 400-500 erissä useita pumpseja Ruotsin kautta. Lisääkin on luvassa, mutta kelvolliset majoitustilat alkavat loppua. Kniin heitä on tullut ainakin yksi tyhjillään ollut kampaamoalan koulurakennus täyteen. Tummaa on väki nyt kaduilla, mutta ei se ainakaan minua haittaa; samaa ihmiskoin piloille nakertamaa maapalloa asutetaan.

Tein taas savulohipiirakkaa. Raa´at tomaatit käyvät vallan hyvin sen kasvislisukkeeksi.


24 pv torstai

Nyt on jo puoli yö.  Kirjoitin melkein koko päivän eikä hommat ole sen tiimoilta oikein ohitse vieläkään. Sähköpostiakin lähetin. Yöllä tulee kylläkin kirjoitettua helposti sellaisia asioita, joita päivänvalossa arastelee. Vihakirjoituksia en sentäs vieläkään ole oppinut laatimaan, mutta saako kaikkia "rakkaus"kirjeitäänkään aina anteeksi?

Satoi vettäkin ettei paljon ulos ole huvittanut lähteä. Pari pyörälenkkiä koululle ja takaisin ja kaupasta maitoa ja leipää.

J:n kanssa tekstailin fb:n laatikon kautta. Ja Ilkan. Amarithkin oli langoilla, mutta huomasin liian myöhään. Olisi ollut mukava tietää, mitä juuri nyt Amerikan sille osastolle kuuluu. Se kun on päivä siellä kun meillä on yö niin yöllä sen joskus tavoittaa kirjainten päähän.

25 pv perjantai

Vanhin tytär syntyi KYKS:ssa 35 vuotta sitten. Senkin prosessin muistan aika tarkoin vaikka mitä ihmisen muistamisista sanottaisiin. Synnytyssalin hajun ja vanhan, kuivakkaan kätilötädin suonikkaat käsienselät kun ne vetivät vauvaa päästä ja hartioista maailmaan.

Koululla kodin ja koulun päivä. Olin aamupvan siellä ja söinkin ruokalassa. Paljon meni jätesankkoihin oppilaiden lautasilta ruokaa kun ei se maittanut. Kieltämättä sattui semmoinen makkara-papu-riisi-maissi paistos ettei se mauttomuudessaan mitään gourmeeta ollutkaan. Mutta söi sitä kyllä. Tehdasruoka liukuhihnan kautta kuorma-autoon lastattuna ja toiselle puolelle maata kuljeteltuna on valmistusprosessinsa mukaista, ei eille varmaankaan mitään taideta. Mutta suuri pöljyys siihenkin käytäntöön on annettu pesiytyä ihan vain liiketaloudellisista syistä.

Pesukone krenasi, mutta onneksi oli taas hihna vain livennyt kehältään.

Jotkut julmetut natsintekeleet olivat hyökkäilleet Kouvolassa pakolaisbussien kimppuun. Ku Klux Klanin hahmoksi naamioituneella mielensäpahoittajalla oli kuvassa Suomenlippu käsissään. Alalleen tyypillinen aivosairaus on aika pitkälle edennyt jo.

Huomenaamuna aikaisin lähtee Elias Kemiin pelireissulle. Tuli niin viime tingassa tieto kuluista, että meinasi mennä sormi suuhun, että mistäs manit siihen hankitaan. Raavittiin ne sataset kasaan, mutta on se absurdi asia sekin, että nyt ei ole sitten ruokaan ensi viikolla juuri laittaa.

Alakuloiseksi se aina vetää.

Ja minä kun vielä tuhansien kilometrien pyöräilyä aloin 2018-kesäksi suunnitella. Tai onahan se muhinut jo pitempäänkin mielessä, mutta nyt uskalsin ruveta kartasta reittejä katselemaan. Sinne on tietenkin aikaa, mutta silti.

Nyt jos alkaisin nukkumaan niin voitolle vielä jäisin. E lähtee klo 04, laitoin sille ohrapuuron jonka äsken otin uunista pois.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, viikonloppumerkintöjä

19 pv lauantai

Ne perustavat nopeasti tuhoamisleirinsä. Jyrskyttävät metsäautoteiden levikkeillä laveteilta koneensa, huoltokoppinsa, polttoainesäiliönsä ja ryhtyvät säälimättömään toimeensa kuin sotakalusto jossakin toisaalla. Ilkiävät panna vielä pääsy kielletty kylttejä teiden suille ja taistelutantereiden äärelle, että niiltä, joilla ikiaikainen lupa on ollut käyskellä kuusiensa suojissa, iäksi vaimenisi halut kuulla korpeinsa kuiskintaa.

Hyvästi Unimäen viimeinen metsonsoidin!

Ja vaikka uutta tainta murskattujen vanhuspuiden sijoille istutetaan, ja vaikka kuinka nopeasti ne uudeksi metsäksi kasvaisivat, eivät puiden kuiskinnat kypsään ikään ehdi, ei metsä asettua aloilleen, kun jo uudelleen puimurit saapuvat ja jo lapsina ne tislauslaitoksiin ritustellaan.

Biotalous on markkinatalouden lopunjatke ja samalla luonnon oman biotalouden ja kaiken muunkin loppu.


20 pv sunnuntai

Olin eilen illalla Napiksella. Vain yksi polkka ja masurkka jäivät tanssimatta, ja sitten parit muut kun istahdin J:n seuraksi kahville.

Tänään on sellainen olo, ettei sitä osaa kuvata. Minua rakastetaan kuulema paljon. Ei aina vain vihata kuin mielipiteitteni takia muutamat maailman ihmiset. Rakastetuksi tuleminen vetää ihmisestä löysät pois, vihaaminen lykkää adrenaliinia suoniin, kiipeilytyttää barrikadeille.

Kävin Unikankaan ja -lammen maastoissa katselmassa puolukoita, mutta ei niitä sillä suunnalla esiintynyt. Hirvikärpäsiä tuhottomasti. Kun sitten läksin tarkistamaan entisen mummolan omenapuut, tapasin Pohjoismäen aikoja sitten autioituneessa pihassa sukulaispojan Eeron, joka oli istuttamassa muutamaa näreentainta aukkopaikkaan koivujen välissä. Juteltiin tovi lyhyestä ihmisenhistoriastamme josta siitäkin tarinoita riittäisi paksuihin kirjoihin jos uralle alkaisi.

Mummolassa ei ollut omenanomenaa puissa, jotka vuosi sitten notkuivat niiden painosta. Pölyttäjiä oli kukinnan aikaan vaivanneet kylmät sateet; näin herkässä epäonnistua ovat ekologiset mehiläispalvelut. Aiheellinen kysymys, josta paljon on ollut tutkittua juttua, mutta jolle ratkaisevassa osassa oleva populaatiomme osa ei korvaansa lotkauta, on siis: mitä sitten, jos ja kun mehiläiset katoavat? Sen sukupuuton rinnalla Sofi Oksasen paikallisten kyyhkysten katoamiset ovat pikkujuttu.

Juhanilan mullikat sanoivat minulle puiden juurilta "möö" ja "muu" kun  potkaisin savusaunan rauniolla lakoheinikossa kumottavaa rautakauhan ruosteesta puhkikulunutta kuuppaa.

Vähän tuli alakuloinen mieli taas siinä mummolan lahoamisessa jo pitkällä olevan tuvan nurkalla katsellessani aitan luhistunutta päätyruotoa ja moneen suuntaan läjähtänyttä vaahterarykelmää joka lapsuuden mielikuvia kaivellessani tuntui paljon mahtavammalta kahisevine lehtineen. Muistan ukin vahvaan vaahteranoksaan ripustaman narukeinunkin. Keinujia oli talossa omasta takaa tädin lapset Auli, Jouni ja Ismo. Setä Heimo kävi lomillaan Helsingistä tyttäriensä Maaren ja Minnan kanssa; heistä pitäisi keinukuva albumista löytyäkin. Tiheään nurkissa jyrsälsivät myös setä Oskarin kakrut Pentti, Liisa, Pauli ja Pekka. Ja kun siihen lisätään meidät, alituiseen mummilan nurkissa pyörineet 7 veljestä ja kaksi siskoa, niin on sitä hektistä liikettä toisinaan pihassa riittänyt.

Ja yht´äkkiä sitten niin autioita, alakuloista, syksynpainamaa....

Tänään isä viettäisi 92-vuotis synttäreitään jos...

Iltapäivällä savustin jälleen lohen. Vähän mustaksi lepänlastujen tuottamasta savusta kerkesi toinen puolikas, mutta vain pinnalta. Sisus oli juuri sopiva. Söin sitä keitettyjen perunoiden ja raakana silppuamani, väkövän sipulin ja voin kanssa. Talvisen rouva ja se toinen, jotka jälleen lenkkinsä olivat Unimäen tielle suunnannet, jututtivat kun olin juuri sytyttämässä tulia savustimen alla. Muuten tällä kertaa on ollut vähän liikennettä vaikka metsästyskausi on parhaillaan. Yksi violetinruma henkilöauto kursaisi ohitse ja lentokone ylhäällä pilvien sisällä. Närhit vierailevat ahkeraan myllätyllä pottupellolla. Västäräkkien muuttoparvi, jossa kymmenkunta yksilöä kävi siinä myös tovin hyönteisillä herkuttelemassa.

Puutarhuri soitti ja kertoi, että kultaa oli tullut Eliakselle kun sen jalisjoukkue oli voittanut molemmat maakuntasarjat. Gaius oli omissa peleissään syyllistynyt kahdeksan maalin potkaisuun.

Lämmitän Hujjauksen, kylven ja lähden Kniin.


perjantai 18. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, 3 viikko

14 pv maanantai

Uuvuttava päivä. Klo nyt 22. Koskee olkapäihin, kipu kurvailee käsivarsien hermoratoja sormienpäihin saakka aiheuttaen myös rahvaanomaisia vitutuksentunteita.

Puutarhurin veljen kaverina kävin levyttämässä sen rivariosakkeen seinät; vedeltiin myös saumanauhat ja tasoitteet. 19. cyprock-levyn ruuvaamisessa meni aamu yhdeksästä ilta seitsemään. Sen takia kiire, kun sinne olivat painamassa päälle kalusteasentajat ja lattiahemmot. Vuokralaisetkin ensi kuun alussa. Taukoja en osannut muita pitää kuin että kahden jälkeen käväisin kotona tekemässä pojille ruokaa ja söin samalla itsekin. Kiireellä paistoin eilen keitettyjä pottuja ja tein kuivaneista leivänkannikoista leipäressua. Nyt illalla, ennen kauppojen kiinnimenoa piti käydä vielä 10 litraa maitoa hakemassa.

Alan muate!

15 pv tiistai

Puutarhuri lähti aamuyön lennolla Helsinkiin. Matkan tarkoitus työhön liittyvä kurssi. Sekoitin illalla uunivuokaan puurotarpeet ja kirjoitin teenkeittimen eteen lapun, että kääntää uunin katkaisimen 180-200 asteeseen kun on lähdössä. Puuro olikin sitten valmista kun konkoilin petistä tolpilleni herättelemään koululaisia.

Oli G:n kanssa kränää kun en tiennyt (tai en muistanut), että on kuvaus koululla ja tarvitsee olla jotkin muut vaatteet kuin golistajat vain päällä. Ärsytyskynnys oli matalalla ja molemmille tuli paha mieli. Jostakin syystä mieli kääntyilee kuin tuuliviiri. Koulun pihalla halasin G:sta ja sanoin, että muistaa aina, ettei nämä kärhämät hänen vikansa ole koskaan. Itketti kun poljin koululta pois. Lie "kuukautisten" aika taas mullakin.

N:n osakkeessa kävin jiiraamassa ja proppaamassa loput jalka- ja ovilistat. Meni sielläkin 5 tuntia että hujahti. Vielä jäljellä yksi konsolipeitelevy ja remontin tieltä riisuttujen pistorasioiden ja katkaisimien takaisin asennus, muutama uusikin pintaosanen. Jotain pientä simpsittelyä nurkissa olisi pikku pensselin kanssa, mutta saavat nuoret asukkaat itse ne tehdä.

Aamulla kerkesin pestä koneellisen pyykkiä ja levittää ulos kuivumaan. Olivat kuitenkin vielä päivän tuulessa heilumisenkin jälkeen syyskosteita joten ripustelin niitä saunannaruille. Lämmitin takkaa. Toin ulkoa kaikki sipulit uunin ja takan päälle kuivumaan. Huusholli haisee nyt sitten niille. On niitä ainakin jouluun, jopa helmikuulle saakka syödä. Isoja ja meheviä ja terrrveellisiä. Nam.

Keitin pojille kananmunia välipalan lisukkeeksi. Päivälliseksi laitoin proosallisen nakkikeiton, ujutin sekaan runsaasti hienoksi sipellettyä sipulia. Maustoin oman kasvimaan yrteillä (Puutarhurin viljelemiä). Hyvin kelpasi. Nyt sitten illasta paistoin lettuja jonka taikinan vahvistin neljänviljan huitaleilla. Kaikmän. Nukahtivat pojat aika helposti yhdeksän aikoihin. P poikittain äitinsä sänkyyn.

Lettuja paistaessa katselin kalustevälikön vihertävää klinkkeriseinää. Äkkiä muistin aivan selvästi sen tunnelman, kun erään kerran väsymykseen saakka jo päivätyössä uurastaneena niitä siihen laastilla liimailin. Ja koko tämän talon remontti tulvahti kaikkinen  purkamispölyineen ja yöllisine ähertämisineen mieleeni. Saunanlauteetkin sain erään aamuyön tunteina valmiiksi ja sytyttelin höylänlastuista ja laudepuiden jätepätkistä kiukaan pesään tulet ja nukahdin haalarit päällä lauteille niin, että aamulla myöhästyin töistä.

Paljon sitä ihminen jaksaa kun kotia rakentaa, mutta kuinka helposti vuosien työn saattaa myös menettää. Niin sen henkisen kodin kuin konkreettisenkin, jotka perhettä ajatellen voi liittää samaan elämisen könttään. Montako kodin rakentamista ja niiden romutusta yksi ihminen elämänsä aikana kestää? Kysy maailman pakolaisilta. Pisti kulman alta sisään alakulon kieleke ja taas nyyhkäisin muutaman kerran.

Tiskikone hyrskäsee vielä. Tirautin kupillisen kahvia, että saan paremmin unen päästä kiinni. Klo on kohta ½-yö. Aloitin Kemppisen kirjoitukseen kommentin vuolennan, mutta jatkan sitä sitten aamulla jos vielä tuntuu, että sellainen pitää tehdä. Voi olla, että siellä tuntevat vain myötähäpeää se korkeuksissa liitelevä eliitti, joka sitäkin blogia lukee. Ehkä olen ainoa tältä yhteiskunnan portaalta kommentoija siellä? Omiin blogieni kommenttilootiin oli tullut poistettavia, sairaanoloisia mielenilmaisuja. Paskat minä niistä muuten, mutta yksi tyyppi, joka on aiemminkin lähestynyt, saattaa olla joku tuttu tai sukulainen joka on seonnut.

Katsoin Aapelin Siunattua hulluutta. Meheviä nauruja sain päästellä rummukaisten mielisairaalaretken kommelluksille. Pöljyyksille ja viisauksille. En muista, että olisin koskaan katsonut 1975 nauhoitettua elokuvaa, mutta jotain erinomaisen aitoa viehättävyyttä siinä on. Tuttuja seutujakin niiden traktoriajelujen varrelta Kuopion seudulta vilahti. Sorsasalon kyltti ja moottoritien ramppi ainakin. Uuhimäen soratien suora Toivalasta. On niillä mahtanut olla hauskaa tekijöilläkin silloin. Se lehmän kamarin sänkyyn saattelu oli aivan perkeleen hauska. Ja syy, jonka yksinkertainen isäntä tempulle selitti.


16 pv keskiviikko

Paulus pani jykkeliin koko tanssiharrastuksensa. Olivat valmiina repussa kengät ja vesipullo ja oltiin jo lähdössä, kun se tapahtui. Viime talvisen parin äidille soitin asiasta kun se oli houkutellut tyttärensä kokeilemaan uudestaan. Ne olivat jo menossa salille, mutta sanoi, että itkun kanssa se tyttökin kyytiin oli lähtenyt. Sovittiin siis, että jätetään nyt sitten tällä erää homma tähän. Soitin vielä tanssinopettajallekin jonka kanssa jutttelin vähän aikaa. Harmitteli hänkin, sillä potentiaalia olisi tällä parilla ollut. Surettaa kovasti minua.

Tänään kirjoitin erään tarinantyngän valmiiksi, missähän sen julkaisisi? Se on kantilta jos toiseltakin todenoloinen. Löysin tarinaan langat omista vihkoistani. Oikeastaan vetelin niillä "langoilla" eri aikakausina ja kokonaan eri paikoissa elävät henkilöt samaan aikaan ja samaan miljööseen pehertelemään keskenään. Yhden kuolleenkin herättelin henkiin sanomaan mielipiteensä tämän päivän elämästä.

Muuten en tehnyt yhtikäs mitään, paitsi huolehdin poikien kouluasioista ja E:n ja G:n peliharkoista. Kokkailin, pesetin koneilla pyykit ja astiat. Imuroin olohuoneenkin kun joku meistä, ehkä minä itse, oli rontostanut sisälle saakka ulkokengillä ja maton päälläkin oli läjä kivenmurskaa. Yksi kivensärmä pirskautti kantapään etupuolelle arempaan jalkapohjan kohtaan reiän. Luulin lasinsiruksi.

Kitumarketin tarjouksesta ostin Kuusamon muikkuja ½kg (4,99/kg). Nipistelin suolet pois, huuhtaisin varovaisesti etteivät mätikellukat pauku irti ja ladoin kulhoon, suolasin kevyesti. Huomenna paistan ja litistelen pottumuusin niille kyytipojaksi. Mietin samalla, että kuinkahan saisi kasvihuoneen kypsymään kerkeämättömät tomaatit hyödynnettyä. Jospa vaikka paistaisin niitä ohuina siivuina sipulinrenkaiden ja jonkun yrttimausteen kanssa. Vokkiinkin niitä voisi sipellellä. Vihreitä tomaatteja roikkuu varsissaan paljon.

Kauppareissulla minua kysyttiin mukavan tutun toimesta pieneen maalaushommaan. Lupasin tietenkin.

Tänään piäministeri Sipilä puhui 20 minuuttia telkkarissa. Onkohan puheella seuraamuksia? Työmarkkinajärjestön edustajalle Lauri Lylylle puheessa esitettyjen toimenpiteiden nieleminen tuntui heti alkuun vaikealta. Kun Sipilä sanoi, että jotain konkreettista täytyy lähiaikoina tapahtua, niin se lienee liki totta kun tietää, millä eväillä markkinatalouden myllyt jauhavat. Toisaalta ovat niin herrat kuin narritkin absurdissa tilanteesa sen suhteen, että ostovoimaa, eli siis rajatonta kulutusta tulisi lisätä, mutta jos kuluttajien tuloista nipistetään suurin osa, niin millä ne kuluttavat, millä ne lisäävät kaupankäynnin voittojen virtoja? Voitoistahan vain loppujen lopuksi on kysymys, paskat kukaan välittää tavallisen ihmisen tavallisen elämän sujumisesta. Wahlroosin tapaiset ainakaan.

Toisaalta tapahtumattomia ajanjaksoja historia ei tunne. Ei maailman  "kehitys" oikeasti ole pysähtynyt kertaakaan sinä aikana kun historiankirjoitukseen on kyetty. Ei ihmiskunta ole laakereilleen sen jälkeen asettautunut kun se pyörän keksi, ja rahan. Ei edes muinaisen Rooman lopun alla kaikki jouten maanneet. Ei maapallon ekologinen systeemi näin pahasti vinksallaan olisi, jos ei olisi koko ajan ihmistoimin liikettä piisannut.

Naurettavia ovat lööppimaakareiden telinetekstit "Suomi pysähtyy perjantaina, miten meidän käy!".

Nyt olisi aika asettuakin, heretä kerta kaikkiaan pois tästä kilpailuhenkisestä, loputtomaan kasvuun tähtäävästä äheltämisestä. Sen verran pottua ja ruista maahan, että joku tänne henkiin jäisi. Vai tarvitseeko jäädä? Eikö evoluutio ole jo havainnut, että tämä laji on toivoton tapaus; sehän päihittää pian evoluutionkin. Osa siitä on jo päihittänyt, mutta siitä osasta maapallon evoluution kulku pääsee eroon kun ne muuttavat Marsiin.


17 pv torstai

Nyt on simpsittelytkin N:n osakkeessa tehty.  Keräsin työkaluni, imuroin jälkeni ja poistuin. Istuin minä ennen lähtöäni tunnin verran pappa T:n kanssa kahvikupposen ääressä. Se kertoi 1950-60-70-lukujen muikunpyyntimenetelmistä Oulujärvellä. Ja naisistaan, rehevistä pyllynkäisistä jotka sille ovat olleet koko elämän suola. Kuin tönkkösuolatuista muikuista laatikkoruokiin sipelletyt makupalat.

Muikunpyyntiin liittyvät vaiheet kyllä kiinnosti. Sen aikaiset välineet, veneet ja syksyisten ilmojen tarkkailu, että osasi oikeana päiväna oikealla pyyntiarsenaalilla hyiselle järvenselälle soudella. 350 kg oli ollut parhaan päivän saalis. Silloin oli vielä kiertänyt kuorma-auto Manamansalon kautta joka oli kerännyt niskamuikkulaatikot kyytiinsä ja ottanut myös muikkujen suolet turkistarhalle vietäväksi. Illalla myöhällä oli sitten saapunut vielä muikunmätien ostaja. Sillä tavalla Oulunjärven ympäristön maanviljelijä-kalastajaperheet olivat elantonsa hankkineet metsätöiden ja muun puurtamisen lisäksi.

Kaupasta vehnä- ja sämpyläjauhoja, kahvia ja muuta pientä. Eliaksella huomenna koulumyyjäiset Prisman käytävällä. Puutarhuri leipoi sämpylöitä sinne vaikka olikin kireällä tuulella. Kun se äsken meni nukkumaan, kävin kysymässä yhden kysymyksen mielessä eilen aprikoimani kodinromutus: "Näinkö tämän on mentävä?" Vastausta en saanut.

18 pv perjantai

Vaikka vettä satoi kaatamalla ja yhteiskunnan toiminnat olivat eräiltä osin hetkisen jumissa, niin maailmanloppu ei tullutkaan! Suomi kelluu yhä ehyenä Lännen ja Idän puristuksessa.

Turvapaikanhakijoita saapuu Ruotsin puolelta Haaparannasta Tornioon satoja päivässä. Uutisissa näytettiin Kroatian, Slovenian ja Unkarin rajoilta matkasta uupuneiden pakolaisten hätää. Lasten ja naisten itku sattui syvälle minuun.

Tänään käytin Lacieta pärnäsillä. Mies siellä purki laitteen kannet, nipsutteli kovalevyn irti ja kytki sen omaan koneeseensa. Pian se kertoi, että tiedot ovat tallella, vika on virtalähteessä joka on ylikuumenemisen takia sipannut. Laite on jo niin vanha, ettei siihen ainakaan hänellä ole uutta osaa, mutta jos siirrettäisiin tiedot ihan uudelle muistille, niin asia korjaantuu. Niin tehtiin ja se lysti maksoi 149 euroa. Kaikesta me maksammekin kuin muistojen tallentamisista!

Mutta jotenkin tuntui, että ne Karjalan valokuvat piti pelastaa vaikka en sitä retkeä itse enää pidä kummoisenakaan saavutuksena. Pakolaiset nauraisivat moisillekin piknik-retkille.

Juuri julkaisin Valamosta lähtötunnelmista palasen yhden skiitankuvan kera.

Pääsisköhän sitä huomenna Unimäkeensä lähtemään?

maanantai 14. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, viikonloppumerkintöjä

11 pv perjantai

Taas Unimäessä. Melko pimeää jo, klo huitelee puolen yhdeksän paikkeilla illalla. Mustarastas tervehti tuloani. Se rapsehti aitan rappusten edessä ja lennähti tiipiin harjalle vähäksi aikaa katselemaan kun kannoin kylmälaukun ja muut tykötarpeet sisälle.

En viitsinyt lämmittää uunia koska tuntuu ihan sopivan viileältä kääriytyä peittojen sisään. Nahkiaisoja soitti kun olin tulossa. Joutavia juteltiin. Ylitorniolla oli ollut, nyt Oulusa naisensa tykönä.

Tuli jokunen tekstari, nyt mukavemman puoleinen. Vastasin yhtä mukavasti. Nukuttaa. Luen vähän aikaa Fasismin lumousta.

12 pv lauantai

Niskanpuoleiseen päänsärkyyn heräsin kuuden hujakoilla. Sumussa maisema. Alapuolen näreikkötaimikossa kiiltelee sadattuhannet hämähäkin seitit. Suometsän takaa ylös änkeävä aurinko antaa näylle oman hohteensa. En viitsi edes valokuvaamaan rynnätä koska se vain särkee hetken lumouksen.

Radio Suomessa musiikkitoimittaja Kjöstä Knutas (=noin minä sen lausuttavan kuulen, mitenhän sen ukon nimi muuten kirjoitetaan?) toimittaa toimittamisiaan. Sopivan kuuloinen ääni tähän aamuun sillä on.

Jerzy Lecin Siistimättömät mietelmät ovat avoinna tuossa pöydällä: "Usein oma katto pään päällä estää ihmistä kasvamasta." Jotkut tosin väittävät muuta sieltä kattonsa ja muun hyvinvoinnin suojista, viisastelevat opettavaisin sanankääntein meille köyhyydenmudassa ryömijöille.

Mutta ehkä jotkut ovat viisastuneetkin; kasvaneet, ottaneet opiksi menneisyydestään. Saksa, yltäkyllin hyvinvointia vyötärölleen kerryttänyt suurvaltio ainakin yrittää näyttää mallia kuinka toimia pakolais"tulvan" paineessa. Pikkuinen Suomi jykertää vain iänikuista vihankyrsäänsä, puree rystysiään ja mutisee, että kun meillä on nuo suvetkin niin ei siihen ennee mualiman mustanuamoja aleta hyyseemään...

Seitsemän uutiset. Pakolaisasiaa ja hallituksen ryöpytystä, säätila ja sitten alkavat lähetellä terveisiä ja toivoa musiikkia. Suljen radion. Join jo kahvit, keitän nyt puuron, syön ja kampean peltoa talikoimaan.

Iltapvllä

Nostin minkä nostin, pottuja. Mutta enämpi sieltä ohdakkeiden, juolavehnän, peltokortteen, saviheinän ja leskenlehden kasvustoa ja juuria saa noukkia kuin itse perunoita. Ne ovat kyllä aika isoja, mutta vain muutama juuressaan. Kiviäkin nousee entiseen, satavuotiseen malliinsa peltisankollinen neliötä kohden. On ollut helle. Mittari näytti kahtakymmentä jossakin vaiheessa. Shortsit jalassa ja paidatta olen koko pvän källäillyt.

Panin äsken kiukaan alle tulet. Kylpeä ropistan, teen eväät, termokseen kahvia ja lähden sitten Napikselle humpaltamaan. "Vielä on kesää jäljellä..."


13 pv sunnuntai

Unimäessä vielä. Klo on 17.30 ja olen lähdössä pois. Kävi täällä vieraitakin, Eskokin moottoripyöräretkellään poikkesi. Ja Vukelon Arto ihan äsköttäin metsästysreissullaan. En älynnyt kysyä saivatko linnuista vainua pystykorvat joita parittain oli Hiacen kopissa. Muistin kuitenkin nyt sanoa Artolle, että kävin viime kesän pyöräretkelläni hänen isänsä synnyin- ja kasvinkirkolla Antreassa. Oli se Aarne itsekin ehtinyt jonkun eläkeläisjoukon matkassa käydä siellä ennen kuolemaansa. Ei ole paljoa lapsilleen synnyinseuduistaan muuten puhellut. Se on varmaankin ollut kipeä kohta mielessä niin kuin miljoonilla pakolaisilla aina ympäri mualiman. Teininähän se on sieltä joutunut evakkoon lähtemään: syntymävuosi on ollut 1930.

Unelias iltapäivä. Eilisenillan Napishumpat ja muu erikoisuus tuntuvat vielä; oli kohtalainen tungoskin. Tullessa kotanuotiolla evästelemässä. Oli pimeää, mutta näkyivätpähän miljardit tähdet hyvin. Se olikin erikoinen juttu.

Saattaa olla, että kun kotiin pääsen, jäävät nämä rivit tämän päivän viimeisiksi merkinnöksi, niin on uupunut mieli, vaikka olo muuten onkin kuin hunajalla olisi voideltu.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, 2 viikko

7 pv maanantai

Mitäs täällä tänään?

Kaupungilla käveli vastaan tuttu, musta mies. Tervehti kaksin käsin ja halasi. Sanoi saaneensa suomen kansalaisuuden melkein seitsemän vuoden odottelun jälkeen. Käytiin sen kunniaksi juomassa pullakahvit. Minä tarjosin, hän maksoi.

Maleksin sitten Rantapuiston kautta Keskuskoululle hakemaan G:n. Voimalan alapuolella Kyynäspääniemen kävelysillan rungon nostivat jokin aika sitten betonisten pilastereiden päälle ja nyt  ahkerat työläiset siellä värkkäävät pintamateriaalin parissa. Teräksisen runkorakenteen suojiin, piiloon jääväksi oli asennettu kaukolämpöputkien menopaluut. Joku mulle kertoili aiemmin, että ne ovat varakanaalit tulevaisuuden lämmöntarpeita varten. Mutta kaarisiltaa ne eivät osanneet tehdä siihenkään. Kuin junaa odottamaan paksauttivat siniseksi maalattua terästä oikosenaan joen ylitse lojumaan.

Eilenillalla katsomani Silta-jaksojen loppu lässähti, Niin kuin aikaisemmankin sarjan. Mikä siinä on, että laitetaan kyvykkäiden näyttelijöiden taidot peliin ja kymmeniä miljoonia euroja rahaa elokuvaan, mutta kuitenkin pilataan koko tuotos muutamalla, korjattavissa olevalla, mutta helvetin kalliilla kömmähdyksellä?

8 pv tiistai

Maalasin toisen kertaan makuuhuoneen seinät N:n osakkeessa. Paklasin pari koloa jotka lohkesivat betoniin kun poistin vanhat verhotankojen proppaukset. Tai oikeastaan ne oli ammuttu kiinni Hiltin teräsnauloilla; rajua touhua ennen muoviporppujen keksimisen. Papalle vakuutin edelleen auttavani myös parkettien asennuksessa. Ehkä jo huomenna, mutta viimeistään keskiviikkona ne ovat sinne ylimpään kerrokseen tuotu ja voin aloittaa. Vähän se virkistää kun on muutakin kuin kotihommia.

Värkkäsin jälleen raparperi-mantsikkapiirakan. Ei siinä mitään muuta merkillistä ollut, kuin että maustoin täytteeksi rasvattoman rahkan pomeranssinkuorijauheella ja piparkakkumausteella. Luultavasti se oli hyvää kun kakruillekin jälleen kelpasi.

P ei halunnut tanssiharkkoihin. Käytiin kyllä paikan päällä ja opettaja kertoi pojalle, että huomisen harjoituksiin olisi tulossa P:n ikäinen tyttö jolla ei ole paria, että jos nyt yön ylitse mietit jatkoa. Minä taidan surra tätä harrastusparikompurointia enämpi kuin P.

Vanhempain ilta koululla. Minä olin P:n luokassa ja Puutarhuri G:n. Viides luokkalaiset (A ja B) ovat päässeet tietotekniikkaopetuksen "pilottikokeiluluokaksi", eli saavat omat iPadit ja asiaankuuluvat muut tykötarpeet, verkko-osoitteet ja pilvipalvelut jopa yhdeksänteen luokkaan saakka, mutta aluksi nyt kaksi seuraavaa vuotta, jonka kokeilun rahoitus on varma; valtio avustaa ison osan, vai oliko se peräti koko höskän? En ole kokonaiskäsitystä vielä aiheeseen muodostanut, mutta kai se on vain annettava kritiikittä heidän toteuttaa tätä tietoyhteiskuntaa jossa nyt mylskätään. Ei maailma sen autuaammaksi ihmisen toimista ennenkään ole tullut. Jarruttelijat on aina laulettu suohon.

Kaupan kassalla K kirjoitti kuitin ylälaitaan aiemmin pyytämäni asian.

Kylppärissä kasvaa lattiamoppiluutussa jonkin kasvin taimi. Pari päivää luuttu on nurinkäännettynä ollut kuivamassa ja heti vain taimettui. Taidan keväällä istuttaa siihen tomaatit.


9 pv keskiviikko

Henkilökohtaista vihapostia muutaman pvn aikana kännykkään ja sähköpostiin 12 kpl. Tyyli on mallia pyllynpyyhintä, ja osaamattomasti sekin.

Tuli myös pari mielekästä sähköpostia, että ne kompensoivat tilanteen. Kirjoitin itsekin pelkästään myönteisiä posteja.

Twittertilin poistaminen olikin helppo homma. Nyt olen ainakin sen suoltamasta sontapostista vapaa. Fb-tiliäni en poista koska se pitää minut yhteydessä muutamaan tärkeään kontaktiin. Kauin niistä Amerikoissa. Fb:n kautta ei roskapostia tule, koska sivut eivät aukea ilman kontrollia muille kuin siellä oleville ystävilleni.

Iltapvllä aloitin N:n osakkeen lattian päällystämisen. Juohevasti se eteni ja huomenna on valmis, paitsi listoitukset jotka sitten ovatkin omanlaisensa asia. Nyt n. 65 neliön ala ja sitten joskus tulevaisuudessa jäljelle jäävät 2 makuuhuonetta ja kettiö.

Ensi viikolla Puutarhurin veljelle käyn kaverina lätkimässä gyprocit seiniin.

P ei mennyt tanssiharjoituksiin. Mitähän asian suhteen tekisi? Pojan mieli kuitenkin tekee jatkaa, näen sen, mutta onko se jo alkavaa murrosikää vai jotain muuta äkkäilyä? Minua asia surettaa oikeasti.


10 pv torstai

Laminaatit on lattiassa, huomenna listoitusta. Pappa kertoili Oulujärven rannalla vietetystä lapsuudestaan muutamia kohtauksia. Äiti oli komentanut aamulla lehmipaimeneen, mutta poika oli nukahtanut tuvan lattialle kun aamuaurinko oli niin makiasti siihen kiilan verhojen raosta piirtänyt. Radiosta oli kuulunut Annikki Tähden laulama valssi "Muistosi on mulle kallis, muuta kun jäljel ei oo..." Se oli tapahtunut vuonna 1958. Sanoin tanssineeni tuhannesti minäkin sen sävelen tahtiin. Laulu jäi nytkin loppupäivän korvamadoksi.

Nuohooja kävi päivällä. G kerkesi koulusta laskemaan sisälle, mutta soitti se nokikolari silti minulle ja varmisti muutamat asiat.

Päätä särki kun kotiuduin. Kävin ruiskussa, nukuin vähän aikaa ja heitin 10 km:n pyörälenkin niin siitä se siten. Katsoin Pauluksen kanssa Ranskalaisen trillerin joka oli taiten tehty eikä oltu sorruttu kevyisiin ratkaisuihin. Haudutin aamuksi valmiiksi uunipuuron.

Eilisen 80 sentin Viking-sijoituksella sain 9,60 euroa ja kenon 50 sentin panoksella 5 euroa. Vakion 60 senttiä eivät tuottaneet mitään. Kauheaa tämä minun pelaamiseni. Pitäisiköhän liittyä anonyymit peliongelmaisten-ryhmään...

Pyörälenkin aikana soitti joku tuntematon, mutta ei suostunut kertomaan asiaansa. Kyseli nimeltä vain, olenko minä minä ja katkaisi puhelun. Vähän outo juttu taas.

Kätönlahdella tuli kävellen vastaani eräs kauemmin jo täällä asunut irakilainen jonka poika pelaa samassa kerhossa kuin G. Se mies tuntuu joskus aika surulliselta. Aioin kysyä, onko uudessa pakolaisaallossa tulossa hänen sukulaisiaan Suomeen, mutta en sitten viitsinyt. Jotenkin tuntui nytkin ahdistuneelta.

11 pv perjantai

On kyllä mahtavan aurinkoinen syyspäivä.

Päivä meni listottaessa enkä kaikkia saanut laitettua sittenkään. En pitänyt kuin yhden kahvitauon. Eteiskolokkerot ovat hitaita ja kun jalkallistojen betoniiin kiinnitys tapahtuu lyöntipropuilla, niin se hidastaa. Mutta eipä sillä hommalla mitään hikihoppua ole.

Tulin kotiin kolmen jälkeen. Pojan perhanat olivat pelaamassa ja piti karhentua siitä.

Pitää käydä kaupasta vähän evästä ja lähden sitten Unimäkeen. Loput potut pitää ehdottomasti tänä viikonloppuna saada kellariin, ja sipulit uunin päälle kuivumaan. Ehtineekö puolukkaan lainkaan? Alkavat olla kypsiä.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, viikonloppumerkintöjä

4 pv perjantai

Myöhäillasta Unimäessä. Lämmitin päivemmällä uunia, että on mukavemman tuntuista. Naitattas. Eikä se pelkkää sitä ole, ihminen tarvitsee kaikenlaista iholle tulevaa kosketusta. Jos olisin nuori vielä, en tyytyisi halujen ääniä vain kuuntelemaan, lähtisin hakemaan ja toteuttamaan luonnon kutsua. Mutta nykyäänhän ei saa kylässä ei kotona, ei kättä ei kainaloa. Eikä kelpaa omakaan tarjonta.

Pimeää on, ulkonakin melko lämmintä ja lepakot jatkavat saalistuskauttaan. Minnekähän talveksi vetäytyvät? Varmaankin aitan ja mökin rossipohjien suojaan jonnekin.

Veljenpoika oli täällä jänismetsällä. Joutui tyytymään sankolliseen mustikoita kun metsä ei muuta antanut. Lähti Kuopioon iltapäivällä jo.

Luen Fasismin lumousta. Menossa "Elämä taisteluna"-luku, jossa käsitellään sosiaalidarvinismin vaikutusta aatteeseen. Anglofiili Hans Grimm on julistanut mm. "Pohjoisten ihmisten usko on, että tarmokkaat ovat enemmän oikeassa kuin ei-tarmokkaat, kunnollisilla on enemmän oikeutta kuin kunnottomilla, terveillä on enemmän oikeutta kuin sairailla, lahjakkailla on enemmän oikeutta kuin lahjattomilla, luovilla on enemmän oikeutta kuin jäljittelijöillä ... ... ..."

Ovatko tällaiset julistukset vieläkään maailmasta vaimenneet? Mitä vielä! Ulkoministerimmekin seisoisi mieluusti Euroopan veräjillä jakamassa ihmisiä kelvollisiin ja ei-kelvollisiin. Niinhän ne jyviä ja akanoita tosistaan erottelivat natsipuimurit Auschwitsinkin portilla.

5 pv lauantai

Pottua kuokin koko pvn. Jäi sitä vielä toiseksikin päiväksi. Aamusta nousi kosteasta mullasta pikkupulliaisia (mäkäriä). Joku niistä kusaisi silmään niin, että oikean puoleisen luomet turposivat kiinni ja kutiaminen oli ankaraa. Kylpiessä turvotus lauhtui, mutta nyt silmä verestää ja kaihertaa edelleen.

Savustin lohen Kongon Jonathanin tekemässä savustuspöntössä. Eilen sen reilun kiloisen kalan Kitumarketin tarjouksesta hain. Keitin pottuja sen kaveriksi ja kuullotin parit sipulit. Mantsikoita oli sen verran vielä kypsynyt, että suun makiaksi sain.

Päivällä pysähtyi pari ohikulkijaa jututtamaan. Ensin marjaretkeltä tulossa ollut maastopukuinen mies, jonka ulkonäöltä muistan hyvinkin, mutta nimeä en. Enkä varmaan viiteentoista vuoteen ole edes puhuttanut. Susista oli tuohduksissaan kun moinenkin metsänelävä oli tappanut Anttilan Oken hirvikoiran Onkilammen maastossa. Kun sanoin, että onhan niitä koiria vaikka susille välipalaksi puolen miljoonaa liikayksilöä Suomessa, niin se suuttui ja painui tiehensä soraa renkailla syydättäen.

Kohta ajoi tiensuulle Iso Matti. Sillä oli samat paikallisesti hurjat huolenaiheet kuin edellisellä. Kysyi kautta rantain, että "...etkös ole sinäkin sitä mieltä että niitä susia on liikaa?" Samalla tavalla sekin suutahti kuin edellinen jututtaja kun sanoin, että ehhei kun pitäisi suorittaa susien siirtoistutuksia sillä eihän nuita milloinkaan metsissä näe kun niin ovat salametsästäjät harvaksi kannan pommittaneet. Sitä paitsi jos metsästäjä hankkii metsästyskoiran pihansa perille häkkiin suurimmaksi osaksi vuotta ulajamaan, niin se riski pitää aikamiehen ottaa, että syksyllä reviirilleen tunkeutuvana haittana susi saattaa sen tappaakin.

Että tällä tavalla ne minulta tuttavuudet karisevat.

Läheiset ystävät olen jo kauan kyennyt laskemaan yhden käden sormilla. Jos molemmat kädet otan avukseni, niin toisen sormet nimeän maahanmuuttajaystävilläni. Jos ja kun tämän ääneen milloin sanon, niin yhä vain "perus"tuttavapiiri ympärilläni kapenee.

Käväisin Juhanilassa iltapäivällä. Siellä elämää on.

Lähden kohta Ilveksen päättäjäistansseihin. Kallista visarahaa siirsin sen verran lähtiessä tilille, että on pääsylippuun ja kahvit saan. Autossa oli tankki melkein täysi kun Knista läksin.

6 pv sunnuntai

Aamulla heräsin vaille 7:n todentuntuiseen uneen, että Elias tuli ovesta sisälle ja nyyhkytti äänekkäästi.

Kun eilen illalla ajoin Varpaisjärven kautta Kuopioon, niin entisen Pantzarin kaupan jälkeen ohitseni pyyhälsi sininen Audi jota ajoi eräs tanssituttu. Sitten se olikin Vehmasmäen rampilla sateessa poliisin puhutettavana. Kysyin sitten tanssinlomassa, miten pahasti kukkaroon koski. Olivat muistuttaneet viidensadan sakolla. Harmitti tietenkin.

Oli tuhottomasti tanssiporukkaa. Tuttujakin ihan summasummarum. Ja hikikii tuli. Viimeiseen valssin tanssin entisen joensuulaisen kanssa. Se muisti minut, mutta jätti arvailun varaan, miltä ajalta. Poisajaessa muistin sitten minäkin. Se oli semmoinen  kerta, kun olin Liperin lavalla ja se oli käymässä lapsuudenmaisemissaan Joensuussa. Juotiin kahvit ja juteltiin Ylämyllyn huoltoasemalla ennen kuin erkaannuttiin omille tahoillemme. Eikä siitä nyt ihmisikääkään ole kulunut.

Aamuyöstä ajellessa satoi vettä kaatamalla eikä se ole juuri laantunut päivänkään mittaan. Potunnostosta ei tule mitään sillä märkinä ei niitä voi kellariin säilöä. Siivoilin, tiskasin. Radion Horisontti-ohjelmassa Kemppinen ja piispa Irja Askola keskustelivat netin vihapuheista. Samalla kun kuuntelin radiota, luin kirjaa ja tietenkin nukahdin. Heräsin mulukku pystyttä vasta kahden aikoihin; jotain sen mallista unta kai näin vaikka muutenkinhan se seisoo kun sillon mun luonto. Sytytin kiukaan alle tulet ja tunnin kuluttua siitä kylyvin. Lähden kohta Kniin. Bensaa on neljännestankillinen jäljellä, että lopussa matkaa alkaa punainen merkkivalo vilkkasemaan.

Kni illalla

Telkkarissa pakolaisasiaa. Radiossa sitä samaa kauheutta. Lehdissä kirjoitetaan sotien kauheudesta ja pakolaisuuden arjesta joka ihmisiä koettelee. Pääministeri lupaa antaa tyhjillään olevan Kempeleen asuintalonsa hädänalaiselle perheelle väliaikaisasunnoksi. Symbolinen, esimerkillinen ele, mutta vihaihmisiä se ei hellytä. Minäkin voisin antaa Unimäkeni jollekin, mutta kuinka siellä, sähköttömissä oloissa, talvella vetoisessa pirtissä joku lämpimistä maista tullut osaisi pärjätä? Jos pakko rakonen on, asialle oppii, mutta alkuun ainakin pitäisi itse vähintään talonmiehenä olla.

Sähköpostissa nelisenkymmentä twitterroskaviestiä: "Hei, Valto Ensio, Tässä muutamia henkilöitä joita ehkä haluat seurata..." Voi kykki! Haluaisinko seurata jotain "Miisaa" joka viestittää olleensa henkisenä tukena kun poikakaveri pelasi kauhupeliä? Tai että ryntäisin katsomaan millaisia kuvia Tuomas Enbuske nyt jakaa!

Miten sieltä sen tilinsä saa pois?

Illan lopuksi riita Puutarhurin kanssa. Itkin äsken. Millekään en mitään mahda. Lämmintä kättä ei edes lähimmille kyetä tarjoamaan niin miten sitten täysin vieraille?

Julma ihminen. Susi sentään omistaan huolen tahtoo pitää.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Syyskuu 2015, 1 viikko

1 pv tiistai

Eeva Kilpi, kirjailija: "Tehkää se mitä sisimmässänne haluaisitte tehdä: ilmaiskaa mielipiteenne, sanokaa: Älkää kaatako tätä puuta, minä rakastan sitä. linnut tarvitsevat sitä, ihmiset voivat paremmin saadessaan kävellä puitten alla. Lapset saavat niistä ensimmäisen kosketuksensa luontoon. Ja sitä paitsi, puilla on oma oikeutensa olemassaoloon. Ei sellaisia sanoja tarvitse hävetä."

Eeva Kilven sanoihin päättyy lukemani kirja Maapallo ja me, mutta menepä nyt ja lausu tuo niille, jotka murhasivat viimeisen metsänmurusen siitä, josta tämä lapsi aikanaan on ensikosketuksensa luontoon saanut. Missä on se saksalaisen sijoitusyhtiön elävä jäsen joka hyödyt tästä tuhosta pörssissä korjaa, jolle tämän sanoisin? Saisinko minä metsäni takaisin? Tai sen ensikosketuksen tunteen ja myöhemmät kokemukseni niiden valtavien kuusien suojeluksessa kun muuta turvaa ei lapsuudessani juuri ollut?

Tulevaisuudessahan ei lapsia kuusten juurille synny, että se siitä utopiasta. Puut itsekin saavat sen ihmisen ensikosketuksensa harvesterin tunteettomista teräketjuista, ei lapsen ihmettelevästä, kauas latvoihin kurkottelevasta katseesta juuriltaan.

Eilinen, viimeinen pv elokuuta oli hiljainen päivä. Päänsärkyinen, unelias. Luin viikonlopun lehdet. Tavasin kannet levällään reuhottavia kirjoja. Tein vain välttämättömät kotiaskaret. Iltapäivällä rakentelin Unimäessä  savustamastani lohentähteistä, tuoreesta sipulista varsineen, tomaateista, mausteyrteistä ja aurajuustosta piirakantäytteen jonka ainesosat ladoin eri järjestykseen kuin totutusti, paitsi taikinan tietenkin kaulitsin alimmaiseksi. Höysteeksi vatkasin maustamattomasta jugurtista, kermanlorauksesta ja parista kananmunasta sekoituksen johon panin myös tilliä mausteeksi.
Keitin myös pottuja joita pojilta menikin kokonainen kattilallinen. Savulohipiirakka ei niinkään himoittua ollut, paitsi itselleni.

Sunnuntain Hesarista luin saksalaisesta pariskunnasta joka oli päähänpistosta muuttanut Inarinjärven saareen asumaan. Ovatkohan vielä viiden vuoden päästä siellä, ja yhtä energisinä?

Illasta tuli soitto ja kävin katsomassa seuraavat tasoitehommat kun Neiti oli innostunut myös makuuhuoneensa tapetit repimään irti. Lupasin jatkaa talkoita ja tänään sitten kävinkin ylivetämässä tasoitteet aikasten koloisille seinille. Niska ja olkapäät eivät oikein tykkää siitä hommasta, mutta aina sitä tämmöiset pikkujutut hoitelee kun ei koko kerrostalo ole koloineen tasoiteltavana.

Yöllä näin pahaa unta Pauluksen tanssiharjoituksista, ettei poika jatka kun sen viime talvinen pari jätti homman sikseen.  Mutta kyllä P lähti sitten ihan sovinnolla katsomaan tilanteen. Siellä on yksi Johanna, jolla ei vakikaveria viime talvena ollut kun Emmi ei enää tule. Kaikesta sitä huolta kantaakin. Vai onko se erityisesti itselleni tärkeää, että edes yksi poika ottaa tanssin tosiharrastuksekseen? On se, mutta toivon tietenkin, että myös P siitä tykkää. Ei se kyllä mikään mieliksi tekijäkään ole.

Paulus hankki säästöillään uuden kännykän, Samsung J5:n joka maksoi 199;- Veikon Koneessa. Entinen kännykkä herkesi lataamasta jo aikoja sitten ja nyt, kun niillä on koululuokan kesken, opettaja mukaan lukien, oma whatsapp-rinki ja se kuuluu tavallaan opetukseen, niin kai se välttämätön ostos sitten oli.

Kitumarketissa oli Pirkan nimipv-kahvitarjoilu.

Gaiuksella ja Eliaksella jalisharkat. Ja leipää, juustoa, maitoa kuluu kun tulevat sieltä.

Päänsärky on niskanpuoleista. Luin äsken Fasismin lumousta ja nukahdin. Unessa alustin leipää. Heräsin tuoreen leivän tuoksuun vaikka sitä ei huushollissa olekaan.


2 pv keskiviikko

Nousin ylös vasta kahdeksalta kun G tuli herättelemään. Mitenhän se silleen luiskahti?

Unessa kirjoitin 210 sivuisen romaanin. Luin sen ääneen sanasta sanaan ja korjasin virheet. Sivulla 34 oli pahoja kielioppivirheitä ja niitä varten tarvitsin apuvälineiksi saksia, kirvestä ja akkuporakonetta. Alapuolen naapuri, paljon kirjoja lukenut Harry tuli auttamaan. Se istui painona, että kirja pysyisi paikallaan kun saksin ja kirvehdin virhekohdat irti ja ruuvasin oikeat sanat tilalle. Kirjasta tuli hieno ja se sai ison, valtakunnallisen palkinnon jonka turvin muutin Kallaveden rannalle Kuopion Kettulanlahteen isoon omakotitaloon asumaan. Heräsin unenkohtaukseen jossa olin kyntämässä talon takapihan hyvin hoidettua nurmikkoa pottupelloksi.

Toiseksi vanhimman tyttären nimipv (Sini Soila Sinikka), ja huomenna varsinaisen kutsumanimen. Lähetin fb:ssa onnittelut vahingossa vanhimmalle tytölle joka on Suvi Sonja Susanne. Muistan yli 30 vuoden takaakin miten kovasti nimien keksimiseen  ja sointuvuuteen aikoinaan panostettiin tyttöjen äidin kanssa. Niin kuin tässäkin arjessa olevien Frans Eliaksen, Paulus Aleksiksen ja Gaius Erasmuksenkin nimiin. Taru Maaretin nimessä sain vaikuttaa vain toiseen nimeen ehdotuksellani, että nimen lopun i:n vaihtoi äitinsä e:ksi kun pyysin. Tyttö sai alkunsa Lapin kaamoksessa, että siinä selitys e:lle.

Kävin hiomassa ja pohjamaalaamassa Neidin makuuhuoneen seinät. Sen isäpappa oli juttukaverina. Sillä on ollut samantapainen kohtalo ensimmäisen vaimonsa kanssa kuin minullakin: Vaimo oli mennyt hirteen kun lapset ovat olleet vielä pieniä. Tämä "Neiti", jonka osaketta maalaan, on sen toisesta  avioliitosta.

3 pv torstai

Viime yönä hallaa. Panin kasvihuoneeseen työmaavalaisimen palamaan yöksi, mutta turhaa kai se on kun eivät tomaatit ennätä kypsyä kuitenkaan. Kurkkuja kyllä ja yrttejä on saatu.

Kun laskut maksoin jäi tilille 56 euroa. Sillä saisi Alkosta 28 kpl 33 cl:n tölkkiä A olutta, kaupasta 86 litraa rasvatonta maitoa. Hyvää ruisleipää kymmenisen kiloa, itse leivottuna reilusti puolta enemmän. Suomalaisissa altaissa kasvatettu lohi olisi 6 euroa kilo, että sitäkin saisi pakastimeensa aika läjän. Miadon ja leivän hinnat ovat jokapäiväisiä huolenaiheita, mutta kaljan hinnat katsoin netistä koska niiden hinnoista en ole perillä. Kauhistus kun ajattelee, että millaista kusta kalja on ja kuinka pienin kustannuksin maidontuotantoon nähden sitä valmistetaan, niin litrahinta silti on moninkertainen. Maidon ja alkoholijuomien kulutusbarometrit ovat kuitenkin viinalle voitollisemmat, myös haitat.

Kävin aamupvstä maalaamassa makuuhuoneen pinnat ja iltapäivällä toiseen kertaan. Sitten "pappa" vei minut käymään yhden vanhemman tyttärensä luona kahvilla. Yllätyin, kun tyttären 11 v poika oli P:n luokkalainen ja sillä tavalla tuttu. Äitiä en ulkonäöltä muistanut, mutta isän olin varmaankin nähnyt koululla jossakin tilaisuudessa. Pienen kaupungin maailma on pieni, mutta silti ei läheskään kaikkiin edes sattumalta törmää.

4 pv perjantai

Kylmää edelleen, mutta ei ehkä pakkasen puolella ole käväissyt kun mittari näytti heti aamusta 8. lämpöastetta. Aurinko paistaa, mutta mieli on ihan musta. Syitä ei jaksa edes ylös kirjata. Minut vain on jälleen kerran lyöty maanrakoon. Olemattomuuteen. Tojotanrottelossa lienee sen verran bensaa, että ainakin menomatkan se Unimäkeen suo.  Leipää, rasvaa ja maitoa kun mukaan otan niin ruuaksi en muuta pottujen lisäksi viikonloppuna tarvitse.

Pitää ne potut kellariin kaivaa vaikka miten olisi asiat. Saahan se Soila ainakin niistä höystettä pöytään vaikka halvimmasta päästä ruokapuolta peruna kaupassa onkin. Typerää uurastamista siis koko pottumaan ylläpito. Ja niin tuntuu kaiken muunkin suhteen olevan.

T:kin saakoon viimeisen sanansa "Albanialaiskähinästä" Kemppisen blogissa. Kuinka mainosalalla punastelematta valehtelemaan tottuneeseen mieheen osaa suhtautua? Soittiko se muka sinne lähetystöön? Ei kukaan kai luota käytettyjen autojen jobbareihinkaan. Sellainen työ jossa pitää koko ajan pohtia keinoja kehua tuotteita ylisanoilla todellisuuteen nähden, eli siis valehdella, ja koko ikänsä kun sitä harjoittaa, se leimaa miehen munaskuitaan myöten. Eihän se T:n tapauksessa tietenkään minulle ole näkynyt muuta kuin keskustelupalstojen besserwissisminä kun en äijää koskaan ole luonnossa tavannut. Se tunne minulle kuitenkin on muodostunut, että vaikutelmista, joita ihmisissä synnyttää, hän koettaa olla hyvin tarkka. Kasvojen menetys saattaisi merkitä katastrofia sellaiselle. Jostakin syystä  häpeilemätön liikemies Arto Merisalo tulee mieleen tässä yhteydessä.

Voin olla väärässä, mutta minua se ei haittaa. Olen niin monesti.

Lähen tästä metsämökkiini mööröttämään. Minua ei kaipaa kukaan muu, kuin lapset. Jos aina nekään.